Postman for API Testing: A Beginner's

Guide: Learn to test APIs like a pro with

Postman with Real-World Examples
and Step-by-Step Guidance Parvin
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/postman-for-api-testing-a-beginners-guide-learn-to-te
st-apis-like-a-pro-with-postman-with-real-world-examples-and-step-by-step-guidance-
parvin/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Web API Development for the Absolute Beginner: A Step-

by-step Approach to Learning the Fundamentals of Web
API Development with .NET 7 1st Edition Irina Dominte

https://ebookmass.com/product/web-api-development-for-the-
absolute-beginner-a-step-by-step-approach-to-learning-the-
fundamentals-of-web-api-development-with-net-7-1st-edition-irina-
dominte/

The Absolute Beginner's Guide to HTML and CSS: A Step-

by-Step Guide with Examples and Lab Exercises 1st
Edition Kevin Wilson

https://ebookmass.com/product/the-absolute-beginners-guide-to-
html-and-css-a-step-by-step-guide-with-examples-and-lab-
exercises-1st-edition-kevin-wilson/

Game Theory: An Introduction with Step-by-Step Examples

Ana Espinola-Arredondo

https://ebookmass.com/product/game-theory-an-introduction-with-
step-by-step-examples-ana-espinola-arredondo/

Cashed Up with Commercial Property: A Step-by-Step

Guide to Building a Cash Flow Positive Portfolio Helen
Tarrant

https://ebookmass.com/product/cashed-up-with-commercial-property-
a-step-by-step-guide-to-building-a-cash-flow-positive-portfolio-
helen-tarrant/
Learn Programming with C: An Easy Step-by-Step Self-
Practice Book for Learning C 1st Edition Imran

https://ebookmass.com/product/learn-programming-with-c-an-easy-
step-by-step-self-practice-book-for-learning-c-1st-edition-imran/

Python Programming for Beginners: 2 Books in 1 - the

Ultimate Step-By-Step Guide to Learn Python Programming
Quickly With Practical Exercises Mark Reed

https://ebookmass.com/product/python-programming-for-
beginners-2-books-in-1-the-ultimate-step-by-step-guide-to-learn-
python-programming-quickly-with-practical-exercises-mark-reed/

Integrated Behavioral Health in Primary Care: Step-By-

Step Guidance for Assessment and Intervention

https://ebookmass.com/product/integrated-behavioral-health-in-
primary-care-step-by-step-guidance-for-assessment-and-
intervention/

Academic Conference Presentations: A Step-by-Step Guide

Mark R. Freiermuth

https://ebookmass.com/product/academic-conference-presentations-
a-step-by-step-guide-mark-r-freiermuth/

Python Programming: 3 Books in 1: Ultimate

Beginneru2019s, Intermediate & Advanced Guide to Learn
Python Step-by-Step

https://ebookmass.com/product/python-programming-3-books-
in-1-ultimate-beginners-intermediate-advanced-guide-to-learn-
python-step-by-step/
 Contents Guide
~ Welcome & What You’ll Learn

Section 1: Introduction to Postman and API Testing

1. Exploring Postman: A Primer
2. Unveiling Postman's Core Features
3. Initiating Your First API Request: Basics Unraveled
4. Crafting Your Initial API Request: A Step-by-Step Guide
5. Mastering API Requests: Practical Implementation Tips
Section 2: CRUD Operations with Postman
6. Creating a POST Request: Dive into Data Transmission
7. POST Requests Demystified: Advanced Techniques
8. Managing Resources: Understanding PUT & PATCH Requests
9. Enhancing Resource Updates: Advanced PUT & PATCH Tactics
10. Deletion Simplified: The DELETE Request Unveiled
Section 3: Organizing with Collections
11. Harnessing the Power of Collections: Overview and Benefits
12. Building Your First Collection: Structuring Your Workflows
Section 4: Harnessing Variables
13. Variable Mastery: From Creation to Implementation
14. Leveraging Variables: Advanced Strategies
15. Scripting Variables: Introduction and Setup
16. Advanced Variable Scripting: Optimization and Efficiency
17. Dynamic Variable Handling: Advanced Techniques
Section 5: Maximizing Environments
18. Building Environments: Foundations and Best Practices
19. Environmental Optimization: Advanced Configuration Techniques
20. Environment Management: Strategies for Efficiency and Scalability
Section 6: Crafting Test Scripts
21. Scripting Simplified: Quick Creation Techniques
22. Initiating Your First Test: A Hands-On Approach
Section 7: Effective Debugging Strategies
23. Debugging Decoded: Practical Techniques for Troubleshooting, Part 1
24. Debugging Decoded: Practical Techniques for Troubleshooting, Part 2
Section 8: Harnessing Data for Testing
25. Unleashing the Power of Data: Integrating CSV & JSON Files, Part 1
26. Unleashing the Power of Data: Integrating CSV & JSON Files, Part 2
27. Unleashing the Power of Data: Integrating CSV & JSON Files, Part 3
28. Unleashing the Power of Data: Integrating CSV & JSON Files, Part 4
Section 9: Mastering Authorization
29. Integrating Authorization: In-Depth Exploration, Part 1
30. Integrating Authorization: In-Depth Exploration, Part 2
31. Demystifying Authorization: Understanding Its Role in API Requests
Section 10: Automation with Command Line and CI/CD Integration
32. Command-Line Automation: Streamlining with Newman, Part 1
33. Command-Line Automation: Streamlining with Newman, Part 2
34. CI/CD Integration: Seamless Execution with Jenkins
Section 11: Workspace Management, Monitoring, and Documentation
35. Workspace Wonders: Creating and Managing Workspaces, Part 1
36. Workspace Wonders: Creating and Managing Workspaces, Part 2
37. Monitoring Magic: Implementing API Monitors, Part 1
38. Monitoring Magic: Implementing API Monitors, Part 2
39. Documentation Delight: Crafting Comprehensive API Documentation, Part 1
40. Documentation Delight: Crafting Comprehensive API Documentation, Part 2
Section 12: Remote Execution
41. Embracing Remote Execution: Unleashing the Power of URL Deployment, Part 1
42. Embracing Remote Execution: Unleashing the Power of URL Deployment, Part 2
Section 13: Exploring SOAP API Testing
43. Navigating SOAP Requests: Mastering Postman's SOAP Capabilities, Part 1
44. Navigating SOAP Requests: Mastering Postman's SOAP Capabilities, Part 2
Section 14: Advanced API Chaining Techniques
45. Building Seamless Connections: API Chaining Essentials, Part 1
46. Building Seamless Connections: API Chaining Essentials, Part 2
47. Building Seamless Connections: API Chaining Essentials, Part 3
48. Building Seamless Connections: API Chaining Essentials, Part 4
Section 15: Unveiling Mock APIs
49. Demystifying Mock APIs: Understanding Their Purpose and Utility
50. Crafting Mock APIs: Practical Implementation in Postman

