Art, Religion and Resistance in

(Post-)Communist Romania: Nostalgia

for Paradise Lost 1st ed. Edition Maria
Alina Asavei
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/art-religion-and-resistance-in-post-communist-romani
a-nostalgia-for-paradise-lost-1st-ed-edition-maria-alina-asavei/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Street Art of Resistance 1st ed. 2017 Edition Sarah H.

Awad (Editor)

https://ebookmass.com/product/street-art-of-resistance-1st-
ed-2017-edition-sarah-h-awad-editor/

Regional Integration, Development, and Governance in

Mesoamerica 1st ed. 2020 Edition Alina Gamboa

https://ebookmass.com/product/regional-integration-development-
and-governance-in-mesoamerica-1st-ed-2020-edition-alina-gamboa/

Lege et Lacrima (Lost Hope Book 1) Alina Comsa

https://ebookmass.com/product/lege-et-lacrima-lost-hope-
book-1-alina-comsa/

Feminist Art in Resistance: Aesthetics, Methods and

Politics of Art in Turkey Elif Dastarl■

https://ebookmass.com/product/feminist-art-in-resistance-
aesthetics-methods-and-politics-of-art-in-turkey-elif-dastarli/
Metamorphic Imagery in Ancient Chinese Art and Religion
1st Edition John S Major

https://ebookmass.com/product/metamorphic-imagery-in-ancient-
chinese-art-and-religion-1st-edition-john-s-major/

Islam and Muslim Resistance to Modernity in Turkey 1st

ed. 2020 Edition Gokhan Bacik

https://ebookmass.com/product/islam-and-muslim-resistance-to-
modernity-in-turkey-1st-ed-2020-edition-gokhan-bacik/

Irish Urban Fictions 1st ed. Edition Maria Beville

https://ebookmass.com/product/irish-urban-fictions-1st-ed-
edition-maria-beville/

Living and Dying in a Virtual World: Digital Kinships,

Nostalgia, and Mourning in Second Life 1st ed. Edition
Margaret Gibson

https://ebookmass.com/product/living-and-dying-in-a-virtual-
world-digital-kinships-nostalgia-and-mourning-in-second-life-1st-
ed-edition-margaret-gibson/

Late Capitalist Freud in Literary, Cultural, and

Political Theory 1st ed. Edition Maria-Daniella Dick

https://ebookmass.com/product/late-capitalist-freud-in-literary-
cultural-and-political-theory-1st-ed-edition-maria-daniella-dick/
MODERNITY, MEMORY AND
IDENTITY IN SOUTH-EAST EUROPE

Art, Religion and

Resistance in (Post-)
Communist Romania
Nostalgia for Paradise Lost

Maria Alina Asavei

 Modernity, Memory and Identity
in South-East Europe

Series Editor
Catharina Raudvere
Department of Cross-Cultural and Regional Studies
University of Copenhagen
Copenhagen, Denmark
This series explores the relationship between the modern history and pres-
ent of South-East Europe and the long imperial past of the region. This
approach aspires to offer a more nuanced understanding of the concepts
of modernity and change in this region, from the nineteenth century to
the present day. Titles focus on changes in identity, self-representation and
cultural expressions in light of the huge pressures triggered by the interac-
tion between external influences and local and regional practices. The
books cover three significant chronological units: the decline of empires
and their immediate aftermath, authoritarian governance during the twen-
tieth century, and recent uses of history in changing societies in South-­
East Europe today.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/15829
 Maria Alina Asavei

Art, Religion
and Resistance in
(Post-)Communist
Romania
Nostalgia for Paradise Lost
Maria Alina Asavei
Department of Russian and East European Studies
Charles University
Prague, Czech Republic

ISSN 2523-7985     ISSN 2523-7993 (electronic)

Modernity, Memory and Identity in South-East Europe
ISBN 978-3-030-56254-0    ISBN 978-3-030-56255-7 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-56255-7

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2020
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
    v

Christian Paraschiv in ateiler, 1980, courtesy of the artist

 Acknowledgements

This book is the outcome of incessant intellectual exchanges with artists of

different ages and alignments, historians, political theologians, anthropol-
ogists and political theorists. It was developed in several years, and it is
intended as a contribution to illuminating the under-explored relationship
between political art and religion. I gratefully acknowledge the invaluable
support of the Orthodox Christian Studies Centre at Fordham University
that provided me with funding as a National Endowment for the
Humanities Faculty Fellow in 2018–2019. Further support was provided
by the PRIMUS/HUM/12 (Beyond Hegemonic Narratives and Myths)
at the Institute of International Studies, Charles University in Prague. I
am thankful to my department (Russian and East European Studies) for
the freedom of research.
The constant support of several academics and friends was pivotal to
this book project. I would like to express my deepest gratitude to Caterina
Preda, Katerina Kralova, Jiri Vykoukal, Alexis Bushnell, Jake Maze, Andrei
Stavila, Alexandra Oprea and Jiri Kocian for their constant support and
constructive input. I am also extremely lucky to have exchanged precious
information on religious thought and prophetic imagination with my for-
mer students, especially with Mohamed Mutasim and Zafer Nahhas dur-
ing the summer schools in Tbilisi (Georgia) and Amman (Jordan). Last
but not least a huge thank you goes to the visual artists and musicians who
granted me permission to publish images of their artworks: Ion Grigorescu,
Christian Paraschiv, Ciprian Mureşan, Marian and Victoria Zidaru, Dragoş
Alexandrescu, Dan Acostioaei and Octavian Nemescu.

vii
 Praise for Art, Religion and Resistance
in (Post-)Communist Romania

“This book offers a fascinating window into art production in the former Eastern
bloc that transcends existing artistic labels and genres. Through this comparative
analysis of pre- and post-1989 resistant religious art in Romania, Asavei invites the
reader to re-evaluate ‘religious’ art that is usually pigeonholed into categories of
pre-modern/secular or anachronistic ‘folk art.’ Applying an impressive command
of theoretical approaches, the author draws on multiple disciplines to explore the
religion-politics-art intersection as it emerges in specific historical moments and
places. Particularly, the book illustrates the quest for deeper meanings and higher
ideals that are present in art resistant both to communist totalitarian contexts and
a post-1989 capitalist consumerism. This book is both smartly and accessibly writ-
ten. It will be a gem for social science and humanities scholars alike.”
—Susan C. Pearce, East Carolina University, USA

“Asavei’s book is a carefully documented study of the interactions among art, poli-
tics, and religion in the context of communist and post-communist Romania. I
applaud Asavei’s effort to make visible the ways in which Romanian artists have
drawn on spiritual resources to respond to oppressive regimes and totalizing ide-
ologies. Such a study will likely inspire other researchers to explore art-driven
practices of resistance in other geographic and cultural areas.”
—Iulian Vamanu, University of Iowa, USA

“The particular question tackled in the book, which is also the main source of its
originality, is the extent to which the Orthodox cult and the art built around it,
situated in between the ‘East’ and the ‘West’ of world art at the time, in its various
guises, paradoxically both served and subverted the communist regime. The book
answers this through a number of concrete cases that are analyzed in detail, with
the help of a solid, up-to-date, interdisciplinary theoretical apparatus (coming
from art history, politics and the historical context of the time).”
—Maria-Sabina Draga Alexandru, University of Bucharest, Romania
 Contents

