Managing Human Resources Canadian

8th Edition Belcourt Solutions Manual

Go to download the full and correct content document:
https://testbankfan.com/product/managing-human-resources-canadian-8th-edition-bel
court-solutions-manual/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Managing Human Resources Canadian 8th Edition Belcourt

Test Bank

https://testbankfan.com/product/managing-human-resources-
canadian-8th-edition-belcourt-test-bank/

Managing Human Resources canadian 7th Edition Belcourt

Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/managing-human-resources-
canadian-7th-edition-belcourt-solutions-manual/

Managing Human Resources canadian 7th Edition Belcourt

Test Bank

https://testbankfan.com/product/managing-human-resources-
canadian-7th-edition-belcourt-test-bank/

Managing Human Resources canadian 6th Edition Belcourt

Test Bank

https://testbankfan.com/product/managing-human-resources-
canadian-6th-edition-belcourt-test-bank/
Managing Human Resources 8th Edition Gomez-Mejia
Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/managing-human-resources-8th-
edition-gomez-mejia-solutions-manual/

Strategic Human Resources Planning 7th Edition Belcourt

Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/strategic-human-resources-
planning-7th-edition-belcourt-solutions-manual/

Strategic Human Resources Planning 5th Edition Belcourt

Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/strategic-human-resources-
planning-5th-edition-belcourt-solutions-manual/

Strategic Human Resources Planning 6th Edition Belcourt

Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/strategic-human-resources-
planning-6th-edition-belcourt-solutions-manual/

Essentials of Managing Human Resources Canadian 6th

Edition Stewart Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/essentials-of-managing-human-
resources-canadian-6th-edition-stewart-solutions-manual/
 Chapter 8: Performance Management

If nothing else, my students should learn that…

 Although performance evaluations are a task that many managers dislike, if done
properly, they can serve to motivate employees and improve performance.
 In order to conduct a useful performance evaluations, managers must link the
employees’ work with the organizational goals, provide developmental feedback, and
show employees how they can improve—all on a regular basis.

Learning objectives
1. Explain what performance management is and how the establishment of goals,
ongoing performance feedback, and the evaluation process are part of it.
2. Describe the different sources of performance management information.
3. Explain the various methods used to evaluate the performance of employees.
4. Outline the characteristics of effective performance evaluation meetings and feedback
sessions and ways in which the performance of employees can be improved.

Why is this chapter important?

A properly planned and effectively utilized performance evaluation program should
contribute to improved employee performance. Performance evaluation is one of the
functions that most concerns managers and about which they often have many questions. In
this chapter, we attempt to bring out the issues about which questions are frequently raised. It
is important for students to realize that training employees will not eliminate many of the
differences found among employees at the time they are hired. For this reason, performance
evaluation should be viewed as one of the important HR functions that can contribute to the
continuing development of the individual employee. The need for standards of satisfactory
job performance should be emphasized, particularly in this era of downsizing and
restructuring.

What can I do in this class?

This section includes ideas for how to start and finish the class. It also contains information
from the textbook that can be used as a basis for a lecture. Moreover, it contains numerous
suggestions for student engagement. Depending on your class size, the nature of the students,
and your desire for classroom participation, choose from these activities to enliven the
classroom.

Getting started
 Use Discussion Question 1 on page 321 as a basis for a discussion about the difficulties in
performance management: Eighty percent of Canadian organizations have performance
evaluation systems. List some reasons that 20 percent would not choose to implement
one. See the recommended responses in the Answers to End-of-Chapter Discussion
Questions.

Copyright © 2017 by Nelson Education Ltd.| C8-1

 Ask students whether they think that university professors provide “performance
evaluations” to students. Ask how their performance is evaluated. How often is it
evaluated? Who does it? What are some of the challenges, and how can they be
overcome?
 Provide students with a copy of Case Study 2: Wow Productions on page 323. Generate
some ideas on the board with students in responding to the discussion questions. As the
lecture progresses, ask students to stop you when they think that they have learned
something that relates to the case. Add it to the board. You may need to do the first one
yourself, or guide students a little at first. Later on, it becomes fun as students keep
interrupting your lecture by insisting that more information be put on the board! See the
recommended responses in the Notes for End-of-Chapter Case Studies.
 YouTube Clip: Show students this video, which shows a snippet from the TV show
Scrubs: http://www.youtube.com/watch?v=09bp__4Muh8&feature=related and ask them
to generate the problems with the performance evaluation, and how it might be better.
The textbook provides key characteristics of effective feedback on pages 313‒316.
Ensure that those are included in your take-up of the exercise.

Performance Management Systems

 Performance management is the process of creating a work environment in which people
can perform to the best of their abilities to meet a company’s goals.
 Performance evaluations are the result of an annual or biannual process in which a
manager evaluates an employee’s performance relative to the requirements of his or her
job and uses the information to show where improvements are needed and why.
 Connectivity Question: You might compare a performance evaluation to taking a test in
college. Do tests motivate you? Do they make you want to truly excel, or do you just
want to get through them? Now compare your test-taking experience with an experience
in which your instructor talked to you about your career plans, complimented you on your
performance, and offered you suggestions for improving it. That probably had a greater
motivating effect on you.
 Use Figure 8.1: Steps in the Performance Management Process on page 286 to illustrate
the steps.

The Purposes of Performance Evaluations

 Remind students of the mantra “what gets measured gets done.” Tell them about research,
which shows that organizations with strong performance management systems are 40 to
50 percent more likely to outperform their competitors, and good feedback leads to higher
levels of employee engagement.
 Use Figure 8.2: Purposes of Performance Evaluations on page 287 to review the two
purposes of performance evaluations—developmental and administrative.

Why Evaluation Programs Sometimes Fail

Share some of the facts:
 Only 30 percent of employees believe that their company’s performance management
process improves employee performance.
 Only one in five employees believes it helps poorly performing employees do better.
 Some believe that they discourage teamwork.

Copyright © 2017 by Nelson Education Ltd.| C8-2

  Some believe that evaluations are useful only at the extremes—for very high or very
low performers.
 Some believe that they focus on short-term achievements, rather than long-term goals
and learning.

 Use Figure 8.3: Let Me Count the Ways on page 289 to outline some of the main
reasons why performance evaluation systems often fail.

Developing an Effective Performance Management System

(a) What are the Performance Standards?

Use Figure 8.4: Establishing Performance Standards on page 290 to show that there are four
basic considerations in establishing performance standards:
 Strategic Relevance refers to the extent to which the standards of an evaluation relate
to the strategic objectives of the organization in which they are applied.
 Criterion deficiency refers to the extent to which the standards capture the entire
range of an employee’s responsibilities.
 Criterion contamination refers to the extent to which the standards are factors
outside an employee’s control.
 Reliability refers to the stability or consistency of a standard, or to the extent to which
individuals tend to maintain a certain level of performance over time. Interrater
reliability is also important here if there are more than two people rating an
employee’s performance.

 Mini Field Trip: Use Discussion Question 2 on page 321 regarding rating fast-food
service at places such as Tim Hortons as the basis for a mini field trip, or ask students
to complete this exercise after class and post their thoughts on the online discussion
board, or take it up in the following class.

(b) Fairness and Acceptability

One of the main concerns employees have about performance management systems relates to
fairness.
 Call-Out Question: What influence does “politics” play in the performance
evaluation process?

(c) Legal Issues

The textbook provides seven recommendations that are based on court rulings (e.g.,
performance ratings must be job related; employees must be given a written copy of their job
standards in advance of evaluations; supervisors must be trained; an appeals process should
be in place).

(d) Who Should Appraise an Employee’s Performance?

Use Figure 8.5: Alternative Sources of Evaluation on page 293 to review the alternative
sources of evaluation: manager and/or supervisor, self, subordinate, peer, team, and customer.

Copyright © 2017 by Nelson Education Ltd.| C8-3

  Think-Pair-Share: Put students into groups and assign each group one source of
evaluation. Ask students to generate at least two advantages and two disadvantages to
their assigned focus. Ask students to write them on the board and review their work to
make sure it is complete.

(e) Putting It All Together: 360‐Degree Evaluation

Use Figure 8.6: Pros and Cons of 360-Degree Evaluation on page 296 to discuss the
pluses and minuses of 360-degree evaluation.
 Making Explicit Real-World Links: See Reality Check: Canadian Tire 360-Degree
Matrix on page 297 to examine the actual form used by Canadian Tire’s evaluation
system for its executives.

Training Appraisers

(a) Establishing an Evaluation Plan

This systematic process covers (1) the objectives of the performance evaluation system, (2) the
purpose for which the evaluation is used, and (3) the mechanics of the rating system (including
frequency of evaluations, who will conduct the evaluations, and the standards of
performance).

(b) Eliminating Rater Error

Distributional Errors
 An error of central tendency is a performance rating error in which all employees are
rated about average.
 Leniency or strictness error is a performance rating error in which the appraiser tends to
give employees either unusually high or unusually low ratings.
 Forced distribution is a technique that some organizations use to eliminate these types of
errors. However, the result may be a distribution that is more distorted than the original.
 A variation of this is peer ranking, which is a system whereby employees in a work group
are ranked against one another from best to worst.
 Behavioural anchors may be a more effective approach to minimizing distributional errors.
 Making Explicit Real-World Links: Refer to The Business Case: Rank and Yank on
page 300 to show students that ranking systems can lead to legal problems, and should
be avoided.

