Full download Thermodynamics for Engineers SI Edition 1st Edition Kroos Solutions Manual all chapter 2024 pdf

Thermodynamics for Engineers SI
Edition 1st Edition Kroos Solutions

Manual
Go to download the full and correct content document:
https://testbankfan.com/product/thermodynamics-for-engineers-si-edition-1st-edition-k
roos-solutions-manual/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Thermodynamics for Engineers 1st Edition Kroos

Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/thermodynamics-for-engineers-1st-
edition-kroos-solutions-manual/
Principles of Engineering Thermodynamics SI Edition 1st

Edition Reisel Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/principles-of-engineering-
thermodynamics-si-edition-1st-edition-reisel-solutions-manual/
Fundamentals of Chemical Engineering Thermodynamics SI

Edition 1st Edition Dahm Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/fundamentals-of-chemical-
engineering-thermodynamics-si-edition-1st-edition-dahm-solutions-
manual/
VHDL For Engineers 1st Edition Short Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/vhdl-for-engineers-1st-edition-
short-solutions-manual/
Product Design For Engineers 1st Edition Shetty
Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/product-design-for-engineers-1st-
edition-shetty-solutions-manual/
Fluid Mechanics for Engineers 1st Edition Chin

Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/fluid-mechanics-for-
engineers-1st-edition-chin-solutions-manual/
Calculus for Scientists and Engineers 1st Edition

Briggs Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/calculus-for-scientists-and-
engineers-1st-edition-briggs-solutions-manual/
MATLAB Programming with Applications for Engineers 1st

Edition Chapman Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/matlab-programming-with-
applications-for-engineers-1st-edition-chapman-solutions-manual/
Introduction to Renewable Energy for Engineers 1st

Edition Hagen Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/introduction-to-renewable-energy-
for-engineers-1st-edition-hagen-solutions-manual/
Chapter 7 Solutions
7.1 (C) The partial derivative ⁄ of steam at 400°C and 2.5 MPa is estimated to be
⎛ ∂s ⎞ s2 − s1 6.9212 − 7.1271
⎜ ⎟ ≅ = = −0.000206 m3 /kg ⋅ K
⎝ ∂P ⎠T P2 − P1 400°C
3000 − 2000
7.2 (D) The Helmholtz function is given by Eq. 7.3:
a2 − a1 = u2 − T2 s2 − u1 + T1s1
=2926 − 673 × 6.8405 − 2939 + 673 × 7.0148 = 104 kJ/kg
7.3 (C) Use the Clapeyron equation (7.23). Refer to Fig. 7.2 and use P1 = 40 kPa and P2 = 80 kPa. At
60 kPa, T0 = −37.1ºC (236 K) and vfg = 0.31 m3/kg:
dP ΔP h fg 40 − 80 221
= = . = . ∴T2 = 228 K or −45°C
dT v = v0 ΔT v= T0 v fg T2 − 242 236 × 0.31
7.4 (B) Using Eq. 7.53, the Joule-Thompson coefficient is, using the IRC Calculator at h = 1570
kJ/kg (or interpolate for the temperature in Table E-2)
dT T2 − T1 72.7 − 66.1
μj = ≅ = = 0.0165°C/kPa
dP h P2 − P1 h
1600 − 1200
7.5 (D) Use Eq. 7.53 with the information given. We do not need to know the name of the
refrigerant:
dT T −T T − 60
μJ = = 2 1 . 0.08 = 2 . ∴T2 = −90.4°C
dP h P2 − P1 h 120 − 2000
7.6 (A) Because the pressure change is so large and the answers are quite close to each other, the real
gas effects, which require PR and TR, are included:
P1 0.1 T1 283
PR1 = = = 0.026, TR1 = = = 2.13
Pcr 3.77 Tcr 133
P2 10 T2 283
PR 2 = = = 2.65, TR 2 = = = 2.13
Pcr 3.77 Tcr 133
Using Fig. I-1, we find
h1 − h1*
≅ 0. ∴ h1 − h1* = 0
Tcr
h2 − h2* 4 × 133
≅ 4. ∴ h2 − h2* = = 18.3 kJ/kg
Tcr 29
Eq. 7.56 then allows the enthalpy change to be determined:
h2 − h1 = (h2 − h2* ) + (h2* − h1* ) − (h1 − h1* )

= 20.6 + C p ΔT − 0 ≅ 21 kJ/kg
125
© 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
7.7 (A) The change in internal energy is found using Eqs. 7.61 and 2.15 with Z values from Appendix
H:
u2 − u1 = h2 − h1 − R ( Z2T2 − Z1T1 )
= 21 − 0.287 × (0.99 × 283 − 1.0 × 283) ≅ 21 kJ/kg
7.8 Using Eq. 7.7, an approximation is
∂v ∂v R RT 0.287 0.287 × 373

dv = dT + dP ≅ ΔT − 2 ΔP = × 20 − × 10 = 0.0260 m3 /kg
∂T ∂P P P 200 2002
Calculating the specific volume change directly (a more accurate value) gives
RT2 RT1 0.287 × 393 0.287 × 373

v2 − v1 = − = − = 0.5371 − 0.53526 = 0.00184 m3 /kg
P2 P1 210 200
7.9 Using Eq. 7.7, an approximation is
∂P ∂P R RT 0.287 0.287 × 353

dP = dT + dv ≅ ΔT − 2 Δv = × (−10) − × 0.02 = −13.8 kPa
∂T ∂v v v 0.5 0.52
Calculating the pressure change directly (a more accurate value) gives
RT2 RT1 0.287 × 353 0.287 × 343

P2 − P1 = − = − = 194.83 − 196.88 = −2.05 kPa
v2 v1 0.52 0.50
∂u ∂u
7.10 Using u = u(s, v) we have du = ∂s ds + ∂v dv = Tds − Pdv . Thus, with M = T and N = − P ,
∂T ∂P
Eq. 7.10 provides Eq. 7.11 which is ∂v = − ∂s .
s v
∂h ∂h
Using h = h(s, P) we have dh = ds + dP = Tds + vdP . Thus, with M = T and N = v ,
∂s ∂P
∂T ∂v
Eq. 7.10 provides Eq. 7.12 which is ∂P = ∂s .
s P
∂a ∂a
7.11 Using a = a(v, T ) we have da = dv + dT = − Pdv − sdT . Thus, with M = − P and N = − s ,
∂v ∂T
∂P ∂s
Eq. 7.10 provides Eq. 7.13 which is ∂T =
v ∂v T .
∂g ∂g
Using g = g( P, T ) we have dg = dP + dT = vdP − sdT . Thus, with M = v and N = − s ,
∂P ∂T
∂v ∂s
Eq. 7.10 provides Eq. 7.14 which is ∂T =−
P ∂P T .
126
∂u ∂u
7.12 Using u = u(s, v) we have du = ds + dv = Tds − Pdv , equate coefficients of ds and dv:
∂s v ∂v s
∂u ∂u
= T and = −P
∂s v ∂v s
∂h ∂h
Using h = h(s, P) we have dh = ds + dP = Tds + vdP , equate coefficients of ds and dP:
∂s P ∂P s
∂h ∂h
= T and =v
∂s P ∂P s
7.13 Equation (7.13) is written in an approximate form:
ΔP Δs ΔP 150 − 100
≅ . ∴Δs ≅ Δv = (1.2 − 0.8) × = −1.0 kJ/kg ⋅ K
ΔT Δv ΔT 180 − 200
7.14 Equation (7.11) is written in an approximate form:
ΔT ΔP ΔP
≅− . ∴Δs ≅ −Δv
Δv Δs ΔT
m3 (500 − 350)kPa
= (0.19 − 0.27) × = −0.8 kJ/kg ⋅ K
kg 80 − 65
7.15 The IRC Calculator is used for the first ratio (central differences are used):
ΔT Δv 414 − 384 0.3541 − 0.2579

≅ . = . 0.15 = 0.150
ΔP s Δs P 1100 − 900 s = 7465 7.762 − 7.122 P =1 MPa
Δv Δs
7.16 a) Use central differences: =−
ΔT P ΔP T
0.05988 − 0.05620 1.1505 − 1.1878

=− . ∴ 0.000184 = 0.000186
110 − 90 P =500 kPa 600 − 400 T =100°C
Δv Δs
b) Use central differences: =−
ΔT P ΔP T
0.0599 − 0.0562 1.15 − 1.19

=− . ∴ 0.00018 = 0.0002
110 − 90 P = 500 kPa 600 − 400 T =100°C
Using the Calculator, significant digits subtract off, i.e., 1.15 – 1.19 = 0.04.
127
Δv Δs
7.17 Use central differences: =−
ΔT P ΔP T
0.0335 − 0.0316 m3 /kg 1.230 − 1.240 kJ/kg-°C

=−
160 − 140 °C P =1000 kPa
(1050 − 950) kPa T =150°C
0.000095 = 0.0001
7.18 Use central differences:
Δh h2 − h1 1577.7 − 1533.2
≅ T. ≅ T. = 313 K or 40.1°C
Δs P s2 − s1 P = 200 kPa
6.1512 − 6.0091
7.19 Use central differences:
Δh h2 − h1 ? 3481 − 3056
≅ T. = T. = 670 K or 397°C
a) Δs P s2 − s1 P
7.867 − 7.233 800 kPa
Δh h2 − h1 ? 3480 − 3060
≅ T. = T. = 660 K or 390°C
b) Δs P s2 − s1 P
7.87 − 7.23 800 kPa
Observe that only two significant digits result with the Calculator.
7.20 At 6 MPa and 450°C the IRC Calculator gives u = 2990 kJ/kg, v = 0.0522 m3/kg or ρ = 19.16
kg/m3. Using central differences,
Δu u −u ? 3000 − 2980
≅ T. 2 1 = T. = 666 K or 400°C
Δs v s2 − s1 v 6.740 − 6.710 ρ =19.16 kg/m3
Here the interpolation is used between the internal energy values of 3000 kJ/kg and 2980 kJ/kg.
Within the permitted interpolation of central difference approximation, it is indeed true.
RT 0.462 × 333.1
7.21 Assuming an ideal gas, we find v = = = 7.69 m3 /kg . This compares with 7.65
P 20
m3/kg from Table C-2, an error of only 0.5%. The ideal gas assumption would be quite
acceptable.
RT 0.462 × 372.6
At 100 kPa, we find v = = = 1.72 m3 /kg. This compares with 1.69 m3/kg, an
P 100
error of less than 2%, still acceptable as an ideal gas.
dP h fg ΔP 9856 − 7436
= . ∴ h fg ≅ T0 v fg = 573 × (0.02168 − 0.001404) × = 1406 kJ/kg
7.22 dT
v = v0 T0 v fg ΔT 310 − 290
h fg 1406
s fg = = = 2.453 kJ/kg ⋅ K
T0 573
The errors are
1406 − 1405 2.453 − 2.451

h fg error = ×100 = 0.071% and s fg error = × 100 = 0.081%
1405 2.451
128
dP h fg ΔP
7.23 = . ∴ h fg ≅ T0 v fg
dT v = v0 T0 v fg ΔT
(571.60 − 442.94)
= 289 × (0.0405 − 0.000806) × = 184.49 kJ/kg
20 − 12
h fg 184.49
s fg = = = 0.6384 kJ/kg ⋅ K
T0 289
The errors are
184.52 − 184.49 0.6381 − 0.6384

h fg error = × 100 = 0.02% and s fg error = × 100 = 0.05%
184.52 0.6381
P2 h fg ⎛ 1 1 ⎞
7.24 Use the equation ln = ⎜ − ⎟.
P1 R ⎝ T1 T2 ⎠
a) An average hfg is required. Let us use P1 = 0.6 kPa so the average hfg is close to the value at
0.3 kPa:
0.4 2501.3 kJ/kg ⎛ 1 1 ⎞
ln = ⎜ − ⎟ . ∴T2 = 267.54K or −5.5°C
0.6 0.462 kJ/kg ⋅ K ⎝ 273.01 K T2 ⎠
b) An average hfg is required. Let us use P1 = 0.6 kPa so the average hfg is close to the value at
0.3 kPa:
0.3 2501.3 kJ/kg ⎛ 1 1 ⎞
ln = ⎜ − ⎟ . ∴T2 = 263.8K or −9.2°C
0.6 0.462 kJ/kg ⋅ K ⎝ 273.01 K T2 ⎠
c) An average hfg is required. Let us use P1 = 0.6 kPa so the average hfg is close to the value at
0.3 kPa:
0.2 2501.3 kJ/kg ⎛ 1 1 ⎞
ln = ⎜ − ⎟ . ∴T2 = 258.7 K or −14.3°C
0.6 0.462 kJ/kg ⋅ K ⎝ 273.01 K T2 ⎠
7.25 Using Pv = RT so that

