Saviour Gods and Soteria in Ancient

Greece Theodora Suk Fong Jim

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/saviour-gods-and-soteria-in-ancient-greece-theodora-
suk-fong-jim/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Music, Text, and Culture in Ancient Greece Tom Phillips

https://ebookmass.com/product/music-text-and-culture-in-ancient-
greece-tom-phillips/

Ancient Women Writers of Greece and Rome Bartolo Natoli

https://ebookmass.com/product/ancient-women-writers-of-greece-
and-rome-bartolo-natoli/

Self-Cultivation Philosophies in Ancient India, Greece,

and China 1st Edition Christopher W. Gowans

https://ebookmass.com/product/self-cultivation-philosophies-in-
ancient-india-greece-and-china-1st-edition-christopher-w-gowans/

Experience, Narrative, and Criticism in Ancient Greece:

Under the Spell of Stories Jonas Grethlein

https://ebookmass.com/product/experience-narrative-and-criticism-
in-ancient-greece-under-the-spell-of-stories-jonas-grethlein/
The Realness of Things Past: Ancient Greece and
Ontological History Greg Anderson

https://ebookmass.com/product/the-realness-of-things-past-
ancient-greece-and-ontological-history-greg-anderson/

How to Do Things with History: New Approaches to

Ancient Greece Paul Millett

https://ebookmass.com/product/how-to-do-things-with-history-new-
approaches-to-ancient-greece-paul-millett/

Madoff Talks Jim Campbell [Jim Campbell]

https://ebookmass.com/product/madoff-talks-jim-campbell-jim-
campbell-2/

Madoff Talks Jim Campbell [Jim Campbell]

https://ebookmass.com/product/madoff-talks-jim-campbell-jim-
campbell/

Centrifugal Separations in Biotechnology 2nd Edition

Wallace Woon Fong Leung

https://ebookmass.com/product/centrifugal-separations-in-
biotechnology-2nd-edition-wallace-woon-fong-leung/
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2021, SPi

Saviour Gods and Soteria in Ancient Greece

OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2021, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2021, SPi

Saviour Gods and Soteria

in Ancient Greece
THEODORA SUK FONG JIM

1
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2021, SPi

3
Great Clarendon Street, Oxford, OX2 6DP,
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© Theodora Suk Fong Jim 2022
The moral rights of the author have been asserted
First Edition published in 2022
Impression: 1
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2021951165
ISBN 978–0–19–289411–3
DOI: 10.1093/oso/9780192894113.001.0001
Printed and bound in Great Britain by
Clays Ltd, Elcograf S.p.A.
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2021, SPi

For my family
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2021, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2021, SPi

Preface

This book tackles the controversial notion of soteria and the bewildering plurality
of gods called ‘saviour’ as a lens through which to explore larger issues concerning
Greek polytheism. The idea came from a then newly published inscription from
Aegae in Aeolis in Epigraphica Anatolica 2009, which speaks ambiguously of a cult
of an unidentified ‘Saviour’ goddess (Soteira) on the one hand, and of a new cult of
Seleucus I and Antiochus I as ‘Saviours’ (Soteres) on the other. From this arises a
series of intriguing questions never tackled before: who is this ‘saviour’ goddess?
What did it mean to call a divinity Soter or Soteira? What was the relationship
between kings and gods similarly called ‘saviour’ in Greek antiquity? The elaborate
text from Aegae is only one among several thousand inscriptions scattered all over
the Greek Mediterranean which attest to a similar phenomenon. The language of
‘saving’ is ubiquitous in the Greek world and especially in the Greeks’ dealings
with their gods, yet its centrality in Greek religion has long been obscured by its
later prominence in Christianity. This book investigates what it meant to be
‘saved’ and the underlying concept of soteria in ancient Greece. Yet it goes beyond
Greek religious vocabulary and cult epithets to investigate the lived religious
experience and thought world of the Greeks.
Inscriptions such as the one from Aegae constitute the most important source
for this project. I was first introduced to the art of epigraphy as a graduate student
at Oxford, and in the course of writing this book I have come to appreciate much
more fully its importance to historians. This is especially true when studying the
religious sensibility and lived experience of the Greeks, which, of all aspects of
ancient Greek religion, I have always found most gripping. Yet the material for the
book is not restricted to inscriptions on stone; it also includes archaeology,
numismatics, prose, and poetry, and the topic reaches beyond Classical antiquity
to early Christianity. The search for some of the least known archaeological sites
has led me up lonely hilltops in Arcadia and down dangerous highways in
modern-day Turkey. The time-span covered by these sources is also long; indeed
longer than I originally intended. In the course of research it became clear that the
subject of soteria cannot be restricted neatly to the Classical and Hellenistic
periods, but must embrace what came both before and after it. The result is a
study which spans from the late Archaic period to the early centuries of
Christianity, though the focus remains on Classical and Hellenistic Greece.
The writing of this book was completed in the Department of Classics and
Archaeology at the University of Nottingham thanks to a period of research
leave, after I first started it in the Department of History at Lancaster
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2021, SPi

viii 

University. Various other institutions have also provided valuable facilities and
stimulating environments for research: the British School at Athens, the Sackler
Library at Oxford, and the Fondation Hardt at Geneva have all been superb in
providing the necessary resources and intellectual stimuli. In 2020 my visit to the
Center of Hellenic Studies, Harvard, had to be postponed owing to the global
health crisis; nevertheless I am grateful to the CHS for its generous support with
electronic resources and for the opportunity to join their lively virtual community.
I would never have found the courage to tackle such a complex subject had it
not been for the unfailing support and exacting standards of Robert Parker:
I could not have hoped for a wiser and kinder teacher in my life. The reviewers
of Oxford University Press are most perceptive in their observations and insights.
Jan Bremmer, Emily Kearns, Barbara Kowalzig, and Teresa Morgan have read part
or the bulk of the manuscript at various stages of its preparation and provided
valuable comments. Bruno Currie, Lindsay Driediger-Murphy, Gunnel Ekroth,
John Ma, and Shane Wallace kindly discussed with me specific issues. I am
grateful to all of them for generously sharing their time, knowledge, and expertise,
and for challenging me to bring this book to a higher standard. For technical
support, I thank Sergio Quintero Cabello for producing the maps with great skill.
Friends in various parts of the world have been pillars of support in the back-
ground: they all know who they are.
The greatest and deepest debts I owe and can never repay are to my family: to
my parents for unconditional support and the freedom to take the path less taken,
to my sisters for all that they have done heroically, and to the little ones I wish
I could bring with me. This book is dedicated with love to my family and to Faye,
who is 26 as I write.

S. F. Jim
February 2021
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2021, SPi

List of Illustrations

Cover illustration: Votive relief to Asclepius from the south slope of the Athenian acropolis,
Athens, Acropolis Museum, NM 1341 (© Acropolis Museum, 2012, photo by Socratis
Mavrommatis).

1. Marble relief, Asklepeion at Epidauros, Archaeological Museum of Asklepeion,

inv. 28 (Ephorate of Antiquities of Argolida, © Hellenic Ministry of Culture
and Sports/Archaeological Resources Fund). 61
2. Votive stele from Cyzicus, Collection Choiseul-Gouffier, Paris, musée du
Louvre, MA2850 (© RMN-Grand Palais (musée du Louvre), photo by Hervé
Lewandowski). 86
3. Graffito of an elephant in El-Kanais, Egypt, I.Kanais 9bis (after A. E. P. Weigall,
Travels in the Upper Egyptian Deserts, Edinburgh, London, 1909, pl. 31;
A. Bernand, Le Paneion d’El-Kanaïs, Leiden, 1972, pl. 54.1). 97
4. Votive relief to Asclepius, from the south slope of the Athenian acropolis,
Athens, Acropolis Museum, NM 1341 (© Acropolis Museum, 2012, photo by
Socratis Mavrommatis). 101
5a. Marble column in Ras El-Soda, Egypt, Bibliotheca Alexandrina Antiquities
Museum, BAAM, inv. 25788 (© Bibliotheca Alexandrina Antiquities Museum,
photo by Mohamed Mounir). 102
5b. Marble foot in Ras El-Soda, Egypt, Bibliotheca Alexandrina Antiquities
Museum, BAAM, inv. 25789 (© Bibliotheca Alexandrina Antiquities
Museum, photo by Mohamed Mounir). 103
6. Marble statuette of Hygieia from Epidaurus, Athens, National Archaeological
Museum, NM 272 (© Hellenic Ministry of Culture and Sports/Hellenic
Organization of Cultural Resources Development). 105
7. Map of saviour gods, Archaic period. 121
8. Archaic temple of Athena Soteira and Poseidon, Vigla in Arcadia (photo by
author, reproduced by the permission of the Ephorate of Antiquities of Arcadia.
© Hellenic Ministry of Culture and Sports/Archaeological Resources Fund,
N. 3028/2002). 123
9. Map of Athena Soteira. 124
10. Map of joint cults of Zeus Soter and Athena Soteira. 125
11. Map of saviour gods, c.479–400 . 127
12. Map of saviour gods, fourth century . 128
13. Map of Apollo Soter. 130
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2021, SPi

xii   

14. Map of Dionysus Soter. 131

15. Map of Heracles Soter. 132
16a. Map of saviour gods, Hellenistic period. 133
16b. Map of saviour gods in mainland Greece and Asia Minor, Hellenistic period. 134
16c. Map of saviour gods in Hellenistic Egypt. 135
17a. Map of saviour gods, Roman period. 137
17b. Map of saviour gods in mainland Greece and Asia Minor, Roman period. 138
18. Map of Zeus Soter. 146
19. Map of Artemis Soteira. 148
20. Map of Kore Soteira. 149
21. Map of Dioscuri Soteres. 155
22. Map of Asclepius Soter. 160
23. Rectangular statue base in honour of Ptolemy I Soter, Egypt, CPI 605. 185
24. Limestone plaque in honour of Ptolemy I and Berenice I as Theoi Soteres, in
the modern village of Kom El-Ahmar in Middle Egypt, CPI 323. 186
25. Rectangular limestone slab dedicated to Ptolemy V, Cleopatra I, and the
Theoi Soteres, provenance unknown, CPI 584. 209