~ Conclusion
 Welcome & What You’ll Learn
Welcome fellow explorer, to the exciting world of API testing! If you’re
building applications, websites, or any system that interacts with other
programs online, understanding how to test APIs is a superpower. This book
is your comprehensive guide to mastering Postman, the go-to tool for
testing APIs like a seasoned professional.
What Exactly Are APIs?
APIs are the communication bridges of the digital world. Let’s break that
down:
● API stands for Application Programming Interface. Think of it
like a restaurant menu—it lists available ‘dishes’ (data or functions)
and helps you order them. Websites, mobile apps, or smart devices
use APIs to ‘order’ data or request actions from other systems.
Why API Testing?
Imagine you built a super-cool robot and want to make sure all its parts
work together. That’s precisely why we test APIs! Here’s what you gain
from testing APIs with Postman:
● Find problems early: Catching errors before your application goes
live saves you time, headaches, and potentially a LOT of unhappy
users.
● Keep things running smoothly: Ensure your application talks
correctly to other services it relies on. If a company updates their
weather API, you want to make sure your weather app still works!
● Build trust: Confidence that your application delivers on its
promises, boosting user loyalty and satisfaction.
What Makes Postman the Perfect Tool?
Postman is like the Swiss army knife for API testing. Here’s why it’s so
widely loved:
● Super beginner-friendly: No complex coding required to get
started. Start testing in minutes.
 ● Super powerful: As you learn, you’ll discover features for the most
complex testing scenarios.
● Collaboration dream: Workspaces allow teams to work together
and share knowledge easily.
● Widely used: Tons of online resources, tutorials, and help if you get
stuck.
Your Journey Ahead
This book unfolds in a carefully designed way to give you the strongest
foundation:
● The Basics: You’ll start with understanding Postman’s interface and
making your first API requests.
● API Actions: We’ll cover every essential aspect of creating,
reading, updating, and deleting data with APIs.
● Organize, Automate, and Test: Learn to streamline your work
with collections, scripts, and environments for efficiency.
● Data, Authorization & Beyond: Delve into data-driven testing,
securing your requests, and even automation using the command
line.
What You’ll Be Able to Do
By the end, you’ll transform into a true API testing pro, able to:
● Test any API out there, regardless of its complexity.
● Find hidden bugs that could break your application.
● Create detailed test reports for your team.
● Integrate API testing into your development process like a boss.
Are you ready for this adventure? If so, let’s dive into Chapter 2!
Further Resources
● Postman’s Official Getting Started Guide:
https://learning.postman.com/docs/getting-started/introduction/
● Postman Blog: https://blog.postman.com/ (Tons of helpful articles
here)
 Section 1:
Introduction to Postman and API
Testing

Exploring Postman: A Primer

Welcome to the world of Postman! This powerful tool is your trusty
companion in navigating the exciting realm of API testing. Let’s start our
journey by taking a guided tour of Postman’s interface and essential
features.
Your Postman Workspace: The Mission Control Center
When you launch Postman, you’ll land in your workspace. Think of it as
your API testing headquarters. Here’s a breakdown of the key areas:
1. Sidebar: This is on the left. Here you find core functions like:

○ Workspaces: Switch between different projects or team

environments.
○ Collections: Organizes your API requests (more on this
later!).
○ APIs: A place to manage and define API specifications.
○ And more!

2. Builder: This is the central area—where the action happens.

You’ll create requests and view the responses here.
3. Request Tab: This lets you specify:

○ HTTP Method: GET (fetch data), POST (send data),

PUT/PATCH (update), DELETE, and more.
○ Request URL: The address of the API you want to ‘talk’ to.
 4. Tabs (Params, Authorization, Headers, etc.): Fine-tune your
API requests with extra options for things like passing
additional data (Params) and security settings (Authorization).
5. Send Button: The magic button! Hit this to fire off your API
request.
6. Response Area: Once you hit ‘Send,’ this is where the API’s
response will appear, giving you all the details.

Important Note: Postman’s interface might evolve slightly over time. If

things look a little different, don’t worry! The core concepts stay the same.
A Quick Experiment: Your First API Request
Let’s make your first API request to get a feel for the process:
1. Choose a simple API: We’ll use a public one for practice:
https://jsonplaceholder.typicode.com/posts/1 (This API
provides sample data)
2. Set the method: In the request tab, select ‘GET’ from the
dropdown menu.
3. Enter the URL: Paste the following in the URL field:
https://jsonplaceholder.typicode.com/posts/1
4. Hit that Send button!

Boom! You’ll see a response below containing some sample data.

Congratulations, you just made your first API call using Postman!
Key Takeaways
● Postman is your user-friendly window into APIs: With Postman,
you don’t need to be a coding wizard to start testing APIs.
● The layout is designed for exploration: Even if you feel a bit
overwhelmed at first, we’ll cover everything piece by piece.
● Learning by doing is highly effective: Don’t be afraid to
experiment with different APIs and buttons within Postman.
Ready to Dive Deeper?
This was just a warm-up! Get ready to uncover Postman’s full potential as
we delve into specific features, crafting your own API requests, and testing
like a pro. Onward to Chapter 2!
Additional Resources
● Postman Quick Start Guide:
https://learning.postman.com/docs/getting-started/sending-the-first-
request/
● JSONPlaceholder (For practice APIs):
https://jsonplaceholder.typicode.com/

Unveiling Postman’s Core Features

In the previous chapter, you took your first steps with Postman. Now, let’s
go on a deeper exploration of the key features that make this tool an API
testing powerhouse.
Requests: The Heart of Postman
● HTTP Methods: Your Toolbox: GET, POST, PUT, DELETE,
PATCH, and more – each method tells the API what action you want
to perform. It’s like having a set of different verbs for precise
communication.
● URL: The API’s Address: This is where your request is going.
Think of it like a web address for the API.
● Params Tab: Add Extra Details: Attach additional information
alongside your request. Think of it like specifying options when
placing an online order.
● Authorization Tab: The Security Gatekeeper: Control how you
prove your identity to the API. We’ll delve into this in later
chapters.
 ● Headers Tab: More Request Fine-Tuning: Add metadata like
your browser type or the format of the data you want to receive
back.
● Body Tab: The Data Carrier: This is especially crucial for POST,
PUT and PATCH requests where you’re sending data to the server.
● Send & Receive: The ‘Send’ button initiates your adventure, and
below is where the API response appears, filled with information.
Test Scripts: Automating the Checks
Postman lets you write JavaScript code which runs after you receive the
response. This unlocks amazing possibilities:
● Simple Checks: Verify the API returned the correct status code
(e.g., “200 OK” for success).
● Advanced Verification: Dig into the response body to assert that
the data is as expected.
● Setting Variables: Capture values from the response to
dynamically use in other requests.
Pre-request Scripts: Before Things Happen
These scripts run before sending the request. Use them for:
● Setting Up Data: Populate variables or generate dynamic
information.
● Custom Logic: Build advanced workflows based on your own
needs.
Collections: Organizing Your API Adventures
Think of collections as folders for your requests. They are vital for:
● Project Structure: Group related API requests together.
● Re-Usability: Avoid repeating the same setup over and over.
● Test Suites: Collections form the backbone of your test sequences.
Environments: Adapting to Different Scenarios
Environments let you store sets of variables:
 ● Development, Testing, Production: Switch between different API
base URLs and settings with a click.
● Data Variations: Easily run tests with different user accounts or
configurations.
Beyond the Basics
Postman has even more to offer:
● Workspaces: Collaboration and project organization power-up.
● Monitors: Automated API health checks.
● Mock Servers: Simulate APIs for development.
Learning by Doing: A Mini-Challenge
1. Find a Public API: Try out the Reqres API https://reqres.in/.
for practice.
2. Experiment with Methods: Make GET, POST, and PUT
requests. See how the API responds.
3. Write a Simple Test: Assert that a ‘GET’ request returns a 200
status code.

Additional Resources
● Postman Learning Center: https://learning.postman.com/
● Postman Blog (Feature Announcements):
https://blog.postman.com/
Get Ready to Dive Deeper!
Now that you have a solid understanding of the core, we’re ready to build
practical API requests and master the art of API testing!
Initiating Your First API Request:
Basics Unraveled
Get ready to embark on an exciting API testing journey! In this chapter,
we’ll walk you through the step-by-step process of making your first API
request in Postman.
Step 1: Find a Beginner-Friendly API
For our practice, we’ll use a super simple API designed for testing:
● Reqres API: https://reqres.in/ (Provides user data)
Step 2: Start with a GET Request
● Create a New Request: Click the “+” button to create a new
request tab in Postman.
● Choose the HTTP Method: Select “GET” from the dropdown.
This is the most common method for retrieving data.
● Enter the URL: Paste the following in the request address bar:
[invalid URL removed]
● Explanation: This API will fetch user data. The ?page=2 part asks
for the second page of results.
Step 3: Hit the Send Button!
The moment of truth! Click the blue “Send” button. After a brief moment,
you should see a response appear below.
Step 4: Analyze the Response
Let’s break down the response:
● Status Code: This indicates success or failure. “200 OK” is the
goal!
● Response Body: Usually in JSON format, this contains the actual
data the API returned. In our case, it should be a list of users.
● Headers: Extra information about the response itself.
Step 5: Time to Experiment!
Let’s play around:
● Change the page number: Edit the URL, try a different page
value, and observe what changes in the response.
● Search the API Documentation: Find out if the Reqres API has
other endpoints (addresses) you can try.
Key Concepts (Explain in Sidebars or Callouts)
● API Endpoint: A specific “doorway” within an API. It’s part of the
URL after the main address (e.g., /users ).
● JSON: Stands for JavaScript Object Notation. It’s a common way
to structure data that APIs use, making it easy to read for both
humans and machines.
Troubleshooting Time
● Error Messages: If you get an error, Postman will show a status
code and a message. Use it as your starting point for solving the
problem. (Hint: Double-check the URL!)
● Postman Console: More advanced troubleshooting can be done in
the Postman Console (View -> Show Postman Console).
Additional Resources
● Reqres API Documentation: https://reqres.in/
● Introduction to REST APIs:
https://www.redhat.com/en/topics/api/what-is-a-rest-api
Onwards to More Complex Requests!
Congrats on your first successful API request! In the next chapter, we’ll
craft more sophisticated requests and dive deeper into the art of API testing.
Crafting Your Initial API Request: A
Step-by-Step Guide
In the previous chapter, you took your first steps with API requests. Now,
let’s get more deliberate. In this chapter, we’ll follow a structured process
for crafting different types of requests from the ground up.
Step 1: Understanding the API
Before diving into Postman, invest in these key questions:
● What does the API do? Get a high-level overview of its purpose.
● Documentation: Is there an API documentation page? It’s your
instruction manual! (Tip: Search online for “ documentation”)
● Authentication: Does it require any keys or login credentials? Get
those ready.
Step 2: Setting the Stage in Postman
1. New Request: Create a new request tab in Postman (click the
+).
2. HTTP Method: Determine the action you want to take:

○ GET: Retrieve data

○ POST: Send new data to the server
○ PUT: Replace existing data
○ PATCH: Update a portion of existing data
○ DELETE: Remove data
Step 3: Specifying the Endpoint
Enter the API endpoint (address) into the URL bar.
● Example with the Reqres API: To get a single user, your endpoint
might be https://reqres.in/api/users/1
Step 4: Adding Parameters (Optional)
 ● Query Parameters: Go in the ‘Params’ tab to add parameters
directly to the URL:
○ page=2 - Request page 2 of results
○ name=Michael - Search for a user named Michael
● Path Parameters: Some APIs use parameters within the URL
itself:
○ https://example.com/users/12 (Fetches details of user with
ID 12).
Step 5: Authorization (If Needed)
Head to the ‘Authorization’ tab. Here’s where you’ll select the authorization
method and provide any required credentials. We’ll cover this in detail later,
but for now, many APIs don’t need this step.
Step 6: Crafting a Body (For POST, PUT, PATCH)
If you’re sending data:
● Body tab: Select ‘raw’ and choose the format (often JSON).
● Example (Creating a new user):
{
"name": "Emily",
"job": "Software Tester"
}

Step 7: Fire Away with the Send Button!

Analyze the response and check its status code for success or failure.
Exercise Time: Practice Makes Perfect
Task 1: Explore the Reqres API
● Thoroughly read the documentation and note the different endpoints
available.
● Experiment with creating GET requests using parameters.
Task 2: Find a Different API
● Choose a simple API from this list: https://any-api.com/
● Apply the steps above to make a few sample requests against this
new API.
Pro Tip: Version Control for Your Requests
Consider using a version control system like Git for tracking changes in
your API requests. This is important for collaboration and managing
updates over time.
Additional Resources
● Guide to REST APIs: https://www.redhat.com/en/topics/api/what-
is-a-rest-api

Mastering API Requests: Practical

Implementation Tips
You now understand the fundamentals of building API requests. Let’s
sharpen your toolkit with practical strategies and often-overlooked Postman
features that will make your API testing efficient and robust.
Tip 1: The Art of Headers
The ‘Headers’ tab isn’t just for decoration. Here’s where you control vital
aspects of your request:
● Content-Type: Tell the API what data format you’re sending (often
application/json ).
 ● Accept: Specify the format you want the response in (also often
application/json ).
● Authentication Tokens: If the API requires authorization, your
tokens often go in a header called ‘Authorization’.
● Custom Headers: APIs might use specific headers for things like
rate limiting or special features. Read the documentation!
Tip 2: Pretty Print Your Responses
Does your JSON response look like a scrambled mess? Click the “Pretty”
button (below the response area) to format it in an easy-to-read way.
Visualizing data is crucial for debugging and understanding the API’s
output.
Tip 3: Power Up Your Parameters
● Dynamic Parameters: Use variables (e.g., {{timestamp}} ) within
the ‘Params’ tab to change values without manually editing the URL
each time. We’ll delve into variables later!
● Bulk Edit: Need to add many parameters at once? The ‘Params’ tab
has a bulk edit mode – it makes big changes easy.
Tip 4: Body Formatting Tricks
When your requests contain a body (especially for POST, PUT, PATCH),
pay attention to formatting:
● Auto-Formatting: Postman helps you write valid JSON and XML.
Use the “Pretty” button to ensure everything is structured correctly.
● Raw vs. Form Data vs. Other: The Body tab offers different
format options. Match the one the API expects.
Tip 5: Examine the Full Response
The default view is the response ‘Body’. Don’t forget these tabs:
● Cookies: APIs may set cookies that influence future requests.
● Headers: The response headers contain valuable details about the
server, rate limits, and more.
Mini-Challenge
Let’s practice these tips!
1. Find an API Requiring an API Key: Many weather or map
APIs use this for authorization.
2. Get the API Key: Follow their instructions to obtain it.
3. Request with Authorization Header: Add the ‘Authorization’
header to your request along with your API key.

Pro-Tip: Status Code Checks

Always check the response status code! Postman highlights common ones:
● Green (200s): Generally means success.
● Yellow (400s): Potential client-side error (bad data sent).
● Red (500s): Likely server-side problem.
Additional Resources
● HTTP Headers List: https://developer.mozilla.org/en-
US/docs/Web/HTTP/Headers
● HTTP Status Codes Explained: https://developer.mozilla.org/en-
US/docs/Web/HTTP/Status
 Section 2:
CRUD Operations with Postman
Creating POST Requests: Dive into
Data Transmission
With GET requests, you fetched data. Now, it’s time to send data to an API
using the mighty POST request. POST is commonly used for actions like:
● Creating New Users: Sign-up forms often use POST under the
hood.
● Submitting Articles or Comments: Think of posting on a forum or
blog.
● Placing Orders: Ecommerce stores rely on POST for processing
orders.
The Anatomy of a POST Request
1. HTTP Method: Set this to ‘POST’ in Postman.
2. URL: The API endpoint specifically designed to receive new
data.
3. Headers: Usually, you’ll specify ‘Content-Type:
application/json’ to indicate you’re sending JSON data.
4. Body: This is the heart of the request, containing the data you
want to create on the server.

Let’s Build: Creating a New Blog Post (Example)

Imagine an API with the following endpoint for creating blog posts:
● URL: https://example.com/api/create_blog_post
● Required Data (JSON):
{
"title": "My Amazing Post",
 "content": "This is the best blog content ever...",
"author": "Your Name"
}
Steps in Postman
1. Method & URL: Set the method to POST and paste the URL.
2. Headers: Add a header with key: Content-Type and value:
application/json .
3. Body: Go to the ‘Body’ tab, select ‘raw’, and choose ‘JSON’.
Paste your JSON data.
4. Send! If successful, expect a 201 Created status code and
potentially the created blog post details in the response.

Common Pitfalls
● Incorrect Content-Type: Double-check the API documentation for
what it expects.
● Invalid Data: The API likely has validation rules. Refer to its
documentation to ensure your data is correct.
● Authorization Issues: Some POST endpoints require
authentication.
Practice Time: API Signup
1. Find an API with a Signup Endpoint: Websites with free
trials are a good bet (make sure they have a test mode!).
2. Read the Docs: Determine the endpoint, required data format,
and authentication needs.
3. Craft your POST: Create a POST request to sign up a new test
user.

Advanced Concept: Idempotency

Ideally, sending the same POST request multiple times shouldn’t create
duplicate data. Good APIs are ‘idempotent’ in this respect. Always read the
documentation to understand how a specific POST endpoint behaves.
Additional Resources
Another random document with
no related content on Scribd:
laihtuneet, tuijottivat minuun lakkaamatta, koettaen tunkeutua
taakseni pimeyteen ja tarkaten kaikkea.

»Riittävä pakottamaan teidät antautumaan», vastasin karskisti,

»mutta siinä ei ole kaikki. Kolmekymmentä rakuunaa on kummun
rinteellä tulossa tänne, mutta he eivät tee teille sellaista tarjousta.
Antautukaa minulle ennen kuin he tulevat ja antakaa kunniasananne,
niin minä teen kaikkeni teidän mukavuudeksenne. Jos viivyttelette,
niin joudutte heidän käsiinsä. Teidän on mahdoton päästä pakoon.»

»Luotatteko kunniasanaani?» sanoi hän verkalleen.

»Antakaa se, niin saatte pitää pistoolinne, herra de Cocheforét.»

»Sanokaa ainakin, että te ette ole yksin.»

»Minä en ole yksin.»

»Siinä tapauksessa annan sanani», myöntyi hän huoaten.

»Taivaan tähden, antakaa minulle jotakin syötävää ja vuode. Olen
väsynyt tähän sikopahnaan. Mon Dieu! Siitä on neljätoista päivää,
kun viimeksi nukuin hurstien välissä.»

Menin ulos pimeään juuri kun luutnantti, asetettuaan miehensä

syvänteen ympärille, hyppäsi alas parin aliupseerin kanssa
vangitsemaan herra de Cocheforêtin. Oli pilkkosen pimeä molemmin
puolin avointa ovea. Hän ei ollut nähnyt seuralaistani, joka seisoi
mustimman pimeyden kätkössä majan seinustalla, ja huomatessaan
minun astuvan valoon hän otaksui minut Cocheforêtiksi.
Silmänräpäyksessä hän ojensi pistoolinsa otsani eteen ja huusi
voitonriemuisena: »Vangitsen teidät!» toisen kersantin kohottaessa
lyhtyään, niin että sen valo sattui kasvoilleni.
 »Mitä tyhmyyttä tämä on?» karjaisin minä.

Luutnantti ällisteli suu auki, kivettyneenä hämmästyksestä. Tuskin

tunti sitten olimme eronneet linnassa. Sitten hän oli rientänyt tänne
niin joutuin kuin mahdollista ja kuitenkin tapasi minut edellänsä.
Hänen kasvonsa kävivät mustansinisiksi raivosta, ja hän alkoi
sadatella.

»Mitä tämä on?» huusi hän. »Mitä tämä merkitsee? Missä se mies
on?»

»Mikä mies?» kysyin.

»Cocheforêt!» huusi hän suunniltaan vimmastuneena. »Älkää

valehdelko minulle! Hän on täällä, ja nyt hän on minun vankini.»

»Te tulette liian myöhään», vastasin, tähystäen häntä tiukasti.

»Herra de Cocheforêt on täällä, mutta hän on jo antautunut minulle,
ja on minun vankini.»

»Teidän?»

»Niin juuri!» vahvistin tyynesti ja loin häneen musertavan katseen.

»Minä olen vanginnut hänet kardinaalin valtakirjan nojalla. Ja saman
valtakirjan perusteella aion pitää hänet.»

»Pitää hänet?»

»Niin.»

Hän tuijotti minuun ihmeissään ja avuttoman näköisenä. Mutta

äkkiä näin hänen kasvojensa kirkastuvan, kuin hän olisi saanut
uuden aatoksen.
 »Tämä on pirullinen juoni!» huusi hän, huitoen pistoolillaan kuin
mieletön. »Se on valhetta ja petosta! Teillä ei, jumaliste, ole mitään
valtakirjaa! Minä älyän nyt asian. Kyllä käsitän kaikki. Olette tullut
tänne lyödäksenne meidät laudalta. Te olette heidän puolellaan, ja
tämä on teidän viimeinen mahdollisuutenne pelastaa hänet!»

»Mitä hulluuksia nyt latelette?» vastasin halveksivasti.

»En laisinkaan hulluuksia», väitti hän lujaa vakaumusta

ilmaisevalla äänellä. »Te olette kujeillut kanssamme, puijannut meitä.
Mutta nyt minä sen käsitän. Tunti sitten paljastin teidät sille hienolle
naiselle linnassa, ja minusta tuntui ihmeeltä, että hän ei uskonut
minua. Tuskin uskoin silmiäni, kun näin, ettei hän älynnyt teidän
laatuanne, vaikka seisoitte hänen edessään häpeissänne ja
mykistyneenä kuin teosta tavattu pahantekijä. Mutta nyt ymmärrän.
Hän tunsi teidät. Hän oli mukana juonessa, ja te olitte mukana
juonessa, ja minä, joka luulin avaavani hänen silmänsä, olin ainoa
harhaantunut. Mutta nyt on minun vuoroni. Te olette näytellyt
vaikeata osaa ja kunniakasta osaa», jatkoi hän kamala kiilto
silmissään, »ja minä onnittelen teitä. Mutta nyt se on lopussa,
herraseni. Te huiputitte meidät perinpohjin lörpötyksillänne
kardinaalista ja hänen valtakirjastaan ja sen sellaisesta. Mutta nyt
ette enää voi johtaa minua harhaan tai vaientaa minua suurilla
sanoilla. Te olette siis vanginnut hänet, niinkö? Te olette vanginnut
hänet? No hyvä, niin totta kuin Jumala minua auttakoon, vangitsen
minä hänet ja teidät myöskin!»

»Te olette hullu!» huudahdin hämmästyneenä tästä uudesta

käänteestä ja hänen varmasta esiintymisestään.

»Niin olen ollut», vastasi hän terävästi, »mutta nyt olen taas
järjilläni. Olin mieletön, kun annoin teidän vetää meitä
talutusnuorassa, kun saitte minut luulemaan, että te mielistelitte
naisia viekoitellaksenne heiltä salaisuuden, vaikka koko ajan
suojelitte heitä, autoitte heitä ja piilottelitte häntä — silloin olin
mieletön. Mutta nyt en. Kuitenkin pyydän teiltä anteeksi. Pidin teitä
kavalimpana käärmeenä ja saastaisimpana koirana, mitä maa
päällään kantaa. Mutta nyt huomaan, että te olitte ovelampi kuin
osasin aavistaa ja kunniallinen petturi. Suokaa minulle anteeksi.»

Eräs sotamies, joka seisoi yläpuolellamme syvänteen reunalla,

nauroi.
Minä katselin luutnanttia ja olisin mielelläni surmannut hänet.

»Sanotteko, että minä olen petturi? Että minä en toimi kardinaalin

asialla?»

»Juuri niin sanon», vastasi hän kylmäkiskoisesti.

»Ja että minä kuulun kapinoitsijain puolueeseen?»

»Aivan niin sanon», vastasi hän samaan tapaan. »Toisin sanoen»,

jatkoi hän pilkallisesti hymyillen, »minä myönnän, että te olette
kunniallinen mies — tavallanne, herra de Berault. Ja te väitätte
olevanne roisto läpikotaisin. Mutta minä olen voiton puolella ja annan
pontta mielipiteelleni vangitsemalla teidät.»

»Hullu!» huusin taas hänelle vasten kasvoja. »Hullu!»

Mutta nyt astui herra de Cocheforêt ulos majastaan, asettui

viereeni ja katkaisi keskustelun; hän katsoi luutnanttiin
silmäkulmiansa kohauttaen ja osoitti minua:

»Pyydän anteeksi… mutta minä en oikein tiedä, mitä minun pitäisi

uskoa. Tämän herrasmiehen nimi… onko se Berault vai de Barthe?»
 »Nimeni on de Berault», tokaisin kiivaasti.

»Pariisista?»

»Niin, herraseni, Pariisista.»

»Te ette siis ole se herra, joka on kunnioittanut halpaa kotiani

läsnäolollaan?»

»Kyllä», huomautti luutnantti virnistellen, »sekin hän on.»

»Mutta minä luulin… olen käsittänyt niin, että se oli herra de

Barthe?»

»Minä olen myöskin herra de Barthe», vastasin kärsimättömästi.

»Entä sitten, hyvä herra? Se oli äitini nimi. Minä otin sen, kun tulin
tälle seudulle.»

»Minua… hm… vangitsemaan?»

»Niin», vastasin ynseästi, »vangitsemaan teitä. Mitä sitten?»

»Ei mitään», vastasi hän verkalleen ja vakaasti silmäillen minua —

minun kykenemättä kohtaamaan hänen katsettaan. »Sanon vain,
että jos olisin tiennyt tämän ennemmin, herra de Berault, niin olisin
miettinyt pitempään, ennen kuin olisin teille antautunut.»

Luutnantti nauroi, ja minä tunsin poskieni hehkuvan, mutta en ollut

mitään ymmärtävinäni ja käännyin taas luutnanttiin päin.

»No, herraseni», sanoin »oletteko nyt tyytyväinen?»

»En», vastasi hän, »enkä ole. Te kaksi olette kenties harjoitellut

tätä kohtausta puoleenkymmeneen kertaan. Tähän selkkaukseen on
ainoastaan yksi ratkaisu: eteenpäin mars! Majoituspaikalleni
kylään!»

Huomasin lopulta pakolliseksi lyödä pöytään viimeisen korttini,

mutta sen tein hyvin vastenmielisesti:

»Ei», sanoin minä. »Minulla on valtakirja.»

»Näyttäkää se», sanoi hän epäuskoisesti.

»Luuletteko, että pidän sitä taskussani?» huudahdin

katkeroittuneena. »Luuletteko, että kun läksin tänne yksin — ilman
viidenkymmenen rakuunan apujoukkoa — pistin kardinaalin kirjeen
taskuuni, jotta ensimmäinen majatalon renki saattoi löytää sen?
Mutta te saatte nähdä valtakirjani. Missä on palvelijani?»

Olin tuskin saanut sanat suustani, kun kerkeä käsi sujautti käteeni
paperin. Minä avasin sen verkalleen, vilkaisin siihen ja jätin sen
luutnantille, kaikkien seistessä äänettöminä ihmetellen.
Silmänräpäyksen hän näytti ällistyneeltä. Sitten hän käski,
vaistomaisen epäluulon viimeisessä puuskassa, kersantin pitää
lyhtyä korkealla, ja sen valossa hän alkoi tavailla asiakirjan sisältöä.

»Hm», mörisi hän kiukkuisen näköisenä, kun oli päässyt loppuun,

»nyt näen…» Ja hän luki ääneen:

»Täten määrään ja valtuutan Gilles de Beraultin, sieur de

Beraultin, etsimään, pidättämään ja vangitsemaan ja Bastiljin
kuvernöörille luovuttamaan Henri de Cocheforêtin sekä ryhtymään
kaikkiin niihin toimenpiteisiin, jotka saattavat käydä välttämättömiksi
sanottua vangitsemista ja luovutusta toimeenpantaessa, ja olkoon
tämä hänen suojelus- ja valtakirjansa.
 Kardinaali de Richelieu.»

Kun hän oli lopettanut — hän luki allekirjoituksen erityisesti

korostaen — virkkoi joku laimeasti: »Vive le roi!» Sitten tuli hetken
hiljaisuus. Kersantti antoi lyhdyn vaipua.

»Joko riittää?» kysyin käheästi ja silmäilin miehestä toiseen.

Luutnantti kumarsi jäykästi.

»Minulleko?» sanoi hän. »Kyllä, täydellisesti. Pyydän teiltä vielä

kerran anteeksi. Huomaan nyt, että ensimmäinen käsitykseni oli
oikea. Kersantti, antakaa armolliselle herralle takaisin hänen
paperinsa!» Hän kääntyi poispäin hyvin epäkohteliaalla tavalla ja
heitti valtakirjan kersantille, joka tirskuen ojensi sen minulle.

Tiesin, että se lurjus ei tahtonut tapella kanssani; sitäpaitsi hänellä

oli kokonainen osasto ympärillään, eikä minun auttanut muu kuin
niellä tämä loukkaus. Minä pistin paperin poveeni niin
välinpitämättömän näköisenä kuin suinkin, ja sillaikaa hän huikkasi
karskin käskysanan. Sotamiehet alkoivat järjestäytyä, ja ne, jotka
olivat tulleet luoksemme alas, kiipesivät taas ylös vierua.

Kun joukko alkoi luutnantin takaa hajautua, sain näkyviini

valkoisen puvun, ja seuraavassa silmänräpäyksessä astui
mademoiselle de Cocheforêt eteeni. Hänen päähineensä oli vedetty
syvälle alas, niin etten voinut nähdä hänen kasvojaan. Sillä hetkellä
unohdin, että hänen veljensä seisoi vieressäni, unohdin kaiken muun
maailmassa, ja enemmän tottumuksesta ja vaistomaisesti kuin
missään tietoisessa tarkoituksessa astahdin häntä kohti, vaikka
kieleni takertui kitalakeen ja joka jäseneni vapisi.
 Mutta hän väisti minua niin rajatonta vihaa ja jäätävää inhoa
ilmaisevin katsein, että väkisinkin peräydyin askeleen taaksepäin
kuin hän olisi aikonut lyödä minua. Ja joskaan hän ei olisi lausunut
niitä sanoja, jotka seurasivat katsetta: »Älkää koskeko minuun!» ja
jotka hän sähähti minulle, vetäessään hameensa tiukemmalle, niin
olisin kuitenkin kaikonnut syvänteen peräpäähän, ja siellä seisoin
hammasta purren ja puristaen käsiäni nyrkkiin, niin että kynnet
painuivat lihaan, hänen nojautuessaan veljensä rintaa vasten ja
nyyhkyttäessään hillittömästi, mutta ilman kyyneliä.

XI luku

Matkalla Pariisiin

Johtuu mieleeni, että marsalkka Bassompierre, joka on kaikista

tuntemistani miehistä kokenein, kerran lausui, etteivät vaarat, vaan
ikävyydet, pane miestä koetukselle ja osoita, mitä hän on, ja että
pahimpien haavojen tuottajina tässä elämässä ovat kuihtuneet
ruusunlehdet eivätkä piikit. Minä olen taipuisa uskomaan, että hän
on oikeassa, sillä hyvin muistan, että kun tulin huoneestani
vangitsemisen jälkeisenä aamuna, ja näin eteissuojaman,
ruokahuoneen ja käytävän tyhjinä eikä mitään ateriaa ollut katettu
pöydälle ja se näky taas muistutti minulle perheen tunteita minua
kohtaan — niin luonnollisia ja arvattavia kuin ne olivatkin — silloin
tunsin pistoksen sydämessäni samoin kuin edellisenä iltana, kun
minun oli täytynyt alistua seisomaan paljastettuna, julkisen
halveksumisen esineenä. Nyt seisoin hiljaisessa, autiossa salissa ja
katselin tuttuja esineitä, ollen mielestäni jotenkuten hyljättynä, jotakin
menettänyt — en tiennyt mitä. Aamu oli harmaa ja pilvinen, ilma
kolea, ja parhaillaan ropisi sadekuuro maahan. Ruusupensaat
huojuivat ulkona tuulessa, ja huoneessa, jonka olin aina nähnyt
auringon valaisemana, oli lattia märkänä sadepisaroista. Silloin
ajattelin menneitä päiviä, aterioita, joita olin siellä nauttinut, kukkien
tuoksua, ja epätoivoissani pakenin eteissuojamaan.

Mutta sielläkään ei näkynyt vilaustakaan elämästä tai

viihtymyksestä. Alakuloisena menin puutarhaan ja kävelin käytävää
ylös ja toista alas, katselin noruvia oksia ja pengoin muistojani. Siten
tulin kivipenkin luo. Penkillä oli liemiruukku seinän vieressä sateesta
kiiltävänä, suu puoleksi peitettynä kuihtuneella lehdellä. Raskain
mielin ajattelin, kuinka paljon oli tapahtunut sen jälkeen kun
mademoiselle oli sen asettanut siihen ja minä sen huomannut
kersantin lyhdyn valossa. Huokasin syvään ja läksin takaisin sisälle
ruokasalin ovesta.

Joku nainen oli polvillaan tulisijan edessä ja sytytti unohdettua

takkavalkeaa. Hänen selkänsä oli minuun päin, ja minä katselin
häntä, epäröiden, ihmetellen kuinka hän käyttäytyisi ja mitä hän
sanoisi minulle. Kun hän kääntyi, säpsähdin ja huusin
pelästyksissäni hänen nimeänsä — sillä se oli madame, madame de
Cocheforêt!

Hän oli täysissä pukimissa, ja hänen lapsekkaat kasvonsa olivat

kalpeat ja itkettyneet, mutta joko oli yö kuluttanut hänen surunsa ja
kuivannut hänen kyyneleensä tai hetken vaatimusko lienee antanut
hänelle hillitsemiskykynsä takaisin, — joka tapauksessa hän oli
järkähtämättömän tyyni. Hän vavahti, kun hänen silmänsä kohtasivat
katseeni; hän räpytteli silmiään, kuin olisi äkillinen valo häikäissyt
niitä, mutta siinä kaikki, — hän kääntyi taas poispäin jatkamaan
työtänsä, sanaakaan virkkamatta.

»Madame! Madame!» huudahdin tuskaisesti. »Mitä tämä

merkitsee?»

»Palvelijat eivät suostuneet sitä tekemään», vastasi hän matalalla,

mutta vakaalla äänellä, »ja te olette vielä vieraanamme.»

»Minä en voi sallia sitä!» huudahdin. »Madame de Cocheforét,

minä en tahdo…»

Hän kohotti kätensä, ihana kärsivällisyyden ilme kasvoillaan.

»Vaietkaa, älkääkä häiritkö minua», sanoi hän.

Tuli virisi hänen sitä sanoessaan; hän nousi verkalleen ja meni

ulos, luotuaan viivähtävän katseen tuleen, ja minä seisoin keskellä
lattiaa tuijottaen ja kuunnellen. Nyt kuulin hänen tulevan käytävästä
takaisin, ja hän astui sisään tuoden tarjottimella ruokaa, viiniä ja
leipää. Hän laski sen pöydälle, ja yhtä kalpeana kuin ennenkin,
vapisten ja vaivoin itkua pidätellen, hän alkoi kattaa pöytää. Lasit
helisivät lautasia vasten hänen askarrellessaan, ja veitset kalisivat.
Minä seisoin vieressä ja alistuin vavahdellen kummalliseen
rangaistukseeni.

Lopulta hän viittasi minua istumaan pöytään; itse hän meni

loitommaksi ja asettui puutarhaan vievän oven pieleen, selkä minuun
päin. Minä tottelin. Istuuduin pöytään. Mutta vaikka en ollut syönyt
sitten kun edellisenä ehtoopäivänä, en kuitenkaan voinut maistaa
muruakaan. Minä haparoitsin veitselläni ja join ja tulistuin, ja minua
alkoi kiukuttaa tämä nurja leikki; sitten katselin taas ulos ikkunasta
vettä tippuviin pensaisiin, sateeseen ja etäällä näkyvään
aurinkokelloon — ja rauhoituin taas.

Hän kääntyi äkkiä ja tuli luokseni.

»Te ette syö», sanoi hän.

»Mon Dieu, madame!» huudahdin. »Ettekö siis usko, että

minullakin on sydän?»

Mutta samassa hetkessä tiesin, mitä olin tehnyt, minkä tyhmyyden

olin päästänyt suustani. Sillä silmänräpäyksessä hän oli polvillaan
lattialla, syleillen polviani, painaen kosteita poskiaan karkeita
vaatteitani vasten ja kerjäten minulta armoa ja hänen henkeään —
hänen henkeään! Voi, se oli kauheata. Oli kauheata kuulla hänen
läähättävää ääntään, nähdä hänen kauniiden hiuksiensa aaltoilevan
likaisilla saappaillani, hänen hennon pikku vartalonsa hytkyvän
nyyhkytyksistä tietää naisen, aatelisnaisen, siten nöyryyttävän
itsensä minun jalkaini juuressa!

»Voi, hyvä rouva… hyvä rouva!» huudahdin epätoivoissani. »Minä

pyydän teitä, nouskaa ylös tai minun täytyy mennä.»

»Hänen henkensä! Ainoastaan hänen henkensä!» voihki hän

kiihkeästi. »Mitä hän on tehnyt teille, koska olette vainonnut häntä?
Oi, olkaa sääliväinen! Olkaa armollinen! Laskekaa hänet vapaaksi,
niin me rukoilemme teidän edestänne, minä ja kälyni, joka aamu ja
ilta koko elämämme ajan.»

Pelkäsin jonkun tulevan ja näkevän hänen siinä polvillaan;

sentähden kumarruin ja koetin nostaa häntä seisaalle. Mutta hän
vain lyyhistyi kokoon yhä enemmän, kunnes hänen hieno kätösensä
kosketti kannuksiani. Minä en uskaltanut liikahtaa. Lopulta tein
ripeän päätöksen.

»Kuulkaahan, siis madame», sanoin melkein ankarasti, »kun ette

kerran tahdo nousta siitä. Te unohdatte kaikki, sekä minun asemani
että valtani vähäisyyden. Te unohdatte, että jos laskisin miehenne
vapaaksi tänään, ottaisivat hänet tunnissa kiinni nuo toiset, jotka
vielä ovat kylässä ja vartioivat kaikkia teitä — ne epäilevät yhä
jokaista liikettäni, kaikkia toimiani. Te unohdatte, sanon teille,
asemani…»

Hän keskeytti minut kiireesti, hyppäsi pystyyn ja katsoi minua

kasvoihin. Silmänräpäyksessä olisin ilmaissut hänelle ajatukseni
selvemmin; mutta hän tarttui tähän sanaan, ja nyt hän seisoi
edessäni kalpeana, hengästyksissään, hiukset hajallaan, saaden
tuskin sanaakaan suustaan.

»Niin, niin…» änkytti hän. »Nyt tiedän… tiedän!» Hän pisti käden
poveensa, ottaen esille jotakin, minkä ojensi minulle, pakottaen
minut ottamaan sen vastaan. »Minä tiedän… tiedän», sanoi hän
taas. »Ottakaa tämä, ja Jumala teitä palkitkoon, hyvä herra! Jumala
teitä palkitkoon! Me annamme sen teille vapaaehtoisesti —
vapaaehtoisesti ja kiitollisesti!»

Minä seisoin katsellen häntä ja hänen tyrkyttämäänsä lahjaa ja

tunsin veren vähitellen jähmettyvän suonissani. Hän antoi minulle
käärön, jonka äskettäin olin luovuttanut takaisin mademoisellelle —
jalokiviä sisältävän käärön.

Punnitsin sitä kädessäni, ja sydämeni kovettui jälleen, sillä nyt

tajusin, että tämä oli mademoisellen keksintöä; hän juuri oli
madamen kyynelten ja rukousten voimaa epäillen varustanut kälynsä
tällä viimeisellä aseella, tällä likaisella rievulla. Minä lennätin sen
pöydälle lautasien sekaan.

»Madame!» huudahdin kiivaasti, ja kaikki myötätuntoni oli

muuttunut vihaksi; »te tunnette minut kerrassaan väärin. Olen kuullut
tarpeeksi paljon kovia sanoja näiden viimeisten neljänkolmatta
tunnin kuluessa, ja minä tiedän, mitä te minusta ajattelette. Mutta
yksi seikka pitää teidän vielä havaita: että minulta on ainakin yksi
vika puuttunut. En ole milloinkaan taipunut kavaltajaksi sitä kohtaan,
jonka palveluksessa olen ollut, en milloinkaan ole pettänyt omaa
puoluettani. Kun teen sen kymmentä kertaa suuremmasta maksusta
kuin tämä on, kuivettukoon silloin käteni!»

Hän vaipui tuolille voihkaisten epätoivoisesti. Samassa avasi herra

de Cocheforêt oven ja astui sisälle. Hänen olkansa yli näin
vilaukselta mademoisellen ylpeät kasvot, entistään hiukan
kalpeampina, tummat renkaat silmien alla ja ilme aavemaisen
kylmänä.

»Mitä tämä merkitsee?» kysyi herra de Cocheforêt kulmat

rypyssä, nähdessään madamen.

»Sitä… että lähdemme matkalle kello yksitoista, hyvä herra»,

vastasin jäykästi kumartaen. Ja sitten menin ulos toisesta ovesta.

———

Päästäkseni näkemästä heidän hyvästelyjään oleskelin ulkona

puutarhassa vähän yli määrätyn ajan enkä sittenkään mennyt
linnaan, vaan tallin ovelle. Siellä oli kaikki valmiina; molemmat
sotilaat, joille olin antanut käskyn seurata minua Auchiin, istuivat jo
satulassa, ja omat kaksi palvelijaani odottivat pidellen raudikkoani ja
herra de Cocheforêtin kastanjanruskeata hevosta. Kolmatta hevosta
talutti edestakaisin Louis, ja sydämeni alkoi rajusti sykkiä
huomatessani, että sillä oli naisen satula. Me saimme siis seuraakin.
Madameko aikoi tulla mukaan vai mademoiselle? Ja kuinka kauas?
Auchiinko?

Luulen heidän jotensakin pitäneen minua silmällä, sillä

lähestyessäni tulivat herra de Cocheforêt ja hänen sisarensa ulos
linnasta, edellinen kalpein kasvoin, säihkyvin silmin ja värisevin
huulin, vaikka hän koetti tekeytyä välinpitämättömän näköiseksi;
jälkimäisen kasvoja verhosi musta naamio.

»Mademoiselle tulee mukaan?» virkoin muodollisen kohteliaasti.

»Teidän luvallanne, hyvä herra», vastasi herra de Cocheforêt

purevan alentuvasti. Mutta minä näin, että hän oli tukehtumaisillaan
mielenliikutuksesta; hän oli juuri eronnut vaimostaan. Minä käännyin
poispäin.

Istuessamme kaikki ratsailla hän katsoi minuun.

»Kun teillä on kunniasanani, niin sallitte minun kenties ratsastaa

yksin?» sanoi hän jonkun verran epäröiden. »Ja…»

»Ilman minua», puutuin puheeseen katkerasti. »Luonnollisesti,

mikäli voi käydä päinsä.»

Käskin siis sotamiesten ratsastaa hänen edellään, puheen

kuulumattomissa, molempain palvelijaini seuratessa häntä vähän
matkan päässä ratsupyssyt polvien päällä. Viimeisenä ratsastin itse
valppain silmin ja pistooli helposti saatavissa huotrastaan. Herra de
Cocheforêt mutisi närkästyneenä muutamia sanoja näistä
varokeinoista ja monista metkuista, joihin hänen pyyntönsä oli
antanut aiheen, mutta minä en ollut nähnyt niin suurta vaivaa ja
matkustanut näin kauas enkä myöskään ollut antautunut halveksuen
herjattavaksi, päästääkseni saalistani viime hetkessä käsistäni.
Toisaalta oivalsin, että siihen asti, kunnes olisimme sivuuttaneet
Auchin, en voinut hetkeäkään olla turvassa vapautusyrityksestä, ja
siksi olin lujasti päättänyt, että se, joka tahtoisi riistää minulta vankini,
saisi kalliisti maksaa yrityksensä. Ainoastaan ylpeys ja kenties myös
osaksi tappelun viehätys oli estänyt minua lainaamasta kymmentä
sotamiestä kahden sijasta.

Louis seurasi meitä pitkän matkan kylän taakse, ja sitten hän

pysähtyi katselemaan meidän jälkeemme ja sadatteli raivokkaita
valoja minua vastaan, kun ratsastin hänen ohitseen. Kappaleen
matkaa ratsastettuamme käännyin vielä katsomaan taakseni ja näin
hänen yhä seisovan paikoillaan.

Hiukan epäröityäni palasin hänen luokseen.

»Kuules, houkkio!» sanoin hänelle, ja hän herkesi äkkiä

nyyhkytyksistään. »Sinun tulee viedä sanoma valtiattarellesi. Sano
hänelle minun puolestani, että hänen miehelleen käy kuten herra de
Regnierille, kun hän joutui vihollisensa käsiin — ei huonommin eikä
paremmin.»

»Aiotte kai emäntänikin surmata?» vastasi hän iskien silmänsä

minuun.

»En, sinä hupsu, vaan minä aion pelastaa hänet», vastasin

suuttuneena. »Sano hänelle se, älä enempää äläkä vähempää, niin
saat nähdä seurauksen.»
 »Sitä en tee», epäsi hän ynseästi. »Sanoma teiltä mukamas!» Ja
hän sylkäisi maahan.

»Sitten saat ottaa vastuun», sanoin juhlallisesti. Minä käänsin

hevoseni ja nelistin toisten perään. Mutta olin varma siitä, että hän
kertoisi sanomani, jollei muustakaan niin uteliaisuudesta; ja
kummallista olisi, ellei madame, etelän aatelisnainen, vanhoihin
perhetarinoihin perehtynyt, käsittäisi vihjaustani.

Ja niin aloitamme matkamme, raskain mielin, vettä tippuvien

puiden ja lyijynharmaan taivaan alla. Me samosimme synkkinä
mäkeä ylös ja toista alas, milloin kahlaten yli purojen, milloin
ratsastaen alastomien nummien poikki. Mutta oltiinpa menossa ylös
tai alas ja olipa ympäristö millainen hyvänsä, hetkeksikään en voinut
unohtaa, että olin pyöveli, peto, roisto, — että minä, joka ratsastin
yksinäni takimmaisena, olin tahrana taulussa. Toiset eivät tosin
voineet nähdä minua. Mutta mademoisellen hahmon jokainen piirre
ilmaisi inhoa; hänen päänsä vähäisinkin käänne tuntui sanovan:
»Voi, hyvä Jumala, että tuollainen olento saa hengittää samaa ilmaa
kuin minäkin!»

Puhuin yhden ainoan kerran hänen kanssaan päivän mittaan, ja

se tapahtui viimeisellä harjulla ennen kuin ratsastimme alas
laaksoon pitkin vuorenrinnettä, jolla Auch sijaitsee. Sade oli
tauonnut, mailleen menevä aurinko valaisi heikosti; me lepäsimme
tuokion ylänteellä ja silmäilimme etelään, hevostemme haukatessa
ruohoa. Sumu levisi vaippana sen tienoon yli, jonka halki olimme
tulleet, mutta sen takana ja yläpuolella kohosivat vuoret ilta-auringon
kultaamina kuin lumottu maa, kimmeltävinä, ihmeellisen
houkuttelevina, tai kuin jono ihania satulinnoja. Unohdin
silmänräpäykseksi, kuka oli vieressäni, ja huusin lähimmälle
naapurilleni, että tämä oli ihanin maisema, mitä olin milloinkaan
nähnyt.

Hän — siinä oli mademoiselle, ja hän oli riisunut naamionsa —

antoi minulle vastaukseksi katseen, yhden vain, mutta se ilmaisi niin
sanomatonta vastenmielisyyttä, että syvinkin halveksuminen olisi
ollut suosionosoitus siihen verrattuna. Silloin kiskaisin ohjaksista kuin
hän olisi lyönyt minua, ja tunsin vuoroin punehtuvani ja kalpenevani,
sitten hän katsoi toisaanne.

Mutta minä en unohtanut sitä opetusta, ja senjälkeen vältin häntä

tyystimmin kuin ennen. Yön vietimme Auchissa, ja minä jätin herra
de Cocheforêtin mitä suurimpaan vapauteen; annoin hänen tulla ja
mennä tahtonsa mukaan. Aamulla lähetin molemmat rakuunat pois
siinä vakaumuksessa, että Auchin toisella puolen oli hyökkäyksen
vaara pienempi, ja tuntia jälkeen auringon nousun lähdimme taas
matkalle. Päivä oli kirkas ja kylmä, ja sää tuntui lupaavammalta.
Minä päätin suunnata kulkumme Lectouren ohi ja mennä Garonne-
joen yli Agenin luona, ja kun tiet kävivät paremmiksi, mitä
edemmäksi pohjoiseen tulimme, laskin ehtivämme kelpo taipaleen
ennen pimeän tuloa. Molemmat palvelijat ratsastivat edellä, itse tulin
viimeisenä.

Tiemme kulki Gers-laakson läpi, poppelien alitse ja pitkien

salavarivien välitse, ja nyt alkoi aurinko lämmittää meitä. Pahaksi
onneksi oli edellisen päivän sade paisuttanut purot, joiden yli tiemme
johti, ja meidän oli useinkin vaikea kahlata niiden yli. Kahdentoista
aikaan olimme vasta noin puolitiessä Lectoureen, ja minä kävin hetki
hetkeltä kärsimättömämmäksi. Tie, joka oli vastikään poikennut pois
vasemmalta rannalta, kääntyi nyt takaisin alas sinne, ja minä näin
edessämme taaskin kaalamon, joka enimmin muistutti lammikkoa.
Mieheni yrittivät varovasti päästä ylitse, mutta heidän täytyi pyörtää
takaisin ja uudistaa kokeensa toisesta paikasta; viimein juuri kun
mademoiselle ja hänen veljensä saavuttivat heidät, pulahtivat he yli,
ja heidän hevosensa laukkasivat viistoon ylös vastakkaista äyrästä.

Pysähdystä oli kestänyt siksi kauan, että olin tahtomattani joutunut

ihan lähelle Cocheforêt-sisaruksia. Mademoisellen hevonen
vikuroitsi hiukan, ja me jouduimme siten ratsastamaan veteen
melkein yhtaikaa, minä mademoisellen kintereillä. Rannat olivat
jyrkät molemmin puolin, niin että yli mennessä emme voineet nähdä
eteemme emmekä taaksemme. Mutta sillä hetkellä en ajatellut tätä,
vaan ratsastin hänen jäljessään vähääkään välittämättä hänen
läsnäolostaan silloin kuului äkkiä laukaus, johon vastasi toinen, ja
edessäni huikkasi joku vihlovan varoitushuudon.

Silmänräpäyksessä, äänen vielä kaikuessa korvissani, käsitin

kaikki. Totuus välähti salamana mieleeni kuin olisi hehkuva rauta
tunkeutunut aivoihini. Meidän kimppuumme oli hyökätty! Meitä
ahdistettiin, ja minä olin avuttomana tässä kuopassa, tässä
satimessa! Jos viivyin tässä sekuntiakaan kauemmin — ja
mademoisellen hevonenhan sulki minulta tien — saattoi se viivytys
tuottaa onnettoman ratkaisun.

Oli ainoastaan yksi keino. Minä ohjasin hevoseni suoraan jyrkkää

rantaa kohti, ja se teki loikkauksen ylöspäin. Silmänräpäyksen se
riippui putoamaisillaan takaisin alas. Sitten se pelosta pärskyen
ponnisti epätoivoisesti ja pääsi vapisten ja korskuen rantaäyräälle.

Noin seitsemänkymmenen askeleen päässä edempänä virui

toinen mieheni. Hän oli kaatunut hevosineen ja makasi
liikkumattomana. Hänen vieressään, selkä vuorenseinämää vasten,
seisoi hänen toverinsa neljän ratsumiehen ankarasti ahdistamana.
Juuri kun tämä kohtaus osui näkyviini, ampui hän laukauksen ja
ahdistajista kaatui yksi.

Minä sieppasin huotrasta pistoolin; vielä saatoin pelastaa hänet.

Huusin hänelle rohkaisevasti ja kannustin hevostani; silloin sain
odottamattoman iskun käteeni, niin että menetin pistoolin.

Koetin tavoittaa sitä ilmasta, mutta siinä en onnistunut, ja ennen

kuin olin ehtinyt tointua, ohjasi mademoiselle hevosensa minun
ratsuani vastaan ja huitoi raipallaan raudikkoani korville. Hevonen
nousi pystyyn hurjistuneena, ja minä näin vilaukselta mademoisellen
silmät, jotka salamoitsivat vihaa naamion takaa, ja hänen kohotetun
kätensä; seuraavassa silmänräpäyksessä makasin tiellä,
häpeällisesti heitettynä satulasta. Raudikkoni laukkasi pois, ja
mademoisellen hevonen, joka myöskin oli säikähtynyt, nousi
vauhkona pystyyn muutaman askeleen päässä minusta.

Muutoin se olisi varmasti polkenut minut jalkoihinsa. Nyt pääsin

kuitenkin nousemaan pystyyn ja vetämään miekkani, ja heti säntäsin
taistelevia vastaan. Kaikki tämä oli tapahtunut muutamassa
sekunnissa. Palvelijani puolustautui vielä; hänen ratsupyssynsä savu
oli tuskin haihtunut. Minä hyppäsin kaatuneen puun yli, joka oli
tielläni; samassa erkani kaksi miestä toisista ja ratsasti minua
vastaan. Toinen näistä, jonka otaksuin johtajaksi, piti naamiota
kasvoillaan. Hän tuli hurjaa vauhtia vastaani, ratsastaakseen minut
kumoon, mutta minä väistin nopeasti, juoksin toisen luo, pelästytin
hänen hevosensa ja annoin ratsastajalle iskun olkapäähän ennen
kuin hän ehti sitä torjua, Hän nelisti pois noituen ja yritellen taltuttaa
hevostaan, ja sitten käännyin kohtaamaan naamioitua miestä.

»Roisto!» huusi tämä ja ratsasti taas vastaani. Tällä kertaa hän

ohjaili hevostaan niin taitavasti, että hädin tuskin kykenin estämään
häntä karauttamasta päälleni, mutta kaikista ponnistuksistani
huolimatta en päässyt antamaan hänelle iskua.

»Antaudu!» huusi hän. »Verikoira!»

Vastaukseksi haavoitin häntä lievästi polveen; ennen kuin ehdin

tehdä muuta, tuli hänen toverinsa takaisin, ja nyt he ahdistivat minua
molemmat, tähdäten hurjia iskuja päähäni ja tehden niin taitavia
hyökkäyksiä, etten kyennyt muuhun kuin puolustautumaan. Pian
minun täytyi vetäytyä takaisin vuorenseinämälle. Tällaisessa
käsikähmässä olisi miekastani ollut vain vähän hyötyä, mutta
onneksi olin ennen Pariisista lähtöäni varustautunut lyhyellä
pistosäilällä, ja vaikken ollut yhtä kätevä pitelemään sitä kuin
miekkaa, onnistui minun kuitenkin torjua heidän iskunsa ja silloin
tällöin survaisemalla pysyttää heidän hevosiansa loitommalla. Miehet
sadattelivat ja tekivät alituisia hyökkäyksiä minua vastaan; se oli
tuimaa ottelua. Jos he saisivat siten pitkittää vielä hiukan aikaa, voisi
toinen mies ehtiä heidän avukseen taikka myös mademoiselle
ampua minut omalla pistoolillani. Niinpä mieleni reipastui, kun
onnistunut heilautus sinkautti naamioidun miehen miekan toiselle
puolen tietä. Hän kannusti armottomasti hevostaan ja ratsasti minua
kohti, mutta minä olin useaan kertaan pistänyt eläintä; se nousi
pystyyn ja heitti hänet selästään, juuri kun toistamiseen haavoitin
hänen toveriaan käsivarteen ja pakotin hänet peräytymään.

Nyt muuttui näytelmä. Naamioitu nousi horjuen ja hapuili

pistooliaan. Mutta hän ei tavannut sitä, eikä hän ollut sellaisessa
kunnossakaan, että olisi kyennyt sitä käyttämään, jos olisi sen
löytänytkin. Hän hoippui avuttomasti vuorenseinämälle ja nojautui
sitä vasten. Haavoittamani mies oli tuskin paremmassa tilassa. Hän
peräytyi tieltäni, ja seuraavassa hetkessä hän pudotti miekkansa,