∂P R
Eq. 7.33: T −P =T −P = P−P = 0
∂T v v
∂v R
Eq. 7.39: v −T = v −T =v−v =0
∂T P P
7.26 With Pv = RT, we find
Cv ⎛ ∂P ⎞ Cv R T v
ds = dT + ⎜ ⎟ dv = dT + dv. ∴Δs = Cv ln 2 + R ln 2
T ⎝ ∂T ⎠v T v T1 v1
Cp ⎛ ∂v ⎞ Cp R T P
ds = dT − ⎜ ⎟ dP = dT − dP. ∴Δs = C p ln 2 − R ln 2
T ⎝ ∂T ⎠P T P T1 P1
129
RT a ∂P R
7.27 Use Eq. 7.33 to find du. Van der Waals equation is P = v − b − 2 . ∴ ∂T = v − b .
v v
⎡ ⎛ ∂P ⎞ ⎤ ⎡ RT RT a⎤ a
Then du = Cv dT + ⎢T ⎜ ⎟ − P ⎥ dv = Cv dT + ⎢ − + 2 ⎥ dv = CvdT + 2 dv
⎣ ⎝ ∂T ⎠v ⎦ ⎣v − b v −b v ⎦ v
⎛1 1 ⎞
Integrate: Δu = Cv (T2 − T1 ) + a ⎜ v − v ⎟
⎝ 1 2 ⎠
7.28 Follow the steps of Problem 7.27 to find Δu (it would be very difficult to find Δh directly by
integrating Eq. 7.39). Then, using h = u + Pv, there results
Δh = Δu + P2 v2 − P1v1
⎛1 1 ⎞
= Cv (T2 − T1 ) + a ⎜ − ⎟ + P2 v2 − P1v1
⎝ v1 v2 ⎠
2 −1
⎛ ∂P ⎞ ⎛ ∂v ⎞ RT a ∂v ⎛ ∂T ⎞
7.29 Determine C p − Cv = = − T ⎜ ∂v ⎟ ⎜ ∂T ⎟ if P = − 2 . Use =⎜ ⎟ :
⎝ ⎠T ⎝ ⎠P v−b v ∂T P ⎝ ∂v P⎠
P a v−b ∂T P a v 2 − (v − b)2v P 2ab − av

Write T = R (v − b) + R 2 so that ∂v = + = + . Then
v P R R v4 R Rv3
2
⎡ RT 2 2aT ⎤ ⎡ Rv3 ⎤
C p − Cv = ⎢ 2
− 3 ⎥⎢ 3 ⎥
⎣⎢ ( v − b) v ⎥⎦ ⎣⎢ Pv + 2ab − av ⎦⎥
Let a = 0 and b = 0. There results, recognizing that RT/vP = 1,
2 2
⎡ RT 2 2aT ⎤ ⎡ Rv3 ⎤ RT 2 R 2 v 6 ⎛ RT ⎞
Cp − Cv = ⎢ 2
− 3 ⎥⎢ 3 ⎥ = 2 × 2 6 = R⎜ ⎟
⎣⎢ ( v − b) v ⎦⎥ ⎣⎢ Pv + 2ab − av ⎦⎥ v P v ⎝ vP ⎠
=R
7.30 To find the enthalpy change, first the internal energy change is found. The first integral in Eq.
7.33 is zero since T2 = T1. The second integral is simplified using the van der Waals equation so
that
v2
∫
⎡ RT RT a ⎤ ⎛1 1 ⎞
u2 − u1 = ⎢ − + 2 ⎥ dv = 0.163 ⎜ − ⎟
⎣ v − b v − b v ⎦ ⎝ 1
v v 2⎠
v1
where a = 0.163 is found in Table B-10. The values of v1 and v2 are found using van der Waals
equation knowing the pressure and temperature and using a trial-and-error procedure:
0.287 × 373 0.163

200 = − 2 . ∴ v1 = 0.540 m3 /kg
v1 − 0.00127 v1
0.287 × 373 0.163
6000 = − 2 . ∴ v2 = 0.0176 m3 /kg
v2 − 0.00127 v2
130
The internal energy change and consequently the enthalpy change are then
⎛ 1 1 ⎞
u2 − u1 = 0.163 ⎜ − ⎟ = −9.0 kJ/kg
⎝ 0.540 0.0176 ⎠
h2 − h1 = u2 − u1 + P2 v2 − P1v1 = − 9.0 + 6000 × 0.0176 − 200 × 0.540 = −11.4 kJ/kg
The entropy change is found using Eq. 7.41. Following the steps for Δu, we find
v2
R v −b 0.0176 − 0.00127
s2 − s1 = ∫ dv = R ln 2 = 0.287 × ln = −1.00 kJ/kg ⋅ K
v1 v−b v1 − b 0.540 − 0.00127
Assuming constant specific heats, we find

P2 6000
Δu = C v ΔT = Δh = C p ΔT = 0 and Δs = − R ln = −0.287 × ln = −0.976 kJ/kg ⋅ K
P1 200
The assumption of constant specific heats is quite acceptable for the conditions of this
problem.
7.31 The entropy change due to temperature and pressure changes is
T2
ΔS = mC p ln − mβ v( P2 − P1 )
T1
J 373 1 1 N
= 50 kg × 900 × ln − 50 kg × (7 × 10−5 ) × (50 − 0.1) × 106 2 = 6415 J/K
kg ⋅ K 323 K 2700 kg/m 3
m
That due to the pressure change is −64.6 J/K whereas that due to the temperature change is
6480 J/K. The entropy change due to the pressure change is significant only for very small
temperature changes.
7.32 Always use central differences when estimating derivatives.
1 ⎛ ∂v ⎞ 1 Δv 1 0.0010127 − 0.000997
β= ⎜ ⎟ ≅ = × = 3.86 × 10−4 K −1
v ⎝ ∂T ⎠ P v ΔT 0.001003 60 − 20
⎛ ∂P ⎞ ΔP 15 000 − 5000
B = −v ⎜ ⎟ ≅ −v = −0.001003 × = 2.33 × 106 kPa
∂
⎝ ⎠T
v Δv 0.0010013 − 0.0010056
m3 kN 1
C p − C v = vTBβ 2 = 0.001003 × 313 K × (2.33 × 106 ) 2 × (3.86 × 10−4 ) 2 2 = 0.109 kJ/kg ⋅ K
kg m K
7.33 Always use central differences when estimating derivatives.
1 ⎛ ∂v ⎞ 1 Δv 1 0.001010 − 0.001000
β= ⎜ ⎟ ≅ = × = 2.5 × 10−4 K −1
v ⎝ ∂T ⎠ P v ΔT 0.001004 60 − 20
⎛ ∂P ⎞ ΔP 9000 − 5000
B = −v ⎜ ⎟ ≅ −v = −0.001004 × = 1.3 × 106 kPa
⎝ ∂v ⎠T Δv 0.001003 − 0.001006
C p − C v = vTBβ 2
m3
( ) 1
2
= 0.001004 × 313K × (1.3 × 106 kPa) × 2.5 × 10 −4 = 0.0255 kJ/kg ⋅ K
` kg K2
131
1 ⎛ ∂v ⎞ 1 Δv 1 0.000815 − 0.000735
7.34 β = v ⎜ ∂T ⎟ ≅ v ΔT = 0.000771 × = 0.26 × 10−4 K −1
⎝ ⎠P 20 − (−20)
⎛ ∂P ⎞ ΔP 1100 − 500
B = −v ⎜ ⎟ ≅ −v = −0.000771× = 0.23 × 106 kPa
∂
⎝ ⎠T
v Δv 0.00077 − 0.000772
C p − C v = vTBβ 2
m3 kN 1
= 0.000771 × 273 K × (0.23 × 106 ) 2 × (0.26 × 10 −4 ) 2 2 = 3.3 × 10 −5 kJ/kg ⋅ K
kg m K
7.35 Use forward differences by using a pressure at 350 kPa and x = 0. The enthalpy must be held
constant at 58 600 J/kg. The IRC calculator at 58 600 J/kg and 250 kPa, gives T2 = −4.28°C. At
h = 58 600 J/kg and 350 kPa, we find T = 4.99°C. Using the definition of the Joule-Thompson
coefficient, there results
ΔT T2 − T1 −4.28 − 4.99
μJ ≅ = = = 0.093 °C/kPa
ΔP h P2 − P1 h
250 − 350
The finite difference does not allow for more accuracy in the answer.
a) Using the μJ calculated, we find
T2 − T1 T2 − 8
μ J = 0.093 = = . ∴T2 = −20°C
P2 − P1 100 − 400
b) Using the μJ calculated, we find
T2 − T1 T − 21
μ J = 0.093 = = 2 . ∴T2 = −25°C
P2 − P1 100 − 600
c) Using the μJ calculated, we find
T2 − T1 T − 31
μ J = 0.093 = = 2 . ∴T2 = −34°C
P2 − P1 100 − 800
7.36 Use forward differences by using a pressure at 1000 kPa and x = 0. The Calculator gives 39.4°C
and h = 107 000 L/kg. The Calculator at 107 000 J/kg and 800 kPa, gives T2 = 31.3°C. Using
the definition of the Joule-Thompson coefficient, there results
ΔT T −T 31.4 − 39.4
μJ ≅ = 2 1 = = 0.041 °C/kPa
ΔP h P2 − P1 h
800 − 1000
The finite difference does not allow for more accuracy in the answer. Using the μJ calculated,
we find
T −T T − 67
μ J = 0.041 = 2 1 = 2 . ∴T2 = −11°C
P2 − P1 100 − 2000
132
7.37 At 400°C and an average pressure of 600 kPa, the IRC Calculator gives h = 685 000 J/kg so
ΔT T2 − T1 400 − 400
μJ ≅ = = = 0.0 °C/kPa
ΔP h P2 − P1 h
1000 − 800
The enthalpy depends on temperature only so the Joule-Thompson coefficient for air, an ideal
gas, is zero.
7.38 At 4 MPa and 400ºC, Table C-3 gives 3214 kJ/kg. The Joule-Thompson coefficient is then
estimated to be
ΔT 407 − 392
μJ ≅ = = 0.0075 °C/kPa
ΔP h 5000 − 3000
1 ⎡ ⎛ ∂v ⎞ ⎤ 1 ⎡ 0.08002 − 0.06645 ⎤
Cp = ⎢T ⎜ ⎟ − v⎥ = ⎢ 673 × − 0.07341⎥ = 2.39 kJ/kg ⋅ K
so that μ j ⎣ ⎝ ∂T ⎠ P ⎦ 0.0075 ⎣ 450 − 350 ⎦
⎛ ∂h ⎞ Δh 3330 − 3092
Using C p = (∂h /∂T ) P there results Cp = ⎜ ⎟ ≅ = = 2.38 kJ/kg ⋅ K
⎝ ∂T ⎠ P ΔT 4 MPa 450 − 350
7.39 At 6 MPa and 450°C, Table C-3 gives h = 3300 kJ/kg. The Joule-Thompson coefficient is then
estimated to be
ΔT 455 − 445
μJ ≅ = = 0.006 o C/kPa
ΔP h (7060 − 5370)
so that
1 ⎡ ⎛ ∂v ⎞ ⎤ 1 ⎡ 0.05665 − 0.04739 ⎤
C p = ⎢T ⎜ ⎟ − v⎥ = ⎢ 723 × − 0.05214 ⎥ = 2.46 kJ/kg ⋅ K
μ j ⎣ ⎝ ∂T ⎠ P ⎦ 0.006 ⎣ 500 − 400 ⎦
⎛ ∂h ⎞ Δh 3422 − 3177
Using C p = (∂h /∂T ) P there results C p = ⎜ ⎟ ≅ = = 2.45 kJ/kg ⋅ K
⎝ ∂T ⎠ P ΔT 6000 kPa 500 − 400
7.40 a) Using Table F-1for air, h2 − h1 = 844 − 260.1 = 584 kJ/kg .

