Youth Active Citizenship in Europe:

Ethnographies of Participation 1st ed.

Edition Shakuntala Banaji
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/youth-active-citizenship-in-europe-ethnographies-of-p
articipation-1st-ed-edition-shakuntala-banaji/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Understanding Youth Participation Across Europe: From

Survey to Ethnography 1st Edition Hilary Pilkington

https://ebookmass.com/product/understanding-youth-participation-
across-europe-from-survey-to-ethnography-1st-edition-hilary-
pilkington/

Expertise and Participation: Institutional Designs for

Policy Development in Europe 1st Edition Krick

https://ebookmass.com/product/expertise-and-participation-
institutional-designs-for-policy-development-in-europe-1st-
edition-krick/

Thinking about Belonging in Youth Studies (Studies in

Childhood and Youth) 1st ed. 2021 Edition Anita Harris

https://ebookmass.com/product/thinking-about-belonging-in-youth-
studies-studies-in-childhood-and-youth-1st-ed-2021-edition-anita-
harris/

Struggles for Belonging: Citizenship in Europe,

1900-2020 Dieter Gosewinkel

https://ebookmass.com/product/struggles-for-belonging-
citizenship-in-europe-1900-2020-dieter-gosewinkel/
Solidarity in Europe 1st ed. Edition Christian Lahusen

https://ebookmass.com/product/solidarity-in-europe-1st-ed-
edition-christian-lahusen/

The Palgrave Handbook of Disability Sport in Europe:

Policies, Structures and Participation Caroline Van
Lindert

https://ebookmass.com/product/the-palgrave-handbook-of-
disability-sport-in-europe-policies-structures-and-participation-
caroline-van-lindert/

Jihadism in Europe: European Youth and the New

Caliphate Farhad Khosrokhavar

https://ebookmass.com/product/jihadism-in-europe-european-youth-
and-the-new-caliphate-farhad-khosrokhavar/

The Rhetoric of Widening Participation in Higher

Education and its Impact 1st ed. Edition Navin Kikabhai

https://ebookmass.com/product/the-rhetoric-of-widening-
participation-in-higher-education-and-its-impact-1st-ed-edition-
navin-kikabhai/

The Palgrave Handbook of Citizenship and Education 1st

ed. Edition Andrew Peterson

https://ebookmass.com/product/the-palgrave-handbook-of-
citizenship-and-education-1st-ed-edition-andrew-peterson/
Youth Active
Citizenship
in Europe
Ethnographies of Participation

Edited by
Shakuntala Banaji · Sam Mejias
Youth Active Citizenship in Europe
 Shakuntala Banaji · Sam Mejias
Editors

Youth Active
Citizenship in Europe
Ethnographies of Participation
Editors
Shakuntala Banaji Sam Mejias
Department of Media London School of Economics
and Communications and Political Science
London School of Economics London, UK
and Political Science
London, UK

ISBN 978-3-030-35793-1 ISBN 978-3-030-35794-8 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-35794-8

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer Nature
Switzerland AG 2020
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher,
whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting,
reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical
way, and transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software,
or by similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt
from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this
book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the
authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained
herein or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with
regard to jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

Cover image: © Alex Linch/shutterstock.com

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Acknowledgements

The research reported in this book was funded by European Union,

Horizon 2020 Young 5a Programme, CATCH-EyoU - Constructing
AcTive CitizensHip with European Youth: Policies, Practices, Challenges
and Solutions (www.catcheyou.eu) [Grant Agreement No. 649538]. We
also thank all of the individuals and organisations who participated in
the research and made it possible.

v
 Contents

1 Introduction 1
Shakuntala Banaji

2 Motivations for Joining and Engaging in Youth

Organisations in the Italian Context 37
Antonella Guarino, Elvira Cicognani and Bruna Zani

3 Youth Organisations as a Developmental Context: A

Developmental Psychological Perspective 63
Clara Mikolajczyk, Katharina Eckstein and Peter Noack

4 Between Emotion and Reason: The Role of Affective

Networks and Events in Sustaining the Daily
Experience of Environmental Activism 89
Joana P. Cruz, Carla Malafaia, José Eduardo Silva
and Isabel Menezes

vii
viii Contents

5 Preaching to the Choir: Patterns of Non/diversity in

Youth Citizenship Movements 121
Sam Mejias and Shakuntala Banaji

6 When Facebook Is (Not) Enough: Hybridity in

the Media and Political Strategies of Leftist Youth
Organisations 159
Alena Macková Macková, Sam Mejias and Jakub Macek

7 The Cost of Intensive Civic Participation: Young

Activists on the Edge of Burnout 189
Mai Beilmann

8 Conclusion: Rhetorics and Realities of Active Young

Citizens Across the European Union 221
Shakuntala Banaji

Index 247
 Notes on Contributors

Shakuntala Banaji, Ph.D. is Professor of Media and Communications

and Director of Graduate Studies in the Department of Media and Com-
munications at the London School of Economics and Political Science.
She holds multiple teaching awards, has participated in and run cross-
European projects, and is currently researching the spread of online mis-
information, its connection to social media use, hate speech and dimin-
ished democracy. Recent books include Children and Media in India:
Narratives of Class, Agency and Social Change (Routledge, 2017) and the
co-authored Young People and Democratic Life in Europe: Stories of Hope
and Disillusion (Palgrave, 2015).
Mai Beilmann, Ph.D. is Research Fellow in Sociology at the Institute
of Social Studies, University of Tartu, Estonia. Her research interests
include youth studies, civic participation, social capital, (social) trust, and
values. Mai has been involved in several (applied) research projects which
focus on youth and youth work.

ix
x Notes on Contributors

Elvira Cicognani is Professor of Community Psychology at the Univer-

sity of Bologna. She is coordinator of the H2020 CATCH-EyoU (2015–
2018) project. Her research interests include civic and political partici-
pation and community health promotion.
Joana P. Cruz holds a Masters in Psychology of Deviant Behaviour
from the University of Porto. She is currently a doctoral student in
the same institution and Ph.D. fellow of the Centre for Research and
Intervention in Education (CIIE). Her research is funded by FCT—Por-
tuguese Science and Technology Foundation, with Doctoral scholarship
reference PD/BD/114282/2016.
Katharina Eckstein, Ph.D. is Research Assistant at the Department
of Educational Psychology at Friedrich Schiller University Jena. She
received her doctorate in Psychology from the same university. Her
research interests are the development of political attitudes and
behaviours during adolescence/young adulthood, family socialisation
processes, as well as the role of school contextual influences.
Antonella Guarino is a doctoral student of Social and Community Psy-
chology at the University of Bologna. Her main research interest focuses
on the civic engagement and community participation of adolescents and
young adults through quantitative, qualitative and creative methodolo-
gies.
Jakub Macek, Ph.D. is the Head of the Department of Media Stud-
ies and Journalism at Masaryk University in the Czech Republic. His
research focuses on the sociology of new media with an emphasis on
media audiences and topics of reception of popular and news content,
trust in media and the role of legacy and new media in societal polariza-
tion and political practices.
Alena Macková Macková, Ph.D. is Assistant Professor in the Depart-
ment of Media Studies and Journalism at Masaryk University, and as
a researcher at the Institute for Research on Children at Masaryk Uni-
versity and at the Institute of Sociological Studies at Charles University.
Alena Macková received her master’s degrees in political science and soci-
ology, and doctoral degree in political science. She is a political scientist
 Notes on Contributors xi

and sociologist whose research focuses on the role of new media in polit-
ical and civic behaviour and on political communications.
Carla Malafaia, Ph.D. completed her doctorate in Education Sciences
from the University of Porto. She has been a team member in national
and international projects (funded by the FCT and the European Com-
mission). She is currently a researcher in the CATCH-EyoU project. Her
research has dealt with conflict mediation, youth civic and political par-
ticipation and citizenship education.
Sam Mejias, Ph.D. is Research Fellow in the Department of Media and
Communications at London School of Economics and Political Science.
His research focuses on citizenship, human rights and equity in educa-
tion and media. His current projects include a Wellcome Trust/NSF-
funded study of creative media software and STEM learning, and a
research project in Kuwait exploring citizenship education and rights-
based approaches to educational policymaking.
Isabel Menezes is Professor at the University of Porto. Her research
focuses on educational and community intervention, citizenship educa-
tion and political psychology. She coordinated the Portuguese participa-
tion in IEA Civic Education Study, FP7 PIDOP and Erasmus USR, and
two national projects, currently coordinating the Portuguese participa-
tion in the CATCH-EyoU project (H2020).
Clara Mikolajczyk holds a Master’s from the department of Educa-
tional Psychology at the Friedrich Schiller University of Jena. She is a
research assistant at the Friedrich Schiller University and her research
interests are youth civic engagement and self-efficacy in that context, the
transition of rules and rituals among youth. Currently she works at the
Constructing Active Citizenship with European Youth: Policies, Practices,
Challenges and Solutions (CATCH-EyoU project), she is both working
as an analyst and an organiser and responsible for University of Jena’s
involvement in the project.
Peter Noack is Professor of Educational Psychology at the Department
of Psychology of the University of Jena. He studied at Düsseldorf, Berlin,
and Berkeley. After completing his Ph.D. he worked at the University of
xii Notes on Contributors

