Guicciardini, Geopolitics and

Geohistory: Understanding Inter-State

Relations William Mallinson
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/guicciardini-geopolitics-and-geohistory-understanding
-inter-state-relations-william-mallinson/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Inter-Regional Relations and the Asia-Europe Meeting

(ASEM) 1st Edition Bart Gaens

https://ebookmass.com/product/inter-regional-relations-and-the-
asia-europe-meeting-asem-1st-edition-bart-gaens/

Understanding Business, 13th Edition William G. Nickels

https://ebookmass.com/product/understanding-business-13th-
edition-william-g-nickels/

Revisiting Gendered States: Feminist Imaginings of the

State in International Relations Swati Parashar

https://ebookmass.com/product/revisiting-gendered-states-
feminist-imaginings-of-the-state-in-international-relations-
swati-parashar/

(eTextbook PDF) for Understanding Business 12th Edition

by William G Nickels

https://ebookmass.com/product/etextbook-pdf-for-understanding-
business-12th-edition-by-william-g-nickels/
Employment Relations in Outsourced Public Services:
Working Between Market and State 1st ed. 2020 Edition
Anna Mori

https://ebookmass.com/product/employment-relations-in-outsourced-
public-services-working-between-market-and-state-1st-
ed-2020-edition-anna-mori/

ISE EBook for Understanding Business: The Core 2e 2nd

Edition William Nickels

https://ebookmass.com/product/ise-ebook-for-understanding-
business-the-core-2e-2nd-edition-william-nickels/

The Geopolitics of U.S. Overseas Troops and Withdrawal

Jo Jakobsen

https://ebookmass.com/product/the-geopolitics-of-u-s-overseas-
troops-and-withdrawal-jo-jakobsen/

China in Malaysia: State-Business Relations and the New

Order of Investment Flows 1st ed. Edition Edmund
Terence Gomez

https://ebookmass.com/product/china-in-malaysia-state-business-
relations-and-the-new-order-of-investment-flows-1st-ed-edition-
edmund-terence-gomez/

Hegemonic Transformation: The State, Laws, and Labour

Relations in Post-Socialist China 1st Edition Elaine
Sio-Ieng Hui (Auth.)

https://ebookmass.com/product/hegemonic-transformation-the-state-
laws-and-labour-relations-in-post-socialist-china-1st-edition-
elaine-sio-ieng-hui-auth/
Guicciardini, Geopolitics
and Geohistory
Understanding
Inter-State Relations

William Mallinson
 Palgrave Studies in International Relations

Series Editors
Mai’a K. Davis Cross, Northeastern University, Boston, MA, USA
Benjamin de Carvalho, Norwegian Institute of International Affairs,
Oslo, Norway
Shahar Hameiri, University of Queensland, St. Lucia, QLD, Australia
Knud Erik Jørgensen, University of Aarhus, Aarhus, Denmark
Ole Jacob Sending, Norwegian Institute of International Affairs,
Oslo, Norway
Ayşe Zarakol, University of Cambridge, Cambridge, UK
Palgrave Studies in International Relations (the EISA book series),
published in association with European International Studies Associ-
ation, provides scholars with the best theoretically-informed scholar-
ship on the global issues of our time. The series includes cutting-
edge monographs and edited collections which bridge schools of
thought and cross the boundaries of conventional fields of study. EISA
members can access a 50% discount to PSIR, the EISA book series,
here http://www.eisa-net.org/sitecore/content/be-bruga/mci-registrat
ions/eisa/login/landing.aspx.
Mai’a K. Davis Cross is the Edward W. Brooke Professor of Political
Science at Northeastern University, USA, and Senior Researcher at the
ARENA Centre for European Studies, University of Oslo, Norway.
Benjamin de Carvalho is a Senior Research Fellow at the Norwegian
Institute of International Affairs (NUPI), Norway.
Shahar Hameiri is Associate Professor of International Politics and
Associate Director of the Graduate Centre in Governance and Inter-
national Affairs, School of Political Science and International Studies,
University of Queensland, Australia.
Knud Erik Jørgensen is Professor of International Relations at Aarhus
University, Denmark, and at Yaşar University, Izmir, Turkey.
Ole Jacob Sending is the Research Director at the Norwegian Institute
of International Affairs (NUPI), Norway.
Ayşe Zarakol is Reader in International Relations at the University of
Cambridge and a fellow at Emmanuel College, UK.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/14619
 William Mallinson

Guicciardini,
Geopolitics
and Geohistory
Understanding Inter-State Relations
William Mallinson
Athens, Greece

Palgrave Studies in International Relations

ISBN 978-3-030-76536-1 ISBN 978-3-030-76537-8 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-76537-8

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer
Nature Switzerland AG 2021
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights
of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc.
in this publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such
names are exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for
general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and informa-
tion in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither
the publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with
respect to the material contained herein or for any errors or omissions that may have been
made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps
and institutional affiliations.

Cover illustration: © Melisa Hasan

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Foreword

A Historian and His Changing Time

Politics is anything but permanency. Whenever one tries to catch the polit-
ical spirit of the time by the tail, it shirks away. William Mallinson’s new
book wonderfully catches this paradox by showing that only history exists.
Our willingness to see world politics as a stable and conceivable system of
relations is a logical shortcut. Humanity has always tended to stereotype
social reality around us by turning complex processes into comprehensible
thoughts and explanations.
It is no coincidence that Francesco Guicciardini is the centrepiece
of the book, a starting point from which Professor Mallinson draws
his diverging circles. Guicciardini lived in one of the grandest labora-
tories of ideas of his time. Florence was not only a major intellectual
capital in Europe, but also an intersection of competing political inter-
ests, intrigues and insurgencies. Like his great compatriot Niccolò Machi-
avelli, Guicciardini was witnessing history in the making. It was a decisive
turning point for the future of the Italian city-states that were gradually
losing their independence due to external pressures and internal strug-
gles. Guicciardini was not a mere political insider describing the polit-
ical machinery; he also envisioned the complexity of factors shaping the
political moment. His approach to analysing political relations through
historical interdependencies and human behaviour has never lost its
relevance.

v
vi FOREWORD

Five centuries on, through the Enlightenment, the emergence of

nation-states, and hundreds of wars and revolutions, humanity is still
unable to construct a predictable and permanent order. The decline of
global liberalism that for some time had been seen as a high point of
progress is just another parallel to Guicciardini’s era of republican demise.
One rule that the Renaissance thinker teaches is that republics are strong
as long as they preserve internal unity. The more offensively fractious soci-
eties become, the more vulnerable they are, as well as the order upon
which they rest.
Professor Mallinson does not intend to portray the global zeitgeist or
concentrate on a particular historical moment, although he does provide
us with numerous historical examples. His main goal is to demonstrate the
relativity and complexity of world politics as a never-ending and changing
process, in accordance with repeating of modified patterns.
Hence his criticism of realism as a theory claiming to have a rational
explanation of interstate relations through the lens of static balance of
power. Another critical arrow flies towards geopolitics, with its geograph-
ical determinism. These two paradigms have not only oversimplified world
politics, and bestowed states with obscure features such as state behaviour
and the creation of gargantuan concepts like the national interest, but
have also led to the construction of a new normative order in which
national interests serve as legitimators of hyper-securitisation at home and
egoistic actions abroad.
Geohistory, the main approach used in the book, is not a magic solu-
tion to solve the complexities of world politics, but offers a fresh look
at how to apprehend these complexities. No doubt history is a powerful
analytical tool that could and should be used, if not to draw direct parallels
with the past and learn from previous mistakes, but rather to gain a sense
of how our understanding of norms and principles constituting the frame-
work of international relations changes and adapts (or has been adapted)
to certain political moments. Guicciardini saw history as a guidebook that
could be read in different ways, but he never offered linear explanations.
Professor Mallinson reintroduces the spirit of Guicciardini’s thought
to show that raison d’être and realistic interests are not enough to predict
state actions which are inevitably driven by human behaviour. History, if
analysed correctly and not blurred by ideology, has the ability to explain
the way humans, groups and states build the present. Mainstream inter-
national relations theories are once again stuck in their paradigms, unable
to ascertain why the whole system of world politics moves in a direction
 FOREWORD vii

that nobody could predict even a decade ago. This book is a long-needed
critique and thoughtful provocation for further and deeper discussion.

Pavel Kanevskiy
Professor of Political Science, Associate Dean
Faculty of Sociology, Lomonosov Moscow State University,
Moscow, Russia

Acknowledgements I thank Francesco Guicciardini for his circumspection and

wisdom, and Zoran Ristic for his encouragement, comments and advice on my
text.

‘Peace and Conflict’, by the artist David Mallinson

 Contents

1 Explanation 1
Introduction 2
Misinterpreting Machiavelli et al. 3
Conceptual Frameworks 6
Conclusions 9
Bibliography 12
2 Who Is Guicciardini? 15
Introduction 15
Human Characteristics and Behaviour 17
Guicciardini’s History 20
Fortune 24
Conclusions 25
Bibliography 28
3 The War of the Theories 31
Introduction 32
Realists and Behaviouralists 32
Mental Mess 35
Attempt to Clarify 38
Conclusions 38
Bibliography 42
4 Geopolitics and the Politicisation of Geography 43
Introduction 43

ix
x CONTENTS

Defining Geopolitics 44
Politicisation of Geography 46
Supremacy 48
Surfeit of Logic 49
Haushofer 50
The Return of Geopolitics 51
The World Island Hits Back 53
Critique 54
Now Is then 55
Bibliography 65
5 Casualties of Geopolitics 67
Introduction 67
Cyprus as a Strategic Cat’s Paw 68
Iraq and Oil 74
Strategy, Greed and Oil 77
Conclusions 79
Bibliography 82
6 Geohistory 85
Introduction 85
Only History Exists 86
The Human Connexion 87
Appearances 91
Connecting 92
Conclusions 94
Bibliography 97
7 The Effects of Globalisation 99
Introduction 100
Information Explosion 100
The End of Meaning? 101
Technology, Speed and Greed 105
The Attack on Diplomacy 110
Conclusions 115
Bibliography 117
8 The Ricordi and Memory 119
Introduction 119
History and Memory 121
Documents 123
 CONTENTS xi

Atavism and Nostalgia 127

Identity 129
Nationalism 131
National or State Interests? 132
Foreign Policy, Diplomacy and Secrecy 134
Conclusions 136
Bibliography 140

Bibliography 141
Index 147
 List of Figures

Fig. 3.1 Confusion illustration by the artist David Mallinson 33

Fig. 3.2 The scramble for IR, by the artist David Mallinson 40
Fig. 5.1 Dependence, illustration by the artist David Mallinson 69
Fig. 8.1 Guicciardini through the Ages, by the artist-illustrator
Alice Mallinson 137

xiii
 CHAPTER 1

Explanation

Abstract This chapter provides the reader with a foretaste of what is to

come. It introduces the reader to Guicciardini and his Ricordi, juxta-
posing him with Machiavelli, and explaining how the former will be
the main vehicle to help to understand relations between states. It will
suggest that geopolitics is inadequate in gaining a deep understanding of
inter-state relations. The chapter introduces the term ‘geohistory’, with
its emphasis on the immutability of human nature and characteristics,
and advocates the importance of detaching oneself from ideology and
‘conceptual frameworks’, and of scrutinising documents.

