Laboratory Manual in Physical Geology

11th Edition American Solutions

Manual
Go to download the full and correct content document:
https://testbankfan.com/product/laboratory-manual-in-physical-geology-11th-edition-a
merican-solutions-manual/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Physical Geology 15th Edition Plummer Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/physical-geology-15th-edition-
plummer-solutions-manual/

Laboratory Manual for Introductory Geology 3rd Edition

Ludman Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/laboratory-manual-for-
introductory-geology-3rd-edition-ludman-solutions-manual/

Applied Physical Geography Geosystems in the Laboratory

10th Edition Thomsen Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/applied-physical-geography-
geosystems-in-the-laboratory-10th-edition-thomsen-solutions-
manual/

Chemical Principles in the Laboratory 11th Edition

Slowinski Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/chemical-principles-in-the-
laboratory-11th-edition-slowinski-solutions-manual/
Biology Laboratory Manual 11th Edition Vodopich
Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/biology-laboratory-manual-11th-
edition-vodopich-solutions-manual/

Microbiology A Laboratory Manual 11th Edition

Cappuccino Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/microbiology-a-laboratory-
manual-11th-edition-cappuccino-solutions-manual/

Earth An Introduction to Physical Geology Canadian 4th

Edition Tarbuck Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/earth-an-introduction-to-
physical-geology-canadian-4th-edition-tarbuck-solutions-manual/

Physical Geology 15th Edition Plummer Test Bank

https://testbankfan.com/product/physical-geology-15th-edition-
plummer-test-bank/

Physical Geology 14th Edition Plummer Test Bank

https://testbankfan.com/product/physical-geology-14th-edition-
plummer-test-bank/
LABORATORY EIGHT
Dating of Rocks, Fossils, and Geologic Events

BIG IDEAS: Geologists use relative and numerical dating techniques to determine
the ages of geologic features and events. Relative dating is the process of determining
the order in which geological events occurred. Numerical dating is the process of
determining the age of a geological material or event in years, generally through the
analysis of certain radioactive isotopes and their stable daughter products that are present
in minerals and rocks. The geologic time scale provides a graphic way of identifying
major phases of Earth’s history along with the numerical ages of the beginning and
ending of those phases. Geoscientists developed the time scale over centuries of work,
initially using fossils to define different parts of the time scale before we could determine
numerical ages of geologic materials. Many of the boundaries are related to extinctions
that are evident in the geological record of life on Earth.

THINK ABOUT IT (Key Questions):

• How can you tell relative age relationships among the parts of geologic cross
sections exposed in outcrops? (Activity 8.1)
• How can geologic cross sections be interpreted to establish the relative ages of
rock units, contacts, and other geologic features? (Activity 8.2)
• How are fossils used to tell geologic time and infer Earth’s history? (Activity 8.3)
• How do geologists determine the numerical age, in years, of Earth materials and
events? (Activity 8.4)
• How are relative and numerical dating techniques used to analyze outcrops and
infer geologic history? (Activities 8.5 & 8.6)

STUDENT MATERIALS
Remind students to bring items you check below.
_____ laboratory manual with worksheets attached to assigned activities
_____ laboratory notebook
_____ pencil with eraser
_____ calculator
_____ ruler (cut from GeoTools sheet 1 or 2)
_____ pen

Copyright © 2018 Pearson Education, Inc. 85

INSTRUCTOR MATERIALS
(Check off items you will need to provide.)

ACTIVITY 8.1: Geologic Inquiry for Relative Dating

No instructor-supplied materials are needed for this activity.

ACTIVITY 8.2: Determining Sequence of Events in Geologic Cross-Sections

No instructor-supplied materials are needed for this activity.

ACTIVITY 8.3: Using Index Fossils to Date Rocks and Events

No instructor-supplied materials are needed for this activity.

ACTIVITY 8.4: Numerical Dating of Rocks and Fossils

_____ (optional) Geiger counter and radioactive mineral or rock sample
(to demonstrate radioactive decay)

ACTIVITY 8.5: Infer Geologic History from a New Mexico Outcrop

_____ extra metric rulers (for students who forgot them)

ACTIVITY 8.6: Investigating a Natural Cross-Section in the Grand Canyon

_____ extra metric rulers (for students who forgot them)

INSTRUCTOR NOTES
1. It is an ethical imperative to treat students with respect. The worldview that some
students bring with them to a geoscience course can make the ideas of deep time
and biological evolution very difficult for them to process. The job of a geoscience
instructor is to present clearly the scientific methods geoscientists use to determine
the relative or numerical age of geological material or events.
As geoscientists and science educators, we make statements like “Our best
scientific estimate of the age of this material is 23 ± 0.5 Myr.” This is a reproducible
scientific fact, and scientific facts can be connected to one another with testable
hypotheses. Science is our best method for acquiring reliable information about
physical reality based on reproducible data and testable hypotheses.
Beyond providing students with the most reliable scientific information explained
as clearly as we know how, we should respect their right to consider and process that
information within their own context. If a discussion of cultural or religious views
about Earth’s history arises in your class, you should interpret this as a positive
indication that you have engaged the students in a way that causes them to ask
questions. That is a good development. However, it would be best to defer the
discussion until a later time so that you preserve the scheduled lab time for scientific
inquiry and learning. Postpone the discussion, but do not suppress their interest in the
topic.

2. Geologic cross-sections. The geologic cross-sections in Activity 8.2 are arranged in

Copyright © 2018 Pearson Education, Inc. 86

 order of increasing difficulty.

3. Radioactive decay. To help students understand the concept of radioactive decay,

it helps to demonstrate by using a Geiger counter or similar radiation detector to
measure the radioactivity emitted from a radioactive rock or mineral sample. The
potassium feldspar in granite is usually sufficiently radioactive to contrast with a
non-radioactive specimen. Do not acquire a strongly radioactive specimen for
demonstration purposes. Even if the radiation that students would be exposed to was
considered insignificant, safely storing such a specimen is a problem and would
require the involvement of your institution’s chemical- or radiation-safety officer.

4. Figures A8.6.1 and A8.6.2 both have two identical images: one printed in color, and
the other in black-and-white. Student responses are intended to be placed on the
black-and-white side so that they will be more legible for grading.

LAB 8 ANSWER KEY

ACTIVITY 8.1: Geologic Inquiry for Relative Dating

8 7

7 6
5
6
4
5
4
3 3
2 2
1
1

8.1A 1 and 2. Refer to the annotated version of Figure A8.1.1 above.