Temporal Errors
 Recency error is a performance rating error in which the evaluation is based largely on
the employee’s most recent behaviour rather than throughout the evaluation period.
 Contrast error is a performance rating error in which an employee’s evaluation is biased
either upward or downward because of comparison to another employee’s performance,
evaluated just previously.
 Similar-to-me error is a performance rating error in which an appraiser inflates the
evaluation of an employee because of a mutual personal connection.
 Discuss how various stereotypes held toward visible minorities, the disabled, Aboriginal
people, and women may affect their performance review.

Copyright © 2017 by Nelson Education Ltd.| C8-4

 Use Highlights in HRM 8.1: Supervisor’s Checklist for the Performance Evaluation
Meeting on page 301 to show how supervisors can be assisted in preparing for evaluation
interviews.

 YouTube video clip: In this 2-minute video clip, the actor demonstrates how not to
run an effective performance evaluation. There are at least 20 different errors that are
made—tell the students this, and ask them: How many errors can you spot? The video
clip is here: https://www.youtube.com/watch?v=Jln-liAnN8Y

Performance Evaluation Methods

 Call- Out question: As an employee would you rather be evaluated on your
personality traits, your on-the-job behaviours, or the results that you get?

A. Trait Methods
1. Graphic Rating Scales
 Use Highlights in HRM 8.2: Graphic Rating Scale with Provision for Comments on
page 303 to show an example of the graphic rating scale method.

2. Mixed-Standard Scales
 See an example of the mixed-standard scale method in Highlights in HRM 8.3:
Example of a Mixed-Standard Scale on page 304.

3. Forced-Choice Method
 Forced-choice pairs might include the following:

1. a) Works hard b) Works quickly

2. a) Shows initiative b) Is responsive to customers
3. a) Work is reliable b) Performance is good

4. Essay Method

B. Behavioural Methods
1. Critical Incident Method
 Connectivity Activity: Ask students to generate a list of favourable and unfavourable
critical incidents of students’ behaviour in their various classes (without names).
Explain that those incidents could be collated into one list, and then the rater (or
professor) could rate the frequency with which each student behaved in those ways to
inform the evaluation of performance.

2. Behavioural Checklist Method

3. Behaviourally Anchored Rating Scale (BARS)

4. Behaviour Observation Scales (BOS)

Copyright © 2017 by Nelson Education Ltd.| C8-5

  Highlights in HRM 8.4: BARS and BOS Examples on page 307 provides an example
of a behaviourally anchored rating scale for firefighters.

 Think-Pair-Share: Use Discussion Questions 3 and 4 on page 321: 3. Develop a 10-

item checklist to be used to rate student behaviour (e.g., Always submits assignments
on time.) Rate your own behaviour against this list. Then ask friends and family
members to rate your behaviour. Are there differences? If so, how would you explain
them? 4. Take two of the items from Question 3 and develop a BARS for each of these
items. Then rate yourself and ask others to rate you using the BARS. Did the ratings
change? If so, why? See the recommended responses in the Answers to End-of-
Chapter Discussion Questions.

C. Results Methods
1. Productivity Measures
 Call-Out question: Refer students to the four criteria that are used to generate
performance standards (Figure 8.4, page 290). Ask them whether productivity measures
satisfy all of those criteria. There are a number of potential problems with output
measures, for example, criteria contamination and criteria deficiency, which fosters
the attitude that “what gets measured gets done.”

2. Management by Objectives
 Figure 8.7: Performance Appraisal under an MBO Program on page 308 illustrates how
performance evaluation functions with an MBO program.
 Small Group Discussion: Ask the class if anyone has worked or is currently working
under an MBO system. Have students explain the MBO process at their organizations.
Refer students to goal-setting theory, which is the basis for MBO, and then generate
the factors that make MBO successful (e.g., managers and employees must be
willing to establish goals and objectives together; the objectives should be
quantifiable and measurable for the long and short terms; the results that are
expected must be under the employee’s control; the goals and objectives must be
consistent for each employee level; managers and employees must establish specific
times when the goals are to be reviewed and evaluated).

3. The Balanced Scorecard

 The balanced scorecard (BSC) has four evaluation categories: (1) financial,
(2) customer, (3) processes, and (4) learning. Use Highlights in HRM 8.5: Personal
Scorecard on page 310 to show an example of how a BSC translates to a personal
scorecard for an employee.
 Connectivity Individual Assignment: Ask students to develop their own Personal
Scorecard for the rest of their time at college/university.

Which Performance Evaluation Method to Use?

 Think-Pair-Share: Ask students to get into groups and generate the advantages and
disadvantages of the trait, behavioural, and results methods. Use Figure 8.8: Summary
of Various Evaluation Methods on page 311 to take it up.

Copyright © 2017 by Nelson Education Ltd.| C8-6

Performance Evaluation Meetings and Feedback Sessions

A. Four Types of Evaluation Interviews

1. Tell-and-Sell Interview—The supervisor uses persuasion; this may require the
development of new behaviours on the part of the employee and skilful use of
motivational incentives on the part of the appraiser.

2. Tell-and-Listen Interview—The interviewer communicates the strong and weak points

of an employee’s job performance. During the second half of the interview, the
employee’s feelings about the interview are thoroughly explored while the employee is
encouraged to speak freely and to listen closely to what the appraiser has to say.

3. Problem-Solving Interview—The supervisor employs skills in listening, accepting, and

responding to feelings. The supervisor seeks to stimulate growth and development in the
employee by discussing the problems, needs, innovations, satisfactions, and
dissatisfactions the employee has encountered on the job since the last evaluation.

4. Feedforward: Use Highlights in HRM 8.6: The Feed Forward Performance Evaluation
Interview on page 312 to explain the feedforward performance evaluation interview
technique.
 Role-Play: Use Discussion Question 5 on page 321 as the basis of a role-play: Think
of a friend or a family member whose behaviour you wish to change (e.g., your friend
is usually late for events that you have organized). Using the problem-solving
interview and the suggestions for conducting an effective evaluation interview,
provide evaluation feedback to your friend. See the recommended responses in the
Answers to End-of-Chapter Discussion Questions.
 Think-Pair-Share: Ask the students to get into pairs and answer the following
questions: (a) What different skills are required for each type of evaluation interview?
What reactions can one expect from using these different skills? (b) How can one
develop the skills needed for the problem-solving type of interview? (c) Which method
do you feel is the least desirable? Why? (a) The tell-and-sell method requires the
ability to persuade an individual to change in the prescribed manner. The tell-and-
listen method requires the ability to communicate the strong and weak points of a
subordinate’s performance, and to explore the subordinate’s feelings about the
evaluation. The problem-solving method requires the ability to stimulate growth and
development through discussion. Several reactions can be expected from using the
different methods. Tell-and-sell: defensive behaviour is suppressed and attempts are
made to cover hostility. Tell-and-listen: defensive behaviour is expressed and the
employee feels accepted. Problem solving: problem-solving behaviour. (b) The skills
for the problem-solving type of interview can be developed by first adopting the
attitude that through discussion, new ideas and mutual interests may be developed.
Training and practice in listening and reflecting feelings, reflecting ideas, using
exploratory questions, and summarizing are essential. (c) Probably most students will
agree that the tell-and-sell method is the least desirable because it leads to suppressed
defensive behaviour and feelings of hostility.
 Individual Assignment: Require students to read and summarize an article published
in Human Resource Management by Budworth et al. (2015) on feedforward. Ask the
students to summarize, in their own words, the theory, methods, results, and practical
implications in the article. See the Recommended Reading section for a full reference.

Copyright © 2017 by Nelson Education Ltd.| C8-7

B. Conducting the Evaluation Interview
Good practice performance evaluations should include the following:
 Ask for a Self-Assessment—This gets employees thinking about their performance
and assures that they know the standards against which they will be evaluated; it
leads to greater employee satisfaction since he or she can observe the procedural
justice.
 Invite Participation—Participation helps bring out some of the root causes of
performance problems and may increase an employee’s satisfaction with the process.
 Express Appreciation—Praise is a powerful motivator, particularly in an evaluation
interview where the employee is seeking positive feedback. It is beneficial to start the
evaluation interview by expressing appreciation for what the employee has done well.
 Minimize Criticism—Criticism leads to defensiveness, and this may hurt the chances
of solving the problem. Some tips for using constructive criticism include the
following:
 Change the behaviour, not the person.
 Focus on solving problems.
 Be supportive.
 Establish goals.
 Follow up day to day.
 Establish Goals: Focus on the future

 Small Group Discussion: Ask students whether setting goals can be detrimental to
performance. Use Ethics in HRM: Stretch Goals on page 315 to form the basis of a
discussion on the political games in establishing goals.

C. Improving Performance
Identifying Sources of Ineffective Performance
 Use Figure 8.9: Factors That Influence Performance on page 316 to talk about the
major causes of ineffective job performance, broken into three categories: (1)
ability, (2) motivation, and (3) environment.
Performance Diagnosis
 See Figure 8.10: Performance Diagnosis on page 317.
 Connectivity Activity: Ask students to imagine that a member of your study team
usually misses the deadline for submitting his part of the assignment. Ask students to
think about reasons why. Use Figure 8.10 to take it up.
Managing Ineffective Performance
 Think-Pair-Share: Use HRM Experience: Performance Diagnosis on page 321 to
discuss potential causes and solutions for poor performance. See the sample solutions
in the HRM Experience section.

FINISHING CLASS
 Use Case Study 2: Wow Productions on page 323 for a good review of major content
areas of the chapter. See the suggested responses in the Notes for End-of-Chapter Case
Studies.
 Review the learning objectives.

