Contention and Regime Change in Asia:

Contrasting Dynamics in Indonesia,

South Korea, and Thailand 1st ed.
Edition Linda Maduz
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/contention-and-regime-change-in-asia-contrasting-dy
namics-in-indonesia-south-korea-and-thailand-1st-ed-edition-linda-maduz/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Democratization and Democracy in South Korea,

1960–Present 1st ed. Edition Hyug Baeg Im

https://ebookmass.com/product/democratization-and-democracy-in-
south-korea-1960-present-1st-ed-edition-hyug-baeg-im/

Ben Ali's Tunisia: Power and Contention in an

Authoritarian Regime Anne Wolf

https://ebookmass.com/product/ben-alis-tunisia-power-and-
contention-in-an-authoritarian-regime-anne-wolf-2/

Ben Ali's Tunisia: Power and Contention in an

Authoritarian Regime Anne Wolf

https://ebookmass.com/product/ben-alis-tunisia-power-and-
contention-in-an-authoritarian-regime-anne-wolf/

Human Resource Development in South Korea: Theory and

Cases 1st ed. Edition Doo Hun Lim

https://ebookmass.com/product/human-resource-development-in-
south-korea-theory-and-cases-1st-ed-edition-doo-hun-lim/
Policing Northeast Asia: The Politics of Security in
Russia and Korea 1st ed. Edition Se Hyun Ahn

https://ebookmass.com/product/policing-northeast-asia-the-
politics-of-security-in-russia-and-korea-1st-ed-edition-se-hyun-
ahn/

Religion, Extremism and Violence in South Asia 1st

Edition Imran Ahmed

https://ebookmass.com/product/religion-extremism-and-violence-in-
south-asia-1st-edition-imran-ahmed/

Climate Change: Alternate Governance Policy for South

Asia 1st Edition Ranadhir Mukhopadhyay

https://ebookmass.com/product/climate-change-alternate-
governance-policy-for-south-asia-1st-edition-ranadhir-
mukhopadhyay/

Dynamics of Violent Extremism in South Asia. Nexus

between State Fragility and Extremism Shafi Md Mostofa

https://ebookmass.com/product/dynamics-of-violent-extremism-in-
south-asia-nexus-between-state-fragility-and-extremism-shafi-md-
mostofa/

Global Sports Fandom in South Korea : American Major

League Baseball and Its Fans in the Online Community
1st ed. Edition Younghan Cho

https://ebookmass.com/product/global-sports-fandom-in-south-
korea-american-major-league-baseball-and-its-fans-in-the-online-
community-1st-ed-edition-younghan-cho/
CHALLENGES TO DEMOCRACY IN THE 21ST CENTURY
SERIES EDITOR: HANSPETER KRIESI

Contention and
Regime Change in Asia
Contrasting Dynamics
in Indonesia, South Korea,
and Thailand
Linda Maduz
Challenges to Democracy in the 21st Century

Series Editor
Hanspeter Kriesi
Department of Political and Social Science
European University Institute
San Domenico Di Fiesole, Firenze, Italy
Democracy faces substantial challenges as we move into the 21st Century.
The West faces malaise; multi-level governance structures pose demo-
cratic challenges; and the path of democratization rarely runs smoothly.
This series examines democracy across the full range of these contempo-
rary conditions. It publishes innovative research on established democ-
racies, democratizing polities and democracy in multi-level governance
structures. The series seeks to break down artificial divisions between
different disciplines, by simultaneously drawing on political communi-
cation, comparative politics, international relations, political theory, and
political economy.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/14889
 Linda Maduz

Contention
and Regime Change
in Asia
Contrasting Dynamics in Indonesia, South Korea,
and Thailand
Linda Maduz
Center for Security Studies
ETH Zurich
Zurich, Switzerland

Challenges to Democracy in the 21st Century

ISBN 978-3-030-49219-9 ISBN 978-3-030-49220-5 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-49220-5

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer
Nature Switzerland AG 2020
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights
of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc.
in this publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such
names are exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for
general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and informa-
tion in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither
the publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with
respect to the material contained herein or for any errors or omissions that may have been
made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps
and institutional affiliations.

Cover illustration: Se Yong Jang/EyeEm/Getty Images

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
I would like to dedicate this book to my parents and my children.
 Acknowledgments

I gratefully acknowledge that this book was made possible through

financial support from the Humer Foundation for Academic Talent, the
University Research Priority Program (URPP) Asia and Europe of the
University of Zurich, and the Swiss National Science Foundation.
I thank my fellow researchers and friends at the Institute for Political
Science at the University of Zurich and the Center for Security Studies at
ETH Zurich. I have greatly benefited from discussing and working with
them. In particular, I would like to thank Swen Hutter, who introduced
me to the methodology of protest event analysis.
I further wish to acknowledge the excellent research assistance
provided by Godela Dönnges, Corinne Graessle, Benedikt Hofer, Samuel
Nuspliger, and Mathias Winterberg.
Last but not least, I would like to thank Nadim, my family, my parents-
in-law, and all my friends for encouraging and supporting me and helping
in whatever way they could during these past years.

vii
 Contents

1 A Fresh Look at the Interrelationship Between Protest

Dynamics and Regime Change 1
1.1 What Is This About? 2
1.2 Classical Approaches to the Study of Regime Change:
Dominance of the Apolitical 4
1.3 What’s News? A Politics-Focused Approach to the Study
of Regime Change 5
1.4 Goal and Methodological Challenge: How to Study
Mass Protest During Regime Change 6
1.5 The Empirical Basis of the Book: A Comparison
of Highly Contentious Transitions in Asia 6
1.6 Plan of the Book 8
References 10

2 Old Concepts, Newly Combined—And a New Dataset 13

2.1 The Conceptual Basis of the Book: Combining Insights
from Democratization and Social Movement Research 13
2.2 Regime Change in Asia: Countries and Critical
Episodes for Comparison 24
2.3 Protest Event Analysis: Established Methods and New
Data for Indonesia, South Korea, and Thailand 34
References 38

ix
x CONTENTS

3 Contrasting Protest Dynamics in Indonesia, South

Korea, and Thailand (1985–2005) 47
3.1 The Challenge of Measuring Protest Patterns 47
3.2 Stylizing Protest Dynamics: Opportunities for Protest
in the Course of Regime Change 49
3.3 Fast-Changing Protest Dynamics in Indonesia
and South Korea, Steady Patterns in Thailand 51
References 54

4 Where Does the Power of the People Lie? Organization

and Forms of Protest During Regime Change 57
4.1 Social Movement Theories Put to Test 58
4.2 Design of the Analysis 65
4.3 The Role of Organized vs. Spontaneous Protest
and Moderate vs. Radical Protest in Contention
During Regime Change 71
4.4 Conclusion 93
References 95

