Building the Classical World:

Bauforschung As a Contemporary
Approach Dorian Borbonus
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/building-the-classical-world-bauforschung-as-a-conte
mporary-approach-dorian-borbonus/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

(eBook PDF) Introduction to Mythology: Contemporary

Approaches to Classical and World Myths 4th Edition

https://ebookmass.com/product/ebook-pdf-introduction-to-
mythology-contemporary-approaches-to-classical-and-world-
myths-4th-edition/

Ethics: Selections from Classical and Contemporary

Writers 11th Edition

https://ebookmass.com/product/ethics-selections-from-classical-
and-contemporary-writers-11th-edition/

(eBook PDF) College Accounting (A Contemporary

Approach) 5th Edition

https://ebookmass.com/product/ebook-pdf-college-accounting-a-
contemporary-approach-5th-edition/

Wardlaw’s Contemporary Nutrition: A Functional Approach

Gordon M. Wardlaw

https://ebookmass.com/product/wardlaws-contemporary-nutrition-a-
functional-approach-gordon-m-wardlaw/
Translation as a Science Translation as an Art, 2e: A
Practical Approach 2nd Edition Noa Talaván

https://ebookmass.com/product/translation-as-a-science-
translation-as-an-art-2e-a-practical-approach-2nd-edition-noa-
talavan/

Contemporary World History 7th Edition William J.

Duiker

https://ebookmass.com/product/contemporary-world-history-7th-
edition-william-j-duiker/

(eBook PDF) Introduction to Philosophy: Classical and

Contemporary Readings 8th Edition

https://ebookmass.com/product/ebook-pdf-introduction-to-
philosophy-classical-and-contemporary-readings-8th-edition/

College accounting : a contemporary approach Fourth

Edition M David Haddock

https://ebookmass.com/product/college-accounting-a-contemporary-
approach-fourth-edition-m-david-haddock/

(eTextbook PDF) for Organizational Behavior: A Skill-

Building Approach 2nd Edition

https://ebookmass.com/product/etextbook-pdf-for-organizational-
behavior-a-skill-building-approach-2nd-edition/
Building the Classical World
 Building
the Classical World
Bauforschung as a Contemporary Approach
Edited by
D O R IA N B O R B O N U S
AND
E L I SHA A N N DUM SE R
 Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers
the University’s objective of excellence in research, scholarship, and education
by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University
Press in the UK and certain other countries.

Published in the United States of America by Oxford University Press

198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.

© Oxford University Press 2022

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction
rights organization. Inquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

CIP data is on file at the Library of Congress

ISBN 978–​0–​19–​069052–​6

DOI: 10.1093/​oso/​9780190690526.001.0001

1 3 5 7 9 8 6 4 2
Printed by Integrated Books International, United States of America
 Contents

List of Figures  vii

Acknowledgments  xvii
Contributors List  xix
Abbreviations  xxiii

Introduction: Bauforschung as a Contemporary Approach  1

1. Bauforschung and Stadtforschung: The Interscalar Dynamics of
Augustus’ Building Program in Rome’s Subura  25
Margaret M. Andrews
2. The Augustan Aqueduct of Minturnae in Southern Latium  43
Hansgeorg Bankel
3. Building Practices and Historical Context in Augustan
Columbarium Tombs  56
Dorian Borbonus
4. The Influence of Reuse on Architectural Practices in Late Imperial Rome  74
Elisha Ann Dumser
5. Modeling Hermogenes: An Experiment of Bauforschung in Three
Dimensions  94
Samuel Holzman
6. Roofing Without Timber: The Tower of the Winds in Athens  107
Hermann J. Kienast
7. Forgotten Constructions: Wide-​spanning Trusses in Imperial Rome  118
Alexander von Kienlin
8. Two Terracotta Vaulting Elements: Tracing Technology Transfer in
the Western Mediterranean, 3rd Century bce–​2nd Century ce  134
Lynne C. Lancaster
9. Constructing, Deconstructing, and Reconstructing the
“Temple of Dionysus” in Side, Pamphylia  152
Katja Piesker
10. Large Stones—​Big Challenge?  170
Klaus Rheidt
11. Virtual Collapse? Considerations of Structure in Reconstructing
Greek Architecture  189
Mark Wilson Jones and Georg Herdt
vi Contents

12. Creating “Hanging Gardens”  218

Ulrike Wulf-​Rheidt
13. Reconstructions of Roman Polychrome Architecture:
Evidence, Ideal, and Ideology  236
Stephan Zink

Index  271
 List of Figures

To locate the full citation for a publication, please refer to the bibliography of the chapter
in which the illustration appears.
Cover: Baalbek, Temple of Jupiter, view from the south. Photograph by Daniel Lohmann.
Figure 0.1 Athens, Acropolis, Erechtheion as drawn by Stuart and Revett. From Stuart
and Revett 1787, pl. 21.  4
Figure 0.2 Athens, Acropolis, Erechtheion as drawn by Stuart and Revett. From Stuart
and Revett 1787, pl. 18.  5
Figure 0.3 Edfoù (Apollinopolis Magna). From Description de l’Egypte 1821, I. pl. 48.  6
Figure 0.4 Babylon, “The Trench West of the South Citadel under Excavation.” From
Koldewey 1913, 132 fig. 83.  8
Figure 1.1 Rome, Upper Subura with Clivus Suburanus. a: Porticus Liviae, b: Sanctuary
of Juno Lucina, c: Anio Vetus, d: Porta Esquilina, e: Lacus Orphei, f: Shrine
of Mercury. Drawing by author.  26
Figure 1.2 Rome, Porta Esquilina, west face. Photograph by author.  32
Figure 1.3 Rome, Shrine of Mercury, state plan. Drawing by author.  33
Figure 1.4 Rome, Shrine of Mercury, hypothetical reconstruction of the Republican
shrine. Drawing by author.  34
Figure 1.5 The three known inscriptions belonging to Augustan New Year’s
dedications. Drawing by author.  35
Figure 1.6 Detail of statue base with unfinished mortise on upper face.
Photograph by author.  36
Figure 1.7 Rome, Shrine of Mercury, reconstruction drawing of the Augustan shrine
with game boards visible on the precinct floor adjacent to the statue base.
Drawing by author.  37
Figure 2.1 Minturnae, aerial photograph taken after the main excavation in 1932.
Courtesy of the Penn Museum, image #3671.  44
Figure 2.2 Minturnae, façade of the area sacra as seen from the Via Appia in the 2nd
century ce. Author’s reconstruction drawn by V. Hinz and S. Franz.  44
Figure 2.3 Sketch of the aqueduct at Minturnae by J. W. von Goethe in 1787 (inv. no.
GGz/​0346, Bestand Museen, Klassik Stiftung Weimar). Courtesy of the
Klassik Stiftung Weimar, Bestand Museen, Inv-​Nr.: GGz/​0346.  45
Figure 2.4 Minturnae, castellum aquae above the city gate. Author’s reconstruction
drawn by V. Hinz and S. Franz.  46
Figure 2.5 Minturnae, aqueduct piers with brick markers indicated by an arrow.
Illustration by T. Strellen.  47
viii List of Figures

Figure 2.6 Minturnae, hypothetical reconstruction of the aqueduct. Author’s

reconstruction drawn by V. Hinz and S. Franz.  47
Figure 2.7 Minturnae, longitudinal section of the aqueduct indicating the levels of the
brick markers and the bottom of the specus. Illustration by T. Strellen.  50
Figure 2.8 Minturnae, brick markers on the aqueduct: a-​b: markers on the upper end
of piers 39 and 50; c-​f: markers between reticulated fields on piers 5, 23, 24
and 22; g and i: markers adjacent to reticulated fields on piers 17 and 21; h:
reduced reticulated field on pier 33. Illustration by T. Strellen.  52
Figure 2.9 Minturnae, reconstruction of a castellum aquae leaning against the city wall.
Author’s hypothetical reconstruction drawn by V. Hinz and S. Franz.  53
Figure 3.1 Rome, Via Appia, columbarium near the Sepulcrum Scipionum, looking
west. Photograph by author.  57
Figure 3.2 Rome, Via Appia, drawing of the so-​called Columbarium libertorum
Augusti by G. B. Piranesi. From Piranesi 1756, pl. 40 (arachne.uni-​koeln.de/​
item/​buchseite/​470956).  58
Figure 3.3 Rome, Via Appia, columbarium near the Sepulcrum Scipionum, north wall.
Photograph by author.  59
Figure 3.4 Centralized buildings in or near Rome. Drawing after Wilson Jones 2000, 75
fig. 4.7, with permission.  60
Figure 3.5 Rome, Esquiline, Monument C, archival photograph of the south wall.
Courtesy of the BSR Photographic Archive, John Henry Parker Collection,
jhp-​2263.  61
Figure 3.6 Rome, Via Appia, Columbarium 1 in the Vigna Codini. Drawing from
Campana 1840, pl. 10r.  63
Figure 3.7 Hector Leroux, Funérailles au Columbarium de la maison des Césars, porte
Capène à Rome, 1864 (Musée d’Orsay, Paris, inv. no. RF1986-​78). © RMN-​
Grand Palais /​Art Resource, NY.  65
Figure 4.1 Rome, Forum Romanum, nave of the Basilica Paulli. Photograph by author.  75
Figure 4.2 Rome, Basilica Nova. Photograph by author.  78
Figure 4.3 Rome, Basilica Nova, reconstructed plan. Drawing by author.  79
Figure 4.4 Rome, nave column from the Basilica Nova now in the Piazza di S. Maria
Maggiore. Photograph by author.  80
Figure 4.5 Rome, Basilica Nova, foundations of the south wall laid directly atop
remains of the Horrea Piperataria. Photograph by author.  83
Figure 4.6 Rome, Maxentius’ Templum Romae. Photograph by author.  83
Figure 4.7 Rome, reconstructed plan of the Maxentian Templum Romae.
Drawing by author.  84
Figure 4.8 Bronze coin with a reverse type of Roma handing a globe to Maxentius,
minted in Rome, 308–​310 ce (RIC VI. Rome.213; British Museum
1909,0901.152). © The Trustees of the British Museum.  84
Figure 4.9 Rome, Templum Romae, west cella with significant restoration.
Photograph by author.  85
 List of Figures ix

Figure 5.1 Comparison of peripteral, dipteral, and pseudodipteral temple plans.

Drawing by author.  95
Figure 5.2 Magnesia, Temple of Artemis Leukophryene, line drawings of the façade
and plan by Kohte juxtaposed at same scale. After Humann, Kohte, and
Watzinger 1904, figs. 32 and 30.  96
Figure 5.3 Magnesia, Temple of Artemis Leukophryene, cutaway view through the 3D
model showing how it unites the façade elevation and the plan. Rendering
by author.  97
Figure 5.4 Reflected ceiling plan presenting alternative reconstructions of coffer
arrangements in the widened corners of a pseudodipteral colonnade: right
side based on the Hephaisteion, Athens and the left on the Temple of Zeus,
Aizanoi. Drawing by author.  98
Figure 5.5 Giovanni Paolo Panini’s Interior of the Pantheon, Rome, c.1734 (National
Gallery of Art 1939.1.24) has a distorted perspective in order to capture the
encompassing sensation of the large dome. Courtesy of the National Gallery
of Art, Washington.  100
Figure 5.6 Rackstraw Downes, “Untenanted Space with Four Exposures, World Trade
Center” 1998 (private collection; New York, NY). Downes’ panorama shows
all four sides of the building to capture a ring-​shaped interior space. © 2020
Rackstraw Downes/​Artists Rights Society (ARS), New York.  101
Figure 5.7 Magnesia, Temple of Artemis Leukophryene, wide-​angle panorama of the
interior viewed from the southwest corner of the colonnade. Rendering by
author.  102
Figure 5.8 Comparison of panoramic views from the southwest corners of (1) the
Hephaisteion in Athens and (2) the Temple of Artemis at Magnesia.
Photograph and rendering by author. Photograph used by permission of the
Ephorate of Antiquities of Athens City, Ancient Agora; copyright © Hellenic
Ministry of Culture and Sports—​Archaeological Receipts Fund.  103
Figure 5.9 Magnesia, Temple of Artemis Leukophryene, wide-​angle panorama
viewed at the moment of entering the façade through the southernmost
intercolumniation with partially removed corner column to give a fuller
range of view. Rendering by author.  103
Figure 6.1 Athens, Tower of the Winds, view from southeast. Photograph by author.  108
Figure 6.2 Athens, Tower of the Winds, ground plan superimposed with the design
scheme. Drawing by author.  109
Figure 6.3 Athens, Tower of the Winds, diagram of the lowest course of relief blocks.
Gray: longer blocks with corners that were set into place first; white: blocks
with miter joints so that they can be set in place in a second phase. Drawing
by author.  110
Figure 6.4 Athens, Tower of the Winds, steps taken to install the mitered blocks in the
lowest course of the relief. Drawing by author.  111
Figure 6.5 Athens, Tower of the Winds, roof construction. Drawing by author.  112
Figure 6.6 Athens, Tower of the Winds, section drawing of a roof block,
with a detail of the sima. Drawing by author.  112
x List of Figures

Figure 6.7 Athens, Tower of the Winds, general scheme of the roof which had an
octagonal pyramid on the exterior and a dome-​like cone on the interior.
Drawing by author.  113
Figure 6.8 Athens, Tower of the Winds, upper zone of the chamber with an interior
epistyle as shown in a physical model of the tower. Drawing by author.  114
Figure 6.9 Athens, Tower of the Winds, diagram showing both the distinct joints of
final slab (no. 24) as well as its divergence from the center point of the roof.
Drawing by author.  115
Figure 7.1 Rome, Pantheon, section of entry hall drawn by Palladio. From Palladio
1570, 77.  119
Figure 7.2 Rome, Pantheon, longitudinal section of the entry hall drawn by Palladio.
From Palladio 1570, 76.  120
Figure 7.3 Rome, Pantheon, detail of entry hall truss as drawn by Palladio. From
Palladio 1570, 77.  121
Figure 7.4 Kibyra, Odeion, demolition material of the truss. Photograph by author.  122
Figure 7.5 Kibyra, Odeion. Drawing by author based on documentation by Burdur
University.  122
Figure 7.6 Kibyra, Odeion, roof covering. Photograph by author.  123
Figure 7.7 Kibyra, Odeion, large iron belt. Photograph by author.  124
Figure 7.8 Kibyra, Odeion, large iron belt. Drawing by author.  125
Figure 7.9 Kibyra, Odeion, function of the large iron belt. Drawing by author.  125
Figure 7.10 Kibyra, Odeion, smaller iron belt. Photograph by author.  126
Figure 7.11 Kibyra, Odeion, function of the small iron belt. Drawing by author.  127
Figure 7.12 Kibyra, Odeion, fragments of a U-​shaped iron belt. Photograph by author.  127
Figure 7.13 Kibyra, Odeion, reconstruction of a U-​shaped iron belt. Drawing by author.  128
Figure 7.14 Kibyra, Odeion, fragments of bands and fittings. Photograph by author.  128
Figure 7.15 Athens, Odeion of Herodes Atticus, reconstruction of the main roof
construction. Courtesy of the Technische Universität Braunschweig.  129
Figure 7.16 Rome, Temple of Mars Ultor drawn by Palladio. From Palladio 1570, 19.  130
Figure 7.17 Rome, Pantheon, entry hall truss as drawn by Angiolo Pasinelli. From
Pasinelli 1747, pl. II–III.  131
Figure 8.1 Drawings of the two vaulting systems discussed. A: nozzle-​type vaulting
tubes. B: ribs of armchair voussoirs spanned by tiles. Drawing by author.  135
Figure 8.2 Map showing distribution of vaulting tubes and vaulting pots in kilns. Map
by author.  135
Figure 8.3 Plans of bath buildings mentioned in the text (drawn to the same scale). a:
Fregellae. b: Morgantina. c: Cabrera de Mar. d: Baetulo. e: Olbia. f: Gaujac.
Drawing by author, based on (a) Tsiolis 2013, fig. 2; (b) Lucore 2013, fig. 6;
(c) Martín 2000, fig. 1; (d) Guitart Durán 1976; (e) Bouet 2006, fig. 2; and (f)
Charmasson 2003, fig. 6 and Bouet 2003, fig. 78.  136
Figure 8.4 Chart showing development of vaulting tube typology and vaulting pots.
Place names underlined indicate Christian contexts. Illustration by author.  137
 List of Figures xi

Figure 8.5 Map showing distribution of armchair voussoirs. Map by author.  138
Figure 8.6 Vault made of terracotta bars with detail of bars found at the Republican
baths at Fregellae, Italy (3rd–​2nd century bce) and a similar type bar found
at a workshop in Massa (late 2nd–​mid 1st century bce). All measurements
indicated in meters. Drawing by author, based on Tsiolis 2001; Tsiolis 2006;
details of Massa bar provided by E. J. Shepherd.  139
Figure 8.7 Cabrera de Mar, Bath, author’s reconstruction of the caldarium ceiling of
vaulting tubes (mid-​2nd century bce). Rendering by author.  141
Figure 8.8 Baetulo, Baths, reconstruction of terracotta ceiling of the caldarium (first
half of 1st century bce). All measurements indicated in meters. Drawing
by author, based on Guitart Durán 1976, fig. 9; photographs by author, with
permission of Museum of Badalona, Badalona, Spain.  142
Figure 8.9 Baetulo, Baths, details of the ribs formed of terracotta tiles from the
caldarium ceiling (first half of 1st century bce), showing alterations to
notches in the H-​shaped rib tiles required by the inappropriate angle of
the voussoirs (top left). Drawing by author; photographs by author, with
permission of Museum of Badalona, Badalona, Spain.  143
Figure 8.10 Early examples of armchair voussoirs. A: Terracotta workshop at Vingone,
Italy. B: Bath B at Gaujac, France. C: North Baths at Olbia. Drawing by
author, based on (A) Shepherd 2008, fig. 182; (B) Bouet 1999, fig. 50d; and
(C) Bouet 1999, fig. 54c.  144
Figure 9.1 Side, Temple of Dionysus, west side of the podium seen from the northwest.
Photograph by author.  153
Figure 9.2 Map of Side indicating the position of the Temple of Dionysus between
the theater in the southeast, the colonnaded street in the west, and the
monumental arch in the northeast. Drawing by author, based on Mansel
1963 and Mansel 1978.  153
Figure 9.3 Side, Temple of Dionysus, schematic plan of the architectural finds with
the four main phases: (1) initial Late Hellenistic temple in dark gray;
(2) extension of the podium to the north due to the construction of the
theater in the first half of the 2nd century ce in medium gray; (3) Late
Roman flight of stairs in the north in light gray; and (4) Early Byzantine
installations in very light gray. Plan by author.  155
Figure 9.4 Side, Temple of Dionysus, schematic site plan illustrating how the temple
was affected by the construction of the theater. Left: Late Hellenistic temple
mapped onto the theater’s substructures. Right: possible rebuilding in the
2nd century ce. Drawing by author, based on Büyükkolancı 2008, fig. 1.  156
Figure 9.5 Side, Temple of Dionysus, trench 1/​10 at the east side of the podium.
The white arrow indicates a mark on the theater’s substructure left by the
podium’s foot profile. Photograph by author.  157
Figure 9.6 Side, Temple of Dionysus, well-​crafted antique repairs of the podium.
Left: A broken podium panel was fixed with an extra set of clamps; the white
arrows indicate additional clamp holes. Right: Two blocks of the euthynteria
that have apparently been replaced by new ones. Photographs by author.  158
xii List of Figures

Figure 9.7 Side, Temple of Dionysus, extension of the podium to the north. Left: trench
2/​11. A white arrow highlights where the initial eastern corner panel of the
podium has an anathyrosis where the initial northern panel was attached
to it. Right: Two podium panels of the extension with deep primary and
shallow secondary clamp holes. Photographs by author.  159
Figure 9.8 Side, Temple of Dionysus, hypothetical reconstruction of the rebuilding in
the first half of the 2nd century ce. Plan by author.  160
Figure 9.9 Side, Temple of Dionysus, trench 1/​12. Photograph by author.  162
Figure 10.1 Baalbek, Temple of Jupiter, view from the south. Photograph by Daniel
Lohmann.  171
Figure 10.2 Baalbek, Sheikh Abdallah quarry. During a recent joint excavation project
between the German Archaeological Institute and Lebanese University
underneath the “Hajjar el-​Hibla” megalith, another megalith weighing
c. 1,600 tons was discovered. Photograph by J. Abdul Massih.  173
Figure 10.3 Baalbek, Sanctuary of Jupiter, architectural development. Phase I: time of
Herod; Phase II: early imperial; Phase III: 2nd century ce; Phase IV: late
2nd–​3rd century ce. After Lohmann 2014b, figs. 163, 171, 178 and 188.  174
Figure 10.4 Baalbek, Temple of Jupiter, building elements with their weights in tons.
After Wiegand 1921, pl. 22.  176
Figure 10.5 Baalbek, Temple of Bacchus, doorway with 120-​ton lateral lintel blocks.
After Wiegand 1923, 19 fig. 35k.  178
Figure 10.6 Baalbek, map of quarries with proposed transportation route for the huge
megaliths. Photograph by author, after de Jong 2014, 47 fig. 53.  179
Figure 10.7 Baalbek, Sheikh Abdallah quarry, second megalith. Photograph by author.  179
Figure 10.8 Baalbek, map of Sheikh Abdallah quarry with the hypothetical
relocation of large blocks from the Temple of Jupiter. Map from Abdul
Massih 2014, 55 fig. 67.  180
Figure 10.9 Ragette’s proposed machinery to lower the blocks at the building site with
lewises, pulleys, and capstans. Drawing from Ragette 1980, 118–​19.  181
Figure 10.10 Hypothetical reconstruction of a mechanism to lower blocks at the building
site using sandbags. a: Block arriving at building site on sledges and rollers.
Preparing of rectangular peg holes. b: Transferring the load of the blocks
by ropes and beams to lateral sand baskets. Smoothing of the lower surface
after sledges and rollers were removed. c: Lowering the blocks by carefully
opening the sand baskets. Drawing by author.  182
Figure 11.1 Early plans. The Toumba building is highlighted and labeled “Lefkandi.”
Drawing by authors.  191
Figure 11.2 Doric temple plans. The temple at Corfu is highlighted and labeled
“Kerkyra, Artemis.” Drawing by authors.  192
Figure 11.3 Lefkandi, Toumba building, plan, projection, and section.
After J.J. Coulton, in Popham et al. 1993, Pl. 28, fig. 1, with the plan as
presented in Herdt 2015, fig. 2.  193
Figure 11.4 Lefkandi, Toumba building, sections (a) after Coulton and (b) authors’
alternative proposal. Drawing by G. Herdt.  194
 List of Figures xiii

Figure 11.5 Greek architectural models. From Wilson Jones 2014a, fig. 2.9.  196
Figure 11.6 Lefkandi, Toumba building, 3D reconstruction.
Reconstruction by G. Herdt and J. Tredinnick.  197
Figure 11.7 Nikoleika, apsidal building. Drawing by Kolia 2011, fig. 46; used with
permission.  198
Figure 11.8 Corfu, Temple of Artemis, octastyle front with 15 triglyphs as restored by
Hans Schleif. From Schleif 1940, Taf. 26.  200
Figure 11.9 Corfu, Temple of Artemis, octastyle front with 15 triglyphs as restored by
Hans Schleif, with surviving elements shaded in blue. Drawing by G. Herdt
after Schleif 1940, Taf. 26.  201
Figure 11.10 Corfu, Temple of Artemis, excavation documentation: section and state
plan. From Schleif 1940, section from Abb. 6 and plan from Taf. 22.  201
Figure 11.11 Corfu, Temple of Artemis, plan as restored by Schleif. From Schleif 1940,
Abb. 39.  202
Figure 11.12 Corfu, Temple of Artemis, sections through pediment and roof:
(a) according to Schleif; (b) extrapolated from Schleif in another part
of the pediment; (c) alternative reconstruction proposed by the authors.
(a) From Schleif 1940, Abb. 92; (b) and (c) drawings by G. Herdt.  202
Figure 11.13 Corfu, Temple of Artemis, section through krepis and pteron:
(top) according to Schleif; (bottom) alternative proposed by the authors.
(Top) from Schleif 1940: Abb. 12; (bottom) drawing by G. Herdt.  204
Figure 11.14 Corfu, Temple of Artemis, detail of the krepis, with corner and part
of the middle shown in plan and in elevation. Plan from Schleif 1940,
detail of Taf. 22; and elevation by G. Herdt.  205
Figure 11.15 Corfu, Temple of Artemis, possible front elevations with narrower width
than supposed by Schleif: (a) option with eight columns and 13 triglyphs;
(b) option with six columns; and (c) option with seven columns. Drawings
by G. Herdt.  206
Figure 11.16 Early Doric temples with triglyphs not aligning over columns:
(a) Temple of Apollo at Syracuse; (b) old Tholos at Delphi; and
(c) Monopteros at Delphi revised to show likely relationship between
the epistyle blocks and column axes. (a) and (b) Drawings by G. Herdt;
(c) drawing by M. Wilson Jones.  208
Figure 11.17 Corfu, Temple of Artemis, comparative plans, all drawn at the same
scale: (a) plan with eight-​column front and central nave after Schleif;
(b) plan with seven-​column front and central nave; (c) plan with seven-​
column front and double nave; (d) Temple of Hera I at Paestum. (a) Plan
from Schleif 1940, Abb. 39; (b), (c) and (d) plans by authors.  209
Figure 11.18 Votive columns and temple fronts compared. Drawing by G. Herdt.  211
Figure 12.1 Babylon, reconstructions of the so-​called Gewölbebau as a hanging
garden. (a) From Robert Koldewey 1931, Taf. 7; and (b) from Fritz
Krischen 1956, Taf. 8.  219
xiv List of Figures

Figure 12.2 Nineveh, North Palace of Assurbanipal, Assyrian wall relief showing part
of the royal garden. Drawing by Terry Ball, © Stephanie Dalley, used with
permission.  220
Figure 12.3 Maarten van Heemskerck, “Babylonis Muri,” 1572, with the
“hanging gardens” on the right (NGA 2011.139.92).
Courtesy of the National Gallery of Art, Washington.  221
Figure 12.4 Rome, Palatine, view of the so-​called Domus Severiana.
Photograph by author.  222
Figure 12.5 Pompeii, Villa of Diomedes, reconstruction of the ‘sunken garden.’
From Maiuri and Pane 1947, Taf. 9.  223
Figure 12.6 Rome, Domus Aurea, hypothetical reconstruction.
Drawing by J. Denkinger, Architekturreferat DAI Berlin.  225
Figure 12.7 Rome, Palatine, hypothetical reconstruction of the Flavian phase.
Rendering by Lengyel Toulouse Architects, Berlin,
www.lengyeltoulouse.com.  226
Figure 12.8 Rome, Palatine, hypothetical reconstruction of the Flavian phase.
Drawing by J. Denkinger, Architekturreferat DAI Berlin.  227
Figure 12.9 Rome, Palatine, Domus Augustana, hypothetical reconstruction of a
Flavian peristyle with a huge water basin. Rendering by Lengyel Toulouse
Architects, Berlin, www.lengyeltoulouse.com.  227
Figure 12.10 Rome, Palatine, hypothetical reconstruction of the Flavian garden in the
Vigna Barberini. Rendering by A. Müller, Architekturreferat DAI Berlin.  228
Figure 12.11 Rome, Palatine, Domus Severiana (Flavian), hypothetical
reconstruction of a water basin. Rendering by Lengyel Toulouse
Architects, Berlin, www.lengyeltoulouse.com.  229
Figure 12.12 Rome, Palatine, “Garden Stadium,” hypothetical reconstruction of the
Flavian phase. Drawing by J. Denkinger, Architekturreferat DAI Berlin.  230
Figure 13.1 Rome, Trajan’s Column (113 ce). © Matthias Kabel /​Wikimedia
Commons /​CC-​BY-​SA 3.0.  238
Figure 13.2 Luigi Valadier, “Replica of Trajan’s Column. Detail of gilded relief band,”
1774–​1780 (Kat. 1221, Residenz München, Schatzkammer). © Bayerische
Schlösserverwaltung, Christian Quaeitzsch, München.  239
Figure 13.3 Louis Noguet, “Forum d’Auguste et temple de Mars vengeur.
Restauration, façade principale,” 1868 (inv. no. ENV60-​05, École
nationale supérieure des Beaux-​Arts, Paris). © bpk /​RMN -​Grand
Palais/​image Beaux-​arts de Paris.  242
Figure 13.4 Romolo Augusto Staccioli, “The Temple of Mars Ultor, Rome” with
reconstruction drawing superimposed on a photograph of the ruin
(Staccioli 2001, p. 53). Reconstruction © Vision s.r.l.  243
Figure 13.5 Studio Inklink, “Reconstruction of the Forum of Augustus with the
Temple of Mars Ultor, Rome,” 2007. From Meneghini and Santangeli
Valenzani 2007, fig. 36.  243
 List of Figures xv

Figure 13.6 Rome, Forum of Augustus, “Aula del Colosso,” original painted marble
fragment (108 x 83 x 12cm; Ungaro 2004, fig. 387). Courtesy of the
Sovrintendenza Capitolina Beni Culturali—​Museo dei Fori Imperiali—​
Archivio Fotografico.  244
Figure 13.7 Studio Inklink, “Reconstruction of the ‘Aula del Colosso’ in the Forum
of Augustus, Rome,” 2007 (Ungaro 2007, fig. 188). Courtesy of the
Sovrintendenza Capitolina Beni Culturali—​Museo dei Fori Imperiali—​
Archivio Fotografico; autori: Studio InkLink, Lucrezia Ungaro.  245
Figure 13.8 Josef Bühlmann and Friedrich von Thiersch, “Daily life on the Forum
Romanum at the beginning of the third century,” 1901. © akg-​images.  246
Figure 13.9 “Digitales Forum Romanum” Project, “The Forum Romanum at
the time of Septimius Severus (c. 210 ce), View from the East,” 2014.
© digitales forum romanum: Susanne Muth, Armin Müller (2014).  246
Figure 13.10 Gilbert Gorski and James Packer, “The Forum Romanum at the time
of Septimius Severus (c. 210 ce),” 2015. From Gorski and Packer 2015,
fig. 21.23, with permission.  247
Figure 13.11 Gilbert Gorski, “Hypothetical color renderings of the southeast corner of
the Arch of Septimius Severus,” 2015. Proposal 1 (left) has discrete coloring,
and Proposal 2 (right) features full-​fledged coloring. From Gorski and
Packer 2015, figs. 7.12 and 7.13, with permission.  248
Figure 13.12 Fausto Niccolini and Felice Niccolini, “Casa della Reg. VIII, Isola 2,
Pompeii,” 1896. From Niccolini and Niccolini vol. IV, 1896, Tav. V,
courtesy of the Universitätsbibliothek Heidelberg.  249
Figure 13.13 Fausto Niccolini and Felice Niccolini, “Temple of Venus, Pompeii,” 1896.
From Niccolini and Niccolini vol. IV, 1896, Tav. XIII, courtesy of the
Universitätsbibliothek Heidelberg.  250
Figure 13.14 Théodore Labrouste, “Temple de Castor et Pollux à Cora. Elévation
restaurée,” 1831 (inv.no. ENV25-​09, École nationale supérieure des
Beaux-​Arts, Paris). © bpk /​RMN -​Grand Palais/​Agence Bulloz.  251
Figure 13.15 Henri-​Adolphe Auguste Deglane, detail of “Palais des Césars sur le
Mont Palatin,” 1887, showing the Temple of Jupiter Victor on the Palatine
(inv.no. ENV76-​04, École nationale supérieure des Beaux-​Arts, Paris).
© bpk /​RMN -​Grand Palais/​image Beaux-​arts de Paris.  252
Figure 13.16 Replica of the Late Republican Temple of Jupiter Capitolinus for the set
of HBO’s “Rome” at Cinecittà Studios, 2005–​2007. Cinecittà Shows Off
© Erma Pictures.  253
Figure 13.17 Gottfried Semper, “Reconstruction of a Tuscanic (or Etruscan) temple,”
1860. From Semper 1860, Pl. XIII.  254
Figure 13.18 Adolfo Cozza, “ ‘Modello al vero’ of the late 3rd or early 2nd century bce
temple at Altari,” 1891 (Museo Nazionale Etrusco di Villa Giulia, Rome).
Photograph by author.  256
Figure 13.19 Giulio Ferrari, “Reconstruction of a canonical Etruscan temple,” 1925.
From Ferrari 1925, Pl. XVI.  257
Figure 13.20 Stefano Sarri, “Reconstruction model of the Tomba Ildebranda (first half
of 3rd century bce) at Sovana,” early 1990s. Photograph © Jim Forest.  258
xvi List of Figures

Figure 13.21 Massimo Palottino, Reconstruction model of the so-​called Portonaccio

temple, Veii, 1955 (Museo delle Antichità Etrusche e Italiche of La Sapienza
University in Rome). © akg-​images /​Pirozzi.  259
Figure 13.22 G. Foglia, “Model of Temple A (c. 480 bce) at Pyrgi,” 1985 (Museo
Nazionale Etrusco di Villa Giulia, Rome). © Jérémy-​Günther-​Heinz
Jähnick/​Wikimedia Commons & Louvre-​Lens /​GFDL-​1.2.  259

Table

Table 4.1 Tetrarchal and Maxentian commissions in Rome known to

have reused architectural marbles  76
 Acknowledgments

The chapters in this book originated as papers delivered as invited plenary lectures at
the March 2015 symposium “Against Gravity: Building Practices in the Pre-​Industrial
World.” The conference celebrated the work and achievements of Dr.-​Ing. Lothar
Haselberger, the Morris Russell Williams and Josephine Chidsey Williams Professor in
Roman Architecture at the University of Pennsylvania from 1991 to 2015. This book is
dedicated to Professor Haselberger by his students and colleagues who have contributed
to its contents. It both recognizes and demonstrates the impact that he has had on the
discipline, and especially on its practice in the United States.
The volume was made possible by a generous publication subvention from the 1984
Foundation. We especially wish to acknowledge the support that we received from Mr.
Charles K. Williams II. Bob Ousterhout and John Humphrey were early supporters
of the project; without their inspiration, this volume would not have come into exist-
ence. Many committed people helped us to obtain original images and secure publi-
cation permissions; we thank especially the staff of the Fisher Fine Arts library and the
Kislak Center for Special Collections, Rare Books and Manuscripts at the University
of Pennsylvania; the Penn Museum Archives; the British School in Rome; the British
Museum; Klassik Stiftung Weimar; as well as Univ.-​Prof. Dipl.-​Ing. Dominik Lengyel,
Dipl.-​Ing. Catherine Toulouse, Dr. Erofili Iris Kolia, and Professor Stephanie Dalley.
Last, but not least, we have benefited tremendously from the tireless efforts of the ded-
icated staff at Oxford University Press, especially Stefan Vranka and Sarah Pirovitz
Humphreville.
 Contributors List

Margaret M. Andrews is an assistant professor of classics at Harvard University. Her primary

interests lie in Roman urbanism and the processes—​natural, historical, and cultural—​that drove
the physical transformations of Roman cities over the longue durée. Her research and fieldwork
are particularly focused on distinguishing the bottom-​up, social processes of urban change that
unfolded within smaller areas, such as the neighborhood, and the lived impact of institutional
and top-​down directives. She has published the results of this work in the American Journal of
Archaeology and the Journal of Roman Archaeology, and she co-​edited the excavation monograph,
Villa Magna: An Imperial Villa and Its Legacies. Excavations, 2006–​2010, that resulted from the
excavations of this imperial villa and medieval monastery south of Rome. Her current book pro-
ject is an urban history of Rome’s Subura from c. 850 bce to 850 ce.

Hansgeorg Bankel was a professor of architectural history and documentation at the University
of Applied Sciences in Munich, Germany, from 1993 to 2014. He has documented and studied the
Temple of Aphaia on Aegina, resulting in the monograph Der spätarchaische Tempel der Aphaia
auf Aegina (1993). His publications extend across a broad range of other topics as well, including
the architectural refinements, metrology, polychromy of Greek temple architecture, and the
19th-​century German architects Carl Haller von Hallerstein and Leo Klenze. Aside from his cur-
rent work on Minturnae, he is also carrying out architectural research at Priene and Knidos in
Western Turkey.