Mannheim before he changed to the University of Jena. In several lon-

gitudinal studies he examined development and socialisation in adoles-
cence and early adulthood. A major focus of his work is on civic and
political development in context.
José Eduardo Silva, Ph.D. is Post-Doctoral researcher in the Institute
of Arts and Human Sciences of University of Minho. He collaborates
as editor and reviewer, sustains different artistic and academic projects
with his main research focus on the relationship between theatre, arts and
human development (meeting psychological, social and political dimen-
sions).
Bruna Zani is Professor of Community Psychology at the University
of Bologna. Member of European Community Psychology Association
(ECPA) Board from 2007 to 2017, she is member of the Executive
Council of European Federation of Psychologists’ Associations (EFPA)
since 2015. Her main research interests are civic and political partici-
pation in young people, evaluation of community projects, theatre and
mental health, and Service Learning.
 List of Figures

Fig. 4.1 One of the Cidade+ conferences in the municipal library 97

Fig. 4.2 One of the members of the Community + shows the
collective calendar proposal during a warm-up event
held in Porto Innovation Hub 103
Fig. 4.3 A friend of Cidade+ writes on a board the group’s ideas,
partnerships and content related to food 106
Fig. 5.1 MLMS Democracy Café, April 2017 138
Fig. 5.2 MLMS Twitter feeds featuring racialised emojis 140
Fig. 5.3 Momentum Twitter posts specifically engaging with
BAME issues, November 2017 150
Fig. 5.4 Momentum Twitter posts specifically engaging with
BAME issues, December 2017 150

xiii
 List of Tables

Table 1.1 Competing definitions of active citizenship which

structure debates in the literature, modified from
Banaji, S. (2016) CATCH-EyoU, deliverable 2.1 8
Table 2.1 Descriptive data of interviewees for each organisation 45
Table 2.2 Motivations for autonomy, relatedness and competence 46
Table 3.1 Overview of the main and subcategories used in
content analysis 73

xv
 1
Introduction
Shakuntala Banaji

Engaging with the much-contested concept of ‘active citizenship’, this

volume attempts to elucidate the positions and experiences of diverse
communities of young people who are called or define themselves as
active citizens and activists. It does so at a unique moment in European
political history: when a resurgent populist political right is deploying
the rhetorics of racial superiority and privatisation using a range of old
and new digital media to fuel xenophobic nationalism. The economic
neoliberalism that has been the backdrop to multiple financial crises
and austerity measures for many countries in Europe seems, ironically,
to escape unscathed from much of this rhetoric. Meanwhile, ethnic and
racial minorities, migrants and refugees bear the brunt when rhetorics
spill over into violence. In some key cases such as Portugal and the UK,
many young people’s justified scepticism of elite political institutions
and decision-making has seen them abandoning the expected political
cynicism to volunteer, vote and mobilise. They do so in the hope of

S. Banaji (B)
Department of Media and Communications, London School of Economics
and Political Science, London, UK
e-mail: s.banaji@lse.ac.uk
© The Author(s) 2020 1
S. Banaji and S. Mejias (eds.), Youth Active Citizenship in Europe,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-35794-8_1
2 S. Banaji

combatting climate change, and sustaining or bringing socialist parties

to power. In other key cases, such as the Czech Republic and Italy, pro-
and anti-EU and pro- and anti-migrant sentiments are more divisive
even among young people: some join the Sardines; others join the
neo-fascists. Yet, more widely across Europe, the stigma of inexperience,
apathy and assumed alienation from politics continues to dog young
people’s pro-democratic actions. Their contributions to a range of causes
are belittled in the media, mocked by adult commentators with oppos-
ing political views or co-opted through different disciplinary regimes.
In this context, and for those coming of age in this historical moment,
this volume asks, what is life like for an active citizen with an interest
in the civic and political sphere? How do these young activists think
and feel as they go about their everyday lives? Which types of young
people become activists and what conditions enable them to thrive
individually and collectively in this political atmosphere? And what
practices, relationships and motivations characterise their participatory
movements, organisations, initiatives and groups?
Contrasting the kinds of insights available to political scientists and
sociological researchers of youth participation through ethnography with
those more commonly delivered via large-scale surveys, this introductory
chapter outlines the methodological and theoretical underpinnings of
the ethnographic studies undertaken. Data were gathered across eight
countries—the Czech Republic, Estonia, Germany, Greece, Italy, Por-
tugal, Sweden and the UK—between December 2016 and January
2018 for the CATCH-EyoU Horizon 2020 project. The implications
of normative and critical ways of conceptualising youth participation,
political versus civic life, and the concept of active citizenship (Amnå &
Ekman, 2014; Biesta, 2009; Milana, 2008) will be unpacked. This will
be supported, in part, by drawing selectively on the project’s extended,
systematic literature review which covers more than 700 key texts on
youth civic and political participation, political socialisation, citizenship,
active citizenship and European citizenship (cf. Banaji et al., 2018).
The book departs from an approach that has, in recent years, cen-
tred media, technologies and mediation in an unspecified, benign and
pro-social civic sphere. Several chapters work with different disciplinary
theories from community psychology, development psychology, political
 1 Introduction 3

science, policy studies, education, media and communications and

sociology to examine the practical consequences of the acceptance or
rejection of contrasting normative definitions of citizenship and civic
participation. Contributors from six of our project’s partner coun-
tries—the Czech Republic, Estonia, Italy, Germany, Portugal and the
UK—examine the psychological development and the social contexts
of a collective orientation to civic action as it unfolds in our ethno-
graphic cases. Some chapters examine the significance of emotion and
affect in developing or maintaining activist commitment. Others offer
a fresh analytical vocabulary and theoretical lenses for understanding
the significance of optimism, self-care and burnout among young civic
and political activists. These chapters and the theoretical debates and
tensions therein are contextualised and summarised in the remainder of
this introduction. Alongside this, the strengths and weaknesses of the
overall approach as well as the connections between the cases will be
drawn out in a synoptic concluding chapter.

