Gender Equality in Changing Times:

Multidisciplinary Reflections on
Struggles and Progress 1st ed. Edition
Angela Smith
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/gender-equality-in-changing-times-multidisciplinary-re
flections-on-struggles-and-progress-1st-ed-edition-angela-smith/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Equality: Multidisciplinary Perspectives 1st Edition

François Levrau

https://ebookmass.com/product/equality-multidisciplinary-
perspectives-1st-edition-francois-levrau/

Pluralistic Struggles in Gender, Sexuality and

Coloniality: Challenging Swedish Exceptionalism 1st ed.
Edition Erika Alm

https://ebookmass.com/product/pluralistic-struggles-in-gender-
sexuality-and-coloniality-challenging-swedish-exceptionalism-1st-
ed-edition-erika-alm/

Teacher Voices in Chinese Language Teaching: Personal

Reflections on Culture Scott Smith

https://ebookmass.com/product/teacher-voices-in-chinese-language-
teaching-personal-reflections-on-culture-scott-smith/

Diverse Pedagogical Approaches to Experiential

Learning: Multidisciplinary Case Studies, Reflections,
and Strategies 1st ed. Edition Karen Lovett

https://ebookmass.com/product/diverse-pedagogical-approaches-to-
experiential-learning-multidisciplinary-case-studies-reflections-
and-strategies-1st-ed-edition-karen-lovett/
Digital Political Communication Strategies :
Multidisciplinary Reflections 1st Edition Berta García-
Orosa

https://ebookmass.com/product/digital-political-communication-
strategies-multidisciplinary-reflections-1st-edition-berta-
garcia-orosa/

Lobola (Bridewealth) in Contemporary Southern Africa:

Implications for Gender Equality 1st ed. 2021 Edition
Lovemore Togarasei (Editor)

https://ebookmass.com/product/lobola-bridewealth-in-contemporary-
southern-africa-implications-for-gender-equality-1st-
ed-2021-edition-lovemore-togarasei-editor/

Gender on Wall Street 1st ed. Edition Laura Mattia

https://ebookmass.com/product/gender-on-wall-street-1st-ed-
edition-laura-mattia/

Couples’ Transitions to Parenthood: Gender, Intimacy

and Equality Charlotte Faircloth

https://ebookmass.com/product/couples-transitions-to-parenthood-
gender-intimacy-and-equality-charlotte-faircloth/

Gender-Critical Feminism 1st Edition Holly Lawford-

Smith

https://ebookmass.com/product/gender-critical-feminism-1st-
edition-holly-lawford-smith/
Gender Equality in
Changing Times
Multidisciplinary Reflections on
Struggles and Progress

Edited by Angela Smith

Gender Equality in Changing Times
 Angela Smith
Editor

Gender Equality
in Changing Times
Multidisciplinary Reflections
on Struggles and Progress
Editor
Angela Smith
Department of Media and Communication Studies
University of Sunderland
Sunderland, UK

ISBN 978-3-030-26569-4    ISBN 978-3-030-26570-0 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-26570-0

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer Nature
Switzerland AG 2020
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar
or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Contents

1 Introduction  1
Angela Smith

Part I    15

2 Female Role Models in a Male-­Dominated Workplace: Do

We Still Need Their Influence Today? 17
Stephanie Atkinson

3 “Oh, it’s actually quite nice up here”: Reflections on

Prejudice, Partiality and Division and Moral Challenges
to Inclusivity Created by Gender, Class and Region 39
Bridget Cooper

4 Prisoners of Inclusivity: Perspective on Spirituality,

Humanism and Place 61
Juila Janfeshar Nobari and Paul-Alan Armstrong

v
vi Contents

5 A Critical Analysis of Masculinity During Mentoring in

Contemporary Schools 83
Kim Gilligan

6 Understanding Gender Categorisation in a Binary Society107

Katie Ward

Part II  129

7 “Enough of this PC-crazed Nonsense”: The Backlash

Against Gender Equality as Personified by Emma Watson131
Angela Smith

8 Agreement and Disagreement About Social Changes

Regarding Saudi Women on Twitter153
Wjoud Almadani

9 “Straight Man Cancer”: The Discursive Representation

and Backlash of Sexism on Chinese Internet181
Xiaoping Wu

10 Gender and Media Representation: Politics and the

“Double Bind”203
Fiona McKay

11 Smart, Casual, Unisex: Can We Have Gender Equality in

Twenty-First Century Fashion and Dress?227
Janet Pearson

12 What Next? Some Concluding Thoughts247

Angela Smith

Index255
 Notes on Contributors

Wjoud Almadani is Lecturer in Applied Linguistics at Shaqra University,

Shaqraa, Riyadh, Saudi Arabia. She has recently completed her PhD in
the School of Culture at the University of Sunderland. Almadani is con-
ducting her research on the speech act of refusal and gender in Saudi
Arabia. She holds degrees in English (BA, King Abdul Aziz University)
and TESOL (MA, California State University, East Bay). Her research
interests include pragmatics and discourse, gender and minorities studies.
Paul-Alan Armstrong is Senior Lecturer in Human Resource
Management and Leadership at the University of Sunderland, UK. His
teaching is in the areas of management learning, professional develop-
ment and equality in the workplace. His research interests and publica-
tions are in arts-based methodologies, professional development, digital
reflection and gender issues in the workplace. Armstrong is a VC Teaching
Fellow and has presented at a range of regional, national and interna-
tional conferences on professional development, digital reflection and
arts-based methodologies.
Stephanie Atkinson is from the University of Sunderland, UK, and has
recent research interests, PhD and Masters supervision, and publications
concerning issues within science, technology, engineering and
­mathematics (STEM)-related subjects both in higher education and in
schools. This has included the demise of design and technology within an
vii
viii Notes on Contributors

educational context, factors that have influenced woman’s continued

underrepresentation in STEM education and subsequent careers and the
place that role models have played in the hope of improving that situation.
Bridget Cooper has taught in schools and adult education for 15 years
and has researched and taught in various higher education (HE) institu-
tions since 1995: the Open University, Leeds University, Leeds
Metropolitan University and University of Sunderland, where she was
the Director of the Centre for Pedagogy and is now Emeritus Professor of
Education. She has written on a wide range of research issues in teaching
and learning including affective issues, moral education, information
technology, the impact of OFSTED and issues of equality in education
and society.
Kim Gilligan is Principal Lecturer in Teaching and Learning at the
University of Sunderland. Her PhD explored areas of gender, class and
culture in YA fiction. Her current research is in teaching and learning,
social justice, class and gender.
Fiona McKay is a lecturer in Journalism at Robert Gordon University
(RGU) in Aberdeen. During her undergraduate course at the University
of Glasgow, she studied English Literature; she obtained an MLitt in
Journalism Studies from the University of Strathclyde, where she pro-
ceeded to pursue her PhD in Journalism. Her research focused on the
mediated representation of gender in the 2014 Scottish independence
referendum and was funded by the Carnegie Trust for the Universities of
Scotland. McKay’s research focus is at the intersections of gender, media,
politics, and journalistic practice. Her professional experience includes
working as a journalist, mostly for the Herald and Times Group
(Newsquest) in Scotland.
Juila Janfeshar Nobari is Lecturer in Accounting and Finance in the
Faculty of Business, Law and Tourism at the University of Sunderland,
UK. Her research interests are broadly within the area of social account-
ing and reporting in relation to accountability and business ethics issues.
More specifically, her current research involves financialisation of daily
life and history within the focus on the workings of finance and gender.
 Notes on Contributors ix

