Purpose and Power: US Grand Strategy

from the Revolutionary Era to the

Present Stoker
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/purpose-and-power-us-grand-strategy-from-the-revol
utionary-era-to-the-present-stoker/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Trump and the Remaking of American Grand Strategy

Bastiaan Van Apeldoorn

https://ebookmass.com/product/trump-and-the-remaking-of-american-
grand-strategy-bastiaan-van-apeldoorn/

The Long Game: China's Grand Strategy to Displace

American Order Rush Doshi

https://ebookmass.com/product/the-long-game-chinas-grand-
strategy-to-displace-american-order-rush-doshi/

Rethinking American Grand Strategy Elizabeth Borgwardt

https://ebookmass.com/product/rethinking-american-grand-strategy-
elizabeth-borgwardt/

Making Meritocracy: Lessons from China and India, from

Antiquity to the Present Tarun Khanna

https://ebookmass.com/product/making-meritocracy-lessons-from-
china-and-india-from-antiquity-to-the-present-tarun-khanna/
Comparative Grand Strategy: A Framework And Cases
Thierry Balzacq

https://ebookmass.com/product/comparative-grand-strategy-a-
framework-and-cases-thierry-balzacq/

Fragile Rise: Grand Strategy and the Fate of Imperial

Germany, 1871-1914 Qiyu Xu

https://ebookmass.com/product/fragile-rise-grand-strategy-and-
the-fate-of-imperial-germany-1871-1914-qiyu-xu/

Innovation in Esotericism from the Renaissance to the

Present Georgiana D. Hedesan

https://ebookmass.com/product/innovation-in-esotericism-from-the-
renaissance-to-the-present-georgiana-d-hedesan/

Reflections on Grand Strategy: The Great Powers in the

Twenty-first Century Samir Tata

https://ebookmass.com/product/reflections-on-grand-strategy-the-
great-powers-in-the-twenty-first-century-samir-tata/

Greek Epigram from the Hellenistic to the Early

Byzantine Era Maria Kanellou

https://ebookmass.com/product/greek-epigram-from-the-hellenistic-
to-the-early-byzantine-era-maria-kanellou/
 PURPOSE AND POWER

Across the full span of the nation’s history, Donald Stoker challenges
our understanding of the purposes and uses of American power. From
the struggle for independence to the era of renewed competition with
China and Russia, he reveals the grand strategies underpinning the
nation’s pursuit of sovereignty, security, expansion, and democracy
abroad. He shows how successive administrations have projected
diplomatic, military, and economic power, and mobilized ideas and
information to preserve American freedoms at home and secure US
aims abroad. He exposes the myth of American isolationism, the good
and ill of America’s quest for democracy overseas, and how too often
its administrations have lacked clear political aims or a concrete vision
for where they want to go. Understanding this history is vital if Amer-
ica is to relearn how to use its power to meet the challenges ahead and
to think more clearly about political aims and grand strategy.

Donald Stoker is Professor of National Security and Resource Strategy

at the National Defense University’s Dwight D. Eisenhower School in
Washington, DC. He is the author or editor of thirteen books, includ-
ing The Grand Design: Strategy and the US Civil War, 1861–1865 (2010),
winner of the Fletcher Pratt award, and Why America Loses Wars: Lim-
ited War and US Strategy from the Korean War to the Present (2022).

Published online by Cambridge University Press

Published online by Cambridge University Press
 P U RP O S E AN D POW E R
US Grand Strategy from
the Revolutionary Era to the Present

Donald Stoker
National Defense University, Washington, DC

Published online by Cambridge University Press

 Shaftesbury Road, Cambridge CB2 8EA, United Kingdom
One Liberty Plaza, 20th Floor, New York, NY 10006, USA
477 Williamstown Road, Port Melbourne, VIC 3207, Australia
314–321, 3rd Floor, Plot 3, Splendor Forum, Jasola District Centre,
New Delhi – 110025, India
103 Penang Road, #05–06/07, Visioncrest Commercial, Singapore 238467

Cambridge University Press is part of Cambridge University Press & Assessment,

a department of the University of Cambridge.
We share the University’s mission to contribute to society through the pursuit of
education, learning and research at the highest international levels of excellence.

www.cambridge.org
Information on this title: www.cambridge.org/9781009257275
DOI: 10.1017/9781009257268
© Donald Stoker 2024
This publication is in copyright. Subject to statutory exception and to the provisions
of relevant collective licensing agreements, no reproduction of any part may take
place without the written permission of Cambridge University Press & Assessment.
First published 2024
Printed in the United Kingdom by TJ Books Limited, Padstow Cornwall
A catalogue record for this publication is available from the British Library
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Stoker, Donald, author.
Title: Purpose and power : US grand strategy from the revolutionary era to the present
/ Donald Stoker, National Defense University, Washington, DC.
Description: Cambridge ; New York, NY : Cambridge University Press, 2024. | Includes
bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2022040999 | ISBN 9781009257275 (hardback)
| ISBN 9781009257268 (ebook)
Subjects: LCSH: National security – United States – History. | United
States – Military policy. | United States – Foreign relations. | United
States -- Economic policy.
Classification: LCC UA23 .S818 2024 | DDC 355/.033573--dc23/eng/20230206
LC record available at https://lccn.loc.gov/2022040999
ISBN 978-1-009-25727-5 Hardback
Cambridge University Press & Assessment has no responsibility for the persistence
or accuracy of URLs for external or third-party internet websites referred to in this
publication and does not guarantee that any content on such websites is, or will
remain, accurate or appropriate.

Published online by Cambridge University Press

 To Carol – Who Made It Possible

Published online by Cambridge University Press

Published online by Cambridge University Press
 Contents

List of Figures page ix

List of Maps x
List of Abbreviations xi

Thinking about Grand Strategy in Peace and War 1

P A RT I: FROM BA C KWA TER T O GR E A T P O W E R

1 The Fight for Sovereignty, 1775–1801 15

2 Expansion, Sovereignty, and War, 1801–1817 50
3 Seeking a Continent: Expansion, Indian Removal,
and the Mexican War, 1817–1849 77
4 Schism, Civil War, and Reconstruction, 1849–1877 118
5 Conquering a Continent: The Indian Wars, 1865–1897 156
6 American Empire, 1897–1913 191

PA RT II: FROM GREA T POWER TO SU PE R PO W E R

7 Stepping upon the Global Stage, 1913–1921 227

8 The Interwar Interlude, 1921–1939 258
9 Moving Astride the World: The Second World War, 1939–1945 294
10 The Hot Peace and the Korean War, 1945–1953 344
11 The Hot Peace: The Eisenhower, Kennedy, and Johnson Years,
1953–1969 390
12 The Vietnam War, 1961–1969 416
13 Détente and Defeat: Nixon, Ford, and Vietnam, 1969–1977 446
14 For Want of a Vision: The Carter Years, 1977–1981 477
15 Winning the Hot Peace: Reagan’s Great-Power
Competition, 1981–1990 497

VII

Published online by Cambridge University Press

 Contents

PA RT III: TH E POST–C OL D W A R W O R LD

16 The Gulf War, or First Iraq War, 1990–1991 537

17 The New World Disorder: Bush and Clinton, 1991–2001 560
18 Wilsonian Revolutionaries: The Bush Administration, 2001–2009 589

PA RT IV : RETREA T A N D D E FE A T

19 Retrenchment, Engagement, and War:

The Obama Years, 2009–2017 633
20 Retrenchment, Engagement, and Weakness:
Trump and Biden, 2017–2022 661
Conclusion 696

Acknowledgements 704
Notes 705
Index 824

VIII

Published online by Cambridge University Press

 Figures

0.1 A framework for strategic analysis page 2

12.1 North Vietnamese Army infiltration into South Vietnam,
1965–75 (in thousands) 421

IX

Published online by Cambridge University Press

 Maps

1.1 Principal battles of the American Revolutionary

War, 1775–83. Universal Images Group North
America LLC / Alamy page 14
2.1 An expanding country: US territorial acquisitions
and growth 51
2.2 The Eastern United States, 1812 55
3.1 Florida and the Second Seminole War, 1835–42 93
3.2 The Mexican War, 1846–48 102
4.1 Principal campaigns of the American Civil War,
1861–65 123
5.1 The US army in the West, 1860–90 157
6.1 Santiago de Cuba and vicinity, 1898 193
6.2 Expansionism: The United States in the
Spanish–American War, 1898–1902 194
7.1 The First World War, 1914–18 236
9.1a Major operations in Europe, 1939–45 295
9.1b Central Europe, 1944: Allied Occupation Zones 321
9.2a, 9.2b Pacific axes of advance, 1942–45 324
10.1 The Korean War, 1950–51 363
12.1 North and South Vietnam 441
16.1a, 16.1b Operation DESERT STORM, 1991 546
18.1 Major US operations, Afghanistan, 2001–02 593
18.2 Southern Iraq and vicinity, 2003 605

Published online by Cambridge University Press

 Abbreviations

AMH American Military History

B&L Battles and Leaders of the Civil War
CWL The Collected Works of Abraham Lincoln
FRUS Foreign Relations of the United States
NYT New York Times
OR Official Records of the Civil War
ORN Official Records of the Civil War, Navy
ORS Official Records of the Civil War, Supplemental
PWR The Papers of George Washington, Revolutionary War Series
USGPO United States Government Printing Office
WSJ Wall Street Journal
WW The Writings of George Washington

XI

Published online by Cambridge University Press

Published online by Cambridge University Press
 THINKING ABOUT GRAND STRATEGY IN PEACE AND WAR

INTRODUCTION

On February 24, 2022, Vladimir Putin’s Russia escalated the war it began
against Ukraine with its 2014 invasion of Crimea. This occurred at a time
when tensions with China had increased as Beijing began openly seeking
regional hegemony and to replace the United States as the world’s most
powerful state. Totalitarian, revisionist states were on the march. “Great-
power competition” was back.
Will the United States emerge victorious from this new contest as it
did during the Cold War? To do so, American leaders need to understand
the purposes for which American power has been used and learn how to
think about utilizing this power effectively. Examining the nation’s past
actions – good and ill – is the best preparation for overcoming today’s chal-
lenges and tomorrow’s.

“WHAT SHOULD AMERICAN GRAND STRATEGY BE?”

The advent of America’s post–Second World War rivalry with the Soviet
Union moved “grand strategy” firmly into the US political-military lexicon.
The latest wave of interest arose in the 2010s in the face of revisionist and
expansionist Chinese and Russian regimes.
“What should American grand strategy be?” became a common query
in political, defense, and academic circles.
But this is the wrong question.
Strategy is about the use of power. Grand strategy is the coordinated use
of the various elements of national power. But to use power absent a political
aim – and without understanding the effects of the aim or aims – is to flail,
to expend at times both blood and treasure for no clear purpose. Proper
analysis rests on asking “What is our aim? What do we want to achieve?” The
political aim should be decided first. The wise use of power flows from this.
Few works on grand strategy rest on such a solid foundation.1

https://doi.org/10.1017/9781009257268.001 Published online by Cambridge University Press

 THINKING ABOUT GRAND STRATEGY IN PEACE AND WAR

The aim is the most important element in proper strategic analysis, but
it is only a part. The first step is to learn how to think about the use of power
and its purpose.

A FRAMEWORK FOR STRATEGIC ANALYSIS

Having a clear analytical approach is fundamental. (See Figure 0.1.) How

we think about a challenge drives how we address it. Grand strategy works
frequently conflate terms, confusing the aims being sought with the ways
and means of achieving them and the underpinning interests. One critic
of American grand strategy wrote: “Instead of pursuing a more restrained
grand strategy, US leaders opted for liberal hegemony.”2 Grand strategies
are implemented, political aims (such as hegemony) are pursued. This is
more than a semantic problem: it is broken theory. This statement has the
added weakness of being historically inaccurate, as no US administration
has ever sought hegemony, and writers insisting upon this usually confuse
war plans for addressing hypotheticals or the creation of regional military
preponderance with a desire to achieve political dominance. Other works
attempt encapsulation of American grand strategy in a single term. The
urge is understandable as this could provide an instantly grasped concept,

A Framework for Strategic Analysis

Interests
R A
War for Limited or
e
Unlimited Aims Political Aims Peace s
a s
s e R
s Grand Strategy s i
e s s
s Diplomatic Information Military Economic m k
s Strategy Strategy Strategy Strategy e
m n
e Operations or Operational Art t
n
t
Tactics

Reassess Identify the Level of Analysis

0.1 A framework for strategic analysis

https://doi.org/10.1017/9781009257268.001 Published online by Cambridge University Press

 THINKING ABOUT GRAND STRATEGY IN PEACE AND WAR

but America’s historical challenges are generally too complex for this.3
“Containment” in the Cold War comes the closest, one unsurpassed for
branding success. But even this fails to paint a complete picture, nor was it
meant to as it was initially directed at the Soviet Union. A critical examina-
tion of any topic requires a clear methodology based on solid definitions.

INTERESTS

We begin with interests. These are often issues relating to a state’s survival
or prosperity. Interests depict part of the why and how of the behavior of
state and nonstate actors and are often underpinned by ideas and values.
Ideally, both become involved in issues because their leaders judge it nec-
essary – in the interests, or national interests – of the state or organization.
We must avoid confusing interests with political aims. Interests usually
underpin why nations select certain political aims and drive the actions of
leaders. But this is not an absolute; there are few absolutes in such matters.4
Some things can be both interests and aims, complicating the analytical
problem. For example, it is in the interest of the United States to have secu-
rity, but the security of the nation is also a political aim.
Interests can be subjective because leaders have different views and
prejudices, they can vary over time as the international and domestic sit-
uations are in constant flux, and are sometimes determined by unique
events. Administrations at times don’t see acting in some areas as in the
US interest until a new threat arises. In 1950, fighting a war in Korea
wasn’t viewed as in the American interest until Communist North Korea
invaded non-Communist South Korea and threatened American credibil-
ity. Interests aren’t fixed and change as circumstances change. This can
drive alteration of political aims, which means the grand strategy should be
reassessed and changed where necessary to address the new environment.
How then do we determine what is in the nation’s interests? Interests,
like so many aspects of foreign affairs, remain frustratingly subjective.
Sometimes this is easy: countering a threat to the nation’s survival is clearly
in the national interest. Sometimes this is difficult. Is it in the US interest to
defend Taiwan against aggression from Beijing? Theorist Bernard Brodie
wrote: “A sovereign nation determines for itself what its vital interests are
(freedom to do so is what the term ‘sovereign’ means) and its leaders accom-
plish this exacting task largely by using their highly fallible and inevitably
biased human judgment to interpret the external political environment.”5
Some advise ranking, but this suffers from subjectivism and sometimes poor
judgment.6 As with so many things in politics and war, the answer depends

https://doi.org/10.1017/9781009257268.001 Published online by Cambridge University Press

 THINKING ABOUT GRAND STRATEGY IN PEACE AND WAR

upon circumstances, the conditions under which the assessment is made,

and the views and goals of the individuals performing the assessments and
making the decisions. As elsewhere, as our graphic shows, risk is a factor.
Some argue that “a nation’s interests are determined by its power.”
This is backward reasoning. A nation’s interests have little to do with its
power, but power has everything to do with the achievement of its aims.
The leaders of all states see regime survival as in the nation’s interest. But
the nation may lack the power to assure it. President Abraham Lincoln
decided it was in the country’s interest to resist secession despite the great
costs, and mustered the power to suppress the rebellion.7 Interests should
drive the creation of political aims, though this isn’t always the case.

AMERICA’S HISTORIC POLITICAL AIMS: SECURITY,

SOVEREIGNTY, EXPANSION (AND DEMOCRACY)

Political aims provide a foundation for analysis and the point toward which
a nation’s power is directed. Ideally, the aims being sought are rationally
founded upon what is best for the state – or at least what the leaders decide
is best. But there are potentially many aims – in peace and in war – and
these change. Possessing multiple aims often means states need multiple
grand strategies to achieve them, a challenge overlooked in most works on
grand strategy. We see in American history predominant aims in particu-
lar eras. The pursuit of these leads to the formulation of additional aims
(sometimes), which then, ideally, drive the development of different and
multiple grand strategies (coordinated uses of power) for pursuing these
disparate aims. This is not always clear or even systematic. But methodically
examining past aims and related uses of power teaches future leaders and
their advisors how to think critically while providing a historical foundation
for crafting future aims and grand strategy.
From the time of their first settlements, the people who came to be
called “Americans” sought security. For the infant United States, security
became a critical political aim. Until the 1890s, Native American peoples
constituted the most persistent though withering threat. Early settlers also
worried about foreign intrusions, particularly from Spain and France. The
danger of their destroying what became the United States evaporated with
Britain’s victory in the French and Indian War in 1763. They remained a
threat, though Britain became a greater one. The hazards evolved as the
country grew, but the desire to achieve security has remained a dominant
aim driving the creation of US grand strategy.

https://doi.org/10.1017/9781009257268.001 Published online by Cambridge University Press

 THINKING ABOUT GRAND STRATEGY IN PEACE AND WAR

The second key political aim is sovereignty. Americans were first con-
cerned with achieving sovereignty during their war for independence: they
wanted to control their own affairs without interference from abroad. After
achieving independence in 1783, securing sovereignty against external ene-
mies, particularly the European powers, as well as the neighboring Native
American nations, became important. America has also faced internal
threats to sovereignty such as the 1794 Whiskey Rebellion, the Confederacy,
and domestic organizations using terrorism. In each case, Federal power
was wielded to defeat threats.
A third aim was expansion. Americans were land hungry from the
beginning, and American expansion was dominated by taking land from
Native American nations. This desire to expand underpinned wars against
European powers and their former colonies as Americans enthusiastically
sought British (Canadian), French, Spanish, and Mexican lands.
The American trinity of security, sovereignty, and expansion altered
after President Theodore Roosevelt’s acquisition of what became the
Panama Canal Zone in 1903. Afterward, the US no longer pursued territo-
rial expansion using military force. Instead, the US added a new political
aim toward which it directed power. “Security, Sovereignty, and Expansion”
became “Security, Sovereignty, and Democracy.” The US would go abroad
in search of monsters to slay. There were tinges of this in US foreign rela-
tions dating to Thomas Jefferson, but Woodrow Wilson made it a core polit-
ical aim by weaponizing Progressivism to spread democracy.
All aims can produce troubles at home. Politics as a blood sport was
present from the republic’s birth. A myth arising during the Cold War was
“politics stops at the water’s edge,” meaning America’s political parties
unite against a foreign danger. Republican Senator Arthur Vandenberg,
perhaps Congress’ foremost internationalist in his day, used the phrase
to illustrate how he and Democratic president Harry Truman worked in
a bipartisan fashion. Their relationship, even at the time, was “an aberra-
tion.”8 Bitter partisanship marked disagreements over the Quasi-War of
1798–1800 with France. American resistance to the War of 1812 reached
full-fledged treason. The American Civil War marked the bloodiest parti-
san discord. Schisms over neutrality and preparedness for war prevented
national political unity at the dawns of both world wars. Disagreement over
the Vietnam War became noxious. In 2007, Democratic Senator Harry Reid
enthused upon how Republican George W. Bush’s errors in Iraq would
help Democrats win Senate seats.9 America’s foreign relations – especially
its wars – have always provoked division.

https://doi.org/10.1017/9781009257268.001 Published online by Cambridge University Press

 THINKING ABOUT GRAND STRATEGY IN PEACE AND WAR

IF AT WAR…

If not attacked, one of the most important decisions of American leaders is

whether it’s in the nation’s interest to go to war. The nation’s chiefs should
determine the political aim or aims before doing so, and if the US has been
forced into a conflict, its leaders should quickly determine the political aims
sought. The course for achieving them – the grand strategy – should follow.
In the American experience, the aims generally involve some version of
the quadrumvirate detailed above, but not always. There may be multiple
political aims, and these can vary by opponent. Aims that are pursued via
war can always be classified as two types: unlimited aims – meaning the
overthrow of the enemy state, or limited aims – something short of regime
change, such as seizing territory. The political aims and the planning associ-
ated with them should include a vision of the postwar situation and a peace
treaty – when possible – as this is ideally a war’s final act.10
Critical to the decision regarding what political aims are being sought is
an assessment of the situation to see whether the nation possesses the power
to achieve the aims, or what resources must be mobilized or obtained to
succeed, as well as the potential roles of other powers. A thorough appraisal
can increase the chances of success or show that the aims need to change.
Thucydides, the historian of the Peloponnesian War, observed: “It is a com-
mon mistake in going to war to begin at the wrong end, to act first, and wait
for disaster to discuss the matter.”11
Prussian soldier and theorist Carl von Clausewitz cut a clear path for
performing assessments, one useful in both peace and war:

we must first examine our own political aim and that of the enemy. [It is
important to understand what the foe wants.] We must gauge the strength
and situation of the opposing state. We must gauge the character and abilities
of its government and people and do the same regarding our own. Finally, we
must evaluate the political sympathies of other states and the effect the war
may have on them.12

Clausewitz also had no illusions regarding the difficulty of doing this well.
Ideally, reassessment should occur continuously despite the challenges of
doing so. It should certainly take place whenever there is significant change,
such as a battlefield victory or defeat or the entry of a third party into the war.
Leaders should also decide how to bring the war to a victorious conclusion.
The paths here are innumerable, but Clausewitz marks the dominant routes:

We can now see that in war many roads lead to success, and they do not
all involve the enemy’s outright defeat. They range from the destruction of the

https://doi.org/10.1017/9781009257268.001 Published online by Cambridge University Press

 THINKING ABOUT GRAND STRATEGY IN PEACE AND WAR

enemy’s forces, the conquest of his territory, to a temporary occupation or invasion, to

projects with an immediate political purpose, and finally to passively awaiting the ene-
my’s attacks. Any one of these may be used to overcome the enemy’s will: the
choice depends on circumstances.13

GRAND STRATEGY

The path for tapping American power to accomplish the desired aims –
both in peace and in war – is grand strategy. Grand strategy – as a concept
and a necessity – has its skeptics.14 The term has been with us since the
early 1800s, but no common definition has emerged.15 Grand strategy is
how nations use their power, ideally in a coordinated manner. This should
be directed at specific political aims. Some works on grand strategy mix
the political aim being sought with the strategy being pursued to obtain it,
making the analytical error of not distinguishing between them.16 Others
deem the political aim grand strategy.17 Some discuss the advantages of spe-
cific grand strategies, and then examine the nation’s interests and political
aims.18 This places the grand strategy cart before the political horse.
The elements of national power can be divided into four dominant
realms: diplomatic, informational, military, and economic, which are some-
times represented by the acronym DIME. There are numerous additions
made to this, finance, intelligence, and law (FIL) being the most common,
but intelligence is part of the “I,” and other add-ons generally mark tools
for implementing or “operationalizing” the DIME’s respective elements.
Finance, for example, is an economic strategy tool, while law is part of all
four. Grand strategy is not the end being sought but the course for getting
there – the ways – that considers the necessary means.19 “National strategy”
is sometimes used as a synonym.20 “Doctrine” often serves as another, but
this also describes the methods military forces use to implement operations.
Some insist grand strategy must necessarily be for the long term, an
artificial requirement ignoring the reality of changing political aims and
an international environment in perpetual flux. If the aims and situation
change, the grand strategy might need to as well. Other artificial require-
ments include the insistence that grand strategy only applies to wartime
and that small states can’t have one. All countries (and even non-state
actors) can have a grand strategy, or even multiple grand strategies, as
all nations have interests and threats, and these usually generate political
aims. Different aims often require different utilizations of national power.
The reality of the possession of multiple political aims, combined with how
nations variously use their elements of national power, destroys a basic

https://doi.org/10.1017/9781009257268.001 Published online by Cambridge University Press

Another random document with
no related content on Scribd:
 »Olkaa hörisemättä», sanoi siihen Samuli eikä enää vastannut
heidän puheisiinsa mitään.

Mutta iltayöstä häntä kuitenkin valvotti ja mietitytti. Hänen ja

isännän suhteet olivat ensimmäisestä päivästä alkaen olleet kuin
parhaitten veljien. Ei ollut sattunut yhtään ainoata kertaa
pienintäkään riitaa. Aina oli Törmälä ystävällisesti puhutellut, aina
naurusuin työmaalle tullut, ja kun kahdenkesken jäivät, niin oli
hyvillään kiittänyt hänen töitään, vaikka usein muiden töitä väheksyi
ja moitiskeli. Pikavihaiset olivat molemmin, sekä hän että isäntä,
mutta ei ollut kummankaan tarvinnut toiselleen suuttua…

Ja monesta Törmälän puheesta oli Samuli siihen uskoon tullut,

että
Törmälä oli muistanut häntä — jos kuolemakin sattuisi tulemaan.

Ja siihen uskoon hän nytkin nukkui ja seuraavana aamuna meni

hyvin varhain Törmälään ohran leikkuuta aloittamaan.

4.

Samuli oli aloittanut taas tavallisen syystyönsä Takasuolla.

Kun kaikki kesätyöt olivat loppuneet, riihetkin puidut ja juurikasvit

kuoppiinsa kannetut, alkoivat maatyöt. Joka syksy oli Samuli
Takasuolla ojia kaivanut — siitä asti kun Törmälään tuli. Takasuolla
oli koko kylän uutisviljelys, mutta Törmälän palstaa oli nyt laajimmin
viljelty, vaikka siinäkin vielä oli laveat alat koskematta.
 Näinä viime vuosina oli Samulikin urakalla ojaa kaivanut, samoin
kuin muutkin ojurit mikä minkin talon palstalla. Urakkatyössä ansaitsi
Samuli hyvin, sillä samalla kun hän oli ahkera, oli hän tottunut ojuri ja
saikin valmista paljon enemmän kuin nuoret miehet. — Mutta
kahtena viime syksynä ei hän enää ollut jaksanut niin paljoa kuin
ennen nuorempana. Oli sattunut muutamina päivinä, että sisuskivun
takia oli täytynyt jättää työ siihen ja lähteä mökille, jossa sitten sai
sairastella monta päivää. Ja kun viimein kykeni työhön, oli niin
heikko ja voimaton, ettei tullut valmista paljon mitään.

Mutta nyt oli tänä syksynä pysynyt merkillisen terveenä.

Heinänteon loputtua ei ollut suurempaa tuskaa koskaan tuntunut,
vaikka väliin vatsanpohjaa vihloi ja kirveli, ja työssä oli ollut joka
päivä. Häntä oli neuvottu ottamaan terveydensuolaa joka aterian
aikana, ja siitä oli ehkä ollut apua. Nyt syksyllä oli ollut ruokakin
parempaa, sillä tytär Sylvi, joka palveli pappilassa, oli palkkaansa
vastaan ottanut pappilasta kaksi kookasta lampaankurentoa, jotka
lahjoitti kotimökille.

Terveeltä hän nytkin tuntui, kun sumuisena syyspäivänä loi ojaa.

Hän oli jo aamupimeällä lähtenyt kotimökiltä, ehtiäkseen saada
valmiiksi ojan, jota koko viikon oli kaivanut. Isäntäkin oli aikonut tulla
katsomaan. Ei ollut käynytkään kokonaiseen viikkoon Takasuolla, oli
ollut muita töitä kotosalla.

Ja Samuli oli itsekseen päättänyt, että nyt kun tulee, niin ottaa hän
puheeksi… Ensiksi kansakouluasian, josta jo ympäri kylää puhuttiin,
ja jos se kuitenkin alkaa olla tosi, rupeaa tuumailemaan uudesta
mökin paikasta. Täällä Takasuon rannalla, Vasuharjun kupeella, olisi
monessakin paikassa hyvää peltomaata. Vanhan miehen
asumapaikaksi olisikin oikein sopiva…
 Hiki tippui hänen pitkästä mustasta tukastaan, mutta laihat kasvot
olivat kovin kalpeat. Kun laiha selkä kumartuessa koukistui, pistivät
selkärangan luusolmut ohkaisen paidan läpi näkyviin. Hoikat olivat
kätten ranteet, ja käsivarret lihaksettomat kuin karsitut seipäät. Mutta
silti nousi kiinteä, vettä itkevä savi suurina lapiopaloina ojan
molemmille puolin kookkaiksi röykkiöiksi.

Savenpalaa ojanreunalle heittäessään Samuli silmäsi suon laitaan

metsänrannalle, eikö jo näkyisi Törmälän isäntää tulevaksi.

Alkoi olla jo aamiaisen aika, ja Samulikin päätti lähteä syömään

heinäladon katveeseen, jossa eväslaukkuansa säilytti.

Muut ojamiehet näkyivät jo olevan aamiaisella. Olivat metsän

rantaan sytyttäneet nuotion ja sen ympärille kokoontuneet eväineen.

Mutta jopa tuli Törmäläkin.

Samuli tunsi hänet jo kaukaa. Törmälä käveli aina kiivaasti,

menipä mihin tahansa tai tuli mistä hyvänsä. Aina sama rivakka jalan
liikunto, niin että harmaja parta liehui tuulessa.

Nyt varsinkin näkyi olevan oikein hyvällä kävelytuulella. Lakkikin

oli solunut melkein niskaan, ja lapio näkyi olevan olalla.

Olihan Törmälä ennenkin, kun sattui, lapioineen tulla viuhtonut

Takasuolle ja luonut ojaa koko päivän kuin murhamies — kunnes
väsyi kuin ajettu koira. Siitä työstään ei hän koskaan ollut Samulin
laskuun mitään merkinnyt, vaan oli maksanut koko ojasta Samulin
työnä.

Hikipäässä nytkin Samulin luokse asteli, silmäili ojaa, jota Samuli

hänen viime käyntinsä jälkeen oli kaivanut, ja virkkoi:
 »Suoraapa tulee ojaa ja hyvää muutenkin.»

Ja sen sanottuaan hän alkoi pistellä lapiotaan niinkuin tottunut

ojuri ainakin. Lakkinsa ja puseronsa asetti seipään nenään lähelle
Samulin takki- ja lakkinaulaa.

Samuli meni haukkaamaan aamiaistaan. Hän oli ajatellut tehdä

tulen ja paistaa silakoita, mutta ei malttanutkaan nyt, vaan koetti
syödäkin niin pian kuin suinkin leuat jaksoivat. Ja koko syöntiajan
hän mietti, miten sanoisi Törmälälle… miten aloittaisi…

Mutta ei hän saanut ajatuksiaan niin paljon kokoon, että olisi

sopivan lauseen valmiiksi keksinyt. Syötyään hän lähti heti
kävelemään ojalle, mennessään piippuaan sytytellen.

Törmälä polki savea, joka liskui ja erkani vaivalloisesti

lapiopalaksi.

»Vielä se käy teiltäkin ojankaivuu niinkuin ainakin», sanoi Samuli.

Törmälä hymähti:

»Käy se hetkisen, vaan pian loppuvat voimat… kovin on vanhuus

tänä kesänä alkanut tuntua… iltapuoleen aina väsyn, ettei tahdo
liikkeelle päästä…»

Samuli ryhtyi myöskin työhön, ja yhdessä pistelivät samaa ojaa,

jonka oli määrä ulottua metsän rantaan asti. Pitkän aikaa loivat,
äänettöminä muuten, mutta Törmälä kovin ähkien.

Samuli oli niin mietteissään, että välistä unohti työnsä ja seisahtui

katsomaan, kun Törmälä ähkien kiskoi lapiollisia. Puolelta päivin
taivas synkkeni yhä paksumpaan pilveen vetäytyen, ja alkoi sataa
tihuttaa hienoa utusadetta.

»Jopa taisi tulla sateen vuorokin», sanoi Törmälä levähtäen

lapionsa varassa.

»Ei tästä vielä pitäisi tosi sadetta tulla, sillä minua ei ole
painostanut tänään, niinkuin sateen edellä painostaa», virkkoi siihen
Samuli.

Sen pitempään eivät keskustelleet, alkoivat taas luoda ojaa.

Samulin ajatuksissa poltti ja pakotti, mutta hän ei vieläkään ollut

saanut Törmälältä kysytyksi. Mutta sitten yhtäkkiä, ettei itsekään
käsittänyt kuinka, sai hän ääneensä sanotuksi:

»Kansakouluko se aiotaan Varpumäkeen rakentaa?»

Hän säpsähti omaa ääntään ja kumartui ojaan. Törmälä samassa

nosti katseensa Samuliin päin, juuri kun Samuli lapiopalaa heitti
ojanreunalle, ja heidän katseensa tapasivat toisensa. Molemmat
seisahtuivat yhteen kohti.

Törmälä hymähti.

»Ei siihen kansakoulua rakenneta…»

Samuli uskalsi nyt katsoa Törmälää suoraan silmiin.

»On siitä ollut puhe jo tässä takavuonna ja tänäkin kesänä

kerran…
Mutta mitäpä siitä. Varpumäki on sinun… niinkuin olen aina
sanonut…»
 Samulin kalpeille kasvoille ilmausi iloinen ilme.

»Jo minä sitä asiaa olen murehtinut… Kun olen ajatellut, että jos
nyt joutuu pois… eikä ole pirttikään oma eikähän niitä ole tullut
tehdyksi minkäänlaisia torpankirjojakaan meillä…»

»Elä sinä huoli murehtia! Ei sinua siitä pois käsketä… koululle on

kyllä muuallakin sijaa… Ja olen minä sinun puoltasi muutenkin
pitänyt, jonka kerran nähnet, jos elänet…»

Samuli luuli ymmärtävänsä mitä Törmälä tarkoitti eikä enää mitään

kysynyt. Eikä Törmäläkään siitä asiasta sen enempää puhunut,
mutta heti hän huomasi, että muutos Samulissa tapahtui.
Iloisemmasti ja vaivatta nousivat nyt raskaat saviset lapiolliset ojan
pohjasta ja lensivät rennosti kauas ojanreunalta. Ja tyytyväinen,
onnellinen ilme oli kasvoilla.

Iltapuoleen päivää eneni sade ja alkoi tuulikin tuntua, pohjoisesta

päin kylmänä viimana tohisten. Muilta palstoilta olivat ojamiehet jo
lähteneet kylään, muutamat jo heti kun alkoi vähän sadella. Pois
tuumasivat lähteä Törmälä ja Samulikin, vaikka vielä olisi päivän
vuoksi sopinut pari tuntia jatkaa työtä.

»Kyllä tämä oja tällä viikolla valmistuu», sanoi Samuli, kun läksivät
astumaan kylään päin, Vasuharjua kohti.

»Ehkä minäkin joudan täällä vielä käydä auttamassa tässä jonakin

päivänä, arveli Törmälä.

Törmälä käveli edellä, takki kainalossa. Märkinä palavasta ja

sateesta olivat molemmat miehet, mutta Samuli oli kuitenkin vetänyt
ylleen takkinsa, joka ladon suojassa oli pysynyt kuivana. Mutta
Törmälän takki oli seipään nokassa kastunut, niin että vettä tippui.

Samuli oli niin hyvällä mielellä, ettei välittänyt syyssateesta

vähääkään. Oli kuin päivä olisi paistanut. Ei hän ollut turhaan
Törmälään luottanut! Ei ollut sen miehen koskaan kuullut valheen
sanaa sanovan! Rehellinen oli ja hyvä mies. Aina neuvoi oikeaan ja
uskoi, että Jumalan kädessä oli täällä ihmiskohtalo. Hyvä on ollut,
ettei ollut uskonut sosialisteja, vaan luotti ja uskoi siihen, mitä
Törmälä sanoi. Viisas ja pitkämielinen mies oli. Sen oli Samuli jo ensi
vuonna nähnyt. Eipä tainnut olla koko pitäjässä niin kykenevää
miestä… Törmälän puheille tuli kaikilla asia, kun tiukka paikka
vastaan sattui ja kirjoitusmiestä tarvitsivat…

Samuli tunsi sydämensä omituisesti lämpenevän, kun jälessä

kävellen katseli Törmälän leveää selkää, nyt jo hoikaksi käynyttä
kaulaa ja harmajaa tukkaa, joka paksuna pensaana näkyi lakin
reunan alta. Oli siinä mies, joka päivinään oli työtä tehnyt ja
vähävaraisena kaksi poikaansa herraksi kouluttanut…

Oli muistanut häntäkin! Ehkä antaa Varpumäen mökin ja maata

siitä ympäriltä… No, niin olikin aina sanonut, että »teehän nyt,
Samuli, tässä minulle työtä… niin teet samalla itsellesikin».

Mitä lieneekään noilla puheilla tarkoittanut…

Huononnut oli sentään Törmälänkin kävely näinä viime vuosina.

Samuli näki, että usein töksähti jalka polun kiviin ja kengän nokka
risuihin tarttui. Eikä muutenkaan ollut vauhti niin nopeaa kuin ennen.
Muisti kuinka kerran palasivat kaukaa kiveliöstä kruununlinjan
hakkuusta… Nuoria miehiä oli joukossa, mutta kun Törmälän ukko
kävi etummaiseksi, niin jo alkoi taival katketa, ja juosta saivat
nuoremmat perässä… Hiki tippui hänenkin, Samulin, otsasta, ja joka
mies oli kuin saunassa käynyt, kun kylään päästiin.

»Jo minä arvasin, ettei ole perää koko kansakouluhommassa»,

mietti
Samuli lopuksi siinä, missä jo Varpumäen mökille saapuivat.

Törmälä kävellä viuhtoi suoraan sepän pihan läpi, josta talvisin

metsätiekin kulki, kotiaan päin, ja Samuli kääntyi mökilleen.

Liisa oli kaiketi mennyt johonkin naapurimökkiin. Lapset olivat

yksinään kotona, eikä pirttikään tuntunut lämpimältä. Samuli
hommasi kuitenkin tulen takkaan ja alkoi riisua märkiä vaatteita
yltään.

Hän oli nyt niin hyvällä tuulella, että kaikki asiat tuntuivat olevan
hyvin päin. Lisäksi johtui mieleen, että kukaties sieltä vielä Paavo-
Eemelikin tulee niin ettei kukaan arvaakaan, ja mikä tietää mitä on
matkassa… Pian navetta nousee ja vaikka mitä muutakin…

Ja kun Liisakin hetken päästä kotia viipotti tulla, niin Samuli

naurusuin puheli — jota ei ollut tapahtunut kymmeneen vuoteen.
Samuli kuvaili Liisallekin kaikenlaisia tulevaisuuden päiväpaisteisia
päiviä.

Mutta Liisa ei ollut herkkä uskomaan.

»Saa kai Törmälä sinulle kahdenkesken luvata vaikka puolet

taivaan valtakunnasta, kyllä kai sinä uskot», pani Liisa vastaan. »Jos
lienee perää siinä, että on Serafiinalle jo aikaa sitten talon myynyt,
niin mitäpä hänellä itsellään enää on sanomista… vaikka kymmenen
koulua rakentaisivat tähän…»
 »Vaan etkö kuule, ettei tähän rakenneta! Törmälä ei puhu joutavia
koskaan!»

Samuli suuttui Liisalle, kun Liisa pyrki epäilemään Törmälän selviä

sanoja.

Mutta hetken kuluttua toi Liisa epäilyksensä esille toisessa

muodossa, virkkaen:

»Vaan on siinä nyt Törmälässä semmoinen nokinenä, Serafiina,

että kuuluu jo tekevän ukolle mitä tahtoo…»

»Eipä teekkään», sanoi Samuli varmasti. »Eipä ole näkynyt minun

ruuassani ruohoja eikä muita moskia, kun minä isännälle sanoin,
etten saata semmoista syödä. Mutta muille näkyy syöttävän…»

»No, jos nyt sinua vähän palveleekin, vaan pirullinen ja saita on

Serafiina kuitenkin. Kehen hän lienee tullutkin? Emäntä-vainaja oli
hyväsydäminen ihminen, joka minullekin tuontuostakin ojensi milloin
lihapalasen, milloin leivän, milloin mitäkin… Mutta en ole Serafiinalta
suupalaa lahjaksi saanut…»

»Olkoon mikä hyvänsä — eikähän se häävi ole — vaan isännällä

siinä kuitenkin ohjat ovat…»

»Niinpä arveli seppäkin, että torpankirjatkin olisi Törmälä tehnyt,

vaan että Serafiina siinä välissä soutaa ja tahallaan viivyttelee…»

»Mistä seppä sen tietää?»

»Ihmiset puhuvat…»
 Mutta ei ottanut Samuli uskoaksensa mitään pahaa Törmälästä.
Nyt varsinkin uskoi kaikkea hyvää ja mietti, mitä Törmälä oikeastaan
olikaan tarkoittanut Takasuolla lausumillaan sanoilla. Saattoivat
sisältää hyvinkin paljon.

Kun hän oli saanut kuivat vaatteet ylleen ja pannut Liisan

kukkarosta kuivempaa tupakkaa piippuunsa, arveli hän:

»Minä tässä vain odottelen Paavo-Eemeliä kotia… että päästään

navettaa rakentamaan… Minusta tuntuu, ettei poika tyhjänä tule, kun
tulee…»

»Jospa nyt saapuisi ja jotakin elämisen apua toisi», toivoi Liisakin.

»Kun kuuluu Kuusi-Antin Aukusti panneen pankkiin kesällä
ansaitsemiaan rahoja.»

»Niin olen kuullut…»

Olivat hetken vaiti. Sitten virkkoi Samuli:

»Rantala lupasi myydä vanhan riihensä, josta tulee hyvä navetta

parille lehmälle, ja hinnastakin jo sovimme, kun Kuusi-Antin pirtillä
käydessäni kysyin… Ja jos sulaa vielä riittää, että kuokka ja lapio
pystyvät, niin… niin Törmälältä rahatkin ehdin ansaita… Jos Sylvikin
vielä jotakin tahtoisi avustaa…»

Liisakin alkoi uskoa, että tästä ehkä sittenkin päästään paremmille

päiville.

»Kun nyt pysyisit terveenä, ettei se kolotus alkaisi jalkoja repiä

eivätkä ne kipusi sisustaa väännellä», sanoi hän pehmeämmällä
äänellä kuin oli moneen aikaan miestänsä puhutellut.
 5.

Kim Samuli kolmannen päivän iltana palasi Takasuolta, oli vielä

valoisa. Hän oli tänään tullut varemmin saadakseen kuokkansa
teroitetuksi sepän pajassa. Seppä olikin vielä takomassa, kun Samuli
astui pajaan.

Kun seppä lakkasi takomasta ja näki, mikä työ Samulille oli

tehtävänä, sanoi hän, ottaessaan Samulilta kuokan ja terää
katsellessaan:

»Kuuluu sairastuneen Törmälän isäntä… kuume mikä lienee…

sanotaan jo hourivan… On puhuttu, että lääkäri on tilattu…»

»Jokohan vilustui ukko, kun tässä alkuviikolla, käydessään

Takasuolla, mänttäsi luoda märkää savea, että oli märkänä kuin
uinut rotta, kun kotia lähti?» arveli Samuli.

»Saattoi hyvinkin siitä vilustua… vanha on jo mies, vaikka

kivakin…»

»Ei minun muistooni ole päivääkään ennen sairastanut», virkahti

Samuli.

Seppä alkoi teroittaa Samulin kuokkaa. Pantuaan sen ahjoon ja

alettuaan vasemmalla jalallaan polkea paljetta jutteli hän:

»Saapas nähdä, kuinka käypi Törmälän… Joko käypi kuolemalle?

Kuuluvat vaimoväet nähneen kummia unia… Ja kertoi meidän
eukkokin tässä kesällä jo nähneensä unissa, että mustalla hevosella
ajettiin Törmälän pihasta kirkolle päin…»
 Seppä kertoi vielä muidenkin vaimojen unennäköjä ja lisäsi
omasta mielikuvituksestaan toisia. Samuli oli aikonut vain
pikimmältään poiketa pajaan ja vasta seuraavana aamuna suolle
mennessään ottaa kuokkansa, mutta nyt hän unohtuikin seisomaan
sinne ja kuunteli sepän puheita. Omituisesti koski häneen Törmälän
sairastuminen, mutta ei hän kuitenkaan sepän puheisiin mitään
arvellut. Vasta kun seppä sai kuokan teroitetuksi, sanoi hän:

»Pitäisipä lähteä kuulemaan, kuinka siellä isäntä jaksaa.»

»Parasta on, että pyrit aikanaan… tekemättä taisivat jäädä

torpankirjat?» sanoi seppä.

Samuli ei vastannut siihen mitään. Käveli hitaasti kotimökille. Oli

kuin olisivat häneltä yhtäkkiä voimat vähentyneet, ettei ollut pystyssä
pysyä, ja melkein hoiperrellen hän pirttiinsä astui.

Liisa ei ollut kotona, ja lapset mellastivat omin päinsä. Ympäri

pirtin lattiaa oli ladottu kaikki, mitä seinistä irti lähti, ja huoneessa
vallitsi muutenkin mitä suurin epäjärjestys ja siivottomuuskin.

»Mihin äiti on mennyt? kysyi Samuli kuitenkin lapsilta.

»Äiti on mennyt pappilaan makkaroita tekemään ja sanoi illalla

tuovansa meillekin», selittivät lapset.

Samuli siivosi törkyä hieman vähemmäksi ja kousasi lapset

sänkyyn. Hän yritti syömään, mutta pala pyöri suussa eikä vatsa
tuntunut tahtovan ottaa mitään vastaan.

Hän veti sarkatakin ylleen ja lähti Törmälään. Olisipa kummaa, jos

isäntä oli oikein pahasti sairastunut. Vankka ja terve mies oli aina
ollut ja näinä kolmenakolmatta vuotena, joina Samuli hänen
kanssaan oli puuhannut, ei hän päivääkään ollut taudin vuoksi
vuoteessa ollut. Olisiko tosiaan vilustunut, kun sattui semmoinen
kylmä sade Takasuolla käydessä… ja palaviinsa siellä teki…?

Ilta oli jo pimennyt, tähdet olivat syttyneet taivaalle, ja tuntui

tulevan kylmä yö. Samuli oikaisi suoraan peltojen poikki tielle päin.
Oljen sänki vastasi kylmettyneesi! jalkaan, ja kovalta tuntui pellon
ruokamultakin. Juuri kun hän ehti Törmälän tienhaaraan, ajaa
karautti pihasta hevonen, ja kieseissä istui kaksi miestä, toinen
nähtävästi herra. Mutta kumpaistakaan ei Samuli tuntenut. Hän
käveli pihaan.

Kuistin edessä hän tapasi toisen piioista, joka kertoi lääkärin

käyneen ja määränneen lääkkeitä.

Samuli meni pirttiin, jossa istui muutamia naapuritalojen emäntiä

vesissä silmin. Emännät kertoivat isännän taudista, että oli ensin
ruvennut vilustamaan ja kolottamaan ja siitä oli sitten tullut kuume, ja
koko päivän oli ollut niinkuin houriessa. Äsken kuitenkin, kun lääkäri
oli käynyt, oli hän ollut aivan selvillä ja tuntenut kaikki ympärillä olijat.

»Sanoiko olevan missään paikassa suurempaa kipua?» kysyi

Samuli.

»Ei sanonut erittäin minkään paikan olevan kipeän, mutta

voimattomuutta valitti», selittivät emännät.

»Olisipa pitänyt päästä katsomaan», sanoi Samuli.

Samassa tuli Serafiina itkusilmin pirttiin.

Samuli yritti isännän luo, jonka sairasvuode oli salintakaisessa

kamarissa. Mutta Serafiina joutui hätään.
 »Ei nyt sovi Samulin mennä isännän luokse… on juuri päässyt
nukahtamaan, ja lääkäri määräsi, että ei missään tapauksessa saa
häiritä», selitti hän Samulille.

Samuli jäi ovelle seisomaan pitkiin ajatuksiin.

»Ehkä isä huomiseksi sen verran virkistyy, että Samulikin saapi

mennä tervehtimään», sanoi Serafiina sitten.

Mutta pahalta tuntui Samulista sittenkin. Olisi edes ovelta saanut

katsella hyvää isäntäänsä ja monivuotista työtoveria, jonka kanssa
oli monta hoppua toimitettu. Mutta ei lähtenyt Samuli poiskaan. Hän
istui penkille, ja kun naapuritalojen emännät illempänä poistuivat, jäi
hän yhä penkille istumaan.

Hänen mielensä oli raskas, ja ikävä kouristi sydäntä. Tuntui niin

oudolta ja kummalliselta ajatella, että isäntä nyt makasi sairaana.
Joka aina oli ollut terve, aamuvarhainen ja virkku…

Kuolema!

Ei sitä elävä ja terve ihminen usein muistanut, vaikka se silmäin

edessä joka päivä oli. Aina ajatteli eteenpäin, aina parempaa toivoi
ja toivoi ja uusia tuumia mietti… niin yhtäkkiä tulee kuolema…

Pirtistä olivat kaikki poistuneet. Samuli kuuli vain meneviä ja

tulevia askeleita korkeista kuistin portaista. Pieni, savuava lamppu oli
jäänyt tuikuttamaan pöydälle. Siitä levisi alakuloinen himmeä valo
ympäri suurta pirttiä, jossa Samuli hiljaa mietteissänsä istui. Tähän
aikaan ei talossa muuta väkeä ollutkaan kuin kaksi piikaa,
renkipoika, Serafiina ja isäntä. Piiat kai toimivat Serafiinan apuna, ja
renkipoika lie juossut kylälle, koska ei näkynyt.
 Samuli sytytti piippunsa ja jäi penkille istumaan.

Autioksi ja kylmäksi oli mennyt tämänkin talon elämä emännän

kuoleman jälkeen. Ei ollut Serafiinalla niitä lahjoja kuin äidillään.
Naurusuin oli emäntävainaja aina vastassa, kun työstä palattiin, ja
keitto pöydällä jäähtymässä ja valmiina syötäväksi. Serafiina oli tyly
ja hänen äänensä ilkeän kimakka. Muutenkin oli kummallinen
ihminen — niin oli Samuli huomannut. Muuhun turhuuteen kyllä
tuhlasi, mutta väelleen ei olisi raskinnut antaa mitään, ei ruokaa, ei
palkkaa…

Jos vaan emäntä nytkin elänyt olisi, niin kohta olisi vienyt hänetkin
isännän vuoteen viereen…

Ja Samulille muistui mieleen ensi ilta, kun tähän taloon jäi. Isäntä
ja hän nousivat rannasta pihaan ja tulivat sisälle. Kesäilta oli, heinää
oli jo ruvettu tekemään.

»Meille tuli nuori heinäntekijä», sanoi isäntä emäntävainajalle, joka

juuri paraikaa toimitti illallista väelle.

»Tässä on… Samuli Koski on nimi, etelän puolen mies», sitten

isäntä lisäsi.

Hän istahti penkille ja työnsi laukkunsa ja kirveensä penkin alle.

Emäntävainaja tuli siihen penkin viereen, kättä antoi, silmiin katsoi

ja virkkoi:

»Onpa nuorella miehellä suora ja rehellinen katse.»

Ja kahvit keitti häntä varten ennen illallista ja tiedusteli hänen

elämänsä vaiheita.
 Ja siitä asti oli hän talossa ollut. Oli neuvottanut kaikki kirjansa
pois kotipitäjästä jo samana talvena ja sitten nainut. Eivät olleet
emäntävainajan kanssakaan välit rikkoutuneet. Mielellään oli hän
työtä tehnyt, ja emäntävainaja oli aina paremman palankin Samulille
ojentanut. Mutta minkä vuoksi tyttärestä sitten oli tullut tuommoinen
tyly ja miesmäinen kolpio ja suulas ja sydämetön?

Samuli muisti erään tapauksen, josta jo oli toistakymmentä vuotta

aikaa. Oltiin lähdössä ulkoniitylle, Karjasaareen. Emäntävainaja
toimitteli niittyeväitä, ja hän ja isäntä hommasivat työneuvoja
veneeseen. Kun hän meni pirttiin, oli emäntävainaja voita rasiaan
panemassa. Silloin syntyi kova riita äidin ja tyttären kesken. Serafiina
ei olisi antanut panna voita evääksi kuin pienen rasian, mutta
emäntä tahtoi panna täyteen sen suuren rasian, joka aina oli
Karjasaareen niittyevääksi pantu. Serafiina itkikin kiukuissaan ja
sanoi, että äiti oli niin runsaskätinen, että köyhdytti talon. Yritti jo
kerran ottamaan emännältä isoa rasiaa pois, mutta silloin näki
ensimmäisen ja viimeisen kerran emäntävainajan suuttuvan… Kun
Serafiina sitten ulvoen meni pirtistä pois, sanoi emäntä Samulille:

»Tuli niin kummanluontoinen tuosta tyttärestä… ei väelle saisi

antaa mitään… On aivan kuin sisarvainajani Matleena, joka hukkui
naimattomana.»

Sen pitemmältä ei puhunut, mutta sen näki Samuli emännän

kasvoista, että oli sydämestä asti tyttärelleen suuttunut.

Mietteissään oli Samuli poltellut tupakkaa monta piipullista, eikä

hän vieläkään saanut päätetyksi, lähteäkö kotimökille vai jäädäkö
yhä istumaan. Silloin tuli hänelle kummallinen aavistus mieleen. Jos
nyt isäntä kuolee noin, ettei hän saa puhutellakaan, niin siinä se
sitten on tämänkin talon elämä… Serafiina kai sitten tulee
isännäksi…

Kuinka käy silloin hänen torpalleen, kun ei ole tullut niitä kirjoja
tehdyksi?

Hänelle tuli siinä niin paha olla, ettei saattanut enää istuakaan, kun
lisäksi muisti sen kansakoulurakennushomman… Serafiinahan oli
ollut sillä kansakouluntarkastajalla kumppanina, kun Varpusmäessä
kävivät.

Ajatuksissaan käveli hän ovelle, joka johti sisähuoneisiin. Hän

koetti kädensijaa, mutta ovi tuntui olevan lukossa.

Porstuasta kuului askeleita, ja Samuli astui sinne. Toinen piioista

tuli juuri keittiöstä.

»Kuinkahan siellä isännän asiat ovat?» kysäisi Samuli.

»Nukkuvan kuuluu nyt», selitti piika. »Siellä on Alatörmälän vanha

emäntä kumppanina Serafiinalla.»

Samuli käveli hitaasti kuistin läpi pihalle.

Pakkanen oli kiihtynyt. Koko taivaankansi oli tähdessä, ja

pohjoisella taivaanrannalla liekehtivät revontulet kellertävänsinisinä
väliin, väliin taas remahtaen kalpeana valomerenä koko pohjoisen
taivaankannen yli. Joen rantoja kuului riittävän, jäähileet kulkivat
virran matkassa hiljaista suhinaa ja rätinää pitäen. Piha oli
kylmettynyt ja kova kuin kivi.
 Oli jo varmaan puoliyön aika. Ei mistään kylän taloista näkynyt
tulia. Samuli seisahtui hetkeksi pihalle ja katsahti joelle. Revontulet
leimahtivat silloin keskitaivaalle suurena kalpeankellertävänä
merenä, leviten nuolen nopeudella, muutellen muotojaan,
taivaanrannasta toiseen. Pihaan tulvi omituista kalpeaa valoa, joka
näytti liikkuvan, tummenevan ja kirkastuvan. Tähtien välke himmeni,
ja suurten vaarojen huipuilla lännen alla näytti kuin alastomat laet
sädehtisivät. Silmänräpäyksen ajan vilahti joen pinta himmeästi
kullattuna juovana, joka tuli vuorien välistä pohjoisesta päin…

Samuli katseli ympäri taivasta, ja hänen mielessään hätkähti

kummallinen pelko — kuin kuoleman pelko.

Mutta hetken perästä laimeni revontulten aaltoileva meri. Pimeä

tuli, tähdet tuikkivat omalla valollaan, ja sinisenä viuhkana vilahtelivat
vielä taivaan tulet kapenevassa kaukaisuudessa…

Samuli tunsi kylmän koskevan jäseniinsä, niin että leuat lotisivat.

Hän lähti nopeasti kävelemään Varpumäkeen päin, mielessä
omituinen, raskas paino ja sydämessä outo, hytkähdyttelevä pelko.

Hän oikaisi suoraan poikki peltojen. Ja hän päätti mielessään, ettei

hän aamulla lähdekään Takasuolle, vaan tulee uudestaan, jos
pääsisi isännän puheille… ehkä alkaa siitä virkistyä vielä…

Hän toivoi, että Liisa jo olisi ehtinyt nukkua eikä rupeaisi mitään
tiedustelemaan… isännän sairaudesta ja niistä torpankirjoista… Ei
tiennyt enää mitä vastata… kun yhdessä sepän kanssa aivan
myötäänsä niistä puhuivat… Itse hän ei oivaltanut niin tärkeiksi koko
kirjoja… Hän oli ymmärtänyt Törmälän puheista, että tällä oli
paremmat kirjat Samulia varten varattuina…
 »Olen minä sinun puoltasi muutenkin pitänyt… jonka kerran
nähnet, jos elänet», oli sanonut.

Eikä Törmälä puhunut koskaan semmoista, jossa ei perää ollut.

Kun vain olisi saanut itseltään kysyä, mitä tarkoitti.

Samuli oli saapunut mökkinsä luo ja arveli Liisan jo nukkuvan. Hän

koetti astua kolistamatta sisälle ja vetää oven hiljaa kiinni, ettei Liisa
heräisi.

Ja varmaan nukkui, koska ei mitään puhunut, kun Samuli rupesi

kenkiä jalastaan riisumaan. Hyvä olisi, että nukkuisi.

Mutta Liisa makasikin valveilla ja alkoi tiedustella, mitä Törmälään

kuului. Pappilassa oli kerrottu, että hyvin huonona sairaana oli
isäntä, että pyrki hourailemaan. Jo oli rovasti mielipiteenään
lausunut, että saattoi olla kuolemaksi, sillä taudin tulento oli ollut
kova, ja semmoiset ihmiset, niinkuin Törmäläkin, jotka aina, koko
ikänsä, olivat terveenä olleet, eivät tavallisesti pitkään sairastaneet.
Ja kertoi Liisa vielä unia, joita oli kuullut pappilassa puhuttavan ja
joiden mukaan kuoleman piti käydä vieraana Törmälässä.

Samuli muisti revontulten outoa leimuamista, joka oli hänestä

näyttänyt ikäänkuin joltakin kuoleman enteeltä. Hän ei vastannut
mitään vaimonsa puheisiin, sillä semmoinen kumma usko häneen
tuli, ettei nouse enää Törmälä siltä vuoteeltaan.

Silloin alkoi Liisa taas vaivata niillä torpankirjoilla. Ja kun kuuli, että
Serafiina oli estellyt isännän luo menemästä, niin melkein huutaen
sanoi:
 »Siinä oli nyt joku muu syy Serafiinalla, jonka vuoksi ei tahtonut
sinua päästää.»

»Vasta oli päässyt nukkumaan… Minähän kysyin piialta», sanoi

Samuli eikä enää vastannut mitään vaimolleen.

6.

Aamu oli kirkas ja huurteinen, ilma niin läpikuultava kuin parhaina

huhtikuun aamuina. Kova pakkanen oli auringon noustessa ja
syksyinen, kulonharmaja maailma valkoisen kuuran peittämänä.
Kuin hopeahileissä kimalteli männikkö Varpumäen takana, ja
vaarojen kupeilta paistoivat lehtipuut valkoisina kuin hääpuvussa.

Levottomana puki Samuli ylleen ja läksi Törmälään, Häntäkin oli

vilustanut koko yön, ja olipa särkenyt ja kolottanut jalkojakin.
Vatsakin oli taas näinä päivinä mourunnut, ja kipuja oli tuntunut,
varsinkin aamupuoleen yötä.

Liisan epäilykset Serafiinaa kohtaan olivat tarttuneet häneenkin, ja

nyt hän alkoi ymmärtää, kuinka tärkeät torpankirjat kuitenkin olisivat
olemassa.

»Jos nyt niin on, että talo on Serafiinan, kuten kuuluvat puhuvan,
niin kuinka käy, jos Serafiina alkaa isännöidä? Ei häneen ole
luottamista, ei ole isäänsä tytär…»

Muitakin sekavia mietteitä risteili hänen päässään, kun hän

aamukylmässä asteli Törmälään.