Lift Your Impact: Transform Your

Mindset, Influence, and Future to

Elevate Your Work, Team, and Life
Richard Newman
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/lift-your-impact-transform-your-mindset-influence-and
-future-to-elevate-your-work-team-and-life-richard-newman-2/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Lift Your Impact: Transform Your Mindset, Influence,

and Future to Elevate Your Work, Team, and Life Richard
Newman

https://ebookmass.com/product/lift-your-impact-transform-your-
mindset-influence-and-future-to-elevate-your-work-team-and-life-
richard-newman/

Elevate Your Team: Empower Your Team to Reach Their

Full Potential and Build a Business That Builds Leaders
Robert Glazer

https://ebookmass.com/product/elevate-your-team-empower-your-
team-to-reach-their-full-potential-and-build-a-business-that-
builds-leaders-robert-glazer/

Work on Your Game: Use the Pro Athlete Mindset to

Dominate Your Game in Business, Sports, and Life Dre
Baldwin

https://ebookmass.com/product/work-on-your-game-use-the-pro-
athlete-mindset-to-dominate-your-game-in-business-sports-and-
life-dre-baldwin/

The Worthy Mind: Transform Your Mindset. Strengthen

Self-Worth Meadow Devor

https://ebookmass.com/product/the-worthy-mind-transform-your-
mindset-strengthen-self-worth-meadow-devor/
Work Your Money, Not Your Life: How to Balance Your
Career and Personal Finances to Get What You Want Roger
Ma & Jennifer Ma [Ma

https://ebookmass.com/product/work-your-money-not-your-life-how-
to-balance-your-career-and-personal-finances-to-get-what-you-
want-roger-ma-jennifer-ma-ma/

Change Your Thinking to Change Your Life Kate James

https://ebookmass.com/product/change-your-thinking-to-change-
your-life-kate-james/

Everyone Wants to Work Here: Attract the Best Talent,

Energize Your Team, and Be the Leader in Your Market
Maura Thomas

https://ebookmass.com/product/everyone-wants-to-work-here-
attract-the-best-talent-energize-your-team-and-be-the-leader-in-
your-market-maura-thomas/

The Genius Habit How One Habit Can Radically Change

Your Work and Your Life Laura Garnett

https://ebookmass.com/product/the-genius-habit-how-one-habit-can-
radically-change-your-work-and-your-life-laura-garnett/

Tomorrow's Lawyers: An Introduction to your Future

(Third Edition) Richard Susskind

https://ebookmass.com/product/tomorrows-lawyers-an-introduction-
to-your-future-third-edition-richard-susskind/
 Praise for Lift Your Impact and Richard Newman

I first encountered the unique concepts covered in Lift Your Impact four
years ago when I attended a course Richard was hosting.
Having attended countless professional developmental courses, I can
genuinely say that in all those years I’ve never witnessed a method that is
so transformative. At the start of the event, several people felt unable to
articulate a short introduction. Yet two days later, the very same people
were enjoying delivering impactful presentations with credibility and con-
fidence; the difference was breathtaking!
The insight I personally gained from those two days fundamentally
lifted my own behavior, and I’ve been a committed advocate ever since.
Further, the techniques and skills Richard teaches have become central to
the way we communicate as a company.
I’m therefore delighted that Richard has captured the essence of that
remarkable course in this book, covering everything from storytelling and
delivery style, to mindset and messaging. Whether you’re a seasoned exec-
utive or just starting out, Lift Your Impact will make a tangible difference to
your confidence and ability to inspire and influence people in an impact-
ful way.
—Marcus Davidson, Senior Talent Enablement
Architect, Mimecast

Richard brings high energy, new insights, and a relatable approach to story-
telling that our teams were using immediately, impacting our organization’s
culture and performance.
—James Blake, COO of Mazars USA

The techniques Richard teaches are world class. He electrified our team
and helped to increase our results.
—Ait Voncke, CEO Aviv Group

Newman_Text.indd 1 3/6/23 3:39 PM

 Richard Newman is one of the most thoughtful and incredibly creative
teachers of communication I’ve come across in my career.
—David Murray, Director of Professional
Speechwriters Association, USA, award-winning
journalist, and bestselling author

Richard and his team’s expertise in leading inspired, instructional, and indi-
vidualized coaching to the Faraday Institution’s scientific community has
been pivotal in equipping our researchers to present their academic work
with creativity, with confidence, and for maximum impact. Many have
gone on to win awards for their high-quality scientific presentations whilst
still early in their career. What a gift!
—Fran Long, Head of Training and Talent
Development at the Faraday Institution

Richard is a genuinely talented and inspirational individual, so it’s exciting

to think that content from the expert courses he and his team have deliv-
ered for us over the last five years are going to be in print, available for the
world to benefit.
—Cathy Dennard, Group Director,
ALDI Global Sourcing

Richard delivers transformational change in how people communicate. It

is incredible to observe.
—Di MacDonald, Director of Learning and
Development at SJP, formerly Head of Learning at
Apple and Expedia

Newman_Text.indd 2 3/6/23 3:39 PM

 LIFT
YOUR
IMPACT

Newman_Text.indd 1 3/6/23 3:39 PM

 This page intentionally left blank

Newman_Text.indd 2 3/6/23 3:39 PM

 LIFT
YOUR
IMPACT
Transform Your Mindset,
Influence, and Future to Elevate
Your Work, Team, and Life

RICHARD NEWMAN

New York Chicago San Francisco Athens London

Madrid Mexico City Milan New Delhi
Singapore Sydney Toronto

Newman_Text.indd 3 3/6/23 3:39 PM

Copyright © 2023 by Richard Newman. All rights reserved. Except as permitted under the United States Copy-
right Act of 1976, no part of this publication may be reproduced or distributed in any form or by any means, or
stored in a database or retrieval system, without the prior written permission of the publisher.

ISBN: 978-1-26-508636-7
MHID: 1-26-508636-2

The material in this eBook also appears in the print version of this title: ISBN: 978-1-26-508614-5,
MHID: 1-26-508614-1.

eBook conversion by codeMantra

Version 1.0

All trademarks are trademarks of their respective owners. Rather than put a trademark symbol after every occur-
rence of a trademarked name, we use names in an editorial fashion only, and to the benefit of the trademark owner,
with no intention of infringement of the trademark. Where such designations appear in this book, they have been
printed with initial caps.

McGraw Hill eBooks are available at special quantity discounts to use as premiums and sales promotions or for
use in corporate training programs. To contact a representative, please visit the Contact Us page at www.mhpro-
fessional.com.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Newman, Richard, author.

Title: Lift your impact : transform your mindset, influence and future to elevate your work, team, and life / by
Richard Newman.
Description: New York : McGraw Hill, [2023] | Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2023001125 (print) | LCCN 2023001126 (ebook) | ISBN 9781265086145 (hardback) | ISBN
9781265086367 (ebook)
Subjects: LCSH: Attitude (Psychology) | Body language. | Social interaction. | Success. | Self-realization.
Classification: LCC BF327 .N496 2023 (print) | LCC BF327 (ebook) | DDC 158.1—dc23/eng/20230309
LC record available at https://lccn.loc.gov/2023001125
LC ebook record available at https://lccn.loc.gov/2023001126

TERMS OF USE

This is a copyrighted work and McGraw-Hill Education and its licensors reserve all rights in and to the work. Use
of this work is subject to these terms. Except as permitted under the Copyright Act of 1976 and the right to store
and retrieve one copy of the work, you may not decompile, disassemble, reverse engineer, reproduce, modify,
create derivative works based upon, transmit, distribute, disseminate, sell, publish or sublicense the work or any
part of it without McGraw-Hill Education’s prior consent. You may use the work for your own noncommercial
and personal use; any other use of the work is strictly prohibited. Your right to use the work may be terminated if
you fail to comply with these terms.