5 What Are They Shouting About? Protest Demands

During Regime Change 99
5.1 Concepts for the Study of Protest Demands During
Regime Change 100
5.2 Design of the Analysis 103
5.3 The Role of Regime Relevance and Radicalness
in Protest Demands During Regime Change 108
5.4 Conclusion 122
References 124

6 Opposition from Within? Mobilization

and Organization of Civil and Political Society
During Regime Change 129
6.1 Moving Beyond Actor-Centered Democratization
Theories 131
6.2 Design of the Analysis 135
6.3 The Role of Civil and Political Society Actors
in Contention During Regime Change 140
 CONTENTS xi

6.4 Discussing the Role of Elites and Masses in Indonesian,

South Korean, and Thai Transitions 156
6.5 Conclusion 163
References 165

7 Rise of the Previously Excluded Classes? Mobilization

and Organization of Workers, Farmers, and Students
During Regime Change 173
7.1 Structural Democratization Theories Put to Test 174
7.2 Design of the Analysis 179
7.3 The Role of Workers, Farmers, and Students
in Contention During Regime Change 181
7.4 Discussing the Role of Socio-Structural
and Organizational Factors in Indonesian,
South Korean, and Thai Transitions 196
7.5 Conclusion 202
References 204

8 Repression and Protest During Regime Change:

Democratization as an Interactive Process Between
Power Holders and Challengers 209
8.1 Arguments of the Literature on Protest Policing Put
to Test 210
8.2 Design of the Analysis 215
8.3 The Role of State Repression in Contention During
Regime Change 224
8.4 Conclusion 243
References 245

9 Final Discussion and Conclusion: Dynamic Transitions

and Their Implications 251
9.1 A Key Distinction: Dynamic vs. Non-dynamic
Transitions 253
9.2 Building Up Pressure: Qualities of Dynamic
Transitions 253
9.3 Actors and Reaction: Conditions for a Dynamic
Transition 257
xii CONTENTS

9.4 Contention and Regime Outcome: Democratic

Durability and Quality 262
9.5 In a Nutshell: Contention and Regime Change
in Indonesia, South Korea, and Thailand 268
9.6 Research and Policy Implications of This Book 269
References 272

Appendix 275

References 285

Index 311
 List of Figures

Fig. 2.1 From authoritarian to democratic rule: ideal-typical phases

of democratization 23
Fig. 3.1 Development of protest across time: overall protest levels,
1985–2005 51
Fig. 3.2 Development of protest across space: protest in the capital
vs. in the rest of the country, 1985–2005 51
Fig. 4.1 Modes of organization in protest: organized vs.
non-organized actors, 1985–2005 72
Fig. 4.2 Modes of organization in protest per half-year: organized
vs. non-organized actors, 1985–2005 74
Fig. 4.3 Organization and cooperation in protest during regime
change, 1985–2005 78
Fig. 4.4 Protest forms: conventional, demonstrative,
confrontational, light, and heavy violence, 1985–2005 82
Fig. 4.5 Protest forms per half-year, 1985–2005 83
Fig. 5.1 Regime-related protest demands vs. other demands,
1985–2005 110
Fig. 5.2 a Regime-related protest demands vs. socioeconomic
demands, 1985–2005. b Regime-related protest demands
vs. stateness demands, 1985–2005 112
Fig. 5.3 Detailed composition of regime-related protest demands,
1985–2005 118

xiii
xiv LIST OF FIGURES

Fig. 6.1 a Protests organized by societal actors: organized and

non-organized actors (freq.), 1985–2005. b Protests
organized by societal actors: organized and non-organized
actors (% of total protests), 1985–2005 144
Fig. 6.2 a Protests organized by political actors: organized and
non-organized actors (freq.), 1985–2005. b Protests
organized by political actors: organized and non-organized
actors (% of total protests), 1985–2005 151
Fig. 7.1 a Protests organized by workers (freq.), 1985–2005.
b Protests organized by workers (% of total protests),
1985–2005 184
Fig. 7.2 a Protests organized by farmers (freq.), 1985–2005.
b Protests organized by farmers (% of total protests),
1985–2005 188
Fig. 7.3 a Protests organized by students (freq.), 1985–2005.
b Protests organized by students (% of total protests),
1985–2005 190
Fig. 8.1 a Levels of state repression (no. of protests repressed,
freq.), 1985–2005. b Levels of state repression (no. of
protests repressed, % of total protests), 1985–2005 225
 List of Tables

Table 2.1 Phases of democratization in Korea, Thailand, and

Indonesia 28
Table 4.1 Modes of organization in protest during regime change
(%) 71
Table 4.2 Organization and cooperation among protest actors
during regime change (%) 77
Table 4.3 Protest forms during regime change (%) 81
Table 4.4a Protest forms in democratizing Korea by mode of
organization of first actor (%) 89
Table 4.4b Protest forms in democratizing Thailand by mode of
organization of first actor (%) 89
Table 4.4c Protest forms in democratizing Indonesia by mode of
organization of first actor (%) 90
Table 4.5a Protest forms in democratizing Korea by type of
organization and cooperation among actors (%) 91
Table 4.5b Protest forms in democratizing Thailand by type of
organization and cooperation among actors (%) 91
Table 4.5c Protest forms in democratizing Indonesia by type of
organization and cooperation among actors (%) 92
Table 5.1 Protest demands during regime change (%): varying
degrees of radicalness 108
Table 5.2 Protest demands during regime change (%): detailed
composition of regime-related demands 117
Table 5.3a Protest demands in democratizing Korea by type of
organization and cooperation among actors (%) 120

xv
xvi LIST OF TABLES

Table 5.3b Protest demands in democratizing Thailand by type of

organization and cooperation among actors (%) 121
Table 5.3c Protest demands in democratizing Indonesia by type of
organization and cooperation among actors (%) 121
Table 6.1 Protest actors during regime change (%): all types of
actors 136
Table 6.2 Protest actors during regime change (%): societal and
political actors 143
Table 6.3 Protest demands during regime change (%): share of
regime-related demands by societal and political actors 143
Table 6.4 Protest actors during regime change (%): societal actors,
detailed 146
Table 6.5 Protest actors during regime change (%): political
actors, detailed 154
Table 6.6a Cooperation during regime change (%): societal and
political actors in Korea 155
Table 6.6b Cooperation during regime change (%): societal and
political actors in Thailand 155
Table 6.6c Cooperation during regime change (%): societal and
political actors in Indonesia 155
Table 7.1 Protest actors during regime change (%): farmers,
workers, middle-class professionals, and students 182
Table 7.2 Protest demands during regime change (%): demands
made by workers 186
Table 7.3 Protest demands during regime change (%): demands
made by farmers 188
Table 7.4 Protest demands during regime change (%): demands
made by students 191
Table 7.5a Organization and cooperation during regime change
(%): workers and students in Korea 194
Table 7.5b Organization and cooperation during regime change
(%): workers and students in Thailand 194
Table 7.5c Organization and cooperation during regime change
(%): workers and students in Indonesia 194
Table 8.1 Binary logistic estimation models predicting state
repression at protest events, 1985–2005 227
Table 8.2a Marginal effects of situational, tactical, and ideological
factors on state repression during different transition
phases (percentage points) 230
Table 8.2b Marginal effects of actor variable on state repression,
conditional on form, goal, and organization of protest
(percentage points) 232
 CHAPTER 1

A Fresh Look at the Interrelationship Between

Protest Dynamics and Regime Change

On 9 March 1997, longtime authoritarian leader Suharto is asked by the

Indonesian parliament to serve another term. He has been unanimously
elected despite the calls from opposition leaders, students, and other
activists against his re-election. In the following days, Suharto takes the
oath as president and forms a new cabinet. Student protests on campuses
continue despite attempts to ban them and despite direct appeals by the
president and the military. On 19 April, opposition leader Amien Rais says
that student demonstrations have reached the point of no return. On 1
May, Suharto says that political reform must wait until the next legisla-
ture. One day later, he welcomes reform. On 4 May, riots erupt in Medan
after the government decides to hike fuel prices by up to 70%. Four days
later, the parliament rejects the fuel hikes. Around the same time, the
parliament and the military assure the public that they are working on
reform.
The protest dynamics take a new turn on 12 May when four students
are shot dead by security forces during peaceful demonstrations for
reform. The next day, they are buried and unofficially declared “heroes
of reformation”. This event is followed by a minor riot in Jakarta. All this
happens while Suharto is away attending the G-15 summit in Cairo. On
14 May, a newspaper quotes Suharto in Cairo as saying that he is ready
to resign. In the aftermath, massive riots break out in Greater Jakarta
that will last three days. Several hundred people die. On 15 May, Suharto

© The Author 2020 1

L. Maduz, Contention and Regime Change in Asia,
Challenges to Democracy in the 21st Century,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-49220-5_1
2 L. MADUZ

returns from Cairo and denies the resignation rumors. On the same day,
unrest spreads to other towns on Java. The government decides to cut
fuel and electricity prices. On 16 May, Suharto shows his willingness to
reshuffle the cabinet and to abdicate by constitutional means. On 18 May,
the House speaker asks Suharto to resign for the sake of national unity.
Three days later, on 21 May, Suharto resigns.
The chronology of events reported by the Jakarta Post on 19 May
1998 (“Chronology of Recent Major Events” 1998) illustrates the
dynamics of contention as they may develop between challengers and
the regime during transition from authoritarian rule. In Indonesia, the
pressure from below was manifold. Students held continued, large-scale
demonstrations. Their calls for reform were supported by a key opposi-
tion leader. Riots triggered by a decision by the government unrelated to
political reform increased the pressure on the government. The author-
itarian regime tried to react by both making concessions and repressing
mobilization. Repression led to the killing of students, which triggered
an escalation of the conflict that became more and more violent. Protest
spread from the capital to other parts of the country. A point was reached
where events could not be controlled or contained by actors on either
conflict side. In the end, the authoritarian regime made its biggest conces-
sion by launching the process that would lead to the introduction of
democratic rule.

1.1 What Is This About?

The events in Indonesia show both the necessity and the challenge of
studying the role of protest during regime change. It is difficult to argue
that Suharto would have stepped down if protesters had not pressured
him to. Understanding the strategies of protesters, the timing of their
actions, and the claims they made is, thus, key in understanding the
overall dynamics of actions and eventually the pressure they were able
to build on the government. At the same time, much of what happened
in Indonesia ahead of regime change seems accidental and highly contin-
gent on individual actions. A series of unpredictable events deployed in an
uncoordinated fashion eventually made democracy emerge in an abrupt
and punctuated manner. Adequate concepts and methods are necessary
to detect regularities and generalities in this seemingly unpredictable
transition process, in which mass protests played a substantive role.
 1 A FRESH LOOK AT THE INTERRELATIONSHIP BETWEEN PROTEST … 3

In many ways, Indonesia’s transition to democracy is characteristic of

many democratic transitions and its treatment in the literature illustrates
the shortcomings that exist in the study of regime change. The transi-
tion is typical in that it occurred in a general crisis situation. At such
times of extraordinary politics, regularities in people’s behavior appear to
be few. Change is endemic and affects all levels of politics. In the case
of Indonesia, the role of the financial crisis and the related constraints
set by the IMF have often been emphasized as main explanatory factors
for regime change (see, e.g., Aspinall and Mietzner 2013). Such rather
unique country- and situation-specific explanations are often drawn upon
to explain a specific country’s transition. By contrast, the observed mobi-
lization of hundreds of thousands of Indonesians, which finds its parallels
in other high-mobilization transitions such as in Eastern Europe, has not
received sufficient attention in the literature. The challenge of developing
theoretical arguments, which take into account the role of the masses and
which are, at the same time, valid beyond a specific transition case, has up
to now remained largely unresolved.
While democratization research acknowledges the role of the pressure
from below for cases, such as Indonesia, oftentimes other factors figure
as preferred explanations for regime change. Among the most influential
ones cited in the literature we find a country’s socioeconomic struc-
ture, suggested to set the country’s path toward democracy. According to
another dominant thought in the literature, the self-interest of elite actors
is the driving factor behind democratization. Both approaches, which are
discussed in more detail below and in the chapters ahead, fail to be useful
in the Indonesian context. The present study shares with these approaches
the concern of defining the key actors of democratization. Differently
from them, a more action-based analysis is suggested. The validity of the
respective explanatory factors can only be rigorously assessed once it is
empirically established who participated in political contention ahead of
and during regime change. Both leaders and their social base can then be
attributed their role.
How can we determine if protest has been a critical factor and inter-
vened at a critical time of the democratization process? How can we
evaluate the intensity and the timing of protest? Only once political
activities and their originators have been systematically captured in a
time-sensitive analysis can qualified statements be made in this regard.
In democratizing Indonesia, we could observe a clear escalation and de-
escalation of protest. At one point, means of protest became more and
4 L. MADUZ

more radical, as did the goals promoted by protesters. People involved

in protest actions resorted to violence and demanded the overthrow of
the government. The government would then react: sometimes repres-
sively, sometimes by making concessions. All these dimensions of political
contention, i.e., the types of protest actions and the claims people make,
the government’s behavior, as well as the timing of actions and interac-
tions, are elements that help explain when, why, and how regime change
came about.