8.1B 1. The red layer at the bottom of Figure A8.1.2 (next page) is the oldest. It is an
ancient soil or paleosol, and had to have already formed before the other
layers could be stacked on top of it. This is an application of the principle of
superposition.

Copyright © 2018 Pearson Education, Inc. 87

 2. Refer to the annotated version of Figure A8.1.2 above.

3. The fractures must be younger than the lava flow layer. The lava flow must
have existed before it could be cracked. This is an application of the principle
of cross-cutting relationships.

4. The clasts are eroded bits of the lava flow that existed before they were
incorporated in the soil horizon. The lava flow is under the brown soil, so it
must have been there before the brown soil developed on top of it. It is also
true that the igneous rock is older than the clasts eroded from that rock, and
it is older than the modern soil. This interpretation is an application of the
principle of inclusion.

Copyright © 2018 Pearson Education, Inc. 88

8.1C 1. Refer to the annotated version of Figure A8.1.3 above.
The red sandstone layers might have been subjected to a horizontal
shortening. An alternative hypothesis is that the folding might be related
to faulting (e.g., drag folding). Several other structural-geologic processes
might have caused the folding, but there is not sufficient information in the
photograph to discern which is the most likely cause.

2. Students should be able to label the unconformity on both sides of the

photograph. The sequence of events that formed the unconformity was:

oldest/first • The red sandstone layers were deposited in approximately

planar, horizontal beds.

• The red sandstone beds were folded.

• The top of the folded sandstone was eroded to form a flat

erosional surface.

youngest/last • The yellow conglomerate was deposited on top of the

erosional surface, resulting in an unconformity.

8.1D Reflect & Discuss Appropriate answers include some combination of the
Law of Original Horizontality, Law of Superposition, Law of Cross-Cutting
Relationships, and/or Law of Inclusion.

Copyright © 2018 Pearson Education, Inc. 89

ACTIVITY 8.2: Determining Sequence of Events in Geologic
Cross-Sections
8.2A Geologic Cross Section 1 Geologic Cross Section 2
F (youngest, occurred last) G (youngest, occurred last)
R H
B I
K R
N A (before R, after B, either before or after F)
S B (before A, either before or after F)
A F (after C, but before R)
J C
D D
M L
O E
H M
C S
L J
G K (oldest, occurred first)
P
E (oldest, occurred first)

Geologic Cross Section 3 Geologic Cross Section 4

S (youngest, occurred last) R (youngest, occurred last)
N N (Note that the house is sliding/creeping
J into a valley already filled with H.)
Z H
K Q
D D
X Y
E A
O T
M F
A L
H XX
R G
B J
C W
G Z
P CC
F (oldest, occurred first) S
B
U
E
K
X
M
O
P
C
V (oldest, occurred first)

Copyright © 2018 Pearson Education, Inc. 90

 G Muav Limestone

Cambrian
H Bright Angel Shale H
I Tapeats Sandstone I
A ap
we s
nko p ale R
Na Grou Sh e ss R
uar on Ba mite
Ch n dst o
x Sa zite Do
l GRAND CANYON
B Do u art INNER
oQ e GORGE
m hal
Precambrian

inu iS
C Sh ta
H aka sal
t
vel
Ba Gra
D F Vishnu
Schist
S Zoroaster
L M Granite K
E J

Geologic Cross Section 2

8.2B Reflect & Discuss Refer to the annotated version of Cross Section 2 from
Figure A8.2.1, shown above.

ACTIVITY 8.3: Use Index Fossils to Date Rocks and Events

8.3A 1. The brachiopod is Mucrospirifer and the trilobite is Phacops (Figure 8.13).

2. The age of the rock is middle to late Devonian. This is based on the part of the
geologic time scale during which both Mucrospirifer and Phacops existed at
the same time. The range zones during various fossil forms existed is
indicated by the vertical bold black lines on Figure 8.13.

3. Students will estimate different times based on the range zone lines printed on
Figure 8.13, but the range should be around 465 Myr to 359 Myr.

8.3B 1. The fossils are Exogyra (a bivalve/oyster mollusk) and Baculites (a

cephalopod mollusk).

2. The age of the rock is middle to late Cretaceous.

3. Students will estimate different times based on the range zone lines printed on
Figure 8.13, but the range should be around 100 Myr to 78 Myr.

8.3C 1. The brachiopods are Strophomena, an index fossil for the Ordovician Period.
The trilobite is Flexicalymene, an index fossil for the middle to late
Ordovician.

2. The age of the rock is middle to late Ordovician.

3. Students will estimate different times based on the range zone lines printed on
Figure 8.13, but the range should be around 465 Myr to 443 Myr.

Copyright © 2018 Pearson Education, Inc. 91

8.3D 1. Formations C & D are separated by a disconformity.

2. A reasonable estimate of the time range of Phacops is between 425 and 360
Myr. The estimated range for Olenellus is between 530 and 515 Myr. (The
information provided in Figure 8.13 does not allow for greater precision.) If
Olenellus occurs up to the disconformity at the top of Formation C and
Phacops occurs from that disconformity upwards into Formation D, the
minimum time represented by the discontinuity is 514 – 425 Myr or about 90
Myr. The maximum time would be somewhat less than 170 Myr if erosion
removed most of the Devonian (Phacops-bearing) strata down into middle
Cambrian (Olenellus-bearing) strata.
minimum: ~90 Myr maximum: less than ~170 Myr

8.3E Reflect & Discuss Rock units A–D were tilted and erosion produced a surface
(E) on which the younger strata (F) were deposited. That contact is an angular
unconformity.

ACTIVITY 8.4: Numerical Dating of Rocks and Fossils

8.4A 1. One half of a half-life (0.50 half-life) has elapsed.

2. The numerical age of the lava flow is about 352 Myr, or half of the half-life
of U-235. The lava flow must be less than or equal to the age of the zircon
crystals. 0.50 × 703,800,000 yr = 351,900,000 yr (about 352 Myr old).

3. The rocks above the lava flow are younger than the lava flow, so they are less
than 352 Myr old.

4. The rock layers beneath the lava flow formed before the lava flow, so they
must be more than 352 Myr old.

8.4B Fifty percent of the parent has decayed, so one half-life of U-238 (4.468 billion
years) has elapsed. Based on this logic, the Earth is about 4.5 billion years old.