Using the enthalpy departure chart of Fig. I-1, we need
P1 0.9 T1 260
PR1 = = = 0.24, TR1 = = = 1.95
Pcr 3.77 Tcr 133
P 4 T 820
PR 2 = 2 = = 1.06, TR 2 = 2 = = 6.2
Pcr 3.77 Tcr 133
Using values from the chart, the enthalpy differences are

h1* − h1 0.1× 133
≅ 0.1 ∴ h1* − h1 = = 0.46 kJ/kg
Tcr 29
h2* − h2 0 × 133
≅0 ∴ h2* − h2 = = 0 kJ/kg
Tcr 29
The enthalpy difference between state 1 and state 2 is found using Eqs. 7.56 to be
h2 − h1 = (h2 − h2* ) + (h2* − h1* ) − (h1 − h1* ) = −0 + 584 + 0.46 = 584 kJ/kg
133
b) Using Table F-1, h2 − h1 = 220 − 360.6 = −140.6 kJ/kg .
P1 0.9 T1 360
PR1 = = = 0.24, TR1 = = = 2.71
Pcr 3.77 Tcr 133
P2 8 T2 220
PR 2 = = = 2.12, TR 2 = = = 1.65
Pcr 3.77 Tcr 133
h1* − h1 0 × 133
≅0 ∴ h1* − h1 = = 0 kJ/kg
Tcr 29
h2* − h2 7 × 133
≅7 ∴ h2* − h2 = = 32.1 kJ/kg
Tcr 29
h2 − h1 = ( h2 − h2* ) + (h*2 − h1* ) − ( h1 − h1* ) = −32.1 − 140.6 − 0 = −173 kJ/kg
c) Using Table F-1, h2 − h1 = 607 − 300.2 = 307 kJ/kg . Using the enthalpy departure chart of
Fig. I-1, we need
P1 0.2 T1 300
PR1 = = = 0.53, TR1 = = = 2.26
Pcr 3.77 Tcr 133
P2 10 T2 600
PR 2 = = = 2.65, TR 2 = = = 4.51
Pcr 3.77 Tcr 133
h1* − h1 0.05 × 133

≅ 0.05 ∴ h1* − h1 = = 0.23 kJ/kg
Tcr 29
h2* − h2 1× 133
≅1 ∴ h*2 − h2 = = 4.6 kJ/kg
Tcr 29
h2 − h1 = (h2 − h2* ) + (h2* − h1* ) − (h1 − h1* ) = −4.6 + 307 + 0.23 = 303 kJ/kg
134
9431 − 10186
7.41 a) Using Table F-4, h2 − h1 = = −17.2 kJ/kg .
44
P1 0.8 T1 320
PR1 = = = 0.11, TR1 = = = 1.05
Pcr 7.39 Tcr 304
P2 6 T2 300
PR 2 = = = 0.81, TR 2 = = = 0.99
Pcr 7.39 Tcr 304
h1* − h1 0.08 × 304

= 0.08 ∴ h1* − h1 = = 0.55 kJ/kg
Tcr 44
h2* − h2 12 × 304
= 12 ∴ h2* − h2 = = 82.9 kJ/kg
Tcr 44
h2 − h1 = (h2 − h2* ) + (h2* − h1* ) − ( h1 − h1* ) = −82.9 − 17.2 + 0.55 = −99.5 kJ/kg
13 372 − 13 372
b) Using Table F-4, h2 − h1 = = 0 kJ/kg .
44
P1 2 T1 400
PR1 = = = 0.27, TR1 = = = 1.32
Pcr 7.39 Tcr 304
P2 12 T2 400
PR 2 = = = 1.62, TR 2 = = = 1.32
Pcr 7.39 Tcr 304
h1* − h1 1.5 × 304

= 1.5 ∴ h1* − h1 = = 10.4 kJ/kg
Tcr 44
h2* − h2 8.5 × 304
= 8.5 ∴ h*2 − h2 = = 58.7 kJ/kg
Tcr 44
h2 − h1 = (h2 − h2* ) + (h*2 − h1* ) − (h1 − h1* ) = −58.7 + 0 + 10.4 = −48.3 kJ/kg
135
37 405 − 17 678
c) Using Table F-4, h2 − h1 = = 448 kJ/kg .
44
P1 0.4 T1 500
PR1 = = = 0.054, TR1 = = = 1.64
Pcr 7.39 Tcr 304
P2 10 T2 900
PR 2 = = = 1.35, TR 2 = = = 2.96
Pcr 7.39 Tcr 304
h1* − h1 0 × 304
=0 ∴ h1* − h1 = = 0 kJ/kg
Tcr 44
h2* − h2 1 × 304
=1 ∴ h*2 − h2 = = 6.9 kJ/kg
Tcr 44
h2 − h1 = (h2 − h2* ) + (h2* − h1* ) − (h1 − h1* ) = −6.9 + 448 + 0 = 441 kJ/kg
7.42 a) Using Table F-1,
P2 7.0
Δs = s2o − s1o − R ln = 2.8365 − 1.66802 − 0.287 ln = 0.685 kJ/kg ⋅ K
P1 1.3
Using the entropy departure chart of Fig. J-1, we need
P1 1.3 MPa T1 290

PR1 = = = 0.34, TR1 = = = 2.2
Pcr 3.77 MPa Tcr 133
P2 7.0 MPa T2 890
PR 2 = = = 1.85, TR 2 = = = 6.7
Pcr 3.77MPa Tcr 133
Using values from the chart, the entropy differences are s1* − s1 = 0 and s*2 − s2 = 0 .
The entropy difference between state 1 and state 2 is found using Eq. 7.63 to be
s2 − s1 = (s2 − s*2 ) + (s*2 − s1* ) − (s1 − s1* ) = −0 + 0.685 + 0 = 0.685 kJ/kg ⋅ K
b) Using Table F-1,
P2 20000
Δs = s2o − s1o − R ln
= 2.9736 − 1.8060 − 0.287 ln = 0.4765 kJ/kg ⋅ K
P1 1800
P1 1.8 MPa T1 333

PR1 = = = 0.48, TR1 = = = 2.5
P2 20.0 MPa T2 1000
PR 2 = = = 5.3, TR 2 = = = 7.5
Pcr 3.77MPa Tcr 133
136
Using values from the chart, the entropy differences are
s1* − s1 = 0, ∴ s1* − s1 = 0. s2* − s2 = 0, ∴ s*2 − s2 = 0
s2 − s1 = (s2 − s*2 ) + (s*2 − s1* ) − (s1 − s1* ) = −0 + 0.476 + 0 = 0.476 kJ/kg ⋅ K
P2 28000
c) Using Table F-1, Δs = s2o − s1o − R ln = 1.518 − 1.391 − 0.287 ln = −0.9317 kJ/kg ⋅ K
P1 700
P1 0.7 MPa T1 220

PR1 = = = 0.18, TR1 = = = 1.65
P2 28.0 MPa T2 250
PR 2 = = = 7.43, TR 2 = = = 1.88
Pcr 3.77MPa Tcr 133
s1* − s1 = 0, ∴ s1* − s1 = 0. s2* − s2 = 0.172, ∴ s*2 − s2 = 0.172
s2 − s1 = (s2 − s*2 ) + (s*2 − s1* ) − (s1 − s1* ) = −0.172 − 0.9317 + 0 = 1.104 kJ/kg ⋅ K
7.43 a) Using Table F-2,
s2o − s1o P 220.91 − 187.51 4000

Δs = − R ln 2 = − 0.297 ln = 0.75 kJ/kg ⋅ K
M P1 28 900
P1 0.9 T1 400
PR1 = = = 0.27, TR1 = = = 3.2
Pcr 3.39 Tcr 126
P2 4 T2 440
PR 2 = = = 1.2, TR 2 = = = 3.5
Pcr 3.39 Tcr 126

0
s1* − s1 = 0 kJ/kmol ⋅ K, ∴ s1* − s1 = = 0 kJ/kg ⋅ K
28
0.2
s2* − s2 ≅ 0.2 kJ/kmol ⋅ K, ∴ s*2 − s2 = = 0.007 kJ/kg ⋅ K
28
s2 − s1 = (s2 − s*2 ) + (s*2 − s1* ) − (s1 − s1* ) = −0.007 + 0.750 + 0 = 0.743 kJ/kg ⋅ K
137
b) Using Table F-2,
s2o − s1o P 216.8 − 196.2 8000

Δs = − R ln 2 = − 0.297 ln = 0.173 kJ/kg ⋅ K
M P1 28 1200
P1 1.2 T1 350
PR1 = = = 0.35, TR1 = = = 2.8
Pcr 3.39 Tcr 126
P2 8 T2 700
PR 2 = = = 2.4, TR 2 = = = 5.6
Pcr 3.39 Tcr 126

0
28
0
s2* − s2 = 0 kJ/kmol ⋅ K, ∴ s*2 − s2 = = 0.007 kJ/kg ⋅ K
28
s2 − s1 = (s2 − s*2 ) + (s*2 − s1* ) − (s1 − s1* ) = −0 + 0.173 + 0 = 0.173 kJ/kg ⋅ K
c) Using Table F-2,
s2o − s1o P 182.6 − 206.6 10

Δs = − R ln 2 = − 0.297 ln = −1.37 kJ/kg ⋅ K
M P1 28 1.8
P1 1.8 T1 500
PR1 = = = 0.53, TR1 = = = 4.0
Pcr 3.39 Tcr 126
P2 10 T2 220
PR 2 = = = 2.9, TR 2 = = = 1.75
Pcr 3.39 Tcr 126

0
28
3
28
s2 − s1 = (s2 − s*2 ) + (s*2 − s1* ) − (s1 − s1* ) = −0.107 − 1.37 + 0 = −1.48 kJ/kg ⋅ K
7.44 i) The ideal gas equations for air assuming constant specific heats result in
Δh = h2 − h1 = Cp ΔT = 1.0 × (900 − 400) = 500 kJ/kg

T2 P 900 12
Δs = s2 − s1 = C p ln − R ln 2 = 1.0 × ln − 0.287 × ln = −0.364 kJ/kg ⋅ K
T1 P1 400 0.2
138
ii) The ideal gas equations for air assuming constant specific heats from Table B-6 result in
Δh = h2 − h1 = Cp ΔT = 1.063 × (900 − 400) = 531 kJ/kg

T2 P 900 12
T1 P1 400 0.2
iii) The ideal gas Table F-1, which allows for variable specific heats, provides
h2 − h1 = 932.9 − 401 = 532 kJ/kg

P2 12
s2 − s1 = s2o − s1o − R ln = 2.849 − 1.992 − 0.287 × ln = −0.318 kJ/kg ⋅ K
P1 0.2
iv) Using the enthalpy departure chart of Fig. I-1, we need
P1 0.2 T1 400
PR1 = = = 0.053, TR1 = = = 3.0
Pcr 3.77 Tcr 133
P2 12 T2 900
PR 2 = = = 3.2, TR 2 = = = 6.8
Pcr 3.77 Tcr 133
h1* − h1 h2* − h2
= 0, ∴ h1* − h1 = 0 kJ/kg. = 0, ∴ h*2 − h2 = 0 kJ/kg
Tcr Tcr
0
29
0
s2* − s2 = 0 kJ/kmol ⋅ K, ∴ s*2 − s2 = = 0 kJ/kg ⋅ K
29
The property differences between state 1 and state 2 are found to be
h2 − h1 = ( h2 − h*2 ) + (h2* − h1* ) − ( h1 − h1* ) = 0 + 531 + 0 = 531 kJ/kg

s2 − s1 = (s2 − s*2 ) + (s*2 − s1* ) − (s1 − s1* ) = 0 − 0.318 + 0 = −0.318 kJ/kg ⋅ K
v) The IRC Calculator gives
h2 − h1 = 940 − 398 = 542 kJ/kg

s2 − s1 = 6.64 − 6.95 = −0.31 kJ/kg ⋅ K
7.45 i) The ideal gas equations for air assuming constant specific heats from Table B-2 result in
Δh = h2 − h1 = Cp ΔT = 1.0 × (300 − 220) = 80 kJ/kg

T2 P 300 10
T1 P1 220 0.2
ii) The ideal gas Table F-1, which allows for variable specific heats, provides
h2 − h1 = 300.2 − 220 = 80.2 kJ/kg

P2 10
s2 − s1 = s2o − s1o − R ln = 1.702 − 1.391 − 0.287 × ln = −0.812 kJ/kg ⋅ K
P1 0.2
139
iii) Use the enthalpy departure chart of Fig. I-1 and the entropy chart of Fig. J-1:
P1 0.2 T1 220
PR1 = = = 0.053, TR1 = = = 1.65
Pcr 3.77 Tcr 133
P2 10 T2 300
PR 2 = = = 2.65 TR 2 = = = 2.26
Pcr 3.77 Tcr 133
h1* − h1 0.02 × 133

= 0.02, ∴ h1* − h1 = = 0.09 kJ/kg
Tcr 29
h2* − h2 2.5 × 133
= 2.5, ∴ h*2 − h2 = = 11.5 kJ/kg
Tcr 29
0
29
2
29
h2 − h1 = (h2 − h2* ) + (h2* − h1* ) − (h1 − h1* ) = −11.5 + 80.2 + 0.09 = 68.8 kJ/kg
s2 − s1 = (s2 − s*2 ) + (s*2 − s1* ) − (s1 − s1* ) = −0.069 − 0.812 + 0 = −0.881 kJ/kg ⋅ K
v) The IRC Calculator gives
h2 − h1 = 280 − 220 = 60 kJ/kg

s2 − s1 = 5.49 − 6.36 = −0.87 kJ/kg ⋅ K
7.46 i) Using constant specific heats for nitrogen from Table B-2 result in
Δh = h2 − h1 = C p ΔT = 1.042 × (280 − 220) = 62.5 kJ/kg

T2 P 280 20
T1 P1 220 2
ii) The ideal gas equations for air assuming constant specific heats from Table B-6 result in
Δh = h2 − h1 = Cp ΔT = 1.039 × (280 − 220) = 62.3 kJ/kg

T2 P 280 20
T1 P1 220 2
iii) The ideal gas Table F-2, which allows for variable specific heats, provides
8141 − 6391
h2 − h1 =
= 62.5 kJ/kg
28
s o − so P 189.67 − 182.64 20
s2 − s1 = 2 1 − R ln 2 = − 0.297 × ln = −0.433 kJ/kg ⋅ K
M P1 28 2
140
iv) Use the enthalpy departure chart of Fig. I-1 and the entropy chart of Fig. J-1:
P1 2 T1 220
PR1 = = = 0.59, TR1 = = = 1.75
Pcr 3.39 Tcr 126
P2 20 T2 280
PR 2 = = = 5.9 TR 2 = = = 2.2
Pcr 3.39 Tcr 126
h1* − h1 1.5 × 126