THE WORK IS PROVIDED “AS IS.” McGRAW-HILL EDUCATION AND ITS LICENSORS MAKE NO
GUARANTEES OR WARRANTIES AS TO THE ACCURACY, ADEQUACY OR COMPLETENESS OF
OR RESULTS TO BE OBTAINED FROM USING THE WORK, INCLUDING ANY INFORMATION THAT
CAN BE ACCESSED THROUGH THE WORK VIA HYPERLINK OR OTHERWISE, AND EXPRESSLY
DISCLAIM ANY WARRANTY, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO IMPLIED
WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR A PARTICULAR PURPOSE. McGraw-Hill
Education and its licensors do not warrant or guarantee that the functions contained in the work will meet your
requirements or that its operation will be uninterrupted or error free. Neither McGraw-Hill Education nor its
licensors shall be liable to you or anyone else for any inaccuracy, error or omission, regardless of cause, in the
work or for any damages resulting therefrom. McGraw-Hill Education has no responsibility for the content of any
information accessed through the work. Under no circumstances shall McGraw-Hill Education and/or its licen-
sors be liable for any indirect, incidental, special, punitive, consequential or similar damages that result from the
use of or inability to use the work, even if any of them has been advised of the possibility of such damages. This
limitation of liability shall apply to any claim or cause whatsoever whether such claim or cause arises in contract,
tort or otherwise.
 DEDICATION

To Gemma. For 20 years you have shown me how to light up a room

through your presence, how to heal people through listening and car-
ing, and how to smile and thrive through challenges. You embody Lift.

To Max and Ted, my two incredible children. You motivate and inspire
me every day to lift myself and others, to be the best version of myself
for you.

To my team at Body Talk, I thank you with all my heart for support-
ing my vision, lifting our clients and each other every day. You walk the
talk of Lift in every interaction. You are a blessing to work with.

To my clients, it has been a magnificent experience to witness your

path and to see you elevate the people around you. I am deeply grateful
for this opportunity to impact your life. You have impacted mine more
than you can imagine.
To my agent and publisher, thank you for believing in me and Lift Your
Impact. To my editor, Cheryl, thank you for lifting my words into more
powerful messages, and shaping my thoughts to give the reader the
greatest book possible.

To you, the reader, thank you for coming on this journey. You have
opened your mind to explore new possibilities and expand your poten-
tial. You have given me the gift to mentor you toward a lifted future.

Newman_Text.indd 5 3/6/23 3:39 PM

 This page intentionally left blank

Newman_Text.indd 6 3/6/23 3:39 PM

 CONTENTS

Introduction xi
What Is Lift? xii
What Is Your Legacy? xiii
Why Do You Need the Power of Lift Right Now? xiii
How Did Lift Come to Be? xv
How Is Lift Different from Other Methods? xvii
What Can Lift Do for You? xvii

PART 1: LIFT YOUR MINDSET

1 Lift Your Values 3
Find Your Internal Validation 4
Motivation from Within 5
The Power of Self-Determination 6
Discover Your Values 8
Anchor Your Greatest Mindset with Code Words 12
2 Lift Your Vision 15
The Hero’s Journey 16
The Power of Inception 18
Storytelling and Your Mind 19
The Five Key Elements of Storytelling 22
Putting All the Pieces of Your Vision Story Together 45

vii

Newman_Text.indd 7 3/6/23 3:39 PM

 viii Contents

3 Lift Your Potential 49

Grow, or Life Will Make You Grow 49
Expanding Your Potential 50
What Are Archetypes? 51
The Six Archetypes of Lift 52
Living Out All Six Archetypes of Lift 79
Connecting with Each Archetype 80
Beware of Your Favorites 81
Archetypes in Your Environment 84
Practice Living with Your Archetypes 86
Connect with Your Lifted Self: Daily Routine and Rituals 87
Releasing Your Old Story: The Hero’s Death and Rebirth 89

PART 2: LIFT YOUR INFLUENCE

4 Lift Your Storytelling 99
The Hero and the Mentor 99
Avoid the Dynamic of the Hero, the Villain, and the Victim 106
Using the PRO System for Daily Storytelling 109
The PRO System for Business 115
The PRO System for Friends and Family 116
Putting the PRO System into Action in Your Life 117
5 Lift Your Stakeholders 121
Building Trust 122
Asking Great Questions 124
Listening Deeply 132
See Their Greatness 138
6 Lift Your Message 141
PITCH: How to Make Complex Messages
Compelling and Powerful 141

Newman_Text.indd 8 3/6/23 3:39 PM

 Contents ix

7 Lift Your Presence 153

Connecting Beyond Words 153
The Importance of Congruence 156
The Importance of Emotional Intention 157
The Importance of Body Language 159
Techniques for On-Screen Presence 171

PART 3: LIFT YOUR FUTURE

8 Lift Your Performance 177
Understanding Your Monkey Mind 177
Techniques for Becoming the Best Version of You 179
Slay the Dragon 185
9 Lift Your Momentum 193
Refusal of the Return 193
Two Versions of the Future 194
Get in the CAR 195
Visualizing Your New Future 207
Get Ready to See Your Future 209
Books for Further Reading 213
Notes 215
Index 219

Newman_Text.indd 9 3/6/23 3:39 PM

 This page intentionally left blank

Newman_Text.indd 10 3/6/23 3:39 PM

 INTRODUCTION

R ecently, I went to see an incredible concert at Wembley Stadium in

London. The trek to get there was exhausting. Many of the trains had
been canceled, leaving thousands of people to battle their way through
hours of heavy traffic. Some even abandoned their cars miles from the
venue and walked the rest of the way. The weather was cold and blustery;
yet people arrived feeling hot and sweaty. By the time the show began, the
audience was frustrated and exhausted.
Then one person with a guitar walked onstage, and 80,000 people were
lifted.
The upbeat music pulsed through our hearts. The words flowed
through our minds. The audience connected as one, in joyful song, and
began lifting each other with warm smiles and arms on shoulders.
As I stood there, cheering with the crowd, I was struck by a memory of a
concert at the same venue 25 years earlier when, in my youthful exuberance,
I had taken it upon myself to start “the wave.” My friends claimed it would
never work, amused by my belief that I could lift a whole stadium. After all,
how could I get tens of thousands of people to act? On my first attempt, I
only encouraged four other people to wave and cheer. It was dishearten-
ing, but I tried again. The second time, ten of us waved in unison. My friends
suggested it was hopeless, but I kept on. On the third attempt, about forty
people joined in. I began to wonder how long it might take to get the whole
stadium involved. The night could be over before we reached the people in
xi

Newman_Text.indd 11 3/6/23 3:39 PM

 xii Introduction

the stand next to ours, but I persisted. On the fourth attempt, the wave went
halfway around the stadium, with thousands of people celebrating.
When the wave stopped, the people around me looked my way, as if
to say, “Will you lead us again?” They sensed that victory was near. I called
out, “Three, two, one, go!” and the wave went around the entire stadium
six times. Even the people standing on the middle of the pitch joined in.
It was an incredible feeling, to create a ripple effect of positive vibes that
energized thousands of people. It was one of my first times experiencing
the power of Lift.