1.2 Classical Approaches to the Study

of Regime Change: Dominance of the Apolitical
In democratization studies, the role of popular mobilization is under-
researched. This can be explained by the dominance of analytical perspec-
tives that do not account for strategic action by non-elite actors, such as
the people that engaged in mass protest in Indonesia. Early democratiza-
tion research explained regime change from a structural viewpoint (Lipset
1959, 1960; Moore 1966): broad socioeconomic changes lead to political
change. Scholars in the structuralist tradition define key actor categories,
such as the middle class or labor, but they do not accord them an indepen-
dent, strategic role. Structuralist accounts of regime change were followed
by approaches that emphasized the role of individual actors and actions,
but they narrowly focused on elite actors (O’Donnell and Schmitter 1986;
Przeworski 1986, 1992). Actions of the ruling and oppositional elite have
been analyzed detached from social structure.
So far, the democratization literature has not lived up to what Tarrow
(1995, p. 226) calls the analytical necessity of examining the role of move-
ments in democratization more seriously given that “many of today’s
democracies reached that exalted status through the clash between move-
ments and elites”. It is common in democratization research to settle the
question of popular mobilization by making general statements about the
overall relevance of protest and mass actors (e.g. Merkel 2010), which is
usually considered to be very limited, constrained in time, and dependent
on elite action. The definition of elite in this regard is highly flexible.
These assessments are often made without the authors going through
the trouble of systematically examining who the actors are that protest,
what they want, and when exactly they mobilize. Without this informa-
tion, it is difficult to assess their impact on transition, though. Analytical
concepts and methods for a systematic study of protest action are widely
absent in democratization studies. Interestingly, a rather recent shift in
 1 A FRESH LOOK AT THE INTERRELATIONSHIP BETWEEN PROTEST … 5

the literature’s focus from democratization to authoritarianism, reflecting

real-world developments, brings at least some attention to the role of
movements and protests (see Slater 2010).

1.3 What’s News? A Politics-Focused

Approach to the Study of Regime Change
An alternative analytical, explicitly political, perspective is suggested for
the purpose of this book: democratization is understood as the result
of people struggling for power. We find this idea in structural accounts
of regime change (Rueschemeyer et al. 1992). Differently from these
accounts, however, socioeconomic change is not seen as a sufficient condi-
tion for political change. Many stable, wealthy (semi-)autocracies illustrate
this point. Democratization is not always but often an openly contentious
process. If and to what extent political change is achieved depends on
the actions and strategies of people asking for political change or rather
the dynamics of interactions between them and the government. The
example of Indonesia highlights the role of protest as means by which the
less-privileged “wrest concessions from their rulers” (Piven and Cloward
1979, p. 23).
Our book emphasizes the importance of an action- and actor-based
analysis in the study of regime change. Among the key actors in regime
change, we consider political parties, whose importance is highlighted by
Capoccia and Ziblatt (2010). Differently from more traditional structure-
oriented accounts, actors are not seen as solely representing socioeco-
nomic groups as given by the structures present in a country. Rather, the
emphasis is on the independent and strategic role actors play, detached
from these structures. Party ideology and dynamics within the party
system and with actors outside drive their actions (ibid., pp. 950–952).
The focus on individual actions and actors allows the analytical breakdown
of a macro-process, such as regime change, into its micro-foundations. In
line with Capoccia and Ziblatt’s argument (ibid., pp. 952–953), democ-
ratization is understood as the result of political interactions rather than
an automatic translation of socioeconomic developments.
A time-sensitive analysis is key. This affects the conceptualization of
regime change within the critical episode as well as how it is related
to previous and subsequent episodes. The concepts of critical juncture
and path dependency (Capoccia and Keleman 2007; Collier and Collier
1991; Mahoney 2001) are useful in this context. During regime change,
Another random document with
no related content on Scribd:
KORPI

Niin, kyllä meidän täytyy auttaa häntä… vaikka miten…

1:NEN TYÖMIES

Ja mestari hänet väkisin pakotti, kun pois oli heti uhannut ajaa,
ellei lupaa tulla…

KAARLO keskeyttää kiihtyneenä.

Sanoiko hän niin?

1:NEN TYÖMIES

Sanoi. Etkö sinä sitä kuullut?

KAARLO nousee huolestuneena.

En, en… Minun täytyy heti lähteä hänen jälkeensä — ei niin, en

voikaan lähteä kun täytyy heti lähteä kokoukseen…

KORPI synkistyen.

Niin, se alkaa ihan heti… ja tässä on mennyt aika aivan suotta…

Pitäisi edes vähän keskustella siitä, mitä me nyt teemme. Mitä te
ajattelette…?

(Kaikki muuttuvat synkiksi ja äänettömiksi.)

2:NEN TYÖMIES

Niin kyllä nyt synkältä näyttää.

 (Äänettömyys.)

KORPI masentuneesti.

Kyllä se pahin isku oli, kun ei enää saa edes leivänpuolikasta

velaksi — siitä asti on kaikki mennyt hullusti. Kyllä ne tiesivät, ettei
kellään enää rahaa ollut — että nälkä silloin paraiten pehmittää…

KAARLO

Niin, kyllä nyt on nälkää kärsitty… — (Kiukkuisesti.) — Itse piru

lienee senkin keinon patruunan korvaan kuiskannut!

EMIL samoin.

Ei piru vaan hänen innokkain asiamiehensä — meidän

piiskurimestarimme! Aino oli eilen kuullut sen kehuvan, että jos
patruuna olisi kieltänyt sen heti alussa niinkuin hän ehdotti, olisi
lakko aikoja sitten loppunut. Mutta kauppias oli sanonut, että hänellä
on vanhaa varastoa, joka täytyy ensin saada menemään…

KAARLO katkerasti naurahtaen.

Niin, eihän korppi korpin silmää puhkaise! Kyllä ne saaliista

sopivat.

KORPI

Kyllä ne sopivat ja sentähden pitäisi meidänkin yksimielisesti

ponnistaa kaikki voimamme… Niin, toverit, mitä mieltä te nyt olette
lakosta?
 (Pitkä äänettömyys. Miehet nojautuvat käsiensä varaan; eräs
sylkäsee, toinen huokaa raskaasti.)

KAARLO odottaa kuumeisella jännityksellä miesten vastausta;

nähdessään heidän toivottomuutensa, alkaa hän äkkiä puhtia
sisäisen tuskan valtaamana.