≅ 1.5, ∴ h1* − h1 = = 6.75 kJ/kg
Tcr 28
h2* − h2 8 × 126
≅ 8, ∴ h2* − h2 = = 36 kJ/kg
Tcr 28
0.5
s1* − s1 = 0.5 kJ/kmol ⋅ K, ∴ s1* − s1 = = 0.018 kJ/kg ⋅ K
28
3
28
h2 − h1 = (h2 − h*2 ) + (h*2 − h1* ) − (h1 − h1* ) = −36 + 62.5 + 6.75 = 33 kJ/kg
s2 − s1 = ( s2 − s*2 ) + (s*2 − s1* ) − ( s1 − s1* ) = −0.107 − 0.433 + 0.018 = 0.522 kJ/kg ⋅ K
7.47 i) Using constant specific heats for carbon dioxide from Table B-2 result in
Δh = h2 − h1 = Cp ΔT = 0.842 × (500 − 353) = 123.8 kJ/kg
Δu = u2 − u1 = C v ΔT = 0.653 × (500 − 353) = 96.0 kJ/kg
T2 P 500 20000
Δs = s2 − s1 = C p ln − R ln 2 = 0.842 × ln − 0.1889 × ln = 0.0657 kJ/kg ⋅ K
T1 P1 353 6000
ii) The ideal gas Table F-4, which allows for variable specific heats, provides
17678 − 11471
h2 − h1 = = 141.1 kJ/kg
44
13521 − 8534
u2 − u1 = = 113.3 kJ/kg
44
s2o − s1o P 234.81 − 220.16 20000
s2 − s1 = − R ln 2 = − 0.1889 × ln = 0.1055 kJ/kg ⋅ K
M P1 44 6000
141
iii) Use the enthalpy departure chart of Fig. I-1 and the entropy chart of Fig. J-1:
P1 6 T1 353
PR1 = = = 0.81, TR1 = = = 1.2
Pcr 7.39 Tcr 304.2
P2 20 T2 500
PR 2 = = = 2.7 TR 2 = = = 1.6
Pcr 7.39 Tcr 304.2
h1* − h1 6 × 304.2
≅ 6, ∴ h1* − h1 = = 41.5 kJ/kg
Tcr 44
h2* − h2 9 × 304.2
≅ 9, ∴ h2* − h2 = = 62 kJ/kg
Tcr 44
3
s1* − s1 = 3 kJ/kmol ⋅ K, ∴ s1* − s1 = = 0.068 kJ/kg ⋅ K
44
4.0
s2* − s2 = 4.0 kJ/kmol ⋅ K, ∴ s*2 − s2 = = 0.091 kJ/kg ⋅ K
44
The property differences between state 1 and state 2 are found, using Appendix H for Δu, to be
h2 − h1 = (h2 − h2* ) + (h2* − h1* ) − (h1 − h1* ) = −62 + 141.1 + 41.5 = 120.6 kJ/kg
u2 − u1 = Δh − R ( Z2T2 − Z1T1 ) = 120.6 − 0.189 × (0.83 × 500 − 0.89 × 353) = 101.5 kJ/kg
s2 − s1 = (s2 − s*2 ) + (s*2 − s1* ) − (s1 − s1* ) = −0.091 + 0.1055 + 0.068 = 0.082 kJ/kg ⋅ K
7.48 i) For maximum power output, an isentropic process is assumed:
P2 0.1
s2 − s1 = s2o − s1o − R ln = 0. ∴ s2o = 3.077 + 0.287 × ln = 1.756 kJ/kg ⋅ K
P1 10
o
Interpolation in Table F-1 at s2 = 1.756 kJ/kg ⋅ K gives h2 = 317 kJ/kg so the maximum power
output, assuming an ideal gas (h1 is found at 1100 K in Table F-1), is
=m
W (h1 − h2 ) = 4 × (1161 − 317) = 3380 kW
T
ii) Assuming real gas effects are significant, we use the equations of Section 7.5. For maximum
power output, an isentropic turbine is assumed:
P1 10 T1 1100 P2 0.1
PR1 = = = 2.7, TR1 = = = 8.3, PR 2 = = = 0.027
Pcr 3.77 Tcr 133 Pcr 3.77
Obviously state 1 has no real-gas effects since TR1 is so high and state 2 has no real-gas effects
since PR2 is so low. Hence, there are no real-gas effects and the power is the same as in part (i)
at
= 3380 kW
WT
142
7.49 i) For minimum power input, an isentropic process is assumed:
P2 8
s2 − s1 = s2o − s1o − R ln = 0. ∴ s2o = 1.702 + 0.287 × ln = 2.960 kJ/kg ⋅ K
P1 0.1
o
Interpolation in Table F-1 at s2 = 2.960 kJ/kg ⋅ K gives h2 = 1054 kJ/kg (at 1007 K) so the
maximum power input, assuming an ideal gas (h1 is found at 300 K in Table F-1), is
=m
W (h2 − h1 ) = 2 × (1054 − 300.2) = 1508 kW
C
ii) Assuming real gas effects are significant, we use the equations of Section 7.5. For maximum
power output, an isentropic turbine is assumed:
P1 0.1 T1 300 P2 8
PR1 = = = 0.027, TR1 = = = 2.3, PR 2 = = = 2.12
Pcr 3.77 Tcr 133 Pcr 3.77
Obviously state 1 has no real-gas effects since PR1 is so low and the temperature at state 2
would be relatively close to that found in Part (i) at 1000 K giving TR2 ≅ 7.5, too high to have
an effect. Hence, there are no real-gas effects and the power is the same as in part (i) at
= 1508 kW
WC
7.50 i) Assuming air to be an ideal gas, the ideal gas law Pv = RT gives
T2 1200
P2 = P1 = 400 × = 1600 kPa
T1 300
ii) Assuming real gas effects are significant, we use the equations of Section 7.5. Let us assume
the final state is that predicted by the ideal gas in Part (i). Then
P1 0.4 T1 300
PR1 = = = 0.11, TR1 = = = 2.3
Pcr 3.77 Tcr 133
P2 1.6 T2 1200
PR 2 = = = 0.42, TR 2 = = = 9.0
Pcr 3.77 Tcr 133
By checking Fig. I-1, we see that neither state 1 nor state 2 have any real-gas effects since PR1
is so low and TR2 is so high. Hence, there are no real-gas effects and the pressure is the same as
in part (i) at
P2 = 1600 kPa
7.51 Let’s assume this requires a real-gas analysis. We find
P1 1.5 T1 300
PR1 = = = 0.44, TR1 = = = 2.4
Pcr 3.39 Tcr 126
P2 15 T2 480
PR 2 = = = 4.4, TR 2 = = = 3.8
Pcr 3.39 Tcr 126
143
h1* − h1 0.02 × 126
≅ 0.02, ∴ h1* − h1 = = 0.09 kJ/kg
Tcr 28
h2* − h2 1.5 × 126
≅ 1.5, ∴ h2* − h2 = = 6.8 kJ/kg
Tcr 28
0
28
0.2
s2* − s2 ≅ 0.2 kJ/kmol ⋅ K, ∴ s*2 − s2 = = 0.007 kJ/kg ⋅ K
28
Obtain the ideal gas differences using Table B-6 at 400 K: Cp = 1.044 kJ/kg·K. Then
h2 − h1 = (h2 − h2* ) + (h2* − h1* ) − (h1 − h1* ) = −6.8 + 1.044(480 − 300) + 0.09 = 181 kJ/kg
s2 − s1 = (s2 − s*2 ) + (s*2 − s1* ) − (s1 − s1* )
⎛ 480 15 ⎞
= −0.007 + ⎜ 1.044ln − 0.297 ln ⎟ + 0 = −0.200 kJ/kg ⋅ K
⎝ 300 1.5 ⎠
The energy equation allows the power to be found:
Q − W
=m
S (h2 − h1 ). = −W
∴WC
= 2 × 181 − (−20) = 382 kW
S
7.52 Let’s assume this requires a real-gas analysis. We find
P1 0.17 T1 310
PR1 = = = 0.04, TR1 = = = 2.3
Pcr 3.77 Tcr 133
P2 8.5 T2 310
PR 2 = = = 2.2, TR 2 = = = 2.3
Pcr 3.77 Tcr 239
h1* − h1 0 × 239
≅ 0, ∴ h1* − h1 = = 0 kJ/kg
Tcr 29
h2* − h2 4 × 133
≅ 4, ∴ h*2 − h2 = = 18.3 kJ/kg
Tcr 29
0
28
2
s2* − s2 ≅ 2 kJ/kmol ⋅ K, ∴ s*2 − s2 = = 0.071 kJ/kg ⋅ K
28
Obtain the ideal gas differences using Table B-6 at 300 K: Cp = 1.008 kJ/kg·K. Then
h2 − h1 = ( h2 − h2* ) + (h2* − h1* ) − (h1 − h1* ) = −18.3 + 1.008(310 − 300) + 0 = −8.22 kJ/kg
s2 − s1 = ( s2 − s*2 ) + (s*2 − s1* ) − (s1 − s1* )
⎛ 310 8500 ⎞
= −0.071 + ⎜1.008ln − 0.287 ln ⎟ + 0 = −1.216 kJ/kg ⋅ K
⎝ 300 140 ⎠
The work is provided by the 1st law:
q − wS = Δh. − 186 + wC = −8.22. ∴ wC = 177.8 kJ/kg
144
Another random document with
no related content on Scribd:
Sinä syksynä muuttuivat rengitkin Oijalassa. Ne olivat kumpikin
palvelleet jo parisen vuotta vanhan isännän aikanakin ja olleet
tyytyväisiä oloonsa. Mutta uuden isännän kanssa ne eivät
sopeutuneet. Hän oli kaikessa niin turhan tarkka ja jonninjoutava
heidän mielestään. Kulki itse puoleen yöhön kesäisillä työvainioilla ja
vaati samaa muiltakin. —
Vanha Leena yksin jäi taloon. Hän oli ollutkin Oijalassa jo niin
kauvan, ettei enää osannut muualle muuttaa.
Sen syksyisen palvelijainvaihdos oli vaan alkusoitto sitä

seuraavaan epävakaiseen aikaan. Nuori isäntä tahtoi johtaa kaikki
asiat, navettaa ja lammaskarsinoita myöten, oman mielensä
mukaiseen uomaan, antautumatta pienimpäänkään sovitteluun
emännän mielipiteen kanssa, joka tavallisesti oli vastakkainen.
Joka paikkaan hän nokkansa pistikin!
Hänen lapsuuden kotinsa, Uusitalo, oli levännyt jyrkän isäntävallan

perusteella — "nainen vaijetkoon seurakunnassa"-säännöllä — ja
Kalle Kustaa toi kotoisen hengen, isiltä perityt tavat huomenlahjaksi
nuorikolleen. Asiaan kuulumatonta oli katsoa miellyttikö lahja
saajaansa.
Kalle Kustaan vakaumus, että nainen, niin Uudessatalossa,

Oijalassa kun yleensä kaikkiallakin oli sama miehen tahtoa
palvelemaan tarkoitettu luonnos, ei näkynyt järkkyvän Aliinan
itsenäisyydestä.
"On niitä itsepäisiä eukkoja ennenkin nähty", päätteli hän, ollen

myöskin selvillä siitä että miehen kunnia oli kukistaa vaimon
itsepäisyys. Rajaton määrä keinoja, maailman alusta asti, oli sen
asian palveluksessa loppuun kulutettukin — — —
III.
Muutamana syyskesän päivänä, jolloin aurinko vielä puolenpäivän

aikaan jaksoi paistaa kesäisellä innollaan, lojuivat Oijalan työmiehet
kellastuvalla pihanurmella päivällislepoaan.
Siinä keskusteltiin, niinkuin niin monasti ennenkin, talon pulskan

elannon alentumisesta joutavaksi kituilemiseksi.
"Jaa — jaa toisenlaista se oli isäntä vainaan aikana", virkkoi

Rajalan Juho, joka oli päiväläisenä talossa. Vielä muutamia vuosia
sitten oli hän käynyt paljon tehtaan töissä, mutta ei nyt enään
vanhemmuuttaan loitonnut kotipaikalta, vaan painautui entistä
enemmän maatyöhön.
"Silloin eivät rengit joka syksy muutelleet, puhumattakaan

keskenvuotisista poislähdöistä ja piiathan ne aivan kasvoivat kiinni
taloonsa! — Vai lienettekö sitten, nykyajan miehet, niinkuin
mustalaiset…"
"Hiis kaikkiaan! vai mustalaiset… On tässä olemista muillakin.