WHAT IS LIFT?

You experience Lift when you elevate yourself and the people around you
from a negative or neutral state to a more positive state. Your impact also
causes them to uplift others. Just like starting the wave, your positive intention
and influence can energize thousands of people. To have this impact in your
daily life, at work and at home, requires a toolkit of techniques that will trans-
form your mindset, your influence, and your future. You will discover each of
these techniques in this book, all of which have been proved to work through
scientific research and practical workshops with thousands of clients.
Lift is not about manipulation. This is not a gimmick. This is a funda-
mental key to elevating human connection. It’s the key that people who
inspire us use to gain incredible reactions, respect, and results.
You can become more effective in many parts of your life using Lift.
Great leaders approach important interactions with the intention of lifting
others, helping them to connect with a greater version of themselves. Lift
has been my key for decades to find success and fulfillment, deeply con-
nect with people, and help clients to do the same, all with one silver bullet.
Lasting joy, true success, purpose, and fulfillment come from lifting
those around you. That may include your family, friends, clients, boss, and
team. When you act from this intention, you will create positive waves
throughout your community and beyond, building trust and support. You
will feel lifted by these actions in return.

Newman_Text.indd 12 3/6/23 3:39 PM

 Introduction xiii

This book will help you bring your greatest self to the moments that
matter.

WHAT IS YOUR LEGACY?

Every interaction you have will influence the people whom you impact in
many ways that are beyond your field of vision. This is known as “emo-
tional contagion” and occurs with yawns, smiles, and random acts of
kindness. When you see certain behaviors in those around you, the mir-
ror neurons in your mind are fired, causing you to feel similar emotions.
Consider for a moment the number of people you have interacted with in
the last 10 years. When they left your presence, were they elevated, unaf-
fected, or frustrated? What legacy have you created?
The aim of this book is to give you the tools you need to thrive in the
key moments of your life, while empowering you to lift others. By doing so,
you will achieve more personal success and fulfillment, and together we
can tilt the world in a more positive direction. If that sounds worthwhile,
this book is for you.

WHY DO YOU NEED THE POWER OF LIFT RIGHT NOW?

When you put down the habits, comforts, and distractions of your hec-
tic life, you notice how you are living. You see your life more clearly. You
notice things you would like to change and gain clarity on who you want
to be. You have more time to take action toward creating a better future for
yourself and others.
During 2020 and 2021, worldwide pandemic lockdown prevented
people from spending time together. This time of separation was difficult,
but it also gave us an opportunity to stay at home and reflect on the life we
used to live, leading many to reconsider who they wanted to be and how
they wanted to spend their remaining time on earth. Perhaps you know
someone who chose to move into a new home, end a relationship, quit
their job, start a business, or make a major change in their life during this

Newman_Text.indd 13 3/6/23 3:39 PM

 xiv Introduction

time. There was a huge increase in the number of people seeking a more
purposeful, aligned way of living.
One element that so many craved throughout that time was connec-
tion. The internet helped us to keep in touch, but the feeling of being seen,
heard, and cared for was missing. That’s because the feeling of connection
is greater when we are physically together. We are social creatures and long
for true, meaningful relationships.
During this time, my company faced many challenges. Before the
pandemic, all our work took place in person, with 70 percent happening
overseas. With flights grounded and group gatherings banned, all of our
work was canceled. Our future income disappeared. We had an expensive
London office that we could not use. Many people on the payroll won-
dered how we would afford to keep going. I had to rethink how we served
our clients and how to look after our team. To succeed, I would need to lift
myself, my team, and our clients toward a better future.
Through speaking to our clients during this time, I discovered three
things:

1. They were struggling to feel connected and wanted more

meaningful interactions.

2. They needed to learn how to thrive under pressure. Many were

worn down, lonely, and stressed.

3. They wanted to discover more of their potential and live a more

fulfilling life.

Later, when we returned to the workplace after several years of severely

limited human interaction, there was an added challenge: People had fallen
out of practice with conversations. Rapport skills, social comfort, and con-
fidence in face-to-face communication had decreased. Imagine being pre-
vented from using a car for two years, then attempting to drive a manual
stick shift vehicle. It might feel clunky, treacherous, and alien. This was how
social contact felt for some. Actions that were once second nature felt chal-

Newman_Text.indd 14 3/6/23 3:39 PM

 Introduction xv

lenging. Perhaps you noticed this as you began to work and socialize with
people again?
Other people did not return to their workplace at all. The number of peo-
ple starting new businesses surged upward by 53 percent between 2019 and
2021 (according to data from the US Census Bureau). This was not just due to
a financial need. Many employers have struggled to hire talent back after the
pandemic, even with the promise of flexible working hours and higher pay.
When people left their jobs and refused to go back, many were seeking greater
purpose, greater fulfillment, and a desire to lift their impact on the world.
Throughout this time, my team worked with clients, corporations, and
individuals to increase their confidence, connection, and well-being, all
through applying the core intention of Lift.

HOW DID LIFT COME TO BE?

I discovered the power of Lift through observing human behavior as an

outsider. Just before my fifth birthday, my family moved into a new home,
and I changed schools. On my first day, I remember trying to speak to the
other children around me and feeling entirely ignored and alone. It felt
like I was in a glass bubble, unable to connect with them. I’ve always been
aware that I viewed the world differently, but I wasn’t sure why. It would be
another 39 years, at the age of 44, before I was diagnosed as being autistic.
This means that I see people and communication through a different lens,
and it allows me to study human interactions from a unique perspective.
I realized the power that communication could have to transform my
life at 17, when my friends and I were applying to college. My closest friend
was very intelligent and hardworking, a prime candidate for the best uni-
versities. His lifelong dream had been to study at Oxford. He passed the
entrance exam; yet he was rejected after his interview. The rejection letter
mentioned that he lacked the communication skills the university wanted.
In that moment, I realized that no matter how hard I worked or how much
I learned, I could get rejected in the most important moments of my life
unless my communication skills were exceptional.

Newman_Text.indd 15 3/6/23 3:39 PM

 xvi Introduction

Inspired by my friend’s experience and my own realizations, I began a

personal mission to overcome my challenges and master communication.
At the age of 18, I went to live in the foothills of the Himalayas to teach
Tibetan monks who wanted to connect with the outside world to speak
English. They spoke Tibetan, Nepali, and Hindi. I lived with them for six
months without having a common language. Over time, though, I discov-
ered that body language and voice techniques allowed us to communicate
very well, such that I could teach through my gestures and tone. This even-
tually led to them being able to converse in English and me to learn Nepali
in return. I was also amazed by their ability to live a joyous, lifted life, with
none of the comforts I enjoyed back home. They lived without hot running
water, reliable electricity, or a phone. Yet their faces beamed throughout
the day as they lifted each other and their community.
When I came back to England, I continued my journey of mastering
communication skills and followed my passion for entertaining people by
studying at a London acting school, where we learned how to have pres-
ence onstage, lift our impact on an audience, bring a story to life, and emo-
tionally connect with people.
I then studied decades of research by experts in communication, sto-
rytelling, and mindset. I applied everything I learned into launching Body
Talk—a training company built on the science of communication.
In 2016, my international research on nonverbal communication was
published in the scientific research journal Psychology,1 showing that small
changes in your behavior can radically improve your ratings for influence,
confidence, and leadership.
Through all these experiences, I was able to observe the essential ele-
ments of Lift. What are those elements? You will dive into each of these
throughout this book as I share with you how to lift your values, vision,
potential, storytelling, stakeholders, message, presence, performance, and
momentum.