Ei toverit! Kyllä pitäisi vielä kestää, koettaa jotenkin…

Pääkaupungin yhdistykseltä ei ole vielä tullut vastausta, mutta kyllä
huomenna viimeistään pitäisi tulla; minä kirjoitin juuri toissapäivänä
uuden kirjeen, jossa selitin tilamme ja pyysin apua. (Ajattelee hetken,
hypähtää seisomaan huudahtaen innostunenna.) Voi mikä hölmö
minä olen!

ÄÄNIÄ

— Miten niin?

— Kuinka niin?

KAARLO

Ajatelkaas, kun en ole lainkaan muistanut, että minulla on vielä

kallishintainen revolveri! Siitähän saadaan vähän jauhoja Haloselle
ja muille pahinta hätää kärsiville! Heti aamulla vien sen
kauppiaalle…

KORPI hiljaa.

Sinä olet muutenkin jo antanut kaikki — rahasi, vaatteesikin…

KAARLO keskeyttää leikillisesti ja rohkaisevasti.

 Mitä se merkitsee! Eihän minulla ole lasta eikä lammasta! Ja
vaikkei nuori mies nyt liikaa herkuttelekaan — niin on se vain
terveellistä ruuansulatukselle! — (Vakavasti.) — Mutta kyllä nyt olisi
kovin ikävää lopettaa — silloinhan olisi kaikki mennyt hukkaan…
Koetetaan vielä, toverit…

KORPI myöskin innostuen.

Niin toverit Kaarlo puhuu totta! Jos me vain voisimme kestää vielä
pienen ajan — niin me voittaisimme! Viikkoa kauempaa ei patruuna
missään tapauksessa voi seisottaa tehdasta. Eikö siis puhuta
kokouksessa siihen suuntaan, että jatketaan lakkoa — kärsitään
vielä edes pieni aika…

KAARLO odottaa jännittyneenä; sitten masentuu toisten

toivottomasta äänettömyydestä.

1:NEN TYÖMIES hiljaa.

Voisihan tuota koettaa…

2:NEN TYÖMIES huokaisten.

Niin, niin…

KORPI katsahtaa miehiin, ja hänenkin mielensä masentuu; sitten

vilkasee seinäkelloon ja sanoo alakuloisesti.

Kello onkin jo kohta kuusi; täytynee kai sitten lähteä…

(Lähtevät äänettöminä ja synkkinä.)

EMIL on pidättänyt Kaarloa, ja kun toiset ovat poistuneet, kysyy

hän hiljaa, pidätetyllä vihalla.
 Missä ne mahtavat olla kortteeria — nuo rikkurit?

KAARLO

En tiedä, mitä sitten?

EMIL

Minä olen tässä päättänyt koota joitakin miehiä ja ajaa ne pois —

miten tahansa… Tuletko mukaan?

KAARLO epäröiden.

Ei Emil, kyllä sinun isäsi sittenkin on oikeassa siinä, että

tuollaisesta toiminnasta ei ole hyötyä…

EMIL yhä enemmän kiihtyen.

Hyötyä! Mutta minä en välitä hyödystä — en mistään! Koko elämä

on niin kauhistavan kurjaa, ettei se maksa viittä penniä! Ja sen
sanon, että noiden rikkurien täytyy mennä täältä — jollei muuten, niin
jalat edellä… Tuollaisten lurjusten ei ole väliä, jotka julkeavat tulla
riistämään viimeisen leipäpalasen nälkää kärsiviltä lapsilta!

KAARLO sydämellisesti mutta lujasti.

Emil — sinä et saa ryhtyä mihinkään tuollaiseen! Sinun täytyy

ajatella myöskin omaisiasi ja ennenkaikkea suurta asiaamme…

EMIL

Minä en enää ajattele mitään — en mitään! Kaikki on kuitenkin

turhaa! Olisi sentään hauska tietää, mistä lähtien sinäkin olet alkanut
pelätä…?

KAARLO keskeyttää painavasti.

Sinä kyllä tiedät, etten pelkää, mutta järkeni sanoo, että se olisi
vahingollista. — Jos noille rikkureille tapahtuisi jotain, niin saisi
patruuna tekosyyn pyytää tänne vaikka sotaväkeä. Tiedätkö, minäkin
ajattelin sellaista, mutta kun äsken näin nuo rikkurit, huomasin etten
ollut ennen ymmärtänyt tuota asiaa. Ne olivat varmasti jonkun
kaupungin työttömiä. Siellä oli useita, jotka varmasti olivat kärsineet
nälkää viime päivät. Kun he ovat vielä tietämättömiä, niin ei ole ihme
jos heidät saadaan lähtemään minne tahansa. Ja tuskinpa heille on
selitettykään mihin joutuvat; tarkoitan siis, että siinä on syyttömiä
joukossa.

EMIL masentuneena.

En ymmärrä, mutta kamalalta tuntuu seistä ihan toimetonna —

antaa niiden alottaa työt. — (Voimattomalla raivolla.) — Pitäisi panna
dynamiittia tehtaan kellariin ja antaa mennä kaikki ilmaan!

KAARLO

Älä puhu järjettömiä!

LIISA mutisten.

LIISA tulee; sanoo vihaisena ja levottomana.

Mitä sinä oikein puhut, Emil? Ensin käyt ihmisen kimppuun ja

sitten puhut tuollaisia kauheita…

EMIL kärsimättömästi.
 No nyt se alkaa taas — tavallinen tarina! osaan sen jo ulkoa enkä
viitsi kuunnella…

KAARLO hillityllä kiihkolla.

Kuulkaa, sanokaa nyt, missä on Anni? Missä hän viipyy näin

kauan?

LIISA alkaa hengittää raskaasti ja sammaltaa tolkuttomasti.

Minähän jo sanoin. Miksi sitä enää kysyt…

KAARLO hiljaa läpitunkevasti.

Te valehtelitte minulle? Miksi? Minä kävin Väänäsellä. Sanokaa

nyt minulle totuus, minun täytyy saada tietää totuus. Missä on Anni?

LIISA ähkyy kuin tukehtumaisillaan.

Minä, minä en tienä sitä .. - niin, minä en tienä.

KAARLO katsoo häntä hetken ja sähähtää raivosasti.

Valhe! Toinen valhe! Mitä tämä merkitsee? Miksi valehtelitte?

Missä on
Anni? Onko hän sairas? Sanokaa edes se.

LIISA mutisten.

Ei hän sairas ole…

KAARLO painavasti.
 Te tiedätte sen — ja siis senkin missä hän on. Miksi ette sano sitä
minulle? Ettekö ymmärrä miten levoton olen? En voi olla missään…
Kuinka te voitte valehdella minulle, olla sanomatta.

LIISA huudahtaa tuskallisesti.

Älä Kaarlo! Älä Jumalan tähden… syytä… Mene nyt, kyllä saat
pian tietää — hän lähti asialle — kyllä hän heti tulee… Mene nyt
Kaarlo.

KAARLO tuijottaa häntä hetken hurjan epätoivon valtaamana;

sitten syöksähtää ulos.

LIISA parahtaen.

Jumala! Mitä tämä on? Hänet on turmeltu ja minä, minä olen

syyllinen. —
Hän on ehkä… Voi, jospa hän on hukuttanut itsensä, niinkuin
Vaaralan
Sannikin… Jumala armahda… minua syntistä.

(Heittäytyy vaatekasalle ja purskahtaa katkeraan itkuun. —

Kyökistä kuuluu lasten ääniä: "Äiti tulkaa!" — Mutta Liisa ei kuule —
hänen ruumiinsa värisee ja vavahtelee kuin suonenvedossa.)

(Silloin avautuu ovi ja Anni astuu sisään kuin unissakävijä,

lysähtää hervottomasti lattialle istumaan ja tuijottaa eteensä
aivankuin näkemättä Liisaa.)

LIISA huomaa hänet ja kysyy käheästi.

Mitä, mitä… mitä lapsi raukka?

 ANNI koleasti, tolkuttomasti.

Niin, mitä, mitä nyt?

LIISA nousee, lähenee Annia, änkyttäen kauhean tuskan ja

katumuksen vallassa.

Lapseni, lapseni… Pieni tyttöseni! Mitä nyt… on?

ANNI heittäytyy suulleen ja vaikeroi sydäntäsärkevästi, käsiään

väännellen.

Äiti, äiti — kun nyt saisi vain pian kuolla, kuolla — pian kuolla…

Esirippu,

Toinen näytös.

Toinen kuvaelma.

Sama paikka kuin edellisessä näytöksessä.

Anni kävelee väsyneesti miltei horjuen kamarin lattialla. Välillä hän

nääntyneenä istahtaa vaatekasalle — ja nousee taas kävelemään.
Hänen harteillaan on repaleinen miehen takki, mutta hän värisee
siitä huolimatta ja hänen kalpeilla kasvoillaan kuvastuu kiduttava
tuska ja epätoivo. Kyökistä kuuluu epäselvästi lasten ääniä,
yskimistä ja valitusta.

Hän seisahtuu hetkeksi, kietoo takin tiukemmin ympärilleen ja

kuuntelee. — Kyökistä kuuluu epämääräisiä lasten ääniä:
 "Äiti, äiti….Kuulkaa äiti!" ja Liisan "Sst!" Pienokaisen vaikerrus on
vaiennut — vain vaivoin kuuluu hennon rinnan nääntynyt, läähättävä
ääni.

LIISA tulee kyökistä väännellen käsiään ja mutisee hiljaa, kuin

itsekseen.

Voi Jumala, Jumala… Mitä minä teen… mitä minä teen? Aune…
pikku
Aune…

ANNI säpsähtäen.

Mitä, onko… onko Aune kuollut…?

LIISA

Ei — mutta hän kuolee… Hän on niin kovin heikko. Nytkin makaa

taas siinä omituisessa horrostilassa.

(Kyökistä kuuluu taasen pyytäviä lasten ääniä: "Äiti! Antakaa

minulle jotain. Antakaa edes jotain ruokaa…")

LIISA menee ovelle ja puhuu tuskastuneella äänellä.

Olkaa nyt hiljaa! Ette saa herättää Aune parkaa… Nukkukaa nyt
vain kiltisti lapsiparat… Huomenna äiti hommaa teille jotain
syötävää…

ANNI kuin itsekseen.

Aune kuolee… silloin kaikki olisi ollut turhaa. Ja nyt hän jo saisi
huomenna maitoa.
 (Alkaa taas kävellä.)

LIISA istahtaa pöydän ääreen; puhuu kuin itsekseen.

Täytyy istahtaa hiukan, kun Aune on vähän levossa. Kovin kauan

ne siellä kokouksessa viipyvät. Kun nyt saisi tietää, mitä siellä…

ANNI tolkuttomasti matkien.

Niin, kunhan viipyisivät, että tietäisi… että ymmärtäisi.

(Liisa katsoo häntä ymmärtämättä.)

ANTTI tulee ovelle; tyytymättömällä hiukan epäluuloisella äänellä.

Mitä varten täällä padassa on kuumaa vettä? Keittääkö äiti

jotakin?
Onko äiti saanut perunia jostakin?

LIISA hermostuneena.

Hiljaa Antti! Etkö sinä vaikene! Herätät vielä pienemmätkin. Ja

etkö sinä näe, että siinä on — vain kuumaa vettä… Mene nyt
nukkumaan. — (Poika menee, Liisa nousee ja lausuu tuskan
valtaamana.) — Voi, kun ne lapsukaiset nyt vihdoinkin nukkuisivat…

(Lähtee väsynein askelin pojan jälkeen.)

(Kyökkiin kuuluu taas lasten hiljaista nyyhkytystä, joka vaikenee

vähitellen. Anni istahtaa pöydän ääreen ja antaa päänsä vaipua
käsiensä varaan. Pitkään aikaan ei kuulu muuta kuin pakkasen
terävä paukahdus.)
 LIISA tulee uudestaan sisään; pysähtyy tuijottavin katsein ja alkaa
hiljaa, tuskallisesti:

Anni… minä en ymmärrä enää… Aune parka hengittää niin

kummallisesti — en uskalla enää katsoa… (Ristien kätensä.) —
Herra Jumala, auta, auta meitä! Kun ne nyt lakon lopettaisivat siellä
kokouksessa, niin saisi vielä apua… lääkkeitä, maitoa… — (Painaa
kasvat käsiinsä, nyyhkyttäen tukahtuneesti. Anni seisahtuu ja katsoo
häntä omituisen tylsästi kuin käsittämättä mitään.)

LIISA

Ja isä vaan ei anna lopettaa lakkoa vieläkään. — (Vaikeroiden.) —

Hän on niin järkähtämätön ja kova… Ja pikku Aune parka kuolee
sen tähden.

ANNI havahtuen.

Äiti, mitä te sanotte? — (Värisevällä äänellä.) — Ettekö te muista,

ettei isä ole itse kahteen vuorokauteen maistanut mitään… edes
leivänmurua…?

LIISA hätkähtää; ojentaa Annia kohden kätensä kuin rukoillen ja

änkyttää tuskallisesti katuen.

Anni kulta, ethän usko, että niin ajattelin… minä en ymmärrä enää
mitään, en muista mitään… Sinä et tiedä, miten minuun koski, kun
eilen saatiin se leipä lainaksi… eikä isä ottanut sitä pientäkään
osaansa, vaikka pyysin… — (Värähtäen.) — Teki niin pahaa, kun
hän hymyili ja käski minun vain syödä, jotta Aune saisi vähänkin
maitoa… Ja sentään minä, katsos Anni… en muista, en ymmärrä…
Kaikki on minulle niin kovin sekavaa… sekavaa…
 ANNI hyväillen äitinsä päätä.

Niin juuri, äitiparka — kaikki on nyt sekavaa…

LIISA kuin itsekseen.

Ja sittenkään ei isä kertaakaan ole valittanut omasta puolestaan…

Aina ajattelee vain toisia, kaikkia — koko työväenluokkaa… Ei
koskaan itseään! — Huomaamattaan innostuen. — Sellainen on isä!

ANNI samoin.

Niin — isä on oikea mies!

LIISA alkaa yskiä terävästi; kun se lopulta laukoo, pyyhkäsee hän

silmiään ja istahtaa nääntyneenä. Äänettömyys.

(Ulkona paukahtaa taas pakkanen. Liisa katsahtaa jäiseen

ikkunaan, hänen ruumistaan puistattaa ja hän koettaa kietoa vanhaa
shaaliaan paremmin ympärilleen.)

LIISA

Täällä on vielä kylmempi kuin kyökissä. — (Levottomasti.) —

Kylmä sekin on… mitenkä ne lapset taas tämänkin yön
tarkenevat…? — (Nousee ja poistuu väsynein askelin.)

ANNI

Ottakaa tämä takki lasten päälle.

LIISA ovella.

Pidä nyt vaan itse… ettet vilustu.

ANNI

Kyllä se siellä paremmin tarvitaan.

(Antaa takin Liisalle ja istahtaa yksin pöydän ääreen. Äkkiä

ponnahtaa kuin iskun satuttamana, hypähtää seisoalleen kasvot
vääristyneinä ja alkaa kävellä.)

LIISA hetken kuluttua; mutisee hätäisellä, käheällä äänellä.

Kun ne nyt tulisivat kokouksesta, että saisi edes tietää…

Kaikkivaltias Jumala, toimita sinä, että lakko loppuisi! Että minun
pieni tyttöseni saisi apua, että hän eläisi, eläisi…! Herra
Jumala… Jumala!

(Tuo tukehtunut ääni katkeaa, niinkuin näkymätön, voimakas

koura olisi tarttunut hänen kurkkuunsa.)

ANNI näyttää kovin kiihtyneeltä ja katkeralta; hän seisahtuu ja

aukaisee jo suunsa sanoakseen jotakin, mutta pudistaakin päätänsä
ja vaikenee.

LIISA kuin itsekseen.

Mutta jos se sinun tahtosi on, niin en…

ANNI katkerasti.

Mutta itsehän te äitiparka äsken sanoitte, että Aune on

kuolemaisillaan sentähden, kun ei ole saanut maitoa! Ja eikö siihen
ole syynä patruuna, joka saa satojatuhansia, ja kuitenkin tahtoo
alentaa palkat niin, ettemme voi elää? Kuinka te siis voitte ajatella,
että jumala tahtoisi kiduttaa Aune-paran hitaasti kuoliaaksi — kun
kerran patruuna on syyllinen! Te syytätte sillä jumalaa!

LIISA katsoo Annia kuin sekopäinen ja ähkyy oudolla, hätäisellä

äänellä.

Lapsi… lapsi… ole vaiti, vaiti, vaiti! Sinä sekoitat minut! Mitä…
kuinka…? Puhutko, puhutko sinä totta…? Onko se totta…?

ANNI kuin havahtuen, kiihkeästi.

On, on… nyt minä vasta huomaan, ymmärrän, mitä isä on

puhunut! Jos jumala kerran on rakkauden jumala, kaikkitietävä ja
kaikkivoipa, niin hän ei sallisi tällaisen vääryyden vallitsevan, hän ei
antaisi pienen, viattoman Aunen kuolla nälkään! — Olisiko hän
määrännyt lukemattomat pienokaiset kärsimään ja nääntymään
nälkään… Ei, ei! Voi äiti, en osaa sitä oikein sanoa — mutta nyt
tiedän, tunnen, ettei jumalaa ole, koska maailmassa on vain
vääryyttä, eikä kukaan auta…

LIISA kokonaan hämmentyen.

Ei, se ei voi olla niinkuin sinä sanot! Ei — jumalan kädestä minä

olen ottanut kaikki kärsimykset, vaivat, köyhyyden… — (Tarttuen
päähänsä.) — Olisi liian kauheata ajatella, että toiset ihmiset olisivat
siihen syypäitä. Minä tulisin hulluksi… Ei, ei, se on vihollisen kavalaa
kuisketta, viettelystä. Pastori puhui juuri viime sunnuntaina tästä
asiasta…

ANNI kuohahtaen.

Pastori, pastori! Onhan isä monta kertaa selittänyt, miksi

tuollatavoin sanotaan — ja uskotteko te enemmän pastoria kuin
isää? Luuletteko, että isä tahtoisi viedä meitä harhaan? Ja kyllä isä
sen ymmärtää yhtähyvin kuin meidän juoppo pastorikin…

LIISA tukkii korviansa; keskeyttää tuskallisesti.

Anni, Anni, ole vaiti, vaiti! Sinä et ymmärrä… isän on vihollinen jo

saanut valtaansa — ja nyt se uhkaa sinutkin viedä… Ethän ole
koskaan ennen noin puhunut…?

ANNI

En ole ennen ymmärtänyt… Koettakaa tekin, äiti, ajatella, niin

järkenne…

LIISA keskeyttää kiivaasti.

Ei, ei! Minä en tahdo… en tahdo! Sanassakin sanotaan, että

maailmallinen järki on meidän pahin vihollisemme… saatanan
kavaluutta… Minä huomasin sen äsken. Ei, ei! Meidän täytyy aina
rukoilla, että jumala masentaisi järkemme että hän antaisi voimaa
kärsimään ja nöyrästi ottamaan kaiken vastaan hänen tahdostaan.
Hän on hyvyydessään kyllä kerran kaikki palkitseva.

ANNI vavahtaa kuin olisi koskenut johonkin saastaiseen ja kysyy

hitaasti.

Mutta pitääkö minun sellainenkin vastaanottaa jumalan tahdosta?

LIISA kuin ajattelematta.

Kun ei kerran tapahdu mitään hänen tahdottaan, niin ei kai

sekään. Ehkä Jumalalla on siinäkin joku tarkoitus, jota emme voi
käsittää ja jonka hän vihdoin kääntää hyväksi… Se juuri antaa
voimaa kestämään…

ANNI hypähtää seisaalleen silmät salamoiden ja koko hänen

olemuksessaan kuohahtaa vaivoin hillitty katkeruus ja suuttumus.

Rakastatteko te jumalaa? Sanokaa nyt äiti, rakastatteko te

jumalaa vai lapsianne?

LIISA hämmentyen.

Tietysti rakastan jumalaa ja lapsiani…

ANNI tarttuu äitinsä käsiin, katsoen tätä läpitunkevasti ja hänen

sa»ansa putoilevat kuin nuijaniskut.

Valhe! Jos äiti voi rakastaa sellaista olentoa, jonka tahdosta hänen
pieni lapsensa kuolee nälkään ja toinen häväistään hirveällä tavalla
— niin ei hän silloin niitä lapsia hiluistakaan rakasta. Sanokaa nyt
suoraan, kumpaa te rakastatte?

LIISA ähkyen tuskallisesti.

Voi Anni, Anni, mitä sinä…?

ANNI raskaasti syyttäen.

Äiti, teidän täytyy kerran katsoa sydämeenne ja huomata mitä

jumalisuutenne on! Minusta tuntui ihan kamalalta, kuu te lohdutitte
itseänne sillä että minulle on tehty näin jumalan tahdosta! Ajatelkaa,
mitä minulle on tehty. Katsokaa sormenjälkiä kaulassani, katsokaa
revityitä vaatteitani ja, ja… ettekö ymmärrä, että elämäni on
loppunut… Voi äiti, enkö sentään ole sama, jota olette pienenä
palleroisena pidellyt sylissänne? Rakastatteko te häntä, jos samalla
rakastatte sitä, joka on määrännyt teidän lapsellenne näin kamalan
kohtalon?

LIISA voihkien tukehtuneesti.

Anni… vaikene, vaikene jumalan tähden!

ANNI armottomasti.

Minä olen aina vaiennut, mutta nyt en välitä mistään! Minä tahdon
nyt sanoa. Te ette ole koskaan tahtonut edes ajatella, jotta saisitte
pitää uskonne. Mutta se ei ole uskoa, vaan ulkokultaisuutta. Silloin
on niin hyvä heittää kaikki jumalan syyksi! Ajatelkaa vaan itseänne,
äiti. Kun pikku Armas sairastui ja kuoli, sanoitte te sen tapahtuneen
jumalan tahdosta — ja kuitenkin hän sairastui siitä, kun kylmettyi
kirkkomatkalla teidän varomattomuutenne tähden! Nyt, kun Aune on
kuolemaisillaan, ei patruuna ole vähääkään syypää, vaan jumala. Ja
maailman inhoittavin rikoskin on teidän mielestänne jumalan
määräämä, vaikka…

LIISA ojentaa rukoillen kätensä ja pälyilee kauhistunein katsein

ympärilleen kuin vangittu eläin; sitten toistelee tolkuttomasti.

Se on totta, totta… sinä puhut totta, Anni! Mitä, mitä minun pitää
tehdä? Herra jumala, minä olen suuri syntinen, auta minua! Anni,
tyttöseni… pieni lapsoseni… voitko vielä antaa anteeksi…?

ANNI heltyen.

Voi äiti, enhän minä… On vain niin kamalaa ajatella, että jumala
olisi niin määrännyt… Tarkoitan vain, että te edes tässä asiassa
ajattelisitte, kuka on syyllinen…
 LIISA syvästi katuen.

Niin Anni — minä olen syyllinen! Minä olen ollut kuin sokea — nyt
vasta huomaan, että olen kurjin ihmisistä, että minun täytyy alottaa
kokonaan uutta elämää. Minä olen kyllä suullani tunnustanut, mutta
en ole ajatellut… Sekin on totta mitä sanot pikku Armaasta. Ja sitten
vielä tämä viimeinen. Voi Anni, minä koetin uskoa sen jumalan
tahdoksi, peittääkseni oman rikokseni, tukehuttaakseni omantuntoni
äänen…

ANNI hämmästyen.

Mitä äiti — mitä te tarkoitatte?

LIISA masentuneena, katuvasti.

Niin lapsi parka… minä olen syyllinen sinun elämäsi turmioon.

Sinä et olisi mennyt, jos minä…

ANNI keskeyttäen.

Mutta ettehän te kehoittanut minua menemään.

LIISA

En kylläkään, mutta en myöskään jyrkästi kieltänyt… Jos sen

olisin tehnyt, et sinä olisi mennyt… Mutta kun se siinä kirjeessä
lupasi huolehtia, ettei Aunen tarvitse puutetta kärsiä, niin…

ANNI tuskallisesti.

Älä nyt äiti, ei se sinun syysi ollut! Olisihan minun kuitenkin

täytynyt mennä, kun se uhkasi toimittaa Kaarlon heti huomispäivänä
Siperiaan… Ja kun luulin sen ihmiseksi, että kun oikein puhun, niin…

(Ääni katkeaa kuin tukehtuen.)

LIISA peittää kasvot käsiinsä ja nyyhkyttää tukahtuneesti.

Niin — siinä se suurin rikokseni onkin… Sillä minä aavistin, olin

miltei varma, ettet onnistu, kun luulit mestarin luopuvan
vainotoimenpiteistään, kun oikein selität meidän surkean tilamme…
Mutta sitten tuli mieleeni: jos se kuitenkin myöntyisi, niin saataisi heti
Aunelle maitoa ja kaikki tulisi hyväksi… Heti taas ymmärsin, ettei se
kuule rukouksia, ja ken joutuu sen kynsiin siellä tyhjässä tehtaassa,
niin sille käy huonosti… Ja sitten, sitten…

ANNI väristen.

Mitä äiti… mitä sitten…?

LIISA käheästi, katkonaisesti.

Niin, sitten tuli mieleeni: kyllä jumala häntä suojelee… Ja jos jotain
tapahtuu, niin se on silloin jumalan tahto, eikä sille voi mitään… Voi
minua… vaikka minä hämärästi tunsin, ettei jumala sekaannu
tuollaiseen asiaan, jolleivät ihmiset estä… niin koetin uskoa toista,
ajatella, että kaikki on jumalan kädessä… Niin kammottavan musta
minun sydämeni on… Voi minua kurjaa, mitä minä teen… mihin
menen…?

ANNI

Älkää nyt äiti… ei sitä voi enää auttaa… — (Kumartuu nyyhkyttäen

käsiensä varaan.)