Kafka’s The Trial: Philosophical

Perspectives Espen Hammer (Ed.)

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/kafkas-the-trial-philosophical-perspectives-espen-ha
mmer-ed/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Movement for Black Lives: Philosophical

Perspectives Brandon Hogan

https://ebookmass.com/product/the-movement-for-black-lives-
philosophical-perspectives-brandon-hogan/

Taxation: Philosophical Perspectives Martin O’Neill

https://ebookmass.com/product/taxation-philosophical-
perspectives-martin-oneill/

Ibsen's Hedda Gabler: philosophical perspectives

Gjesdal

https://ebookmass.com/product/ibsens-hedda-gabler-philosophical-
perspectives-gjesdal/

The Poetry of Emily Dickinson: Philosophical

Perspectives Elisabeth Camp

https://ebookmass.com/product/the-poetry-of-emily-dickinson-
philosophical-perspectives-elisabeth-camp/
The Oedipus Plays of Sophocles: Philosophical
Perspectives Paul Woodruff

https://ebookmass.com/product/the-oedipus-plays-of-sophocles-
philosophical-perspectives-paul-woodruff/

Bad Words: Philosophical Perspectives On Slurs David

Sosa

https://ebookmass.com/product/bad-words-philosophical-
perspectives-on-slurs-david-sosa/

Peace and War: Historical, Philosophical, and

Anthropological Perspectives W. John Morgan

https://ebookmass.com/product/peace-and-war-historical-
philosophical-and-anthropological-perspectives-w-john-morgan/

The History of Continua: Philosophical and Mathematical

Perspectives Stewart Shapiro (Editor)

https://ebookmass.com/product/the-history-of-continua-
philosophical-and-mathematical-perspectives-stewart-shapiro-
editor/

Kafka Troubleshooting in Production: Stabilizing Kafka

Clusters in the Cloud and On-premises 1st Edition Elad
Eldor

https://ebookmass.com/product/kafka-troubleshooting-in-
production-stabilizing-kafka-clusters-in-the-cloud-and-on-
premises-1st-edition-elad-eldor/
KAFKA’S THE TRI A L
oxford studies in philosophy and literature
Richard Eldridge, Philosophy, Swarthmore College

Editorial Board
Anthony J. Cascardi, Comparative Literature, Romance, Languages, and Rhetoric,
University of California, Berkeley
David Damrosch, Comparative Literature, Harvard University
Moira Gatens, Philosophy, University of Sydney
Garry Hagberg, Philosophy, Bard College
Philip Kitcher, Philosophy, Columbia University
Joshua Landy, French and Comparative Literature, Stanford University
Toril Moi, Literature, Romance Studies, Philosophy, and Theater Studies,
Duke University
Martha C. Nussbaum, Philosophy and Law School, University of Chicago
Bernard Rhie, English, Williams College
David Wellbery, Germanic Studies, Comparative Literature, and Committee
on Social Thought, University of Chicago
Paul Woodruff, Philosophy and Classics, University of Texas at Austin

Published in the Series

Ibsen’s Hedda Gabler: Philosophical Perspectives
Edited by Kristin Gjesdal

Shakespeare’s Hamlet: Philosophical Perspectives

Edited by Tzachi Zamir

Kafka’s The Trial: Philosophical Perspectives

Edited by Espen Hammer
KAFKA’S THE TRI A L

Philosophical Perspectives

Edited by Espen Hammer

1
 3
Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers
the University’s objective of excellence in research, scholarship, and education
by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University
Press in the UK and certain other countries.

Published in the United States of America by Oxford University Press

198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.

© Oxford University Press 2018

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction
rights organization. Inquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Hammer, Espen, editor.
Title: KAFKA’S the Trial : philosophical perspectives /
edited by Espen Hammer.
Description: New York, NY : Oxford University Press, 2018. |
Series: Oxford studies in philosophy and literature |
Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2017031714 (print) | LCCN 2017042972 (ebook) |
ISBN 9780190461461 (online course) | ISBN 9780190461478 (updf) |
ISBN 9780190461485 (epub) | ISBN 9780190461447 (pbk. : acid-free paper) |
ISBN 9780190461454 (cloth : acid-free paper)
Subjects: LCSH: Kafka, Franz, 1883–1924. Prozess. | Kafka, Franz,
1883–1924—Philosophy. | Literature—Philosophy. | Law in literature.
Classification: LCC PT2621.A26 (ebook) | LCC PT2621.A26 P7656 2018 (print) |
DDC 833/.912—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2017031714

1 3 5 7 9 8 6 4 2
Paperback printed by WebCom, Inc., Canada
Hardback printed by Bridgeport National Bindery, Inc., United States of America
 CONTENTS

Series Editor’s Foreword vii

Acknowledgments xi
Contributors xiii

Introduction 1
Espen Hammer
1. Kafka’s Inverse Theology 23
Peter E. Gordon
2. Before the Law 55
Fred Rush
3. On the Ethical Character of Literature 85
John Gibson
4. “A Disease of All Signification”: Kafka’s The Trial
Between Adorno and Agamben 111
Gerhard Richter
 Contents

5. Unfettering the Future: Estrangement and Ambiguity

in The Trial 139
Iain Macdonald
6. The Trouble with Time: Kafka’s Der Proceß 173
Anne Fuchs
7. Judges, Heathscapes, and Hazardous Quarries:
Kafka and the Repetitive Image-Series 201
Howard Caygill
8. Kafka’s Modernism: Intelligibility and Voice
in The Trial 227
Espen Hammer
9. Displacements on a Pathless Terrain: On Reading
Kafka’s Der Proceß 253
Elizabeth S. Goodstein

Index 285

vi
 SERIES EDITOR’S FOREWORD

At least since Plato had Socrates criticize the poets and attempt to
displace Homer as the authoritative articulator and transmitter of
human experience and values, philosophy and literature have devel-
oped as partly competing, partly complementary enterprises. Both
literary writers and philosophers have frequently studied and com-
mented on each other’s texts and ideas, sometimes with approval,
sometimes with disapproval, in their efforts to become clearer about
human life and about valuable commitments—moral, artistic, polit-
ical, epistemic, metaphysical, and religious, as may be. Plato’s texts
themselves register the complexity and importance of these inter-
actions in being dialogues in which both deductive argumentation
and dramatic narration do central work in furthering a complex body
of views.
While these relations have been widely recognized, they have also
frequently been ignored or misunderstood, as academic disciplines
have gone their separate ways within their modern institutional set-
tings. Philosophy has often turned to science or mathematics as pro-
viding models of knowledge; in doing so it has often explicitly set
itself against cultural entanglements and literary devices, rejecting, at
 s e r i e s e d i t o r’ s F o r e w o r d