Copyright © 2017 by Nelson Education Ltd.| C8-8

 Create a multiple-choice style quiz based on the lecture material to check learning. Use
clickers if they are available.
 Provide students with a “one-minute” paper and ask them to respond to the following
questions: (1) What is the most important thing I learned today? (2) What question do I
have that is left unanswered? Collect the one-minute papers and take up any unresolved
issues in the following class.
 Use the Small Business Application: Does a Small Business Need to Formally Evaluate
its Employees on page 319 to bring some of the topics covered in the lecture together.
 In-class Exercise: Draw from Paglis’s (2008) article to help students understand how
managers’ perceptions shape judgments they make about why employees perform poorly
and how those judgments affect managers’ responses. It is a two-part exercise that tends
to focus a bit on organizational behaviour theories, such as attribution theory and
confirmation bias. See the Recommended Reading section for a full reference to this
article.

Additional Teaching Resources

Recommended Reading
 Paglis, L.L. (2008). The “It’s Not My Fault!” exercise: Exploring the causes and
consequences of managers’ explanations for poor performance. Journal of Management
Education, 32(5), 613–628.
 Budworth, M. H., Latham, G.P. & Manroop, L. (2015). Looking forward to performance
improvement: a field test of the feedforward interview for performance management.
Human Resources Management, 54(1), 45‒54.

Answers to End‐of‐Chapter Discussion Questions

1. Eighty percent of Canadian organizations have performance evaluation systems. List
some reasons why 20 percent would not choose to implement one. Organizations that do
not have evaluation systems might believe some of these reasons to be preventing them
from doing so: (a) lack of resources (time, human power, budget); (b) they do not see the
relevance of evaluation as a means of improving performance; (c) they communicate well
with employees and give regular, informal reviews, so an evaluation system would be
duplicating this effort; (d) they lack the training to do an evaluation review; (e) the
organizational structure is based on teams and, therefore, the team members will self-
evaluate; (f) employees are empowered and, therefore, they will set their own
performance goals; (g) the organization is too small.

2. Develop a list of the characteristics of effective service for fast-food servers at places
such as Tim Hortons. Over your next five visits, rate the servers against the criteria that
you have developed. Did your criteria meet the performance standards of relevant and
reliable, or were they subject to criterion deficiency or contamination? Students should
visit a Tim Hortons and observe what the fast-food servers’ job functions are. Based on
observation, students should develop a list of characteristics of effective service
(approximately 8 criteria). Discussion should take place in groups of three to four in class.

3. Develop a 10-item checklist to be used to rate student behaviour (e.g., Always submits
assignments on time). Rate your own behaviour against this list. Then ask friends and

Copyright © 2017 by Nelson Education Ltd.| C8-9

 family members to rate your behaviour. Are there differences? If so, how would you
explain them? Students should develop a 10-item checklist in groups of three or four.
Then students individually should ask friends/family members to rate their behaviour.
Discussion of responses can be done in class.

4. Take two of the items from question 3 and develop a BARS for each of these items. Then
rate yourself and ask others to rate you using the BARS. Did the ratings change? If so,
why? Research examples of different behaviourally anchored rating scales for further
discussion in class.

5. Think of a friend or a family member whose behaviour you wish to change (e.g., your
friend is usually late for events that you have organized). Using the problem-solving
interview and the suggestions for conducting an effective evaluation interview, provide
evaluation feedback to your friend. Demonstrate this question through a role-play in class.
Some additional benign examples that can be used are nail-biting, sleeping in, lack of
exercise, and so on. Students will see how difficult it is to change behaviours that lead to
potentially improved performance.

HRM Experience: Performance Diagnosis

1. Noting that Carl works very hard on the gopher problem, this may offer a clue that his
problem is not motivation or external issues, but that he lacks the skills to address the
situation. A potential solution would be to offer training courses on how to deal with the
problem.

2. Clark may be having external problems at home (e.g., it appears that he may be facing
financial difficulties since he is counting on the bonus to put a down payment on a home).
Although we cannot be sure of the problems Clark is facing, finding out why he feels so
dejected about the bonus may offer clues to his poor performance. If the problems are
external, maybe offering some training in personal finances may help, so that he can
accomplish his goals both at home and at work. Alternatively, it may be a time
management issue at play. Clark may need training on how to manage his time better, or
he could sit with this manager one-on-one to discuss how to manage the project so that
deadlines are met. It may also behoove his manager to show how the completion of the
project will lead to success for the business, aligning Clark’s goals with those of the
company. Although the bonus is clearly a valued personal reward for Clark, he should
also be motivated to perform for the purpose of the organization.

3. It appears that there are two different issues at play for Tommy. First, he needs to
improve his confidence and focus. This requires training—both on and off the job.
Tommy should be mentored, receive personalized feedback on his performance, and be
trained, perhaps using a simulation in sales, in order to improve his sales technique. This
takes time and lots of encouragement and support. The second issue is external—
customers are reluctant to purchase the brake pads because of the limited warranty. The
organization should listen to its customers and extend the warranty in order to meet their
needs and to increase sales.

Copyright © 2017 by Nelson Education Ltd.| C8-10

Notes for End‐of‐Chapter Case Studies

Case Study 1: “Project Oxygen” Resuscitates Google’s Poor‐Performing

Bosses
1. Why isn’t having the greatest amount of technical expertise the key to being a good
supervisor at Google? Being a “manager” requires a very different set of
competencies than being a technical expert in an organization such as Google. In this
recent blog on Harvard Business Review (https://hbr.org/2014/07/the-skills-leaders-
need-at-every-level), the authors compiled a dataset in which they asked 332,860
bosses, peers, and subordinates what skills have the greatest impact on a leader’s
success in the position the respondents currently hold. They found similar results to
the case. But they extend it in an important way by showing that the competencies
that are needed differ depending on the hierarchical level. At middle management
positions, problem solving is very important, whereas at senior positions,
communication is relatively more important. Highlight to students that technical
experts are often promoted because they have the recognized KSAs in their field,
however a potential problem arises because they don’t necessarily have management
skills, and many organizations offer little support to new managers. That’s why
organizations need to engage in training and development for their future talent. This
is a great segue way to the next lesson on training and development.

2. Does Google’s research on the performance of its managers surprise you? Why or
why not? Depending on the maturity/experience of the students, it may or may not
surprise them. Perhaps an extension question here is how students can prepare
themselves now to become both a technical expert and an effective manager.

Case Study 2: Wow Productions

You are the HR manager and you decide to prepare a report for the president, setting out an
overview of the situation and proposing recommendations.

1. Identify four probable causes for the lack of uniformity in the application of performance
management practices. (a) tremendous growth in the last three years; HR cannot keep up
with growth; (b) dispersed across Canada; (c) no corporate oversight from the president;
(d) directors have different philosophies as to the purpose of the performance
management system.

2. What are your top three recommendations to ensure effective management of

performance within the organization? Justify your answers. Answers will vary, but will
likely include the following: (a) Have a formal evaluation program for all employees with
stated objectives that are reliable, strategically relevant, and are free from criterion
deficiency or criterion contamination. (b) Appraisers need to be trained, feedback must be
given, and an appeals process must be established—training is necessary as the degree to
which a performance evaluation system benefits an organization is directly related to the
quality of the evaluation interview. (c) Allow for self- and peer ratings to give a more
comprehensive picture of employee performance. (d) Allow for employee participation in
goal setting—research shows this leads to higher satisfaction and improved performance.

Copyright © 2017 by Nelson Education Ltd.| C8-11

Another random document with
no related content on Scribd:
päivään saakka, vaikka pitkät vuodet eroittavat meitä eivätkä tiemme
kai koskaan enää leikkaa toisiaan.

Jonkun ajan kuluttua liityin vapaaseurakunnan jäseneksi. Tämä oli

sangen yksinkertaista: oli käännyttävä hallintoneuvoston puoleen,
tämä teki ehdotuksen seurakunnalle, joka yleisellä äänestyksellä
ratkaisi asian. Senjälkeen kirjoitettiin tulokas seurakunnan luetteloon
ja maksoi vuosittain vähäisen erän yhteisten menojen peittämiseksi.

Tämä askel merkitsi minulle hyvinkin paljon. Se eroitti minut iäksi

menneisyydestä. Luovuin sillä julkisesti protestanttisesta kirkosta ja
liityin täysin demokraattisesti järjestettyyn seurakuntaan. Pian
sainkin tuntea ensimäiset seuraukset tästä. Olin vielä aivan pieni
lapsi, kun kotivaltioni ruhtinas kerran saapui tervehtimään isääni ja
tapasi minut hänen luonaan. En tiedä, miellytinkö häntä, vai miten lie
ollut — kaiken kaikkiaan lahjoitti hän minulle tuona päivänä
perimäoikeuden erääseen paikkaan aatelisten neitojen
apulaitoksessa, joka oli maan ensimäisiä ja parhaita. Tällainen
paikka takasi naimattomille naisille miellyttävän riippumattomuuden.
Pyrkijät pääsevät vuoronperään nauttimaan tästä, mikäli paikka tulee
vapaaksi. Omituista kyllä sain vähän aikaa senjälkeen kun olin
liittynyt vapaaseurakuntaan tiedon, että minun vuoroni oli tullut ottaa
paikka haltuuni. Äiti pyysi kirjeellisesti, etten tahallisesti menettäisi
tätä erinomaista tilaisuutta. Olin aina palavasti toivonut taloudellisesti
riippumatonta asemaa. Pohdin vakavasti, enkö siinä tapauksessa
voisi perustaa koulua kansalle, jonka järjestäisin oman mieleni
mukaan. Mutta kaikkein ensimäiseksi olisi minun täytynyt peruuttaa
äsken ottamani askel, sillä eläkkeennauttijana olisi minun täytynyt
evankeliumin kautta vannoa kuuluvani kristilliseen kirkkoon. Vaikka
olisinkin voinut erota seurakunnasta, en kuitenkaan enää koskaan
olisi voinut kuulua dogmaattiseen, oikeauskoiseen kirkkoon, ja
itsestään selvää oli, etten tahtonut ostaa valheella tuon aseman
tuottamia etuja. Vastasin siis saamaani ilmoitukseen, että kuuluin
vakaumuksesta vapaaseurakuntaan, mutta tulisin, jos minut
voitaisiin vapauttaa kaikista muodollisuuksista, ottamaan paikkani
vastaan. Kirjettäni ei edes katsottu vastauksen arvoiseksi.