Disclaimer: The author has made every reasonable effort to clear permissions for the use of
Fig. 3, the elephant graffito in El-Kanais, which was first published in A. E. P. Weigall,
Travels in the Upper Egyptian Deserts (Edinburgh, London, 1909), pl. 31, and subsequently
reprinted in A. Bernand, Le Paneion d’El-Kanaïs (Leiden, 1972), pl. 54.1. Unfortunately the
original publishing house, William Blackwood and Sons, is no longer in operation and
cannot be contacted. The author would like to ask any rights-holders of this image to get in
touch should any issues come to light.
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2021, SPi

Conventions and Abbreviations

Ancient authors and reference works are referred to as in OCD⁴, and occasionally
LSJ (1996). Epigraphical publications are abbreviated following Supplementum
Epigraphicum Graecum and the recently published ‘List of Abbreviations of
Editions and Works of Reference for Alphabetic Greek Epigraphy’ (accessible
via https://www.aiegl.org/grepiabbr.html). Abbreviations of periodicals follow those
in the American Journal of Archaeology (AJA) 95 (1991), 1–16 (as expanded at
http://www.ajaonline.org), and are supplemented by those in L’Année Philologique.
To the above epigraphic publications should now be added the Corpus of
Ptolemaic Inscriptions, 3 vols (Oxford, 2021–). At the time of writing this book
only the first volume of CPI is published, though a useful concordance of all CPI
texts is provided in the appendix of A. Bowman and C. Crowther (eds) (2020), The
Epigraphy of Ptolemaic Egypt (Oxford), 269–312.
Translations of quoted texts, where cited from existing editions, are indicated in
the footnotes. Where no translator is stated, the translations are my own. The
spelling of familiar Greek names is Latinized following OCD⁴, whereas Greek
personal names in inscriptions are Hellenized. All dates refer to  unless other-
wise indicated.
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2021, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 3/1/2022, SPi

Introduction
‘Saviour’ Gods in Greek Polytheism

At some point during the fourth century , a workman in Athens brought an
offering to the shrine of Asclepius. ‘Saved’ apparently from some ‘mighty rocks’,
he thanked Asclepius with a marble relief, depicting himself and his mules
drawing a wagon and approaching the god and his family. Was he injured in a
landslide together with his animals, but fortunately restored to health by the god?
Far away from the Greek mainland, in Byblos in Syria, Apollodoros set up a stone
altar to a god whose name is no longer preserved, but who carries the epithet
‘[S]aviour’ ([S]oter): the inscription tells us that the god had saved him from the
trembling of the earth. In Kollyda in Lydia, a married couple set up a marble altar
to Zeus ‘for the safety (soteria) of themselves and their children’ after two people
were struck dead by lightning. They were not, as one might expect, praying for the
‘salvation’ of the deceased (perhaps their acquaintances?), but their own self-
preservation from the anger of the god.¹
At first sight there appears to be nothing which connects these snapshots, taken
from the lives of little-known individuals separated by time and place. Yet their
different hopes and experiences are expressed similarly with the cognate words
sozein (‘to save’), Soter (‘saviour’), and soteria (‘deliverance’, ‘preservation’,
‘safety’). The same language is used in innumerable prayers, dedications, and
sacrifices all over the Greek world to invoke the gods, asking them for protection,
safety, and deliverance—this is arguably the blessing most frequently sought in the
exchange of charis between man and gods. But what did it mean to be ‘saved’ in a
religion without doctrine, and to whom should the Greeks appeal in a world where
multiple gods reigned? This book is about the multiplicity of ‘saviour’ gods and the
associated blessing of soteria which they could dispense or withdraw. It focuses on
the power of ‘saviour’ gods in the lives of the Greeks, how worshippers searched
for soteria as they confronted the unknown and unknowable, and what this can
reveal about their hopes and beliefs.
The concept of soteria had close, and even entangled, relations with
Christianity. The word is also used in Christian writings, not least the New
Testament, to signify deliverance from the consequences of sin and attainment

¹ IG II/III² 4356 = IG II/III³ 4, 672 (fourth century ); Dussaud (1896), 299 (undated); TAM V.1
360 (33/4 ).

Saviour Gods and Soteria in Ancient Greece. Theodora Suk Fong Jim, Oxford University Press.
© Theodora Suk Fong Jim 2022. DOI: 10.1093/oso/9780192894113.003.0001
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 3/1/2022, SPi

2       

of a blessed afterlife through the mediation of Christ the Saviour. Yet as the above
episodes show, the concept goes back to Greek antiquity, where it had a different
meaning or meanings and entailed a different experience. Its centrality in ancient
Greek religion, however, has been obscured by its later importance in Christianity.
In their concern not to impose Christian notions on Greek polytheism, many
historians may have avoided the Greek concept altogether; or perhaps they have
simply taken it for granted given its prevalence in Greek society. Either way, the
result is that its place in Greek religion is left largely unexplored. Where Greek
soteria is occasionally discussed, scholars have sometimes anachronistically attrib-
uted aspects to the Greek notion which were alien to it.² The challenge for
historians therefore is to set aside our own cultural assumptions and expectations,
and to rethink what we think we know about the Greek word by a thorough
examination of the concept in its ancient context.
Yet this book is not simply about the Greek concept and religious language. At
the heart of the present study is the lived religious experience and thought world
of the Greeks, which the religious vocabulary and cult epithets can help to unravel.
What did the Greeks have in mind when calling a god ‘saviour’? How did they
imagine and experience soteria? This book’s particular emphasis is on worship-
pers’ religious world-views, and how their choices and behaviour were shaped by
their beliefs and perceptions of the divine. After about two decades of lively
debates on the term ‘belief ’, and the extent to which it can apply to the study of
ancient Greek religion, most historians now agree that ‘belief ’ is a useful and even
necessary interpretative tool in understanding Greek religion, that is, if the term is
used broadly in a sense devoid of Christian overtones, and if important distinc-
tions are recognized between belief in Greek polytheism and that in Christianity.
In the present study ‘belief ’ refers to worshippers’ religious world-view, presup-
positions, and statements about the gods. Nevertheless, beyond this broad con-
sensus the investigation of belief seems to have come to a standstill, and much
remains unresolved as to how we can penetrate the beliefs of ancient worshippers
and explore the variety of beliefs they entertained.³ The study of soteria is closely
intertwined with these issues. Not only is the experience of soteria one of the
clearest contexts where belief comes into play, it also illuminates a spectrum of
beliefs ranging from everyday dependence on divine protection to more height-
ened beliefs in the miraculous and extraordinary. In particular, this study will
investigate worshippers’ beliefs through the lens of divine naming—names and
cult titles of gods—which remain a relatively new area of enquiry in Classics.⁴
Despite increased scholarly interest in cult epithets and divine names, the focus

² See Chapter 0.4 below on existing scholarship.