Active Citizenship—A Troubled Concept

At the outset of our project, and resonating throughout this volume,
our consortium of more than forty researchers debated institutional
and normative definitions of citizenship. Some definitions appeared
to encourage an implicitly contractual relationship between (national)
citizens and a boundaried and bordered state in terms of rights and
responsibilities; some positioned young people as apprentices developing
acceptable normative civic skills and capabilities, modelled on adult
citizenship. Yet other definitions—that we will write about as both more
inclusive and more critical—framed active citizenship in relation to his-
tories of injustice, struggles for rights, equity and solidarity as well as in
relation to less benign and more authoritarian regimes. Some discussions
encountered in the literature simply inserted the word ‘active’ preceding
‘citizenship’ with little attempt to unpack the kinds of acts or behaviours
considered to constitute such activity; yet others appeared to suggest—at
least implicitly, by virtue of the actions centred by survey instruments—
that getting educated, being employed and paying taxes are components
4 S. Banaji

of active citizenship. Further sets of definitions insist that active citi-

zenship is comprised of ‘democratic knowledge and values’1 and full
participation in the electoral and civic life of communities and nations
by reflexive and motivated individuals. Few of these definitions deal with
the tension between the legal (citizenship as status) and psychosocial
(citizenship as identity) domains. Almost no writer denies, for instance,
that those who are not or not yet legally citizens—for instance, refugees,
asylum seekers, visitors, residents—may yet perform acts of citizenship.
However, few make explicit reference to this fuzziness—acting as a
citizen without holding citizenship. Most assume a component of loyalty
to and/or trust of nation and government within the parameters of their
definitions. Additionally, most of these definitions fail to deal with the
following possibilities: that political and civic action may be intermittent
rather than sustained; that such actions might be anti-democratic; that
voluntary action requires resources of time and capital; and that citizen-
ship itself might be a contested ‘technology of control’ (Amaya, 2013).
While it is unnecessary to recapitulate in full the arguments we make
in our 2018 paper on the literature about active citizenship (Banaji et al.,
2018), I do wish to draw attention to the key insights we developed
there, and to their relevance for this volume. In summary, we found that

on probing the language of texts that use the terms active citizenship
further … a preponderance of literature assumes a shared normative
understanding of active citizenship as a more active version of ‘good’,
responsible civic and political action, that respects rules and boundaries
set by government[s] and nation state[s]. However, when we analysed
them comparatively, we found that these terms consistently mean differ-
ent things to different scholars and practitioners in different epistemo-
logical and ideological traditions across disciplines… [Meanwhile], the
critical, inclusive and also anti-democratic dimensions of active citizen-
ship as both status and practice remain on the periphery of theory and
literature reviews on young people, citizenship and Europe. Further, there
is a tension between the significant minority of critical reflexive empirical
studies that question the assumptions and power structures underpinning
normative views of citizenship and the majority of informative but some-
what unreflexive empirical studies. (Banaji et al., 2018, p. 263)
 1 Introduction 5

Many scholars in the social, political and psychological sciences have

had a lasting impact on how we think about young people’s interven-
tions in political, social and educational contexts (Hoskins & Villalba,
2015; Prior, 2010; Torney-Purta & Amadeo, 2011). In a paper enti-
tled ‘A Europe of Active Citizens’, The Council of Europe suggests that
‘[a]ctive citizenship [i]s a value-based concept: a European perspective on
active citizenship always should refer to democracy and human rights as
founding elements’ (DARE, 2010). In accordance with this injunction,
Hoskins et al. (2006) define Active Citizenship as: ‘[p]articipation in civil
society, community and/or political life, characterised by mutual respect
and non-violence and in accordance with human rights and democracy’.
Unfortunately, many current European member state practices—such
as the incarceration of refugees, a refusal to house homeless people, an
injunction not to allow asylum seekers to work—are all considered legal
and even democratic without being the least fair or just. Ideas of respect
for state authorities (regardless of their behaviours), for governance and
the law (at any given historical conjuncture, regardless of the fairness of
the law) as well as for private property, as indicators of tolerance and
justice towards others are intertwined with the notion of appropriate
civic socialisation trajectories (Barrett & Zani, 2014). These so-called
citizenship indicators are often measured by instruments and scales or
encouraged via curricula listing actions that might also, as Westheimer
and Kahne (2004), Biesta (2009) and Kennelly and Llewellyn (2011)
have argued, serve authoritarian regimes or dictatorships. Indeed, ideal
pathways for youth and adolescent civic development, and for discipline
and identification with ‘successful’ adult socialisation often appear to be
defined in relation to individualism and neoliberal governmentality—the
ability to get a job, pay the bills, pay taxes, vote regularly, follow and trust
the mainstream news media with regard to austerity and poverty or war
and immigration. These ideas permeate the policy documents we anal-
ysed across the life of the project and even the views expressed by some of
the young, successful, active citizens we interviewed. Some of us found
this to be deeply worrying. We felt that it pointed to an urgent need to
question and rethink many of the staples of scholarship on adolescent
and youth political development/socialisation in favour of a more fluid
and contextual, as well as critical, understanding of what active youth
6 S. Banaji

citizenship might look like. Others were unwilling to acknowledge the

ways in which the concept was being instrumentalised and its bound-
aries policed.
In particular, the notion that higher levels of trust in institutional
politics and mainstream media indicate successful civic and political
socialisation was ubiquitous (Schyns & Koop, 2010; Simmons, 2005).
However, many in our consortium felt that ‘trust-as-a-measure-of-
active-citizenship’ must be interrogated more thoroughly. We based our
reasoning on several tendencies: (1) the conflation of economic and
political critiques of neoliberal and militaristic policies with right-wing
‘conspiracy theories’ (about global warming, immigration as white geno-
cide, and so on) in some scholarship on this issue (Douglas, Sutton, &
Cichocka, 2017); (2) a scholarly and media failure to question the role
played by some mainstream national politicians and media in relation to
the spread of disinformation and misinformation; (3) the delegitimising
of young people’s civic action against austerity and hate speech; (4) rising
hate speech against migrants and refugees; and (5) the undermining of
the European Union itself by mainstream media in several countries2
(Hoskins, Kerr, & Liu, 2016; Mejias & Banaji, 2018). The labelling
of young citizens as cynical, ‘apathetic’ citizens or ‘conspiracy theorists’
(for instance, see the conclusions of Fox, 2015)—and the concomitant
failure to assess what and who conspiracy theorists actually are and
where those putative conspiracies originate—has been critiqued tren-
chantly (Buckingham, 2000; Cammaerts, Bruter, Banaji, Harrison, &
Anstead, 2016; Farthing, 2010) but has not lessened. As such, it tends
to undermine any civic and political actions of young people which
attempt to hold national and local authorities to account.
Indeed, even where the intention is to foster a caring community with
no obvious links to neoliberal economic policies, current civic education,
media and political strategies may not be ‘getting it right’ in relation to
young people. Milana (2008) suggests that ‘[i]nclusion through active
participation, which is at the core of European educational policy,
represents, at present, a communitarian strategy for legitimising the
Union rather than a participatory practice aimed at fostering democratic
processes within Europe’. I have argued previously, and continue to
maintain that a mere instrumentalisation of the notion of ‘participation’,
 1 Introduction 7

which does not prioritise young people’s real experiences, contexts

and needs with regard to democracy, can have adverse consequences
and further damage trust. Alternatively, such unthinking advocacy of
participation-in-itself can create the conditions for an overarching scep-
ticism that ultimately feeds into far-right populism, as has transpired
in several European states and notably, within our project, in the UK
and Italy. Readers would do well, therefore, to be highly alert to ways
in which the term ‘participation’ and its referents (such as the one in
the title of our volume ‘active citizenship’, ‘civic action’ and so on),
as well as ‘trust’ are used (Checkoway, 2011). Although some of the
chapters in this volume do take account of the complex histories of
these terms in relation to the suppression of dissident/critical citizenship
and to the fostering of compliant citizens, others remain more reticent
about unpacking the normative assumptions that underpin calls for
participation and active citizenship.
From the most critical and self-reflexive scholarship in the fields of cit-
izenship education, political science, psychology, sociology, cultural stud-
ies and media and communications (for instance, Amaya, 2013; Banaji,
2008; Biesta, 2009; Isin, 2009; Lee, 2006; Ribeiro, Malafaia, Neves,
Ferreira, & Menezes, 2014), we see emerging a powerful discussion.
This centres on the nature and contexts of young people’s citizenship,
and the various dangers, for actual young people, of strict conservative
and liberal normative formulations of active citizenship and participa-
tion. This nuanced discussion—that neither valorises young people as
exceptionally creative political agents nor stigmatises them for failing to
meet an assumed liberal adult civic norm in terms of their transitions and
development—informs several chapters in this volume. Yet, showing the
strength of prevailing deficit models of youth participation and citizen-
ship, it is present only very occasionally in national policy documents
(Amnå & Ivarsson, 2017) and is almost entirely absent in the national
mainstream media of most European countries. Drawing on this discus-
sion, here, I outline a series of competing and ideologically incompatible
definitions of active citizenship (Table 1.1).
It will come as no surprise to readers that we came to see these com-
peting—and often incompatible—definitions as informing not only the
debates within the scientific literature on citizenship in diverse fields, but
Another random document with
no related content on Scribd:
 Kauhea tunne on saada edelliseen sukupolveen sidotut juuret
näennäisesti ylös revityiksi ja sanoa: »Nyt olen irti, minä seison
omilla jaloillani ilman mitään vanhempaa perustetta, mihin voisin
nojautua». Mutta semmoinen ihminen uskokoon, että Jumala on
Abrahamin Jumala, ja että kaikki elävät Hänestä, ja että me emme
seiso yksin tai omin apuinemme yhtä vähän kuin lapsena
ollessamme äitimme rinnoilla.