Amerikkaan lähtö oli yhä mielessäni, ja puhuin siitä Emilielle sekä

professorille ja tämän rouvalle. He olisivat kernaasti kehoittaneet
minua luopumaan tuosta ajatuksesta, sillä olimme suuresti kiintyneet
toisiimme, mutta ymmärsivät hyvin syyni ja olivat liian vapaamielisiä
vaikuttaakseen päätökseen, jota pitivät luonnollisena. Kohtalo näytti
tulevan toiveitteni avuksi. Oleskeltuani jonkun aikaa korkeakoulussa,
saapui sinne muuan vapaaseurakunnan saarnaaja perheineen ja
muutamine ystävineen aikeissa lähteä Amerikkaan perustaakseen
siellä vapaaseurakunnan. Perhe oli sangen rakastettava ja minä
päätin lähteä heidän mukanaan. Minusta tuntui kuin samalla kertaa
olisin saanut ystävät, kotiseudun ja tehtävän, sillä Amerikassa oli
varmasti paljon työtä ja ennenkaikkea tarvittaisiin siellä kouluja.
Siirtolaiset olivat eräänä iltana seurakuntamme kokouksessa. Siellä
puhuttiin ihmiskunnan tulevaisuudesta, vapaaseurakuntien
levenemisestä valtameren tällä ja tuolla puolen, vapaan ajatuksen ja
vapaiden laitosten voitosta. Siellä sanottiin, ettei valtameri enää
eroita, vaan yhdistää toinen toisiinsa veljet, jotka tahtovat samalla
tavalla työskennellä saman päämäärän puolesta vapauttaakseen
ihmishengen tietämättömyyden ja taikauskon ikeestä ja
yhdistääkseen ihmisyyden työn, tieteen ja siveellisyyden tietä. Miten
ihania olivatkaan nuo hetket! Mikä suuri tunne olikaan vallalla
kaikkien sydämissä! Olin riemuissani: unelmani alkoivat toteutua.
Tällaisessa kaikensäätyisistä ihmisistä muodostuneessa
yhdyskunnassa ei enää arvioinut itseään satunnaisen asemansa
mukaan maailmassa, vaan pääasiana oli jokaisen persoonallinen
arvo. Tämä oli mielestäni vallankumouksen todellinen,
onnellistuttava hedelmä, ja minä iloitsin ajatuksesta, että saisin
kuulua ensimäiseen, todellisesti jaloon kansanvaltaan, joka
muodostuisi molemmille pallopuoliskoille.

Minun täytyi myöskin puhua aikomuksestani äidille, sillä en

tahtonut matkustaa salaisesti. Kirjoitin hänelle siis ilmoittaen
suunnitelmani mahdollisimman koruttomasti ja rauhoittavasti. Puhuin
hänelle tuntemattomasta ystävästä, joka odotti minua Amerikassa ja
olisi tukeni ja suojelijani, lisäten, että äiti sitäpaitsi tunsi minut liiankin
hyvin tietääkseen, että kulkisin tieni yksinkin levollisena ja
arvokkaasti. Rukoilin häntä uskomaan, että seurasin syvää, vilpitöntä
vakaumusta, että koko sisäinen kehitykseni oli ajanut minut tuohon
päämäärään, että en tehnyt muuta kuin toteutin kohtaloni ja pyysin
häntä rakastamaan minua niinkuin minä häntä rakastaisin elämäni
viimeiseen silmänräpäykseen saakka. Lyhyesti — kirjeeseen
vuodatin koko sieluni. Syvästi liikutettuna odotin vastausta, sillä
ystäväni tahtoivat lähteä pian, ja asia vaati pikaista ratkaisua.

Vastaus tuli. Se oli musertava ja täytti minut ihmetyksellä ja

tuskalla. Äitini ei pitänyt suunnitelmaani ainoastaan uhkarohkeana,
vaan vieläpä rikollisenakin. Hänen mielestään oli epänaisellista
osoittaa niin suurta luottamusta tuntemattomalle miehelle ja
uskomatonta, että tahtoisin niin loitolle perheestäni. Hänen kirjeensä
oli niin katkeran epäoikeudenmukainen, ja minä tunsin itseni niin
puhtaaksi hänen soimaustensa edessä, että sydämeni nousi
kapinaan. Taistelin hirvittävän taistelun itseni kanssa ja katselin
vihaten kuilua, johon uskonnolliset ja yhteiskunnalliset ennakkoluulot
vetävät jaloimmatkin luonteet. Minulla oli mielestäni täysi oikeus
katkaista nuo siteet ja käydä omaa tietäni, vaikka en saisikaan
muuta tunnustusta kuin omantuntoni hyväksymisen, enkä muita
tuloksia kuin että olin puolustanut persoonallista edesvastuun
tunnettani. Mutta — iskun aiheutti äitini, hän, joka oli rakastanut
minua niin suuresti, ennenkuin mielipiteet eroittivat meidät, ja joka
minua vieläkin rakasti. Se ratkaisi!

Vastasin olevani aina valmis uhraamaan toivomukseni hänen

rauhansa vuoksi, ja jättäväni senvuoksi siirtolaissuunnitelmani; mutta
vakaumustani en milloinkaan uhraa, ja siinä ei mikään mahti
maailmassa minua järkytä. Senvuoksi olin uskonut, että hänelle olisi
vähemmän tuskallista, jos kaukaisessa maassa eläisin sen mukaan
kuin läheisyydessä hänen silmiensä alla.

Professori kirjoitti samoihin aikoihin sisarelleni: »Sisarenne on

idealisti ja tahtoo elää ihanteensa mukaan. Häntä voi varoittaa
yhdestä tai toisesta askeleesta, jos pitää sitä varomattomana, mutta
hänen toimintavapauteensa ei saa kajota, vielä vähemmän epäillä
hänen aikomustensa puhtautta.» Hän näytti minulle kirjeen ja lausui
julki, kuten hänen rouvansakin ja Emilie, syvimmän myötätuntonsa.

Viimemainittu ehdotti, että jäisin oppilaitokseen johtamaan sitä

professorin rouvan rinnalla ja käyttämään hyväkseni vaikutusvaltaani
varsinkin luennoilla käyvien nuorten tyttöjen suhteen. Hän vakuutti
sekä hallintoneuvostoon kuuluvien naisten että professorien olevan
sitä mieltä, että minun mukanani oli opiston elämään tullut hyvä
aines, että sisäoppilaat olivat minuun hyvin kiintyneitä, ja vihdoin,
että hän itse puolestaan tunsi minussa löytäneensä ystävän, jota
tarvitsi elämässään ja toiminnassaan. Olin syvästi liikutettu
kuullessani tuon kaiken. Ensi kerran välähti tietoisuuteeni, että
minusta oli kehittynyt yksilöllisyys, joka omasi määrätyn
vaikutusvallan, ja tämän lohdullisen huomion tein juuri hetkellä,
jolloin minua oli niin syvästi loukattu ja jolloin elämäni näytti
uudelleen sattuman varaan heitetyltä, kun en tosiaan tietänyt, mihin
ryhtyä, sillä perheeni keskuuteen palaaminen oli minulle nyt sula
mahdottomuus. Otin senvuoksi kiitollisuudella vastaan Emilien
ehdotuksen. Vakaumukseni mukainen toiminta — sitähän juuri olin
etsinyt. Olin tosin aikonut etsiä sitä muualta, vapaasta maasta,
kaukana kotiseudun tuskallisista muistoista, ja ystävieni lähtiessä
tunsin pakostakin syvää haikeutta. Mutta pidin uhriani hyvityksenä
tuskasta, jota tosin tahtomattani olin tuottanut äidilleni.