Keywords Guicciardini · Machiavelli · Geohistory · Geopolitics ·

Inter-state relations

The simple way of considering matters, which is so much the example of

a noble nature, was seen as an absurd characteristic, and soon died.1
Thucydides

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature 1

Switzerland AG 2021
W. Mallinson, Guicciardini, Geopolitics and Geohistory,
Palgrave Studies in International Relations,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-76537-8_1
2 W. MALLINSON

Introduction
This book aims to demonstrate that geohistory, as opposed to geopoli-
tics, is a more effective concept in understanding relations between states,
at a time of considerable confusion in world affairs, and that Francesco
Guicciardini’s thoughts are an efficient medium to demonstrate not only
the inadequacies of geopolitics, but that a geohistorical approach can
be a more responsible way of understanding international affairs. Most
important, the book introduces a fresh approach and concept, namely
geohistory, an approach which I posit is based on the individual, on which
corporate characteristics and behaviour depend, often in the shape of state
interests. Geohistory diverges strongly from the hackneyed and simplistic
assumption that relations between states are based exclusively on balance
of power and state interests, neither being easy to define with precision,
being too broad brush, with the wood ignoring the trees, branches, twigs,
buds and flowers.
The book is intended for those wishing to better understand the reality
of relations between countries and sets out to escape from conformist,
conventional (and even allegedly unconventional) theories of interna-
tional relations, theories that, for all their usefulness as thought-provokers,
appear increasingly to have exacerbated the confusion of the state of the
world in recent times. The book will therefore aim to inject common
sense into the complicated equation, and negotiate a coherent theory-
, model-and ideology-free path towards understanding relations between
states: a path consisting of the hard study of history, mainly through docu-
ments, in tandem with a recognition that human characteristics and the
behaviour resulting from those characteristics, both individual and corpo-
rate, provide the most reliable starting point and answer to aiding this
understanding, unlike over-reliance on ideology, which can be a way of
hiding one’s weaknesses, even from oneself, through substitute thinking.
Fixation with theories, as well as with a particular ideology, can sublim-
inally imprison the mind in expedient ‘conceptual frameworks’, thereby
detracting from truly free and detached understanding. And those who
claim to think ‘outside the box’ may in fact depend upon that very box,
in order to think outside it. This book has no truck with a box. Its mental
underpinning is Francesco Guicciardini’s Ricordi (Counsels and Reflec-
tions ).2 A precise and more apt translation of ‘ricordi’ actually gives us
‘memories’ and therefore the link to geohistory,3 on which we shall elab-
orate in a separate chapter. Our guide will be history pur et simple, in
other words the past, which begins now. What we call ‘the present’ is our
awareness of the past, of history in its purest and most basic meaning. In
 1 EXPLANATION 3

this sense, only history, the past, exists. The present is simply our aware-
ness of history, and the future becomes history as it occurs. When and if
you reach the end of this book, my hope is that you will then read Guic-
ciardini’s Ricordi, bring his thought back to life, and even bring him the
credit that he deserves.

Misinterpreting Machiavelli et al.

Guicciardini is not exactly a household name today, in the same way as
his contemporary compatriot Niccolò Machiavelli’s name is. One reason
for this could be that Machiavelli’s The Prince was published only five
years after his death, while Guicciardini’s Ricordi was published over three
hundred years later. Another reason could be that The Prince’s exposure
of the reality and dark side of human behaviour, and thus its notoriety,
has attracted international relations pundits, especially those trying to
justify power politics/political realism4 and geopolitics (a primitive form
of International Relations theory).5 They cherry-pick from Machiavel-
li’s The Prince, as they often do from Thomas Hobbes’ Leviathan. Leo
Strauss, for example, writes that Machiavelli ‘ostensibly seeks to bring
about the rebirth of the ancient Roman Republic’.6 A detached thinker
might consider this to be sophistic chicanery, since Machiavelli’s dream
was to unite Italy and Italians, not to reconquer the Hellenic world,
Gaul et al. As for Hobbes, another key figure for political realists, he was
concerned with the internal power structures of England and with justi-
fying his view of absolutism, rather than with conquering foreign lands.
Even the historian Thucydides does not escape the attention of supporters
of political realism: one book7 tries to transmogrify him into an interna-
tional relations theorist on strategy, thereby diverting attention from the
fact that he was simply a general who wrote a history of some wars, whose
aim, in his own words, was to help ‘those who want to understand clearly
the events which happened in the past and which (human nature being
what it is) will, at some time or other and in much the same ways, be
repeated in the future’.8 As we shall see, this is very much in line with
Guicciardini’s thinking. The latter is not even mentioned in any of Henry
Kissinger’s9 rather verbose books, whereas Machiavelli is, since Kissinger
appears to think that The Prince is directly relevant to today’s world, and
that it fits in with his ‘geo-thinking’.10 He would probably also agree
with the Athenian delegate at Sparta, recorded by Thucydides as saying
that it had always been a rule that the weak should be subject to the
4 W. MALLINSON

strong.11 But we need to make the point here that Thucydides himself
was probably no lover of the use of force per se by the strong against
the weak. Rather, his own view was that what made war inevitable was
the growth of Athenian power and the fear which this caused in Sparta.12
Indeed, he bewailed war. Seeking any justification by Thucydides’ for the
strong attacking the weak, especially unilaterally, is therefore clutching at
straws. Rather, his comments on the reasons for war are based on the
human aspect, rather than on promoting the idea of the strong attacking
the weak. We can see this clearly when he wrote, for example that love
of power, operating through greed and through personal ambition, was
the cause of all these evils’13 and that had it ‘not been for the pernicious
power of envy, men would not so have exalted vengeance above inno-
cence and profit above justice’.14 As we shall see, Guicciardini’s thinking
is also more in line with an understanding of human nature, and there-
fore explaining war, than in justifying it. Let us expand a little more on
the similarities and differences between Guicciardini and Machiavelli.
Discussing fortune, they clearly have a different approach. Machiavelli
wrote: ‘[…] it is better to be impetuous than cautious, because fortune is
a woman, and it is necessary, in order to keep her down, to beat her and
to struggle with her. And it is seen that she more often allows herself to
be taken over by men who are impetuous than by those who make cold
advances; […]’.15 In contrast, Guicciardini writes: ‘Whoso well considers
it will scarce deny that in human affairs Fortune rules supreme. For every
hour we find the most momentous results springing from such fortuitous
causes as it was not within the power of man either to foresee or to escape.
And although discernment and vigilance may temper many things, they
cannot do so unhelped, but stand always in need of favourable Fortune’.16
On a ruler’s image, we see similarities. According to Machiavelli, ‘[…]
A prince […] should appear […] to be all mercy, all faithfulness, all
integrity, all kindness, all religion. […] Everyone sees what you seem to
be, few touch upon what you are […]’. In a similar vein, Guicciardini
writes; ‘Let him who is employed in important affairs and looks to make
his way in the world, conceal mishaps and magnify successes’.17 We see
here that both men, who were known to be virtuous in their private lives,
see state matters as a different kettle altogether, in that deception can be
a necessary tool in maintaining a good reputation.18
Machiavelli comes across as more ambitious, and even emotional, in
his hopes than Guicciardini, who modestly writes that before he dies,
he would willingly see a well-ordered republic established in Florence
 1 EXPLANATION 5

and an Italy freed from all her barbarian invaders.19 But Machiavelli calls
for the liberation of all Italy, also writing: ‘For everyone, this barbarian
domination stinks!’.20
A comment on fear gives us some further insight into the two Floren-
tines. Machiavelli writes that it is much safer to be feared than loved,
continuing: ‘A prince must nevertheless make himself feared in such a
manner that he will avoid hatred, even if he does not acquire love; since
to be feared and not to be hated can very well be combined; and this will
always be so when he keeps his hands off the property and the women
of his citizens and his subjects’.21 Guicciardini writes: ‘It is no marvel
that a governor who frequently resorts to cruelty and harshness should
make himself feared. For his subjects are likely enough to fear one who
has it in his power to use violence against them, or to ruin them, and
whom is not slow to smite. Those governors I commend who, while
they inflict few severities or punishments, yet know how to acquire and
preserve a name for strictness’.22 What comes across is that while both
men acknowledge fear and punishment as an inevitable part of ruling,
Guicciardini would prefer a ruler to be respected for being strict, rather
than feared for violence.
We can also identify a difference in approach between the two men to
sincerity and lying. Machiavelli justifies lying and breaking promises thus:
‘A prince never lacks legitimate reasons to break his promise […] but it
is necessary to know how to disguise this nature well and to be a great
hypocrite and a liar: and men are so simple-minded and so controlled by
their present needs that one who deceives will always find another who
will allow himself to be deceived’.23 Guicciardini is more circumspect:
‘Frank sincerity is a quality much extolled among men and pleasing to
everyone, while simulation, on the contrary, is detested and condemned.
Yet for a man’s self, simulation is of the two by far the more useful;
sincerity tending rather to the interest of others. But since it cannot be
denied that it is not a fine thing to be deceived, I would commend him
whose conduct is as a rule open and straightforward, and who used simu-
lation only in matters of the gravest importance and such as very seldom
occur; for in this way he will gain a name for honesty and sincerity, and
with it the advantages attaching to these qualities. At the same time,
when, in any extreme emergency, he resorts to simulation, he will draw
all the greater advantage from it, because from his reputation for plain
dealing his artifice will blind men more’.24 This connects well to raison
d’état .
6 W. MALLINSON

A last word, on raison d’état : both Florentines can be considered

to have been pioneers of the concept that state interests transcended
morality.25 They differed in how the state should preserve itself, however,
in that Guicciardini was more interested in balancing the external forces,
while his homologue put more emphasis on Italy needing a dictator to
rally the forces against invaders.26 We now turn to the prickly question of
‘conceptual frameworks’.