Letters and Memories.

»Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat; sillä he

lepäävät töistään, mutta heidän työnsä seuraavat heitä.» Ilm. 14:13.

He lepäävät töistään. Ohitse ja ijankaikkisesti loppuneet ovat

kaikki heidän taistelunsa, pettymyksensä, erhetyksensä,
taantumisensa, jotka tekivät heidät onnettomiksi täällä, koska eivät
täydellisesti voineet tehdä Jumalan tahtoa. Mutta heidän työnsä
seuraavat heitä. Se hyvä, mitä he tekivät maan päällä — se ei ole
ohitse eikä ole loppunut. Se ei voi kuolla. Se elää ja kasvaa
ijankaikkisesti, se seuraa heidän jälessään, kauvan sen jälkeen kuin
he ovat kuolleet, ja kantaa hedelmää ijankaikkista elämää varten ei
ainoasti heissä, vaan ihmisissä, joita he eivät ole koskaan nähneet ja
vielä syntymättömissä sukupolvissa.

Good News of God — Sermons.

»Vähän ajan perästä ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä te
näette minut; sillä minä menen Isän tykö», sanoi Herramme
puhuessaan omasta kuolemastaan murheellisille oppilailleen. Joh.
16:16. Ja jos näin on Kristuksen kanssa, silloin on samoin myös
niitten kanssa, jotka ovat Kristuksen omat ja joita me rakastamme.
He ovat osalliset Hänen kuolemaansa ja sentähden myös osalliset
Hänen ylösnousemiseensa. Uskokaamme tämä siunattu sanoma
kokonaan ja olkaamme rauhassa. Vähän aikaa näemme heitä, ja
vähän ajan kuluttua emme näe heitä. Mutta miksi emme? Siksi että
he ovat menneet Isän tykö — kaiken elämän ja voiman, kaiken valon
ja rakkauden lähteeseen ja alkuperään, että he saisivat elämää
Hänen elämästään, voimaa Hänen voimastaan, valoa Hänen
valostaan, rakkaudestaan — eikä varmaankaan turhan takia.
Totisesti ei turhan takia. Sillä jos he seurasivat Kristusta täällä maan
päällä eivätkä käyttäneet lahjojaan ainoasti itseään varten, jos he
tulevat Kristuksen kaltaisiksi nähdessään Hänet semmoisena kuin
Hän on, niin totisesti eivät he käytä lahjojaan itseään varten, mutta
Kristuksen tavalla käyttävät niitä rakkaittensa hyväksi. He voivat
varmaankin samoin kuin Kristus tulla ja mennä näkymättöminä.
Samoin kuin Kristus voivat he kenties hengähtää rauhattomiin
sydämiimme ja sanoa: »Rauha olkoon teille!» Eikä se ole turhaan —
sillä mitä he tekivät meidän edestämme ollessaan vielä maan päällä,
sen he voivat tehdä paljoa kokonaisemmin ollessaan taivaassa. He
näyttävät jättäneen meidät ja me kenties itkemme ja murehdimme.
Mutta se päivä on tuleva, jolloin harso otetaan pois silmiltämme ja
me näemme heidät semmoisina kuin he ovat — Kristuksen kanssa
ja Kristuksessa ijankaikkisesti — emmekä enää muista suruamme
ilon tähden, että vielä yksi ihmisolento on tullut ainoaan totiseen,
todelliseen ja ijankaikkiseen maailmaan, jossa ei ole tautia, ei
epäjärjestystä, muutosta, katoovaisuutta eikä kuolemaa, sillä sehän,
ei ole muu kuin Isän helma.

All Saints' Day Sermons.

Vaikka maallinen rakkaus näyttäsi meistä niin ihanalta, että kaikki

muutos siitä tuntuisi muutokselta huonompaan päin, tulemme kerran
toiseen kokemukseen. Mitä vaatii järki (ja usko, joka on
näkymättömän maailman järki) meiltä muuta kuin että teemme sen
johtopäätöksen, että jos on jotain muutosta rakkaudessamme, on se
totisesti paljoa parempaan päin?

Letters and Memories.

Mitä muuta on totinen ijankaikkinen elämä — Jumalan ja

Kristuksen elämä — muuta kuin elämää rakkaudessa, elämää täysin
toimellisessa, uhraavassa hyvyydessä, joka on kaikkien kokonaisten
olentojen ainoa totinen elämä, joko maan päällä tai taivaassa —
taivaassa yhtä hyvin kuin maan päällä. Kuvitelkaa mielessänne
enkeleitä ja pyhiä taivaassa (sillä jokaisella lienee jonkinlainen
käsitys heistä), ja koetelkaa kuvailla, mitä teidän rakkaimpienne
sielut siellä haudan tuolla puolen nyt toimivat; mutta muistakaa että
jos hurskaat taivaassa elävät ijankaikkista elämää, elävät he
varmaan hyödyllistä elämää, joka on täynnä rakkautta ja hyviä töitä.

On niitä, jotka uskovat semmoista, mitä me olemme kovin

taipuvaiset unohtamaan, nimittäin että ijankaikkinen elämä ei voi olla
itsekästä eikä tyhjää elämää, jota vietetään ainoasti itse olemalla
onnellisia. He uskovat etteivät hurskaat taivaassa ole toimettomia,
vaan että he ijankaikkisesti ihmiskuntaa auttavat, ja tekevät
tarvitseville sieluille kaikellaisia hyviä palveluksia. Minä en ymmärrä,
miksi he eivät olisi oikeassa. Sillä jos hurskasten halu oli tehdä
hyvää maan päällä, kuinka paljoa, enemmän heillä on se hyvä halu
taivaassa. Jos he auttoivat kärsiviä ihmisraukkoja ja lohduttivat
murheellisia täällä maailmassa, kuinka paljoa halukkaampia he
ovatkaan auttamaan ja lohduttamaan heitä nyt, kun heillä on
ijankaikkisen elämän täysi voima, täysi vapaus, täysi rakkaus ja into.
Jos Jumalan rakkauden tuli lämmitti ja pehmensi heidän sydämiään
täällä, kuinka paljoa enempi siellä! Jos he elivät Jumalan
rakkauselämää täällä, kuinka paljoa enempi siellä, Jumalan istuimen
ja Kristuksen kasvoin edessä!

Ja jos joku tahtoo sanoa, että hyväin ihmisten sielut taivaassa

eivät voi auttaa meitä, jotka olemme täällä maan päällä, vastaan
minä: Milloin olette nousseet ylös taivaaseen saamaan selkoa siitä?
Jos te joskus olisitte olleet siellä, olkaamme varmat että teillä olisi
parempia tietoja tuotavana meille kuin tämä, että ne, joita olemme
kunnioittaneet ja rakastaneet maan päällä, ovat menettäneet
voimansa, joka heillä täällä oli lohduttaakseen meitä, jotka
taistelemme täällä alhaalla.

Ei, me tahdomme uskoa — mitä jokainen, joka kadottaa rakkaan

ystävän, on ennemmin tai myöhemmin uskova, — että ne, joita
olemme kunnioittaneet ja rakastaneet, ovat kuitenkin hengessä
meitä läsnä, vaikkakin ovat pois otetut silmäimme edestä; että he
vielä taistelevat puolestamme heidän Herransa Kristuksen lipun
ympärillä ja vielä tekevät työtä meidän edestämme Hänen
rakkauselämänsä voimassa, samoin kuin he elävät Hänessä ja
Hänestä ijankaikkisesti.