Ihmettelen vaan tuota Selmaa, kuinka se on viihtynyt tässä kolmea
vuotta."
Juho hymähti.
"Kyllä mä tyttöni tunnen… se muuten onkin emännän erityisessä

suojeluksessa. Eikä juuri sanoja säiky."
"Kun olisi ruokakaan työvaatimusten veroinen, — vaan eikös, —
toisinaan ei luule Jumalanviljaa syövänsäkään." Ja renki kertoi
kuinka ei toisinaan sianlihakastekkeestakaan löydä lihanmurua
vaikka suurennuslasilla etsisi. Emäntään olivat moitteet ruuan
huonoudesta ensin kohdistuneet vaan Selma oli selittänyt senkin
kokonaan isännän syyksi, sanoi isännän toisinaan päiväkausiksi
piiloittavan ruoka-aitan avaimen emännältä.
Kesken kertomuksen sattui emäntä kulkemaan pihan ylitse.
"Ei ole tuo emäntäkään entisellään…" kääntyi Juho sanomaan

hänelle.
"Ennen kun piennä ollessaan istui Rajalan penkillä, lupasi suureksi
tultuaan viis hyvää ja kuus kaunista vähäväkisille — muistattekos?
Lupasitte meillekin laittaa kauniin asunnon Oijalan koivikkoon."
"Saahan sitä luvata" — huokasi emäntä vastaukseksi askeleitansa

kiirehtien.
Se sana sattui kipeästi häneen.
Eikä se ainoastaan kerrakseen sattunut, vaan jäi kirveltävänä

palona rintaan kytemään. Siellä herätti se voimalliseen liikuntaan
kaikki lapsuus- ja nuoruusajan muistot, suunnittelut, toiveet ja —
lupaukset. Ennen kaikkea lupaukset. Vaikka ne olivat olleet lapsen
pienen pilpatuksia, oli niillä nyt jälleen sitova merkityksensä hänen
mielestään. Ne ne sittenkin olivat olleet kehittyvän luonteen
kulmakiviä. — Nyt juoksivat ne esiin kaikki, pitkänä, loppumattomana
sarjana, — nousivat voimakkaina, herättävinä ja jokaisella niistä oli
syytös silmissään! —
Voi voi sentään!

Vuosikausia olivat ne olleet kateissa. Elämän yhä tuimistuvassa
taistelussa oli kaikki hymyilevä ja kohottava kaikonnut povesta —
syyshenkisen masennuksen tunteen levitessä tilalle. Nyt ne palasivat
takaisin, tosin muistoina vaan, mutta sittenkin viihdyttävän virkeinä,
kohottavina.
Hänenkö sydämensä, joka nyt oli kuin autio aho lokakuussa, se

samako nuo elinvoimaiset marjamättäät oli aikoinaan kypsyttänyt?
Se, se! — Se oli sittemmin, vastoinkäymisten ahtojäissä,

unhoittanut oman itsensä ja antanut myrskyn riistää heilimöivät
helpeensä…
Aliina istui monet iltahämärät miettien ja selvitellen suhdettansa

kohdaksi tulleeseen kohtaloon.
Oliko hän todellakin aikonut antautua ja alentua talutettavaksi sille

alttarille, josta ilkuttiin hänen omille ihanteillensa, josta
säälimättömyydellä iskettiin kaikkea sitä vastaan, joka ennen oli
Oijalassa, — hänen kodissaan, — kunniassa ollut?
Sinnepäin ainakin oltiin luisumassa…
Aliina valveutui yhä enemmän.
Kuinka hän oli jo pitkän aikaa syyttänyt milloin miestään, milloin

kohtaloaan, milloin mitäkin, — Jumalaakin! Tehnyt sen sellaisella
tunnolla kuin olisi itse ollut aivan syytön asiain kulkuun. —
"Syytön, minä, — suursyyllinen!" huudahti hän itsekseen.
Ja niin selveni vähitellen sää hänen sielussaan kolakasta kaikki

kuolettavasta syysilmasta, kevät enteiseksi siniautereksi, joka kantoi
teoiksi puhkeavien tunteiden nuppuja helmassaan…
Hän käsitti nyt niin selvästi, mitä kodin, kotitalon häväistys häneltä
vaati, tunsi velvollisuudekseen horjumatta taistella sen edestä. Sillä
oliko kellään muulla sellaisia velvollisuuksia sitä kohtaan kuin juuri
hänellä, joka sydänjuurillaan oli kiinnikasvanut siihen, oli itse osa
siitä — —
Mitä arvoa saattoi tuo vieras, muualta tullut mies, antaa talon
vakautuneille ihanteille? — Mitä välitti hän niistä, kun hänellä oli
itsellään toisia, mielestään parempia, asetettavaksi niiden sijalle.
Mutta hän, Aliina, jos antoi tuon tapahtua, oli syypää kaikkeen! —
Ei riittänyt hedelmätön vastalauseen tekeminen; vaan oli astuttava
ilmeiseen taisteluun kaikkien nähden — ja vietävä voittoon oma asia:
palautettava joka alalla talon vanhat kunnioitetut elintavat.
Se päätös tiesi taistelua, sitkeätä, hellittämätöntä taistelua, jossa

täytyi iskeä haavoja ja saada itse niitä enin. Mutta hän tunsi voivansa
tehdä kaiken mitä asia vaati, nyt kun oli päässyt selville siitä, että se
oli hänen epäämätön velvollisuutensa, jota ei voinut, eikä saanut
kiertää. Hän alkoi hengittää helpommin, päästyään selville omasta
itsestään! —
"Selma, minä haluaisin Miljan toiseksi palvelijaksi meille. Sitten

tietäisin töiden luistavan."
*****
Selma katsoi vähän ihmetellen emäntään. Pitkään aikaan ei hän

ollut kuullut noin varmaa äänenpainoa hänen puheissaan.
"Miljalla taitaa olla naimisiinmenon hommat… sanovat… vieläkö
tuo sitten köyristä lähtisi palvelukseen?"
"Elähän mitään! Kenen kanssa?" —
"Eikö se sen Heikin kanssa, palvelustoverinsa. Johan niillä on

tuuma ollut valmiina monta vuotta."
Sitä ei Aliina ollut kuullutkaan.
Hän lähetti kuitenkin Miljalle sanan — sillä seurauksella, että Milja

muutti köyristä Oijalaan.
"Hennoitpas erota pitkäaikaisesta palveluspaikastasi", sanoivat

ihmiset.
Mutta hänellä oli siihen omat syynsä.
Jo useina vuosina olivat hän sekä hänen Heikkinsä panneet pienet

säästönsä talteen, vastaisen kodin perustamista varten. Kovin suuret
eivät ne vieläkään olleet sillä kumpikin oli vuodesta vuoteen auttanut
vanhempiansakin. Mutta sitten, saman vuoden kevätpuoliskolla, oli
Heikin vanhempien kotimökki palanut ja auttaakseen heitä jälleen
toimeentulemisen taipaleelle, täytyi Heikin uhrata siihen kaikki
säästönsä.
Ja niin oli hääpäivä siirtynyt hämärään tulevaisuuteen.
Suurempien ansioitten toivossa oli Heikki päättänyt lähteä

tehtaantöihin ja Milja tahtoi päästä lähemmäksi kotimökkiänsä.
"Kohta se haalii koko Rajalan joukon ympärillensä", ilkkui Kalle

Kustaa.
"Se on minun asiani", kuului Aliinan kylmä ääni.
"Vai sinun asiasi! On siinä minullakin sanomista, sillä minä tässä

talossa kuitenkin isäntä olen — muista se!" kivahti Kalle Kustaa
nyrkkiään näyttäen.
"Vai isäntä!" — Aliinan suupielissä nytkähtelee omituisesti, josta

Kalle Kustaa ei tiedä, onko se itkua vai naurua, mutta emännän
halveksiva katse nostaa hänen vihansa äärimmilleen.
"Niin juuri isäntä — ja sinunkin käskijäsi!"
Silloin kehittyy emännän suupielten nytkähdykset pilkalliseksi

nauruksi, joka vyöryy ja paisuu kuin keväinen koski uomassaan
uhaten oudolla voimallaan kiskaista isännän ankaran
itsetietoisuuden pyörteisiinsä.
"Mitä siinä höriset!" kiljaisee Kalle Kustaa jalkaansa polkien ja

syöksyy haukan iskevin liikkein Aliinan eteen, mutta Aliinan
keskeytymätön nauru heläjää yhä, pidättäen kuin taikavoimalla
isännän lyömään kohotetun käden putoamasta.
"Isäntä…" virkahtaa hän väliin naurunsa lomassa.
"Isäntä… Ihi-hi-hi-sän-tä…"
Kalle Kustaan nyrkki hervahtaa voimatonna sivulle ja takaa ajetun

otuksen tavalla ryntää hän ulos huoneesta yhä paisuvan naurun
helinän seuraamana —
Yli pihan kiitää hän kuin vihuri, vilkuillen sinne, tänne ympärillensä
onko ketään kuulemassa ja painuu juoksujalkaa talli- ja navettarivin
taakse, jossa lysähtää hirsikasan kupeelle istumaan —
"Ei sen perkeleen kanssa mikään enään toimeen tule…"
Pitkän ajan perästä uskaltaa hän jälleen tupaan. Tyynenä ja

totisena askartelee siellä Aliinakin, mutta kuultuaan Kalle Kustaan
astuvan ovesta sisään kääntyy hän hitaasti hänen puoleensa ja
sanoo ikäänkuin täydennykseksi äskeiselle:
"Hyvähän sitä on olla isäntänä toisen talossa."
"Tyhjin käsinkö minä tähän olen tullut — mitä?
"Tyhjin taikka täysin — ei sinun rahoistasi ole penniäkään käytetty

minun taloni tarpeisiin — eikä käytetä! Kyllä Oijala aina omillaan
toimeen tulee."
"Kenenkähän aikana sen toimeentulo on paraiten voimistunut?"
"Ei suuret sanat suuta halkaise… mutta hävetä saisit! — Vai sinä
tässä varallisuutta olet kartuttanut, sinä, joka halpamaisella
itaruudellasi olet hävittänyt talon hyvän maineen, tavat ja kaiken! —
Silläkö ylpeilet että yötämyöten pidät joukkoasi työssä, — tuollaista
huonosti palkattua ja huonosti ruokittua joukkoa, jonka työ ei
kolmenakaan vuonna vastaa sitä mitä meillä ennen yhdessä tehtiin!"
—
"Ähä, — vai huonosti ruokittukin! Itsehän se emäntä suurukset

pataan panee…"
Vihan salama välähti Aliinan silmistä kun hän oikaisi solakan

vartalonsa täyteen pituuteen.
"Itse! — Vai käytkö kieltämään kurjat kujeilusi avainten ja kaiken

tavaran suhteen? Ai, ai sentään tuollaista miestä — joka nuuskii
vielä tulella olevat padatkin!"
"Mikä tilinteon päivä tästä nyt tuli?" — "Tilinteon, niin juuri tilinteon,
— itsepä sanoit sen oikean sanan. Tästä päivästä lähtien otan minä
kaiken käskyvallan käsiini talossani ja ohjaan asiat mieleni mukaan.
Kuuletko nyt! —. Jos se ei miellytä sinua niin laputa tiehesi
tuhansinesi… Tallella ovat."
Isäntä seisoi kuin kivettymä keskellä lattiaa, tajuttomin silmin

seuraten emännän liikkeitä. Olikohan tuo nainen tullut hulluksi —?
Korska ja itsepäinen se oli Kalle Kustaan mielestä ainakin ollut,
mutta ei ennen noin lannistumaton…
"Niin että tuo avaimet kaikki tänne, sekä kätketyt että muut", kuului
Aliinan käskevä ääni.
Kalle Kustaa vavahti omituisesti, harppasi hiipivin askelin kamarin

ovelle ja kiskasi kiireesti avaimen taskuunsa.
"Ota nyt sieltä kaikki! Ota nyt avaimet! Ja suolla viikkokauteen

koko omaisuutesi, niin että keppikerjäläisenä kuljet maantiellä…"
Syvä sääli kuvastui emännän silmissä ja raskaasti huokaisten

vaipui hän matalalle jakkaralle istumaan, isännän poistuessa
huoneesta.
Mutta avaimet hän hankki käsiinsä.
Palvelijat saivat siitä lähtien uutta ihmettelyn ja puheen aihetta. He

ymmärsivät pian haltijoiden välillä tapahtuneen jotakin ratkaisevaa ja
seurasivat kasvavalla mielenkiinnolla heidän pienimpiäkin toimiansa.
Isäntä muuttui päivä päivältä yhä kiukkuisemmaksi, kiroili ja
pauhasi vähimmästäkin. Emäntä taas oli tullut entistään
tyynemmäksi. Varmalla äänellä jakeli hän väelle käskyjänsä, —
aivankuin ei isäntää olisi ollut olemassakaan. Ja palvelijat, jotka
kaikki vihasivat häntä, taipuivat kuin itsestään täyttämään emännän
käskyjä.
Hän oli yhtäkkiä kasvanut heidän silmissään jonkinlaiseksi yli-

ihmiseksi, jonka vertaista ei tiedetty löytyvän, — melkeinpä
sadunomaiseksi olennoksi…
Talon tavat olivat vähän ajan kuluessa muuttuneet entisestään

tuntemattomiksi. Ruoka parantunut ja palvelijoiden olo kaikinpuolin
korjautunut.
Mutta isännän ja emännän väli kiristyi kiristymistään — ja pelolla ja

vavistuksella seurasi jokainen asiain kulkua.
Muutamana kylmänä syysiltana vaati isäntä renkejä nuotalle.
"Ei tänä iltana", epäsi emäntä, "huomen aamullahan on