Conceptual Frameworks
It is a common temptation of some international relations analysts
to encase themselves in a ‘conceptual framework’, in the belief that
they can then express what they want relevantly. They therefore enjoy
model-building, cherry picking among the history books to prove their
hypotheses, while the historian does not have to prove his relevance, given
that all centuries are, in Ranke’s words, ‘equal in the eyes of God’. Just as
some public relations pundits, in their quest for academic respectability,
claim that the Bible, particularly the story of Peter and Paul, is an example
of early public relations,27 so some international relations realists latch
onto, and re-interpret, Machiavelli, Hobbes and Thucydides, in order
to promote their theories of power politics, which more often than not
involve promoting unilateral war, on the primitive ‘might is right princi-
ple’. They often make the error of interpreting past accounts according
to their own agenda, rather than understanding the habits, customs
and traditions of past eras. One recent example is that of British Prime
Minister Boris Johnson’s being portrayed as a Churchillian figure in his
Brexit battle with Brussels. This is simply abusing and twisting history, as
if the last world war and Brexit are similar events. It can reflect crooked
thinking, just as some theoreticians exploit Marx to explain particular
courses of action, forgetting however that Marx himself did not foresee
the clash between Bolsheviks and Mensheviks, and between Trotskyists
and Stalinists, all of whom were influenced by his writings. Another
example of the abuse of history is that of a US government adviser
writing: ‘the Continental powers waited until Hitler invaded Poland in
193928 and America waited until after September 11 to go after Osama
bin Laden […] what risks do we run if Saddam is left in power and
continues to build his arsenal.?’ To compare the invasion of Poland with
9/11 betrays crooked thinking and shows how the abuse of history is a
propaganda tool.
 1 EXPLANATION 7

Paradoxically, many theorists, in the name of free thinking, actually

demonstrate, albeit unknowingly, the antithesis of free thinking. For
example, Samuel Huntingdon,29 through his simplistic ‘clash of civil-
isations’—knowingly or otherwise—drove herds of naïve students and
politicians into a state of wishful thinking, where they expected, and there-
fore planned for, war. Similarly, Fukuyama, realising later the weakness
of his ‘end of history’ theory, then decided that the answer to under-
standing the world’s problems lay in ‘masculine values and biology’,
writing that ‘female chimps have relationships, while male chimps practise
Realpolitik’.30 This is simplistic and one cannot imagine the likes of Guic-
ciardini being so dilettante. An excess of theory can addle the brain and
therefore undermine the clarity and simplicity so necessary to detached
understanding.31 According to one expert, international relations theory
unhelpfully reduces complex realities to monocausal explanations.32 Many
theories, often clashing with each other, are based on the particular
ideology of their inventors and promoters and, when interpreted literally,
and then applied willy-nilly as ‘ideal models’, clash with human reality,
causing strife. As we shall see below, Guicciardini understood the gap
between theory and practice.33 Many theories are Procrustean, in the
sense that their inventors either stretch or cut off the extremities, so that
their data fit the model. Some theorists and their political servants believe
that their ideal can be imposed on humanity, oblivious to the fact that
perfection cannot be achieved in our world, as Guicciardini well knew.
Herewith one of his most pertinent comments: ‘To pronounce absolutely,
categorically, and, as it were, by the card, concerning the things of this
world, were a great mistake; for nearly all of them are marked by some
singularity or exceptional quality due to difference in their circumstances,
making it impossible to refer them all to the same standard. These differ-
ences and distinctions will not be found set forth in books, but must be
taught by discretion’.34 He elaborates yet more pertinently later: ‘If it
were to be wished that we could do things, or cause them to be done,
exactly to our minds, and so that they should be free from the least flaw
or defect. But since this were hard of accomplishment, it is a mistake to
spend much time in over-refining; for opportunities will often escape you
while you labour to attain perfection. And even when you think you have
succeeded in your efforts, you see afterwards that you have been deceived;
for such is the nature of the things of this world, that it is scarce possible
to find anything which has not somewhere imperfection or blemish. We
8 W. MALLINSON

must therefore be content to take things as they are, and to reckon the
least evil as a good’.35
A theory can however be useful as a thought-provoker. A political
ideology, on the other hand, can limit detached analysis. Some years ago,
a heavyweight academic seminar entitled ‘Are Dialogue and Synthesis
Possible in International Relations?’, was unable to come to a simple
answer; part of its conclusions read: ‘Historically, international relations
as a discipline has come to view dialogue and synthesis as incompatible
objectives. […] As a community of scholars, however, we are equally
compelled to compete, - an important reason why we prefer debate
over dialogue and pluralism over synthesis’. Why dialogue and synthesis
should even be labelled ‘objectives’ strikes me as jejune, just as ‘prefer-
ring debate over dialogue’ lacks clear meaning, particularly since the two,
not entirely easy to describe, are in any case inextricably interlinked.36
At any event, apart from the marked difference in approach between
behaviouralists and realists, the subject of international relations has been
enriched—but also confused—by modernisation theory, structuralism,
dependency theory, world systems analysis, positivism, constructivism,
normative theory, pluralism, functionalism, game theory and various sub-
divisions of all these, most of which detract from each other, as well as
connect in various instances. Think of a maelstrom of Venn diagrams,
overlapping and clashing, with no clarity. Behind this plethora of cate-
gories lies ideology, often Marxist, with its various ‘schools’ (Frankfurt
et al.), or ‘liberal’ (Chicago/neo-con et al.), these latter two laden with
various internal contradictions. Hence the need for simplicity, through
hard study of documents, without the seductive but mentally weakening
cocktail of ideologies and models to help alleged experts hide in grand-
sounding but often otiose categorisations and bromides. Guicciardini
helps.
All that being said, some theories can be useful as a starting point in
grasping the complexities of relations between states. Functionalism, for
example, emphasises the importance of international co-operation, some-
thing that tends to be played down by extreme realists. If everybody
pursued functionalism, then the world would be a peaceful place; but
people are not like that. Like some other theories, it can tend towards
idealism. We shall look at some theories a little more closely in Chapter
Three. The aim is not to attack various theories, but rather to show
that they are insufficient in coming to a clear understanding of relations
between states.
Another random document with
no related content on Scribd:
Stuhmsdorffissa, jossa Ruotsi antoi Preussiassa valloitetut maat
takasin Puolalle. Myös oli sota Danskan kanssa taas ollut
käytävissä, joka oli v. 1645 päätynyt Brömsebruon rauhan kautta, ja
siinä oli Ruotsi tullut muutamia maanpaikkoja ja etuja saaman.
Samana vuotena oli Kristiina Drotninkikin jo ottanut itse hallituksen
vastaan. Hänen nuoruudessa riikistä huolta pitäväin Herrain hallitus
oli siis loppunut, ja ehkä sillä ajalla kunniata oli Ruotsille runsaasti
karttunut ja monta hyvää laitostaki saanut aikaan, niin olivat, toiselta
puolen katsoin, tavarat ja voimat maasta kadonneet ynnä
Vapasukuisten sääty itsellensä liikanaisia oikeuksia vallannut, josta
epätytyväisyys oli kansaan tullut.