Newman_Text.indd 16 3/6/23 3:39 PM

 Introduction xvii

HOW IS LIFT DIFFERENT FROM OTHER METHODS?

Many books in the field of communication focus on self-serving meth-

ods. Body language books often talk about lie detection, how to read oth-
ers, or how to beat someone in a negotiation. Some books on storytelling
describe how to persuade clients to give you money. Those strategies can
work in the moment, but they can also damage your relationships. When
people see through the tactics and discover negative intentions, their trust
will be broken. In contrast, when you apply Lift, you will be using storytell-
ing, body language, and mindset to lift the hearts and minds of the people
around you, with positive intentions. This will inspire and captivate them,
elevating your relationships and results. I’ll be sharing with you how this
works even in the toughest business situations.
When applied to daily communication, Lift solves self-consciousness.
It requires you to get out of your head and shift your intention to others.
You become acutely focused on them, present in the moment, and fully
connected. This removes selfishness from the interaction. You cannot truly
lift another person if you are aiming purely for personal gain.
Lift will help you to realize your full potential, get rid of the armor that
has held you back, and free you to connect with every person around you in
a more powerful and inspiring way, leaving you more successful and fulfilled.

WHAT CAN LIFT DO FOR YOU?

Lift can be used by people and organizations of all kinds. One of my clients
was a partner in a successful financial firm. She was stressed, downbeat,
and struggling to connect with people. After attending a two-day work-
shop with my team where she made the decision to implement Lift in her
life, she transformed. Six months later, her colleagues described the incred-
ible change they saw in her. She had become more productive, happier,
and more impactful at work. Her marriage had come back to life. She had
a greater connection with her children. She felt free to be her greatest self.

Newman_Text.indd 17 3/6/23 3:39 PM

Another random document with
no related content on Scribd:
 Senjälkeen hän palasi ja pysähtyi Klaaran eteen hattu ja kirja
kädessä. Klaara oli jo vetänyt langan neulan lävitse ja ruvennut
ompelemaan karkeata pitsiä polvellaan olevaan myssyyn.

— Onko tuo eläinlääkärin rouvan myssy?

— Rouva Dutkiewiczin, — oikasi Klaara.

— Niin, minä olen jo monena vuotena reunustanut kaikki hänen

myssynsä.

— No, ettekö aio puhua minulle, miksi sisarenne Teitä kiusaa?

Pikku veljenne vakuutti nimenomaan, että sisar niin tekee, ja lupasi
auttaa Teitä häntä vastaan.

Hämillään kumartui Klaara työnsä yli. Muutaman silmänräpäyksen

kuluttua vastasi hän työlästyneenä:

— Frania ei pidä työstään neulomossa, eivätkä siellä ole häneen

aivan tyytyväisiäkään. Hän hankkii ulkona kaupungilla koko joukon
tuttavia, jotka eivät häneen hyödyllisesti vaikuta.

Przyjemski puuttui puheeseen:

Hänellä on jotakin suun ympärillä ja silmissä, joka osottaa, että

hänellä on epätasainen ja hieman riidanhaluinen luonto. Hän
varmaankin tuottaa Teille monta vastenmielistä hetkeä.

— Oi, ei, ei suinkaan, — huudahti Klaara kiihkeästi. — Hän on

hyvin siivo, ja hänellä on hyvä sydän. Minua vaan suututtaa, ettei
häntä ompelu huvita… Täytyyhän hänen kumminkin oppia jotakin,
että hän sitte voi itse ansaita leipänsä. Isä ja minä olimme ajatelleet,
että hänestä pitäisi tulla ompelija, kun on niin harvoja teitä
valittavana. Mutta hän vahingottuu siitä, että noin juoksentelee
ulkona kaupungilla, enkä minä voi keksiä mitään keinoa sen
estämiseksi. Mutta sekä isä että että minä olemme siitä suutuksissa.

Klaara lausui nämä sanat allapäin ja hetkeksikään ompeluaan

keskeyttämättä. Przyjemski kuunteli tarkkaavasti hänen puhettansa,
mutta ei istuutunut ja katseli lakkaamatta kukkalavalle päin,
ikäänkuin olisi jotakin odottanut. Vihdoin havaitsi hän kiiltonappisen
pojan, joka kiiruhti suuri kukkakimppu kädessään. Przyjemski meni
häntä vastaan.

Klaara katsahti ylös, kun Przyjemski poistui, ja näki kuinka hän

käytävän päässä otti pojan kädestä kukkakimpun, kätki sen selkänsä
taakse ja sitte kiirein askelin lähestyi Klaaraa. Hänestä tuntui, että
nuo kukkaiset varmaankin olivat hänelle aiotut, ja hän teki niin
kiivaan liikkeen, että myssy ja pitsit luiskahtivat polvelta maahan.

— Przyjemski, joka nyt oli hänestä vain muutaman askeleen

päässä, läheni kiireesti, polvistui pian hänen edessään ja otti toisella
kädellään maahan pudonneet esineet, ja ojensi hänelle toisella
kädellään kukkakimpun.

Heti hän seisoi Klaaran edessä, joka peitti punastuneet kasvonsa

kukkiin.

Kimppu oli kiireessä koottu ja sidottu, mutta kukkaset olivat

kauniita ja tuoreita. Niiden lumoava tuoksu ja loistavat värit sulivat
Klaaran mielikuvituksessa samaksi tunteeksi, minkä hän oli kokenut,
kun tuo kaunis, komea mies oli hänen edessään ollut polvillaan ja
upottanut silmänsä hänen silmiinsä.
 Myöskin oli Przyjemski liikutettu, mutta voitti pian entisen
mielenmalttinsa. Istuutuessaan Klaaran viereen hän lausui:

— Ja unhottakaamme nyt kaikki kotoiset huolet ja kaikki mikä on

ilkeätä, pikkumaista ja kiduttavaa — ja turvautukaamme parempaan
maailmaan.

Ja sointuvalla, tunnevivahduksiin taipuvalla äänellä, hän alkoi

lukea:

Kuin unikuva mun armaani haipui, ma kaihosta kuolen, mun

onneni vaipui. Mun sieluni huutaa: miks’ viivyt sä maassa,
miks’ seuraa et häntä sa taivahassa, miks’ korkeuksiin sa
nousta et voi, miss’ hälle nyt koittaapi autuuden koi?

Minuutit lensivät; keltaisia ja punasia lehtiä silloin tällöin tuprusi

alas puista, auringon vinot säteet yhä lyhenivät, hopeanvalkoiset
silmukat tummassa maassa yhä pienenivät ja harvenivat. Klaara
lakkasi ompelemasta. Kädet helmassaan hän tuikkivin silmin
kuunteli.

Przyjemski luki:

Ain’ taivahan hehku vaan syöntä kalvoi, vaikk’ei liekkiä

tuntenut pinta. Ja safiirin loisto nyt silmissä valvoi, ja
kiivaammin aaltoili rinta.