8.4C 1. Ninety-four percent of the parent (C-14) has decayed (because only 6%
remains), so about four half-lives of 5730 years have elapsed. The peat must
be about 4 × 5730 yr old, or about 22,920 yr old.

2. Younger plant roots would contaminate the peat with more C-14 and make it
seem younger, while older limestone would contaminate the peat with more
N-14 and make it seem older.

Copyright © 2018 Pearson Education, Inc. 92

8.4D 1. No, the zircon crystals are weathered from older igneous rocks. The zircon
crystals did not form at the same time as the sand deposit; they are older than
the sand deposit.

2. The radiometric age of a crystal in a rock is about the same age as the rock
only if it formed at about the same time as the rock (and has not been
re-heated or isotopically contaminated).

8.4E Reflect & Discuss Carbon dating cannot be used to date materials older than
about 50,000 yr (Figure 8.14B), so carbon dating could not have been used to date
a bone that is 400 million years old. Dinosaurs did not exist 400 million years
ago. They existed about 225 to 66 million years ago (Figure 8.13).

ACTIVITY 8.5: Infer Geologic History from a New Mexico Outcrop

8.5A 1. If we are confident that the basalt is part of a sill, then it is younger than the
shale and sandstone below it. A sill is younger than the rock it intrudes. The
shale is older than the sill and younger than the sandstone. The Fagopsis leaf
fossils in the shale and sandstone establish that they are of mid- to upper-
Paleogene age (Figure 8.13), perhaps between about 45 and 23 Myr old.
2. The zircon crystals probably formed at about the same time as the sill,
before it cooled but while it was being emplaced. Zircon crystals in the sill
have 98.9% U-235 and 1.10% Pb-207, so the U-235 has decayed 1/64 of a
half-life. Thus, the age of the sill is 0.016 × 703,800,000 yr = 11,260,800 yr
(~11.3 Myr).
Argumentative pre-law students or careful novice geoscientists might note
that 1/64 is not exactly 0.016 as indicated in Figure 8.14C, but is 0.015625. If
that number is used rather than 0.016, the computed age is 10,996,875 yr or
about 11 Myr. This illustrates a problem with using rounded numbers within
computations rather than just rounding the final result.

3. Approximately 2 meters of displacement (separation) is apparent along the

fault, based on the scale provided in Figure A8.5.1.
Students might propose several types of data or a better measuring tool.
To make a better measurement, it would be nice to have a better idea of
exactly where the contacts between the shale and both the sill and the
sandstone are located on both sides of the fault so that their stratigraphic
separation can be measured more accurately. It would also be very useful to
know the orientation of any shear scratches (shear striae or slickenlines) that
might be present on the inner walls of the fault, so that we can have a better
idea of the direction one side moved relative to the other side. This would
allow us to measure the net slip along the fault.

Copyright © 2018 Pearson Education, Inc. 93

8.5B A reasonable numbered list might include most or all of the following events.

1. Sand was deposited with Fagopsis leaves during Paleogene time.

2. Mud was deposited (with Fagopsis leaves) on top of the sand during
Paleogene time.

3. Additional sediments were deposited on top of the mud and sand, and they
were lithified into sandstone and shale.

4. The sill intruded between layers of sedimentary rock above the shale. This
occurred in Neogene time (Figures 8.12 and 8.13) about 11 Myr ago.

5. About 2 m of fault displacement occurred at the site sometime after sill

emplacement. The most recent displacement along the fault is not known.

6. Erosion of the rocks above the sill occurred to produce the present-day
landscape.

8.5C Reflect & Discuss Answers vary widely.

ACTIVITY 8.6: Investigating a Natural Cross-Section in the

Grand Canyon

8.6A 1. Refer to the annotated version of Figure A8.6.1 above.

2. This contact is a nonconformity along which sedimentary strata were

deposited on an erosional surface formed on older metamorphic rock.

8.6B Reflect & Discuss 1700 Myr − 541 Myr = 1159 Myr

Copyright © 2018 Pearson Education, Inc. 94

8.6C 1. Refer to the annotated version of Figure A8.6.2 above.

2. This contact is an angular unconformity along which sedimentary strata were

deposited on an erosional surface formed on tilted sedimentary strata.

8.6D Reflect & Discuss Analysis of the photograph reveals that layers below the
unconformity form an angle with the layers on top of the unconformity. In a
conformable sequence, the beds should be parallel with one another.

WEB RESOURCES
Geologic Time Scale produced by the International Commission on Stratigraphy:
http://stratigraphy.org/index.php/ics-chart-timescale

REFERENCES
Cutler, A., 2003, The seashell on the mountaintop—A story of science, sainthood, and the humble genius
who discovered a new history of the Earth: New York, Dutton, 240 pp.

Dalrymple, G.B., 1991, The age of the Earth: Palo Alto, California, Stanford University Press, 474 pp.

Faure, G., 1986, Principles of isotope geology [2nd ed.]: New York, John Wiley & Sons, 589 pp.

Gradstein, F.M., Ogg, J.G., Schmitz, M., and Ogg, G., [editors], Geologic time scale 2012: Amsterdam,
Elsevier Science & Technology, 1176 pp.

Lewis, C., 2000, The dating game—one man’s search for the age of the Earth: Cambridge University Press,
253 pp.

Copyright © 2018 Pearson Education, Inc. 95

Lewis, C.L.E., and Knell, S.J., editors, 2001, The age of the Earth—from 4004 BC to AD 2002: London,
The Geological Society, Geological Society Special Publication No. 190, 288 pp.

Neuendorf, K.K.E., Mehl, J.P., Jr., and Jackson, J.A., 2011, Glossary of Geology [5th edition, revised]:
Alexandria, Virginia, American Geosciences Institute, 800 pp.

Ogg, J.G., Ogg, G., and Gradstein, F.M., 2016, A concise geologic time scale 2016: Amsterdam, Elsevier,
240 pp.

Patterson, C.C., 1956, Age of meteorites and the Earth: Geochimica et Cosmochimica Acta, v. 10,
p. 230–237.

Repcheck, J., 2003, The man who found time: Cambridge, Massachusetts, Perseus Publishing, 247 pp.

Richardson, S.M., and McSween, H.Y., Jr., 1989, Geochemistry—pathways and processes: Prentice Hall,
488 pp.

Winchester, S., 2001, The map that changed the world—William Smith and the birth of modern geology:
New York, HarperCollins Publishers, 329 pp.

Copyright © 2018 Pearson Education, Inc. 96

Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of
Vaaliheimolaiset: Romaani
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Vaaliheimolaiset: Romaani

Author: Johann Wolfgang von Goethe

Translator: J. A. Hollo

Release date: June 27, 2022 [eBook #68415]

Language: Finnish

Original publication: Finland: Otava, 1923

Credits: Juha Kiuru and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK

VAALIHEIMOLAISET: ROMAANI ***
VAALIHEIMOLAISET

Romaani

Kirj.

JOHANN WOLFGANG VON GOETHE

Suomentanut

J. Hollo

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1923.

ENSIMMÄINEN OSA.
ENSIMMÄINEN LUKU.

Eduard — niin nimitämme erästä varakasta, parhaassa

miehuudeniässänsä olevaa paronia — Eduard oli viettänyt
huhtikuisen ehtoopäivän kauneimmat hetket taimistossansa uitellen
tuoreina säilyneitä oksaksia nuoriin runkoihin. Vast'ikään
askarruksensa päätettyään hän sijoitti kojeensa koteloon ja tarkasteli
työtänsä hyvillä mielin, kun puutarhuri astui hänen luoksensa iloiten
isännän osaaottavasta uutteruudesta.

Etkö ole nähnyt vaimoani? kysyi Eduard valmistautuen lähtemään

kauemmaksi.

Tuolla uusilla istutuksilla, vastasi puutarhuri. Sammalmaja, jonka

hän on rakentanut kallionkupeeseen, linnaa vastapäätä, valmistuu
tänään. Se on tullut kaunis kaikin puolin ja miellyttää varmaan teidän
armoanne. Näköala on kerrassaan hyvä: alhaalla kylä, hieman
oikealla kirkko, jonka torninhuippua katse hipaisee; vastapäätä linna
ja puutarhat.

Aivan oikein, virkkoi Eduard; tuolta muutaman askelen päästä

saatoin nähdä miehet sitä rakentamassa.
 Sitten, jatkoi puutarhuri, avautuu oikealla laakso, ja katse liitää yli
reheväin lehtoniittyjen heleään kaukaisuuteen. Kalliorinteen polku on
sievästi suunniteltu. Armollinen rouva osaa asiansa; hänen
käskettävänään tekee työtä ilomielin.

Mene hänen luoksensa, sanoi Eduard, ja pyydä häntä odottamaan

minua.
Sano hänelle, että haluan nähdä uudet rakennelmat ja nauttia niistä.

Puutarhuri poistui kiireesti, Eduard pian hänen jäljessänsä.

Hän asteli pengermiä alas, tarkasteli ohimennen kasvihuoneita ja

taimilavoja, kunnes saapui veden partaalle ja sitten porrasta pitkin
siihen kohtaan, missä uusille istutuksille johtava polku jakautui
kahteen haaraan. Hän väisti toisen, joka suuntautui poikki
kirkkomaan jokseenkin suoraan kohti kallionseinämää, ja lähti
kulkemaan toista, joka hieman avarammin kaartein suikersi
vasemmalla loivasti ylöspäin halki leppoisan viidakon; molempain
yhtymäkohdassa hän istahti hetkiseksi soveliaasti sijoitetulle
penkille, lähti sitten astelemaan varsinaista polkua ja saapui vihdoin,
toisinaan jyrkemmin toisinaan loivemmin kohoavan tien
monenlaisista portaista ja askelmista suoriutuen, sammalmajalle.

Charlotta tervehti miestänsä ovella ja sijoitti hänet istumaan siten,

että hän voi yhdellä silmäyksellä havaita ne eri kuvat, jotka näyttivät
maiseman ikäänkuin kehystettynä. Eduard oli mielissään ja toivoi
kevään piankin luovan kaikkialle vielä runsaampaa vehmautta.

Minulla on yksi ainoa muistutuksen aihe, lisäsi hän: maja tuntuu

minusta hieman ahtaalta.

Meille kahdelle siinä sentään on tilaa, vastasi Charlotta.

 Epäilemättä, virkkoi Eduard, saattaisipa olla sijaa vielä
kolmannellekin.

Miks'ei, sanoi Charlotta, jopa neljännellekin. Suurempia seuroja

varten varaamme toiset paikat.

Kun nyt olemme täällä kahden kesken, kenenkään häiritsemättä,

virkkoi Eduard, niin tunnustan, että minulla on jo muutamia aikoja
ollut sydämelläni jotakin, mikä minun pitäisi ja tekisi mielikin sinulle
uskoa, kunhan se vain luonnistuisi.

Olen jotakin sellaista huomannut, vastasi Charlotta.

Ja tunnustanpa, jatkoi Eduard, että olisin kenties vaiennut vieläkin

kauemmin, ellei postinkuljettaja minua huomenna varhain ahdistaisi,
ellei meidän olisi päästävä jo tänään päätökseen.

Mikä onkaan asiana? kysyi Charlotta ystävällisesti alkuun autellen.

Se koskee ystäväämme kapteenia, vastasi Eduard. Tiedäthän,

millaiseen surulliseen asemaan hän, kuten moni muukin, on ilman
omaa syytänsä joutunut. Kovin tuskalliselta täytyy niin tietorikkaasta,
kyvykkäästä ja osaavasta miehestä toimettomana-olo tuntua, ja —
sanonpa nyt siekailematta mitä hänelle toivon: tahtoisin hänen
tulevan joksikin aikaa luoksemme.

Asiaa on hyvin harkittava ja tarkasteltava useammalta eri

kannalta, virkkoi Charlotta.

Olen valmis ilmaisemaan sinulle mielipiteeni, lausui Eduard.

Hänen viime kirjeessänsä huomaa ankaran apeamielisyyden hillittyä
sävyä; tosin hän ei ole missään puutteessa, sillä hän osaa rajoittaa
tarpeitansa, ja välttämättömimmästä olen minä pitänyt huolen; ei
häntä myöskään ahdista se, että on otettava minulta jotakin, sillä me
olemme elämämme varrella velkaantuneet toisillemme siinä määrin,
ettemme enää kykene laskemaan vastaaviemme ja vastattaviemme
välistä suhdetta — hänen varsinaisena kiusanansa on toimettomuus.
Monipuolisen sivistyksensä jokapäiväinen ja jokahetkinen
käytteleminen toisten hyödyksi on hänen ainoa huvinsa, jopa
intohimonsakin. Ja nyt täytyisi hänen tyytyä istumaan ristissä käsin
tai ryhtyä edelleen opiskelemaan, hankkimaan itsellensä uusia
taitoja, koska ei voi käytellä niitä, jotka täysin määrin omistaa, —
sanalla sanoen, lapsukaiseni, asema on kiusallinen, ja hän tuntee
yksinäisyydessänsä sen painostuksen kaksin-kolminkertaisena.

