Download Microbiology 13th Edition Tortora Test Bank all chapters

Microbiology 13th Edition Tortora Test
Bank
Go to download the full and correct content document:
https://testbankfan.com/product/microbiology-13th-edition-tortora-test-bank/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Microbiology An Introduction 13th Edition Tortora Test

Bank
https://testbankfan.com/product/microbiology-an-
introduction-13th-edition-tortora-test-bank/

Bank

Bank

Bank
Microbiology An Introduction 12th Edition Tortora
Solutions Manual
introduction-12th-edition-tortora-solutions-manual/
Principles of Human Anatomy 13th Edition Tortora Test

Bank
https://testbankfan.com/product/principles-of-human-anatomy-13th-
edition-tortora-test-bank/
Principles of Anatomy Physiology 13th Edition Tortora

Test Bank
https://testbankfan.com/product/principles-of-anatomy-
physiology-13th-edition-tortora-test-bank/
Bailey and Scotts Diagnostic Microbiology 13th Edition

Tille Test Bank
https://testbankfan.com/product/bailey-and-scotts-diagnostic-
microbiology-13th-edition-tille-test-bank/
Introduction to the Human Body 10th Edition Tortora

Test Bank
https://testbankfan.com/product/introduction-to-the-human-
body-10th-edition-tortora-test-bank/
Microbiology: An Introduction, 13e (Tortora et al.)
Chapter 8 Microbial Genetics
8.1 Multiple-Choice Questions
1) A gene is defined as
A) any random segment of DNA.
B) three nucleotides that code for an amino acid.
C) a sequence of nucleotides in DNA that codes for a functional product.
D) a sequence of nucleotides in RNA that codes for a functional product.
E) the RNA product of a transcribed section of DNA.
Answer: C
Section: 8.1
Bloom's Taxonomy: Remembering
Learning Outcome: 8.1
2) Which of the following pairs is mismatched?

A) DNA polymerase – makes a molecule of DNA from a DNA template
B) RNA polymerase – makes a molecule of RNA from an RNA template
C) DNA ligase – joins segments of DNA
D) transposase – cuts DNA backbone, leaving "sticky ends"
E) DNA gyrase – relaxes supercoiling in DNA ahead of the replication fork
Answer: B
Section: 8.1
3) Which of the following statements is FALSE?

A) DNA polymerase joins nucleotides in one direction (5' to 3') only.
B) The leading strand of DNA is made continuously.
C) The lagging strand of DNA is started by an RNA primer.
D) DNA replication proceeds in only one direction around the bacterial chromosome.
E) Multiple replication forks are possible on a bacterial chromosome.
Answer: D
Section: 8.1
Bloom's Taxonomy: Understanding
Global Outcome: 2
1
Copyright © 2019 Pearson Education, Inc.
4) DNA is constructed of
A) a single strand of nucleotides with internal hydrogen bonding.
B) two complementary strands of nucleotides bonded A–C and G–T.
C) two strands of nucleotides running in an antiparallel configuration.
D) two strands of identical nucleotides in a parallel configuration with hydrogen bonds between
them.
E) None of the answers is correct.
Answer: C
Section: 8.1
Global Outcome: 2
5) Which of the following is NOT a product of transcription?

A) a new strand of DNA
B) rRNA
C) tRNA
D) mRNA
Answer: A
Section: 8.1
6) Which of the following statements about bacteriocins is FALSE?

A) The genes coding for them are on plasmids.
B) They cause food-poisoning symptoms.
C) They can be used to identify certain bacteria.
D) Bacteriocins kill bacteria.
Answer: B
Section: 8.4
Global Outcome: 7
2
7) Figure 8.1
In Figure 8.1, which colonies are streptomycin-resistant and leucine-requiring?

A) 1, 2, 3, and 9
B) 3 and 9
C) 4, 6, and 8
D) 4 and 8
E) 5 and 6
Answer: D
Section: 8.3
Bloom's Taxonomy: Analyzing
ASMcue Outcome: 4.1
Global Outcome: 2
3
Table 8.1
Culture 1: F+, leucine+, histidine+
Culture 2: F-, leucine-, histidine-
8) In Table 8.1, what will be the result of conjugation between cultures 1 and 2 (reminder: F+ has
a different meaning than Hfr)?
A) 1 will remain the same;
2 will become F+, leucine-, histidine-
B) 1 will become F-, leu+, his+;
2 will become F+, leu-, his-
C) 1 will become F-, leu-, his-;
2 will remain the same
D) 1 will remain the same;
2 will become F+, leu+, his+
E) 1 will remain the same;
2 will become F+ and recombination may occur
Answer: A
Section: 8.4
ASMcue Outcome: 4.1
Global Outcome: 2
9) In Table 8.1, if culture 1 mutates to Hfr, what will be the result of conjugation between the
two cultures?
A) They will both remain the same.
B) 1 will become F+, leu+, his+;
2 will become F+, leu+, his+
C) 1 will remain the same;
recombination may occur in 2
D) 1 will become F-, leu+, his+;
2 will become Hfr, leu+, his+
E) The answer cannot be determined based on the information provided.
Answer: C
Section: 8.4
ASMcue Outcome: 4.1
Global Outcome: 2
4
10) An enzyme produced in response to the presence of a substrate is called a(n)
A) inducible enzyme.
B) repressible enzyme.
C) restriction enzyme.
D) operator.
E) promoter.
Answer: A
Section: 8.2
ASMcue Outcome: 4.3
11) Transformation is the transfer of DNA from a donor to a recipient cell

A) by a bacteriophage.
B) as naked DNA in solution.
C) by cell-to-cell contact.
D) by crossing over.
E) by sexual reproduction.
Answer: B
Section: 8.4
ASMcue Outcome: 4.1
12) Genetic change in bacteria can be brought about by

A) mutation.
B) conjugation.
C) transduction.
D) transformation.
E) All of the answers are correct.
Answer: E
Section: 8.4
ASMcue Outcome: 4.1
13) Which of the following statements regarding a bacterium that is R+ is FALSE?

A) It possesses a plasmid.
B) R+ can be transferred to a cell of the same species.
C) It is resistant to certain drugs and heavy metals.
D) It is F+.
E) R+ can be transferred to a different species.
Answer: D
Section: 8.4
ASMcue Outcome: 4.1
5
14) The initial/first effect of ionizing radiation on a cell is that it causes
A) DNA to break.
B) bonding between adjacent thymines.
C) base substitutions.
D) the formation of highly reactive ions.
E) the cells to get hot.
Answer: D
Section: 8.3
15) According to the operon model, for the synthesis of an inducible enzyme to occur, the
A) end-product must not be in excess.
B) substrate must bind to the enzyme.
C) substrate must bind to the repressor.
D) repressor must bind to the operator.
E) repressor must not be synthesized.
Answer: C
Section: 8.2
ASMcue Outcome: 4.3
Global Outcome: 2
16) Synthesis of a repressible enzyme is stopped by the

A) allosteric transition.
B) substrate binding to the repressor.
C) corepressor binding to the operator.
D) corepressor-repressor complex binding to the operator.
E) end product binding to the promoter.
Answer: D
Section: 8.2
ASMcue Outcome: 4.3
Global Outcome: 2
6
Figure 8.2
17) In Figure 8.2, if base 4 is adenine, what is base 4'?