³ Recent discussions of belief: Parker (2011), 31–4; Versnel (2011), esp. 539–59; the useful review
article by Harrison (2015); Pirenne-Delforge (2020), ch. 6; Anderson (forthcoming).
⁴ Theoretical analyses of Greek cult epithets: Usener (1948); Parker (2003); Belayche et al. (2005);
Brulé (2007); Parker (2017a); Bonnet et al. (2018), and forthcoming work from Bonnet’s ERC project.
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 3/1/2022, SPi

 3

has been on their theoretical analysis, whereas their potential as a means of

gaining access to worshippers’ deepest fears and desires has yet to be exploited.⁵
The present study will engage with cult epithets—focusing on Soter (‘saviour’),
Soteira (‘saviouress’), and the like—as a different angle from which to approach
the religious thought world of the Greeks.
Soteria for the Greeks, this book will demonstrate, had little or nothing to do
with the afterlife; eschatological hopes, while present among the Greeks, were not
normally expressed in the language of soteria. Unlike the Christian use of the
word, soteria for the ancient Greeks could have a gradation of graver or less
serious meanings depending on context, but almost without exception always with
reference to this world rather than the next. The English word ‘salvation’ is
potentially misleading in this respect: historians often use it loosely to refer to
the afterlife in Greek antiquity, when the Greek words and ideas expressing such
hopes are in fact not soteria; this only furthers the conflation or confusion between
ancient and modern concepts of soteria.⁶ It is therefore preferable to translate the
Greek soteria instead as ‘deliverance’, ‘preservation’, ‘safety’, ‘rescue’, or similar.
Nevertheless, as we shall see in this study, none of these English terms can capture
the full range of meanings of the Greek notion of soteria, and one translation or
another may be more suitable depending on context. It is the multivalent nature of
the concept and the diversity of experiences it encompasses which makes the
subject so challenging and yet so fascinating. Not only will the present study show
that the importance of soteria long predates the rise of Christianity, it will also
demonstrate that soteria for the Greeks entailed a different experience or experi-
ences from the one that we, after two millennia of Christian traditions, have come
to associate with the term.
If Greek soteria had little or no relation with the afterlife, what, then, did the
Greeks need to be ‘saved’ from, and what did soteria consist in? The motif of
divine ‘saving’ and ‘deliverance’ is a prominent theme already in the Homeric
epics, but it is probably not until the Persian Wars, when the Greeks were
confronted with an unprecedented external threat, that the concern for ‘salvation’
and ‘deliverance’ of the Greeks came to be conceptualized and expressed by the
word soteria.⁷ From then on it was used by the Greeks in a range of meanings in a
wide variety of situations. For individuals, soteria might concern safety at sea,
deliverance from war, material security, physical well-being, and so on. For
communities, it could be military victory, liberation from internal or external

⁵ But see the insights of Scheid (2003), 35: ‘to discover the theology behind the practice, we shall
focus on the name of the deity, the deity’s epithets, the objects surrounding the deity’s religious image,
and the ritual actions performed around it’; Parker (2017a), 173: ‘naming—so all modes of address,
including epithets—is essential to a study of ancient and perhaps modern religious psychology’.
⁶ e.g. Parker (1983), 281–307, on ‘Purity and Salvation’; Adluri (2013), Philosophy and Salvation in
Greek Religion, and its various chapters.
⁷ See Chapter 1.
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 3/1/2022, SPi

4       

threats, relief from famine, or deliverance from other natural disasters. Unlike
some studies in Greek religion which emphasize the role of either the polis or the
individual at the expense of the other,⁸ this study will attend both to individuals
and to collectives, and demonstrate that the two perspectives are compatible and
provide the necessary complement to each other. Subsequent chapters will exam-
ine more closely the diversity of ‘saving’ experiences of communities and their
members, and the possible interactions and influence between them.⁹ Whatever
the situation and the object concerned, soteria implies safety or preservation from
some force threatening it, whether real or potential, encountered or perceived.
Underlying the concern for soteria is the Greek world-view about the unpredict-
ability of divine action and the instability of human fortune. The importance
attached to soteria in Greek antiquity is further demonstrated in the many Greek
personal names beginning with the root sos-.¹⁰ Whether they relate to personal
circumstances at birth or in life, these personal names must reflect to a certain
extent the hopes and desires of individuals.¹¹ Their prevalence is one index of the
deeply-seated need for soteria in Greek society.

0.1 What Are ‘Saviour’ Gods? Epithets, Power,

and Divine Nature

The seemingly simple, yet notoriously difficult, question of ‘what is a god’ has
stimulated lively discussions among historians.¹² What, then, is a ‘saviour god’,
and how did a god become a ‘saviour’? The earliest known literary references to
Greek gods as soteres are in the Homeric Hymns, where the word refers to
Poseidon and the Dioscuri in their capacity to save at sea. From at least the late
Archaic period, Soter came to be applied as a cult epithet to an increasing number
of major and lesser gods. So quickly did the epithet spread from one god to
another and from place to place that, by the end of the Hellenistic period, there
was hardly any region in the Greek Mediterranean where we do not find traces of
divine ‘saviours’. A god might be called Soter in thanks for and commemoration of
the deliverance he effected for an individual or community; the epithet was
usually, though not exclusively, used retrospectively after divine aid. But one

⁸ See n. 53 below. ⁹ See Chapters 2 and 3.

¹⁰ Female personal names: e.g. Σώτειρα, Σωτηρία, Σωτηρίς, Σωτηρίχα. Male personal names: e.g.
Σωζόμενος, Σώσανδρος, Σωσθένης, Σωσίβιος, Σωσιγένης, Σωσίδημος, Σωσίθεος, Σωσίπολις, Σώσιμος,
Σῶσος, Σωτήρ, Σωτήριος, Σωτήριχος. Particularly popular were Σωτήριχος and Σωσίβιος, attested in
356 and 264 instances respectively across all regions according to LGPN online. Interestingly, some of
these (Soter, Soteira, Sosipolis) also served as divine names or cult epithets, but the Greeks saw no
problem in using them as personal names.
¹¹ On the value of personal names as evidence, see Hornblower and Matthews (eds) (2000).
¹² e.g. Loraux (1991); Lloyd and Burkert (1997); Parker (2011), 64–102.
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 3/1/2022, SPi

 5

could also call upon a god as Soter before a risky enterprise or during a crisis.¹³
Depending on the means, initiatives, and vows of worshippers and worshipping
communities, a momentary address to a god as Soter might sometimes be
transformed into a permanent cult for the god under that title.¹⁴ More often
than not, however, the evidence does not permit us to determine whether an
established cult under that epithet lay behind a reference to a Soter, and therefore
in this study I have included occurrences of the epithet regardless of whether a
permanent cult is attested, and whether Soter was used as a permanent epithet or
temporary form of address.
Until recently, divine names and epithets have remained probably the most
under-studied aspect of the divine, and yet this is one of the most illuminating
areas for analysing the gods and the Greeks’ perceptions of them. A cult epithet is,
at the most basic level, a ‘focusing’ device for identifying or focusing attention on a
particular aspect of divine power or a particular cult site of a god.¹⁵ Thus Zeus
Meilichios singles out Zeus’ ‘kindly’ aspect from his other faces, whereas Zeus
Panamaros picks out his cult in Panamara from his many sanctuaries in Asia
Minor. Innumerable cult epithets are attested in the Greek world and new ones
continue to be brought to light with new epigraphic finds. Some of these epithets
were specific to a single deity—such as Phoibos (‘Pure’, ‘Radiant’) for Apollo, and
Phytalmios (‘Producing’, ‘Nourishing’) for Poseidon, whereas others could apply
to more than one god in the Greek pantheon as the divine function they denoted
was not the preserve of a single divinity—such as Epekoos (‘Listener’), Epiphanes
(‘Manifest’), Hegemon (‘Leader’), and Soter (‘Saviour’). Soter was by far the most
popular and widely shared ‘trans-divine’ epithet of this latter kind.¹⁶ Usually used
to invoke a god’s ‘saving’ power within a circumscribed field, Soter could be borne
independently by different gods who could lay claim, if in varying ways, to the
power to ‘save’. Consequently we shall encounter many divinities similarly called
Soter in the masculine, or Soteira in the feminine: Apollo Soter, Heracles Soter,
Zeus Soter, Athena Soteira, Artemis Soteira, Kore Soteira, to name but a few.
This system of cult epithets raises important questions about the unity and
multiplicity of the divine. Given that multiple epithets could be applied to the
same god, how much difference is there between the innumerable Zeuses bearing
different epithets? On one level Zeus Meilichios simply represented an aspect of

¹³ e.g. Arr. Anab. 6.19.4–5, Indica 20.10, 21.2: Nearchus sacrificed to Zeus Soter before setting sail.
¹⁴ e.g. Xen. An. 3.2.9, 4.8.25: the Greek troops sacrificed to Zeus Soter and other gods in fulfilment of
a vow, and instituted games and contests in their honour. On cults founded by private individuals, see
e.g. IG IV 840 = IG IV².2 1236; IG IV 841; I.Egypte métriques, no. 109.
¹⁵ Parker (2003); Parker (2017a), ch. 1. Note that a theonym can be combined with both types of
epithets, the topographical and the functional, and it is not uncommon to find Soter being attached to a
double cultic name: e.g. [Ἀ]π̣όλλωνι Κενδρεισηνῳ σωτῆρι (IGBulg III 919), Ἀπόλλωνι Νισυρείτῃ σωτῆρι
(SEG XLIX 1718), Ἀρτέμιδι Περγαίαι Σωτείρα[ι] (IG XII.3 1350), and Ἀπόλ[λωνι] Διδυμεῖ Σωτῆρι (IG
XII.4 566).
¹⁶ Brulé (2007), 329, uses the phrase ‘épiclèses trans-divines’.
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 3/1/2022, SPi