Klaaran hengitys muuttui miltei läähättäväksi. Oliko se unta? Oliko

hän kuollut ja jo paradiisissa? Kukkakimpusta, joka oli hänen
vieressään, kohosi hurmaava tuoksu. Hänen toisella puolellaan luki
kaunis, liikutuksesta värähtelevä ääni:
 On hetkinen, jolloin kuu ei oo noussut, ei leivonen laula, ei
orava kiiku, kun puiden oksat ei tuulessa liiku ja hiljemmin
pulppuvi puro…

Lehtisiä vaipui maahan siellä täällä puista, lehtikuja hengitti lepoa

ja rauhaa, ja hämärä alkoi laskeutua. Hän luki:

Voi kuinka silloin syömet hehkuu,

Voi kuinka ne kernaasti anteeks’ antaa
Ja kaikki unholan virtahan kantaa…

Minuutit lensivät; runo läheni loppuansa. — Petetty oli paennut

»kuin unikuva», rakastaja valittelee, kun on armaansa kadottanut:

Leivonen laulaa ja lähde kiehuu, ne hänestä kertoo — sen

sieluni kuulee, ja tuskissaan se kuolevan luulee…

Przyjemski nosti silmänsä ja katsahti Klaaraan. Kaksi suurta

kyyneltä kimalti hänen silmäripsissään.

Hitaalla liikkeellä ojensi Przyjemski käsivartensa ja pani kätensä

hänen käteensä. Klaara ei kättänsä vetänyt pois, mutta kirkkaat
kyynelpisarat vierivät hänen poskilleen, jotka punottivat kuin
rusopilvi.

— Ovatko nuo surun vai onnen kyyneleitä? — kysyi mies hiljaa.

— Onnen, — vastasi Klaara tuskin kuuluvasti kuiskaten.

Sanomattoman onnen tunne, johon kaihoa sekottui, täytti hänen

rintansa sillä hetkellä. Mutta äkkiä hän tunsi, että miehen käsivarsi
hiljaa kietoutui hänen vyötäistensä ympäri ja hän heräsi. Onneen ja
kaihoon liittyi nyt kainoutta, ja tuo tunne oli niin voimakas, että se
tunki edelliset syrjään.

Arasti ja pelästyneenä hän siirtyi pitkin penkkiä mahdollisimman

kauvas ja alkoi kiireesti silmät maahan luoden koota pitsejä ja
musliinia ompelukoriin.

— Minun täytyy mennä kotiin, — kuiskasi Klaara. Mies istui

etukumarassa, käsi polvea vastaan ja otsa kättä vastaan. Hänen
hienot hermostuneet sieramensa laajenivat ja supistuivat, ja hänen
sormensa puristivat kovasti musliinin kappaletta, mikä hänellä oli
kädessään.

Mutta tuota kesti vain lyhyen ajan. Hän pian taas voitti itsensä, ja
uudestaan pani hän kätensä hänen kädelleen, mutta tällä kertaa
miltei käskevästi.

— Ei, Te ette saa vielä mennä, me emme vielä ole lukemista

lopettaneet.

Nyt ensi kertaa havaitsi Klaara hänen äänessään jotakin

käskevää.
Yhä pitäen kättänsä Klaaran kädessä ja silmät maahan luoden istui
Przyjemski hetkisen mietteissään, ja purren keveästi huultaan. Sitte
veti hän pois kätensä ja jatkoi paljoa lempeämmällä äänellä:

— Mieleeni lakkaamatta johtuu muita runosävelmiä, jotka

vaikuttavat kuin hammasten kiristys keskellä enkelien laulua. Mutta
minun sittekin täytyy antaa Teidän niitä kuulla. Kun me yhdessä
olemme kuulleet enkelien laulua, niin kuulkaamme yhdessä myöskin
kiristystä. Miksi kuulisit sitä yksin?
 Hänen huulensa saivat ivallisen ilmeen ja ryppy tuli kulmakarvojen
välissä syvemmäksi. Hetkisen äänettömyyden jälkeen hän jatkoi:

Joku päivä sitten löysin ystäväni huoneesta runokirjan ja rupesin

uteliaisuudesta sitä selailemaan. Minä helposti opin runoja ulkoa ja
muutamia säkeitä painui mieleeni. Kuulkaa nyt oikein tarkasti!

He toisiansa niin arvostivat, ett’ rakkauttansa ei ilmaisseet.

He kasvojansa vaan katselivat kuin salaa, nuo lemmestä
nääntyneet.

Niin he vihdoin erkanivat, syömet aivan särkyneinä, kauvas

sitte kaikkosivat, tuskaa toisen tietämättä.

— Kuulitteko… he rakkautta hehkuivat, mutta elivät kaukana

toisistansa, edes aavistamatta toistensa tunteita ja siksi, että »he
toisiansa niin arvostivat. Tuo on hammasten, kiristystä ja epäsointua.
Korkein rakkaus kukkii arvonannon pohjalla; arvonanto on se
suitsutus, joka kohoaa korkeimmasta rakkaudesta. Ei mitään ole
maailmassa yksinkertaista, kaikki on monimutkaisuutta. Ettekö nyt
tahdo kauvemmaksi paeta? Ehkäpä me lopetamme »Sveitsissä».
Kuinka olenkaan Teille kiitollinen, kun olette minua tutustuttanut
tuollaisiin aarteisiin! Suurimman osan ikääni olen viettänyt
ulkomailla, ja enimmäkseen olen ulkomaan kirjallisuutta lukenut.
Mutta meidän oma kirjallisuutemme on myöskin suuremmoinen.
Olen Teiltä paljon oppinut.

Mielenliikutuksesta huolimatta purskahti Klaara sydämelliseen

nauruun.

— Te? Minulta? Mitä vielä?…Kuinka voisin opettaa jollekin

jotakin?
Stasin olen opettanut lukemaan ja kirjoittamaan, siinä kaikki.

— Mitä minulle olette opettanut, selitän Teille ehkä myöhemmin,

mutta lopettakaamme runo!

Kun menneisyytehen mieleni kiitää,

ma kuvansa näen, mutt’ pois se liitää.

Minuutit lensivät. Klaara oli jälleen ryhtynyt työhönsä, mutta se

sujui hitaasti ja huonosti.

Lukevan ääni vaikeni. Puiden takana nurmikolta olivat nyt melkein

kaikki kultaiset valopilkut kadonneet, ja sädeverkko samoin. Sen
sijaan sytytteli iltarusko soihtujaan puiden latvoihin. Alempana vallitsi
hämärä ja kukkalava, joka ennen loisti väririkkaana, lepäsi nyt
pimeänä, vain valkokukat vielä esiintyivät.

Klaara nosti valmiiksi reunustetun myssyn pystyyn ja lausui:

— Hyi, miten olen myssyn reunustanut?

— Kuinka niin? — hymyili Przyjemski. — Onko nauha vinossa?

— Aivan vinossa! Katsokaas! Tuossa koko joukko poimuja, tuossa

taas ei ollenkaan.

— Kuinka onnetonta, kyllä kai sen puratte.

— Tietysti, minun täytyy purkaa kaikki. Mutta onnettomuus ei ole

kovin suuri, puolessa tunnissa ompelen sen uudestaan.

— Ei kukaan voi palvella kahta herraa. Te samalla kertaa tahdoitte

palvella runoutta ja proosaa, mutta proosa ei onnistunut…
 Klaara mietti hetkisen, sitte virkkoi:

— Tässä tapauksessa ajattelen toisin. Minusta tuntuu, että

kaikissa toimissa voi olla runoutta, kaikkein proosallisimmassakin.
Tuo riippuu vaan kulloinkin tarkotuksesta…

— Syistä, — oikasi mies.

— Aivan niin, Te olette oikeassa.

Mutta mistä syistä reunustatte Te rouva Dutkiewiczin myssyjä?