1 Art, Politics and Religion in (Post-)Communist Romania:

An Introduction  1

2 On the Varieties of Cultural Resistance During Romanian

Late Communism 35

3 Godless Religious Art of Romanian National Communism 63

4 Art, Nature and Ecologies of Transfiguration during

Romanian National Communism 89

5 Spiritual Ecologies and Meta-Byzantine: Music During

Nicolae Ceauṣescu’s Regime111

6 Contemporary Aesthetic Mysticism and Religious

Revitalization Movements137

7 The Body in (Post-)Communist Art: A Site of Salvation

and Resistance185

8 Religion Inspired Art and Politics: Neo-Orthodoxism as

Neo-Traditionalism?211

xi
xii Contents

9 Art as Resistance to the “Religious Affair” and

Consumerist Religion in Post-­Communist Romania249

10 Looking Forward: Looking Back Through the Three

Lenses of Art, Politics and Religion285

Index303
 List of Figures

Fig. 1.1 Recomandarea UAP a Artistului Bâşcu Dumitru/UAP

recommendation of the Artist Bâşcu Dumitru (file 28/1961).
(Source: Central Historical National Archives of Romania) 8
Fig. 1.2 Răspunsul dat de UAP cercerii artistilor bisericeşti de a forma o
asociaţie/UAP’s answer to the Church Painters Artists
Association Request (file 57/1969, f.91). (Source: Central
Historical National Archives of Romania) 10
Fig. 3.1 Cenaclul UAP Târgovişte/UAP Cenacle Târgovişte (file
42/1972). (Source: Central Historical National Archives of
Romania)66
Fig. 3.2 Aurel Nedel, Burebista and His Masterpiece (1988). (Source:
Courtesy of the artist) 78
Fig. 5.1 Octavian Nemescu, Portrait (1980). (Source: Courtesy
of the artist) 121
Fig. 5.2 Octavian Nemescu’s three graphic variations of the score for
Metabizantinirikon (2017). (Source: Courtesy of the artist) 124
Fig. 5.3 Octavian Nemescu, Score for Non-Symphony. (Source:
Courtesy of the artist) 126
Fig. 6.1 Marian Zidaru, Heruvim Ucis/Killed Cherubim (2011).
(Source: Custody of the artist) 140
Fig. 6.2 Marian Zidaru, The Victim Eli, Eli Lama Sabachthani (2011).
(Source: Courtesy of the artist) 158
Fig. 6.3 Marian Ziadaru, Wandering Angel performance at Museum of
Art Craiova (2018) (Source: Courtesy of the artist) 163
Fig. 6.4 Victoria Zidaru, Hortus Deliciarum (2018). (Source:
Courtesy of the artist) 169

xiii
xiv List of Figures

Fig. 6.5 Victoria Zidaru, Palatul Mogoşoaia/Mogoşoaia Palace (2010).

(Source: Courtesy of the artist) 171
Fig. 6.6 Victoria Zidaru, In Fire (2018). (Source: Courtesy
of the artist) 173
Fig. 7.1 Ion Grigorescu, Porţi şi Vicleşuguri/Gates and Ploys (2017).
(Source: Courtesy of the artist) 198
Fig. 8.1 Ion Grigorescu, Patru Scene/Four Scenes (2006). (Source:
Courtesy of the artist) 227
Fig. 9.1 Criprian Mureşan, Monks (Video Still, 2011). (Source:
Courtesy of the artist) 257
Fig. 9.2 Unknown Author, Vreau și eu să fiu artist/I want to be an
artist too. (Photograph by the author) 259
Fig. 9.3 Dragoş Alexandrescu, Exercising Failure 1 (Video Still, 2013).
(Source: Courtesy of the artist) 266
Fig. 9.4 Dragoş Alexandrescu, Exercising Failure 2 (Video Still, 2013).
(Source: Courtesy of the artist) 267
Fig. 9.5 Ciprian Mureşan, Incorrigible Believers (2009). (Source:
Courtesy of the artist) 271
Fig. 10.1 Dan Acostioaei, Blowing in the Wind (2015). (Source:
Courtesy of the artist) 295
Fig. 10.2 Dan Acostioaei, Logos (2004). (Source: Courtesy of
the artist) 296
 CHAPTER 1

Art, Politics and Religion in (Post-)

Communist Romania: An Introduction

1.1   Introduction
Apart from the churchgoers and devotees of sacred icons, there is a less
explored category of contemporary cultural artefacts of religious inspira-
tion that populate the public cultural sphere of the former Eastern bloc.
The producers and consumers of these peculiar cultural productions are
devotees of a post-traumatic contemporary aesthetic mysticism. These
movements constitute veritable countercultures where religiosity and
resistance to current hardships overlap in the spiritual-political mission of
salvation. As Tara Isabella Burton noticed, the advent of contemporary
aesthetic mysticism “is a general post-liberal cast: a sense that classical and
contemporary liberalism—and its handmaiden, secularism—have failed,
not just as a political project but also as a cultural one. The ‘modern
world’ … is devoid of mystery, of sanctity, of a conception of a greater and
metaphysically meaningful Good.”1 What must be disentangled is the
extent to which religious cultural expressions not only fuel die-hard
nationalist sentiments, nativism, indigenism, right-wing messianic popu-
lism and homophobia, but the other side of the coin: namely the alterna-
tive narratives according to which religion-inspired cultural expressions
foreground human rights activism through the mediation of religious and
spiritual–inspired “arts of resistance.”
While there is a burgeoning amount of academic work on how right-­
wing populism, homophobia, or Romaphobia’s culture war employs

© The Author(s) 2020 1

M. A. Asavei, Art, Religion and Resistance in (Post-)Communist
Romania, Modernity, Memory and Identity in South-East Europe,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-56255-7_1
2 M. A. ASAVEI

religious tropes to get rid of “the Others,” the use of a Christian artistic
imagination toward the opposite end has received much less attention.
What Theodor Adorno called “the lost unity between art and religion”
beyond the “late phase of enlightenment and secularization” has to be
further investigated by bringing to the forefront contemporary revivals of
various instances of aesthetic mysticism employed to political-critical ends.2
Against this background, this book focuses on the spiritual and religion-­
inspired contemporary art that can function as a form of resistance,
directed against both the dictatorship of Romanian national communism
and against the dictatorship of the consumerist society and its global mar-
ket, dependent on a capitalist economy of images. In addition, it explores
the critical, tactical and subversive uses of religious motifs (and Orthodox
Christian aesthetics) in those contemporary art pieces that confront the
religious “affair” in post-communist Romania. The volume does not
exclusively deal with the relationship between religion-inspired art and
politics during and after the fall of the communist regime in Romania, but
rather focuses on the relationships between art, politics and religion from
a variety of entangled configurations (e.g. political art and religion,
religion-­inspired art and politics, politics and religion vis-á-vis the contem-
porary arts).
I contend that art, politics and religion interact in various ways and to
various ends—both during Nicolae Ceauṣescu’s dictatorship and after its
collapse—and these different kinds of concatenation can be regarded as
multifarious configurations of resistance to the dominant status quo of any
specific given moment. Thus, this volume will explore different trajecto-
ries of resistance, as well as the practices of domination that triggered the
specific type of resistance. In line with Paul Routledge’s theorizing about
the spatiality of resistance, this book aims to tackle the resistance(s) to
dominant power, and their elastic boundaries, focusing on how “practices
of resistance cannot be separated from practices of domination.”3 Thus,
religion-inspired art production is not essentially a resistance practice but
it can be approached as such when it is mobilized through specific spaces
and times. Art of religious and/or spiritual descent can function as a prac-
tice of resistance if we understand the concept of resistance according to
its spatiality and temporality and not through an essentialist understand-
ing of the term.
One of the most long-lasting artistic semi-movements that display reli-
gious tropes, symbols and thematic clusters in their cultural production is
the Prolog art collective. The group was born in 1985, during the harshest
 1 ART, POLITICS AND RELIGION IN (POST-)COMMUNIST ROMANIA… 3

years of Nicolae Ceauṣescu’s National Communism and it was known in

the era under the label of “Neo-Byzantinism.” After the fall of the com-
munist regime in December 1989, Romanian art critics and historians
re-baptized the artists associated with the Prolog group, calling them
“Neo-Orthodox” or even “Neo-Traditionalists.”4 In 2015, the Prolog art-
ists celebrated 30 years of incessant cultural activity and organized a retro-
spective group exhibition titled “90 × 30” (at the Roman Gallery in
Bucharest). It is not without significance for the main argument of this
book that the artists associated with this religion-inspired movement held
dissimilar, if not conflicting views, on the resistance potential and inten-
tion of their cultural production.
While Ion Grigorescu—a renowned artist associated with the Neo-­
Orthodox movement—claims that there is incompatibility between com-
bat (oppositionality) and Christian Orthodoxy because “an Orthodox
does not fight anything,”5 Valentin Scărlătescu—one of the artists associ-
ated with Prolog—posits that the artistic production of the Prolog group is
“resistance combat.” In his view, the artists associated with the Prolog
group perpetuated to this day the resistance potential of their art. He poi-
gnantly points out that “resistance has to continue because the reasons
that have triggered its necessity are not over. Perhaps today’s resistance is
more important than our past resistance.”6 However, it is of utmost
importance to state from the beginning that some thematic clusters and
topics of religious descent that emerged during late Romanian commu-
nism were recuperated and multidimensionally developed after the fall of
the regime. At the same time, there have been noticeable splits and changes
of direction, as well as multifaceted instantiations of the artists’ prophetic
activism.
While the Neo-Orthodox group, Prolog, had a rather peripheral status
in relation to the culture of national communism, after the collapse of the
regime, it became a mainstream artistic phenomenon at the national level,
managing to acquire art galleries’ spaces, publishing houses and the sup-
port of fractions within both the Romanian official art world and the
Romanian Orthodox Church. In addition to these waves of institutional
support, a growing number of Neo-Orthodox artists have succeeded to
secure an increasing number of art/religion lovers who regularly attended
their individual and group exhibitions. All these aspects culminated in the
Neo-Orthodox semi-movement’s good reputation and notoriety among
their detractors. This does not mean, of course, that all of the artists
4 M. A. ASAVEI