Tosin emme tarvitse rukoilla heitä, ikäänkuin he tahtoisivat auttaa

meitä heidän oman tahtonsa perustuksella. He tekevät Jumalan
tahdon eikä omansa, kulkevat Jumalan asioilla eikä omillaan. Meille
on kylliksi, jos rukoilemme Jumalaamme ja Isäämme itseään. Ja
mitä on meidän rukoiltava? »Isä, Sinun tahtosi tapahtukoon niin
maassa kuin taivaissa!»

Good News of God — Sermons.

Eikö ole riittävä se ainoa ajatus, että meidän rakkaamme nukkuvat

Kristuksessa? He nukkuvat Kristuksessa ja sentähden rajattoman
hellyyden, osanoton, huolenpidon ja rakkauden ympäröiminä. He
nukkuvat Jesuksessa; ja Hän on elämä, siksi nukkuvat he elämässä.
He nukkuvat Jesuksessa; ja Hän on valkeus, sentähden nukkuvat he
valkeudessa. He nukkuvat Jesuksessa; ja Hän on rakkaus,
sentähden nukkuvat he rakkaudessa. Ja mikä voipi olla parempi? Se
on parempi — että he, jotka nukkuvat Jesuksessa, varmaan
heräävät. Sillä niinkuin on kirjoitettu, on Hän virvoittava, herättävä,
elämää antava Henki; sentähden on Hänessä nukkuminen samaa
kuin nukkuisi itsessään elämän ja voiman lähteessä ja alkuperässä.
Koska kaikki meidän kyvyt ja lahjat täällä maan päällä tulevat
Jesukselta, on Hän varmaan antava meille enempi ja jalompia
antimia, kun me nukumme Hänessä ja heräämme Hänessä
ijankaikkiseen ylösnousemuselämään. Ja mikä enempi, sillä
kirjoitettu on, että Hän on ottava luokseen ne, jotka Jesuksessa
nukkuvat. Viimeisenä päivänä me näemme heidät, joita rakastimme,
kasvoista kasvoihin — ja ennenkin sitä päivää, elkää epäilkö sitä.
Usein kun Kristus lähestyy meitä hengessä, ei Hän tule yksin, vaan
rakastavat sielut, sielut, joita tunsimme heidän vaeltaessaan lihassa
täällä maan päällä, tulevat Hänen seurassaan ja viivähtävät
sydämemme läheisyydessä ja sekoittavat kuiskeensa Hänen
ääneensä ja kehoituksiinsa, joka rakastaa meitä ja tahtoo johtaa
meitä neuvoillaan täällä ja sitte vastaan ottaa meidät ihanuuteen,
jossa saamme tavata nämä meidän rakkaamme — ei semmoisina
laihoina varjoina, jotka liitelevät autioilla ja muodottomilla aukeilla,
niinkuin esi-isämme heitä kuvailivat — vaan semmoisina kuin kerran
tunsimme heidät, sillä eroituksella ainoasti että liha on poissa, mutta
todellinen hengellinen ruumis on jälellä, jonka peitteenä ja kuorena
liha ja veri vain on ollut, ja joka on täydellisemmin ja kokonaisemmin
elävä ja rakastava kuin aikaisempi ruumis, koska se on
Kristuksessa, joka on elämän lähde, ja koska se on ijankaikkisesti
Hänessä vapautettu helvetistä ja kuolemasta.

Ja jos te toivotte merkkiä siitä, että asianlaita on niin, tulkaa

pyhälle ehtoolliselle ja ottakaa leipä ja viini merkiksi siitä, että teidän
ruumiinne ja heidän, teidän sielunne ja heidän ravitaan samasta
ijankaikkisen elämän lähteestä — tuosta kuolleesta, ylösnousneesta
ja ijankaikkisesti elävästä Jesuksen Kristuksen ruumiista, jonka Hän
on antanut alttiiksi maailman elämän edestä.

M.S.S. Sermons.

Me tiedämme että tuskat tulevat — kauheat tappiot, surettavat ja

merkilliset murheet. Ne tulevat meille, Jumala meitä kaikkia
auttakoon! Mutta keneltä ne tulevat? Kuka on elämän ja kuoleman
Herra? Kuka on ilon ja surun Herra? Eikö se ole tärkein kaikista
kysymyksistä? Ja eikö vastaus siihen ole tärkein kaikista
vastauksista? Se on Jumalan Pyhä Henki, se Henki, joka käy ulos
Isästä ja Pojasta; sen Isän Henki, joka rakasti maailmaa niin, ett'ei
säästänyt ainoaa Poikaansa; sen Pojan Henki, joka rakasti
maailmaa niin, että alensi itsensä sen edestä ristinkuolemaan asti;
se Henki, joka on Lohduttaja ja joka sanoo: »Minä olen nähnyt sinun
tiesi ja tahdon parantaa sinut, Minä tahdon myös johtaa sinua ja
antaa sinulle ja sinun surevaisillesi lohdutuksen. Minä puhun rauhaa
sille, joka on lähellä ja sille, joka kaukana on, sanoo Herra; ja Minä
tahdon parantaa hänet.» Es. 57:18,19. Eikö se ole mitä siunatuin
sanoma, että Hän, joka ottaa, on se sama, joka antaa? Että Hän,
joka murheelliseksi tekee, on se sama, joka lohduttaa?

All Saints' Day Sermons.

 Se on siunattu sanoma, että Jumala itse on Lohduttaja. Se on
siunattu sanoma, että Hän, joka lyöpi, tahtoo myös parantaa; että
Hän, joka ojentaa surun maljan, tahtoo myös antaa voimia
tyhjentämään sen. Se on siunattu sanoma, että koetus ei ole
rangaistus, vaan Isän kuritus. Se on siunattu sanoma, että koko
meidän tehtävämme on lapsen tehtävä — Pojan, joka kuolon
tuskassaan sanoi: Isä, tapahtukoon Sinun tahtosi eikä Minun. Se on
siunattu sanoma, että meidän Lohduttajamme on Henki, joka lohdutti
Kristusta, itseään Poikaa, ja käypi ulos sekä Isästä että Pojasta ja
tahtoo sanoa meille, että Kristuksessa olemme me todellisesti ja
varsinaisesti Jumalan lapsia, jotka suurimmassa puutteessamme
voimme huutaa Hänelle: »Isä!» täysin ymmärtäen, mitä tämä
kuninkaallinen sana sisältää.

All Saints’ Day Sermons.

II.

SYNNIN SYVYYDESTÄ.

»Sillä lukemattomat vaivat ovat minun piirittäneet; minun syntini

ovat minun ottaneet kiini, niin etten minä taida nähdä, ne ovat
useammat kuin hiukset päässäni, ja minun sydämeni on vaipunut
minussa.» Ps. 40:13.

»Minä tunnen pahat tekoni, ja minun syntini on aina edessäni.

Sinua ainoata vastaan minä syntiä tein, ja pahasti tein Sinun
edessäsi.» Ps. 51:5,6.

»Minä sanoin: minä tunnustan Herralle minun pahat tekoni; ja

Sinä
annoit anteeksi minun syntini vääryyden.» Ps. 32:5.

»Autuas on se, jonka pahat teot ovat annetut anteeksi, ja jonka

synnit
ovat peitetyt.» Ps. 32:1.

»Sinun tykönäsi on anteeksi antamus, että Sinua peljättäisiin.»