Olen luullut, virkkoi Charlotta, että hänelle on tehty tarjouksia

useilta tahoilta. Kirjoitin itsekin hänestä monelle toimeliaalle ystävälle
ja ystävättärelle, ja mikäli tiedän, saivat kirjeeni jotakin aikaan.

Aivan oikein, vastasi Eduard; mutta nuo eri mahdollisuudet, nuo

tarjoukset aiheuttivat nekin hänelle uutta kiusaa, uutta levottomuutta.
Tarjoutuneet olosuhteet ovat kaikki sopimattomia. Hän ei saa toimia,
vaikuttaa; hänen on uhrauduttava, uhrattava aikansa, periaatteensa,
oma olotapansa, ja se on hänelle mahdotonta. Mitä enemmän tätä
kaikkea harkitsen, mitä paremmin sen tunnen, sitä hartaammin
haluan saada hänet luoksemme.

Menettelet varsin kauniisti ja rakastettavasti ajatellessasi niin

myötätuntoisesti ystäväsi tilaa, vastasi Charlotta, mutta sallinet
minun kehoittaa sinua muistamaan myöskin itseäsi, meitä.

Olen sen tehnyt, vastasi Eduard. Hänen läheisyydestänsä voimme

odottaa koituvan itsellemme pelkkää etua ja mielihyvää. En tahdo
puhua mitään kuluistani, jotka joka tapauksessa muodostuvat
vähäisiksi, jos hän muuttaa luoksemme, — varsinkin kun samalla
otan huomioon, ettei hänen täälläolonsa aiheuta meille mitään
hankaluutta. Hän voi asua linnan oikeassa kylkirakennuksessa, ja
kaikki muu järjestyy itsestänsä. Mitä se hänelle merkitseekään ja
kuinka paljon hauskuutta tarjookaan meille hänen seuransa,
hauskuutta, vieläpä hyötyäkin! Olen jo aikoja sitten halunnut
mittauttaa tilukseni ja koko tämän tienoon; hän ottaa asian
huoleksensa ja ohjaa mittaustyöt. Sinä aiot ryhtyä itse hoitamaan
tiluksia, kunhan nykyisten vuokraajien vuodet ovat menneet.
Arveluttava yritys! Mutta hän voi varmaan auttaa meitä hankkimaan
itsellemme koko joukon esitietoja! Tunnen liiankin selvästi, että
minulta puuttuu hänenlaisensa mies. Maalaisilla on asiaankuuluvat
tiedot, mutta heidän esityksensä ei ole selvää eikä vilpitöntä.
Kaupunkien ja korkeakoulujen oppilaat puhuvat kyllä selvästi ja
moitteettomasti, mutta heiltä puuttuu asian välitön oivallus.
Ystävältäni voin odottaa kumpaakin, ja lisäksi johtuu asiasta vielä
satoja muita mieluisia suhteita, jotka koskevat sinuakin, ja joista
arvaan koituvan paljon hyvää. Nyt kiitän sinua siitä, että olet minua
hyväntahtoisesti kuunnellut; lausu sinä puolestasi vapaasti ja
seikkaperäisesti ajatuksesi, sano, mitä sinulla on sanottavana, minä
en keskeytä.

Olkoon menneeksi, virkkoi Charlotta: niinpä esitän aluksi erään

yleisen huomautuksen. Miehet ajattelevat lähinnä nykyisyyteen
kuuluvia yksityisseikkoja ja tekevät aivan oikein, koska heidän on
määrä toimia, vaikuttaa, naiset sitävastoin enemmän kaikkea, mikä
elämässä kuuluu yhteen, ja menettelevät yhtä oikein, koska heidän
ja heidän perheensä kohtalo liittyy tuohon yhteyteen ja koska heiltä
vaaditaan juuri tuota yhteenkuuluvaista. Luokaamme siis silmäys
nykyiseen samoinkuin menneeseenkin elämäämme, ja sinä olet
myöntävä, ettei kapteenin tänne kutsuminen sovi aivan hyvin meidän
tarkoituksiimme, suunnitelmiimme ja järjestelyihimme.
 Kuinka mielelläni ajattelenkaan varhaisinta suhdettamme! Me,
nuoret ihmiset, rakastimme toisiamme hellästi, meidät erotettiin,
sinut minusta, koska isäsi, joka kyltymättä himoitsi varallisuutta, liitti
sinut melkoista vanhempaan, rikkaaseen naishenkilöön, minut
sinusta, sillä minun täytyi erikoisitta toiveitta ojentaa käteni
varakkaalle miehelle, jota en rakastanut, mutta kunnioitin. Me
vapauduimme jälleen; sinä aikaisemmin, äitisi jätettyä sinulle
perinnöksi suuren omaisuuden, minä myöhemmin, juuri niihin
aikoihin, kun palasit matkoiltasi. Niin löysimme toisemme jälleen. Me
iloitsimme muistoistamme, rakastimme niitä, saimme elää
häiritsemättä yhdessä. Sinä vaadit liittoa; minä en kohta suostunut,
sillä kun olemme suunnilleen samanikäiset, olen minä naisena
vanhentunut, sinä miehenä et. Vihdoin en kumminkaan tahtonut
sinulta evätä sitä, mitä näytit pitävän elämäsi ainoana onnena. Sinä
tahdoit toipua rinnallani kaikista hovissa, sotaväessä ja matkoilla
kokemistasi levottomuuksista, tahdoit malttaa mielesi, nauttia
elämästä, mutta vain minun kerallani. Ainoan tyttäreni minä sijoitin
koulukotiin, jossa hän tosin on sivistynyt monipuolisemmin kuin
maalla eläen olisi käynyt päinsä, enkä ainoastaan häntä, vaan
Ottiliankin, rakkaan veljentyttäreni, jolle kenties olisi ollut parasta
saada kasvaa opastukseni alaisena auttajakseni talousaskareissa.
Kaikki tämä tapahtui sinun suostumuksellasi, vain siinä
tarkoituksessa, että saisimme elää häiritsemättä, jotta voisimme
rauhassa nauttia varhain ikävöiden kaipaamaamme, vihdoin
myöhään saavuttamaamme onnea. Niin aloitimme maalla-olomme.
Minä otin hoitaakseni sisäiset asiat, sinä ulkoiset ja sen, mikä koskee
kokonaisuutta. Minä olen järjestäytynyt noudattamaan kaikessa
toivomuksiasi, elämään yksin sinua varten; koettakaamme ainakin
toistaiseksi, missä määrin voimme tulla toimeen kahden.
 Koska yhteenkuuluvainen, kuten sanoit, on teidän varsinainen
elementtinne, virkkoi Eduard, ei tosiaankaan pidä kuunnella teitä
yhteen menoon, tai täytyy suostua myöntämään, että olette
oikeassa; niinpä myönnänkin olleesi oikeassa aina tähän päivään
asti. Se perustus, jonka olemme toistaiseksi luoneet elämäämme
varten, on laadultansa hyvä, mutta eikö meidän ole mitään enempää
sen varaan rakennettava ja eikö siitä pidä sukeutua mitään sen
enempää? Teemmekö mitä teemme, minä puutarhassa, sinä
puistossa, vain erakkoja varten?