associated with the Neo-Orthodox milieu shared the same religious, artis-
tic or political agendas. As this study will demonstrate, various ruptures,
schisms and sets of concerns typify the artistic-political agenda of the indi-
vidual artists who are grouped within the label “Neo-Byzantine” and
“Neo-Orthodox.” There are also certain existential concerns that have
contributed to the group’s cohesion and longevity.
The increased prominence of the members of the Prolog group (as well
as of other artists associated with the Neo-Orthodox semi-movement) is
also reflected in the increased number of exhibitions after the fall of the
communist regime. During the Ceauṣescu era, in 1976, the artist, Sorin
Dumitrescu, who would later on be associated with the Prolog (together
with Ṣerban Gabrea), launched a double exhibition of ambient art at the
Ion Mincu Architectural Institute in Bucharest. The unprecedented cul-
tural event is described in Romanian art history as the first conceptual art
approach of the sacred.7 Other art exhibitions by the Prolog artists that
focused on the dimension of the sacred were: the first exhibition of Neo-­
Byzantine conception titled, Prologue I Tescani, at the Căminul Artei
Gallery (Bucharest, 1985) and Prologue II at the same gallery in 1986 and
1989 (both curated by Paul Gherasim). After the fall of the communist
regime in 1989, the number of religion-art focused exhibitions proliferate
not only in the capital but also in other cities of Romania.
Little attention has been given in academic studies of religion and poli-
tics to the relationship between religion-inspired art and political resis-
tance during the communist regimes in Central and South-East Europe.
Recently, Dušan Bjelić explored from a post-colonial and geo-­
psychoanalytic perspective the scholarly production—literary and philo-
sophical—of several post-communist, Balkan born and Western bred
intellectuals (e.g. Julia Kristeva born in Bulgaria and Salvoj Žižek from
Slovenia). Dušan Bjelić claims that Kristeva and Žižek’s writings universal-
ize the crisis of the post-Communist Balkans, the so-called Balkan mad-
ness, turning this intellectual/philosophical exercise into a process of
self-Orientalization.8
Roland Boer also elaborates on the work of Žižek and Kristeva and
points out that through their writing they actually betray “a residual
socialism,” despite the fact that both of them “search for redemption, of
both personal and social forms,” seeking a “way to salve the ravages of
capitalism.” In this narrative of salvation, Žižek has “recovered a militant
Leninist Marxism through Pauline Christianity” while Kristeva’s
Christianity functions as “substitutes for a sidelined Marxism.”9 Both Boer
 1 ART, POLITICS AND RELIGION IN (POST-)COMMUNIST ROMANIA… 5

and Bjelić focus on the redemptive platform of the two Balkan thinkers,
suggesting that the invocation of psychoanalysis in the writings of both is
a way through which “Christianity may be read as compensations for a lost
socialism.”10 Longing for the “lost socialism” in a religious register might
also allude to the revolt of the “incomplete” or “in-between” identities of
those who inhabit the former East’s space. These ontological regimes of
indistinction (of the neither-nor type) of the Eastern European subjectiv-
ity occasion self-cultivation and re-creation of renewed identities from the
bottom-up. Then, as Anamarie Iosif Ross has pointed out, the traditional,
religious modes of engagement, as revealed in some Neo-Orthodox art-
ists’ work, “which might have been thought obscured with the advent of
modernity and capitalism are being reinterpreted and made new, as people
continue their vast ranging searches for freedom and personal fulfilment in
Eastern Europe and the Balkans.”11
Thus, this nostalgia for lost social formats, identities and sense of
belonging can be regarded as form of resistance (i.e. against “the ravages
of capitalism”). However, the boundaries of resistance can be elusive.
Thus, resistance, or better put, resistances—can take various shapes, in
accordance with constantly changing configurations of power. This book
addresses various configurations of the practices of resistance through reli-
gious art in light of the entanglement between practices of domination
and practices of resistance. Unlike Kristeva and Žižek, the artistic formats
analysed in what follows do not long for the paradise lost of the socialist
era. Although many of them are also concerned with redemption of the
soul—and function as practices of resistance—the paradise longed for is a
different one. After resisting communism’s “Godless culture” some of the
artists associated with the Neo-Byzantine/Neo-Orthodox group have re-­
shaped the trajectory of their opposition—after the collapse of the
regime—when the practice of dominance changed. Some of them pro-
fessed their distrust against what they called “cultural colonization” of
Romania by the “global catechism” of Western values (Sorin Dumitrescu),
while others have seen post-communist Romania as the holy place where
the Orient and the Occident meet (Marian and Victoria Zidaru).
As mentioned earlier, during late communism the artists associated
with this religious/spiritual milieu were called “Neo-Byzantine,” while
after the fall of the regime, the label “Neo-Orthodox” takes precedence in
the vocabulary of the art critics. Since both labels connote the same thing,
I will use the terms interchangeably. While during the communist era the
6 M. A. ASAVEI

artistic production of religious inspiration was marginal due to the cultural

dogmas of Nicolae Ceauṣescu, after the fall of the regime, in the 1990s
and even later, some of the artists of Neo-Orthodox (former Neo-­
Byzantine) formation gained momentum, quickly becoming mainstream
in the post-communist Romanian cultural sphere.12 As Alice Mocănescu
argues, “just to prove the vigour of this movement, I should add that this
trend has remained highly fashionable even after 1989, the artists
involved—regardless of generation—grouping in a distinct team of artists,
having their own exhibitions’ place with periodical exhibitions and most
often generally positive reviews.”13
In addition to that, the Christian Publishing House Anastasia (founded
by the artist and art theorist Sorin Dumitrescu) has always been a venue
for academic discussions centred on the religious art of post-communist
Romania. For better or for worse, the artistic production of the different
generations of Neo-Orthodox artists had been politicised to varying
degrees after 1989, “in the sense of participation in ‘pro or anti-European
integration’ debate or ‘the Orthodox values against the Western corrupted
culture’ dispute.”14 Alice Mocănescu poignantly argues that these clashes
may actually substantiate “the latent and not fully exploited political side
of the movement in the communist period.”15 Consequently, this volume
focuses first on those formats of contemporary religious art produced in
communist Romania that revisited and reconsidered traditional Christian
Orthodox discourses, motifs and narratives to political-critical ends:
namely, to re-establish the so-called true spirituality of “truly” spiritual art
against communist nationalism (1965–1989). Thus, this volume aims to
explore two types of political art.
On the one hand, it focuses on religious art of Byzantine inspiration
imposed from above, the so-called autochthonous Byzantine art that
baked the official style of communist nationalism and the traditional,
“authentic Romanian folk ethos.” Communist ideologues supported cul-
tural production of Byzantine descent on the grounds that the authentic
“national folklore” encapsulates “Romanian essence.” What communists
did not expect to encounter in their attempt to engineer national folk
culture is that the Byzantine aesthetics imbricated in artapopulară (folk-
loric art) is painstakingly in the service of theology as well.
On the other hand, this book explores the “unofficial” religious art that
employed religious symbolism—mostly of Christian Orthodox descent
but not exclusively—combined with conceptualist, intermedial, transme-
dial and experimental practices and techniques. In addition to these, this
 1 ART, POLITICS AND RELIGION IN (POST-)COMMUNIST ROMANIA… 7