6       

Zeus, and therefore was not intrinsically different from Zeus without any epithet
or with other epithets. But on another level Zeus Meilichios could be depicted with
a different iconography, was invoked separately from Zeus under another epithet,
and received different offerings and cultic actions, as if he had an autonomous
status.¹⁷ Drawing on cognitive dissonance theories, Versnel resolves this apparent
paradox by arguing for the capacity of the human brain to entertain multiple
perceptions of the divine, and to shift from one conception to another by switch-
ing between different registers, so that ‘gods bearing the same name with different
epithets were and were not one and the same, depending on their momentary
registrations in the believer’s various layers of perception’. Given the Greeks’
ability to shift their perception unconsciously from one image of Zeus to another,
the multiplicity of Zeuses in the Greek world was perhaps taken for granted by the
ancients: to ordinary Greeks it was probably a non-issue, even though it may seem
problematic to us today.¹⁸ The phenomenon of ‘trans-divine’ epithets, however,
raises a further set of questions. If the application of different epithets to the same
god could create, as it were, different gods, to what extent then did the sharing of
the same epithet by different gods render them similar in character and function?
How much difference was there between the plurality of gods called Soter? These
are some questions which we shall explore in the course of this study.¹⁹
If the Greek ‘saviour’ gods did not grant ‘salvation’ after death, what power did
they actually exercise, and how did they affect the everyday life of the Greeks? In
comic fantasy, the birds in Cloudcuckooland imagine themselves as new gods
dispensing blessings to mankind: protection of crops, health, wealth, longevity,
happiness, life, peace, youth, laughter, dances, festivals, and even bird’s milk.²⁰ To
this fairly impressive list of divine functions we may add sustenance of life,
marriage, childbirth, child-rearing, coming of age, law and order, justice, political
stability, military victory, trade, craft, and so on. Though involved in many of these
spheres of life, ‘saviour’ gods were not normally the source of the above blessings;
instead, their role was to maintain worshippers’ existing well-being (soteria) in
these fields, or they might be called upon to lend aid in times of trouble so that the
equilibrium in life could be restored and a state of safety or security be attained.
Under normal circumstances the Greeks were unlikely to invoke Zeus Soter for
rain and fertility of the fields. Agricultural prosperity was usually subsumed
within regular sacrifices for ‘the health and safety’ of the polis, and only when
crop failure became a reality would we see the Greeks praying to Zeus Soter

¹⁷ A much-cited example is Xen. An. 7.8.1–6, where Xenophon, despite his regular worship of Zeus
Basileus, had incurred the wrath of Zeus Meilichios for not sacrificing to him. On Zeus Meilichios, see
Cook (1914–40), vol. 2.2, 1091–1160; Jameson, Jordan, and Kotansky (1993), 81–103.
¹⁸ Versnel (2011), esp. ch. 1, quotation at 82 (Versnel’s italics). Non-issue: but see a rare instance of
reflection by Socrates in Xen. Symp. 8.9.
¹⁹ See Chapter 4.
²⁰ Ar. Av. 586ff., 731–4, 1061–71. On areas of divine intervention, see also Mikalson (1983), 18–26;
Burkert (1987), 12–29; Parker (2005b), chs 17–18.
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 3/1/2022, SPi

 7

explicitly for favourable weather conditions.²¹ They were unlikely to invoke Zeus
Soter for military success unless in situations of military crisis, and so on.²² When
the Greeks called upon Zeus Soter, they were not invoking a different god from
Zeus without an epithet, but a particular aspect of divine power subsumed within
Zeus’ divine persona. It was usually only when specific needs for ‘deliverance’,
‘protection’, and ‘rescue’ arose that the Greeks would activate this aspect of divine
power by invoking the gods under the epithet Soter. It can therefore be hard to
identify the workings of ‘saviour’ gods outside specific situations when the Greeks
needed deliverance from particular troubles. The power to ‘save’ was a subset of
the gods’ multivalent power, and in many ways the most important.
Multifarious as divine involvement might be, the interventions of ‘saviour’
gods were most clearly discernible in those areas involving the greatest dangers
and human anxieties. Warfare and seafaring gave rise to the largest number of
divine ‘saviours’: Zeus, Artemis, Athena, and Heracles were all popular military
‘saviours’, and Zeus, Apollo, Artemis, Athena, the Dioscuri, Heracles, Isis,
Poseidon, and Tyche, among others, are all attested as maritime ones, if with
varying frequency. Political liberation from internal and external threats tended to
be attributed to Zeus Soter, as was deliverance from natural catastrophes such as
earthquakes.²³ Cures from particular illnesses could be sought from Asclepius as
well as, though less often, his family members and Isis, whereas Apollo presided
over plagues.²⁴ These are just some broad spheres in which ‘saviour’ gods were at
work. Their ‘saving’ operations were more highly varied than can be outlined here,
and subsequent chapters will demonstrate the diverse nature of these gods and
their wide-ranging power in the life of the Greeks.
Among the plurality of ‘saviour’ figures available for help, Zeus was probably
the most popular in the Greek world. He was invoked in so many spheres of life
other than the military and political that, as a speaker in Alexis puts it, Zeus Soter
was by far the ‘most useful’ (χρησιμώτατος) of gods to mortals.²⁵ Little less
impressive was the range of ‘saving’ functions of his daughter Artemis. Not only
could she intervene in military operations, she was also, inter alia, a protectress of
the household and a saviouress in sailing. As the examples of Zeus and Artemis
demonstrate, the multiplicity of divine power was the mark of a major Olympian
figure; by contrast, the power of minor divinities was much more delimited.
Asclepius and Hygieia specialized in healing, the Dioscuri in maritime rescue,
Eileithyia in childbirth, and so on. Heroes, though they could also ‘save’, rarely

²¹ e.g. a group of villagers prayed to Zeus Chalazios Sozon (‘Zeus of Hail who Saves’) in Hasluck
(1904), 21–3, no. 4. Other instances related to agriculture will be discussed in Chapters 2 and 3.
²² See especially Chapter 2.
²³ Political liberation: I.Priene 11 = I.Priene IK 6, and other examples in Chapter 2. Earthquakes:
Dussaud (1896), 299; I.Anazarbos, no. 49; Aristid. Or. 49.38–41 (Hieroi Logoi III) Keil.
²⁴ See Chapters 2 and 3. But neither Asclepius nor Apollo was frequently called Soter in these
particular spheres as they were the chief averters of diseases even without the epithet.
²⁵ Alexis fr. 234 K.–A. = Ath. 15.693a.
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 3/1/2022, SPi

8       

carried cult epithets as their power was limited to specific functions in restricted
localities.²⁶ It is important to realize, however, that the demarcation of timai
between different gods is not as rigid as we may think; overlaps, extensions, and
even changes in divine functions are not uncommon. Contrary to what we might
expect, Asclepius Soter could also, exceptionally, be a god of the battlefield and a
saviour at sea.²⁷ Such transgressions are nevertheless restricted and temporary,
and the established powers of the different gods usually held one another in
check.²⁸
Despite their potential to ‘save’, it would be misleading to assume that ‘saviour’
gods were necessarily benevolent helpers of mankind. In fact many of them were
major Olympian figures with both a dark and a positive side. Thus Zeus Chalazios
Sozon (‘Zeus of Hail who Saves’) could send or withdraw rain and hail at his will,
and might have been conceptualized differently from the usual Zeus Soter. Apollo
could send plague as well as cure it. Poseidon could cause storms to rise just as he
could quell them. In one of the episodes which we shall examine later in greater
detail, Poseidon Soter saved the Greek navy, not by protecting it from a storm, but
by wrecking the enemy forces.²⁹ Asclepius and the Dioscuri are exceptions to this
in bringing only aid rather than harm to mankind. How, then, did the Greeks deal
with the multifaceted power of the gods as a simultaneous source of evil and
blessings? Versnel’s idea of shifting foci mentioned earlier is illuminating in this
respect: the human cognitive system could accommodate different and even
contradictory perceptions of, say, Poseidon as a ‘saviour’ who was himself a
most dangerous destructive force. Yet the insights of Versnel and Parker could
be complemented and pushed further by considering the function of the epithet.
In the Greeks’ dealings with their gods, the epithet Soter probably provided a
means of coping with the multivalent nature of divine power. By focusing
attention on the ‘saving’ aspect of the gods, the epithet could bring to the fore
the positive and protective aspect of a divine persona, allowing the other, threat-
ening aspects of divine power to recede temporarily into the background. In other
words, the epithet was a lens by which worshippers could focus on one aspect of
the god and distance themselves from others.
In his discussion of God in the Old Testament, the biblical scholar Westermann
distinguishes between what he calls the ‘saving god’, who intervenes in crises, and
the ‘blessing god’, who keeps the world running by providing rain, crops, and so
on. This is a variant of the distinction in anthropology between ‘high-intensity’
and ‘low-intensity’ rituals.³⁰ It is tempting to think, from what we have just seen,
that the Greek ‘saviour’ gods were predominantly responsible for ‘saving’ rather

²⁶ Heroes: some rare examples are Achilles Soter in the Black Sea (IGDOP 50), Sosipolis in Elis
(Paus. 6.20.2–5, 6.25.4). See also other heroes and heroines in Kearns (1990).
²⁷ IG II/III² 4357 = IG II/III³ 4, 673; IG IV².1 128.57–78; AvP VIII.3, no. 63.
²⁸ Parker (2005b), 388; Parker (2011), 87. ²⁹ Hdt. 7.192, to be discussed in Chapter 1.
³⁰ Westermann (1979), 26–9, 44–5. Anthropological distinction: see e.g. Van Baal (1976).
Another random document with
no related content on Scribd:
syvemmältä. Risti-Kolmio-Kartano oli jossakin monien mailien
päässä.

