Lacan and the Environment 1st Edition

Clint Burnham
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/lacan-and-the-environment-1st-edition-clint-burnham/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Autoethnographies on the Environment and Human Health

1st Edition Tara Rava Zolnikov (Auth.)

https://ebookmass.com/product/autoethnographies-on-the-
environment-and-human-health-1st-edition-tara-rava-zolnikov-auth/

The Direction of Desire: John of the Cross, Jacques

Lacan and the Contemporary Understanding of Spiritual
Direction 1st Edition Murphy

https://ebookmass.com/product/the-direction-of-desire-john-of-
the-cross-jacques-lacan-and-the-contemporary-understanding-of-
spiritual-direction-1st-edition-murphy/

The End of Analysis: The Dialectics of Symbolic and

Real (The Palgrave Lacan Series) 1st ed. 2023 Edition
Mohamed Tal

https://ebookmass.com/product/the-end-of-analysis-the-dialectics-
of-symbolic-and-real-the-palgrave-lacan-series-1st-
ed-2023-edition-mohamed-tal/

Genes, Environment and Alzheimer's Disease 1st Edition

Lazarov

https://ebookmass.com/product/genes-environment-and-alzheimers-
disease-1st-edition-lazarov/
Environment and Society 1st ed. Edition Magnus Boström

https://ebookmass.com/product/environment-and-society-1st-ed-
edition-magnus-bostrom/

3D Imaging of the Environment: Mapping and Monitoring

1st Edition John Meneely

https://ebookmass.com/product/3d-imaging-of-the-environment-
mapping-and-monitoring-1st-edition-john-meneely/

The Economy and Business Environment of Vietnam 1st ed.

Edition Roderick Macdonald

https://ebookmass.com/product/the-economy-and-business-
environment-of-vietnam-1st-ed-edition-roderick-macdonald/

(Mis)Understanding Freud with Lacan, Zizek, and

Neuroscience Robert Samuels

https://ebookmass.com/product/misunderstanding-freud-with-lacan-
zizek-and-neuroscience-robert-samuels/

Environment and You, The 3rd Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/environment-and-you-the-3rd-
edition-ebook-pdf/
THE PALGRAVE LACAN SERIES
SERIES EDITORS: CALUM NEILL · DEREK HOOK

Lacan and the

Environment
Edited by
clint burnham
paul kingsbury
The Palgrave Lacan Series

Series Editors
Calum Neill
Edinburgh Napier University
Edinburgh, UK

Derek Hook
Duquesne University
Pittsburgh, USA
Jacques Lacan is one of the most important and influential thinkers of
the 20th century. The reach of this influence continues to grow as we
settle into the 21st century, the resonance of Lacan’s thought arguably
only beginning now to be properly felt, both in terms of its application
to clinical matters and in its application to a range of human activities
and interests. The Palgrave Lacan Series is a book series for the best new
writing in the Lacanian field, giving voice to the leading writers of a new
generation of Lacanian thought. The series will comprise original mono-
graphs and thematic, multi-authored collections. The books in the series
will explore aspects of Lacan’s theory from new perspectives and with
original insights. There will be books focused on particular areas of or
issues in clinical work. There will be books focused on applying Lacanian
theory to areas and issues beyond the clinic, to matters of society, politics,
the arts and culture. Each book, whatever its particular concern, will
work to expand our understanding of Lacan’s theory and its value in the
21st century.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/15116
Clint Burnham • Paul Kingsbury
Editors

Lacan and the

Environment
Editors
Clint Burnham Paul Kingsbury
English Department Faculty of Environment
Simon Fraser University Simon Fraser University
Vancouver, BC, Canada Burnaby, BC, Canada

The Palgrave Lacan Series

ISBN 978-3-030-67204-1    ISBN 978-3-030-67205-8 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-67205-8

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer Nature
Switzerland AG 2021
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and trans-
mission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or
dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

Cover illustration: Westend61/gettyimages

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Acknowledgments

This book is largely the result of LaConference 2018—“Lacan and the

Environment”—which was organized by the Lacan Salon and held at
the Western Front in Vancouver, British Columbia, on the unceded,
traditional territories of the Coast Salish Peoples, including the
Squamish (Sḵwx̱wú7mesh Úxwumixw), Tsleil-Waututh (səl̓ilw̓ətaʔɬ)
and Musqueam (xʷməθkʷəy̓əm) Nations. We are extremely grateful to
the Department of English, the Department of Geography, Faculty of
Environment, the Faculty of Arts and Social Sciences, the Faculty of
Communication, Art and Technology at Simon Fraser University. Thank
you as well to Derek Hook and Calum Neill for their support for this
project, to Beth Farrow and Joanna O’Neil at Palgrave for shepherding
the manuscript, to Sam Brawand for editorial assistance, and to Alois
Sieben for the indexing. Thank you, finally, to our colleagues in the Lacan
Salon, which has been an unsettled and jouissance-ridden space for
psychoanalytic thinking in Vancouver since 2007.

v
 Praise for Lacan and the Environment

“Lacan and the Environment is today’s version of what Hegel called “infinite
judgment,” the assertion of the link between two dimensions which appear
totally different. This outstanding volume throws a new light not only on Lacan
but also on environmental issues: we cannot really understand ecology without
taking into account all the fantasies that overdetermine our approach to
this topic.”
—Slavoj Žižek, Department of Philosophy, University of Ljubljana and
International Director of the Birkbeck Institute for the Humanities of the
University of London, UK
“The defining crisis of our time is ecocide. Upending conventional distinctions
between exterior and interior, psychoanalysis proves an unexpectedly rich
resource for thinking and acting against destruction, displacement, and extinction.
These smart, urgent essays consider a broad range of cultural contexts, illustrate
the centrality of fantasy, desire, and symbolization to ecological transformation,
and should inspire and terrify readers of many stripes.”
—Anna Kornbluh, Department of English, University of Illinois,
Chicago, USA
“This brilliant edited volume not only reveals the environment to be an enduring
theme in Lacan’s oeuvre, but also rethinks and reworks Lacan environmentally,
showing “nature” to be a site of both play and anxiety, interiority and radical
externality, pleasure and pollution. Our study of the environment will never be
the same.”
—Ilan Kapoor, Faculty of Urban and Environmental Change,
York University, Toronto, Canada
 Contents

1 Introduction  1
Clint Burnham and Paul Kingsbury

Part I Lacanian Theory  17

2 Love Thy Enemy: Environment(al) Politics 19

Cindy Zeiher

3 “Staying with” the Anxiety: The Ecological objet petit a

of Inuit Throat Singing 39
Alois Sieben

4 Confinement and Jouissance in Herman Melville’s

“Bartleby, the Scrivener: A Story of Wall Street” 59
Alma Krilic

5 Lacan’s Trash Talk: Three Objects for the Internet 75

Clint Burnham

ix
x Contents

Part II Our Knowledge on Climate Change  95

6 The Psychotopology of Climate 97

Sasha J. Langford

7 In Defence of the Subject117

Juan Luis de la Mora

8 Enjoying the Heat: Anxiety, Fantasy, and Doomsday

Prepping135
Calum Matheson

Part III Lack of Knowledge 153

9 Does the Animal Desire?155

Alessandra Capperdoni

10 Aokigahara Forest: An Aesthetic Space of Residual Surplus177

Hilda Fernandez-Alvarez

11 “Some people like…”: Misapprehension and Effacement

of Jouissance in Climate Hostile Advertising199
Miguel Rivera

Part IV End of the World 219

12 Psychoanalysis at the End of the World221

Nathan Gorelick

13 From the Sublime to the Hysterical Sublime: Reading

the End of the World Against the Singularity239
Matthew Flisfeder
 Contents xi

14 From Capitalocene to Anthropocene: The Feminine

Counter-Ecology of Snowpocalypse Films255
Tamás Nagypál

15 Self-Destruction and the Natural World273

Todd McGowan

16 Afterward: COVID-19 and the Environment295

Clint Burnham and Paul Kingsbury

Index301
 Notes on Contributors

Clint Burnham is Professor of English and chair of the graduate

program (English) at Simon Fraser University, Vancouver, Canada, and
president of the Lacan Salon. His recent books include Does the Internet
have an Unconscious? Slavoj Žižek and Digital Culture (Bloomsbury, 2018)
and Fredric Jameson and The Wolf of Wall Street (Bloomsbury, 2016).
Alessandra Capperdoni is lecturer in the Department of Humanities at
Simon Fraser University, Canada, where she teaches literature, philoso-
phy and critical thought, and animal studies. Her research explores desire,
affect, trauma, and social imaginaries in three interrelated areas: the
processual forms of language-oriented poetics and translation practices
through the lens of the theories of the unconscious of Freud and Lacan,
Marxist-inflected philosophies of language, poststructuralism and feminist
theory; the work of literature and art in relation to violence and trauma;
cultural work as phenomenological orientation toward the environment
and other-than-human animals, engendering the possibility of social
links with different worlds.
Juan Luis de la Mora practices psychoanalysis in Mexico City. His
interests focus mainly on psychoanalysis as a praxis of counter-hegemonic
subjectivation, as well as subjectivities in Western modernity and its clini-
cal manifestations such as anxiety and addictions in light of ­contemporary
capitalism. He has a Bachelor’s Degree in Clinical Psychology from
xiii
xiv Notes on Contributors

Universidad Iberoamericana and a Master’s Degree in Critical Theory

from 17, Instituto de Estudios Críticos. In 2016 he published To think
of nothing: From consumption to addiction (Casa Editorial Abismos), a
book about contemporary subjectivity, addiction, anxiety and capitalism.
Hilda Fernandez-Alvarez works as a Lacanian psychoanalyst in private
practice in Vancouver. She has vast clinical experience and her academic
background is in clinical psychology and literature. She is a PhD candi-
date in the Department of Geography at Simon Fraser University (SFU),
with a research study on discursive spaces of trauma and healing within
the mental health institution. She co-founded the Lacan Salon in 2007
and currently serves as its clinical director. She is an academic associate
with the Institute for the Humanities at SFU and leads a Clinical Seminar
in Vancouver since the fall 2015. She has published various articles on
psychotherapy and psychoanalysis.
Matthew Flisfeder is Associate Professor of Rhetoric and
Communications at The University of Winnipeg, Canada. He is the
author of Algorithmic Desire: Toward a New Structuralist Theory of Social
Media (2021), Postmodern Theory and Blade Runner (2017), The Symbolic,
The Sublime, and Slavoj Žižek’s Theory of Film (2012), and co-editor of
Žižek and Media Studies: A Reader (2014).
Nathan Gorelick is Associate Professor of English and Literature at
Utah Valley University. He has published numerous articles on psycho-
analysis both critical and clinical, in journals including Continental
Thought & Theory, Umbr(a): A Journal of the Unconscious, Discourse, CR:
The New Centennial Review, Theory & Event, and International Journal of
Counseling Psychology. His work also appears in various essay collections,
most recently Subject Lessons: Hegel, Lacan, and the Future of Materialism
(Northwestern UP, 2020) and Castration, Impotence, and Emasculation in
the Long Eighteenth Century (Routledge, 2020). He is the editor of
Provocations Journal, affiliated with the University of Nebraska Press
book series of the same name.
Paul Kingsbury is Professor of Geography and Associate Dean of the
Faculty of Environment at Simon Fraser University, and Vice President
of the Lacan Salon. His most recent scholarship draws on psychoanalysis
 Notes on Contributors xv

in order to investigate the cultural geographies of paranormal investiga-

tions. He is the co-editor (with Anna J. Secor) of A Place More Void
(2021) and (with Steve Pile) Psychoanalytic Geographies (2014).
Alma Krilic holds a PhD in Philosophy of Education and teaches at
Simon Fraser University in the Continuing Studies Department. Her
interests include Lacanian psychoanalysis, language education and phi-
losophy of education. Alma has been a member of Lacan Salon since
2013 and currently serves as Lacan Salon Secretary.
Sasha J. Langford is a writer, composer, and interdisciplinary artist
residing as a settler in Vancouver, B.C., the occupied territories of the
xʷməθkʷəy̓əm (Musqueam), Sḵwx̱wú7mesh (Squamish), and səl̓ilwətaɁɬ
(Tsleil-Waututh) peoples. With her sound-based performance work,
Sasha has exhibited across Canada, the United States, and New Zealand,
and is the organizer of Social/Movements, a reading group centered on
dance writing and theory. She holds an M.A. in Media Studies from
Concordia University, where her research considered landscape photog-
raphy from a psychoanalytic and anti-colonial perspective. She teaches
media history and theory at Columbia College in Vancouver.
Calum Matheson is Assistant Professor of Public Deliberation and
Civic Life in the Department of Communication at the University of
Pittsburgh, director of the William Pitt Debating Union, and a candidate
at the Pittsburgh Psychoanalytic Center. His work focuses on intersec-
tions of Lacanian psychoanalysis, cultural studies, and rhetoric. He is
author of Desiring the Bomb: Communication, Psychoanalysis, and the
Atomic Age. His articles have been published in Quarterly Journal of
Speech, Review of Communication, Rhetoric Society Quarterly, Philosophy
and Rhetoric, and other leading journals.
Todd McGowan teaches theory and film at the University of Vermont.
He is the author of Universality and Identity Politics, Emancipation After
Hegel, Only a Joke Can Save Us: A Theory of Comedy, Capitalism and
Desire, and other works. He is the coeditor of the Diaeresis series along
with Slavoj Žižek and Adrian Johnston at Northwestern University Press
and the editor of the Film Theory in Practice series at Bloomsbury.
xvi Notes on Contributors

Tamás Nagypál is a lecturer at Ryerson University’s School of Image

Arts. He holds a PhD in Cinema and Media Studies from York University,
and he is currently working on book manuscript titled The Dark Passage
to Human Capital: Film Noir and Neoliberalism. His publications include
articles in the journals Film International, The Journal of Religion and
Film, and Mediations, as well as book chapters in the edited volumes
Zizek and Media Studies: A Reader and Monstrous Children and Childish
Monsters: Essays on Cinema’s Holy Terrors.
Miguel Rivera is a PhD candidate at Tuft University’s Department of
English. His research interests include African-American literature, genre
fiction, film studies, and psychoanalysis, and literary theory more broadly.
His recent publications include “‘[D]ifferent even from our ‘own’ differ-
ences’: Racial Signification and the Legacy of Lacanian Sexuation” in
Word and Text: A Journal of Literary Studies and Linguistics and “‘A
Critique of Countertransference’: Commentary on Session XII” in
Reading Lacan’s Seminar VIII: Transference.
Alois Sieben is a PhD candidate in the English Department at Simon
Fraser University. His SSHRC-funded dissertation uses psychoanalytic
theory to examine representations of digital search technology in film,
fiction and poetry, arguing that the Internet orientates itself around a
constant excavation of the “unsearchable.” He has published work
recently in Cineaction, as well as appeared on Vanessa Sinclair’s Rendering
Unconscious podcast.
Cindy Zeiher is a lecturer at the University of Canterbury, New Zealand.
Her writings and publications are in the areas of Lacanian psychoanalysis,
politics, subjectivities and critical theory. Together with Todd McGowan
she has edited and contributed to a collection of essays, Can Philosophy
Love? Reflections and Encounters (2017, Rowman and Littlefield
International) and has co-authored a book with Ed Pluth, On Silence:
Holding the Voice Hostage (2019, Lacan Palgrave Series). She is currently
editing a collection of essays, Psychoanalysis and Stupidity (Rowman and
Littlefield International, forthcoming 2021) and is co-­editor along with
Mike Grimshaw, of the journal, CT&T: Continental Thought and Theory.
 List of Figures

Fig. 5.1 Lacan’s jouissance triangle. (Source: https://larvalsubjects.

wordpress.com/2008/11/25/sexuation-­­2-­­the-­­logic-
of-jouissance/ (accessed May 19, 2020)) 79
Fig. 5.2 Semiotic rectangle incorporating Lacan’s formuala of
sexuation. (Source: author) 85
Fig. 6.1 IPCC, AR5 Synthesis Report 2014, Summary for
Policymakers Figure SPM.1 [Detail], at https://www.ipcc.ch/
report/ar5/syr/summary-­­for-­­policymakers/ (accessed
October 1, 2019) 99
Fig. 14.1 Formula of sexuation. (Source: author) 260

xvii
 1
Introduction
Clint Burnham and Paul Kingsbury

We begin this book with a psychoanalytic provocation: do we think of

the environment as our mother, or as a child? That is, to be Oedipal, do
we want to make love to the earth, or do we want to protect it? Or per-
haps the problem is that in both cases we want to protect the earth, a
fantasy that fails to take into account our libidinal investment. The
mother was here before us, we have to take care of her as she dies (this is
the argument around the new master signifier, the Anthropocene), or it
is our future, we have to save it (rising sea levels mean our child is drown-
ing)? If the earth is our mother—and this fantasy ranges from spurious
New Age notions of Gaia to more political concepts in Indigenous
knowledges—there are different kinds of mothers. Mothers protect us

C. Burnham (*)
English Department, Simon Fraser University, Vancouver, BC, Canada
e-mail: clint_burnham@sfu.ca
P. Kingsbury
Faculty of Environment, Simon Fraser University, Burnaby, BC, Canada
e-mail: kingsbury@sfu.ca

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature Switzerland AG 2021 1

C. Burnham, P. Kingsbury (eds.), Lacan and the Environment, The Palgrave Lacan
Series, https://doi.org/10.1007/978-3-030-67205-8_1
2 C. Burnham and P. Kingsbury

but they are also a threat. They smother us—this is the mother that
Jacques Lacan tells us from whom we have to extricate ourselves, the
maternal crocodile or she-­wolf or praying mantis. And these figures, in
Lacan, drawn as they are from the animal world, are neither patently
misogynist nor unproblematic turns to nature. Rather, they indicate a
fundamental antagonism or contradiction in our attitudes to the person
who gave birth to us and nurtured us. We resent the earth, because we
depend on it.
And the earth, it turns out, depends on us. Again, our attitude is
ambivalent. To grapple with this ambivalence, we can work through some
of the logic of the earth as child via Sigmund Freud’s analysis of the fan-
tasy “a child is being beaten.”1 Remarking how often his patients “confess
to having indulged in the phantasy: ‘A child is being beaten,’” Freud lists
a variety of permutations: from a boy being beaten by the father, to a boy
being beaten by the mother, to a girl being beaten by the father. Moreover,
Freud wants us to attend to disavowed enjoyment. What does this mean
for the environmentalist subject? What are the unconscious anxieties and
fantasies that subvent contemporary environmentalism? How can such a
politics be confronted in terms of its enjoyment, its jouissance, in order to
understand better why, and how, we oppose resource extraction?
That is, thinking of the environment as mother or child—or, rather,
pointing out that our conflicted cathexes in family dynamics underly our
attitudes towards nature and the climate crisis—suggests a certain psy-
choanalytic universality. We all, presumably, have mothers, and are or
were children. But psychoanalysis is also the science of the particular, and
we each have specific ways in which we act with respect to the environ-
mental crisis; we each have specific ways in which we relate to others in
this particular moment and locales. We act in different ways: we recycle,
or we prep for an apocalypse, we compulsively check that our pet has
enough water, or we save for a Tesla (or a Hummer).2 And we congratu-
late ourselves on our recycling, our environmental “beautiful soul,” as
Hegel put it. We are pragmatic, like doomsday preppers (as Calum
Matheson describes in his chapter), or we even enjoy our large vehicles
and consumerism. But much of this activity is surely a matter of keeping
busy, of obsessively doing nothing—and less such a diagnosis seem beside
the point, it is worth keeping in mind the verbal attacks on climate
 1 Introduction 3

activist Greta Thunberg for her Asperger’s syndrome, which she refers to
as her “superpower” for how it helps her attend to her politics.3
The “beautiful soul” adheres to the masculine logic of the exception—I
am a good person because I recycle. This logic, as worked out in Lacan’s
formula of sexuation in Seminar XX, depends for its self-­congratulation
on others who do not recycle. The social link is thus fraught. A different
logic, or subjectivity, is at work with climate activisms and protests. Or,
rather, while the “beautiful soul” certainly is to be found, the protestor is
more precisely a hysterical subject, appealing to the master: government,
corporations.4 Environmentalism is a social activity: which means that
for Lacan the problem is others, both the big Other, or authority figures,
and the small other, or other people.
How we think about the environment, about nature, in the age of
climate crisis and the Anthropocene, has psychoanalytic resonances: we
take an unconscious enjoyment in not acting, or we wonder why others
(climate deniers, corporations, and governments) do not listen to science,
do not act. Lacan can help us work through these conflicted desires and
anxieties. Consider a basic tripartite division in Lacanian theory: the
Imaginary, the Symbolic, and the Real. The Imaginary environment is
the space around us, as Lacan remarks in the “mirror stage” essay, describ-
ing how the child “playfully experiences the relationship between the
movements made in the image and the reflected environment.”5 That is,
here the environment is an image, it is constitutive of the ego and of our
narcissistic relation with others. The environment is a site of play, of a
“flutter of jubilant activity” as Lacan later says, but also of alienation and
aggressivity.6 These dualisms of affect are crucial if we are to understand
the differing ways in which we relate to and enjoy the environment, and
if we are not to descend into moralistic dismissals of those with whom we
disagree. The environment, or nature, in terms of the imaginary is also
nature as beauty, breathtaking, even sublime.
In terms of the Symbolic, which is to say order, the Law, and language,
the environment is that as described and analysed by science: categorisa-
tion, classification, measurement, and exploration. But present-­day sci-
entific claims, or what Lacan refers to as the University discourse, suffer
from a credibility problem. As the Wikipedia page for Slavoj Žižek points
out, today’s “postmodern subject is cynical toward official institutions,
4 C. Burnham and P. Kingsbury

yet at the same time believes in conspiracies.”7 That is to say, there is no

big Other, science cannot be trusted, and yet we are all gullible, falling for
misleading images of Amazon forest fires.8 Science without the big Other,
without the Law, is a discourse of proliferating regulations big and small,
from recycling directives to anxieties about which limit of global warm-
ing we can avert: 2.5 degrees (F or C) by 2100? Governmentalism does
not mean popular decision-­making, but rather global elites meeting in
attractive cities like Madrid, Copenhagen, or Paris. Climate conferences
rarely take place in dirty places like Newark, Lagos, or Leeds, for pollu-
tion may be too close to the Real, or that which resists language, concep-
tualisations, or understanding.
Marc De Kesel can help us think about the environment as the Real.
He writes that with Das Ding, Lacan

names desire’s inability to really come full circle and gives it a specific locus
in the libidinal economy. As a radical exteriority, the “thing” nevertheless
forms the central point around which the whole economy revolves and at
which desire aims, a “topological” paradox for which he forges the term
“extimité.” While the “thing” indicates the point at which desire aims, as if
at “itself,” it is also what would destroy it as soon as it was reached. This is
why the “thing” is an indispensable element in the cartography of desire.9

The “thing,” or Das Ding, is also, we argue, crucial to understanding

the Environment as the Real. For nature as the “thing” is nature that can
only be thought of topologically, not outside us, not inside us, but both
at the same time. Nature is “extimate”: on the one hand, there is a foreign
kernel in our innermost being, our unconscious, which we sometimes
think of as unnatural; on the other hand, nature functions as a radical
externality, the locus of our most sincere feelings and beliefs. Nature, or
the environment, is not “out there”—it is how we relate to what is “out
there”—and to what is “in here.” For our relation to nature is what the
late Lacan calls a non-­relation, one best understood via topological mod-
els as argued in Sasha Langford’s chapter.
Lacan first developed his concept of the Real in Seminar XI. In a
well-­known passage, he describes a vacation he took in the 1920s:
 1 Introduction 5

Being a young intellectual, I wanted desperately to get away, see something

different, throw myself into something practical, something physical, in
the country say, or at the sea. One day, I was on a small boat, with a few
people from a family of fishermen in a small port. At that time, Brittany
was not industrialized as it is now. There were no trawlers. The fisherman
went out in his frail craft at his own risk. It was this risk, this danger, that
I loved to share. But it wasn’t all danger and excitement—there were also
fine days. One day, then, as we were waiting for the moment to pull in the
nets, an individual known as Petit-­­Jean, that’s what we called him—like all
his family, he died very young from tuberculosis, which at that time was a
constant threat to the whole of that social class—this Petit-­­Jean pointed
out to me something floating on the surface of the waves. It was a small
can, a sardine can. It floated there in the sun, a witness to the canning
industry, which we, in fact, were supposed to supply. It glittered in the sun.
And Petit-­­Jean said to me—You see that can? Do you see it? Well, it doesn’t
see you!10

The sardine can is garbage: it denotes a loop from the fish (or nature),
and their extraction and processing into a canned good, which is then
discarded (the packaging—perhaps it fell off the side of a truck or boat).
Does garbage see us? Petit-­Jean thinks not, and Lacan soon concludes
that he himself, as an intellectual intruding on this dangerous manual
labour, is out of place in the picture. Perhaps the sardine can is also out of
place—or is it? It calmly floats in the water, glitters off the sunlight, and
yet it is waste—industrial waste. Metonymically, it connects to today’s
concerns with the plastic gyre in the North Pacific—a patch of microplas-
tic waste the size of Texas, we are told. But the visual matters as much as
place: we or Lacan could see the sardine can, and yet now we cannot see
the microplastics or nanoplastics that permeate even sea salt and fish
guts—we are talking about anxieties of scale and the gaze.
It is also important to note that Lacan gestures to a history of industri-
alisation of the fisheries: “At that time, Brittany was not industrialized as
it is now. There were no trawlers”—the oceans presumably could not be
over-­fished as they have been in the past few decades.11 And this is con-
nected directly to the workers’ danger. The logic is this: first, we over-­fish
the oceans, then, or as part of that process, we despoil them with plastic,
fishing nets, and other detritus. In some ways, our attitudes towards
Another random document with
no related content on Scribd:
 Ajatukseni tahtovat harhautua ulos tummista silmistäsi niinkuin
linnut pesistään.

Huntusi tahtoo pudota jalkoihisi.

Tule, ah tule lammelleni, jos tahdot istua joutilaana!

Jos tahdot jättää leikkisi ja sukeltaa veteen, tule, ah tule

lammelleni!

Jätä rannalle sininen vaippasi; sininen vesi tahtoo sinut peittää ja

piilottaa.

Laineet tahtovat seisoa varpaillaan suudellakseen niskaasi ja

korvaasi kuiskiakseen.

Tule, ah tule lammelleni, jos tahdot veteen sukeltaa!

Jos sinun on pakko tulla hulluksi ja syöksyä kuolemaasi, tule, ah

tule lammelleni!

Se on viileä ja sen syvyys on ääretön.

Se on synkkä kuin uni ilman unelmia.

Sen syvyydessä ovat yö ja päivä yksi, ja laulut ovat siellä

hiljaisuutta.

Tule, ah tule lammelleni, jos tahdot syöksyä kuolemaasi!

 13

En kysynyt mitään, seisoin vain metsän rajassa takana puun.

Aamunkoiton silmät olivat vielä uupuneet, oli kastetta ilmassa.

Kostean ruohon veltto tuoksu tuntui maan yllä lepäävässä

ohuessa udussa.

Lypsit lehmää banaanipuun alla käsilläsi, herkät ja tuoreet kuin

voi.

Seisoin liikkumattomana.

En sanonut sanaakaan. Näkymätön lintu lauloi viidakosta.

Mangopuu pudotti kukkiaan kyläraitille ja mehiläiset tulivat suristen

yksitellen.

Lammikon vierellä avattiin Shivan temppelin ovi, ja esilaulaja aloitti

laulunsa.

Astia polviesi varassa lypsit lehmää.

Siinä seisoin tyhjine astioineni.

En sinua lähestynyt.

Taivas heräsi temppelikellon soidessa.

Ajettujen karjojen kaviot olivat tomun tiellä pöllyttäneet.

Naiset tulivat joelta pulputtavat ruukut lanteillaan.

 Rannerenkaasi helisivät, ja vaahto kuohui yli ruukun.

Aamu koitti koittamistaan, enkä sinua lähestynyt.

14

Kuljin katua pitkin, en tiedä miksi, ja iltapäivä oli kulunut ja

bambunoksat kahisivat tuulessa.

Vinojen varjojen ojentuneet käsivarret pitivät kiinni väistyvän valon

kantapäistä.

Koelit olivat laanneet laulustaan.

Kuljin katua pitkin, en tiedä miksi.

Majaa veden vieremällä varjoaa sen yli riippuva puu.

Eräs oli askareissaan, ja hänen rannerenkaansa soivat sopesta.

Seisoin tämän majan edessä, en tiedä miksi.

Kapea, kiemurteleva tie kulkee poikki monien sinappiketojen ja

mangometsien.

Se käy sivu kylän temppelin ja joen maallenousupaikan.

Pysähdyin tämän majan luo, en tiedä miksi.

Monta vuotta sitten oli tuulinen maaliskuun päivä, jolloin kevään

humina kuului heikosti ja mangonkukat tippuivat tomuun.
 Poriseva vesi hyppeli ja nuoli messinkiastiaa, joka oli
maallenousuportaalla.

Ajattelen tuota tuulista maaliskuun päivää, en tiedä miksi.

Varjot syvenevät ja karjat palajavat tarhoihinsa.

Valo on harmaa yksinäisillä niituilla, ja kyläläiset odottavat lauttaa

rannalla.

Hitaasti palajan minä samoja jälkiäni, en tiedä miksi.

15

Juoksin niinkuin myskipeura juoksee metsän varjossa oman

tuoksunsa hulluttamana.

Yö on yö toukokuun keskivaiheilla, ja tuuli tuulee etelästä.

Poikkean tieltä ja kävelen edelleen, etsin mitä en voi saada, saan

mitä en etsi.

Karkeloiden saapuu oman toivoni kuva sydämestäni.

Kimmeltelevä kangastus väikkyy esille.

Koetan torjua sitä luotani, se ilkkuu minulle ja johtaa harhaan

minut.

Etsin mitä en voi saada, saan mitä en etsi.

 16

Käsi liittyy käteen ja silmä kiintyy silmään: niin alkaa sydäntemme

taru.

On kuutamoinen maaliskuun yö; hennan suloinen lemu leijailee

ilmassa; huiluni lepää hylättynä maassa, eikä seppeleesi ole vielä
valmis.

Lempemme on yksinkertainen kuin laulu.

Silmäni juopuu huntusi safraninväristä.

Jasmiiniseppel, jonka solmit minulle, paisuttaa sydäntäni kuin

kiitos.

Tämä on antamisen ja peittelemisen leikkiä, ilmoittamisen ja

salailemisen iloa; hiukan hymyä, hiukan ujoutta ja hiukan suloista,
hyödytöntä vastustelemista.

Lempemme on yksinkertainen kuin laulu.

Ei mitään salaista nykyhetken takana; ei pyrkimystä

mahdottomaan; ei varjoja hurmauksen takana; ei haparoimista
pimeyden syvyydessä.

Lempemme on yksinkertainen kuin laulu.

Me emme pyri pois kaikista sanoista iäiseen äänettömyyteen;

emme kurkota käsiämme tyhjyyteen toivottomia tavoittaaksemme.
 Meille riittää mitä annamme ja saamme.

Emme ole pingoittaneet iloa äärimmäisyyteen, niin että tuskan viini

olisi esiin pusertunut.

Lempemme on yksinkertainen kuin laulu.

17

Keltainen lintu laulaa heidän puussaan ja saa sydämeni ilosta

hypähtämään.

Me molemmat asumme samassa kylässä, ja tämä on yksi

ilonaiheemme.

Hänen kaksi mielilammastaan tulevat laitumelle tarhamme puitten

siimekseen.

Jos ne harhautuvat viljavainioillemme, otan ne syliini.

Kylämme nimi on Khanjana, ja he nimittävät Anjanaksi meidän

jokeamme.

Minun nimeni tuntevat kaikki kyläläiset, ja hänen nimensä on

Ranjana.

Vain yksi kenttä on välillämme

Mehiläiset, jotka ovat parveutuneet puutarhamme käytävään,

lentävät etsimään hunajaa heidän tarhastaan.
 Heidän laituriltaan heitetyt kukkaset tuo virta meidän
uimarantaamme.

Kusm-kukkasilla täytettyjä koreja tuodaan heidän nurmiltaan

meidän torillemme.

Kylämme nimi on Khanjana, ja he nimittävät Anjanaksi meidän

jokeamme.

Minun nimeni tuntevat kaikki kyläläiset, ja hänen nimensä on

Ranjana.

Kapea tie, joka kiemurtelee heidän taloonsa, tuoksuu keväisin

mangonkukilta.

Kun heidän liinakylvönsa on kypsä leikattavaksi, kukkii hamppu

meidän vainioillamme.

Tähti, joka hymyilee heidän majansa yllä, vilkuttaa meillekin

silmäänsä.

Sade, joka saattaa heidän säiliönsä ylivuotamaan, ilahduttaa

meidän kadam-metsiämme.

Kylämme nimi on Khanjana, ja he nimittävät Anjanaksi meidän

jokeamme.

Minun nimeni tuntevat kaikki kyläläiset ja hänen nimensä on

Ranjana.
 18

Kun kaksi sisarusta käy vettä noutamaan, he tulevat tälle paikalle

ja hymyilevät.

Heidän täytyy arvata, että joku seisoo puiden takana, milloin

hyvänsä he mennevätkin vettä noutamaan.

Kun nuo kaksi sisarusta tulevat tälle paikalle, kuiskaavat he

toisilleen.

Heidän on täytynyt arvata sen jonkun salaisuus, joka seisoo

puiden takana, milloin hyvänsä he mennevätkin vettä noutamaan.

Heidän ruukkunsa läikähtävät äkkiä ja vesi vuotaa yli, kun he

lähtevät tältä paikalta.

Heidän on täytynyt arvata, että jonkun sydän sylkyttää, jonkun joka

seisoo puiden takana, milloin hyvänsä he mennevätkin vettä
noutamaan.

Nuo kaksi sisarusta katsahtavat toisiinsa, kun he tulevat tälle

paikalle, ja he hymyilevät.

On naurua heidän nopeissa nilkoissaan, joka saa aikaan

epäjärjestystä erään mielessä, joka seisoo puiden takana, milloin he
mennevätkin vettä noutamaan.
 19

Päivä toisensa jälkeen tulee ja menee.

Mene ja anna hänelle kukka hiuksistani, ystäväni.

Jos hän kysyy, kuka sen on lähettänyt, niin rukoilen, älä virka
hänelle nimeäni — sillä hän vain tulee ja menee.

Hän istuu tomussa puun alla.

Sirota siihen kukkia ja lehtiä istumapaikaksi.

Hänen silmänsä ovat surulliset ja ne tuovat surua minun

sydämelleni.

Hän ei puhu siitä, mitä hänellä on mielessään; hän vain tulee ja

menee.

20

Miksi suvaitsee tuo vaeltava nuorukainen tulla ovelleni aamun

koittaessa?

Kun käyn sisälle tai ulos, kuljen joka kerta hänen ohitseen, ja
minun silmäni ovat kuin isketyt kiinni hänen kasvoihinsa.

En tiedä, onko minun hänelle puhuttava vai oltava vaiti. Miksi hän
suvaitsee tulla ovelleni?
 Heinäkuun pilviset yöt ovat synkät; syksyn taivas on
pehmeänsininen; kevään etelätuuliset päivät ovat levottomia.

Hän kutoo joka päivä lauluja uusine sävelmineen.

Palajan työstäni ja silmäni sumentuvat. Miksi hän suvaitsee tulla

ovelleni?

21

Kun hän nopein askelin kulki ohitseni, kosketti hänen helmansa

minua.

Tuntemattomalta sydämen saarelta saapui äkkiä lämmin

kevätleyhkä.

Tunsin heikon kosketuksen, joka haihtui silmänräpäyksessä kuin

rikkinäisen kukan terälehti tuuleen.

Se lankesi yli sydämeni kuin hänen ruumiinsa huokaus ja hänen

sydämensä kuiske.

22

Älä säilytä itsellesi sydämesi salaisuutta, ystäväni!

Sano se minulle, vain minulle kaikessa hiljaisuudessa.

 Sinä, joka hymyilet niin somasti, kuiski vienosti, korvani ei ole
kuuleva sitä, vain sydämeni.

Yö on syvä, talo hiljainen, lintujen pesät unen tuudittamat.

Puhu minulle epäröivien kyynelten halki, läpi sopertavien hymyjen,

läpi suloisen kainouden ja tuskan, kerro minulle sydämesi salaisuus.

23

"Tulo luoksemme, nuorukainen, kerro meille totuus, miksi on

hulluutta silmissäsi?"

"En tiedä, millaisen villin unikin viiniä lien juonut, niin että silmiini
on syttynyt tämä mielipuolisuus."

"Oh häpeä!"

"Hyvä, toiset ovat viisaita, toiset tyhmiä, toiset huolellisia, toiset

huolettomia. On silmiä, jotka hymyilevät, ja silmiä, jotka itkevät — ja
hulluus on minun silmissäni."

"Nuorukainen, miksi seisot niin hiljaa puun varjossa?"

"Jalkani ovat minun sydämeni taakasta uupuneet, ja minä seison

hiljaa siimeksessä."

"Oh, häpeä!"
 "Hyvä, toiset käyvät tietään, toiset jäävät paikoilleen, toiset ovat
vapaita, toiset vangittuja — ja minun jalkani ovat minun sydämeni
taakasta uupuneet."

24

"Mitä alttiit kätesi minulle antavat, sen otan. En pyydä mitään

muuta."

"Kyllä, kyllä, tunnen sinut, kaino kerjäläinen, pyydät kaikkea, mitä

toisella on."

"Jos on joku harhautunut kukka minua varten, tahdon kantaa sitä

sydämessäni."

"Mutta jos siinä olisi okaita?"

"Kestäisin ne."

"Kyllä, kyllä, tunnen sinut, kaino kerjäläinen, pyydät kaikkea, mitä

toisella on."

"Jos kerrankin vain kohottaisit armaat silmäsi minun kasvoihini,

tekisi se elämäni suloiseksi kuoleman jälkeen."

"Mutta jos niiden katse olisi vain julma?"

"Niin antaisin niiden lävistää sydämeni."

 "Kyllä, kyllä, tunnen sinut, kaino kerjäläinen, pyydät kaikkea, mitä
toisella on."

25

"Usko rakkauteen, vaikka se tuottaa surujakin! Älä sulje

sydäntäsi!"

"Ah, ei, ystäväni, sanasi ovat synkät, en voi niitä ymmärtää."

"Sydän on olemassa, lemmittyni, vain lauluna, kyyneleenä pois

annettavaksi."

"Ah, ei, ystäväni, sanasi ovat synkät, en voi niitä ymmärtää."

"Ilo on hauras kuin kastehelmi; kun se nauraa, se kuolee. Mutta

suru on luja ja kestävä. Anna suruisan rakkauden herätä silmissäsi!"

"Ah, ei, ystäväni, sanasi ovat synkät, en voi niitä ymmärtää."

"Lotus kukkii auringossa ja kadottaa kaikkensa. Se ei tahtoisi

jäädä umpuksi iäisen talven sumuun."

"Ah, ei, ystäväni, sanasi ovat synkät, en voi niitä ymmärtää."

26
 Puhu minulle, lemmittyni! Kerro minulle sanoin, mitä lauloit.

Yö on synkkä. Tähdet ovat pilviin piiloutuneet. Tuuli huokaa läpi

lehvien.

Heitän hapseni hajalleen. Sininen viittani kietoo minut kuin yö.

Painan pääsi povelleni; ja siellä suloisessa yksinäisyydessä tahdon
kuiskia sinun sydämellesi. Tahdon sulkea silmäni ja kuunnella. En
tahdo katsoa kasvoihisi.

Kun sanasi ovat päättyneet, istumme hiljaa ja äänettöminä.

Vain puut kuiskivat pimeydessä.

Yö kalpenee. Päivä koittaa. Me katsomme toistemme silmiin ja

käymme eri polkujamme.

Puhu minulle, lemmittyni! Kerro minulle sanoin, mitä lauloit.

27

Olet iltapilvi, uiva unteni taivaalla. Muovailen ja kirjailen sinut

rakkauteni ikävöimisessä. Olet omani, omani, Asuja äärettömien
unelmieni.

Jalkasi ovat ruusunpunaiset sydäntoivoni hehkusta; sinä Poimija

päivänlaskulaulujeni tähkäin!

Huulesi ovat katkeran suloiset maistuen minun tuskani viiniltä.

 Olet omani, omani, Asuja yksinäisten unelmieni!

Intohimoni varjolla olen silmäsi tummentanut, sinä Kävijä syvien

katseitteni!

Olen vanginnut ja kiehtonut sinut sävelteni verkolla, lemmittyni.

Olet omani, omani, Asuja kuolemattomien unelmieni!

28

Sydämeni, metsälintu, on löytänyt taivaansa sinun silmissäsi.

Ne ovat aamun kehto, tähtien kuningaskunta.

Lauluni ovat haihtuneet niiden syvyyteen.

Salli minun vain liidellä sillä taivaalla, sen yksinäisyyden

äärettömyydessä.

Salli minun vain halkaista sen pilvet ja levittää siipeni sen auringon
autereessa.

29

Kerro minulle onko tämä kaikki totta, lemmittyni, kerro minulle

onko se totta.
 Kun nämä silmät välähtäen salamoivat, sydämesi pimeät pilvet
vastaavat siihen myrskyllään.

Onko totta, että huuleni ovat suloiset, kuin ensimmäisen ujon

lemmen avoin umppu?

Viipynevätkö vaalentuneen toukokuun muistot vielä jäsenissäni?

Helkkäneekö maa kuin harppu sävelistä, jalkani sitä

koskettaessa?

Onko siis totta, että kastehelmet herahtelevat yön silmistä, kun

minä näyn, ja huomenrusko iloitsee, kun se ruumiini huolittaa?

Onko totta, onko totta, että lempesi vaelsi yksin läpi aikakausien ja
maailmojen minua etsien?

Minut vihdoin löytäen, vuosien ikäväsi sai siis täydellisen rauhan

minun sanoissani, minun silmissäni, minun huulissani ja minun
hulmuavissa suortuvissani?

Onko siis totta, että Äärettömän salaisuus on kirjoitettu tälle minun

pienelle otsalleni?

Kerro minulle, lemmittyni, onko tämä kaikki totta.

30

Lemmin sinua, lemmittyni. Suo anteeksi minulle minun rakkauteni.

Kuin lintu, joka eksyy radaltaan, olen joutunut paulaan.

 Kun sydämeni sylkähti, kadotti se huntunsa ja tuli alastomaksi.
Verhoa se säälillä, armas, ja suo anteeksi rakkauteni.

Ellet voi lempiä minua, armas, suo anteeksi minulle minun tuskani.

Älä katso karsaasti minuun etäisyydestäsi.

Tahdon hiipiä takaisin soppeeni ja istua pimeydessä.

Molemmin käsin peitän paljaan häpeäni.

Käännä kasvosi pois minusta ja suo anteeksi minulle tuskani.

Jos lemmit minua, armas, suo minulle anteeksi minun iloni.

Kun sydämeni on onnenjoella syntynyt, älä hymyile turmiokkaalle

antautumiselleni.

Kun istun valtaistuimellani ja hallitsen sinua lempeni hirmuvallalla,

kun jumalattaren lailla jaan sinulle suosiotani, niin siedä ylpeyteni,
armas, ja suo minulle anteeksi minun iloni.

31

Älä mene pois, lemmittyni, kysymättä lupaani.

Olen valvonut koko yön, ja nyt silmäni ovat uniset ja raskaat.

Pelkään kadottavani sinut nukkuessani.

Älä mene pois, lemmittyni, kysymättä lupaani.

 Kavahdan ylös ja kohotan käteni sinua koskettaakseni.

Kysyn itseltäni: "Onko se unta?"

Jospa vain voisin vangita sinun jalkasi sydämeni rakkaudella ja

pitää ne kiinni povellani!

Älä mene pois, lemmittyni, kysymättä lupaani.

32

Etten tulisi sinua liian helposti tuntemaan, leikit kanssani.

Naljailet nauruin peittääksesi kyyneleitäsi.

Tunnen, tunnen temppusi.

Et sano koskaan sanaa, jonka tahdot sanoa.

Etten sinua ylistäisi, petät tuhansin tavoin minua.

Että erehtyisin sinua rahvaaseen kuuluvana pitämään, seisot

syrjässä.

Tunnen, tunnen temppusi.

Et kulje koskaan tietä, jota sinun olisi kuljettava.

Vaatimuksesi on suurempi kuin muiden, siinä vaitiolosi syy.

 Torjut lahjani leikillisellä huolettomuudella.

Tunnen, tunnen temppusi.

Et tahdo koskaan ottaa, mitä sinun olisi ottaminen.

33

Hän kuiskasi: "Luo auki silmäsi, lemmittyni!"

Nuhtelin ankarasti häntä ja sanoin: "Mene." Mutta hän ei liikkunut

paikaltaan.

Hän seisoi edessäni ja piti kiinni molemmista käsistäni. Minä

sanoin:
"Jätä minut!" Mutta hän ei mennyt.

Hän lähensi kasvonsa liki korvaani. Minä katsoin häneen ja

virkoin:
"Mikä häpeä!" Mutta hän ei liikkunut paikaltaan.

Hänen huulensa koskettivat minun poskeani. Minä värisin ja

sanoin:
"Sinä uskallat liikaa!" Mutta hän ei hävennyt.

Hän pisti kukan hiuksiini. Minä sanoin: "Se on tarpeetonta." Mutta

hän ei liikkunut paikaltaan.

Hän otti kukkakiehkuran kaulaltani ja meni pois.

Minä itken ja kysyn sydämeltäni: "Miksi hän ei tule takaisin?"

 34

Epäilevä hymy kulki yli silmiesi, kun tulin sanomaan hyvästit

sinulle.

Olen tehnyt sen niin usein, että luulet minun pian palajavan.

Toden sanoakseni asuu sama epäily minunkin mielessäni.

Sillä kevään päivät tulevat takaisin kerta kerralta. Täysikuu sanoo

hyvästit ja uudistaa käyntinsä, kukat palaavat ja punertavat vuosi
vuodelta oksiltaan, ja näin minäkin sanon hyvästejä vain palatakseni.

Mutta säilytä mielikuvasi vielä tuokio; älä lähetä sitä pois

epäkohteliaan kiireesti.

Kun sanon, että jätän sinut ainiaaksi, pidä se totuutena ja salli

kyynelsumun hetkiseksi syventää tumma silmä nurkkasi.

Kun palajan, voit hymyillä niin veitikkamaisesti kuin tahdot.

35

Halajan lausua syvimmät sanat, mitkä minulla on sinulle

sanottavana; mutta minä en uskalla, sillä pelkään sinun nauravan.

Siksi nauran itselleni ja särjen salaisuuteni pilantekoon.

Peläten, että niin tekisit, vaihdan tuskani valkeudeksi.