Writing Welsh History: From the Early

Middle Ages to the Twenty-First

Century 1st Edition Huw Pryce
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/writing-welsh-history-from-the-early-middle-ages-to-th
e-twenty-first-century-1st-edition-huw-pryce/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Epic Performances from the Middle Ages Into the Twenty-

First Century Fiona Macintosh

https://ebookmass.com/product/epic-performances-from-the-middle-
ages-into-the-twenty-first-century-fiona-macintosh/

History after Hobsbawm: Writing the Past for the

Twenty-First Century 1st Edition John H. Arnold
(Editor)

https://ebookmass.com/product/history-after-hobsbawm-writing-the-
past-for-the-twenty-first-century-1st-edition-john-h-arnold-
editor/

Commonwealth History in the Twenty-First Century 1st

ed. Edition Saul Dubow

https://ebookmass.com/product/commonwealth-history-in-the-twenty-
first-century-1st-ed-edition-saul-dubow/

Abbatial Authority and the Writing of History in the

Middle Ages Benjamin Pohl

https://ebookmass.com/product/abbatial-authority-and-the-writing-
of-history-in-the-middle-ages-benjamin-pohl/
The Ordinary Business of Life: A History of Economics
from the Ancient World to the Twenty-First Century -
New Edition Backhouse

https://ebookmass.com/product/the-ordinary-business-of-life-a-
history-of-economics-from-the-ancient-world-to-the-twenty-first-
century-new-edition-backhouse/

Abbatial Authority and the Writing of History in the

Middle Ages Dr Benjamin Pohl

https://ebookmass.com/product/abbatial-authority-and-the-writing-
of-history-in-the-middle-ages-dr-benjamin-pohl/

Cultures of Witchcraft in Europe from the Middle Ages

to the Present 1st Edition Jonathan Barry

https://ebookmass.com/product/cultures-of-witchcraft-in-europe-
from-the-middle-ages-to-the-present-1st-edition-jonathan-barry/

The United States of English: The American Language

from Colonial Times to the Twenty-First Century
Rosemarie Ostler

https://ebookmass.com/product/the-united-states-of-english-the-
american-language-from-colonial-times-to-the-twenty-first-
century-rosemarie-ostler/

Governing California in the Twenty-First Century

(Seventh Edition)

https://ebookmass.com/product/governing-california-in-the-twenty-
first-century-seventh-edition/
Writing Welsh History
 Writing Welsh History
From the Early Middle Ages to the
Twenty-First Century

H U W P RY C E
 Great Clarendon Street, Oxford, OX2 6DP, United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers the
University’s objective of excellence in research, scholarship, and education by publishing
worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University Press in the UK and in
certain other countries
© Huw Pryce 2022
The moral rights of the author have been asserted
First Edition published in 2022
Impression: 1
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval
system, or transmitted, in any form or by any means, without the prior permission in
writing of Oxford University Press, or as expressly permitted by law, by licence or under
terms agreed with the appropriate reprographics rights organization. Enquiries concerning
reproduction outside the scope of the above should be sent to the Rights Department,
Oxford University Press, at the address above
You must not circulate this work in any other form and you must impose this same
condition on any acquirer
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2021951951
ISBN 978–0–19–874603–4
ebook ISBN 978–0–19–269232–0
DOI: 10.1093/oso/9780198746034.001.0001
Printed and bound in Great Britain by Clays Ltd, Elcograf S.p.A.
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and for information only.
Oxford disclaims any responsibility for the materials contained in any third party website
referenced in this work.
I Iestyn
 Preface

The immediate origins of this book lie in my work for an intellectual

biography of John Edward Lloyd (1861–1947), a pioneering historian
of medieval Wales who played a seminal role in the development of
Welsh history as an academic subject. Comparison of Lloyd’s
interpretations with those of his predecessors and contemporaries
helped to convince me of the need for a much more wide-ranging
study of Welsh history writing, a conviction reinforced by preparing
my R. Allen Brown Lecture for the 2007 Battle Conference, which
examined how Norman conquerors and settlers had been
accommodated in the narratives written by early modern and later
historians of Wales. Unsurprisingly, the task I set myself has proved
larger and thus taken longer than originally anticipated. Although
Wales is a small nation whose history has been the subject of a
relatively modest quantity of writing, any attempt to survey that
writing and assess its significance over some fifteen hundred years
from Gildas to the present day is necessarily a challenging
enterprise, albeit one easier to accomplish than previously thanks to
the ever-increasing and free availability of digitized versions of
manuscripts and printed materials.
I am very grateful to all those who have provided help and advice
during my work on this book without, of course, seeking to implicate
them in the errors and misunderstandings that remain. Henry
Gough-Cooper, Ben Guy, Daniel Huws, Brendan Kane, Barry Lewis,
Paul O’Leary, Paolo Pellegrini, Paul Russell, Rebecca Thomas,
Alessandra Tramontana, and Patrick Wadden provided help with
particular sources and questions, in several cases by supplying
copies of publications. I have benefited from presenting some of the
material in the book to various audiences and from the feedback on
those occasions, including a lecture to the Historical Association in
Cardiff; seminar papers at Exeter and York; papers at the ‘Identity,
Ethnicity, and Nationhood Before Modernity’ conference at the
Oxford Research Centre in the Humanities and at the Research
Centre Wales (Bangor University) conference ‘Wales: In Search of
Heritage’; keynote lectures at the 40th UC Celtic Studies
Conference/Annual Meeting of the Celtic Studies Association of North
America (CSANA), UCLA, and at the XII Biennial Conference of the
North American Association for the Study of Welsh Culture and
History (NAASWCH), Bangor University; and my 2019 O’Donnell
Lecture at Bangor, Cardiff, and Lampeter. My thanks also go to Philip
Schwyzer for asking me to be a co-investigator on the AHRC project
‘Inventor of Britain: The Complete Works of Humphrey Llwyd’, and
the ensuing opportunities to talk about Llwyd as a historian at the
Society for Renaissance Studies conference at Sheffield, the
‘Inventor of Britain’ conference at the British Library, the conference
on ‘Humphrey Llwyd a’i Gyfoeswyr’ (‘Humphrey Llwyd and His
Contemporaries’) at the Centre for Advanced Welsh and Celtic
Studies, Aberystwyth, and in public lectures at the National Library
of Wales, Aberystwyth, and the ‘Gŵyl Arall’ literary festival,
Caernarfon. Substantial progress was made with the research and
writing of the earlier parts of the book, including drafts of Chapters 5
and 6, while I was a Visiting Scholar in the Department of Celtic
Languages and Literatures, Harvard University, in January–April
2017, and I am extremely grateful to Catherine McKenna for
facilitating my visit and, together with her colleagues and the
department’s graduate students, for making me so welcome.
I also wish to thank the staff of the Bangor University Library and
Archives Service for their help in gaining access to books and
journals, especially when I was finishing the book during the
restrictions imposed in response to the Covid-19 pandemic. For
assistance with the illustrations I am indebted to Owen McKnight
and Robin Darwall-Smith, librarian and archivist respectively of Jesus
College, Oxford; Emyr Evans, The National Library Wales; and Shan
Robinson and Elen Wyn Simpson, Bangor University Archives and
Special Collections.
Special thanks are due to Lloyd Bowen, Bill Jones, Owain Wyn
Jones, Ceridwen Lloyd-Morgan, and Marion Löffler for taking the
time to read and comment on one or more chapters. I owe a
particular debt of gratitude to Neil Evans, who has not only read and
commented on the entire book but encouraged my work on the
subject and provided numerous suggestions and references over
many years. In making final revisions to the text I have also
benefited greatly from the observations and suggestions of OUP’s
anonymous reader.
My greatest debt is to Nancy Edwards, who has read several
chapters and discussed the book with me on countless occasions. As
ever, her advice and support have been invaluable.
 Acknowledgements