aikaisemmin noustava pellavia loukuttamaan ja ylihuomena on riihen
puinti. Ihmisten täytyy saada levätäkin."
"Lepää nyt sinä, senkin —! Mutta muikuitta tässä ensi talveksi

tällaisella pelillä jäädään. Sormianneko sitten syötte…"
"Talven vara on jo tallessa."
"Liika rikkaaksiko pelkäät tulevasi?"
Emäntä poistui huoneesta, häntä ei haluttanut jatkaa kiistelyä. Hän

tiesi että palvelijat eivät kernaasti tottele isännän käskyjä.
Mutta ulos asti kuului hirmuinen meteli tuvasta, jossa Kalle
Kustaan kiroukset ylimpänä säveleenä soivat. Kuluttaakseen aikaa
kävi emäntä lammasnavetassa vaan palattuaan sieltä jälleen
huoneeseen laittelivat rengit nuottavirsuja jalkaansa.
"No?" kysyi emäntä ihmetellen.
"Tehdään nyt kerran isännällekin mieliksi." sanoi toinen rengeistä;

kuin leikiksilyöden, vaikka vihan poreet kiehuivat vielä äänessään.
Ja nuotanvetoon ne menivät.
Aliina ei voinut sinä iltana silmiään ummistaa. Levottomana

odotteli hän nuottamiesten palaamista. Joku kumma, rauhaton tunne
valtasi hänet, ikäänkuin onnettomuuden aavistus — —
Hän muisti renkien omituiselta näyttäneen mielentilan ja pelkäsi

niiden päättäneen kostaa isännälle.
Hyvä Jumala, jos työntävät hänet vaikka järveen! — Kukahan se

pimeän yön tapaukset kertoisi — — —
Ei, ei! Hullu hän oli kun sellaista kuvitteli. Niin pitkälle ne eivät
ainakaan menisi… Olivathan ne osoittautuneet hyvä luontoisiksi
miehiksi kumpikin.
Mutta rauhaa hän ei saanut.
Tehdäkseen jotakin sytytti hän tulen hellaan ja asetti kahvipannun

tulelle, ajatellen että yökylmästä palaavat ottavat kiitollisina vastaan
lämpimän kahvikupin.
Sitten pistäytyi hän ulos kuuntelemaan.

Kylmä tuuli suhisi vinhasti ja Aliinaa värisytti. Rannalta kuului
aaltojen valtava kohina, se synkällä jyskinällään täydensi yön
mustaa, salaperäistä tunnelmaa.
Huu, — mitähän kaikkea sellainen yö saattoi synnyttääkään…

minkälaisia hedelmiä se sielussaan kantoi —? Aliina kuvitteli tällaista
pimeää, myrskyävää yötä kaikkien suurien rikoksien isäksi…
Voi kuinka kauvan ne viipyvätkin! —
*****
Viimein, kun Aliina oli jo menehtymäisillään levottomaan

odotukseen, saapuivat nuottamiehet.
Isäntä paiskasi kevyen tuohikontin keittiön lattialle ja murahti

painuneella äänellä:
"Siin' on, — suolaa ne entisten lisäksi."
Mutta niitä ei ollut kuin pari kivivadillista ja emäntä keitti niistä

seuraavana päivänä keiton.
"Olette sen ansainneet", sanoi hän.
Isäntä ei maistanutkaan sitä keittoa. Eikä hän syönyt juuri

muutakaan sinä päivänä. Sanoi vilustavan ja rupesi jo hämärtäessä
vuoteeseen.
"Kas niin. Nyt vilustuit sillä onnettomalla nuottaretkellä", sanoi

emäntä. "Se siitä tulee kun ihminen on ahne…"
"Elä lörpötä! Kyllä tämä korjautuu."

Seuraavana aamuna ei isäntä jaksanut nostaa päätänsä tyynyltä.
Ääni kähisi pahaa ennustavasti ja ruumis oli polttavan kuuma.
Aliina tahtoi lähettää lääkäriä hakemaan, mutta Kalle Kustaa kielsi

jyrkästi sen.
"Sitä nyt ei haeta! Koetappas…" ärähti hän kohottaen kättänsä

Aliinaa kohti.
"No ei, ei — olkoon sitten."
Parin päivän kuluttua, kun tauti ei vähääkään lieventynyt, salli hän

kuitenkin kutsua lääkärin.
"Jokohan tämä nyt on kuolemaksi?"
"Vakavalta näyttää", vastasi lääkäri.
Aliinalle selvitti hän tarkoin kuinka sairasta oli hoidettava.
Mutta kaikista ponnistuksista huolimatta heikkeni isännän voimat.

Hän oli jo toivoton tilastaan.
"Aijotko sinä tosiaankin antaa Miljalle sen torpan maan?" kysyi hän
sairautensa neljäntenä päivänä Aliinalta.
"Aivan varmaan."
Aliina oli luvannut Miljalle häälahjaksi erään maapalstan Oijalan

itäisellä rajalla Kiepinmäen takana, missä koivikkorinteellä
metsälammin lahdelman pohjukassa oli niin herttaisen houkutteleva
tuvan paikkakin.
"Syntyyhän se sinulta…" huokasi isäntä raskaasti. "Varsinkin jos
minun käteni tästä vaipuu."
"Elä nyt sellaisia huolehdi, Kalle-parka —"
"Täytyyhän minun, kun ei itselläsi ole älyä… kun on aikaihminen

niinkuin lapsi…"
"Olisit sinäkin lapsi — edes näillä hetkillä."
Kalle Kustaa sulki silmänsä ja vaipui miettimään. Seuraavana

päivänä oli hänen kasvoillaan lempeämpi ilme ja äänen sävykin oli
muuttunut aivan erilaiseksi.
"Sinulla on ollut varmaankin raskasta elää — minun kanssani…"

sanoi hän Aliinalle. "Sano vaan suoraan —"
"Tiedäthän sen sanomattakin… Ei meitä oltu toisillemme luotu."
"Voisitko antaa anteeksi —?"
Kyyneleet hyökkäsivät Aliinan silmiin. Hänestä tuntui aivan

käsittämättömältä että kuolemakaan saattoi johdattaa sellaiset sanat
Kalle Kustaan suuhun —
"Kuka ei kuolevalle antaisi anteeksi."
Sairas ojensi hänelle kätensä.
"Elä muistele minua niinkuin vihamiestä — ethän —?"
"En toki. Usein olen kyllä ajatellut että sinä olet lyönyt itsesi kuin
kiilaksi minun ja kotini väliin ja vastustanut jokaista hyvää aijettani…
Mutta nyt on unhoituksen hetki tullut. Anna anteeksi sinäkin!"
Aliina painaa päänsä kuolevan tyynylle ja nyyhkii hiljaa. Hänen
mieleensä johtuu Kalle Kustaan sanat isän haudalta lähdettäissä ja
lohdutukseksensa tuntee hän nyt voivansa seisoa ystävän hartain
tuntein miehensäkin haudalla.
Sovituksen punarusko valaisi vienolla hohteellaan heidän

avioliittonsa myrskyisen päivän iltahetken. —
Seuraavana keväänä kohosi Miljan kaivattu koti Kiepinmäen

koivikkorinteelle.
Mieroon.
Äiti viskasi muutamia risuja uuniin, ettei tuli aivan loppuisi — ja

huokasi syvään.
Sitten kääntyi hän seinään päin, salaa kenenkään näkemättä

pyyhkäisten kyyneleet silmistänsä. Hänen oli niin tuskainen olla…
Isä oli sairastanut moniaita viikkoja, kykenemättä perheen,

elatukseksi penniäkään ansaitsemaan ja niin ollen oli se asia ollut
yksistään äidin huostassa, — vaan kun hänellä oli kokonainen lauma
lapsukaisia ympärillään, tiesi sen, mitä hän saattoi aikaan saada. —
Kerran oli hän jo käynyt vaivaishoidon virkailijoitakin puhuttelemassa
— niin katkerata kuin se hänen mielestänsä olikin, — vaan saanut
sieltä tylyn, kieltävän vastauksen, joka perusteltiin sanoihin: "…
onhan teillä vielä nuori mies, niinkuin itsekin olette."
"En ole suinkaan huvikseni tänne tullut…" sanoi vaimo nöyrästi.

"Sanoinhan että hän on ollut viikkokausia kipeänä, työhön
kykenemättömänä…"
Mutta apua hän ei saanut.
Siltä matkalta palattuaan se ajatus hänessä sitten heräsi, se

synkkä, lohduton ajatus, joka nyt jo viikkokaudet satapäisenä petona
oli hänen rintaansa raastanut, — raastanut niin, että veriset säikeet
siitä, mielipuolisuutta tavoittelevana kauhuna olivat läpi koko
ennestäänkin kiusatun olemuksensa valahtaneet, pannen hänet
monasti keskipäivälläkin aaveita näkemään, puhumattakaan niistä
äärettömistä sielun tuskista, joita pimeät yöt helmoissansa
kantoivat…
Sillä hän oli tullut siihen päätökseen, ettei ollut enään muuta
mahdollisuutta kuin laittaa pieni Jaakko mieroa kiertämään…
Oi Jumala! — Kun tuo ajatus häneen ensikerran iski, lyyhistyi hän

kauhusta maahan, kiersi rajusti esiliinan päänsä ympärille, ikäänkuin
piiloutuakseen tuota julmaa välttämättömyyttä. —
Silloin, siinä kyyrysissään ollen, tuntui hänestä siltäkuin sydän

rinnassa olisi kahtia reväisty…
Äidin sydän. —
Sen jälkeen katseli hän aina Jaakkoa anteeksipyytävin katsein, oli

hänelle entistään hellempi, äidillisempi. —
Täytyikö hänen todellakin lähettää pieni, kahdeksan vuotias lapsi

maailmalle armopalasia anomaan, kulkemaan kylästä kylään, talosta
taloon yli hankien ja kinoksien, — talven tuiman tuulen
säälimättömästi puhaltaissa ohuen vaatekerroksen läpi tuohon
pieneen, armaaseen rintaan…?
Voi täytyi, täytyi! —
Ja täytyikö hänen riistää häneltä kodin sulokin — joskin köyhän ja

puutteellisen — ja työntää hänet vieraisiin, lemmettömiin nurkkiin
turvattomia öitänsä viettämään, tuntemattomien asuntoihin, missä
raakuus ja sydämettömyys voisivat olla hänen ainoana osanaan…
Missä hän turhaan, turhaan kaipaisi oman äidin hellivää katsetta,
nähdessään parempiosaisten lasten nauttivan riistämätöntä
kotionnea, oman tuvan turvallisen orren alla…
Voi täytyi, täytyi! —
Ja entäpä jos joku raakalainen ajaisi kaitaisella, lumisella tiellä

lapsiraukan ylitse, jättäen hänet siihen runneltunein jäsenin
avuttomana makaamaan. —
Tai sattuisi iltapuoleen pitkä, taloton taival eteen, jota pienet,

väsähtäneet jalat eivät jaksaisi katkaista, vaan täytyisi poloisen
yöpyä hankeen: — kylmään lumivuoteeseen, purevan pakkasen ja
tuiman tuulen saartamana, lohduttomassa itkussa äitiä huutaen —
——
Eikä kukaan, kukaan kuulisi —!
Oi Jumala! —
Kun hän sitten muutamana päivänä näki ylpeän kartanon rouvan

mukavassa reessään ajavan, Jaakon kokoinen poika lämpimiin
peitteisiin käärittynä vierellään, kysyi hän vavisten itseltään suorisiko
tuokin äiti poikansa mieroon, jos jäinen välttämättömyys edessä
uhittelisi? —
Ja mitä sanoisi, mitä tuntisi hän rikkaana ollen, jos sanottaisiin että
on pakko laittaa lapsesi yksin turvatonna maantielle? —
Kuolisi kai hän kauhusta, sortuisi lohduttomassa surussa, —

voimatta totuttaa itseään niin raastavan katkeraan ajatukseen…
Mutta hänen köyhän, yhteiskunnan halvimman äidin täytyi tottua

siihenkin, — löytääpä siitä vielä lohtuakin, lapsensa hengissä
pysymisen ehtona…! —
Hänestä oli melkein uskomatonta, että siitä, missä rikas näkee

perikatonsa, täytyy köyhän hakea pelastuksensa — kieltämättä,
tinkimättä senkin.
"Se tulee kai siitä, että kun toinen toivoo matkaavansa eteenpäin,
toinen tietää kulkevansa taaksepäin" — ajatteli hän.
Kuinka kauvan hän sitten oli tuota jäätävää surua rinnassaan

kantanut, ei hän enään itsekään muistanut. — —
Sinä kovanonnen päivänä, jolloin hänen viimeinkin täytyi lähettää

lapsensa pois, oli hän kuin mielipuoli — sisässään. Ja tuskaa lisäsi
vielä sekin, kun ei voinut antaa sen valtoinaan puhjeta esiin, vaan
koettaa näyttää rauhalliselta ja lohduttaen, kaikkeen hyvään,
nöyryyteen kehoittaen ottaa kenties viimeiset jäähyväiset armaalta
lapselta.
Kun lähtevä sitten kietoi kalpeat kätensä äidin kaulaan ja