Dorian Borbonus is an associate professor at the University of Dayton where he teaches Greek
and Roman history. He studied classical archaeology at the Freie Universität Berlin and re-
ceived his PhD in the art and archaeology of the Mediterranean World from the University of
Pennsylvania. His research treats the funerary culture of ancient Rome and in particular the phe-
nomenon of organized collective burial. His monograph, Columbarium Tombs and Collective
Identity in Augustan Rome (2014), was published by Cambridge University Press. He was a Rome
Prize fellow in 2016–​17, pursuing a project that traces the development of funerary culture in im-
perial Rome.

Elisha Ann Dumser is an associate professor in the Myers School of Art at the University of Akron
where she teaches art history. Her research focuses on imperial architecture in late antique Rome
and on issues related to the reuse of architectural materials and building sites. Her publications
include Mapping Augustan Rome (2002, reprinted 2008), a chapter on the urban topography of
Rome for The Cambridge Companion to Ancient Rome (2013), and a chapter on visual literacy and
reuse for Reuse and Renovation in Roman Material Culture (2019). Currently, she is working on a
monograph devoted to the architectural patronage of Maxentius in Rome.

Georg Herdt received his architecture degree from the Technische Universität Carolo-​
Wilhelmina zu Braunschweig and TU Munich, before taking a research position at the University
of Bath on a project investigating the development of the Ionic capital in the Archaic period. He
went on to earn a PhD at the University of Bath, with a thesis focused on Greek votive columns.
He has participated in the investigation, documentation, and reconstruction of ancient structures
on several excavations around the Eastern Mediterranean.
Another random document with
no related content on Scribd:
 Mutta tuskin hän oli saanut sen sanotuksi, niin hän katui jo
sanojansa. Hän tunsi omituisen tyhjyyden hiipivän sydämeensä,
pitäisikö hänen kadottaa Hertta, luopua näistä mieluisista hetkistä
hänen seurassansa? Hänen huomaamattaan ne olivat
muodostuneet hänelle melkein välttämättömäksi tarpeeksi, kuinka
hän ilman Herttaa voisi toimeen tulla?

Mutta Hertta oli kohonnut seisoalleen ja katsoi Anttiin. Hänen

silmänsä kyyneltyivät. Hyvä Jumala, olisiko mahdollista että hänkin
saisi työskennellä kansan hyväksi samoin kuin neiti Fährling ja sisar
Cecilia.

Hän ei saanut sanaakaan sanotuksi. Hän nousi ylös ja astui

ikkunan luo ja painoi polttavan päänsä ruutua vasten. Ulkona riehui
kova lumituisku, mutta Hertta tunsi ihmeellisen lämmön virtaavan
sydämeensä. Ehkä häneltä ei sittenkään puuttunut rakkautta ja
voimaa.

Hertta kääntyi äkkiä huoneesen päin ja riensi kenraali Löfbergiä

vastaan, joka seisoi ovella.

— Sanokaa että minä saan lähteä.

Kenraali hymyili ja tarttui Hertan molempiin käsiin.

— Soimäellekö? Mutta mitä luulette isänne siihen sanovan?

Hertan kädet painuivat voimattomina alas ja innostus hänen

katseessaan sammui. Isän hän oli kokonaan unohtanut. Hän oli
tahtonut uhrata elämänsä toisille, työskennellä kansan hyväksi,
mutta mikä tuo hänen halunsa oikeastaan oli ollut? Itsekkäisyyttäkö
vain?
 Antti oli jännityksellä seurannut Hertan liikkeitä. Hän ei tiennyt
itsekään mitä hän olisi tahtonut tehdä, epämääräinen tunne pakoitti
häntä vain lohduttamaan ja auttamaan. Hän aikoi juuri nousta
tuoliltansa, kun hän tunsi pehmeät käsivarret kaulassansa.

Puna kohosi hänen poskillensa, hänen oli mahdoton heti

ajatuksiaan selvittää. Olisiko todellakin, — ah, Ellihän se oli, joka
hänen huomaamattaan oli hiipinyt huoneesen ja kietonut kätensä
hänen kaulaansa. Hän oli hienossa seurustelupuvussa.

— Minnekä nyt, pikku hiiri? Antin ääni oli epävarma, mutta hän
koetti peittää hämmennystään.

— Elsan luo. Siellä on vieraita.

Antin mieli kävi äkkiä katkeraksi. Alituisesti Elli oli kutsuttu

Taubelle, nyt vasta se hänelle selvisi. Ja hänet valtasi halu pidättää
Elliä sieltä. Siitä oli niin pitkä aika kun hän viimeksi oli kahden
Ellin kanssa istunut, leikkinyt hänen kanssaan ja hyväillyt häntä. Ja
hän kaipasi äkkiä hänen suutelojansa.

— Jää kotiin täksi illaksi, Elli. Minulla on vapaa ilta.

Ellin kädet irtaantuivat Antin kaulasta.

— Olenhan minä kutsuttu, kuinka minä voisin.

— Soita ettet tule.

Mutta Elliä ei ehdotus miellyttänyt. Hän veti suunsa nyrpälleen,

niinkuin lapsi, joka ei saa mitä hänen mielensä tekee.
 — Sinä et koskaan suo minulle mitään iloa. Milloin en saisi
tanssia, milloin en pääsisi viattomiin kutsuihinkaan Elsan luo.

— Voitko sinä sanoa, Elli, etten minä suo sinulle mitään iloa? Antti
katsoi vakavasti Elliä silmiin. — Sitä paitsi nuo taajat kutsut Elsan
luona eivät tunnu oikein viattomilta. Luutnantti Tauben käytös ei
miellytä minua.

Ellin katse painui maahan.

— Ainakin hän on paljoa kohteliaampi ja hauskempi kuin sinä,

sanoi hän äkkiä uhkamielisesti.

— Mene sitten hänen luoksensa. Antin ääni oli kiivas, mutta jo

seuraavassa hetkessä hän katui sanojansa. Mutta ennenkuin hän
ehti sanoa sen enempää, oli Elli jo kadonnut huoneesta.

Antti jäi yksin seisomaan huoneesen. Hän itsekö tuon kovan,

rakkautta puuttuvan sanan oli lausunut? Hän, jolle aina oli vain
ystävyyttä osoitettu. Mutta hänen olonsa viime aikoina oli käynyt niin
tuskalliseksi. Jokin selittämätön voima hänen rinnassansa
työskenteli hänen itsensä tahtomatta. Alun pitäin se oli hiipinyt hänen
luoksensa yön unelmissa ja hämärän haaveissa ja se oli kuiskannut
hänen korvaansa sanoja, joita hän ei ymmärtänyt, eikä tahtonut
ymmärtää. Mutta päivä päivältä sen salaperäisyys haihtui ja tänä
iltana, juuri, tässä, se peittelemättömässä alastomuudessaan astui
hänen eteensä.

Hän ei rakastanut enää Elliä, hän rakasti toista.

Mutta samalla kuin tuo ajatus hänelle selvisi, kauhistui hän sitä.
Elliin hän oli kiinnitetty tuhansilla siteillä, sidottu tähän kotiin ja tähän
ympäristöön kiitollisuuden tunteilla ja pojan vilpittömällä rakkaudella.
Hänellä ei ollut oikeutta katkaista näitä siteitä eikä sydäntä
osoittautua kiittämättömäksi hyväntekijäänsä kohtaan. Hän koettaisi
voittaa tuon vieraan voiman, joka uhkasi tukahduttaa Ellin kuvan
hänen sydämessänsä. Ja hän karkoittaisi nuo unelmat, jotka
hurmaavina koettivat kietoa hänet pauloihinsa.
VIII.

Hertta taisteli lumituiskussa ja tuulessa. Märkä lumi löi häntä vasten

kasvoja ja kirveli silmiä, niin että hänen oli vaikea pitää niitä auki.
Kadunkulmassa tuuli tarttui yhä uhemmin hameiden liepeihin kiinni ja
kiersi ne jalkojen ympärille. Hänen täytyi hetkeksi pysähtyä ja
kääntyä selin tuuleen, ennenkuin hän eteenpäin yritti.

Hänen rinnassaankin riehui myrsky. Jospa hän olisi ollut vapaa ja

riippumaton ja saanut toimia aivan mielensä mukaan! Miksi kohtalo
oli yhdistänyt hänet oloihin ja suhteihin, joille hän itse asiassa oli
outo? Täytyisikö hänen olla kuuliainen isälleen, jota hän tosin sai
kiittää elämästään, mutta tuskin mistään muusta? Olihan hän
kuitenkin hänen isänsä, ainoa, johon hän oli verisiteillä yhdistetty.
Ilman häntä hän olisi ollut vieläkin yksinäisempi.

Kentiesi isä suostuisikin. Kenraalin epäilykset vain olivat

nostattaneet kuohun hänen rinnassansa. Olihan hän tähänkin
saakka saanut kulkea omia teitään, miksikä ei yhä edelleenkin? —
——

Hertta istui isänsä kanssa teepöydässä. Kumpikin oli ääneti. He

näyttivät hautovan jotain mielessänsä. Kapteenin katse palasi yhä
uudelleen Herttaan. Hän näytti vakavalta ja päättäväiseltä. Jäykkä
piirre suun ympärillä ei luvannut alistuvaisuutta.