Janet Pearson is an independent researcher interested in ideas pertain-

ing to individuality and identity. An experienced teacher, and former
designer-dressmaker, her research interests include art, language and lit-
erature (especially German literature), history of ideas, narratology, gen-
der and psychology of fashion. She wrote her doctoral thesis (University
of Sunderland, 2015) on the theme of mass culture and individuality in
the work of Austrian-Jewish intellectual Hermann Broch (1886–1951),
focusing particularly on his magnum opus The Death of Virgil (Der Tod
des Vergil). Pearson has presented research papers at several international
conferences and has written journal articles on the themes of time and
crisis in art, in Broch’s work.
Angela Smith is Professor of Language and Culture in the School of
Media, Journalism and Communication Studies at the University of
Sunderland, UK. She has research interests in language and gender, media
discourses and children’s literature and has written widely in these areas.
With Dr Claire Nally at the University of Northumbria, she edits the
Bloomsbury International Library of Gender in Popular Culture.
Katie Ward has recently completed her PhD in Language and Gender
Identity from the University of Sunderland, UK. Her area of research
interest is language and identity in which she has explored the lexicon of
gender diversity and its use in society. Ward has worked with schools and
LGBT societies to explore the impact of language on gender diverse people.
Xiaoping Wu is a postdoctoral researcher in the Department of
Communication, University of Macau, China. She has published in
Discourse Studies, Media, Culture and Society, Discourse, Context and
Media, Language and Intercultural Communication and Babel in the areas
of social media discourse studies, new media and translation studies, and
intercultural studies. She is a member of the Editorial Board of Discourse,
Context and Media.
 List of Figures and Tables

Fig. 9.1 Internet meme of “straight man cancer”. Translation of the

verbal message: Let’s listen to what “straight man cancer” says:
hi, beauty. How old are you? Young sister, you should not
wear makeup at such a young age. I think you look better
without makeup. Don’t wear makeup when we are together.
Send me your selfie, young sister. Why do you buy so many
lipsticks? Women should be diligent and thrifty. Do you do
housework? I don’t like lazy women 186

Table 4.1 Outline of conversations 63

Table 4.2 Keys themes and explanation 64
Table 8.1 Date of creation of hashtags and number of tweets 160
Table 8.2 Percentage of Saudi men and women expressing
agreement and disagreement 161
Table 8.3 Percentage of Saudi men and women expressing
agreement and disagreement 167
Table 8.4 Percentage of Saudi men and women expressing
agreement and disagreement 173

xi
 1
Introduction
Angela Smith

This book offers a collection of chapters that explores and interrogates

gender equality issues, through both the personal experiences of people
themselves and the representation of gender and sexuality. Gender equal-
ity has been at the heart of feminist campaigns throughout the twentieth
century. The early First Wave Feminist campaigns had crystallised around
the call for universal suffrage, with most Westernised countries achieving
this by 1930. This gave women the platform to raise issues of equality
from inside the political system, a process that continues to this day. As
Karen Boyle (2019) points out, at the time of writing this book, we are
in a moment when feminism’s popularity is once more resurgent. At the
same time, Sarah Banet-Weiser (2018) has argued that this coincides with
popular misogyny. And it is not only the binary male/female backlash
that is apparent, as other issues of gender and sexuality show a tension
between liberation and oppression.

A. Smith (*)
Department of Media and Communication Studies, University of Sunderland,
Sunderland, UK
e-mail: angela.smith@sunderland.ac.uk

© The Author(s) 2020 1

A. Smith (ed.), Gender Equality in Changing Times,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-26570-0_1
2 A. Smith

By the 1980s, the political activism of feminists spanning the twenti-

eth century appeared to achieve the goals of equality. Laws were in place
in Westernised societies that gave women and men equal rights to
employment, education and legal powers. A vocabulary of “empower-
ment” and “choice” crystallised into what became known as “post-­
feminism”, a term which implied we no longer needed feminism: we were
beyond that. However, many feminists challenged this post-feminist uto-
pia. For example, Angela McRobbie (2009) challenged the basic assump-
tion that feminism had “ended” in a scathing critique of the myth of
female empowerment that post-feminism apparently offered. The various
strands of post-feminism shifted in dominance from the “ladette” who
apparently embraced the opportunity to behave as a young man would in
terms of drinking, socialising and general rowdiness to the retraditionali-
sation of femininity that offered women the “choice” to be domesticated
and traditionally feminine. This fluctuation between aspects of post-­
feminist choice can be seen in action in reality TV programmes such as
the internationally franchised “Ladette to Lady” (2005–2008) (see Smith
2011). Diane Negra (2009) has also explored the concept of having-it-all
post-feminism of popular culture, with the underlying dissatisfaction in
the consumerisation of female aspiration. As we will see later, the demoni-
sation of feminism in the post-feminist concept led to the assumption
that feminists are joyless and anti-men, contrasting with the deluded
post-feminist woman who has been conned into believing that the sexu-
alising of her body is empowering (Whelehan 2000). Stéphanie Genz
and Ben Brabon (2010) offer a more nuanced view of post-feminism,
suggesting that it does have scope to be celebrated and at the very least
that it is a transitional point between the political gains of Second Wave
Feminism and what is yet to come. It is this transition that chapters in
this book explore.
One-hundred years after some women first gained national suffrage in
Britain, gender equality is firmly back on the agenda. The attention given
to issues of gender equality achieved international recognition through
the #MeToo social media campaigns of 2017 and 2018, which saw the
arts and entertainment industries rocked by accusations of sexism and
sexual harassment. These claims were led by women, but included the
stories of gay participants too, who felt that they had been exploited or
 1 Introduction 3

assaulted by powerful men in the industry. Gender equality in the twenty-­

first century now encompasses multiple sexualities in its reach, offering
evidence of how far equality campaigns have actually come in that there
is now a general acceptance of non-binary sexuality, both legally and
socially. That said, there remain parts of the world, including the
Westernised world, where attitudes, if not the law, continue to discrimi-
nate against those who are not binary, heterosexual identified. This book
seeks to explore how these attitudes persist, despite decades of legal
changes towards inclusivity, particularly over the last 50 years.
Legislation towards gender equality has been enacted throughout the
twentieth century but most recently since the 1960s. The Second Wave
Feminist movement in Westernised countries saw campaigns that were
broadly grouped under “seven goals” as outlined by the UK’s Women’s
Liberation Movement:

• Equal pay now

• Equality education and job opportunities
• Free contraception and abortion on demand
• Free 24-hour nursery care
• Financial and legal independence
• Equality irrespective of sexuality
• End to all discrimination against lesbians and women’s rights to define
her own sexuality

It is telling that, half a century later, there is still legislation being

developed even in Westernised countries to act on these goals. For exam-
ple, from 6 April 2017 employers in Great Britain with more than 250
staff were required by law to publish statistics detailing staff pay by gen-
der, annually on their own website and on a government website. The
first full report of this appeared in April 2018 and showed that even
48 years since the passing of the Equal Pay Act (1970) in the UK, women
consistently lag behind their male counterparts when it comes to pay.
According to the Office for National Statistics, in 2017 the gap between
what UK male and female workers earned, based on median hourly earn-
ings, stood at 18.4%. This had risen from 18.2% in 2016.
4 A. Smith

This is against a background of more women being in paid employ-

ment than ever before. As Myra Macdonald (1995) and many others
have pointed out, this leads to a double bind where women are damned
if they go out to work (implicitly neglecting their domestic duties) or
damned if they stay at home (implicitly rejecting the hard-fought-for
rights for women in the workplace). Whilst Second Wave Feminist cam-
paigns led to equality in terms of the legal obligations of employers, cul-
tural expectations also needed to change. For example, in her 2017
autobiography, UK Labour MP and former Minister for Women, Harriet
Harman, recounts that her mother, who had qualified as a barrister in the
1940s, had felt obliged to give up work when she had her children in
order to fulfil the role of housewife. Harman laments that her mother’s
barrister’s robe and wig ended up in the dressing-up box, and uses this
ignominious act to highlight the inequality in pre-1970s’ society that
deprived the world of the brains and skills of highly educated women
purely on the basis of the compulsion to conform to domestic gendered
expectations (Harman 2017). It is not just the university-educated
women whose skills and knowledge were confined to the family on mar-
riage through cultural expectations. My own mother had qualified as a
nurse in 1961, becoming one of the youngest women of her generation
to be promoted to the rank of ward sister when she was just 21. However,
like Harman’s mother, on giving birth to her first child, my mother also
gave up her profession, and the costume associated with her job—her
nurse’s watch, registration badges and silver-buckled belt—also found
their way into our dressing-­up box. The inequality of the system affected
women at all points of the social class scale, although working-class
women were less prominent during the Second Wave Feminist move-
ment. Bridget Cooper explores this in her chapter.
It is now commonplace for women to continue working after becom-
ing mothers, and in many European countries the State has increasingly
stepped in to fund childcare (although in post-2008 austerity Britain,
this has been sadly diminished). According to the Office of National
Statistics data in the UK, the female employment rate has increased
steadily from 52.8% in 1971 to 70.8% by the end of 2017 (ONS 2018a).
This contrasts with the statistics for male employment over the same
period, with 92.1% of men in employment in 1971 (overall employment
 1 Introduction 5