least officially, the importance of plot, figuration, and imagery in favor

of supposedly plain speech about the truth. Literary study has moved
variously through formalism, structuralism, post-structuralism, and
cultural studies, among other movements, as modes of approach to
a literary text. In doing so it has understood literary texts as sample
instances of images, structures, personal styles, or failures of con-
sciousness, or it has seen the literary text as a largely fungible product,
fundamentally shaped by wider pressures and patterns of consump-
tion and expectation that affect and figure in non-literary textual
production as well. It has thus set itself against the idea that major
literary texts productively and originally address philosophical prob-
lems of value and commitment precisely through their form, diction,
imagery, and development, even while these works also resist claim-
ing conclusively to solve the problems that occupy them.
These distinct academic traditions have yielded important per-
spectives and insights. But in the end none of them has been kind to
the idea of major literary works as achievements in thinking about
values and human life, often in distinctive, open, self-revising, self-
critical ways. At the same time readers outside institutional settings,
and often enough philosophers and literary scholars too, have turned
to major literary texts precisely in order to engage with their pro-
ductive, materially, and medially specific patterns and processes of
thinking. These turns to literature have, however, not so far been sys-
tematically encouraged within disciplines, and they have generally
occurred independently of each other.
The aim of this series is to make manifest the multiple, complex
engagements with philosophical ideas and problems that lie at the
hearts of major literary texts. In doing so, its volumes aim not only to
help philosophers and literary scholars of various kinds to find rich
affinities and provocations to further thought and work but also to
bridge various gaps between academic disciplines and between those
disciplines and the experiences of extra-institutional readers.

viii
 s e r i e s e d i t o r’ s F o r e w o r d

Each volume focuses on a single, undisputedly major literary

text. Both philosophers with training and experience in literary study
and literary scholars with training and experience in philosophy are
invited to engage with themes, details, images, and incidents in the
focal text, through which philosophical problems are held in view,
worried at, and reformulated. Decidedly not a project simply to for-
mulate A’s philosophy of X as a finished product, merely illustrated
in the text, and decidedly not a project to explain the literary work
entirely by reference to external social configurations and forces, the
effort is instead to track the work of open thinking in literary forms,
as they lie both neighbor to and aslant from philosophy. As Walter
Benjamin once wrote, “new centers of reflection are continually
forming,” as problems of commitment and value of all kinds take on
new shapes for human agents in relation to changing historical cir-
cumstances, where reflective address remains possible. By consider-
ing how such centers of reflection are formed and expressed in and
through literary works, as they engage with philosophical problems
of agency, knowledge, commitment, and value, these volumes under-
take to present both literature and philosophy as, at times, productive
forms of reflective, medial work in relation both to each other and to
social circumstances and to show how this work is specifically under-
taken and developed in distinctive and original ways in exemplary
works of literary art.
Richard Eldridge
Swarthmore College

ix
 ACKNOWLEDGMENTS

I owe a great debt of gratitude to the book’s contributors, all of whom

enthusiastically agreed to write while holding to tight deadlines.
I should also like to thank Carmen Fosner for her invaluable edito-
rial assistance. The support I have received from series editor Richard
Eldridge and Oxford University Press’s Lucy Randall has been both
helpful and inspiring.
 CONTRIBUTOR S

Howard Caygill is Professor of Philosophy at the Centre for

Research in Modern European Philosophy at Kingston University
and Visiting Professor in the Department of Philosophy at the
University of Paris 8. He is the author of Art of Judgement (Blackwell,
1989), A Kant Dictionary (Wiley-Blackwell, 1995), Levinas and
the Political (Routledge, 2002), Walter Benjamin: The Colour of
Experience (Routledge, 2005), On Resistance: A Philosophy of Defiance
(Bloomsbury Academic, 2015), and Kafka: In Light of the Accident
(Bloomsbury Academic, 2017).

Anne Fuchs is Professor and Director of the Humanities Institute

at University College Dublin. She has published widely on German
cultural memory, modernist and contemporary literature, and
time and temporality. Her monographs include After the Dresden
Bombing: Pathways of Memory, 1945 to the Present (Palgrave
Macmillan, 2012), Phantoms of War in Contemporary German
Literature, Films and Discourse (Palgrave Macmillan, 2008, 2nd ed.
2010); Die Schmerzensspuren der Geschichte: zur Poetik der Erinnerung
in W. G. Sebalds Prosa (Böhlau, 2004). Recent edited volumes
 Co n t r i b u to r s

are: The Longing for Time: Ästhetische Eigenzeit in Contemporary

Film, Literature and Art, eds. Anne Fuchs and Ines Detmers, Oxford
German Studies 46/2 (2017) and 46/3 (2017); (with J. J. Long),
Time in German Literature and Culture, 1900—2015: Between
Acceleration and Slowness (Palgrave Macmillan, 2016).

John Gibson is Professor of Philosophy and Director of the

Commonwealth Center for Humanities at the University of
Louisville. He works on topics in aesthetics and the philosophy of lit-
erature with particular focus on connections between these areas and
issues in the philosophy of language and the philosophy of the self.
He is the author of Fiction and the Weave of Life (Oxford University
Press, 2012), editor of The Philosophy of Poetry (Oxford University
Press, 2015), and co-editor of The Routledge Companion to Philosophy
of Literature (Routledge, 2015), Narrative, Emotion, and Insight (Penn
State University Press, 2011), The Literary Wittgenstein (Routledge,
2004), and A Sense of the World: Essays on Fiction, Narrative, and
Knowledge (Routledge, 2009). He is currently writing a book titled
Poetry, Metaphor & Nonsense: An Essay on Meaning (forthcoming
with Oxford University Press).

Elizabeth S. Goodstein is Professor of English and the Liberal Arts

at Emory University; she is also affiliated with the Department of
Comparative Literature, History, and Philosophy. She is the author
of Experience Without Qualities: Boredom and Modernity (Stanford
University Press, 2005) and Georg Simmel and the Disciplinary
Imaginary (Stanford University Press, 2017).

Peter E. Gordon is the Amabel B. James Professor of History at

Harvard University; he is also Faculty Affiliate in the Department
of Germanic Languages and Literatures, and Faculty Affiliate in the
Department of Philosophy. He is the author of several books, includ-
ing Rosenzweig and Heidegger: Between Judaism and German Philosophy

xiv
 Co n t r i b u to r s

(University of California Press, 2003), Continental Divide: Heidegger,

Cassirer, Davos (Harvard University Press, 2010), and Adorno and
Existence (Harvard University Press, 2016). He has also co-edited
a variety of books in philosophy and intellectual history, including
The Cambridge Companion to Modern Jewish Philosophy (Cambridge
University Press, 2007), The Modernist Imagination: Intellectual
History and Critical Theory (Berghahn Books, 2008), and Weimar
Thought: A Contested Legacy (Princeton University Press, 2013). He
is co-editor, with Axel Honneth and Espen Hammer, of The Routledge
Companion to the Frankfurt School (Routledge, 2018).