study will also explore the continuations, ruptures and transformations of

the relationship between religion, politics and the arts after the collapse of
the communist regime in 1989.
Like other former socialist countries from the former Eastern bloc, the
communist regime did not encourage or support artistic production of
religious or spiritual inspiration.16 Yet, unlike in other such countries,
Romanian communist authorities tolerated, to a certain extent and under
certain circumstances, the production of sacred art. This aspect is mostly
overlooked in the academic literature on Romanian communism and its
relationship with religious culture. The academic consensus on the matter
is, more often than not, that Romanian communist tutelage forbade any
kind of cultural production of religious or spiritual descent.
Yet, as the renowned artist Ion Grigorescu recalls, “I’ve never heard of
similar movements in Russia. But I must also say that in Romania there has
always been painting activity in the churches even in the socialist times.
But that was not the case in Russia or Serbia where it was forbidden. In
Romania we were able to continue the tradition, we kept on painting large
surfaces.”17 The archival funds of the Central Historical National Archives
of Romania (for the periods from the 1950s to 1970s) in Bucharest also
reveal that Byzantine icons were considered “art objects” and their com-
mercialization, both inside the country and abroad, was actually possible
through a network of state supported shops called Consignat ̣ia, as well as
via the Fondul Plastic (Artistic Fund).18 In an archival document dated
August 1970, the State Committee for the Ministry of Commerce of Art
and Culture points out that Byzantine icons can be commercialized—like
any other art goods, such as paintings, sculptures, carpets and textile
pieces—on the condition that the vendor issues a detailed invoice and a
distinctive stamp for those pieces merchandised outside the country.19
However, another archival document (dated 1972) states the opposite:
namely, that religious art cannot be merchandized (ANIC, fond UAP, file
42/1972).
What the archival documents disclose is of utmost importance for the
present study. Foundul Plastic [Plastic Fund] (established in 1949) was an
entity affiliated with the Romanian Artists’ Union (UAP). The main func-
tion of this state institution was to guide artists in different ways (to find
studios, to pay artists’ pensions, to help them sell their artworks and so
on). Although the Plastic Fund had “nothing” against commercializing
religious art, the Romanian Artists’ Union (UAP) declined the member-
ship request of a group of Orthodox Church painters in September 1969
8 M. A. ASAVEI

on the grounds that the Union exerts ideological control on artists and
artistic matters, and the Church painters’ activities did not comply with
the mission of the UAP. However, in the official answer of the State
Committee for Culture and Art and the UAP, the group of Church paint-
ers were told that they can form an Artists Association, albeit affiliated
with the Patriarchy of the Orthodox Church of Romania and not with the
Union.20 Another archival document reveals that the UAP recommended
a painter (Comrade Bâşcu Dumitru)—a member of the union—to under-
take a technical expertise of the Church Lunguleţu paintings. The recom-
mendation also displays the address and telephone number of Dumitru
Bâşcu (Fig. 1.1).21
As revealed in archival recordings, the party state art institution known
as Uniunea Artiştilor Plastici [the Romanian Artists’ Union] displayed an
ambivalent position vis-a-vis artistic production of religious inspiration. In
the same vein, the Union of Composers of communist Romania allowed
the Madrigal choir to perform religious carols abroad in order to create a

Fig. 1.1 Recomandarea UAP a Artistului Bâşcu Dumitru/UAP recommenda-

tion of the Artist Bâşcu Dumitru (file 28/1961). (Source: Central Historical
National Archives of Romania)
Another random document with
no related content on Scribd:
 Mutta Kulhian tytär ei näitä huomautuksia kuule. Hän kulkee aina
vain eteenpäin Kirkkojärven suunnalle ja ajattelee, että silloin kun
hän viimeksi näitä teitä kulki, kulki hän Kautisten pojan kanssa. Se
alkoi silloin, kun riihiä alettiin puida ympäri Kirkkojärven sijoittuneissa
taloissa ja kartanoissa, ja loppui siihen aikaan, jolloin viimeinen lehti
oli pudonnut puusta ja taivas valmistautui pudottamaan ensimmäisen
lumen. Eikä heidän välillään puhuttu mistään aiheettomasta. He
kulkivat vain syksyisellä maantiellä, ajattelivat ja tunsivat, mutteivät
puhuneet. Ja sitten Kautisten poika eräänä aamuna lähti.
Jokainenhan saattoi jo ennakolta tietää, ettei hänestä ja Kautisten
pojasta, joka oli parantumattomasti sairas, voinut tulla mitään.

Nyt oli siis Kautisten synkkä poika poissa. Siinä nyt ei ollut mitään
odottamatonta, jokaisen kohdalle se tulee aikoinaan, kun ennättää.

Eikä Kulhian tytär erikoisesti sure, tai jos sureekin, niin hän on niin
turtunut, ettei sitä huomaa. Kaipa tulee sekin aika, jolloin surun on
päästävä täysiin oikeuksiinsa.

*****

Kulhian tyttären syysaamuinen kävelyretki Kautisten tienhaaraan

ja Linnan tilusten rajamaille ei jäänyt ainoaksi. Mutta tänä
syystalvena sattuu niinkin, että aamut ovat kuivia, hiukan raakoja
tunnultaan ja aurinkoisia, ja sellaisina aamuina Kulhian tytär jää
ullakkokamariinsa, jonka ikkunoihin selvästi eroittautuu Kautisten
kartanon vanhuuttaan harmahtava ja vihertävä pääty. Silloin hän on
toimekas, kylmä ja asiallinen, sillä muistelmat Kautisten pojasta ja
aurinko eivät sopeudu yhteen. Mutta kun taivas on pilvessä ja ulkona
harmajaa ja kosteaa, silloin Kulhian tytär laittautuu maantielle, eikä
kukaan sitä lopuksi pidä asiana eikä minään.
 "Tämä ei käy", ajattelee Kulhian patruuna ja päättää seurata
tytärtään.

Mutta mitäpä se patruunan seuraamisesta olisi parannut. Tytär

kulkee vain määrätyn tiensä ja palaa hiljaisesti kotiinsa takaisin.
Patruuna ei voi muuta kuin korkeintaan kastella jalkansa ja sitten
iltakauden juoda totia ja vihoitella itsekseen. Sitten muutamana
päivänä ajaa Kautisten neuvos itse Kulhian kartanoon. Kautisten
neuvos on vanha ja laiha ja valkoinen, hän on ikänsä ollut suurissa
viroissa kaupungissa, ja jokainen tietää, ettei hän
maanviljelysasioista tajua tuon taivaallista. Hän katselee salaa
ihmetellen Kulhian laajoja, mustia peltoja, mutta hän on sittenkin
pitäjän mahtihenkilö, ja Kulhian patruuna on häntä pääovella
vastassa.

"Se on kyllä vastoin poika-vainajani tahtoa", sanoo hän, "mutta

siitä huolimatta olemme päättäneet haudata hänet tänne".

Kulhian patruuna nyökyttelee hartaan näköisenä suurta, lihavaa

ruumistaan. Eipähän häntä itse asiassa liikuta, minne Kautisten
poika haudataan, mutta onhan tuo kohtelias teko, tuo ilmoittaminen,
neuvoksen puolelta.

"Joo-joo", vastaa hän hyväntahtoisesti. "Mikäpäs siinä… Ja

parastahan se onkin… hm… että isänmaan multaan…"

Lauseparsi "isänmaan multa" tuo Kulhian patruunan mieleen

jonkunlaista juhlallisuutta, ja sitä haihduttaakseen hän niistää
nenänsä äänekkäästi ja jokapäiväisesti. Mutta Kautisten neuvos
tiedustelee, voisiko hän saada tavata neitiä. Tiedustellessaan hän ei
lainkaan tiedä, mitä hänellä olisi Kulhian tyttärelle sanomista, mutta
pitää kuitenkin velvollisuutenaan puhutella häntä.
 Kulhian patruuna poistuu raskaasti ja rasittuneen näköisenä
huoneesta. Saattaa todellakin olla parasta, että tapahtunutta
katsotaan suoraan silmiin. Pian ovat hautajaiset, surraan aikansa,
mikäli ylimalkaan jotakin suremista on, ja sitten ei auta muu kuin
katsella elämää sellaisena kuin se on. Vaan kun hän hetken kuluttua
palaa, ei hänen auta muu kuin ilmoittaa:

"Kyllä minä sen asian ilmoitin, muttei hän ollut sillä tuulella, että
olisi tullut…"

Ja Kautisten neuvos nyökähdyttää kaunista, valkoista päätänsä ja

ajaa tiehensä. Ei taida Kulhian patruuna itsekään tietää, kuinka
hienoa ainesta hänen tyttärensä oli ja kuinka erinomaisesti hän olisi
sopeutunut Kautisiin.