rate of 72.2%) falling to 79.8% in 2017 (overall employment rate of

75.4%) (ONS 2018b, 2018c). These statistics alone show how far we
have come from the social context of the Second Wave Feminist move-
ment which pushed for equal pay legislation and equal access to employ-
ment opportunities across Westernised countries. A greater parity in the
employment of both men and women is used by some to claim that
women are “taking over” and “doing men out of work”, but this argu-
ment seemingly ignores the parallel decline in heavy industry over this
period, an area where vast numbers of men were employed prior to the
1980s. Statistics also show that women are now more likely than men to
go into higher education (the UK University Admission Service reported
young women were 36% more likely to start a degree course than their
male peers in August 2017), a trend that emerges across Westernised
countries (PA, The Guardian 2017), and 2018 saw the ban on female
soldiers serving on the front line lifted from all UK armed services. This
is a pattern that extends across many Westernised countries, yet the gen-
der pay gap is also prevalent.
The converse side of the legal acceptance of women in traditionally
male occupations, and in the public sphere more generally, has been an
increase in sexual harassment. In the context of post-feminist culture,
where certain strands existed to endorse the self-sexualisation of women
as a means of empowerment, this was largely unacknowledged. To do so,
it seemed, would be too close to the killjoy legacy of the perceptions of
the Second Wave Feminism. Second Wave Feminism is coded as angry,
humourless, ugly but, most importantly, ineffectual and unnecessary and
so most post-feminist texts represent a battle of wits between the older
feminist woman and the young post-feminist girl. As Imelda Whelehan
and others have argued, the epitome of self-sexualisation is the deluded
embodiment of the ladette, or in US culture, riot girl.

The ladette offers the most shallow model of gender equality; it suggests
that women could or should adopt the most anti-social and pointless of
‘male’ behaviour as a sign of empowerment. The Wonderbra, unsurpris-
ingly, remains the essential style statement for a wannabe ladette. (Whelehan
2000, p. 9)
6 A. Smith

This self-sexualisation as a means of exhibiting gender equality is an

extension of the broader aims of the Second Wave Feminism for women
to achieve equality by essentially adopting male behaviour in the work-
place. In other words, women are misguided, or misinformed, about just
what “gender equality” is. The ladette of the 1990s was rejecting the femi-
nist ideals of her mother a generation before as children have always done
in their desire to rebel from parental influence. As with Whelehan’s argu-
ment, dissatisfaction with this state of affairs developed into anger and
eventually protest. Initially, this was articulated through the voices of
established feminists.
The first decade of the twenty-first century saw increasing attention
paid to the notion of “feminism”. Susan Faludi’s Backlash (1992) has
been an early warning of the demise of feminism as a desirable or neces-
sary political force. It appeared to exist at the level of common sense: it
was hegemonic. A survey of 1000 readers of Cosmopolitan in the UK in
2007 reported the vast majority (96%) of respondents believed in equal
pay and the right to a career over motherhood, and only slightly fewer
(85%) believed women should have the right to choose an abortion.
However, the same survey found that only 25% of respondents said they
would describe themselves as “feminists”. Thus the adult women respond-
ers of this and many other similar surveys at this time show that the femi-
nist aims of the 1970s have largely been achieved and equality exists, but
they were alienated from the movement that had fought to achieve these.
Moseley and Read had highlighted this in 2002 when they pointed out:

[t]he lucrative, 18-34 female market, a generation that has grown up taking
for granted the feminist victories won by their mothers and thus for whom
feminism exists at the level of popular commonsense rather than at the
level of theoretical abstraction. (Moseley and Read 2002, p. 238)

Coupled with this, the 1990s had seen the emergence of a new social
emphasis on individual gains at the expense of social collective action
that had seen the Second Wave Feminists achieve so much a generation
before. Women were growing up with the opportunities won for them in
Western societies but in an increasing consumerist and work-obsessed
 1 Introduction 7

world where a good work/life balance is desired. As Moseley and Read

commented,

This is a generation who have found that despite the best efforts of femi-
nists, you cannot just wish femininity away, relegate it to the dustbin of
history as the bad ‘other’ of feminism. This is a generation for whom ‘hav-
ing it all’ means not giving things up but struggling to reconcile our femi-
nist desires with our feminine desires. (Moseley and Read 2002, p. 238)

Thus it would seem that for the Cosmo readers, “feminism” as a con-
cept is both taken for granted and “over” and also associated with anti-­
feminine tropes such as hating men, dressing in an androgynous
(“unfeminine”) way and often linked with social collectives that are “last
century”. Writing in her Guardian column in 2003, Zoe Williams argued
that feminism “was as noble and important as any other civil rights move-
ment, and yet we seem to take no pride in it. We are crazy to disown it
like some sort of embarrassing old aunt” (Williams 2003). Unlike the
participants in the Cosmo survey, Williams was highlighting the impor-
tance of feminism and its relevance in the twenty-first century. If the
collective voice Williams’ Guardian readership implies is that of the older
age group who would have emerged from the cohort Moseley and Read
highlighted in 2003, then what of the younger age groups, the so-called
millennials? In the same year, 2007, Girlguiding UK found that 65% of
their members would describe themselves as “feminists” (Ward 2007).
This offers more hope for the future of feminism and in fact is what we
have come to see as Fourth Wave Feminism from around 2010 onwards.
Judith Williamson (2003) observed that “the problem is that sexism
didn’t go away, we just stopped talking about it”. “Sexism” had come to
be mocked or hijacked by the media with the close associations of percep-
tions of unfashionable Second Wave Feminism.
By the end of the first decade of the twenty-first century, gender rela-
tions in Westernised societies were starting to re-emerge with issues of
political and social relevance. Throughout this first decade, there had
been a developing argument that was highlighting the gaps in gender
equality. Catherine Redfern and Kristin Aune had set up The F-Word
blog in 2001, making the most of emerging forms of social media. This
8 A. Smith

blog explores contemporary UK feminism and continues to be edited by

young British feminists to this day. Ten years later, Laura Bates set up the
Everyday Sexism blog to collect and disseminate stories of the minor,
seemingly routine examples of sexism that she and other women encoun-
tered on a daily basis. The arrival of Twitter had allowed the individual
voices of women to be heard in a much wider context; thus, the individu-
alism that Redfern and Aune (2010) claim had seemed to deter women
from engaging with feminism in the early part of the century became
instrumental in the formation of what became known as Fourth Wave
Feminism. This appears in popular culture with increasing frequency,
including in 2014 Beyoncé’s performance against the giant, illuminated
word FEMINIST at the MTV Music Video Awards, and actor Emma
Watson’s speech at the UN Women #HeForShe campaign launch (Banet-­
Weiser 2018). The inherent sexism in the film world in particular came
to public attention in late 2017 through the use of the #MeToo hashtag
and saw unprecedented changes occurring in that business as seemingly
untouchable sexual preditors at the top of the industry found nowhere to
hide. Harvey Weinstein in particular became symbolic of the lack of tol-
erance of sexist behaviour that had previously been treated as common
knowledge without anyone paying much attention to the implications
(legitimised sexual abuse) or consequences (patriarchal power enacted
through the threat of sexual abuse).
Gender equality is not just a Westernised nations’ issue. It is a global
issue, and as mentioned above in relation to Emma Watson, this was
explicitly recognised in the United Nations’ formation of the HeForShe
campaign in 2014. This has the mission statement:

The world is at a turning point. People everywhere understand and support

the idea of gender equality. They know it’s not just a women’s issue, it’s a
human rights issue. And when these powerful voices are heard, they will
change the world. The time for that change is now.
HeForShe is inviting people around the world to stand together to create
a bold, visible force for gender equality. And it starts by taking action right
now to create a gender equal world.
 1 Introduction 9

Unlike previous campaigns, this one explicitly aims to recruit men, as

reflected in its title. Whilst the earlier Second Wave Feminist campaigns
had relied on collective voices through co-present demonstrations,
HeForShe makes effective use of social media to reach more people than
ever attended even the largest feminist rally. However, the very name of
the campaign has been the focus of criticisms of its ethos, with Cathy
Young (2014) in Time magazine arguing that the “He” for “She” is actu-
ally drawing on stereotypes of stronger men needing to support female
victims. She further argues that this campaign sidelines men and in fact
discriminates against them at the expense of gender equality. This article
was accompanied by a series of quotations from women in the entertain-
ment industry, responding to the question, “would you call yourself a
feminist?” Most of the responses were positive, but several were along the
lines of actor and environmental activist Shailene Woodley’s response:

No, because I love men. I think the idea of “raise women to power, take the
men away from power” is never going to work out because you need bal-
ance. … My biggest thing is really sisterhood more than feminism.

This reflects the misunderstanding of feminism as man-hating (trig-

gered here by “I love men” as a statement which appears to reflect the
assumption that feminists hate men) and the associated assumption of
women wanting to gain power at the expense of men. In other words, it
is a view that rearticulates “equality” as “disparity”. However, this is not
entirely without an element of truth, as is commonly found in such rejec-
tions of equality arguments. As Kim Gilligan’s chapter here shows, the
perception of men as being inappropriate primary school teachers is one
that runs deep into the culture of British schools. This is based on the
underlying stereotype of the caring, nurturing women who is best suited
“naturally” to be responsible for young children. This gendered stereotype
then is conflated with the male sexual predator who we see emerging in
the #MeToo campaign, someone who can’t be trusted around vulnerable
young people. Such is the complexity of issues relating to gender equality,
it is difficult to entirely dismiss the misguided assumptions about gender
equality that are embodied in Shailene Woodley’s comments above.
10 A. Smith

The use of social media to campaign for recognition or equality for

disadvantaged or invisible groups is not just a Western phenomenon. In
parts of the world where gender equality issues have a very different his-
tory, social media is hastening change. For example, as Wjoud Almadani
shows in her chapter, in Saudi Arabia the ultra-conservative laws govern-
ing gender in that part of the world led to women being confined to the
domestic domain and patriarchal rule, unable to leave the house without
the explicit permission of a (male) “guardian”. With the arrival of a new
ruler, Prince Salman Bin Abdul Aziz, in 2016, the slow move towards a
more Western notion of gender equality has been hastened, and social
media has proved a very interesting source of data relating to these
changes. This is not least as it is one of the few places where women’s
voices can be found in an unmuted context. Similarly, in China, there is
a very different approach to gender equality than is found in the Western
world. Xiaoping Wu offers us a brief history of gender in modern China
before exploring the way social media has been deployed to denigrate
women’s rise in the public domain. The responses on social media to such
objections have many similarities with what we find in Western society
when equality issues receive public attention (see also Smith 2018).
Again, we see that social media has enabled the disadvantages and dis-
criminated against to gain a voice in ways that our grandmothers could
never have imagined possible.

Book Structure
This book is roughly structured around two basic concepts: the experi-
ence of gender equality issues in the contemporary world and the repre-
sentation of gender equality as an ongoing battle.
In Part I of the book, we find experiences of equality and inequality
being discussed. This includes some accounts that are built from their
authors’ personal reflections on their own experiences and circumstances.
Such accounts are at the heart of much feminist research, where the “per-
sonal is political”. This allows for first-hand accounts of the changes in
society that are at the heart of this book’s focus. Whilst there are risks
attached to such accounts, researchers such as Hammersley (2006) point
Another random document with
no related content on Scribd:
Jollei ottanut lukuun jomotusta polvessa, ei elämä tuntunut
hullummalta — elämän suruilla ei ollut suurtakaan sijaa tämän
nuoren miehen valvotuissa öissä. Itse asiassa ei hänellä suruja
ollutkaan. Hän oli juuri päässyt asianajajain kirjoihin, hänellä oli
kirjallisia taipumuksia ja koko maailma avoimena edessään. Isä ja
äiti olivat kuolleet, hänellä oli tuloja neljäsataa puntaa vuodessa. Mitä
siis merkitsi, minne hän matkusti, mitä teki tai milloin jotakin teki?
Hänen vuoteensa oli kova ja se varjeli häntä kuumeelta. Hän loikoi
valveilla, hengitti yön tuoksuja, joita tulvi huoneeseen avoimesta
ikkunasta aivan hänen päänalaisensa vierestä. Jollei ottanut lukuun
pientä harmintunnetta matkatoveria kohtaan, mikä oli niin
luonnollista, kun muistaa ystävysten olleen jo kolme päivää kahden
matkalla, Ashurstin muistot ja näyt olivat tuona unettomana yönä
leppoisia, kaihomielisiä ja liikuttavia. Varsinkin hän näki edessään
selvästi ja aiheettomasti — sillä hän ei ollut aikaisemmin ollut
tietoinen siitä, että olisi pannut niitä merkille — pyssyä puhdistavan
nuorukaisen kasvot ja niiden tarkkaavan, levollisen ja kuitenkin
säikähtyneen ilmeen tämän siirtäessä katseensa keittiön ovesta
tuoppeja kantavaan tyttöön. Tuo punakka, sinisilmäinen naama,
vaaleat silmäripset ja rohtimien kaltaiset hiukset olivat syöpyneet
hänen muistiinsa yhtä varmasti kuin tytön kasteenraikkaat kasvot.
Viimein hän näki uutimettoman ikkunan neliön vaalenevan ja kuuli
unisen, käheän kukonkiekaisun. Sitten seurasi hiljaisuus, joka oli
yhtä kuollut kuin ennen, kunnes mustarastas, tuskin vielä hereillään,
uskalsi rikkoa sen laulullaan. Ja tähystellen ikkunan kehystämään
valkenevaan päivään Ashurst vaipui uneen.

Seuraavana päivänä hänen polvensa oli pahasti pöhöttynyt,

jalkamatka oli siis ilmeisesti lopetettava. Garton, jonka täytyi olla
Lontoossa seuraavana aamuna, lähti keskipäivän aikaan huulilla
ivallinen hymy, joka teki toverin mieleen pienen ärtyisyyden haavan
— mikä kuitenkin meni umpeen samassa hetkessä kun hänen
kumara vartalonsa katosi jyrkästi nousevan kujan käänteessä. Koko
päivän Ashurst lepuutti polveaan vihreässä puutarhatuolissa, joka oli
nostettu ruohikolle marjakuusten alle, minne auringonsäteiden
mukana kantautui leukoijain ja neilikoiden tuoksua ja heikkona
aavistuksena kukkivien viini marjapensaiden lemua. Autuaallisessa
mielentilassa hän poltteli, uneksi ja teki havaintoja.

Maalaistalo on keväisin täynnä syntyvää elämää — nuori elämä

puhkeaa silmuista ja umpuista, ja inhimilliset olennot vaalivat sitä
ruokkien ja hoivaten kaikkea syntynyttä. Nuori mies istui niin hiljaa,
että hanhiemo taapersi juhlallisesti, kuusi keltaniskaista,
harmaaselkäistä poikasta vanavedessään hieromaan nokkaansa
ruohonlehtiin aivan hänen jalkainsa juureen. Aina väliin kävivät rouva
Narracombe tai Megan kysymässä, tarvitsiko hän jotakin, ja hän
hymyili vastatessaan: "Kiitoksia, en mitään. Täällä on ihanaa." Teen
aikaan he tulivat ulos yhdessä, toivat maljakossa pitkän, tumman
kankaisen siteen, ja tarkastettuaan ensin juhlallisesti ja huolellisesti
hänen ajettunutta polveaan käärivät siteen sen ympäri. Heidän
lähdettyään hän ajatteli tytön pehmeää huudahdusta, hänen
osaaottavia silmiään ja pientä ryppyä silmäkulmien välissä. Ja hän
tunsi jälleen aiheetonta ärtymystä poislähtenyttä ystäväänsä
kohtaan, joka oli puhunut tytöstä mokomia tyhmyyksiä. Kun Megan
kantoi pois hänen teensä, kysyi Ashurst:

"Mitä piditte ystävästäni?"