A) adenine
B) thymine
C) cytosine
D) guanine
E) uracil
Answer: B
Section: 8.1
Global Outcome: 2
18) In Figure 8.2, if base 4 is adenine, what is base 11' (remember the complimentary
configuration of bases in DNA)?
A) adenine
B) thymine
C) cytosine
D) guanine
E) uracil
Answer: A
Section: 8.1
Global Outcome: 2
7
19) In Figure 8.2, base 5 (and ONLY the base) is covalently bound/attached to
A) ribose.
B) phosphate.
C) deoxyribose.
D) thymine.
Answer: C
Section: 8.1
20) The DNA damage caused by ultraviolet radiation is

A) never repaired.
B) repaired during transcription.
C) repaired during translation.
D) cut out and replaced.
E) repaired by DNA replication.
Answer: D
Section: 8.3
Table 8.2
Codons in mRNA molecule and their corresponding amino acids
UUU Phenylalanine UAU tyrosine

UUA leucine UAA nonsense
GCA alanine AAU asparagine
AAG lysine UGC cysteine
GUU valine UCG, UCU serine
21) Refer to Table 8.2. If the sequence of amino acids encoded by a strand of DNA is serine-
alanine-lysine-leucine, what is the order of bases in the sense strand of DNA?
A) 3' UGUGCAAAGUUA 5'
B) 3' AGACGTTTCAAT 5'
C) 3' TCTCGTTTGTTA 5'
D) 5' TGTGCTTTCTTA 3'
E) 5' AGAGCTTTGAAT 3'
Answer: B
Section: 8.1
Global Outcome: 2
8
22) Refer to Table 8.2. If the sequence of amino acids encoded by a strand of DNA is serine-
alanine-lysine-leucine, the coding for the antisense strand of DNA is
A) 5' ACAGTTTCAAT 3'.
B) 5' TCTGCAAAGTTA 3'.
C) 3' UGUGCAAAGUUA 5'.
D) 3' UCUCGAAAGUUA 5'.
E) 3' TCACGUUUCAAU 5'.
Answer: B
Section: 8.1
Global Outcome: 2
23) Refer to Table 8.2 The anticodon for valine is

A) GUU.
B) CUU.
C) CTT.
D) CAA.
E) GTA.
Answer: D
Section: 8.1
Global Outcome: 2
24) Refer to Table 8.2. Identify the sequence of amino acids encoded by the following sequence
of bases in a strand of DNA (pay attention to the polarity of the DNA here):
3' ATTACGCTTTGC 5'.
A) leucine-arginine-lysine-alanine
B) asparagine-arginine-lysine-alanine
C) asparagine-cysteine-valine-serine
D) Translation would stop at the first codon.
Answer: D
Section: 8.1
Global Outcome: 2
9
25) Refer to Table 8.2. If an indeterminate frameshift mutation occurred (that is, one at a random
location) in the sequence of bases shown below, what would be the sequence of amino acids
coded for?
3' ATTACGCTTTGC
A) leucine-arginine-lysine-alanine
B) asparagine-arginine-lysine-alanine
C) asparagine-cysteine-valine-serine
D) Translation would stop at the first codon.
Answer: E
Section: 8.3
Global Outcome: 2
26) Refer to Table 8.2. When amino acid sequences from a cell cycle control protein from a
patient with cancer and a healthy person are aligned, the sequence from the cancer patient
indicates one amino acid has changed from phenylalanine (Phe) to leucine (Leu). A mutation in
the cancer patient's DNA must have taken place. Identify the result of this DNA change in the
mRNA codon that led to this change in the protein sequence.
A) UUU altered to UCU
B) UUU altered to UAU
C) UCU altered to UUA
D) CAA altered to UUU
E) UUU altered to UUA
Answer: E
Section: 8.1
Bloom's Taxonomy: Applying
10
Figure 8.3 - Metabolic Pathway
27) In Figure 8.3, if compound C reacts with the allosteric site of enzyme A, this would
exemplify
A) a mutation.
B) repression.
C) feedback inhibition.
D) competitive inhibition.
E) transcription.
Answer: C
Section: 8.2
ASMcue Outcome: 4.3
Global Outcome: 2
28) In Figure 8.3, if enzyme A is a repressible enzyme, compound C would

A) always be in excess.
B) bind to Enzyme A.
C) bind to the corepressor for Gene a.
D) bind to RNA polymerase.
E) bind directly to gene a.
Answer: C
Section: 8.2
ASMcue Outcome: 4.3
Global Outcome: 2
11
29) In Figure 8.3, if enzyme A is an inducible enzyme,
A) compound C would bind to the repressor for Gene a.
B) compound A would bind to the repressor for Gene a.
C) compound B would bind to enzyme A directly.
D) compound A would react with enzyme B directly.
E) compound C would react with gene a directly.
Answer: B
Section: 8.2
ASMcue Outcome: 4.3
Global Outcome: 2
30) Conjugation differs from reproduction because conjugation

A) replicates DNA.
B) transfers DNA vertically, to new cells.
C) transfers DNA horizontally, to nearby cells without those cells undergoing replication.
D) transcribes DNA to RNA.
E) copies RNA to make DNA.
Answer: C
Section: 8.4
ASMcue Outcome: 4.1
31) The necessary ingredients for DNA synthesis can be mixed together in a test tube. The DNA
polymerase is from Thermus aquaticus, and the template is from a human cell. The DNA
synthesized would be most similar to
A) human DNA.
B) T. aquaticus DNA.
C) a mixture of human and T. aquaticus DNA.
D) human RNA.
E) T. aquaticus RNA.
Answer: A
Section: 8.1
ASMcue Outcome: 6.3
Global Outcome: 7
12
32) Table 8.3
Based on the information in Table 8.3, prostate cancer is probably the result of which kind of
mutation?
A) analog
B) frameshift
C) missense
D) nonsense
E) None of the answers is correct.
Answer: D
Section: 8.3
Global Outcome: 7
13
33) Figure 8.4
In Figure 8.4, the antibiotic chloramphenicol binds the 50S large subunit of a ribosome as shown
(the light gray area is the large subunit, while the black shape is the drug). From this information
you can conclude that chloramphenicol
A) prevents transcription in eukaryotes.
B) prevents translation in eukaryotes.
C) prevents transcription in prokaryotes.
D) prevents translation in prokaryotes.
E) prevents mRNA-ribosome binding.
Answer: D
Section: 8.1
ASMcue Outcome: 4.2
Global Outcome: 7
34) The mechanism by which the presence of glucose inhibits the lac operon is
A) catabolite repression.
B) translation.
C) DNA polymerase.
D) repression.
E) induction.
Answer: A
Section: 8.2
ASMcue Outcome: 4.3
14
35) If you knew the sequence of nucleotides within a gene, which one of the following could you
determine with the most accuracy?
A) the primary structure of the protein
B) the secondary structure of the protein
C) the tertiary structure of the protein
D) the quaternary structure of the protein
Answer: A
Section: 8.1
Global Outcome: 2
36) An enzyme that makes covalent bonds between Okazaki fragments in the lagging strand of
DNA being replicated is
A) RNA polymerase.
B) DNA ligase
C) DNA helicase.
D) transposase.
E) SSBP.
Answer: B
Section: 8.1
37) An enzyme that copies DNA to make a molecule of RNA is