kyyneleinen ääni kysyi:
"Joko minun nyt pitää lähteä äiti?" ei hän enään jaksa pidättäytyä,
vaan purskahtaa katkeraan avonaiseen itkuun ja puristaen rajusti
poikaa rintaansa vasten tuntee hän siihen paikkaan menehtyvänsä…
Virstan verran saattaa hän pientä mierolaistaan, rohkaisten ja tietä
neuvoen.
Vaan kun lapsi katoaa tienkäänteen taakse parahtaa hän kuin

poltteessa, juoksee metsään, painuu puitten sekaan alas märälle
sammaleelle ja rukoilee tuskissaan niinkuin mielipuoli. — —
Hän tahtoo singauttaa rukoustensa palavat säilät kohti taivasta,

luokse Jumalan, — mutta lohduttomuudessaan tuntee hän niitten
painuvan alas märälle maalle ja kuihtuvan siihen vierelleen
avuttomiksi ajatuksiksi, määrättömän surun pistäväksi
orjantappuraruunuksi…
Anna Martikainen.
I.
Martikais-suku oli kotoisin Kelovaaran kylästä, pitäjän äärimmäiseltä

pohjoisrajalta..
Sieltä on se vuosikymmenien kuluessa hajautunut pitäjän

muihinkin kyliin, lunastaen mistä suuremman, mistä pienemmän tilan
haltuunsa. Martikaiset ovat kaikki kaunista, kookasta, vaaleaveristä
väkeä, tunnetuita työtelijäisyydestään ja rehellisyydestään. — Onpa
heidän maineensa ennättänyt väistyä yli rajankin, naapuripitäjiin.
Tällainen on tarina Martikais-suvun synnystä: Kauan sitten,
muutamana suurena sota- ja surmavuonna, kun nälkäiset
kansanjoukot vaelsivat pohjanpuolesta etelään päin, — ollen
ohikulkiessaan jokapäiväisinä vieraina Kelovaaralaistenkin luona, —
kerrottiin erään nälkiintyneen vaimoraukan jättäneen salaa lapsensa
Kelovaaran varakkaimman talon tupaan.
Se mierolaisjoukkue, jolla oli ollut lapsia mukanaan, oli poikennut

talossa jo aamupäivällä, mutta uudesta tulokkaasta ei kellään ollut
aavistustakaan, ennenkuin kellon lyötyä kaksitoista seuraavana
yönä, jolloin emäntä kuuli heikkoa lapsen itkua tyhjästä ovensuun
sängystä ja noustuaan outoa ääntä jää katsomaan, löytänyt pienen
kurjannäköisen poikalapsen, luurankoa muistuttavan, pahaisen
rääsypeitteensä sisään käärittynä.
Se emäntä oli ollut hyvä ja lämminsieluinen ihminen ja kun lapsen

vanhempia ei viranomaistenkaan tiedustelu löytänyt, oli hän ottanut
hyljätyn huostaansa, käyttänyt kasteella, Martiksi nimittänyt ja
hoitanut niinhyvin kun omansakin.
Mutta hyvä emäntä kuoli Martin vielä pienenä ollessa, lapsi jäi
uudelleen kotia, hoitoa ja rakkautta vaille ja turvattomia olivat hänen
elämänsä ankarat aamupäivät. Aikaisin sai hän kyetä paimeneksi ja
talvisin, kun kylän lehmille ruoka kannettiin navettaan, sai Martti
poimia ravintonsa mieron pöydältä.
Siitä huolimatta yleni poika, varsi varttui, käsivarsi vahvistui ja

miehen mitan saavutettuaan raivasi hän karhun voimilla lainehtivat
vainiot yksinäisen uudismökkinsä ympärille.
Nuoren vaimonsa mieleen oli hän teroittanut ettei mierolaista saa

milloinkaan tyhjin suin heidän tuvastaan laskea. — Eikä oltu
laskettukaan.
Viljasarkojen kasvaessa oli lasten ilakoiva parvikin kasvanut ja kun

ne, — Marttilan pienet pellavapäät, — ylenivät aikaihmisiksi, rytisi
salo ja avartui aukea, nopeasti kuin siunaus, kotitalon ympärillä, niin
että uuden sukupolven puhjetessa, miero-Martin lastenlasten
kasvaessa, oli äskeinen uudistorppa siirtynyt kylän varakkaampien
talojen sarekkeeseen. —
*****
Pitkän, punaiseksi maalatun aittarivin takana, heinäpellon

keskellä, on kaunis kallioinen saareke, jonka reunassa kohoaa suuri,
satalatvainen koivu. Sen tuohi on ihmeteltävän valkoinen ja niin
sileä, kuin olisi hienoin silkkihuivi sen ympärille pingoitettu.
Siihen aikaan kun Iso-Marttilan Anna tyttö leikitteli

lapsuusleikkejään sen siimeksessä, oli puun tyvi niin paksu, ettei
Annan pienet käsivarret ylettyneet puolitiehenkään sen ympärille;
vasta sitten kun leikkitoverinsa, Ohrapään Antti, kiersi toiselta puolen
kätensä vastaan, hipaisivat sormien päät hiukan toisiansa.
Siitä ajasta lähtien on koivu runsaasti kasvanut, niin pituuttaan,

kuin paksuuttaankin ja nykyisin nostaa se jo latvansa paljonkin
ylemmäs kaksikerroksisen aittarivin kattoa, kuin katsellakseen
askartelua pihamaalla ja seuratakseen Annan toimia siellä, sittenkun
tyttönen ei enään viihdy, eikä jouda entisiin leikkeihinsä
kalliosaarekkeelle.
Aikaisin on Anna saanutkin niistä luopua, kun äidin kuolema

ennenaikojaan on kiinnittänyt hänet taloustoimiin ja nyt, kasvettuaan
yli kahdenkymmenen, näyttää kohtalo asettavan isännän huoletkin
hänen hartioilleen, isä-ukon yhä enemmän vanhetessa ja
jäsenkolotuksen — jota hän on jo vuosikausia sairastanut, —
lisääntyessä.
"Nyt se menee Iso-Marttila vieraaseen sukuun, kun kuoli
poikaperillinen jo kapaloihinsa ja tytär vieraan miehen kanssa jatkaa
talonpitoa", sanottiin pitäjällä.
Ja sama asia huolestutti isä-ukonkin mieltä.
Joskus puhui hän siitä Annallekin.
"Vai vieraaseen sukuun", sanoo Anna. "Nimellisesti myönnän kyllä

niin tapahtuvan, mutta itse asiassa katson oman lapseni olevan
yhtäpaljon Martikais-sukua, kuin veljenikin lasten, — jos sellaisia
nimittäin koskaan tulisi olemaan."
"Se olisi lohdullista oppia se, jos siihen vain uskottaisiin", hymähti
isä.
"Minäpä uskon." —
Mutta sen suuntaisen keskustelun jälestä syttyi aina Annan silmiin

surunsekainen välke, jonka jokainen saattoi huomata, vaikkei
kukaan selittää. Ja joskus saattoi hän, kun kukaan ei huomannut,
katsella pitkään pellon ylitse naapuritaloon, Ohrapäähän päin ja
silloin toisinaan syvästi huokaistakin…
*****
Hei kuinka virkeästi suhisi keväinen tuuli, taivutellen pihamaan

pitkää ruohoa ja puitten vastapuhjenneita tuoksuavia lehtiä, rynnäten
sitten aukean riihitarhan yli kaivonkannelle liehuttamaan Annan
valkoista huivia, kun tämä ahkerasti ammentaa vettä kaivon
ympärillä oleviin altaisiin.
Etempää metsätieltä kuuluu karjankellojen monisointuinen solina
ja silloin, tällöin kurkun täyteinen, mahtava ammoo tervehdykseksi
juoma-altaiden ääressä odottavalle emännälle.
Viimeistä vesikappaa kaivon viileästä onkalosta nostaessaan

eroittaa Annan korva kärryjen rytinää maantieltä ja kotvasen kuluttua
hulmahtaa hevosen valkoinen harja tienkäänteen takaa näkyviin,
ajajan puoleksi peittyessä tieltä pöllähtävän pölypilven sisään.
Tulennan tulisuudesta, ajannan kiivaudesta tuntee Anna tulijan

katsomattaankin Ohrapään Antiksi, eikä ole näkevinäänkään,
ennenkuin nuori mies pysäyttää hevosensa kaivon kohdalle ja
painuneella äänellä, väsyneen näköisenä, vaikka reippautta
teeskennellen, lausuu tervehdyksensä.
"Ehkä sinä juotat minunkin kameelini —" jatkaa Antti, kun Anna
vaan äänettömällä päännyökkäyksellä vastaa tehtyyn tervehdykseen
ja ohjaa höyryävän hevosensa kaivon viereen, joka ahnaasti
kuroittaa komeata kaulaansa täyteläistä vesiallasta kohti.
"Elä anna sen juoda liika kylmää vettä", kieltää Anna, hypäten alas
kaivon kannelta ja taluttaa hevosen viereiselle altaalle, missä
aikaisemmin nostettu vesi puolilämminneenä poreilee.
"Harmo parka…" surkuttelee hän sitten, nyhtäen harjaa länkien

alta. "On suorastaan synti ja häpeä, suotta, pakotta ajaa hevonen
noin märäksi… Kuinkahan uupunut se raukka lieneekään?"
"Kun puhuu niinkuin jostakin tukinvetäjän konista… Kyllä Harmo

jaksaa!" virkkaa Antti väkinäisesti nauraen ja koettaa ohjasta
liikutellen häätää purevaa parmaa Harmon selästä, vaistomaisesti
vältellen tytön nuhtelevaa katsetta.
"Yhtä väsynyt on mies kun hevonenkin sanoo hän sitten
puolustellen. —
"Välttämättömässä työssä muka väsynyt —?"
Annan äänen kylmä sävy kiirehtää Anttia puhumaan muista

asioista ja kumartuen istuimen selustan ylitse etsii hän kärrin
pohjalta ison, harmaan paperipussin, jossa on ainakin parin markan
arvosta puoleksi murenneita leivoksia.
"Jos minä saisin luvan naapurin emännälle tarjota vähän markkina

tuomisia", sanoo hän sitten lämpiävällä äänellä. — "Nämät eivät nyt
tosin ole yhtä kauniita, kun juuri leipurin hyllyltä otetut, — mutta
viiden kolmatta kilometrin maantiematkalla on asiassa osansa. —"
"Samoinkuin naapurin isännän hurjalla ajolla… Kiitoksia vaan,

mutta minun suussani ei tuollaiset myöhästyneet tuomiset maistu
miltään!" —
"Hm… jätetään sitten vasta tuomatta…"
"Tahi tuodaan oikealla ajalla."
Sammutettuaan janonsa kääntyy Harmo itsestään lähtemään,

porhaltaen koti-ikävän painostamana jo kaivon luota täyteen
juoksuun.
"Kiitos hyvästä neuvosta!" kuuluu Antin ääni etenevän kärrin

tärinän säestämänä sanovan ja eroittaa Annan herkkä korva siitä
äänestä muutakin: hillityn harmin ansaitun nuhteen saannista. —
Ohrapään Antti on yksi niistä miekkosista, joitten teot eivät ole

kyläläisten soimausten, — joskin usein puheen alaisina. Hän on
pohjaltaan hyvä ja tunteellinen, ystävällinen kaikille ja sentähden
kaikki katsovatkin hänen markkinamatkojaan ja juopottelujaan
niinkuin jonakin ohimenevänä vallattomuutena, jolla on puolittaisen
luvallisuuden leimakin, nuoren miehen ikään ja asemaan katsoen…
Isäkään harvoin lausuu varoittavaa sanaa.
"Antaa pojan nyt vähän tuulotella, — kyllä se siitä talttuu", tuumii

hän ja kehaisee samalla itsekin nuorena miehenä "ilakoineensa."
Äiti kyllä itkee salassa, varoittaa poikaansa ja kantaa

katkeamatonta pelkoa ainoan lapsensa rappeutumisesta. Mutta Antti
välittää viisi hänen neuvoistaan. Hänellä on ikäistensä poikasten
yleinen vastenmielisyys äitien muka tarpeettomaan huolehtimiseen,
— eikä äidillä ole muuta neuvoa, kuin tyytyä siihen osaan mikä
hänelle annetaan.
Yksi ainoa vihamies on Antilla — Kello-Kaisa.
Hänet on Antti vihoittanut kerran, sanomalla Kaisaa "pitäjän

kalisevammaksi juorukelloksi —" ja sitä ei Kaisa koskaan sulata,
vaan levittää kaiken kansan tietoon Antin pienimmätkin erehdykset
— aina 'asianmukaisesti' suurennettuna. —
"Johan se Kaisa taas kuuluu kylällä minua kehuneen!" sanoo Antti