Ps.
130:4.
 Jumala ei ole teitä vastaan, vaan teidän puolestanne elämän
kaikissa taisteluissa; Hän toivoo teidän pääsevän varmasti niitten
läpi ja voittavan; ja Hän tahtoo kuulla teidän huutonne syvyydestä ja
auttaa teitä. Kun te sentähden huomaatte joutuvanne harhaan, hyvin
harhaan, elkää silloin huutako tälle tai tuolle ihmiselle: »Tule ja auta
minua; auta minua vähän oikeaan, ennenkuin Jumala tulee ja löytää
minut väärältä tieltä ja rankaisee minua». Huuda Jumalalle itselleen,
Kristukselle itselleen; rukoile Häntä nostamaan sinua jaloilleen,
rukoile Häntä saattamaan sinut jälleen oikealle tielle. Elä ole niinkuin
Pietari ennen kääntymistään eläkä huuda: »Mene pois minun
tyköäni, Herra; sillä minä olen syntinen ihminen; odota vähän,
kunnes minä olen noussut ja pessyt pois likapilkkuni ja siistinyt itseni
jotakuinkin siedettävään järjestykseen». Elä näin huuda, vaan
huuda: »Tule pian Herra, nyt heti — juuri siksi että minä olen
syntinen ihminen; juuri siksi että minua on helppo eksyttää ja estää
pyrkimästä eteenpäin taistelussani minun omia syntiäni ja pahuuttani
vastaan; siksi että olen laiska ja tyhmä; siksi että minä olen väärä ja
paheita täynnä, sentähden nouse Sinä voimassasi ja tule minun
luokseni, Sinun kurjan olentosi, Sinun kadotetun lapsesi luokse, ja
tue minua suurella voimallasi. Kohota minua, sillä minä olen hyvin
syvälle langennut; vapauta minut, sillä minä olen eksynyt Sinun
terveelliseltä ja varmalta maantieltäsi syvälle liejuun, jossa ei ole
mitään lujaa perustusta. Minä en voi auttaa itseäni, ja ellet sinä auta
minua, olen minä kadotettu.»

Tehkää niin. Rukoilkaa niin. Elkää antako syntinne ja pahuutenne

tulla eroittajaksi Kristuksen ja teidän väliin, vaan pitäkää se
suurimpana syynä huutaa Kristuksen puoleen, joka on läsnä. Silloin
tahtoo Hän vapauttaa teidät joko lempeillä tai ankarilla keinoilla, ja
Hän tahtoo asettaa jalkanne lujalle perustukselle ja johtaa teidän
tienne, että te kärsivällisesti vaeltaisitte teidän eteenne asetetulla
elontiellä ja Jumalan käskyjen poluilla, joilla ei kuolemaa ollenkaan
ole.

Good News of God, Sermons.

Mitä on meidän tehtävä, kun meidän syntimme tekevät meidät

kerran rauhattomiksi, niinkuin varmaan on kerran tapahtuva? Mitäpä
muuta kuin avata silmämme ja nähdä, että Jumalan luomille miehille
ja naisille on ainoa keino totella Häntä. Mitenkä voisimme viihtyä
tekemällä muuta? Pahoin on taistella Jumalaa vastaan. Mutta joku
voipi ehkä sanoa: »minä tiedän syntiä tehneeni, ja minä toivon ja
halajan totella Jumalaa; mutta minä olen niin heikko ja minun syntini
pitävät minua niin kiini, etten minä voi totella Jumalaa. Minä halajan
sitä. Minä tunnen ja tiedän, kun katson jälelleni päin, että kaikki
minun syntini ja häpeäni johtuu siitä, että minä olin ylpeä ja
itsepäinen ja päätin kulkea omia teitäni. Vaan minä en voi tehdä sitä
oikein.»

Elä lankea epätoivoon sentähden, sieluparka! Se on tuhannen

kertaa parempi, kun sanot ett'et voi tehdä sitä oikein, kuin jos
sanoisit voivasi tehdä sen. Sillä ne, jotka todella tuntevat, ett’eivät voi
tehdä sitä oikein — ne, jotka todella ovat väsyneet ja nääntyneet
syntikuormansa alla — ne, jotka ovat väsyneet omaan tahtoonsa ja
tuntevat olevansa valmiit heittäytymään pitkälleen ja kuolemaan kuin
uupunut hevonen ja sanovat: »Jumala, ota minut pois, mihin
paikkaan tahansa; minä en kelpaa elämään tämän maan päällä, ja
olen häpeäksi ja vaivaksi itselleni öin päivin» — ne, jotka ovat
semmoisessa sielun tilassa, ovat hyvin lähellä ottamaan vastaan
suloisen sanoman.

Jumala tietää yhtä hyvin kuin te, jopa tuhannen kertaa paremmin,
mitä vastaan teidän on taisteltava. Hän tietää sen — mitäpä Hän ei
tietäisi? Rukoilkaa sentähden Häntä. Huutakaa Hänen puoleensa,
että Hän tekisi teidän tahtonne Hänen oman tahtonsa kaltaiseksi,
jotta te rakastaisitte, mitä Hän rakastaa, vihaisitte, mitä Hän vihaa ja
tekisitte, mitä Hän toivoo teidän tekevän; näin tulette te varmaan
huomaamaan todeksi, että ne, jotka koettavat tehdä oikein ja
kuitenkin tietävät, etteivät he itse voi tehdä oikein, Jumala on johtava
oikeaan.

National Sermons

Sana synti on kreikan kielestä suoranaisesti käännetty niinkuin se

merkitsee eikä sen tarkotuksen mukaan, mihin se tähtää; ja se että
jokainen harha-askel tuopi mukanaan rangaistuksen, on minulle
paras sanoma ja antaa minulle toivoa sekä minua itseäni että
jokaista ihmisolentoa varten, joka on ollut, joka on ja joka tulee, sillä
minä näen heidät kaikki isällisen kasvatuksen alaisina lapsina, jonka
kautta he oppivat tuntemaan ja käyttämään omia voimiaan Jumalan
huoneessa, maailman kaikkeudessa, ja Jumalan työssä; ja siinä
määrin kuin he oppivat tekemään tätä, saavuttavat he pelastuksen
— tämä sana käännettynä: hengen hyvinvointi ja täydellisyys, joka
samoin kuin ruumiin hyvinvointi palkitsee itsensä.

Letters and Memories.

Jos se ajatus, että teitä rangaistaan syntinne tähden, tulee

murheena ylitsenne, niin murehtikaa syntiänne, vaan elkää sitä
onnea, jota ne ovat estäneet. Kiittäkää ennemmin Jumalaa, että Hän
pysähytti teidät ajoissa, ja muistakaa Hänen lupauksensa siitä, että
Hän kohottaa meidät, jos otamme opiksi Hänen kurituksensa.

Letters and Memories.

 Voi kuinka moni ymmärtämätön ihmisraukka, joka elää
kurjuudessa ja häpeässä, jolla on paha omatunto ja murheellinen
sydän, koettaa unhottaa syntinsä ja surunsa; mutta se ei kuitenkaan
onnistu. Hän on sairaana ja väsyneenä synnistä. Hän on onneton ja
tietää tuskin itsekään miksi. Hänen sydämessään on halu, kaipuu,
nälkä johonkin parempaan. Silloin hän alkaa muistella taivaallisen
Isänsä kotia. Vanhoja sanoja, joita hän oppi lapsuudessaan, vanhoja
hyviä sanoja hänen katekismostaan ja Raamatustaan johtuu hänen
mieleensä. Hän oli unohtanut ne, kenties nauranut niille hulluutensa
päivinä. Mutta nyt tulevat ne esiin, hän ei tiedä mistä, aivan kuin
sievät hengettäret, jotka liitelevät esille. Ja hän häpiää niitten
edessä. Tuo vanha ja rakas opetus vetää nuhteita hänen tuntonsa
eteen, ja lopuksi sanoo hän: »Suokoon Jumala, että jälleen olisin
pieni lapsi; vielä kerran pieni viaton lapsi äitini sylissä! Ehkä minä
olen ollut mieletön ja nuo vanhat sunnuntaikirjat olivat oikeassa.
Minä olen kaikessa tapauksessa surkuteltava! Minä luulin olevani
oma herrani; vaan kenties kun kaikki ympäri käydään, onkin Hän,
josta luin noissa vanhoissa sunnuntaikirjoissa, minun Herrani.
Kaikessa tapauksessa en minä ole oma herrani; minä olen orja.
Kenties olen minä taistellut Häntä vastaan, Herraa Jumalaa vastaan,
koko tuona aikana, ja nyt on Hän näyttänyt minulle, että Hän on
voimallisin meistä kahdesta.»

Kun Herra on vetänyt ihmistä näin pitkälle, pysähtyykö Hän silloin?

Ei, Hän ei jätä työtään keskentekoiseksi. Jos työ jääpi puolitiehen,
silloin on pysähtymiseen meidän syymme, Hän ei pysähdy. Joka
Hänen luokseen tulee, tulkoonpa sekavalla, tyhmällä taikkapa vielä
jäykällä tavalla, sitä ei Hän suinkaan heitä ulos. Hän tekee heidät
mahdollisesti vielä murheellisemmiksi parantaakseen heitä tuosta
sekavuudesta ja jäykkyydestä; sillä Hän on lääkäri, joka ei koskaan
lähetä potilasta pois luotaan tai anna hänen odottaa tuntiakaan.
 National Sermons.