A) RNA polymerase.
B) DNA ligase.
C) DNA helicase.
D) transposase.
E) DNA polymerase.
Answer: A
Section: 8.1
38) An enzyme that catalyzes the cutting and resealing of DNA, and is translated from insertion
sequences, is
A) RNA polymerase.
B) DNA ligase.
C) DNA helicase.
D) transposase.
E) DNA polymerase.
Answer: D
Section: 8.4
15
39) Repair of damaged DNA, in some instances and mechanisms, might be viewed as a race
between an endonuclease and
A) DNA ligase.
B) DNA polymerase.
C) helicase.
D) methylase.
E) primase.
Answer: D
Section: 8.3
Global Outcome: 2
40) The cancer gene ras produces mRNA containing an extra exon that includes a number of
UAA codons. Cancer cells produce ras mRNA missing this exon. This mistake most likely is
due to a mistake by
A) a chemical mutagen.
B) DNA polymerase.
C) photolyases.
D) snRNPs.
E) UV radiation.
Answer: D
Section: 8.1
Global Outcome: 7
16
41) Figure 8.5
In Figure 8.5, which model of the lac operon correctly shows RNA polymerase, lactose, and
repressor protein when the structural genes are being transcribed?
A) a
B) b
C) c
D) d
E) e
Answer: D
Section: 8.2
ASMcue Outcome: 4.3
Global Outcome: 2
17
42) The miRNAs in a cell
A) are found in prokaryotic cells.
B) are a part of the prokaryotic ribosome.
C) are a part of the eukaryotic ribosome.
D) allow different cells to produce different proteins.
E) are responsible for inducing operons.
Answer: D
Section: 8.2
43) Assume the two E. coli strains shown below are allowed to conjugate.
Hfr: pro+, arg+, his+, lys+, met+, ampicillin-sensitive
F-: pro-, arg-, his-, lys-, met-, ampicillin-resistant
What supplements would you add to glucose minimal salts agar to select for a new recombinant
cell that is lys+, arg+, amp-resistant?
A) ampicillin, lysine, arginine
B) lysine, arginine
C) ampicillin, proline, histidine, methionine
D) proline, histidine, methionine
E) ampicillin, proline, histidine, lysine
Answer: C
Section: 8.3
ASMcue Outcome: 4.1
Global Outcome: 2
44) Protein synthesis in eukaryotes is similar to the process in prokaryotes in that both
eukaryotes and prokaryotes
A) have exons.
B) have introns.
C) require snRNPS.
D) use methionine as the "start" amino acid.
E) use codons to determine polypeptide sequences.
Answer: E
Section: 8.1
ASMcue Outcome: 4.2
Global Outcome: 7
18
45) When ultraviolet light strikes DNA, it can cause a specific type of damage. How is this
damage best described?
A) Thymine bases on the opposing DNA strands are covalently linked together to form a
thymine dimer.
B) Thymine bases on one strand of DNA, next to each other, are covalently linked together to
form a thymine dimer.
C) Adenine and thymine bases on opposing DNA strands are linked together by hydrogen bonds.
D) Adenine and thymine bases on opposing DNA strands are covalently linked together to form
an AT dimer.
Answer: B
Section: 8.3
46) The ozone layer of the Earth has been depleted to an extent by human release of certain
chemicals. What type of mutation, caused by the induction of thymine dimer formation, is more
likely to occur in organisms on Earth as a result of this problem?
A) silent mutation
B) nonsense mutation
C) missense mutation
D) frameshift mutation
Answer: D
Section: 8.3
47) When two genes from two different people are sequenced and aligned, it is discovered that
there are multiple sequence differences in the coding segment DNA level. However, when the
proteins formed by the genes have their amino acids sequenced, there is no difference observed
between the two. What is the most likely explanation for this observation?
A) The mutations are corrected at the protein level after translation has occurred.
B) The mutations lie at locations where they don't affect protein sequence due to degeneracy of
the genetic code.
C) The mutations are repaired at the mRNA level after transcription has occurred, but before
translation.
D) Mutations at the DNA level are not reflected in proteins produced.
E) RNA processing removes the different segments from the mRNA molecules of each person
prior to translation.
Answer: B
Section: 8.1
19
48) Transduction requires a(n) ________ to move DNA from one bacterial cell to another.
A) bacteriophage
B) naked DNA molecule
C) F plasmid
D) transposase enzyme
Answer: A
Section: 8.4
ASMcue Outcome: 4.5
49) Generalized transduction occurs when a bacteriophage inadvertently packages the wrong
material into one of its newly-formed protein coats. While the source of this material may vary, it
is always:
A) protein.
B) mRNA.
C) DNA.
D) tRNA.
E) miRNA.
Answer: C
Section: 8.4
ASMcue Outcome: 4.5
50) If generalized transduction is underway, packaging a piece of DNA from an infected

bacterial cell into a bacteriophage protein coat, what is the likely outcome?
A) Lysis of a newly-infected cell as the transducing bacteriophage infects it and multiplies.
B) The virus particle formed in the transduction process isn't able to correctly infect a new
bacterial cell.
C) A second bacterial cell infected by that transducing bacteriophage will acquire new DNA,
carried by the phage from the original infected cell.
D) The infected bacterial cell will recover and survive, as the packaging of non-bacteriophage
DNA into the protein coat produces nonfunctional virus particles.
Answer: C
Section: 8.4
ASMcue Outcome: 4.5
20
Another random document with
no related content on Scribd:
Mutta kun pimeys alkoi verhota vaippaansa koko tämän pienen
joukon ja miesten ennustama myrsky kohista lännestä päin, paisui
hänen vastenmielisyytensä tätä suunnitelmaa kohtaan. Kesäisen
salaman valossa, joka juuri alkoi välähdellä taivaalla, ei ainoastaan
näkynyt leveä kimalteleva joki ja metsäinen kukkula, joiden välitse
heidän tiensä kulki, vaan myöskin hänen seuralaistensa kasvot; ja
nämä kasvot vuorostaan valaisivat kammottavalla tavalla sitä veristä
kauheutta, jota kohti he olivat menossa. Hermostuneena ja
levottomana pappi pohti tämän yrityksen eri asteita: salaista pääsyä
sisään vesijohdon kautta, luukusta kömpimistä, yllätystä ja verilöylyä
makuuhuoneessa. Ja liekö se johtunut siitä, että hän oli viettänyt
useita päiviä uhrinsa seurassa, vai siitä, että hänen toiselle
mainitsemansa syyt panivat hänet epäröimään, mutta tämä
suunnitelma järkytti hänen sieluaan.
Turhaan hän vakuutti itselleen, että Tavannes oli sortaja; sittenkin

hän näki juuri unestaan herätetyn miehen, jonka silmissä kuvastui
uhkaavan perikadon kauhu. Ja kun ratsumies, jonka takana hän
istui, osoitti hänelle erästä tuikkivaa tulta ja kuiskaten mainitsi sen
vilkkuvan St. Agnesin kappelista, joka oli aivan majatalon vieressä,
olisi hän voinut huudahtaa kuten parhain katolilainen: inter pontem et
tontem, Domine! Niin, hän todella mutisikin jotakin sellaista. Sillä
hänen edessään mies kääntyi ja kysäisi: — Mitä?
Mutta hugenotti ei selittänyt.

XXIV.
KUNINKAAN MAJATALOSSA.
Kreivitär nousi istumaan pimeässä huoneessaan. Puolesta

päivästä alkaen hänellä oli ollut tunnonvaivoja, eikä hän enää niitä
kestänyt. Hitaasti kuluva päivä, illalla tullut ukonilma ja nousevan
myrskyn enteet, jotka olivat pakottaneet seurueen etsimään suojaa
tästä majatalosta, kaikki tämä oli kiduttanut häntä muistuttaen, että
hetket kuluivat ja että pian olisi tuo laiminlyönti korjaamaton. Kerran
hän jo äkillisen mielijohteen mukaan oli koettanut korjata tätä
erehdystä, mutta turhaan, ja tekemällä itsensä epäiltäväksi vain
vaikeuttanut korjausta. Päivän mittaan oli kuitenkin tuntunut
mahdolliselta levähtää tietoisena siitä, että oli tehnyt yrityksen, mutta
nyt yöllä, kun pimeässä oli kuulevinaan pienten lasten huutoja
heidän äitiensä katsellessa kauhistuneina, se oli aivan mahdotonta.
Hän nousi istumaan ja kuunteli ohimosuonten jyskyttäessä.
Rouva St. Lo, joka nukkui samassa huoneessa, oli ripustanut

vaipan akkunan eteen, ettei näkyisi ajoittain välähtelevää salamaa,
ja niin siellä oli aivan pimeä. Vaikeampaa oli estää ukkosen kumeaa
jyrinää kuulumasta, sillä yö oli painostavan kuuma ja vaipan
peittämä akkuna oli auki. Vähitellen alkoi kuulua toistakin ääntä,
rankkasateen rapinaa, sekaantuen tasaiseen hengitykseen, josta
päättäen rouva St. Lo nukkui.
Päästyään tästä selville kreivitär huoahti ja liukui vuoteeltaan

lattialle. Hän tapaili pimeässä vaippaansa, löysi ja kietoi sen
yöpukunsa ympärille. Sitten hän lähti hapuillen ovelle vuoteensa
äärestä, jonka pääpuoli oli akkunaa ja jalkopää ovea kohti, ja
tunnusteltuaan kädellään ovea ristiin rastiin ainakin kymmenen
kertaa hän vihdoin tapasi ovenrivan ja painoi sen alas. Ovi narahti
hänen avatessaan, ja hän pysähtyi kuuntelemaan, mutta tuo ääni ei
kuulunut pitemmälle, sillä katetussa käytävässä, jossa oli kaksi
akkunaa pihan puolella, kohosi ulkoapäin tulevia ääniä, sateen
rapinaa ja veden solinaa räystäskouruissa ja torvissa.
Toinen akkunoista oli auki päästäen sisään sadetta ja tuulta, ja