Äkkiä sattui hänen korvaansa heikko ääni. Hän käännähti ja katsoi

tielle, jota juuri oli tullut. Näkikö hän unta vai tämän satumaailman
ihmeen? Häntä kohden ratsasti nuori nainen kevyttä, hilpeätä
laukkaa ja häntä seurasi lassoon kytkettynä viisas Snip.

Patchesin ensimmäinen ajatus oli, että nainen ratsasti yhtä

varmasti ja huolettomasti kuin joku paimen. Hänen noustessaan ylös
rinnettä huomasi Patches, että nainen oli nuori. Hänen vartalonsa oli
harvinaisen kaunis ja sopusuhtainen ja hän ohjasi hevostaan
luontevan sulavasti. Hänen tultuaan vielä lähemmäksi näki Patches
hänen poskiensa hehkuvan ratsastuksesta, hänen pehmeä, ruskea
tukkansa kihartui leveälierisen hatun alla, ja hänen silmänsä
säteilivät elämäniloa. Sitten hän huomasi miehen, ja Patches muisti,
mitä Rovasti oli sanonut: »Jos koko Yavapai Countyssa on mies,
joka ei ratsastaisi kuoliaaksi parasta hevostaan saadakseen hymyn
Kitty-neidiltä, niin hänet olisi hirtettävä.»

Miehen noustessa seisaalleen hattu kädessään pysähdytti tyttö

hevosensa ja tervehti. Hänen äänensä hilpeä, raikas sävy vastasi
hänen huuliensa hymyä.

»Olette herra Honourable Patches, eikö niin?»

Patches kumarsi. »Neiti Reid, luullakseni?»

Tytön hämmästys oli ilmeinen. »Mistä tunnette minut?»

»Teidän hyvä ystävänne, herra Baldwin, kertoi minulta teistä»,

hymyili
Patches.

Tyttö punastui ja nauroi peittääkseen hämminkiään. »Vanha

Rovastikulta ei liene puolueeton arvostelussaan, pelkään.»

»Se on mahdollista», myönsi Patches, »mutta hänen arvostelunsa

pitää ehdottomasti paikkansa. Ja», hän lisäsi hilpeästi tytön kasvojen
muuttuessa vakaviksi ja hänen kohottaessaan hiukan päätään,
»hänen luottamustaan mieheen voitaneen pitää vakuutena, vai mitä
arvelette?»

»Tietysti», vastasi tyttö sydämellisesti hänen hetkellisen

jäykkyytensä hälvetessä. »Rovasti ja Stella kertoivat minulle kaiken
teistä tänään iltapäivällä, muuten en olisi uskaltanut pysähtyä
seuraanne. Olen iloinen tavatessani teidät, herra Patches», hän
lisäsi leikkisän kohteliaasti.

»Ja minä iloitsen tästä tuttavuudesta, neiti Reid, niin monesta

syystä, etten nyt voi kertoa teille niitä kaikkia», vastasi Patches
nauraen. »Ja saanko nyt kysyä, mikä taikavoima tuo teidät tänne
kuin sadun hyvän haltian epätoivoisen muukalaisen luo? Mistä
löysitte uskottoman Snipini? Mistä tiesitte, missä olin? Missä on
Risti-Kolmio-Kartano? Kuinka monta mailia on lähimmälle lähteelle?
Onko minun mahdollista ehtiä kotiin illalliselle?»

Katsoen mieheen tyttö nauroi, niin kuin vain Kitty Reid voi nauraa.

»Te vain teette pilaa minusta», torui mies. »Niin kaikki tekevät.
Eikä se ole ihme, olen itse nauranut itselleni koko päivän.»

»Vastaan ensimmäiseksi teidän viimeiseen kysymykseenne»,

vastasi tyttö. »Kyllä ehditte vielä Risti-Kolmio-Kartanoon illalliselle,
jos lähdette heti. Minä selitän teille muun ratsastaessamme.»

»Aiotteko näyttää minulle tietä?» huudahti Patches innokkaasti.

»Luulen sen olevan parasta», arveli tyttö empien.

»Nytpä tiedän varmasti, että olette hyvä haltia tai enkeli tai jokin
muuta sentapainen», tuumi Patches sovittaen jalkansa jalustimeen.
»Mutta yksi asia teidän täytyy sanoa minulle, ennen kuin lähden
askeltakaan edes illallista kohden. Kuinka pitkä matka on laitumen
kulmaukseen?»

Tyttö katsahti häneen hämmästyneenä. »Laitumen

kulmaukseen?»

»Niin, tiesin tietenkin, että jos lähtisin seuraamaan aitaa, kiertäisin

laitumen ja palaisin lopuksi samaan paikkaan, mistä olin lähtenyt.
Sitä varten kuljin aina samaan suuntaan. Ajattelin voivani päättää
työni ja päästä kotiin, vaikka Snip pakottaisikin minut toimittamaan
aitaratsastuksen jalkaisin.»

»Mutta ettekö tiedä, että tämä on juoksulaidun?» kysyi tyttö hänen

silmiensä säihkyessä vallattomasti.

»Niin Rovasti sanoi», myönsi Patches. »Mutta vaikka se

juoksisikin jonnekin, niin täytyyhän siitä tulla loppu. Mutta minä en
voinut löytää kulmaa.»

»Juoksulaitumella ei ole lainkaan kulmaa», nauroi tyttö.

»Ei lainkaan kulmaa?»

 Tyttö pudisti päätään, ikäänkuin kykenemättä enää lausumaan
sanaakaan purskahtamatta nauruun.

»Eikö se kierrä mitään — laidunta, tarkoitan?»

Jälleen tyttö pudisti päätään.

»Se häviää siis jonnekin etäisyyteen ja loppuu siellä?»

Tyttö nyökkäsi. »Täältä on varmaan kahdeksantoista tai

kaksikymmentä mailia sen päähän.»

»No, onpa se aita!» huudahti Patches luoden katseensa

vuoririnteelle, jota kohden hän niin urheasti oli taivaltanut. »Onko
teidän mielestänne kauniisti tehty kunnialliselta aidalta? Ja Kovasti
käski minun olla kotona ennen illan tuloa!»

Sitten he nauroivat yhdessä — nauroivat niin, että hevoset

mahtoivat ihmetellä tätä äkkinäistä ilonpurkausta.

Heidän ratsastaessaan kotiinpäin selitti tyttö Patchesille

juoksuaitojen tarkoituksen ja miten ne päättyvät niin monen mailin
päässä ja niin etäällä lähteistä, että karja harvoin löytää tien toiselle
puolelle.

»Ja nyt taikavoimanne selitys!» sanoi Patches. »Te olette saanut

mitä typerimmän, hullunkurisimman, niin, suorastaan järjettömän
aidan näyttämään tarkoituksenmukaiselta, luonnolliselta ja aivan
järkevältä. Olkaa kiltti ja selittäkää, mitenkä saatoitte tulla Snip
mukananne minua pelastamaan?»

»Joka siis myöskin oli typerää, hullunkurista ja järjetöntä?» kysyi

tyttö.
 »Joka oli yhtä ihanaa ja odottamatonta», vastasi Patches.

»Se on hyvin helposti selitettävissä», selitti tyttö. »Minä olin —»

Hän epäröi. »No niin, olin kyllästynyt kaikkeen ja lähdin päivällisen
jälkeen Stellan luo asialle.»

»Asialle?» kysyi Patches.

Tyttö nyökkäsi iloisesti. »Sieluni vuoksi. Stella on mainio

sielunlääkäri. Paras minkä tunnen, paitsi yhtä, ja hän asuu kaukana
täältä — kaukana idässä, Clevelandissa Ohiossa.»

»Niin, minäkin tunnen hänet», vastasi Patches vakavasti.

Ja heidän nauraessaan yhdessä tämän väitteen

mahdottomuudelle he eivät tienneet, kuinka sananmukaisesti tosi se
kaikesta huolimatta oli.

»Niin, minä olin tietenkin kuullut teistä», jatkoi tyttö. »Phil kertoi
minulle viime kerralla käydessään meillä, kuinka te olitte yrittänyt
ratsastaa villillä oriilla. Phil pitää teitä aivan suurenmoisena
miehenä.»

»Niin tietysti», vastasi Patches ivallisesti. »Annoin silloin

kerrassaan loistavan näytteen taidostani.»

»Ja sen vuoksi», pitkitti tyttö, »olin vastoin tahtoani huolissani

meidän keskuuteemme tulleen muukalaisen hyvinvoinnista. Sitä
paitsi on se vieraanvaraisuuden vaatimus näillä seuduin. Ettekö usko
sitä?»

»Tietenkin, tietenkin. Ettehän voinut muuta kuin tiedustella

vointiani», myönsi Patches kohteliaasti.
 »Ja sitten Stella todellakin teki sieluni terveeksi jälleen; tai ainakin
hän teki minut toistaiseksi rauhalliseksi.»

Patches kohtasi vallattoman, leikillisen, nauravan katseen tytön

silmistä. »Nyt teette taas pilaa minusta», hän sanoi nöyrästi.
»Tiedän, että minun pitäisi itsenikin nauraa itselleni, mutta —»

»No, ettekö ymmärrä?» huudahti tyttö. »Tohtori Stella määräsi

minulle runsaan annoksen keskustelua ainoasta tapahtumasta, mikä
moneen kuukauteen on sattunut koko seudulla.»

»Tarkoitatteko minua?» kysyi Patches.

»Ettekö sitten ole hyvä puheenaihe?» vastasi tyttö.

»Taidanpa olla», hymyili Patches. »No niin, ja entä sitten?»

»Lähdin paljon iloisempana takaisin kotiinpäin.»

»Niinkö?»

»Olin niin paljon iloisempi, että päätin ratsastaa kotiin kiertotietä,

kenties Black Hillin huipun kautta — kenties Hevosuittamolle, missä
varmaan tapaisin isän kotimatkalla Fair Oakista, minne hän lähti tänä
aamuna.»

»Ymmärrän.»

»No niin, sitten tapasin Snipin, joka oli matkalla Risti-Kolmioon.

Tiesin, että vanha Snip oli teidän hevosenne.» Hän hymyili kuin
lievittääkseen arvostelua, minkä hän sanoillaan tahtomattaan antoi
Patchesin ratsastuskelpoisuudesta.

»Juuri niin», myönsi Patches ymmärtäen hänen ajatuksensa.

 »Ja pelkäsin, että teille kenties oli sattunut jotakin, vaikka en
toisaalta käsittänyt, miten se olisi ollut mahdollista, kun kerran
ratsastitte Snipillä. Sitten otin sen kiinni —»

Mies keskeytti kiihkeästi: »Millä tavoin?»

»Milläkö tavoin? Tietenkin lassollani», vastasi tyttö, ikään kuin se

olisi ollut maailman luonnollisin asia.

»Te otitte hevosen kiinni lassolla?» toisti Patches hitaasti.

»Kuinka minun siis teidän mielestänne olisi pitänyt ottaa se

kiinni?» kysyi tyttö.

»Mutta — mutta eikö se juossut?»

Tyttö nauroi. »Tietenkin se juoksi. Niin kaikki hevoset tekevät

karatessaan. Mutta Snip ei ikinä voittaisi minun Midnightiäni.»

Mies pudisti päätään katsoen tyttöön vilpittömän ihailevasti, aivan

kuin nyt vasta olisi käsittänyt, mikä harvinainen ja ihastuttava olento
hänen edessään seisoi.

»Ja te osaatte ratsastaa ja heittää lassoa niin hyvin?» hän kysyi

epäillen.

Tyttö lehahti hehkuvan punaiseksi, ja ruskeissa silmissä välähti

salama. »Te pidätte minua rajuna ja miesmäisenä», hän vastasi
kiivaasti. »Teidän mielestänne minun olisi varmaankin pitänyt
ratsastaa kotiin huutaen aito naisellisesti apua.»

»Ei, ei», väitti Patches vastaan. »Sitä en ajatellut. Minä vain

ihmettelin taitavuuttanne. Voi, minä antaisin — niin, mitäpä en
antaisikaan, jos pystyisin samaan kuin te!»

Hänen vilpittömyytensä oli ilmeinen ja Kitty oli kohta taas sulaa

auringonpaistetta. Ihastuttava hymy osoitti hänen antaneen anteeksi.

»Katsokaahan», hän selitti, »olen asunut koko ikäni täällä paitsi

kolme vuotta, jotka vietin koulussa. Isä on opettanut minut
käyttämään lassoa, ratsastamaan ja ampumaan, sillä se kuuluu
meidän elämäämme ja on toisinaan aivan yhtä tarpeellista kuin
idässä on tuntea aikataulut, vuokra-autot ja hotellit.»

»Ymmärrän», vastasi Patches kohteliaasti. »Olin typerä, kun en

tullut ajatelleeksi sitä. Pyydän anteeksi, että keskeytin. Olitte siis juuri
lassollanne ottanut kiinni Snipin, kun se yritti karata — se oli yhtä
yksinkertaista kuin käskeä autoa ajamaan Euclid Avenuen numeroon
tuhatkaksi — ja siinä nyt olette.»

»Te tunnette Clevelandin?» huudahti tyttö.

Patches ällistyi hetkiseksi. Sitten hän sanoi huolettomasti:

»Tottahan jokainen on kuullut puhuttavan kuuluisasta Euclid
Avenuesta. Mutta mistä tiesitte, mihin Snip oli jättänyt minut?»

»Stella kertoi minulle teidän lähteneen korjaamaan juoksuaitaa»,

vastasi tyttö, tahdikkaasti hyväksyen miehen välttelevän vastauksen
hänen kysymykseensä, »Ratsastin aidan vierustaa. Niin kuin näette,
ei se ollut lainkaan satumaista.»

»Enpä tiedä kuinka satumaista se oli», vastasi mies verkkaisesti.

»Tämä on niin ihmeellinen maa — minun mielestäni — ettei täällä
koskaan saa olla varma mistään. Ainakaan en minä. Mutta kenties
se on oma syyni.»
 »Ja pidättekö tästä ihmeellisestä maasta, niin kuin sitä sanotte?»

»Ihailen suunnattomasti kaikkia sen ihmisiä», vastasi Patches.

»En ole koskaan ennen tavannut sellaisia miehiä — enkä sellaisia
naisia», päätti hän hymyillen.

»Mutta pidättekö te siitä?» intti tyttö. »Pidättekö elämästä täällä —

työstänne — tahtoisitteko elää täällä koko elämänne?»

»Kyllä ja en», vastasi mies empien.

»Niin», virkkoi tyttö hiukan katkerasti ja uhmamielisesti kuten

Patchesista tuntui, »sehän ei tosiaan merkitse teille kovin paljon,
pidättekö siitä vai ette, sillä te olette mies. Jollette ole tyytyväinen
ympäristöönne, voitte jättää sen — lähteä muuanne — juurtua
elämään jossakin muualla kaukana täältä.»

Mies pudisti päätään hämillään tytön vakavuudesta. »Se ei aina

pidä paikkaansa. Voiko mies siksi, että on mies, aina tehdä kaiken,
minkä haluaa?»

»Jos hän vain on kyllin voimakas», väitti tyttö. »Mutta naisen

täytyy aina taipua toisten ihmisten mielen mukaan.»

Nyt Patches oli varma hänen äänensävynsä uhmasta.

Tyttö jatkoi: »Ettekö voi, jollei elämä täällä tyydytä teitä, lähteä
muualle?»

»Kyllä, mutta en minne hyvänsä, mihin haluni minua vetäisi.

Kenties joku sheriffi etsii minua. Kenties olen karannut vanki. Kenties
— oh, tuhansia seikkoja!»
 Tyttö ei voinut vakavuudestaan huolimatta pidättää nauruaan.

»Mitä hullutuksia!»

»Miksi niin, hullutuksia? Mitä te ja ystävänne tiedätte minusta?»

»Me tiedämme, että te ette ole sellainen mies», vastasi tyttö

lämpimästi, »sillä», hän epäröi, »sillä te ette kerta kaikkiaan ole sitä
maata.»

»Tarkoitatteko kenties, ettei minussa ole miestä kylliksi tehdäkseni

pahaa ja joutuakseni vangiksi?» kysyi Patches, eikä Kitty saattanut
erehtyä hänen äänensä katkerasta soinnista.

»Mitä ihmettä, herra Patches!» hän huudahti. »Kuinka voitte luulla

minun tarkoittavan sellaista? Antakaa minulle anteeksi! Ihmettelin
vain, mitä teidänlaisenne hienosti sivistynyt mies saattaa löytää tästä
yksitoikkoisesta elämästä? Tiedän uteliaisuuteni olevan
anteeksiantamatonta, mutta minäpä sanon teille, että me kaikki
ihmettelemme, miksi oikeastaan olette täällä.»

»Se on selvä», vastasi mies hymyillen taas omituista hymyään.

»En sano teille muuta, kuin että olen täällä samasta syystä, joka ajoi
teidät rouva Baldwinin luo tänään iltapäivällä.»

»Sielunne parantamiseksi?» kysyi tyttö sydämellisesti.

»Juuri niin», vastasi Patches vakavasti. »Sieluni pelastamiseksi.»

»Hyvä, herra Patches, toivotan sielullenne pikaista parantumista»,

huudahti Kitty hilpeästi pysähdyttäen hevosensa ja ojensi kätensä
seuralaiselleen. »Tässä eroavat tiemme. Tuolla näette Risti-Kolmion
rakennukset. Minä lähden tätä tietä.»
 Patches ei salannut ihailuaan tarttuessaan tytön käteen ja
puristaessaan sitä lujasti vastasolmitun ystävyyden merkiksi.

»Kiitos, neiti Reid. Toistan vieläkin, että Rovastin arvostelu on

eittämätön.»

Tämä vastaus miellytti Kittyä silminnähtävästi.

»Kuulkaahan», hän sanoi ikäänkuin haluten osoittaa ystävyyttään,

»kai tiedätte, mitä teillä on odotettavissa Will-sedältä ja pojilta, kun
he saavat kuulla pikku seikkailustanne?»

»Tietenkin tiedän», vastasi Patches kuin alistuen kaikkeen.

»Ja annatteko heidän nauraa kustannuksellanne?»

»Suon sen ilon heille kernaasti, neiti Reid.»

»Mutta miksi ette kernaammin itse pysy naurajana?»

»Kuinka niin?»

»No, he luulevat teidän tekevän jonkin tyhmyyden, eikö niin?»

»Niin he aina luulevat. Ja minun on tunnustettava, että hyvin

harvoin petän heidän luuloaan», hän lisäsi äänessään
veitikkamainen sävy.

»Olenpa varma», jatkoi tyttö miettiväisenä, »että Rovasti tahallaan

jätti selittämättä teille juoksuaidan erikoisuuden.»

»Myönnän, että hänen aikaisempi menettelynsä antaa aihetta

siihen otaksumaan.»
 »No niin, jos niin on, miksi ette ratsasta huolettomasti kotiin ja
ilmoita hänelle päättäneenne työnne ikäänkuin ei mitään olisi
tapahtunut?»

»Tarkoitatteko, että te ette sano sanaakaan asiasta?» huudahti

Patches.

Tyttö nyökkäsi hilpeästi. »Sanoin heille jo tänään, ettei ole

rehellistä peliä, kun ei kukaan muu kuin Stella pidä teidän
puolianne.»

»Olette laupias samarialainen! Saatatte minut suorastaan

musertavaan kiitollisuudenvelkaan!»

»Sen parempi», nauroi Kitty. »Minua ilahduttaa, että ajattelette

siten. En karhua maksua, ennen kuin jonakin päivänä, kun olen
kauheassa hädässä, mutta silloin saattekin maksaa täyden mitan.
Näkemiin!»

Patches katsoi hänen jälkeensä, kunnes hän hävisi näkyvistä.

Sitten hän ratsasti onnellisena kotiinpäin vastaanottaakseen
omatunto hiukan huonona, mutta sydän kevennä, toisten onnittelut
nopean paluun johdosta.

Samana iltana Phil hävisi hämärän tullen. Ja hiukan myöhemmin

Jim Reid ratsasti Risti-Kolmion portista.

Pata-Koukku-S:n omistaja oli kookas mies, pitkä ja hartiakas,

suorapuheinen ja varma, mikä ainakin vieraaseen saattoi tehdä
rehentelevän vaikutuksen. Kun Patches esiteltiin hänelle, tarkasteli
karjakartanon omistaja häntä arvostelevin katsein, vastasi varsin
lyhyesti hänen tervehdykseensä ja käänsi pian hänelle selkänsä
ryhtyen juttelemaan tutumpien perheenjäsenten kanssa.

Tunnin verran he keskustelivat seudun yleisistä asioista, kuten

naapurien kesken on tapana. Sitten vieras nousi lähteäkseen, ja
Rovasti saattoi häntä. Kun he olivat ehtineet muutaman askelen
päähän, niin että portailla istuvat eivät enää saattaneet kuulla heidän
ääntään, kysyi Reid matalalla äänellä: »Oletko hiljan huomannut
mitään erikoista karjassasi, Will?»

»En. Emme ole juuri käyneetkään sitä tarkastamassa viime

aikoina. Phil ja pojat ovat puuhanneet hevosten kanssa joka päivä,
eikä uudesta miehestä ole vielä suurtakaan apua.»

»Kuka hän on?» kysyi Reid.

»En tiedä muuta, kuin että hän sanoo nimensä olevan Patches.»

»Hullunkurinen nimi», murahti Reid.

»Onpa kyllä, mutta hullunkurisia nimiä on paljon, Jim», vastasi

Rovasti tyynesti. »Enpä tiedä, onko se sen hullunkurisempi kuin
Skinner tai Foote tai Hogg tai sadat muut. Me emme vain ole
koskaan sattuneet kuulemaan sitä, siinä kaikki.»

»Mistä hänet löysit?»

»Hän tuli tänne ja pyysi työtä. Hän on aivan kokematon, mutta

hänellä on hyvää tahtoa ja taipumusta myöskin.»

»Minä en huolisi vieraita talooni», virkkoi Jim mutkattomasti.

 »Lorua!» vastasi Rovasti. »Monet parhaista miehistäni olivat
minulle ventovieraita, kun pestasin heidät palvelukseeni. Sinä ja
minä olisimme vieraita, jos menisimme muutamia maileja edemmäs
Williamson Valleyta. Patches on kelpo mies, sen takaan. Tänäänkin
hän on ollut koko päivän yksinään ulkona korjaamassa juoksuaitaa.»

»Juoksuaitaa?»

»Niin, se on paikoitellen kurjassa kunnossa.»

»Niin on, ja minä näin tänään parisataa yardia aidan toisella

puolen,
Tailholtin puolella nimittäin, vasikan, joka oli vasta merkitty
Tailholt-raudalla, ja lyönpä vetoa vaikka tuhat dollaria, että se oli
Risti-Kolmion lehmän vasikka.»

»Mitä syytä sinulla on luulla niin?» kysyi Rovasti rauhallisesti.

»Se muistutti täydelleen sinun Hereford-karjaasi, ja kun olin

ratsastanut puoli mailia eteenpäin, näin tällä puolen lehmäsi, joka oli
kadottanut vasikkansa.»

»He tietävät, että meillä on niin kiire, ettemme ehdi pitää tarkkaa
huolta karjastamme», virkkoi Rovasti.

»Jos olisin sinun sijassasi, lähettäisin jonkun taatuista miehistäsi

tarkastamaan juoksuaitaa», vastasi Jim merkitsevästi, hypätessään
satulaan.

»Nyt iskit kirveesi kiveen, Jim», vastasi Rovasti vakavasti. »Se

mies ei erota Risti-Kolmion merkkiä Viisikulmiosta tai Pata-Koukku-
S:stä.»
 »Se on sinun asiasi, Will. Ajattelin vain, että olisi parasta sanoa se
sinulle», murahti Jim. »Hyvää yötä.»;

»Hyvää yötä, Jim! Kiitos käynnistäsi.»

VII LUKU.

Iltahämärissä.

Kun Kitty Reid sanoi Patchesille, että syynä hänen käyntiinsä

rouva Baldwinin luona oli hänen sielunsa sairaus, piili hänen
leikillisissä sanoissaan vakava pohjasävy. Mutta vielä enemmän kuin
tämä syy oli hänet ajanut Risti-Kolmioon halu nähdä muukalainen,
josta oli kuullut paljon kerrottavan. Phil oli sanonut, että Kitty
varmasti pitäisi Patchesista. Philin sanojen mukaan puhui tämä
Kittyn kieltä: osasi kertoa ihmisistä ja kirjoista ja kaikesta muusta,
mistä Williamson Valleyn asukkailla ei ollut kaukaisinta
aavistustakaan.

Mutta ratsastaessaan kotiinpäin sanottuaan hyvästi Patchesille

tunsi tyttö ristiriitaisten ajatusten viiltelevän mieltään. Hän oli
tyytyväinen kohtaukseen; Patches oli herättänyt hänen
mielenkiintoaan ja huvittanut häntä. Hän iloitsi tästä pienestä
seikkailusta, joka ainakin yhdeksi iltapäiväksi oli tuonut hiukan
vaihtelua yksitoikkoiseen, arkiseen elämään. Mutta toisaalta oli
muukalainen, jonka Kitty vaistomaisesti tunsi kuuluvan toiseen
maailmaan kuin se, missä hän itse oli syntynyt ja viettänyt
lapsuutensa, herättänyt hänessä kaipuun kaikkeen siihen, jota hän
kotoisessa elämässään ikävöi. Muukalainen oli saattanut hänen
mielensä levottomaksi ja tyytymättömäksi. Ja siitä Kitty oli
vilpittömästi pahoillaan. Hän ei tahtonut kaivata pois kotoaan, hän oli
koettanut tukahduttaa sielunsa ikävän ja kaipauksen. Hän oli
monesti katunut niitä kolmea vuotta, jotka oli viettänyt koulussa. Ja
kuitenkin oli niillä vuosilla ollut suuri merkitys hänen elämässään; ne
olivat olleet ihania vuosia. Mutta kaikesta huolimatta tuntui Kittystä
— nyt kun hän jälleen oli kotona ja kouluaika oli häipynyt
menneisyyteen — että ne olivat kylväneet hänen mieleensä vain
kaipausta ja ikävää.

Siihen saakka, kun tämä ensimmäinen suuri muutos —

kouluunlähtö — hänen elämässään tapahtui, oli se maailma, missä
hän oli syntynyt ja kasvanut, ollut hänelle kaikki kaikessa. Hänen
lapsuutensa päivät olivat olleet iloisia ja huolettomia, kuten hänen
isänsä nuorten varsojen, jotka hilpeinä temmelsivät laitumilla. Ne
harrastukset, jotka täyttivät hänen isänsä ja äitinsä päivät, olivat
täyttäneet hänenkin päivänsä, ja hänen naapureittensa ja ystäviensä
surut ja ilot olivat olleet hänenkin surunsa ja ilonsa. Ja tärkein tekijä
hänen varhaisimmasta lapsuudestaan hänen naiseksi
kehittymiseensä saakka oli Phil, hänen leikkikumppaninsa,
koulutoverinsa, suojelijansa, sankarinsa ja orjansa. Ja että Phil oli
hänen paras ystävänsä ja nuoruudenrakastettunsa, tuntui Kittystä
yhtä luonnolliselta kuin hänen suhteensa vanhempiinsa. Hänestä
tuntui varmalta, että kaikki aina olisi jäävä silleen.

Ja sitten olivat tulleet nuo vuodet — kypsymisaika tytöstä nuoreksi

naiseksi — jolloin hän kotiseutunsa yksinkertaisesta ja
luonnonraikkaasta elämästä oli siirtynyt maailmaan, jossa ihmistä
arvostellaan keinotekoisten sivistysarvojen ja ulkonaisten
ominaisuuksien mukaan. Kittyn syntymämaassa arvostellaan miestä
mieskuntoisuuden mittakaavan mukaan, naista hänen
naisellisuutensa perusteella. Rohkeus, voimakkuus, vilpittömyys,
kunnia, työkelpoisuus — ne olivat miehen luonteen parhaat
perusominaisuudet siinä maassa, jossa Kitty oli elänyt varhaisimman
nuoruutensa; ja samoin ovat ne, vaikkakin herkemmässä ja
hellemmässä muodossa, naisen kauneimmat mainesanat. Mutta
Kitty oli jättänyt nämä arvot taakseen muuttaakseen ympäristöön,
jossa vallan toiset avut ovat ensi sijalla. Täällä uudessa maailmassa
hän oppi, että miehiä ja naisia ei tule mitata heidän miehekkyytensä
tai naisellisuutensa perusteella — ei voiman, vaan koulutuksen
mukaan, ei rohkeuden, vaan älyllisen kehityksen mukaan, ei
mielenlaadun, vaan tapojen mukaan, ei kunnian, vaan menestyksen
mukaan, ei työkelpoisuuden, vaan yhteiskunnallisen aseman
mukaan, jonka usein määräävät muut seikat kuin työkuntoisuus.

Ensimmältä oli Kittyä tenhonnut ja kiinnostanut tämä

monivivahteinen, loistava ja ikuisesti vaihteleva elämä. Sitten hän oli
kyllästynyt siihen ja palavasti kaivannut takaisin kotiin. Mutta
kuukausien kuluessa hän oli yhä enemmän tottunut uuteen
ympäristöönsä ja sulautunut sen elin- ja ajatustapoihin. Ja juuri kun
Kitty oli päässyt tälle asteelle, oli hänen koulutuksensa lopussa ja
hänen oli palattava takaisin kotiin, maahan, missä Granite Mountain
harmaana ja jykevänä ja järkkymättömänä valvoo ihmislasten
kohtaloita.

Palattuaan oli Kitty ensimmäisinä päivinä osoittanut vilkasta

harrastusta kaikkeen, mitä kotona tapahtui. Kotielämä
yksinkertaisine tottumuksineen ja sydämellisine omaisineen ja
naapureineen tuntui Kittystä kotoiselta satamalta, johon hän pitkien
harharetkien jälkeen jälleen oli laskenut ankkurinsa. Ja Phil oli
miehisessä voimakkuudessaan ja yksinkertaisessa rehtiydessään
saanut Kittyn tuntemaan yhä suurempaa kiintymystä
syntymämaahansa.

Mutta kun ensimmäisten päivien hilpeä rupattelu oli lopussa, kun

kaikki entiset ystävät olivat käyneet Kittyä tervehtimässä ja kaikki
puheenaiheet ehtyneet, alkoi Kittylle selvitä, mitä hänen
koulutuksensa, kuten hänen vanhempansa sitä sanoivat, oikeastaan
oli hänelle merkinnyt. Näiden kolmen vuoden vaikutusta hänen
elämäänsä ei saattanut pyyhkiä jäljettömiin. Koko siitä ajatus- ja
katsomustavasta, jonka hän näiden kuluessa oli omaksunut, hän ei
saattanut enää irtautua. Sen vuoksi ei Kitty saattanut olla tuntematta
syvää juopaa kotoisen elämänsä ja sen elämän välillä, johon hän
näiden kolmen vuoden jälkeen tunsi kuuluvansa.

Meidän on usein pakko tehdä vertailuja, vaikka emme sitä mielisi.

Kitty teki todellakin parhaansa suurentaakseen omissa silmissään
niiden olojen ja ihmisten arvoa, jotka olivat täyttäneet hänen
lapsuutensa, mutta kaikesta huolimatta oli se sangen vähäinen
mitattuna sillä mittapuulla, joka hänen saamansa koulutuksen
mukaan oli tärkein ihmisiä ja oloja arvosteltaessa. Philin terve,
miehekäs voima ja rehtiys — yhtä ryhdikäs kuin viilien hevosten,
joista hän oli saanut nimensä — jäivät pakostakin varjoon, koska hän
ei kyennyt pukemaan komeaa vartaloaan hienon sivistyksen
vaatimaan tapaan. Hänen yksinkertainen ja suoraviivainen
maailmankatsomuksensa teki Kittyyn hiomattoman, epähienon,
karkean vaikutuksen. Hänen rehti luonteensa ja luontainen
älykkyytensä, joka jokapäiväisestä ympäristöstä löysi runsasta
virikettä hänen ajatuselämälleen, näyttivät Kittyn silmissä
sivistymättömyydeltä ja suurkaupunkilaiselämän vaatiman
seurustelukyvyn puutteelta.
 Koko naisellisen sydämensä voimalla Kitty oli taistellut näitä
vertailuja vastaan — ja jatkanut niiden tekemisiä. Kaikki, mikä hänen
luonteessaan kuului Granite Mountainin maahan, siihen maahan,
joka oli hänet synnyttänyt, tunsi vetovoimaa Philin puoleen, mutta
kaikki se, minkä hän kolmena kouluvuotenaan oli oppinut ja
omaksunut, työnsi tämän yhä kauemmaksi tytön sydämestä. Ja nyt
oli hänen kohtauksensa Patchesin kanssa jälleen kiihdyttänyt ja
yllyttänyt näitä voimia, jotka syvensivät juopaa hänen ja Philin välillä,
ja ajatustensa myrskyävässä ristiaallokossa hän tunsi vihaavansa
maata, jota rakasti, kammoavansa elämää, joka kiehtoi
vastustamattomalla tenhovoimallaan, halveksivansa niitä, joihin oli
kaikilla sydämensä siteillä kiintynyt, ja kieltävänsä tunteen, josta
hänen sydämensä iloitsi ja ylpeili.

Kittyn herätti näistä tuskaisista mietteistä hänen kaksi nuorempaa

veljeään, jotka kotiveräjällä törmäsivät häntä vastaan ottaakseen
haltuunsa hänen hevosensa ja viedäkseen sen talliin. Oli jo miltei
illallisaika, ja Kitty riensi äitinsä luo keittiöön pysähdyttyään pihalle
juomaan siemauksen raitista, virkistävää vettä.

Rouva Reid työskenteli parhaillaan keittiössä, nuorin poikansa

Jack apunaan. Hän oli vartaloltaan hiukan Kittyä lyhyempi, jonkin
verran pyylevyyteen taipuva nainen, ja hänen kasvoillaan asusti
tyyni, hillitty rauha, kuten usein naisilla, jotka nurkumatta suorittavat
vaativan työnsä kodin vaalijana. Hänen silmiensä loiste hänen
puhuessaan Kittystä tai kuullessaan jonkun toisen lausuvan hänen
nimensä ilmaisi, mitenkä suuri tila ainoalla tyttärellä oli äidin
sydämessä.

Heidän puuhaillessaan kotoisissa töissä kertoi tyttö

yksityiskohtaisesti äidilleen keskustelun Risti-Kolmion emännän