Espen Hammer is Professor of Philosophy at Temple University,

Philadelphia. He is the author of Stanley Cavell: Skepticism,
Subjectivity, and the Ordinary (Polity Press, 2002), Adorno and the
Political (Routledge, 2006), Philosophy and Temporality from Kant
to Critical Theory (Cambridge University Press, 2011), and Adorno’s
Modernism: Art, Experience, and Catastrophe (Cambridge University
Press, 2015). He is the editor of German Idealism: Contemporary
Perspectives (Routledge, 2006) and Theodor W. Adorno II: Critical
Assessments of Leading Philosophers (Routledge, 2015). He is also a
co-editor of Stanley Cavell: Die Unheimlichkeit des Ungewöhnlichen
(Fischer Verlag, 2002), Pragmatik und Kulturpolitik: Studien zur
Kulturpolitik Richard Rortys (Felix Meiner Verlag, 2011), the
Routledge Companion to the Frankfurt School (Routledge, 2018), and
the Blackwell Companion to Adorno (Wiley-Blackwell, 2018). His
Norwegian translation of Immanuel Kant’s Kritik der Urteilskraft came
out in 1995, and he is the author of three Norwegian monographs.

Iain Macdonald is Professor of Philosophy at the Université de

Montréal. He is the author of many articles in English and French
on Hegel, Adorno, Heidegger, Nietzsche, Terrence Malick, and Paul
Celan, among others, in the areas of metaphysics, epistemology, and

xv
 Co n t r i b u to r s

aesthetics. He is co-editor of Adorno and Heidegger: Philosophical

Questions (Stanford University Press, 2008) and of Les normes et le
possible: héritage et perspectives de l’École de Francfort (Éditions de
la maison des sciences de l’homme, 2013). His current work deals
with the relation of possibility to actuality, especially in Hegel, Marx,
Critical Theory, and Heidegger. He is also past president of the
Canadian Society for Continental Philosophy.

Gerhard Richter teaches critical theory, aesthetics, and litera-

ture and philosophy at Brown University, where he is Professor of
German Studies and Comparative Literature, as well as Chair of
German Studies. Among his books are Inheriting Walter Benjamin
(Bloomsbury Academic, 2016), Verwaiste Hinterlassenschaften.
Formen gespenstischen Erbens (Matthes & Seitz Berlin, 2016),
Afterness: Figures of Following in Modern Thought and Aesthetics
(Columbia University Press, 2011), Thought-Images: Frankfurt School
Writers’ Reflections from Damaged Life (Stanford University Press,
2007), Ästhetik des Ereignisses. Sprache—Geschichte—Medium (Fink
Verlag, 2005), and Walter Benjamin and the Corpus of Autobiography
(Wayne State University Press, 2000). He also is the editor of seven
additional books in the area of European critical thought and aesthet-
ics, including volumes on Benjamin, Adorno, the relation between
German music and philosophy, literary paternity and literary friend-
ship, and Derrida on photography.

Fred Rush teaches philosophy at the University of Notre Dame. He

is the author of On Architecture (Routledge, 2008) and Irony and
Idealism: Rereading Schlegel, Hegel, and Kierkegaard (Oxford University
Press, 2016). He has also edited The Cambridge Companion to Critical
Theory (Cambridge University Press, 2004) and the Internationales
Jahrbuch des Deutschen Idealismus (2004–14).

xvi
KAFKA’S THE TRI A L
 Introduction

ESPEN HAMMER

Franz Kafka’s The Trial stands as one of the most influential and
emblematic novels of the twentieth century. Yet, as the overused
adjective “Kafkaesque” suggests, rather than as a work of art in its full
complexity, it has all too often been received as an expression of some
vaguely felt cultural or psychological malaise—a symbol, perhaps, of
all that we do not seem to comprehend, but that nevertheless is felt to
haunt and influence us in inexplicable ways. Its plot, however, is both
complex and completely unforgettable. A man stands accused of a
crime he appears not to have any recollection of having committed
and whose nature is never revealed to him. In what may ultimately be
described as a tragic quest-narrative, the protagonist’s search for truth
and clarity (about himself, his alleged guilt, and the system he is fac-
ing) progressively leads to increasing confusion before ending with
his execution in an abandoned quarry. Josef K., its famous anti-hero,
is an everyman faced with an anonymous, inscrutable yet seemingly
omnipotent power. For all its fundamental strangeness, the novel
seems to address defining concerns of the modern era: a sense of rad-
ical estrangement, the belittling of the individual in a bureaucratically
controlled mass society, the rise perhaps of totalitarianism, as well as
the fearful nihilism of a world apparently abandoned by God.

1
Another random document with
no related content on Scribd:
syvemmältä. Risti-Kolmio-Kartano oli jossakin monien mailien
päässä.

Äkkiä sattui hänen korvaansa heikko ääni. Hän käännähti ja katsoi

tielle, jota juuri oli tullut. Näkikö hän unta vai tämän satumaailman
ihmeen? Häntä kohden ratsasti nuori nainen kevyttä, hilpeätä
laukkaa ja häntä seurasi lassoon kytkettynä viisas Snip.

Patchesin ensimmäinen ajatus oli, että nainen ratsasti yhtä

varmasti ja huolettomasti kuin joku paimen. Hänen noustessaan ylös
rinnettä huomasi Patches, että nainen oli nuori. Hänen vartalonsa oli
harvinaisen kaunis ja sopusuhtainen ja hän ohjasi hevostaan
luontevan sulavasti. Hänen tultuaan vielä lähemmäksi näki Patches
hänen poskiensa hehkuvan ratsastuksesta, hänen pehmeä, ruskea
tukkansa kihartui leveälierisen hatun alla, ja hänen silmänsä
säteilivät elämäniloa. Sitten hän huomasi miehen, ja Patches muisti,
mitä Rovasti oli sanonut: »Jos koko Yavapai Countyssa on mies,
joka ei ratsastaisi kuoliaaksi parasta hevostaan saadakseen hymyn
Kitty-neidiltä, niin hänet olisi hirtettävä.»

Miehen noustessa seisaalleen hattu kädessään pysähdytti tyttö

hevosensa ja tervehti. Hänen äänensä hilpeä, raikas sävy vastasi
hänen huuliensa hymyä.

»Olette herra Honourable Patches, eikö niin?»

Patches kumarsi. »Neiti Reid, luullakseni?»

Tytön hämmästys oli ilmeinen. »Mistä tunnette minut?»

»Teidän hyvä ystävänne, herra Baldwin, kertoi minulta teistä»,

hymyili
Patches.

Tyttö punastui ja nauroi peittääkseen hämminkiään. »Vanha

Rovastikulta ei liene puolueeton arvostelussaan, pelkään.»

»Se on mahdollista», myönsi Patches, »mutta hänen arvostelunsa

pitää ehdottomasti paikkansa. Ja», hän lisäsi hilpeästi tytön kasvojen
muuttuessa vakaviksi ja hänen kohottaessaan hiukan päätään,
»hänen luottamustaan mieheen voitaneen pitää vakuutena, vai mitä
arvelette?»

»Tietysti», vastasi tyttö sydämellisesti hänen hetkellisen

jäykkyytensä hälvetessä. »Rovasti ja Stella kertoivat minulle kaiken
teistä tänään iltapäivällä, muuten en olisi uskaltanut pysähtyä
seuraanne. Olen iloinen tavatessani teidät, herra Patches», hän
lisäsi leikkisän kohteliaasti.

»Ja minä iloitsen tästä tuttavuudesta, neiti Reid, niin monesta

syystä, etten nyt voi kertoa teille niitä kaikkia», vastasi Patches
nauraen. »Ja saanko nyt kysyä, mikä taikavoima tuo teidät tänne
kuin sadun hyvän haltian epätoivoisen muukalaisen luo? Mistä
löysitte uskottoman Snipini? Mistä tiesitte, missä olin? Missä on
Risti-Kolmio-Kartano? Kuinka monta mailia on lähimmälle lähteelle?
Onko minun mahdollista ehtiä kotiin illalliselle?»

Katsoen mieheen tyttö nauroi, niin kuin vain Kitty Reid voi nauraa.

»Te vain teette pilaa minusta», torui mies. »Niin kaikki tekevät.
Eikä se ole ihme, olen itse nauranut itselleni koko päivän.»

»Vastaan ensimmäiseksi teidän viimeiseen kysymykseenne»,

vastasi tyttö. »Kyllä ehditte vielä Risti-Kolmio-Kartanoon illalliselle,
jos lähdette heti. Minä selitän teille muun ratsastaessamme.»

»Aiotteko näyttää minulle tietä?» huudahti Patches innokkaasti.

»Luulen sen olevan parasta», arveli tyttö empien.

»Nytpä tiedän varmasti, että olette hyvä haltia tai enkeli tai jokin
muuta sentapainen», tuumi Patches sovittaen jalkansa jalustimeen.
»Mutta yksi asia teidän täytyy sanoa minulle, ennen kuin lähden
askeltakaan edes illallista kohden. Kuinka pitkä matka on laitumen
kulmaukseen?»

Tyttö katsahti häneen hämmästyneenä. »Laitumen

kulmaukseen?»

»Niin, tiesin tietenkin, että jos lähtisin seuraamaan aitaa, kiertäisin

laitumen ja palaisin lopuksi samaan paikkaan, mistä olin lähtenyt.
Sitä varten kuljin aina samaan suuntaan. Ajattelin voivani päättää
työni ja päästä kotiin, vaikka Snip pakottaisikin minut toimittamaan
aitaratsastuksen jalkaisin.»

»Mutta ettekö tiedä, että tämä on juoksulaidun?» kysyi tyttö hänen

silmiensä säihkyessä vallattomasti.

»Niin Rovasti sanoi», myönsi Patches. »Mutta vaikka se

juoksisikin jonnekin, niin täytyyhän siitä tulla loppu. Mutta minä en
voinut löytää kulmaa.»

»Juoksulaitumella ei ole lainkaan kulmaa», nauroi tyttö.

»Ei lainkaan kulmaa?»

 Tyttö pudisti päätään, ikäänkuin kykenemättä enää lausumaan
sanaakaan purskahtamatta nauruun.

»Eikö se kierrä mitään — laidunta, tarkoitan?»

Jälleen tyttö pudisti päätään.

»Se häviää siis jonnekin etäisyyteen ja loppuu siellä?»

Tyttö nyökkäsi. »Täältä on varmaan kahdeksantoista tai

kaksikymmentä mailia sen päähän.»

»No, onpa se aita!» huudahti Patches luoden katseensa

vuoririnteelle, jota kohden hän niin urheasti oli taivaltanut. »Onko
teidän mielestänne kauniisti tehty kunnialliselta aidalta? Ja Kovasti
käski minun olla kotona ennen illan tuloa!»

Sitten he nauroivat yhdessä — nauroivat niin, että hevoset

mahtoivat ihmetellä tätä äkkinäistä ilonpurkausta.

Heidän ratsastaessaan kotiinpäin selitti tyttö Patchesille

juoksuaitojen tarkoituksen ja miten ne päättyvät niin monen mailin
päässä ja niin etäällä lähteistä, että karja harvoin löytää tien toiselle
puolelle.

»Ja nyt taikavoimanne selitys!» sanoi Patches. »Te olette saanut

mitä typerimmän, hullunkurisimman, niin, suorastaan järjettömän
aidan näyttämään tarkoituksenmukaiselta, luonnolliselta ja aivan
järkevältä. Olkaa kiltti ja selittäkää, mitenkä saatoitte tulla Snip
mukananne minua pelastamaan?»

»Joka siis myöskin oli typerää, hullunkurista ja järjetöntä?» kysyi

tyttö.
 »Joka oli yhtä ihanaa ja odottamatonta», vastasi Patches.

»Se on hyvin helposti selitettävissä», selitti tyttö. »Minä olin —»

Hän epäröi. »No niin, olin kyllästynyt kaikkeen ja lähdin päivällisen
jälkeen Stellan luo asialle.»

»Asialle?» kysyi Patches.

Tyttö nyökkäsi iloisesti. »Sieluni vuoksi. Stella on mainio

sielunlääkäri. Paras minkä tunnen, paitsi yhtä, ja hän asuu kaukana
täältä — kaukana idässä, Clevelandissa Ohiossa.»

»Niin, minäkin tunnen hänet», vastasi Patches vakavasti.

Ja heidän nauraessaan yhdessä tämän väitteen

mahdottomuudelle he eivät tienneet, kuinka sananmukaisesti tosi se
kaikesta huolimatta oli.

»Niin, minä olin tietenkin kuullut teistä», jatkoi tyttö. »Phil kertoi
minulle viime kerralla käydessään meillä, kuinka te olitte yrittänyt
ratsastaa villillä oriilla. Phil pitää teitä aivan suurenmoisena
miehenä.»

»Niin tietysti», vastasi Patches ivallisesti. »Annoin silloin

kerrassaan loistavan näytteen taidostani.»