— Minä teen sen siksi, että pidän hänestä ja tunnen kiitollisuutta

häntä kohtaan, ja siksi, että hän näyttää niin herttaiselta noissa
myssyissään.

— Mikä onni, että voida pitää rouva Dutkiewiczistä! huomautti

mies huoaten.

— Kuinka niin? — kysyi Klaara.

— Nähkääs, rouva Dutkiewiczia saattaa kunnioittaa ja samalla

avonaisesti sanoa, että pitää hänestä, mutta on koko joukko toisia
tapauksia, jolloin joko täytyy tuntea kunnioitusta ja olla vaiti taikka
puhua ja uhrata kunnioitus. »He toisiansa niin arvostivat…»

Przyjemski ei saanut puhua loppuun, sillä viereisestä puutarhasta

kajahti Stasin ääni!

— Klaara! Klaara!

Kun hän ei tavannut sisartaan lehtimajassa, ei hän tietänyt, missä

sisar mahtoi olla, ja siksi hän nyt rupesi huutamaan.
 Klaara otti ompelukorin ja nousi kiireesti penkiltä.

— Ja minun kukkaparkani? — muistutti hänelle Przyjemski. —

Ettekö niitä ota?

— Kyllä, kyllä, kiitoksia — vastasi Klaara ottaen kukkakimpun

miehen kädestä, joka ei vielä hellittänyt hänen kättänsä.

Przyjemskin siniset silmät leimusivat, ja hienot sieraimet jälleen

hermostuneesti värähtelivät. Muutaman minuutin kuluttua päästi hän
Klaaran käden ja alkoi kulkea hänen rinnallaan käytävää pitkin. Sen
päässä kysyi Przyjemski:

— Kuinka aikaiseen illalla olette lopettanut taloustoimenne?

— Kymmenen seutuun. — Silloin ovat isä ja Stas aina sekä Frania

useimmiten jo menneet levolle.

— Kun olette vapaa kaikista toimistanne, tulkaa tänne puutarhaan,

niin saatte kuulla soittoa. Minä ja minun ystäväni soitamme Teille
kymmenen seudussa. Haluatteko?

— Kiitoksia, sangen kernaasti, — vastasi Klaara pysähtyen

veräjälle, jonka yli puut heittivät synkkiä varjojaan.

Przyjemski tarttui hänen molempiin käsiinsä ja katsoi häneen

hetkisen allapäin.

— Kun minä soitan, — kuiskasi hän, — ajattelen, että Te seisotte

tässä aidan vieressä, soittoani kuuntelemassa. Sillä tavoin meidän
sielumme yhtyvät.

Hän vei Klaaran kädet äkkiä huulilleen.

 Tuntia myöhemmin istui Wygrycz kapealla sohvalla ruokasalissa ja
joi verkalleen teetänsä. Hänen edessään pöydällä seisoi
savimaljakko täynnä kauniita kukkia, joidenka näkeminen tuotti
hänelle ilmeistä nautintoa. Hän imi niiden tuoksua ja hyväili niitä
käsillään. Varsinkin herättivät muutamat verbeenat hänen
huomiotansa. »Ne ovat kuin tähtiä!» sanoi hän huulillaan hymyily,
joka sillä kertaa oli aivan vapaa tavallisesta katkeruudestaan.

Klaara sytytti lampun ja tarjoili isälleen teetä sekä Stasille maitoa,

puuhaili tuhannet asiat ja sen ohessa jutteli yhtä päätä. Hän kertoi
olleensa ruhtinaallisessa puistossa, jossa Przyjemski oli ääneen
lukenut runoja, että hän täällä oli saanut kukat ja nähnyt pitemmän
matkan päässä kukkalaitteet palatsin edustalla, ja että ne olivat
näyttäneet ihastuttavan kauniilta vihantaa vastaan.

Koko hänen olemuksensa henkäili suurta riemua, liikkeensä olivat

melkeinpä hermostuttavan vilkkaat. Huomasi, ettei hän voinut istua
paikoillaan, että hänen tarvitsi käydä, juosta, puhua, irtautua
pulppuavan elämänhalun liiallisesta taakasta. Joskus hän vaikeni, —
keskeytti lauseen ja jäi liikkumattomaksi, ajatukset ja katse kauvas
harhaillen.

Wygrycz ei näyttänyt häntä kovin huomaavan. Hän vain toisella

korvallaan kuunteli Klaaran puhetta ja vaipui kesken kaikkea
aatoksiin, mutta hänen muotonsa ei jäänyt synkäksi eikä
harmistuneeksi, kuten tavallista, päin vastoin ilmestyi hänen
huulilleen puoleksi veitikkamainen piirre. Frania, joka muutamia
minuutteja sitten oli palannut neulomosta, kuunteli mielenkiinnolla,
mitä hänellä oli kerrottavana ja puhkesi vihdoin terävällä äänellään
puhumaan:
 — Äh, en luule tuosta yhtään mitään tulevan. Tuo herra
Przyjemski on tietysti Klaaraan rakastunut, mutta epäilen suuresti,
aikooko hän siltä Klaaran naida. Przyjemski on aivan liian korkea
herra hänelle… Tuommoiset hienot herrat vaan panevat köyhien
tyttöjen pään pyörälle, ja sitte heittävät heidät oman onnensa nojaan.

Wygrycz kavahti pystyyn.

— Vait, sinä kyykäärme — huusi hän. — Aina sinä vaan kiusaat ja

kidutat sisartasi! Kuka sinulle on sanonut, että tässä on kysymys
rakkaudesta tai naimisiin menosta…

Hän alkoi kiivaasti yskiä ja molemmat tyttäret kiireesti toivat

hänelle vettä, teetä ja pastilleja, mutta vaikka kohtaukset pian
menivät ohi ja Frania katuneena alkoi hyväillä isäänsä ja sisartaan,
oli Klaaran iloisuus mennyttä — sammunut kuin kynttilä.

Klaara kyllä tiesi, että nuoret tytöt, jos he rakastavat ja saavat

vastarakkautta, myöskin menevät naimisiin. Mutta hän hyvin harvoin
tätä ajatteli, ja kaikista vähemmin oli hän tätä ajatellut Przyjemskiin
nähden. Tähän saakka eivät hänen toivomuksensa ulottuneet
kauvemmaksi kuin että saada nähdä hänet ja puhua hänen
kanssaan; tuo oli ollut hänelle korkein onni. Sisar oli raakamaisesti
paljastanut hänen sydämensä sisimmät tunteet. Ikään kuin
hämähäkin verkkoon takertunut kärpänen surisivat Franian sanat
hänen päässään: »Przyjemski on aivan liian korkea herra hänelle».
Klaaralla oli aina ollut se tunne, että tuo mies oli häntä paljoa
etevämpi luonnonlahjoiltaan ja elämänkokemukseltaan. Tähän tuli
vielä yhteiskunnallisen aseman erotus. Joskin vain jonkunlainen
hienompi palvelija ruhtinaan luona, oli hän Klaaraan verraten
kumminkin korkea herra. Hän nimitti ruhtinasta ystäväkseen ja tuntui
pitävän ruhtinaan taloa ikäänkuin omanaan. Niin, kukapa tietää,
ehkä hän myöskin oli rikas! Tuo viimeinen ajatus oli hänellä kaikista
katkerin.

Sisimmässään oli Klaaralla se tunne, että joskin hän Przyjemskiin

verraten oli köyhä ja mitätön, niin ei kumminkaan mikään
ylipääsemätön juopa heitä erottanut.

