Adult Development and Aging 8th

Edition Cavanaugh Solutions Manual

Go to download the full and correct content document:
https://testbankfan.com/product/adult-development-and-aging-8th-edition-cavanaugh-
solutions-manual/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Adult Development and Aging 7th Edition Cavanaugh Test

Bank

https://testbankfan.com/product/adult-development-and-aging-7th-
edition-cavanaugh-test-bank/

Adult Development and Aging Canadian 1st Edition

Cavanaugh Test Bank

https://testbankfan.com/product/adult-development-and-aging-
canadian-1st-edition-cavanaugh-test-bank/

Adult Development and Aging Biopsychosocial

Perspectives 5th Edition Whitbourne Test Bank

https://testbankfan.com/product/adult-development-and-aging-
biopsychosocial-perspectives-5th-edition-whitbourne-test-bank/

Adult Development and Aging The Canadian Experience 1st

Edition Harper Test Bank

https://testbankfan.com/product/adult-development-and-aging-the-
canadian-experience-1st-edition-harper-test-bank/
Adult Development and Aging Biopsychosocial
Perspectives Canadian 1st Edition Whitbourne Test Bank

https://testbankfan.com/product/adult-development-and-aging-
biopsychosocial-perspectives-canadian-1st-edition-whitbourne-
test-bank/

Aging Concepts And Controversies 8th Edition Moody Test

Bank

https://testbankfan.com/product/aging-concepts-and-
controversies-8th-edition-moody-test-bank/

Ebersole and Hess Toward Healthy Aging 8th Edition

Touchy Test Bank

https://testbankfan.com/product/ebersole-and-hess-toward-healthy-
aging-8th-edition-touchy-test-bank/

Aging Matters 1st Edition Hooyman Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/aging-matters-1st-edition-
hooyman-solutions-manual/

Web Development and Design Foundations with HTML5 8th

Edition Felke-Morris Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/web-development-and-design-
foundations-with-html5-8th-edition-felke-morris-solutions-manual/
 CHAPTER 6: ATTENTION AND MEMORY

Chapter Outline

This chapter serves as an introduction to the popular store model of information processing. The chapter
discusses the application of information processing to the cognitive processes of memory and intellectual
functioning. This section is often best covered by class discussion of the issues, such as the data that
could lead to controversy (e.g., not allowing older adults to drive or when to revoke the driver’s licenses
of older adults). Memory is influential in almost every aspect of daily life. Memory can be both an end
(how much do we remember) and a means to an end (the ability to tell people about ourselves).
Differences in active processing mechanisms are discussed, along with how people function in everyday
life despite normative memory losses.

I) OVERVIEW OF INFORMATION-PROCESSING MODEL

A) Information-Processing Model
1) Information enters the system and is transformed, coded, and stored in various ways
2) Three assumptions of the information-processing approach
(a) People are active participants in the process
(b) Both quantitative and qualitative aspects of performance can be examined
(c) Information is processed through a series of processes
B) Sensory Memory
1) Sensory memory is a brief and almost identical representation of the stimuli that exist in the
observable environment
C) Attention: The Basics
1) Functional perspective: Attention is composed of separate dimensions serving different
functions
2) Attentional control is linked to the parietofrontal lobes
D) Speed of Processing
1) How quickly and efficiently the early steps in information processing are completed
(a) Evidence including neuroimaging studies indicates age-related slowing depends on what
adults are being asked to do (e.g., choosing which response to make)
(b) The amount of beta-amyloid protein in the central nervous system is related to the degree
processing speed slows
E) Processing Resources
1) The amount of attention one has to apply to a particular situation
2) Two possible reasons for decline in processing with age:
(a) Inhibitory loss: Older adults may have difficulty inhibiting the processing of irrelevant
information
(i) Emotionally supportive messages reduce distracting thoughts and improve
performance on everyday tasks
(b) Attentional changes: But older adults are not worse than younger adults at dividing
attention (performing multiple tasks simultaneously), in general
(i) Older adults are just as able to multitask but perform each task a bit more slowly
(ii) Older adults focus on walking and maintaining balance at the expense of memory
F) Automatic and Effortful Processing

© 2019 Cengage. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or
in part.
 1) Automatic processing places minimal demands on attentional capacity and gets information
into the system largely without us being aware of it
(a) Performance on tasks that depend on automatic processes does not demonstrate
significant age differences
2) Effortful processing requires all of the available attentional capacity
(a) When there is effort and deliberate processing involved to remember the information, age
differences emerge

II) MEMORY PROCESSES

A) Working Memory: The active processes and structures involved in holding information in mind
and using that information, sometimes in conjunction with incoming information, to solve a
problem, make a decision, or learn new information
1) Plays an active, critical, and central role in encoding, storage, and retrieval
2) A limited-span capacity where only a few items can be processed at once
3) Unlike a more passive short-term memory, also with a limited capacity, working memory
shows a greater age-related decline
4) Here information obtains meaning and is transformed for longer storage; thus, it is extremely
important for information processing
5) Working memory capacity declines with age and seems to be related to:
(a) Declines in storage capacity
(b) Declines in ability to allocate capacity to more than one task
(c) Slower rates of information processing
6) Age-related declines are not universal; however, they are greater
(a) For spatial working memory than for verbal working memory, although there are
declines in both
(b) Greater working knowledge in older adults appears to counterbalance declines in
working memory in some situations
(c) On more complex tasks relative to simpler ones
B) Implicit versus Explicit Memory
1) Implicit Memory: Facilitation or change in task performance that is attributable to having
been exposed to information at some earlier point in time but does not involve active explicit
memory
(a) Results from studies are mixed, and this type of memory is generally spared from age-
related declines
2) Explicit memory: The deliberate and conscious remembering of information learned and
remembered at a specific time
(a) Performance on explicit memory tasks declines with age

© 2019 Cengage. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or
in part.
 C) Long-Term Memory: Involves the ability to remember rather extensive amounts of information
over a few seconds to a few hours to decades
1) A large-capacity store that is not a single unitary construct, but consists of multiple systems
that are functionally different and served by different brain structure
(a) Semantic memory: Concerns learning and remembering the meaning of words and
concepts that are not tied to any specific occurrences of events in time (e.g., knowing the
definitions of words)
(i) Deliberate and effortful system of long-term memory
(b) Episodic memory: The general class of memory having to do with the conscious
recollection of information from a specific event or time (e.g., what you did on spring
break)
(i) Deliberate and effortful system of long-term memory
(c) Age differences in semantic memory
(i) Semantic memory is relatively spared in normal aging
(ii) Changes can happen if it becomes hard to access and retrieve if the knowledge is not
used and if adults are experiencing momentary retrieval failure (tip-of-the-tongue)
(d) Age differences in episodic memory
(i) Older adults perform worse than younger adults on recall tests
▪ Omit more information
▪ Include more intrusions
▪ Repeat more previously recalled items
(ii) Less difference with recognition tests
▪ Older adults are more likely to say they recognize items that were never
presented
▪ Change in brain activity in the prefrontal cortex
(iii) Autobiographical memory is more resistant to declining
D) Age Differences in Encoding versus Retrieval
1) Encoding
(a) A strategy is anything people do to make the task easier and increase the efficiency of
encoding or retrieval
(b) The spontaneous use of strategies during the learning of new information declines with
age
(c) Changes in the left lateral prefrontal cortex underlie the encoding declines
2) Retrieval
(a) Older adults tend to spontaneously use fewer retrieval strategies than younger adults
3) Neuroscience evidence
(a) Pet scans show age differences in how the prefrontal cortex and hippocampus work
together
(b) Age-related compensatory brain activity for retrieval to work around the normal changes
occurring in information processing.