kerran Kaisan kulkiessa Ohrapään portin ohitse, johon Kaisa vastata
kiepsauttaa ettei hän "mokomasta miehestä kehtaa sanoa halaistua
sanaa, — ei kylällä eikä kotona!" — ja menee ylpeästi ohitse.
II.
Pari päivää myöhemmin Antin viimeistä kotiintuloa näkee Anna
hänen kyntävän kujansuun peltoa, jonka yksi nurkka pistäikse aivan
Iso-Marttilan pihan reunaan asti.
Katsellessaan Harmon vakaista kulkua ja Antin astuntaa sen

perässä, hulvahtaa Annan mieleen iloinen turvallisuuden tunne.
Kuinka kernaasti hän tahtoisikin kiinnittää tuon pojan

kotiturpeeseen, — niin lujasti, niin irroittamattomasti istuttaa siihen,
ettei sen mieli milloinkaan joutaville retkilöille tekisi! — Ja tuhat
kukkaisena, niinkuin piha-apilan, toivoo hän velvollisuuden ja
rakkauden tunteen hänen sydämessään kotia ja kotitoimia kohtaan
nousevan, toivoo että niin Antti Ohrapäässä, kun hän itse Iso-
Marttilassa todellisella innolla ja hartaalla työhalulla antautuisi
kotivainioita viljelemään! —
"Tuntuu oikein hauskalta, kun näkee joskus naapurin Antinkin

auran kuressa!" sanoo hän iloisesti isälle ja isäkin kömpii kivistävillä
jaloillaan lattian ylitse ikkunan viereen, panee tupakan ja seuraa
mietteissään kyntäjän kulkua.
"Kukapa senkin saisi tajuamaan mitä pelto viljelijältään vaatii."
"Ja mitä aika eläjältänsä odottaa. —" Anna ottaa ompeluksensa ja

innostuu ajattelemaan lapsuusajan asioita, kuinka he ennen yhdessä
Antin kanssa tuolla pellon keskellä kalliosaarekkeella leikittelivät ja
toistensa kilvalla taloja rakensivat.
Tavallisesti oli kumpaisellakin oma talonsa, mutta joskus

viehättyivät he yhteistäkin kotia rakentamaan ja erimielisyyttä oli
ainoastaan siitä, kummanko kotitalon nimellä sitä uudis-asuntoa
kutsuttaisiin.
Niin lapsina. — Vaan tiedottomasti jäi niiltä ajoilta kumpaisenkin
sydämeen tunne, joka ijän kanssa kasvoi ja vahvistui, — tunne siitä,
että joskus vastaisuudessakin saattaisivat he yhteistä taloa
rakentaa…
Kunhan Antti vaan ei olisi tuollainen tuhlaajapoika! — Ja kunhan

Anna ei niin kylmän ylpeänä kenottaisi! —
"Jos nyt sitten pantaisiin tuohon pihanalus peltoon sitä

juhannusruista, kun mielesi kerran tekee", sanoo isä-ukko pitkän
vaitiolon perästä.
"Ehkäpä minäkin ennen kuolemaani ennätän tutustua sen

tuloksiin."
Anna on jo kauvan sitten ehdottanut tätä isälle ja nyt kun isä,

vanhanmiehen vakaisuudella asiaa tuumittuaan, suostuu siihen, on
Anna iloinen.
"Juho kyntäköön maan vielä kertaalleen, — vai mitä arvelet isä, —

ja sitten siemennetään se."
"Kyntäköön", vahvistaa isä.
"Hyvän sadon se on aina antanutkin tuo kotipelto", muistelee hän

sitten. "Ruis siinä on aina ollut miehen mittaista ja sinä vuonna kun
äitivainajasi tuotiin taloon, — se oli silloin niinikään rukiina, — työnsi
se viljaa kuin uhalla."
"Se kai kantoi isännälleen häälahjan, sekin!"
Ukon kasvoja kaunistaa kirkas hymy. —

Niin kai se oli tehnytkin!
"Ja sinun syntymäkesänäsi se oli ensi kertaa heinänä, — sinä

vuonna se säännöllinen vuoroviljelys pantiin voimaan, — ja voi sitä
heinän runsautta mikä siitä lähti, sitä haasiain paljoutta mikä sen
pinnalla mojotti! — 'Noituus tuosta heinää noin nostattaa, ei sitä
siunaus kykene tekemään', sanoi silloin muuan ruotiukko, joka sattui
talossa olemaan." —
"'Elähän! Annalle ne heinät kasvaa, Annan onnella ne kortensa

korottaa!' vastasi siihen äitisi ja siinä uskossa oli koko väki." —
"Voi… voi —!" nauraa Anna hilpeästi ja se iloinen turvallisuuden

tunne, joka äsken hänen mielensä täytti, kasvaa kuin isän kertoma
heinäkylvö. —
Se aaltoilee koko päivän lämmittävästi hänen sielussaan ja saa

hänet iltapuoleen, kun Antti kynnössään on ehtinyt aivan piha aidan
taakse, menemään tämän pakinoille, aivan niinkuin lapsenakin ja
aitaa vasten nojaten laskemaan leikkiä ja puhumaan totta pitkän
herttaisen hetken.
"Olen koko päivän iloinnut, nähdessäni sinut tällaisessa työssä",

sanoo hän avonaisesti.
"Vai niin, — eipä tämä kovinkaan hauskaa ole kesähelteessä." —
"No valjasta sitten talvella Harmosi auran eteen. —"
"Niin ei ainakaan helle haittaa, — niinkö?"
"Minusta nuo hikihelmet ahkeran otsalla ovat kuin aamukaste

nurmikossa. — Ja usko pois, Antti, sellaiset turpeenpuskijat kuin
minäkin, tuntevat tietämättäänkin suurta kunnioitusta niitä
kumpaisiakin kohtaan!" —
"Ettäkö ihan näitäkin, jotka tästä tihuvat…" tiedustaa Antti

otsaansa kuivaillen.
Anna ei vastaa siihen mitään, mutta se kaunis välähdys, joka

syttyy hänen katseeseensa antaa kysyjälle myöntävän vastauksen
— enemmänkin.
Jos Antti olisi niitä ihmisiä, — niinkuin Anna on, — jotka

jokapäiväisellä ponnistuksella pyrkivät syventämään tunteitansa,
avartamaan järkeänsä — saisi hän nyt sen uskon, että juuri hänen
ahkeruutensa hikihelmet ovat tuolle tytölle enemmän, kuin kaikki ne
muut yhteensä, jotka vainioita kyntäväin otsia kastaa.
Kun Antti kotvasen katselee heidän entistä leikkitannertaan ja sitä

suojaavaa suurta koivua, saa hänen mielensä kappaleen sitä
rohkeutta, joka siitä aina Annan lähettyvillä putoaa, — ja
ravistaessaan aitaa jonka päällä hänen kätensä lepää sanoo hän,
koivua kohti nyökäten:
"Tuolla ei ennen tällaista vehettä tarvittu. — Siellä muistaakseni

olivat vainiot yhteisiä…"
Annan otsalle lennähtää pieni pimentävä varjo ja hän saapi

hetkisen taistella sisässään, ennenkuin entisellä huolettomuudellaan
vastaa:
"Niin, — mutta täällä kun sitä tarvitaan…"
"Minäpä haluaisin kaataa sen, hajoittaa maan tasalle!"

Antin äänessä on lämpöä ja voimaa, — se on tulvillaan rajatonta
pyyntöä.
"Niin minäkin, — sitten — sitten kun sinä ensin näytät, ettei sitä
enää tarvita… kun jaksat kantaa sen." —
Tukahuttava toivottomuudentunne hiipii Annan mieleen ja

äskeinen varjo asettuu otsalle uudelleen. —
Miksi niin kipeästi viiltääkään sydäntä nyt — ja miksi laskeutuu

mieleen aavistus tumma ja kauvas ulottuva niinkuin pitkän puun
varjo kuutamolla —?
Siitä huolimatta tahtoo hän näyttäytyä Antille iloisena.
"Kun —?" Antin käsi ryskyttää voimakkaasti aitaa.
"Jaksaahan sen tehdä vaikka paikalla!" —
"Niin sen, — mutta se toinen aita ei kaadukaan yksistään

käsivarren voimalla." —
Antinkin silmiin on kokoutunut surun sumua. —
"Elä kerro satuja, Anna, — sano suoraan. — Voisimmeko vielä

kerran rakentaa yhteistä taloa?" —
Anna pakoittaa itsensä hymyilemään, vaikka hän mieluummin itkisi

ja sitten kokoaa hän kaiken lämpönsä ja arvokkaisuutensa sanoihin:
"Voimme, Antti, sittenkun sinä osoitat olevasi raitis ja

kotiturpeeseen kiintynyt mies, — ei ennen."

Full download Thermodynamics for Engineers SI Edition 1st Edition Kroos Solutions Manual all chapter 2024 pdf

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

You might also like

Full download Thermodynamics for Engineers SI Edition 1st Edition Kroos Solutions Manual all chapter 2024 pdf

Uploaded by

Document Information

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Full download Thermodynamics for Engineers SI Edition 1st Edition Kroos Solutions Manual all chapter 2024 pdf

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Thermodynamics for Engineers SI

Edition 1st Edition Kroos Solutions

Thermodynamics for Engineers 1st Edition Kroos

Principles of Engineering Thermodynamics SI Edition 1st

Fundamentals of Chemical Engineering Thermodynamics SI

VHDL For Engineers 1st Edition Short Solutions Manual

Fluid Mechanics for Engineers 1st Edition Chin

Calculus for Scientists and Engineers 1st Edition

MATLAB Programming with Applications for Engineers 1st

Introduction to Renewable Energy for Engineers 1st

7.2 (D) The Helmholtz function is given by Eq. 7.3:

Eq. 7.56 then allows the enthalpy change to be determined:

h2 − h1 = (h2 − h2* ) + (h2* − h1* ) − (h1 − h1* )

7.8 Using Eq. 7.7, an approximation is

∂v ∂v R RT 0.287 0.287 × 373

RT2 RT1 0.287 × 393 0.287 × 373

7.9 Using Eq. 7.7, an approximation is

∂P ∂P R RT 0.287 0.287 × 353

Calculating the pressure change directly (a more accurate value) gives

RT2 RT1 0.287 × 353 0.287 × 343

7.13 Equation (7.13) is written in an approximate form:

7.14 Equation (7.11) is written in an approximate form:

ΔT Δv 414 − 384 0.3541 − 0.2579

0.05988 − 0.05620 1.1505 − 1.1878

0.0599 − 0.0562 1.15 − 1.19

0.0335 − 0.0316 m3 /kg 1.230 − 1.240 kJ/kg-°C

7.18 Use central differences:

7.19 Use central differences:

1406 − 1405 2.453 − 2.451

184.52 − 184.49 0.6381 − 0.6384

7.25 Using Pv = RT so that

7.26 With Pv = RT, we find

P a v−b ∂T P a v 2 − (v − b)2v P 2ab − av

Let a = 0 and b = 0. There results, recognizing that RT/vP = 1,

0.287 × 373 0.163

Assuming constant specific heats, we find

7.31 The entropy change due to temperature and pressure changes is

7.32 Always use central differences when estimating derivatives.

7.33 Always use central differences when estimating derivatives.

a) Using the μJ calculated, we find

b) Using the μJ calculated, we find

c) Using the μJ calculated, we find

7.40 a) Using Table F-1for air, h2 − h1 = 844 − 260.1 = 584 kJ/kg .

Using values from the chart, the enthalpy differences are

Using the enthalpy departure chart of Fig. I-1, we need

Using values from the chart, the enthalpy differences are

h2 − h1 = ( h2 − h2* ) + (h*2 − h1* ) − ( h1 − h1* ) = −32.1 − 140.6 − 0 = −173 kJ/kg

Using values from the chart, the enthalpy differences are

h1* − h1 0.05 × 133

Using the enthalpy departure chart of Fig. I-1, we need

Using values from the chart, the enthalpy differences are

h1* − h1 0.08 × 304

Using the enthalpy departure chart of Fig. I-1, we need

Using values from the chart, the enthalpy differences are

h1* − h1 1.5 × 304

Using the enthalpy departure chart of Fig. I-1, we need

Using values from the chart, the enthalpy differences are

7.42 a) Using Table F-1,

Using the entropy departure chart of Fig. J-1, we need

h2 − h1 = ( h2 − h2* ) + (h2 − h1 ) − ( h1 − h1* ) = −32.1 − 140.6 − 0 = −173 kJ/kg

s2 − s1 = (s2 − s2 ) + (s2 − s1* ) − (s1 − s1* ) = −0 + 0.685 + 0 = 0.685 kJ/kg ⋅ K

s2 − s1 = (s2 − s2 ) + (s2 − s1* ) − (s1 − s1* ) = −0 + 0.476 + 0 = 0.476 kJ/kg ⋅ K

s2 − s1 = (s2 − s2 ) + (s2 − s1* ) − (s1 − s1* ) = −0 + 0.173 + 0 = 0.173 kJ/kg ⋅ K

h2 − h1 = ( h2 − h2 ) + (h2 − h1* ) − ( h1 − h1* ) = 0 + 531 + 0 = 531 kJ/kg

s2 − s1 = ( s2 − s2 ) + (s2 − s1* ) − ( s1 − s1* ) = −0.107 − 0.433 + 0.018 = 0.522 kJ/kg ⋅ K