Ryhdyin uuteen tehtävääni innolla ja näin pian nuorten tyttöjen

rakkaudella liittyvän minuun. Ensimäinen tapa, jonka koetin saada
käytäntöön näyttäen itse hyvää esimerkkiä oli töiden jakaminen.
Säästääkseni vähävaraiselta laitokselta monien palvelijoiden
aiheuttamia menoja, siivosin joka aamu itse huoneeni, ja pian tekivät
muutkin asukkaat samoin. Ei siinä kyllin, että talon järjestys parani,
mutta jokainen tunsi aamuhetkellä tehdyn ruumiillisen työn
terveellisen vaikutuksen, joka teki henkisen työn päivän kuluessa
kaksin verroin nautintorikkaaksi. Sitäpaitsi päätimme itse pestä
hienon pesumme ja näin taas säästää yhden menoerän. Kerran
viikossa seisoimme sitten ilakoiden puutarhassa pesusoikkojemme
ympärillä, ja hieroessamme pyykkiä, keskustelimme luennoista tai
muista tärkeistä kysymyksistä, joihin nämä antoivat aihetta. Kaunein
seuraus tästä yhdyselämästä oli kaikenlaisten pikkumaisten
harrastusten, juorujen ja turhanpäiväisyyksien häviäminen, jotka vain
liiankin usein turmelevat naisten keskinäisen elämän ja joista heitä
täydellä syyllä moititaan. Elämämme oli siksi kaunista ja täyteläistä,
ettei siinä ollut tilaa moiselle matalamielisyydelle. Teimme
karkeampia töitä, kun se oli eduksi laitokselle, johon meidän kaikkien
korkein henkinen harrastuksemme kohdistui, emmekä tunteneet sen
alentavan itseämme, koska halvinkin työ, kun se on velvollisuus, on
ihmiselle kunniaksi. Mutta emme myöskään antaneet näille töille
suurempaa arvoa kuin ne ansaitsivat, sillä elämässämme oli
parempaakin, joka avasi meille uusia näköaloja ja osoitti meille
itsessämme piilevät kyvyt, jotka takasivat naiselle uuden, jalomman
aseman elämässä. Näin oppilaiden luonteissa mitä ihanimpia
muutoksia. Useampi kuin yksi tunnusti kiitollisena, että hänen
tyttärensä oli kehittynyt paljon sopusointuisemmaksi ja jalommaksi.
Useat lahjakkaimmista oppilaista, joille taloustoimet ja käsityöt olivat
ennen kauhistus, koettivat nyt yksinkertaisesti yhdistää nämä
henkiseen työhön. Kevytmieliset muuttuivat vakaviksi, laiskat
ahkeroiksi — virta tempasi kaikki mukaansa hyvää kohden.

Alussa niin epäuskoiset opettajat innostuivat yhä enemmän

tehtäväänsä. Naisellinen kuulijakunta osoittautui paljon
tarkkaavammaksi ja vastaanottavaisemmaksi kuin konsanaan
miehinen, ja kysymykset, joita luentojen jälkeen tulvimalla tulvi
opettajille, osoittivat, etteivät he puhuneet kuuroille korville.

Opiston elämä ei rajoittunut pelkästään luentoihin ja kotoiseen

yhdessäoloon. Kerran viikossa pidettiin seurusteluilta. Täälläkin
vallitsi uusi, eloisa henki: oltiin vapaita, vaan ei vallattomia, henkeviä,
vaan ei teeskenneltyjä. Nuoriso kerääntyi vanhempien ympärille
kyselemään ja kuuntelemaan. Huomattavat henkilöt ryhtyivät
mielellään keskusteluihin, joissa heiltä kunnioittaen vaadittiin paras,
mitä heillä oli antaa. Hampurissa käyvät merkkihenkilöt suostuivat
tulemaan näihin illanviettoihin, ja useammin kuin kerran tapahtui,
että kirjailijat ja runoilijat lukivat täällä henkisiä tuotteitaan, ennenkuin
suuri yleisö pääsi niistä osalliseksi. Erittäin miellyttäviä olivat tiheät,
tärkeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä koskevat keskustelut. Joku
seurasta esitti kysymyksen omalta näkökannaltaan; tästä sukeutui
keskustelu, johon kaikki voivat ottaa osaa ja ujoimmatkin rouvat ja
neitoset tottuivat lopulta lausumaan julki mielipiteensä vapautuen
väärästä häveliäisyydestä, jonka vuoksi moni sattuva sana on jäänyt
lausumatta ja moni vielä epäselvä ajatus kehittämättä.

Vaikka elämäni laitoksessa olikin kyllin rikasta, kävin kuitenkin joka

sunnuntai-aamu seurakunnan kokouksissa ja kerran viikossa iltaisin.
Jälkimäiset olivat omistettuja seurustelulle ja seurakunta-asioille.
Työmiehet ja köyhemmät seurakuntalaiset saapuivat sinne
vaimoineen ja lapsineen istuen samojen pöytien ympärillä kuin
varakkaammatkin ja yhteiskunnallisesti korkea-arvoisemmat
henkilöt. Yhdessä, kuten vertaiset ainakin, keskusteltiin valtiollisista,
uskonnollisista ja tieteellisistä asioista, ja naiset ottivat kaikkeen
innokkaasti osaa. Siihen aikaan oli seurakunnan keskuudessa
polttavana kysymyksenä tunnustuksettoman seurakuntakoulun
perustaminen. Koulua järjestämään oli valittava kolmen mies- ja
kolmen naishenkilön muodostama komitea. Vaaliin saivat ottaa osaa
sekä miehet että naiset. Kun liput nostettiin uurnasta ja nimet luettiin,
esiintyi omani niin usein, että jouduin kokonaan hämilleni, sillä vaikka
olin valmis tekemään kaikkeni ollakseni hyödyllinen, olin yhä vielä
äärimmäisen arka, jos oli kysymys julkisesta esiintymisestä. Kun
hyvä saarnaajamme ilmoitti tulleeni valituksi, olisin mieluimmin
kieltäytynyt, kun en luottanut käytännöllisiin tietoihini tuollaisen
laitoksen järjestämisessä. Mutta ystävälliset kehoitukset joka taholta
saivat minut tekemään päätökseni ja ottamaan vastaan
luottamuksen, jota ansaitakseni minulta tähän saakka oli puuttunut
tilaisuus. Molemmat naistoverini olivat ansiokkaita ja kokeneita
henkilöitä. Komitean muut jäsenet olivat saarnaaja, muuan toinen
seurakuntalainen ja opistomme professori. Uusi tehtävä oli minulle
sangen rakas, sillä hankin siinä paljon käytännöllisiä tietoja ja sain
olla apuna entistä monipuolisempien periaatteiden toteuttamisessa.
Koulun tuli itse ylläpitää itsensä, mutta yksimielisesti päätettiin, että
rikkaat maksoivat enemmän lastensa kasvatuksesta kuin köyhät,
vaikka kaikki pääsivät osallisiksi samoista sivistyseduista. Tämä asia
uskottiin komitean puolueettomuuden ja vanhempien rehellisyyden
ratkaistavaksi oppilaita kouluun otettaessa. Toinen tärkeä kysymys,
pitkällisten keskusteluiden ja vakavan harkinnan aihe komiteassa oli
yhteisopetus pojille ja tytöille. Lopulta päätettiin panna se toimeen
alkeisluokilla, mutta korkeammilla luokilla eroittaa pojat ja tytöt,
kuitenkin niin, että tytöt saivat nauttia aivan samaa opetusta kuin
pojat. Uskonto poistettiin täydellisesti opetusohjelmasta ja jätettiin se
perheiden huoleksi kunkin oman persoonallisen vakaumuksen
mukaan. Koulun tehtävänä oli ainoastaan opettaa ja herättää eloon
siveellinen tunne todellisen sivistyksen, inhimillisten näkökantojen ja
jalojen esimerkkien avulla sekä vetoamalla yksilön velvollisuuksiin
perheessä, yhteiskunnassa ja valtiossa.

Kuuluin myöskin suureen n.s. köyhäinyhdistykseen, jonka

väsymättömät korkeakoulun perustajat olivat niinikään
muodostaneet. Se teki äärettömän paljon hyvää ei ainoastaan
jakamalla almuja, vaan elähyttämällä köyhien siveellistä tunnetta
runsailla työpalkoilla ja ottamalla persoonallisesti osaa heidän
kohtaloonsa tällä tavalla auttaen heitä kurjuuden eristämästä
asemasta. Minäkin sain osaltani käydä määrättyjen köyhien
perheiden luona. Miten kuvaamatonta kurjuutta näinkään tuossa
rikkaassa, kukoistavassa kaupungissa — miten syvää siveellistä
alennusta! Eräänä päivänä saavuin tietämättäni kadulle, jonka
varrella asui melkein yksinomaan prostitueerattuja. Näin heitä
avonaisissa ikkunoissa tai ovilla armottomassa päivänvalossa, kun
maali ja suojaavat hepenet olivat poissa. Näin silloin ensi kerran
noita surullisia olentoja, ja mieleni täytti sanomaton sääli onnettomia
kohtaan, jotka köyhyyden ja yhteiskuntatapojen harhauttamina
syöksyvät kuiluun. Miten kuohuksiin jouduinkaan kuullessani, että
noiden poloisten täytyi suorittaa kaupungille määrätty maksu
saadakseen harjoittaa inhoittavaa ammattiaan. Siis hyötyy valtio
naisen alennuksessa, tuosta yhteiskunnan tahrapilkusta, tuosta
julkisen elämän kuolemansynnistä! Minussa heräsi palava halu
suunnata ponnistukseni tuolle taholle ja julistaa noille kurjille uutta
siveysoppia: työ on ihmiselle kunniaksi eikä häpeäksi. Mutta tajusin,
että tätäkin uudistusta varten oli maaperä ensin muokattava siten,
että nainen paremman kasvatuksen avulla saatettiin taloudellisesti
riippumattomaan asemaan. Tämänkin kysymyksen ratkaisu piili,
kuten yleensä kaikkien, syvällä asioiden ytimessä. Kuinka olisikaan
muuten saatu aikaan näin syvälle inhimilliseen elämään koskeva
siveellinen vallankumous valtioissa, jotka suojelivat siveettömyyttä
heittäen häpeän onnettomille kurjuuden uhreille, todellisten
pahantekijöiden kenties istuessa valtion hallitsijoiden ja
lainlaatijoiden joukossa.