Mutta nyt lähdemmä Suomen Kirkon ja kansallisen hallituksen

kohtaa Drotninki Kristiinan alaikäisyyden kun itsehallituksenki aikana
katselemaan. Me tapaamma kaksi erinomaista miestä, jotka yhessä
ja kumpiki puoleltansa tällä ajalla kokevat Suomen tilaa parantaa
ynnä pimeyden ja epäuskon valtaa hävittää. Ne ovat pispa
Rothovius ja Greivi Pietari Braahe. Miten paljo heillä oli parantamista
ja minkälainen pimeys voitettavana, näyttäköön seuraava lyhykäinen
maamme senaikuisen tilan osotus. Tavat olivat varsin turmeltuneet
niin rahvaassa kun rahvaan vartioissa ja paimenissa. Juopumus,
huoruus, vääryys ja muut sitä laatua, olivat jokapäiväisenä
harjoituksena. Turhat, epäuskolliset luulot sokasivat mielen maan
oppineimmiltaki miehiltä, saati sittä muilta. Niinpä luetaan tämän ajan
tiedoissa keräjöimisistä noitia vastaan ynnä semmoisiaki, jotka
varsinaisesti olivat lupautuneet Perkeleelle ja hänen kanssa liittoon
antauneet. Niin oli myös tähtiennustelman (astrologia) epäuskollinen
taito harjoitettuna maan korkeimman opetuspaikan opettajilta ja
muiltaki oppineilta miehiltä. Raamatun suomentaja Martiinus Stodius,
tuli Konsistoriumin edessä syytetyksi taioista, joilla hän muka olisi
muita pilannut ja viekotellut; vaan lopulla nähtiin, että nämät
syyttämiset olivat siitä saaneet perustuksensa, että hän tarkemmin
kun muut senaikuiset tunsi luonnon vaikutukset, e.m. oli kupevalla
lasilla tulta ottanut taivaasta, jota konstia pidettiin Perkeleen taikana
(Yksin pispa Rothoviuski, joka ei ollut kaikissa irti aikansa
epäluuloista. Braahe näki näissa asioissa selvemmästi.) Näin muitaki
syyttömiä taikauksesta paituutettiin keräjihin. Virkamiesten käytös oli
sangen epärehellinen, sillä pitkällisten sotain vuoksi ei ollut
valtakunnan Hallitus saanut tilaa heitä tarkasti silmällä pitää, eikä
joka aika kovaan tilintekoon vaatia. Pienimmästä niin korkeimpaan
tekivät virkamiehet vääryyttä: tuomioistuimen edessä ei saanut
rahvas oikeutta, varsinki maan ylimyksiä vasten, jotka tekivät mitä
tahtoivat, ottivat lahjoja, ryöstivät rahvasta laittomilla päällenpanoilla,
asettivat tuomareiksi kenen halusivat käskyläisistänsä j.n.e. Braahe
tuli Marraskuussa v. 1637 Suomeen, sitä maata Guvernöörin
asemesta hallitsemaan. Ahvenanmaa ja Venäjän Karjala kuuluivat
myöskin hänen alle. Samana talvena matkasi hän vielä frouanensa
maan läpi aina Viipuriin, Käkisalmeen ja Savonlinnaan, sotaväkeä
myönstäröien ja kaikkinaista järjettömyyttä parannellen. Kesällä
samana vuonna kävi hän Turun ja Porin puolessa hallituskuntaansa
tuntemaan oppimassa. Tämän matkan päätettyä lähetti hän Ruotsiin
Hallitukselle kirjallisen kertoman Suomen peräti kurjasta tilasta,
parannuksia edespannen. Hallitus vastasi niitten olevan tehtävänä,
mutta ennen kaikkia olevan tarpeellisen koululaitosten kautta
kelvollisempia opettajia sekä virkamiehiä kansalle varustaa, sillä
kaikki viimmen paranevan. Pispa Rothovius oli puoleltansa kaikista
voimistaan kokenut tätä samaa kaunista tarkoitusta edesauttaa,
sekä kirjoitusten ja alinomaisten maanitusten kautta papeille, kun
myös kiivasten saarnainsa kautta Turussa. Seurakuntia jaettiin
pienemmiksi, uusia kirkkoja rakennettiin, ja Suomen Lappalaiset
saivat omituisia pappeja. Kiivautensa ja intonsa vuoksi sai
Rothovius, niinkuin on maailman tavallinen meno, vihollisia. Hänen
kanssa yhdessä tuumin taisi Greivi Braahe vaikuttaa, että Hallitus
päätti laittaa triviali-kouluja useimmissa Suomen kaupungeissa, ja
varsinki, että se laitos sai aikaan, josta valistuksen ilahuttavat säteet
pitivät levetä ympäri Suomea. Tämä oli Turun Akademia, joka vähää
ennen perustetun Gymnasiumin siaan v. 1640 laitettiin, ja jonka
Kansleriksi Braahe itse tuli pannuksi. Asetukset olivat sillä
samanlaiset, kun Upsalanki Akademialla olivat. Rothovius oli
Siakanslerina. Tähän asetettiin kymmenen Professoria, ja koko laitos
jaettiin neljään Taitoluokkaan eli Fakulteetiin, nimittäin Jumaluusopin,
Lainopin, Tiedotsemaopin ja Lääkkiopin. Viimmeiseksi mainittuun
asetettiin seuraavana vuotena uusi, yhdestoista Professori, ja vasta
pantiin kahdestoistaki Tiedotsemaopin luokkaan. Ensimmäisenä
Akademian vuotena ei ollut kun 44 oppivaista Turussa, joista
ainoastaan kahdeksan olivat Suomalaisia. Muut kaikki olivat
Ruotsista, josta maasta vastaki kävi paljo nuorukaisia meidän
Akademiassa. Seuraavana vuonna nousivat oppivaiset jo kolmeen
sataanki. Vuonna 1642 sai Akademia Kirjanpränttääjän Turkuun,
joka oli ensimmäinen meidän maassa. Seuraavana vuonna aukeni
iso aarret Suomen kansalle. Se oli Koko Pyhä Raamattu, Vanha ja
Uusi Testamentti, joka nyt ensikerran täysinäisenä kävi suomeksi
valkeuteen, präntätty Tukhulmissa. Mitä Agrikola oli aikanansa
Raamatusta suomentanut, se oli jo sotain ja muitten hätäpäiväin
kautta tullut kateeseen, elikkä olivat hänen käännökset enää hyvin
harvassa tavattavat. Pispa Rothovius ja Suomen papisto olivat
sentähden siitä suuresta puutteesta usein muistuttaneet valtakunnan
Hallitsijoita, anoin että se tulisi kruunun kostannuksella autetuksi.
Hallitus otti tämän viimmen korviinsa. Neljä miestä valittiin käännöstä
valmistamaan, nimittäin Gymnasiumin Lektorit, sittä Professorit
Akademiassa, Eskhillus Peträäus ja Martiinus Stodius, ynnä lähellä
Turkua olevat pastorit Henrikki Hoffmanni ja Gregori Matinpoika
Favoriinus, jotka olivat niin Raamatun alkukielissä kun myöski
Suomen puheessa oppineita miehiä. Valtakunnan Hallitsijain tahto,
kirjoituksessansa Rothoviukselle, oli, että näitten miesten piti
"läpikatsoa, mitä muilta erittäin saattoi olla jo kirjoitettu ja käätty, sekä
parannella siinä vikoja; mutta mik'ei ollut ennen käännetty, sitä
uskollisesti suomentaa, kaikissa seuraten Lutheruksen viimmeistä
käännöstä ja muutenki itse alkukieliä, sitä tarkoittain, että Suomen
kieli tulisi selvää ja hyvää, jota kaikissa Suomen maanpaikoissa
voitaisiin ymmärtää, ja että kirjotuslaatu olisi yleensä yhdenkaltaista."
Nimitetyt miehet parantivat siis elikkä kääntivät uudellensa Agrikolan
(ja mahdollisesti muittenki) ennen tehtyjä käännöksiä ynnä
suomentivat ennen vielä suomentamattomat Raamatun kirjat, ja he
tekivät sitä työtänsä niin kiivaasti, että Raamattu Lutheruksen
esipuheitten sekä muitten vieläki suomalaisissa Täysibiblioissa
tavattavain apukirjoitusten kanssa tuli muutamain vuotten kuluttua,
elikkä v. 1642, kansan käsiin. Tästä kalliista tavarasta piti jokaisen
kirkon ottaman yhden kappaleen tarpeeksensa. Näillä laitoksilla ja
toimilla oli siis kansan valistumista erinomaisesti vaikutettu. — Greivi
Braahe oli v. 1640 tullut kutsutuksi muihin virkoihin Ruotsiin, jonka
tähden hän tällä kerralla jätti Suomen, mutta tuli v. 1648 jällensä
Guvernööriksi meidän maahan ja edesseisoi sitä virkaansa vuoteen
1654 asti. Vuonna 1650 oli hän Tornion kautta matkannut Drotningin
kruunaamisen juhlalle Ruotsiin. Kansallisessa päällenkatsannossa
hänen kautta tehdyistä muutoksista ja parannuksista ovat seraavat
muisteltavat. Viipuriin ja Hämeenlinnaan pantiin erityiset Maanherrat,
saadaksensa sillä tavalla niin virkamiehet kun rahvaanki paremmin
kurissa pysymään; sillä itäpuolella maata oli elämä varsinki raaka ja
vallatoin ynnä parannukset enimmän tarpeeseen. Maksettavat
kruunulle laitettiin selvemmälle jälelle. Tuumassa oli yhdistää
Päiäneen järven muitten suurten järvein ja merenki kanssa, jota
työtä Braahen piti teettää ja josta sisämäiselle kaupankäynnille
toivottiin verrattomia etuja; mutta ei tullut siitä valmista. Uusia
kaupunkeja rakannettiin, ja vanhemmat saivat lisätyitä oikeuksia.
Vuonna 1649 perustettiin Braahen eli Salosten kaupunki, jolle
perustaja antoi sukunsa nimen, ja Kristiinan kaupunki, jonka Braahe
nimitti vaimonsa Kristiina Katariina Steenbokin muistoksi. Vanhan
Helsingin kaupungin aikoi hän muuttaa sen kaupungin ja Porvon
välillä olevalle Santasaarelle (Sandö), ynnä Kuopiossaki laitattaa
kaupungin; vaan eivät nämät tuumat tulleet täytteeseen. Muuten tuli
Sortavalan (v. 1640) ja Kajaananki kaupunki (v. 1650) tällä ajalla
perustetuksi; niinkuin myös Brahelinnan jäännökset, Kristiinan
pitäjässä, vielä muistuttavat tästä suuresta miehestä. Sotamiesten
kohta tuli Braahen kautta parempaan asuun, ja hän oli ensimmäinen,
kun sai ne vastahakoiset Savolaiset sotamiehiä oikein antamaan.
Virkamiesten vallattomuuksia oli tämäki kokenut estää, ehk'ei hän
saanut sitä pahaa sikseen paranemaan. Hän kuoli vanhana
Ruotsissa v. 1680.