*****

Suuret hautajaiset herättävät kohua pitäjällä. Se on aina uusien

hautajaisten sattuessa samanlainen, mutta varsinkin silloin, jos ne
antavat aihetta muihin puheisiin kuin asiaan välttämättömästi
kuuluvaan.

Kautisten poika ei tule kotipitäjäänsä suuressa sinkkikirstussa,

niinkuin oli odotettu. Hän tulee pienessä, kiiltävässä uurnassa, ja
silloin tiedetään, ettei siinä ole hänen ruumiinsa, vaan hänen
tuhkansa. No niin, tomuksi ja tuhkaksihan sitä itsekukin ajan mittaan
muuttuu, ei siinä sen kummempaa. Joulukuun päivä alkaa myrskyllä
ja sateella, ja Kulhian tytär lähtee tavanmukaiselle kierrokselleen.
Veden mukana tulee hiukan lumiräntääkin, mutta se ei estä hänen
kulkuaan. Niinhän on ollut monesti aikaisemminkin. Vastaantulijoista
ovat useimmat mustissa ja luovat tervehtiessään kysyvän katseen
Kulhian tyttäreen. Mitä se alituisesti yksinänsä vaeltelee,
vähemmästäkin ovat ihmiset tulleet hulluiksi.

Kulhian tytär kulkee kuitenkin sen minkä kulkee, syrjäisillä ei ole

sen kanssa mitään tekemistä, tulee Kautisten tienhaaraan ja
huomaa, että maantie on kartanosta asti viheriällä peitetty.

Juuri silloin sade hetkeksi lakkaa ja taivas näyttää käyvän

kirkkaammaksi. Puolelta päivin tapahtuukin sangen usein sään
vaihdos. Aurinko pilkistäiksen esiin ja kostea vihreys välähtelee.

Tällä kertaa ei Kulhian tytär palaa kotiinsa Linnan tilusten kautta.

Hän seisoo tienhaarassa aikansa ikäänkuin yllättävän vihreyden
sokaisemana, sitten hän äkisti kääntyy takaisin ja katoaa Kulhian
puistokujaan, jonka puitten pudottamat lehdet jo on huolellisesti
lakaistu pois.

Kello kahden vaiheilla alkaa kellojen soitto Kirkkojärven takaa

kantautua Kulhian kartanoon. Patruuna on jo silloin täydessä juhla-
asussa ja hevoset odottavat porraspäässä. Tytärtä ei kuulu, ja
hiukan levottomana noputtaa hän varovaisesti hänen ovelleen.

"Etkö sinä joudu jo?"

"Mihin sitten?" kuuluu sisältä odottamattoman rauhallisesti ja

kirkkaasti.

"Hautajaisiin, luonnollisesti."

Ei vastausta. Tuntuu kuin asianomainen miettisi ja valmistelisi

itseään. Kulhian patruuna on täsmällinen mies ja hän käy jo
kärsimättömäksikin, mutta hyvä, että tästä päästään ohitse.
 "Etkö sinä ajattelekaan tulla?" kysyy hän vihdoin.

"En… tietystikään", vastataan sisältä aivan niinkuin asian pitäisi

itsestään olla selvä.

Ja patruuna menee päätään pudistellen, mutta Kulhian vaalea

tytär ei vuodata kyyneleitä. Miksipä hän suotta kyynelehtisi: mikä on
mennyt, se on mennyt. Kerran hän rakasti Kautisten poikaa ja
päinvastoin, mutta heistä ei voinut tulla mitään, siihen olivat omat
syynsä. Nyt kiertää saattue Kirkkojärveä, ja hevoset eroittautuvat
selvästi Kulhian yliskamariin… Kulhian tytär katselee näkyä kuivin,
ilmeettömin silmin, ja kun saattue katoaa kummun taakse, heittäytyy
hän pitkäkseen ja nukahtaa heti.

Niin menevät ohi Kautisten hautajaiset, pakastuu ja sataa lunta ja

Kirkkojärvi alkaa jo rannoilta jäätyä. Kulhian tytär alkaa
sääntöperäisen vaelluksensa, mutta Kautisten pojan haudan hän
kiertää. Tarkastelee kyllä sitä etäämpää, muttei koskaan astu luokse.
Pitäjällä aletaan jo arvella, etteikö, hm, lopultakin Kautisten pojan
poismeno mahtanut koskea Kulhian tyttäreen hiukan niinkuin liian
kovasti.

Mutta vasta myöhemmin siihen saatiin selvä vastaus.

Kirkkojärvi on jo silloin kokonaan jäässä ja aamuisin kimaltelevat

lumikiteet puiden oksilla. Kesästä ja lämmöstä ei puhu mikään muu
kuin Saarijoen sula myllyntammi siinä Linnan ja Kulhian rajamailla.

Nyt, muutamana ehtoopäivänä, kuljeksii Kulhian tytär Kautisten

tienhaarasta tammelle, kulkee niinkuin on kulkenut lukemattomia
kertoja ennenkin. Mutta nyt sattuu niin, että Kautisten isäntärenki, se
hyväkäs, viheriäsilmäinen ja suurisuinen, on myllyttämässä kartanon
viljoja. Ja kun hän näkee Kulhian tyttären, niin eipäs maltakaan pitää
suutansa kiinni. "Kas vain, hyvää iltaa, röökynä!" huutaa hän. Eipä
ole tapana, että Kulhian tytär puhuttelee mitään renkejä ja
palvelusväkeä ylimalkaankaan, mutta hän oli nyt vähitellen tullut
sellaiseksi kuin oli.

"Iltaa", vastaa hän hiljaisesti ja pysähtyy katselemaan tammea.

Kautisten isäntärenki ei ollut odottanut, että Kulhian tytär

pysähtyisi puhelemaan hänen kanssaan ja miettii, mitä nyt sanoa.

"Suottapa röökynä siinä kulkee ja kantaa surua", jatkaa hän sitten

rohkeasti, "ette taida tietääkään, että se meidän nuoriherra kuoli
nunnan syliin…"

Silloin Kulhian tytär kiljahti ja syöksyi kohti mustaa tammea.

Ja vasta senjälkeen hänet selitettiin mielipuoleksi. Turhaa oli

vakuuttaa, että Kautisten vouti oli puhunut vasten parempaa
tietoaan, ja turhaa enää ajaa häntä pois palveluksestaankaan.
Sanottu sana on kuin ammuttu nuoli, — et ota sitä enää takaisin.

Kauppakirja

Pellit lentävät rämähtäen auki ja palvelustyttö pudottaa jysähdyttää

halkosylyksen tulisijan eteen lattialle. Huoneessa ei ole lainkaan
kylmä, mutta siitä huolimatta tuntuu Kulhian patruunasta kuin häntä
paleltaisi ja kuin hän ei olisi oikein kunnossaan. Ajatuskin menee ja
tulee kuinka tahtoo, eikä sitä tahdo saada pysytetyksi kohdallaan.
 Palvelustyttö alkaa sytyttää tulta. Se on jostakin Potkeman kylästä,
liikkuu raskaasti ja kömpelösti eikä osaa käyttäytyä edes vieraiden
aikana. Vaikka eihän sitä pelkällä käytöksellä pitkälle mennä, ja kun
emännöitsijä kerran on sen pestannut, niin olkoon.

"Onkos patruunalla tulitikkuja?" kysyy tyttö.

"On", vastaa patruuna töykeästi ja mielestään kylläkin ilkeästi.

"Antakaas tänne!"

Patruuna ojentaa tulitikkulaatikon alistuvaisen näköisenä, eikä

tyttö edes hoksaa kiittää. Sitten Kulhian patruuna menee ikkunan
ääreen ja katselee, miten lumiräntä vähitellen peittää pellot ja vainiot,
pihan ja keskiosan kujastakin ja yleensä kaiken, mitä Kulhiaan
kuuluu. Eikä hän siinä ehdi huomata, miten Kautisten neuvos
kuullessaan tytön "antakaas tänne" venähdyttää huulensa tuskin
huomattavaan hymyyn ja kaupungista oleva varatuomari vetää
suunsa oikein leveään nauruun. Mutta hän, joka aikoo ostaa tilan, on
ymmällä eikä älyä, mikä tässä herättää patruunan pienen harmin ja
toisten silminnähtävän iloisuuden. Ja niin hän hymyilee vain
asianharrastuksesta.