VII) MEMORY IN CONTEXT

© 2019 Cengage. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or
in part.
 A) Prospective Memory
1) Remembering to perform a planned action in the future
2) Differences between event-based and time-based future events
(a) Time-based remembering is more age related
3) Autobiographical memory
(a) Involves remembering information and events from our own life
(b) It is a form of episodic memory
(c) Flashbulb memories are vivid memories of very personal or emotional events, but these
are often inaccurate
4) Events experienced between 10 and 30 years of age are reported more often than those
occurring in middle adulthood
B) Source Memory and Processing of Misinformation
1) Source memory
(a) The ability to remember the source of a familiar event and the ability to determine if an
event was imagined or actually experienced
(b) Older adults are less accurate at many source memory tasks
(c) Older adults show overactivation of the prefrontal cortex when confronted with source
memory tasks
2) False memory
(a) When one remembers items or events that did not occur
(b) Older adults tend to be more susceptible to false memory issues than younger adults

© 2019 Cengage. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or
in part.
 C) Factors That Preserve Memory
1) Specific factors, known as cognitive reserve, help preserve memory performance
(a) Exercise
(i) Physical exercise improves cognitive performance
(b) Multilingualism and cognitive functioning
(i) Research suggests that older adults who speak four or more languages had the best
cognitive state
(c) Semantic memory in service of episodic memory
(i) Older adults are better in episodic memory when they can use previously learned
semantic information to support episodic knowledge
(d) Negative stereotypes and memory performance
(i) Older adults do worse on memory tasks if they believe that age hampers memory
ability
D) Training Memory Skills
1) Training people how to remember information better through the use of memory strategies
can be aimed at any adult
(a) Pay attention
(b) Make connections from existing knowledge to new material
(c) Provide the basis for future retrieval cues
(d) Place memory strategies in the context of healthy lifestyles
(i) E-I-E-I-O strategy combines explicit memory and implicit memory with external and
internal memory aids
(ii) Internal memory aids rely on mental processes such as imagery
(iii) External memory aids rely on environmental resources
▪ Smartphone apps aim at relieving the memory burden
▪ Social media link names and faces
2) Five drugs have been approved to help people with memory difficulties
(a) All the drugs work through neurotransmitters

IV) SELF-EVALUATIONS OF MEMORY ABILITIES

© 2019 Cengage. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or
in part.
 A) Aspects of Memory Self-Evaluations
1) Metamemory: Knowledge about how memory works and what we believe is true about it
2) Memory monitoring: Involves knowing what you are doing mentally right now
B) Age Differences in Metamemory and Memory Monitoring
1) Older adults:
(a) Seem to know less about how memory works than younger
(b) View memory as less stable
(c) Expect that memory will deteriorate
(d) Perceive they have less control over memory
2) The role of memory self-efficacy
(a) Memory self-efficacy: The belief that one will be able to perform a specific task
(i) Is an important construct in understanding how people make judgments about
performance before they have experience with a task
(ii) Overall, older adults with lower memory self-efficacy translate to poorer memory
performance
(iii) But these same older adults are more likely to rely on someone else or use strategies
to help themselves remember
3) Age differences in memory monitoring
(a) Memory monitoring: Involves knowing what you are doing mentally right now
(i) Older adults who are better at monitoring are more likely to use effective strategies
(ii) Metamemory and predictions without experience: Estimating your performance
without having a chance to see if what we are up against is hard (e.g., estimating your
performance on the first exam in this class)
4) The ability to monitor one’s memory does not appear to decline with age

VIII) CLINICAL ISSUES AND MEMORY TESTING

A) Normal versus Abnormal Memory Aging
1) One way to separate normal from abnormal aging is to determine whether memory changes
are affecting daily functioning
2) Brain imagining techniques allow localization of problems with more precision
3) Some diseases (i.e., dementias) are marked by severe memory impairments
4) However, in many cases, telling the difference between normal and abnormal memory
impairments is difficult
B) Memory and Physical and Mental Health
1) Damage to the brain can cause memory issues (e.g., concussion)
2) Temporary global amnesia (TGA):
(a) People temporarily experience a complete loss of memory and are disoriented in time
(b) Cause is unknown but has been associated with migraines, temporal lobe epilepsy, a
deficiency in a valve in the jugular vein, and transient ischemic attacks
(c) There are a variety of negative effects on cognitive functioning following concussion

© 2019 Cengage. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or
in part.
 3) Memory and nutrition
(a) Several components in healthy diets are essential for well-functioning memory
(b) Flavonoids may reverse age-related deficits in spatial memory
(c) Iron has also been associated with better verbal memory
(d) Vitamin B including 6 and 9 (folic acid)
(e) Serious decrements in memory may be caused by poor diet

© 2019 Cengage. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or
in part.
Going Beyond the Book and Lecture Suggestions

1. Discuss different models and theories of attention, and then map each onto the pattern of age
differences reported in the text.
2. Examine vigilance and air traffic controllers. This could provide a discussion lead-in to issues on
burnout and age.
3. Describe various environmental design issues that are responses to data concerning information
processing and sensory changes.
4. Present Hasher and Zacks’s (1988) inhibition hypothesis. Discuss how failure to inhibit could be
responsible for age differences in cognitive performance. Think about everyday examples and
implications.
5. Research has consistently reported that older adults are slower than younger adults. Briefly,
summarize the extensive research of Salthouse on speed. Salthouse and colleagues have developed a
variety of tasks designed to measure speed.
6. Students are often fascinated by flashbulb memories, and it is a topic they can relate to well because
they usually have their own memories of a landmark event. Go into greater depth on the ways that
flashbulb memories can be wrong by using examples from Talarico and Rubin’s research on the
World Trade Center attacks.
7. Define and describe various types of memory loss and how each relates to the aging processing.
8. During lecture, you can present false memory research in the context of elder abuse. Encourage
students to consider the ways in which older adults’ poor ability to ward off misinformation could
result in inaccurate reporting of elder abuse. Do students think false memory issues would result in
overreporting, underreporting, or have no effect on reporting?
9. Much of the research on everyday memory touches on the issue of automatic versus effortful
processing. As a class, discuss the impact of smartphones on memory and possible applications as an
external source for memory improvement for aging adults. Describe this issue and research relating to
age differences.
10. As a class, construct an intervention to bolster memory self-efficacy among older adults. Prompt
students to consider the best format for this intervention (written, video, in-person, some other form?)
and to think about the specific elements that might assist older adults in having a positive view of
their ability to perform a specific task. Ask students to consider where there is a way to make this
intervention generalize beyond one task.