Elämäni oli nyt niin rikasta, ettei minulla ollut aikaa turhaan suruun
eikä katkeriin mietteisiin. Elin vakaumukseni mukaista elämää ja
käytännölliset kykyni kehittyivät niitä vapaasti harjoittaessani.
Sydämessäni asui syvä rauha, ja kun eräänä iltana tapani mukaan
seisoin ennen levolle menemistä ikkunan ääressä katsellen hiljaista
yötä ja miettien päivän toimia sekä mennyttä elämääni, sanoin
itselleni: Olen jälleen onnellinen.

Näihin aikoihin sain Pienokaisen kirjeessä tiedon, että hänen

veljensä isän pyynnöistä ja vaikutusvaltaisten henkilöiden
välityksellä, mutta ennenkaikkea vakavista terveyssyistä oli saanut
puolet vankeusajastaan anteeksi, ja että häntä puolentoista vuotta
kestäneen vankeuden jälkeen odotettiin kotiin. Sisareni kirjoitti
sittemmin hänen saapuneen ja että perheessä sitäpaitsi vieraili nuori
nainen, jonka kerrottiin menevän naimisiin onnellisen vapautetun
kanssa. Tiesin kuka tämä oli: hän, joka oli kirjoittanut kauniit kirjeet
vangille. Nämä tiedot hämmensivät sydämeni hiljaisen kirkkauden.
Mutta samoihin aikoihin oli minulla ilo ilmoittaa opistoon uusi oppilas.
B:stä kotoisin oleva ystäväni Anna kirjoitti minulle kaiken sen
houkuttelemana, mitä olin kirjoittanut opiston elämästä,
päättäneensä, täysin riippumaton kun oli, saapua sinne tehdäkseen
hänkin elämänsä siellä hyödylliseksi. Hän saapui, vierailtuaan ensin
Pienokaisen luona. Hän oli siellä oppinut tuntemaan Teodorin ja
suuresti mieltynyt hänen jaloon olemukseensa. Kysyin hänen
avioliitostaan. Hän kertoi, ettei siitä enää puhuttu mitään, kun tyttö,
joka kirjeissään oli ollut niin älykäs ja suurenmoinen, persoonalliselta
olemukseltaan olikin niin vähän miellyttävä, että Teodorin hänestä
vankeudessa luoma ihannekuva oli ollut räikeässä ristiriidassa
todellisuuden kanssa ja että vaikkakin ystävyys ja kunnioitus
pysyivät muuttumattomina, ei rakkaus ottanut herätäkseen. Hänen
lähtönsä jälkeen oli Teodor matkustanut erääseen merikylpylään,
vahvistaakseen siellä pitkällisen vankeuden riuduttamaa terveyttään.
Viimeinen tieto huolestutti minua syvästi, mutta edellinen tuotti
jonkinlaista tyydytystä. En tosin hetkeäkään uskonut, että katkenneet
siteet voitaisiin solmia uudelleen, mutta — niin heikko on
ihmissydän! — tunsin kuitenkin eräänlaista, vastustamatonta iloa
nähdessäni, ettei mikään hänen kiintymyksistään meidän eromme
jälkeen ollut niin kokonaan vallannut häntä ja täyttänyt hänen
olemustaan kuin kerran rakkaus minuun.

Seurakuntakoulujen järjestely oli niin pitkällä, että oli ryhdyttävä

valitsemaan opettajia ja opettajattaria. Hakijoita oli useita
molemmista sukupuolista. Komitea asetti heidät ehdolle, seurakunta
valitsi lopullisesti. Tätä varten oli hakijoiden esitettävä seurakunnalle
mielipiteensä vapaaseurakuntien kouluista ja senjälkeen annettava
näytetunti tähän tarkoitukseen kootussa luokassa. Miten suuresti
hämmästyinkään saadessani Pienokaiselta kirjeen, jossa tämä kertoi
veljensä aikovan hakea ylempien luokkien ensimäistä
opettajapaikkaa. Kirjallinen toiminta oli hänelle mahdoton, kun sana
ei enää ollut vapaa, samoin valtiollinen ura näinä taantumuksen
aikoina. Näin jäi hänelle ainoastaan toiminta vapaissa
seurakunnissa, joihin hän jo vakaumuksensa mukaan aikoja sitten oli
kuulunut. Minua liikutti syvästi, että hän näin ikäänkuin kääntyi
puoleeni luodakseen itselleen uuden tulevaisuuden. Päätin kuitenkin
ottaa hänet vastaan rauhallisesti kuten ihminen, joka on saavuttanut
tasapainon sieluunsa. Kirjoitin Pienokaiselle, että hänen veljensä
saapukoon kilpailuun, josta en epäile hänen voitolla suoriutuvan.

Ystäväni Anna oli yhä enemmän kiintynyt minuun. Rakastin häntä

puolestani sydämellisesti, mutta minulla oli liian paljon tehtäviä
voidakseni niin kokonaan omistaa aikani hänelle kuin
hänenkaltaisensa luonne vaati. Tästä johtui, että hän sydämellisellä
ystävyydellä liittyi äskettäin korkeakouluun saapuneeseen nuoreen
tyttöön, joka puolestaan intohimoisesti kiintyi häneen. Charlottesta —
se oli hänen nimensä — tuli pian ikäänkuin Annan varjo ja missä
toinen oli, siellä toinenkin. Eräänä päivänä oli Anna sairaana eikä
Charlotte hievahtanut hänen vuoteensa äärestä. Minun oli täytynyt
iltapäivällä käydä kaukaisessa kaupunginosassa köyhieni luona.
Palasin vasta illalla väsyneenä ja surullisena nähtyäni taas niin
paljon kärsimystä. Palvelustyttö sanoi, että ylhäällä Annan luona oli
vieras herra. Arvasin heti, kuka se oli, ehkä voinut vastustaa syvää
mielenliikutusta. Pakotin itseni tyyntymään ja astuin rauhallisena
huoneeseen. Sairashuoneen puolihämärässä näin jonkun istuvan
Annan vuoteen vieressä. Tunsin hänet vain liiankin hyvin. Hän nousi
tervehtimään. Toivotin hänet rauhallisesti tervetulleeksi ja me
puhelimme kuin vanhat tuttavat. Mutta mitä rauhallisemmalta näytin
ulkonaisesti, sitä liikutetumpi olin sisäisesti. En ollut nähnyt häntä
sitten äidin hautajaisten, ja sen päivän ja tämän hetken välillä oli
hänen vankeutensa, minun kotoa lähtöni ja monta katkeraa,
surullista taistelua! Hänen läheisyydessään tunsin, ettei rakkauteni
vieläkään ollut sammunut, mutta minulla oli kyllin paljon valtaa itseni
ylitse ollakseni varma, ettei hän huomannut minussa muuta kuin
myötätuntoista ystävyyttä, jota hänen ihanat ominaisuutensa
ansaitsivat.

Hän kiintyi pian lämpimästi saarnaajaamme, joka ilokseen kuuli,

että hän oli kirjoittanut tuon kirjan kirkollista kristillisyyttä vastaan,
josta jo olen maininnut ja joka valmistui sydämellisimmän
rakkautemme aikoina. Saarnaaja sanoi tämän kirjan suuresti
vaikuttaneen häneen. Myöskin Emilie tunsi sen ja oli onnellinen
saadessaan tutustua tekijään.

Teodor oli aluksi saapunut vain muutamiksi päiviksi. Hän tahtoi

ensin nähdä, miellyttäisikö elämämme häntä tarpeeksi. Tämän
lyhyen käyntinsä aikana kohteli hän minua vapaasti ja ystävällisen
huomaavasti. Elämä näytti minusta taas kauniimmalta hänen
säteilevän henkensä valaisemana, ja minusta tuntui kuin tekisi
yhteys tuon rikkaan, runollisen luonteen kanssa elämän
miellyttävämmäksi, vaikka ei hänen sydämensä enää kuuluisikaan
minulle.

Hän palasi järjestämään asioitaan saapuakseen pian lopullisesti

takaisin. Sillävälin ponnistin kaikki voimani valmistaakseni hänen
valitsemistaan, kerroin hänestä ja hänen kärsimyksistään
vakaumuksensa puolesta, kuvailin loistavia opettajalahjoja, jotka
uskoin hänen omaavan. Hänen saapuessaan oli maaperä valmis.
Emilie, jonka talo sijaitsi aivan opiston vieressä, oli kutsunut hänet
vieraakseen. Teodor kävi melkein joka päivä meitä tervehtimässä, oli
usein luennoilla ja vietti tavallisesti iltansa korkeakoulun piirissä.
Saarnaaja oli pyytänyt häntä esittäytymään seurakunnalle puhumalla
hänen sijastaan seuraavana sunnuntaina. Minusta oli surumielisen
rakasta nähdä hänen jälleen puhuvan seurakunnalle kuten kerran
ensi nuoruuden innostuksessa, jolloin emme kumpainenkaan vielä
olleet traditsionin kahleista vapautuneita. Silloin hän puhui
kristilliselle kuulijakunnalle, nyt vapaalle seurakunnalle, ja me, jotka
toinen toisemme kautta olimme kehittyneet vapaa-ajattelijoiksi,
tapasimme toisemme nyt, pitkän, surullisen eron jälkeen, joka oli
yhdistänyt meidät samaan työhön.