"Me tahtoisimme mielellämme saada tämän asian valmiiksi

päiväjunaan mennessä", sanoi tuomari.

Nyt Kulhian patruuna taas muistaa, mistä on kyse, ja kääntyy päin.

"Hm… jaa… hm", ääntää hän.

Mutta Kautisten neuvos tulee avuksi.

 "Jos herroilla on kiire", virkkoi hän pehmeästi, "voitte kernaasti
matkustaakin. Herra patruuna saattaa ilmoittaa teille ehtonsa
myöhemmin."

Kulhian patruuna nyökäyttää päätään.

"Niin aina, niin aina. Minähän saatan, niinkuin sanotaan, palata

asiaan."

Sanoilla on ällistyttävä vaikutus. Tuomari katsoo tilanostajaan ja

tilanostaja katsoo tuomariin, eikä kumpainenkaan tiedä, mitä
vastaisi. Näinköhän sitä nyt vaan lähetetään menemään.

"Me ajattelimme, me ajattelimme…", aloitti tuomari, muttei sitten

tarkemmin selvittänyt, mitä he olivat ajatelleet.

Eikä sillä erikoisempaa väliä olekaan, sillä he ovat tehneet

tarjouksensa, ja nyt on Kulhian patruunan vuoro ajatella. Mutta
Kulhian patruuna, niinkuin sanottu, ei tahdo saada ajatuksiaan
pysymään kohdallaan. Hän kävelee edes ja takaisin, edes ja
takaisin, murahtaa jonkun sanan silloin tällöin ja katselee eteensä.
Viimein hänen katseensa pysähtyy toisen vieraan käsiin, sen, joka
aikoo ostaa Kulhian. Ne ovat turpeat, karvaiset ja punertavat, mutta
sormissa on paljon sormuksia.

"Onpa teillä paljon sormuksia", sanoo hän aivan kuin naiselle

lausutaan kohteliaisuuksia, ja toinen joutuu hämilleen.

"Ka, onhan niitä, on", myöntää hän ymmällään.

"Tuossa keskimäisessä, arvaan ma, on rubiini", jatkaa Kulhian

patruuna huomaamatta mitään. "Tuota, oletteko te ollut Amerikassa."
 "En", sanoo tilanostaja hanakasti, "en minä ole ollut Amerikassa."

"Minä vain ajattelin. Te… arvatenkin… pidätte noita vain

juhlatilaisuuksissa."

"Niin, vain juhlatilaisuuksissa."

Tuomari on suutahtaneen näköinen, mutta Kautisten neuvos

kohottaa kauniita, mustina säilyneitä kulmakarvojansa hopeisten
hiustensa alla. Hän on ikänsä ollut Kulhian patruunan naapurina,
muttei osaisi toiselle hänestä kertoa yhtään oleellista piirrettä. Onko
tuo nyt yksinkertaisuutta ja lapsellisuutta vai onko se suoraan
sanoen pirullisuutta?

Mutta Kulhian patruuna on taas muissa mietteissä. Hän muistelee

juttuja kulanseista, tai mitä ne nyt ovat, ja hänen päähänsä menee
ajatus, että tuo tuossa voisi yhtä hyvin olla sellainen. Kun sillä on niin
paljon sormuksia ja lakkakengätkin, vaikka pitäisi olla
maalaismiehen. Eiköpä vain kellokin liene kultaa. Hän on sitä
melkein kysäisemäisillään, mutta huomaakin samalla, ettei se taida
oikein sopia.

"Jos me vielä hiukan neuvottelemme tämän herra neuvoksen

kanssa", sanoo hän sen sijaan. "Sitä ette panne pahaksenne."

"Mitäpäs… Mekin ajattelimme, että jos vielä kerran kävisimme

katselemassa talousrakennuksia ja niin poispäin."

"Kyllä vouti näyttää. Löydätte hänet siitä toisesta rakennuksesta."

"Kyllähän me."

*****
 Kulhian patruuna ja Kautisten neuvos jäävät kahden kesken ja
patruuna pistäytyy toisessa huoneessa.

"Ei suinkaan neuvos pane pahakseen pientä lasia näin aamulla."

"Hyvin paljon kiitoksia, patruuna". — Ja neuvos nyökäyttää

keveästi. —
"Erittäin mielelläni."

Kautisten neuvos puhuu luontevasti ja pehmeästi, ja varsinkin ällät

ja ärrät tulevat kuin musiikin soitto. Ikänsä ovat he, nämä kaksi
vanhusta, asuneet naapuruksina, mutta kaukana toisistaan ovat
heidän tiensä kulkeneet. Vasta parina viimeisenä vuonna ovat he
kuin itsestään ruvenneet toisiaan lähestymään, ja kun Kulhian
patruuna aivan äkkiä on tullut myyntipäälle, menee hän kuin
luonnostaan neuvoksen luo.

"Minä arvelen, että herra neuvos, joka on lukenut mies ja ollut

hovioikeuden jäsenenäkin", oli Kulhian patruuna aloittanut.

Ja Kautisten neuvos oli tapansa mukaan nyökytellyt

hopeanharmaata päätänsä. Kääntyä neuvoa kysyen hänen
puoleensa, se on patruunan puolelta erittäin ystävällisesti ja
luottamuksellisesti tehty. Kuinka suuret patruunan pinta-alat nyt
olivatkaan?

"Aijai. Se on kovin paljon, se."

Siinä Kautisten neuvos nyt istuu Kulhian pienemmän

vierashuoneen sohvalla ja ajattelee, kylmästi ja seikkaperäisesti,
vähintään kymmenettä kertaa samaa asiaa. Vaan Kulhian patruuna
ei voi pysyä paikallaan. Hän ottaa ryypyn ja toisenkin, mutta kävelee
sitten taas.

"Kovin raskasta tämä on", huokaa hän.

Kautisten neuvos laskee sikarin kädestään.

"Kyllä minä naapurina ja — hm, niinkuin toivon, — ystävänä

kehoittaisin olemaan myymättä."

"En siksi", jatkaa hän tovin kuluttua, "etten pitäisi hintaa hyvänä ja
sen maksamisen vakuuksia täysin riittävinä, mutta tunnesyistä.
Kulhia on jo niin kauan ollut patruunan suvulla…"

"Minulla ei ole lähiomaisia", tulee patruunalta odottamattoman

jyrkästi. "Ja sitten minulla myöskin on tunnesyyni."

"Hankitte ainakin varmuuden ja takeet siitä, ettei Kulhia joudu

kauppatavaraksi ja että sitä kunnollisesti hoidetaan."

"Voiko sen laillisesti valvoa?"

"Kyllä. Kyllä sen voi tehdä. Ja jäähän teille sitäpaitsi kiinnitys

kartanoon."

"Hm. No niin."

"Mitä patruuna muuten ajatteli ostajanne monista sormuksista?"

Kulhian patruuna vilkastui.

"Huomasiko herra neuvoskin sen?"

 "Tietysti. Katsokaa, patruuna, se on sitä uutta polvea, jota me
emme ymmärrä emmekä tule ymmärtämään."

"Minä ajattelin kysyä, eikö kellokin ole kultaa, mutta ajattelin, että
ehkeipä se ole oikein järkiperäisesti tehty."

"Patruuna harkitsi aivan viisaasti. Tietenkin se oli kultaa. Minullakin

on vain tällainen vanha, sanoisinko, nauris, mutta sen takia en vielä
ole myöhästynyt mistään. Minä ajattelen, että kun isäni kelpasi
seurata siitä aikaa senaatissa, kelpaa se minulle oikein hyvin samaa
tarkoitusta varten hovioikeudessa."

Viimeiset sanat menevät ohi Kulhian patruunan korvain. Hän

ajattelee taas kaikkea sitä, mikä on mennyt ja mitä on edessä.
Tässä, näillä mailla ja näiden seinien sisällä, on eletty jo neljä
sukupolvea ja viides oli menossa, mutta se polvi meni… Ja sovussa
on sentään eletty niin pitäjän kuin naapurienkin kanssa, ei
kenenkään ole ainakaan hänen aikanaan tarvinnut sanoa, että
Kulhian puolelta olisi tahto ollut paha. Kun kaikki ympäri käy, niin
eikö liene lopuksi oltu tavallaan onnellisiakin, ainakin elämäänsä
tyytyväisiä. Ja nyt.

"Kunpa edes vaimovainajani olisi elänyt", pääsee Kulhian

patruunalta kuin nyyhkytys.

"Niin", sanoo Kautisten herra hartaasti.

"Ei hän mikään erikoinen talousihminen ollut", jatkaa patruuna

ikäänkuin itsekseen. "Mutta meille ei elämämme varrella montakaan
erimielisyyttä sattunut. Minä muistan ne kaikki hyvin. Ja iltaisin me
istuimme useimmiten tuossa nurkkahuoneessa ja neuvottelimme,
vaikkeihän meillä sen erinomaisempia neuvottelemisia ollut. Hän
myönteli aina vaan, ja ellei hän myönnellyt, niin myöntelin minä."

Kautisten neuvos hymähti surunvoittoisesti.

"Ja nyt minusta tuntuu", puhui Kulhian patruuna edelleen, "nyt

minusta tuntuu kuin täällä kummittelisi. Aivan kuin voisin odottaa
koska tahansa tapaavani hänet. Onkohan tuo sitten
vanhuudenheikkoutta vai mitä!"

"Me elämme syksyä molemmat, rakas patruuna. Kuljemme täällä

aikamme ja sitten katoamme. Yhtä suurella syyllä minä voisin myydä
kartanoni."

"Ei sentään, herra neuvos. Se ei ole teille sama kuin tämä Kulhia
minulle. Ja sitten vielä: Saarijoen tammen ohi en koskaan voi mennä
tulematta pahoinvoivaksi ja synkäksi mieleltäni. Ja se kestää
päiväkausia. Jos minä olisin jyry luonteeltani niinkuin lankomieheni,
Linnan patruuna, ja muutenkin ajattelisin asioita tylymmästi, saattaisi
hyvinkin ehkä olla toista, vaan minkäpä luonnolleen tekee. Kun
joskus iltaisin menen vähän jaloittelemaan kujalle ja sitten kuulen
pauhun Saarijoen tammen vaiheilta, tuntuu minusta aivan kuin tyttö-
vainajani ääni sekoittautuisi joukkoon. Eihän tyttäreni kylläkään ollut
äänekäs, päinvastoin liiankin vaitelias, mutta sittenkin…"

Kulhian patruuna ottaa ryypyn, puristaa sitten huulensa yhteen ja

tukahduttaa kyyneleensä. Kautisten neuvos katselee ulos. Tämä on
sellaisia asioita, joihin hänen on paras olla kajoamatta. Mutta miksi
Kulhian tytär meni tammeen, sitä hän ei jaksa käsittää.

"Minä olin erinomaisemmasti kiintynyt siihen tyttöön ja pitkin hänen

ikäänsä ajattelin, että joskus käy niinkuin kävi. En minä silloin
Kulhiaa enkä tätä maallista vaurastumista ajatellut, en sitä enkä
myöskään kuka Kulhiassa minun jälkeeni pitää komentoa. Koko ajan
vain sen tytön onnea. Mutta katsokaas, neuvos, meikäläisellä
talonpoikaisella miehellä eivät aina käskemällä tule oikeat sanat
huulille. Kun joskus pitäisi sanoa jotakin hyvää ja hellää, niin
mieluummin pitää suunsa kiinni, koska se on helpompaa ja koskei
silloin vaikuta ainakaan akkamaiselta."

Kautisten neuvoksella ei ole lisättävää. Hän vain kuuntelee, mitä

toisella on sanottavana, mutta samalla hänestä tuntuu kuin erottaisi
hän kaikuja omasta itsestään.

"Ja kerran", jatkaa Kulhian patruuna, "kun minä menin konttoriini,

jossa minäkin mukamas joskus käyn tarkastamassa numeroita ja
suunnitelmia ja kraapustelemassa nimeäni kirjeitten alle, niin
minusta oli aivan kuin tyttö-vainajani olisi seisonut keskellä huonetta.
Eihän siellä tietenkään ketään ollut, ja vaikka olisi ollutkin, niin kuinka
minä tyttöäni pelkäisin, olipa se elävänä tai vainajana, mutta
raskaalta, kovin raskaalta tuntui minusta senjälkeen taas olo monta
päivää."

"Mutta", — ja nyt Kulhian patruunan kasvot saavat hohdetta ja

sanonta käy vilkkaammaksi, — "näin minä olen ajatellut. Antaa vain
tämän Kulhian mennä, minun jälkeenihän se kuitenkin menisi, ja on
viisasta jo totuttautua siihen ajatukseen. Minä eroitan itselleni pienen
talon kokoisen maapalan Kirkkojärven tuolta puolen ja rakennutan
sinne itselleni mitä tarvitsen. Enkähän minä kovin suuria asumuksia
tarvitse. Voisinhan mennä kaupunkiinkin, mutta minä haluan sentään
olla Kulhian lähistöllä, aina joskus sitä nähdäkin ja tarpeen tullessa
käydä apuun. Siellä sitten elää retustan, niinkuin vanha mies
loppuikänsä elää, mutta minun olisi paljon helpompi olla ja voisin
paljon helpommalla muistella kaikkea, mitä osakseni on tullut, hyvää
jos ikävääkin."

Kautisten neuvos ei vieläkään vastaa mitään. Hän ymmärtää

täysin Kulhian patruunan aikomukset ja ajatukset, mutta hän tietää
myöskin, että tästä kaupasta tultaisiin laajalti puhumaan
maakunnassa ja että sitä nykyisenä ajankohtana pidettäisiin
huonona esimerkkinä. Ja olisi surullista, jos se tulisi patruunan
korviin.

"Emmeköhän vielä lykkäisi kauppaa", ehdottaa hän lopuksi pelolla

ajatellen, että kenties hän itse, ennemmin tai myöhemmin, seuraa
esimerkkiä.

Vaan Kulhian patruuna pudistaa surullisesti päätänsä, ja silloin

Kautisten neuvos huomaa, että päätös on yhtä peruuttamaton kuin
se on raskaskin.

"Käymme sitten toimeen", sanoo hän ja tekee muistiinpanoja, mitä

silmälläpitäen kauppakirja on tehtävä. Ja kun nuori tuomari
päämiehensä kanssa astuu huoneeseen, sanoo hän vain lyhyesti:

"Kirjoitatte tuon mukaan."

Huoneessa vallitsee täysi hiljaisuus, vain kynä rapisee paperilla.

Sana liittyy sanaan, lause lauseeseen, jokainen seuraa omine
mietteineen tuomarin kynän liikkeitä.

"Se olisi valmis sitten."

Kulhian patruunan sormet lakkaavat rummuttamasta ikkunalautaa.

Huoneessa ei nähtävästi enää ole liian kylmä: hänen kasvoillaan
näkyvät suuret hikihelmet.
 "Vai on se valmis jo", kuiskaa hän tukahtuneesti.

Sitten hän sanoo:

"Lukekaa se ääneen neuvokselle."

Itse hän ei tahdo sitä kuulla, hän menee toiseen huoneeseen.

Mutta kun hän hetken kuluttua tulee takaisin, ei hän enää ole
hikikarpaloiden peittämä, vaan kalpea kuin ruumis.

"Sekö on selvä sitten?"

"Kyllä se on selvä."

"Käteisellä maksettavat rahat?"

"Tuossa pöydällä."

Kulhian patruuna pysähtyy epätietoisen näköisenä keskelle lattiaa.

Mutta sitten hän rykäisee kuin hengitystään selvittääkseen, käy
nopeasti pöydän ääreen ja tarttuu kynään.

Kulhian kohtalo kävi toteen.

Seuraavassa silmänräpäyksessä se siirtyi vieraalle.

Kolmenlaista matkustamista

Kun tarkastelemme sitä vajaata kahden peninkulman matkaa, joka

on Kulhian puistokujan suusta kaupungin keskukseen, emme
huomaa siinä kovinkaan paljon mielenkiintoista. Samanlaisia järviä,
harjuja ja peltoja, samanlaisia taloja ja puistojen ympäröimiä
kartanoita tapaa kyllä muuallakin.

Ja kuitenkin tässä tulee kysymys niistä erilaisista tunnelmista ja

mielialoista, mitä tuo samainen vajaan parin peninkulman pituinen
tiekatkelma voi tarjota nykyaikaiselle ihmiselle, riippuen siitä,
kulkeeko hän sen junalla, jalkaisin vai automobiililla. Mutta ennakolta
meidän on jo sanominen, ettei Kulhiasta koskaan kuljeta
automobiililla kaupunkiin, mutta usein kyllä päinvastoin.

Sillä Kulhian komento on paljon entisestään muuttunut: siinä on

uusi omistaja ja uudet tavat, niinkuin niin monessa vanhassa ja
kunnianarvoisessa paikassa nykyisin valitettavasti on. Mutta
puistokujakin on sentään entinen ja entiset ovat tietkin, jotka vievät
kaupunkiin. On oikeastaan ihmeellistä, että tuo pitkä ja tunnettu kuja
vielä on jäljellä: jokainen sen kymmenistä, kentiespä sadoista puista
on täysmittainen ja -arvoinen tukkipuu, jotapaitsi nykyinen Kulhian
omistaja on vakuuttautunut siitä, että ne imevät voiman ympäröivistä
pelloista. Ehkäpä ne kuitenkin vain odottavat hyväksyttävää
tilaisuutta saadakseen kirveen juureensa, ja silloin on Kulhian
puistokujasta vain muisto jäljellä.

Saatamme tyynellä mielellä seurata Kulhian nykyistä herraa, kun

hän ajaa puistokujasta maantielle ja maantietä asemalle. Se on
tavallista isäntämiehen ajelua, eikä syrjäinen huomaa siinä sen
kummempaa.

Mutta Kulhian isäntä itse on asiallisessa ja arkipäiväisessä

vireessä, ostaa piletin ja astuu junaan. Aamuhetki on varhainen,
mutta tällöin Kulhian isäntä on sellaisessa mielentilassa, että hän
selvimmin ja määrätietoisimmin voi ajatella asioita ja niihin
suhtautua.
 Matka ei ole pitkä, se kestää ehkä puolisen tuntia, mutta maisemat
ehtivät vaihtua ja ajatukset myöskin. Metsiköstä syöksyy juna harjun
poikki tehtyyn leikkaukseen, mutta harjun takana alkavat laajat
pellot, puistot, talot ja kartanot. Ja tuskin on viimeinen, pysäkin
vierellä oleva kartano sivuutettu, niin alkavat jo kaupungin savupiiput
ja kirkkojen tornit näkyä.

Junassa matkustaminen on nykyaikana asiallisinta kaikista

matkustamistavoista. Kun pysäkki on sivuutettu, alkaa Kulhian herra
valmistautua nousemaan junasta. Hän on menossa maitolaskuja
perimään, ja pankkiin olisi myöskin hiukan asioita: korot ja
kuoletukset ovat Kulhian entiselle patruunalle maksettavat
päivälleen. Ei hän silti, Kulhian nykyinenkään isäntä, valita
kauppojaan. Halvasta, kovin halvasta hän sai tilan, kun patruuna
jostakin syystä halusi päästä kartanosta pois. Lieneekö hänellä ollut
siinä perhesuruja liikaa, vai mitä. Mutta sittenkin häntä aivan kuin
kaiken takana kalvaa jonkunlainen tyytymättömyys. Tila on hänelle
aivan liian suuri, eikä hän ole sellainen syntyperäinen rahamies, eikä
rahamies muutenkaan. Tila tuottaa kylläkin yli odotusten, mutta
sittenkin tahtoo työntää huolta ja vaivaa liiaksi. Pois saisi liikoja maita
ja ne muutamat syrjätalot myydä, mutta kun tuli tehdyksi sellainen
lupaus, ettei kymmeneen vuoteen myy kiinteätä, ellei tule laillinen
pakko… Saisivat nyt edes sen tilattomien lain valmiiksi!

Mutta onhan Kulhiassa, sen puolesta, maankuulu metsä.

Juuri kun isäntä kohdistaa ajatuksensa metsään, porhaltaa juna

asemalle. Ei nyt auta muu taas kuin ajatella käsissä olevia asioita,
sillä muutaman päivän kuluttua on meno patruunan luo. Se on
sellainen harvapuheinen, hyvänahkainen herra, kyllä sen kanssa
asioissa tulee toimeen. Ja suruakin ollut paljon; sellaisten kanssa
parhaiten saa puheet käymään yhteen.

Kaupunki muodostuu usein maalaiselle pieneksi koetuksen

kiveksi. Toimitellaan asioita, ehkä vähän kylästelläänkin, mutta sitten
onkin jännitys lauennut, eikä tarvitse muuta kuin istua ja odotella
junan lähtöä. Ja jos aikaa on riittämiin, niin sillä välin ehtii tapahtua
jos mitä, joka alkuaan ei kuulu suunnitelmiin.

Kulhian isäntä joutui vanhojen tuttavien hyvään seuraan. Hän on

taas selvittänyt yhden monista kiusauksistaan, ja hänen mielensä on
avoin, huoleton ja reipas. Saahan sitä puuhata, kun on Kulhian
isäntä, saa totisesti, mutta hyvyys tulee perästäpäin.

"Kun et ole emäntää itsellesi ottanut", sanovat hyvät ystävät, joilla

olisi montakin sellaiseksi sopivaa tiedossa.

Kulhian isäntä käy miettiväiseksi.

"Niin, emäntä, joo", vastaa hän verkalleen. "Mitäpäs tuosta — kun

se kerran on jäänyt, niin saa jäädä. On köyhiä veljiä perheineen
perimässä, jos perimistä jää."

Niin, ja sitten. Kuuluu olevan sellainen taika, vaikka saattaahan se

olla vain ämmäin puhetta, etteivät rakkaus ja sen sellaiset seikat
suoraan sanoen oikein soinnu Kulhiassa.

Juna on jo aikoja sitten lähtenyt, ja se on saanutkin lähteä, sillä

Kulhian isäntä, — "herra, patruuna, mikä sitten lienen", — on tullut
jossakin määrin lennokkaaksi ja hiukan tunteelliseksikin, ja hän
tahtoo kertoa elämäkertansa. On sekin jotakin, että torpan pojasta, ja
niin vietävän köyhän, pääsee käsiksi tällaiseen Kulhiaan. Hä, eikö
ole?

"On", vastaavat läsnäolijat yksimielisesti.

Mutta nyt he alkavat olla sitä mieltä, että Kulhian isännän olisi
paras mennä kotiinsa, ja yksi heistä menee hakemaan automobiilia.

*****

Aurinko on jo matalalla, kadut alkavat olla autiot, mutta kesäisenä

iltana on kaupungin kadulla oma erikoinen tunnelmansa. Kirkkojen
tornit ja kupoolit, tehtaiden savupiiput ja korkeiden talojen katot
heijastavat auringon viimeisiä säteitä, ja koko kaupungissa on
jonkunlainen huolista vapautuneisuuden leima.

Auto vierii kadulta kadulle, sivuutetaan ryssänkirkko, ajetaan yli

rautatien vievän sillan, ohi sairaalarakennusten, parakkien, ja
saavutaan vahvoja petäjiä kasvavalle kankaalle. Kaupungin
hengestä ja tunnelmasta on vielä paljon jäljellä: mökkejä, joista
useimmat ovat ränsistyneitä ja kuin puolitekoisia ja joiden väliin
muodostuneilla kujilla päivisin surkastuneennäköiset lapset leikkivät
tai riitelevät.

Mitä Kulhian isäntään tulee, on hänen nousuvireensä vahvasti

laskemassa, ja kun hän ajaa mökkien ohi, tuntee hän itsensä
melkein ahdistetuksi ja alakuloiseksi. Olisi kylläkin saanut pitää
ajasta vaarin ja mennä päiväjunaan. Saattaisi silloin olla eri mieliala
huomenna.

Mutta kankaalta laskettua tulvahtaa väkevästi vastaan

väärentämätön maahenki. Kulhian isäntä havahtuu ja vetää