kreivittären pysähtyessä ja pidellessä ovea auki ilmavirta puhalsi
hänen yltään vaipan. Hän astui nopeasti ulos ja sulki oven jälkeensä.
Vasemmalla puolella oli käytävän umpinainen osa; hän kääntyi
oikealle. Mutta tuskin hän oli astunut pimeässä askeleen, kun hän
pysähtyi. Hänen vieressään, parin jalan päässä hänestä, oli joku
liikahtanut, ja jokin oli kumahtanut niinkuin puukenkä lattiata vasten,
kuuluen niin läheltä, että hän henkeään pidättäen painautui seinää
vasten. Hän kuunteli. Ehkä jotkut palvelijoista olivat tehneet
vuoteensa lattialle, kuten oli aivan tavallista. Ehkä joku naisista oli
liikahtanut hänen takanaan siinä huoneessa, jonka seinään hän juuri
painautui. Ehkä… mutta juuri hänen tätä vakuuttaessaan itselleen
hän kuuli saman äänen uudelleen; se kuului hänen jalkainsa juurelta.
Onneksi leimahti nyt salama valaisten koko käytävän; se oli tyhjä.

Se valaisi hänen oikealla puolellaan oviriviä, pieniä akkunoita
vasemmalla ja häntä vastapäätä oven, joka eroitti heidät muusta
talosta. Hän olisi saattanut kiittää Jumalaa tästä valosta ja kiittikin
siitä, sillä kun salamaa heti seurannut ukkonen jyrähti hänen päänsä
kohdalla vyöryen raskaasti itää kohti, astui hän rohkeasti käytävää
pitkin tunnustellen kädellään ensimmäistä ovea, sitten toista ja
vihdoin kolmatta.
Hän hapuili tämän ripaa ja löysi sen, mutta pysähtyi vieläkin.

Kootakseen rohkeutensa hän koetti palauttaa mieleensä ne
tuskanhuudot ja kauhistuneet silmät, jotka olivat ajaneet hänet
tänne. Ja vaikkei tämä oikein onnistunut, tuli hänen avukseen muita
ajatuksia. Kun myrsky tukahutti muut vähemmät äänet ja
tuontuostakin aukaisi Jumalan lyhdyn hänen hyväkseen, eikö se
osoittanut, että Herra oli hänen puolellaan ja tarpeen tullen häntä
auttaisi? Tämä usko tuli varsin sopivaan aikaan, ja entistä
rohkeampana hän nyt kokosi ajatuksensa. Kun jyrinä oli lakannut,
avasi hän oven, pujahti sisään ja sulki jälkeensä. Hän olisi mielellään
jättänyt oven raolleen päästäkseen hädän tullen paremmin pakoon,
mutta avoimesta akkunasta käytävään puhaltava tuuli teki tämän
varokeinon liian vaaralliseksi.
Hän astui pari askelta syvemmälle huoneeseen ja ukkosen jyrinän

häipyessä etäisyyteen kurottautui eteenpäin koettaen tuskallisessa
jännityksessä kuulla kreivi Hannibalin hengitystä, mutta akkuna oli
auki ja sade rapisi yhä; hän ei voinut sateelta kuulla mitään ja
peloissaan astui vieläkin askeleen eteenpäin. Akkunan piti olla
hänen edessään ja vuoteen vasemmalla nurkassa. Mutta
kummastakaan hän ei ollut varma; hänen täytyi odottaa salaman
leimahdusta.
Se leimahti ja sekunnin ajaksi huone sai kirkasta valoa. Hän näki

häikäisevän selvästi akkunan, matalan pyörillä liikkuvan vuoteen ja
nukkujan, ja ennenkuin huone ehti uudelleen pimetä, kyyristyi hän
syvään vetäen vaipan päähineen kasvoilleen. Sillä hän oli salaman
valossa nähnyt kreivi Hannibalin, mutta ei nukuksissa. Kreivi oli
maannut kyljellään kasvot häntä kohti, avoimin silmin tuijottaen
häneen.
Taikka oliko valo pettänyt hänet? Varmaankin se oli, sillä sinä

aikana, joka seurasi salamaa ennen jyrähdystä hänen vapisten
kyyristyessään kreivi Hannibal ei liikahtanut eikä päästänyt ääntä.
Varmaankin valo oli pettänyt. Hän tunsi olevansa siitä niin varma,
että rohkeni pysyä samassa asennossa, kunnes salama leimahti
toisen kerran ja näytti kreivi Hannibalin nukkuvan silmät ummessa.
Silloin hän hengähti helpotuksesta ja nousi hitaasti pystyyn, mutta

ei uskaltanut liikkua, ennenkuin salama leimahti kolmannen kerran ja
totesi oikeaksi sen, mitä hän oli toisella kerralla nähnyt. Sitten hän
ukkosen jyrähtäessä ja vyöryessä etäisyyteen hiipi vuodetta kohti,
kunnes seisoi päänaluksen vieressä ja kumartuessaan kuuli
nukkujan hengityksen.
Mutta voi, vaikein työ oli vielä jäljellä. Hän oli aivan varma, että
kirjemytty oli päänaluksen alla. Kuinka hän löytäisi ja saisi sen sieltä
esille herättämättä nukkujaa? Pelkkä kosketus voisi hänet herättää.
Sittenkin hänen täytyi yrittää, vieläpä heti, jollei tahtonut palata tyhjin
käsin, tuskallisin ajatuksin, jotka olivat kiduttaneet häntä koko pitkän
päivän.
Hän tiesi sen, mutta viivytteli vielä hetkisen, kammoten tätä

omankädenoikeutta ja kuunnellen sateen loppumatonta kohinaa.
Silloin myrsky rohkaisi häntä toisen kerran. Kuinka sopivaan aikaan
se olikaan puhjennut! Kuinka erinomaisesti se oli ohjannut häntä!
Kuinka huono mahdollisuus hänellä olisikaan ollut ilman sitä! Ja niin
hän vihdoin päättäväisesti, mutta taitavasti työnsi sormensa
päänaluksen ja vuoteen väliin, painaen varovasti toiselle kädellään
jälkimäistä alaspäin. Silmänräpäyksen ajan hänestä tuntui, että
nukkuja pidätti hengitystään, ja hänen sydämensä miltei lakkasi
sykkimästä. Mutta hengitys jatkui seuraavana sekuntina — jos se
ensinkään oli välillä tauonnut — ja peläten salaman leimahtavan
uudelleen ja ilmaisevan hänet kreiville näin likellä ja tällaisessa
teossa, oka tuntui paremmin sopivan pimeässä suoritettavaksi, hän
tunnusteli kädellään kauempaa ja samassa kosketti jotakin. Kun
hänen sormensa osuivat myttyyn ja tarttuivat siihen nukkujan
hengityksen huokuessa kuumana hänen polttavaa poskeaan vasten,
silloin hän käsitti, että suurin vaara oli käden takaisin vetämisessä.
Ensimmäisellä yrityksellä nukkuja murahti jotakin, liikahti ja heitti

kätensä vuoteen reunan yli. Hän luuli kreivin olevan heräämäisillään
ja saattoi vaivoin pysyä paikallaan, mutta toinen ei liikahtanut enää,
ja kreivitär yritti uudestaan niin varovasti, että hiki valui pitkin hänen
kasvojaan ja tukka tuntui nihkeältä niskassa päähineen alla. Hitaasti,
hyvin hitaasti hän veti kättään ja siinä olevaa myttyä takaisin, niin
hitaasti, mutta näin pitkälle päästyään niin päättäväisesti, että kun
pelätty salamanleimahdus yllätti hänet ja hän näki nukkujan ankarat,
tummat kasvot, joilla oli unen salaperäinen, kaukainen ilme, aivan
lähellä omiaan, ei hänen käsivartensa ainoakaan lihas liikahtanut,
eikä hänen kätensä vavissut.
Se oli tehty… vihdoinkin! Äkillisen kiitollisuuden, voitonriemun ja