Mitä kauemmin äänettömyyttä kesti, sitä vaikeampi oli kapteenin

tuoda asiatansa esille. Vihdoin hän kuitenkin rohkaisi mielensä.
Ikäänkuin peläten omia sanojansa, hän sanoi muitta mutkitta:

— Väisänen pyysi minua puhumaan sinulle puolestansa. Hän

pyytää sinua vaimoksensa.

Hertta oli niin omissa ajatuksissansa, ettei hän heti käsittänyt isän
sanoja. Ne tulivat niin äkkiä ja odottamatta. Ensi hetkessä ne
kammoksuttivat häntä, mutta jo seuraavassa ne tuntuivat
hullunkurisilta. Hertta purskahti heleään nauruun.

Kapteeni ei ollut kuullut Hertan ennen niin iloisesti nauravan. Hän

oli odottanut kiivaita sanoja, ja siksipä tuo nauru sai hänet aivan
ymmälle. Ja vastustamattomalla voimalla se tarttui häneen
itseensäkin.

— Isä, sanoi Hertta yhä nauraen ja pyyhkien silmiänsä, — kuinka

hullunkurista. Voitko sinä ajatella minua Väisäsen rouvana?

Kapteenin täytyi taaskin nauraa. Olihan se hänestä itsestäänkin

ensimältä tuntunut mahdottomalta. Mutta sitten hän tuli taaskin
vakavaksi. Hän koetti selittää Hertalle Väisäsen hyviä ominaisuuksia,
hän oli niitä tulevaisuuden miehiä, jotka vielä maailmalle
osoittaisivat, mihin he kelpaisivat. Ja ennen kaikkea hän oli kelpo
mies.

Kun Hertta huomasi kapteenin olevan tosissansa, tuli hänkin

vakavaksi. Miksikähän isä piti Väisäsen puolia, mikähän syy hänellä
saattoi olla suosia juuri häntä?

— Sano suoraan, isä, miksikä sinä puolustat häntä? Hertan ääni

oli vaativa.

— Enhän minä puolusta, saathan sinä itse päättää. Mitä minun

sanani sitä paitsi merkitsee.

Hertta tunsi pistoksen sydämessänsä. Hän näki edessänsä

vanhan miehen, jonka elämä oli aivan iloton. Hänen kävi sääliksi
tuota miestä, sillä tällä hetkellä hän tunsi, ettei hänkään voinut olla
tunteeton, että hänkin kaipasi hellyyttä ja rakkautta. Oliko Hertta sitä
koskaan hänelle antanut? Oliko hän edes koskaan pannut
kysymykseen, mitä hän saattoi haluta ja toivoa? Hän oli käynyt kuin
vieras tuon vanhan, harmaan miehen, rinnalla, eikä hän edes
koskaan ollut koettanut häntä lähennellä.

Ilman rakkautta te ette voi mitään saada aikaan, oli Hammar

sanonut.

Hän oli etsinyt ulkoa maailmasta kelle rakkauttansa tuhlata, hän oli
valittanut ettei hänellä ollut ketään jota rakastaa ja jonka tähden
itsensä uhrata ja hän oli unohtanut että täällä, aivan hänen
rinnallansa, oli mies, joka ei muuta odottanut kuin avata sylinsä
tyttärelleen. Isä oli aina ollut hänestä niin kaukana, hän oli ollut
hänelle niin vieras ja karhea, johon hän hienoine käsineen ei ollut
uskaltanut edes koskea.

— Isä, anna minulle anteeksi! Hertta polvistui kapteenin viereen.

Kapteeni siveli tyttärensä mustaa tukkaa. Hänen silmänsä

tuntuivat kosteilta ja sydämen valtasi outo, lämmin tunne.
Vuosikymmeniä oli kulunut siitä, kun hänen rintansa oli lämmöstä
laajennut, häneltä tuo aika oli melkein unohtunut ja hän oli tottunut
siihen karheaan ja kylmään kuoreen, joka vähitellen oli kasvanut
hänen sydämensä ympärille. Kuitenkin hänkin kerran oli ollut nuori,
oli rakastanut ja saanut rakkautta.

— Sinä olet niin äitisi näköinen, Hertta, lausui hän pehmeällä ja

hiljaisella äänellä. — Hän oli vain pienempi sinua. Mutta samat
suuret, syvät silmät ja musta, kiiltävä tukka.

Hertta katsoi kiitollisesti isäänsä. Hän ei ollut koskaan ennen

kuullut isän puhuvan äidistä..

— Ja nyt sinä kerrot minulle kaikki, isä. Kapteenin kasvoille nousi

puna. Hän ei voinut karttaa tyttärensä tutkivaa, terävää katsetta.
Mutta tuo katse ilmaisi samalla hellyyttä, jota hän ei siinä ennen ollut
tuntenut.

Vähitellen kapteeni sai Hertalle kerrotuksi koko tukalan tilansa.

Hän kertoi miten Väisänen oli tullut hänen luoksensa, kuvaillut mitä
houkuttelevimmalla tavalla "Vesa" yhtiön asioita, puhunut suurista
voitoista ja korkeista koroista. Hän oli antanut houkutella itsensä
liikkeesen, hän oli pannut siihen kiinni kaikki rahansa, oli
velkaantunutkin sen tähden. Ja nyt Väisänen, joka oli hankkinut
hänelle rahoja, oli tullut kiristämään häntä ja oli vaatinut häneltä
takaisin omansa.

Hän oli luvannut odottaa vain yhdellä ehdolla — — — hän oli

koettanut pakoittaa kapteenia suostumaan — — —

Kapteeni ei voinut lopettaa puhettansa. Hänen puoleksi antamat

lupauksensa kasvoivat äkkiä kauhistuttaviksi hänen silmissänsä, hän
oli aikonut uhrata lapsensa pelastaakseen oman asemansa ja
kunniansa. Hän peitti kasvonsa käsiinsä.

Hertta nousi ylös ja astui edes-takaisin huoneessa. Hän ymmärsi

nyt kaikki. Väisäsen taajat käynnit isän luona, hänen imelät ja
samalla viekkaat hymyilynsä ja salavihkaiset kädenpuristuksensa.
Mutta hänen mielestään haihtui kaikki muu, hän näki edessään vain
murtuneen miehen, jota hän hetki sitten oli oppinut säälimään ja
rakastamaan. Hän tahtoi auttaa häntä tavalla tai toisella. Hän
uhrautuisi vaikka itsekin, jos se olisi välttämätöntä.

— Isä, ole huoleti, Hertta siveli hänen harmaita hiuksiansa, —

minä autan sinua, voit luottaa minuun.

Kapteeni ei oikein ymmärtänyt Hertan tarkoitusta. Hän katsoi

häntä silmiin ja sanoi tuskallisesti:

— Ei, en minä sinulta uhrausta tahdo. Jos kadotankin

omaisuuteni, niin en sure sitä itseni tähden, vaan sinun. Mutta
kunniani tahdon säilyttää tahrattomana. — —

Seuraavana päivänä hämärissä istui kapteeni Ek huoneessaan

puoleksi leväten sohvannurkkauksessa. Yksi ainoa yö oli
vanhentanut häntä enemmän kuin monta vuotta. Hän istui
kokoonlyyhistyneenä, katse silmissä oli samentunut ja poskiluut
kohonneet korkealle.

— Isä, sanoi Hertta, istahtaen matalalle jakkaralle kapteenin

jalkojen juureen, — kävin kenraali Löfbergin luona. Hän lupasi
mennä sinulle takaukseen. Hän on jalo mies, hänen kaltaisiaan ei
ole monta. Hän pyysi sinua käymään hänen luonaan puhumassa
asiasta.
 Kapteeni Ek oli ääneti. Hän tunsi omituista liikutusta rinnassansa.
Hiljakseen hän silitteli Hertan päätä. Raskas taakka kohosi hänen
hartioiltansa. Hän pääsisi irti Väisäsestä, eikä hänen tarvitsisi hävetä
tyttärensä edessä.

— Hertta, lapseni, kapteenin ääni oli puoleksi nyyhkyttävä ja hän

ojensi kätensä Herttaa kohti, — voitko antaa minulle anteeksi?
Hertta vaipui isänsä syliin. Hän painoi päänsä hänen rintaansa
vasten ja itki. Hän ei voinut selittää syytä itkuunsa, hän ei tiennyt,
olivatko ne ilon vai surun kyyneleitä. Mutta ne lämmittivät hänen
sydäntänsä ja sulattivat sitä jääkuorta, joka vuosien kuluessa oli
asettunut hänen rintaansa.

— Lapseni, sinun tähtesi hän tekee tuon uhrauksen, ja sinun

tähtesi minä otan sen vastaan, vaikka se tuntuukin vaikealta.

Tyynnyttyään Hertta rupesi kertomaan kapteenille aikeistansa.

Hän kertoi työstään kenraali Löfbergin luona ja hädästä, joka
kaikkialla väijyi tuhotakseen tuhansia ihmisiä. Hän puhui innokkaasti
ja lämpimästi, puna kohosi hänen poskiinsa ja hänen silmänsä
loistivat. Kapteeni Ek katseli tytärtänsä. Hän oli kaunis istuessaan
tuossa hänen jalkojensa juuressa, katse kääntyneenä häneen.
Hänessä oli jotain aivan vierasta ja outoa, ja samalla tuttua ja
omaista.

— Olenko hyvin kiittämätön, isä, jos pyydän että sallit minun

lähteä Soimäelle? Perustaisin siellä kodin pienille lapsille ja
koettaisin tehdä työtä kansan hyväksi. Paljon en tosin voi saada
aikaan, mutta minulla on palava into.

Kapteeni Ek ei voinut kääntää katsettaan Hertan silmistä. Ne

puhuivat vielä selvemmin kuin hänen sanansa, ne pyysivät niin
liikuttavasti ja hartaasti, ettei niitä olisi voinut vastustaa.

— Lähde sinä, lapseni, sanoi hän pehmeällä äänellä. — Tyhjältä

koti tulee tuntumaan, kun olet poissa, mutta en tahdo itseäni ajatella.
Ja tulethan sinä takaisin.

Hertan silmät kyyneltyivät uudestaan ja rinnasta puristautui

nyyhkytys. Olisihan hänen pitänyt iloita, mutta miksikä ilo tuntui nyt
katkeralta? Oliko hänen nyt vaikea jättää tuota kotia, joka aina oli
tuntunut hänestä sitovalta kahleelta, tuota kotia, joka oli ollut niin
kylmä, ja jossa hän oli tuntenut itsensä hyljätyksi ja
väärinymmärretyksi? Ehkäpä hän itse oli ollut kylmä ja ilman
rakkautta. Työntänyt luotaan sen, mikä aina oli ollut hänelle avoinna
ja rakkautta tarjoavana.

He istuivat paikoillansa, kunnes huoneessa vallitsi täydellinen

pimeys. Mutta vähitellen pimeän varjot vaalenivat, kuun kirkas valo
tunkeutui huoneesen ja ikkunasta tuikki tähtikirkas taivas.
IX.

Ylioppilastalon juhlasali oli kirkkaasti valaistu. Sinivalkoiset liput

koristivat seiniä ja soittolehterin kyljestä riippui Suomen vaakuna.
Peräseinällä oli kuusia, jotka muodostivat majan lavan kummallekin
puolelle.

Pyöreiden pöytien ympärillä istui juhlapukuista yleisöä ja lehteriä

kannattavan pylvähikön alla seisoi sankka rivi nuoria miehiä. Nuoret
tytöt silmäilivät sivuhuoneiden ovilta uteliaasti ympärilleen. Vanhempi
väki oli sijoittunut etumaisten pöytien ääreen. Siellä olivat kaikki
suomenmielisen puolueen pylväät koolla.

Hillittyjä ääniä kuului joka taholta salia, eivätkä ne vaienneet,

vaikka alkusoiton sävelet kajahtivat ylhäältä lehteriltä.

Vasta kun soitto lakkasi ja kenraali Löfberg astui lavalle, vaikenivat

myös äänet. Kauempana seisovat astuivat lähemmäksi, jokainen
kääntyi puhujaan päin ja täydellinen hiljaisuus sai vallan salissa.

Kenraali Löfbergin esitys oli vilkasta ja sydämellistä. Hän puhui

vapaasti ja sujuvasti, kertaakaan kangertamatta, sanaakaan
toistamatta. Hän seisoi siinä niin tyynenä, ikäänkuin hän olisi
omassa huoneessaan puhunut ja kuitenkin niin arvokkaana. Ilme
hänen silmissänsä vaihteli hänen sanojensa mukana: milloin se
ilmaisi osanottoa ja surua, hänen puhuessaan kansan
koettelemuksista ja kärsimyksistä, milloin iloa kiittäessään
kansalaisia heidän uhrauksistaan ja avunannoistaan.

Hän vei kuulijansa kolmisenkymmentä vuotta taaksepäin ajassa,

siihen aikaan, joka kaikille läsnäoleville nuorille oli tuntematon
entisyys, vaan joka heillä vanhoilla oli vielä tuoreessa muistissa. Hän
kuvasi heille sitä nälkävuosien sarjaa, joka kohosi korkeimmilleen
60-luvun loppupuolella. Ne olivat pitkiä, yhtämittaisen kadon
koettelemia vuosia. Suomen kansa sai silloin taistella kovan
taistelun, mutta tämä taistelu tuotti sille pysyvämmän voiton, kuin
monet historian loistavammista taisteluista. Sillä maamies oppi
ojittamaan peltonsa ja muokkaamaan maansa entistään paremmin.
Ja kesken kärsimyksiään ja koettelemuksiaan hän säilytti
luottamuksensa Herraan.

— Sellaista katovuotta, sanoi kenraali Löfberg puheensa lopuksi,

— kuin 60-luvulla, ei Suomen kansalle voi enää koitua. Jos
vuodentulo meneekin hukkaan joillakin paikkakunnilla, niinkuin nytkin
on tapahtunut, niin ei kadon valta kuitenkaan voine ulottua yli koko
maan, kun kulkuneuvotkin entisestään ovat niin paljon edistyneet.
Parempiosaiset rientävät auliisti hädänalaisten avuksi — sen
kokemus on jo runsaassa määrin osoittanut. Ja Suomen kansa ei voi
kovimpanakaan koettelemuksen hetkenä kadottaa toivoansa ja
luottamustansa, sillä pimeintäkin yötä seuraa päivä, "mi kaikki
muuttaa voi".

Kenraali Löfberg astui alas lavalta. Salissa vallitsi äänettömyys. Ei

kukaan paukuttanut käsiään, tavallinen suosionosoitus tuntui tällä
kertaa mahdottomalta. Mutta kyynel, joka kimalteli usean silmässä ja
kiitollisuus, joka loisti kaikkien katseissa, oli syvempi ja
voimakkaampi mielenosoitus, kuin rajuimmatkaan kätten
paukutukset.

Hertta seisoi seinävierustalla ja hänen silmänsä olivat koko ajan

kiintyneet kenraaliin. Millä hellyydellä hänen katseensa siveli
kenraalin harmaita hiuksia, korkeaa, jaloa otsaa ja sielukkaita, syviä
silmiä. Hän oli nähnyt ilon noissa silmissä loistavan, vaan hän oli
nähnyt niiden myös ilmaisevan huolta ja surua ja otsan vetäytyvän
syviin uurroksiin. Hän olisi tahtonut kädellään sivellä tuota otsaa ja
tasoittaa siitä kaikki huolien jäljet.

Antti Hammar astui saliin esitelmän aikana. Hän huomasi heti

Hertan, jonka solakka, tummaan pukuun verhottu vartalo astui esiin
seinän vaalealta taustalta. Hän tunsi rintansa aaltoilevan, hän ei
voinut kääntää katsettansa hänestä. Kuinka rohkea ja elinvoimainen
hän oli! Hänen katseensa oli suunnattu kauas ja hänen silmissään
välkkyi kaiho tuntemattomaan avaruuteen. Hän olisi tahtonut
pysähdyttää tuon katseen ja antaa tyydytystä sen kalvavalle kaiholle.

Hertta tunsi katseen kahlehtivan kasvojansa. Hän käänsi päänsä

Anttiin päin ja tervehti häntä. Hänen poskilleen kohosi hieno puna ja
hänen mielensä muuttui hilpeäksi. Antti ymmärsi häntä paremmin
kuin moni muu, ja oli usein osoittanut hänelle myötätuntoisuutta.
Rohkaissut häntä, kun mieli oli ollut masennuksissa ja herättänyt
hänessä harrastusta kaikkeen jaloon ja hyvään.

Hän oli kadehtinut aina niitä, joilla oli vanhempia veljiä. Hän kuvaili
veljen ja sisaren suhdetta niin runolliseksi, veli, joka opastaisi sisarta
opin teillä ja sisar, joka veljeä ohjaisi ymmärtämään tunteiden
moninaisia vaihteluja. Mutta Hertta, hän oli yksin, ja sentähden Antin
ystävyys oli tuntunut niin hyvältä.
 He istahtivat sivuhuoneesen pöydän ääreen. Ohjelma salissa oli
loppunut, menuetti oli loistolla suoritettu ja tanssijat olivat
hurmanneet yleisöä kauneudellaan, sulavilla liikkeillään ja iloa
uhkuvilla katseillaan. Pöydät ja tuolit salissa olivat siirretyt pois ja
yleinen tanssi oli alkanut.

Antti oli ollut koko iltapäivän työssä sairashuoneella. Hän oli

väsynyt ja nälissään.

— Juottehan teetä, neiti Ek? Antti teki tilauksensa. — Minulla oli

pieni hauska potilas tänään, kertoi hän sitten. — Hänelle oli tehtävä
pienempi leikkaus, mutta en uskaltanut häntä huumata. Lapsi parka
itki hyvin katkerasti, mutta kun kaikki oli ohitse ja kysyin häneltä,
oliko hän ollut kiltti tyttö, niin hän vastasi yhä haikeasti nyyhkyttäen:
"sitä minä en voi sanoa". Eikö se ollut rohkeasti sanottu?

Hertta hymyili.

Antti ojensi Hertalle teekupin.

— Milloin te matkustatte?

— Jo ensi viikolla. Mutta nyt kun matka on lopullisesti päätetty ja

matkavalmistuksiinkin olen ryhtynyt, niin minusta tuntuu vaikealta
lähteä. Ei minulta halua puutu, enkä myöskään pelkää matkan
vaivoja ja rasitusta. Minun on vain niin vaikea jättää isääni, hän on jo
vanha.

— Saanko sanoa teille jotain, neiti Ek. Minusta tuntuu kuin te viime
aikoina olisitte muuttunut, ikäänkuin pehmennyt — —

Hertta punastui. Hän katsoi Anttia suoraan silmiin ja sanoi

vakavasti:
 — Minä olen ollut sokea ja kiittämätön. Kuinka paljon huolia me
ihmiset itse hankimme itsellemme, sen sijaan että koettaisimme
saavuttaa sisällistä sopusointua. Mutta on jo myöhäistä. Hertta nousi
lähteäksensä, — ja minun täytyy olla varhain aamulla jo liikkeellä.

Antti saattoi Hertan etehiseen ja auttoi hänen päällensä.

— Saattepa nähdä, että tunnette tyydytystä, niin pian kuin

pääsette työmaallenne ja teidän täytyy turvautua omiin voimiinne.
Mutta jos te joskus kaipaisitte ystävän neuvoja, niin muistakaa silloin
minua.

— Kiitos, tohtori. Hertta loi vakavan katseensa Anttiin ja puristi

lujasti hänen kättänsä.

Antti jäi portaille seisomaan ja katsoi Hertan jälkeen. Yöllinen

vilpeä tuuli siveli hänen ohimoltansa ja jäähdytti hänen rintaansa.
Hänet valtasi tyhjyyden tunne, ikäänkuin osa hänestä itsestänsä olisi
hävinnyt yöpimeään. Hän olisi tahtonut pidättää tuon katseen, joka
vakavana ja luottavana oli häneen kiintynyt ja tuon lämpimän, hienon
käden, jonka puristus oli luja. Hän olisi tahtonut rientää hänen
jälkeensä, nostaa hänet käsivarsilleen ja kantaa hänet kauas pois,
jossa ei mikään olisi voinut eroittaa heitä ja jossa vain heidän
sydämensä sykintä olisi häirinnyt hiljaisuutta. Veri tulvi hänen
sydämeensä, hän hengitti kiivaasti. Hän tunsi kovaa tuskaa ja
samalla huumaavaa onnea rinnassansa. Miksi hän nyt vasta oli
saanut nähdä noiden tummien silmien syvän katseen, miksi nyt
vasta silmätä tuohon herkkään sieluun? Miksi hän itse oli sidottu,
miksi hän ei voinut katkoa niitä kahleita, jotka painostivat häntä?

Anttia värisytti. Kylmä ilma tunkeutui ohuen frakkipuvun lävitse.

Hän astui nopeasti saliin. Siellä oli tukehduttavan kuuma ja ahdinko
hirveä. Nopeassa tanssin tahdissa pyörähtelivät parit toistensa
ohitse, hiki valui herrasmiesten ohimoilla ja neitosten posket
punoittivat.

Kuinka järjettömältä tuo hyppeleminen Antista nyt näytti. Mikä

hirveä voimien ponnistus ja tuhlaus ilman minkäänlaista tarkoitusta.
Se oli kai nuoruudenilon purkausta, mutta kaukana siitä oli liikkeiden
sulavuus ja hempeys, joka olisi antanut jonkinlaisen aateluuden
tarkoituksettomille hypyille.

Antti astui edelleen. Lavalla istuivat rouvat pitkässä rivissä.

Kriitillisin katsein he seurasivat nuorisoa ja tekivät havaintojaan.
Heidän tarkoilta silmiltään ei jäänyt huomaamatta kenen kanssa
huomatuimmat tytöt tanssivat. He heittivät salavihkaisia katseita
ympärilleen ja puhelivat puoliääneen keskenänsä. — — —

Kuusimajassa, lavan sivustalla, istui Elli Löfberg ja löyhötteli

viuhkallansa. Hänen silmänsä loistivat ja suu hymyili. Luutnantti
Taube istui hänen rinnallansa. Hänen katseensa oli surumielinen.

— Neiti Elli, sanoi hän hiljaisella äänellä, — minä näen teidät nyt
viimeisen kerran. Huomenna minun täytyy lähteä. Pidennettykin
loma-aikani on loppuunkulunut.

Elli asetti viuhkan kasvojensa eteen ja odotti ääneti.

— Täytyykö minun erota teistä, ilman — — —

Elli säpsähti ja loi häneen ankaran katseen. Mutta ankaruus

vaihtui heti hilpeään hymyyn, ja hän sanoi veitikkamaisesti:

— Rupeatteko tekin hempeämieliseksi? Se ei lainkaan sovi teille.

 — Neiti Elli, te olette julma. Te tiedätte varsin hyvin, minkä sijan te
olette anastanut minun sydämessäni, ja kuitenkin te voitte tehdä
pilkkaa minusta.

— Herra luutnantti, älkää koettako uskotella minulle turhia. Yhtä

pian kuin loma-aikanne loppuu, yhtä pian te myös unohdatte sen
tuottamat pienet huvit.

— Te olette sydämetön. Millä oikeudella te herätätte minussa

tunteita, joita itse sitten pilkkaatte?

— Mitä minä olen herättänyt, ja mitä oikeutta minulla olisi herättää

teissä sellaisia tunteita? Tiedättehän että minä olen sidottu.

Luutnantti Taube hymähti.

— Sanokaa minulle, voiko jalostettu ruusu kasvaa

muokkaamattomassa maassa? Se tarvitsee puutarhan, jossa se
auringonlämmössä puhkeaa täyteen kukoistukseensa. Metsässä se
kituu ja kuihtuu.

— Minä en ymmärrä teitä, herra luutnantti.

Elli oli sekä hyvillänsä että suuttunut. Mutta huolimatta vähäisestä

närkästyksestänsä hän tarttui Tauben tarjoamaan käsivarteen ja
seurasi häntä tarjoiluhuoneesen. He istahtivat pöydän ääreen ja
Taube kohotti korkeajalkaista lasiansa, jossa poreili vaalea,
huumaava neste.

— Kylmän kuningattareni malja!

Elli hymyili hänelle valoisinta hymyään ja Tauben silmässä paloi

outo hehku. — — —
 Tanssi oli Ylioppilastalolla loppunut, valot sammuneet. Antti saattoi
rouva Löfbergin ja Ellin kotiin. He astuivat ääneti, kukin ajatuksiinsa
vaipuneina. Heidän välilleen oli äkkiä avautunut syvä juopa, Antti
tunsi sen nyt selvemmin kuin koskaan ennen. Ellin hymyilevä katse
ei jäänyt puolipimeässäkään häneltä huomaamatta, mutta tuo hymy
oli hänelle outo, eikä hänelle aiottu. Kotiportilla he erosivat
äänettöminä.

Antti astui vitkalleen kotiinsa. Kepeät lumihiutaleet laskeutuivat

maahan niin hiljaa ja äänettömästi kuin salaiset ajatukset, jotka
sydämen pohjalle painuvat. Ne laskeutuivat maahan tuhansittain ja
taas tuhansittain, kasvaen ja kasaantuen ja peittivät yhä suuremman
alan. Selittämättömällä voimalla äänettömät ajatuksetkin liittyivät
toisiinsa, ne paisuivat ja kasvoivat; yhä äänekkäämmin ne rinnassa
riehuivat ja vaativat oikeuttansa.
X.

Kaukana salomaalla, jonne tie kulkee synkkien metsien ja

asumattomien kankaiden kautta, ponnisteli hevonen eteenpäin
lumikinosten keskellä. Pitkien taipaleiden varrella ei näkynyt
ainoatakaan mökkiä, ei pienintäkään ihmisjälkeä. Sinervä savu ei
kohonnut missään talvista taivasta kohti eikä ystävällinen tuli
tuikkinut yksinäiselle kulkijalle lumenpainostamien oksien lomitse.

Hitaasti matka edistyi. Vähä-väliä hevonen pysähtyi puhaltamaan.

Keli oli raskas, lunta oli satanut yhtämittaa ja tie oli pehmeä ja
upottava.

Päivä kallistui jo iltaa kohti. Lumituisku oli laannut ja hienoja

hiuteita lenteli vain ilmassa. Ilma oli tyyni, ei vähintäkään
tuulenhenkeä tuntunut. Pakkanen oli lauhtumiseen päin.

Hertta Ek istui reen perällä. Hän oli kokonaan turkkien ja vaippojen

peitossa. Karvalakki oli painettu alas otsalle ja huivi peitti poskia ja
kasvojen alaosaa. Pakkasen punaama nenä pisti vain huivin lomasta
esiin ja silmät loistivat kirkkaina karvalakin alta. Toista päivää oli
Hertta istunut reessä ja ajanut lakkaamatta eteenpäin. Reen
tasainen liikunto, hiljaisuus ja raitis, virkistävä ilma vaikutti