Access to Power: Electricity and the

Infrastructural State in Pakistan Ijlal

Naqvi
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/access-to-power-electricity-and-the-infrastructural-sta
te-in-pakistan-ijlal-naqvi/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Pakistan A Slave State Roedad Khan

https://ebookmass.com/product/pakistan-a-slave-state-roedad-khan/

The Islamic State in Khorasan: Afghanistan, Pakistan

and the New Central Jihad Antonio Giustozzi

https://ebookmass.com/product/the-islamic-state-in-khorasan-
afghanistan-pakistan-and-the-new-central-jihad-antonio-giustozzi/

Gambling with Violence: State Outsourcing of War in

Pakistan and India Yelena Biberman

https://ebookmass.com/product/gambling-with-violence-state-
outsourcing-of-war-in-pakistan-and-india-yelena-biberman/

Revenge, Politics and Blasphemy in Pakistan Adeel

Hussain

https://ebookmass.com/product/revenge-politics-and-blasphemy-in-
pakistan-adeel-hussain/
Advances in Electric Power and Energy: Static State
Estimation Mohamed E. El-Hawary

https://ebookmass.com/product/advances-in-electric-power-and-
energy-static-state-estimation-mohamed-e-el-hawary/

In a Bad State: Responding to State and Local Budget

Crises David Schleicher

https://ebookmass.com/product/in-a-bad-state-responding-to-state-
and-local-budget-crises-david-schleicher/

Outsourcing Repression: Everyday State Power in

Contemporary China Lynette H. Ong

https://ebookmass.com/product/outsourcing-repression-everyday-
state-power-in-contemporary-china-lynette-h-ong/

Outsourcing Repression: Everyday State Power in

Contemporary China Lynette H. Ong

https://ebookmass.com/product/outsourcing-repression-everyday-
state-power-in-contemporary-china-lynette-h-ong-2/

ELECTROCULTURE FOR BEGINNERS: 2 BOOKS IN 1 - Unlock the

Secret Power of Electricity to Maximize your
Agriculture, have a Faster Plant Growth, and Improve
Your Crop Health Errol Ramos
https://ebookmass.com/product/electroculture-for-
beginners-2-books-in-1-unlock-the-secret-power-of-electricity-to-
maximize-your-agriculture-have-a-faster-plant-growth-and-improve-
Access to Power
 MODERN SOUTH ASIA

Ashutosh Varshney, Series Editor

Pradeep Chhibber, Associate Series Editor
Editorial Board
Kaushik Basu (Cornell)
Sarah Besky (Cornell)
Jennifer Bussell (Berkeley)
Veena Das ( Johns Hopkins)
Patrick Heller (Brown)
Niraja Gopal Jayal ( Jawaharlal Nehru University)
Devesh Kapur ( Johns Hopkins)
Atul Kohli (Princeton)
Pratap Bhanu Mehta (Ashoka University)
Shandana Khan Mohmand (University of Sussex)
Ashley Tellis (Carnegie Endowment for International Peace)
Steven Wilkinson (Yale)
e Other One Percent
Sanjoy Chakravorty, Devesh Kapur, and Nirvikar Singh
Social Justice through Inclusion
Francesca R. Jensenius
Dispossession without Development
Michael Levien
e Man Who Remade India
Vinay Sitapati
Business and Politics in India
Edited by Christophe Ja relot, Atul Kohli, and Kanta Murali
Clients and Constituents
Jennifer Bussell
Gambling with Violence
Yelena Biberman
Mobilizing the Marginalized
Amit Ahuja
e Absent Dialogue
Anit Mukherjee
When Nehru Looked East
Francine Frankel
Capable Women, Incapable States
Poulami Roychowdhury
Farewell to Arms
Rumela Sen
Negotiating Democracy and Religious Pluralism
Karen Barkey, Sudipta Kaviraj, and Vatsal Naresh
Cultivating Democracy
Mukulika Banerjee
Patching Development
Rajesh Veeraraghavan
e Di cult Politics of Peace
Christopher Clary
Access to Power
Ijlal Naqvi
 Access to Power
Electricity and the Infrastructural State in Pakistan

I JL AL NAQVI
 Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers
the University’s objective of excellence in research, scholarship, and education
by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University
Press in the UK and certain other countries.

Published in the United States of America by Oxford University Press

198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.

© Oxford University Press 2022

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmi ed, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permi ed
by law, by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction
rights organization. Inquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Naqvi, Ijlal, author.
Title: Access to power : electricity and the infrastructural state in
Pakistan / Ijlal Naqvi.
Description: New York : Oxford University Press, [2022] |
Series: Modern South Asia series | Includes bibliographical references and index.
Identi ers: LCCN 2022018790 (print) | LCCN 2022018791 (ebook) |
ISBN 9780197540954 (hardback) | ISBN 9780197540978 (epub) |
ISBN 9780197540961 | ISBN 9780197540985
Subjects: LCSH: Electric industries Pakistan. | Electric power Pakistan. |
Power resources Pakistan. | Infrastructure (Economics) Pakistan.
Classi cation: LCC HD9685. P182 N36 2022 (print) | LCC HD9685 .P182 (ebook) |
DDC 333.79095491 dc23/eng/20220610
LC record available at h ps://lccn.loc.gov/2022018790
LC ebook record available at h ps://lccn.loc.gov/2022018791

DOI: 10.1093/​oso/​9780197540954.001.0001

1 3 5 7 9 8 6 4 2
Printed by Integrated Books International, United States of America
 CONTENTS

Acknowledgments vii

1. Introduction 1

PART I: THE NATIONAL LEVEL OF ANALYSIS

2. e Interprovincial Unevenness of the Infrastructural State 25

3. Pathologies of Development Practice 57

PART II: THE CIT Y LEVEL OF ANALYSIS

4. e Administration of Losses 81

5. Negotiating Formality in Islamabad’s Katchi Abadis 100

PART III: THE INDIVIDUAL LEVEL OF ANALYSIS

6. Governance as an Emergent Compromise 121

7. Money, Violence, and Connections: e Culture of Power 133

8. Conclusion 151

Notes 163
References 175
Index 187

v
 ACKNOWLEDGMENTS

I couldn’t have wri en this book alone. Charlie Kurzman shepherded me

through my dissertation eldwork and the di cult process of writing up
without returning to the University of North Carolina (UNC). Charlie’s gener-
osity of spirit and mind is such that I can’t imagine a be er adviser. Andy Perrin,
Margarita Mooney, and John Stephens took a leap of faith on a project that was
li le more than a hunting license in its early stages. Ayesha Jalal’s razor-​sharp
insights on Pakistan and continued enthusiasm for the project always provided a
boost. Needless to say, all errors remain my responsibility alone.
e eldwork I did in Islamabad lies at the heart of this book. Employees
of the Islamabad Electric Supply Company (IESCO) and the Lahore Electric
Supply Company (LESCO) taught me how their system works, sharing their
time and wisdom and tea with humor and an open spirit a​ ll with no reward to
themselves. I am especially grateful to the sta of the subdivisions who tolerated
my repeated intrusions into their working lives as well as the katchi abadi
residents of Islamabad who helped me try to see things from their perspective.
I am grateful to all who shared their time and views with me.
In Pakistan, I was very lucky to stumble into a professional community
with extensive experience in the Pakistani power sector when I joined the
Energy Policy Program, a United States Agency for International Development
(USAID)–​funded consulting e ort that supported the Ministry of Water and
Power in its governance reform program. I learned a great deal from Mian
Shahid Ahmed, Charley Moseley, Salahuddin Rifai, Manzoor Shaikh, Michael
Gembol, Mary Webster, Shahid Sa ar, and others. Munir Ahmed’s camaraderie
and support in navigating the madness of the ministry and USAID’s contractor
politics was essential to keeping a sense of perspective and humor. Munir was
an early reader of my dissertation whose feedback I relied on. More broadly, my
colleagues had a depth of power sector knowledge which they generously shared