Tuo siunattu Augustinus tuli tuntemaan, ettei hän koskaan voisi

voittaa omia syntiään tuumimalla itsensä kanssa eli jollain muulla
tavalla, ennenkuin hän tuli tuntemaan Jumalan ja näkemään että
Jumala on Herra. Ja kun hänen henkensä oli murtunut, kun hän näki
olevansa hullu ja sokea — silloin tulivat esille ne vanhat sanat, mitä
hän oli oppinut äitinsä helmoissa, ja hän ymmärsi että Jumala oli
valvonut hänen tähtensä ja johtanut häntä; Hän oli sallinut hänen
kulkea vääriä teitä ainoasti näyttääkseen hänelle kuinka hullua on
kulkea väärillä urilla; Hän oli pitänyt huolta hänestä, kulettanut häntä,
puhunut omantunnon kautta, houkutellut häntä takasin ainoan
totisen onnen puoleen, aivan kuin rakastava isä menettelee
uppiniskaisen, itsepäisen lapsen kanssa; ja hänestä tuli muuttunut
ihminen. Johtakoon Jumala suuressa laupeudessaan meitä tähän
siunattuun tilaan, silloin kun Hänen aikansa on. Ja jos Hän johtaa
meitä siihen, ei se niin paljoa merkitse, tulemmeko siihen ilon vai
surun kautta, kunnian tai häpeän kautta, Edenin puiston tai
kuoleman varjon laakson läpi. Sillä mitä se tekee, jos lääke on
katkera, kunhan se pelastaa elämämme?

National Sermons.

Teidän synnin tuntonne ei ole haaveilua; se on yksinkertasesti,

luullakseni, varmuus tosiasioista. Mitä tulee teidän Kristuksen tykö
auttamiseen, luulen minä etten voi viedä teitä yhtäkään tuumaa.
Minä en voi nähdä mitään muuta toivoa kuin rukouksessa lähestyä
Häntä itseään ja sanoa: »Herra, jos Sinä olet täällä, jos Sinä
ollenkaan olet olemassa, jos tämä kaikki ei ole valhetta, täytä silloin
kuuluisat lupauksesi, anna minulle rauha ja syntien anteeksi
antamus ja tunto siitä, että joskin minä olen paha, Sinä kuitenkin
rakastat minua vielä, vaikka sinä näet kaikki, ymmärrät kaikki ja
sentähden pidät huolta kaikesta!»

Näin on minun pitänyt tehdä entisinä aikoina, vaatia Häntä

ulkonaisessa pimeydessä ja yön hiljaisuudessa, kunnes olin
odottamaisillani, että Hän julistaisi oman kunniansa ilmestymisellään,
niinkuin Hän teki Paavalille ja Johannekselle; mutta Hän vastasi vain
hiljaisella huminalla; se oli kuitenkin kylliksi.

Letters and Memories.

— — — Rakas ystävä, meidän elämän salaisuus on asettaa

aikomuksemme ja luonteemme Hänen eteensä, joka ne on luonut ja
huutaa: »Puhdista Sinä minut, ainoasti silloin tulen minä puhtaaksi.
Sinä vaadit totuutta sydämen sisimmässä. Sinä tahdot opettaa
minua ymmärtämään salattua viisautta.» Ps. 51:8,9. Mikä usko
olisikaan perinpohjaisempi? Jos kerran on Jumala, joka alusta loi
meidät, niin tottapa totisesti Hän, joka loi, voipi myöskin johtaa
luotunsa oikeaan, jos se horjahtaa syrjään. Onko oppi uudesta
syntymisestä ja uudistuksesta ihmeellisempi kuin luomisen
tapahtuma?

Letters and Memories.

Mitä sanoo nuoruuden synneistä 130 Psalmi? »Jos Sinä, Herra,

kostat synnit, Herra, kuka silloin pysyy? Kuitenkin on Sinun tykönäsi
anteeksi antamus, että Sinua peljättäisiin.» Enkä minä tiedä, miten
meidän paremmin on peljättävä Jumalaa kuin tekemällä työtä siinä
erityisessä kutsumuksessa, minkä Hän on meille antanut, luottaen
siihen että Hän antaa sen tulla meidän kanssaihmistemme hyödyksi,
jos Hän kerran meitä työssään tarvitsee. Elä ole sentähden täynnä
napinaa tai epäilystä, mutta tee vain se velvollisuus, mikä sinua
lähinnä on.

Letters and Memories.

Niin, se on lohdutuksemme, se on toivomme, että Kristus, tuo

suuri Auttaja, suuri Lääkäri, voipi vapauttaa ja tahtoo vapauttaa
meidät vanhain syntiemme jäännöksistä, meidän omain
erehdystemme seurauksista — ei yhtäkkiä, ei ihmeen kautta, vaan
pitkällisen kasvatuksen kautta. Se on ehkä parempi meille, ettei Hän
yhtäkkiä paranna meitä, sillä muuten kuvailisimme synnin olevan
helpon asian, minkä voimme heittää pois luotamme, milloin tahansa
meitä haluttaa, emmekä ymmärtäisi sen olevan sisällisen taudin,
joka murtaa meidät ja hävittää, ja jonka palkka on kuolema.
Sentähden on se niin, että koska Kristus rakastaa meitä, vihaa Hän
meidän syntejämme eikä voi kärsiä niitä tai antaa meidän elää
niissä, vaan tahtoo kurittaa niitä, ja Hän on niin armollinen ja
rakkautta täynnä, että jatkaa kuritustaan, niin kauvan kuin varjo tai
jäännöskään synnistä on meissä. Heittäytykäämme sentähden
Kristuksen, tuon suuren Lääkärin käsiin ja rukoilkaamme Häntä
parantamaan meidän haavoitetun sydämemme ja puhdistamaan
turmeltuneen sielumme sekä jättäkäämme Hänen valtaansa, miten
Hän sen tahtoo tehdä. Olkaamme tyytyväiset siitä, että meitä
kuritetaan ja puhdistetaan. Antakaamme Hänen menetellä meidän
kanssamme, niinkuin Hän parhaiten sopivaksi katsoo, niinkuin Hän
muinaisina aikoina menetteli Davidin kanssa, jolle Hän antoi synnin
anteeksi, vaan kuitenkin rankaisi lapsen kuolemalla. Antakaamme
Hänen tehdä kanssamme, mitä Hän tahtoo, sillä Hän aina pyhän
tahtonsa mukaan tekee meidät hyviksi ihmisiksi.

All Saints’ Day Sermons.

 Minun uskoni on, että Jumala tahtoo rangaista (eikö Hän ole jo
rangaissut) jokaisen väärän teon, minkä olen tehnyt, ellen minä kadu
— s.o. ellen muuta käytöstäni siinä suhteessa; ja että Hänen helpoin
lyöntinsä on kyllin kova murtamaan luut ja ytimet. Mutta en tahtoisi
sanoa kenestäkään ihmisolennosta, jonka olen nähnyt tämän maan
päällä, ettei heillä ole mitään toivoa tai että jos he vanhurskaan
rangaistuksen katkerissa tuskissa avaisivat silmänsä ja näkisivät
oman mielettömyytensä ja muuttaisivat mieltään, niin ei sittekään
Jumala tahtoisi anteeksi antaa heille; en koko maailman ja sen
hallitsijain vuoksi tahtoisi niin sanoa. Minä en ole koskaan nähnyt
yhtään ihmistä, jossa ei olisi ollut jotain hyvää, ja minä uskon
Jumalan näkevän sen hyvän paljoa selvemmin ja rakastavan sitä
paljoa syvemmin kuin minä voin; sillä Hän itse istutti sen ihmiseen, ja
sentähden on oikein uskoa, että Hän tahtoo kasvattaa ja vahvistaa
sitä hyvää ja kurittaa ihmistä, jolla se hyvä on, kunnes hän tottelee
sitä, rakastaa sitä ja antautuu sille; minä en epäile että semmoinen
ihminen, jos hän ei ole kasvatettu ja on hidas, pitää semmoista
kuritusta kauheana, ja se onkin sitä parempi hänelle. Enempää en
voi sanoa.

