The Use of Force in International Law:

A Case-Based Approach Tom Ruys

(Editor)
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/the-use-of-force-in-international-law-a-case-based-ap
proach-tom-ruys-editor/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Pragmatist Semantics: A Use-Based Approach to

Linguistic Representation Prof José L. Zalabardo

https://ebookmass.com/product/pragmatist-semantics-a-use-based-
approach-to-linguistic-representation-prof-jose-l-zalabardo/

Applied Professional Ethics: A Developmental Approach

for Use With Case Studies (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/applied-professional-ethics-a-
developmental-approach-for-use-with-case-studies-ebook-pdf/

A Study Guide for William Carlos Williams's "The Use of

Force" Cengage Learning Gale

https://ebookmass.com/product/a-study-guide-for-william-carlos-
williamss-the-use-of-force-cengage-learning-gale/

Aesthetic Surgery Techniques: A Case-Based Approach

James D. Frame (Editor)

https://ebookmass.com/product/aesthetic-surgery-techniques-a-
case-based-approach-james-d-frame-editor/
The Concept of an International Organization in
International Law Lorenzo Gasbarri

https://ebookmass.com/product/the-concept-of-an-international-
organization-in-international-law-lorenzo-gasbarri/

International Law of Taxation (Elements of

International Law) Hongler

https://ebookmass.com/product/international-law-of-taxation-
elements-of-international-law-hongler/

The Function of Equity in International Law Catharine

Titi

https://ebookmass.com/product/the-function-of-equity-in-
international-law-catharine-titi/

Maternity, Newborn, and Women’s Health Nursing: A Case

Based Approach First Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/maternity-newborn-and-womens-
health-nursing-a-case-based-approach-first-edition-ebook-pdf/

Making a Case: The Practical Roots of Biblical Law Sara

Milstein

https://ebookmass.com/product/making-a-case-the-practical-roots-
of-biblical-law-sara-milstein/
i

T H E USE OF FORC E I N I N T E R NAT IONA L L AW

ii
iii

The Use of Force

in International Law

A Case-​based Approach

Edited by
TOM RU YS
and
OL I V I E R C ORT E N
Assistant Editor
A L E X A N DR A HOF E R

1
iv

1
Great Clarendon Street, Oxford, OX2 6DP,
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© The Several Contributors 2018
The moral rights of the authors have been asserted
First Edition published in 2018
Impression: 1
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer
Crown copyright material is reproduced under Class Licence
Number C01P0000148 with the permission of OPSI
and the Queen’s Printer for Scotland
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2017960274
ISBN 978–0–19–878436–4 (pbk.)
ISBN 978–​0 –​19–​878435–​7 (hbk.)
Printed and bound by
CPI Group (UK) Ltd, Croydon, CR0 4YY
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.
v

Table of Contents

List of Contributors ix

1. Introduction: The Jus Contra Bellum and the Power of Precedent 1

Tom Ruys, Olivier Corten, and Alexandra Hofer
2. The Caroline Incident—​1837 5
Michael Wood

PA RT 1. T H E C OL D WA R E R A (19 4 5 –​8 9)
3. The Korean War—​1950–​53 17
Nigel D White
4. The Suez Crisis—​1956 36
Alexandra Hofer
5. The Soviet Intervention in Hungary—​1956 48
Eliav Lieblich
6. The U-​2 Incident—​1960 67
Ki-​Gab Park
7. The Belgian Intervention in the Congo—​1960 and 1964 76
Robert Kolb
8. The Indian Intervention in Goa—​1961 85
Tom Ruys
9. The Cuban Missile Crisis—​1962 97
Alexander Orakhelashvili
10. The Gulf of Tonkin Incident—​1964 108
Douglas Guilfoyle
11. The US Intervention in the Dominican Republic—​1965 118
Christian Walter
12. The Six Day War—​1967 131
John Quigley
13. The Intervention in Czechoslovakia—​1968 143
Gerhard Hafner
14. The USS Pueblo Incident—​1968 158
Wolff Heintschel von Heinegg
15. The Indian Intervention into (East) Pakistan—​1971 169
Dino Kritsiotis
16. The Yom Kippur War—​1973 189
François Dubuisson and Vaios Koutroulis
17. Turkey’s Intervention in Cyprus—​1974 201
Oliver Dörr
vi

vi Table of Contents

18. The Mayaguez Incident—​1975 213

Natalino Ronzitti
19. The Entebbe Raid—​1976 220
Claus Kreβ and Benjamin K Nuβberger
20. The Larnaca Incident—​1978 234
Constantine Antonopoulos
21. The Vietnamese Intervention in Cambodia—​1978 242
Gregory H Fox
22. The Ugandan–​Tanzanian War—​1978–​79 255
Kenneth Chan
23. Operation Litani—​1978 269
Myra Williamson
24. The Lebanon War—​1982 284
Myra Williamson
25. The Soviet Intervention in Afghanistan—​1979–​80 297
Georg Nolte and Janina Barkholdt
26. The US Hostage Rescue Operation in Iran—​1980 306
Mathias Forteau and Alison See Ying Xiu
27. The Iran–​Iraq War—​1980–​88 315
Andrea de Guttry
28. Israel’s Airstrike Against Iraq’s Osiraq Nuclear Reactor—​1981 329
Tom Ruys
29. The US Intervention in Nicaragua—​1981–​88 342
Jörg Kammerhofer
30. The Falklands/​Malvinas War—​1982 361
Etienne Henry
31. South African Incursions into Lesotho—​1982 379
Theresa Reinold
32. The Intervention of the United States and other Eastern
Caribbean States in Grenada—​1983 385
Nabil Hajjami
33. The Israeli Raid Against the PLO Headquarters in Tunis—​1985 395
Erin Pobjie, Fanny Declercq, and Raphaël van Steenberghe
34. The Killing of Khalil al-​Wazir by Israeli Commandos in Tunis—​1988 403
Erin Pobjie, Fanny Declercq, and Raphaël van Steenberghe
35. The US Strikes Against Libya—​1986 408
Maurice Kamto
36. The US Intervention in Panama—​1989 426
Nicholas Tsagourias

PA RT 2 . T H E P O S T- ​C OL D WA R E R A (19 9 0 –​2 0 0 0)
37. The ECOWAS Intervention in Liberia—​1990–​97 441
Ugo Villani
38. The Gulf War—​1990–​91 456
Erika de Wet
vi

Table of Contents vii

39. Intervention in Iraq’s Kurdish Region and the Creation of the No-​Fly
Zones in Northern and Southern Iraq—​1991–​2003 469
Tarcisio Gazzini
40. The Intervention in Somalia—​1992–​95 482
Terry D Gill and Kinga Tibori-​Szabó
41. The Intervention in Bosnia and Herzegovina—​1992–​95 495
Pierre Klein
42. The US Airstrike Against the Iraqi Intelligence Headquarters—​1993 504
Paulina Starski
43. The ECOWAS Intervention in Sierra Leone—​1997–​99 527
Susan Breau
44. The US Strikes in Sudan and Afghanistan—​1998 541
Enzo Cannizzaro and Aurora Rasi
45. The Eritrean–​Ethiopian War—​1998–​2000 552
Sean D Murphy
46. The Great African War and the Intervention by Uganda and Rwanda in the
Democratic Republic of Congo—​1998–​2003 575
James A Green
47. The Kosovo Crisis—​1999 594
Daniel Franchini and Antonios Tzanakopoulos

PA RT 3. T H E P O S T 9/​1 1-​E R A (2 0 01–​)

48. The Intervention in Afghanistan—​2001–​ 625
Michael Byers
49. The Iraq War—​2003 639
Marc Weller
50. Israeli Airstrikes in Syria—​2003 and 2007 662
Lindsay Moir
51. The Israeli Intervention in Lebanon—​2006 673
Christian J Tams and Wenke Brückner
52. The Turkish Intervention Against the PKK in Northern Iraq—​2007–​08 689
Kimberley N Trapp
53. ‘Operation Phoenix’, the Colombian Raid Against the FARC
in Ecuador—​2008 702
Mónica Pinto and Marcos Kotlik
54. The Conflict in Georgia—​2008 712
Christine Gray
55. Israeli Military Operations Against Gaza: Operation Cast Lead (2008–​09),
Operation Pillar of Defence (2012), and Operation Protective Edge (2014) 729
Christian Henderson
56. The NATO Intervention in Libya—​2011 749
Ashley Deeks
57. US Extra-​Territorial Actions Against Individuals: Bin Laden, Al Awlaki,
and Abu Khattalah—​2011 and 2014 760
David Kretzmer
vi

viii Table of Contents

58. The Intervention in Côte d’Ivoire—​2011 783

Dire Tladi
59. The Intervention of the Gulf Cooperation Council in Bahrain—​2011 795
Agatha Verdebout
60. The Ethiopian Military Intervention in Somalia—​2011 803
Jean-​Christophe Martin
61. The Intervention of France and African Countries in Mali—​2013 812
Karine Bannelier and Theodore Christakis
62. Threats of and Actual Military Strikes Against Syria​—​2013 and 2017 828
Anne Lagerwall
63. The Crisis in Ukraine—​2014 855
Mary Ellen O’Connell
64. The Military Operations Against the ‘Islamic State’ (ISIL or Da’esh)—​2014 873
Olivier Corten
65. The Saudi-​led Military Intervention in Yemen’s Civil War—​2015 899
Luca Ferro and Tom Ruys
66. The ECOWAS Intervention in The Gambia—​2016 912
Mohamed S. Helal

Index 933
ix

List of Contributors

Constantine Antonopoulos ​Associate Professor of Public International Law, Faculty of Law,

Democritus University of Thrace.
Karine Bannelier ​Associate Professor of International Law, CESICE, University Grenoble Alpes.
Janina Barkholdt ​PhD candidate, Humboldt University Berlin.
Susan C Breau ​Head of School and Professor of International Law, University of Reading.
Wenke Brückner ​PhD Candidate, Institute for International Peace and Security Law, Cologne.
Mchael Byers Professor and Canada Research Chair in Global Politics and International Law,
University of British Columbia.
Enzo Cannizzaro ​Full Professor of International Law and European Union Law, Sapienza
University of Rome.
Kenneth Chan ​PhD (KU Leuven). Postdoctoral research fellow with the Berlin Research Group
“The International Rule of Law – Rise or Decline?”, Humboldt University Berlin and University
of Potsdam.
Theodore Christakis ​ Professor of International Law, CESICE, University Grenoble Alpes,
Member of the Institut Universitaire de France (IUF).
Olivier Corten ​Professor, Université libre de Bruxelles, Centre de droit international.
Andrea de Guttry ​Full Professor of Public International Law, Scuola Superiore Sant’Anna,
Pisa, Italy.
Erika de Wet ​SARChI Professor of International Constitutional Law, University of Pretoria;
Honorary Professor, University of Bonn.
Fanny Declercq ​Assistant, University of Louvain (UCL).
Ashley Deeks ​Professor of Law, University of Virginia Law School.
Oliver Dörr ​Professor of Public Law, European Law and Public International Law, Osnabrück
University.
François Dubuisson ​ Professor of Public International Law, Centre de droit international,
Université libre de Bruxelles.
Luca Ferro ​PhD Candidate, Department of European, Public and International Law, Ghent
University.
Mathias Forteau ​Professor, University of Paris Nanterre and Former Member of the ILC
(2012–​16).
Gregory H Fox Professor of Law, Director, Program for International Legal Studies, Wayne State
University Law School.
Daniel Franchini ​PhD Candidate, Lincoln College, University of Oxford.
Tarcisio Gazzini ​Professor of International Law, School of Law, University of East Anglia.
Terry D Gill ​Professor, Military Law at the University of Amsterdam and the Netherlands
Defence Academy.
Christine Gray ​Professor of International Law, University of Cambridge, and Fellow of St John’s
College.
James A Green ​Professor of Public International Law, University of Reading.
x

x List of Contributors

Douglas Guilfoyle ​Professor, Monash University.