Maps 1 and 2 prepared by J Chadwick Illustration Ltd. Fig. 1.1 from

Oxford, Jesus College MS 111, fol. 58r,
https://digital.bodleian.ox.ac.uk/objects/9bf187bf-f862-4453-bc4f-
851f6d3948af/surfaces/b704febf-c9c4-4f23-8312-cb7cd67ef6c6, is
reproduced under a Creative Commons Attribution (CC-BY 4.0)
licence. Figs. 5.1 and 6.1 are reproduced by permission of Llyfrgell
Genedlaethol Cymru/The National Library of Wales. Fig. 9.1 is
reproduced by permission of Archives and Special Collections,
Bangor University.
 Contents

List of Maps and Figures

List of Abbreviations
Note on References

Introduction

PART I. DISTANT PASTS AND CONFLICTED PRESENTS: THE

MIDDLE AGES

1. Prologue: Themes and Contexts

2. British Pasts: The Early Middle Ages

Gildas’s De Excidio Britanniae
The Harleian Collection of Historical Texts

3. Saints, Kings, and Princes: Welsh Pasts in an Age of Conquest,

c.1070–1282
British Pasts
Narrating Welsh Rulers

4. Curating the Past in a Conquered Land, 1282–1540

The Continuing Influence of Geoffrey of Monmouth
Gutun Owain

PART II. REAFFIRMATION AND ELABORATION, 1540–1770

5. ‘Our Ancestors the Ancient Britons’, 1540–1620

Introduction
Defending the British History
Early British Church History and Religious Apologetic
 6. From the Universal to the Local: Framing the History of Wales,
1540–1620
Wales in the World: The Chronicle of Elis Gruffudd
Histories of Wales
Family and Locality

7. Refurbishing the Past: Antiquarianism and Historical Writing,

1620–1707
Old Pasts, New Contexts
History, Genealogy, and Gentry: Robert Vaughan of Hengwrt
and His World
Percy Enderbie: Wales, Britain, and the Deep Roots of
Monarchy
Powel Revised: William Wynne’s History of Wales
‘Fabulous Relations’ and ‘Genuine Histories’: Edward Lhuyd and
the Recovery of the Past

8. From Druids to the Last Bard, 1707–70

Contexts and Themes
Celtic Origins and Divine Providence
Britons, Princes, and Bards in the Mid-Eighteenth Century

PART III. ROMANTICISM AND ENLIGHTENMENT, 1770–1880

9. Civilization, Liberty, and Dissent, 1770–1820

Iolo Morganwg and the Romantic Reinvention of the Welsh Past
Topographical History: From Thomas Pennant to Theophilus
Jones
William Warrington: ‘The First Regular Historian of Wales’
Nonconformist Pasts

10. Cultural Revival and Romantic History: The World of Thomas

Price (Carnhuanawc), 1820–48
Contexts
Welsh History Writing, c.1820–c.1840
Thomas Price (Carnhuanawc) and the History of Wales
11. ‘Living in the Past’ and the Challenges of Modernity, 1848–80
The Present and the Past in Mid-Victorian Wales
Legend and History
Nonconformity, Imperial Britain, and American Liberty: The
Welsh in the Modern World

PART IV. PROFESSIONALIZATION AND NATIONHOOD, 1880–

2020

12. Scientific History and National Awakening, 1880–1920

From Medieval to Modern Wales
New Scholarly Approaches
John Edward Lloyd

13. Consolidation and Reappraisal, 1920–60

Contexts: The Academy and Beyond
Old Themes Revisited: Political and Ecclesiastical History
New Approaches: I. Landscapes, Cultures, and the Remote Past
New Approaches: II. The Economic Turn

14. A New Beginning? Writing Welsh History, 1960–2020

Changing Approaches
Locating Wales and The Welsh

Conclusion

Bibliography of Works Cited

Index
 List of Maps and Figures

Maps
1. Medieval Wales, showing territorial divisions and selected
places mentioned in the text
2. Early modern and modern Wales and the border, showing
historic counties and selected places mentioned in the text

Figures
1.1. Oxford, Jesus College MS 111 (the Red Book of Hergest),
fol. 58r
5.1. George Owen Harry, The Genealogy of the High and Mighty
Monarch, James (London, 1604), title page and facing table
6.1. David Powel, The Historie of Cambria, Now Called Wales
(London, 1584), pp. 46–7
9.1. The Cambrian Register, for the Year 1795 (London, 1796),
frontispiece
 List of Abbreviations

AC Annales Cambriae, ed. John

Williams Ab Ithel (London,
1860). References to page and
year
Bede, HE Bede, Historia Ecclesiastica
Gentis Anglorum, ed. and trans.
Bertram Colgrave and R. A. B.
Mynors, Bede’s Ecclesiastical
History of the English People
(Oxford, 1969). References to
book and chapter
Britannia (1695) Camden’s Britannia, Newly
Translated into English: with
Large Additions and
Improvements, ed. Edmund
Gibson (London, 1695)
BS Brenhinedd y Saesson, or, The
Kings of the Saxons, ed. and
trans. Thomas Jones (Cardiff,
1971). References to page and
corrected year
BT, Pen20 Brut y Tywysogyon, Peniarth
MS. 20 Version, ed. Thomas
Jones (Cardiff, 1941).
References to page and column
of Peniarth MS 20 transcribed
there
BT, Pen20Tr Brut y Tywysogyon, or, The
Chronicle of the Princes,
Peniarth MS. 20 Version, trans.
Thomas Jones (Cardiff, 1952).
References to page and
corrected year
BT, RBH Brut y Tywysogyon, or, The
Chronicle of the Princes, Red
Book of Hergest Version, ed.
and trans. Thomas Jones
(Cardiff, 1955). References to
page and corrected year
CW Cronica de Wallia, ed. Thomas
Jones, ‘ “Cronica de Wallia” and
Other Documents from Exeter
Cathedral Library MS. 3514’,
Bulletin of the Board of Celtic
Studies, 12 (1946–8), 29–41.
References to page and year
DEB Gildas, De Excidio Britanniae,
ed. and trans. Michael
Winterbottom, Gildas: The Ruin
of Britain and Other Sources
(Chichester, 1978). References
to chapter and sub-section
DGB Geoffrey of Monmouth, The
History of the Kings of Britain:
An Edition and Translation of De
gestis Britonum [Historia
Regum Britanniae], ed. Michael
D. Reeve and trans. Neil Wright
(Woodbridge, 2007).
References to page followed by
book and section
DK Gerald of Wales, ‘Descriptio
Kambriae’, ed. James F. Dimock,
Giraldi Cambrensis Opera, vol. 6
(Rolls Series, London, 1868),
155–227; trans. Lewis Thorpe,
Gerald of Wales: The Journey
through Wales and the
Description of Wales (London,
1978), 211–74. References to
book and chapter
DPO (1716) Theophilus Evans, Drych y Prif
Oesoedd. Yn ôl Argraffiad
Cyntaf: 1716, ed. Garfield H.
Hughes (Cardiff, 1961)
DPO (1740) Theophilus Evans, Drych y Prif
Oesoedd (Second or 1740
Edition), ed. Samuel J. Evans
(Bangor, 1902)
HB Historia Brittonum, ed. Edmond
Faral, La légende Arthurienne:
Études et documents, vol. 3
(Paris, 1929), 5–44, 57–62.
References to chapter
HBC Gweirydd ap Rhys [R. J. Pryse],
Hanes y Brytaniaid a’r Cymry, 2
vols. (London, 1872–4)
HBD John Prise, Historiae Britannicae
Defensio: A Defence of the
British History, ed. and trans.
Ceri Davies (Toronto, 2015)
HC Harleian Chronicle (Annales
Cambriae, A-text), ed. Egerton
Phillimore, ‘The Annales
Cambriae and Old-Welsh
 Genealogies from Harleian MS.
3859’, Y Cymmrodor, 9 (1888),
152–69. References to year
supplied by the editor
HG Harleian Genealogies, ed. Ben
Guy, Medieval Welsh
Genealogy: An Introduction and
Textual Study (Woodbridge,
2020), 333–7. References to
section number
IK Gerald of Wales, ‘Itinerarium
Kambriae’, ed. James F. Dimock,
Giraldi Cambrensis Opera, vol. 6
(Rolls Series, London, 1868), 3–
152; trans. Lewis Thorpe,
Gerald of Wales: The Journey
through Wales and the
Description of Wales (London,
1978), 63–209. References to
book and chapter
Jones, HWMW Owain Wyn Jones, ‘Historical
Writing in Medieval Wales’ (PhD
Thesis, Bangor University,
2013)
Lhuyd, Glossography Edward Lhuyd, Archæologia
Britannica, Giving Some
Account Additional to What Has
Hitherto Been Publish’d, of the
Languages, Histories, and
Customs of the Original
Inhabitants of Great Britain.
Vol. I: Glossography (Oxford,
1707)
Lhwyd, Archæologia Edward Lhwyd, Archæologia
Britannica: Texts and
Translations, ed. Dewi W. Evans
and Brynley F. Roberts
(Aberystwyth, 2009)
Lloyd, HW John Edward Lloyd, A History of
Wales from the Earliest Times
to the Edwardian Conquest, 2
vols. (London, 1911)
Llwyd, Breviary Humphrey Llwyd, The Breviary
of Britain, with Selections from
The History of Cambria, ed.
Philip Schwyzer, MHRA Tudor &
Stuart Translations, 5 (London,
2011)
Llwyd, CW Humphrey Llwyd, Cronica
Walliae, ed. Ieuan M. Williams
(Cardiff, 2002)
MA Owen Jones, Edward Williams,
and William Owen, The
Myvyrian Archaiology of Wales,
3 vols. (London, 1801–7)
Parochialia Parochialia, being a Summary
of Answers to “Parochial
Queries in order to a
Geographical Dictionary, etc. of
Wales”, issued by Edward
Lhwyd, ed. Rupert H. Morris,
Archaeologia Cambrensis
Supplements, 3 parts (April
1909, April 1910, July 1911).
References to part and page
Pennant, Tour Thomas Pennant, A Tour in
Wales, 2nd edn., 2 vols.
 (London, 1784; repr. Wrexham,
1991)
Powel, HC David Powel, The Historie of
Cambria, Now Called Wales
(London, 1584). References to
sigla of introductory matter and
pages of main text; references
to pages of separately
paginated ‘Description of Wales’
preceded by ‘D’ (e.g. D15)
Powel, PV Pontici Virunnii Viri Doctissimi
Britannicæ Historiæ Libri Sex:
magna et fide et diligentia
conscripti: ad Britannici codicis
fidem correcti, & ab infinitis
mendis liberati: quibus præfixus
est catalogus regum Britanniæ.
Itinerarium Cambriæ, seu
Laboriosæ Balduini Cantuar.
archiepiscopi per Walliam
legationis, accurata descriptio.
Cambriae Descriptio: Avctore
Sil. Giraldo Cambrense, ed.
David Powel (London, 1585)
Price, HC Thomas Price (Carnhuanawc),
Hanes Cymru, a Chenedl y
Cymry, o’r Cynoesoedd hyd at
Farwolaeth Llewelyn ap
Gruffydd; ynghyd a Rhai
Cofiaint Perthynol i’r Amseroedd
o’r Pryd Hynny i Waered
(Crickhowell, 1842)
Pryce, Lloyd Huw Pryce, J. E. Lloyd and the
Creation of Welsh History:
 Renewing a Nation’s Past
(Cardiff, 2011)
RMWL J. Gwenogvryn Evans, Report
on Manuscripts in the Welsh
Language, 2 vols. in 7,
Historical Manuscripts
Commission, 48 (London,
1898–1910)
VGC Vita Griffini filii Conani: The
Medieval Latin Life of Gruffudd
ap Cynan, ed. and trans. Paul
Russell (Cardiff, 2005).
References to page number and
chapter
VSB Vitae Sanctorum Britanniae et
Genealogiae, ed. and trans. A.
W. Wade-Evans (Cardiff,
1944)W. Welsh
WP John Rhys and David Brynmor-
Jones, The Welsh People
(London, 1900)
Wynne, History William Wynne, The History of
Wales Comprehending the Lives
and Succession of the Princes
of Wales from Cadwalader the
Last King, to Lhewelyn the last
Prince, of British Blood, with a
Short Account of the Affairs of
Wales, under the Kings of
England (London, 1697)
Another random document with
no related content on Scribd:
KYMMENES LUKU.

Staarostan tyttären sanat rohkaisivat Kmicicin sydäntä suuresti

eivätkä kolmeen päivään lähteneet hänen mielestään. Päivin ratsun
selässä ja öisin vuoteellaan hän mietiskeli sitä, mitä oli tapahtunut, ja
tuli aina siihen johtopäätökseen, että tämä ei voinut olla pelkkää
sattumaa, vaan Jumalan viittaus että jos hän kestää eikä poikkea
oikealta tieltä, jonka Oleńka oli hänelle osoittanut, niin neito pysyy
hänelle uskollisena ja antaa hänelle taas lempensä.

Mutta toiselta puolen oli Andrzejlla paljon huoliakin. Hänen

tarkoituksensa olivat puhtaat, mutta eikö hän ollut liian myöhään
alkanut mitä toteuttaa? Oliko vielä jokin tie avoinna, oliko olemassa
jokin keino? Valtakunta vajosi joka hetki yhä syvemmälle, ja vaikeata
oli sulkea silmänsä siltä kamalalta totuudelta että se ei ollut
pelastettavissa. Kmicic halusi hartaasti ryhtyä johonkin toimintaan,
mutta ei nähnyt missään ihmisiä, jotka olisivat olleet halukkaita
semmoiseen. Yhä uusia kasvoja hän näki matkallaan, mutta kun hän
katseli ihmisiä ja kuunteli heidän puheitaan, niin se vei häneltä
viimeisenkin toivon. Hän ei kohdannut ainoatakaan, jolla olisi ollut
luottamusta tulevaisuuteen.
 Ruotsalaisten menestys yhä kasvoi. Huhut, että sotajoukon
jäännökset kapinoivat, uhkasivat päälliköitään ja tahtoivat mennä
ruotsalaisten puolelle, kävivät päivä päivältä yhä varmemmiksi. Tieto
Koniecpolskin antautumisesta joukkoineen Kaarle Kustaalle kulki
kuin ukkosen jyrinä yli koko valtakunnan ja sammutti sydämistä
viimeisenkin uskon. Hänen esimerkkiään seurasivat staarosta
Jaworski ja ruhtinas Dymitr Wisniowiecki.

Alettiin menettää luottamus myös marsalkka Lubomirskiin. Ihmiset,

jotka hyvin tunsivat hänet, vakuuttivat, että hänessä oli enemmän
kunnianhimoa kuin isänmaanrakkautta ja että hän tähän asti oli
pysynyt uskollisena kuninkaalle vain sen vuoksi, että kaikkien
katseet olivat kääntyneet häneen ja hänelle oli uskoteltu, että hän piti
käsissään isänmaan kohtaloita. Ruotsalaisten menestys sai hänet
horjumaan ja yhä selvemmin osoittamaan onnettomalle Jan
Kasimirille, että tämän pelastus tahi lopullinen tuho riippui hänestä.

Maanpakolainen kuningas oli Glogowassa mukanaan kourallinen

uskollisia, joista kuitenkin silloin tällöin joku hänet hylkäsi ja siirtyi
ruotsalaisten puolelle. Kaarle Kustaa otti tämmöiset tulijat vastaan
avoimin sylin ja suosionosoituksin.

Suuret määrät vojevodia, linnoitusten päälliköitä ja virkamiehiä,

lukuisat joukot asestettua aatelia, kokonaisia osastoja verratonta
puolalaista ratsuväkeä oli Kaarle Kustaan leirissä katsoen
palvelushaluisina uuden hallitsijansa silmiin ja valmiina tottelemaan
hänen viittaustaan.

Samaan aikaan oli idässä sota täydessä käynnissä. Peloittava

Chmielnicki piiritti uudelleen Lembergiä.
 Liettua oli ruotsalaisten ja Chowańskin käsissä. Radziwill oli
ryhtynyt sotaan Podlasiessa. Vaaliruhtinas viivytteli ja oli joka hetki
valmis antamaan viimeisen iskun kuolevalle valtakunnalle.

Kaikista maista saapui Ruotsin kuninkaan luo lähettiläitä

onnittelemaan häntä voiton johdosta.

Talvi oli tulossa, lehdet putoilivat puista, varikset ja naakat tulivat

suurissa parvissa metsistä kyliin ja kaupunkeihin.

Andrzejn viimeinen yöpymispaikka ennen Częstochowoon tuloa oli

Kruszynassa, mutta juuri kun hän oli asettunut levolle, tuli sinne
uusia vieraita. Ensin saapui ruotsalainen sotilasjoukko, jota
johtamassa oli muutamia upseereita ja joku huomattava kapteeni.
Tämä oli keski-ikäinen, jokseenkin komean näköinen, kookas,
hartiakas ja voimakas mies. Vaikka hänellä oli vierasmaalaisen puku
ja hän oli muukalaisen näköinenkin, niin hän kuitenkin majataloon
sisälle astuttuaan puhutteli Andrzejta puhtaalla puolankielellä
tiedustaen kuka hän on ja minne menossa.

Andrzej kertoi olevansa aatelismies Sochaczewskista. Kuultuaan

Andrzejn olevan matkalla Ruotsin kuninkaan luo valittamaan, että
hänelle ei ole maksettu hevosista tulevaa rahaa, sanoi upseeri:

— Suuren alttarin ääressä on parasta rukoilla, ja viisaimmin teette,

jo§ menette itse kuninkaan puheille, sillä vaikka hänellä onkin
tuhansia asioita päässä, niin hän ei jätä ketään huomiotta, ja teille
aatelisille hän on sangen suopea.

Keskustelun keskeytti äkkiä uuden sotilasjoukon saapuminen.

Upseeri oli nähtävästi odottanut sitä, sillä hän riensi kiireesti ulos.
Kmicic meni hänen jälkeensä ja pysähtyi ovelle katsomaan, kuka tuli.
 Majatalon luo ajoivat umpinaiset vaunut, joita veti neljä hevosta ja
joita vartioivat ruotsalaiset ratsumiehet. Upseeri, jonka kanssa
Kmicic oli puhunut, meni kiireesti vaunujen luo, avasi oven ja
kumarsi syvään vaunussa istujalle.

— On varmaankin joku ylhäinen…, — ajatteli Kmicic.

Samassa tuotiin majatalosta palavia soihtuja. Vaunuista nousi

arvokkaan näköinen henkilö yllään musta, polviin asti ulottuva viitta,
jossa oli sisäpuolella ketunnahkaa, ja päässä sulilla koristettu hattu.

Upseeri tempasi soihdun ratsumiehen käsistä, kumarsi vielä

kerran ja sanoi:

— Tänne, teidän ylhäisyytenne!

Kmicic peräytyi kiireesti huoneeseen ja toiset tulivat sisälle heti

hänen jälkeensä. Upseeri kumarsi kolmannen kerran ja sanoi —
Teidän ylhäisyytenne! Olen Weyhard Wrzeszczowicz, hänen
majesteettinsa kuningas Kaarle Kustaan muonitusmestari ja
lähetetty saattojoukon kanssa vastaanottamaan teidän
ylhäisyyttänne.

— Minusta on mieluisaa tutustua niin mainehikkaaseen ritariin, —

vastasi mustaviittainen.

— Haluaako teidän ylhäisyytenne viivähtää täällä pitempään vaiko

heti jatkaa matkaa?… Hänen majesteettinsa on hyvin halukas
näkemään teidän ylhäisyyttänne.

— Aikomukseni oli jäädä Częstochowoon jumalanpalvelukseen, —

sanoi tulija, — mutta Wielunissa sain tietää, että hänen
majesteettinsa kuningas käskee minua kiiruhtamaan. Hiukan
levättyämme jatkamme matkaa. Sillä välin päästäkää saattojoukko
menemään ja lausukaa kiitokseni kapteenille, joka sitä johti.

Upseeri lähti täyttämään käskyä. Andrzej pidätti häntä kysyen:

— Kuka se on?

— Paroni Lisola, keisarin lähettiläs, joka on matkalla

Brandenburgin hovista meidän kuninkaamme luo, — vastasi upseeri.

Hän poistui tämän sanottuaan, mutta palasi pian.

— Teidän ylhäisyytenne käsky on täytetty, — sanoi hän.

— Kiitos, — vastasi Lisola.

Ja perin ystävällisesti, vaikka ylhäisellä tavalla, hän kehoitti

Wrzeszczowiczia istuutumaan vastapäätä.

— Ulkona näyttää rupeavan tuulemaan ja satamaan, — sanoi hän.

— Kenties olomme täällä pitkistyy. Puhelkaamme sillä välin illallista
odottaessamme. Mitä tänne kuuluu? Kerrotaan Vähän-Puolan
vojevodakuntien antautuneen teidän kuninkaallenne.

— Niin ovat, teidän ylhäisyytenne. Hänen majesteettinsa odottaa

vain vielä jäljelläolevien sotavoimien antautumista, minkä jälkeen
hän menee Varsovaan ja Preussiin.

— Onko varmaa, että ne antautuvat?

— Sotajoukkojen edustajat ovat jo Krakovassa. Niillä ei muuten

ole valinnan varaa. Jos ne eivät siirry meidän puolellemme, niin
Chmielnicki lyö ne.
 Lisola painoi älykkään päänsä alas.

— Kauheita, ennenkuulumattomia asioita! — sanoi hän.

Keskustelu oli käynyt saksaksi. Kmicic kuunteli tarkkaavasti joka

sanaa.

— Teidän ylhäisyytenne; — vastasi Wrzeszczowicz, — on

tapahtunut se, minkä oli pakko tapahtua.

— Saattaa olla niin. Vaikeata on kuitenkin olla tuntematta

myötätuntoa sitä valtaa kohtaan, joka on meidän silmiemme edessä
sortunut. Ken ei ole ruotsalainen, hänen täytyy sitä sääliä.

— Minä en ole ruotsalainen, mutta kun itse puolalaiset eivät siitä

kärsi, niin ei se vaikuta minunkaan tunteisiini, — sanoi
Wrzeszczowicz.

Lisola katsoi häneen tarkkaavaisesti.

— Niin, nimenne ei ole ruotsalainen. Saanko kysyä, mitä

kansallisuutta olette?

— Olen tshekkiläinen.

— Niinkö? Siis Saksan keisarin alamainen!… Olemme siis saman

hallitsijan alamaisia.

— Olen hänen majesteettinsa Ruotsin kuninkaan palveluksessa,

— sanoi
Wrzeszczowicz kumartaen.

— En tahdo millään tavoin vähäksyä sitä palvelusta, — vastasi

Lisola. — mutta tuollainen toiminta on ohimenevää, ja meidän
armollisen hallitsijamme alamaisena te kaikkialla palvellessanne
olette kuitenkin hänen valtansa alainen.

— Sitä en kiellä.

— Silloin sanon teille suoraan, että hallitsijaamme surettaa tuon

kuuluisan valtakunnan ja sen jalon hallitsijan kohtalo, eikä hän
suopein silmin katsele niitä alamaisiaan, jotka myötävaikuttavat
ystävyydessä olevan valtakunnan lopulliseen tuhoamiseen. Mitä ovat
puolalaiset teille tehneet, kun olette niin julma heitä kohtaan?

— Teidän ylhäisyytenne! Voisin vastata paljonkin, mutta pelkään

panevani teidän ylhäisyytenne kärsivällisyyden koetukselle.

— Huomaan, että te ette ole vain kuuluisa upseeri, vaan myös

järkevä mies. Puhukaa vaikka laajastikin, ette te minua kyllästytä
sillä. Muuten, jos joskus päätätte ruveta keisarin palvelukseen, johon
teitä hartaasti kehoitan, niin löydätte minusta ystävän, joka tarpeen
vaatiessa on valmis teitä puoltamaan.

— Niinpä puhun avoimesti ajatukseni. Kuten monen muun

aatelisperheen nuoremman pojan piti minunkin lähteä maailmalle
etsimään onneani. Saavuin viimein tänne sukulaiskansan luo.

— Otettiinko teidät täällä huonosti vastaan?

— Minä pääsin suolakaivoksen johtajaksi. Minulla oli leipää,

asema yhteiskunnassa ja pääsy kuninkaan läheisyyteen. Nyt
palvelen ruotsalaisia, mutta jos joku syyttää minua
kiittämättömyydestä, niin minä panen siihen vastalauseen.

— Kuinka niin?
 — Kuinka minulta voidaan vaatia enemmän kuin itse puolalaisilta?
Missä ovat nyt puolalaiset? Missä ovat tämän kuningaskunnan
senaattorit, ruhtinaat, ylimykset, aateli ja ritarit, jos ei ruotsalaisten
leirissä? Heidänhän on ensi sijassa tiedettävä, mitä he ovat
velvolliset tekemään, mikä on heidän isänmaansa pelastus ja mikä
sen tuho. Minä kuljen heidän mukanaan, ja kenellä heistä on oikeus
sanoa minua kiittämättömäksi? Miksi minun, muukalaisen, pitää olla
uskollisempi Puolan kuninkaalle ja Puolalle kuin he itse? Miksi
karttaisin sitä palvelusta, jota he itse kärkkyvät?

Lisola ei vastannut mitään. Hän oli painanut päänsä käden varaan

ja vaipunut mietteisiin. Olisi voinut luulla hänen kuuntelevan tuulen
vinkumista ja syyssateen rapinaa majatalon ikkunoita vastaan.

— Jatkakaa! — sanoi hän viimein. — Puhutte todellakin omituisia

asioita.

— Etsin onnea sieltä, mistä voin sen löytää, — sanoi

Wrzeszczowicz. — Mutta tämä kansa nukkuu, siitä ei tarvitse enää
huolehtia. Ja vaikka siitä huolehtisinkin, niin ei siitä olisi apua, sillä
sen on pakko tuhoutua.

— Miksi niin?

— Ensiksikin sen tähden, että se itse tahtoo sitä. Toiseksi sen

tähden, että se ansaitsee sen. Onko maailmassa toista maata, jossa
olisi niin paljon epäjärjestystä ja mielivaltaa?… Millainen on täällä
hallitus? Kuningas ei hallitse, sillä hänen ei sallita sitä tehdä…
Valtiopäivät eivät hallitse, sillä ne hajoitetaan… Sotajoukkoa ei ole,
sillä ei kukaan tahdo maksaa veroja. Ei ole kuuliaisuutta, sillä se ei
sovi yhteen omavaltaisuuden kanssa. Ei ole lakia eikä oikeutta, sillä
ei ole ketään, joka panisi täytäntöön tuomiot, ja jokainen, jolla on
voimaa, polkee niitä. Ei ole tässä kansassa uskollisuutta, sillä
ovathan kaikki hylänneet kuninkaansa. Ei ole isänmaanrakkautta,
sillä puolalaiset ovat antaneet maansa ruotsalaisille sitä lupausta
vastaan, että heidän sallitaan jatkaa omavaltaista elämäntapaansa…
Missä muualla voisi tapahtua tämmöistä? Mikä muu kansa auttaisi
vihollista oman maan valloittamisessa? Mikä muu kansa olisi tällä
tavoin hylännyt kuninkaansa, ei siksi, että hän oli hirmuvaltias ja teki
pahoja töitä, vaan siksi, että tuli toinen voimakkaampi?… Mitä tällä
kansalla on? Mainittakoon vaikkapa vain yksi ainoa hyve: vakavuus,
kestävyys, äly, kohtuullisuus? Mitä sillä on? Hyvä ratsuväki — niin,
se kyllä, mutta ei mitään muuta… Niin olivat numidialaisetkin ja
gallialaiset, kuten roomalaiset historiankirjoittajat kertovat, kuuluisia
hyvästä ratsuväestään, mutta missä ovat ne nyt? Hävinneet he ovat
niinkuin täytyy hävitä tämänkin kansan. Ken tahtoo puolalaiset
pelastaa, hän hukkaa vain aikaansa, sillä he itse eivät tahdo
pelastua… Vain mielenvikaisia, väkivallantekijöitä, ilkiöitä ja
pettureita on tämän maan asukkaina.

Lisola ei väittänyt vastaan. Sensijaan hän kysäisi äkkiä:

— Herra Weyhard, oletteko katolilainen? Wrzeszczowicz joutui

hämilleen.

— Olen kyllä, teidän ylhäisyytenne! — vastasi hän.

— Kuulin Wielunissa, että on niitä, jotka kehoittavat hänen

majesteettiaan Kaarle Kustaata valtaamaan Jasnogorin luostarin…
Onkohan se totta?

— Teidän ylhäisyytenne, luostari on lähellä Sleesian rajaa, ja Jan

Kasimir voi saada sieltä helposti apujoukkoja. Meidän on vallattava
se estääksemme häntä toimimasta… Minä itse ensimmäisenä
kiinnitin siihen huomiota, ja hänen majesteettinsa on uskonut minulle
tämän tehtävän.

Tässä Wrzeszczowicz äkkiä keskeytti puheensa muistaen

Kmicicin, joka istui huoneen toisessa päässä, Hän meni nopeasti
hänen luokseen ja kysyi:

— Herra ritari, ymmärrättekö saksaa?

— En sanaakaan! — vastasi Andrzej.

— Sepä vahinko! Tarkoituksemme oli pyytää teitä kanssamme

puhelemaan.

Hän palasi taas Lisolan luo.

— Täällä on vieras aatelismies, — sanoi hän, — mutta hän ei

ymmärrä sanaakaan saksaa, niin että voimme puhua vapaasti.

— Minulla ei ole mitään salaisuuksia, — vastasi Lisola, — mutta

koska olen itsekin katolilainen, niin en haluaisi pyhää paikkaa noin
häväistävän… Olen varma siitä, että hänen majesteetillaan keisarilla
on samanlaiset tunteet, ja siksi aion pyytää hänen majesteettiaan
kuningasta säästämään munkkeja. Älkää kiiruhtako valtaamaan
luostaria ennenkuin asiasta tulee uusi päätös.

— Minulla on tarkat, vaikkakin salaiset ohjeet. Voin vakuuttaa

teidän ylhäisyydellenne, että pyhää paikkaa ei millään tavoin
häväistä. Minä olen katolilainen…

Lisola naurahti ja kysyi leikillään:

 — Mutta kurkistatte kaiketi sentään munkkien aarrekammioon, vai
kuinka?

— Se on mahdollista, — vastasi, Wrzeszczowicz. — Pyhä Neitsyt

ei tarvitse priorin arkussa olevia taalereita. Koska kaikki maksavat
veroa, niin maksakoot munkitkin.

— Entä jos he panevat vastaan? Wrzeszczowicz purskahti

nauramaan:

— Tässä maassa ei kukaan pane vastaan, ja nyt ei enää voikaan

— nyt on myöhäistä!

— Myöhäistä on, — toisti Lisola.

Siihen keskustelu päättyi. Illallisen syötyään he lähtivät matkaan.

Kmicic jäi yksin. Tämä yö oli pahin kaikista, mitä hän oli viettänyt
lähdettyään Kiejdanysta.

Kuunnellessaan Weyhard Wrzeszczowiczin sanoja hänen oli

kaikin voimin hillittävä itseään, ettei olisi huudahtanut hänelle:
»Valehtelet, koira!» ja hyökännyt hänen päälleen sapeli kädessä.
Ettei hän sitä tehnyt, johtui vain siitä, että hän, valitettavasti, tunsi
muukalaisen sanoissa sittenkin piilevän totuuden, kamalan ja
polttavan kuin tuli, mutta kieltämättömän.

— Mitä minä olisin hänelle voinut sanoa? — kysyi hän itseltään. —

Mitä todisteita esittää?… Totta hän puhui!… Tuo keisarin lähettiläskin
myönsi, että kaikki on jo lopussa ja kaikki puolustus myöhäistä.

Kmicic kärsi kenties senkin takia niin suuresti tuosta sanasta

»myöhäistä», että se oli tuomio, ei vain isänmaalle, vaan myös
hänen yksityiselle onnelleen. Hän oli jo tarpeeksi saanut kärsiä.
Hänen voimansa olivat lopussa, sillä viikkokausiin hän ei ollut kuullut
muuta kuin »Kaikki on mennyttä, ei ole enää tilaisuutta, on jo
myöhäistä!» Ei yksikään toivon säde ollut missään langennut hänen
sieluunsa.

Koko yön hän oli kuumeessa. Oli hetkiä, jolloin hän luuli
auttamattomasti sairastuvansa. Vihdoin alkoi päivä sarastaa. Kmicic
nousi vuoteeltaan ja meni ulos.

Valo kamppaili vielä pimeyden kanssa. Pilvet keräytyivät pitkiksi

kaistaleiksi läntiselle taivaalle, mutta itäpuoli oli pilvetön. Taivaalla
vilkkui tähtiä. Kmicic herätti miehensä, pukeutui pyhäasuun, sillä oli
sunnuntai, ja lähdettiin matkaan.

Unettoman yön jälkeen Kmicic oli uupunut ruumiillisesti ja

henkisesti. Tuo kalpea ja raikas syysaamu ei haihduttanut murhetta,
joka jäyti hänen sydäntään. Toivo hänen sydämessään sammui kuin
lamppu, josta öljy oli lopussa. Mitä tuopi hänelle tämä päivä? Ei
mitään! Samat tuskat ja saman epätoivon! Mielen ahdistus ei
vähene.

Päivä valkeni yhä enemmän, vaalea taivas muuttui viheriäiseksi ja

kellertäväksi, ja kaukana taivaanrannalla alkoi eräs kohta niin
välkkyä, että silmiä huikaisi.

Hänen miehensä, jotka olivat alkaneet laulaa, vaikenivat ja

katselivat sinnepäin. Viimein Soroka sanoi:

— Ihmeellistä! Tuolla on länsi, mutta näyttää ihan kuin aurinko

nousisi sieltä.
 Todellakin tuo valo, joka ensin oli näyttänyt vain pisteeltä, alkoi
kasvaa, ja siitä muodostui kehä, joka vielä suureni. Oli kuin joku olisi
ripustanut taivaalle hyvin ison, valoa säteilevän tähden.

Kmicic ja hänen miehensä katselivat hämmästyneinä tätä

valoilmiötä ymmärtämättä mitä oli heidän edessään.