Letters and Memories.

Jos ihminen todellakin uskoisi olevansa Isän kasvatuksen alainen

lapsi, uskoisi hän kaiken, mikä tapahtuu, olevan osan tätä
kasvatusta. Ja semmoinen ihminen, joka rukoilisi näin ja tekisi työtä
tähän suuntaan ja pitäisi johtotähtenään tätä: »Isä meidän, pyhitetty
olkoon Sinun nimesi, lähestyköön Sinun valtakuntasi, tapahtukoon
Sinun tahtosi niin maassa kuin taivaassa», ja joka rukoilisi
jokapäivästä leipäänsäkin siitä syystä eikä mistään muusta, minä
uskon hänen tulevan kokemaan, että itserakkaus ja itsekkyys kuolee
pois hänestä ja toimellinen hyväntahtoisuus kasvaa sijaan. Hän tulisi
huomaamaan, että kärsityt surut ja ohi menneet lankeemiset
näkyisivät odottamatta koituvan hänelle käytännölliseksi hyödyksi ja
sitä tehden muillekin, ja riemukseen hän huomaisi, että hänen
Isänsä oli kasvattanut häntä, vaikka hän kuvaili kasvattavansa
itseään; eikä hän saisi aikaa eikä tilaisuutta vaivata päätään
etsimällä vaikuttimia toimiinsa; mutta hän yksinkertasesti tekisi, mitä
hänen eteensä tulisi hänen voimillaan tehtäväksi.

Letters and Memories.

Menkäämme eteenpäin! Jumala johtaa meitä; vaikka me olemme

sokeat itsessämme, olisimmeko siltä arkoja seuraamaan? Minä en
näe tietäni enkä välitä siitä; mutta minä tiedän, että Hän näkee oman
tiensä, ja että minä näen Hänet ja että minä en voi uskoa Hänen
kaikista meidän synneistämme huolimatta tahtovan unohtaa
armollisia lupauksiaan. »Jotka Häntä katsovat, heidät valaistaan;
heidän kasvonsa ei tule häpeään.» Ps. 34:6.

Minä tiedän olevani kurja, vaikeroiva, hidas, petollinen, uskoton

olento, jolla on vaikea rukoilla; mutta minä tiedän senkin että on
olemassa Yksi, joka johtaa minua ja jouduttaa minua, kun en antaisi
johtaa itseäni, joka on antanut ja joka tahtoo antaa minun kulkea
Hänen teillään ja tehdä Hänen töitään, ja sen tekee Hän joko
miellyttävillä tai vastenmielisillä keinoilla.

Letters and Memories.

Ole hyvässä turvassa! Kun jumalaton kääntyy pois

jumalattomuudestaan, pelastaa hän sielunsa, niin että se elää —
eikä hänen syntiään ja pahuuttaan enää muistella. Kuinka suuri
sinun syntikuormasi voipi olla (jos voidaan puhua mistään mitasta
hengellisessä), en minä tiedä. Mutta sen minä tiedän, että niin
kauvan kuin pidät syyllisyytesi tunnon hereillä ajatuksissasi, olet sinä
vanhurskautettu Hänen ajatuksissaan; niin kauvan kuin sinä asetat
synnit Hänen kasvoinsa eteen, heittää Hän ne selkänsä taakse.

Letters and Memories.

Tämä on evankeliumi, suloinen sanoma langenneille ihmisille, että

Jumalan istuimella istuu yksi Ihminen, jolle on annettu kaikki valta
taivaassa ja maan päällä; että maailman kohtalo ja kaikki, mikä siinä
on, auringon ja tähtien kohtalo, kuningasten ja kansakuntain kohtalo,
jokaisen publikaanin ja porton kohtalo, niitten kohtalo, jotka ovat
kuolemassa ja tuonelassa, kaikki riippuu Jesuksen pyhästä
sydämestä, siitä sydämestä, joka itki Hänen ystävänsä Latsaruksen
haudalla; siitä sydämestä, joka itki Jerusalemin tähden; siitä
sydämestä, joka sanoi siunatulle Magdalenalle, tuolle syntiselle
naiselle: »Mene rauhassa, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi
annetut»; siitä sydämestä, joka suree jokaisen syntisen ja
eksyväisen sielun tähden koko Jumalan maan päällä ja huutaa
kaikille: »Miksi pitäisi teidän kuoleman, sinä Israelin huone? Sillä en
Minä ollenkaan iloitse hänen kuolemastaan, joka kuolee, sanoo
Herra, Herra; sentähden kääntykää, ja te saatte elää.» Hes.
18:31,32. »Tulkaa Minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette
raskautetut, ja Minä tahdon teitä virvoittaa.» Mat. 11:28.

National Sermons.

Tämä on se sanoma, jonka Kristuksen ruumiin ja veren siunattu

sakramentti tuopi sinulle, että sinä jokapäiväsistä synneistäsi ja
rikoksistasi huolimatta voit katsoa Jumalaan sinun Isänäsi; Herraan
Jesukseen elämänäsi; Pyhään Henkeen johtajanasi ja kulettajanasi.
Sen sanoman tuopi se myös, että joskin sinä olet kadotettu poika, on
sinun Isäsi koti sinulle vielä avoinna; sinun Isäsi ijankaikkinen
rakkaus on valmiina tulemaan sinua vastaan jo kauvempaa siinä
silmänräpäyksessä kuin sinä sydämestäsi huudat: »Isä, minä olen
syntiä tehnyt enkä enää ole kelvollinen sinun lapseksesi
kutsuttavaksi»; ja että sinun on käännyttävä ja Jumalan, sinun Isäsi,
luo mentävä, ei ainoasti kerta kaikkiaan, vaan joka viikko, joka päivä,
joka tunti, niin usein kuin sinä unohdat Hänet ja olet tottelematon
Hänelle. Tämä on sen siunatun sakramentin sanoma — että joskaan
sinä et voi nauttia sitä oman vanhurskautesi nojalla, voit sinä nauttia
sitä Hänen moninaisen ja suuren laupeutensa tähden; että vaikk'et
sinä ole kelvollinen kokoomaan muruja Hänen pöydältään, on Hän
kuitenkin se sama Herra, jonka etuoikeus aina on olla
myötätuntonen, ja Hän sallii sinun sielusi peseytyä Kristuksen
kalliissa veressä, niin että sinä pysyt Hänessä ja Hän sinussa
ainiaaksi.

National Sermons.

Kristuksen jäsenet, Jumalan lapset, taivasten valtakunnan

perilliset, kuolemattoman, puhtaan toivon perilliset, toivon joka ei
koskaan häviä, — teillä on oikeus, joka on teille annettu
Kaikkivaltiaan Jumalan lupauksen kautta, toivoa itsenne,
lähimäisenne ja eksyneen kurjan maailman hyväksi; oikeus uskoa
että on olemassa koko maailman varalle vanhurskauden, rauhan ja
onnen aika, ja että te, jos tahdotte, voitte päästä osallisiksi siihen
ihanaan auringon nousuun, jonka jälkeen aurinko ei enää koskaan
laskeudu. Tutki Raamatuita ja lue sieltä Jumalan lupauksista, jotka
ovat teidän oikean toivonne perustuksena. »Katso Jumalan Karitsaa,
joka pois ottaa maailman synnin.» Kuinka me uskallamme, jotka
kutsumme itseämme kristityiksi, jotka olemme kastetut Hänen
nimeensä, jotka olemme maistaneet Hänen armoaan, joilla on
Hänen rakkautensa voima, Hänen Henkensä kääntävä ja uudistava
voima — kuinka uskallamme me epäillä, että Hän tahtoo pois ottaa
koko maailman synnin? Askel askeleelta, kansa kansalta, vuosi
vuodelta on Herra voittava; sillä Hänen tulee hallita, kunnes Hän on
laskenut kaikki viholliset jalkainsa alle. Hän on luvannut ottaa pois
maailman synnin, ja Hän on Jumala eikä voi valehdella.

National Sermons.