Tyttö veti ylähuultaan alaspäin, ikäänkuin olisi pelännyt, että oli

epäkohteliasta hymyillä. "Hauska herra, sai meidät kaikki
nauramaan. Luulen, että hän on hyvin oppinut."

"Mitä hauskaa hän teille kertoi?"

 "Hän sanoi, että minä olen bardien tytär. Mitä ne sellaiset ovat?"

"Walesilaisia runolaulajia, jotka elivät monta sataa vuotta sitten."

"Millä tavoin voin olla heidän tyttärensä, jos saan kysyä?"

"Hän tarkoitti, että olette sellainen tyttö, joista heidän oli tapana
laulaa."

Tyttö rypisti kulmakarvojaan. "Pelkäänpä, että hän teki minusta

pilaa.
Olenko sitten sellainen?"

"Uskoisitteko minua, jos minä sen sanoisin?"

"Uskoisin kyllä."

"No niin, luulen hänen olleen oikeassa."

Megan hymyili.

Ja Ashurst ajatteli: "Oletpa kaunis!"

"Hän sanoi myöskin, että Joe on anglosaksilainen tyyppi. Mitä se

mahtaa merkitä?"

"Kuka Joe on? Sekö poika, jolla on siniset silmät ja punakat

kasvot?"

"Hän juuri. Enoni veljenpoika."

"Siis ei teidän ensimmäinen serkkunne?"

"Ei."
 "Toverini tarkoitti, että Joe muistuttaa niitä miehiä, jotka tulivat
Englantiin noin neljätoistasataa vuotta sitten ja valloittivat maan."

"Ai niin! Olen kuullut heistä. Onko hän heitä?"

"Garton on hullaantunut tuollaisiin asioihin, mutta minunkin täytyy

sanoa, että Joe muistuttaa vanhoja saksilaisia."

"Vai niin."

Tuo "vai niin" huvitti Ashurstia. Se oli niin tuore ja rakastettava, niin
päättäväinen ja kohteliaan myönteinen, huolimatta siitä, että se
kohdistui asiaan, joka oli tytölle hepreaa.

"Hän sanoi, että kaikki toiset pojat olivat oikeita mustalaisia. Sitä
hänen ei olisi pitänyt sanoa. Tätini kyllä nauroi, mutta hän ei pitänyt
siitä, ja serkkuni suuttuivat. Enoni oli maanviljelijä, eivätkä
maanviljelijät ole mustalaisia. On väärin loukata ihmisiä."

Ashurst olisi tahtonut tarttua tytön käteen ja puristaa sitä, mutta

sanoi vain:

"Aivan niin, Megan. Mutta asiasta toiseen, kuulin teidän eilen

panevan pienokaiset levolle."

Tyttö punastui hiukan. "Olkaa hyvä ja juokaa teenne, se jäähtyy.

Tuonko lisää?"

"Onko teillä koskaan aikaa tehdä mitään itsenne vuoksi?"

"On toki."

"Olen katsellut teitä, mutta en ole vielä sitä huomannut."

 Tyttö rypisti hämillään kulmakarvojaan, ja hänen poskensa kävivät
tummemmiksi.

Meganin mentyä Ashurst ajatteli: "Mahtoiko hän uskoa, että

tarkoitukseni oli kiusoitella häntä. Sitä en tahtoisi tehdä mistään
hinnasta." Ashurst oli siinä iässä, jolloin useille nuorukaisille
"kauneus on kukkanen", kuten runoilijat sanovat, ja herättää heissä
ritarillisia ajatuksia. Kului hetkinen, ennen kuin hän, joka ei
milloinkaan ollut erikoisen tarkka huomaamaan, mitä ympärillä
tapahtui, havaitsi nuorukaisen, jota Garton oli sanonut "saksilaiseksi
tyypiksi", seisovan tallin ovella. Pojan likaiset, ruskeat samettihousut,
pölyiset säärystimet ja sininen paita muodostivat hauskan väriläikän.
Hänen käsivartensa ja kasvonsa olivat punaiset, tukka loisti
auringonpaisteessa pellavankeltaisena. Hän seisoi liikkumattomana,
levollisena, vakavana. Kun hän huomasi Ashurstin tarkastavan
häntä, hän saapasteli pihan poikki hitaasti ja levollisesti niinkuin
ainakin nuoret talonpojat, joita ujostuttaa näyttäytyä muunlaisina kuin
hitaina ja rauhallisina, ja katosi talon päädyn taakse, missä keittiön
ovi oli. Ashurstin mieliala kävi viileäksi. Moukka? Kuinka mahdoton
oli parhaalla tahdollakaan päästä yhteisymmärrykseen heidän
kanssaan. Mutta tuo tyttö! kengät risaiset, kädet karheat — ja
kuitenkin! Oliko se hänen kelttiläisen verensä vaikutusta, niinkuin
Garton väitti? Hän oli synnynnäinen hienon maailman nainen,
jalokivi, vaikka luultavasti hädin tuskin osasi lukea ja kirjoittaa.

Hänen eilen keittiössä näkemänsä mies, jonka kasvot olivat

sileiksi ajellut, oli tullut pihalle mukanaan koira. Hän ajoi lehmät
tarhaan: Ashurst huomasi miehen ontuvan.

"Kauniita elukoita!"
 Ontuvan miehen kasvot kirkastuivat. Hänellä oli silmissään
ylöspäin kääntynyt katse, jollaisen pitkäaikainen kärsimys usein
aiheuttaa.

"Niin kyllä, oikein mallilehmiä, ja hyviä lypsämäänkin."

"Senpä kyllä uskon."

"Toivottavasti herran jalka on parempi?"

"Kiitoksia kysymästä. Aina hiljalleen."

Ontuva mies kosketti omaa jalkaansa.

"Tunnen tuon itse omassa nahassani. Polvi on arka paikka. Minun

on ollut kipeänä jo kymmenen vuotta."

Ashurst päästi osaaottavan huudahduksen, mikä niin helposti

lähtee sellaisten ihmisten huulilta, joiden toimeentulo on turvattu, ja
ontuva hymyili taas.

"Ei kuitenkaan auta valittaa. Olivat vähällä katkaista sen."

"Ohoh"

"Niin, ja verraten siihen, millainen se silloin olisi ollut, se on nyt

melkein kuin uusi."

"Minun polvelleni panivat erinomaisen tepsivän kääreen."

"Tytön poimima lääke. Tuntee kukkaset. Hän on niitä, jotka

tietävät, mikä kukista ja ruohoista kelpaa lääkkeiksi. Äitivainajani
osasi eri hyvästi sen taidon. Toivottavasti herran jalka pian paranee.
Hei eteenpäin siitä!"
 Ashurstin täytyi hymyillä. "Tuntee kukkaset." Hän itse on
kukkanen.

Samana iltana Ashurstin syötyä illallista, johon kuului kylmää

hanhenpaistia, uunijuustoa ja omenaviiniä, tuli tyttö huoneeseen.

"Suokaa anteeksi; täti käski kysyä, ettekö tahtoisi maistaa

vapunpäivä-kakkua."

"Kyllä, jos saan tulla sitä keittiöstä noutamaan."

"Tulkaa vain. Kaipaatte varmaan kovin ystäväänne."

"Enpä niinkään; mutta oletteko varma siitä, ettei kukaan pane

pahakseen, jos tulen keittiöön?"

"Kukapa sitä panisi pahakseen? Se on meistä kaikista hauskaa."

Ashurst nousi liian äkkiä kankean polvensa varaan, horjahti ja

vaipui takaisin tuoliin. Tyttö huudahti ja ojensi molemmat kätensä.
Ashurst tarttui niihin; ne olivat pienet, karkeat, ruskettuneet. Hän
hillitsi halunsa, ei vienyt niitä huulilleen, vaan antoi tytön auttaa. Tyttö
tuli aivan lähelle häntä ja tarjosi olkapäänsä tueksi. Tyttöön nojaten
Ashurst nilkutti huoneen poikki. Hänen mielestään tuo olkapää oli
miellyttävintä, mihin hän milloinkaan oli koskettanut, mutta hänellä oli
tarpeeksi kylmäverisyyttä ottaakseen keppinsä ohimennen nurkasta
ja vetääkseen pois kätensä, ennen kuin he tulivat keittiöön.

Seuraavan yön hän nukkui kuin hako, ja hänen herätessään kipeä

polvi oli tuskin tervettä paksumpi. Aamun hän vietti taaskin vihreässä
tuolissa ruohokentällä, sepitellen runoja. Mutta iltapäivällä hän jo
samoili lähiseudulla pikkupoikien, Nickin ja Rickin, seurassa. Oli
lauantaipäivä, joten tenavat olivat päässeet varhain koulusta. He
olivat vilkkaita, ujoja, tummia vekaroita, toinen seitsen-, toinen
kuusivuotias. Pian he muuttuivat varsin puheliaiksi, sillä Ashurst
osasi olla lasten kanssa. Neljään mennessä he jo olivat ehtineet
näyttää hänelle kaikki eri keinot, millä he osasivat tuhota elämää,
lukuunottamatta sitä, miten taimenia pyydystetään. Nyt he makasivat
paidanhihat ylöskäärittyinä puron partaalla tahtoen osoittaa
osaavansa senkin taidon. Se ei tietystikään onnistunut, sillä heidän
huutonsa ja naurunsa säikytti kaiken elävän lähimailta. Ashurst istui
kallionkielekkeellä pyökkimetsikössä heitä tarkastellen ja kuunnellen
käkeä, kun Nick, veljeksistä vanhempi ja vähemmän vilkas, tuli
hänen luokseen ja ilmoitti:

"Mustalaiskummitus istuu aina sillä kivellä."

"Mikä mustalaiskummitus?"

"En tiedä, en ole koskaan itse nähnyt. Megan sanoo, että sen on
tapana istua täällä. On vanha Jimkin sen kerran nähnyt. Se istui
tuossa sen päivän edellisenä iltana, jolloin poni potkaisi isää päähän.
Se soitti huilua."

"Mitä säveltä se soittaa?"

"En tiedä."

"Minkä näköinen se on?"

"Musta. Vanha Jim sanoo, että sillä on karvoja ympäri ruumiin. Se

on oikea kummitus. Eikä se käy täällä yksistään yön aikaan."
Pikkupojan vinot silmät pyörivät päässä. "Luuletteko, että se tahtoo
viedä minut? Megan pelkää sitä."

"Onko Megan nähnyt sen?"

 "Ei. Mutta teitä hän ei pelkää."

"En sitä epäilekään. Mitäpä hän minua pelkäisi."

"Hän rukoili teidän puolestanne."

"Kuinka sen tiedät, pikku veitikka?"

"Kun olin vuoteessa, hän sanoi: 'Jumala siunatkoon meitä kaikkia

ja herra Ashurstia'. Kuulin hänen kuiskaavan niin."

"Teet väärin, kun kerrot, mitä olet kuullut, koska se ei ollut

tarkoitettu sinun kuultavaksesi."

Poikanen oli vaiti. Hetken kuluttua hän sanoi kuin uhitellen:

"Minäpä osaan nylkeä kaniineja. Megan ei kykene siihen. Minä

pidän verestä."

"Vai pidät sinä siitä — senkin pikku peto!"

"Mikä se on?"

"Se on ihminen, joka pitää toisen rääkkäämisestä." Poikanen

katsoi kummissaan.

"Minä nyljen ainoastaan kuolleita kaniineja, joita me syömme."

"Vai niin! Sitten pyydän anteeksi."

"Osaan minä nylkeä sammakoltakin."

Mutta Ashurst oli käynyt hajamieliseksi. "Jumala siunatkoon meitä

kaikkia ja herra Ashurstia!" Ja puhetoverinsa äkkinäiseen
hajamielisyyteen kyllästyneenä Nick juoksi takaisin purolle, mistä
taas alkoi kuulua naurua ja huutoja.

Kun Megan tuli tuomaan hänelle teetä, kysyi hän:

"Mitä se mustalaiskummitus on?"

Tyttö katsahti Ashurstiin kauhistuneena.

"Se ennustaa onnettomuuksia."

"Ette kai te usko kummituksia olevan olemassa?"

"Toivon, ettei minun koskaan tarvitse nähdä sitä."

"Varmasti ette koskaan sitä näekään. Kummituksia ei ole

olemassa. Vanha
Jim näki varmaankin ponihevosen."

"Ei! Sellaisia kummituksia asuu kallionrotkoissa. Ne ovat ihmisiä,

jotka ovat eläneet kauan sitten."

"Eivät ne ainakaan ole mustalaisia. Nuo muinaiset ihmiset olivat

kuolleet jo kauan ennen kuin mustalaiset tulivat maahan."

Tyttö sanoi yksinkertaisesti: "Ne ovat kuitenkin pahoja."

"Miksi niin pahoja? Jos tuollaisia kummituksia on, ne ovat arkoja

kuin jänikset. Kukat eivät ole pahoja, vaikka kasvavat itsestään,
orapihlajoita ei ole kukaan istuttanut — ettekä pelkää niitäkään. Pitää
lähteä joskus yöllä etsimään kummitustanne ja puhuttelemaan sitä."

"Voi älkää, älkää tehkö niin!"

 "Tottahan toki! Asetun istumaan hänen kalliolleen."

Tyttö pani kätensä ristiin: "Minä pyydän, rukoilen: älkää menkö!"

"Rauhoittukaa! Mitäpä merkitsee, vaikka minulle tapahtuisikin

jotakin?"

Megan ei vastannut. Hiukan harmissaan nuorukainen jatkoi:

"Mutta pelkään pahoin, etten saa sitä nähdä, sillä minun kai täytyy
pian lähteä täältä pois."

"Joko nyt?"

"Tätinne ei kaiketikaan halua enää pitää minua täällä."

"Kyllä varmasti! Meillähän on aina kesävieraita."

Ashurst käänsi silmänsä tyttöön ja kysyi:

"Tahtoisitteko te, että minä jään tänne?"

"Kyllä."

"Minä aion tänä iltana rukoilla teidän puolestanne."

Tyttö karahti tulipunaiseksi, rypisti kulmiaan ja lähti pois

huoneesta.
Ashurst sadatteli tyhmyyttään. Tee jäähtyi kylmäksi ja mauttomaksi.
Aivan kuin olisi raskaat saappaat jalassa tallannut keskelle
sinikelloryhmää. Miksi hän oli päästänyt suustaan mokoman
tyhmyyden?
Oliko hänkin samanlainen kaupunkilainen ja yliopistoaasi kuin
Robert
Garton, yhtä mahdoton kuin hänkin ymmärtämään tuota tyttöä?

IV.
Ashurst vietti seuraavan viikon samoilemalla lähitienoilla
vakuuttautuakseen jalkansa paranemisesta. Kevät oli tänä vuonna
hänelle ilmestys. Kuin juopuneena hän saattoi seistä katselemassa
myöhästyneen pyökin punavalkoisia silmuja, kun se ojenteli oksiaan
auringossa taivaan sineä kohti, tai harvojen skotlanninkuusten
runkoja ja oksia, jotka hohtivat ruskeina voimakkaassa valossa, tai
toisin ajoin nummea ja myrskyn tuivertamia lehtikuusia, jotka
näyttivät niin eloisilta, kun tuuli puhalteli niiden nuoren vihreyden läpi,
joka levittäytyi ruosteenväristen runkojen yllä. Tai hän loikoi maassa
tarkastellen nurmikon sinisiä orvokkeja tai sanajalikossa hypistellen
vaaleanpunaisia, läpinäkyviä silmuja, käkien kukkuessa, rastaiden
säksättäessä ja leivon sirotellessa lauluhelmiään korkealta pilvistä.
Tämä kevät oli erilainen kuin kaikki edelliset, sillä kevättä oli myös
hänen rinnassaan eikä vain hänen ulkopuolellaan. Päiväsaikaan hän
tuskin näki perheenjäseniä, ja kun Megan toi hänen ateriansa, tällä
näytti aina olevan niin paljon puuhaa talossa tai pihalla, ettei hän
voinut viipyä kauempaa eikä jäädä juttelemaan Ashurstin kanssa.
Mutta iltaisin Ashurst istahti keittiön ikkunapenkille polttelemaan
piippuaan ja puheli ontuvan Jimin tai rouva Narracomben kanssa,
tytön istuessa ompelemassa tai liikkuessa huoneessa korjaamassa
illallisen tähteitä. Ja toisinaan hän oli havaitsevinaan, tuntien
samantapaisia tunteita kuin kehräävä kissa, että Meganin silmät —
nuo kasteenharmaat silmät — olivat kiintyneet häneen viipyvin,
lempein katsein, jotka omituisesti mairittelivat häntä.