Olet oikeassa, vastasi Charlotta, epäilemättä! On vain varottava

tuomasta taloon mitään estävää, vierasta. Ajattelehan, että
päätöksemme, myöskin mitä seurusteluun tulee, koskevat tavallansa
vain kahdenkeskistä yhdessäoloamme. Sinä aioit aluksi esittää
minulle matkapäiväkirjasi oikeassa järjestyksessä, saattaa samalla
kuntoon monia siihen kuuluvia papereita ja minun kerallani, minun
avullani kerätä noista verrattomista, mutta sekasortoisista vihkosista
ja lehdistä meitä ja muita ilahduttavan kokonaisuuden. Minä lupasin,
auttaa sinua jäljentämisessä, ja me ajattelimme saavamme
mukavasti, somasti, miellyttävästi ja kotoisesti matkailla muistoissa
halki sen maailman, jota meidän ei suotu yhdessä nähdä. Niin,
olemmehan jo aloittaneetkin. Sitäpaitsi olet iltaisin ottanut jälleen
esille huilusi, soittelemme yhdessä, minä klaveeria. Naapurit käyvät
meillä vieraissa, samoin me naapureissa. Minä ainakin olen kutonut
itselleni kaikesta tästä ensimmäisen kesän, jonka olen eläissäni
ajatellut viettää iloiten ja nauttien.

Kunhan ei, virkkoi Eduard otsaansa pyyhkien, kaiken hellästi ja

järkevästi kertomasi ohella alinomaa johtuisi mieleeni se ajatus, ettei
kapteenin täälläolo mitään tärvelisi, vaan pikemmin toisi kaikkeen
vauhtia ja uutta elämää. Hän on suorittanut osittain samat vaellukset
kuin minä, hänkin on, omalla tavallansa, havainnut monta seikkaa:
me käyttelemme yhteisiä kokemuksiamme ja saamme aikaan sitä
ehomman kokonaisuuden.

Salli siis minun avoimesti tunnustaa, vastasi Charlotta hieman

kärsimättömästi, että tunteeni puhuu tuota aietta vastaan, että jokin
aavistus ennustaa minulle siitä kaikkea muuta kuin hyvää.

Kukapa teitä naisia vastustelemaan: aluksi esiinnytte niin

ymmärtäväisinä, ettei voi sanoa mitään vastaan, sitten niin hellinä,
että myöntyy mielelläänkin, niin tunteellisina, että varoo teitä
loukkaamasta, niin aavistelevaisina, että säikähtää.

Minä en ole taikauskoinen, virkkoi Charlotta, enkä välitä mitään

tuollaisista hämäristä vaikutteista, elleivät ne ole mitään muuta,
mutta ne ovat enimmäkseen tajuttomia muistoja niistä onnellisista tai
onnettomista seurauksista, joita omat tai toisten suorittamat teot ovat
kokemuksiksemme aiheuttaneet. Missään olotilassa ei ole mitään
niin merkitsevää kuin kolmannen väliintulo. Olen nähnyt ystäviä,
sisaruksia, rakastavaisia, aviopuolisoita, joiden välinen suhde
kerrassaan muuttui, joiden asema täydellisesti vaihtui jonkun
kolmannen henkilön tultua sattumalta tai kutsuttuna heidän
olokehäänsä.

Sellaista voinee sattua, vastasi Eduard, ihmisille, joiden elämä on

hämärässä haparoimista, ei niille, jotka kokemuksen kirkastamina
ovat paremmin tietoiset itsestänsä.

Tietoisuus, rakkaani, virkkoi Charlotta, on riittämätön ase, vieläpä

toisinaan vaarallinenkin käyttelijällensä, ja kaikesta tästä selviää
ainakin se, ettei meidän pidä hätäillä. Suo minulle vielä muutamia
päiviä, älä tee heti päätöstäsi!
 Asia on sillä kannalla, vastasi Eduard, että me hätäilemme vielä
monenkin päivän kuluttua. Olemme vuorotellen esittäneet syyt asian
puolesta ja sitä vastaan; kaikki riippuu ratkaisusta, ja niin ollen olisi
tosiaankin parasta uskoa se arvan huomaan.

Minä tiedän, että mielelläsi lyöt vetoa tai heität arpaa

epävarmoissa tapauksissa, virkkoi Charlotta, mutta näin vakavassa
asiassa pitäisin sitä uhkamielisyytenä.

Mitä sitten kirjoitan kapteenille? huudahti Eduard. Minun näet on

heti ryhdyttävä kirjettä sommittelemaan.

Kirjoita rauhallinen, järkevä, lohdullinen kirje, vastasi Charlotta.

Toisin sanoen ei mitään, virkkoi Eduard.

Ja kumminkin, huomautti Charlotta, on useissa tapauksissa

välttämätöntä ja ystävällistä mieluummin kirjoittaa jotakin, vaikkapa
ei mitään, kuin olla kirjoittamatta.
TOINEN LUKU.