Rothovius vaipui v. 1652 kuoleman uneen, oltuansa 25 vuotta

pispana. Häntä seurasi pispanvirassa Eskhillus Peträäus, syntynyt
Ruotsissa, jossa oliki ensimmäisen oppinsa käsittänyt, mutta sittä
useimmiten Kuninkaallisten kostannuksella käynyt ulkomaalla tietoja
saamassa.[12] Hän asetettiin ensistä Lektoriksi Turun kouluun, sittä
Gymnasiumiin, ynnä Tuomioprovastiksi mainitussa kaupungissa. Jo
olemme maininneet hänestä Raamatun suomentajitten seassa. Ehkä
Ruotsalainen, oli hän kuitenki lukemalla niin oppinut isänmaamme
kieltä, että hän kykeni Raamattua suomentamaan ja vieläpä
kirjoittamaanki ensimmäisen opetuskirjan Suomen kielen luonnosta.
[13] Akademian laitettua tuli hän Jumaluusopin Professoriksi ja
ensimmäiseksi Rektoriksi. Sittä valittiin hän Turkuun kokoutuneilta
papeilta sen hiippakunnan pääksi. Vaikka tämä mies ei näytä olleen
niin nerokasta ja asiaan ryhtyvätä luonnetta, kun moni hänen
edelläkävijöistä ja jälkeenseuraajista, niin koki hän ainaki
kohdaltansa parantaa kansan tapoja sekä vastustella epäuskollisia
luuloja. Vaan ei ole paljo hänen töistä tietoja.

Drotninki Kristiinan aikana perustettiin v. 1653 Pietarsaaren

kaupunki (ruotsiksi: Jakobstad). Mainittu Drotninki oli hallitessansa
tuhlannut sen pitkällisten sotain kautta muutenki köyhtyneen Ruotsin
valtakunnan tavaroita. Viimmein päätti hän jättää koko kruununsa ja
muuttiki pois maastansa v. 1554, vaikka sitä tuumaa koettiin
Ruotsissa kaikella tavalla estää. Vapasukuisten ja vapaattomain
säätyjen välillä oli tällä ajalla ollut suuri eripuraisuus. Kristiina oli
erinomaisesti oppinut ihminen, josta kuitenkaan, hänen suuren
kevytmielisyytensä tähden, ei tullut alamaisille hyötyä. Hän eli sittä
enimmiten Italiassa, jossa kuoliki v. 1689. Tämän kanssa sammuu
Vaasen sukukunta Ruotsin hallitusistuimella. Nyt tuli Gustavi
Adolphin sisaren poika Kaarle X:nes Gustavi, Pfaltsi-Greivi
Tsveibrykkenistä, Kuningasistuimelle nostetuksi. Hänen
hallitusaikana oli alituisia sotia. Puola ei tahtonut häntä Kuninkaaksi
tunnustaa, josta tuli heti vihollisuus. Kaarle purjehti meren yli Puolaa
vasten, joka tähän aikaan oli monelta haaralta ahdistettu, ett'ei ollut
hänessä varsinaista vastustajata. Kaarlen asiat menestyivät niin
hyvästi, että hän muutamain kuukautten sisällä oli voittanut uuden
riikin itsellensä Puolassa. Mutta ei ollut se voittomaa pysyväinen.
Puolalaiset nostivat kapinan, ja ehkä Kaarle soti urhoollisesti heitä
vasten, voittain heitä useimmassa tappelussa, niin täytyi hänen
ainaki jättää kaikki siltään, kun Danskalainen nosti sodan Ruotsin
varalle ja Österriikin Haltija antoi apua Puolalle. Kaarle lähti nyt (v.
1557) sotalaumanensa Danmarkkia vasten, voitti Danskan armeian,
otti vähässä ajassa Juutlannin allensa, marssi sittä talvipakkasella
sen muuten ei hevillä matkattavan Pienen ja Ison Bältin salmen yli ja
seisoi yhtäkkiä sotajoukollansa Kööpenhaminan porteilla. Tästä tuli
kiiret Danskalaisille, että he antausivat rauhaan Roskhildissä v.
1658, jossa Ruotsalaiset tulivat Skandinavian eteläisen puolen,
merta myöten, muutamia paikkoja Norjasta ja moniaita luotoja
haltuunsa saamaan. — Sillä aikaa oli Suomellaki taas rasituksensa.
Ne alituiset sodat ja miesotot tulivat sangen painavaksi meidän
köyhälle maalle. Ainaki kokivat niin vapasukuiset kun muutki
viimmeisiä voimiaan myöten Kuninkaan tahtoa täyttää ja
valtakunnan ahdistettua tilaa auttaa. Mutta Venäläisetki olivat taas
meidän maata vasten liikkeellä. Se rauhanen Tsaari Mikhaeli
Feodorovitsa oli kuollut v. 1645 ja hänen poika Aleksei Mikhaelovitsa
noussut hallitsemaan. Tämä tahtoi saada jällensä ne maat, kun
hänen isänsä oli Stolbovassa antanut Ruotsille, jonka tähden hän
teki toran sitä monelta haaralta ahdistettua Ruotsia vasten.
Venäläiset hyökkäsivät ensistä Karjalaan v. 1656, jonka ilman
vastuksetta saivat hävittää. Silloin yhdistyivät ne Ruotsin alle
kuuluvat greekanuskoiset Karjalaisetki Venäläisten kanssa ja
tappoivat sekä tuhoivat kansalaisiansa vielä pahemmin kun
vihollinen, joka oli myös päättänyt tappaa kaikki maan asukkaat,
kutk'eivät tahtoneet Greekan uskoa ja Tsaarin ylivaltaa tunnustaa.
Se Nevajoella rakennettu Nyyenskantsin linna poltettiin, ja enempi
kun 70,000 tynnyriä jyviä ynnä suuri määrä suoloja tuli siinä
hävenemään. Pohjanmaallaki kävivät Venäläiset Kajaanaa myöten
polttamassa ja tappamassa. Mutta Gustavi Leevenhaupti oli saanut
esimiehyyden Suomessa, ja hän pidätti viisaudellansa vihollista
etemmäs pääsemästä. Viimmemainitun vuoden lopulla pakoitti hän
sen vetäymään oman maansa rajain sisälle. Sen perästä kääntyivät
Venäläiset päävoimansa kanssa, jonka sanotaan nousseen
100,000:teen mieheen, Livon maahan. Siellä saivat käsiinsä
muutamia pienempiä linnoja, mutta Riigaa piirittäissä menettivät he
ison osan miehistöstänsä ja täytyivät siltään heittää sen kaupungin
sekä palata kotimaahansa. Sittä ei ollut muuta sotaa kun muutamia
rosvoretkiä, siksikun sotilakko Vallisaaressa, 20:tenä Marraskuuta v.
1658, Leevenhauptin kautta kolmeksi vuodeksi saatiin aikaan.

Niinkuin usein muutoinki, oli tällä aikaa rutto taas ollut liikkeellä
Suomessa, ja pispa Peträäus oli sitä pakoon muuttanut Turusta
maalle asumaan; mutta sielläki tapasi hänen mainittu surma,
syksyllä v. 1657. Seuraavana vuonna asetettiin Johannes
Terseerus[14] häntä pispanvirassa seuraamaan. Syntytyt
Daalareissa oli hän koulutaidot käsitettyänsä[15] ollut Ruotsissa
maapappina ja sittä Gymnasiumin Lektorina, sen perästä lähtenyt (v.
1633) Saksanmaalle syvempätä oppia saamaan ja siellä viipynyt
neljä vuotta, kuunnellen aikansa kelvollisimpia opettajia
Jumaluusopissa, joitten seassa oli se vapamielinen Kalikstus. Kun oli
sieltä kotiutunut, tuli hän muutaman ajan perästä Jumaluusopin
Professoriksi silloin perustetussa Turun Akademiassa. Seitsemän
vuotta oltuansa siinä virassa, muutettiin hän yhdenlaiseen ammattiin
Upsalassa. Täällä eli hän Drotninki Kristiinan erinomaisissa
armoissa; mutta joutui pappissäädyn ja Vapasukuisten vihoin, joitten
aikomisia hän oli vastustellut. Pispana Turkuun muutettuansa alkoi
hän niin itse, tapaansa myöten, kaikkinaista järjestystä noudattaa,
kun myöski muilta samaa vaatia. Ahneesti teki hän työtä ja talutti
viisaasti kaikki asiat. Visiteeringeillä, kehoituksilla ja kaikella tavalla
koki hän hiippakuntaansa parantaa ja saada opettajat kun muutki
pahoista tavoistansa luopumaan. Mihin määrään valistus rahvaassa
jo oli eestänyt, näyttävät Terseeruksen omat sanat, "että
Pohjanmaalla, varsinki sen pohjaispuolella, Ahvenanmaalla ja Turun
luodostossa on jo pappein ahkeruudella niin kauas päästy, että
kaikki 20:nen eli 30:nen vuoden alla olevat ihmiset taitavat hyvästi
lukea äidinkieltänsä." Sitä oli tähänasti pidetty mahdottomana
asiana, "ilman kouluun lähettämättä opettaa Suomalaisia lapsia
lukemaan;" mutta hän toivoo jo tapahtuneista esimerkeistä, että
kaikki pian saataisiin opastumaan. Muutoin olivat entiset epäluulot
vielä kansassa jälellä. Terseerus ei ollut itsekkään niistä vapaa, joka
näytäksen silloin, kun erästä Studenttia Konsistoriumissa syytettiin
liitosta Perkeleen kanssa. Tämän arveltiin siitä seuraavan, että
Studentti oli vähassä ajassa erinomaisesti kasvanut tiedoissa ja
vieläpä muitaki yhtä pian oppiin auttanut j.n.e. Miesparan olisi
vireytensä tähden täytynyt mennä kuolemaan, milt'ei Greivi Braahe,
joka vielä Ruotsiin muutettuansa pysyi Akademian Kanslerina, olisi
asian paremmin ymmärtänyt ja hänen pelastanut. Kuitenki oli
Terseerus paljon koroitettu sen epäuskon ja sirneyden yli, kun
paadutti hänen aikalaistensa sydämet, ja hän koki myös sitä pahaa
hävittää. Tämän vapaamman mielenlaatunsa tähden tuli hän,
vihamiesten väijymisistä, virkansaki menettämään. Syy saatiin
muutamasta Selityksestä Lutheruksen Kathekismuksen yli, jota hän
pappein hyväksi v. 1662 pränttäytti Ruotsin kielellä, sillä eivät kaikki
taitaneet latinata. Siinä hakivat hänen vihamiehet, varsinki
Jumaluusopin Professori Turussa Svenonius, kaikki paikat esiin,
joista vääntelemällä häntä vääräoppiseksi saattoivat syyttää.
Terseeruksen asiata tutkittiin Ruotsissa, jossa hänen kanssa niin
armottomasti meneteltiin, että tuli v. 1664 viraltansa pois lasketuksi.
Sen perästä eli hän muutaman ajan virkaheittona, mutta tuli sitte
saamaan Kirkkoherran tiloja Tukhulmissa ja lopulla pispanviran
Linkööpingissä, jossa hän oli 7 vuotta ja jossa hänen päivät v. 1678
päätyivät.

Kuningas Kaarle X:lle Gustaville oli Roskhildin rauhan perästä

vielä tullut sota Danskalaisen kanssa, joka ei ruvennut täyttämään
niitä ehtoja, kun oli luvannut. Tässä sodassa tappasi Kaarle
enimmiten, ja monta riikiä nousi Danskan puolesta Ruotsia vasten,
niin että tila tuli sangen peloittavaksi, siksikun Englanni ja Franska
joutui auttamaan. Mutta samassa kuoli Kuningaski v. 1660. Hän oli
ollut sodassa ja muutenki miehekseen kiitettävä, mutta alituiset
metelit estäneet häntä parannuksia valtakuntansa sisämäisissä
asioissa tekemästä. Nyt tahtoi Kristiina saada kruununsa rakasin,
vaan turhaan, sillä edesmenneen Kuninkaan poika Kaarle XI:ta
nostettiin isälliselle istuimelle. Koska hän vielä oli pieni lapsi, niin piti
hänen alaikäisyyden aikana viisi valtakunnan korkeinta Herraa,
Leski-Drotningin kanssa, hallituksesta huolta. Hallituksen
ensimmäinen toimi oli saada viholliset sovintoon. Puolan kanssa
lyötiin rauha Oliivassa (v. 1660), jossa se tuli saamaan kaikki
paikkakunnat niinkuin ennen sotaaki, mutta täytyi jättää aikomisensa
Ruotsin kruunuun ja Livon maahan. Danskan kanssa tehtiin rauha
Kööpenhaminassa, jossa Ruotsi tuli saamaan kaikki ne paikat kun
viimmerauhassaki, paitsi Trondhiemiä ja Bornholmaa. Vallisaaren
sotilakon perästä oli Venäjän kanssa rauhasta keskusteltu, ja se
saiki aikaan Kardiksessa v. 1661. Siinä laitettiin kaikki samalle jälelle,
kun oli Stolbovassa päätetty. Nyt oli Ruotsin valtakunnalla kaikilta
puolin lepo, mutta Hallitus oli niin kelvotoin, että antoi ulkomaalaisen
lahjoilla viekotella itsensä sekaumaan vieraisiin riitoihin ja sotiin,
joissa paljo valtakunnan varoja hupeni. Muuten hallitsivat he
enimmästään pahasti ja ainoasti omaksi hyväksensä. Mutta v. 1672
vastaanotti Kuningas itse hallituksen. Hänen alaikäisyydessä oli
Ruotsi tullut liittoumaan Franskan kanssa, joka nyt tuotti Kaarlelle
muutamain vuotten perästä ankaran sodan. Siinä lyötiin Ruotsalaiset
Brandenburin Kuuhri-Ruhtinaalta, ja vielä lisäksi nousivat Hollanni,
Hispania, Österriiki ja Danmarkki Ruotsia vasten, niin että
Ruotsalaiset ennen vuoden 1678 loppua olivat sikseen poisajetut
Saksanmaalta. Sillä aikaa oli Danskalainen v. 1676 karannut
Ruotsiin, ja vaikka ei ollut Kuninkaalla paljoksi väkeä viedä häntä
vasten, niin lisäsi hätä ainaki urhoollisuudessa sen, mikä
paljoudessa puuttui, ja hän voitti vähillä sotamiehillään vihollisen
suurimmat laumat. Merellä ei ollut samanlaista onnea, sillä Ruotsin
laivasto tuli pian sikseen tuhotuksi. Viimmen saatiin rauha matkaan
muittenki vihollisten kanssa, ja Danskan kanssa v. 1679 Lundissa,
jossa valloitetut paikkakunnat kummanki puolen annettiin takasin.
Tämän Ruotsille määrättömiä maksavan sodan perästä rupesi
Kaarle XI:ta Valtakuntansa sisämäistä tilaa kaikella huolella
parantamaan, jonka kautta hän on itsellensä ikuisen muistomerkin
perustanut. Saattaaksensa kenenkään estämättä tehdä parantavia
muutoksiaan, tahtoi hän alamaisiltansa täyttä itsevaltaa, joka 1680:n
vuoden kokouksessa hänelle myönnettiinki, ja se tuli seuraavissa
kokouksissa tarkemmin määrätyksi ja asetetuksi. Tällä mahdilla
varustettu, rupesi hän ylimyksille lahjoitettuin kruununomaisuutten
jällenottamista eli Reduktiuonia toimittamaan, samalla tavalla kun
Gustavi I:mäinen oli ottanut papistolta heidän määrättömät
omaisuutensa ja tavaransa. Sen kautta tuli Suomessaki
Braahesuvun, ja muittenki, suuret omaisuudet jällensä otetuksi
kruunulle, joka tämän kautta taas sai hyvään voimaan.
Alaikäisyydessä hallitsevien Herrain kanssa piti Kuningas kovaa
tilintekoa, ja heidän täytyi selvittää kruunulle ne kostannukset, kun se
oli heidän tähden tullut tekemään. Sotamiehet jaettiin maantiloilla
elämään, ja uusi laivasto rakennettiin valtakunnalle. Paljon tehtiin
huoneenhallituksen auttamiseksi, ehkä siinä joskus väärinki toimia
käytettiin, niinkuin kaupan asettamisessa. Tervankauppa annettiin
Suomessaki yksinäiselle seuralle käsiin, josta Pohjanmaalaiset ja
Viipuri kantoivat valituksia, kun sillä tulivat häviämään. Kumpaisetki
vasta rakennetut Braahen ja Pietarsaaren kaupungit estivät
vanhempain naapurikaupunkein nousemista, eikä yksikään näistä
päässyt rikastumaan. Sentähden käski Kaarle v. 1680 asukasten
nimitetyistä paikoista muuttaa Oulun, Kokkolan ja Joensuun
kaupunkeihin. Mutta ei tullut siitä muutosta estetten tähden mitään,
ja ne saivat olla alallansa. Kauppa oli kasvamassa. Ennen oli
tarvetkapineita enimmästi ostettu ulkomaalaisilta, yksin ne karkeat
hatutki, joita talonpoikaiset kantoivat; mutta nyt ruvettiin kaikkea
senlaista kotimaassa askaroimaan. Pohjanmaalla ja Viipurissaki
rakennettiin laivoja, ja ulkoa hankittiin taitavia tekomestareita
talonpoikia tämmöiseen työhön opettamaan. Muuten oli tämä aika
rikas lakein laatimisestaki. Meri-, Sota-, Hovi- ja Kirkkosäännöt,
niinkuin myöski Käytösorteleita virkamiehille, annettiin järjestyksen
edesauttamiseksi.

Joka Terseeruksen perästä Kuningas Kaarle XI:ta aikana Turun

hiippakuntaa hallitsi, oli Johani Getselius, lisänimellä Vanhempi
erotteeksi pojastansa.[16] Syntymäpaikkansa oli hänellä Ruotsissa,
Vestmanlannin maakunnassa ja Getsalan rusthollissa, jossa hänen
isänsä eli talonpoikana ja josta hän otti Getseliuksen nimensä.
Koulut käytyä tuli hän Upsalassa Studentiksi, josta lähti silloin
perustettuun Dorpatin Akademiaan.[17] Siellä tuli hän Professoriksi,
oli kuuluisa opiltansa ja kirjoitti monta kirjaa, varsinki Greekan
kielessä. Vuonna 1649 joutui hän saamaan Skedevin pastorintilan
Daalareissa, jossa hän hiljaisuudessa vaikutti 10 vuotta, ja pantiin
sittä Livonmaan Superintendentiksi. Sitä virkaa edesseisottuansa
kolme vuotta Seurakunnan hyväksi, asetettiin hän v. 1664, kun
Terseerus pantiin viralta pois, pispaksi Turkuun, jossa hän vaikutti 25
vuotta aina kuolemaansa asti. Kaikissa, missä hänellä oli tekemistä,
jätti hänen järjestävä ja parantava kätensä tässäk ammatissansa
hyväntekeväisiä jälkejä. Pispanviran kanssa oli Akademian
Siakanslerin arvo yhdistetty. Korkiopiston rahanasiat olivat sangen
huonolla jälellä hoitajittensa huolimattomuuden kautta, jota kohtaa
Getselius pyysi saada selvemmäksi. Tämän kaikkinaisten hyväin
taitojen levityspaikan kasvu ja kunnia oli hänellä tarkasti sydämellä.
Varsinki piti hän papinalkujen johdattamisesta huolta ja opetti heille
asianmyötäisemmän saarnauslaadun, kun oli muuten siihen aikaan
jo tullut tavaksi saarnata ei kansan hyväksi, vaan oman oppinsa
näytteeksi. Kouluja koki hän saada parempaan asuun ja neuvoi
opettajille mukavampia opetuskeinoja. Rahvaan valistuminen oli
hänen hellimpänä murheena. Siinä tarkoituksessa piti hän
visiteerinkejä ja papinkokouksia useammasti kun joku muu Suomen
pispa, lähetti tiheästi kirjallisia kehoituksia papeille, aina ja joka
paikassa neuvoin Katekhismuksen vireään ja soveliaahan
harjoittamiseen. Ja tältä ajalta onki se Suomen kansan erinomainen
etu varsin juonnettava, että rahvas on pian yleensä kirjanlukemiseen
harjautunut ja siis hänellä siltä kohdalta Raamatun avarat ja rikkaat
yrttitarhat avoinna. Mutta se laitos, jolla hän sai toimensa varsin
menestymään, oli omituinen kirjanpräntti, josta verrattomasti hyvää
Suomen Seurakunnalle vuoti.[18] Akademialle, kouluille ja rahvaan
ylösrakennukseksi präntättiin siinä runsaasti kirjoja, joitten puutet oli
tähänasti ollut suurena valistuksen esteenä. Suomalaisia kirjoja alkoi
tähän aikaan joksiki löytyä. Getseliuksen präntistä toimitettiin v. 1685
uusi ylöspano Pyhästä Raamatusta, jonka Paimion Provasti Henrikki
Floriinus oli alkukielten jälkeen taas parantanut. Sama mies
suomenti myös sen v. 1686 säätyn Kirkkolain, jossa Getselius oli
ollut yhtenä tekijänä ja joka Suomessaki tuli seurattavaksi. Tähänasti
oli, pispa Juustenin aikana tehty, Laurentius Petrinpojan
Kirkonjärjestys ollut ojennuksena, ja pispat olivat aikain vaatimuksen
jälkeen siinä tehneet parannuksia ja muutoksia hiippakunnallensa.
Näillä ja muilla töillänsä on Getselius Suomalaisten ikuisen
kiitollisuuden ja muiston ansainnut. Mutta hänen elämänjuoksua
katsellessa täytyy kyllä murheella havaita, kuinka hänellä suurten
lahjainsa sivulla oli suuria vikojaki. Mahtinsa vietteli häntä ylpeyteen,
joka taas tuotti monta vihamiestä. Tässä mainitsemma ainoastaan,
että hän eli Akademian Professorein kanssa pian alinomaisissa
riidoissa, joita Kanslerilla Greivi Braahella oli täysi työ saada
asettumaan. Joskus vei viha hänen kelvottomiin kostamisen
koetuksiinki. Ett'ei hän ollut epäluuloistakaan aivan vapaa, näyttävät
moniahat esimerkit.

Vanhemmalla Getseliuksella oli poikansa Johani Getselius

Nuoremman kanssa,[19] joka häntä myös tulee pispanvirassa
seuraamaan, monta yhteistä asiata. Tämä oli, käytyänsä koulut ja
Akademiat Ruotsissa, vanhempainsa kanssa muuttanut Livoon ja
sieltä Turkuun. Upsalassa oli hän vielä sittäki käynyt opettelemassa,
ja lähti sieltä, varustettu kuninkaallisella rahanavulla, v. 1670
reisumaan ulkomaalle, siellä oppineemmaksi ja kokeneemmaksi
tulemaan. Hän matkasi Danskan, Hollannin, Englannin ja Franskan
maat. Sittä palasi hän Saksanmaan kautta, jossa, niinkuin muillaki
paikoin, hän tekeysi tuttavaksi oppineimmille ja kuuluisimmille
miehille, joitten kanssa kotiuttuansaki vielä kirjoituksia vaihetteli.
Turkuun tultua neljävuotiselta matkaltaan, asetettiin hän
Jumaluusopin Professoriksi, jossa hän vaikutti niin opettajana, kun
myöski siinä mainiossa Getseliusten Raamattutyössä, jonka isänsä
oli v. 1674 alottanut ja jonka päälle poikaki melkeen kaiken aikansa
teki ahkerasti työtä. Täällä kirjoitti hän myös vuosittain saarnoja
Rukoussunnuntaitten tekstein yli, ja niissä tavattava vapaampi sekä
elävämpi henki vihastutti niin sen ajan puustaimeen takertuneita
oikioppisia, että rupesivat isää ja poikaa niistä vainomaan sekä
vääräoppiseksi kaikella kurin saamaan. Sen näyttävät Getseliusten
riidat Svenoniusta ja Andreeas Peträäusta vasten, ehkä niitten
yltyminen on osiksi muistaki syistä juonnettava. Vuonna 1681 pantiin
Getselius Nuorempi Superintendentiksi Inkerinmaahan, jossa
vaikeassa virassa hän senlaisella innolla ja menestyksellä vaikutti,
että se sivistys, joka siinä maassa meidän päivinä tavataan,
enimmäksi osaksi on hänen työksi luettava. Siinä ammatissa
pääsivät hänen sisälliset voimat, vastuksilta kiinnitetyt, vasta oikein
vahvistumaan. Mutta vanha Getselius, toivossa saada pojan
jälkeenseuraajaksensa Turun hiippakuntaan, toimitti että hän
muutettiin pispan apulaiseksi Turkuun, yhtä vuotta ennen isän
kuolemata, joka tapahtui v. 1690. Heti sai Johani Getselius Nuorempi
Kuninkaalta vahvistuksen pispanvirkaan Turussa. Hänen aikana ovat
Suomella varsin kovat päivät.

Ensimäinen kova rasitus, joka alkupuolelta Getselius Nuoremman

pispanaikaa, mutta Kuningas Kaarle XI:ta viimmeisinä
hallitusvuosina, tapahtui Suomelle, oli ne monet sangen hirviät
nälkä- ja kuolinvuodet, kun nyt perätysten seurasivat rangaistukseksi
sille, enemmäisten hyväin vuotten aikana kansaan levenneelle,
ylpeydelle ja ylellisyydelle. Vuonna 1695 pani halla touot, ja v. 1696
kylmi kaikki selväksi. Kun seuraavanaki vuonna 1697 kylvämättä
jääneitten peltojen ja kylmänki kautta tuli nälkävuosi, niin nousi
surkeus rahvaassa jos jonnekki. Petäjäis-, olki- ja vehkaleipä tuli
yleensä syötäväksi. Hevoisia, koiria ja eläinten raatoja nielivät
nälästyneet ihmiset hyvinä herkkuinaan. Vaan senlaisesta
luonnottomasta ruuasta seurasi kivuloisuus; ihmiset vaelsivat
hahmojen kaltaisina ja alkoivat kuolla tukulta. Kuolleitten luku oli
monta kertaa suurempi, kun syntyneitten. Mikkelistä v. 1696
Juhannukseen seuraavana vuonna, oli yksinään Turun
hiippakunnasta kuollut yli 60,000 hekeä. Nälkää pakoon muutti paljo
rahvasta vieraisiin maihin elämään. Suuri osa maita jäi sillä tavalla
autiaksi; ainoastaan Uusmaan ja Hämeenlinnan lääneissä luettiin ei
vähempätä kun 857 senlaista autiataloa. Kaarle XI:ta koki kyllä
kiitettävällä toimella tätä Suomen kurjuutta auttaa, vaan mitä ne
vähät avut koko maalle tehoitsivat. Mainittu valtakunnallensa
hyväntekeväinen ja elämälleenki ylistettävä Kuningas kuoli v. 1697,
paraaltaan kun tämä onnettomuus maata painoi, jättäin hallituksen
Neuvoille (Raatille) ja pojallensa Kaarlelle.