Discussion Questions

1. Given your new understanding of adulthood information-processing skills, do you think that we
should place old-age limits on driving privileges? If so, what criteria might you use to screen drivers?
2. In what ways is memory important for human functioning? In what ways can we function without
various types of memory? As you discuss, be as specific about types of memory as you can.
3. How do we tell the difference between normative and abnormal age-related memory changes?
4. What are some examples of things that we normally forget? What are some examples of things that
would be classified as abnormal if forgotten?
5. What are the stereotypes about memory performance in older adults? What are possible effects of
social expectations on the memory of older adults? What does the research suggest about each of
these areas: myth versus reality?
6. How do older adults perform on everyday memory and list-learning tasks?
7. How could older adults benefit from technology to support memory?
© 2019 Cengage. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or
in part.
8. Many adults intensely fear memory loss as they age and particularly live in fear of developing
Alzheimer’s. Why do you think this fear exists? Is it justified? What would you tell someone to help
allay his or her fear of age-related memory loss?

Suggested Activities and Assignments

1. Have students identify various occupations requiring rapid reaction and find out whether they have
age restrictions. Debate the pros and cons of such restrictions based on the compensating role of
experience.
2. Demonstrate various types of attention and reaction time tasks (or psychomotor speed). A simple
attention activity is to ask students questions about the face of a penny or another very common
object all students are likely to come in contact with. Students may also take memory/reaction time
tests on the web: https://www.humanbenchmark.com/tests/memory
3. Think of everyday examples of simple, choice, and complex reaction time tasks. Describe each type
of task and indicate how your example illustrates that type of task. Based on your knowledge of
information processing, do you feel comfortable with older adults performing these activities?
4. Have students design an optimal living environment for older adults. The living environments should
take into account normative sensory, physical, and information-processing changes.
5. To demonstrate attention, have students participate in the Stroop color word task, which can be found
in most cognitive psychology textbooks, or you can find a version available from NOVA
(www.pbs.org/wgbh/nova/everest/exposure/stroopintro.html).
6. Ask students to interview their older relatives and/or members of the community about their flashbulb
memories of notable events (e.g., the assassination of JFK). The students can then write a paper or
create a presentation discussing the characteristics they noticed in the flashbulb memories and how
this compares to research on flashbulb memories. The students might incorporate their own flashbulb
memories for an event, such as September 11.
7. Our society places a tremendous amount of emphasis on a “good” memory. Is a similar emphasis
found in other cultures? Investigate the importance of memory cross-culturally.
8. Have students list their major autobiographical memories, and look for organizing themes (e.g., first-
time experiences, traumatic events). Discuss why each event was remembered so vividly and compare
these results with research described in the text.
9. Have students bring home videos that captured past events in their lives. Before watching the videos,
have students write down in detail their memories of an event they have recorded. Screen the video
for verification of their memories. Discuss the challenges with memory that older adults would have
with the same task.
10. Have students draw parallels between text structure as described by prose researchers and outlines
from English composition classes.
11. Create a pamphlet on suggestions for improving memory using the information in the book on text
variables.
12. Have students list episodes of forgetting and whether, when confronted with evidence of poor
memory, they are concerned about it. Have students think about how they would respond to forgetting
the same things if they were 80 years old. Compare these results to similar findings discussed in the
text.
13. Ask students to browse an app store for memory aid apps. Compare the features of the apps and
discuss how the apps could benefit older adults facing loss of memory challenges.
14. Ask students to interview their parents and other middle-aged or older adults about their experiences
of memory issues and their fears about losing their memory as they age. The students can then write a
© 2019 Cengage. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or
in part.
 paper about how justified their fears are, and whether the memory loss incidents are normative for
age.

© 2019 Cengage. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or
in part.
Suggested Websites

1. Memory (www.exploratorium.edu/memory): Memory was a major exhibition at the Exploratorium

Museum in San Francisco. The exhibit was interactive and allowed both children and adults to
interact with the exhibits. The website allows visitors to view memory from personal, social, cultural,
psychological, and neurological perspectives. There are many slides, interactive activities, quizzes,
and webcasts that can be used in class to extend your discussions.
2. Mayo Clinic (www.mayoclinic.com): The Mayo clinic site has tips on all aspects of health and many
sections dedicated to aging. This site also provides video to illustrate many issues around memory
and other topics included in text. For this chapter on memory, there are tips sheets (based on research)
to help improve memory, when one should seek help for memory impairments, what is Alzheimer’s
disease, and what is mild cognitive impairment.
3. Center on Aging at the University of Utah (http://aging.utah.edu/): The Center on Aging at the
University of Utah unites aging-related research, education, and clinical programs at the university.
This site can be used to enhance many lectures and has overviews on many aspects of aging.
4. Alzheimer’s Foundation of America (http://www.alzfdn.org/): This foundation offers comprehensive
information about Alzheimer’s, including caregiving, prevention, and memory screening. There is
also a way to Skype, live chat, or e-mail social workers to ask questions about Alzheimer’s.
5. American Psychological Association (http://www.apa.org/research/action/memory-changes.aspx):
Numerous articles on memory and aging.
6. Family Caregiver Alliance (https://www.caregiver.org/caring-adults-cognitive-and-memory-
impairment): Articles, resources, and support are available to members and nonmembers.

Additional Suggested Readings

Have your students read the following articles, and use the questions listed for each article either to
stimulate in-class discussion or on an exam.

Anonymous. (2017). May smartphones help to maintain memory in patients with mild Alzheimer’s
disease? Science News, March 1, 2017.
https://www.sciencedaily.com/releases/2017/03/170301105526.htm
This article discusses the success of using Google calendar to maintain prospective memory in a
patient with mild Alzheimer’s disease.
• What strategy was used to help the patient with memory tasks?
• What other potential benefits could be gained with smartphone technology to help
Alzheimer’s patients with memory?
• How do you use your smartphone/tablet/fitness monitoring device to help you with
memory?

© 2019 Cengage. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or
in part.
Morrow, D., Leirer, V. O., Carver, L. M., Tanke, E. D., & McNally, A. D. (1999). Repetition improves
older and younger adults memory for automated appointment messages. Human Factors, 41, 194–
204. A101942851
http://www.questia.com/googleScholar.qst?docId=5001304618
This article investigates whether repetition and listener age improved memory for automated
appointment messages. The goal of this research is to improve automated appointment messages
by focusing on how they are presented.
• What aspects of memory are involved in remembering appointments?
• What is a situational model? How does a listener create a situational model?
• What role does repetition play in comprehension and memory?
• Describe the measures used to assess cognitive ability and speed of processing.
• What were the main findings of the current research?

Sit, R. A., & Fisk, A. D. (1999). Age-related performance in a multiple-task environment. Human
Factors, 41, 26–34. A55919221
http://www.questia.com/googleScholar.qst;jsessionid=KscQ3xMnWZ8RPmKMQnRCZYsn7nZ1
Sngx7MZwT8pZBQTryCjfQHcY!-1058699480!-950397748?docId=5001307311
Younger and older adults performed multiple tasks (dual-task performance). Deficits in
performance were more pronounced for older adults compared to younger adults. However,
practice closed the gap in performance between younger and older adults. This article can extend
class discussion of how factors influence older adults’ performance on attention tasks.
• What factors influence multiple task performance?
• Can training improve performance on multiple tasks? What types of training have been
investigated?
• Describe the procedure used in this study.
• What were the main findings from this study?
• Did training improve performance on tasks?
• How might you apply these results to tasks in older adults’ everyday life?

Anonymous. (2013, January 28). Sleep deprivation may be behind memory loss in elderly. The
Huffington Post. http://www.huffingtonpost.com/2013/01/28/sleep-deprivation-memory-
loss_n_2566999.html
This article reports on a study conducted at the University of California at Berkeley investigating
causes of memory loss among older adults. It is a good example of the multifaceted nature of
memory, which depends on contextual factors in addition to brain factors to function properly.
• How was the study at the University of California at Berkeley conducted?
• What did the researchers find?
• Why might sleep deprivation be related to memory loss? Discuss the mechanisms underlying
the issue.
• Based on this study, what should older adults do to improve their memories? Attempt to
brainstorm beyond the ideas presented in the article.

© 2019 Cengage. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or
in part.
Another random document with
no related content on Scribd:
nyt tuhlattava aikaa ajattelemalla, milloin tämä tapahtuisi, vaan
taisteltava, taisteltava huomenna niinkuin hän oli taistelut eilen!

Hän siirtyi kuvitteluista taas todellisuuteen. Minne hänen oli

mentävä
Troupista ja missä uudessa paikassa käytävä ruotsalaisten
kimppuun?

Silloin hänen mieleensä muistui kirje, jonka Akbah-Ulan oli antanut

ja joka oli löydetty Hamiltonilta. Hän pisti käden povelleen, otti
kirjeen, silmäsi siihen, ja hämmästys kuvastui hänen kasvoillaan.

Kirjeen ulkosivulla oli nimittäin seuraava, ilmeisesti naisen

kirjoittama osoite:

"Hänen Ylhäisyydelleen Herra Babiniczille, tataarilaisten ja

vapaaehtoisten joukkojen päällikölle." — Minulle?… — sanoi herra
Andrzej.

Sinetti oli murrettu, minkä vuoksi hän nopeasti avasi kirjeen, silitti
sitä kädellään ja alkoi lukea.

Mutta hän ei ollut vielä päässyt loppuun, kun hänen kätensä

alkoivat vavista, hänen kasvojensa ilme muuttui, ja hän huudahti:

— Ylistetty olkoon Jumalan nimi! Laupias Luoja! Palkinto tulee

minulle
Sinun käsistäsi!

Hän syleili molemmin käsin kummulla olevaa ristiä ja painoi

päänsä sitä vastaan. Muulla tavoin hän ei tällä hetkellä osannut
kiittää Jumalaa eikä löytänyt muita sanoja, sillä riemu tulvahti
myrskynä hänen sydämeensä ja kohotti hänet taivaaseen asti.
 Se oli Anusia Borzobohatan kirje. Ruotsalaiset olivat ottaneet sen
Jur Billewicziltä, ja toisen vainajan kautta se nyt oli joutunut Kmicicin
käsiin. Herra Andrzejn pään kautta lenteli tuhansia ajatuksia
nopeasti kuin tataarilaisten nuolet.

Oleńka siis ei ollutkaan salolla, vaan Billewiczin joukon mukana.

Ja hän, Kmicic itse, on nyt pelastanut hänet ja samalla tuon
Wolmontowiczin, jonka hän muinoin toveriensa tähden oli polttanut.
Ilmeisesti oli Jumala johdattanut hänen askeleitaan, jotta hän saisi
samalla kertaa hyvittää kaikki sekä Oleńkaa että laudalaisia kohtaan
tekemänsä vääryydet, Hänen syntinsä olivat nyt poispyyhityt.
Saattoiko Oleńka nyt olla antamatta hänelle anteeksi ja samoin tuo
harmaatakkinen laudalaisten joukko? Voivatko he muuta kuin
siunata häntä? Ja mitä sanoo armas tyttö saadessaan tietää, että se
Babinicz, joka oli voittanut Radziwillin, joka vyötäisiään myöten oli
kahlannut saksalaisten ja ruotsalaisten veressä, joka oli karkoittanut
vihollisen Samogitiasta, oli hän, tuo petturina pidetty Kmicic, joka ei
enää ollut rikollinen ja turvattomaksi julistettu kavaltaja, vaan uskon,
kuninkaan ja isänmaan puolustaja!

Jo Samogitian rajan yli tultuaan oli Kmicic tuntenut halua kuuluttaa

kaikille, kuka tuo mainehikas Babinicz oli, ja hän oli jättänyt sen
tekemättä vain pelosta, että pelkkä hänen todellisen nimensä kaiku
jo vieroittaisi kaikki hänestä, saisi kaikki häntä epäilemään ja
kieltämään häneltä apunsa ja luottamuksensa. Tuskin kahtakaan
vuotta oli vielä kulunut siitä, kun hän Radziwillin houkuttelemana oli
tuhonnut ne joukot, jotka eivät olleet tahtoneet yhdessä Radziwillin
kanssa nousta kuningasta ja isänmaata vastaan. Vielä kaksi vuotta
sitten hän oli ollut suuren petturin oikeana kätenä!
 Mutta nyt oli kaikki muuttunut! Nyt, niin monen voiton jälkeen ja
semmoiseen kunniaan kohonneena hänellä oli oikeus astua tytön
eteen ja sanoa: "Minä olen Kmicic, mutta sinun pelastajasi!" Hänellä
oli oikeus huutaa yli koko Samogitian: "Minä olen Kmicic, mutta
sinun pelastajasi!"

Eikä Wolmontowicz ollut kaukana! Viikon oli Babinicz ajanut takaa

Hamiltonia, ja ennen viikonkaan kulumista olisi Kmicic Oleńkan
jalkain juuressa.

Herra Andrzej nousi liikutuksesta kalpeana ja silmät säihkyvinä ja

huudahti ratsupalvelijalleen:

— Tuo hevoseni! Pian! Pian!

Palvelija toi Kmicicin ratsun ja kiiruhti pitelemään jalustinta, mutta

pysähtyi äkkiä ja huudahti:

— Teidän armonne! Joitakin outoja miehiä on tulossa luoksemme

Troupista päin herra Sorokan kanssa, ja he ratsastavat ravia!

— Vähätpä heistä! vastasi Kmicic.

Molemmat ratsastajat olivat tällä välin saapuneet muutaman

askelen päähän, ja toinen heistä lähti yhdessä Sorokan kanssa
nelistämään eteenpäin, tuli Kmicicin eteen ja nosti ilveksennahkaista
lakkiaan, niin että hänen tulipunainen tukkansa näkyi.

— Huomaan olevani herra Babiniczin edessä! — sanoi hän. —

Olen iloinen, että minun onnistui tavata teidät.

— Kenen kanssa minulla on kunnia puhua? — kysyi Kmicic

kärsimättömästi.
 — Olen Wierszull, entinen ruhtinas Jeremi Wisniowieckin
tataarilaisjoukon ratsumestari. Olen tullut kotiseuduilleni värväämään
sotaväkeä uutta sotaa varten ja sitäpaitsi tuon teille kirjeen
suurhetmani Sapiehalta.

— Uutta sotaa varten? — kysyi Kmicic rypistäen kulmiaan. — Mitä

te puhutte?

— Sen selvittää teille tuo kirje paremmin kuin minä, — sanoi

Wierszull antaen hetmanin kirjeen.

