Exploring Mishnah's World(s): Social

Scientific Approaches Simcha Fishbane

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/exploring-mishnahs-worlds-social-scientific-approach
es-simcha-fishbane/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Exploring Mishnah's World(s): Social Scientific

Approaches 1st ed. Edition Simcha Fishbane

https://ebookmass.com/product/exploring-mishnahs-worlds-social-
scientific-approaches-1st-ed-edition-simcha-fishbane/

Exploring Social Change: America and the World 7th

Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/exploring-social-change-america-
and-the-world-7th-edition-ebook-pdf/

Exploring Social Psychology 9th Edition David Myers

https://ebookmass.com/product/exploring-social-psychology-9th-
edition-david-myers/

The Oxford Annotated Mishnah: A New Translation of the

Mishnah with Introduction and Notes Shaye J.D. Cohen

https://ebookmass.com/product/the-oxford-annotated-mishnah-a-new-
translation-of-the-mishnah-with-introduction-and-notes-shaye-j-d-
cohen/
Scientific American Environmental Science for a
Changing World Third Edition

https://ebookmass.com/product/scientific-american-environmental-
science-for-a-changing-world-third-edition/

(eTextbook PDF) for Introductory Statistics Exploring

the World Through Data 2nd

https://ebookmass.com/product/etextbook-pdf-for-introductory-
statistics-exploring-the-world-through-data-2nd/

Digital Dilemmas: Exploring Social Media Ethics In

Organizations 1st Edition Edition Øyvind Kvalnes

https://ebookmass.com/product/digital-dilemmas-exploring-social-
media-ethics-in-organizations-1st-edition-edition-oyvind-kvalnes/

(eBook PDF) Approaches to Social Research 6th Edition

by Royce A. Singleton

https://ebookmass.com/product/ebook-pdf-approaches-to-social-
research-6th-edition-by-royce-a-singleton/

Gentrification around the World, Volume II: Innovative

Approaches 1st ed. Edition Jerome Krase

https://ebookmass.com/product/gentrification-around-the-world-
volume-ii-innovative-approaches-1st-ed-edition-jerome-krase/
Exploring
Mishnah’s World(s)
Social Scientific Approaches

Simcha Fishbane · Calvin Goldscheider ·

Jack N. Lightstone
Exploring Mishnah’s World(s)
Simcha Fishbane • Calvin Goldscheider
Jack N. Lightstone

Exploring Mishnah’s
World(s)
Social Scientific Approaches
Simcha Fishbane Calvin Goldscheider
Graduate School of Jewish Studies Maxcy Hall
Touro College & University System Brown University
New York, NY, USA Providence, RI, USA

Jack N. Lightstone
Brock University
St. Catharines, ON, Canada

ISBN 978-3-030-53570-4    ISBN 978-3-030-53571-1 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-53571-1

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2020
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect
to the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made.
The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Preface

This volume offers a collection of essays, all of which take (or advocate
taking) social science approaches—sociological or social-anthropological
perspectives, to be specific—to the study of the evidence of the Mishnah.
While the authors wrote their contributions as individual stand-alone
pieces, the impetus to bring them together in this volume stems from the
authors’ participation in a thematic research unit hosted between 2015
and 2018 by the European Association of Biblical Studies (EABS). A
number of scholars participated in the meetings. All made valuable contri-
butions to the research unit’s work; some of their contributions have been
revised and published in several issues of the journal, Studies in Judaism,
the Humanities and Social Sciences. However, the authors whose essays
appear in this volume were frequent participants in the EABS-sponsored
research unit over its four-year period of operation and as such have had
greater opportunity to dialogue with one another. Moreover, all three
authors have spent substantial parts of their lengthy academic careers mar-
rying their interest in social science approaches with their curiosity about
the evidence from and about Jews and Judaism. These factors provided
the motivation for the three of us to draw together this particular collec-
tion of our essays in one volume.
How these essays, with their range and scope, speak to one another will
occupy the latter half of this Preface. However, first, these prefatory
remarks broach anterior matters: Why this volume’s focus is on the
Mishnah, and why these authors’ commitment to promote and apply
social science perspectives to its evidence? To some degree, Lightstone’s

v
vi PREFACE

methodologically oriented essay appearing as Chap. 1 in this volume

addresses these questions. That said, let us deal with these questions here,
upfront, and directly.

Why Mishnah? And Why Promote Social Science

Approaches to the Study of Its Evidence?
Why Mishnah? First, Mishnah (composed circa 200 CE) is the only surviv-
ing literary oeuvre1 written by Jews for Jews in Roman Palestine in the
aftermath of the failed Bar Kokhba rebellion. The defeat by Rome of Bar
Kokhba’s militia functioned as a capstone to the events of the failed “Great
Rebellion” of the Jews in the Land of Israel against their Roman rulers
between 66 and 71 CE. The pacification of the Great Rebellion by Roman
forces resulted in the destruction in 70 CE of Jerusalem and its Temple.
With the latter’s demise, many of the principal practices of “Biblical
Judaism” as enjoined in the Hebrew Bible ceased, as did the social, cul-
tural, and administrative influence and authority of Temple institutions,
leadership, and personnel in the Land of Israel and beyond. The defeat
about 65 years later of the rebels led by Simon Bar Kokhba meant that no
imminent restoration of Jerusalem and its Temple-based institutions and
cult would be in the offing. Moreover, Rome’s policy in Judea after this
second rebellion was (understandably) more repressive, resulting in a sig-
nificant movement of Jews out of the Judean heartland to the coastal plain
and the Galilee (and beyond).
These upheavals of Palestinian Jewish society also affected a subset of
homeland Jews that identified themselves as followers of Jesus. There can
be little doubt that until the destruction of Jerusalem and its Temple,
however far the fledgling Jesus movement had spread in the Middle East
and Mediterranean Lands, Christian leadership was based in Jerusalem.
For this early Jesus movement, the two failed rebellions were also a crisis—
not just a social, institutional, and cultural one, but equally a crisis of

1
The choice of the wording “literary oeuvre” is deliberate; since one may legitimately dif-
ferentiate a literary composition, such as Mishnah, from inscriptions, letters, or transactional
records, such as the Bar Kokhba Letters or the Babatha documents from the Cave of Letters
in the Judean Desert. The use of “surviving” (in parentheses) hints at another caveat. We
cannot know, as some scholars have suggested, whether our Mishnah is based on a proto-one
no longer extant. Moreover, some early rabbinic traditions speak of other rabbis’ “mish-
nahs,” specifically, the mishnah of Rabbi Akiva. We cannot know what is meant by such
references.
 PREFACE vii

meaning, just as it was for other Judah-ists. After all much of the early
Jesus movement’s bible (the same bible as that revered by other Jews) was
also rendered moot.
The upshot of the foregoing is this. The latter half of the second cen-
tury CE and the beginning of the third in the Land of Israel was a time of
recovery and redefinition on many social, cultural, and economic planes in
the aftermath of crisis and dislocation. And leaving aside early Christian
authors of this period, the Mishnah is, as has been stated, the only extant
written oeuvre produced exclusively by and for Jews in the Land of Israel
in this period.
Second, Mishnah is the earliest surviving literary oeuvre composed by
and for members of the early rabbinic movement, group, guild, and/or
class (whatever the most appropriate social descriptor might be) in its for-
mative period. The early rabbinic movement underwent significant social
formation, consolidation, or institutionalization in Roman Palestine near
the latter part of the second century CE and the early decades of the third,
precisely the time of Mishnah’s creation and promulgation. We do not
know whether this early rabbinic movement exercised much power or
authority in Roman-ruled Palestine in the third or several subsequent cen-
turies. But over the next half-millennium or so, the vicissitudes of history
gave the rabbis that power and authority in the Jewish communities of the
Middle East and Mediterranean Lands.
Mishnah was not only the early rabbis’ foundational document. It was
also the early rabbinic group’s privileged object of study (after the Hebrew
Bible) for some 400 years, from circa 200 CE to about 600 CE, as
explained and documented in Lightstone’s essays in this volume. Culturally
and socially, how can 400 years of the devoted study of a particular docu-
ment as a central, core activity of a group not have significantly influenced
that group’s social formation and shared identity?
Third, Mishnah, a document whose subject matter is legal and norma-
tive in nature, is what social scientists would call a “thick” document. That
is, it is replete with details of social, religious, administrative, juridical, and
cultural phenomena for which its authors proffer rulings (or in many
instances alternative rulings) in accordance with what they understand to
be the demands of Torah, God’s revealed norms for Jewish life and society.
Social historians and social scientists crave “thick” evidence. “Thick” social
and cultural evidence is laborious to gather and, in the case of societies
long past, difficult to come by altogether. So, Mishnah is a treasure trove
of evidence.
viii PREFACE

That said, Mishnah’s thick evidence is not without its problems. Since
a significant proportion of Mishnah’s content is predicated on a function-
ing Judaic Temple in Jerusalem, and since no such institution had existed
for some 130 years when Mishnah was authored c. 200 CE, it is difficult
to discern precisely what in Mishnah is based on memory and what on
imagination. Moreover, it is one thing to say that Mishnah was authored
c. 200 CE. It is another to say that its content or the language of its bits
and pieces is datable to c. 200 CE. Only professional scholarship in tradi-
tion history, literary history, and redaction history can sort out such things.
So, the opportunities for research provided by Mishnah must be taken
with full appreciation of the methodological hurdles attending the use of
Mishnah’s evidence. Such an appreciation may mean qualifying one’s
claims or shying away from some questions altogether, when “discretion is
the better part of valour” (to quote “the bard”). These difficulties and
cautions are more fully spelled out in Chap. 1’s methodological exposition.
Fourth, it is reasonable to claim that Mishnah’s evidence represents the
thinking of its circle of authors—as stated, rabbis working near the turn of
the third century in Roman-ruled Galilee. What are the implications of
such a claim? One, these authors, at least, believed that what appears in
Mishnah belongs together as some sort of “whole cloth,” even if we may
also suppose that these authors worked with antecedent sources and tradi-
tions. Two, it is clear that Mishnah’s framers refashioned these sources to
fit together, using literary forms and conventions that were normative for
the authors. In other words, when working with the evidence of Mishnah,
one can, in some meaningful sense, argue that the evidence is not just, or
is not intended to be read as, an eclectic hodgepodge. This is important
for the social historian as much as it is for the social scientist. In the past,
many modern scholars of Early Judaism or of Early Rabbinism have taken
overly eclectic approaches to mustering their evidence, as if a piece of evi-
dence appearing in Mishnah may be meaningfully collated with evidence
that first appears, let us say, in the Babylonian Talmud edited some
400 years later. The first rule of golf is “play the ball as it lies”; all of
Mishnah’s evidence lies within a single document’s literary bounds,
authored or brought together and reframed by one group in a particular
place and time.
Let us now turn to the second question posed above. Why produce a
collection of essays that calls for and models various social scientific studies
of aspects of Mishnah’s evidence? Some of the answers to this question are
already implicit in the responses to the first question, Why Mishnah?
 PREFACE ix

First, since Mishnah’s content is legal in nature, and since that content
spans many aspects of a people living a religiously informed life together
under a specified social-authority structure, Mishnah’s content is highly
amenable to the types of studies that sociologists and social anthropolo-
gists would routinely undertake. As already noted, Mishnah’s evidence is
socially “thick,” which is (or ought to) be catnip to social scientists. To be
sure, methodological challenges abound in using this evidence, but quali-
fying one’s claims and carefully choosing what to do and what not to
attempt will deal with these methodological issues, as intimated earlier.
Second, if one were to compare the mass of historical, literary-­historical,
theological, and philological studies of Mishnaic evidence (or indeed of
early Rabbinic literature generally) with the volume of studies driven pri-
marily by social science questions and approaches to Mishnah’s content,
the amount of the former would far outweigh that of the latter. In other
words, there is, relatively speaking, a significant dearth of studies under-
taken primarily through the lens of social science approaches. It is worth-
while to redress that dearth.
Why, then, has this not already happened? For a number of reasons,
in our estimation. One, most social scientists work with contemporary
evidence or evidence of the recent past, largely because it is more abun-
dant and its value is easier to assess. Two, studying Mishnah requires
skills and knowledge that few social scientists possess. One must com-
mand Middle Hebrew (and some early rabbinic Aramaic) to work with
Mishnah in its original language. But even if one were content to work
with modern translations of Mishnah, other hurdles must be sur-
mounted. To make sense of Mishnah requires knowledge of a rather
arcane system of ancient Judaic law that everywhere underlies Mishnah’s
content. In addition, Mishnah’s language is crafted to be highly laconic,
demanding that the reader conceptually interpolate missing bits essential
to the interpretation of Mishnah passages. Three, matters of critical liter-
ary history, as noted, significantly affect the study of Mishnah’s evidence;
at the very least, the social scientist needs to be aware (or constantly
reminded) of these in order not to fall into methodological potholes. In
sum, social science approaches to Mishnaic evidence require that its
practitioners have had a “dual” schooling, or work collaboratively with
those who have been schooled, in matters of critical literary history of
early rabbinic texts and in matters of ancient Judaic law systems. (The
three authors of this volume have bridged these scholarly divides either
x PREFACE

by reason of the range of their individual professional training or by rea-

son of their conversations with one another.)
Third, there is great value in understanding the range of human social
experience across time and geography. For more than a century, anthro-
pologists have studied so-called primitive societies—all of them more
complex and sophisticated than the word “primitive” implies. When these
societies flourished in the ancient past, physical anthropology and archae-
ology have combined to reveal matters. And, of course, social science
approaches to the study of contemporary societies (whether “primitive” or
“modern”) abound for reasons already articulated. Fewer career social sci-
entists work with evidence from the “middle ground,” that is, from ancient
societies that have left us evidence in their literatures. The reasons for this
have already been spelled out. But one must state unequivocally that this
state of affairs is unfortunate. And, moreover, it is a state of affairs that
belies the very founding of modern social science theory and method.
After all, Max Weber, one of the founders of modern sociology, developed
his “ideal typology” of forms of social authority on the foundations of his
reading of biblical literature. It is the authors’ hope that this collection of
essays dealing with the evidence of Mishnah, a late second-/early third-­
century rabbinic legal text, will entice more scholars of a social-science
bent to enter this “middle ground” of research.

The Range and Scope of This Volume’s Essays

and the Authors’ Conversation

As stated, this volume reflects a project to encourage, and to propose and

model conceptual and methodological frames for, social science approaches
to the study the Mishnah. That framing is one that takes account of the
historical and literary-historical issues that impinge upon the use of
Mishnah for any scholarly purpose beyond philological study, including
social scientific examination of Mishnaic materials. Based on that framing,
articulated principally in Chap. 1, each subsequent chapter pursues, with
appropriate methodological caveats, an avenue or avenues of inquiry open
to the social scientist, providing examples of how to bring to bear on the
evidence of Mishnah social scientific questions and modes of inquiry.
The chapters authored by Fishbane and Goldscheider bring typical
sociological and social-anthropological categories to bear on Mishnah’s
“ideal vision for” a Jewish social world articulated via Mishnah’s legal
 PREFACE xi

prescriptions and proscriptions. To understand what these chapters under-

take, one must appreciate the methodological import and implications of
describing Mishnah’s content as founded upon an “ideal” social vision.
This Preface will return to precisely this issue later.
The chapters authored by Lightstone model a very different type of
social scientific approach to the evidence of the Mishnah, by focusing on
Mishnah as a highly valued cultural object; that value was socially enacted
in devotion to Mishnah study as a core, socially formative group activity
among early rabbinic circles. In these chapters, the concepts and methods
of socio-rhetorical analysis are brought to bear on the evidence, and the
chapters’ interests lie in uncovering elements contributing to shaping the
social formation, social identity, and normative skills of the early rabbinic
group as a self-defining, self-promoting, quasi-professional elite within
Palestinian and Babylonian Jewish societies.
While the foregoing summarizes the scope and content of this volume’s
chapters, it does not suggest how to read them. There are three ways of
reading this volume’s essays from Chap. 2 through to the volume’s
conclusion.
One, these chapters may be read as a set of thematically linked, inde-
pendent studies that may each be taken on its own as an example of what
it might mean to approach the evidence of the Mishnah with a social sci-
ence lens. In such a reading of this volume, Chap. 1 may be viewed as
having elicited ten discrete contributions.
Two, in the remaining chapters, each of the three authors, Fishbane,
Goldscheider, and Lightstone, have canted their approaches to the evi-
dence of the Mishnah differently. And it is useful to read this book in that
light. For instance, Goldscheider’s recent studies (some presented in this
volume and others presented elsewhere) on Mishnah have tended to adopt
social-analytic categories that find some correspondence in Mishnah’s own
topical divisions—Mishnah’s thematic “orders” and topical “tractates.”
One can, and perhaps should, read this as a methodological choice made
by Goldscheider, since in social science research one is always faced with
the prospect of whether one is inappropriately imposing interpretive cate-
gories on the evidence rather than allowing those categories to emerge
from the evidence. There is, in principle, room for both in social scientific
inquiry, but there are prices to pay for leaning too far in one direction or
another. If categories are simply those articulated by the evidence itself,
then one risks engaging in (mere) description with little analytic and con-
ceptual power to view that evidence in light of analyses of other groups
xii PREFACE

and cultures in order better to understand what it has meant for humans
to be social beings who socially construct worlds for themselves. At the
opposite extreme, the imposition of overly “foreign” interpretive or ana-
lytic categories on the evidence of a group risks obscuring the nature of
their social order and world—in seriously misrepresenting them.
Goldscheider’s work on Mishnah, then, tends to capitalize on the fact that
Mishnah’s own categories for ordering and developing its legal materials
often closely correspond to typical interpretative and analytic categories of
sociologists such as himself.
What now of Fishbane’s chapters? His work on Mishnah (again, pre-
sented here and elsewhere) also has used normative sociological and
anthropological interpretive and analytic categories in examining
Mishnah’s evidence, but in so doing he has not restricted himself by stay-
ing within the lines drawn by Mishnah’s own literary thematic and topical
divisions and subdivisions. Rather, Fishbane explores themes of sociologi-
cal or anthropological import, for which there is evidence in Mishnah,
even if this evidence may be dispersed across several of Mishnah’s tractates.
Nonetheless, he can often justify his enterprise methodologically by
appealing to the fact that Mishnah frequently uses standard nomenclature,
used across the Mishnah’s topical and thematic divisions for these socially
relevant notions and values. So, for Fishbane, it is legitimate to study the
range of uses of Mishnah’s own appeal to such notions. He may ask about
how they are used across the expanse of Mishnah’s tractates.
Lightstone has opted not to conduct sociological or anthropological
analysis of Mishnah’s ideal world. Rather, he examines Mishnah as an
important social and cultural artifact of the early rabbinic movement, in
light of the fact that the devoted study of Mishnah was a core activity
within early rabbinic circles. Therefore, in his view, Mishnah’s dominant
traits, confronted regularly by the devoted Mishnah student, may tell us
something of the core values, expected profile, core skills, and shared
identity of this nascent quasi-professional movement in the Roman and
early Byzantine periods. His justification for so using the evidence of the
Mishnah is based on three claims. First, Mishnah is the first literary oeuvre
both authored by and promulgated as authoritative in the early rabbinic
group. Second, in addition to the Hebrew Scriptures themselves, Mishnah
remained the primary object of devoted rabbinic study undertaken as a
core activity that defined one as a member of the rabbinic group or guild
for nearly 400 years. Third, a number of subsequent early rabbinic literary
oeuvres produced during that 400-year period may be read (in part) as
 PREFACE xiii

models for (if not reflections of) ways of studying Mishnah and therefore
tell us something about both the continuity and development of core
aspects of shared rabbinic identity and expected competencies. As stated
earlier, Lightstone’s methods are adapted versions of socio-rhetorical anal-
ysis—that is, adapted by him for use in the examination of early rabbinic
legal texts.
Three, and in light of (and following from) the foregoing paragraphs,
the studies of this volume may be read as a dialogue of sorts between
Fishbane, Goldscheider, and Lightstone, sparked and conditioned by pro-
legomena proffered in Chap. 1 by Lightstone. Mishnah is replete with
evidence of a social nature because (1) it is primarily legal in content and
(2) it encompasses norms for social, organizational/administrative, and
ritual life—realms that were not as highly differentiated in premodern
societies as they are today. But as Lightstone has pointed out in Chap. 1,
it is difficult to discern when Mishnah’s evidence reflects (1) contempo-
rary social norms, practice, and values of late second-century Jewish soci-
ety in the Land of Israel, (2) more or less accurate cultural memories of
Jewish society in the Land of Israel in the period or periods preceding the
late second century, or (3) Mishnah’s vision of an “ideal” Jewish society
founded on early rabbis’ understanding of the norms of the life lived
together with others in accordance with the demands of the Torah. There
is little doubt that there are elements of the first two in Mishnah, all con-
tained within an encompassing frame of material that represents the third,
the ideal vision of Mishnah’s early rabbinic framers. Sorting out what pre-
cisely in Mishnah may be assigned to each of these three rubrics is, one,
difficult, and, two, not a task for which social scientists per se are equipped.
It is, rather, a task for social historians and literary historians. As noted
earlier in this Preface, some scholars have the training and expertise that
span these disciplines and the social sciences. Most do not bridge these
divides. Alternatively, social scientists may work closely with social histori-
ans and literary historians with expertise in rabbinic texts and in the study
of Early Judaism and Jews. But as Chap. 1 points out, even bridging these
disciplinary divides is not enough, because social historians and literary
historians themselves have not yet come to a consensus view on what
materials in Mishnah fall into which of the aforementioned three categories.
For these reasons, Chap. 1 outlines three different, broadly defined
options for the social scientific study of Mishnah’s evidence: (1) the study
of late second-century Jewish society in the Land of Israel; (2) the study
of the “ideal” society underlying Mishnah’s legal content; (3) the study of
xiv PREFACE

Mishnaic evidence to shed light on aspects of the sociology or anthropol-

ogy of the early rabbinic group itself. Chap. 1 points out that each of the
three avenues requires attention to different methodological strictures and
challenges. The first necessitates sorting out what in Mishnah are more or
less accurate reflections of contemporary late second-century society, what
are more or less accurate historical and cultural memories, and what is
ideal construct. The second approach takes Mishnah’s “ideal” frame as the
methodological fulcrum; if everything is framed within the rabbis’ ideal
vision, let us examine the ideal as social scientists. This second approach
allows one to sidestep or finesse the historical issues attending to the first
approach. The third approach lies somewhere in between. It invites the
social scientific study of a “real” group, the early rabbis who produced the
Mishnah and were devoted to its study; as such the approach avoids some
but not all of the historical challenges imposed upon those adopting the
first avenue.
In this volume, Fishbane and Goldscheider, notwithstanding their dif-
ferent cants, have followed the second avenue. In fact, in their conversa-
tions together, the authors needed to continuously remind one another
that they were not adopting the first avenue and needed to avoid making
claims that might appear to the reader that they were. Lightstone has
opted for the third avenue, using the methods and concepts of socio-­
rhetorical analysis to do so. This has allowed him to deal with certain
aspects of the sociology of the early rabbinic group. (Bracketing other
aspects that might have drawn him into the constraints of avenue one; for
instance, had Lightstone sought to examine the role of the rabbinic group
or its members in contemporary Jewish society he would have been tred-
ding along the first avenue.) In the end, none of the authors had the
temerity (this time) to adopt avenue one.
The underlying dialogue between and among these chapters, then, has
not only to do with choosing categories for social analysis that are neither
too close nor too far from the evidence to serve an analytic purpose.
Fishbane, Goldscheider, and Lightstone are also in dialogue about whether,
or to what degree, to ensnarl their social scientific inquiry in historical and
literary-historical questions. Some social scientific questions posed to
Mishnah’s evidence require delving into the latter more than others.

New York, NY, USA Simcha Fishbane

Providence, RI, USA Calvin Goldscheider
St. Catharines, ON, Canada Jack N. Lightstone
 Acknowledgments

This volume would not have been written without the European
Association of Biblical Studies agreeing to host the research unit,
“Sociological and Anthropological Approaches to the Study of the
Evidence of the Mishnah” at the EABS’ annual meetings from 2015 to
2018. The authors thank the EABS and all participants in the research group.
Earlier versions of some of our essays, and those of other participants in
the EABS research group, were published in several issues of the journal,
Studies in Judaism, the Humanities, and Social Sciences. We are grateful for
the journal’s support and for their permission to bring some of these essays
together in revised form in this volume.
During the period in which Lightstone composed the initial essays that
underlie his four chapters in this volume, he was also involved in writing
an introductory guide to early rabbinic legal rhetoric and literary conven-
tions. Since his approach in this volume relies on socio-rhetorical analysis
of Mishnah and its post-Mishnaic legal literature, it is understandable that
his work for this volume and for the other are parallel enterprises with
mutually informing moments. In particular, the studies revised for publi-
cation here as Chaps. 7, 8, and 9 substantially inform the content and
language of the concluding chapter of the other book, In the Seat of Moses:
An Introductory Guide to Early Rabbinic Legal Rhetoric and Literary
Conventions (Eugene, OR: Cascade/Wipf & Stock and the Westar
Institute, 2020), even though the two volumes are very different in orien-
tation, purpose, and intended readership. We are grateful for both books’
publishers, Palgrave Macmillan and Cascade/Wipf & Stock/Westar, for
allowing and facilitating this cross-­fertilization of the two volumes.

xv
xvi Acknowledgments

Finally, we are greatly indebted to Palgrave Macmillan for support and

professionalism in bringing this volume to press. Our thanks go especially
to Phil Getz in their US office for shepherding us through the process and
believing in the value of this volume’s studies to a scholarly and reading
audience.
The authors of this volume have in some cases known each other for
many years and in other instances have forged a relationship only since
2015. This is our first co-authorship of a volume, and we celebrate our
partnership. “The three-stranded rope is not quickly broken” (Eccl. 4:12).1

1
Simcha Fishbane would like to acknowledge and thank Professor Herb Basser and Dr.
Lynn Visson for their assistance and valuable input in preparing my chapters. I would like to
thank Academic Studies Press for sponsoring four editions of the journal Studies in Judaism,
Humanities, and the Social Sciences of which I am the editor and chief and where many of
the chapters have been published. The authors all would like to acknowledge Ms. JoAnn
Kestin, Mrs. Carrie Goodstein, and Yosef Robinson for their assistance in bringing this book
to Press.
 Contents

1 Introduction: Challenges and Opportunities in the Social

Scientific Study of the Evidence of the Mishnah  1
Jack N. Lightstone
Outline of Our Programmatic Introduction   3
Why Is It Important to Seek to Know More About Palestinian
Jewish Society and Culture in the Latter Half of the Second
Century and Early Third Century CE?   5
Why Turn to the Evidence of the Mishnah?   9
Mishnah’s Most Pervasive Rhetorical and Literary Traits, the
Basis for Methodological Challenges and Choices in the Use of Its
Evidence  12
Three Potentially Compelling Topical Directions of Inquiry in the
Sociological and Anthropological Study of Mishnah’s Evidence  20

2 Dignity or Debasement: The Destitute in the World of

Mishnah 25
Simcha Fishbane
Introduction  25
The Support of the Poor  30
The Status of the Poor Person  30
Giver or Receiver? The Focus of Mishnah Peah  36
Care and Compassion  38
Personality Traits of Mishnah’s Poor  49
Concluding Remarks  56

xvii
xviii Contents

3 “The Land of Israel Is Holier Than All Lands”: Diaspora

in Mishnah’s Cosmos—The Message 63
Simcha Fishbane
Introduction  63
Mishnah  64
The Sociology of Space  66
The Land of Israel in Mishnah  68
Diaspora  72
Summary  76
Summary  87
Summary  92
Concluding Remarks: The Message  92

4 Marginal Person and/or Marginal Situation: The Convert

in Mishnah 95
Simcha Fishbane
Introduction  95
Theoretical Framework  96
Mishnah  99
The Convert’s Status and Literacy in Mishnah  99
From Gentile to Jew: A Transitional Situation 102
Concern and Compassion 106
Inheritance 108
Preserving the Holy Seed 110
Past Culture or Stigma 112
Principles of Halakhah and Biblical Marginality 114
Concluding Remarks 116

5 Religious Authority in the Mishnah: Social Science

Perspectives on the Emerging Role of Scholars119
Calvin Goldscheider
Searching the Mishnah for Evidence 120
Core Questions 122
Social Science Guidelines 124
The Identification of Rabbis/Scholars in the Status Hierarchy 126
Legitimating Rabbinic Authority 130
Multiple Paths to Legitimacy 131
The Emergence of Disputes and Disagreements Among the
Rabbinic Elite 133
 Contents  xix

Generational Transmission of Authority 136

Consequences of Scholarly Disputes 138
The Power of Local Custom and Memory of Temple Practices 141
Concluding Thoughts 143

6 Family Structure, Kinship, and Life Course Transitions:

Social Science Explorations of the Mishnah147
Calvin Goldscheider
Family Themes: Preliminaries 149
Family Formation: Marriage and Kiddushin 155
Yibum, Generational Continuity, and Kinship Relationships 157
Reproduction 160
Intermarriage and Marriage Regulations 161
Age Variation for Defining Girls (Women) 165
Marital Obligations and Rights 167
Rights of Widows and Stepchildren/Stepparents 170
Control over Daughters 172
Sotah 173
Divorce: The Dissolution of Marriage 176
Concluding Thoughts 178

7 Study as a Socially Formative Activity: The Case of

Mishnah Study in the Early Rabbinic Group181
Jack N. Lightstone
Contextual Elements: Text, Study, and Occupational Groups in
Ancient Judaic Societies 185
Contextual Elements: Sage and Scribal “Classes” in Middle
Eastern and Eastern Mediterranean Societies of the
Greco-Roman Period 189
Mishnah Study and Early Rabbinic Social Formation, a Case
Study 192
Extra-Mishnaic, Early Rabbinic Evidence for the Centrality
of Mishnah Study to the Inner-­Group Life of the Early Rabbinic
Social Formation 193
Intra-Mishnaic Evidence and the Nature of Inner-­Group,
Normative Traits Modeled and Re-enforced by Mishnah Study 197
Macro-Literary Traits: Mishnah’s Topical Agenda and Scripture 198
Micro-Rhetorical Traits: Inculcating “High-Grid”
Taxonomical Vision 204
Conclusions 214
xx Contents

8 When Tosefta Was Read in Service of Mishnah Study: What

Pervasive Literary-­Rhetorical Traits of Toseftan Materials
Divulge About the Evolution of Early Rabbinic Group
Identity on the Heels of Mishnah’s Promulgation217
Introduction: The Question at Hand 217
Recalling Conclusions Based on the Evidence of Mishnah 217
The Task at Hand: The Evidence from Tosefta and the First
Developments of a Post-Mishnaic Social Identity Within the
Early Rabbinic Social Formation 222
Underlying Historical Premises for This Study’s Approach 225
What the Toseftan Evidence, Considered In Situ, Shows:
Prefiguring This Study’s Findings 228
Tosefta’s Literary-Rhetorical Traits as a Model of/for Mishnah
Study 230
Tosefta’s Macro Traits: Agenda and Organization 230
Tosefta’s Intermediate Level, Literary-Rhetorical Traits 235
Tosefta’s Micro-Level Literary-Rhetorical Traits 244
Concluding Observations 254

9 Studying Mishnah “Talmudic-ly”: What the Basic Literary-

Rhetorical Features of the Talmuds’ Legal Compositions
and Composite “Essays” Tell Us About Mishnah Study as
an Identity-Informing Activity Within Rabbinic Groups
at the End of Late Antiquity259
Introduction: Questions and Targeting a Specific Type of
Evidence in Response 259
Some Core, Pervasive Literary-Rhetorical Traits of the
Yerushalmi’s and Bavli’s Legal Compositions 268
The Literary-Rhetorical “Interrogative Drivers” of Compositions
in Yerushalmi and Bavli 274
Take, for Example, These Two “Parallel” Composite Essays from
the Yerushalmi and Bavli 279
What Has Happened to Mishnah Study in Studying It
“Talmudic-ly” as an Identify-Forming Activity Within the
Rabbinic Movement? Some Observations and Proposals 300

Index307
Another random document with
no related content on Scribd:
 Jo hämärsi aukkoa. Niin oli aina, kun pilvi sattui vetäymään sen
taivaanpilkun ohitse, joka reiästä näkyi.

— Ilkka, Ilkan Jaakko! huusi hillitty ääni ikääskuin korkeudesta.

Vanki kuunteli. Hän ei voinut käsittää mitä se oli.

— Ilkka! Jaakko! kuului taasen alaspäin syvään luolaan. Olemme

täällä sinua auttaaksemme.

Hän katsoi ylös, mutt’ei nähnyt mitään, sillä aukko oli yhä vielä
pimennossa.

— Kuka? Missä? vastasi hän kuitenkin liikutuksesta tärähtelevällä

äänellä.

— Palainen ja muita ystäviä. Olemme täällä ylhäällä reiässä.

Katso tänne!

Aukko selkeni jälleen, ja vanki näki toisen puolen ihmisen-päätä

kuvastuvan pimeänä varjona taivasta vasten.

— Tule tänne muurille, kuului taasen ylhäältä. Me väännämme

syrjään rikkinäisen ristikon ja päästämme alas sinulle köyden.

Ilkka ymmärsi yhdestä sanasta. Heikko ristikko hellitti helposti,

köydenpää laskettiin alas, ja hetkisen mentyä olivat ulkona-olijat
laahanneet hänet ylös aukolle, josta hänen vaikka tosin suurin
vaivoin, onnistui tunkeutua ulos.

Ilta oli pimeä, mutta Ilkan silmälle, joka oli tottunut vankiluolan
pimeyteen, oli se selvä kuin kesä-illan hämy. Vielä pää ja rinta vain
ulkopuolella aukkoa, jonka ruosteiset ristikkoraudat lytistivät hänen
kupeitaan, suunnatti hän silmänsä, mielihyvästä väristen, yli
vainioiden, metsien, meren ja ihmisasunnoista ulos iltahan
säteilevien tulien. Hän hengähti syvään, tuntiessaan raittiin ilman
täyttävän hänen jäseniään uudella voimalla.

— Pois, pois pian täältä! kuiskasi hän tuskin kuulten.

Pian oli molempain miesten onnistunut auttaa hänet kokonaan

ulos, köysi ja tikapuut toimitettiin alas ja pantiin veneesen, tuossa
tuokiossa olivat kaikki vesillä, ja veneen veivät pois sukkelat airot.
Eikä kukaan ollut tätä rohkeaa vehkeitä huomannut.

Mutta pakolaisten astuessa maalle Ison-Heikkilän rannalla, mumisi

Jaakko Ilkka hampaanvälistä:

— Maltappa sinä, Klaus Fleming. Kerran saat tuta Ilkan Jaakon

koston.

Seuraavana aamuna he jo olivat muun markkinaväen kanssa

lähteneet kaupungista, matkalla Pohjanmaalle ollen.
KLAUS FLEMING.

Syksy oli edennyt. Oltiin joulukuun alussa. Turun linnassa oli elämää,
liikettä. Sotaväkeä tuli päivä toisensa perään eri osista maata. Kohta
oli suurin osa Flemingin sotajoukkoja kokoontunut tänne, sillä
marskin piti uuden vuoden alussa lähteä matkalle Käkisalmeen,
vihdoinkin Täyssinän rauhan-määräysten mukaan jättämään tätä
linnaa ja sen alaista lääniä Venäjälle. Sotaväki oli majoitettuna
kaupunkiin, mutta ylempi päällikkökunta asuskeli linnassa.

Sitä paitse oli Flemingillä toinenkin syy pitää sotaväkeä ko’ossa.

Ei, näet, ollut vaikea aavistaa että ilmeinen sota pian oli syttyvä
hänen ja Kaarlo herttuan kesken. Tätä tarkoitusta varten oli Fleming
Pikkalan kartanolla, jossa hän tavallisesti oleskeli Uudellamaalla
käydessään, rakennuttanut monta uutta laivaa, jotka nyt täydelleen
miehitettyinä ja sotaväellä varustettuina makasivat Turussa, kevään
puoleen purjehtiakseen Ruotsiin, johon myöskin kuninkaan piti
samaan aikaan saapuman Puolasta.

Linnan salissa ja huoneuksissa kajahteli iloisia ääniä. Tulossa

olevan joulun tähden olivat myöskin sotaväessä palvelevien
aatelismiesten perheet kokoontuneet linnaan, viettääksensä juhlaa
yhdessä omaistensa kanssa. Etevin sija vaimojen parissa oli tietysti
Flemingin puolisolla, Ebba Stenboekilla, ja heidän molemmilla
nuorilla tyttärillään, niinkuin heidän poikansakin,
kaksikymmenvuotias Johana Fleming, oli etevin nuorten miesten
joukossa ja kaikkein naisten suosikki.

Oli Lucia-ilta. Nuoriso huvitteli tanssimalla ja leikkimällä linnan

suuressa salissa. Päivällisateria oli vasta päätetty, ja kaikki olivat
hyvällä tuulella tuon erinomaisen Espanjan viinin vaikutuksesta, jota
täynnään lasit ja pikarit yhtä mittaa olivat ja jonka kartemummat,
inkiväärit, kanelit ja muut höysteet olivat tehneet vieläkin
elähyttävämmäksi. Mieli-alaa oli aterian kestäessä ylentänyt soitto ja
laulu, jota viimemainittua toimitti kaupungin katedraalikoulun pojat,
jotka vanhan tavan mukaan maisterinsa johdolla olivat kunnioittaneet
linnan mahtavaa herrasväkeä laululla, saadakseen vaivastaan hyvää
ruokaa ja juomaa ja vähän joulurahoja.

Salin yläpäässä istuivat korkeissa selkätuoleissa rouvat, iloisesti

jutellen, ja silkkityynyillä peitetyillä penkeillä salin syvissä
ikkunanloukoissa istuvat nuoret neitoset, levähtäen tanssista,
hymyilevinä, lämpösinä. Alemmalle ovensuuhun olivat nuoret
aatelismiehet sijoittuneet suuren pöydän ympärille, nauttien
mielihyvällä tuota punaista, kovasti höystettyä klaretiviiniä, jota
hovipojat raskaista hopeakannuista kaasivat heidän tinapikareihinsa.

Vähän taampana toisista istuivat Johana Fleming ja Niilo

Iivarinpoika.

Sinulla on pitkä matka tehtävänä, Niilo, sanoi Johana, eikä sinulle

liioin vallan hauskaksi käyne tuolla kaukana villissä erämaassa.
Toista olisi jäädä tänne, eikös niin? Mutta unhotan aivan että sulia on
morsian, joka sinua odottaa.
 Niilon kasvot synkistyivät.

— Sinä olet oikeassa, hän lausui. Minulla on morsian, mutta

tuskinpa tiedän milliseltä hän näyttää. Kun neljäntoista-vuotiaana
poikasena lähdin sukulaiseni, Götrik Fincken, talosta pois sotaan
Venäjälle, olimme hyvin hyvät ystävät, pienoinen Ebba ja minä, ja
hänen isänsä tahtoi että tekisimme uskollisuuden lupauksen, jonka
mielelläni teinkin. Se oli lapsellista, ja Jumala tiesi mitä siitä tullee.

— Olet kai iskenyt silmäsi johonkin toiseen ihanaan neitsyeesen,

sanoi
Johana nauraen.

— En, sitä en ole, vastasi Niilo vakavasti.

— Et edes kauniisen Gretcheniin?

Niilo punastui.

— Hän on pelastanut henkeni, ja minä rakastan häntä kuin

sisartani, hän sanoi. Tiedätkös mitä, näin hänet markkinoilla täällä
Turussa, mutta jälleen katosi hän näkyvistäni, vaikka etsin häntä
monta päivää.

— Näitkö hänen todellakin?

— Näin, hän se oli ihan varmaan.

Nyt astui Klaus Fleming sisään salihin.

— No, sanoi hän, taputtaen ystävällisesti poikaansa ja Niiloa

olkapäälle, joko olette väsyneet tanssiin? Ettekö näe miten neitoset
istuvat, heittäen ikävöiviä silmiä tännepäin? Nyt iloiseen
joulutanssiin, niin että kaikki pääsemme mukaan, nuoret ja vanhat,
muinaisen, hyvän tavan kunniaksi. Pankaa piiparit soittamaan.

Johana sanoi soittomiehille ja riensi lähihuoneisin kutsumaan

sisään lasia kilisteleviä sotilaita. Pian olivat kaikki järjestyneet
kahteen riviin, naiset toiselle puolelle ja herrat toiselle. Klaus
Flemingin esimerkkiä noudattaen asettuivat sotapäälliköt Arvid
Stålarm, Aksel Kurki ja Antero Boije myöskin riviin, ja vastapäätä
heitä istuivat heidän puolisonsa, rouva Ebba Fleming etupäässä.
Siitä alkoi karkelo. Soittomiehet panivat parastansa huiluilla,
korneteilla ja rummuilla, ja tanssijat lauloivat, naiset ja miehet
vuorostaan:

Täss’ tulee ylpeät nunnat,

Herra domine! [Herra]
Laaksost’ vihreästä,
Cito, cito, citissime, herra domine!
[Sukkelasti, sukkelasti, oikein sukkelasti!]

Mitä tahtoo ylpeät nunnat?

Herra domine!
Laaksost’ vihreästä,
Cito, cito, citissime, herra domine!

He tahtoo nähdä piispaa,

Herra domine! j.n.e.

Piispa on nyt poissa,

Herra domine!

Missä hän sitten lienee?

Herra domine!
 Hän on kirjoittamassa,
Herra domine.

Mitä hän kirjoittaapi?

Herra domine!

Laulu, joka tähän asti oli käynyt verkalleen, kiihtyi nyt, kun herrat
vastasivat:

Ja kirjoituksess’ sanotaan,
Herra domine!
Että tyttö poi’alle annetaan,
Cito, cito, citissime, herra domine!

Tämän kestäessä yhtyivät molemmat rivit, jotka edellisiä säkeitä

laulaessaan olivat milloin lähestyneet toisiaan, milloin poistuneet
erillensä, ja itsekukin otti naisensa ja pyörähytti ympäri mitä
raisumpaa vauhtia. Yleisen ilon ja riemun vallitessa päättyi karkelo,
ja herrat veivät naiset heidän paikoilleen.

Eräs hovipoika astui sisään ja ojensi marskille kirjeen.

Sananlennättäjä Aabraham Melkiorinpojalta Pohjanmaalla oli sen
tuonut, sanoi hän. Fleming otti kirjeen, lähtien huoneesensa.
Hetkisen kuluttua kutsutti hän luokseen Stålarmin, Kurjen ja Boijen,
Yleinen alakuloisuus levisi salissa, ja Ebba rouva sanoi:

— On jo myöhänen. Käykäämme levolle.

Hän nousi ylös ja kävi toisten rouvien kanssa ja nuorten tyttöjen

seuraamana verkalleen salin poikki naisten asuinkertaan,
ystävällisesti nyykyttäen päätänsä säädyllisesti kumarteleville
nuorille miehille. Nämäkin vetäysivät pois huoneisiinsa; ainoastaan
Johana ja Niilo jäivät paikalle, kävellen edes takaisin suuressa,
tyhjässä salissa.

— En tiedä mistä se tulee, sanoi Johana, mutta tunnenpa aina niin

kummallisesti rintaani ahdistavan tässä linnassa. En nytkään ole
voinut olla oikein iloinen. Kaikki tuntuu minusta niin synkältä täällä.
Ompa ikääskuin kaikkialla, näkisin onnettoman Eerikki kuninkaan
suruiset kasvot. Ei mikään siunaus enää hoimi näitä muureja, joiden
sisällä veli on pitänyt veljeä vankina. Katsos, Niilo, jatkoi hän,
seisahtuen erään paikan kohdalle kudotussa tapetissa, jota
valaisivat vahakynttilät pöydältä. Katsos, Akilleus, joka laahaa
Hektorin kuollutta ruumista hiekassa, oikein harmittavasti vivahtaa
kuningas Johana-vainajaan.

Tapetissa kuvattiin Troijan piiritystä, ja tuo kreikkalainen uros oli

todellakin, — ehkä pelkästä sattumuksesta tarkkapa kenties siitä että
taiteilija oli tahtonut mielistellä Johana herttuata, jonka häitä varten
aikoinaan linnaa oli somistettu, silminnähtävästi tullut tämän
näköiseksi. Johana Fleming tarttui kynttilään ja seurasi tapetin
vaihtelevia näyttökoristuksia. Kaikkialla, missä Akilleus oli kuvattuna,
oli sama yhdennäköisyys.

— Niin, se on todellakin hänen näköisensä, myönsi Niilo.

— Ompa kuitenkin hirmuista, kun veli väijyy veljensä henkeä,

jatkoi Johana Fleming. Minusta tuntuu ikääskuin Kaikkivaltiaan kosto
olisi painava Johana kuninkaan huonekuntaa ja meitä veljenmurhan
tähden.

— Heitä pois nuo suruiset ajatuksesi. Ne tulevat ainoastaan siitä,

että kaipaat Puolan loistavaa hovia ja sen hurmaavia huvituksia.
Minäkin tuota, hieman tunnen ja tiedän että se on jotakin aivan toista
kuin tämä siivo, hiljainen elämä täällä Suomen raskaan taivaan alla,
joka tekee mielen sairaaksi ja alakuloiseksi, lausui Niilo leikillisesti.

— Ei, ei, sitä se ei ole. Tämä masentava tunne minut aina, valtaa,
joka kerta kun ratsastan linnan vipusillan yli ja saavun sen muurien
sisäpuolelle. Mutta ei koskaan ole se ollut niin valtaava kuin nyt. Heti
tultuani linnanpihaan, oli minulla ilkeä yhtymys. Se oli tuo vanha
Filippus Kern, hän, joka Johana kuninkaan käskystä valmisti myrkyn
kuningas Eerikille. Minua on aina vastustamattomasti inhoittanut tuo
mies käyrine selkineen ja paljaine päälakineen, mutta tällä kertaa
kävi kylmä väristys koko ruumiine läpi, kohdatessani hänet. Tämä
yhtymys ei tiedä mitään hyvää.

He kuulivat askeleita takanansa. Kääntäessään päätä huomasivat

he nuoren miehen, puettuna ylioppilasten tapaan täysimustiin
vaatteisin, kasvot kalpeina, hieman kivulloisina. Hän tervehti, käyden
salin poikki Flemingin huoneesen.

— Kuka oli tuo? kysyi Niilo.

— Eräs ylioppilas, Daaniel Hjort, isäni kirjuri.

— On kuin olisin nähnyt hänen tanssin kestäessä seisovan

ikkunan vieressä, lakkaamatta tähystellen Siigrid Stålarmia.

— Niin, varmaankin hän se oli. Hän siis oli täällä sisässä.

Täll'aikaa pohdittiin tärkeitä asioita Klaus Flemingin työhuoneessa.

Aabraham Melkiorinpojan kirje ilmoitti että Pohjanmaan talonpojat
olivat nousseet kapinaan. He olivat ryöstäneet Isonkyrön
nimismiehen talon ja olisivat polttaneet sen poroksi, ell'eivät olisi
peljänneet valkean leviävän kylän toistinkin taloihin, — kirjoitti
Aabraham. Eräästä toisesta talosta he olivat lyöneet rikki kaikki
lasiruudut, sahanneet poikki kattoparrut kolmesta paikasta, jotta
nämä putoaisivat kotiin-palaavien asukasten päälle, rutistaen heidät
murskaksi, sekä hakanneet elukoilta päät poikki, asettaen ne sitten
kidat ammoillaan ikkunoihin, ikääskuin ivaksi ja pilkaksi. Sitten olivat
hoe polttaneet lainlukijan talon Mustasaarella. Niihin sotamiehiin,
jotka joutuivat elävinä talonpoikain käsiin, ampuivat nämä nuolilla
pilkkaan taikka pistivät heidät alas avantoon jään alle. Lisäksi kirjoitti
Aabraham Melkiorinpoika että hänen oli onnistunut kukistaa kapina,
muistuttamallaan talonpoikia heidän väki väkivallan-töittensä
seurauksista ja lupaamallaan heille kuninkaan nimessä vapautta
linnaleiristä ja varmaa turvallisuutta sotamiesten vääryyksiä ja
väkivaltaa vastaan, — lupaus, jossa ei kuitenkaan ole pakko pysyä,
kirjoitti hän.

— Kas sitä vain, sanoi Fleming, rypistäen kulmakarvojaan,

Pohjanmaan talonpojat tahtovat, näen mä, nousta maan herroiksi.
Mutta minä kyllä laimennan heidän halunsa. Huomenna lähdemme
kurittamaan kähäkkämiehiä.

Flemingin luona oli tällä haavaa Tukholmassa sijaitsevan

hallituksen asiamies, Olavi Sverkerinpoika. Tämän piti seuraaman
marskia Käkisalmeen, jonka linna oli luovutettava Venäjälle. Heti
Turkuun tultuansa osoittihe hän Flemingin hartaana ystävänä,
lausuen ankaria sanoja herttuan yrityksistä. Hän varoitti nyt
Flemingiä lähtemästä Pohjanmaalle.

— Minun mielestäni ei ole viisasta, hän sanoi, saattaa

kapinoitsijoita luulemaan että heidän yrityksensä meitä peljättää. Se
vain rohkaisisi heidän ja heikäläistensä mieltä ja luottamusta
itseensä. Toista olisi, jos ei kapina olisi asettunut; silloin täytyisi
käydä kovin kourin kiinni asiaan. Mutta nythän kirjoittaa Aabraham
Melkiorinpoika että kaikki on hiljaista jälleen. Sittenkin on parempi
ilman suurempaa nielua vangita pahimmat metelöitsijät kuin kuljettaa
heitä vastaan kokonaista armeijaa ikääskuin mahtavaa vihollista
vastaan, jota peljätään.

— Tässä ei kelpaa mikään hentous, sanoi Fleming. Kapinoitsijain

täytyy heti alusta saada tuntea rankaisevan käden kovaa iskua. Jos
en nyt rankaisisi, niin se juuri saisi heidät luulemaan minussa pelkoa
ja heikkoutta. Minä en pelkää kapinoitsevia moukkaparvia. Mutta me
tarvitsemme kuninkaan väkeä muuhun kuin taisteluun omia
talonpoikia vastaan, ja siihen saamme me ryhtyä, jos ei
kapinanhenkeä tukehuteta heti alussa.

— Mutta aivan saman voittaa kovasti rankaisemalla kapinan

johtajat. Se peljättää, se rauhoittaa mielet. Sotaväellä syökseminen
nyt jo levottomaan maanosaan vain ärsyttäisi talonpoikia vieläkin
enemmän. Jokainen vakka jyviä, joka otettaisiin talonpojalta
sotamiesten ravinnoksi, jokainen tyhjä lato, jonka sotaväki pistäisi
tuleen, jokainen talonpoika, joka saisi sivalluksen ruoskasta
uppiniskaisuuden tähden, antaisi heti uutta vauhtia talonpoikain
vihamielisyydelle, levittäen kapinanhenkeä yhä laajemmalle.

Nyt astui sisään Daaniel Hjort, ilmoittaen että hänen korkea-

arvoisuutensa piispa oli ulkona pyytäen puhutella marskia. Marski
käski Daanielin päästää hänen korkea-arvoisuutensa sisään.

— Lienee kai taas jotain rettelöä mustanuttujen kanssa, arvaan

mä, sanoi Fleming, ikääskuin nyt ei olisi muuta ajattelemista kuin
heidän ikuisia kiusojaan. Menkööt helvettiin riitoineen! Minä heitän
heidät hiiteen. Minkä, jupakan hän herättikin noiden Pohjolaisten
pappien tähden, jotka sotamiehet viskasivat kirkonmuurin yli. Lähetti
kaksi pappia niskoilleni Suitiaan asti. Ikääskuin minä voisin estää
sotaväkeä huvittelemasta.

Hän nauroi ja muut hänen kanssansa, mutta piispan ilmestyminen

teki lopun leikistä. Oli tullut tunnetuksi kaupungissa, kuinka
sanansaattaja oli saapunut Pohjanmaalta ilmoittaen että kapina oli
noussut talonpojissa; ja Ericus Erici, joka arvasi että Fleming olisi
kukistava kapinan kovalla kädellä, kiirehti linnaan kehoittamaan
häntä sääliväisyyteen ja lempeyteen.

Herra valtiomarski, alkoi hän, tavanmukaisesti tervehdittyänsä,

tulen tänne puhutellakseni Teitä talonpoika-raukoista Pohjanmaalla.

— Kapinoitsijoista, kai tarkoitatte, herra piispa? keskeytti hänet

Fleming ivallisesti.

— Niin. Niistä myöskin, vastasi Ericus Erici levollisesti. Mutta

etupäässä muista. Kapinoitsijoita vastaan täytyy antaa lain mennä
menoansa, sen kyllä ensimäisenä tunnustan. Mutta laki ei saa olla
sokea, yhtä vähän kuin oikeuskaan, niin ettei viaton tule kärsimään
yhtä kovasti kuin vikapää. Olen äskettäin ollut tarkastusmatkalla
Pohjanmaalla. Siellä on. Jumala auttakoon ihmis-parkojä, surkea tila.
Pitkällinen märkä syksyllä hävitti kaiken kasvun, niin ett’ei talonpoika
saanut mitään latoihinsa ja riihiinsä; puute ja kallis aika on kyllä,
kuten tiedätten, kaikkialla maassa, mutta siellä näkevät ihmiset
nälkää ja syövät pettua. Elukat kuolevat tarhoissansa ruttoon ja
ravinnon puutteesen. Älkää herra valtiomarski, kartuttako näitä
kärsimyksiä liiallisella ankaruudella.

— Me elämme kovia aikoja, herra piispa, vastasi Fleming.

Laittomuus ja kapinallisuus yltyvät alhaisissa ja ylhäisissä. Mihin
tästä tullaan? Herttua tahtoo riistää valtakunnan lailliselta
kuninkaaltansa, jolle kaikki olemme vannoneet uskollisuutta. Nyt
tulevat talonpojat ja lyövät kuoliaaksi kuninkaan sotamiehiä ja
polttavat taloja kuin vihollis-maassa. Mitä pitää minun tehdä! Pitääkö
mun istua katsomassa kuinka väkeäni tapetaan?

— Kenties ovat teidän sotamiehenne itse väkivaltaisen

menettelynsä kautta antaneet aihetta melskeesen. Usein on kuultu
valituksia heistä, kuten paraiten tiedätten, herra marski, sanoi piispa,
olematta millänsäkään Flemingin tuimasta katsannosta.

— Jumal'avita, te pidätte rohkeaa suuta, piispa, huusi Fleming

vihastuen. Tuletteko tänne minua nuhtelemaan? Milloinka ei
talonpojat valita? Saako heitä koskaan hyvällä avaamaan aittansa ja
luvansa täyttääkseen velvollisuutensa? Miten luulette Te minun
voivani elättää sotaväkeä, jos talonpojat saisivat pitää ruoan lukon
takana? Minä en voi ravita väkeäni lörpötyksillä, niinkuin Te ravitsette
karjaanne.

— Onko sitten tarpeellista pitää niin paljon sotaväkeä ko’ossa näin

kovana kato-aikana, vaikka valtakunnalla nyt on rauha, jatkoi piispa
tyynesti.

— Niin, olemme saaneet rauhan valtakunnan vihollisten kanssa.

Mutta pahin vihollinen on vielä kurittamatta, ja paljon enemmän on
kaupalla kuin muutamain uppiniskaisten talonpoikain aitat. Minä olen
kuninkaalta saanut vallan tässä maassa, suojellakseni hänen
kruunuansa ja hänen oikeuttansa. Tie, jota minun tulee kulkea, oli
selvä. Ja sitä tehdessäni en säästä itseäni enkä liioin muita.
Kuningas on saanut valani että minä olen säilyttävä valtakunnan
hänelle. En ole tottunut vaihtamaan valaa niinkuin mustalainen enkä
liioin kärsi että muut sitä tekevät. Ettekö, luule, piispa, minun tietävän
ja tuntevan mistä Pohjanmaan talonpoikien yritys on saanut alkunsa.
Herttua se on joka tämän kaiken takana piilee. Mutta vielä hän saa
nähdä ettei Suitian Klauksen kanssa ole leikintekoa, ja jos hän
lähettää talonpojat minua vastaan, niin lähetän minä hänelle heidän
päänsä vastalahjaksi. Jos hänen viekkautensa ja uskottomuutensa
on suuri, niin on sen sijaan minun käteni kyllin voimakas murtamaan
hänet maahan, sen pituinen se! Onko teillä vielä mitään sanomista?

— Ei mitään muuta, herra marski, kuin että voimakastakin hallitsee

Jumala, ja hän on sorrettujen auttaja. Jätän Teidät, herra marski, ja
teidät, hyvät herrat, hänen haltuunsa ja suojaansa.

Piispan tyyni, kunnioitettava ryhti vaikutti vastustamatta läsnä-

olijoihin, ja hänen mentyänsä huomautti Stålarmkin että kenties oli
parasta olla liioittelematta kapinavehkeen vaarallisuutta. Muutkin kun
sitten liittyivät tähän ajatukseen, päätti Fleming olla vielä mihinkään
ryhtymättä ja ensin odottaa enempiä tietoja Aabraham
Melkiorinpojalta. Flemingin jäätyä yksikseen, tuli hänen puolisonsa
sisään hänen luoksensa.

— Olet saanut huonoja uutisia, sanoi Ebba rouva, laskien kätensä

hänen olkapäälleen, hänen siinä mietiskellen istuessaan paikallansa
pöydän edessä.

— Niin olen, talonpojat Pohjanmaalla ovat nousseet kapinaan.

Tiedän sen jo, sanoi Ebba rouva. Ole lempeä ihmis-parkoja

kohtaan äläkä rankaise kovemmin kuin tarpeellista on. He ovat
saaneet kärsiä kylliksi muutenkin.

— Ankara täytyy mun olla, muuten voi kaikki olla hukassa, vastasi
Fleming, tarttuen hänen käteensä ja silitellen sitä.
 — Mutta lupaathan säästää minkä mahdollista? Minun tähteni!

— Niin, sinun tähtesi, Ebba, tahdon sen tehdä.

— Minä, kiitän sinua!

Hän piti molemmin käsin puolisoansa päästä, suudellen hellästi

harmahtavia hiuksia. — — —

Olavi Sverkerinpoika käveli pitkin askelin edes takaisin

huoneessansa.

— Hyvin käy, sanoi hän itsekseen. Talonpojat saavat aikaa

kokoontumaan, kapina leviää ja Fleming saa kovan pavun
purtavakseen.

Hän istui pöytään ja kirjoitti pitkän kirjeen herttualle, jossa hän

antoi tälle tiedon talonpoikain kapinasta sekä Flemingille
antamistaan neuvoista. Ilkeästi hymyillen luki hän kerta vielä
kirjeensä, pani sen sitten sinettiin ja lähti menemään siihen
tornikamariin, jossa asui apteekkari Filippus Kern.

Niilo vänrikistä tuntui tukehuttavalta sisässä. Vastaisen matkan

ajatus valtasi hänen mielensä ja vaikutti jonkunmoista levottomuutta
hänen hermoissaan. Hän heitti ylleen viittansa ja meni alas
kävelemään valleille. Hänen astuessaan kiertorappusia alaspäin ja
käydessään Filippus Kernin oven ohitse, aukeni tämä samassa.
Huoneen avonaisesta takasta leimusi kirkas valkea, ja tämän valo
täytti huoneen ja virtasi ulos käytävään, valaisten terävästi sisään-
astujaa, jonka kanssa Niilo joutui silmä silmää vasten avatussa
ovessa, samalla kun vanha apteekkari syvään kumartaen seisoi
kynnyksen edessä. Niilo näki Olavi Sverkerinpojan pitävän
kädessään kirjettä, jota hän äkkiä koki kätkeä selkänsä taakse.
Tämä liike vaikutti ehdottoman kummastuksen ilmauksen Niilon
kasvoissa, mikä seikka puolestaan ei jäänyt huomaamatta Olavi
Sverkerinpojalta, joka vastalahjaksi iski häneen ilkeän vihan
silmäyksen. Samassa suljettiin ovi, ja Niilo oli yksinään pimeissä
kiertorappusissa.

Mitä oli Olavi Sverkerinpojalla näin myöhään tekemistä Filippus

Kernin kamarissa? Ja mitä tiesi kirje, jota hän niin huolellisesti kätki?
Nämä ajatukset vahasivat Niilon, lainen tuossa käydessään edes
takaisin vallilla ja raittiin yötuulen puhaltaessa hänen päällensä.
Tässä varmaan jotakin piili, sen hän ymmärsi myöskin Olavin
myrkyllisestä katseesta, tämän huomatessa saaneensa todistajan
öiseen vehkeesensä.

Niilo aavisti jotakin kavallusta, ja hänen rehellinen sydämensä

kauhistui moista ilkeyttä. Aikaisin seuraavana aamuna oli hänen
lähteminen matkalle, eikä hän siis voinut mitään toimittaa, mutta hän
päätti palatessaan takaisin uuden-vuoden alussa pitää tarkalla
silmällä Olavia, jota hän tämän lyhyen yhtymisen johdosta rupesi
inhomaan, kuten rehellinen ihminen ainakin vaistomaisesti ilkeyttä ja
kelvottomuutta inhoo.

Mutta vieläkin yksi seikka oli häntä tänä iltana hämmästyttävä.

Hänen pimeässä kaputessaan kiertoportaita ylöspäin kamariinsa,
näki hän ikkuna-aukon läpi että eräässä huoneessa linnapihan
toisella puolen oli valkea. Ikkunassa näkyi kaksi päätä. Toisen hän
heti tunsi. Se oli Olavi Sverkerinpoika. Toinen oli nainen. Hän oli
näkyvissä ainoastaan silmänräpäyksen, mutta Niilo oli varmaan
tietävinään ett'ei hän saattanut olla kukaan muu kuin Gretchen.
Vänrikki seisoi ison aikaa aukossa, toivoen vielä kerran saavansa
nähdä tuon pään, mutta turhaan. Ehkä olikin hän nähnyt väärin,
tuumasi hän viimein, astuen huoneesensa nauttiakseen tarpeellista
lepoa sitä vaivaloista matkaa varten, joka oli tehtävänä.
JUMALANPALVELUS ISONKYRÖN
KIRKOSSA.

Katsotaanpa nyt mitä oli tapahtunut Pohjanmaalla. Oli pyhä Kaarinan

päivä, marraskuun 25 p. v. 1596. Isonkyrön seurakuntalaiset
kokoontuivat jumalanpalvelusta pitämään. Päivä oli pilvessä ja
kansan mieli raskahana. Pitkälliset sateet olivat pilanneet vuoden-
kasvun, sato oli tullut huono, ja huolissaan odottivat ihmiset talven
tuloa. Mutta mikä sitäkin enemmän synnytti alakuloisuutta ja
katkeruutta, oli se seikka, että tuo uusi lähetyskunta, jonka rahvas oli
toimittanut Pentti Poutun johdolla Kaarlo herttuan luo Tukholmaan
pyytämään suojelusta sotaväen kiskomisia vastaan, oli palannut
tyhjin toimin. Niinkuin Pohjanmaan rahvaan aikaisempiinkin
valituksiin, ei herttualla nytkään ollut muuta apua antaa eikä luvata
kuin uudet suojeluskirjat, joiden kautta Klaus Flemingin käskyt ja
hankkeet peruutettiin, nämä kun muka olivat aivan omavaltaiset ja
kuninkaan tahdolle riitaa sekä Flemingin valheellisesti
toimeenpanemat kuninkaan omassa nimessä. Talonpojat tiesivät
varsin hyvin ett’eivät tuommoiset kirjat paljoa merkinneet ett’eikä
Flemingin ratsumiehet paljoa piitanneet mokomista uhkauksista, kuin
niissä oli. Olivathan ratsumiehet kerta ennenkin ottaneet
suojeluskirjat pois, kastelleet niitä oluttuoppeihinsa ja lyöneet niillä
toinen toistaan leikillä silmille, ivatessaan: istu herttuan rauhassa.
Mitäpä he nytkään enemmän kunnioittaisivat herttuan nimeä!

Mutta yhden neuvon herttua oli antanut lähetysmiehille, ja se

heidän mielestään ei ollut niin huono; ainakin oli se heistä paras tällä
haavaa. Kun Pohjalaiset niiden miesten kanssa, jotka Savon,
Viipurin läänin ja Kymenkartanon läänin rahvas oli lähettänyt
Tukholmaan valittamaan Flemingin sortoa, viimeistä kertaa olivat
herttuan puheilla, oli hän nostaen nyrkkiänsä heille sanonut: "En
tiedä muuta neuvoa kuin että toimitatte itsellenne oikeutta omin
käsin. Onhan teitä niin paljon, että pystytte työntämään heidät
päältänne, jos ei muulla, niin aidanseipäillä ja nuijilla." Ja vieläkin
hän oli kerta toistanut, heidän lähtiessään: "Kunhan vain pidätte
puoltanne maalla, niin pidän minä meren puhtaana."

Tämä herttuan varomaton vastaus lensi valkean vauhdilla pitkin

pitäjiä. Sitä paitsi levisi rahvaassa kirjeitä, jotka kehoittivat kapinaan
Flemingiä vastaan, luvaten apua herttualta. Salaiset sanansaattajat
kuljettivat niitä pitäjästä pitäjään, sanoen että mahtava herra muka
oli tullut Turkuun, varustettuna herttuan salaisella valtakirjalla, ja että
tämä tulisi talonpoikia puoltamaan. Kauvan jo oli rahvas monessa
maanosassa tuumaillut kovalla kohdata kovaa, ja kolme vuotta tätä
ennen olivat Rautalammen talonpojat eräänä yönä hyökänneet
muutamain Uplannin ratsumiesten kimppuun ja tappaneet heidät
sekä ottaneet toisia kiinni ja pistäneet avantoon jään alle. Pari
talonpoikaa oli tosin saatu vangituksi ja mestattu tästä väkivallan-
työstä, mutta suurin osa kapinoitsijoita kätkeytyi syviin metsiin ja
pääsi rangaistuksesta kokonaan. Tätä Rautalampilaisten urostyötä
kuljetti maine pitkin maaseutuja, ja monessa pirtissä katseli
talonpoika halukkain silmin kirvestänsä seinässä, kun juopuneet
sotamiehet menettelevät väkivaltaisesti ja vaativaisesti. Nyt tulivat
lähettiläät, joiden paluuta oli odoteltu päivä päivältä paisuvalla
huolella, ja toivat muassaan toiselta puolen tuon masentavan
ilmoituksen, ett’ei mitään parannusta ollut toivottavissa, ja toiselta
puolen herttuan sanat, että talonpoikain piti auttaman itseään itse.
Olipa kuin vain olisivat odottaneet näitä sanoja, osoittaakseen
ensimäisessä sopivassa tilaisuudessa Flemingin sotamiehille että
talonpojat, ne ne olivat herroja maassa eivätkä he. Pohjanmaan
talonpojat eivät muutenkaan olleet aivan tottumattomat sodan
ankaraan leikkiin. Johana kuninkaan aikana olivat he miehuullisesti
puolustaneet maatansa kerta toisensa perään tänne hyökkääviä
Venäjän sotalaumoja vastaan ja itsekin tehneet voittorikkaita retkiä
vihollisen alueelle, havitellen taloja, kyliä ja luostaria. Tämänpä
urhoollisuutensa palkkioksi juuri olivat he saaneetkin sen
vapautuksen sotaväen-majoituksesta eli n.s. linnaleiristä, jota
Fleming nyt tallasi jalkainsa alle, siten että hän, vaikka valtakunnalla
oli rauha, majoitti hurjapäiset ratsumiehensä taloihin rahvaan
elätettäviksi, jolla tuskin oli millä itse elää.

Mielet mitä kovimmassa kuohussa kokoontui sentähden Isonkyrön

rahvas mainittuna pyhän Kaarinan päivänä kirkolle ja rehmäsi
kirkkomäellä. Ruotsista vasta palanneet lähettiläät saivat yhä
toistamiseen kertoa matkansa tuloksen aina vain karttuville
kuulijajoukoille. Uhkaavia sanoja lausuttiin, ja siellä täällä nähtiin
kirvestä heilutettavan, ikääskuin merkiksi että oltiin valmiit
todentekoon.

Siiloin kävi yhtäkkiä kohina väkijoukon läpi, ja kaikki päät

kääntyivät, vihaa ja raivoa osoittaen, yhtäälle päin. Tuli, näet, parvi
noita kylään majoitettuja huovia, ratsastaen kirkolle. He astuivat
hevosen-seljästä kirkkoäyräällä, sitoivat hevosensa aitaan ja
kävelivät ylöspäin kirkkomaalle.