Se toinen vitsa, kun vastamainitun onnettomuuden perästä nyt

kohtasi isänmaatamme, oli Kaarle XII:ta sodat, jotka joko suorastaan
telmivät Suomessa, elikkä ainaki vetivät sieltä miehiä ja varoja
ulkomaalla tuhottavaksi. Mainittu Kuningas otti 15-vuotiassa isänsä
perästä hallituksen vastaan ja halusi kaikesta sydämestänsä rauhaa,
mutta kun eivät naapurit sitä hänelle suoneet, niin syntyi hänessä se
vallatoin sodanhimo, joka oli vähällä viedä Ruotsin valtakunnan
kadotukseen. Vuonna 1700 nousi ensistä Danskalainen Ruotsia
vasten, mutta se nuori Kaarle kuritti hänen pian raahaan
Traventhaalissa, samana vuonna. Silloin nousi myös Venäjä Ruotsin
varalle. Aleksei Mikhaelovitsa oli siinä valtakunnassa kuollut v. 1676
ja hänen poikansa Feodori I:mäinen hallinnut vuoteen 1682, jonka
perästä Feodorin sisar Sophiia tuli veljeinsä Iivanan ja Pietarin
puolesta hallintoa pitämään, siksikun Pietari I:mäinen, Suureksi
kutsuttu, v. 1689 otti valtikkansa ja rupesi yksinänsä hallitsemaan.
Tämä Tsaari Pietari, nykyisen Venäjän valistuksen perustaja, oli jo
vahvistanut Kardiksen rauhan ja luvannut pysyä rauhasena, mutta
lausui ainaki Moskovassa sodan Ruotsia vasten, samoilla ajoin kun
Kaarle oli Danskan sodan päättänyt. Hän oli myöskin karannut
sotajoukolla Inkerinmaahan. Tästä tiedon saatua lähti Kaarle
pikaisesti häntä vasten ja voitti monikertaisen Venäläisten
sotalauman Narvan tappelussa. Kaksi vihollisistansa jo voitettua lähti
tämä nuori sankari v. 1701 kolmattaki eli Puolan Kuningasta
kurittamaan, jonka niin pani ahtaalle, että sen täytyi Alt-Ranstatin
rauhan kautta (v. 1706) vahvistaa uuden Kuninkaan laillisuutta, jonka
Kaarle oli hänen siaan asettanut Puolalaisten pääksi. Sillä aikaa oli
Tsaari Pietari, jonka voimat yhden, ehkä suurenki, tapon kautta eivät
vielä masenneet, jo v. 1702 ottanut Pähkinälinnan, (nyt
Shlysselporiksi nimitetty,) ja seuraavina vuosina saivat muutki
senseutuiset linnat hänen käsiin. Vuonna 1703 oli hän ruvennut
Nevajoen suulla uutta pääkaupunkia Venäjän vallalle rakentamaan,
jonka nimeltänsä kutsui Pietarporiksi, ja lähellä olevalle Retusaarelle
rakennettiin Kruunstadti. Ruotsalaisten voimat Suomessa olivat
kovin vähät näitä Tsaarin tuumia estämään, eikä niitä pidetty sen
veroisina, koska toivottiin Kuninkaan, Puolasta palattuansa, ne pian
tyhjäksi tekevän. Tsaari kävi tuon tuostaki Ruotsalaisten alustata
vainomassa: Viipuria piiritettiin v. 1706, ehk'ei se yritys menestynyt,
ja Venäläiset kävivät v. 1708 sekä polttivat Porvon kaupungin. Mutta
Kaarle XII:ta, elettyänsä voitollisesti monta vuotta Puolassa, lähti
sieltä viimmen Venäjälle marssimaan. Tsaari kävi häntä vastaan ja
voitettiin ensimmältä, mutta Pultavan tappelussa, Ukräänin
maakunnasa, voitti hän v. 1709 Kaarlen, joka pääsi hädin tuskin
pakenemaan Turkin maahan ja tulee siellä monta vuotta viipymään.
— Tästä Pultavan taposta on varsinainen Ruotsin vallan
onnettomuuden alku luettava. Vihollisia rupesi kaikilta puolin päällen
painamaan. Danskalainen hyökkäsi Skoonen maakuntaan
Ruotsissa, mutta voitettiin Maunus Steenbokilta, joka myös
Pommerissa, Saksanmaalla, soti voitollisesti Saksalaisia
(Saksenilaisia) ja Danskalaisia vasten, joitten kanssa Venäläisiäki oli
yhdistyneenä; vaan hän kukistui siellä viimmen v. 1713. Pultavan
tapon perästä alkoi myös vaino Suomeaki vasten varsin.
Maaliskuussa v. 1710 tulivat Venäläiset ja rupesivat Viipuria
piirittämään. Tsaari oli itse paikalla. Vartoväki ja kaupungin asukkaat
vastustelivat hyvin urhoollisesti, mutta muurit ammuttiin heiltä rikki, ja
neljäntoista viikon perästä täytyi kaupungin antauta vihollisten käsiin,
14 p. Kesäkuuta. Heti perästä otettiin myös Lappeenranta ja
Käkisalmi. Nyt ruvettiin Suomessa vasta innolla hankkiumaan
vastuuseen; miehiä nostettiin tukulta ja nostoväki kävi Viipuria
jällensä ottamaan, jost'ei ainakaan tullut mitään valmista. Mutta
Tsaari ei hätyyttänyt enää maata sinä eikä seuraavana vuonna, ja
aika oli melkein levollinen. Vuonna 1712 oli myöskin rauha, paitsi
että Raja-Venäläiset kävivät Kajaanan kaupungin supi hävittämässä.
Tämä tapahtui siitä syystä, että tullimiehet olivat omistaneet ne
sarkapakat, joita Venäjän markkinamiehet ennemmäisenä vuonna
olivat jättäneet kaupunkiin tuleviksi markkinoiksi varjeitavaksi.
Sentähden on tämä vaino saanut Sarkasodan nimen. Vaan v. 1713
tuli Tsaari täydellä todella Suomea kukistamaan. Generaali Lybekkeri
oli täällä sotajoukon päämiessä, ja hänellä oli käsky välttää
päätappeloa sekä ainoastaan estellä vihollista. Mutta ei ollut
hänessä täyttä tolkkua siihen virkaan. Hän vetäysi vähitellen
taappäin ja antoi ne tilat mennä käsistänsä, joissa olisi saattanut
voitolla vihollisen päälle käydä. Venäläinen otti Helsingforsin, jossa
löytyi suuria varahuoneita ja jonka Ruotsalaiset lähettyänsä
sentähden sytyttivät palamaan. Nyt oli vihollisilla avonainen tie
Turkuun. Ne tulivat sinne, josta paraat virkamiehet ja tavarat jo olivat
Ruotsiin muutetut, ja kaupunki ryöstettiin. Sen perästä tuli yleinen
epätytyväsyys Lybekkerin päämiehyyteen, ja hänen virka annettiin
nyt Armfeltille. Tämä asettautui Pälkäneen järven tykönä soveliaalle
paikalle, jossa Venäläiset, 6:tena Lokakuuta, kävivät hänen päälle.
Armfeltti vastusteli kyllä urhoollisesti paikastansa ja löi Venäläiset
pakoon, mutta täytyi kuitenki lähteä sieltä Pohjanmaalle vetäymään.
Venäläiset tapasivat hänen sittä Isossa Kyrössä, jossa kova tappelu
tapahtui, 19 p. Helmikuuta v. 1714. Armfeltin jalkaväki ajoi
miehullisesti vihollisen pakenemaan, ja voitto näytti jo olevan hänen
käsissä, kun Generaali de la Barre lähti pakoon ratsuväen kanssa.
Tämän kautta tappasivat Ruotsalaiset kokonaan, ja Armfeltin täytyi
paeta Kokkolaan. Huhtikuussa valtasivat sekä hävittivät Venäläiset
Ahvenanmaan, ja Kesäkuussa antausi Savonlinna. Neuvotki
Ruotsissa katsoivat jo turhaksi työksi enää tahtoa vastustaa vihollista
Suomessa. He käskivät sentähden Armfeltin vähän sotalaumansa
kanssa tulla Ruotsiin, ja Lokakuussa oli jo koko maa jätetty
puoltajiltansa. Kajaana oli ainoa paikka, joka oli vielä Ruotsalaisten
hallussa, mutta kuukaudessa piirittivät Venäläiset senki linnan
nälkään v. 1715. Suomi oli tämän perästä 6 vuotta Venäjän sotaväen
hallussa, siksikun rauha sai aikaseksi. Tämän pitkän sodan aikana,
joka Ison Vihan nimellä vielä elää kansan puheessa, oli
isänmaamme kärsinyt verrattomasti. Rahvasta oli joukoissa noussut
vihollista vastustamaan ja kokenut, missä vaan sai, sitä surmata.
Vihollinen sitä vastoin ei myöskään säästänyt, vaan murhasi, poltti ja
ryösti armottomasti. Iso joukko maan asujamia muutettiin Venäjälle,
siellä olevia autioita maanääriä asututtamaan. Todenmukaisen
laskun jälkeen arvellaan Suomessa tämän vainon lopulla ei
löytyneen kun 200,000 henkeä jälellä. — Kun nämät paraaltaan
Suomessa tapahtuivat, eleli Kuningas Kaarle XII Turkin maassa,
kehoittain Turkkilaista sotaan Tsaaria vasten. Viisi vuotta siellä
oltuansa lähti Kuningas v. 1714 kotiinpäin, ja tuli ratsastain kahden
seurakumppalin kanssa Straalsundiin. Tätä paikkaa ahdistivat
viholliset niin ankarasti, että hänell'ei ollut muuta, kun päästä
kotimaahansa Ruotsiin, josta hän nyt oli ollut 15 ajastaikaa poissa.
Ruotsin valtakuntaa hätyytti vihollisia kaikilta haaroilta. Venäläinen,
Danskalainen ynnä Preussian, Saksenin ja Englanniki, (tämä
Hannoverin tähden,) Valtiaat olivat nyt Ruotsia vasten. Kaarlen
riikissä oli vielä rahan ynnä kaikkinaisten tarvetten erinomainen
puutet, johonka Baruona Görtsi ihmeellisellä viisaudellansa ja nerolla
löysi ainaki apukeinoja. Sama mies toimitti myös, että Loföön
luodolla, lähellä Ahvenanmaata, ruvettiin v. 1718 Venäjän kanssa
rauhasta keskustelemaan; ja oliki siellä Ruotsille nykyisessä
tilassansa etuisa rauha aikaan saamassa, kun Kuningas Kaarle, joka
nyt oli Danskaa vasten sotimassa Norjassa, petollisesti ammuttiin
samana vuonna, ja rauhantoimitukset jäivät siltään. Heti nousi
Kaarlen sisar, Ulriika Eleonuora, hallitusistuimelle. Hän jätti Neuvoille
ja kansalle sen yksivallan, kun hänen isällä ja veljellä oli ollut.
Tästälähin on siis pitkään aikaan Kuninkailla aivan vähä sanomista
Ruotsin valtakunnassa. Tämän Drotningin aikana rehtiin rauha
Englannin ja Preussian kanssa. Tsaari Pietari halusi myöskin rauhaa,
mutta kun ei Ruotsin puolelta ollut täyttä totta sen
matkaansaamisessa, niin vihastui hän ja antoi laivastonsa hävittää
mainitun riikin rantamaita, aina pohjaisimpia ääriä myöten. Mutta
Drotninki jätti v. 1720 koko hallituksen aviomiehellensä, joka
Fredrikki I:mäisen (Hessenistä) nimellä nousi kuninkaalliselle
istuimelle, ja hänen ensimmäinen toimi oli saada rauha Danskan ja
Venäjän kanssa. Kumpanenki sai pian aikaan. Rauha Venäjän
kanssa lyötiin, 30 p. Elokuuta v. 1721, Uuskaupungissa, jonka kautta
Ison Vihan onnettomuus loppui. Siinä jätti Ruotsi Venäjälle Livon,
Viron ja Inkerinmaan, ynnä Viipurin läänin Karjalassa, jossa rajat
käytiin. Sitä vastoin piti muu osa Suomea jällensä annettaman
Ruotsille, ja Venäjän vielä lisäksi maksaman kaksi miljuunaa
rahassa. Ja niin oli nyt Ruotsi tämän kautta menettänyt kaikki ne
edut, kun suuri Gustavi Adolphi oli voittanut. Suomen vastainen onni
oli myöskin jo nähtävä.

Tämän lyhyen ja vaillinaisen osotuksen perästä Kaarle XII:ta

sodista ja Suomen kärsityistä rasituksista, tahdomma nyt vähän
silmäillä Seurakunnan tilaa sillä ajalla. Niinkuin kansallisessaki
päällenkatsannossa, oli myöskin kova hengellinen sota kuohumassa
meidän maassa. Se alussa elävä Evangeliumin oppi oli jo paatunut
opettajitten sydämessä kovaksi kuoreksi, ja tästä syntyi