Hänen puheensa oli kaunis ja teki syvän vaikutuksen. Siinä ei

enää ollut entisen nuoren apostolin runollista hehkua, joka näki
kaukaisen ihanteen pilvissä ja puhui Jumalan valtakunnasta maan
päällä. Puheesta henki koetellun miehen tyyneys, miehen, joka
tuntee ihanteellista ajatusta vastustavat hirvittävät, käytännölliset
voimat ja on valmis kieltäytyvään työhön, välttämättömään todellisen
edistyksen hitaassa kulussa.

Opettajavaalin päivä koitti. Aliopettajat ja -opettajattaret oli juuri

valittu; nyt oli vain jäljellä yliopettajan vaali. Hänestä tuli samalla
jäsen hallinnolliseen valiokuntaan, johon minäkin kuuluin. Vaali
tapahtui illalla ja seurakunta oli melkein täysilukuisena koolla.
Lavalla, jossa puhujat seisoivat, istui myöskin komiteamme ja
edessämme sijaitsi uurna, johon vaaliliput heitettiin. Ensin oli kaksi
vierasta hakijaa. He lukivat kirjallisen esityksensä vapaan koulun
tarkoituksesta ja järjestelystä ja antoivat näytetunnin tarkoitusta
varten kootussa luokassa. Seurakunta palkitsi molempia suurilla
suosionosoituksilla, niin että olin jo hiukan tuskissani Teodorin
puolesta. Nyt tuli hän ja luki kirjoitelmansa, jossa kysymys vapaan
koulun tehtävästä oli täydellisesti ratkaistu samalla kertaa sekä
ihanteellisesti että käytännöllisesti. Hänen kuvaamansa koulut
olisivat, joskus toteutettuina, saaneet aikaan todellisen
vallankumouksen, s.o. siveellisen ja henkisen mullistuksen, vieden
kansat itsehallintoon ja velvollisuuksien täyttämiseen, jotka ovat
yhteiskunta-elämän todelliset perusteet. Tajusimme kaikki, että tässä
sanottiin paras, mitä asiasta voitiin sanoa. Saarnaaja nyökäytti
minulle päätään iloisesti hymyillen. Näytetunti vastasi luentoa.
Lapset, jotka eivät koskaan olleet häntä nähneet, olivat suunniltaan
ilosta, eivätkä olisi tahtoneet ollenkaan lopettaa. Äänestysliput
heitettiin uurnaan. Saarnaaja luki ja laski ne. Näin tuloksen jo hänen
iloisesta ilmeestään. Hän julisti Teodorin valituksi suurella
ääntenenemmistöllä. Tämä näytti itsekin sangen onnelliselta. Hän oli
jälleen saanut kutsumuksen, tehtävän.

Samalla viikolla avattiin koulu. Nyt oli vain hankittava Teodorille

kansalaisoikeus, sillä häntä pidettiin muukalaisena tässä
saksalaisessa kaupungissa, jolla tosin oli oma hallituksensa.

Mutta näiden iloisten tapausten rinnalla kehittyi korkeakoulun

kotoisessa elämässä asiaintila, minulle sangen tuskallinen ja
katkera. Anna ja Charlotte alkoivat viettää yhä suljetumpaa elämää,
joka ei oikein soveltunut korkeakoulun varsinaiseen tarkoitukseen.
He vetäytyivät melkein kokonaan Annan huoneeseen, ja sinne
saapui nyt Teodorkin joka ilta, molempien osoittaessa hänelle
kaikkea mahdollista huomaavaisuutta, jonka olosuhteet myönsivät.
Minulla oli aikoja sitten ollut tapana viivähtää hetkinen Annan luona,
ennenkuin lähdimme laitoksen asukkaiden yhteiseen illanviettoon.
Tein nytkin tottumukseni mukaan. Tapasin Annan luona Teodorin ja
minulle olisi tuottanut vain iloa osanotto tuttavalliseen keskusteluun,
jota hänen henkensä elähytti, jos kaikki olisivat käyttäytyneet
yksinkertaisesti ja vapaasti ja jos näiden yksityiskeskustelujen
jälkeen olisi myöskin muistettu velvollisuuksia opiston yhteistä
elämää kohtaan ja siirrytty salonkiin, talon muiden asukkaiden pariin.
Näin ei kuitenkaan ollut, ja oli katkeraa huomata Annan ja Charlotten
käyttäytyvän siten, että käyntini Annan huoneessa saivat sen leiman
kuin olisin yksinomaan etsinyt Teodorin seuraa — tämä kaikki vaikka
he tunsivat menneisyyden ja olisivat voineet ystävällisesti välittää ja
suoda sydämeni pohjassa piilevälle arpeumattomalle haavalle
lohdutusta ystävällisessä yhteiselämässä, jolle olin valmistanut
maaperää. Tämän vuoksi ilmeni läheisessä yhteiselämässämme
pian epäsointu, joka loukkasi minua syvästi — olinhan jo niin paljon
antanut anteeksi eikä minulla enää ollut minkäänlaisia persoonallisia
vaatimuksia. Harvensin yhä enemmän käyntejäni Annan luona,
työskentelin yksin huoneessani tai lähdin aikaisemmin talon muiden
asukkaiden pariin, jotka pian alkoivat soimata molempien
ystävättärien eristäytymishenkeä. Tämä oli uusi tuskallinen menetys
ja suuri pettymys Annan ja Charlotten suhteen, jotka menivät niin
pitkälle, että salasivat minulta käyntejään Teodorin luona.

Vuosi oli lopussaan. Uudenvuoden illaksi olimme valmistaneet

todella kansanvaltaisen juhlan. Useita seurakuntaan kuuluvia
työläisperheitä oli kutsuttu sinne. Illallispöydässä istuin erään
puusepän vieressä, jonka kanssa olin ollut tuttu jo pitemmän aikaa ja
jota pidin suuressa arvossa. Hän oli lujaluontoinen, ajatteleva ja
valistunut mies, työskennellyt kauan aikaa Parisissa, ollut Börnen
ystävä, kuunnellut hänen luentojaan saksalaisille työmiehille ja
seisonut hänen kuolinvuoteensa ääressä. Börnen kysyessä, luuliko
hän saksalaisten työmiesten ymmärtäneen häntä, oli hän antanut
kuolevalle varman, myöntävän vastauksen. Palattuaan takaisin
synnyinkaupunkiinsa, omisti hän elämänsä vapauden asialle
osoittaen esimerkillään, mitä työmies käsityönsä ääressä voi tehdä
itsensä ja muiden kehittymiseksi. Tunsin aina iloa keskustellessani
tämän kirkasjärkisen, lämminsydämisen ihmisen kanssa. Hänen
vaimonsa, tulinen tasavaltalaismielinen, oli miehensä arvoinen. Kun
hänen miehensä v. 1848 oli vangittu valtiollisista syistä, oli vaimo
mennyt korkeimpien viranomaisten puheille vaatien miehensä
vapauttamista »ei armosta, vaan että tapahtuisi oikeus, kun hän on
viaton». Sellaisia ihmisiä oli siihen aikaan Saksan työläisten
keskuudessa.

Illallisen jälkeen luki Teodor meille Lenaun »Albigensit». Tuo

kaunis runoelma, kertomus suuresta marttyyriudesta, kosketti
meissä kaikissa samaa kieltä. Mutta minä olin kaksin verroin
järkytetty kuullessani esittäjän sointuvan äänen, joka niin usein oli
liikuttanut sydäntäni ja nähdessäni nuo jalot, kalpeat kasvot, joiden
omistaja näytti kuuluvan samaan marttyyrijoukkoon, jonka tarinan
hän meille luki. Kun hän oli lopettanut poistuin viereiseen tyhjään
huoneeseen voittaakseni mielenliikutukseni. Kuulin jonkun tulevan
jäljessäni ja kääntyessäni näin, että se oli hän. Silmänräpäykseksi
yhtyivät katseemme kuvastaen tunnustuksen yhdyssiteelle, joka on
korkeampi rakkauttakin, ja joka ikuisesti yhdistää ihmiset yli ajan ja
tilan: se on rakkaus ihanteeseen. Sanat olivat turhia. Toisia ihmisiä
tuli huoneeseen. Mutta tästä hetkestä saakka katosi sydämestäni
välillemme hiipinyt katkeruus ja sinne jäi vain hiljainen, surumielinen
rauha.