ihastuksen vallassa hän suoristi vartalonsa. Hän käsitti, että nyt se
oli tehty, ja että hän tuossa piti kädessään myttyä. Hengähtäen
syvään helpotuksesta ja riemusta hän hiipi ovea kohti.
Hän tavoitti ripaa ja silloin hänestä kuului kuin nukkujan hengitys
olisi muuttunut; hän pysähtyi ja kuunteli kurkottaen päätään. Mutta
kaikki äänet paitsi aivan lähimmät hukkuivat sateen rapinaan, ja hän
uskoi erehtyneensä, niin että kun hänen kätensä sattui ovenripaan,
painoi hän sen alas, liukui varjon tavoin käytävään ja sulki oven
jälkeensä.
Huoneesta päästyään hän jäi seisomaan paikalleen, ja kaikki veri

tuntui pakkautuvan sydämeen. Uneksiko hän! Käytävä, jossa hän
seisoi, jossa oli ollut pilkkopimeä hänen siellä hetki sitten ollessaan,
oli nyt valaistu. Ainakin niin paljon valaistu, että hänen pimeään
tottuneet silmänsä selvästi eroittivat käytävän toisessa päässä kolme
miestä, jotka näkyivät korjaavan heitä valaisevaa lyhtyä, sillä kaksi
lähintä oli juuri kumarruksissa sen kimpussa. Nämä kaksi seisoivat
selin häneen, kolmannen kasvot olivat käännetyt häntä kohti, ja juuri
nämä kasvot saattoivat veren pakkautumaan hänen sydämeensä.
Mies oli ainoastaan vyötäisiin saakka näkyvissä. Tuijotettuaan häntä
muutaman sekunnin äänettömän kauhun vallassa kreivitär näki
hänen kohoavan ylemmäs ja huomasi silloin, että hän hetkeksi
pysähdyttyään oli nousemassa lattialuukusta. Mitä tämä näky
merkitsi, keitä miehet olivat taikka mitä heidän ilmestymisensä tiesi,
näihin kysymyksiin eivät hänen aivonsa tällä hetkellä voineet
vastata. Siinä oli kylliksi, että hän muisti, kuka saattoi kuulla ja mitä
hänellä oli kädessä, eikä kirkaissut.
Sensijaan hän seisoi hämärässä omassa päässään käytävää

tuijottaen heihin tarkasti, kunnes näki kolmannen miehen nousseen
kokonaan esille, mutta lyhdyn valo häilyi miehen edessä, niin ettei
voinut nähdä häntä selvästi. Tuskin oli mies päässyt ylös luukusta,
kun hän jo kumartui auttamaan neljättä, jolla luukusta kömpiessään
oli paljas puukko hampaissaan. Kreivitär näki silloin, että heillä oli
kaikilla aseet, ja jokin salakähmäisyys heidän liikkeissään ja heidän
silmiensä julma katse valon osuessa heidän synkille kasvoilleen
kammotti häntä ja hyyti hänen sydämensä. Keitä he olivat ja miksi he
olivat tulleet tänne? Mitä he aikoivat? Jälleen tointuessaan ja
tehdessään itselleen näitä kysymyksiä hän näki neljännen miehen
vuorostaan kumartuvan ja ojentavan kätensä viidennelle, mutta
silloin kreivitär ei enää voinut hillitä itseään, vaan päästi
huudahduksen, sillä viimeiseksi luukusta kömpinyt mies oli La Tribe!
La Tribe, josta hän oli tänä aamuna eronnut!
Kreivitär oli tosin huudahtanut vain hiljaa, mutta miehet kuulivat

sen kuitenkin, ja molemmat ne, jotka seisoivat selin häneen,
kääntyivät niin nopeasti kuin heitä olisi pistetty. Mies, joka piteli
lyhtyä, nosti sitä, ja kaikki viisi tuijottivat häneen ja hän heihin. Silloin
pääsi kreivittäreltä toinen huudahdus, kovempi ja hämmästyneempi
edellistä, sillä mies, joka seisoi häntä lähinnä pitäen lyhtyä korkealla,
oli Tignonville, hänen rakastettunsa!
— Hyvä Jumala! — kuiskasi kreivitär. — Mitä te aiotte?
Vasta silloin Tignonville hänet tunsi. Sillä siihen asti he olivat

lyhdyn valossa nähneet vain huppukauluksiseen vaippaan
kietoutuneen olennon, synkän haamun, joka herätti taikauskoista
pelkoa. Mutta nyt kaksi heistä tunsi hänet, ja Tignonville lähestyi
häntä hitaasti ikäänkuin unessa.
Sielunelämässä on ratkaisevia hetkiä, jolloin henkiset kyvyt

toimivat oikeastaan vaistomaisesti eivätkä järjen mukaan. Nuori
nainen ei koskaan käsittänyt, miksi hän sillä hetkellä toimi niinkuin
toimi, miksi hän ei kysynyt mitään, ei huudahtanut eikä moittinut,
vaan sormi huulilla katsellen Tignonvilleä silmästä silmään laski
mytyn hänen käteensä.
Tignonville otti sen häneltä yhtä koneellisesti kuin se annettiinkin,
samalla kädellä, joka piteli paljastetun miekan kahvaa. Sitten hän
synkin katsein ja ääneti kuten nainenkin aikoi mennä tämän ohitse.
Lemmittynsä täällä tapaaminen vartioimassa sen miehen ovea, joka
oli hänet ryöstänyt, kiihoitti hänen huonoimpia intohimojaan. Mutta
kreivitär liikahti estämään häntä ja sulki häneltä tien. Kohottaen
kättään hän osoitti lattialuukkua.
— Menkää! — kuiskasi hän ankarasti. — Te olette saanut mitä

tarvitsette. Menkää!
— Ei, me emme mene! — ja Tignonville pyrki hänen ohitsensa.
— Menkää! — toisti kreivitär samalla sävyllä. — Te olette saanut

mitä tahdoitte. — Hän viittasi yhä kädellään, yhä tarkaten viittä
miestä silmää räpäyttämättä, ukkosen kumeasti jyrähdellen
vyöryessä itää kohti ja kuuluessa hetki hetkellä etäämpää ja
sydänyön sateen tulvehtiessa joka vesitorvesta ja tippuvasta
räystäästä ja täyttäessä käytävän hiljaisella suhinalla. Vähitellen
kreivittären katse pääsi voitolle, hänen jalompi luonteensa ja
tarkoituksensa masensi Tignonvillen heikomman luonteen. Sillä hän
käsitti nyt, mistä oli kysymys, ja Tignonville näki, että toinen sen
käsitti, ja jos hän olisi ollut siellä yksinään, olisi hän pujahtanut
tiehensä sanomatta sanaakaan puolustuksekseen. Mutta eräs
miehistä tunkeutui hurjan maltittomana heidän väliinsä.
— Missä hän on? — murisi hän. — Mitä tämä hyödyttää? Missä

hän on? — ja Tuez-les-Moinesin verestävät silmät tarkastivat oviriviä
ja hänen veitsenkahvaa pitelevät, värähtelevät kätensä ilmaisivat
hänen kiihkeyttään. — Missä hän on? Missä hän on, tyttö? Sano
heti, taikka…
— Sitä en sano.
— Valehtelet, — huudahti mies, näyttäen hampaitaan kuin koira.

— Kyllä sinä sen sanot. Taikka tapamme sinutkin! Missä hän on?
— Sitä en teille sano, — toisti kreivitär seisten hänen edessään

ylenkatseellisen pelottomana. — Jos astutte vielä askeleen, niin
hälytän koko talon hereille. Vannon teille, herra de Tignonville, joka
tunnette minut, että jos tämä mies ei peräydy, niin…
— Onko hän jossakin näistä huoneista? — vastasi Tignonville. —

Missä niistä?
— Hakekaa niistä! — vastasi kreivitär hiljaa, mutta purevalla ivalla.

— Hakekaa. Herättäkää palvelijani, hälyttäkää koko talo! Ja kun
hänen väkensä on kimpussanne, niin kiittäkää omaa päätöntä
hulluuttanne, sillä heitä on viisi jokaista teitä kohti.
Tuez-les-Moinesin silmät kiiluivat. — Ettekö siis sano meille? —

huusi hän.
— En!
— Silloin…
Mutta juuri kun vimmastunut mies oli syöstä nuoren naisen

kimppuun, kietoi La Tribe käsivartensa hänen ympärilleen vetäen
hänet takaisin.
— Sehän olisi hulluutta, — huusi hän. — Oletteko järjiltänne,

hupsu? Lopettakaa jo! — Hän läähätti rimpuillessaan vimmastuneen
kanssa. — Jos rouva hälyttää, olemme hukassa, sillä hän voi olla
yhdessä näistä neljästä huoneesta emmekä tiedä missä niistä. —
Hän pyysi katseellaan tukea Tignonvilleltä, jonka edelle oli päässyt
nuorta naista varjellessaan ja joka sen jälkeen oli vain kuunnellut
jurona. — Me olemme saaneet mitä tarvitsemme. Tahdotteko kostaa
rouvalle, joka on sen hankkinut meille omalla uhallaan…
Herrallehan minä tahtoisin kostaa, — mutisi Tignonville ilkeästi.
— Tekemällä väkivaltaa kreivittärelle, niinkö? — tiuskasi pappi.

Hän ja Tuez yhä kamppailivat. — Sanon teille, että panemme
vaaralle alttiiksi sen, mitä olemme saavuttaneet, jollemme nyt poistu!
Minä ainakin…
— — olen pelkuri, — lisäsi siihen Tignonville. — Madame — tämä

sana näytti takertuvan hänen kurkkuunsa — voitteko vannoa, ettei
hän ole täällä?
— Vannon, että jollette nyt poistu, niin hälytän! — kuiskasi kreivitär

niin hiljaa kuin osasi. — Menkää, jollette jo ole viipyneet liian kauan!
Taikka katsokaa! — ja hän osoitti lattialuukkua, josta kuudennen
miehet kasvot ja käsivarret juuri kohosivat — kasvot niin
hätääntyneinä, että kreivittären naisellinen äly heti keksi jonkin
olevan hullusti. — Katsokaa, mitä viivytyksenne jo on saanut aikaan.
— Vesi nousee, — mutisi mies vakavana. — Palatkaa, Jumalan

nimessä, samantekevä oletteko saaneet mitään toimeen, taikka
muuten emme pääse enää ulos, nyt on tuskin jalan verta
vedenpinnasta onkalon kattoon ja vesi yhä nousee.
— Kirottu vesi! — vastasi Tuez-les-Moines raivoissaan. Ja kirottu

olkoon tämä nainenkin. Tapetaan molemmat! Mitä sillä on väliä, mitä
sitten tapahtuu? — ja hän yritti kiskaista itseään irti La Triben
kourista.
Mutta pappi piteli häntä epätoivon voimin. — Oletteko hullu? —
sanoi hän. — Mitä me voimme kolmeakymmentä vastaan? Mennään
täältä ennenkuin on liian myöhäistä. Heti paikalla!
— Niin, mennään vain, —huusi Perrot myöntyen vastahakoisesti.

Hän oli tähän asti pysynyt puolueettomana. — Onni ei ole meille
myötäinen. Tänä yönä ei kannata, veikkonen. — Hän kääntyi jörön
alistuvaisena ja heilauttaen itsensä jalat edellä luukusta alas seurasi
uutisten tuojaa. Eräs toinenkin miehistä teki päätöksensä ja lähti.
Näin ainoastaan Tignonville, joka piteli lyhtyä, ja La Tribe, joka ei
uskaltanut päästää otettaan Tuez-les-Moinesista, jäivät yltiöpään
kanssa käytävään.
Kreivittären ja hänen entisen rakastettunsa katseet yhtyivät, ja

lienevätkö vanhat muistot heränneet eloon vai johtuiko se ehkä siitä,
että vaara nyt oli miltei sivuutettu — hän alkoi tuntea herpaantumista
ja horjua. Mutta Tignonville ei huomannut sitä. Hän oli kaamean
raivon vallassa sekä kreivitärtä että itseään vastaan.
— Ottakaa lyhty, — kuiskasi kreivitär epäselvästi. — Ja… hänen

täytyy seurata!
— Entä te itse?
Mutta nyt olivat nuoren naisen voimat lopussa. — Voi, menkää, —

valitti hän. — Menkää, ettekö milloinkaan lähde? Jos rakastatte
minua, jos milloinkaan olette rakastanut minua, niin kuulkaa
rukoukseni ja lähtekää täältä.
Nuori mies ei ollut osoittanut rakastajan tunteita, mutta tällaista

pyyntöä hän ei voinut vastustaa, vaan kääntyi ääneti lähtemään.
Tarttuen Tuez-les-Moinesin toiseen käsivarteen hän raastoi hänet
väkisin luukulle.
— Hiljaa, hupsu, — mutisi hän tylysti, kun mies vastusteli, — ja

pujahtakaa alas! Jos viivymme tappaaksemme hänet, on pakomme
mahdoton ja hänen hengestään on silloin liian kalliisti maksettu. Alas
nyt vain, mies! — ja pappi ja hän pakottivat vastustelevan yltiöpään
laskeutumaan luukusta eikä kuulunut muuta kuin milloin jokin
läimäys, milloin metallin kilahdus.
La Tribe seurasi häntä kiireesti. Tignonville laskeutui viimeisenä.

Juuri kun hän oli katoamassa luukusta, kohotti hän lyhtyään
nähdäkseen vielä vilaukselta kreivittären. Hänen kummakseen
käytävä oli tyhjä ja kreivitär jo poissa. Aivan hänen likellään oli ovi
pari tuumaa raollaan, ja hän arvasi kreivittären menneen sinne ja
kirosi hampaittensa välitse; tällä hetkellä hänessä heräsi viha. Mutta
hän ei arvannut, kuinka täpärästi nuori nainen oli arvioinut voimansa
pysyen lopulta töintuskin pystyssä, eikä sitäkään, että hänen
viivähtäessään — turmiokseen, jos hän olisi sen tiennyt — ja
katsoessaan pimeän huoneen raotettua ovea kreivitär makasi siellä
kuin kuollut vuoteellaan. Nääntyneenä hän oli mennyt tainnoksiin,
josta ei tointunut, ennenkuin aurinko oli noussut ja vaeltanut lähes
neljännen osan taivaankantta.
Oli vielä eräs seikka, jota Tignonville ei sattunut huomaamaan;

muutoin hän olisi kiirehtinyt. Ennenkuin lyhdyn keltainen valo oli
hävinnyt käytävän katosta, avautui luukusta kauimpana oleva ovi.
Eräs mies hiipi käytävään varpaisillaan, ja hänen silmänsä loistivat ja
kasvot olivat ihmeellisesti heltyneet, mutta pimeys peitti hänet pian.
Mies seisoi hetken kuunnellen. Sitten kuullessaan alhaalla liikkuvien
miesten huudahtavan säikähdyksestä hän havahtui äkilliseen
toimintaan. Vääntäen avaimella viereisen oven auki, joka johti muun
talon yhteyteen, hän katosi siitä. Sekuntia myöhemmin kuului pihalta
kimakka vihellys, joka herätti ja nosti jalkeille kymmenkunnan
nukkujaa. Tuokiota myöhemmin pihalla oli sekaista äänten sorinaa,
jonka yli kaikui yhden kirkas ja käskevä ääni. Hämmästyksestä
kirkaisten majatalo heräsi.
XXV.
VERTAVUOTAVAN SYDÄMEN VELJESKUNTA.
— Mutta miksi? — kysyi rouva St. Lo kädet puuskassa, — mutta

miksi jäisimme tähän vaivaiseen paikkaan koko päiväksi ja yöksi,
kun kestää vain kuusi tuntia ratsastaa Angersiin?
— Siksi, — vastasi Tavannes kylmästi, kävellessään serkkunsa

kanssa majatalon portin edustalla, — että kreivitär ei voi hyvin ja
vuorokauden lepo varmaankin virkistää häntä.
— Hän nukkui erinomaisesti. Siitä olen varma.
Kreivi kohautti olkapäitään.
— Hän ei tänä aamuna edes nostanut päätään, vaikka palvelijani

kirkui viereisessä huoneessa: Murha! Ja… taivaan nimessä! — jatkoi
rouva St. Lo äkillisen keskeytyksen jälkeen ja varjostaen silmiään
kädellään, — mikä tuolta tulee? Hautajaissaattoko? Vai
pyhiinvaelluskulkue? Jos kaikki papit täällä päin ovat yhtä mustia,
niin ei ole ensinkään kumma, että herra Rabelais riitaantui heidän
kanssaan.
Majatalo oli kaupungin vallien ulkopuolella niiden mukavuudeksi,
jotka halusivat matkustaa aikaisin, ehkä hiukan senkin vuoksi, että
ruoka ja rehu olivat halvempia eikä viinistä tarvinnut maksaa veroa
kaupungille. Majatalon edessä oli neljän valtatien risteys, ja
itäisimmällä niistä läheni juhlallinen saattue, joka oli jo kiinnittänyt
rouva St. Lon huomiota. Aluksi kreivi Hannibalkin otaksui samoin
kuin hänen serkkunsa, että siinä saatettiin hautaan jonkun ylhäisen
henkilön ruumista, sillä saattueessa oli etupäässä pappeja ja heidän
vertaisiaan ratsastaen aaseilla, enimmäkseen mustiin puettuja. Pieni
lippu, joka liehui heidän yläpuolellaan, oli myöskin musta, mutta
vaakunan paikalla oli siinä vertavuotavan sydämen kuva. Mutta
katsoessaan tarkemmin he eivät nähneet paareja eikä
kantovuodetta, ja seurueen lähestyessä kävi ilmi, että he kaikki olivat
jollakin tapaa asestettuja, joko he sitten olivat pappeja tai maallikoita.
Äkkiä rouva St. Lo alkoi taputtaa käsiään ja ilmoitti suuresti

hämmästyneenä tuntevansa heidät. — Kas, siellähän on isä
Boucher, St. Benoistin pappi! — sanoi hän, —ja isä Pezelay St.
Magloiresta. On siellä kolmaskin, jonka tunnen, mutta en muista
hänen nimeään. Ne ovat Pariisin pappeja. Niitä ne ovat. Mutta
mitähän he täällä tekevät? Luuletteko, että he ovat toivioretkellä?
— Kyllä, verisellä toivioretkellä, — vastasi kreivi Hannibal tuimasti.

Ja kääntyessään häneen päin nähdäkseen, mikä häntä suututti,
rouva St. Lo näki kreivin silmissä katseen, joka ennusti myrskyä.
Mutta ennenkuin hän ehti mitään kysyä, oli tämä synkkä seurue, joka
aluksi oli häämöittänyt vain mustana, paahtavassa kesäaamun
auringonpaisteessa liikkuvana pilkkuna, ehtinyt jo melkein heidän
kohdalleen. Kreivi Hannibal jätti seuralaisensa astuen esille ja
pysäytti kulkueen nostamalla kättään.
— Kuka on teidän johtajanne? — kysyi hän ylpeästi.
— Minä olen johtaja, — vastasi lihava, komeapukuinen pappi,

jonka pienet, ilkeämieliset silmät olivat ristiriidassa kellahtavien
kasvojen typerän ilmeen kanssa. — Luvallanne sanoen, herra de
Tavannes, minä se olen.
— Ja luvallanne sanoen, — pilkkasi Tavannes, — te olette…
— Angersin piispan viransijainen ja päädiakoni, St. Germainin

Pienempien Veljien luostarin esimies, herra kreivi. Olen myöskin
Angersin hiippakunnan tarkastaja, — jatkoi tämä arvohenkilö
pudistaen poskiaan, — sekä Saumurin varamaaherran kappalainen
ja hänen halpa veljensä, joka…
— Tuopa on soma ja hyvin kirjailtu hansikas, — keskeytti

Tavannes halveksivasti. — Tuo käsi, jonka tuolla näen. — Hän osoitti
isä Pezelaytä, jonka laiha käsi oli pinnaltaan kuin pergamenttia ja
joka hieman punastuen ei ollut kuulevinaan tätä pilkkaa. — Oletteko
matkalla Angersiin? — jatkoi kreivi Hannibal. — Mitä varten, herra
esimies?
— Hänen armonsa, piispa, on poissa, ja hänen poissaollessaan…
— Menette yllyttämään hänen kaupunkiaan eripuraisuuteen. Ette

te, — ja hän kääntyi ylenkatseellisesti esimiehestä seurueen
kolmannen päähenkilön puoleen, — vaan te. Tehän olette se pappi,
joka sai roskajoukon liikkeelle viime pyhäinpäivänä.
— Minä julistan Sen tahtoa, joka minut lähetti, — vastasi tämä

kolmas pappi, jonka hautova ilme ja eloton, verhottu katse eivät
suoneet aavistaakaan, että hän oli Pariisissa kuuluisa hurjan
kaunopuheisista saarnoistaan.
— Siinä tapauksessa hänen käskynsä ovat vain: murhaa ja polta!

— tiuskasi Tavannes, ja välittämättä siitä kauhistuneesta
hämmästyksestä, jota tällainen puhe, miltei jumalanpilkka, herätti
pappismiehissä, hän kääntyi isä Pezelayn puoleen. — Ja te!
Teidätkin minä tunnen, ja te tunnette minut. Ja pankaa mieleenne
tämä varoitus: kääntykää takaisin, tai muutoin teitä kohtaa pahempi
onnettomuus kuin isku päähän — teillähän näkyy vielä olevan merkki
jäljellä. Ellen erehdy, olette juuri te houkutellut tälle retkelle nämä
kunnon ihmiset, jotka ehkä eivät tunne minua, mutta te tunnette ja
voitte heille sanoa. Jos he välttämättä pyrkivät Angersiin, niin
menkööt. Mutta jos minä sinne tultuani tapaan epäjärjestystä, niin
hirtätän erään henkilön jokseenkin korkealle. Älkää rypistäkö minulle
nokkaanne, pappi! — Kreivi Hannibal ei voinut olla lisäämättä tätä
viimeistä huomautusta, sillä isä Pezelayn silmät suorastaan
leimusivat vihasta. — Niin, erään henkilön, eikä hänen paljas
päälakensa silloin pelasta hänen ilmatorveansa kiristyksestä!
Pappien seuralaiset alkoivat jupista närkästyneinä, ja muutamat

näyttivät juuri vetävän miekkansa tupesta. Mutta kreivi Hannibal ei
pannut heihin mitään huomiota, vaan oli jo pyörähtänyt
kantapäällään, kun isä Pezelay kannustaen aasiaan pari askelta
eteenpäin ja siepaten eräältä kirkonpalvelijalta raskaan vaskiristin
kohotti sen korkealle ilmaan vaatien Tavannesia pysähtymään, ja
hänen äänessään oli sama sävy, joka niin usein ennen oli innostanut
St. Magloiren uskonkiihkoista seurakuntaa.
— Odottakaa, herra kreivi! — huusi hän. — Ja kuulkaa tämä

varoitus. Pysähtykää, te huoleton herjaaja, jonka kasvot ovat kylmät
kuin rauta ja sydän kova kuin kivi taivasta ja pyhää kirkkoa vastaan!
Seiskää ja kuulkaa! Herran viha on kääntynyt tätä kaupunkia, juuri
Angersia vastaan epäuskon tähden. Sen paikka on jääpä autioksi, ja
sen lapset paiskataan kiviä vasten. Voi teitä sentähden, jos
vastustatte tai keskeytätte, mitä on käsketty! Sillä silloin te hukutte
niinkuin Saul. Kirous kohtaa teitä viipymättä, ja teidän päivänne
päättyvät kesken. Teidän huoneessanne asuvan kananealaisen
naisen tähden ja sydämenne ajatusten tähden on paikkanne annettu
toiselle. Niin, se miekka, joka teidät lävistää, on jo sivallettu.
— Luultavampaa on, että halkaisette kuulokalvoni, — vastasi

Hannibal jyrkästi. — Ja pankaa mieleenne: Saarnatkaa niin paljon
kuin haluatte täällä! Mutta jos hiiskutte sanankin Angersissa, niin
tukin suunne sellaisella tavalla, joka ei teitä miellytä, vaikka olisitte
kahdesti ajellut päänne! Jos siis kielenne on teille kallis, isä, niin…
Vai niin, te pudistatte tomun jaloistanne? Hyvä on, jatkakaa
matkaanne! Ehkäpä se on parasta.
Hän jäi katselemaan kulkueen menoa eteenpäin liehuvine

lippuineen, eikä häntä häirinnyt heidän vihainen ilmeensä tai
härnäävästi taivasta kohden nostettu risti tai sekään, että toinen
kirkon palvelija toisensa jälkeen kääntyi katsomaan ja kohottaen
kätensä kutsui taivaantulta polttamaan herjaajan. Kun jono sivuutti
suuret vesialtaat ja majatalon avoimen porttikäytävän, lankesi sinne
kokoontunut miesjoukko polvilleen. Ja vastaukseksi siihen papit
kohottivat lippunsa korkeammalle ja alkoivat veisata: »Pelasta minut,
Herra!» Sävel kaikui milloin kostonhimoisena, milloin täynnä
epätoivoa, milloin taas kohisten uhkaavana kulkueen hitaasti
loitotessa Angersia ja Loirea kohti.
Äkkiä rouva St. Lo kosketti kreivin hihaa. — Nyt olen saanut
kyltikseni, — huusi hän kiivaasti. — Teidän kanssanne en matkusta
pitemmälle.
— Kuinka niin?
— En pitemmälle, — toisti hän kalpeana ja väristen. — Paljon

kiitoksia, serkku, mutta tässä tiemme eroavat. En tule Angersiin,
minä olen saanut kyllikseni kauhuista. Kerään väkeni ja lähden
Toursin kautta ja itäistä tietä tätini luo. Aavistan kyllä, mitä on
tulossa. Teitä kohtaa turmio vasaran ja alasimen välissä.
— Vai niin.
— Te pelaatte liian ylimielistä peliä, — jatkoi rouva St. Lo

värähtelevin huulin. — Antakaa tyttö takaisin sulhaselleen ja
lähettäkää hänet väkineen pois. Ja peskää kätenne hänestä ja
kaikesta, mitä häneen tulee. Sillä muuten saatte nähdä hänen
kaatuvan ja itsekin kaadutte hänen rinnalleen! Kuulkaa neuvoani ja
antakaa hänet takaisin Tignonvillelle!
— Vaimoniko?
— Vaimonneko? — toisti rouva, ja vaikka hän olikin luonteeltaan

heikko ja päättämätön, aina toimien hetken tunnelman mukaan, oli
hän kuitenkin tällä kertaa hyvin vakava. Hän viittasi juuri näkyvistä
häviävää kulkuetta kohti. — Onko sellaista sidettä, jota nuo eivät voi
päästää? Onko ihmistä, joka pelastuu, kun he ovat tuominneet?
Pelastuiko amiraali? Tai Rochefoucauld? Taikka ennen rouva de
Luns? Vakuutan teille, että he menevät yllyttämään Angersia teitä
vastaan, ja minä aavistan myöskin, miten silloin käy. Hän sortuu

Download Microbiology 13th Edition Tortora Test Bank all chapters

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

You might also like

Download Microbiology 13th Edition Tortora Test Bank all chapters

Uploaded by

Document Information

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Download Microbiology 13th Edition Tortora Test Bank all chapters

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Microbiology 13th Edition Tortora Test

Microbiology An Introduction 13th Edition Tortora Test

Microbiology An Introduction 10th Edition Tortora Test

Microbiology An Introduction 11th Edition Tortora Test

Microbiology An Introduction 12th Edition Tortora Test

Principles of Human Anatomy 13th Edition Tortora Test

Principles of Anatomy Physiology 13th Edition Tortora

Bailey and Scotts Diagnostic Microbiology 13th Edition

Introduction to the Human Body 10th Edition Tortora

8.1 Multiple-Choice Questions

2) Which of the following pairs is mismatched?

3) Which of the following statements is FALSE?

5) Which of the following is NOT a product of transcription?

6) Which of the following statements about bacteriocins is FALSE?

In Figure 8.1, which colonies are streptomycin-resistant and leucine-requiring?

11) Transformation is the transfer of DNA from a donor to a recipient cell

12) Genetic change in bacteria can be brought about by

13) Which of the following statements regarding a bacterium that is R+ is FALSE?

16) Synthesis of a repressible enzyme is stopped by the

17) In Figure 8.2, if base 4 is adenine, what is base 4'?

20) The DNA damage caused by ultraviolet radiation is

Codons in mRNA molecule and their corresponding amino acids

UUU Phenylalanine UAU tyrosine

23) Refer to Table 8.2 The anticodon for valine is

28) In Figure 8.3, if enzyme A is a repressible enzyme, compound C would

30) Conjugation differs from reproduction because conjugation

37) An enzyme that copies DNA to make a molecule of RNA is

50) If generalized transduction is underway, packaging a piece of DNA from an infected

Turhaan hän vakuutti itselleen, että Tavannes oli sortaja; sittenkin

Mutta hugenotti ei selittänyt.

Kreivitär nousi istumaan pimeässä huoneessaan. Puolesta

Rouva St. Lo, joka nukkui samassa huoneessa, oli ripustanut

Päästyään tästä selville kreivitär huoahti ja liukui vuoteeltaan

Toinen akkunoista oli auki päästäen sisään sadetta ja tuulta, ja

Onneksi leimahti nyt salama valaisten koko käytävän; se oli tyhjä.

Hän hapuili tämän ripaa ja löysi sen, mutta pysähtyi vieläkin.

Hän astui pari askelta syvemmälle huoneeseen ja ukkosen jyrinän

Se leimahti ja sekunnin ajaksi huone sai kirkasta valoa. Hän näki

Taikka oliko valo pettänyt hänet? Varmaankin se oli, sillä sinä

Silloin hän hengähti helpotuksesta ja nousi hitaasti pystyyn, mutta

Hän tiesi sen, mutta viivytteli vielä hetkisen, kammoten tätä

Ensimmäisellä yrityksellä nukkuja murahti jotakin, liikahti ja heitti

Se oli tehty… vihdoinkin! Äkillisen kiitollisuuden, voitonriemun ja

Huoneesta päästyään hän jäi seisomaan paikalleen, ja kaikki veri

Sensijaan hän seisoi hämärässä omassa päässään käytävää

Kreivitär oli tosin huudahtanut vain hiljaa, mutta miehet kuulivat

— Hyvä Jumala! — kuiskasi kreivitär. — Mitä te aiotte?

Vasta silloin Tignonville hänet tunsi. Sillä siihen asti he olivat

Sielunelämässä on ratkaisevia hetkiä, jolloin henkiset kyvyt

— Menkää! — kuiskasi hän ankarasti. — Te olette saanut mitä

— Ei, me emme mene! — ja Tignonville pyrki hänen ohitsensa.

— Menkää! — toisti kreivitär samalla sävyllä. — Te olette saanut

— Missä hän on? — murisi hän. — Mitä tämä hyödyttää? Missä

— Valehtelet, — huudahti mies, näyttäen hampaitaan kuin koira.

— Sitä en teille sano, — toisti kreivitär seisten hänen edessään

— Onko hän jossakin näistä huoneista? — vastasi Tignonville. —

— Hakekaa niistä! — vastasi kreivitär hiljaa, mutta purevalla ivalla.

Tuez-les-Moinesin silmät kiiluivat. — Ettekö siis sano meille? —

Mutta juuri kun vimmastunut mies oli syöstä nuoren naisen