»Ja sen vuoksi», pitkitti tyttö, »olin vastoin tahtoani huolissani

meidän keskuuteemme tulleen muukalaisen hyvinvoinnista. Sitä
paitsi on se vieraanvaraisuuden vaatimus näillä seuduin. Ettekö usko
sitä?»

»Tietenkin, tietenkin. Ettehän voinut muuta kuin tiedustella

vointiani», myönsi Patches kohteliaasti.
 »Ja sitten Stella todellakin teki sieluni terveeksi jälleen; tai ainakin
hän teki minut toistaiseksi rauhalliseksi.»

Patches kohtasi vallattoman, leikillisen, nauravan katseen tytön

silmistä. »Nyt teette taas pilaa minusta», hän sanoi nöyrästi.
»Tiedän, että minun pitäisi itsenikin nauraa itselleni, mutta —»

»No, ettekö ymmärrä?» huudahti tyttö. »Tohtori Stella määräsi

minulle runsaan annoksen keskustelua ainoasta tapahtumasta, mikä
moneen kuukauteen on sattunut koko seudulla.»

»Tarkoitatteko minua?» kysyi Patches.

»Ettekö sitten ole hyvä puheenaihe?» vastasi tyttö.

»Taidanpa olla», hymyili Patches. »No niin, ja entä sitten?»

»Lähdin paljon iloisempana takaisin kotiinpäin.»

»Niinkö?»

»Olin niin paljon iloisempi, että päätin ratsastaa kotiin kiertotietä,

kenties Black Hillin huipun kautta — kenties Hevosuittamolle, missä
varmaan tapaisin isän kotimatkalla Fair Oakista, minne hän lähti tänä
aamuna.»

»Ymmärrän.»

»No niin, sitten tapasin Snipin, joka oli matkalla Risti-Kolmioon.

Tiesin, että vanha Snip oli teidän hevosenne.» Hän hymyili kuin
lievittääkseen arvostelua, minkä hän sanoillaan tahtomattaan antoi
Patchesin ratsastuskelpoisuudesta.

»Juuri niin», myönsi Patches ymmärtäen hänen ajatuksensa.

 »Ja pelkäsin, että teille kenties oli sattunut jotakin, vaikka en
toisaalta käsittänyt, miten se olisi ollut mahdollista, kun kerran
ratsastitte Snipillä. Sitten otin sen kiinni —»

Mies keskeytti kiihkeästi: »Millä tavoin?»

»Milläkö tavoin? Tietenkin lassollani», vastasi tyttö, ikään kuin se

olisi ollut maailman luonnollisin asia.

»Te otitte hevosen kiinni lassolla?» toisti Patches hitaasti.

»Kuinka minun siis teidän mielestänne olisi pitänyt ottaa se

kiinni?» kysyi tyttö.

»Mutta — mutta eikö se juossut?»

Tyttö nauroi. »Tietenkin se juoksi. Niin kaikki hevoset tekevät

karatessaan. Mutta Snip ei ikinä voittaisi minun Midnightiäni.»

Mies pudisti päätään katsoen tyttöön vilpittömän ihailevasti, aivan

kuin nyt vasta olisi käsittänyt, mikä harvinainen ja ihastuttava olento
hänen edessään seisoi.

»Ja te osaatte ratsastaa ja heittää lassoa niin hyvin?» hän kysyi

epäillen.

Tyttö lehahti hehkuvan punaiseksi, ja ruskeissa silmissä välähti

salama. »Te pidätte minua rajuna ja miesmäisenä», hän vastasi
kiivaasti. »Teidän mielestänne minun olisi varmaankin pitänyt
ratsastaa kotiin huutaen aito naisellisesti apua.»

»Ei, ei», väitti Patches vastaan. »Sitä en ajatellut. Minä vain

ihmettelin taitavuuttanne. Voi, minä antaisin — niin, mitäpä en
antaisikaan, jos pystyisin samaan kuin te!»

Hänen vilpittömyytensä oli ilmeinen ja Kitty oli kohta taas sulaa

auringonpaistetta. Ihastuttava hymy osoitti hänen antaneen anteeksi.

»Katsokaahan», hän selitti, »olen asunut koko ikäni täällä paitsi

kolme vuotta, jotka vietin koulussa. Isä on opettanut minut
käyttämään lassoa, ratsastamaan ja ampumaan, sillä se kuuluu
meidän elämäämme ja on toisinaan aivan yhtä tarpeellista kuin
idässä on tuntea aikataulut, vuokra-autot ja hotellit.»

»Ymmärrän», vastasi Patches kohteliaasti. »Olin typerä, kun en

tullut ajatelleeksi sitä. Pyydän anteeksi, että keskeytin. Olitte siis juuri
lassollanne ottanut kiinni Snipin, kun se yritti karata — se oli yhtä
yksinkertaista kuin käskeä autoa ajamaan Euclid Avenuen numeroon
tuhatkaksi — ja siinä nyt olette.»

»Te tunnette Clevelandin?» huudahti tyttö.

Patches ällistyi hetkiseksi. Sitten hän sanoi huolettomasti:

»Tottahan jokainen on kuullut puhuttavan kuuluisasta Euclid
Avenuesta. Mutta mistä tiesitte, mihin Snip oli jättänyt minut?»

»Stella kertoi minulle teidän lähteneen korjaamaan juoksuaitaa»,

vastasi tyttö, tahdikkaasti hyväksyen miehen välttelevän vastauksen
hänen kysymykseensä, »Ratsastin aidan vierustaa. Niin kuin näette,
ei se ollut lainkaan satumaista.»

»Enpä tiedä kuinka satumaista se oli», vastasi mies verkkaisesti.

»Tämä on niin ihmeellinen maa — minun mielestäni — ettei täällä
koskaan saa olla varma mistään. Ainakaan en minä. Mutta kenties
se on oma syyni.»
 »Ja pidättekö tästä ihmeellisestä maasta, niin kuin sitä sanotte?»

»Ihailen suunnattomasti kaikkia sen ihmisiä», vastasi Patches.

»En ole koskaan ennen tavannut sellaisia miehiä — enkä sellaisia
naisia», päätti hän hymyillen.

»Mutta pidättekö te siitä?» intti tyttö. »Pidättekö elämästä täällä —

työstänne — tahtoisitteko elää täällä koko elämänne?»

»Kyllä ja en», vastasi mies empien.

»Niin», virkkoi tyttö hiukan katkerasti ja uhmamielisesti kuten

Patchesista tuntui, »sehän ei tosiaan merkitse teille kovin paljon,
pidättekö siitä vai ette, sillä te olette mies. Jollette ole tyytyväinen
ympäristöönne, voitte jättää sen — lähteä muuanne — juurtua
elämään jossakin muualla kaukana täältä.»

Mies pudisti päätään hämillään tytön vakavuudesta. »Se ei aina

pidä paikkaansa. Voiko mies siksi, että on mies, aina tehdä kaiken,
minkä haluaa?»

»Jos hän vain on kyllin voimakas», väitti tyttö. »Mutta naisen

täytyy aina taipua toisten ihmisten mielen mukaan.»

Nyt Patches oli varma hänen äänensävynsä uhmasta.

Tyttö jatkoi: »Ettekö voi, jollei elämä täällä tyydytä teitä, lähteä
muualle?»

»Kyllä, mutta en minne hyvänsä, mihin haluni minua vetäisi.

Kenties joku sheriffi etsii minua. Kenties olen karannut vanki. Kenties
— oh, tuhansia seikkoja!»
 Tyttö ei voinut vakavuudestaan huolimatta pidättää nauruaan.

»Mitä hullutuksia!»

»Miksi niin, hullutuksia? Mitä te ja ystävänne tiedätte minusta?»

»Me tiedämme, että te ette ole sellainen mies», vastasi tyttö

lämpimästi, »sillä», hän epäröi, »sillä te ette kerta kaikkiaan ole sitä
maata.»

»Tarkoitatteko kenties, ettei minussa ole miestä kylliksi tehdäkseni

pahaa ja joutuakseni vangiksi?» kysyi Patches, eikä Kitty saattanut
erehtyä hänen äänensä katkerasta soinnista.

»Mitä ihmettä, herra Patches!» hän huudahti. »Kuinka voitte luulla

minun tarkoittavan sellaista? Antakaa minulle anteeksi! Ihmettelin
vain, mitä teidänlaisenne hienosti sivistynyt mies saattaa löytää tästä
yksitoikkoisesta elämästä? Tiedän uteliaisuuteni olevan
anteeksiantamatonta, mutta minäpä sanon teille, että me kaikki
ihmettelemme, miksi oikeastaan olette täällä.»

»Se on selvä», vastasi mies hymyillen taas omituista hymyään.

»En sano teille muuta, kuin että olen täällä samasta syystä, joka ajoi
teidät rouva Baldwinin luo tänään iltapäivällä.»

»Sielunne parantamiseksi?» kysyi tyttö sydämellisesti.

»Juuri niin», vastasi Patches vakavasti. »Sieluni pelastamiseksi.»

»Hyvä, herra Patches, toivotan sielullenne pikaista parantumista»,

huudahti Kitty hilpeästi pysähdyttäen hevosensa ja ojensi kätensä
seuralaiselleen. »Tässä eroavat tiemme. Tuolla näette Risti-Kolmion
rakennukset. Minä lähden tätä tietä.»
 Patches ei salannut ihailuaan tarttuessaan tytön käteen ja
puristaessaan sitä lujasti vastasolmitun ystävyyden merkiksi.

»Kiitos, neiti Reid. Toistan vieläkin, että Rovastin arvostelu on

eittämätön.»

Tämä vastaus miellytti Kittyä silminnähtävästi.

»Kuulkaahan», hän sanoi ikäänkuin haluten osoittaa ystävyyttään,

»kai tiedätte, mitä teillä on odotettavissa Will-sedältä ja pojilta, kun
he saavat kuulla pikku seikkailustanne?»

»Tietenkin tiedän», vastasi Patches kuin alistuen kaikkeen.

»Ja annatteko heidän nauraa kustannuksellanne?»

»Suon sen ilon heille kernaasti, neiti Reid.»

»Mutta miksi ette kernaammin itse pysy naurajana?»

»Kuinka niin?»

»No, he luulevat teidän tekevän jonkin tyhmyyden, eikö niin?»

»Niin he aina luulevat. Ja minun on tunnustettava, että hyvin

harvoin petän heidän luuloaan», hän lisäsi äänessään
veitikkamainen sävy.

»Olenpa varma», jatkoi tyttö miettiväisenä, »että Rovasti tahallaan

jätti selittämättä teille juoksuaidan erikoisuuden.»

»Myönnän, että hänen aikaisempi menettelynsä antaa aihetta

siihen otaksumaan.»
 »No niin, jos niin on, miksi ette ratsasta huolettomasti kotiin ja
ilmoita hänelle päättäneenne työnne ikäänkuin ei mitään olisi
tapahtunut?»

»Tarkoitatteko, että te ette sano sanaakaan asiasta?» huudahti

Patches.

Tyttö nyökkäsi hilpeästi. »Sanoin heille jo tänään, ettei ole

rehellistä peliä, kun ei kukaan muu kuin Stella pidä teidän
puolianne.»

»Olette laupias samarialainen! Saatatte minut suorastaan

musertavaan kiitollisuudenvelkaan!»

»Sen parempi», nauroi Kitty. »Minua ilahduttaa, että ajattelette

siten. En karhua maksua, ennen kuin jonakin päivänä, kun olen
kauheassa hädässä, mutta silloin saattekin maksaa täyden mitan.
Näkemiin!»

Patches katsoi hänen jälkeensä, kunnes hän hävisi näkyvistä.

Sitten hän ratsasti onnellisena kotiinpäin vastaanottaakseen
omatunto hiukan huonona, mutta sydän kevennä, toisten onnittelut
nopean paluun johdosta.

Samana iltana Phil hävisi hämärän tullen. Ja hiukan myöhemmin

Jim Reid ratsasti Risti-Kolmion portista.

Pata-Koukku-S:n omistaja oli kookas mies, pitkä ja hartiakas,

suorapuheinen ja varma, mikä ainakin vieraaseen saattoi tehdä
rehentelevän vaikutuksen. Kun Patches esiteltiin hänelle, tarkasteli
karjakartanon omistaja häntä arvostelevin katsein, vastasi varsin
lyhyesti hänen tervehdykseensä ja käänsi pian hänelle selkänsä
ryhtyen juttelemaan tutumpien perheenjäsenten kanssa.

Tunnin verran he keskustelivat seudun yleisistä asioista, kuten

naapurien kesken on tapana. Sitten vieras nousi lähteäkseen, ja
Rovasti saattoi häntä. Kun he olivat ehtineet muutaman askelen
päähän, niin että portailla istuvat eivät enää saattaneet kuulla heidän
ääntään, kysyi Reid matalalla äänellä: »Oletko hiljan huomannut
mitään erikoista karjassasi, Will?»

»En. Emme ole juuri käyneetkään sitä tarkastamassa viime

aikoina. Phil ja pojat ovat puuhanneet hevosten kanssa joka päivä,
eikä uudesta miehestä ole vielä suurtakaan apua.»

»Kuka hän on?» kysyi Reid.

»En tiedä muuta, kuin että hän sanoo nimensä olevan Patches.»

»Hullunkurinen nimi», murahti Reid.

»Onpa kyllä, mutta hullunkurisia nimiä on paljon, Jim», vastasi

Rovasti tyynesti. »Enpä tiedä, onko se sen hullunkurisempi kuin
Skinner tai Foote tai Hogg tai sadat muut. Me emme vain ole
koskaan sattuneet kuulemaan sitä, siinä kaikki.»

»Mistä hänet löysit?»

»Hän tuli tänne ja pyysi työtä. Hän on aivan kokematon, mutta

hänellä on hyvää tahtoa ja taipumusta myöskin.»

»Minä en huolisi vieraita talooni», virkkoi Jim mutkattomasti.

 »Lorua!» vastasi Rovasti. »Monet parhaista miehistäni olivat
minulle ventovieraita, kun pestasin heidät palvelukseeni. Sinä ja
minä olisimme vieraita, jos menisimme muutamia maileja edemmäs
Williamson Valleyta. Patches on kelpo mies, sen takaan. Tänäänkin
hän on ollut koko päivän yksinään ulkona korjaamassa juoksuaitaa.»

»Juoksuaitaa?»

»Niin, se on paikoitellen kurjassa kunnossa.»

»Niin on, ja minä näin tänään parisataa yardia aidan toisella

puolen,
Tailholtin puolella nimittäin, vasikan, joka oli vasta merkitty
Tailholt-raudalla, ja lyönpä vetoa vaikka tuhat dollaria, että se oli
Risti-Kolmion lehmän vasikka.»

»Mitä syytä sinulla on luulla niin?» kysyi Rovasti rauhallisesti.

»Se muistutti täydelleen sinun Hereford-karjaasi, ja kun olin

ratsastanut puoli mailia eteenpäin, näin tällä puolen lehmäsi, joka oli
kadottanut vasikkansa.»

»He tietävät, että meillä on niin kiire, ettemme ehdi pitää tarkkaa
huolta karjastamme», virkkoi Rovasti.

»Jos olisin sinun sijassasi, lähettäisin jonkun taatuista miehistäsi

tarkastamaan juoksuaitaa», vastasi Jim merkitsevästi, hypätessään
satulaan.

»Nyt iskit kirveesi kiveen, Jim», vastasi Rovasti vakavasti. »Se

mies ei erota Risti-Kolmion merkkiä Viisikulmiosta tai Pata-Koukku-
S:stä.»
 »Se on sinun asiasi, Will. Ajattelin vain, että olisi parasta sanoa se
sinulle», murahti Jim. »Hyvää yötä.»;

»Hyvää yötä, Jim! Kiitos käynnistäsi.»

VII LUKU.

Iltahämärissä.

Kun Kitty Reid sanoi Patchesille, että syynä hänen käyntiinsä

rouva Baldwinin luona oli hänen sielunsa sairaus, piili hänen
leikillisissä sanoissaan vakava pohjasävy. Mutta vielä enemmän kuin
tämä syy oli hänet ajanut Risti-Kolmioon halu nähdä muukalainen,
josta oli kuullut paljon kerrottavan. Phil oli sanonut, että Kitty
varmasti pitäisi Patchesista. Philin sanojen mukaan puhui tämä
Kittyn kieltä: osasi kertoa ihmisistä ja kirjoista ja kaikesta muusta,
mistä Williamson Valleyn asukkailla ei ollut kaukaisinta
aavistustakaan.

Mutta ratsastaessaan kotiinpäin sanottuaan hyvästi Patchesille

tunsi tyttö ristiriitaisten ajatusten viiltelevän mieltään. Hän oli
tyytyväinen kohtaukseen; Patches oli herättänyt hänen
mielenkiintoaan ja huvittanut häntä. Hän iloitsi tästä pienestä
seikkailusta, joka ainakin yhdeksi iltapäiväksi oli tuonut hiukan
vaihtelua yksitoikkoiseen, arkiseen elämään. Mutta toisaalta oli
muukalainen, jonka Kitty vaistomaisesti tunsi kuuluvan toiseen
maailmaan kuin se, missä hän itse oli syntynyt ja viettänyt
lapsuutensa, herättänyt hänessä kaipuun kaikkeen siihen, jota hän
kotoisessa elämässään ikävöi. Muukalainen oli saattanut hänen
mielensä levottomaksi ja tyytymättömäksi. Ja siitä Kitty oli
vilpittömästi pahoillaan. Hän ei tahtonut kaivata pois kotoaan, hän oli
koettanut tukahduttaa sielunsa ikävän ja kaipauksen. Hän oli
monesti katunut niitä kolmea vuotta, jotka oli viettänyt koulussa. Ja
kuitenkin oli niillä vuosilla ollut suuri merkitys hänen elämässään; ne
olivat olleet ihania vuosia. Mutta kaikesta huolimatta tuntui Kittystä
— nyt kun hän jälleen oli kotona ja kouluaika oli häipynyt
menneisyyteen — että ne olivat kylväneet hänen mieleensä vain
kaipausta ja ikävää.

Siihen saakka, kun tämä ensimmäinen suuri muutos —

kouluunlähtö — hänen elämässään tapahtui, oli se maailma, missä
hän oli syntynyt ja kasvanut, ollut hänelle kaikki kaikessa. Hänen
lapsuutensa päivät olivat olleet iloisia ja huolettomia, kuten hänen
isänsä nuorten varsojen, jotka hilpeinä temmelsivät laitumilla. Ne
harrastukset, jotka täyttivät hänen isänsä ja äitinsä päivät, olivat
täyttäneet hänenkin päivänsä, ja hänen naapureittensa ja ystäviensä
surut ja ilot olivat olleet hänenkin surunsa ja ilonsa. Ja tärkein tekijä
hänen varhaisimmasta lapsuudestaan hänen naiseksi
kehittymiseensä saakka oli Phil, hänen leikkikumppaninsa,
koulutoverinsa, suojelijansa, sankarinsa ja orjansa. Ja että Phil oli
hänen paras ystävänsä ja nuoruudenrakastettunsa, tuntui Kittystä
yhtä luonnolliselta kuin hänen suhteensa vanhempiinsa. Hänestä
tuntui varmalta, että kaikki aina olisi jäävä silleen.

Ja sitten olivat tulleet nuo vuodet — kypsymisaika tytöstä nuoreksi

naiseksi — jolloin hän kotiseutunsa yksinkertaisesta ja
luonnonraikkaasta elämästä oli siirtynyt maailmaan, jossa ihmistä
arvostellaan keinotekoisten sivistysarvojen ja ulkonaisten
ominaisuuksien mukaan. Kittyn syntymämaassa arvostellaan miestä
mieskuntoisuuden mittakaavan mukaan, naista hänen
naisellisuutensa perusteella. Rohkeus, voimakkuus, vilpittömyys,
kunnia, työkelpoisuus — ne olivat miehen luonteen parhaat
perusominaisuudet siinä maassa, jossa Kitty oli elänyt varhaisimman
nuoruutensa; ja samoin ovat ne, vaikkakin herkemmässä ja
hellemmässä muodossa, naisen kauneimmat mainesanat. Mutta
Kitty oli jättänyt nämä arvot taakseen muuttaakseen ympäristöön,
jossa vallan toiset avut ovat ensi sijalla. Täällä uudessa maailmassa
hän oppi, että miehiä ja naisia ei tule mitata heidän miehekkyytensä
tai naisellisuutensa perusteella — ei voiman, vaan koulutuksen
mukaan, ei rohkeuden, vaan älyllisen kehityksen mukaan, ei
mielenlaadun, vaan tapojen mukaan, ei kunnian, vaan menestyksen
mukaan, ei työkelpoisuuden, vaan yhteiskunnallisen aseman
mukaan, jonka usein määräävät muut seikat kuin työkuntoisuus.

Ensimmältä oli Kittyä tenhonnut ja kiinnostanut tämä

monivivahteinen, loistava ja ikuisesti vaihteleva elämä. Sitten hän oli
kyllästynyt siihen ja palavasti kaivannut takaisin kotiin. Mutta
kuukausien kuluessa hän oli yhä enemmän tottunut uuteen
ympäristöönsä ja sulautunut sen elin- ja ajatustapoihin. Ja juuri kun
Kitty oli päässyt tälle asteelle, oli hänen koulutuksensa lopussa ja
hänen oli palattava takaisin kotiin, maahan, missä Granite Mountain
harmaana ja jykevänä ja järkkymättömänä valvoo ihmislasten
kohtaloita.

Palattuaan oli Kitty ensimmäisinä päivinä osoittanut vilkasta

harrastusta kaikkeen, mitä kotona tapahtui. Kotielämä
yksinkertaisine tottumuksineen ja sydämellisine omaisineen ja
naapureineen tuntui Kittystä kotoiselta satamalta, johon hän pitkien
harharetkien jälkeen jälleen oli laskenut ankkurinsa. Ja Phil oli
miehisessä voimakkuudessaan ja yksinkertaisessa rehtiydessään
saanut Kittyn tuntemaan yhä suurempaa kiintymystä
syntymämaahansa.

Mutta kun ensimmäisten päivien hilpeä rupattelu oli lopussa, kun

kaikki entiset ystävät olivat käyneet Kittyä tervehtimässä ja kaikki
puheenaiheet ehtyneet, alkoi Kittylle selvitä, mitä hänen
koulutuksensa, kuten hänen vanhempansa sitä sanoivat, oikeastaan
oli hänelle merkinnyt. Näiden kolmen vuoden vaikutusta hänen
elämäänsä ei saattanut pyyhkiä jäljettömiin. Koko siitä ajatus- ja
katsomustavasta, jonka hän näiden kuluessa oli omaksunut, hän ei
saattanut enää irtautua. Sen vuoksi ei Kitty saattanut olla tuntematta
syvää juopaa kotoisen elämänsä ja sen elämän välillä, johon hän
näiden kolmen vuoden jälkeen tunsi kuuluvansa.

Meidän on usein pakko tehdä vertailuja, vaikka emme sitä mielisi.

Kitty teki todellakin parhaansa suurentaakseen omissa silmissään
niiden olojen ja ihmisten arvoa, jotka olivat täyttäneet hänen
lapsuutensa, mutta kaikesta huolimatta oli se sangen vähäinen
mitattuna sillä mittapuulla, joka hänen saamansa koulutuksen
mukaan oli tärkein ihmisiä ja oloja arvosteltaessa. Philin terve,
miehekäs voima ja rehtiys — yhtä ryhdikäs kuin viilien hevosten,
joista hän oli saanut nimensä — jäivät pakostakin varjoon, koska hän
ei kyennyt pukemaan komeaa vartaloaan hienon sivistyksen
vaatimaan tapaan. Hänen yksinkertainen ja suoraviivainen
maailmankatsomuksensa teki Kittyyn hiomattoman, epähienon,
karkean vaikutuksen. Hänen rehti luonteensa ja luontainen
älykkyytensä, joka jokapäiväisestä ympäristöstä löysi runsasta
virikettä hänen ajatuselämälleen, näyttivät Kittyn silmissä
sivistymättömyydeltä ja suurkaupunkilaiselämän vaatiman
seurustelukyvyn puutteelta.
 Koko naisellisen sydämensä voimalla Kitty oli taistellut näitä
vertailuja vastaan — ja jatkanut niiden tekemisiä. Kaikki, mikä hänen
luonteessaan kuului Granite Mountainin maahan, siihen maahan,
joka oli hänet synnyttänyt, tunsi vetovoimaa Philin puoleen, mutta
kaikki se, minkä hän kolmena kouluvuotenaan oli oppinut ja
omaksunut, työnsi tämän yhä kauemmaksi tytön sydämestä. Ja nyt
oli hänen kohtauksensa Patchesin kanssa jälleen kiihdyttänyt ja
yllyttänyt näitä voimia, jotka syvensivät juopaa hänen ja Philin välillä,
ja ajatustensa myrskyävässä ristiaallokossa hän tunsi vihaavansa
maata, jota rakasti, kammoavansa elämää, joka kiehtoi
vastustamattomalla tenhovoimallaan, halveksivansa niitä, joihin oli
kaikilla sydämensä siteillä kiintynyt, ja kieltävänsä tunteen, josta
hänen sydämensä iloitsi ja ylpeili.

Kittyn herätti näistä tuskaisista mietteistä hänen kaksi nuorempaa

veljeään, jotka kotiveräjällä törmäsivät häntä vastaan ottaakseen
haltuunsa hänen hevosensa ja viedäkseen sen talliin. Oli jo miltei
illallisaika, ja Kitty riensi äitinsä luo keittiöön pysähdyttyään pihalle
juomaan siemauksen raitista, virkistävää vettä.

Rouva Reid työskenteli parhaillaan keittiössä, nuorin poikansa

Jack apunaan. Hän oli vartaloltaan hiukan Kittyä lyhyempi, jonkin
verran pyylevyyteen taipuva nainen, ja hänen kasvoillaan asusti
tyyni, hillitty rauha, kuten usein naisilla, jotka nurkumatta suorittavat
vaativan työnsä kodin vaalijana. Hänen silmiensä loiste hänen
puhuessaan Kittystä tai kuullessaan jonkun toisen lausuvan hänen
nimensä ilmaisi, mitenkä suuri tila ainoalla tyttärellä oli äidin
sydämessä.

Heidän puuhaillessaan kotoisissa töissä kertoi tyttö

yksityiskohtaisesti äidilleen keskustelun Risti-Kolmion emännän