He huomasivat talonpojan ajavan tietä. Kun Kmicic kääntyi

katsomaan häntä, huomasi hän miehen ottavan lakin päästään ja
rukoilevan valoon päin kääntyneenä.

— Mikä tuolla välkkyy? — kysyi Andrzej mieheltä.

— Jasnogorin kirkko!-vastasi talonpoika.

— Ylistetty olkoon Pyhä Neitsyt! — huudahti Kmicic ottaen hatun

päästään.. Hänen seuralaisensa paljastivat myös päänsä.

Niin monien päivien sieluntuskien ja epäilysten jälkeen Andrzej

äkkiä tunsi itsessään tapahtuvan ihmeellisen muutoksen. Heti kun
hän kuuli sanat »Jasnogorin kirkko», katosi murhe hänen mielestään
aivan kuin joku olisi poistanut sen kädellään.

Hänet valtasi jonkinmoinen käsittämätön pelko ja samalla suuri,

pyhä riemu. Tuosta temppelistä, joka kukkulallaan kimalteli
nousevan auringon säteissä, säteili Kmiciciä vastaan toivoa,
jommoista hän ei ollut pitkään aikaan tuntenut, varmuutta, jota hän
niin kauan oli turhaan etsinyt, lannistumatonta voimaa, johon hän
tahtoi turvautua. Häneen tuli kuin uutta elämää, ja se alkoi veren
mukana kiertää hänen suonissaan. Hän hengähti syvään kuin sairas,
joka herää kuumehoureista.
 Mutta kirkko välkkyi yhä kirkkaampana aivan kuin olisi koonnut
itseensä kaikki auringon säteet. Kmicic ei pitkään aikaan voinut
kääntää siitä pois katsettaan. Hänen miestensäkin kasvot tulivat
vakaviksi.

Äkkiä läpi tyynen ilman kajahti kirkonkellon kumahdus.

— Alas hevosen selästä!-huusi Andrzej.

Kaikki hyppäsivät alas satulasta ja polvistuivat rukoilemaan.

Kmicic lausui ääneen rukouksen sanat, ja sotamiehet toistivat niitä
yhteen ääneen. Ohi ajavat talonpojat yhtyivät heihin, ja joukko kasvoi
yhä.

Kun rukous päättyi, lähti Andrzej miehineen jalkaisin eteenpäin,

taluttaen hevosiaan ja laulaen. Andrzej kulki niin kevyesti kuin
hänellä olisi ollut siivet hartioilla. Tien käänteissä kirkko väliin katosi
näkyvistä, väliin tuli taas näkyviin. Näin he kulkivat kauan. Kirkko,
luostari ja sen muurit alkoivat näkyä yhä selvempinä ja kasvoivat yhä
suuremmiksi. Viimein näkyi kaukaa kaupunkikin ja kukkulan juurella
taloja ja mökkejä, jotka valtavan kirkon rinnalla näyttivät pieniltä kuin
linnunpesät.

Oli sunnuntai. Auringon noustua tie täyttyi ajopeleillä ajavista ja

jalkamiehistä, jotka olivat matkalla jumalanpalvelukseen. Korkeista
torneista alkoivat soida suuremmat ja pienemmät kirkonkellot
täyttäen ilman soinnillaan. Tuossa näyssä ja kellojen kuminassa oli
jotakin majesteetillista ja samalla tyyntä. Tämä maapala Jasna
Góran luona oli kokonaan toisenlainen kuin muu maa.

Väkijoukko keräytyi kirkon seinien luo. Mäen alla seisoi satoja

erilaisia ajopelejä. Ihmisten puheen sorina sekaantui hevosten
hirnuntaan. Kauempana oikealla, mäelle johtavan valtatien varrella
oli kokonaisia rivejä kojuja, joissa myytiin metallisia ja vahasta
tehtyjä uhrilahjoja, kynttilöitä, pyhimysten kuvia ja ristejä.
Ihmisjoukko lainehti vapaasti paikalla.

Portit olivat levällään; jokainen tuli ja meni vapaasti mielensä

mukaan. Muureilla tykkien luona ei ollut sotamiehiä. Itse paikan
pyhyys näytti suojelevan kirkkoa ja luostaria. Kenties munkit myös
luottivat Kaarle Kustaan kirjeisiin, jotka takasivat heille
turvallisuuden.
YHDESTOISTA LUKU.

Muurin portilta talonpojat ja aateliset, eri seutujen asukkaat, kaiken

ikäiset ja säätyiset ihmiset ryömivät kirkkoon polvillaan, laulaen
hengellisiä lauluja. Tämä virta kulki sangen hitaasti ja pysähtyen
tavan takaa kapeammissa kohdissa. Laulujen ja rukousten lomassa
kumarsivat kulkijat painaen otsansa maahan. Silloin kuuluivat vain
kerjäläisten anovat äänet; nämä istuivat ihmisvirran kummallakin
puolen ja paljastivat nähtäviksi rujot jäsenensä. Heidän
uikutukseensa sekaantuivat lanttien kilahdukset, kun ne putoilivat
läkki- ja puuastioihin. Ja uudelleen lähti päitten virta kulkemaan
eteenpäin ja laulut alkoivat taas kaikua.

Sikäli kuin virta läheni kirkon ovea, kasvoi hartaus ja muuttui

hurmioksi. Kaikkialla näkyi ylöspäin kohotettuja käsiä, taivaaseen
luotuja silmiä, innostuksesta kalvenneita tahi rukouksen vääristämiä
kasvoja.

Säätyerotus katosi kokonaan. Sekaisin olivat siinä talonpoikain

viitat ja aatelisten vaipat, sotamiesten nutut ja porvarien keltaiset
takit.
 Kirkon ovella tungos vielä kasvoi. — Ihmisten ruumiit eivät enää
olleet virta, vaan silta niin tiivis, että olisi voinut kulkea päitä ja
olkapäitä myöten koskematta maahan. Ei riittänyt ilmaa
hengitettäväksi eikä tilaa ruumiille, mutta henki, joka heitä elähdytti,
teki heidät lujiksi kuin rauta. Jokainen rukoili, ei kukaan ajatellut
mitään muuta. Jokaisen kannettavana oli koko tuon joukon paino,
mutta ei kukaan sortunut, vaan tuhansien likistämänä tunsi voimansa
kasvavan tuhatkertaisiksi ja sen voiman avulla tunkeutui eteenpäin
rukoukseen vaipuneena, innostuksen hurmiossa.

Kmicic oli miehineen ensimmäisten joukossa, ja he olivat myös

kirkossa ensimmäisiä. Virta painoi hänet sitten ihmeitätekevään
kappeliin, jossa kaikki lankesivat kasvoilleen itkien ja suutelivat
haltioituneina lattiaa. Niin teki myös Andrzej, ja kun hän vihdoin
uskalsi kohottaa päänsä, niin hänet täytti semmoinen ilon ja onnen,
mutta samalla myös pyhän vavistuksen tunne, että hän oli pyörtyä.