Sunnuntai-iltana viikkoa myöhemmin, loikoessaan

hedelmätarhassa kuunnellen mustarastaita ja sepitellen
rakkausrunoa, hän kuuli veräjän narahtavan ja näki tytön juoksevan
sitä paikkaa kohti, missä hän seisoi, typerä punanaamainen Joe
kintereillään. Parinkymmenen metrin päässä he äkkiä pysähtyivät ja
jäivät seisomaan silmäkkäin, huomaamatta nurmikossa lojuvaa
vierasta. Poika yritti lähestyä tyttöä, mutta tämä torjui hänet luotaan.
Ashurst saattoi nähdä Meganin kiihtyneen, suuttumusta ilmaisevan
ilmeen. Hän huomasi myös nuorukaisen kiihkon — kuka olisi
uskonut, että tuo punaposkinen pojanjolppi saattoi näyttää noin
kiihtyneeltä? Kiusautuneena näkemästään Ashurst hypähti
nurmikolta pystyyn. Toisetkin huomasivat hänet nyt. Megan päästi
käsivartensa vaipumaan ja vetäytyi puunrungon taakse. Poika
murahti vihaisesti, juoksi muurin luo, kapusi sen yli ja katosi. Ashurst
meni hitaasti tytön luo. Megan seisoi liikkumattomana, purren
huuliaan. Hän oli hyvin kaunis, hieno, tumma tukka pörrötti
valtoimenaan kasvojen ympärillä. Hänen silmänsä olivat luodut
maahan.

"Pyydän anteeksi", sopersi Ashurst.

Tyttö loi häneen yhden ainoan katseen selko selällään tuijottavista

silmistään. Sitten hän veti syvään henkeä ja kääntyi mennäkseen
pois. Ashurst lähti perästä.
 "Megan!"

Mutta tyttö ei pysähtynyt. Nuorukainen tarttui hänen käsivarteensa

ja käänsi hänet lempeästi puoleensa.

"Pysähtykää ja jääkää puhelemaan minun kanssani!"

"Miksi pyydätte minulta anteeksi? Teidän ei pitäisi pyytää anteeksi

minulta."

"Jaha, siis Joelta."

"Kuinka hän rohkenee ahdistaa minua?"

"Rakastunut teihin, arvatenkin."

Tyttö polki jalkaansa.

Ashurst naurahti. "Tahtoisitteko, että halkaisen hänen kallonsa?"

Tyttö huudahti äkkiä kiihkeästi:

"Te pidätte minua — pidätte meitä pilkkananne!"

Ashurst tarttui hänen käsiinsä, mutta tyttö perääntyi, kunnes

hänen pienet kiihtyneet kasvonsa ja hajalleen mennyt tumma
tukkansa hukkuivat omenapuun ruusunpunaisten kukkasarjojen
sekaan. Ashurst nosti hänen toisen kätensä, jota yhä piteli
omassaan, huulilleen. Hän tunsi menettelevänsä ritarillisesti, aivan
toisin kuin tuo moukkamainen Joe, koskettaessaan vain kevyesti
huulillaan tuota pientä, karheaa kättä. Äkkiä tyttö herkesi
peräytymästä, tuntui väristen tulevan nuorukaista vastaan. Suloinen
lämpö tulvahti Ashurstin koko olemuksen läpi kiireestä kantapäähän.
Tuo solakka tyttö, joka oli niin yksinkertainen, mutta samalla niin
hieno ja kaunis, näytti siis pitävän hänen huultensa kosketuksesta.
Ja heittäytyen hetken mielihalun valtaan hän kietoi käsivartensa
tytön vartalolle, painoi tämän rintaansa vasten ja suuteli häntä
otsalle. Mutta silloin nuorukainen säikähti! Tyttö valahti kalpeaksi,
ummisti silmänsä, niin että pitkät, tummat silmäripset lepäsivät
poskea vasten ja kädet riippuivat liikkumattomina kupeilla. Tytön
poven kosketus sai Ashurstin värähtämään. "Megan!" kuiskasi hän ja
päästi tytön syleilystään. Syvässä hiljaisuudessa kuului
mustarastaan laulu. Silloin tyttö tarttui hänen käteensä, painoi sen
poskeaan, sydäntään, huuliaan vasten, suuteli sitä intohimoisesti,
pujahti samassa omenapuiden sammaleisten runkojen lomaan ja oli
hävinnyt näkymättömiin.

Ashurst istuutui vanhalle kuhmuraiselle puunrungolle, joka kasvoi

miltei vaakasuorassa pitkin maanpintaa, ja tuijotti valtimot jyskyttäen
ja pää sekavana kukkasiin, jotka äsken olivat kuin kehyksenä
ympäröineet tytön päätä, noihin vaaleanpunaisiin umppuihin, joiden
joukossa oli yksi puhjennut, valkoinen tähti. Mitä hän oli tehnyt?
Kuinka hän oli antanut kauneuden, säälin — vaiko vain kevään? —
lumota itsensä! Hän tunsi kuitenkin olevansa sanomattoman
onnellinen — onnellinen ja voitonriemuinen silloinkin, kun väristys
puistatti ruumista ja hänen mieleensä iski levottomuus. Tämä oli
alkua — niin, minkä alkua? Sääsket purivat, tanssivat hyttyset olivat
vähällä lentää suoraan suuhun ja koko hänen ympärillään heräävä
kevät näytti tulevan yhä elävämmäksi ja ihastuttavammaksi. Hän
kuuli käen kukkuvan ja mustarastaan viserryksen, näki vinot
päivänsäteet, omenankukat, jotka olivat seppeleenä kehystäneet
tytön päätä. — Ashurst nousi vanhalta puunrungolta ja lähti pois
puutarhasta; hän tunsi tarvitsevansa avaria kenttiä, vapaata taivasta
selvitelläkseen uusia tunteitaan. Hän ohjasi askelensa nummelle, ja
lehdosta pyrähti harakka lentoon kuin ilmoittamaan hänen tuloaan.
 Onko ainoaakaan miestä — minkään ikäistä viisivuotiaasta alkaen
— joka voisi sanoa, ettei ole milloinkaan ollut rakastunut? Ashurst oli
rakastanut pieniä tanssikoulutovereitaan, kotiopettajatartaan, tyttöjä
koululoman aikana. Hän ei ehkä ollut koskaan ollut aivan vailla
pientä rakastumista, vaan oli aina omistanut jollekulle enemmän tai
vähemmän etäisen ihailunsa. Mutta tämä oli aivan toista, ei lainkaan
etäistä. Tämä oli kokonaan uusi, peloittavan suloinen tunne, joka
samalla antoi aavistuksen kypsyneestä miehuudesta. Pitää
kädessään tuollaista luonnonkukkaa, saada viedä se huulilleen ja
tuntea sen onnesta väristen painuvan niitä vasten! Millainen hurma
— mutta millainen huoli samalla! Mitä tuolle kukalle onkaan tehtävä,
miten kohdattava tyttö ensi kerralla? Pojan ensi hyväily oli ollut viileä,
kuin säälivä, mutta seuraava ei voinut muodostua samanlaiseksi,
kun hän nyt Meganin hänen kädelleen painamasta polttavasta pikku
suudelmasta ja siitä, että tyttö oli vienyt hänen kätensä sydämelleen,
tiesi tämän rakastavan häntä. Muutamat luonteet paatuvat siitä, että
niille tuhlataan rakkautta, toiset taas — ja Ashurst kuului
jälkimmäisiin — hurmautuvat, lämpenevät ja heltyvät kokiessaan
rakkauden ihmeen.

Ja kiivetessään kalliorinteitä hän tunsi toiselta puolen halua

antautua valtoimenaan omassa povessa tapahtuvalle kevään
täyttymykselle, toiselta puolen epämääräistä, mutta todellista
levottomuutta. Toisin hetkin hän tunsi yksinomaan ylpeyttä ja
itserakkautta, kun oli saavuttanut tuon kauniin, luottavaisen,
kastesilmäisen olennon rakkauden. Toisin hetkin hän taas ajatteli
pakottautuen vakavaksi: "Kuule, poika! Katso, mitä teet! Sinun täytyy
tietää, mihin se johtaa."

Hämätä laskeutui maille, mutta hän ei sitä huomannut, kietoi

verhoonsa juhlalliset kallioröykkiöt, jotka olivat kuin vanhoja
assyrialaisten veistoksia. Ja Luonnon ääni kuiskasi: "Tämä on sinulle
uusi maailma." Kuin ihmisestä, joka nousee vuoteestaan neljän
aikaan lähteäkseen kävelylle varhaisena kesäaamuna, jolloin
eläimet, linnut ja puut katselevat häntä oudoksuen ja ihmetellen,
samoin tuntui hänestä nyt kuin kaikki olisi muuttunut uudeksi. Hän
viipyi kalliolouhikossa tuntikausia, kunnes ilma kävi koleaksi. Silloin
hän laskeutui laaksoon yli kivien ja kanervien, saapui maantielle,
poikkesi siitä kujatielle ja käveli luonnonniityn ohi hedelmätarhaan.
Siellä hän sytytti tulitikun ja katsoi kelloa. Kohta kaksitoista.
Puutarhassa oli pimeää ja hiljaista, aivan toisenlaista kuin kuutisen
tuntia sitten, kun auringonvalo vielä viipyi mailla ja linnut lauloivat. Ja
äkkiä hän näki oman idyllinsä ikäänkuin toisen henkilön silmillä —
hän oli näkevinään rouva Narracomben kääntävän käärmemäistä
kaulaansa, tämän nopean katseen käsittäessä samassa kaikki, ja
hänen viekkaiden kasvojensa samassa kovenevan, luuli näkevänsä
mustalaisia muistuttavat, karkeaa leikkiä laskevat ja epäluuloiset
serkut, Joen typeränä ja raivoisana — vain ontuva Jim, jonka
silmistä puhui kärsimys, näytti säyseältä ja rauhalliselta niinkuin aina.
Ja hän näki kylänväkeä: puheliaita eukkoja, joita oli tavannut
kävelyretkillään. Ja lopuksi omat ystävänsä; miten Robert Garton
lähti aamulla puolitoista viikkoa sitten hymyillen ivallisesti ja
merkitsevästi. Sietämätöntä! Hetken aikaa hän suorastaan vihasi
tätä matalaa, kyynillistä maailmaa, johon kuuluvaksi oli pakko
lukeutua, tahtoipa tai oli tahtomatta. Veräjä, johon hän nojautui,
muuttui harmaaksi, hänen eteensä muodostui valojuova, joka levisi
sinertävään pimeyteen. Kuu! Se pilkisti juuri mäen takaa, se oli
punainen, melkein pyöreä — ihmeellinen kuu! Ja hän kääntyi, lähti
kulkemaan kujatietä, jossa oli yön lehmänlannan ja nuorten lehvien
tuoksua. Karjapihassa hän erotti elukat tummana, yhtenäisenä
rykelmänä, josta epämääräisinä ulkonevat sarvenkärjet häämöttivät
kuin taivaalta kärjelleen pudonneet kuunsirpit. Hän avasi varovasti
pihaveräjän. Talossa oli kaikki pimeänä. Äänettömin askelin hän hiipi
ulko-ovelle ja katsoi marjakuusta vasten painautuen Meganin
ikkunaan. Se oli auki. Nukkuiko tyttö vai valvoiko levottomana —
huolissaan hänen viipymisestään? Pöllö huusi hänen siinä
seistessään ja tähyillessään ylöspäin, ja sen ääni tuntui täyttävän
koko yön — niin hiljaista oli kaikkialla, kuului vain puron koskaan
vaikenematon solina. Päivällä käki ja nyt pöllöt — kuinka
ihmeellisesti ne tulkitsivatkaan hänessä itsessään herännyttä
levotonta hurmaa! Ja äkkiä hän näki tytön ikkunassa tähyilemässä
ulos. Ashurst astui askelen marjakuusen juurelta ja kuiskasi:
"Megan!" Tyttö vetäytyi taaksepäin, katosi, ilmestyi uudelleen
ikkunaan ja kumartui ulos. Ashurst hiipi eteenpäin ruohikolla, nojasi
leukansa vihreäksi maalattuun tuoliin ja pidätti hengitystään. Tytön
kasvojen ja riippuvien käsivarsien muodostamat vaaleat läikät eivät
liikahtaneet, poika nosti tuolin lähemmäksi ja nousi seisomaan sille.
Ojentamalla käsivartensa hän ulottui parahiksi tytön käteen. Siinä oli
suuri ulko-oven avain; poika tarttui kylmää avainta pitelevään
kuumaan käteen. Ashurst saattoi juuri ja juuri erottaa hänen
kasvonsa ja hampaiden välähdyksen huulten lomasta sekä
epäjärjestyksessä olevan tukan. Tyttö oli täysissä pukimissa —
raukka oli varmaan valvonut hänen vuokseen. "Kaunis Megan!"
Tytön kuumat, karheat sormet tarttuivat pojan käteen, hänen
kasvoissaan oli omituinen, avuton ilme. Kunpa olisi voinut koskettaa
niitä edes kädellä! Pöllö huusi, orjanruusun tuoksu tunkeutui
Ashurstin sieraimiin. Toinen pihakoira haukahti, tytön ote herpautui,
hän vetäytyi pois. "Hyvää yötä, Megan!"

"Hyvää yötä, herra!" Tyttö oli poissa. Huokaisten Ashurst laskeutui

maahan ja istuutuen tuolille riisui kengät jalasta. Ei ollut muuta
neuvoa kuin mennä levolle. Kuitenkin hän jäi vielä pitkäksi aikaa
istumaan, jalat väristen märässä kasteessa, muistellen
hurmaantuneena tytön avutonta, hymyilevää ilmettä ja tämän
kuumien sormien lujaa otetta niiden työntäessä kylmän avaimen
hänen käteensä.
V.

Ashurstilla oli aamulla herätessään sellainen tunne kuin olisi illalla

syönyt liikaa, vaikk'ei itse asiassa ollut syönyt mitään. Ja eilispäivän
romaani tuntui äärettömän kaukaiselta ja epätodelliselta. Oli
loistavan kaunis aamu. Kevät oli vihdoin tullut kaikessa loistossaan
— yhdessä yössä olivat kultaumput, niinkuin pikkupojat niitä
nimittävät, vallanneet koko kedon, ja hän saattoi ikkunastaan nähdä,
miten omenankukat verhosivat puutarhan kuin valkoiseen harsoon.
Hän lähti huoneesta miltei peläten, että tapaisi Meganin. Mutta kun
tytön asemesta rouva Narracombe toi hänen aamiaisensa, hän tunsi
suuttumusta ja pettymystä. Tuon naisen käärmemäinen niska ja
vilkkaat silmät tuntuivat tänä aamuna valppaammilta kuin konsanaan
ennen. Olikohan hän huomannut jotakin?

"Vai niin, kuulin, että olitte kuun kanssa öisellä kävelyllä. Söittekö
illallisen jossakin?"

Ashurst pudisti päätään.

"Säästimme teille illallista, mutta arvelen, että teillä oli paljon

muuta ajattelemista, joten ette ehtinyt ajatella sellaista?"