Gerhard Hafner Professor, Department of European, International and Comparative Law
Faculty, Vienna University.
Nabil Hajjami ​PhD (Université libre de Bruxelles and Université d’Angers). Lecturer in Law,
Université Paris Nanterre.
Wolff Heintschel von Heinegg ​Chair of Public Law, in particular Public International Law,
European Law and Foreign Constitutional Law at the Europa Universität, Frankfurt (Oder),
Germany.
Mohamed S. Helal ​Assistant Professor of Law, Moritz College of Law & Affiliated Faculty,
Mershon Center for International Security Studies, Ohio State University.
Christian Henderson ​Professor of International Law, University of Sussex.
Etienne Henry ​ PhD (Neuchâtel), Early Postdoc. Mobility Fellow, Swiss National Science
Foundation, project number 168525; Visiting Fellow, ANU College of Law, Australian National
University.
Alexandra Hofer ​Doctoral Researcher in Public International Law at Ghent University; Member
of Ghent Rolin-Jaequemyns International Law Institute (GRILI).
Jörg Kammerhofer ​Senior Research Fellow, University of Freiburg.
Maurice Kamto ​Former Member of the ILC (2011–​16).
Pierre Klein ​Professor, Centre de Droit International, Université libre de Bruxelles.
Robert Kolb ​Professor of Public International Law, University of Geneva.
Marcos Kotlik ​PhD candidate, School of Law, University of Buenos Aires and PhD fellow,
National Scientific and Technical Research Council of Argentina.
Vaios Koutroulis ​Professor of Public International Law, Centre de droit international, Université
libre de Bruxelles.
Claus Kreß ​Professor of Public International Law and Criminal Law, Director of the Institute
of International Peace and Security Law and Chair for German and International Criminal Law,
University of Cologne, Germany.
David Kretzmer ​Professor Emeritus of international law, Hebrew University of Jerusalem;
Professor of Law, Sapir College.
Dino Kritsiotis ​
Professor of Public International Law and Head of the International
Humanitarian Law Unit, University of Nottingham.
Anne Lagerwall ​Associate Professor, Université libre de Bruxelles.
Eliav Lieblich ​Associate Professor, Buchmann Faculty of Law, Tel Aviv University.
Jean-​Christophe Martin ​Professor LADIE (Laboratoire de Droit International et Européen) EA
7414, Université Côte d’Azur, France.
Lindsay Moir ​Professor of International Law, Deputy Director of the McCoubrey Centre for
International Law, University of Hull.
Sean D Murphy ​ Manatt/Ahn Professor of International Law at the George Washington
University Law School in Washington, DC, Member of the ILC (2012–21).
Georg Nolte ​Professor of Law, Humboldt University Berlin.
Benjamin K Nußberger ​LLM (Columbia Law School); PhD Candidate, Institute of International
Peace and Security Law, University of Cologne.
Mary Ellen O’Connell ​Robert and Marion Short Professor of Law, University of Notre Dame.
xi

List of Contributors xi

Alexander Orakhelashvili ​
Senior Lecturer, Law School, Birmingham University, United
Kingdom.
Ki-​Gab Park ​Professor, Korea University, Seoul.
Mónica Pinto ​Professor of International Law and of Human Rights, Former Dean of the School
of Law (Facultad de Derecho), University of Buenos Aires (Universidad de Buenos Aires).
Erin Pobjie ​Research fellow and doctoral candidate, Institute for International Peace and
Security Law at the University of Cologne.
John Quigley Professor Emeritus, Moritz College of Law, The Ohio State University.
Aurora Rasi ​Research fellow in International Law and European Union Law, Sapienza University
of Rome.
Theresa Reinold ​PhD (Tuebingen University). Junior professor of Global and Transnational
Cooperation Research at the University Duisburg-Essen.
Natalino Ronzitti ​Emeritus Professor of International Law, LUISS University in Rome, Member
of the Institut de Droit International.
Tom Ruys ​Professor of International Law, Ghent University.
Paulina Starski ​Dr, LLB, Senior Research Fellow, Max Planck Institute for Comparative Public
Law and International Law, Heidelberg and Postdoctoral Research Fellow at Bucerius Law School,
Hamburg.
Christian J Tams ​Professor of International Law, University of Glasgow and Academic Member,
Matrix Chambers.
Kinga Tibori-​Szabó ​PhD (University of Amsterdam). Kosovo Specialist Chambers and
University of Amsterdam.
Dire Tladi ​Professor, University of Pretoria. Member of the ILC (2012–​17).
Kimberley N Trapp ​Senior Lecturer in Public International Law, UCL Faculty of Laws.
Nicholas Tsagourias ​Professor of International Law, University of Sheffield.
Antonios Tzanakopoulos ​Associate Professor of Public International Law, University of Oxford;
Fellow, St Anne’s College, Oxford.
Raphäel van Steenberghe ​Professor, University of Louvain (ULC), Research Associate, Belgian
National Fund for Scientific Research (FNRS).
Agatha Verdebout ​PhD (ULB). Researcher, Centre de Droit International, Université Libre de
Bruxelles (ULB).
Ugo Villani ​Professor Emeritus, University of Bari.
Christian Walter ​Professor, Chair of Public International Law and Public Law, LMU Munich.
Marc Weller Professor of International Law and International Constitutional Studies in the
University of Cambridge; Director of the Lauterpacht Centre for International Law.
Nigel D White ​
Professor of Public International Law, University of Nottingham, United
Kingdom.
Myra Williamson ​Associate Professor of Law, Kuwait International Law School.
Michael Wood ​Barrister at 20 Essex Street, London; Member of the UN International Law
Commission; Senior Fellow of the Lauterpacht Centre for International Law, University of
Cambridge.
Alison See Ying Xiu ​LLB (London School of Economics) and LLM (International Legal Studies,
NYU); Research Assistant at the ILC in 2016.
xi
1

1
Introduction: The Jus Contra Bellum and
the Power of Precedent
Tom Ruys, Olivier Corten, and Alexandra Hofer

The international law on the use of force, also known under its Latin epithet of jus ad
bellum, or, perhaps more accurately, jus contra bellum, is one of the oldest branches of
international law. Its emergence is closely intertwined with the birth of international law
itself. More than any other domain of international law, it is an area where law and power
politics collide. Notwithstanding the International Court of Justice’s bold assertion that
there exists ‘general agreement’1 as to what constitutes an ‘armed attack’ for purposes of
triggering the right of self-​defence, and notwithstanding the reaffirmation in the 2005
World Summit Outcome that the Charter provisions on the use of force ‘are sufficient to
address the full range of threats to international peace and security’,2 it is no secret that
the interpretation and application of the jus contra bellum has given rise to, and continues
to give rise to, fierce debates and disagreement among legal scholars and, more impor­
tantly, among states. A closer look at legal doctrine reveals that different views on the
interpretation of the rules governing the use of force between states often reflect different
underlying methodological approaches (with authors according different weight, for in-
stance, to ‘physical’ or ‘verbal’ state practice).3 In light hereof, some have created labels,
seeking to distinguish between ‘restrictionists’ and ‘expansionists’, between ‘bright-​liners’
and ‘balancers’, or between ‘purists’ and ‘eclectics’ (sometimes even categorizing scholars
accordingly).4 More imperceptibly, when dealing with the law on the use of force, mem-
bers of the ‘invisible college of international laywers’ often find it difficult to set aside their
own values, allegiances, and perceptions of what is ‘fair’ in international relations.5
At the same time, a common thread in legal doctrine is the importance attached to
previous precedents to interpret the jus contra bellum. The power of precedent is not
limited to legal doctrine, but is also recognized by states themselves, as can be inferred
from numerous Security Council debates. Reliance on precedent—​understood here as
referring not to judicial precedents, but rather to precedents from state practice and their
reception at the international level (or, what Michael Reisman would call ‘international

1 Military and Paramilitary Activities in and against Nicaragua (Nicaragua v US) (Merits) [1986] ICJ Rep
1986 14, [195].
2 2005 World Summit Outcome, UNGA Res 60/​1 (24 October 2005) UN Doc A/​R ES/​60/​1, [79].
3 Further: Olivier Corten, ‘The Controversies Over the Customary Prohibition on the Use of Force: A
Methodological Debate’ (2005) 16 European Journal of International Law 803–​22; Olivier Corten, ‘Breach and
Evolution of Customary International Law on the Use of Force’, in Enzo Cannizzaro and Paolo Palchetti (eds),
Customary International Law on the Use of Force: A Methodological Approach (Nijhoff 2005) 119–​4 4; Tom
Ruys, ‘Armed Attack’ and Article 51 of the UN Charter: Evolutions in Customary Law and Practice (Cambridge
University Press 2010) 29–​52.
4 See, eg, Matthew C Waxman, ‘Regulating Resort to Force: Form and Substance of the UN Charter Regime’
(2013) 24 European Journal of International Law 151–​89; Tom Farer, ‘Can the United States Violently Punish
the Assad Regime? Competing Visions (Including that of Anthony D’Amato) of the Applicable International
Law’ (2014) 108 American Journal of International Law 701–​15. See also the contributions by Kammerhofer, De
Hoogh, and van Steenberghe in the Leiden Journal of International Law, Issue (2016) 29:1.
5 Ruys (n 3) 514.
2

2 Tom Ruys, Olivier Corten, and Alexandra Hofer

incidents’6)—​is indeed an important and unavoidable element of the argumentative

process from which the jus contra bellum derives its compliance pull. It can have a
beneficial effect in that it can contribute to ensuring consistency and to clarifying the
precise meaning and scope of the relevant rules, thus resulting in greater legal certainty.
Conversely, it also entails evident risks. Precedents have often been interpreted in com-
pletely different ways (by scholars or states), and have sometimes been interpreted in
ways which substantially depart from the arguments invoked by the intervening states
themselves or from the general appraisal of the international community at the time
of the events. Such approach may reflect a deliberate methodological approach, in par-
ticular a denial of the relevance of ‘verbal’ practice or a rejection of the Nicaragua axiom.7
Yet, it may also result from a lack of awareness of the precise factual circumstances of
past incidents or of the concomitant exchanges of claims and counterclaims by the pro-
tagonists and other states. On a different note, excessive reliance on certain precedents to
the detriment of others risks creating a distorted image. More concretely, it is clear that
scholars and states have often tended to focus on cases involving interventions by a small
number of western states (particularly the United States) to sketch the contours of the jus
contra bellum.
Against this background, the present volume provides a collection of sixty-​five case
studies pertaining to specific incidents involving the cross-​border use of force, all written
by experts in the field of jus contra bellum. The incidents have all occurred after the adop-
tion of the UN Charter in 1945, save for the 1837 Caroline incident, which, in light of its
omnipresence in legal doctrine and state discourse, could not be ignored. The volume has
sought to comprehensively map the important jus contra bellum precedents throughout
the Charter era. The cases concerned include both large-​scale military interventions
involving ground forces, but also more small-​scale incidents including hostile encounters
between individual military units, targeted killings (eg through air strikes or commando
raids), and hostage rescue operations. Moreover, the volume covers both military oper-
ations that have been debated at length within the UN Security Council and/​or the UN
General Assembly, as well as operations that have hardly evoked any international reac-
tion and/​or legal scrutiny at all. It addresses military interventions involving both western
and non-​western states, great powers and smaller states alike. The editors readily acknow-
ledge that the overview is not exhaustive—​readers, we fear, will not receive a refund for
identifying precedents that are missing. Indeed, as is clear, for instance, from the periodic
Digests of State Practice featured in the Journal on the Use of Force in International Law
(JUFIL), border incidents and isolated clashes between military units are an aspect of
daily life in many regions of the world. It follows that the volume necessarily presents a
selection of case studies, albeit one that, we believe, is not arbitary in nature but the result
of careful deliberation. Case studies are ordered chronologically, starting with the 1950
Korean War and ending with the 2017 ECOWAS intervention in the Gambia.
Clearly, most of the case studies included in this volume have previously been the sub-
ject of scholarly analysis. This is certainly true for well-​k nown cases such as the US inter-
vention in Afghanistan or the 1999 Kosovo crisis, which have given rise to numerous

6 W Michael Reisman, ‘The Incident as a Decisional Unit in International Law’ (1984) 10 Yale Journal of
International Law 1–​20.
7 Nicaragua (n 1) [186]: ‘If a State acts in a way prima facie incompatible with a recognized rule, but defends
it conduct by appealing to exceptions or justifications contained within the rule itself, then whether or not the
State’s conduct is in fact justifiable on that basis, the significance of that attitude is to confirm rather than to
weaken the rule.’
3

Introduction 3

academic articles in various international law journals, but also for many other, if some-
what less ‘high-​profile’, incidents, such as the Belgian operation in Stanleyville, Congo in
1964 or the Ethiopian intervention in Somalia.8 Entire monographs have even been de-
voted to some cases.9 Furthermore, various monographs exist of course, whether general
jus contra bellum handbooks or more thematically focused works, that touch upon a large
number of cases within a single volume.10
However, the distinguishing features of the present volume are twofold. First, to the
editors’ knowledge, this is the first attempt to systematically bring together the main jus
contra bellum precedents since 1945 into a single work of reference,11 including more-
over various cases that have largely escaped from academic attention (such as the Turkish
intervention in northern Iraq in 2007–​08 or the killing by Israeli commandos of Khalil
al-​Wazir in Tunis in 1988).
Second, in order to ensure consistency and transparency, and to maximize the value of
the volume as a work of reference, all case studies follow a common approach. Specifically,
every chapter starts with a brief overview of the factual background and the political con-
text against which the case is set. Subsequently, the chapters detail the exchange of legal
arguments and counter-​arguments, by identifying the positions taken by the protagonists
involved in the cross-​border use of force concerned as well as the reactions from third
states and international organizations. The third and fourth sections of each chapter are
devoted respectively to the appraisal of the legality of the incident/​operation concerned,
and to an appraisal of the broader implications of the precedent (or lack thereof) for the
evolution of the international law on the use of force. As editors, we have tried to steer
clear from influencing the substantive analyses of the contributing authors on contro-
versial jus contra bellum issues (issues on which the editors themselves at times hold con-
flicting views). Yet, we have insisted—​perhaps somewhat obsessively—​t hat authors rigidly
respect the abovementioned template. Furthermore, as far as the legality assessment is
concerned, we have urged the authors to not only provide their personal legal assessment
of the case, but to adopt—​inasmuch as possible—​a broader perspective and to examine
how legal doctrine in general has assessed the legality and the broader legal ramifications
of each case, while, where appropriate, clearly identifying personal views as such. Thus,
while academic articles focusing on specific incidents at times tend to primarily reflect the
author’s appraisal of the legality of the intervention concerned, the approach chosen here

8 See, eg, Alain Gérard, ‘L’opération Stanleyville-​Paulis devant le parlement belge et les Nations Unies’
(1967) Revue belge de droit international 242; Olivier Corten, ‘La licéité douteuse de l’action militaire de
l’Ethiopie en Somalie et ses implication sur l’argument de l’“intervention consentie”’ (2007) 111 Revue générale
de droit international public 513.
9 See, eg, John Quigley, The Six-​Day War and Israeli Self-​Defense (CUP 2013).
10 See, by way of illustration, Christine Gray, International Law and the Use of Force (3rd edn, OUP 2008);
Yoram Dinstein, War, Aggression and Self-​Defence (5th edn, CUP 2011); Thomas M Franck, Recourse to
Force: State Action Against Threats and Armed Attacks (CUP 2002); Olivier Corten, Le droit contre la guerre:
L’interdiction du recours à la force en droit international contemporain (2nd edn, Pedone 2014); The Law
against War (Hart Publishing 2010); Mary Ellen O’Connell, International Law and the Use of Force, Cases
and Materials (2nd edn, Foundation Press 2008); Noam Lubell, Extraterritorial Use of Force against Non-​State
Actors (OUP 2010); Michael Scholz, Staatliches Selbstverteidigungsrecht gegen terroristische Gewalt (Duncker
& Humblot 2006); Christiane Wandscher, Internationaler Terrorismus und Selbstverteidigungsrecht (Duncker
& Humblot 2006); Nyamuya Maogoto, Battling Terrorism: Legal Perspectives on the Use of Force and the War
on Terror (Ashgate 2005); Kinga J Tibori-Szabó, Anticipatory Action in Self-​Defence: Essence and Limits under
International Law (TMC Asser Press 2011); Arthur R Kreutzer, Preemptive Self-​Defense: Die Bush-​Doktrin und
das Völkerrecht (M Press 2004); Tom Ruys, ‘Armed Attack’ and Article 51 of the UN Charter (CUP 2010); Linos-​
Alexandre Sicilianos, Les réactions décentralisées à l’illicite: des contre-​mesures à la légitime défense (Librairie
générale de droit et de jurisprudence 1990).
11 To our knowledge, the only work that shares some resemblance in this respect is Mark Weisburd’s Use of
Force: The Practice of States Since World War II (Pennsylvania State University Press 1997).
4

4 Tom Ruys, Olivier Corten, and Alexandra Hofer

has sought to ensure that the case studies provide a balanced appraisal of the legality of the
incidents (reflecting opposite views where appropriate) and of the precedent’s place and
relevance in the realm of the jus contra bellum.
We are deeply grateful to all of the authors for integrating the abovementioned approach
into their respective chapters (and apologize for any nuisance caused along the way). We
believe it has contributed to largely achieving the stated objective and to establishing the
value of this volume as a work of reference for legal scholars, practitioners, and civil ser-
vants alike. We can only hope the reader will agree.
5

2
The Caroline Incident—​1837
Michael Wood

I. Facts and Context

Were it not for the ‘public and vainglorious’1 boasting of one Alexander McLeod about his
role in the incident, some three years after the event, the world of international law might
never have heard of the ‘unfortunate case of the Caroline’ of 1837. It was McLeod’s arrest on
charges of murder and arson that rekindled the incident, and led to the matter becoming
a legal and political cause célèbre between the British and American Governments. The
events culminated in correspondence (section II below) that—​in retrospect at least—​is
widely seen as a starting point for discussion of the customary international law on self-​
defence under the jus ad bellum.2 Even a cursory reading of the correspondence indicates
that it covers issues that run like a golden thread through many of the studies in the pre-
sent volume. A reader of the correspondence will note that both sides took what, on the
surface at least, seems to have been a remarkably modern and humane approach, even in
the heat of great political controversy. The Caroline formula (‘a necessity of self-​defence,
instant, overwhelming, leaving no choice of means, and no moment for deliberation’) is
much quoted today, even while reliance upon it is criticized from all sides. Writings on the
incident are extensive and cannot all be referred to here.3
Unlike most of the case studies in this volume, the Caroline incident itself was not a
major event—​t hough it must have been quite spectacular, given the vision of the burning
vessel as it descended the Niagara Falls (‘a fate which fills the imagination with horror’).
The facts are not entirely clear from the correspondence,4 but it seems that at most two

1 Citations in these early paragraphs are taken from the correspondence reproduced in section II below.
2 (1837–​38) 26 British and Foreign State Papers (BFSP) 1372–​77; (1837–​38) 29 BFSP 1126–​42; 30 BFSP 82–​99;
see also John Bassett Moore, Digest of International Law vol 1, 681.
3 See, among many, R Y Jennings, ‘The Caroline and McLeod Cases’ (1938) 32 American Journal of
International Law 82; Jaroslav Žourek, ‘La notion de légitime defense. Aperçu historique et principaux aspects
du problème’ Rapport provisoire (1975) 56 Annuaire de l’Institut de Droit International (Session de Wiesbaden)
52; K R Stevens, Border Diplomacy: The Caroline and McLeod Affairs in Anglo-​American-​Canadian Relations,
1837–​1842 (University of Alabama Press 1989); Martin A Rogoff and Edward Collins, ‘The Caroline Incident
and the Development of International Law’ (1990) Brooklyn Journal of International Law 493; Abraham Sofaer,
‘On the Necessity of Pre-​emption’ (2003) 14 European Journal of International Law 209; Michael C Wood,
‘Nécessité et légitime défense dans la lutte contre le terrorisme: quelle est la pertinence de l’affaire de la Caroline
aujourd’hui?’ in Hubert Thierry and Jean-​Pierre Quéneudec (eds), Société française pour le droit international,
Colloque de Grenoble, La Nécessité en droit international (Pedone 2007); Christopher Greenwood, ‘Caroline,
The’ in Rudiger Wolfrum (ed), Max Planck Encyclopedia of Public International Law (2012); Andrew Clapham,
Brierly’s Law of Nations (7th edn, OUP 2012) 468–​71.
4 The facts, such as they are, are well described by, among others, Jennings (n 3) and Sofaer (n 3). An Ontario
Archaeological and Historical Sites Board plaque reads thus: ‘On the night of December 29–​30, 1837, some 60
volunteers acting on the orders of Col. Allan Napier MacNab, and commanded by Capt. Andrew Drew, R.N.,
set out from Chippawa in small boats to capture the American steamer “Caroline”. That vessel, which had been
supplying William Lyon Mackenzie’s rebel forces on Navy Island, was moored at Fort Schlosser, N.Y. There she
was boarded by Drew’s men, her crew killed or driven ashore, and after an unsuccessful attempt to start the en-
gines, her captors set the ship afire and left her to sink in the Niagara River. This action almost precipitated war
between Britain and the United States.’ <http://​ontarioplaques.com/​Plaques/​Plaque_ ​Niagara59.html>.
6

6 Michael Wood

persons died on the night of 29/​30 December 1837 (Amos Durfee, and a cabin boy, known
as ‘little Billy’).
The incident took place in the context of a difficult period in British–​American rela-
tions, not long after the War of 1812.5 There was an ongoing rebellion in Upper Canada
(now Ontario), then a British colony, with some calling (in vain) for it to declare inde-
pendence from Great Britain and establish a ‘Republic of Canada’. American citizens were
aiding and assisting the Canadian rebels with arms and men from the American side of
the border. In mid-​December 1837, two rebel leaders, McKenzie and Rolfe, held public
meetings in Buffalo, New York, seeking men, as well as arms and ammunition which were
collected at the Eagle tavern. On 13 December 1837, some of the rebels and recruits estab-
lished themselves on Navy Island, a small island within Ontario just above the Niagara
Falls,6 where they were supplied from the American shore by a small vessel known as The
Caroline. On the night of 29/​30 December 1837, British–​Canadian militia set off to cap-
ture The Caroline. Finding that it had left Navy Island they traced it to Schlosser on the
American shore, whereupon they disembarked the crew and passengers, killing in the
process Amos Durfee and possibly the cabin boy. They then set fire to the vessel, dragged
it into the channel of the Niagara River, and cast it loose over the Falls.
Reports of the number of missing and dead were greatly exaggerated, and Amos
Durfee’s body was displayed at a tavern in Buffalo, all of which caused ‘great excitement’
and ‘some degree of commotion’. A first exchange of Notes took place between the United
States and Great Britain in early January 1838. However, the matter would probably not
have been taken further if it had not been for the arrest of Alexander McLeod in New York
in 1841. As summarized by Jennings, ‘[i]‌n 1841 the condition of Anglo-​American relations
was such that the desultory correspondence must be replaced by a determined effort for
a peace settlement if war was to be averted’.7 Lord Ashburton was sent to Washington as
special Minister and further and decisive correspondence then took place.
McLeod’s arrest and subsequent trial raised the issue of the immunity for official acts
of members of foreign armed forces. The United States was not, however, able to prevent
the trial going ahead. Following his acquittal by the jury (which—​after just 20 minutes
retirement—​found he had not been present on the night), McLeod eventually brought a
claim against the United States, before a US–​UK General Claims Commission, for com-
pensation for the undue period he was detained; the claim was disposed of in 1854–​55,
when the Umpire found that it had been settled by the two governments in 1841–​42 and
was thus outside the jurisdiction of the Commission.8 The UK Government then gave
McLeod a substantial annual pension.

II. The Positions of the Main Protagonists and the Reaction

of Third States and International Organizations
As Jennings noted in his celebrated article, published in 1938 just 100 years after the event,
‘paradoxically enough, this locus classicus of the law of self-​defence, is a case that turned

5 A B Corey, The Crisis of 1830–​1842 in Canadian-​American Relations (Yale University Press 1941); Howard
Jones, To the Webster-​Ashburton Treaty: A Study in Anglo-​American Relations, 1783–​1843 (University of North
Carolina Press 1977).
6 In 1945, an ‘international committee’ proposed that the headquarters of the United Nations should be
located on Navy Island: see International Committee to promote Navy Island as permanent headquarters for
the United Nations, Proposed United Nations Headquarters, Navy Island at Niagara Falls on the International
Boundary between Canada and the United States (Baker, Jones, Hausauer, Inc 1945).
7 Jennings (n 3) 88. 8 Jennings (n 3) 96–​99.
7

The Caroline Incident—​1837 7

essentially on the facts’.9 The legal arguments are well set out in advice from the British law
officers,10 and especially in correspondence between the two governments,11 which were
essentially of the same mind as to the law, so much so that the key ‘Webster formula’ was
repeated no less than three times.
It is worth citing at some length the correspondence between US Secretary of State,
Daniel Webster, and the British representatives in Washington (resident Minister, Fox,
and special Minister, Lord Ashburton, charged with negotiating an agreement on the
north-​eastern boundary and other outstanding matters, including the Caroline and
McLeod cases), so as to appreciate the context in which the Webster formula was used and
repeated.
Secretary of State Daniel Webster sent a Note to the British Minister in Washington, Mr
Fox, on 24 April 1841. The Note is lengthy, but deserves to be read in full to understand
the context of the frequently cited passage (which is highlighted below). The key passages
are reproduced here:
The Undersigned has now to signify to Mr Fox that the Government of the United States has
not changed the opinion which it has heretofore expressed to Her Majesty’s Government, of
the character of the act of destroying the ‘Caroline’. It does not think that that transaction can
be justified by any reasonable application or construction of the right of self-​defence under
the laws of nations. It is admitted that a just right of self-​defence attaches always to nations, as
well as to individuals, and is equally necessary for the preservation of both. But the extent of
this right is a question to be judged of by the circumstances of each particular case; and when
its alleged exercise has led to the commission of hostile acts, within the territory of a power
at peace, nothing less than a clear and absolute necessity can afford ground of justification . . .
That on a line of frontier, such as separates the United States from Her Britannic Majesty’s
North American Provinces, a line long enough to divide the whole of Europe into halves, ir-
regularities, violences, and conflicts should sometimes occur, equally against the will of both
Governments, is certainly easily to be supposed. This may be more possible, perhaps, in regard
to the United States, without any reproach to their Government, since their institutions en-
tirely discourage the keeping up of large standing armies in time of peace, and their situation
happily exempts them from the necessity of maintaining such expensive and dangerous estab-
lishments. All that can be expected, from either Government in these cases, is good faith, a
sincere desire to preserve peace and do justice, the use of all proper means of prevention, and,
that if offenses cannot, nevertheless, be always prevented, the offenders shall still be justly
punished. In all these respects, this Government acknowledges no delinquency in the per-
formance of its duties . . .
This Government, therefore, not only holds itself above reproach in every thing respecting
the preservation of neutrality, the observance of the principle of non-​intervention, and the
strictest conformity, in these respects, to the rules of international law, but it doubts not that
the world will do it the justice to acknowledge that it has set an example, not unfit to be fol-
lowed by others, and that by its steady legislation on this most important subject, it has done
something to promote peace and good neighborhood among Nations, and to advance the civ-
ilisation of mankind.
The Undersigned trusts, that when Her Britannic Majesty’s Government shall present the
grounds at length, on which they justify the local authorities of Canada, in attacking and
destroying the ‘Caroline’, they will consider, that the laws of the United States are such as the

9 Jennings (n 3) 92. Emphasis in original. 10 Quoted by Jennings (n 3) 87–​88.

11 The correspondence may be found in various publications, including 26 BFSP 1372–​77; 29 BFSP 1126–​
42; 30 BFSP 82–​99; J B Moore, Digest of International Law vol 1, 681; Yale Law School, Lillian Goldman Law
Library, The Avalon Project, The Caroline, <http://​avalon.law.yale.edu/​19th_​century/​br-​1842d.asp>.
Another random document with
no related content on Scribd:
kaatuvatautia? Niin, mutta saattoihan olla niinkin, ettei hän
teeskennellytkään, kohtaus saattoi tulla aivan luonnollisella tavalla,
ja sairas saattoi sitten toipua. Otaksukaamme, ettei hän parantunut,
mutta saattoihan hän joka tapauksessa tulla tajuihinsa ja toipua,
niinkuin kaatuvataudissa tapahtuu. Syyttäjä kysyy: mikä on se hetki,
jolloin Smerdjakov teki murhan? Tuon hetken osoittaminen on
tavattoman helppo tehtävä. Hän saattoi toipua ja herätä syvästä
unesta (sillä hän oli vain unessa: kaatuvataudin kohtausten jälkeen
seuraa aina syvä uni), juuri sillä hetkellä, jolloin ukko Grigori tarttuen
aidan yli pakenevaa syytettyä jalkaan parkaisi niin, että se kuului
yltympäri: »Isänmurhaaja!» Se huuto, joka oli aivan tavallisuudesta
poikkeava, hiljaisuudessa ja pimeässä, juuri saattoikin herättää
Smerdjakovin, joka ei tällöin voinut nukkua enää kovin sikeästi: aivan
luonnollista oli, että hän oli saattanut jo tuntia aikaisemmin ruveta
heräilemään. Noustuaan vuoteesta hän lähtee miltei tiedottomasti ja
ilman mitään aikeita huutoa kohti nähdäkseen mitä siellä on tekeillä.
Hänen päässään on taudin humua, harkintakyky uinuu vielä, mutta
nyt hän on puutarhassa, hän menee valaistujen akkunain luo ja
kuulee kauhean uutisen herralta, joka tietysti ilostui hänen tulostaan.
Ajatus syntyy heti hänen päässään. Pelästyneeltä herraltaan hän
saa kuulla kaikki yksityiskohdat. Ja nytpä vähitellen hänen sekavissa
ja sairaissa aivoissaan kehittyy ajatus — kamala, mutta houkutteleva
ja kiistämättömän johdonmukainen: tappaa, ottaa rahaa
kolmetuhatta ja syyttää sitten nuorta herraa: ketä muuta nyt
epäiltäisiinkään kuin nuorta herraa, ketä muuta voidaan syyttää kuin
nuorta herraa, kaikki todistaa häntä vastaan, hän oli täällä? Kauhea
rahan, saaliin himo saattoi vallata hänen sielunsa samalla kuin hän
ajatteli, että pääsisi rangaistuksetta. Oi, tuommoiset äkilliset ja
hillittömät puuskat esiintyvät niin usein tilaisuuden ilmaantuessa ja,
mikä tärkeintä, tulevat yhtäkkiä sellaisille murhamiehille, jotka vielä
hetkistä aikaisemmin eivät tietäneet, että heidän tekee mieli
murhata! Nyt Smerdjakov saattoi mennä sisälle herransa luo ja
toteuttaa suunnitelmansa, — miten, millä aseella? Oi, ensimmäisellä
kivellä, minkä hän otti puutarhasta. Mutta miksi, missä
tarkoituksessa? Entä kolmetuhatta, niillähän hän tekee onnensa. Oi,
minä en puhu ristiriitaisesti: rahat saattoivat olla olemassa ja olla
siellä. Ja ehkäpä Smerdjakov yksin tiesikin, mistä ne löytää, missä
herra niitä säilyttää. »No, entä rahojen päällys, entä lattialla oleva
reväisty kirjekuori?» Äsken kun syyttäjä tästä kääröstä puhuessaan
esitti sangen hienon mietelmän siitä, että sen saattoi jättää lattialle
nimenomaan tottumaton varas, juuri sellainen kuin Karamazov, eikä
ollenkaan Smerdjakov, joka ei mitenkään olisi jättänyt jälkeensä niin
raskauttavaa todistuskappaletta, — äsken, herrat valamiehet, tuota
kuunnellessani minut yhtäkkiä valtasi sellainen tunne, että kuulen
jotakin hyvin tuttua. Ja ajatelkaahan, juuri tämän saman mietelmän,
tämän saman arvailun, miten Karamazov olisi tehnyt käärölle, minä
olin kuullut täsmälleen kaksi päivää aikaisemmin Smerdjakovilta
itseltään, eikä siinä kyllin, vaan hän suorastaan hämmästytti minut
tällä: minusta nimittäin tuntui, että hän vilpillisesti tekeytyi naiiviksi,
koetti ennakoida, saada isketyksi minuun tuon ajatuksen, jotta minä
itse tekisin tuon saman johtopäätöksen, ja hän ikäänkuin johti minua
siihen. Eiköhän hän liene johtanut tutkijoitaan näin ajattelemaan?
Eiköhän hän saanut tuota ajatusta tungetuksi myöskin suurikykyisen
syyttäjän mieleen? Sanotaan: entä Grigorin vanha vaimo? Kuulihan
hän, miten sairas hänen vieressään vaikerteli koko yön. Niin, kuuli
kyllä, mutta tuo havainto on tavattoman epäluotettava. Tunsin erään
rouvan, joka katkerasti valitti, että häntä oli kaiken yötä herätellyt
pihalla haukkuva rakki ja estänyt häntä nukkumasta. Ja kuitenkin oli
koira-rukka, kuten selvisi, haukahtanut pari kolme kertaa koko yönä.
Ja se on luonnollista; ihminen nukkuu ja kuulee yhtäkkiä vaikerrusta,
hän herää harmistuneena siitä, että hänet herätettiin, mutta vaipuu
silmänräpäyksessä uudestaan uneen. Parin tunnin kuluttua kuuluu
taas vaikertelua, hän herää ja nukahtaa taas, lopuksi kuuluu vielä
kerran vaikerrus, taaskin vain parin tunnin kuluttua, kaiken kaikkiaan
kolme kertaa koko yössä. Aamulla nukkuja nousee ja valittaa, että
joku on vaikerrellut kaiken yötä ja tavan takaa herättänyt hänet.
Mutta siltä hänestä välttämättömästi täytyykin tuntua; unen väliajat,
kaksi tuntia joka kerralla, hän on ollut nukuksissa eikä niitä muista,
vaan muistaa ainoastaan heräämisen hetket, ja siksi hänestä tuntuu,
että häntä on herätelty kaiken yötä. »Mutta miksi, miksi», huudahtaa
syyttäjä, »Smerdjakov ei ole tunnustanut lapussa, jonka hän kirjoitti
kuolemansa edellä? Toiseen asiaan», muka, »Riitti omaatuntoa,
mutta ei toiseen.» Mutta sallikaahan sanoa: omatunto — se on jo
katumusta, mutta itsemurhaajan ei välttämättömästi tarvinnut tuntea
katumusta, hän tunsi vain epätoivoa. Epätoivo ja katumus — ne ovat
kaksi aivan eri asiaa. Epätoivo voi olla ilkeämielinen ja sovintoon
taipumaton, ja kohottaessaan kätensä itseään vastaan itsemurhaaja
saattoi tuona hetkenä kaksin verroin vihata niitä, joita oli kadehtinut
koko elämänsä ajan. Herrat valamiehet, varokaa tekemästä
tuomiovirhettä! Missä, missä suhteessa on epätodennäköistä kaikki
se, mitä minä nyt juuri olen teille esittänyt ja kuvannut? Sanokaa,
missä kohdassa minun esityksessäni on virhe, sanokaa missä
kohdassa se on mahdoton, järjetön! Mutta jos minun otaksumisissani
on mahdollisuuden varjokin, todennäköisyyden varjokin, — niin
pidättykää lausumasta langettavaa tuomiota. Mutta onko tässä
ainoastaan varjo? Vannon kaiken pyhän kautta, että minä täydelleen
uskon oman, nyt juuri teille esittämäni selityksen murhan
tapahtumisesta. Mutta pääasia, pääasia on, että minua kiusaa ja
minut saa suunniltani yhä vain se ajatus, että koko suuressa
tosiasiain joukossa, joita syyttäjä on kasannut syytettyä vastaan, ei
ole ainoatakaan edes osapuilleen täsmällistä ja kumoamatonta ja
että onnettoman syöksevät turmioon ainoastaan nämä tosiasiat
yhdessä. Niin, yhdessä otettuina nuo tosiasiat ovat kauheat: tuo veri,
tuo sormista valuva veri, veriset liinavaatteet, tuo pimeä yö, jossa
kuuluu parkaisu »isänmurhaaja!», ja huutajan kaatuminen maahan
pää puhki lyötynä, ja sitten tuo suuri joukko lausumia, todistuksia,
eleitä, huutoja, — oi, se vaikuttaa niin voimakkaasti, voi niin lahjoa
vakaumuksen, mutta teidänkö vakaumuksenne, herrat valamiehet,
se voi lahjoa? Muistakaa, teille on annettu rajaton valta, valta sitoa ja
päästää. Mutta mitä suurempi valta on, sitä kauheampaa on sen
käyttö! Minä en hitustakaan peräydy siitä, mitä nyt olen sanonut,
mutta olkoon menneeksi, olkoon, että minäkin hetkiseksi asetun
samalle kannalle kuin syyttäjä, että onneton klienttini on tahrannut
kätensä isänsä verellä. Tämä on vain otaksuma, toistan sen, minä
en hetkeäkään usko hänen syyllisyyttänsä, mutta olkoon menneeksi,
minä otaksun syytettymme olevan syypään isänmurhaan, mutta
kuulkaa kuitenkin sanaani, vaikkapa minä otaksuisinkin tämmöistä.
Sydämeni vaatii minua sanomaan teille vielä erään asian, sillä minä
aavistan, että teidänkin sydämissänne ja mielissänne käy voimakas
taistelu… Antakaa minulle anteeksi, herrat valamiehet, se mitä
sanon sydämestänne ja mielestänne. Mutta minä tahdon pysyä
totuudessa ja olla vilpitön loppuun asti. Olkaamme kaikki
vilpittömiä!…