Eduard oli jälleen yksin, omassa huoneessaan. Elämänkohtaloiden

muistuminen Charlottan niistä kertoessa, heidän keskinäisen tilansa
ja aikomustensa kuvaileminen, oli miellyttävästi liikuttanut hänen
herkkää mieltänsä. Hän oli tuntenut itsensä Charlottan
läheisyydessä, hänen seurassansa niin onnelliseksi, että suunnitteli
ystävällisen, osaaottavan, mutta rauhallisen ja mihinkään
viittaamattoman kirjeen kapteenille. Mutta kun hän sitten astui
kirjoituspöydän luo ja otti käteensä ystävän kirjeen lukeaksensa sen
vielä kerran, johtui hänen mieleensä kohta tuon oivallisen miehen
surullinen tila; kaikki ne tunnot, jotka olivat häntä näinä päivinä
rasittaneet, heräsivät jälleen eloon, ja hänestä näytti mahdottomalta
jättää ystävä niin huolestuttavaan olotilaan.

Eduard ei ollut tottunut mistään kieltäytymään. Nuoruudesta

saakka rikkaiden vanhempien ainoa, hemmoiteltu lapsi, vanhempien,
jotka osasivat suostutella hänet omituiseen, mutta erittäin edulliseen
avioliittoon paljoa vanhemman naishenkilön kanssa, joka hänkin
kaikin tavoin miestänsä sukoili yrittäen mitä suurimmalla autiudella
palkita hänen hyvää käytöstänsä, vaimon pian kuoltua oma
herransa, matkoilla riippumaton, jokainen vaihtelu, jokainen muutos
vallassansa, mitään liiallista tahtomatta, mutta paljon ja monenlaista
tahtoen, ujostelematon, avulias, uljas ja urhoollinenkin, jos niin
vaadittiin, — sellainen hän oli, ja mikäpä maailmassa olisikaan voinut
asettua vastustelemaan hänen toivomuksiansa!

Tähän saakka kaikki oli käynyt hänen mielensä mukaisesti; olipa

hän voittanut vihdoin Charlottankin omaksensa itsepintaisen,
kerrassaan romaanimaisen uskollisuutensa nojalla, ja nyt hän tunsi
itseänsä ensi kerran vastustettavan, ensi kerran estettävän, nyt, kun
hän oli parhaillaan aikeissa kutsua luoksensa nuoruudenystävänsä
ja tavallaan piirtää täydelliseksi olemisensa kehän.

Hän oli nyreissänsä, kärsimätön, tarttui muutaman kerran kynään

ja laski sen taas kädestänsä, koska ei päässyt itsensä kanssa
sovintoon siitä, mitä oli kirjoitettava. Vastoin vaimonsa toivomuksia
hän ei tahtonut, hänen kehoituksensa mukaisesti ei voinut kirjoittaa:
rauhallisen kirjeen sepittäminen vallitsevassa rauhattomassa
mielentilassa olisi käynyt hänelle kerrassaan mahdottomaksi. Oli
luonnollisinta, että hän koetti saada asian siirtymään tuonnemmaksi.
Muutamin sanoin hän pyysi anteeksi ystävältänsä, ettei ollut näinä
päivinä kirjoittanut ja ettei kirjoita tänäänkään seikkaperäisesti, ja
lupasi lähettää ensi tilassa merkitsevämmän, rauhoittavan sanoman.

Seuraavana päivänä, kun Charlotta ja Eduard kävelyllä ollessaan

osuivat eiliseen paikkaan, käytti ensinmainittu tilaisuutta
aloittaakseen jälleen keskustelun, ehkäpä siinä vakaumuksessa, että
jonkin aikeen tylsentää varmimmin siitä usein puhumalla.

Eduardille oli asiaan palaaminen mieluista. Hän lausui

ajatuksensa, kuten ainakin, ystävällisesti ja sievästi, sillä joskin hän,
herkkä kun oli, helposti kiivastui, kun hänen vilkas halunsa kävi
tungettelevaksi, kun hänen itsepintaisuutensa saattoi herättää
kärsimättömyyttä, lievensi kuitenkin hänen kaikkia lausumiansa
toisen ehdoton säästäminen siinä määrin, että häntä täytyi yhä pitää
rakastettavana, vaikka hän samalla olikin jo vaivaksi.

Niinmuodoin hän sai Charlottan tänä huomenhetkenä ensin mitä

hilpeimmälle mielelle ja sitten viehkein sanankääntein kerrassaan
hämmennyksiin, niin että hän vihdoin huudahti: tahdot varmaan
saada minut myöntämään rakastajalle sen, minkä olen mieheltäni
evännyt.

Joka tapauksessa, rakkaani, jatkoi Charlotta, sinun tulee havaita,

etteivät ystävälliset, eloisasti esitetyt toivelmasi jätä minua kylmäksi,
koskemattomaksi. Ne pakottavat minut tunnustukseen. Olen
salannut sinulta tähän saakka erään asian. Minä olen samanlaisessa
asemassa kuin sinä ja olen jo käytellyt itseni hillitsemiseksi samaa
väkivaltaa, jota nyt suosittelen sinulle.

Sepä joltakin kuuluu, virkkoi Eduard; havaitsenpa, että

aviosäädyssä täytyy toisinaan kiistellä, sillä siten voi saada jotakin
tietää toisistansa.

Tiedä siis, sanoi Charlotta, että minä olen Ottiliaan nähden

samassa asemassa kuin sinä kapteeniin. Minulle on kovin
epämieluista tietää rakkaan lapsen olevan koulukodissa, missä
olosuhteet häntä kovin painostavat. Kun Luciana, tyttäreni, joka on
syntynyt suurta maailmaa varten, juuri sitä varten itseänsä siellä
sivistää, kun hän vallitsee kieliä, historiaa ja mitä muita tietoja
hänelle siellä jaettaneenkaan, leikkien kuin nuotteja ja variatsioneja,
jotka hän soittaa suoraan lehdestä, kun hän vilkasluontoisena ja
hyvämuistisena niin sanoakseni unohtaa kaikki ja
silmänräpäyksessä kaikki muistaa, kun hän vapaan käytöksensä,
viehkeän tanssinsa ja soveliaan, kepeän keskustelutaitonsa nojalla
eduksensa eroaa kaikista muista ja synnynnäisen, vallitsevan
olemuksensa varassa pääsee tuon vähäisen piirin kuningattareksi,
kun laitoksen johtajatar pitää häntä pienenä jumalattarena, joka
vasta hänen hoidossansa pääsee oikein kehittymään, tuottamaan
hänelle kunniaa, hankkimaan luottamusta ja joukon uusia oppilaita,
kun hänen kirjeittensä ja kuukausikertomustensa ensimmäiset sivut
aina ovat sellaiselle oivalliselle lapselle viritettyä ylistyslaulua, jonka
minä osaan varsin hyvin kääntää omaksi proosakseni, niin on
sitävastoin kaikki se, mitä hän lopuksi Ottiliasta mainitsee, pelkkää
anteeksipyytelyä, että muuten niin kauniisti kasvava neito ei tahdo
kehittyä, ei ilmaise mitään kykyjä eikä tietoja. Hänen vähäiset
lisähuomautuksensa eivät nekään ole minulle mitenkään
arvoituksellisia, koska havaitsen tämän rakkaan lapsen olevan
luonteeltansa ilmetty äitinsä, minun paras ystäväni, joka on kasvanut
minun kerallani ja jonka tyttärestä minä, jos saisin olla
kasvattajattarena tai katsastajattarena, varmaan tahtoisin kehittää
verrattoman olennon.