vii
viii

with me. Saleem Arif and Ashfaq Mahmood o ered crucial support and guid-
ance based on their tremendous experience and knowledge.
Singapore Management University (SMU) has been my intellectual home for
the past ten years, and sometimes a sad one. Too many friends and colleagues
departed the School of Social Sciences (SOSS), but many more have joined, and
I am happy to see this environment changing into one that is more supportive
for junior scholars. Chandran Kukathas has led this transformation, and I am
grateful to him for his faith in my work. Christine Henderson and Chandran
have jointly set the tone by opening their home to myself and colleagues with
generosity and joie de vivre. e academic writing group at SOSS has been a
wonderfully supportive peer-​learning environment. I’m particularly thankful to
Nick Harrigan, Serena Wee, Jake Ricks, and Gao Yang for their inputs to this
book (and other projects), but most especially for their friendship. Ulas Ince and
Hiro Saito gave constructive comments to unpolished dra s. Rebecca Maniates
at the SMU library solved my problems with handling citations across multiple
formats in unwieldy les. I also need to thank the students of my development
class who learned more about electricity in Pakistan than they perhaps wanted
to! e SMU School of Social Sciences and the Lee Kong Chian Fellowship both
provided funding for this book. Part of the research for Chapter 4 was supported
by the Singapore Ministry of Education Academic Research Fund Tier 1 grant
C242/​MSS13S004.
Parts of this book have been published in the Journal of Development Studies,
Current Sociology, and Urban Studies. Developing these sections for publication
was an essential step toward improving the argument in those chapters, and also
in developing the overall framework of the book. I thank the editors and the
anonymous referees for their comments. I also bene ted from the collective ef-
fort entailed in the Current Sociology publication, which was guided by Diane
Davis and Julie-​Anne Boudreau.
In no particular order, I have many debts of gratitude to acknowledge for
people and institutions who have helped me develop this work (directly or in-
directly). Aasim Sajjad Akhtar helped me get started on serious eldwork in
Islamabad. Tariq Rahman at Quaid-​e-​Azam University’s National Institute for
Pakistan Studies generously provided me with a temporary academic home
away from UNC. I bene ted from a seminar at Oxford organized by Indrajit Roy.
I thank Miguel Loureiro and Shandana Mohmand Khan for hosting me for a
talk at the Institute of Development Studies. Majed Akhtar very kindly arranged
for me to give a talk at School of Oriental and African Studies (SOAS), where
Ed Simpson and Liz Cha erjee provided insightful comments. Audiences at
Northwestern and Brown turned up for online talks and gave comments that
helped me re ne the argument. Kamran Asdar Ali, Shahnaz Rouse, and I y
Abraham have all o ered sage advice and warm support at di erent times.
 ix

Federico Rossi provided theoretical sophistication and friendship in large doses.

Seth Schindler brought me to Manchester’s Global Development Institute for a
workshop on the Belt and Road Initiative, which helped me see the signi cance
of Sahiwal for my argument. Subadevan has been an extraordinarily capable re-
search assistant over several years and is now well on his way toward developing
his own scholarly agenda. Ate Poorthuis and Anirudh Govind helped me im-
mensely with the models and charts in Chapter 4. Anirudh also contributed to
almost every gure in the book, giving each a li le more style and purpose than
they might otherwise have had. Syed Zahoor Hassan opened doors at LESCO
for me at just the right time. Waqas bin Najib has been an invaluable interlocutor.
Ejaz Haider tried to mitigate the damage I was doing in translation and translit-
eration. I am grateful to Libby Beri for casting a professional editor’s eye on the
entire book in her role as development editor. e book’s cover is based on a
photo taken by the very talented Omer Rana.
I owe a great deal to the salty sharks for keeping me current with developments
in Pakistan and allowing me to learn from their incisive commentaries. I hope
this is re ected in the quality of this work, and if not, I will certainly hear about it!
e two weeks in 2015 that I spent at Brown’s Watson Institute for the pro-
gram on Governance and Development in the Global South have had a very
broad in uence on this project. Nitsan Chorev, Andy Schrank, Prerna Singh,
and Michael Kennedy, among others, helped me see a larger intellectual land-
scape. On an unrelated but equally important note, I also learned at Brown that
Latin Americans are simply more ready to have fun than anyone else! Patrick
Heller gave valuable feedback on the development of the book at the proposal
stage. He and Ashutosh Varshney opened the door for me at OUP’s Modern
South Asia series.
I have more reason than most to thank my editor at OUP, Dave McBride,
as well as the anonymous reviewers. e reviewers understood this book and
captured its strengths in be er ways than I have o en managed. eir generous
praise and constructive critiques were a delight to receive and have given me
a chance to improve the book. ere are few joys in academic life be er than
having your work read, critiqued with care and skill, and returned with encour-
agement. My thanks to Dave for shepherding this process through in a timely
manner, not least in securing the vital second review the week that SMU was to
decide on my tenure case. He and the delegates who endorsed the manuscript
have my sincere gratitude.
In Ma hew and Tom I have two friends as loyal and true as one could wish
for. ey, and the FC crew, have also forced me to stay much healther than I oth-
erwise would have done. To help me nish on time, Tom and Kate even threw
me a party to celebrate the completion of my book manuscript!
x

So is the best kid a dad could ask for; enough said. Leylac saw this book
develop through many iterations of dissertation chapters, articles, and talks. We
traveled a long way together. ank you.
My wonderful siblings are a testament to all the love that is possible in a big
family. We live so far apart, but they have always managed to be there for me.
I can’t wait to join them and all of the 37-​D gang at our next raucous celebration.
is book is dedicated to my parents, whose love, encouragement, and sup-
port have been such a powerful constant in my life.
 1

Introduction

Pakistan would desperately like to produce enough electricity, but it usually

doesn’t. is is the rare issue on which government and private sector can unite,
and it is the cause of su ering for rich and poor alike across the entirety of the
country. For most of the last two decades, urban residents in Pakistan may have
been without power for 8 hours on any given day, and rural residents for 12 or
more. Electricity shortages are one of the many poor governance outcomes
characteristic of the South Asian state. Standard development thinking points
to a lack or absence of institutions in comparison with an idealized and distant
other country, such as Denmark, with governance reform programs formulated
accordingly. e orientation toward what Pakistan is not takes us away from how
it actually functions and to whose bene t. Electricity governance reinforces re-
lations of power between provinces and the federal center, contributes to the
marginalization of subordinate groups in the city, and orients citizens toward a
patronage-​based relationship with the state through encounters with street-​level
bureaucrats.1
Pakistan’s power sector’s woes are less mystery than tragedy,2 but to conclude
simply that a weak state produces poor governance outcomes misses the manner
in which these arrangements are important for reproducing existing relations
of domination and are resistant to change. e question this book addresses,
therefore, isn’t just about why Pakistan doesn’t produce enough power. ere is
no lack of political will to address the power sector’s challenges, and the sector
has received relentless a ention from bilateral donors and multilateral develop-
ment institutions over many years ​yet reforms have failed and Pakistanis still
su er. Why?
is book seeks to unpack our understanding of how states in the Global
South, with their complex colonial histories and regional tensions, actually work.
e argument builds on the literatures on good governance and class-​centric
analyses of power relations while remaining focused on solving real-​world
problems. An adequate electricity supply is a necessity for all states. In addition,

AccesstoPower.IjlalNaqvi,OxfordUniversityPress.©OxfordUniversityPress2022.
DOI:10.1093/​oso/​9780197540954.003.0001
2

the challenges of state-​formation entailed therein, including constructing the

infrastructure and extracting the related stream of payments, are general tasks
with broad relevance to other infrastructures and public goods across the Global
South. In many senses, Pakistan’s electricity problems are neither unique nor
even surprising given that public service failures are commonplace in the Global
South. is book moves beyond the diagnosis of a lack of Weberian state ca-
pacity and looks instead at the relationships of power and processes of govern-
ance that produce these poor outcomes and why they are resistant to change.
e Pakistani power sector is bedeviled by operational and nancial troubles.
e rolling blackouts known as loadshedding have become a regular feature of
daily life in Pakistan with huge consequences. Loadshedding disrupts business
and deters investment,3 and it is estimated to reduce economic growth in
Pakistan by 2%.4 e federal government’s subsidy to power consumers for the
three scal years between 2008 and 2011 exceeded one trillion rupees ($117
billion) and added 10% to the total national debt; this subsidy was greater than
the entire public sector development budget over that same period (Ministry
of Finance, 2011). Since then, residential electricity subsidies were found to
be 0.8% of GDP in 2015, a comparable amount to total public health spending
(World Bank, 2017, p. 1). Unpaid electricity bills contribute to the crippling ac-
cumulation of debts owed from one government entity to another ​known as
circular debt ​which both arise from and contribute to this budgetary stress.
e scale and importance of the electricity crisis have escaped nobody’s at-
tention. In his 2008 inaugural address to the National Assembly, Prime Minister
Yousaf Raza Gillani promised to address the electricity shortage.5 However,
loadshedding worsened during his tenure, and the government’s promise to end
the shortages in 2009 brought them ridicule both when the plan was announced
and when the government failed to meet it. e Pakistan Muslim League-​Nawaz
(PML-​N) government of 2013–​2018 was commi ed to ending loadshedding
as its signature policy initiative and campaign issue.6 Although the PML-​N gov-
ernment did add more capacity, cash ow problems coinciding with a change of
government meant that any respite from loadshedding was temporary. e issue
received international a ention as well: addressing the electricity shortages was
also near the top of the United States Agency for International Development’s
plan for spending $7.5 billion in aid to Pakistan under the Kerry-​Lugar-​Berman
Act. Unfortunately, the governance reforms and capacity additions pursued
under United States Agency for International Development (USAID) also
had limited success. More recently, the China–​Pakistan Economic Corridor
(CPEC) was launched with $37 billion worth of energy projects intended to
address Pakistan’s power sector woes by replacing expensive power with cheaper
alternatives.7 National policy concerns are regularly in the headlines, but the
personal experience of loadshedding is more directly disruptive to everyday life.
 Int roduc tion 3

e idea for this research project started in the summer of 2005 when I was
part of a disgruntled mob of middle-​and upper-​class Pakistani men that had
gathered in front of the local o ce of the electrical utility in a residential neigh-
borhood in Lahore. We had been without power for most of the night, and in the
hundred-​plus-​degree heat many people could not sleep or be comfortable when
deprived of fans and air conditioners. e assembled group had come to the of-
ce to nd out why their power was out and when it might be restored. My father
had made me come down to the o ce. I had resisted w ​ hat was the point? ​but
I nally relented. I was familiar with Pakistanis maneuvering their way through
government bureaucracies armed with introductions and references from some
important third party (sifarish), and perhaps even supplementing these requests
with a payment (rishwat). But until that night, when I rst encountered ordinary
Pakistanis demanding that their state provide them with a service they needed
and wanted, I had never seen such a vociferous expression of demands on the
state that hinted at citizenship rights.
Armed with li le more than their frustration, these otherwise-​ stolid
burghers fumed in the heat but got no satisfaction from the employees of the
electrical utility who were on duty that night. Eventually, one person who had
go en into the o ce (the majority of us stayed outside) informed the rest of
the crowd that the phone line had been deliberately disconnected so that the
employees on duty would no longer have to listen to our complaints. People
started to make bold claims about what they would do to resolve the situation.
One man claimed that he would march to the house of the utility’s chief execu-
tive, to which another responded, “I’ll follow you, lead the way.” A er someone
suggested going to the house of the nazim of Lahore, a group of about 30 people
gathered to walk or drive the quarter-​mile to his house.8 I le for home, having
no con dence that the nazim would achieve anything if anyone was even able
to contact him.
Several hours later that morning the electricity came back on, without any
indication of why it had gone or why it returned when it did. Over the years
I lived in Islamabad from 2008 to 2011, I was to become very familiar with this
characteristic lack of transparency and accountability as I researched the power
sector across government departments, city neighborhoods, and the o ces
of the Islamabad Electric Supply Company (IESCO). e eventual choice of
appealing to the nazim was probably in uenced by his proximity. e nazim
has absolutely no authority over the electrical utility, and ​if he were to do
anything ​it would be to call someone at the utility and request that they ad-
dress the problem. Petitioning an elected representative to help in redressing a
grievance is a staple of democracy, but the appeal to the nazim also re ects a
patron–​client mode of supplicating a notable member of society to put pressure
on state o cials.
4

National, City, and Individual Levels of Analysis

e book uses a three-​part narrative structure to explore how the relationships
around electricity carry di erent meanings and sustain distinct debates at di erent
levels of analysis: national, city, and individual. At each level, I treat the uneven-
ness of electricity governance as a product of state-​building and an integral part
of the system of rule rather than an absence or erosion of governance. Meanwhile,
the material properties of electricity require the entire nation to be synchronized
in its production and consumption of electrical power.9 At the national level, the
federal government must balance the rival claims and contributions of each prov-
ince, wherein ethnic di erences and the legacy of past disputes become entangled
with political economy. At the city level, squa er se lements seek legal access to
electricity as an acknowledgment of their occupancy, while industrialists and the
middle class are increasingly aggravated by the poor quality of service. At the indi-
vidual level, people encounter street-​level bureaucrats with whom they negotiate
using a blend of personalistic appeals, bribery, and threats of violence or inter-
vention by in uential individuals. e bureaucrats themselves carefully shade the
moral valences of the shortcuts they take against the constraints of sustaining an
underfunded system that pays them poorly.
Each level of analysis has its own dynamics and is typically the domain of
di erent academic disciplines. By kni ing these levels together through the the-
oretical framework of the “infrastructural state” (which will be advanced in this
Introduction), we are able to see why it is so di cult to reform the governance
of Pakistan’s electricity sector. e di erent disciplinary approaches typically
speak past each other, but deploying them together helps to show how Pakistan’s
power sector troubles manifest at di erent levels of analysis in interrelated ways.
National policy concerns emerge from the consequences of dynamic processes
at multiple levels. From above, policy decisions are driven by a commitment to
a unitary vision of national identity governed through a strong federal center.
From below, the rules of street-​level bureaucracies are embedded in practices of
patronage and rents, culture, and interpersonal connections. In the absence of an
established interdisciplinary approach to knit these di erent levels of analysis to-
gether, the most in uential school of thought for addressing governance reform
has come from economics.10

Critique of the Dominant Governance Paradigm

e message that governance reform requires a ention to more than the
formal rules of governance is now well entrenched in development thinking.
 Int roduc tion 5

Governance reforms that concentrated on formal rules and excluded the in-
formal realities of country context have been a failure. Despite spending in
excess of US$10 billion per year, aid from countries in the Organization for
Economic Co-​operation and Development (OECD) that targets governance as
a set of formal rules has had “limited impact” (Institute of Development Studies,
2010). However, the dominant theorization of governance for development
is drawn from new institutionalist economics, which i​n practice, at least ​
largely restricts itself to formal rules. ere are historical and sociological strains
of new institutionalism that are much more a uned to how institutions develop
and evolve (Hall & Taylor, 1996), but these are nowhere near as in uential in
development thinking.
e seminal statement of new institutionalism in economics is Douglass
North’s (1990, p. 3) formulation that “Institutions are the rules of the game in a
society or, more formally, are the humanly devised constraints that shape human
interaction.” ese rules can be formal ​codi ed by human beings ​or in-
formal, “such as conventions and codes of behavior.” at the new institutionalist
economics framework includes informal rules is a major step beyond neo-
classical economics, in which treatment of the Global South relied on “social
arrangements that economists usually take for granted, but which are conspic-
uous by their absence in poor countries” (Rodrik, 2007, p. 153). Northian in-
formal institutions are conceptually clu ered in that they contain everything
from panchayats (village councils) in South Asia to the Protestant ethic.11 e
critiques of new institutionalist economics come from too many sources to be
able to cover them all. Mushtaq Khan’s (2018) political se lements approach
draws a ention to the social context from which institutions emerge as a key
point in understanding their relative e ectiveness (or lack thereof). In turn,
political se lements analysis can be critiqued for being insu ciently a entive
to the role of ideas in bringing together elite cohesion. Moreover, the develop-
mental outcomes of political se lements are mediated by a meso-​level eld spe-
ci c to the policy domain in question (Kelsall & vom Hau, 2020). Relatedly,
the developmental state literature examines the evolution of industrial policy
through the back and forth between state actors and key industries.12 Two re-
cent examples from political science point to the broad de ciencies in new
institutionalist economics using the cases of road building in Indonesia and in
the economic rise of China. Jamie Davidson (2015) proposes a political soci-
ology of infrastructure development in which he uses a study of toll roads in
Indonesia to speak to shortcomings in new institutionalist economics. e three
main de ciencies are a neglect of close ties between state and business, the im-
portance of regulations and ordinances other than parliamentary legislation,
and the local power struggles revealed in contests over eminent domain. Ang
Yuen Yuen (2016) argues that China’s development involved a coevolution of
6

institutions and markets from a starting point of weak institutions. Ang contrasts
her dynamic view of institutional development to Acemoglu and Robinson
(2012), whose explanation of why nations fail focuses on the absence of strong
institutions due to some unspeci ed historical conditions.13 Power and politics
are all too o en absent from new institutional economics (Bates, 1997), and the
emphasis on formal institutions ​rather than power or politics ​invites fur-
ther tweaks to institutional design when the subsequent reforms don’t pan out
as expected (Radaelli, Dente, & Dossi, 2012). Indeterminacy in causal claims
and an emphasis on top-​down interventions concentrating on formal rules are
signi cant limitations of governance reform based on the new institutionalist
economics. Where my work can build on these literatures is to trace state policy
down to the everyday state, in its citizen-​facing rather than industrially oriented
stance, and to explore the unevenness of state capacity across its territory.
Many sociologists and political scientists engage with state capacity as an
alternative framing to the literature on good governance and institutions. In a
recent programmatic statement, Centeno et al. (2017) de ne state capacity as
“the organizational and bureaucratic ability to implement governing projects.”
Arguing that state capacity is based on “a constellation of organizational quali-
ties” whose interactions are complex, they consider the “pursuit of parsimonious
theories and linear methods unproductive” (pp. 26–​27). Unpacking the state to
examine state capacity also lends itself to problem-​solving sociology (Prasad,
2021), in which the analyst seeks to solve rather than just critique problems, and
to bridge the distance between victims of social problems and those who cause
(and bene t) from them.
e theoretical framework for this book focuses on state capacity with an
eye toward problem-​solving as well as critique. e framework is based on three
elements that I draw from existing literatures. e rst element is to approach
the state as a set of nested elds. e second element is to study the state by
tracing the material connections across society and territory that constitute the
electrical power network. e third element is to approach the unevenness of
state capacity as a result of deliberate action, rather than a lack or absence of the
state. Building on these three elements, I call the theoretical framework of this
book “the infrastructural state.”
Using the three elements of the infrastructural state framework and a meth-
odological blend of ethnography, statistics, and comparative political economy,
this book uses Pakistan’s chronic shortages of electricity as an entry point for
making more general claims about the state in Pakistan:

1) Pakistan’s inability to meet its power supply requirements is nested within

dynamics of governance and power relations that cannot simply be reduced
to a lack of Weberian state capacity;
 Int roduc tion 7

2) Pakistan is neither a weak nor a failed state, but state capacity in Pakistan is
chronically uneven and marked by profound inequalities;
3) Moreover, the unevenness of the Pakistani state works in speci c ways to
suit and bene t regions and groups that hold power, and the resulting “in-
equality by design” is the product of many layers of conscious strategic
decision-​making;
4) e everyday state is bound up in the personal and the informal rather than
departing from the Weberian ideal. ese informalities pervade relationships
at all levels of governance, making governance ​understood as an emergent
compromise ​especially resistant to top-​down interventions privileging
formal institutions.

eoretical Framework of the Infrastructural State

e State as a Set of Nested Fields
e rst element is to approach the state as a set of nested elds, where each eld
is an arena of con ict over the distribution of valued resources i​ n this case elec-
trical power. An institutions-​based approach privileges codi ed rules, whereas a
eld-​based approach is above all else relational ​and thus about power ​and
informed more by culture and habit than strategic decision-​making. Moreover,
conceptualizing the state as a set of nested elds allows us to establish how
national-​level issues emerge organically from the underlying behaviors of in-
terest at the city and individual levels.
Fields are arenas of struggle in which actors with varying capacities vie for
advantage. Actors in a eld share an understanding of what is at stake and
how the positions of di erent actors are related (i.e., their relative power),
and they understand the rules of the game that shape the permissible and fea-
sible modes of behavior. e eld is a well-​established sociological concept
most strongly associated with Pierre Bourdieu (Bourdieu, 1999), but that has
been interpreted by other leading theorists more recently as well (Fligstein
& McAdam, 2012; J. L. Martin, 2003).14 is book draws from each of these
theorists but extends them into domains less traveled rather than seeking to
speci cally intervene in the theorization of elds themselves. For example, the
approach to individual action taken here is more in line with a Bourdieusian
eld rather than the strategic action elds of Fligstein and McAdam, in that
I conceive of action as more tacit and practically informed than shaped by
conscious strategizing (Swartz, 2014). Regardless, the empirical material this
book engages with does not have the kind of episodes of strategic contention
in which elds are reshaped that would lend themselves toward the strategic
action elds approach.
8

Within this broad theoretical approach, one aspect in which I do follow

Fligstein and McAdam (2012) is in the formulation of treating states as a dense
network of elds. e di erent levels of the Pakistani electrical power sector
are vertically nested elds. Each has its own players and dynamics, but the city
and local elds are dependent on the national eld in that crucial decisions of
policy ​such as the content of governance reforms a​ re decided at the national
level and implemented (ideally) at all levels. At the same time, the consequences
of lower-​level contests over electricity lter upward to shape the emergent
properties of the system. Each level has di ering pa erns of coordination and
regulation as well as di erent ways in which power is brought to bear.
Emergence is the idea that systemic characteristics arise organically from the
interaction of a system’s parts. Emergent properties (which belong to the system,
not the individuals) cannot be determined in advance. It is a central concept in
sociology because we are studying not just aggregations of individuals but also
the organizations and institutions that arise out of social life.15 e dynamism
with which people and their social environments adapt to each other is a key
part of what makes social life so di cult to model or predict.
Emergence is one example of the type of nonlinear system dynamics asso-
ciated with complexity science that are becoming more established in social
sciences and speci cally in development studies.16 rough a complexity lens,
human societies are nonlinear systems with multiple, independent actors who
coevolve with their environment. Referencing complex adaptive systems in
the context of development is useful because complexity science has become
associated with policy approaches that are themselves decentralized, dynamic,
and adaptive, in contrast to the Washington Consensus suite of policies, which
align be er with a focus on formal institutions and top-​down prescriptions.17
Chapter 3 will discuss complexity and its application to policy in some more de-
tail, but at this stage it is important to contrast the approach being taken in this
book to the dominant paradigm of development thinking.
A eld-​based approach is quite di erent from an institutions-​based approach
because of the emphasis on relationality and power. e conceptual apparatus
of the eld entails more work for the analyst, but that e ort brings a ention to
questions of relative power and position, as well as the many informal ways that
these dynamics play out. e approach of treating the state as a set of nested
elds can also be contrasted to the development and policy literature that
focuses on con gurations of classes and political parties as well as anthropolog-
ical approaches, which o en look for “the universe in a grain of sand” and gener-
alize from one case or locality to the larger whole.
My approach of conceptualizing the state as a set of nested elds is also aligned
with Neil Brenner’s (2004, p. 8) approach to “the scale question.” Each nested
eld re ects a di erent scale, allowing for the integration of distinct vantage
 Int roduc tion 9

points across them, with a ention to how the relationships of social processes
across these scales in uence each other. However, Brenner’s more geographical
approach ​strongly in uenced by Henri Lefebvre’s work on state and space (see,
e.g., 2009) ​also underscores the need for a ention to the hierarchy of scales
and their spatiality, meaning that these spaces are ordered within vertical and
hierarchical relations of domination that reproduce themselves through the so-
cial processes of governance. e second element describes how this book uses
the material infrastructure of electricity in Pakistan as its entry point for tracing
the connections within and across scales, and the third element of studying the
infrastructural state discusses this spatial unevenness in more detail.

Material Infrastructure as a Point of Entry for

Studying the State
e second element of this book’s theoretical framework is the use of the ma-
terial infrastructure of electricity as an entry point for studying the state. By
following the infrastructure of electricity from national issues down to the
behaviors of real people, we dive deeply into the challenges of state-​making in
the Global South and build an understanding of governance grounded in its
material manifestations rather than its paper representations. An institutions
approach to governance struggles to penetrate below the national level. Taking
the approach of a comparison among provinces or states does o er sub-​national
insights, but tracing the material infrastructure reveals a direct connection be-
tween national-​level policy and the home or rm, as well as the interrelatedness
and integration of sub-​national regions into an uneven, unequal whole.
e link between infrastructure and the state is well established. Henri
Lefebvre points repeatedly to the centrality of infrastructure to the establish-
ment of state or political space:

With its technostructure controlling energy questions, the state gradu-

ally becomes the master of them, not only because it controls the units
of production, but because it partitions space under the double surveil-
lance of its technicians and police. e production of energy is closely
tied to the production of political space, i.e. state space. (Lefebvre,
2009, pp. 237–​238)

Infrastructure in general, but especially energy, is a mechanism for the state’s

control of both territory and population, and in the ongoing social processes
around access to that infrastructure the state further sets out the terms for this
dimension of citizenship. In a historical study of road building in 17th-​and
Another random document with
no related content on Scribd:
lääkäri, tervehti häntä, mutta hän tuskin huomasi sitä. Hän huusi
vain: "Veljeni on kuollut! Mitä se merkitsee? Mikä hirveä salaisuus
tässä piilee?" Seurasi synkkä hiljaisuus, mutta vihdoin puuttui
suutari, seurakunnan vapaapuheisin mies, puheeseen ja sanoi:
"Onhan tämä kauheata, mutta mitään salaisuutta ei tässä ole."

"Mitä tarkoitatte"? kysyi Wilfred kasvoiltaan kalman kalpeana.

"Kaikki on aivan selvää", vastasi Gibbs. "Neljän peninkulman alalla

on vain yksi mies, joka pystyy moisen iskun antamaan, ja hänellä
juuri oli enimmän aihetta iskun antamiseen."

"Älkäämme julistako mitään ennakkotuomioita", huomautti tohtori,

pitkä mustapartainen, hiukan hermostunut mies. "Mutta luulen
voivani yhtyä siihen, mitä mr Gibbs sanoo iskun laadusta. Se
edellyttää uskomatonta voimaa. Mr Gibbs väittää, että vain yksi mies
koko tällä paikkakunnalla pystyy moiseen. Minä puolestani väittäisin,
ettei kukaan pysty tuollaista iskua antamaan."

Taikauskon manaama väristys vapisutti pastorin laihaa ruumista.

"En oikein ymmärrä teitä", sanoi hän.

"Mr Bohun", sanoi tohtori hiljaa, "en tiedä miten lausuisin sen. Jos
sanon että pääkallo on murskattu kuin munankuori, ei se vastaa
täysin totuutta. Luusirut upposivat ruumiiseen ja maahan kuin kuulat
hiekkavalliin. Jättiläisen käsi on sen tehnyt."

Hän vaikeni hetkisen ja tuijotti eteensä silmälasiensa läpi. "Eräs

etu on siitä", lisäsi hän, "se nimittäin vapauttaa täydellisesti
useimmat epäluuloista. Jos teitä tai minua tai ketä hyvänsä
ruumiinvoimiltaan tavallista miestä syytettäisiin tästä rikoksesta,
vapauttaisi oikeus hänet yhtä varmasti kuin lapsen, jota syytettäisiin
Nelsonin patsaan varastamisesta."

"Sitähän minä juuri väitän", toisti suutari itsepäisesti, "että on vain

yksi, joka on voinut tehdä sen ja jolla on ollut syytä tehdä se. Missä
on Simeon Barnes, seppä?"

"Hän on Greenfordissa", sopersi pastori.

"Pikemminkin hän on Ranskassa", mutisi suutari.

"Ei, hän ei ole Greenfordissa eikä Ranskassa", lausui pieni väritön

ääni. Puhuja oli katolinen pappi, joka äsken oli liittynyt ryhmään.
"Totuus on se, että hän juuri nyt tulee tuolla kaukana tiellä."

Tämä pieni katolinen pappi ei näyttänyt erikoisen

huomiotaherättävältä. Hänen ruskea tukkansa oli lyhyeksi leikattu, ja
pyöreät kasvot eivät olleet erikoisen ilmeikkäät. Mutta vaikka hän
olisi ollut oikea Apollo, ei kukaan tällä hetkellä olisi luonut häneen
silmäystäkään. Kaikki kääntyivät ja tähyilivät tielle, joka alhaalla
mutkitteli tasangon halki. Siellä tuli tosiaan Simeon-seppä
harppaillen pitkin askelin ja mahtava moukari olalla. Hän oli roteva
jättiläiskokoinen mies, silmät syvät, tummat ja synkät ja leukaparta
musta. Hän asteli ja jutteli rauhallisesti parin hänen takanaan tulevan
miehen kanssa, ja vaikkei hän koskaan ollut erikoisen iloinen, näytti
hän kuitenkin täysin huolettomalta.

"Hyvä Jumala!" huudahti jumalankieltäjä-seppä. "Ja tuolla

moukarilla hän teki sen."

"Ei", sanoi poliisitarkastaja, näköjään ymmärtäväinen mies

harmaanruskeine viiksineen, joka nyt ensi kertaa puuttui
keskusteluun. "Vasara, jolla hän teki sen, on tuolla kirkkomuurin
vieressä. Olemme antaneet sen samoin kuin kuolleen ruumiinkin olla
koskemattomina paikoillaan."

Kaikki kääntyivät katsomaan sinne, ja pieni pappi meni aivan

vasaran viereen ja katseli sitä vaieten. Se oli pieni, kevyt vasara,
eikä olisi millään tavalla pistänyt silmään toisten joukosta, mutta nyt
oli sen rautaisessa päässä verta ja vaaleita hiuksia.

Hetken vaiti oltuaan alkoi pikku pappi puhua nostamatta

katsettaan, ja hänen matalassa äänessään oli uusi sävy. "Mr Gibbs
oli oikeassa sanoessaan, ettei tässä ole mitään salaisuutta", sanoi
hän. "On vain kummallista, miksi niin suuri mies valitsi moisen iskun
antamiseen noin pienen vasaran."

"Se ei liikuta meitä", huusi Gibbs innokkaasti. "Mitä teemme

Simeon
Barnesille?"

"Antakaa hänen olla rauhassa", sanoi pappi tyynesti. "Hän tulee

tänne omasta tahdostaan. Tunnen molemmat nuo miehet, jotka ovat
hänen seurassaan. He ovat kunniallisia miehiä Greenfordista ja ovat
tulleet tänne presbyteriläisen kappelin rakennustöihin."

Hän ei ollut vielä puhunut loppuun, kun pitkä seppä tuli esiin kirkon
kulmasta ja marssi omalle pihalleen. Täällä hän pysähtyi ja vasara
putosi hänen kädestään. Poliisitarkastaja, joka koko ajan oli
käyttäytynyt mitä kohteliaimmin, meni heti hänen luokseen.

"En kysy teiltä, mr Barnes", sanoi hän, "tiedättekö mitään siitä,

mitä täällä on tapahtunut. Teidän ei ole pakko sanoa sitä. Toivon,
ettette tiedä mitään, ja että voitte todistaa sen. Mutta muodollisista
syistä minun täytyy kuninkaan nimessä vangita teidät eversti
Norman Bohunin murhan johdosta."

"Teidän ei tarvitse tunnustaa mitään", sanoi suutari toimekkaan

tärkeänä. "Niiden täytyy todistaa kaikki. Ei ole vielä edes todistettu,
että mies, joka tuolla makaa pää murskattuna, on eversti Bohun."

"Mikä joutava väite", sanoi tohtori papille. "Sen on hän saanut

salapoliisijutuista. Minähän olin everstin lääkäri ja tunnen hänen
ruumiinsa paremmin kuin hän itse. Hänellä oli hyvin kauniit mutta
omituisesti muodostuneet kädet. Keskisormi ja nimetön olivat yhtä
pitkät. Niin, kyllä vainen se on eversti."

Kun hän samassa silmäili ruumista, joka makasi maassa,

kääntyivät liikkumattoman sepän teräsharmaat silmät samalle
suunnalle ja kohdistuivat samaan esineeseen.

"Onko eversti Bohun kuollut?" sanoi seppä tyynesti.

"Silloin hän on kadotuksen oma."

"Älkää puhuko mitään! Älkää missään nimessä!" huusi

jumalankieltäjä-suutari ja hyppeli, ihastuksissaan Englannin
oikeuslaitoksen mainiosta järjestelmästä. Ei ole nimittäin ketään,
joka niin itsepintaisesti pitää kiinni laista kuin kunnon maallikko.

Seppä käänsi päänsä ja hänen kasvoistaan huokui fanaatikon

ankaruus.

"Teidän, epäuskon lasten, sopii luikerrella sinne tänne kuin

viekkaat ketut, koska tämän maailman laki suosii teitä", sanoi hän,
"mutta Herra pitää omistansa huolen, sen saatte tänäpäivänä
nähdä."
 Ja sitten hän osoitti everstiä ja sanoi: "Milloin tuo koira kuoli
synneissään?"

"Lieventäkää sanojanne", sanoi tohtori.

"Lieventäkää raamatun sanoja, niin minä lievennän omiani",

vastasi seppä. "Milloin hän kuoli?"

"Näin hänet hengissä kello kuusi tänä aamuna", sopersi Wilfred

Bohun.

"Jumala on hyvä", sanoi seppä. "Herra poliisitarkastaja, minulla ei

ole mitään vangitsemista vastaan. Teidän pitäisi kuitenkin varoa
vangitsemasta minua. Poistun mielelläni oikeussalista tahrattomin
mainein. Eiköhän teidän omasta puolestanne olisi ikävää poistua
sieltä vähentynein ylennyksen toivein."

Varmakäytöksinen poliisitarkastaja katseli ensi kerran seppää

eloisin silmin, ja niin tekivät kaikki muutkin paitsi vieras pappi. Tämä
tarkasteli yhä tuota pikku vasaraa.

"Tuolla ulkona on kaksi miestä", jatkoi seppä seivästi ja

painokkaasti, "kunniallisia Greenfordin käsityöläisiä, jotka te kaikki
hyvin tunnette. He ottavat valalleen, että he keskiyöstä
aamunkoittoon ja vielä kauan sen jälkeenkin näkivät minut
lähetystalon salissa, missä hartauskokousta vietettiin koko yö, sillä
me pelastimme monta sielua. Greenfordissa on vähintään 20
henkeä, jotka voivat todistaa samaa. Jos olisin pakana, herra
tarkastaja, antaisin teidän rientää lankeemustanne kohden. Mutta
koska olen kristitty, katson täytyväni antaa teille tilaisuuden pelastua,
ja kysyn teiltä sentähden, haluatteko vakuuttautua minun
poissaolostani nyt heti vai oikeussalissa?"
 Poliisitarkastaja raapi korvallistaan ja sanoi: "Tietysti minä olisin
iloinen, jos selvitys voisi tapahtua nyt heti."

Seppä poistui pihasta samanlaisin pitkin, huolettomin askelin, kuin

hän oli sinne tullutkin, ja palasi molempine ystävineen, jotka
puolestaan olivat hyviä tuttuja melkein kaikille läsnäolijoille.
Molemmat sanoivat muutamia sanoja, joita ei käynyt epäileminen.
Kun he olivat puhuneet, oli Simeonin syyttömyys yhtä horjuttamaton
kuin suuri kirkko heidän yläpuolellaan.

Ja sitten seurasi sellainen äänettömyys, joka on painostavampi ja

sietämättömämpi kuin mikään puhuminen. Lopettaakseen sen sanoi
pastori vihdoin katoliselle papille:

"Tuo vasara näyttää suuresti kiinnittävän mieltänne, isä Brown."

"Niinpä niin", vastasi isä Brown. "Miksi käytettiin noin pientä

vasaraa?"

Tohtori kääntyi pikaisesti.

"Siinä olette tosiaan oikeassa", huomautti hän. "Kenen mieleen

juolahtaisikaan käyttää pientä vasaraa, kun tarjolla on vähintään
kymmenen isompaa?"

Ja hän alensi ääntään ja sanoi puoleksi kuiskaten pastorille: "Ei

kenenkään muun kuin sen, joka ei jaksa käsitellä suurta vasaraa.
Tässä ei ole kysymyksessä toisen tai toisen sukupuolen rohkeus tai
päättäväisyys. Rohkea nainen voisi tehdä vaikka kymmenen murhaa
pienellä vasaralla. Mutta hän ei voisi tappaa matoakaan raskaalla
moukarilla."
 Wilfred Bohun tuijotti häneen hypnoottisen kauhun vallassa, isä
Brownin kuunnellessa pää hiukan kallellaan, todella uteliaana ja
hyvin tarkkaavaisena. Tohtori jatkoi yhä innokkaammin:

"Miksi kaikki nämä tyhmeliinit otaksuvat, että aviomies on ainoa,

joka vihaa vaimon rakastajaa? Yhdeksässä tapauksessa
kymmenestä on vaimo se, joka vihaa rakastajaansa. Kuka tietää
mitä halveksuntaa tai petollisuutta tämä on voinut osoittaa hänelle?
Katsokaahan tuonne!"

Hän osoitti pienellä liikkeellä penkillä istuvaa punatukkaista naista.

Tämä oli vihdoinkin kohottanut kauniit kasvonsa, joita kyyneleet yhä
uudelleen kostuttivat. Mutta hänen silmänsä tuijottivat kuollutta
sähköisellä loisteella, jossa oli jotakin miltei mielipuolista.

Kunnianarvoisa Wilfred Bohun teki liikkeen, aivankuin olisi hän

hylännyt kaiken toivon saada selvyyttä asiaan. Mutta isä Brown
pudisti pois tuhkan, jota liedestä oli varissut hänen hihalleen, ja sanoi
puolueettomalla tavallaan:

"Teidän laitanne on kuten niin monien muiden lääkärien.

Psykologinen tietonne antaa paljon ajattelemisen aihetta — vain
fyysillinen puoli on tässä täysin mahdoton. Myönnän että naisella
tosiaan voi olla suurempi halu rakastajan murhaamiseen kuin
aviomiehellä, ja myönnän senkin, että nainen käyttäisi pientä
vasaraa ison asemesta. Mutta vaikeus piilee fyysillisessä
mahdottomuudessa. Ei mikään nainen maailmassa voisi tuolla
tavalla musertaa miehen pääkalloa." Ja sitten hän lisäsi
miettiväisesti hetken vaiettuaan: "Asiaa ei ole vielä tarkastettu koko
sen laajuudessa. Miehellähän oli rautakypäri, ja isku murskasi sen
kuin olisi se ollut haurasta lasia. Katsokaa tuota naista. Katsokaa
hänen käsivarsiaan."
 Vallitsi jälleen hiljaisuus, mutta sitten tohtori sanoi hiukan
tyytymättömästi: "Ehkäpä olen väärässä. Kaikkea vastaanhan
voidaan väittää. Mutta se on vakaumukseni, ettei kukaan muu kuin
mielipuoli valitsisi tuota pikku vasaraa, kun suuri vasara oli yhtä
lähellä saatavissa."

Samassa tarttui Wilfred Bohun vapisevilla käsillään päähänsä.

Mutta kädet vaipuivat pian alas ja hän puhkesi puhumaan: "Se oli
oikea sana! Mainitsitte juuri oikean sanan."

Sitten hän hillitsi liikutuksensa ja jatkoi: "Sanoitte äsken, ettei

kukaan muu kuin mielipuoli valitsisi tuota pikku vasaraa."

"Niin sanoin", myönsi tohtori. "Jatkakaa!"

"Kukaan muu kuin mielipuoli ei sitä tehnytkään", sanoi pastori.

Toiset tuijottivat häneen suurin silmin, ja hän jatkoi kuumeisen,
melkein naisellisen liikutuksen vallassa:

"Minä olen pappi", huusi hän vapisevalla äänellä, "ja pappi ei saa
vuodattaa verta, — minä — tarkoitan, ettei pappi saa toimittaa
ketään hirsipuuhun. Ja minä kiitän Jumalaa, että rikoksellinen on nyt
tiedossani ja että hän on sellainen henkilö, jota ei voida tuomita
kuolemaan."

"Ettekö aio ilmaista häntä?" kysyi tohtori.

"Vaikkapa ilmaisisinkin, ei häntä kuitenkaan hirtettäisi," vastasi

Wilfred sekavasti mutta sanomattoman onnellisesti hymyillen.
"Tullessani tänä aamuna kirkkoon, tapasin siellä mielipuolen
polvillaan rukoilemassa — tuon Joe-paran, joka koko elämän ikänsä
on ollut hassahtava. Jumala yksin tietää, mitä hän rukoili, mutta
tuollaisista omituisista ihmisistä voisi melkein uskoa, että heidän
rukouksensakin ovat mielettömiä. Ei ole mahdotonta ajatella, että
hullu rukoilee ennen murhatekoon ryhtymistään. Kun viimeksi näin
Joen, oli hän veljeni seurassa. Veljeni teki hänestä pilaa."

"No hittoa", huudahti tohtori, "olipa hyvä, että puhuitte tästä! Mutta
kuinka voitte selittää —"

Pastori melkein vapisi mielihyvästä saatuaan näin totuudesta

vihiä. "Ettekö näe", huusi hän innokkaasti, "että tämä teoria on ainoa,
joka sopii noihin molempiin kummallisiin seikkoihin, ratkaisee
molemmat arvoitukset. Seppä olisi voinut antaa tuon voimakkaan
iskun, mutta hän ei olisi valinnut pientä vasaraa. Hänen vaimonsa
olisi valinnut pikku vasaran, mutta ei olisi kyennyt antamaan
voimakasta iskua. Hullu saattoi tehdä kummankin. Mitä pikku
vasaraan tulee — niin, mieshän oli hullu ja tempasi aseekseen
lähimmän käden ulottuvilla olevan esineen. Ja iskun voima taasen —
ettekö ole koskaan kuullut, tohtori, että ärsytetyllä hullulla voi olla
kymmenen miehen voima?"

Tohtori veti, syvään henkeään ja sanoi: "Luulenpa tosiaan

osuneenne oikeaan."

Isä Brown oli niin kauan ja niin kiinteästi katsellut puhujaa, että
hänelle oli selvinnyt, etteivät tämän suuret, harmaat silmät olleet
aivan niin merkityksettömät kuin hänen kasvonsa yleensä. Kun oli
tullut hiljaista, sanoi hän korostetun kohteliaasti: "Mr Bohun, teidän
teorianne on tähänastisista ainoa, joka johonkin kelpaa ja jota suurin
piirtein voidaan pitää eittämättömänä. Mielestäni ansaitsette
sentähden, että sanon teille varmasti tietäväni, ettei se ole oikea." Ja
tämän sanottuaan pikku mies siirtyi jälleen syrjään tarkastamaan
vasaraa.
 "Tuo mies näyttää tietävän, mitä muut eivät tiedä", kuiskasi tohtori
harmistuneesti Wilfredille. "Nuo katoliset papit ovat niin pahuksen
viekkaita."

"Ei, ei", sanoi Bohun, aivankuin väsyneenä tuhlaamaan

sanaakaan enää siihen, mikä oli itsestään selvää. "Se oli hullu. Se
oli hullu."

Molemmat papit ja tohtori olivat vetäytyneet syrjään siitä enemmän

virallisesta joukosta, joka ympäröi poliisitarkastajaa ja vangittua. Kun
nyt heidän pikku ryhmänsä hajaantui, kuulivat he toisen ryhmän
ääniä. Katolinen pappi ensin nosti ja sitten loi katseensa maahan,
kun hän kuuli sepän sanovan kuuluvalla äänellä:

"Toivon antaneeni teille täyden selvityksen, herra tarkastaja.

Tietenkin olen, kuten sanotte, hyvin voimakas, mutta enhän ole
voinut singota vasaraani tänne Greenfordista saakka. Eikä
vasarallani ole siipiäkään, joilla se voisi lentää puoli peninkulmaa
peltojen ja pensaiden yli."

Tarkastaja nauroi suopeasti ja sanoi: "Ei, luullakseni teidän

voidaan katsoa olevan tämän jutun ulkopuolella, vaikka se onkin
mutkikkaimpia, mitä olen tavannut. Pyydän teitä vain antamaan
kaikkea mahdollista apuanne sen miehen kiinnisaamiseksi, joka on
yhtä vahva ja iso kuin te. Teistä voi olla hyötyä jo pelkästään hänen
kiinnipitelemisessään. Otaksun, ettette aavista, kuka se mies on?"

"Luulenpa kyllä aavistavan!", vastasi kalpea seppä, "mutta mikään

mies se ei ole." Kun hän huomasi, että kaikki kääntyivät katsomaan
hänen vaimoaan, joka istui penkillä, pani hän suuren kätensä hänen
olkapäälleen ja lisäsi: "Eikä myöskään nainen".
 "Mitä tarkoitatte?" kysyi poliisitarkastaja leikillisesti. "Ette kai usko,
että on lehmiä, jotka osaavat käyttää vasaraa?"

"En usko, että mikään ihminen ohjasi sitä vasaraa", sanoi seppä
käheästi. "Tämän maailman kannalta katsoen sanoisin, että mies oli
yksin, kun hän kuoli."

Wilfred syöksähti pari askelta eteenpäin ja silmäili seppää palavin

katsein.

"Haluatteko ehkä väittää, Barnes", kuului suutarin terävä ääni,

"että vasara itsestään nousi maasta ja löi kuoliaaksi miehen?"

"Niin, tuijottakaa te vain ja virnistelkää mielenne mukaan", huusi

Simeon. "Te papit kerrotte meille kuitenkin sunnuntaisin kirkossa,
miten Herra kukisti Sanheribin. Minä uskon, että joku näkymätön
taloissa kävijä puolusti minun taloni kunniaa ja langetti rienaajan
kuolleena sen oven eteen. Minä uskon, että se voima, joka iskun
aiheutti, oli sama, joka esiintyy maanjäristyksissä — ei enempää
eikä vähempää."

Wilfred huomautti nyt hyvin omituisella äänellä: "Minä itsekin

kehoitin
Normania varomaan salamaa."

"Se murhaaja on poissa minun käteni ulottuvilta", sanoi

poliisitarkastaja hymyillen.

"Mutta te ette ole hänen", vastasi seppä. "Olkaa varuillanne", ja

sitten hän käänsi toiselle leveän selkänsä ja meni sisälle taloon.

Järkkyneen Wilfredin talutti pois isä Brown, joka kohteli häntä

ystävällisesti ja vapaasti. "Lähtekäämme tästä kamalasta paikasta,
mr Bohun", sanoi hän. "Saanko mennä katsomaan kirkkoanne?
Sehän kuuluu olevan Englannin vanhimpia. Katsokaas", lisäsi hän
veitikkamaisesti, "mehän tunnemme suurta mielenkiintoa vanhoja
englantilaisia kirkkoja kohtaan."

Wilfred Bohun ei hymyillyt, sillä huumori ei ollut hänen vahvoja

puoliaan. Mutta hän nyökkäsi innokkaasti, sillä hän oli perin halukas
selittämään goottilaisen rakennustaiteen kauneuksia semmoiselle,
joka paremmin ymmärsi niitä kuin presbyteriläinen pappi tai
ateistinen suutari.

"Olette tervetullut", sanoi hän. "Mennään tältä puolelta sisään." Ja

hän meni edellä suuresta sivuovesta portaita ylös. Isä Brown oli
pannut jalkansa ensimmäiselle portaalle seuratakseen pappia, kun
hän tunsi käden laskeutuvan olkapäälleen. Hän kääntyi ja näki
tohtorin tumman, solakan haahmon. Hänen kasvonsa olivat yhä vielä
epäilyksien synkentämät.

"Sir", sanoi tohtori jäykästi, "te näytätte tuntevan erinäisiä tähän

rumaan juttuun kuuluvia salaisuuksia. Saanko kysyä, aiotteko pitää
ne omana tietonanne?"

"Herra tohtori", vastasi isä Brown ystävällisesti hymyillen, "on eräs

syy, miksi minun ammattiani harjoittavan henkilön täytyy pitää
omana tietonaan asioita, joista hän ei ole varma, nimittäin se, että
hänen velvollisuutensa on alati vaieta asioista, silloin kun hän on
varma niistä. Jos te nyt arvelette, että olen ollut melkein
epäkohteliaan vaitelias teitä tai jotakuta toista kohtaan, olen
suostuvainen ilmaisemaan niin paljon kuin oikeuteni suinkin sallivat.
Annan teille kaksi hyvin selvää viittausta."

"Antakaahan kuulua, sir", sanoi tohtori jurosti.

 "Ensinnäkin", sanoi isä Brown tyynesti, "kuuluu se täysin teidän
alaanne. Kysymyksessä on oppi ruumiin ominaisuuksista. Seppä
erehtyi — ehkei väittäessään, että isku oli Jumalan taholta lähtöisin,
vaan varmasti siinä kun hän sanoi ihmeen aikaansaaneen sen. Ihme
on se sikäli, että ihminen itse on ihme monimutkaisine, pahoine ja
kuitenkin puolittain sankarillisine sydämineen. Sen voiman, joka
musersi tuon pääkallon, tuntevat tiedemiehet sangen hyvin — se on
enimmän kiisteltyjä luonnonlakeja."

Tohtori, joka hyvin tarkkaavaisesti ja otsa rypyssä oli kuunnellut

hänen sanojaan, sanoi vain: "Entä tuo toinen viittaus?"

"Sen annan nyt", sanoi pappi. "Muistatteko, että seppä, vaikka hän
uskoo ihmeisiin, puhui pilkallisesti moisesta lasten sadusta, että
hänen vasaransa olisi muka saanut siivet ja lentänyt yli maiden ja
mantereiden?"

"Kyllä muistan", sanoi tohtori.

"Näettekös", sanoi isä Brown, leveästi hymyillen, "se satu hipaisi

totuutta likempää kuin kaikki muu, mitä tänä päivänä on sanottu." Ja
sitten hän käänsi tohtorille selkänsä ja lähti kompuroimaan portaita
ylös pastorin jälkeen.

Kunnon pastori, joka kalpeana ja kärsimättömänä oli seissyt ja

odottanut ylhäällä, aivan kuin olisi tämä pieni pysähdys ollut hänen
hermojensa äärimmäisen kestävyyden koetus, vei hänet heti
mielipaikkaansa, siihen osaan lehteriä, joka oli lähinnä kattoa ja jota
valaisi tuo kaunis enkeli-ikkuna. Roomalainen pikku pappi katseli ja
ihaili kaikkea hyvin perusteellisesti ja puheli koko ajan iloisesti mutta
hillityllä äänellä. Kun he tulivat sivu-uloskäytävälle ja noille
kierreportaille, joita myöten Wilfred oli rientänyt ulos kuollutta
veljeänsä katsomaan, ei isä Brown lähtenyt ulos ovesta, vaan kapusi
vikkelästi kuin apina portaita ylös, ja pian senjälkeen kuului hänen
kirkas ja selvä äänensä ylhäältä.

"Tulkaa tänne, mr Bohun", huusi hän. "Raikas ilma tekee teille

hyvää."

Bohun noudatti kehoitusta ja nousi isä Brownin jäljessä

eräänlaiselle kirkon seinästä ulkonevalle kiviparvekkeelle, josta
avautui näköala yli avaran tasangon, jota purppuraisella
taivaanrannalla metsä rajoitti ja joka oli siroitettu täyteen kyliä ja
kartanoita. Selvänä ja kulmikkaana, mutta hyvin pienenä lepäsi aivan
heidän allaan sepän paja. Poliisitarkastaja seisoi vielä pihalla ja teki
muistiinpanoja. Ruumis makasi maassa kuin kuollut kärpänen.

"Tämähän on kuin pieni maailmankartta, vai mitä?" sanoi isä

Brown.

"Niinpä kyllä", vastasi Bohun hyvin totisena nyökäten.

Aivan heidän yllään ja ympärillään ylenivät goottilaisen

rakennuksen kaaret taivaille pyörryttävää vauhtia, joka pani
ajattelemaan itsemurhaa. Keskiajan rakennustaiteesta uhoaa
titaaninen voima, joka, katsottiinpa sitä miltä puolelta hyvänsä, aina
näyttää rynkäisevän eteenpäin kuin pillastunut, väkevä orhi. Tämä
kirkko oli rakennettu ikivanhasta kivestä, ja sammaleet, sienet ja
linnut olivat sen seiniin pesiytyneet. Ja kuitenkin — jos sitä katseli
alhaalta, kohosi se kuin vesisuihku tähtiä kohden, ja taas ylhäältä
katsottuna, kuten nyt, näytti se laaksoon syöksyvältä
vesiputoukselta. Sillä molemmat miehet tornissa olivat nyt gotiikan
kamalimman kaaoksen keskellä: kaikkialla olivat suhteet ylösalaisin
ja perspektiivi huimaava, suuret esineet näyttivät pieniltä ja pienet
suurilta — kiviä sikin sokin ilmassa. Kivien yksityiskohdat näyttivät
läheisyyden takia suunnattoman suurilta, ja ympäristö, pellot ja
kartanot, kääpiömäisen pieniltä. Kiveen hakattu enkeli tai eläin näytti
lentävältä lohikäärmeeltä, joka aikoi niellä kitaansa alla olevat niityt
ja talot. Koko ilmapiiri oli harhaannuttava ja vaarallinen. Näytti kuin
olisivat ihmiset liehuneet ilmassa suunnattomien henkien siipien
välissä ja koko tuo vanha kirkko, korkea ja komea kuin katedraali,
näytti pimittävän aurinkoisen maiseman kuin ukkospilvi.

"Luulen, että on varsin vaarallista oleskella näin korkeilla paikoilla,

vaikkapa vain rukoillakseen", sanoi isä Brown. "Korkeudet luotiin sitä
varten, että ihminen katsoisi sinne ylös eikä sieltä alas."

"Tarkoitatteko, että täältä voisi pudota?" kysyi Wilfred.

"Tarkoitan että sielu voisi pudota, vaikkei ruumis putoaisi", vastasi

toinen pappi.

"En oikein ymmärrä teitä", huomautti Bohun.

"Katsokaapa esimerkiksi tuota seppää tuolla", jatkoi isä Brown

tyynesti. "Kunnon mies, mutta ei kristitty — kova, käskevä,
leppymätön. Hänen skotlantilaisen uskontonsa perustivat miehet,
jotka rukoilivat kummuilla ja korkeilla kallioilla ja oppivat enemmän
katsomaan alas maailmaan kuin ylös taivaaseen. Nöyryys on
jättiläisten äiti. Laaksosta näkee suuria esineitä — huipuilta vain
pieniä."

"Mutta — eihän hän tehnyt sitä", sopersi Bohun.

"Ei", sanoi toinen omituisesti korostaen, "me tiedämme, ettei hän

tehnyt sitä."
 *****

Hetkisen kuluttua hän jatkoi katsellen harmaine silmineen tyynesti

tasankoa. "Tunsin miehen", sanoi hän, "joka aluksi harjoitti muiden
tavoin hartauttansa alttarilla, mutta mieltyi sitten rukoilemaan
korkeilla ja yksinäisillä paikoilla, kellotornin nurkissa ja ulokkeilla. Ja
kerran, kun hän seisoi pyörryttävän korkealla paikalla, mistä koko
maailma hänen allaan näytti pyörivän kuin hyrrä, alkoi hänen
aivoissaankin pyöriä, ja hän kuvitteli olevansa Jumala. Seuraus siitä
oli, että hän, vaikka hän oli hyvä mies, teki rikoksen."

Wilfred oli kääntänyt pois kasvonsa, mutta hänen laihat kätensä

kävivät sinertäviksi, kun hän tarttui kiinni rintanojaan.

"Hän uskoi, että hänelle oli annettu valta tuomita maailmaa ja

lyödä syntinen maahan. Hän ei olisi koskaan tullut moisia
ajatelleeksi, jos hän olisi polvistunut lattialle muiden tavoin. Mutta
hän näki kaikkien ihmisten hyörivän tuolla alhaalla kuin hyönteisten.
Erikoisesti erotti hän yhden, aivan alapuolellaan, vihreän hatun
vuoksi selvästi silmään pistävänä — myrkyllisen hyönteisen."

Varikset lentelivät vaakkuen tornin ympärillä, mutta muuten oli

kaikki hiljaista, kunnes isä Brown jatkoi:

"Kiusausta lisäsi sekin, että hänellä oli käytettävänään eräs

luonnon mahtavimpia voimia, tarkoitan painolakia, tuota hurjaa,
valtavaa vetovoimaa, joka saa maailman kaikki olennot irti
laskettuina syöksymään sydämeensä. Näette tuolla
poliisitarkastajan, joka kävelee edestakaisin pajan pihalla. Jos minä
nyt heittäisin pienen kiven tämän rintanojan yli, vaikuttaisi se häneen
osuessaan kuin luoti. Jos pudottaisin vasaran — hyvin pienenkin
vasaran —"
 Wilfred Bohun nosti toisen jalkansa rintanojan yli, mutta isä Brown
tarttui häntä heti kauluksesta.

"Ei siitä ovesta", sanoi hän lempeästi. "Se ovi vie helvettiin!"

Bohun horjui takaperin seinää vasten ja tuijotti häneen pelästynein

silmin.

"Miten tiedätte kaiken tuon?" huusi hän. "Oletteko paholainen?"

"Olen ihminen", vastasi isä Brown totisesti, "ja sentähden tunnen

kaikki kiusaukset. Kuulkaa nyt, mitä minä sanon", jatkoi hän hetkisen
vaiettuaan. "Tiedän mitä teitte — ainakin arvaan siitä enimmän osan.
Kun jätitte veljenne, valtasi teidät sangen oikeutettu suuttumus, niin,
se meni niin pitkälle, että te tempasitte käteenne vasaran aikoen
lyödä sillä hänet kuoliaaksi. Te peräydyitte kuitenkin, pistitte vasaran
takkinne alle ja riensitte kirkkoon. Te rukoilitte kiihkeästi monissa
paikoin, enkeli-ikkunan ääressä, sen yläpuolella olevalla ulokkeella
ja korkealla parvekkeella, josta te saatoitte nähdä everstin vihreän
hatun, joka muistutti ryömivän sittiäisen selkää. Ja silloin puhkesi
jotakin teidän sielussanne, ja te annoitte Jumalan tuomion langeta."

Wilfred vei heikon kätensä otsalleen ja sanoi matalalla äänellä:

"Mistä tiesitte, että hänen hattunsa näytti vihreältä sittiäiseltä?"

"Oh, selvä järki sen minulle sanoi", vastasi toinen hieman

hymyillen. "Mutta kuulkaa vielä! Sanon teille, että tiedän tämän
kaiken, mutta ettei kukaan muu saa sitä tietää. Seuraava askel on
teidän; minä en ryhdy mihinkään; suljen tämän ripin sinetillä. Jos
kysytte miksi, niin on siihen monta syytä, mutta vain yksi teitä
koskeva. Jätän asian teille, koska ette ole vielä pitkällä pahuudessa.
Te ette koettanut saattaa seppää epäilyksen alaiseksi, vaikka se olisi
ollut helppoa, ettekä hänen vaimoaankaan. Te koetitte saada hullun
syylliseksi tekoon, koska tiesitte, että hän oli syyntakeeton. Tämä oli
niitä valonpilkkeitä, joita minun on murhantekijöissä varteenotettava.
Ja menkäämme nyt alas kylään. Sitten menette tiehenne vapaana
kuin tuuli. En aio sanoa enää mitään."

Syvän hiljaisuuden vallitessa laskeutuivat he alas kierreportaita ja

tulivat ulos auringonpaisteeseen pajan luo. Wilfred Bohun nosti
varovaisesti veräjän salvan, meni poliisitarkastajan luo ja sanoi:
"Ilmoittaudun vapaaehtoisesti. Minä olen tappanut veljeni."
APOLLON SILMÄ

Kumman savuinen vivahdus ilmassa, vivahdus, joka voi olla sekä

samea että kirkas ja joka on vain Themsille ominainen, muuttui yhä
enemmän harmaasta kimaltelevaksi auringon kiivetessä taivaan
laelle ja heloittaessa Westminsterin yllä. Kaksi miestä kulki
parast'aikaa Westminstersillan yli. Toinen oli hyvin pitkä, toinen hyvin
lyhyt. Heitä olisi voinut verrata parlamentin kookkaaseen kellotorniin
ja Westminster-Abbeyn kyykkyselkäisiin hartioihin, sillä tuolla
pienellä oli papinpuku. Pitkän julkinen nimi oli M. Hercules
Flambeau, yksityinen etsivä. Hän oli matkalla uuteen toimistoonsa,
joka sijaitsi uudessa kerroksittain rakennetussa talossa vastapäätä
kirkon sisäänkäytävää. Pienen nimi oli Rev. J. Brown,
Camberwellista sijaitsevan St. Francis Xavierin kirkon pappi. Hän
palasi nyt Camberwellista erään kuolevan luota tutustuakseen
ystävänsä uuteen huoneistoon.

Rakennus oli amerikkalainen pilvenpiirtäjä ja amerikkalainen se oli

myös puhelimiensa ja hissiensä monimutkaiseen rakenteeseen
nähden. Mutta se oli juuri valmistunut eikä vielä täysin asuttu. Taloon
oli muuttanut vain kolme vuokralaista. Flambeaun yläpuolella oleva
konttorihuoneisto oli asuttu, samoin aivan hänen alapuolellaan oleva.
Mutta kaksi ylintä kerrosta samoin kuin kolme alinta olivat tyhjät.
Ensi silmäyksellä huomattiin uudessa asuntotornissa jotakin
tavallisuudesta poikkeavaa. Flambeaun yläpuolella sijaitsevan
konttorihuoneiston ulkopuolelle oli asetettu loistava esine. Sitä esti
hieman näkymästä muutama jälelle jäänyt rakennustelineen osa. Se
oli suunnattoman suuri kullattu ihmissilmän jäljennös, jota kultaiset
säteet ympäröivät, ja se otti yhtä paljon tilaa kuin pari kolme konttorin
ikkunaa.

"Mikä kumma tuo on?" kysyi isä Brown ja jäi seisomaan.

"Sen pitäisi edustaa uutta uskontoa", vastasi Flambeau nauraen,

"erästä uutta uskontoa, joka julistaa syntien anteeksiantamusta sillä
perusteella, ettei ole olemassa mitään syntejä. Luullakseni Christian
Science'n tavoin. On tosiasia, että eräs mies, joka nimittää itseään
Raioniksi — en tiedä, mikä hänen oikea nimensä on, sen vain
tiedän, ettei tämä nimi ole oikea — on vuokrannut yläpuolellani
olevan huoneiston. Kaksi konekirjoittajatarta asuu alapuolellani
olevassa kerroksessa ja tuo entusiastinen vanha humbuugimestari
yläpuolellani. Hän nimittää itseään Apollon uudeksi papiksi ja
palvelee aurinkoa."

"Katsos vain", sanoi isä Brown, "aurinkohan oli julmin kaikista

jumalista. Mutta mitä tuo suunnattoman suuri silmä merkitsee?"

"Jos olen ymmärtänyt asian oikein", sanoi Flambeau, "niin

suosivat he sitä mielipidettä, että ihminen kestää mitä tahansa, jos
hänen mielensä on tasapainossa. Molempien suuret vertauskuvat
ovat aurinko ja avoin silmä, sillä he väittävät, että jos ihminen olisi
täysin terve, hän voisi katsoa aurinkoon."

"Jos hän olisi täysin terve", sanoi isä Brown, "ei hän välittäisi
tuijottaa siihen."