Tässä kohdassa puolustajan puheen keskeytti jokseenkin

voimakas kättentaputus. Hän oli tosiaankin lausunut viimeiset
sanansa äänensävyllä, jossa kaikui sellainen vilpittömyys, että kaikki
tunsivat hänellä kenties todella olevan jotakin sanottavaa ja että se,
mitä hän nyt sanoo, onkin kaikkein tärkeintä. Mutta kuultuaan
kättentaputuksen puheenjohtaja uhkasi kuuluvalla äänellä
»puhdistaa» oikeussalin, jos »tuommoinen tapaus» vielä uudistuu.
Syntyi hiljaisuus ja Fetjakovitš alkoi puhua uudenlaisella, vakuutusta
ilmaisevalla äänellä, aivan toisenlaisella kuin oli puhunut tähän asti.

13.

Avionrikkoja ajatuksissa

— Eivät ainoastaan kaikki tosiasiat yhdessä syökse

onnettomuuteen klienttiäni, — lausui hän, — ei, minun klienttini
syöksee onnettomuuteen oikeastaan vain yksi tosiasia: se on
isävanhuksen ruumis! Jos olisi kysymyksessä tavallinen murha, niin
te nähdessänne kuinka mitättömiä, todistamattomia ja
mielikuvituksellisia nuo tosiasiat ovat, jos jokaista niitä tarkastetaan
erikseen eikä kaikkia yhdessä, — kumoaisitte syytteen, ainakin teitä
epäilyttäisi tuhota ihminen vain ennakkoluulosta häntä kohtaan,
jonka ennakkoluulon hän valitettavasti kylläkin on ansainnut! Mutta
tässä ei ole tavallinen murha, vaan isänmurha! Se tekee voimakkaan
vaikutuksen, vieläpä siinä määrin, että syytettä tukevien tosiasiain
mitättömyys ja todistamattomuus ei tunnu enää niin vähän sanovalta
ja mitään todistamattomalta, vieläpä kaikkein
ennakkoluulottomimpienkin mielestä. Kuinka voi vapauttaa
semmoisen syytetyn? Entäpä jos hän on tappanut ja pääsee
rangaistuksetta, — tämmöistä tuntee sydämessään jokainen
melkeinpä tahtomattaan, vaistomaisesti. Niin, kamala asia on isänsä
veren vuodattaminen, — hänen, joka on minut siittänyt, hänen, joka
on minua rakastanut, hänen, joka ei ole säästänyt elämäänsä minun
takiani, vaan on lapsuusvuosistani lähtien tuntenut minun tuskani,
kärsinyt koko elämänsä minun onneni puolesta ja elänyt vain minun
iloistani, minun edistyksestäni! Oi, sellaisen isän surmaaminen —
sitähän ei kykene edes ajattelemaan! Herrat valamiehet, mitä on isä,
todellinen isä, mikä suuri sana tuo onkaan, miten kauhean suuri aate
sisältyykään tuohon nimitykseen! Me osoitimme äsken juuri osittain,
mitä todellinen isä on ja mitä hänen pitää olla. Mutta tässä asiassa,
joka nyt niin kiinnittää meidän kaikkien mieltä, jonka tuottaman
tuskan tunnemme sielussamme, — tässä asiassa isä, Fjodor
Pavlovitš Karamazov vainaja ei ollenkaan sopinut isä-käsitteeseen,
siihen, jonka sydämemme äsken muodosti. Se on onnettomuus.
Niin, todellakin joku isä toisiaan voi olla kuin onnettomuus.
Tarkastelkaamme tätä onnettomuutta lähemmin, — eihän pidä pelätä
mitään, herrat valamiehet, sillä tärkeä päätös on tehtävä. Varsinkaan
meidän ei pidä pelätä nyt eikä niin sanoakseni koettaa huitomalla
karkoittaa jotakin ajatusta, niinkuin lapset tai pelokkaat naiset,
käyttääkseni suurikykyisen syyttäjän sattuvaa sanontaa. Mutta
tulisessa puheessaan kunnioitettava vastustajani (ja hän oli
vastustajani jo ennenkuin olin lausunut sanaakaan), vastustajani
huudahti muutamia kertoja: »Ei, minä en jätä syytetyn puolustamista
kenenkään tehtäväksi, minä en luovuta hänen puolustamistaan
Pietarista tulleelle puolustusasianajajalle, — minä olen syyttäjä, minä
olen myös puolustaja!» Näin hän huudahti muutamia kertoja ja
unohti kuitenkin mainita, että jos tuo hirveä syytetty oli kokonaista
kaksikymmentäkolme vuotta niin kiitollinen ainoastaan yhdestä
naulasta pähkinöitä, jotka hän sai ainoalta hänelle hänen lapsena
ollessaan ja hänen lapsuudenkodissaan hellyyttä osoittaneelta
ihmiseltä, niin eihän sellainen ihminen päinvastoin myöskään voinut
olla muistamatta kaikkien noiden kahdenkymmenenkolmen vuoden
aikana, mitenkä hän oli juoksennellut avojaloin isänsä »takapihalla,
ilman saappaita, vain yksi nappi housuissa», kuten ihmisystävällinen
tohtori Herzenstube lausui. Oi, herrat valamiehet, miksi
tarkastelisimme lähemmin tätä »onnettomuutta», toistaisimme sen,
minkä kaikki jo tietävät! Mitä klienttini kohtasi tultuaan tänne isänsä
luo? Ja miksi, miksi pitää kuvata klienttini tunteettomaksi,
itsekkääksi, hirviöksi? Hän on hillitön, hän on raju ja hurjapäinen,
siitä me häntä nyt tuomitsemme, mutta kuka on syypää hänen
kohtaloonsa, kuka on syypää siihen, että hän, jolla oli hyviä
taipumuksia ja kiitollinen, tunteellinen sydän, sai niin nurinkurisen
kasvatuksen? Opettiko hänelle kukaan viisautta ja järkeä, onko
häntä valistettu tiedoilla, rakastiko häntä kukaan edes jonkin verran
hänen lapsuudessaan? Minun klienttini kasvoi Jumalan huomassa,
toisin sanoen, niinkuin villipeto. Kenties hän halusi nähdä isänsä
monia vuosia kestäneen eron jälkeen, kenties hän tuhansia kertoja
sitä ennen, muistellessaan lapsuuttaan kuin unta, karkoitti inhoittavat
aaveet, joita hänen lapsuutensa unessa oli ollut, ja halusi koko
sydämestään puolustaa isäänsä ja syleillä häntä! Mutta kuinka kävi?
Hän saa tänne tultuaan osakseen vain kyynillistä ivaa, epäluuloa ja
koukkuilua riidanalaisten rahojen johdosta; hän kuulee vain sellaisia
keskusteluja ja elämänohjeita, jotka kirvelevät sydäntä, joka päivä,
»konjakkikullan ääressä», ja viimein hän näkee isänsä koettavan
viedä häneltä, omalta pojalta, hänen omilla rahoillaan, lemmityn, —
oi, herrat valamiehet, se on inhoittavaa ja julmaa! Ja sama ukko
valittaa kaikille poikansa kunnioituksenpuutetta ja kovasydämisyyttä,
mustaa häntä ihmisten seuroissa, vahingoittaa häntä, panettelee
häntä, ostelee Hänen velkakirjojaan toimittaakseen hänet vankilaan!
Herrat valamiehet, nämä sielut, nämä päältäpäin katsoen hurjat ja
hillittömät ihmiset, niinkuin minun klienttini, ovat useimmiten
tavattoman herkkäsydämisiä, he eivät vain näytä sitä. Älkää
naurako, älkää naurako ajatukselleni! Lahjakas syyttäjä pilkkasi
äsken klienttiäni säälimättömästi sanoessaan hänen rakastavan
Schilleriä, rakastavan »ihanaa ja korkeata». Minä en olisi pilkannut
tätä hänen sijassaan, syyttäjän paikalla! Niin, nämä sydämet, — oi,
antakaa minun puolustaa näitä sydämiä, joita niin harvoin ja niin
väärin ymmärretään, — nämä sydämet sangen usein kaipaavat
jotakin hellää, kaunista ja oikeata aivan kuin vastakohdaksi itselleen,
hurjuudelleen, julmuudelleen, — kaipaavat tiedottomasti, mutta
kaipaavat. He näyttävät päältäpäin intohimoisilta ja julmilta, mutta he
kykenevät kärsimykseen asti rakastamaan esimerkiksi naista, ja
nimenomaan henkisellä ja korkeammalla rakkaudella. Älkää
taaskaan naurako minulle: näin on kaikkein useimmin laita näiden
luonteiden! He vain eivät voi salata intohimoaan, joka joskus on
sangen karkea, — tämäpä juuri hämmästyttää, tämä huomataan,
mutta ihmisen sisälle ei nähdä. Päinvastoin kaikki heidän
intohimonsa tulevat nopeasti tyydytetyiksi, mutta jalon, ihanan
olennon vieressä tämä näennäisesti karkea ja julma mies etsii
uudistusta, etsii mahdollisuutta parantua, tulla paremmaksi, tulla
yleväksi ja kunnialliseksi, — »korkeaksi ja ihanaksi», niin paljon kuin
tälle sanalle nauretaankin! Äsken sanoin, etten katso voivani kajota
klienttini ja neiti Verhovtsevin romaaniin. Mutta puoli sanaa voi
sentään sanoa: emme kuulleet todistusta, vaan ainoaltaan
raivostuneen ja kostavan naisen huutoa, eikä hänen, oi, ei hänen
pitäisi soimata uskottomuudesta, sillä hän itse on ollut uskoton! Jos
hänellä olisi ollut edes jonkin verran aikaa miettiä, niin hän ei olisi
antanut sellaista todistusta! Oi, älkää uskoko häntä, ei, klienttini ei
ole »peto», niinkuin hän häntä nimitti! Ristiinnaulittu ihmisten
rakastaja valmiina ristilleen lausui: »Minä olen hyvä paimen, hyvä
paimen panee henkensä lammasten edestä, ettei yksikään niistä
joudu hukkaan»… Älkäämme mekään antako ihmisen sielun joutua
tuhon omaksi! Minä kysyin äsken: mitä on isä, ja minä huudahdin,
että se on suuri sana, kallis nimi. Mutta sanaa, herrat valamiehet, on
käytettävä rehellisesti, enkä minä salli mainittavan esinettä sanalla ja
nimityksellä, jonka se itse itselleen omaksuu. Sellainen isä kuin
murhattu ukko Karamazov ei voi kantaa isän nimeä eikä ole sitä
ansainnut. Rakkaus isään, jota isä itse ei ole tehnyt oikeutetuksi, on
järjettömyys, on mahdottomuus. Ei voi luoda rakkautta tyhjästä,
tyhjästä luo ainoastaan Jumala. »Isät, älkää pahentako lastenne
mieltä», kirjoittaa apostoli rakkautta liekehtivin sydämin. En mainitse
tässä näitä pyhiä sanoja klienttini takia, vaan tahdon muistuttaa ne
kaikkien isien mieliin. Kuka on antanut minulle tämän vallan opettaa
isiä? Ei kukaan. Mutta ihmisenä ja kansalaisena minä huudan —
vivos voco! Me viivymme maan päällä vähän aikaa, me teemme
paljon huonoja tekoja ja puhumme huonoja sanoja. Mutta siksipä
käyttäkäämme sopivaa hetkeä yhdessä ollessamme sanoaksemme
toinen toisellemme hyvänkin sanan. Niin teen minäkin: niin kauan
kuin olen tällä paikalla, minä käytän hetkeäni. Ei suotta ole korkein
tahto lahjoittanut meille tätä puhujalavaa — tästä kuulee meidät koko
Venäjä. En puhu ainoastaan täkäläisille isille, vaan huudan kaikille
isille: »Isät, älkää pahentako lastenne mieltä!» Niin, täyttäkäämme
ensin itse Kristuksen käsky ja ottakaamme vasta sitten itsellemme
oikeus vaatia sitä lapsiltammekin. Muussa tapauksessa me emme
ole lastemme isiä, vaan heidän vihollisiaan, eivätkä he ole
lapsiamme, vaan vihollisiamme, ja me itse olemme tehneet heidät
vihollisiksemme! »Millä mitalla te mittaatte, sillä teillekin mitataan» —
nämä eivät ole minun sanojani, näin käskee evankeliumi:
mittaamaan sillä mitalla, jolla teillekin mitataan. Kuinka voimme
syyttää lapsiamme, jos he mittaavat meille meidän mitallamme?
Äskettäin Suomessa eräs neito, palvelijatar, joutui epäluulon
alaiseksi siitä, että hän oli salaa synnyttänyt lapsen. Alettiin pitää
häntä silmällä, ja talon ullakolla, tiilikivikasan takana, olikin hänen
arkkunsa, josta kukaan ei ollut mitään tietänyt, se avattiin ja siitä
löydettiin äskensyntyneen ja hänen surmaamansa lapsen ruumis.
Samasta arkusta löydettiin kahden hänen jo sitä ennen
synnyttämänsä ja niinikään heti synnytyksen tapahduttua
surmaamansa pienokaisen luurangot, minkä hän myönsikin
viakseen. Herrat valamiehet, onko tämä lastensa äiti? Niin, hän
synnytti heidät, mutta onko hän heidän äitinsä? Rohkeneeko kukaan
meistä käyttää hänestä äidin pyhää nimitystä? Olkaamme rohkeita,
herrat valamiehet, olkaamme suorastaan uhkarohkeita, meidän
velvollisuutemmekin on olla sellaisia tällä hetkellä, eikä meidän sovi
pelätä erinäisiä sanoja ja aatteita niinkuin moskovalaiset kauppiaitten
rouvat, jotka pelkäävät »metallia» ja »tulikiveä». Ei, osoittakaamme
päinvastoin, että viime vuosien edistys on hipaissut meidänkin
kehitystämme, ja sanokaamme suoraan: se, joka on siittänyt, ei vielä
ole isä, isä on se, joka on siittänyt ja ansainnut isän nimen. Oi,
tietysti on olemassa toinenkin merkitys, toinen tapa tulkita isä-sanaa,
joka vaatii, että isäni, vaikka hän olisikin peto ja pahantekijä
lapsiansa kohtaan, kuitenkin jäisi isäkseni ainoastaan sentähden,
että hän on minut siittänyt. Mutta tämä merkitys on jo niin
sanoakseni mystillinen, jota minä en käsitä järjelläni, vaan joka
minun on omaksuttava vain uskon kautta tai oikeammin sanoen
uskomalla, niinkuin monta muuta asiaa, joita minä en ymmärrä,
mutta joita uskonto kuitenkin käskee minun uskoa. Mutta siinä
tapauksessa se jääköönkin todellisen elämän piirin ulkopuolelle.
Mutta todellisen elämän piirissä, jolla ei vain ole oikeutensa, vaan
joka itsekin panee suuria velvollisuuksia, tässä piirissä meidänkin,
jos tahdomme olla humaanisia ja kristityitä, täytyy ja on velvollisuus
soveltaa ainoastaan järjen ja kokemuksen hyväksymiä vakaumuksia,
jotka ovat kulkeneet analyysin ahjon läpi, sanalla sanoen, toimia
järkevästi eikä järjettömästi niinkuin unessa ja houreessa, ettemme
vahingoittaisi ihmistä, ettemme kiduttaisi ja tuhoaisi ihmistä. Tämä,
tämä onkin oikeata kristillistä toimintaa, ei vain mystillistä, vaan
järkevää ja todellista ihmisrakkauden toimintaa. —

Tässä paikassa kuului voimakkaita kättentaputuksia eri puolilta

salia, mutta Fetjukovitš alkoi huitoa käsillään ikäänkuin pyytäen, ettei
häntä keskeytettäisi ja että annettaisiin hänen puhua loppuun. Syntyi
heti hiljaisuus. Puhuja jatkoi:

— Luuletteko te, herrat valamiehet, että tämmöiset kysymykset

voivat olla koskettamatta lapsiamme, sanokaamme niitä, jotka jo
ovat nuorukaisiässä ja alkavat jo ajatella: ei, eivät voi, älkäämme me
vaatiko heiltä mahdotonta pidättymistä! Arvottoman isän näkeminen,
varsinkin kun häntä voi verrata toisten lasten, ikätoverien, isiin, jotka
ansaitsevat tämän nimen, herättää pakostakin nuorukaisessa
kärsimystä tuottavia kysymyksiä. Hänelle vastataan virallisesti näihin
kysymyksiin: »Hän on sinut siittänyt, sinä olet hänen vertaan, ja siksi
sinun on rakastettava häntä.» Nuorukainen vaipuu pakostakin
mietteisiin. »Onko hän sitten rakastanut minua, kun minut siitti»,
kysyy hän yhä enemmän ihmetellen, »minun tähtenikö hän minut
siitti: hän ei tuntenut minua eikä edes sukupuoltani sinä hetkenä,
sinä intohimon hetkenä, jolloin hän kenties oli viinin tulistama, eikä
hän ole antanut minulle perinnöksi mitään muuta kuin taipumuksen
juoppouteen, — siinä ovat kaikki hänen hyvät työnsä… Miksi minun
siis on rakastettava häntä, senkö takia vain, että hän siitti minut eikä
sitten koko elämänsä aikana ole rakastanut minua?» Oi, teistä
kenties tuntuvat nämä kysymykset karkeilta, julmilta, mutta älkää
vaatiko nuorelta älyltä mahdotonta pidättyväisyyttä: »aja luonto
ovesta ulos, niin se lentää ikkunasta sisälle», — mutta pääasia,
pääasia on, ettei meidän pidä pelätä »metallia» eikä »tulikiveä»,
vaan meidän on ratkaistava kysymys niinkuin käskee järki ja
ihmisrakkaus, eikä niinkuin käskevät mystilliset käsitykset. Kuinka se
on siis ratkaistava? Näin: astukoon poika isänsä eteen ja kysyköön
häneltä itseltään järkevästi: »Isä, sano minulle, miksi minun pitää
rakastaa sinua? Isä, todista minulle, että minun pitää rakastaa
sinua!» — ja jos tuo isä voi ja kykenee vastaamaan ja todistamaan
hänelle, — niin siinä on todellinen, normaalinen perhe, joka ei
rakennu vain mystilliselle pohjalle, vaan järkeville, tietoisille
perusteille, ankarasti humaanisille ja semmoisille, joista voi aina itse
tehdä tilin. Päinvastaisessa tapauksessa, jos isä ei kykene
todistamaan, ei siinä ole mitään perhettä: hän ei ole pojan isä, ja
poika saa oikeuden tästä lähin pitää isäänsä vieraana henkilönä ja
vihamiehenäänkin. Meidän puhujalavamme, herrat valamiehet,
olkoon totuuden ja terveitten käsitysten koulu! —

Tässä puhujan keskeyttivät hillittömät, miltei raivoisat

kättentaputukset. Tietenkään ei koko sali taputtanut käsiään, mutta
puolet salista kuitenkin. Käsiään taputtivat isät ja äidit. Ylhäältä,
missä naiset istuivat, kuului vinkunaa ja huutoja. Liinoja huiskutettiin.
Puheenjohtaja alkoi kaikin voimin soittaa kelloa. Ilmeisesti häntä
suututti salin käytös, mutta hän ei ensinkään uskaltanut »puhdistaa»
salia, niinkuin vähän aikaisemmin oli uhannut: käsiään taputtivat ja
liinojaan heiluttivat puhujalle erityisillä tuoleilla istuvat ylhäiset
henkilöt, vanhat ukot, joilla oli tähtiä hännystakin rinnuksessa, niin
että kun melu hiljeni, puheenjohtaja tyytyi vain niinkuin ennenkin
ankarasti uhkaamaan salin »puhdistamisella», ja voitonriemuinen ja
kiihtynyt Fetjukovitš ryhtyi taas jatkamaan puhettaan.

— Herrat valamiehet, te muistatte tuon kauhean yön, josta vielä

tänäänkin on niin paljon puhuttu, kun poika aidan yli tunkeutui isänsä
taloon ja seisoi viimein kasvot kasvoja vastaan vihollisensa ja
loukkaajansa kanssa, joka oli hänet siittänyt. Pidän kaikin voimin
kiinni siitä, ettei hän tuolla hetkellä ollut juossut sinne rahoja
ottamaan: syytös ryöstöstä on järjettömyyttä, kuten jo aikaisemmin
olen osoittanut. Eikä hän tunkeutunut isänsä huoneeseen
tappaakseen hänet; jos hän olisi tullut tämmöisin ennakolta harkituin
aikein, niin hän edes olisi hankkinut aikaisemmin itselleen aseen,
sillä vaskisen survimen hän sieppasi vaistomaisesti, tietämättä
itsekään miksi. Olkoonpa, että hän petti isänsä merkeillä, olkoonpa
että tunkeutui hänen luokseen, — minä olen jo sanonut, etten
hetkeäkään usko tuota legendaa, mutta olkoon menneeksi,
otaksukaamme hetkisen aikaa sitä! Herrat valamiehet, vannon teille
kaiken nimessä, mikä on pyhää: jos tämä ei olisi ollut hänen isänsä,
vaan sivullinen henkilö, joka oli häntä loukannut, niin hän juostuaan
läpi huoneitten ja tultuaan vakuutetuksi, ettei tuo nainen ollut talossa,
olisi juossut suin päin tiehensä tekemättä kilpailijalleen mitään
pahaa, olisi kenties kolhaissut häntä, töytäissyt häntä, mutta ei
muuta, sillä hänellä oli nyt muuta mielessä, hänellä ei ollut aikaa,
hänen täytyi saada tietää lemmityn olinpaikka. Mutta isä, isä, — oi,
kaiken teki vain se, että hän näki isänsä, vihamiehensä lapsuudesta
saakka, vihollisensa ja loukkaajansa, joka nyt oli — luonnoton
kilpakosija! Vihan tunne valtasi hänet hänen tahtomattaan,
vastustamattomasti, mahdotonta oli käyttää järkeään: kaikki tapahtui
hetkessä! Se oli mielettömyyden ja mielenvikaisuuden affekti, mutta
luonnon affekti, luonnon, joka kostaa ikuisten lakiensa loukkaamisen
vastustamattomasti ja tiedottomasti, niinkuin kaikki luonnossa
tapahtuu. Mutta murhaaja ei silloinkaan tehnyt murhaa, — minä
vakuutan sen, minä huudan sen kuuluville, — ei, hän vain heilautti
survinta hirveän inhon valtaamana, tahtomatta tappaa, tietämättä
tappavansa. Jollei hänen kädessään olisi ollut tuo onneton survin,
niin hän kenties vain olisi piessyt isänsä, mutta ei olisi häntä
tappanut. Paetessaan hän ei tietänyt, oliko ukko kuollut hänen
iskustaan. Sellainen murha ei ole murha. Sellainen murha ei ole
myöskään isänmurha. Ei, sellaisen isän tappamista ei Voi nimittää
isänmurhaksi. Semmoista murhaa voidaan vain ennakkoluulojen
johdosta pitää isänmurhana! Mutta oliko tämä, oliko tämä todellakin
murha, huudan teille uudestaan ja yhä uudestaan sieluni syvyydestä!
Herrat valamiehet, me tuomitsemme nyt hänet, mutta hän sanoo
itselleen: »Nämä ihmiset eivät ole tehneet mitään kohtaloni hyväksi,
kasvatukseni ja kehitykseni hyväksi, tehdäkseen minut paremmaksi,
tehdäkseen minusta ihmisen. Nämä ihmiset eivät ole syöttäneet
eivätkä juottaneet minua eivätkä käyneet luonani, kun alastomana
olin vankilassa, ja nyt he ovat lähettäneet minut pakkotyöhön. Me
olemme kuitit, minä en ole heille nyt mitään velkaa enkä ole
kenellekään velkaa enää ikinä. He ovat pahoja, minä tulen myös
olemaan paha. He ovat julmia, minä tulen myös olemaan julma.»
Näin hän sanoo, herrat valamiehet! Ja minä vannon: syytteellänne te
vain kevennätte hänen olonsa, kevennätte hänen omantuntonsa,
hän kiroaa vuodattamaansa verta, mutta ei kadu sitä. Samalla te
teette lopun ihmisestä, joka hänessä vielä voisi kehittyä, sillä hän jää
ilkeäksi ja sokeaksi koko elämänsä ajaksi. Mutta tahdotteko
rangaista häntä kauheasti, ankarasti, kaikkein hirveimmällä
rangaistuksella, mitä vain voi ajatella, mutta samalla pelastaa ja
uudesti synnyttää hänen sielunsa ainaisiksi ajoiksi? Jos sitä
tahdotte, niin laskekaa raskaana painona hänen päälleen
armahtavaisuutenne! Te saatte nähdä, te kuulette, miten hänen
sielunsa vavahtaa ja kauhistuu: »Minäkö voisin kestää kaiken tämän
laupeuden, näin paljon rakkautta, minäkö olisin sen ansainnut!» näin
hän huudahtaa. Oi, minä tunnen, minä tunnen tämän sydämen,
tämän hurjan, mutta jalon sydämen, herrat valamiehet. Se kumartuu
maahan teidän rohkean tekonne edessä, se janoaa suurta
rakkauden tekoa, se rupeaa liekehtimään ja herää kuolleista ikuisiksi
ajoiksi. On sieluja, jotka rajoittuneisuudessaan syyttävät koko
maailmaa. Mutta masentakaa tuo sielu laupeudella, osoittakaa sille
rakkautta, niin se kiroaa omat tekonsa, sillä siinä on niin paljon ituja
hyvään. Sielu avartuu ja näkee, miten laupias Jumala on ja miten
ihania ja oikeamielisiä ovat ihmiset. Häntä kauhistuttaa, häntä
masentaa katumus ja ääretön velka, jonka hän tästä lähin tuntee
omakseen. Eikä hän silloin sano: »Me olemme kuitit», vaan sanoo:
»Minä olen syyllinen kaikkien ihmisten edessä ja arvottomin kaikista
ihmisistä.» Katumuksen ja polttavan, kärsimystä tuottavan
liikutuksen vallassa hän huudahtaa: »Ihmiset ovat parempia kuin
minä, sillä he eivät tahtoneet syöstä minua turmioon, vaan pelastaa
minut!» Oi, teidän on niin helppo tehdä se, tuo laupeuden työ, sillä
kun ei ole olemassa minkäänlaisia edes uskottavan näköisiäkään
todistuksia, niin on kovin raskasta lausua: »Niin, hän on syyllinen.»
Parempi on vapauttaa kymmenen syyllistä kuin rangaista yhtä
syytöntä, — kuuletteko, kuuletteko te tämän ylevän äänen
maineikkaan historiamme viime vuosisadalta? Minunko,
vähäpätöisen, sopii muistuttaa mieliinne, ettei venäläinen oikeus ole
ainoastaan rangaistusta, vaan myös hunningolle joutuneen ihmisen
pelastusta! Olkoon toisilla kansoilla lain kirjain ja rangaistus, mutta
meillä henki ja järkevä tarkoitus, turmioon joutuneitten pelastus ja
uudestisyntyminen. Ja jos niin on, jos todellakin Venäjä ja sen oikeus
on tämmöinen, niin — eteenpäin, Venäjä, älkääkä peloitelko, älkää
peloitelko meitä hurjistuneilla kolmivaljakoillanne, jota kaikki kansat
inhoten väistävät! Ei hullaantunut kolmivaljakko, vaan mahtavat
venäläiset vaunut saapuvat juhlallisesti ja tyynesti perille
määräpaikkaansa. Teidän käsissänne on klienttini kohtalo, teidän
käsissänne on myös meidän venäläisen totuutemme kohtalo. Te
pelastatte sen, te puollatte sitä, te todistatte, että sillä on vaalijansa,
että se on hyvissä käsissä!
 14.

Talonpojat olivat miehiä puolestaan

Näin lopetti Fetjukovitš, ja tällä kertaa puhjennut kuulijain innostus

oli vastustamaton kuin myrsky. Ei voinut ajatellakaan sen
hillitsemistä: naiset itkivät, itkivätpä monet miehistäkin, kahden
ylhäisen virkamiehenkin silmistä tippuivat kyynelet. Puheenjohtaja
antautui eikä edes ollut kiireissään soittamaan kelloa. »Semmoisen
innostuksen häiritseminen olisi ollut pyhyyden loukkaamista»,
huusivat myöhemmin naiset kaupungissamme. Puhuja itsekin oli
vilpittömästi liikutettu. Ja tämmöisellä hetkellä nousi meidän Ippolit
Kirillovitš vielä kerran »esittämään vastaväitteitä.» Häntä katseltiin
vihamielisesti: »Kuinka? Mitä tämä on? Uskaltaako hän vielä väittää
vastaan?» mutisivat naiset. Mutta vaikka mutisemaan olisivat
ruvenneet koko maailman naiset ja niiden etunenässä itse
prokuraattorin rouva, Ippolit Kirillovitšin puoliso, niin ei silloinkaan
olisi voinut pidättää Ippolit Kirillovitšia tällä hetkellä. Hän oli kalpea,
hän vapisi mielenliikutuksesta; hänen lausumiaan ensimmäisiä
sanoja, ensimmäisiä lauseita oli mahdoton ymmärtää: hän läähätti,
äänsi epäselvästi, sekaantui. Kohta asia kuitenkin korjautui. Mutta
tästä hänen toisesta puheestaan esitän tässä vain muutamia
lauseita.

— … Meitä soimataan siitä, että olemme sepitelleet romaaneja.

Mutta mitä on puolustaja tehnyt, jollei sepittänyt romaania romaanin
päälle? Puuttui vain runoja. Odotellessaan lemmittyään Fjodor
Pavlovitš repäisee rikki kirjekuoren ja heittää sen lattialle.
Esitetäänpä sekin, mitä hän puhui tässä merkillisessä tapauksessa.
Eikö se ole runoelma? Ja millä todistetaan, että hän otti esille rahat,
kuka kuuli, mitä hän puhui? Matalajärkinen idiootti Smerdjakov, josta
on tehty jonkinlainen Byronin sankari, joka kostaa yhteiskunnalle
aviottoman syntymänsä, — eikö se ole runoelma byronilaiseen
tyyliin? Ja poika, joka tunkeutuu isän asuntoon, tappaa hänet eikä
kuitenkaan tapa, sehän ei enää ole edes romaani eikä runoelma, se
on sfinksi, joka panee eteemme arvoituksia, joita se tietysti ei
itsekään osaa ratkaista. Jos tappoi, niin tappoi, mutta mitä se on,
että tappoi eikä tappanutkaan, — kuka sen ymmärtää? Sitten meille
ilmoitetaan, että meidän puhujalavamme on totuuden ja terveitten
käsitysten puhujalava, ja tältä samalta »terveitten käsitysten»
puhujalavalta kajahtaa vannomisella vahvistettuna selviö, että
isänmurhan nimittäminen isänmurhaksi on vain pelkkä ennakkoluulo,
ja jos jokainen lapsi rupeaa kuulustelemaan isältään: »Isä, minkä
tähden minun pitää sinua rakastaa?» — niin miten meidän käykään,
miten käy yhteiskunnan perustusten, minne joutuu perhe?
Isänmurha on, nähkääs, ainoastaan moskovalaisen
kauppiaanrouvan »tulikivi». Kaikkein arvokkaimmat, kaikkein
pyhimmät Venäjän oikeuslaitoksen tehtävää ja tulevaisuutta
koskevat ohjeet esitetään vääristellen ja kevytmielisesti, jotta vain
saavutettaisiin tarkoitus, saataisiin syyttömäksi julistetuksi se, jota ei
voi syyttömäksi julistaa. Oi, masentakaa hänet armahtavaisuudella,
huudahtaa puolustaja, — mutta muutahan rikoksentekijä ei
tarvitsekaan, ja jo huomispäivänä kaikki saavat nähdä, miten
masentunut hän on! Ja eikö puolustaja ole liian vaatimaton, kun
tahtoo vain syytetyn syyttömäksi julistamista? Miksi ei voisi vaatia,
että perustettaisiin isänmurhaajan nimeä kantava stipendi hänen
urotyönsä ikuistuttamiseksi jälkipolvien ja nuoren polven
keskuudessa? Evankeliumia ja uskontoa parannellaan: se kaikki,
muka, on mystiikkaa, vain meillä on todellinen kristillisyys, joka jo on
tarkistettu järjen ja terveitten käsitysten analyysilla. Ja näin pannaan
eteemme Kristuksen valhekuva! »Millä mitalla te mittaatte, sillä
teillekin mitataan», huudahtaa puolustaja ja tekee samassa
silmänräpäyksessä sen johtopäätöksen, että Kristus on käskenyt
mittaamaan samalla mitalla, jolla teille mitataan, — ja tämmöistä
sanotaan totuuden ja terveitten käsitysten puhujalavalta! Me
vilkaisemme evakeliumiin vain puheitamme valmistaessamme,
loistaaksemme sillä, että tunnemme tuota sentään sangen
omalaatuista teosta, josta voi olla hyötyä ja jonka avulla voi tehdä
jonkinmoisen effektin, sikäli kuin semmoista tarvitsemme, aina sikäli
kuin tarvitsemme! Mutta Kristushan nimenomaan käskee tekemään
toisin, välttämään tekemästä näin, koska ilkeä maailma tekee sillä
tavoin, mutta meidän pitää antaa anteeksi ja kääntää lyöjälle
toinenkin poskemme eikä mitata sillä mitalla, jolla loukkaajamme
meille mittaavat. Tämmöistä on meille Jumalamme opettanut eikä
sitä, että on ennakkoluulo kieltää lapsia tappamasta isänsä.
Älkäämmekä ryhtykö totuuden ja terveitten käsitysten kateederista
korjailemaan Jumalamme evankeliumia, hänen, jota puolustaja
katsoo voivansa nimittää ainoastaan »ristiinnaulituksi ihmisten
rakastajaksi», päinvastoin kuin koko siveellinen Venäjä, joka lausuu
Hänelle: »Sinä olet Jumalamme!» —

Tässä puheenjohtaja sekaantui asiaan ja hillitsi liiaksi innostunutta

puhujaa pyytäen häntä olemaan liioittelematta, pysyttelemään
sopivissa rajoissa j.n.e., niinkuin puheenjohtajien tapa on puhua
tämmöisissä tilaisuuksissa. Salikin oli levoton. Yleisö liikahteli, jopa
päästeli paheksuvia huutojakin. Fetjukovitš ei edes vastannut, hän
astui esille vain käsi sydämellä sanoakseen loukkaantuneella
äänellä muutaman sanan, jotka olivat täynnä arvokkuutta. Hän kajosi
vain hiukan ja ivallisesti »romaaneihin» ja »psykologiaan» pistäen
sopivasti eräässä kohdassa väliin: »Jupiter, sinä olet vihainen, olet
siis väärässä» — mikä herätti paljon hyväksyviä naurahduksia
yleisössä, sillä Ippolit Kirillovitš ei ollenkaan ollut Jupiterin näköinen.
Sitten sen syytöksen johdosta, että hän muka antaa nuorelle polvelle
luvan surmata isänsä, Fetjukovitš huomautti erittäin arvokkaasti, ettei
hän vastaa siihen. Mitä taas tulee »Kristuksen valhekuvaan» ja
siihen, ettei hän katsonut voivansa nimittää Kristusta Jumalaksi,
vaan nimitti häntä ainoastaan »ristiinnaulituksi ihmisten
rakastajaksi», joka muka on »vastoin oikeauskoisuutta eikä sovi
sanottavaksi totuuden ja terveitten käsitysten puhujalavalta», — niin
Fetjukovitš vihjasi »salaviittaukseen» ja siihen, että saa täkäläisellä
puhujalavalla olla turvassa syytöksiltä, »jotka ovat vaarallisia
persoonalleni kansalaisena ja uskollisena alamaisena»… Mutta
näiden sanojen kohdalla puheenjohtaja keskeytti hänetkin, ja
Fetjukovitš lopetti kumartaen vastauksensa hyväksyvän puhelun
kuuluessa kaikkialta salista. Ippolit Kirillovitš oli naistemme mielestä
»muserrettu ainaiseksi».

Tämän jälkeen sai puheenvuoron syytetty itse. Mitja nousi

seisomaan, mutta ei puhunut paljon. Hän oli hirveän uupunut sekä
ruumiillisesti että henkisesti. Se riippumattomuuden ja voiman leima,
joka hänessä oli ollut aamulla hänen saliin tullessaan, oli melkein
kokonaan kadonnut. Hän oli ikäänkuin kokenut tänään jotakin, joka
tuntui koko elämän ajan ja joka oli opettanut ja selvittänyt hänelle
jotakin tärkeätä, mitä hän ei aikaisemmin ollut ymmärtänyt. Hänen
äänensä oli tullut heikommaksi, hän ei enää huutanut niinkuin
aikaisemmin. Hänen sanoissaan oli jotakin uutta, nöyrtynyttä,
voitettua ja syventynyttä.

— Mitäpä sanottavaa minulla on, herrat valamiehet! Tuomioni on

tullut, minä tunnen Jumalan käden itseäni koskettavan. Lopussa on
irstaan miehen elämä! Mutta aivan samoin kuin ripittäydyn Jumalalle
minä sanon teille: isäni vereen en, en ole syypää! Viimeisen kerran
vielä toistan: en minä ole tappanut! Irstas olen ollut, mutta hyvää
olen rakastanut. Joka hetki olen pyrkinyt parantumaan, mutta olen
elänyt kuin villipeto. Kiitos prokuraattorille, paljon hän sanoi minusta
semmoista, mitä en ole tietänytkään, mutta ei ole totta, että olisin
murhannut isäni, prokuraattori erehtyi! Kiitos puolustajallekin, minä
itkin häntä kuunnellessani, mutta ei ole totta, että olisin tappanut
isäni, ei olisi ollut tarpeellista edes otaksua sitä! Mutta lääkäreitä
älkää uskoko, minä olen täydessä järjessäni, vain sydämeni on
raskas. Jos armahdatte, jos päästätte vapaaksi, niin rukoilen
puolestanne. Minä tulen paremmaksi, lupaan sen, Jumalan kasvojen
edessä lupaan sen. Mutta jos tuomitsette, — niin itse taitan miekkani
pääni päällä ja taitettuani suutelen palasia! Mutta armahtakaa, älkää
riistäkö minulta Jumalaani, minä tunnen itseni: rupean napisemaan!
Mieleni on raskas, hyvät herrat… säälikää!

Hän miltei kaatui istuimelleen, hänen äänensä tyrehtyi, viimeisen

lauseen hän sai töin tuskin sanotuksi. Tämän jälkeen oikeus ryhtyi
muodostelemaan kysymyksiä ja alkoi kysellä vastapuolilta näiden
loppulausuntoja. Mutta minä en kuvaa yksityiskohtia. Viimein
valamiehet nousivat poistuakseen neuvottelemaan. Puheenjohtaja
oli hyvin väsynyt, ja siksi hän lausuikin heille sangen heikon
loppuevästyksen: »Olkaa puolueettomia, älkääkä antako puolustajan
kaunopuheisten sanojen lumota itseänne, mutta punnitkaa kuitenkin
tarkoin, muistakaa, että teillä on suuri velvollisuus täytettävänä»,
j.n.e. Valamiehet poistuivat ja istunto keskeytyi. Saattoi nousta
paikaltaan, käyskennellä, vaihtaa mieleen kertyneitä vaikutelmia,
haukata jotakin ravintolan puolella. Oli hyvin myöhä, jo noin kello
yksi yöllä, mutta kukaan ei lähtenyt pois. Kaikki olivat niin
jännityksissään ja sellaisen mielialan vallassa, etteivät voineet
ajatella lepoa. Kaikki odottivat sydän kurkussa, vaikka, muuten,
kaikkien sydän ei ollut kurkussa. Naiset olivat vain hysteerisen
kärsimättömyyden vallassa, mutta heidän sydämensä olivat tyynet: