Choreomania: Dance and Disorder 1st

Edition Kélina Gotman

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/choreomania-dance-and-disorder-1st-edition-kelina-g
otman/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Differential Diagnosis of Autism Spectrum Disorder

Katherine K. M. Stavropoulos

https://ebookmass.com/product/differential-diagnosis-of-autism-
spectrum-disorder-katherine-k-m-stavropoulos/

Major Depressive Disorder 1st Edition Roger S Mcintyre

https://ebookmass.com/product/major-depressive-disorder-1st-
edition-roger-s-mcintyre/

Devotional Hindu Dance 1st Edition Sabrina D.

Misirhiralall

https://ebookmass.com/product/devotional-hindu-dance-1st-edition-
sabrina-d-misirhiralall/

Labor and Aesthetics in European Contemporary Dance :

Dancing Precarity 1st ed. Edition Annelies Van Assche

https://ebookmass.com/product/labor-and-aesthetics-in-european-
contemporary-dance-dancing-precarity-1st-ed-edition-annelies-van-
assche/
Disorder Helen Thompson

https://ebookmass.com/product/disorder-helen-thompson/

The Anatomy of Dance Discourse: Literary and

Philosophical Approaches to Dance in the Later Graeco-
Roman World 1st Edition Karin Schlapbach

https://ebookmass.com/product/the-anatomy-of-dance-discourse-
literary-and-philosophical-approaches-to-dance-in-the-later-
graeco-roman-world-1st-edition-karin-schlapbach/

Considering Ethics in Dance, Theatre and Performance

1st ed. Edition Fiona Bannon

https://ebookmass.com/product/considering-ethics-in-dance-
theatre-and-performance-1st-ed-edition-fiona-bannon/

Beginning Hip Hop Dance (Interactive Dance Series)

(Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/beginning-hip-hop-dance-
interactive-dance-series-ebook-pdf/

International Development Organizations and Fragile

States: Law and Disorder 1st Edition Marie Von
Engelhardt (Auth.)

https://ebookmass.com/product/international-development-
organizations-and-fragile-states-law-and-disorder-1st-edition-
marie-von-engelhardt-auth/
Choreomania
Oxford Studies in Dance Theory

MARK FRANKO, Series Editor

French Moves: The Cultural Politics of le hip hop

Felicia McCarren

Watching Weimar Dance

Kate Elswit

Poetics of Dance: Body, Image, and Space in the Historical Avant-​Gardes

Gabriele Brandstetter

Dance as Text: Ideologies of the Baroque Body, Second Edition

Mark Franko

Choreographies of 21st Century Wars

Edited by Gay Morris and Jens Richard Giersdorf

Ungoverning Dance: Contemporary European Theatre Dance and the Commons

Ramsay Burt

Unworking Choreography: The Notion of the Work in Dance

Frédéric Pouillaude

Making Ballet American: Modernism Before and Beyond Balanchine

Andrea Harris

Choreomania: Dance and Disorder

Kélina Gotman
CHOREOMANIA
Dance and Disorder

K É L I N A G OT M A N

1
 1
Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers
the University’s objective of excellence in research, scholarship, and education
by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University
Press in the UK and certain other countries.

Published in the United States of America by Oxford University Press

198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.

© Oxford University Press 2018

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction
rights organization. Inquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

Library of Congress Cataloging-​in-​Publication Data

Names: Gotman, Kélina, author.
Title: Choreomania : dance and disorder / Kélina Gotman.
Description: New York : Oxford University Press, [2018] |
Series: Oxford studies in dance theory |
Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2017015372 | ISBN 9780190840426 (pbk. : alk. paper) |
ISBN 9780190840419 (cloth : alk. paper) | ISBN 9780190840457 (oxford scholarship online)
Subjects: LCSH: Choreography—Social aspects. | Choreography—History. |
Dance—Philosophy.
Classification: LCC GV1782.5 .G68 2018 |
DDC 792.8/2—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2017015372

1 3 5 7 9 8 6 4 2
Paperback printed by WebCom, Inc., Canada
Hardback printed by Bridgeport National Bindery, Inc., United States of America
For Karen Ray
In the universality of the Western ratio, there is this division which is the
Orient: the Orient, thought of as the origin, dreamt of as the vertiginous point
from which nostalgia and promises of return are born, the Orient offered to
the colonising reason of the Occident, but indefinitely inaccessible, for it always
remains the limit: the night of the beginning, in which the Occident was formed,
but in which it traced a dividing line, the Orient is for the Occident everything that
it is not, while remaining the place in which its primitive truth must be sought.
What is required is a history of this great divide, all along this Occidental becom-
ing, following it in its continuity and its exchanges, while also allowing it to appear
in its tragic hieratism.
Michel Foucault, History of Madness (1961)

And those who were seen dancing were thought to be insane by those who could
not hear the music.
Friedrich Nietzsche, Thus Spoke Zarathustra (1883–​1892)
 Contents
List of Illustrations ix
Series Editor Foreword xi
Preface xiii
Acknowledgements xv
Introduction: Choreomania,
Another Orientalism 1
PART I: EXCAVATING DANCE IN
THE ARCHIVE
1 Obscuritas Antiquitatis: Institutions,
Affiliations, Marginalia 25
2 Madness after Foucault: Medieval
Bacchanals 41
3 Translatio: St. Vitus’s Dance,
Demonism, and the
Early Modern 70
4 The Convulsionaries: Antics on the
French Revolutionary Stage 90
5 Mobiles, Mobs, and Monads:
Nineteenth-​Century Crowd
Forms 112
6 Médecine Rétrospective: Hysteria’s
Archival Drag 139
PART II: COLONIAL AND
POSTCOLONIAL STAGES: SCENES OF
FERMENT IN THE FIELD
7 ‘Sicily Implies Asia and Africa’:
Tarantellas and Comparative
Method 171
8 Ecstasy-​Belonging in Madagascar
and Brazil 196
 9 Ghost Dancing: Excess, Waste, and  oda: Moving Fields, Modernity, and the
C
the American West 224 Bacchic Chorus 298

10 ‘The Gift of Seeing Resemblances’: Bibliography 315

Cargo Cults in the Antipodes 252 Index 341

11 Monstrous Grace: Blackness and the

New Dance ‘Crazes’ 271

viii • Contents
 List of Illustrations
2.1 Dancers of Kölbigk, in a seventeenth-​
century woodcut by Johann Ludwig
Gottfried, from Historische Chronica,
oder Beschreibung der fürnemsten
Geschichten, so sich von Anfang der Welt
biß auff das Jahr Christi 1619 (also known
as Gottfried’s History of the World)
(Frankfurt am Main: Merian, 1674),
S. 505. 63
2.2 Dancing couples, accompanied by a musi-
cian, fail to kneel before the Sacrament
as it is being carried by, upon which
some two hundred people fall into the
river and drown. Woodcut now attrib-
uted to Albrecht Dürer. From Hartmann
Schedel’s Buch der Chroniken [The Book of
Chronicles, or The Nuremberg Chronicle],
printed by Anton Koberger (1493), folio
CCXVII recto. 64
4.1 ‘Ms. Thibaut’s Disease’ [enormous dis-
tension of the abdomen, legs, paralysis,
etc.]. Courtesy the New York Academy of
Medicine Library. 97
4.2 ‘Ms. Thibaut’s Cure’ [she is cured on the
spot on June 19, 1731, when all her
hydropic limbs are deflated before the
spectators’ very eyes . . . and to her serv-
ant girl’s amazement]. Courtesy the New
York Academy of Medicine Library. 98
4.3 ‘The grands secours’. From Charcot and
Richer, Les démoniaques dans l’art (1887).
Courtesy the New York Academy of
Medicine Library. 99
6.1 ‘Maenad having a seizure’. From Paul
Richer, L’art et la médecine (1903).
Courtesy the New York Academy of
Medicine Library. 144
6.2 ‘Saint Vitus’ dancers driven as pilgrims
to the church of Saint-​Willibrord, in
Epternach [sic], near Luxembourg.
After a drawing by P. Breughel, in
the gallery of the archduc Albert, in
Vienna’. From Charcot and Richer, Les
démoniaques dans l’art (1887). Courtesy
the New York Academy of Medicine
Library. 147
• ix
6.3 ‘A Group of St. Vitus’ Dancers. Fac​simile of
an engraving by Hondius [1642]’. From
Charcot and Richer, Les démoniaques
dans l’art (1887). Courtesy the New York
Academy of Medicine Library. 148
6.4 Saint Vitus’s Dance. Lithograph from the
Album comique (1823). Reproduced in
Nouvelle iconographie de la Salpêtrière
(1904). Courtesy the New York Academy
of Medicine Library. 151
6.5 ‘Crucifixion. From the Iconographie pho-
tographique de la Salpêtrière’. From Paul
Regnard, Les maladies épidémiques de
l’esprit (1887). Courtesy the New York
Academy of Medicine Library. 153
6.6 ‘Stage of the attitudes passionnelles of the
great hysterical attack: attitude of cru-
cifixion’. From Charcot and Richer, Les
démoniaques dans l’art (1887). Courtesy
the New York Academy of Medicine
Library. 154
6.7 ‘Ovarian Compression Belt’. From Paul
Richer, L’hystéro-​épilepsie, ou grande
hystérie (1881). Courtesy the New York
Academy of Medicine Library. 155
6.8 ‘The Dancing Procession of Echternach’.
From Nouvelle iconographie de la
Salpêtrière (1904). Courtesy the New
York Academy of Medicine Library. 163
7.1 Portrait of Emma, Lady Hamilton as a
Bacchante, by Louise Élisabeth Vigée Le
Brun, c. 1790. 185
9.1 Ghost Dance of the Sioux Indians in
North America (1891). From Illustrated
London News, 3 January 1891, 15–​16.
Courtesy the Library of Congress,
Prints and Photographs Division,
LC-​USZ62-​52423. 242
9.2 The Ghost dance by the Ogallala [sic]
Sioux at Pine Ridge Agency. Drawn
by Frederic Remington, Pine Ridge,
South Dakota (1890). From Harper’s
Weekly, 6 December 1890, 960–​961.
Courtesy the Library of Congress,
Prints and Photographs Division,
LC-​USZ62-​3726. 243
x • List of Illustrations
11.1 ‘Charleston posed by Ted Rogers, Jien
Saergent and Viola Worden who are
appearing with great success in vaude-
ville’. The photo appears alongside
an article by Curtis Mitchell, ‘Why
Dorothy Dances Jazz Steps: Fred
Stone, American Comedian, Tells Why
He Trained His Daughter in Eccentric
Rather Than Classical Dancing’.
Originally in Dance Magazine, March
1926, 28–​29. Courtesy the Jerome
Robbins Dance Division, The New York
Public Library for the Performing
Arts, Astor, Lennox and Tilden
Foundations. 278
11.2 Postcard of Josephine Baker performing
the Charleston at the Folies-​Bergère,
1926. Photo by Stanislaus Julian
Walery. 279
11.3 Advertisement for a dance mara-
thon. From Lawrence Mathews,
Photographic Scrapbooks: Dance
Marathons, c. 1930–​1939. Courtesy
the Jerome Robbins Dance Division,
The New York Public Library for the
Performing Arts, Astor, Lennox and
Tilden Foundations. 291
11.4 A dance marathon. From
Lawrence Mathews, Photographic
Scrapbooks: Dance Marathons,
c. 1930–​1939, courtesy Jerome
Robbins Dance Division, The
New York Public Library for the
Performing Arts, Astor, Lennox and
Tilden Foundations. 292
C.1 Echternach dancing procession, 14 June
2011. Photo by the author. 312
C.2 Echternach dancing procession,
14 June 2011. Photo by the
author. 313
C.3 Echternach dancing procession,
14 June 2011. Photo by the
author. 313
 Series Editor Foreword
KÉLINA GOTMAN’S book Choreomania is an
interdisciplinary, or what the author terms ‘a-​
disciplinary’, investigation of dancing manias.
It takes us on a journey through the vast and
uncharted terrain of dance and madness, a
fantastical topography that is rooted in the
European imaginary of the nineteenth cen-
tury. Heir to the groundbreaking works on
movement, pathology, and medical discourse—​
Joseph R. Roach’s The Player’s Passion (1993) and
Felicia McCarren’s Dance Pathologies (1998)—​
Gotman’s book can appear by contrast elusive
in that it does not refer to particular dance
works or schools of movement. In this sense,
Michel Foucault’s Madness and Civilization is its
touchstone.
Gotman’s project is to depart from the cir-
cumscribed realm of stage dance to engage
with collective or ‘popular’ dancing as per-
ceived by the medical gaze as well as colonialist
1
Michel Foucault, The Archaeology of Knowledge and the Discourse on Language, trans. A. M. Sheridan Smith
(New York: Pantheon Books, 1972), 117.
attempts to suppress dances that apparently
pose the threat of contagion and loss of social
control. In order to assert command over
such (possibly imagined) phenomena, the dis-
courses in question must first also produce it.
In this respect, the influence of Foucault on
Gotman’s work extends beyond his Madness
and Civilization to encompass his less under-
stood Archaeology of Knowledge. Let us recall
his definition of discourse in that book: ‘It
is, from beginning to end, historical—​a frag-
ment of history, a unity and discontinuity in
history itself ’.1 Gotman describes these uni-
ties and discontinuities as ‘choreozones’. The
evidence for ‘choreozones’ is disseminated in
the texts of a wide range of disciplines from
medicine and anthropology to history and
biology. Gotman adds to this area a colonial-
ist dimension, thus pairing her patron saint
Michel Foucault with Edward Said.
• xi
 A return to historical methodologies and
even subjects is an acknowledgement that
areas between the early modern and the long
nineteenth century are essential to the anal-
ysis of contemporaneity. Amidst the archival
turn trending in dance scholarship today, the
particular originality and theoretical cachet
of Choreomania is its focus on dance history
xii • Series Editor Foreword
itself as an archaeology. As the question of the
archive in relation to embodied memory is being
hotly debated in dance and performance stud-
ies, Gotman’s book suggests the emergence of
a new historical turn in contemporary dance
scholarship.
Mark Franko
Series Editor
 Preface
A NUMBER of significant events have trans-
pired during the writing of this book over the
past decade. Most recently and saliently, the
refugee crisis in Europe, resulting from war in
Syria and neighbouring countries, displacing
millions, has forced nations to reckon with the
porosity of their borders and questions of prior-
ity and privilege. Uprisings in the Arab world, as
well as in Greece, London, and New York, have
suggested waves of change and an upsurge of
popular opinion against the corporate classes;
we have only just begun to see the effects of
this spirit of resistance on economic and gov-
ernment strategies. In universities, the over-
whelming dominance of science, technology,
engineering, and mathematics (STEM) subjects
in structures of funding and reward, over the
increasingly beleaguered and rapidly atrophying
arts and humanities disciplines, has provoked
much soul-​searching among those who are still
tied to the idea that the arts matter more than as
instruments of public impact. All of these issues
find a place in the fissures of this book, which
while dealing with nineteenth-​century fantasies
of medieval and colonial outbreaks of dancing
and song, uncovers a whole history of think-
ing about the forms—​the choreographies—​of
unrest. In particular, this book rethinks the
modern formation of a nineteenth-​century fan-
tasy, ‘choreomania’, which emerged across sci-
entific disciplines to designate the spontaneous
and uncontrolled movements of crowds and the
jerky and seemingly inelegant movements of
bodies subject to fits and starts. In the concate-
nation of these misfirings and misformations of
bodies and body politics, a whole series of preju-
dices against spontaneity unfolds, suggesting
widespread anxieties about impulsiveness and
irregularity—​ as well as their grotesque spec-
tacularization—​which I argue subtend contem-
porary biopolitical life.
At the same time, this book argues that
dance as a discipline cannot be taken separately
from the history of science and of the social sci-
ences; that, on the contrary, ideas about ‘dance’
suffuse the modern construction of scientific
• xiii
disciplines. Dance, in the literature this book
describes, serves discursively as the site where
bodies become public, infecting audiences,
including with erratic and spontaneous gestures.
The ‘dancing disease’, choreomania, stands for
this complex of medicalized, anthropologized
ideas about a disorderly social body that jerks
uncontrollably and in doing so unpredictably
affects those around it. The flip side to this story
is a story of control, the one Michel Foucault
(1926–​1984) has written, according to which the
nineteenth century becomes a time of increasing
regimentation. This book, while contributing to
Foucault’s discursive history—​his genealogy—​
of the nineteenth-​century scientific and political
institution of madness as a site of sequestration
and constraint, simultaneously opens this story
out to new lines of thought around dance and
the role that ideas about disorderly dance play in
this process of disciplinarization. I hope this his-
tory of disciplines—​what I call this choreography,
to denote the movements and travels, the trans-
lations, of ideas across discursive grounds—​will
help reconfigure the ‘two cultures’ divide that we
appear to be still entrenched in today, in spite
of increasing efforts towards the institutionali-
zation of interdisciplinarity. My aim, then, with
this book is to write a history of ideas about
dance, and in doing so to carve out a space of
thinking about the way jaggedly moving bod-
ies and crowds have come to signal the best and
worst of modern biopolitics, construed in the
broadest sense as a biopolitics of movement.
So is movement good? This book argues that
movement in itself does not constitute a good
xiv • Preface
or a bad thing; it is not more desirable than
stillness, or more to be criticized for epitomiz-
ing the regimes of stress, hyperproductivity,
overperformance—​and precarity—​that have led
contemporary critics, including Peter Sloterdijk
and Paul Virilio, to argue that speed (and uproot-
edness) are the characteristic traits of modern
biopolitical life. Yet this book does wrestle with
the relationship between movement and free-
dom; in particular, as I have come increasingly to
understand in the development of the argument
this book outlines, freedom to move signals a
real privilege that reverberates across notions of
bodiliness, dance, and the discourses surround-
ing their putative disorders. Constraints on
movement—​as in the current refugee crisis—​
signal constraints on political power and agency,
on individuals’ capacity to shift their standpoints
and allegiances, to find more hospitable terrains.
Being able to move means being able to reaggre-
gate, to realign. Being able to move in socially
unaccepted ways—​here, erratically, jaggedly—​
similarly signals a way of bodily being that dis-
rupts choreographies that implicitly enable the
smooth and efficient functioning of social and
political life. Choreic bodies that fit, startle, and
jump interrupt the invisibility of bodily being
in the everyday: the placid march of the metro,
the line at the bus stop. Movement then can be
understood as the capacity to move: the freedom
to be still or to exercise a wider range of motions
and displacements than is normally, normatively
allowed. In that sense, yes, movement is ‘good’: it
makes way for possibility. What we do with that
possibility is an open question.
 Acknowledgements
THIS BOOK, about disorderly dancing—​ and
the language with which it has been imagined
in colonial, medical, ethnographic, and other
archives—​has emerged across institutions, and
I have many individuals to thank for travelling
this journey with me. At Columbia University,
Arnold Aronson, Julie Stone Peters, and Martin
Puchner championed what seemed an impossi-
ble project and allowed me the freedom to roam.
Bruce Robbins and Maura Spiegel received it
graciously at the height of summer. Colleagues
at King’s College London have offered support
and collegiality in various ways: thanks espe-
cially to my department chairs Mark Turner, Jo
McDonagh, and Richard Kirkland, as well as to
Seb Franklin, Paul Gilroy, Brian Hurwitz, Ananya
Jahanara Kabir, Alan Read, Theron Schmidt,
and Lara Shalson. I am particularly grateful to
Richard and the School of Arts and Humanities
at King’s for essential research support in the
final stages.
Among the many colleagues, mentors, stu-
dents, and friends who have nourished this work
with collegiality, conversation, and critique, pub-
lished bits in progress, and offered injections of
warmth, thank you especially to Michael Allan,
Johannes Birringer, Melissa Blanco Borelli, Peter
Boenish, Amanda Card, Broderick Chow, Nicola
Conibere, Laura Cull, Thomas F. DeFrantz,
Kate Elswit, Rachel Fensham, Patrick ffrench,
Clare Finburgh, Tony Fisher, Avishek Ganguly,
Yelena Gluzman, Sam Godin, Huw Hallam,
Alvan Ikoku, Amelia Jones, Michael Jonik, Eve
Katsouraki, Joe Kelleher, Anjuli Raza Kolb,
Alvin Eng Hui Lim, Dejan Lukić, Jon McKenzie,
Penny Newell, Clare Parfitt-​Brown, Ella Parry-​
Davies, VK Preston, Noémie Solomon, Arabella
Stanger, Shilarna Stokes, Sarah Whatley, Suzy
Willson, and Alison Wood. It is often, in times
of doubt, for our students that we write. I owe
thanks to all those who have asked the hardest
questions and followed their own improbable
strands. Among the many mentors who have
modelled ways of asking and offered vectors of
thought, special thanks are due to Gil Anidjar,
Étienne Balibar, Sylvère Lotringer, Chantal
• xv
Pontbriand, Michael Taussig, and, long ago, Ruth
Harris and Miri Rubin. Unbeknownst to her,
Karen Ray at Marianopolis College in Montreal
set me going on dance manias in the margins
of an essay I wrote for her on the Black Death,
sparking the fantasy of this book. Frederick
Andermann shared thoughts on the history
of neurology in early stages, Lesley Sharp on
Madagascar. Karl Steel and Daniel Hadas both
lent a hand with the stickiest bits of Latin. For
impeccable help with German, thanks to Anna
Gritsch and to Matia Gotman. Ellen MacCallum
helped me see that my work is all, in the end,
steeped in translation.
A visiting fellowship at the Society for the
Humanities at Cornell University coincided with
the last stages of writing and research; I am
grateful to Timothy Murray and all the fellows
for their warm welcome. An Audrey and William
H. Helfand fellowship at the New York Academy
of Medicine enabled me to pursue vital research
into the tarantella; thank you to Arlene Shaner
at the NYAM Library for supporting this work
from early on. Among the many librarians who
have enabled this research, thanks are also due
to Eleanor Fitzpatrick at the Philip Richardson
Library, Royal Academy of Dance; Arlene Yu at
the Dance Collection, Jerome Robbins Dance
Division, New York Public Library for the
Performing Arts; Mary Frances Morrow, Rodney
A. Ross, and Jill Abraham at the National Archives
and Records Administration, Library of Congress;
Diane Richardson at the Oskar Diethelm Library,
Institute for the History of Psychiatry, Cornell
Weill Medical Center and New York Presbyterian
Hospital; Stephen Novak at the Columbia
University Health Sciences Special Collections
Library; and Chris Lyons at the Osler Library
for the History of Medicine, McGill University.
Many thanks to all staff at the Rare Books and
Music Reading Room at the British Library; the
Theatre and Performance Collections, Victoria
and Albert Museum; the Special Collections
Reading Room, School of Oriental and African
Studies, University of London; the Warburg
Institute; the New York Public Library; and the
Union Theological Seminary in New York.
I have shared portions of this work in prog-
ress at various seminars, conferences, and talks
over the years and am grateful to all the col-
leagues and students who have extended a hand
and indulged in the gift of conversation, includ-
ing at the Society for Dance History Scholars /​
Congress on Research in Dance conference in
xvi • Acknowledgements
Athens; the PoP Moves seedbed on dancing meth-
odologies; the Royal Central School of Speech
and Drama ‘Practice ( . . . ) Research’ conference;
the Contemporary Arts Research Seminar and
Chichester Festival Theatre Study Day, University
of Chichester; the Research Seminar on the
Theory, Practice and History of Performance at
Goldsmiths, University of London; the Brunel
Theatre Research Seminar Series and Artaud
Forum, Brunel University; the London Theatre
Seminar; the inaugural Performance Philosophy
Research Seminar on ‘dance(-​theatre) and phi-
losophy’ and the first Performance Philosophy
conference, both University of Surrey; various
Theatre and Performance Research Association
events at Queen Mary, University of London;
Royal Holloway, University of London and King’s
College London; the Anglo-​American Theatre,
Performance and Philosophy conference at the
Sorbonne; the Theatre Studies Seminar at the
National University of Singapore; the Cornell
Society for the Humanities; the University of
Pennsylvania Graduate Humanities Forum;
the Richardson History of Psychiatry Research
Seminar at the Institute for the History of
Psychiatry, Weill Cornell Medical College and
New York Presbyterian Hospital; and the first
International Congress on Epilepsy, Brain and
Mind in Prague.
At Oxford University Press, Norm Hirschy
and Lauralee Yeary have been keen and sup-
portive allies. Thank you to Richa Jobin for see-
ing this seamlessly through production; and to
Martha Ramsey for copyediting. Mark Franko’s
enthusiasm for the work gave me the courage
to keep writing, the certainty of an audience.
I am grateful to him for his trust and his vision.
My anonymous reviewers provided pointed and
generous feedback and suggestions for improve-
ment without which this work would be incom-
parably poorer; thank you. John Doddy has
offered meticulous research support.
Finally, I could not have done this work with-
out the support of my family, who have taught
me to live across languages and national lines.
My parents in particular have modelled curios-
ity and perseverance, shown me science and art.
Throughout so much of the writing, Steve Potter
remained my closest critic and most trusted ear,
sharing in this work with the patience of a friend
and the clarity of a true reader. Dinah Gypsy has
kept me laughing and awake at every conceivable
hour. Thank you for your dancing and drawing,
your painting and stories, your play.
Choreomania
 Introduction
Choreomania, Another Orientalism
History is the concrete body of becoming; with its moments of intensity, its lapses, its extended
periods of feverish agitation, its fainting spells. . . .

—Michel Foucault, ‘Nietzsche, Genealogy, History’ (1971)

CHOREA, CHOREOMANIA: early twentieth-​century colonial medical circles.

CONCEPTS IN MOTION
This book aims to intervene into ways we think
about dance; and ways we imagine dance to be
embedded into the fabric of scientific ideas.
Indebted to the thinking of Foucault, and to some
of Foucault’s successors in the postcolonial and
dance and performance studies fields, notably
Edward W. Said (1935–​2003), this book traces
a discursive history of ideas about dance—​specif-
ically, the dancing disease—​in nineteenth-​and
Discursive history, often likened to ‘historical
epistemology’—​ a term employed to denote
histories of previous ways of knowing—​takes
as its primary object the way things are talked
about in their time: the discourses, languages,
and methods of circulation by which ideas have
come to take shape and spread.1 Importantly for
the story I tell here, discursive histories do not
always heed disciplinary boundaries; instead,
histories of ways of thinking often take shape
on interdisciplinary terrain. In the case of the

1. ‘Historical epistemology’, a term that came into vogue in the Anglo-​American history of sciences in the 1990s in the wake of
historian and philosopher Lorraine Daston’s recuperation of the writings of Gaston Bachelard (1884–​1962), Georges Canguilhem
(1904–​1995), Foucault, and others on the history and philosophy of ideas, suggests that knowledge can only be understood in
terms of its history. Any inquiry into a way of thinking—​what Foucault calls a ‘discursive formation’ (or discourse)—​has to take
into account its so-​called historical context. But the context does not just frame the idea; the context suffuses, shapes, and is
shaped by the idea—​and adjacent ideas—​in turn. Ideas and their histories are mutually imbricated fields of analysis. Yves Gingras
offers a useful genealogy of the term ‘historical epistemology’, highlighting the spurious way it has entered the Anglo-​American
tradition as novelty. Yves Gingras, ‘Naming without Necessity: On the Genealogy and Uses of the Label “Historical Epistemology,” ’
CIRST—​Note de recherche 2010-​01 (January 2010), http://​www.chss.uqam.ca/​Portals/​0/​docs/​articles/​2010-​01.pdf (last accessed
7 June 2017). For ease of navigation, every effort has been made to provide author dates where possible (except in the case of
authors still living). Where it has not been possible to establish these, author names have simply been left undated.

• 1
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Oi päällikkö, sanoi hän lempeästi, — mieleni tekee antaa sinulle
kepistäni.

— Olen vanha mies, kärisi toinen.

— Sitä ilkeämpi, sanoi Sanders, — aikoessasi piestä tuota tyttöä.

— Herra, hän puhui naisten kanssa meidän

marskisalaisuudestamme, sanoi päällikkö.

— Vielä vähän tätä salaisuutta, varoitti Sanders, — niin minä tuon

sotilaani ja me kaadamme ruohon, kunnes sinun salaisuutesi ei enää
ole mikään salaisuus.

Koskaan elämässään Likilivi ei ollut kuullut niin ankaraa uhkausta,

sillä marskin salaisuus oli hänen pyhimpiä omaisuuksiaan.

Sanders hymyili itsekseen, kun »Zaire» kiiti myötävirtaan. Nämä

lapselliset salaisuudet häntä huvittivat. Ne olivat osa hänen
kansansa elämää. Vaikka marski olikin mainio puskurialue Akasavan
ja Isisin välillä, se oli nyt vähemmän tärkeä rauhan säilyttäjä kuin
muinoin pahoina aikoina.

Sanders oli eräässä mielessä huviretkellä. Hän oli menossa

Ngombiin tutkimus- ja opetusmatkalle.

Ngombi merkitsee metsää. Kun Stanley ensimmäisenä kulki poikki

suuren maanosan, hän kuuli yhtenään mainittavan satumaisen
rikkaasta Ngombin kaupungista. Vasta kun hän oli tehnyt eräitä
tarmokkaita, tuloksettomia tutkimusmatkoja, hän keksi nimen oikean
merkityksen.
 Ngombilaisia on, huolimatta siitä, että he ovat metsäläisiä, Suuren
joen varrella, ja vaikka he eroavat varsinaisesta joen väestä sikäli,
että he eivät osaa uida, he ihmeellistä kyllä, ovat mainioita kalastajia.

Sandersin matka piti siihen Ngombin kaupunkiin, joka on joen

varrella, ja hänen neuvottelunsa tulisi olemaan, kuten hän hyvin tiesi,
ikävänlaatuinen.

Hän näki Ngombin tulien savut — näillä main ollaan huomattavia

raudanmuokkaajia — jo aikaa ennen kuin saapui paikalle. Kun hän
kääntyi antamaan ruorimiehelle ohjeita, niin Abibu, joka seisoi
ruorimiehen toisella puolella, sanoi jotakin bomongoksi, ja mies
nauroi.

— Mitä se oli? kysyi Sanders.

— Herra, se oli muuan sukkeluus, sanoi Abibu. — Puhuin

ngombilaisista, sillä Joella on sananparsi, että Ngombin krokotiilit
ovat lihavia.

Sukkeluuden huumori on lukijalle tuntematon, mutta Sandersille se

oli kylläkin selvä.

Kaupungin nimi on oikeastaan O'ulu, mutta alkuasukkaat ovat

antaneet sille kuusitavuisen nimen, joka merkitsee »Hukkuvien
kaupunkia».

Sanders nyökkäsi.

Tavaton onnettomuus vainosi tätä paikkaa. Viimeisten viiden

vuoden aikana oli sattunut ainakin kaksikymmentä
hukkumistapausta. Illalla olivat miehet menneet kalastamaan.
Aamulla heidän vedentäyttämät kanoottinsa oli löydetty, mutta
miehet olivat hävinneet; joko oli Vahva virta kuljettanut heidän
ruumiinsa pois, taikka, niin kuin yleinen tarina kertoi, vienyt ne
johonkin jokivarren salaiseen krokotiilipesään.

Viimeksi sattuneen onnettomuuden johdosta, joka oli vaatinut

kolme uhria, Sanders teki tämän matkan.

Hän käänsi »Zairen» suvantoon ja tuli Ngombin rantaan.

Häntä vastaan tuleva päämies oli savuttunut ja kuumissaan.

Hänellä oli kädessään ammattiinsa kuuluva vasara, ja hän oli
varannut monenlaisia valituksia. Ja vähäisin niistä oli kolmen hyvän
työmiehen hukkuminen.

— Miehet, jotka menevät vesille, ovat hulluja, sanoi hän, — sillä ei

ole luonnollista, että muut menevät sinne kuin kalat ja Akasavan
koirat.

— Tämä ei ole hyvä palaver, sanoi Sanders terävästi. Koirat ovat

koiria ja ihmiset ihmisiä; siksi, mies, puhu minun läsnäolossani hyvin
muista heimoista, tai joudut suremaan.

— Herra Sandi, sanoi mies katkerasti, — nämä akasavalaiset

tahtovat näännyttää meidät, erittäinkin päällikkö Likilivi.

Se oli vanha kyläin välinen kiista, sillä ngombilaiset pitivät itseään

yksin oikeutettuina valmistamaan kaikkea, mitä kuului rauta-alaan.

— Sillä, niin kuin tiedät, herra, jatkoi mies, — rautaa on näillä main
vaikeata saada.

Sanders muisti muutaman alasimen, joka oli varastettu juuri tässä

kylässä, ja nyökkäsi.
 — Ja monta vuotta kuluu, ennen kuin nuoret miehet oppivat taian,
jolla rauta muokataan. Miten se täytyy kuumentaa, miten jäähdyttää,
moukaroida, muodostella ja vasaroida.

— Tiedän sen, sanoi Sanders.

— Ja jos me emme saa niin ja niin paljon suolaa ja niin ja niin

monta putkea kultakin keihäänkärjeltä, jatkoi päämies, — niin
näännymme, koska…

Se oli vanha tarina, yhtä vanha kuin maailma, tarina työn

huonoista tuloksista. Ngombilaiset myivät keihäänsä mitä
pienimmällä voitolla.

— Kerran me rikastuimme, sanoi päämies, — koska jokaiselta

kouralliselta, minkä työtä tehdessämme söimme, saimme kaksi
keihäitä kaupitessamme. Nyt, herra, Ngombista menee keihäitä
vähän ja Likiliviltä paljon, kun hän myy halvemmalla.

Sanders huokasi väsyneesti.

— Sellaista tapahtuu muissakin maissa, sanoi hän, — ja kansat

pitävät neuvotteluja, juuri kuin sinä nyt, Mkema. Mutta minä en tiedä
keinoa, millä siitä päästä.

Hän tarkasti kaupungin, sai kaksi suullista tiedonantoa, joista

toinen koski valtion omaisuutta kähveltäneen vangin vapauttamista
(juuri mainitun alasimen), ja toinen naimiskaupan purkautumista,
jonka hän vahvisti. Hän jäi kaupunkiin pitäen illan viileydessä
palaverin, jonka aikana hän muistutti asukkaille uimataidon
tarpeellisuutta.
 — Kaksikymmentä miestä on hukkunut, sanoi hän, — eikä
vieläkään ole läksyä opittu. Minä sanon teille, että joko te tykkänään
pysytte poissa vesiltä tai opitte vedessäkävelemisen taidon niinkuin
isisiläiset ja ochorilaiset ja akasavalaiset.

Päivällisen jälkeen samana iltana, kun hän vielä oli pohtinut asiaa,
hän jälleen haetti luokseen päämiehen.

— Oi, päällikkö, sanoi hän, — olen ajatellut tätä keihäsasiaa. Sillä

minusta tuntuu, että Likilivi taitavanakaan ei voi valmistaa niin paljon
keihäitä kuin sinä otaksut.

— Herra, puhun totta, sanoi mies varmana.

— Mutta tämän seudun ihmiset ovat metsästäjiä, sanoi Sanders

hämmästyneenä.

— Herra, sanoi päällikkö painokkaasti, — vaikka koko maailma

tarvitsisi keihäitä, niin Likilivi voisi toimittaa ne.

Se oli liioittelua, mutta Sanders sivuutti sen. Hän lähetti miehen

pois ja istuutui pohtimaan asiaa.

Likilivi oli vanha mies, ja jos hän olisi meidän uskoamme, niin
sanoisimme, että hänen olisi ollut parasta alkaa valmistautua
parempaa maailmaa varten. Ainakaan hänen ei olisi pitänyt pohtia
kostokeinoja vaimoaan vastaan. Tämä oli saattanut hänet häpeään
kansan edessä. Tämä oli saattanut hänet Sandin julkisen
rangaistuksen alaiseksi. Lisäksi hän oli saanut Sandin uhkaamaan
paljastavansa marskin salaisuuden, mikä oli pahinta.

Likilivi pohti kylmästi, millä keinoin hän saisi naisen pois päiviltä
Sandin tietämättä, kuka kuoleman oli aiheuttanut. Hänen mieleensä
juolahti monta keinoa. Hän saisi naisen helposti katoamaan…
Etsintää ei toimitettaisi, sillä katoaminen voitaisiin helposti selittää.

Hän palasi työmaaltaan ja tapasi vaimon majasta, jonka oli

rakennuttanut hänelle syrjemmälle, sillä hän ei enää ollut talonvaimo
— useimmille vaimoille häpeä, mutta Mkiballe onni. Vaimo silmäsi
epäluuloisesti, kun Likilivi kumartui tullakseen majaan.

— Mkiba, vaimoni, sanoi Likilivi hymyillen pakotetusta — sinä istut

täällä kaiken päivää, niin kuin tiedän, ja pelkään, että saat
mongotaudin, sillä nuorille ei ole hyvä paeta auringonvaloa ja ilmaa.

Vaimo ei puhunut, vaan katsoi odottavasti.

— On hyvä, että käyt vähän ulkoilmassa, sanoi mies, — sillä

vaikka sydäntäni kivisteleekin sinun kiittämättömyytesi, niin toivon
sinulle hyvää. Ota minun pikku kanoottini ja mene kalastamaan.

— Ellen saa kaloja, niin sinä pieksät minua, sanoi vaimo, joka
kuvitteli miehestä vain pahaa.

— Sydämeni ja elämäni kautta, vannoi mies, — en tee sellaista.

Toivon vain sinun terveyttäsi, koska tiedän, että jos kuolet tautiin, niin
Sandi ajattelee minusta pahaa.

Ja niin tapahtui, että Mkibasta tuli kalastajatyttö. Lapsuudesta asti

hän oli tottunut jokeen ja sen salaisuuksiin. Hän sai hyviä saaliita, ja
mies oli tyytyväinen.

— Pyydä minulle suuri kala, sanoi tämä hänelle eräänä iltana, —

jollaisia harvat kalastajat saavat — jota sanotaan babaksi, kalojen
isäksi.
 — Herra ja puoliso, sanoi Mkiba nyreästi, — en tiedä, mistä
sellaisia kaloja saa.

Mies maiskautti huuliaan ja siveli pientä harmahtavaa partaansa.

— Minä, Likilivi, tiedän, virkkoi hän hitaasti. — Ne kalat tulevat illan

pimeydessä Salaisuuden laitaan. Ja kun kuu on juuri noussut, niin
melo norsuheinärantaan, joka kätkee minun salaisuuteni, silloin saat
sellaisia kaloja. Ja ellet saa niitä, Mkiba, niin en sinua pieksä, sillä
sellaiset kalat ovat hyvin juonikkaita.

Yön tullen Mkiba otti ruokaa ja juomaa ja asetti sen pieneen

kanoottiin
Likilivin auttaessa häntä.

— Älä sano kenellekään, että olet menossa kalastamaan, sanoi

mies, — muutoin kaikki kyläläiset keksivät, missä niitä kaloja on, ja
pyydystävät niitä itselleen.

Kuu paistoi jo, kun Mkiba lykkäsi kanootin vesille. Hän meloi
lähellä rantaa pysytellen tyynessä, kunnes pääsi kylän näkyviltä;
sitten hän vei kanootin keskivirtaan sen kiertäessä pientä
niemekettä, josta salaisuusmarski alkaa.

Jälleen hän pyrki suvantoon, ja päästyään sinne hän meloi hitaasti

puolisonsa osoittamaan paikkaan.

Hän näki virtahevon seisovan ruho korkealla mudassa, kerran hän

oli katkaista tien uivalta naarasvirtahevolta, joka pyrki poikasineen
rantaan. Hän pysäytti kanootin ja odotti sen menoa, sillä
naarasvirtahepo, jolla on poikanen, voi helposti suuttua.
 Viimein hän löysi paikan. Vesi oli tyyni ja melkein paikoillaan, ja
hän heitti siimansa veteen ja istuutui odottamaan.

Vieno virta kuljetti kanoottia hitaasti rantaa kohti, hyvin hitaasti,

huomaamatta. Näillä tienoin ei tuntunut kovaa maata lainkaan.
Vihreät heinät kasvoivat tiheinä vedessä. Kerran kanootti ajelehti niin
kauas, että sen keula tunkeutui kahisten heiniin, ja hänen piti ottaa
mela ja soutaa kauemmas.

Kerran hän oli kuulevinaan ääntä viidakosta, mutta hiljainen yötuuli

puhalsi, ja hän ei kiinnittänyt ääneen mitään huomiota.

Hän veti siimansa kanoottiin, pani niihin täyiksi pieniä hopeakaloja,

joita siihen tarkoitukseen käytetään, ja heitti ne taas veteen.

Tämä synnytti vähän ääntä ja vaimensi pienen teräshaan kalinan,

jonka joku ruohikkoon kätkeytynyt heitti.

Tyttö tunsi veneen ajelehtivan ja meloi. Mutta kaksi vahvaa kättä

veti kanoottia. Ennen kuin tyttö totesi vaaran, oli vene vedetty
ruohikkoon ja käsi tarttui hänen kurkkuunsa tukahduttaen huudot.

— Nainen, jos äännähdätkään, niin tapan sinut! kuiskasi ääni, ja

hän tunsi puolisonsa vanhimman pojan.

Mies astui pimeästä kanoottiin — omansa hän oli ilmeisesti

jättänyt — ja voimakkain vedoin hän kiidätti veneen ruohikon
pimeyteen. Tyttö ei voinut nähdä vettä. Viidakko ympäröi heitä.
Ojentaen kättään hän saattoi tuntea ruohonvarret kahden puolen.

Sinne tänne mutkitellen kanootti painui syvemmälle ja syvemmälle

ruohistoon, ja meloessaan poikapuoli kertoi vaimolle, minkälainen
elämä häntä odotti maalaten sen selvin värein.
 Reiteen sidottuna, kuivasta ruohosta tehdyn hameen kätkössä, oli
vaimolla ohut veitsi.

Hän oli pitänyt sitä siellä omia tarpeitaan varten. Hän veti sen ulos
nahkatupesta, kumartui eteenpäin ja koetteli toisella kädellään
miehen paljasta selkää.

— Älä kajoa minuun, nainen, kärisi mies olkansa yli.

— Minä pelkään, sanoi vaimo ja piti kätensä paikallaan, kukin

sormi kylkiluun päällä.

Sormiensa välitse hän työnsi veitsen.

Sanaa sanomatta mies putosi kanootin laidan yli ja nainen

heittäytyi koko painollaan toiselle laidalle estääkseen kanoottia
kaatumasta.

Miehen ruumis putosi veteen kovasti loiskahtaen, ja vaimo odotti

hänen nousevan pinnalle. Mutta mitään ei näkynyt, vaikka hän tuijotti
veteen veitsi valmiina kädessään.

Sitten tyttö meloi takaisin samaa tietä kuin oli tultukin, kulkien perä
edellä.

Vaikea oli vesitien hakeminen, samoin joen ja riutan

yhtymäkohdan löytäminen; ei ollut helppoa päästä selville vesille.
Tyttö oli jo melkein turvassa, kun hän kuuli ääntä takanaan ja
pysäytti melansa. Takanaan hän kuuli toisen kanootin tulevan, niin
että ruoho kahisi sen kulkiessa.

Nopein, äänettömin vedoin hän veteli pientä alustaan lopun

matkaa ja tuli joelle juuri kuun laskiessa Ngombin metsän taa.
Viidakon varjossa pysytellen hän kulki kiireesti pohjoista kohti. He
eivät voineet nähdä häntä, keitä nämä salaperäiset »he» sitten
olivatkin, ja mikäli hän voi päätellä, hän oli jo turvassa. Mutta hänen
päätelmänsä eivät lievimmin sanoen olleet varmoja, sillä hän oli vain
isisiläinen tyttö, jonka henkiseen elämään sisältyvät ainoastaan
rakastajat ja heidän mahdollisuutensa. Hänen rinnastaan kohosivat
pian nyyhkytykset, kun hän liikutteli melaansa.

Hän kulki ruohikon reunaa, kunnes tuli toiselle niemekkeelle —

sen lahden rajalle, jossa marski on.

Sen sivuutettuaan hän meloi suoraan keskivirtaan. Takanaan hän

ei nähnyt mitään, mutta siellä oli kuitenkin joitakin epämääräisiä
varjoja, jotka olisivat voineet olla vaarallisia.

Hänen hermonsa pettivät; hän oli pyörtymäisillään, kun hän näki

äkkiä edessään jotakin ja pudotti melansa.

Höyrylaiva tuli häntä vastaan savupiippu kipunoita syösten, ja sen

edellä kulki kuin tietä hakien leveä valoviuhka, häikäisevän kirkas.

Hän istui äänetönnä, nopeasti hengittäen, kunnes virta kantoi

hänet valonheittäjän piiriin.

Hän kuuli valontakaisesta pimeydestä Sandin äänen ja

konehuoneen merkinantajan kilahduksen, kun »Zairen» koneet
pantiin peräyttämään.

*****

Likilivi uskoi marskin tutkimattomuuteen yhtä lujasti kuin Msimba

Msambaan tai muihin outoihin jumaliin.
 — Nainen on kuollut, sanoi hän pojalleen, — ja veljesi Okara
myöskin, sillä Mkiba oli taitava ja vahva nainen.

Hänestä oli selvää, että jossakin laguunin pohjalla nuo kaksi

makasivat kuoleman syleilyssä.

Kyläläiset suhtautuivat Mkiban häviämiseen miettivästi eivätkä

ryhtyneet häntä haeskelemaan.

— Ilmoitan tämän asian Sandille, sanoi Likilivi.

— Isä, sanoi hänen poikansa, — Sandi meni ohi samana yönä,

kuusi yötä sitten, sillä miehet näkivät hänen paholaistulensa.

— Sen parempi, sanoi Likilivi,

Marskilla oli sattunut muitakin kuolemantapauksia, sillä sairaus

ahdistaa orjia, jotka on kahlittu jaloista ja joita piestään ja jotka sitä
paitsi tekevät työtä yöllä, kun muuten heidän tuliensa savu herättäisi
epäilyksiä.

Likilivi, hänen jäljelläolevat kaksi poikaansa ja kaksi serkkuansa

ryhtyivät hankkimaan uutta työvoimaa.

Kolme yötä he odottivat, ja neljäntenä heidät palkittiin, sillä kaksi

miestä tuli huolettomasti meloen ja vetäen perässään siimoja.

He lauloivat yhdessä ngombilaista laulua metsästäjästä, joka oli

luottanut akasavalaiseen keihääseen ja saanut surmansa.

Pimeydessä kuunteleva Likilivi kirosi heitä hiljaa.

Kanootti oli lähellä rantaa, kun vanhempi päällikön pojista heitti

hakasen ja kanootti vedettiin ruohikkoon.
 Kaksi kanoottia tuli sen rinnalle.

— Te lähdette mukaamme tai kuolette, sanoi Likilivi.

— Herra, me lähdemme, sanoivat ngombilaiset heti.

Heidät muutettiin päällikön kanoottiin mukanaan peite, ja heidän

veneensä vei toinen kanootti, käänsi sen kumoon ja laski
ajelehtimaan.

Päällikkö odotti, kunnes toinen kanootti palasi, ja sitten molemmat

kanootit lähtivät painumaan marskille.

Tunnin ajan he kulkivat sinne tänne, kunnes viimein toisen

kanootin keula tapasi hiekkarantaan.

He olivat saarella. Savun pistävää hajua oli ilmassa — Likilivillä oli

puita yllin kyllin — ja vankien korviin kuului yksitoikkoinen »klank,
klank, klank» teräksen soidessa terästä vastaan.

Likilivi kiiruhti heitä pitkin kapeaa polkua, joka päättyi aukealle.

Usean tulen valossa vangit näkivät kaksi suurta majaa — pitkiä ja

matalakattoisia. Ne oli jykevästi rakennettu vahvoille paaluille, ja
jokaiseen paaluun oli kytketty mies. Pitkät ketjut kalisivat heidän
jaloissaan sallien heidän vapaasti mennä majaan nukkumaan ja
työskennellä ulkona tulien ääressä.

Siinä he istuivat, kaksitoista toivotonta miestä, takoen keihäitä

Likiliville, taitavia ngombilaisia työmiehiä, jokainen Likilivin hyödyksi
keinotekoisesti »upotettu».
 — Täällä te istutte, sanoi Likilivi vaiteliaille katsojille, — ja jos
teette työtä, saatte ruokaa, ja jos ette tee työtä, saatte ruoskaa.

— Näen, sanoi toinen vangituista.

Hänen sävyssään oli jotain outoa, jotakin kuivaa ja uhkaavaa, ja

Likilivi astui taaksepäin hampaitaan näyttäen kuin vihainen koira.

— Pankaa heidät kahleisiin, komensi hän, mutta hänen

sukulaisensa eivät liikahtaneet, sillä vanki oli pudottanut peitteen
käsivarreltaan, ja hänen revolverinsa oli selvästi näkyvissä.

Likilivikin näki sen ja tointui.

— Olet joku Sandin vakooja, sanoi hän hätäisesti. — Vannon, että

ellet puhu mitään tästä, niin annan sinulle norsunluuta ja kalliita
lahjoja ja teen sinut rikkaaksi mieheksi.

— En puhu, sanoi toinen, ja katsoessaan tarkemmin ruskeita

kasvoja Likilivi havaitsi tällä ngombilaisella harmaat silmät ja
epämiellyttävän hymyn, juuri kuin Sandersin hymyn, kun tämä lähetti
miehiä Kahleittenkylään kärsimään rikoksista rangaistusta.
MUNAN PELI

Sanders oli ollut lomalla.

Komissaari, jonka työnä pääasiassa oli vaeltaa malariaseudulla

vailla mukavuuksia ja uhattuna, vietti lomansa vaeltamalla toisilla
malariaseuduilla yhtä uhattuna ja samoin vailla mukavuuksia. Ainoa
ero hänen edukseen, mikäli saattoi huomata, oli se, että kun hän
työaikanaan pohti omia huoliaan, hän loma-aikanaan kuunteli toisten
valitteluja.

Komissaari Sanders nautti sellaisestakin lomasta aivan perin

pohjin, mikä on varma todistus hänen inhimillisyydestään.

Hänen lomansa oli pitkä, sillä hän vaelsi San Paolo de Loandan
ylämaan kautta Kongoon, ampui norsun tai pari Ranskan Kongossa,
meni lähetyslaivalla Sangar-joelle ja palasi Stanley Pooliin.

Matadissa hän sai kirjeitä sijaiseltaan, laupiaalta nuorukaiselta,

joka oli päämajasta lähetetty vt:ksi ja joka oli sisimmässään
ihastuksissaan siitä, että hänet oli havaittu riittävän ansiokkaaksi
toimimaan sijaiskomissaarina.
 Kirje oli sekava, mutta Sanders luki sitä yhtä innokkaasti kuin tyttö
ensimmäistä rakkauskirjettään. Sillä hän luki maasta, joka oli hänelle
hyvin rakas.

»Umfebi, Kulangan päämies, on antanut minulle hieman

tekemistä. Hän haluaa rettelöidä, ja jos minulla olisi valta…»
Sanders irvisti ja mutisi jotain »häpeämättömästä porsaasta», mutta
taisipa hän tarkoittaa sillä erehtyväistä Umfebia? »Mlaka, pikku joen
päällikkö, on mielestäni kunnon mies: hän oli hyvin kohtelias, kun
kävin hänen kylässään, ja hän hyppyytti kaikkia tanssityttöjään
huvikseni.» Sanders virnisti. Hän tiesi Mlakan roistoksi ja ihmetteli.
»Mitä parhain ja miellyttävin päällikkö, on Ochorin Bosambo. Tiedän
tämän kiinnittävän mieltänne, koska Bosambo on kertonut olevansa
erityisessä suosiossanne. Hän on kertonut Teidän kustantaneen
hänen kasvatuksensa lapsena ja ottaneen vaivaksenne itse opettaa
hänelle englantia. En tietänyt mitään siitä.»

Sanders ei myöskään tietänyt siitä, ja hän vannoi ottavansa

käsiteltäväksi tämän Bosambon, luonnostaan varkaan, Liberian
viisaan hallituksen takaa-ajaman ja Ochorin päälliköksi kavaluudella
päässeen, ja pötkivänsä hänet kylän laidasta toiseen.

»Hän on miehistänne varmasti sivistynein», jatkui kirje. »Hän oli

hyvin huomaavainen tähtitieteelliselle retkikunnalle, joka saapui
Teidän poissaollessanne tutkimaan kuunpimennystä. Retkikunta
puhui kiitellen hänen innokkaasta toiminnastaan heidän
kapineittensa etsimisessä, jotka he olivat kadottaneet joko varkaan
käden tai vahingon kautta.»

Sanders hymyili, sillä hän oli itsekin kadottanut omaisuutta

Bosambon alueella.
 »Minä lähden kotiin», sanoi Sanders.

Ja kotiin hän lähtikin suorinta ja pikaisinta tietä ja saapui

päämajaan varhain muutamana aamuna sijaisensa ihmetykseksi,
sillä tämä oli järjestänyt suuren ja joutavan neuvottelun, johon oli
kutsunut kaikki alueen päälliköt.

— Sillä, hän selitti Sandersille innokkaasti, — minusta näyttää

ainoalta keinolta pysyväisen rauhan rakentamiseksi päästä näiden
miesten suosioon, ja ainoa keino päästä siihen on kutsua heidät
palaveriin.

Sanders oikoi jalkojaan hitaasti ja tuhahti. He haukkasivat

välipalaa komissaarin talon edustalla, ja hra Franks — se oli vt.
komissaarin nimi — oli vieraana sanan täydessä merkityksessä.
Sanders pidätti huulilleen nousseen kirpeän arvostelun
alkuasukkaiden suosiosta ja sanoi:

— Milloin tämä neuvottelu on?

— Tänä iltana, vastasi Franks.

Sanders kohautti olkapäitään.

— Kun kerran olette kutsunut koolle päälliköt, sanoi hän, — ja kun

he ovat parhaillaan minun hausamajoissani vaimoineen ja
palvelijoineen syömässä minun »arvaamattomien menojeni»
määrärahaa olemattomaksi, on teidän parasta pelata peli loppuun.

Sinä iltana päälliköt kokoontuivat komissaarin talon eteen ja

kyykistyivät puoliympyrään hra Franksin tuolin vaiheille — tämä oli
innostunut nuori mies, kasvoilla vaalea puna ja nenällä
kultasankaiset lasit.
 Sanders istui hieman taempana mitään puhumatta, tarkaten
seuraa terävin, arvostelevin katsein. Hän huomasi Bosambon
vallanneen keskeisen kunniapaikan ja istuvan siinä
leopardinnahkaan ja lasihelmirimsuihin sonnustautuneena. Hänellä
oli strutsinsulka hiuksissaan ja kiilloitetut messinkirenkaat
käsivarsissaan ja nilkoissaan, ja mikä huomattavinta, vasenta olkaa
peittävästä nahasta riippui punaisessa nauhassa suuri ja loistava
koriste. Hänen rinnallaan toisten alueiden kuninkaat ja päälliköt olivat
vaatimattomia kansanmiehiä. Suuren Isisin Bfari, Ngombin Kulala,
Akasavan Kandara, Joentakaisen Joen Etobi ja lukuisa joukko yhtä
suuria päälliköitä ja kuninkaita näytti hovipoikien liudalta.

Pikku Isisin Mlaka aloitti keskustelun.

— Herra Franki, aloitti hän, — me olemme suuria päälliköitä, jotka

olemme koiria sinun kasvojesi loisteen edessä, joka on kuin
hattaraan laskeva aurinko.

Hra Franks, jolle tämä tulkittiin, yskäisi ja tuli entistä

punakammaksi.

— Kun sinä nyt olet isämme, jatkoi Mlaka, — ja kun Sandi on

lähtenyt luotamme, vaikka sinä oletkin kutsunut hänet tähän
tilaisuuteen näkemään sinun suuruuttasi, maa on tullut
hedelmälliseksi, sairaus on kaikonnut ja keskellämme vallitsee
rauha.

Hän kohtasi Sandersin kylmän katseen, kun puhetta käännettiin.

— Kun Sandi nyt on mennyt, jatkoi Mlaka mielistelevästi, —

olemme suruissamme, sillä hän oli muutamille hyvä mies, vaikka
hänellä ei ollutkaan herramme Frankin suurta sydäntä ja jaloa
luonnetta.

Tämän hän sanoi ja paljon muuta tähdentäen eritoten päälliköiden

ja päämiesten koollekutsumisen tärkeyttä, jotta nämä saisivat pohtia
verotuksen kohtuullisuutta, elämän kovuutta eräiden kovasydämisten
herrojen hallinnan alla — tässä hän silmäsi Sandersiin — ja
muinaisten päällikköjen vallan palauttamista.

Muita puheita seurasi. He surivat suuresti, sanoivat he, että Sandi,

heidän herransa, jätti heidät. Sanders huomasi, että punasteleva hra
Franks oli hämillään, ja laski syyn hänen eronhuhuistaan nuoren
miehen niskoille.

Sitten puhui Bosambo, entinen monrovialainen, nykyään päällikkö

Ochorin maassa, joka ulottuu joen rannasta metsän laidassa oleviin
vuoriin.

— Herra Franki, sanoi hän, — minua hävettää sanoa, mitä minun

on sanottava, sillä sinä olet ollut minulle kuin veli.

Hän lausui tämän ja pysähtyi kuin hillitäkseen tunteitaan. Franks

oli entistä enemmän hämillään, mutta Sanders katseli miestä
vaanivasti.

— Mutta Sandi on ollut isämme ja äitimme, sanoi Bosambo. —

Käsillään hän on meitä kantanut vihaisten jokien poikki ja kauniilla
ruumiillaan hän suojasi meitä vihollisiltamme; hänen silmänsä olivat
kirkkaat hyveillemme ja sokeat vioillemme, ja kun nyt menetämme
hänet, on minun vatsani täynnä kipua, ja minä toivon olevani kuollut.
 Hän laski päänsä kumaraan heiluttaen sitä hitaasti puolelta
toiselle, ja silmissä kimalsivat kyynelet, kun hän jälleen kohotti sen.
Jonatania sureva Daavid ei ollut surullisempi kuin Monrovian
Bosambo lausuessaan jäähyväisiä herralleen.

— Franki on hyvä, hän jatkoi voittaen tunteensa huomattavalla

ponnistuksella. — Hänen kasvonsa ovat hyvin kirkkaat ja ihanat, ja
hän on viaton lapsi: hänen sydämensä on puhdas eikä hänessä ole
kavaluutta.

Franks käännähti, kun lausunto käännettiin.

— Ja kun Mlaka puhuu hänelle öljytyin kielin, jatkoi Bosambo, —

niin kas, Franki uskoo häntä, vaikka Sandi tietää Mlakan
valehtelijaksi ja lainrikkojaksi, joka myrkytti veljensä Sandin
poissaollessa ja jäi rankaisematta.

Mlaka nousi puoleksi ja tavoitti norsukeihästään.

— Istu! karjaisi Sanders; hänen kätensä sujahti takintaskuun, ja

Mlaka istahti.

— Ja kun Ngombin Kulala hyökkää Saksan alueille varastamaan

tyttöjä, niin herramme on kovin helläsydäminen —

— Valehtelija ja koira ja kalansyöjä!

Raivostunut Kulala oli jaloillaan muoto vihasta vavisten.

Mutta Sanders nousi, astui nopeasti sijaisensa viereen, ja silloin

istuutuivat sekä solvaaja että solvattu hyvin nopeasti.
 Mitä seurasi, oli hebreaa Franksille, sillä kukaan ei vaivautunut
kääntämään sitä hänelle.

— Huomaan, sanoi Sanders, — että voin jakaa päällikköni

kolmeen osaan, joista yhdet ovat lurjuksia, toiset hupsuja ja kolmas,
suurin osa, höpsähtäneitä lurjuksia. Nyt tiedän kuitenkin vai yhden
oikean veijarin, ja se on Ochorin Bosambo, ja te muut olette lapsia.
Sillä kun Bosambo valehteli minun lähtevän luotanne ja kun herra
Franki kutsui teidät koolle, niin te, yksinkertaiset, joiden kasvot ovat
varjossa, ajattelitte: »Nyt on aika puhua pahaa Sandista ja hyvää
uudesta herrasta.» Mutta Bosambo, joka on veijari ja valehtelija, on
viisaampi kuin te, sillä kavalana miehenä hän on miettinyt: »Puhun
hyvää Sandista, koska hän jää luoksemme, ja Sandi kuullessaan
minua rakastaa minua ystävyyteni vuoksi.»

Kerran elämässään oli Bosambo jälleen lyöty, ja hän näytti siltä.

— Huomenna, sanoi Sanders, — kun tulen majastani, en tahdo

nähdä yhtään päällikköä, sillä jo teidän katselemisestanne tulen
sairaaksi. Pikemminkin toivon saavani miehiltäni tiedon, että olette
kaikin kiiruhtaneet koteihinne. Myöhemmin tulen ja pidän
neuvotteluja — erittäinkin myrkytysasiasta. Palaver on päättynyt.

Hän meni sisään Franksin kanssa, joka ei oikein tiennyt

hämmästelläkö vai kiukutella.

— Luulen, etteivät minun aatteeni ole samoja kuin teidän, sanoi

hän rauhattomana.

Sanders hymyili ystävällisesti.