— Jos hän minua rakastaa… — ajatteli hän.

— Rakastaa! Rakastaa! — tuo sana yhä kaikui hänen

sydämessään. Tuskin olivat perheen muut jäsenet menneet levolle,
kun hän kiiruhti ulos kuistiin.

Ilta oli tyyni, mutta pilvinen eikä yhtään tähteä tuikkinut. Sitä
kirkkaammin säteilivät palatsin valaistut akkunat. Väliin kiiti ankara
tuulenpuuska ilman halki, väliin taas vallitsi täydellinen tyven. Silloin,
äkkiä, aaltoili leveä sävelvirta puiston ja puutarhan läpi.

Oli joku suurempi, klassillinen sävellys, pianolle ja sellolle

sovitettu, jonka vakavat, mahtavat säveleet tunkeutuivat korkeista,
kapeista, valaistuista ikkunoista.

Klaara kiiruhti suoraan puutarhan läpi ja pysähtyi aitauksen luona,

aivan sireenimajan luona. Hän kumartui aitaa vasten ja kuunteli. Ei
mikään ajatus häntä nyt vaivannut, vaan sanomaton autuus täytti
hänen sydämensä kokonaan. Synkkä yö, ikkunat, jotka loistivat
pimeässä, tuulen huokaukset, mahtava sävelvirta — tuo kaikki oli
hurmaavan ihanata. Mutta häntä ei yksistään kauneus lumonnut,
hän samalla tunsi kiitollisuutta ja liikutusta, hänen sielunsa kohosi
noita ikkunoita kohden, joista tulvi paradiisin kirkkautta ja
sopusointua.
 Hänen korvissaan kaikuivat sanat: »Meidän sielumme yhdistyvät»
ja hän syvästi tunsi noiden sanojen totuuden. Hän painoi kasvot
käsiinsä, ja läähättäen imi säveleitä kuin ilmaa.

Aika riensi. Vihdoin tuli muutaman minuutin äänettömyys, linnassa

lakkasi soitto, mutta kohta se jälleen kaikui, vaikka hiljemmin ja
ikäänkuin etäältä. Sellon ääni oli vaiennut, pianisti jatkoi yksin. Hän
soitti jotenkin kauvan. Sen sijaan kaikui hiljaisia askeleita puistosta.
Klaara säpsähti, kuin olisi sähköiskun saanut. Hänen edessään,
aidan toisella puolen, seisoi hoikka mies. Tämä tarttui molemmin
käsin hänen käteensä ja kuiskasi:

— Minä tahdoin vihdoinkin tavata Teitä vielä kerran. Soittaessani

ajattelin yhtä mittaa: »Minun täytyy häntä tavata». Ja minä lakkasin
soittamasta ja tulin. Minä sanoin ystävälleni: »Jatka, jatka!» — minä
tahdoin puhua kanssasi sävelten kaikuessa. Kuinka yö on pimeä ja
tuuli suhisee! Se ikäänkuin soittoa säestää vai kuinka?
Kuunnelkaamme yhdessä!

Przyjemski puristi hänen käsiään yhä kovemmin ja nojasi päätään

hänen päätään yhä lähemmäksi. Hetkisen he seisoivat äänettöminä
kuunnellen. Soiton intohimoiset, kaihoilevat säveleet sulivat yhteen
tuulen suhinan kanssa, joka kantoi ne puiston pimeän läpi heteitä
pilviä kohden.

— Oletko iloinen, kun tulin? Minusta tuntui, että minun täytyy

Sinua tavata ja ottaa Sinulta jäähyväiset — minä en saa Sinua
tavata koko huomispäivänä. Minä odotan tänne erästä setää tänä
iltana, ja hän ottaa minut luokseen ylihuomiseen asti. Oletko iloinen,
kun tulin Sinua vielä kerran katsomaan? Oletko?

— Olen, — kuiskasi Klaara.

 Przyjemski veti häntä yhä lähemmäksi ja jatkoi yhä hiljaa:

— Tule veräjälle, minä kohtaan sinua siellä, ja niin me menemme

yhdessä penkillemme lehtokujaan, tahdotko?

Klaara puisti päätään ja kuiskasi rukoilevasti:

— En… elä pyydä minua, sillä silloin minä tulen!

Przyjemski kiivaasti sysäsi Klaaran kädet luotaan, mutta heti taas

painoi ne rintaansa vastaan.

— Ei, elä tule: Kiitos, ettet tahdo tulla. Aita kernaasti erottakoon
meidät. Mutta elä käännä pois päätäsi, nojaa minua vastaan… kas
noin, rakkaani.

Klaaran pää lepäsi Przyjemskin rinnalla … Säveleet kaikuivat

pimeässä, kaihomielisinä… Katse armaansa katseeseen vaipuneena
kysyi mies:

— Rakastatko minua?

Klaara vaikeni hetkisen, mutta sitte kaikui hänen huuliltaan kuin

hiljaisin huokaus:

— Minä rakastan sinua.

— Oi, rakkaani!

Mutta juuri silloin tapahtui jotakin odottamatonta. Jo jonkun aikaa

oli miesolento näyttäytynyt pimeässä, pari kertaa varpaillaan
lähentynyt puhelevia, ja sitte taas arasti poistunut. Miehellä oli yllään
jonkullainen liveripuku kiiltävine nappineen, jotka kiilsivät niinpian
kuin hän astui esiin pimeimmästä varjosta. Parin kuiskailuita hän ei
voinut kuulla, ja ehkei hän edes nähnyt naisolentoa, jota mies
varjosti. Mutta tuon jälkimäisen hän hyvin tunsi, ja milloin palvelija
läheni, milloin taas epäröi, kuinka menettelisi.

Mies aidan luona kuiskasi, kasvot painuneena yli tumman pään,

joka lepäsi hänen rinnallaan.

— Katso minuun! Älä kätke huuliasi minulta! Se on turhaa, minä

kumminkin löydän ne!

Vaikka kuiskeena kaikuivat sanat kumminkin intohimoisina, ja

huomasi, että niiden lausuja oli tottunut voittamaan. Mutta muutamia
askeleita hänen takanansa kuului samassa kunnioittava, arka ääni:

— Teidän ruhtinaallinen korkeutenne!

Hän säpsähti, antoi käsivartensa vaipua ja kääntyi kiivaasti ympäri

sekä kysyi:

— Mitä tämä on?

— Teidän ruhtinaallisen korkeutenne setä on tullut ja käskenyt

minun ilmoittamaan Teidän ruhtinaalliselle korkeudellenne…

Nyt vasta näytti mies, jolle nämä sanat lausuttiin, tointuvan, ja raju
viha valtasi hänet.

Vapisevin äänin ja kiivaalla liikkeellä huusi hän:

— Mene tiehesi!

Kiiruullisia askeleita kuului osoittaen, että joku poistui. Hän

uudestaan kääntyi naisen puoleen, joka jäykkänä ja kangistuneena,
ikäänkuin maahan kiinni kasvaneena, seisoi aidan toisella puolen.
 Koettaen hymyillä alkoi hän:

— Minun salaisuuteni on ilmaistu! Tuo lurjus! …

Elä suutu, minä tein sen vaan peljäten, että karkaisit luotani…

Tuijottavin silmin kuiskasi Klaara:

— Te… ruhtinas?

Äänessä oli jotakin mieletöntä. Mies jatkoi:

— Niin… entäs sitte? Pitäisikö sentähden…

Ja hän koetti uudelleen tavottaa Klaaran käsiä, mutta tämä nosti

ne päätään kohti ja hautasi ne tukkaansa, ja hänen huuliltaan kajahti
sanomaton huuto, niin äänekäs, että se kauas kantoi puiston läpi.
Samassa hän kääntyi ympäri ja juosten kuin kuoleman tuskassa hän
katosi hämärään.
V.

Ruhtinas Oskar palasi huviretkeltään kolmannen päivän iltana! Tunti

sen jälkeen näytti hän synkkänä kävelevän puistokujaa.
Nurmipenkillä hän pysähtyi ja katsahti ympärilleen. Tuo oli vähää
ennen pimeän tuloa. Nurmikko, joka pisti esiin mahtavien
puurunkojen lomitse, lepäsi vinojen auringonsäteiden valaisemana;
maassa värähteli hopeanvalkoisia silmukoita. Nurmelle oli unohtunut
muutamia kuihtuneita kukkasia.

Oli aivan sama kuva kuin toissa päivänä.

Ruhtinas heittäytyi penkille, otti lakin päästään, nojasi otsansa

kättä vastaan ja huokasi raskaasti.

Noin tunti sitten, heti palattuaan hän oli lyhyeen kysynyt: »No,
mitäs kuuluu? kamaripalvelijaltaan Benediktiltä, joka silloin sattui
yksin olemaan herransa luona.

Vanha, uskollinen palvelija ja suosikki oli syvästi kumartaen

vastannut:

— Huonoja uutisia, teidän ruhtinaallinen korkeutenne… — He ovat

muuttaneet.
 — Kuka on muuttanut? — huudahti ruhtinas.

— Wygrycz.

— Mistä he ovat muuttaneet?

— Pienestä talosta tästä puutarhan vierestä.

— Milloinka?

— Tänä aamuna.

— Minnekkä?

— Sitä en tiedä, mutta jos Teidän ruhtinaallinen korkeutenne

käskee…

Hän oli aikonut sanoa: »Niin otan minä asiasta selvän» — mutta
tarkemmin harkittuaan hän havaitsi viisaammaksi olla lausetta
loppuun jatkamatta. Hän odotti. Ruhtinas ei lausunut mitään. Tämä
vaan katseli ulos ikkunasta ja kääntymättä hän teki vielä yhden
kysymyksen:

— Etkö ole neitosta nähnyt?

Kyllä Benedikt oli hänet nähnyt. Kun hän alituisesti tahtoi pitää
pientä taloa silmällä, oli hän eilen illalla heti kymmenen lyötyä tehnyt
kierroksen puutarhan viereisessä puistossa. Silloin hän äkkiä sai
kuulla nyyhkytyksiä. Hän lähestyi varovasti varpaillaan ja huomasi
puurunkojen välissä olennon, joka lepäsi polvillaan aidan vieressä,
käsivarret ja otsa siihen nojaten.

Se oli nainen, joka itki katkerasti. Kerran hän nosti päätään ja

katsahti palatsia kohti. Sitte hän puhkesi vielä katkerammin itkemään
ja kumartui niin alas, että kasvot melkeinpä maata hipasivat. Mutta
kun Przyjemski samassa alkoi soittaa, hypähti hän ylös ja kiiruhti
sieltä salamannopeudella. Tuo tapahtui kello kymmenen ja
yhdentoista välillä illalla. Tänä aamuna seitsemän seutuvilla oli sitte
Benedikt pistäytynyt tuttavan luona, joka asui kadun toisella puolella
ja saanut tietää, että Wygrycz oli muuttanut auringon noustessa, ja
että muuan eukko palvelijoineen ja kissoineen on ottanut heidän
talon haltuunsa.

Kaiken tämän kertoi Benedikt tyyneesti, arvokkaasti. Kun hän oli

puheensa päättänyt, virkkoi ruhtinas ympäri kääntymättä:

— Sinä voit lähteä.

Kamaripalvelija tuskin tunsi sen ääntä, joka nämä sanat lausui.

Nyt istui ruhtinas Oskari nurmipenkillä, otsa kättä vastaan, syvästi

suruissaan ja mietteissään.

»Kuin unikuva mun armaani haipui…» Haipui? Mutta vähätpähän

siitä! Olihan varsin helppoa saada armaan asunto selville. Tarvitsi
vaan sanoa Benediktille sana, niin tämä huomenna tai ylihuomenna
kyllä tietäisi Klaaran asunnon. Mutta pitäisikö hänet hakea käsiin?
Klaara oli paennut. Naisen itsensä varjelemisvaisto oli häntä siihen
pakottanut. Semmoinen on luonnon laki. Naaras pakenee koirasta,
ellei tahdo hänen kanssaan pesää rakentaa. Ja Klaara älykkäänä ja
ylevän ylpeänä oli ymmärtänyt, että häntä täällä odotti vain lyhyt onni
ja suuri onnettomuus. Hän oli paennut, joskin sydän verta vuoti.

Mikä luja tahto lapsessa! Ruhtinaan suhteen oli hän sittekin

näyttäytynyt liian heikoksi; ja ruhtinas samoin oli tuollaisissa
tapauksissa hyvin heikko. Kuka tietää, mitä olisi saattanut tapahtua!
Hyvä oli, ettei se saanut tapahtua, sillä ruhtinas ei olisi sitä koskaan
itselleen anteeksi antanut. Eikö siis olisi aivan väärin hakea Klaara
käsiin ja asettaa hänet uudelleen vaaraan? Hänet, sillä ruhtinaalle
Klaara tuotti pikemmin pelastusta, tuotti uskoa ja luottamusta
sellaiseen, jonka olemassa oloa hän jo oli alkanut epäillä.
Muutamassa päivässä oli ruhtinas ikäänkuin uudesta syntynyt…
Mikä onni siis, saada omistaa tuo puhdas, suloinen olento, jonka
sydän viehätti yhtä paljo kuin ulkomuoto! … Jos ruhtinas taaskin
Klaaran tapaisi, niin pyytäisi häneltä anteeksi, että oli hänen
rauhaansa häirinnyt, karkottanut pois syrjäisestä piilopaikastansa ja
tuottanut hänelle sanomatonta tuskaa…

Mutta — mitä seuraisi anteeksi pyynnön jälkeen? »Sois

kaikkivaltias Sun saastumatta olla noin kaunis, kuulakas». Mutta
kaikkivaltias ei häntä varjelisi. Jos he jälleen kohtaisivat toisensa,
niin ei ruhtinas häntä sellaisena varjelisi. Olisi todellakin vahinko tuon
kukkaisen. Ja kumminkin…

Ruhtinas nousi ja kulki eteenpäin. Puistossa, joka oli

yhdensuuntainen villiytyneen puutarhan kanssa, pysähtyi hän
uudelleen. Hänen silmänsä suuntautuivat pieneen, köynnöskasvien
peittämään taloon, ja kauvimmin ne viipyivät kuistin kohdalla.

Kapealla penkillä istui mustapukuinen eukko valkea myssy

päässä. Hän kutoi sukkaa, ja puikot kimaltelivat auringon valossa.

— Varmaankin rouva Dut… kiewicz. Ruhtinas mietti hetken, sitte

avasi Veräjän ja astui puutarhaan. Vanhus kavahti pystyyn ja
nähdessään ruhtinaan nostavan lakkia tervehdykseksi, virkkoi hän
hyväntahtoinen hymy leveällä suullaan: