Download Managerial Accounting Asia Global 2nd Edition Garrison Solutions Manual all chapters

Managerial Accounting Asia Global 2nd
Edition Garrison Solutions Manual

Go to download the full and correct content document:
https://testbankfan.com/product/managerial-accounting-asia-global-2nd-edition-garris
on-solutions-manual/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Managerial Accounting Asia Global 2nd Edition Garrison

Test Bank
https://testbankfan.com/product/managerial-accounting-asia-
global-2nd-edition-garrison-test-bank/
Managerial Accounting 2nd Edition Garrison Solutions

Manual
https://testbankfan.com/product/managerial-accounting-2nd-
edition-garrison-solutions-manual/
Financial Accounting Asia Global 2nd Edition Williams

Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/financial-accounting-asia-
global-2nd-edition-williams-solutions-manual/
Managerial Accounting 15th Edition Garrison Solutions

Manual
https://testbankfan.com/product/managerial-accounting-15th-
Manual

Manual
Managerial Accounting Canadian 11th Edition Garrison

Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/managerial-accounting-
canadian-11th-edition-garrison-solutions-manual/
Managerial Accounting Canadian 9th Edition Garrison

Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/managerial-accounting-
Managerial Accounting Canadian Canadian 10th Edition

Garrison Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/managerial-accounting-canadian-
Chapter 9
Process Costing
Solutions to Questions
9-1 A process costing system should be 9-5 The journal entry to record the transfer
used in situations where a homogeneous of work in process from the Mixing Department
product is produced on a continuous basis. to the Firing Department is:
9-2 Job-order and processing costing are Work in Process, Firing ......................................
XXXX
similar in the following ways: Work in Process, Mixing ..............................
XXXX
1. Job-order costing and process costing have
the same basic purposes—to assign
9-6 The costs that might be added in the
materials, labor, and overhead cost to
Firing Department include: (1) costs transferred
products and to provide a mechanism for
in from the Mixing Department; (2) materials
computing unit product costs.
costs added in the Firing Department; (3) labor
2. Both systems use the same basic
costs added in the Firing Department; and (4)
manufacturing accounts.
overhead costs added in the Firing Department.
3. Costs flow through the accounts in basically
the same way in both systems.
9-7 Under the weighted-average method,
equivalent units of production consist of units
9-3 Cost accumulation is simpler under
transferred to the next department (or to
process costing because costs only need to be
finished goods) during the period plus the
assigned to departments—not individual jobs. A
equivalent units in the department’s ending
company usually has a small number of
work in process inventory.
processing departments, whereas a job-order
costing system often must keep track of the
9-8 The company will want to distinguish
costs of hundreds or even thousands of jobs.
between the costs of the metals used to make
the medallions, but the medals are otherwise
9-4 In a process costing system, a Work in
identical and go through the same production
Process account is maintained for each
processes. Thus, operation costing is ideally
processing department.
suited for the company’s needs.
© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2015. All rights reserved.

Solutions Manual, Chapter 9 423
The Foundational 15
1. The journal entries would be recorded as follows:
Work in Process—Mixing .................................................
120,000
Raw Materials Inventory ............................................ 120,000
79,500
Wages Payable ......................................................... 79,500
2. The journal entry would be recorded as follows:

97,000
Manufacturing Overhead ........................................... 97,000
3. The “units completed and transferred to finished goods” is computed

as follows:
Pounds
Work in process, June 1 .......................................... 5,000
Started into production during the month ................. 37,500
Total pounds in process........................................... 42,500
Deduct work in process, June 30.............................. 8,000
Completed and transferred out during the month ...... 34,500
4. and 5.
The equivalent units of production for materials and conversion are
computed as follows:
Equivalent Units
Materials Conversion
Units transferred out .................................... 34,500 34,500
Work in process, ending:
8,000 units × 100%.................................... 8,000
8,000 units × 40% ..................................... 3,200
Equivalent units of production ........................ 42,500 37,700

424 Managerial Accounting, Asia Global Edition
The Foundational 15 (continued)
6. and 7.
Cost of beginning work in process ................ $ 16,000 $ 12,000
Cost added during the period ....................... 120,000 176,500*
Total cost .................................................... $136,000 $188,500
* $79,500 + $97,000 = $176,500
8. and 9.
The cost per equivalent unit for materials and conversion is computed
as follows:
Total cost (a) ......................................... $136,000 $188,500
Equivalent units of production (b) ........... 42,500 37,700
Cost per equivalent unit (a) ÷ (b) ........... $3.20 $5.00
10. and 11.

The cost of ending work in process inventory for materials and
conversion is computed as follows:
Materials Conversion Total
Equivalent units of production (a) ... 8,000 3,200
Cost per equivalent unit (b) ............ $3.20 $5.00
Cost of ending work in process
inventory (a) × (b) .................... $25,600 $16,000 $41,600*
* $41,600 is the June 30 balance in the Work in Process—Mixing
Department T-account.
12. and 13.

The cost of materials and conversion transferred to finished goods is
computed as follows:
Units transferred out (a) .......................34,500 34,500
Cost per equivalent unit (b) .................. $3.20 $5.00
Cost of units transferred to finished
goods (a) × (b) ...............................
$110,400 $172,500 $282,900

The Foundational 15 (continued)
14. The journal entry to record the transfer of costs from Work in
Process—Mixing to Finished Goods would be recorded as follows:
Finished Goods............................................ 282,900
Work in Process—Mixing ....................... 282,900
15. The total cost to be accounted for and the total cost accounted for is:
Costs to be accounted for:
Cost of beginning work in process inventory ....... $ 28,000
Costs added to production during the period ...... 296,500
Total cost to be accounted for ........................... $324,500
Costs accounted for:
Cost of ending work in process inventory ........... $ 41,600
Cost of units completed and transferred out ....... 282,900
Total cost accounted for .................................... $324,500

WEIGHTED-AVERAGE METHOD PHYSICAL
UNITS %
BEGINNING WORK IN PROCESS (BWIP) 5,000
STARTED 37,500
TOTAL AVAILABLE or INPUTS 42,500
MATERIALS CONVERSION
EQUIVALENT UNIT
COMPLETED (i.e. TRANSFERRED OUT) 34,500 100% 34,500 34,500
ENDING WORK IN PROCESS (EWIP) 8,000 100% 8,000 -
40% - 3,200
TOTAL PRODUCED or OUTPUTS 42,500 42,500 37,700
COSTS TOTAL
BWIP $ 16,000 $ 12,000 $ 28,000
INCURRED DURING THE PERIOD $ 120,000 $ 176,500 $ 296,500
TOTAL $ 136,000 $ 188,500 $ 324,500
COST PER EQUIVALENT UNIT $ 3.20 $ 5.00 $ 8.20
VALUATION TOTAL
VALUE OF GOODS TRANSFER OUT (i.e. COMPLETED) $ 110,400 $ 172,500 $ 282,900
VALUE OF EWIP $ 25,600 $ 16,000 $ 41,600
$ 324,500

Exercise 9-1 (20 minutes)
a. To record issuing raw materials for use in production:
Work in Process—Molding Department ......... 23,000
Work in Process—Firing Department............. 8,000
Raw Materials ....................................... 31,000
b. To record direct labor costs incurred:
Wages Payable ..................................... 19,000
c. To record applying manufacturing overhead:
Manufacturing Overhead ....................... 62,000
d. To record transfer of unfired, molded bricks from
the Molding Department to the Firing Department:
Work in Process—Molding Department ... 57,000
e. To record transfer of finished bricks from the Firing
Department to the finished bricks warehouse:
Finished Goods............................................ 103,000
Work in Process—Firing Department ...... 103,000
f. To record cost of goods sold:
Cost of Goods Sold ...................................... 101,000
Finished Goods ..................................... 101,000

Weighted-Average Method
Equivalent Units (EU)

Units transferred out ...................... 190,000 190,000
15,000 units × 80% .................... 12,000
15,000 units × 40% .................... 6,000
Equivalent units of production ........ 202,000 196,000
WEIGHTED-AVERAGE METHOD PHYSICAL UNITS %

STARTED 175,000
EQUIVALENT UNIT
40% - 6,000

1.
Materials Labor Overhead
Cost of beginning work in process
inventory................................... $ 18,000 $ 5,500 $ 27,500
Cost added during the period ........ 238,900 80,300 401,500
Total cost (a) ............................... $256,900 $85,800 $429,000
Equivalent units of production (b) . 35,000 33,000 33,000
Cost per equivalent unit (a) ÷ (b) . $7.34 $2.60 $13.00
2.
Cost per equivalent unit for materials ..... $ 7.34
Cost per equivalent unit for labor ........... 2.60
Cost per equivalent unit for overhead ..... 13.00
Total cost per equivalent unit ................. $22.94


Ending work in process inventory:
Equivalent units of production ...... 2,000 800
Cost per equivalent unit ............... $13.86 $4.43
inventory ................................ $27,720 $3,544 $31,264
Units completed and transferred out:

Units transferred to the next
department ............................. 20,100 20,100
Cost per equivalent unit ............... $13.86 $4.43
Cost of units transferred out ......... $278,586 $89,043 $367,629

Baking Department
Cost Reconciliation
Cost of beginning work in process inventory . $ 3,570
Costs added to production during the period . 43,120
Total cost to be accounted for ...................... $46,690
Costs accounted for as follows:
Cost of ending work in process inventory ...... $ 2,860
Cost of units completed and transferred out.. 43,830 *
Total cost accounted for............................... $46,690
*The cost of units completed and transferred out can be deduced as

follows:
Cost of beginning Costs added Cost of ending Cost of units
work in process + to production = work in process + completed and
inventory during the period inventory transferred out
Cost of units
$3,570 + $43,120 = $2,860 + completed and
transferred out
Cost of units
completed and = $3,570 + $43,120 - $2,860
transferred out
Cost of units
completed and = $43,830
transferred out

Work in Process—Cooking ............ 42,000

Raw Materials Inventory ......... 42,000
Work in Process—Molding ............ 36,000
Wages Payable ....................... 86,000
Manufacturing Overhead ......... 120,000
Work in Process—Cooking ....... 160,000
Finished Goods ............................ 240,000
Work in Process—Molding ....... 240,000

1. Tons of Pulp
Work in process, June 1 .......................................... 20,000
Started into production during the month ................. 190,000
Total tons in process ............................................... 210,000
Deduct work in process, June 30 .............................. 30,000
Completed and transferred out during the month ...... 180,000
2. Equivalent Units (EU)

Labor and
Materials Overhead
Units transferred out ................................ 180,000 180,000
Materials: 30,000 tons × 60% complete . 18,000
Labor and overhead:
30,000 tons × 40% complete .............. 12,000
Equivalent units of production ................... 198,000 192,000

STARTED 190,000
EQUIVALENT UNIT

40% - 12,000

1. Materials Labor Overhead

department ...................................... 42,000 42,000 42,000
Materials:
8,000 units × 75% complete .......... 6,000
Labor and overhead:
8,000 units × 50% complete .......... 4,000 4,000
Equivalent units of production ............. 48,000 46,000 46,000
2. Materials Labor Overhead

Cost of beginning work in process .... $ 4,320 $ 1,040 $ 1,790
Cost added during the period ........... 52,800 21,500 32,250
Total cost (a) .................................. $57,120 $22,540 $34,040
Equivalent units of production (b) .... 48,000 46,000 46,000
Cost per equivalent unit (a) ÷ (b)..... $1.19 $0.49 $0.74


STARTED 45,000
MATERIALS LABOR CONVERSION
EQUIVALENT UNIT
COMPLETED (i.e. TRANSFERRED OUT) 42,000 100% 42,000 42,000 42,000
ENDING WORK IN PROCESS (EWIP) 8,000 75% 6,000 - -

50% - 4,000 4,000
TOTAL PRODUCED or OUTPUTS 50,000 48,000 46,000 46,000
COSTS TOTAL
BWIP $ 4,320 $ 1,040 $ 1,790 $ 7,150
INCURRED DURING THE PERIOD $ 52,800 $ 21,500 $ 32,250 $ 106,550
TOTAL $ 57,120 $ 22,540 $ 34,040 $ 113,700
COST PER EQUIVALENT UNIT $ 1.19 $ 0.49 $ 0.74 $ 2.42
VALUATION TOTAL
VALUE OF GOODS TRANSFER OUT (i.e. COMPLETED) $ 49,980 $ 20,580 $ 31,080 $ 101,640
VALUE OF EWIP $ 7,140 $ 1,960 $ 2,960 $ 12,060
$ 113,700

1. Materials Conversion
Units transferred to the next production
department ................................................. 175,000 175,000
Ending work in process:
Materials: 10,000 units × 100% complete ..... 10,000
Conversion: 10,000 units × 30% complete .... 3,000
Equivalent units of production ......................... 185,000 178,000
2. Materials Conversion
Cost of beginning work in process .................. $ 1,500 $ 4,000
Cost added during the period ......................... 54,000 352,000
Total cost (a) ................................................ $55,500 $356,000
Equivalent units of production (b)................... 185,000 178,000
Cost per equivalent unit (a) ÷ (b) ................... $0.30 $2.00
3. Materials Conversion Total

Equivalent units of production
(see above) ........................ 10,000 3,000
Cost per equivalent unit (see
above) ............................... $0.30 $2.00
inventory ............................ $3,000 $6,000 $9,000

department ........................ 175,000 175,000
Cost per equivalent unit
(see above) ........................ $0.30 $2.00
Cost of units completed and
transferred out ................... $52,500 $350,000 $402,500

STARTED 180,000
EQUIVALENT UNIT
30% - 3,000
COSTS TOTAL
BWIP $ 1,500 $ 4,000 $ 5,500
TOTAL $ 55,500 $ 356,000 $ 411,500
VALUATION TOTAL
VALUE OF EWIP $ 3,000 $ 6,000 $ 9,000
$ 411,500

1. Equivalent units of production

Pulping Conversion
Transferred to next department........................ 157,000 157,000
Ending work in process:
Pulping: 8,000 units x 100% complete ........... 8,000
Conversion: 8,000 units x 25% complete ........ 2,000
Equivalent units of production .......................... 165,000 159,000
2. Cost per equivalent unit

Pulping Conversion
Cost of beginning work in process ................ $ 4,800 $ 500
Cost added during the period ....................... 102,450 31,300
Total cost (a) .............................................. $107,250 $31,800
Equivalent units of production (b) ................ 165,000 159,000
Cost per equivalent unit, (a) ÷ (b) ............... $0.65 $0.20
3. Cost of ending work in process inventory and units transferred out

Pulping Conversion Total
Equivalent units of production... 8,000 2,000
Cost per equivalent unit ........... $0.65 $0.20
inventory ............................... $5,200 $400 $5,600
department ........................... 157,000 157,000
Cost per equivalent unit ........... $0.65 $0.20
Cost of units completed and
transferred out....................... $102,050 $31,400 $133,450

Exercise 9-10 (continued)
4. Cost reconciliation
Cost of beginning work in process inventory
($4,800 + $500) ........................................ $ 5,300
Costs added to production during the period
($102,450 + $31,300) ................................ 133,750
Total cost to be accounted for ....................... $139,050
Costs accounted for as follows:
Cost of ending work in process inventory ...... $ 5,600
Cost of units completed and transferred out .. 133,450
Total cost accounted for ............................... $139,050


STARTED 160,000
PULPING CONVERSION
EQUIVALENT UNIT

25% - 2,000
COSTS TOTAL
BWIP $ 4,800 $ 500 $ 5,300
TOTAL $ 107,250 $ 31,800 $ 139,050
VALUATION TOTAL
VALUE OF EWIP $ 5,200 $ 400 $ 5,600
$ 139,050

Another random document with
no related content on Scribd:
— Herra staarosta, kiitän ystävällisyydestä, mutta ei se käy
päinsä, sillä niin paljon kuin ensimmäinen päätöksenne Carolusta
harmittaa, yhtä paljon toinen päätöksenne häntä ihastuttaa.
— Luvatkaa sitten tulla luokseni sodan päätyttyä!
— Lupaan!
Kauan jatkui vielä kemuja, ja myöhään mentiin levolle.
— Hän ei todellakaan anna Zamośćiea, — sanoi Zagloba

palatessaan asuntoonsa Skrzetuskin ja Wolodyjowskin kanssa. —
Huomasitteko, miten hyvät ystävät meistä tuli? Hyvä meidän on olla
Zamośćiessa. Kelpo mies hän on… Hm!… Jos hän olisi minun
veitseni, niin usein minä häntä hioisin, sillä hän on tylsänpuoleinen…
Mutta hän on oikea mies eikä petä isänmaata niinkuin Radziwill-
roistot… Huomaatteko, miten ylimykset lyöttäytyvät vanhaan
Zaglobaan?… On työtä niitä torjuessa… Tuskin pääsin irti
Sapiehasta, kun jo ilmestyi toinen… Mutta tämän minä viritän kuin
viulun ja soitan sillä sellaisen aarian ruotsalaisille, että he tanssivat
itsensä kuoliaiksi Zamośćien edustalla…
Keskustelun katkaisi kaupungilta kuuluva humu. Vähän ajan

kuluttua ajoi tuttu upseeri keskustelijain ohi.
— Seis! — huusi Wolodyjowski. — Mitä siellä on?
— Valleilta näkyy tulen loimo! Szczebrzeszyn palaa! Ruotsalaiset

saapuvat!
— Mennään valleille, hyvät herrat! — sanoi Skrzetuski.

— Menkää te, mutta minä menen nukkumaan, sillä huomenna
minulla on paljon tehtävää! — vastasi Zagloba.
KOLMAS LUKU.
Vielä samana yönä Wolodyjowski meni tiedustelumatkalle ja palasi

aamulla tuoden muutamia vankeja. Nämä vahvistivat todeksi, että
Ruotsin kuningas omassa persoonassaan on Szczebrzeszynissa ja
kohta hyökkää Zamośćiea vastaan.
Tämä ilahdutti suuresti Zamoyskia, sillä hän tahtoi näyttää, mihin

hänen muurinsa ja tykkinsä kelpaavat, kun ruotsalaiset hyökkäävät.
Hän ajatteli hyvällä syyllä, että hän joka tapauksessa voi pidättää
ruotsalaisia kuukauden ajan, ja sillä välin Jan Kasimir ennättää koota
sotajoukon, tulla avuksi ja järjestää koko maassa tehokkaan
vastarinnan. — Jos kerran minulla on tilaisuus, — sanoi hän koolle
kutsumassaan neuvottelukokouksessa, — tehdä huomattava
palvelus isänmaalle ja kuninkaalle, niin tietäkää, että ennemmin
räjähdytän itseni ilmaan kuin päästän tänne ruotsalaiset. He tahtovat
ottaa väkivoimin Zamośćien. Hyvä! Ottakoot! Katsotaan, kumpi on
parempi! Hyvät herrat! Toivon teidän sydämestänne auttavan minua!
— Olemme valmiit uhraamaan henkemme teidän

jalosukuisuutenne kanssa! — vastasivat yhteen ääneen kaikki
upseerit.
— Kunhan ne vain ryhtyisivät piiritykseen, — sanoi Zagloba, —
eivätkä luopuisi koko aikeesta… Hyvät herrat! Minä johdan
ensimmäisenä uloshyökkäyksen!
— Ja minä seuraan enoa! — huusi Roch Kowalski. — Käyn itse

kuninkaan kimppuun!
— Nyt muureille! — komensi linnan päällikkö Zamoyski.
Muureilla oli sotamiehiä kuin kukkasia. Jalkaväkirykmentit, joiden

veroisia ei ollut koko valtakunnassa, seisoivat valmiina vieretysten
musketit käsissä ja silmät suunnattuina kedolle. Vähän palveli niissä
muukalaisia, vain pieni määrä preussilaisia ja ranskalaisia; niissä oli
etupäässä talonpoikaista nostoväkeä. Ne katselivat kärsimättöminä
eteensä muistellen aikaisempia urotöitään. Tykkien luona, joiden
pitkät kaulat kurottautuivat ikäänkuin uteliaina kenttää kohti, seisoi
niiden hoitamiseen parhaiten perehtyneitä flaamilaisia. Linnoituksen
ulkopuolella kierteli tykkien suojelemina keveitä ratsujoukko-
osastoja, jotka olivat valmiit kiitämään joka hetki sinne, missä
tarvittiin.
Linnan päällikkö kierteli muurien ympärillä rautavarustuksissaan

kullattu komentosauva kädessä ja kyseli vähän väliä:
— Eikö niitä vielä näy?
Ja hän nyrpisti nenäänsä, kun joka kerta vastattiin kieltävästi.
Olikin vaikeata nähdä, sillä ilma oli jokseenkin pimeä. Mutta kello
kymmenen tienoissa pimeys alkoi hälvetä. Taivas loisti sinisenä,
näköpiiri laajeni, ja kohta alkoi länsipuolella olevilta muureilta kuulua
huuto:
— Tulevat! Tulevat! Tulevat!
Zamoyski ja Zagloba ynnä kolme linnanpäällikön lähintä upseeria

nousivat muurin kulmatorniin, josta oli laaja näköala, ja alkoivat
tähystellä. Hieman pimeyttä oli vielä jäljellä alhaalla maassa, ja
ruotsalainen sotajoukko kulki polvia myöten tuossa pimeydessä
aivan kuin olisi kahlannut vedessä. Lähimmät rykmentit olivat jo
varsin selvästi näkyvissä, niin että paljain silmin saattoi nähdä
jalkaväen, joka kulki taajoissa riveissä, sekä myös ratsuväkiosastot.
Takajoukot sen sijaan häämöttivät epäselvänä ryhmänä. Yhtä mittaa
saapui uusia rykmenttejä, tykkejä, ratsuväkeä.
Näky oli kaunis. Jokaisen jalkaväkisuunnikkaan keskeltä kohosi

sen yläpuolelle ihmeen säännöllinen keihästen suunnikas. Niitten
lomassa liehui erivärisiä lippuja, useimmat sinisiä ja valkealla ristillä
tahi kultaisella leijonalla varustettuja. Ne tulivat vielä lähemmäksi.
Muureilla oltiin hiljaa, ja sinne kuului rattaitten ratina, aseitten kalina,
hevosten kavioitten kopina ja ihmisäänten sorina. Viholliset tulivat
noin kahden pyssynkantaman päähän ja alkoivat hajaantua
linnoituksen edustalle. Muutamat jalkamiesneliöt hajosivat aivan
säännöttömiin ryhmiin, nähtävästi telttoja asettelemaan ja valleja
luomaan.
— Siinä ne nyt ovat! — sanoi Zamoyski. — Voisi vaikka sormilla

laskea kaikki miehet erikseen.
— Sellaisten vanhojen tekijäin kuin minun ei tarvitse laskea, riittää

yksi silmäyskin! — sanoi Zagloba. — Niitä on kymmenentuhatta
miestä ratsuväkeä ja kahdeksantuhatta miestä jalkaväkeä tykistön
kanssa. Jos olen erehtynyt vaikkapa vain yhdellä miehellä tahi
hevosella, niin maksan koko omaisuuteni virheestä.
— Voiko sen niin tarkasti huomata?
— Kymmenentuhatta miestä ratsuväkeä ja kahdeksantuhatta

jalkaväkeä, niin totta kuin elän! Jos Jumala suo, niin heitä lähtee
täältä paljon pienempi määrä, jahka teen yhdenkin uloshyökkäyksen.
— Kuulkaahan, ne soittavat aariaa!
Todellakin, torvensoittajat ja rummunlyöjät olivat asettuneet

rykmenttien eteen ja sotamusiikki soi. Sen kaikuessa kauempana
olevat rykmentit lähestyivät ja asettuivat paikoilleen. Viimein
lähimpänä olevista joukoista erosi muutamia ratsastajia. Lähestyen
linnoitusta he levittivät valkeat liinat ja heiluttelivat niitä.
— Lähettiläitä! — sanoi Zagloba. — Näin miten Birzen luona

roistot tulivat samalla tavalla, ja tiettyä on, mitä siitä seurasi.
— Zamośćie ei ole Birze, enkä minä ole Vilnon vojevoda! —

vastasi
Zamoyski.
Tulijat olivat jo portilla. Kohta saapui upseeri ilmoittamaan linnan

päällikölle, että herra Jan Sapieha haluaa Ruotsin kuninkaan
edustajana tavata häntä keskustellakseen hänen kanssaan.
Mutta linnan päällikkö vastasi kopeasti:
— Ilmoittakaa herra Sapiehalle, että Zamoyski ei keskustele

petturien kanssa! Jos Ruotsin kuninkaalla on minulle puhuttavaa,
niin lähettäköön syntyperäisen ruotsalaisen eikä puolalaista, sillä ne
puolalaiset, jotka palvelevat ruotsalaisia, voivat lähettää lähettiläitä
koirieni luo, koska minusta molemmat ovat samanarvoisia.
— Kas siinä oli vastaus! — huudahti vilpittömästi innostuen
Zagloba.
Ja sen enempää odottamatta hän riensi pois ilmoituksen tuoneen

upseerin kanssa herra Sapiehan luo ja ilmeisesti toisti sanasta
sanaan Zamoyskin vastauksen lisäten siihen vielä omasta
puolestaan jotakin repäisevää, sillä Sapieha käänsi hevosensa niin
äkkiä kuin olisi sen eteen salama iskenyt, painoi lakin korvilleen ja
kiiti pois.
Sapieha tuli kuninkaan eteen kalpeana ja hammasta purren. Mutta

kuningaskin oli hämmästynyt, sillä Zamośćie ei vastannut hänen
toiveitaan. Hän huomasi linnoituksen niin lujaksi, että sen
valloittamista ei voinut ajatellakaan ilman järeitä tykkejä.
— No mitä? — kysyi hän nähtyään Sapiehan.
— Ei mitään! Herra staarosta ei tahdo puhua puolalaisten kanssa,

jotka palvelevat teidän majesteettianne. Hän lähetti luokseni
narrinsa, joka lasketteli minusta ja teidän majesteetistanne
semmoista, mitä ei voi toistaakaan.
— Sama minusta on, kenen kanssa hän puhuu! — sanoi

kuningas. — Jos ei muu auta, niin puhukoon rauta, mutta aluksi voin
lähettää hänen luokseen Forgellin.
Noin puoli tuntia tämän jälkeen oli Forgell puhtaasti ruotsalaisen

saattojoukon kanssa portin edustalla. Nostosilta laskettiin alas, ja
kenraali ratsasti rauhan ja arvokkaan levollisuuden vallitessa
linnoitukseen. Ei hänen eikä seuralaisten silmiä sidottu. Ilmeisesti
linnan päällikkö tahtoi, että ruotsalainen kenraali näkisi kaikki ja
kertoisi näkemänsä kuninkaalle. Vastaanotto oli ruhtinaallisen
loistava ja herätti ihmettelyä, sillä ruotsalaisilla ei ollut pientä
osaakaan semmoisista rikkauksista kuin puolalaisilla, joiden
joukossa Zamoyski oli mahtavimpia. Ovela ruotsalainen alkoikin heti
alusta pitäen kohdella häntä sillä tavoin kuin kuningas Kaarle olisi
lähettänyt hänet lähettiläänä vertaisensa hallitsijan luo, puhutteli
häntä nimityksellä "princeps" ja käytti tätä sanaa edelleen, vaikka
Zamoyski heti keskeytti hänet sanomalla:
— En ole princeps, eques polonus sum, mutta juuri siksi

ruhtinasten veroinen!
— Teidän korkeutenne! — jatkoi Forgell hämilleen joutumatta. —

Hänen majesteettiinsa Ruotsin kuningas (hän luetteli tässä pitkän
sarjan arvonimiä) ei ole saapunut tänne vihollisena, vaan
yksinkertaisesti sanoen vieraana ja lausuu toivomuksen, että teidän
korkeutenne suvaitsee avata portit hänelle ja hänen sotajoukolleen.
— Ei ole meillä tapana, — vastasi Zamoyski, — kieltää

vieraanvaraisuutta edes kutsumattomaltakaan vieraalta. Aina on
minun pöydässäni tilaa, ja noin korkea-arvoiselle henkilölle
erityisesti. Sanokaa siis kuninkaallenne, että hän on tervetullut
luokseni sitäkin suuremmalla syyllä kun kuuluisa Carolus Gustavus
on Ruotsin hallitsija samoin kuin minä olen Zamośćien hallitsija.
Mutta kuten näette, minulla ei ole palvelijain puutetta, minkä vuoksi
hänen majesteettinsa ei tarvitse tuoda omiaan mukanaan. Muussa
tapauksessa saisin sen käsityksen, että hän pitää minua
pikkueläjänä ja suhtautuu minuun ylhäisesti.
— Hyvä! — kuiskasi Zamoyskin takana seisova Zagloba.
Forgell puri viiksiään, oli vähän aikaa vaiti ja jatkoi sitten

puhettaan:
— Olisi suuri epäluottamuksen osoitus kuninkaalle, jos teidän
korkeutenne tahtoisi kieltää linnoitukseen pääsyn hänen sotilailtaan.
Olen kuninkaan uskottu, tunnen hänen salaisimmatkin ajatuksensa,
ja sitäpaitsi minulla on määräys ilmoittaa teidän korkeudellenne ja
vakuuttaa kuninkaan nimessä, että hän ei aio ottaa tätä linnoitusta
haltuunsa pysyvästi. Mutta kun sota on uudelleen syttynyt tässä
onnettomassa valtakunnassa, kun kapinoitsijat nostavat päätään,
kun Jan Kasimir ajattelematta onnettomuuksia, jotka voivat
valtakuntaa kohdata, vain omaa onneaan tavoitellen on taas
palannut maahan ja liitossa pakanain kanssa on asettunut kristillistä
sotajoukkoamme vastaan, on voittamaton kuninkaani ja herrani
päättänyt työntää hänet vaikkapa tataarilaisten ja turkkilaisten villeille
aroille yksinomaan siinä tarkoituksessa, että palautettaisiin rauha
maahan, oikeus, onni ja vapaus tämän kuuluisan valtakunnan
asukkaille.
Zamoyski ei vastannut mitään, mutta Zagloba kuiskasi:
— Piru on pukeutunut messukasukkaan ja soittaa hännällään

jumalanpalvelukseen.
— Monet hyvät työt ovat jo kuninkaan suopean suojeluksen

tähden tätä maata kohdanneet, — jatkoi Forgell, — mutta ajatellen
isällisessä mielessään tehneensä vieläkin liian vähän kuningas on
uudelleen kulkenut kautta preussilaisten maakuntain pelastaakseen
sen vieläkin kerran, mikä tapahtuu kukistamalla Jan Kasimir. Mutta
jotta tämä uusi sota päättyisi nopeasti ja onnellisesti, on kuninkaan
otettava toistaiseksi haltuunsa tämä linnoitus, ja se tulee olemaan
hänen majesteetilleen tukikohtana, josta käsin hän ahdistaa
kapinoitsijoita. Ja kuultuaan, että Zamośćien päällikkö ei vain
rikkauden, ylhäisen syntyperän, älyn ja mielenjalouden, vaan myös
isänmaanrakkauden puolesta on muita etevämpi, kuninkaani sanoi
minulle: "Tämä minut ymmärtää, hän osaa antaa oikean arvon
pyrkimyksilleni tämän maan hyväksi, hän ei petä toiveitani, ja hän
ensimmäisenä ryhtyy toimiin tämän maan onnen ja rauhan hyväksi."
Teidän korkeudestanne siis riippuvat tämän isänmaanne tulevat
kohtalot. Te voitte sen pelastaa ja tulla sen isäksi… Eikä kuningas
epäile, että te sen teette. Todellakin teette avaamalla tämän
linnoituksen portit enemmän kuin jos yhdistäisitte kokonaisen
maakunnan valtakuntaan. Kuningas on vakuutettu, että erehtymätön
viisautenne yhdessä sydämenne äänen kanssa johtaa teidät oikeaan
menettelytapaan. Sentähden hän ei tahdo käskeä, vaan hän pyytää,
ei uhkaa, vaan tarjoaa ystävyyttään, ei aio kohdella teitä kuin
hallitsija alamaistaan, vaan niinkuin valtias toista valtiasta.
Kenraali Forgell teki Zamoyskille niin kunnioittavan kumarruksen

kuin hallitsijalle ja vaikeni. Salissa vallitsi hiljaisuus. Kaikkien katseet
olivat suunnatut Zamoyskiin.
Hän alkoi tapansa mukaan kääntelehtiä kullatussa nojatuolissaan,

pöyhisteli, liikutteli päätään kuin vauhko hevonen ja alkoi puhua:
— Kas vain! Olen suuresti kiitollinen Ruotsin kuninkaalle korkeasta

käsityksestä, mikä hänellä on minun älystäni ja
isänmaanrakkaudestani. Ei mikään ole minulle mieluisampaa kuin
niin mahtavan hallitsijan ystävyys. Mutta ajattelen, että me voisimme
yhtä hyvin pitää toisistamme, jos kuningas pysyisi Tukholmassa ja
minä Zamośćiessa, vai kuinka? Sillä Tukholma on kuninkaan ja
Zamośćie on minun. Mitä tulee isänmaanrakkauteeni, ja muutenkin,
on valtakunnallemme parasta, että ruotsalaiset menevät täältä pois.
Uskon kyllä, että Zamośćien valtaus ja omistaminen auttaisi Ruotsin
kuningasta voittamaan Jan Kasimirin, mutta tietänette, että minä en
ole vannonut uskollisuuden valaa Ruotsin kuninkaalle, vaan Jan
Kasimirille, jolle senvuoksi toivonkin voittoa. Zamośćiea taas minä en
luovuta, tietäkää se!
— Kas se on politiikkaa! — huudahti Zagloba.
Salissa syntyi iloista sorinaa, mutta Zamoyski viittasi ja palautti

hiljaisuuden.
Forgell joutui hämilleen ja oli vähän aikaa ääneti, mutta alkoi sitten
esittää taas näkökohtia ja perusteluja. Virtana vuotivat sanat hänen
huuliltaan ja hiki kihosi otsalle, mutta kaikki oli turhaa, sillä hänen
vakuuttavimpiinkin selityksiinsä tuli aina vain sama vastaus: —
Zamośćiea minä en luovuta, siinä se!
Audienssi venyi luonnottoman pitkäksi ja alkoi lopuksi olla

Forgellille perin rasittava, sillä iloinen mieliala pyrki läsnäolijoissa yhä
enemmän näkyen. Yhä useammin livahti jokin sana tahi sutkaus
milloin Zagloban, milloin jonkun muun suusta aiheuttaen hillittyä
naurua joukossa. Forgell huomasi, että oli turvauduttava viimeisiin
keinoihin, avasi sineteillä varustetun pergamenttikäärön, joka hänellä
oli kädessään, mutta johon kukaan ei ollut tähän saakka kiinnittänyt
huomiota, ja lausui juhlallisella äänellä:
— Linnoituksen porttien avaamisesta hänen majesteettinsa

(seurasi taas pitkä arvonimien luettelo) antaa teidän korkeudellenne
Lubelin vojevodakunnan perinnölliseksi omaisuudeksi.
Tämän kuultuaan kaikki hämmästyivät, ja Zamoyskikin oli jonkin

aikaa ymmällä. Forgell alkoi jo luoda voitonriemuisia katseita
ympärilleen, kun äkkiä hiljaisuuden vallitessa Zamoyskille lausui
puolankielellä hänen läheisyydessään seisova Zagloba:
— Luvatkaa te Ruotsin kuninkaalle Alankomaat!
Zamoyski ei miettinyt sen enempää, pöyhistäytyi ja lausui latinaksi

niin että kaikki salissa olijat sen kuulivat:
— Minä puolestani lahjoitan Ruotsin kuninkaalle Alankomaat!
Samassa kajahti koko salin täyttävä naurun rähähdys. Forgell

kalpeni, rypisti kulmakarvojaan ja odotti säkenöivin silmin ja pää
ylpeästi pystyssä. Viimein, kun naurun puuska oli ohi, kysyi hän
lyhyesti:
— Onko tämä teidän viimeinen vastauksenne?
— Ei! — sanoi Zamoyski kierrellen viiksiään ja nostaen päänsä

vielä ylpeämmin pystyyn. — Minulla on tykkejä muureilla!
Lähettilään tehtävä oli lopussa.
Kaksi tuntia myöhemmin alkoivat ruotsalaisten tykit paukkua, ja

Zamośćiesta vastattiin tuleen yhtä tarmokkaasti. Ruotsalaisten
kuulat putoilivat vallihautoihin tahi ponnahtelivat vahinkoa
tuottamatta vahvoista muureista, mutta linnoitus lähetti tuhoa
tuottavia ammuksia ruotsalaisten keskuuteen, ja illan suussa
vihollisen oli pakko vetäytyä pois lähimmiltä varustuksiltaan. Vihan
vimmassa Ruotsin kuningas käski polttaa kaikki ympäristössä olevat
kylät, niin että lähiseutu yöllä oli tulimerenä, mutta Zamoyski ei
välittänyt siitä. Hän oli niin iloinen, että pani vielä samana iltana
toimeen kekkerit ja istui myöhään pikarien ääressä.
Seuraavana päivänä kuningas sai lisää muutamia tykkejä, ja ne

pantiin heti, kun ne oli saatu paikoilleen, toimimaan linnoitusta
vastaan. Kuningas ei kylläkään toivonut niiden voivan särkeä
muureja, mutta hän tahtoi saada linnan päällikön vakuutetuksi, että
oli päättänyt vakavasti pommittaa linnoitusta. Zamoyski ei
kuitenkaan ottanut uskoakseen, vaan sanoi usein käydessään
muureilla kiivaimman ammunnan aikana:
— Miksi ne haaskaavat ruutia?
Wolodyjowski ja muut upseerit pyysivät päästä tekemään

uloshyökkäyksen, mutta Zamoyski ei siihen suostunut. Hän ei
tahtonut turhaan vuodattaa verta ja ymmärsi myös, että niin kokenut
soturi kuin Ruotsin kuningas oli tarpeeksi varuillaan.
Muun työn puutteessa kulutti Zagloba aikaansa muureilla

sotamiesten parissa kertoen heille kaikenlaista ja antaen neuvoja,
joita kaikki mielellään kuuntelivat, koska pitivät häntä perin taitavana
soturina. Hän taas iloitsi mielessään nähdessään miehuullista
puolustusta.
— Herra Michal! — sanoi hän Wolodyjowskille. — Toinen henki on

nyt Puolassa ja sen aatelissa, toiset ovat nyt ajat! Ei kukaan nyt
ajattele petosta eikä antautumista, vaan jokainen on valmis
mieluummin antamaan henkensä kuin peräytymään askeltakaan
vihollisen edestä. Muistatteko, kuinka vuosi takaperin kuului joka
puolelta: se on pettänyt, tuo on pettänyt, se on ruvennut
ruotsalaisten suojelukseen. Nytpä pikemminkin ruotsalaisten on
pyydettävä meiltä suojelusta, että heitä ei piru veisi. Meillä on mahat
niin pullollaan, että kelpaamme rumpaleiksi joka mies, mutta heillä
kurnii nälkä suolia.
Zagloba oli oikeassa. Ruotsin armeijalla ei ollut mukanaan

muonaa, eikä se sitä mistään saanut kahdeksalletoistatuhannelle
miehelle ynnä hevosille. Jo ennen vihollisen tuloa oli Zamoyski
monen penikulman laajuiselta alalta koonnut linnoitukseen ihmisille
muonaa ja hevosille rehua. Kauempana taas liikuskeli liittoutuneitten
sotaväkeä ja asestettuja talonpoikajoukkoja, niin että pienempien
osastojen oli mahdotonta erota pääjoukosta muonaa hankkimaan.
Lisäksi Czarniecki ei mennytkään Veikselin toiselle puolen, vaan
kierteli taas ruotsalaisen armeijan läheisyydessä kuin susi
lammaslauman luona. Alkoivat taas öiset hälyytykset ja kokonaisten
osastojen katoamiset jäljettömiin. Krasnikin luo ilmestyi joitakin
puolalaisia joukkoja, jotka katkaisivat yhteyden Veikselin kanssa.
Viimein tuli tieto, että herra Pawel Sapieha voimakkaan liettualaisen
armeijan kanssa kulkee etelään päin, on matkallaan valloittanut
Lublinin ja rientää auttamaan Zamośćiea. Kaukonäköisin
ruotsalaisista päälliköistä, vanha Wittenberg, huomasi aseman koko
vaarallisuuden ja lausui peittelemättä ajatuksensa kuninkaalle.
— Tiedän, — sanoi hän, — että teidän majesteettinne nero saa

ihmeitä aikaan, mutta inhimillisesti arvostellen näännyttää nälkä
meidät, ja kun vihollinen hyökkää nälkiintyneiden kimppuun, niin ei
meistä ainoakaan pääse hengissä.
— Jos tuo linnoitus olisi vallassani, — vastasi kuningas, — niin

kahdessa kuukaudessa saisin sodan loppumaan.
— Tuommoisen linnoituksen valloittamiseen ei vuosikaan riitä.
Kuningas myönsi sydämessään, että vanha sotapäällikkö oli

oikeassa, mutta hän luotti siihen, että jokin onnellinen sattuma vielä
tulee avuksi. Sentähden hän käski jatkamaan pommitustaan yöt
päivät.
Kun muutamia vuorokausia oli pommitettu niin kiivaasti, että savu

peitti koko maailman näkyvistä, saapui Forgell taas linnoitukseen.
— Kuninkaani ja herrani, — sanoi hän päästyään Zamoyskin
puheille — otaksuu, että tykkiemme Zamośćielle tuottama vahinko
on tehnyt teidän korkeutenne taipuvaisemmaksi neuvotteluihin.
Siihen vastasi Zamoyski:
— Aivan niin! Vahinkoa on tullut… Sehän onkin luonnollista…

Kranaattinne sirpale on tappanut sian, joka juoksenteli torilla.
Ampukaa vielä viikko, niin ehkäpä saatte toisenkin tapetuksi!
Forgell vei tämän vastauksen kuninkaalle. Illalla oli sotaneuvottelu

kuninkaan asunnossa, ja aamulla ruotsalaiset alkoivat panna
telttojaan kuormiin sekä kiskoa tykkejä pois valleilta. Illalla lähdettiin
matkaan.
Ruotsalaiset jatkoivat matkaa etelää kohti. Wittenberg oli kyllä

neuvonut palaamaan Varsovaan ja kaikin tavoin koettanut vakuuttaa,
että se oli ainoa tie pelastukseen, mutta ruotsalainen Aleksanteri oli
lopullisesti päättänyt ajaa puolalaisen Dariuksen valtakunnan
viimeisiin ääriin.
NELJÄS LUKU.
Sinä vuonna kulki kevät kummallisia teitä. Kun valtakunnan

pohjoisissa osissa lumi suli, joet vapautuivat jäästä ja laajoja aloja oli
veden peitossa, niin etelässä oli vielä täysi talvi. Metsissä oli
kinoksia, jäätyneet tiet kajahtelivat hevosten jalkojen alla, ilma oli
kuiva, auringonlaskut punaisia, yöt kylmiä ja taivas täynnä tähtiä.
Kansa iloitsi noista jatkuvista pakkasista ja väitti, että ne tekivät
lopun peltohiiristä ja ruotsalaisista.
Mutta kevät, jota oli niin kauan saatu odottaa, tuli sitten niin
yht'äkkiä kuin ratsujoukko, joka hyökkää vihollisen kimppuun.
Aurinko alkoi paahtaa kuumasti ja sulatti maan, Unkarin tasangoilta
puhalsi lämmin tuuli, ja sen henkäykset kulkivat yli niittyjen, peltojen
ja arojen, maa alkoi viheriöidä ja metsän puista tippui kirkkaita
pisaroita.
Kirkasta taivasta vastaan kuvastui joka päivä pitkiä rivejä kurkia,

villihanhia ja sorsia. Haikarat palasivat entisiin pesiinsä, ja räystäitten
alle ilmestyi pääskysiä, lintujen viserrys täytti kylät ja metsät, Iltaisin
kaikui kaikkialla sammakoiden kurnutus. Sitten tuli suuria sateita, yöt
ja päivät kestäviä. Pellot muuttuivat järviksi, joet tulvivat, ja teitä
myöten oli mahdotonta kulkea.
Tässä vesitulvassa ja liejussa kulki ruotsalainen sotajoukko yhä
etelää kohti.
Mutta kuinka vähän olikaan tämä joukko sen loistavan armeijan

kaltainen, joka aikoinaan saapui Wittenbergin johdolla Suur-Puolaan!
Nälkä oli painanut sinisen leimansa vanhojen soturien kasvoihin. He
kulkivat enemmän aaveitten kuin ihmisten kaltaisina eteenpäin,
väsyneinä, epätoivoisina ja allapäin, tietäen, että matkan päässä
heitä ei odota ruoka, vaan nälkä, ei uni, vaan taistelu, ei lepo muuten
kuin ehkä haudassa.
Rautapukuiset luurangot istuivat laihojen hevoskaakkien selässä.

Jalkamiehet tuskin jaksoivat kulkea laahustaa eteenpäin, tuskin
pidellä vapisevissa käsissään keihäitä ja musketteja. Päivä seurasi
toistaan, ja he kulkivat yhä eteenpäin. Kuormat särkyivät, tykit
tarttuivat liejuun, päivässä päästiin tuskin penikulmaakaan
eteenpäin. Taudit kävivät kiinni sotamiehiin niinkuin petolinnut
haaskaan. Toisten hampaat kalisivat kuumeesta, toiset vaipuivat
voimattomina maahan valmiina mieluummin kuolemaan kuin
jatkamaan matkaa.
Mutta ruotsalainen Aleksanteri yhä kulki puolalaista Dariusta

vastaan.
Samalla häntä itseäänkin ahdistettiin. Niinkuin sairasta puhvelia

yöllä seuraavat shakaalit odottaen sen kaatumista, niin ruotsalaisia
seurasivat aateliset ja talonpojat tullen yhä lähemmäksi ja
hyökkäillen yhä rohkeammin.
Viimein tuli pahin kaikista, nimittäin Czarniecki. Joka kerta kun

ruotsalaiset jälkijoukot kääntyivät katsomaan taakseen, ne näkivät
ratsastajia joko kaukana näköpiirissä tahi lähempänä, joskus aivan
kintereillään.
Ruotsalaiset eivät halunneet mitään niin hartaasti kuin taistelua,

mutta Czarniecki ei siihen antautunut. Hän odotti aikaansa ja tyytyi
nyt lähettämään vihollisen niskaan pieniä partiojoukkoja.
Tapahtui niinkin, että Czarniecki sivuutti ruotsalaiset, meni edelle

ja tukki heiltä tien. Silloin soivat torvet iloisesti joka puolella
ruotsalaisten leirissä, ja uusia voimia, uutta intoa tulvahti äkkiä
väsyneihin riveihin. Sairaat, uupuneet ja voimattomat asettuivat
taistelurintamaan silmät säihkyvinä, kasvot hehkuvina. Tykit ja
musketit toimivat niin varmasti kuin niitä olisivat pidelleet rautaiset
kädet, sotahuudot kaikuivat niin voimakkaina kuin olisivat kohonneet
terveistä rinnoista. Mutta kun tykit olivat alkaneet paukkua, väistyi
Czarniecki syrjään jättäen ruotsalaisille saaliiksi vain pettyneet
toiveet.
Uudelleen alkoi Wittenberg pyytää kuningasta kääntymään

takaisin pelastaakseen itsensä ja sotajoukkonsa, mutta kuningas
puristi vain huulensa yhteen, hänen silmänsä salamoivat, ja hän
viittasi kädellään etelää kohti, missä hän toivoi kohtaavansa Jan
Kasimirin, avoimen sotatanteren, lepoa, ravintoa ja runsaan saaliin.
Kaikkien onnettomuuksien lisäksi ne puolalaiset rykmentit, jotka

tähän saakka olivat häntä uskollisesti palvelleet ja olivat perin
tarpeellisia Czarnieckia vastustaessa, alkoivat luopua ruotsalaisista.
Kaarle Kustaa kulki Naroliin, Cieszanowoon ja Oleszyceen

määränään Szan ja toivoen, että Jan Kasimir tulee häntä vastaan ja
syntyy taistelu. Voitto saattoi vielä korjata ruotsalaisten asiat ja
saada onnen kääntymään. Kuultiin huhuja, että Jan Kasimir oli
lähtenyt liikkeelle Lembergistä, mutta huhut osoittautuivatkin
vääriksi, sillä Kasimir oli yhä paikallaan kartuttaen sotajoukkoaan ja
odottaen Sapiehaa. Hänen voimansa kasvoi päivä päivältä, ja
samaan aikaan Kaarle Kustaa yhä heikkeni.
— Ei se ole sotajoukko eikä armeija, vaan hautajaissaatto! —

sanoivat vanhat soturit Jan Kasimirille ruotsalaisista.
Tämä oli myös useitten ruotsalaisten upseerien mielipide.
Kuningas itse vakuutti menevänsä Lembergiin, mutta hän petti

sekä muita että itseään. Ei ollut hänen mentävä Lembergiin, vaan
ajateltava vain, miten itsensä pelastaisi. Ei ollut edes varmaa, että
Jan Kasimir oli Lembergissä, ja joka tapauksessa hän saattoi
vetäytyä aina Podoliaan asti ja houkutella viholliset kauas aroille,
missä oli kuolema auttamattomasti kohtalona.
Douglas meni Przemysliä vastaan koettaakseen, voisiko edes

tuon linnoituksen valloittaa, mutta palasi tyhjin toimin. Tuho lähestyi
hitaasti, mutta varmasti. Armeijan mieliala lamautui. Ennen
tervehtivät rykmentit Kaarle Kustaata aina riemuhuudoin, kun hän
näyttäytyi, nyt seisoivat ne alakuloisina ja äänettöminä. Leiritulien
ääressä nälkiintyneet ja uupuneet sotamiehet puhuivat enemmän
Czarnieckista kuin omasta kuninkaastaan. Hänet oli nähty kaikkialla.
Ja omituista! Kun pariin päivään ei mikään tiedustelujoukko
kadonnut, kun meni muutamia öitä ilman että kuultiin hälyytystä ja
huutoja: "Allah!", "Iske!", "Lyö!", niin levottomuus vain kasvoi.
— Czarnieckia ei näy! Mene tiedä, mitä hän valmistelee! —

sanoivat sotamiehet.
Kaarle Kustaa pysähtyi muutamaksi päiväksi Jaroslawiin
miettimään, mitä oli tehtävä. Kun taas levisi huhuja, että Jan Kasimir
oli lähtenyt Lembergistä, päätti Kaarle Kustaa ottaa selville, missä
tämä oikein oli.
Tätä varten sai eversti Kannenberg käskyn mennä San-joen yli ja

tuhat ratsumiestä mukanaan kulkea länttä kohti.
— Kenties teistä riippuu koko sodan tulos ja meidän kaikkien

kohtalo! — sanoi kuningas hänelle hänen lähtiessään.
Paljon riippui todellakin tästä retkestä. Ensiksikin oli Kannenbergin

tehtävänä hankkia sotajoukolle muonaa. Jos hän sen lisäksi saisi
varman tiedon siitä, missä Jan Kasimir oli, niin Ruotsin kuningas
aikoi heti kaikkine joukkoineen hyökätä "puolalaista Dariusta"
vastaan, tuhota hänen sotajoukkonsa ja, jos hyvin kävisi, saada
hänet itsensäkin käsiinsä.
Kannenberg sai senvuoksi parhaat sotilaat ja hevoset. Valinta

toimitettiin erittäin huolellisesti, kun eversti ei voinut ottaa mukaansa
jalkaväkeä eikä tykkejä, vaan ainoastaan sellaisia miehiä, jotka
saattoivat avoimella kentällä sapeli kädessä ryhtyä taisteluun
puolalaista ratsuväkeä vastaan.
Maaliskuun 20 päivänä tämä joukko lähti. Miehet olivat

toivehikkaita, sillä tässä erikoistapauksessa he olivat saaneet syödä
kyllikseen. Muitten annoksia oli vähennetty, mutta heille lisätty ja
täytetty heidän lekkerinsä viinalla. Iloisesti laulellen he kulkivat yli
heille rakennetun sillan ja huusivat heidän lähtöään katseleville
tovereille:

Download Managerial Accounting Asia Global 2nd Edition Garrison Solutions Manual all chapters

Uploaded by

Document Information

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Download Managerial Accounting Asia Global 2nd Edition Garrison Solutions Manual all chapters

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Managerial Accounting Asia Global 2nd

Edition Garrison Solutions Manual

Managerial Accounting Asia Global 2nd Edition Garrison

Managerial Accounting 2nd Edition Garrison Solutions

Financial Accounting Asia Global 2nd Edition Williams

Managerial Accounting 15th Edition Garrison Solutions

Managerial Accounting 14th Edition Garrison Solutions

Managerial Accounting Canadian 11th Edition Garrison

Managerial Accounting Canadian 9th Edition Garrison

Managerial Accounting Canadian Canadian 10th Edition

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2015. All rights reserved.

2. The journal entry would be recorded as follows:

3. The “units completed and transferred to finished goods” is computed

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2015. All rights reserved.

10. and 11.

12. and 13.

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2015. All rights reserved.

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2015. All rights reserved.

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2015. All rights reserved.

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2015. All rights reserved.

Equivalent Units (EU)

WEIGHTED-AVERAGE METHOD PHYSICAL UNITS %

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2015. All rights reserved.

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2015. All rights reserved.

Materials Conversion Total

Units completed and transferred out:

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2015. All rights reserved.

*The cost of units completed and transferred out can be deduced as

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2015. All rights reserved.

Work in Process—Cooking ............ 42,000

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2015. All rights reserved.

2. Equivalent Units (EU)

WEIGHTED-AVERAGE METHOD PHYSICAL UNITS %

BEGINNING WORK IN PROCESS (BWIP) 20,000

ENDING WORK IN PROCESS (EWIP) 30,000 60% 18,000 -

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2015. All rights reserved.

1. Materials Labor Overhead

2. Materials Labor Overhead

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2015. All rights reserved.

BEGINNING WORK IN PROCESS (BWIP) 5,000

ENDING WORK IN PROCESS (EWIP) 8,000 75% 6,000 - -

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2015. All rights reserved.

3. Materials Conversion Total

Units completed and transferred out:

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2015. All rights reserved.

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2015. All rights reserved.

1. Equivalent units of production

2. Cost per equivalent unit

3. Cost of ending work in process inventory and units transferred out

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2015. All rights reserved.

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2015. All rights reserved.

BEGINNING WORK IN PROCESS (BWIP) 5,000

ENDING WORK IN PROCESS (EWIP) 8,000 100% 8,000 -

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2015. All rights reserved.

— Luvatkaa sitten tulla luokseni sodan päätyttyä!

Kauan jatkui vielä kemuja, ja myöhään mentiin levolle.

— Hän ei todellakaan anna Zamośćiea, — sanoi Zagloba

Keskustelun katkaisi kaupungilta kuuluva humu. Vähän ajan

— Seis! — huusi Wolodyjowski. — Mitä siellä on?

— Valleilta näkyy tulen loimo! Szczebrzeszyn palaa! Ruotsalaiset

— Mennään valleille, hyvät herrat! — sanoi Skrzetuski.

Vielä samana yönä Wolodyjowski meni tiedustelumatkalle ja palasi

Tämä ilahdutti suuresti Zamoyskia, sillä hän tahtoi näyttää, mihin

— Olemme valmiit uhraamaan henkemme teidän