Kuumeisesti Kmicic mursi sinetin. Sapiehan kirje oli näin kuuluva:

"Rakas herra Babinicz! Uusi vedenpaisumus isänmaan yli!

Ruotsalainen on tehnyt liiton Rakóczyn kanssa, ja Puolan jako on
päätetty asia. Kahdeksankymmentätuhatta unkarilaista,
siebenbürgiläistä, valakialaista ja kasakkaa voi millä hetkellä
tahansa tulla eteläisen rajan yli. Ja koska tässä äärimmäisessä
vaarassa meidän on ponnisteltava kaikki voimamme jättääksemme
edes kunniakkaan nimen kansallemme tuleviin aikoihin, käsken
täten Teitä hetkeäkään viivyttelemättä pitkiä päivämatkoja tehden
kiiruhtamaan suoraan etelään yhtyäksenne meihin. Tapaatte
meidät Brzesissä, josta viipymättä saatte jatkaa matkaa eteenpäin.
Sanalla sanoen: periculum in mora! Ruhtinas Boguslawin on
onnistunut päästä vapaaksi vankeudesta, mutta herra Gosiewski
pitää tarkoin silmällä Preussia ja Samogitiaa. Vielä kerran
huomauttaen Teille, että on kiiruhdettava, luotan siihen, että
rakkaus onnettomaan isänmaahan on oleva parhain
kannustimenne."

Lopetettuaan lukemisen Kmicic antoi kirjeen pudota maahan ja

alkoi käsin pyyhkiä kasvojaan, joille oli noussut kylmä hiki. Viimein
hän hämmentynein katsein katsoi Wierszullia ja kysyi hiljaisella,
tukahtuneella äänellä:

— Miksi herra Gosiewskin on jäätävä Samogitiaan, mutta minun

riennettävä etelään?

Wierszull kohautti olkapäitään.

— Kysykää herra hetmanilta Brzesissä! Minä en voi sanoa mitään.

Äkkiä valtasi ankara vihanpuuska Kmicicin, hänen silmänsä

salamoivat, hänen kasvonsa muuttuivat sinisiksi, ja hän huusi
hurjalla äänellä:

— Mutta minä en mene sinne! Ymmärrättekö?

— Niinkö? — vastasi Wierszull. — Minun tehtävänäni oli tuoda

määräys, ja muu on teidän asianne! Nöyrin palvelijanne! Olin aikonut
pyytää saada viettää pari tuntia luonanne, mutta sen jälkeen, mitä
kuulin, etsin mieluummin muuta seuraa.

Hän käänsi hevosensa ja ratsasti pois. Kmicic istuutui ristin

juurelle ja alkoi tylsästi katsella taivaalle aivan kuin tehdäkseen
havaintoja säästä. Palvelija vei hevosen pois, ja ympärillä vallitsi
hiljaisuus.

Oli kaunis, kirkas aamu, puoleksi syksyinen, puoleksi talvinen. Oli

aivan tyyni, mutta ristin ympärillä kasvavista koivuista putoili hiljaa
kellastuneita ja pakkasen käpertämiä lehtiä maahan. Suuret varis- ja
harakkaparvet lentelivät läheisyydessä, ja eräät niistä laskeutuivat
kovaa ääntä pitäen maahan ristin läheisyyteen, koska tiellä ja
kedolla vielä oli hautaamattomia ruotsalaisten ruumiita. Sitten Kmicic
sulki silmänsä ja istui kauan aikaa liikkumatta.
 Viimein hän hätkähti, rypisti kulmiaan, heräsi tylsästä tilastaan ja
alkoi puhua itsekseen:

— En voi muuta! Kahden viikon kuluttua lähden, mutta en nyt. Tuli

mitä tuli! En minä ole tuonut Rákóczya tänne. En voi! Liika on
liikaa!… Vähänkö olen taistellut ja kärsinyt, viettänyt unettomia öitä
satulassa, vuodattanut omaa ja toisten verta? Tämäkö on palkka
siitä?… Jos en olisi saanut tuota kirjettä, niin olisin mennyt. Mutta
molemmat kirjeet tulivat yht'aikaa aivan kuin tehdäkseen murheeni ja
kärsimykseni suuremmaksi… Minä en lähde sinne, vaikka koko
maailma menisi nurin! Kahdessa viikossa ei isänmaa sorru, mutta
muuten näyttää Jumalan viha olevan sen päällä, eikä sitä voi
ihmisvoimin pelastaa. Oi hyvä Jumala! Venäläiset, ruotsalaiset,
preussilaiset, unkarilaiset siebenbürgiläiset, valakilaiset, kasakat,
kaikki samalla kertaa! Kuka niitä kaikkia voi vastustaa! Oi Jumala!
Mitä on edessäsi rikkonut tämä onneton isänmaa, tämä hurskas
kuningas, koska olet kääntänyt heistä pois kasvosi etkä osoita
laupeutta, vaan kuritat yhä kovemmin? Eikö vielä ole vuodatettu
kylliksi kyyneleitä, kylliksi verta? Kansa täällä on jo unhottanut, mitä
ilo on, tuuli ei täällä enää puhalla, vaan se vaikeroi, sade ei putoile,
vaan itkee, mutta Sinä yhä vain kuritat ja kuritat! Armahda, Herra!
Auta, Isä!… Me olemme tehneet syntiä, mutta olemmehan tehneet
parannuksen!… Olemme jättäneet kotimme, nousseet ratsun
selkään ja taistelemme taistelemasta päästyä! Olemme jättäneet
omavaltaisuutemme ja keskinäiset kiistamme… Miksi siis et anna
meille anteeksi? Miksi et meitä pelasta?

Mutta äkkiä hän kuuli omantunnon äänen. Oli kuin voimakas ääni
taivaasta olisi puhunut hänelle:
 — Oletteko luopuneet omavaltaisuudestanne? Entä mitä sinä,
onneton, juuri tällä hetkellä teet? Sinä ylistät omia ansioitasi, mutta
kun ensimmäinen koettelemus tulee, niin sinä pahankurisen hevosen
tavoin vikuroit ja huudat: En lähde! Äitisi on sortumassa, uudet
miekat uhkaavat puhkaista hänen rintansa, mutta sinä käännyt pois
hänestä, et tahdo nostaa kättäsi hänen puolustuksekseen, tavoittelet
omaa onneasi ja huudat: En lähde! Hän ojentaa verisiä käsiään, on
jo kaatumassa, kuolema jo lähestyy häntä ja hän huutaa: "Lapseni,
pelastakaa minut!" Mutta sinä vastaat hänelle: En lähde!… Voi teitä!
Voi sellaista kansaa! Voi sellaista valtakuntaa!

Kmicicin hiukset nousivat pystyyn kauhusta, ja koko ruumis alkoi

väristä kuin kuumeessa. Hän heittäytyi maahan ja voihki:

— Jeesus, älä rankaise! Jeesus, armahda! Tapahtukoon Sinun

tahtosi!
Minä lähden, minä lähden! Jonkin aikaa hän makasi ääneti ja
nyyhkien.
Kun hän viimein nousi, kuvastui hänen kasvoillaan alistuvaisuus ja
rauha, ja hän rukoili vielä:

— Herra, älä vihastu minun murheeni tähden, sillä olin onneni

kynnyksellä! Mutta tapahtukoon Sinun tahtosi! Nyt ymmärrän, että
tahdoit minua koetella ja senvuoksi panit minut ikäänkuin
tienhaaraan. Vielä kerran: Tapahtukoon Sinun tahtosi! Minä en katso
taakseni! Sinulle, Herra, uhraan tämän suuren murheeni, tämän
kaihoni, tämän raskaan pettymykseni. Korvatkoon tämä kaikki sen,
että säästin ruhtinas Boguslawia, josta isänmaa itkee. Sinä näet nyt,
Herra, että viimeisen kerran tavoittelin yksityistä onneani. Se ei
koskaan enää tapahdu. Minä suutelen vain vielä tätä rakasta maata
ja Sinun verisiä jalkojasi… ja sitten minä lähden, minä lähden,
Kristus! Ja hän lähti.

Mutta taivaan kirjasta, johon ihmisten pahat ja hyvät teot

kirjoitetaan, pyyhittiin tällä hetkellä pois kaikki hänen rikoksensa, sillä
hän oli nyt kokonaan uudestisyntynyt ihminen.
VIIDESTOISTA LUKU.

Ei mihinkään kirjaan ole kirjoitettu, kuinka monta taistelua Puolan

sotajoukko, aateli ja rahvas vielä taistelivat vihollista vastaan.
Taisteltiin metsissä kedoilla, kylissä, kaupungeissa ja kauppaloissa.
Taisteltiin puolalaisessa ja saksalaisessa Preussissa, Masowiassa;
Suur-Puolassa, Vähässä-Puolassa, Liettuassa ja Samogitiassa.
Taisteltiin levähtämättä päivät ja yöt.

Jokainen kaistale maata imi verta. Sankarien nimet, loistavat teot,

suuret voitot ovat kadonneet muistista, sillä niitä ei ole kirjoitettu
aikakirjoihin eikä lauluissa ylistetty. Mutta tämä jättiläisponnistus
mursi vihdoin vihollisen voiman.

Ja niinkuin uljas jalopeura, joka vihollisen iskuista kaatuneena on

maannut kuin kuolleena, äkkiä nousee, pudistelee majesteetillista
harjaansa ja karjaisee voimakkaasti, mutta metsästäjät valtaa kauhu
ja he pakenevat, samoin nyt Puola nousi peloittavassa
majesteetillisuudessaan täynnä vihaa ja valmiina pitämään puoliaan
koko maailmaa vastaan. Mutta sen viholliset pelästyivät ja
herpaantuivat. He eivät enää ajatelleet saalista, vaan ainoastaan
sitä, miten pääsisivät hengissä jalopeuran kidasta ja saapuisivat
kotiinsa.
 Ei auttanut, että unkarilaiset, siebenbürgiläiset, kasakat ja
valakialaiset tekivät uusia liittoja. Vielä uusi myrskyn puuska tosin
pyyhkäisi yli Krakovan, Varsovan ja Brzesin, mutta se murtui
puolalaisten rintoja vasten ja haihtui kohta kuin usva.

Ruotsin kuningas, joka ensimmäisenä huomasi sodan turhaksi,

meni Tanskaan. Petollinen vaaliruhtinas, joka kumarteli
voimakkaalle, mutta oli häikäilemätön heikompia kohtaan, lankesi
maahan Puolan edessä ja alkoi sotia ruotsalaisia vastaan. Rakóczyn
rosvojoukot pakenivat siebenbürgiläisiin maihinsa, jotka Lubomirski
hävitti tulella ja miekalla.

Mutta heidän oli ollut helpompi tunkeutua Puolaan kuin päästä

sieltä rangaistuksetta pois. Heidät saavutettiin erään joen
ylimenopaikassa, ja siebenbürgiläiset kreivit pyysivät polvillaan
armoa Potockilta, Lubomirskilta ja Czarnieckilta.

— Me luovutamme aseemme, me maksamme korvaussumman,

kunhan vain päästätte meidät menemään! — huusivat he.

Hetmanit ottivat lunnaat ja säälivät tätä ryysyistä sotajoukkoa,

mutta aivan kotimaan rajalla tataarilaiset hakkasivat heidät maahan.

Rauha alkoi vähitellen palata Puolan lakeuksille. Kuningas piiritti

vielä Preussin linnoituksia, ja Czarniecki aikoi hyökätä joukkoineen
Tanskaan, sillä Puola ei enää voinut tyytyä vain vihollisen
karkoittamiseen.

Kylät ja kaupungit nousivat uudelleen tuhasta. Kansa palasi

metsistä, aurat ilmestyivät taas pelloille.
 Syksyllä vuonna 1657, heti unkarilaisten sodan päätyttyä, vallitsi jo
rauha useimmissa seuduissa ja maakunnissa, varsinkin
Samogitiassa.

Ne laudalaiset, jotka aikoinaan lähtivät sotaan Wolodyjowskin

johdolla, olivat vielä jossakin retkeilemässä, mutta heidän paluutansa
odotettiin.

Sillävälin heidän kotikylissään kasvava nuoriso ja vanhukset

kyntivät, kylvivät ja yhteisvoimin rakensivat taloja, jotta sotureilla
palatessaan edes olisi katto päänsä päällä ja jotakin syötävää.

Oleńka oli jo jonkin aikaa asunut Wodoktyssa Anusia

Borzobohatan ja miekankantajan kanssa. Herra Tomasz ei ollut
kiireissään menemään Billewicziinsä, koska se oli poltettu ja koska
hänestä oli hauskempi olla tyttöjen parissa kuin yksinään. Oleńkan
avulla hän nyt isännöi Wodoktyssa.

Oleńka tahtoi panna Wodoktyn hyvään kuntoon, sillä sen ja

Mitrunyn hän aikoi lahjoittaa benediktiläisluostarille, johon hän itse
uudelta vuodelta menisi nunnaksi.

Punnittuaan kaikkea, mitä hän oli kokenut, kaikkia kohtalon

vaihteluja ja pettymyksiään ja surujaan., hän oli tullut siihen
vakaumukseen, että juuri tämä oli Jumalan tahto. Jokin kaikkivaltias
käsi tuntui työntävän häntä luostarikammiota kohti, ja oli kuin jokin
ääni olisi sanonut hänelle:

— Siellä saat parhaan levon ja siellä loppuvat kaikki maalliset

surut!
 Hän päätti totella tuota ääntä. Kuitenkin hän tunsi sisimmässään,
että hänen mielensä ei vielä kyennyt täydelleen irtautumaan
maallisista, ja senvuoksi hän tahtoi valmistautua tekemällä hyviä
töitä, työllä ja palavalla hurskaudella. Usein häntä kuitenkin näissä
hänen pyrkimyksissään esti maailmalta kuuluva kaiku.

Niinpä esimerkiksi alettiin puhua, että tuo kuuluisa Babinicz oli

Kmicic. Jotkut eivät mitenkään ottaneet sitä uskoakseen, toiset
väittivät itsepintaisesti tietoa todeksi.

Oleńka ei uskonut liian hyvin hän muisti kaikki Kmicicin teot ja

hänen olonsa Radziwillin palveluksessa voidakseen hetkeäkään
otaksua, että hän olisi Boguslawin voittaja, niin uskollinen kuninkaan
palvelija ja niin innokas isänmaan ystävä. Hänen rauhansa oli
kuitenkin mennyttä, murhe ja tuska raatelivat taas hänen sydäntään.

Hän olisi etsinyt apua jouduttamalla luostariin menoaan, mutta

luostarit olivat autioina. Ne nunnat, jotka eivät olleet joutuneet
sotilaitten väkivallan uhriksi sodan aikana, alkoivat nyt vasta
kokoontua.

Sitäpaitsi vallitsi maassa nälänhätä, ja sen, joka tahtoi saada

suojaa luostarin muurien sisäpuolelta, oli tuotava mukanaan
elintarpeita ei vain itselleen, vaan koko luostarille.

Oleńkakin tahtoi tuoda luostariin leipää tullessaan, olla nunnille ei

vain sisar, vaan myöskin hyväntekijä.

Herra Tomasz tiesi, että hänen työnsä tulisi Jumalan hyväksi, ja

työskenteli senvuoksi innokkaasti. Hän ja Oleńka kävivät yhdessä
tarkastamassa tiluksia ja valvoivat syystöitä, joista sato oli keväällä
saatava. Toisinaan oli heidän mukanaan myös Anusia Borzobohata,
joka ei voinut sulattaa Babiniczin häntä kohtaan osoittamaa
yliolkaista käytöstä ja uhkasi myös mennä luostariin sekä odotti vain
Wolodyjowskin paluuta sanoakseen jäähyväiset tälle vanhalle
ystävälleen. Useimmiten kuitenkin miekankantaja ja Oleńka olivat
kahden noilla retkillään, sillä Anusia ei ollut huvitettu talousasioista..
Kerran he menivät Mitrunyyn, jossa parhaillaan rakennettiin latoja ja
navettoja sodassa palaneitten sijalle.

Menomatkalla he poikkesivat kirkkoon, sillä oli Wolmontowiczin

taistelun vuosipäivä, sen taistelun, jossa Babinicz oli heidät
pelastanut kauheasta vaarasta. Koko päivä meni kaikenlaisissa
puuhissa, niin että he vasta illalla pääsivät lähtemään Mitrunysta.

He olivat menomatkalla kulkeneet kirkon ohi, mutta paluumatkalla

vaativat asiat heitä kulkemaan Lubiczin ja Wolmontowiczin kautta.
Tuskin oli Oleńka nähnyt ensimmäiset Lubiczin savut, kun hän
kääntyi poispäin ja alkoi kiireesti lukea rukouksia karkoittaakseen
tuskalliset ajatuksensa. Miekankantaja ratsasti äänettömänä ja
katseli ympärilleen.

Kun he jo olivat kulkeneet aidan ohi, sanoi miekankantaja:

— Oivallista maata! Lubicz on kahden Mitrunyn veroinen.

Oleńka luki edelleen rukouksiaan.

Mutta miekankantajassa ilmeisesti heräsi eloon vanha

maanviljelijä, kenties myös rahanahne aatelismies, sillä vähän ajan
kuluttua hän alkoi taas puhua aivan kuin itsekseen:

— Mutta oikeuden mukaan tuo kaikki on oikeastaan meidän…

Entistä Billewiczien omaisuutta, meidän hikeämme ja työtämme. Tuo
onneton mies on varmaankin aikoja sitten kuollut, koska hänestä ei
ole mitään kuulunut, ja vaikkapa kuuluisikin, niin oikeus on meidän
puolellamme.

Hän kääntyi Oleńkan puoleen:

— Mitä mieltä sinä olet?

Tyttö vastasi:

— Se on kirottu paikka. Käyköön sen miten tahansa!

— Mutta katsohan, oikeus on meidän puolellamme! Paikka oli

kirottu, kun se oli huonoissa käsissä, mutta hyvissä käsissä siitä
tulee siunattu. Oikeus on meidän puolellamme.

— Ei koskaan! En tahdo olla sen kanssa missään tekemisissä!

Isoisä määräsi sen ilman mitään ehtoja hänelle, ja ottakoot hänen
sukulaisensa sen!

Näin sanoen hän hoputti hevostaan. Miekankantaja niinikään

kannusti hevostaan, eivätkä he hiljentäneet vauhtia ennenkuin
ulkona kedolla. Yö oli jo tullut, mutta oli aivan valoisa, sillä iso,
punainen kuu oli kohonnut Wolmontowiczin metsän takaa ja valaisi
koko seudun kultaisella hohteella.

— Jumala on antanut kauniin yön! — lausui miekankantaja

katsellen kuun kehää.

— Kuinka Wolmontowicz hohtaakaan kirkkaana! — sanoi Oleńka.

Heidän keskustelunsa katkaisi vaunujen ratina. Vaunuja ei vielä

näkynyt, sillä tie siinä paikassa oli mäkinen, mutta kohta he näkivät
parin hevosia, sitten vielä parin, joka veti häkkirattaita, sekä näiden
ympärillä muutamia ratsumiehiä.

— Mitähän väkeä nuo ovat? — sanoi miekankantaja.

Hän pysähdytti hevosensa, ja Oleńka pysähtyi hänen rinnalleen.

Tulijat lähestyivät ja olivat kohta heidän kohdallaan.

— Seis! — huudahti miekankantaja. — Ketä te siinä kuljetatte?

Yksi ratsumiehistä kääntyi häneen päin ja vastasi:

— Herra Kmiciciä, jonka unkarilaiset ampuivat Magierowin luona.

— Sana tuli lihaksi! — huudahti miekankantaja.

Maailma alkoi pyöriä Oleńkan silmissä, hänen sydämensä lakkasi

lyömästä ja hengitys pysähtyi. Jotkin äänet hänen sisällään huusivat:
"Jeesus, Maria! Se on hän." Sen jälkeen hän ei enää ollenkaan
tajunnut, missä hän oli ja mitä tapahtui.

Mutta hän ei pudonnut hevosen selästä, sillä hän oli tarttunut

kädellään suonenvedontapaisesti rattaitten häkin reunaan. Kun hän
tuli tajuihinsa, hänen katseensa sattui mieheen, joka
liikkumattomana makasi rattailla… Niin, se oli hän, Andrzej Kmicic!
Hän makasi selällään rattailla. Pää oli kiedottu liinaan, mutta kuun
punaisessa valossa näkyivät selvästi hänen kalpeat, rauhalliset,
aivan kuin marmoriin veistetyt kasvonsa, jotka kuoleman henkäys jo
oli kangistanut. Silmät olivat syvälle painuneet ja suljetut, eikä
pieninkään liikahdus ilmaissut hänen olevan elossa.
 — Jumalan huomaan!… — sanoi miekankantaja paljastaen
päänsä.

— Seis! — huudahti Oleńka.

Ja hän kysyi hiljaisella, kuumeisella äänellä:

— Onko hän vielä elossa?

— On, mutta hän on kuolemaisillaan. Miekankantaja katsahti

Kmicicin kasvoihin ja sanoi:

— Te ette ennätä viedä häntä Lubicziin.

— Hän on käskenyt meitä viemään hänet lopultakin sinne, sillä

hän tahtoo kuolla siellä.

— Jumalan huomaan! Kiiruhtakaa!

— Hyvästi!

Rattaat lähtivät liikkeelle, ja miekankantaja ja Oleńka lähtivät täyttä

laukkaa ratsastamaan toiseen suuntaan. He kiitivät Wolmontowiczin
läpi kuin kaksi aavetta ja saapuivat Wodoktyyn vaihtamatta
sanaakaan matkalla. Vasta hevosen selästä laskeutuessaan Oleńka
kääntyi miekankantajan puoleen:

— Pitää lähettää hänelle pappi! — sanoi hän tukahtuneella

äänellä. —
Lähteköön heti joku Upitaan!

Miekankantaja riensi täyttämään hänen käskyään. Tyttö kiiruhti

huoneeseensa ja polvistui Pyhän Neitsyen kuvan eteen.
 Pari tuntia myöhemmin kuului kulkusten kilinää Wodoktyn portilta.
Pappi oli lähdössä Lubicziin viemään Herran ehtoollista.

Oleńka oli yhä polvillaan. Hänen huulensa toistelivat litaniaa, jota

luetaan kuolevien puolesta. Sitten hän löi kolmasti otsansa lattiaan ja
lausui:

— Herra, laske hänelle ansioksi, että hän kuolee vihollisen käden

kautta! Anna hänelle anteeksi! Armahda häntä!

Hän rukoili koko yön. Pappi viipyi Lubiczissa aamuun asti.

Palatessaan hän poikkesi Wodoktyyn. Oleńka juoksi ulos häntä
vastaan.

— Joko hän?… — kysyi hän voimatta sanoa enempää.

— Hän elää vielä, — vastasi pappi.

Seuraavina päivinä kiiti useita kertoja päivässä sanansaattajia

Wodoktysta Lubicziin, ja jokainen niistä palasi tuoden sen tiedon,
että sairas "vielä eli". Viimein yksi niistä toi sen Kiejdanysta sairaan
luo haetun välskärin antaman tiedon, että sairas paranee, sillä
ampumahaavat kehittyvät suotuisaan suuntaan ja ritari alkaa saada
voimia.

Neiti Aleksandra antoi toimittaa kiitosmessun Upitassa, mutta siitä

päivästä alkaen lakkasivat sanansaattajat kulkemasta, ja —
ihmeellistä! — samalla kuin tytön sydän rauhoittui, siinä alkoi saada
sijaa entinen katkeruus herra Andrzejta kohtaan. Hänen rikoksensa
tulivat joka hetki tytön mieleen, ja ne olivat niin suuret, että niitä ei
voinut antaa anteeksi. Vain kuolema saattoi painaa ne unhoon. Kun
Kmicic taas palasi elämään, painoivat hänen rikoksensa häntä yhtä
raskaina kuin ennenkin… Ja kuitenkin Oleńka joka päivä toisti
uudestaan kaiken, mitä saattoi esiintuoda hänen puolustuksekseen.

Mutta niin paljon Oleńka kärsi näinä päivinä, niin paljon ristiriitaisia
tunteita oli hänen sydämessään, että hänen terveytensä alkoi horjua.

Tämä huolestutti suuresti herra Tomaszta, ja eräänä iltana, kun he

olivat kahdenkesken, hän kysyi tytöltä:

— Oleńka, sano minulle suoraan, mitä sinä ajattelet herra

Andrzejsta!

— Jumala on todistajani, että minä en tahdo ajatella häntä! —

vastasi tyttö.

— Katsohan… sinä olet mennyt heikon näköiseksi… Hm!…

Kenties sinä vielä… Minä en tyrkytä mitään, mutta tahtoisin
mielelläni tietää, mitä sinä oikein ajattelet… Etkö ole sitä mieltä, että
isoisävainajasi tahto on täytettävä?

— Ei koskaan! — vastasi Oleńka. — Muuten isoisä jätti minulle

takaportin avoimeksi… ja sitä aion käyttää uutena vuotena. Niin
tulee hänenkin tahtonsa täytetyksi.

— En minäkään ollenkaan uskonut sitä, — vastasi miekankantaja,

— mitä täällä jotkut ovat jutelleet, että nimittäin Babinicz ja Kmicic
ovat sama henkilö. Mutta hän on joka tapauksessa Magierowin
luona taistellut vihollista vastaan ja vuodattanut verta isänmaan
puolesta. Se on myöhäinen parannus, mutta kuitenkin parannus!

— Nythän Boguslawkin palvelee kuningasta ja valtakuntaa, —

vastasi tyttö katkerasti. — Antakoon Jumala heille kummallekin
anteeksi, varsinkin sille, joka on vuodattanut vertansa… Ihmisillä on
kuitenkin aina oikeus sanoa, että suurimman onnettomuuden,
vaaran ja alennuksen aikana he nousivat tätä isänmaata vastaan ja
palasivat sen palvelukseen vasta sitten, kun vihollinen jo oli
menettänyt jalansijan ja heidän oma etunsa vaati liittymään
voittajaan. Siinä on heidän rikoksensa! Nyt ei ole enää pettureita,
sillä petturuudella ei voita mitään. Mutta mikä ansio se on?… Eikö se
ole todistus siitä, että tuollaiset ihmiset aina ovat valmiit palvelemaan
mahtavinta: Suokoon Jumala, että olisi ollut toisin, mutta sellaisia
rikoksia ei sovita Magierow…

— Sinä olet oikeassa! En voi kieltää! — vastasi miekankantaja. —

Se on katkera totuus, mutta totuus kuitenkin! Kaikki entiset petturit
ovat siirtyneet kuninkaan puolelle.

— Kmicicin rikos on vielä hirveämpi kuin ruhtinas Boguslawin, —

jatkoi Oleńka, — sillä hän tarjoutui nostamaan käden kuningasta
vastaan, mitä ruhtinaskin kauhistui. Voiko sattumalta osunut luoti
sovittaa sen?… Antaisin hakata itseltäni pois tämän käden, jos saisin
sen tekemättömäksi… mutta se on tapahtunut, eikä sitä enää voi
auttaa! Jumala on ilmeisesti antanut hänen jäädä henkiin, jotta hän
voisi katua syntejään… Oi, me pettäisimme itseämme, jos
tahtoisimme vakuuttaa itsellemme, että hän on kunnon mies. Ja mitä
se toimittaisi? Antaako omatunto pettää itseään? Tapahtukoon
Jumalan tahto! Mikä on särkynyt, se ei voi tulla enää eheäksi, eikä
sen pidäkään tulla. Minä iloitsen siitä, että Kmicic elää, minä
tunnustan sen, sillä se osoittaa, että Jumala ei vielä tahdo kokonaan
kieltää häneltä armoaan… Mutta riittää jo! Olen onnellinen, jos saan
kuulla hänen sovittaneen rikoksensa, mutta mitään muuta en tahdo
enkä halua, vaikka sydämeni saisi kärsiä vielä enemmän… Jumala
häntä auttakoon!…
 Oleńka ei voinut sanoa enää muuta, sillä hän purskahti katkeraan
itkuun. Mutta ne olivat hänen viimeiset kyynelensä. Hän oli sanonut
kaikki, mitä hänellä oli sydämellään, ja sen jälkeen palasi taas rauha
hänen mieleensä.