Koska tuo kumminkaan ei sovi suunnitelmaamme ja koska

elämänsuhteitansa ei saa kovin ravistella, tuoda niihin alinomaa
jotakin uutta, niin mieluummin siedän tuon, voitanpa epämieluisan
tuntoni silloinkin, kun tyttäreni, joka varsin hyvin tietää Ottilia-paran
kerrassaan riippuvan meistä, käyttelee edullisempaa asemaansa
ylimielisesti hänen vahingoksensa, siten tavallansa tuhoten meidän
hyväntyömme.

Mutta kukapa onkaan niin sivistynyt, ettei koskaan käyttele

etevämmyyttänsä armottomalla tavalla toisten vahingoksi? Kukapa
on niin korkealla, ettei hän sellaisen painostuksen alaisena joudu
monesti kärsimään? Näissä koettelemuksissa Ottilian arvo kasvaa;
mutta oikein oivallettuani hänen kiusallisen asemansa olen nähnyt
vaivaa saadakseni hänet sijoitetuksi jonnekin muualle. Odotan
vastausta joka hetki saapuvaksi, ja sitten en enää epäröi. Niin on
minun laitani, rakkaani. Kuten näet, kannamme kumpikin
uskollisessa, ystävällisessä sydämessä samoja murheita.
Kantakaamme ne yhdessä, koska ne eivät voi toisiansa kumota.

Me olemme omituisia ihmisiä, virkkoi Eduard hymyillen. Kunhan

saamme murheemme aiheen nykyisyydestä karkoitetuksi, luulemme
siitä jo lopullisesti suoriutuneemme. Suuressa mittakaavassa
voimme uhrata paljonkin, mutta yksityiskohtainen antaumus on asia,
johon harvoin kykenemme. Niin oli äitinikin laita. Niin kauan kuin
poikasena ja nuorukaisena elelin hänen luonansa, hän ei voinut
irtautua hetkellisistä huolistansa. Jos myöhästyin palatessani
ratsastamasta, niin minulle oli varmaan sattunut jokin onnettomuus,
jos sadekuuro minut kasteli, oli varma kuume minua odottamassa.
Sitten matkustin pois, etäännyin hänestä, ja nyt tuntui siltä, kuin
olisin tuskin kuulunut hänen elämänsä piiriin.

Tarkemmin katsoen, jatkoi hän, menettelemme kumpikin typerästi

ja anteeksiantamattomasti jättäessämme kaksi mitä jalointa olentoa,
jotka ovat kovin lähellä sydäntämme, huoleen ja painostukseen, vain
välttääksemme kaiken vaaranalaisuuden. Ellei tätä nimitetä
itsekkyydeksi, niin mitä sitten! Ota sinä Ottilia, anna minulle kapteeni,
ja olkoon koe tehty Jumalan nimessä!

Voisihan sen vielä uskaltaakin, virkkoi Charlotta mietteissään, jos

vaara koskisi ainoastaan meitä. Mutta luuletko, että olisi suotavaa
kutsua samaan taloon asumaan kapteeni ja Ottilia, mies joka on
suunnilleen sinun iälläsi, siinä iässä — lausun sinulle tämän
imarteluni ihan peittelemättä — jolloin mies vasta kelpaa
rakastamaan ja on rakastamisen arvoinen, ja sellainen verraton tyttö
kuin Ottilia?
 Enpä muuten tiedä, vastasi Eduard, kuinka voit asettaa Ottilian
niin korkealle! Ainoastaan siten saan sen itselleni selitetyksi, että hän
on perinyt alkujansa hänen äitiinsä kohdistuneen kiintymyksesi.
Sievä hän tosin on, ja minä muistan kapteenin kiinnittäneen
huomiotani häneen, kun vuosi sitten palasimme ja kohtasimme
hänet kerallasi tätisi luona. Sievä hän on, varsinkin ovat hänen
silmänsä kauniit, mutta en voi sanoa niiden vähintäkään minuun
vaikuttaneen.

Se on sangen kiitettävää, virkkoi Charlotta, sillä olinhan siellä

minäkin, ja vaikka hän onkin minua paljon nuorempi, viehätti sinua
iäkkäämmän ystävättären seura siinä määrin, että kehkeytyvä,
lupaava kauneus jäi sinulta havaitsematta. Se kuuluu sekin
olemukseesi, jonka vuoksi mielelläni jään elämään kanssasi.

Miten avoimesti Charlotta näyttikin puhuvan, salasi hän sentään

jotakin. Hän näet oli silloin tahallansa esitellyt Ottilian matkoilta
palanneelle Eduardille toimittaakseen rakkaan kasvattityttärensä
hyviin naimisiin; itseänsä hän ei ollut enää ajatellut. Kapteeniakin oli
kehoitettu kiinnittämään Eduardin huomiota häneen, mutta Eduard,
joka jäykästi säilytti mielessään vanhaa rakkauttansa, ei katsonut
oikeaan eikä vasempaan, olihan vain onnellinen siinä tunnossa, että
vihdoinkin kävi mahdolliseksi voittaa itsellensä hartaasti toivottu ja
tapausten sarjan näennäisesti iäksi saavuttamattomiin siirtämä onni.

Aviopuolisot olivat parhaillaan aikeissa lähteä uusien

puistoviljelysten halki linnaan päin, kun eräs palvelija kiireesti asteli
heitä vastaan ja naurussa suin huusi jo loitolta: Kunpa teidän
armonne piankin ehtisivät alas! Herra Mittler on ajaa karauttanut
linnan pihaan. Hän huusi meidät kaikki kokoon, käski etsiä teidät,