Uudenvuoden alussa saapui vastaus Teodorin anomukseen jäädä

Hampuriin harjoittaakseen porvarillista ammattia. Se oli kieltävä.
Siinä esitettiin, että korkeat valtiolliset näkökohdat tekivät pitemmän
oleskelun ja porvarillisen ammatin harjoittamisen mahdottomaksi
miehelle, jota oli syytetty valtiopetoksesta. Oheen oli liitetty määräys
mahdollisimman nopeasti poistua kaupungin alueelta. Olimme kaikki
tuskaisen ihmetyksen vallassa. Seurakunta oli suuresti
kuohuksissaan. Tämä oli ensimäinen varoitusmerkki lähestyvästä
vaarasta, ja siitä että taantumus epäsuopein silmin katseli noita
pieniä keskuksia, joissa vallitsi muualla kielletty vapaus. Varmaa oli,
ettei vapaakaupunki Hampurin pieni, mitätön hallitus olisi keksinyt
antaa kieltävää vastausta. Oli kysytty suuremmalta valtiolta, sieltä,
jossa Teodor oli tehnyt rikoksensa ja noudatettu sieltä käsin
saapunutta määräystä. Seurakunnan vaikutusvaltaisimmat miehet
ottivat kaikki mahdolliset askeleet, tarjosivat kaikki takeet — turhaan.
Minäkin tein epätoivoisen yrityksen. Pyrin vapaavaltion silloisen
päämiehen puheille ja pääsinkin. Hän oli imelän kohtelias pieni ukko.
Sanoin asiani, vakuutin voivani antaa enemmän persoonallisia
takeita kuin kukaan muu, koska tunsin hyvin Teodorin
kunnianarvoisen perheen, kun tiesin, miten etäinen nykyään oli
ajatuskin valtiollisesta toiminnasta Teodorille, joka nyt yksinomaan
tahtoi omistautua opetusalalle. Pieni ukko vastasi minulle viekkaasti
hymyillen, että se kenties oli vielä arveluttavampaa kuin kaikki muu,
koska opettajalla vasta oikein olikin tilaisuus levittää aatteitaan.
Sitten hän yrittäen näyttää hyväntahtoiselta sanoi: »Minä vakuutan
teille, että me emme tahdo tehdä vaikeuksia. Meistä on kerran
sanottu, että hallituksemme on äidillinen eikä isällinen, me emme
olisi mitään kieltäneet. Tärkeät näkökohdat määräävät
menettelymme ja minun täytyy valitettavasti vastata teille, ettei
minkäänlaista toivoa ole.»

Näin täytyi minun jättää tuo äidillinen ukko ja palata surullisena

kotiin. Emilie oli myöskin puolestaan koettanut kaikkensa — turhaan
hänkin.

Tapaus järkytti raskaasti Teodoria. Hän puhui siitä vähän, mutta

hänen katkera hymynsä ja kuolonkalpeat kasvonsa osoittivat hänen
nyt vasta täysin käsittävän asemansa. Isänmaa oli häneltä suljettu,
viimeinen toiminnan mahdollisuus tukahutettu. Mitä jäi? —
maanpako. Hänen kyvyilleen ja ikänsä kukoistuksessa kun oli, ei se
kuitenkaan olisi ollut suurin onnettomuus, mutta odottamaton isku
paljasti hänessä äkkiä ruumiillisen sairauden, jonka itu kai jo oli
näyttäytynyt vankilassa, mutta jonka kehkeytymisestä ei hänellä
itsellään eikä hänen ystävillään ollut aavistustakaan, niin että maasta
muuttoa ei edes voinut ajatella. Mutta Hampurista täytyi hänen
lähteä, sillä hänen jäämisekseen keksimämme tekosyyt eivät pitkälle
auttaneet, ja sitäpaitsi näytti välttämättömimmältä ajatella hänen
terveyttään ja hankkia sille pitempiaikaista hoitoa. Hän päätti lähteä
erääseen kylmävesiparantolaan pohjoisessa, päivän matkan päässä
Hampurista. Siellä oli muuan Charlottelle tuttu lääkäri, joka oli
suuressa maineessa. Teodor sanoi jäähyväiset ja sai
tyydytyksekseen nähdä, kuinka oppilaat valittivat hänen
eroamistaan. Sitten hän lähti ja uudelleen tunsin täyttymättömän
aukon elämässäni. Kun aika kului eikä tullut minkäänlaisia tietoja,
päätin kirjoittaa ja sanoa hänelle, että hän oli minulle liian paljon
kunnioitusta ja ystävyyttä velkaa jatkaakseen tuota todella rikollista
vaitioloaan, sen sijaan että silloin tällöin ilmoittaisi minulle
terveydentilastaan, kun kerran tiesi, millä epäitsekkäällä osanotolla
suhtauduin hänen kohtaloonsa. Tällä kertaa hän vastasi, ja kuten
tulikin, ystävän vapaalla avomielisyydellä. Tästä alkaen oli
kirjevaihtomme jälleen käynnissä, mutta tiedot hänen
terveydentilastaan eivät olleet tyydyttäviä. Kirjoitin salaa laitoksen
lääkärille ja pyysin häntä täysin rehellisesti ilmaisemaan
mielipiteensä sairaan tilasta. Hän vastasi: »Kun tahdotte tietää
totuuden, täytyy minun sanoa Teille, etten voi taata ystävällenne
enemmän kuin vuoden elinaikaa. On enää vain kysymys sairauden
enemmän tai vähemmän nopeasta kehityksestä, jonka loppuna on
auttamattomasti kuolema.»
 Seisoin kauan aikaa kirje kädessä uskaltamatta uudelleen lukea
noita kauheita sanoja. Vihdoin lähdin yksinäni kävelemään syrjäistä
tietä, joka kulkee viheriäin pensaitten ja puiden lomitse luikertelevan
puron vartta. Kevät oli täydessä kukoistuksessaan, kukkaset
kukoistivat ja tuoksuivat, linnut lauloivat iloisessa kuorossa puiden
oksilla. Minä yksin vaelsin tämän ilakoivan luonnon keskellä kuin
tuomittu, sietämättömillä kahleilla raskautettu olento. Se aika oli
aikoja sitten mennyt, jolloin sain lohdutusta uskomalla muille tuskani.
Olin tottunut yksin kantamaan kohtaloni, vain luonnolta, joka
ammoisista ajoista oli ollut ystäväni, voin nytkin kysyä: »Onko tämä
hänen viimeinen keväänsä?» Ja kun toivo häipyi, vierivät hiljaiset
kyyneleeni puroon, ja se kantoi ne salaperäiseen etäisyyteen, johon
kaikki katoaa: nuoruus, rakkaus, toiveet, kärsimykset, ja vihdoin —
itse yksilö.

Teodorin sijalle» oli valittava toinen opettaja. Ehdotin komitealle

Demokraattia, tuota jaloa ystävää, jonka kanssa olin jatkuvasti ollut
kirjevaihdossa. Tiesin, ettei hänellä ollut tointa, liian kiihkeä
tasavaltalaismielinen kun oli palvellakseen taantumusta.
Ehdotukseni hyväksyttiin. Kirjoitin hänelle, hän myöntyi ilolla, saapui,
tuli valituksi, ja kun ei koskaan ollut julkisesti joutunut syytteeseen, ei
häntä millään syyllä voitu kieltää oleskelemasta paikkakunnalla. Näin
oli läheisyydessäni jälleen yksi kallis ystävä lisää, ja pian näin hänen
suureksi ilokseni kiintyvän erääseen hienosti sivistyneeseen kelpo
tyttöön, joka jonkun aikaa oli oleskellut korkeakoulussa ja auttoi
minua sen johdossa. Tyttö vastasi hänen kiintymykseensä, ja kesän
lopulla vietimme sydämellisellä ilolla heidän kihlajaisiaan. Tämä kesä
oli yleensä, paitsi tuskallista salaisuutta, jonka säilytin sydämessäni,
henkisesti sangen ihana. Korkeakouluun oli saatu luennoitsijaksi
uusi professori, sekä lahjakas että rakastettava henkilö. Hän
luennoitsi meille geologiaa ja kemiaa. Jos kohta positivisti
tiedemiehenä oli hän kuitenkin syvästi runollinen luonne ja
kertoessaan meille hiiliaine-atoomista, joka vaeltaa läpi aineen
ikuisuuden yhtyäkseen muiden aineitten kanssa milloin neron
aivokudelmaan, joka luo kuolematonta, milloin tuoksuvaan
kukanteriöön, kuvasi hän tätä tavalla, joka sai meidät kaikki
ihastuksen valtaan. Minulle avautui kokonainen maailma uusia
ajatuksia. Luulin lopullisesti löytäneeni ratkaisun ydinkysymyksiin.
»Aineen ikuisuus», — tuo sana ei enää kauhistuttanut minua —
minua, joka en uskonut persoonalliseen kuolemattomuuteen.
Ikuisuuden periaate näytti minusta nyt taatulta, ja aine, mateeria,
jonka kristillinen maailmankatsomus oli niin syvästi nöyryyttänyt,
nousi halveksitusta haudastaan voitokkaasti huutaen: »Minä olen
ikuinen perusta, ja yksilö vain on ikuisuuteni ohimenevä ilmiö.»

Kirjoitin näiden luentojen johdosta Teodorille pitkiä kirjeitä

tehdäkseni hänetkin osalliseksi niiden minulle tuottamasta ilosta.
Mutta kun korkeakoulun ja seurakuntakoulujen syyslupa alkoi, tunsin
itseni sangen väsyneeksi ja päätin tehdä jotakin terveyteni hyväksi.
Olin Ostendessa käytyäni kokonaan vesiparannuksen kannattaja ja
olin hyljännyt kaikki lääkkeet. Lääkärimme Hampurissa oli myöskin
tämän suunnan miehiä ja määräsi minut parannuksille samaan
laitokseen, jossa Teodor oli. Suostuin ilolla, kun tietäessäni minkä
tiesin, hartaasti ikävöin vielä kerran nähdä häntä. Anna ja Charlotte
olivat lähtöäni vastaan. Olin päättänyt olla kenellekään ilmaisematta
surullista salaisuuttani — sitäpaitsi oli lääkäri pyytänyt minulta
ankaraa vaiteliaisuutta. En voinut siis selittää salaista syytäni. Mutta
ikuisen eron edessä en välittänyt joutavista arveluista, en edes
läheisimpien ystävieni estetyistä.