Kappelissa vallitsi punertava valohämy, jota alttarin luona

liekehtivät kynttilät eivät kyenneet sanottavasti haihduttamaan.
Värillistä valoa tuli ikkunoittenkin kautta, ja kaikki tuo punainen,
sinipunerva, kultainen ja tulenkeltainen välke väreili seinillä ja sen
veistoksilla ja painautui nurkkien pimentoon, josta hahmottui näkyviin
oudon näköisiä, aivan kuin uneen vaipuneita esineitä. Salaperäiset
valon pilkahdukset ja varjot sulautuivat pimeyteen niin huomaamatta,
että kaikki ero valon ja pimeyden välillä katosi. Alttarin kynttilöillä oli
kultaiset kehät liekin ympärillä. Suitsutusastioista pöllähteli savu
purppuranpunaisina pilvinä. Uhritoimitusta suorittavan munkin valkea
puku heijasteli hillittyjä sateenkaaren värejä. Kaikki tämä oli puolittain
näkyvää, puolittain peitettyä, ylimaailmallista — valojen ja varjojen
häilyntä ei ollut tästä maailmasta, vaan salaperäistä, mystillistä,
pyhää, rukouksen ja hartauden kyllästämää.
 Kirkon päälaivasta kuului ihmisäänten sorina kuin suuren meren
kaukainen pauhu, mutta täällä vallitsi syvä hiljaisuus, jonka keskeytti
vain messupapin ääni.

Munkin laulua säestivät urut, joiden sävelet olivat lempeitä ja

suloisia kuin enkelien harpun äänet. Väliin ne olivat kuin veden
lirinää lähteestä, väliin putoilivat hiljaa ja tiheään kuin kevätsade.

Mutta äkkiä alkoivat rämistä torvet ja rummut — ja kaikki sydämet

vavahtivat.

Verho jumalankuvan edestä avautui, ja jalokivien kimmellys lähetti

valovirran alas rukoilijoitten päiden päälle.

Nyyhkytyksiä, itkua ja huudahduksia kuului yli kappelin.

— »Salve Regina», — huusivat aatelismiehet, — »monstra Te

esse matrem». Talonpojat taas huusivat: »Pyhä Neitsyt! Jumalan äiti!
Taivaan kuningatar! Pelasta, auta, lohduta, armahda meitä!»

Ja kauan kaikuivat nämä huudot sekä naisten nyyhkytykset,

onnettomien valitukset, sairaitten ja raajarikkojen pyynnöt, että ihme
tapahtuisi.

Kmicic oli melkein tajuton. Hän tunsi vain edessään

äärettömyyden, jota hän ei voinut ymmärtää eikä saavuttaa, mutta
jonka edestä kaikki muu hävisi. Mitä olivat epäilyt tämän varmuuden
rinnalla, joka oli suurempi kuin että se saattoi mahtua hänen
olemukseensa, mitä olivat onnettomuudet tämän lohdutuksen
rinnalla, mitä oli ruotsalainen sotavoima tämän turvan rinnalla, mitä
inhimillinen pahuus tämmöisen suojelijan rinnalla?
 Hän lakkasi ajattelemasta, ja kaikki muuttui hänessä vain
tunteeksi. Hän unhotti kaiken, lakkasi tietämästä kuka hän oli ja
missä hän oli… Hänestä tuntui, että hän oli kuollut, että hänen
sielunsa lensi urkujen sävelten kantamana, sekaantui suitsutuksen
savuun. Kätensä, jotka olivat tottuneet käyttämään miekkaa ja
vuodattamaan verta, hän kohotti ylöspäin innostuksen vallassa.

Sillä välin oli messu loppunut. Andrzej ei tietänyt itsekään, miten

hän jälleen oli joutunut kirkon päälaivaan. Pappi saarnatuolissa
puhui, mutta Kmicic ei pitkään aikaan siitä mitään kuullut eikä mitään
ymmärtänyt aivan niinkuin unesta herännyt ihminen ei heti huomaa,
missä uni loppuu ja todellisuus alkaa.

Ensimmäiset sanat, jotka hän tajusi, kuuluivat: »Täällä sydämet

muuttuvat ja sielut puhdistuvat, eikä ruotsalainen voi tätä voimaa
voittaa, eivät myös voi pimeässä vaeltavat sammuttaa totuuden
valoa!»

— Amen! — sanoi Kmicic itsekseen ja alkoi lyödä rintaansa.

Hänestä tuntui nyt, että hän oli tehnyt suuren synnin luullessaan, että
kaikki oli jo hukassa ja että ei ollut mitään toivoa.

Jumalanpalveluksen päätyttyä hän pysähdytti ensimmäisen

kohtaamansa munkin ja ilmoitti tahtovansa puhutella prioria asiassa,
joka koski kirkkoa ja luostaria.

Priori otti hänet vastaan heti. Hän oli jo iäkäs mies, elämänsä
iltaan kallistumassa. Hänen kasvoissaan oli harvinaisen rauhallinen
ilme. Tuuhea, musta parta ympäröi kasvoja, sinisissä silmissä oli
läpitunkeva katse. Valkeassa puvussaan hän muistutti pyhimystä.
Kmicic suuteli hänen hihaansa, priori laski kätensä hänen päänsä
päälle ja kysyi, kuka hän oli ja mistä tuli.
 — Tulen Samogitiasta, — vastasi Andrzej, palvelemaan Pyhää
Neitsyttä, onnetonta isänmaata ja hylättyä kuningasta, joita jokaista
vastaan olen rikkonut, minkä kaiken tarkemmin selitän pyhässä
ripissä, jonka pyydän saada jo tänään tahi huomenna, sillä katumus
rikosteni johdosta ahdistaa minua. Oikean nimeni sanon teille,
kunnioitettava isä, myös silloin rippisalaisuutena, mutta en muuten,
sillä ihmiset vihaavat minua ja voisivat olla haitaksi parannukselleni.
Ihmisten edessä on nimeni Babinicz omistamani maatilan mukaan,
joka on vihollisen vallassa. Mutta minä tuon tärkeän tiedon, jota
pyydän teitä, kunnioitettava isä, kärsivällisesti kuuntelemaan, sillä se
koskee tätä pyhäkköä ja luostaria.

— Lausun iloni aikomuksestanne parantaa elämänne, — sanoi

priori
Kordecki. — Ripin saatte ensi tilassa, ja nyt olen valmis
kuuntelemaan.

— Paljon olen matkannut, — sanoi Kmicic, — paljon nähnyt ja

itseäni surulla kiduttanut… Kaikkialla on vihollinen voimistunut,
kaikkialla nostavat vääräuskoiset päätään, vieläpä katolilaisetkin
siirtyvät vihollisen leiriin. Menestyksestä ylpistyneenä vihollinen nyt
aikoo saastaisella kädellään käydä Jasna Góran kimppuun.

— Mistä olette saanut sen tiedon? — kysyi priori Kordecki.

— Olin viime yön Kruszynissa. Sinne saapuivat Weyhard

Wrzeszczowicz ja keisarin lähettiläs Lisola, joka oli matkalla
Brandenburgin hovista Ruotsin kuninkaan luo.

— Ruotsin kuningas ei ole enää Krakovassa, — sanoi pappi

katsoen terävästi Kmiciciä silmiin.