The Music Professor Online Judith

Bowman
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/the-music-professor-online-judith-bowman-2/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Music Professor Online Judith Bowman

https://ebookmass.com/product/the-music-professor-online-judith-
bowman/

The Astrology of Depression Judith Hill

https://ebookmass.com/product/the-astrology-of-depression-judith-
hill/

The Invention of Martial Arts: Popular Culture Between

Asia and America Bowman

https://ebookmass.com/product/the-invention-of-martial-arts-
popular-culture-between-asia-and-america-bowman/

The Last List of Miss Judith Kratt Andrea Bobotis

https://ebookmass.com/product/the-last-list-of-miss-judith-kratt-
andrea-bobotis/
Sky Realms Online Books 1-6: Sky Realms Online The
Complete Series Osgood

https://ebookmass.com/product/sky-realms-online-books-1-6-sky-
realms-online-the-complete-series-osgood/

Nutrition Through the Life Cycle 7th Edition Judith E.

Brown

https://ebookmass.com/product/nutrition-through-the-life-
cycle-7th-edition-judith-e-brown/

The Online Marketplace Advantage Adrien Nussenbaum

https://ebookmass.com/product/the-online-marketplace-advantage-
adrien-nussenbaum/

Writing and Reporting for the Media 12th Edition

Professor John Bender

https://ebookmass.com/product/writing-and-reporting-for-the-
media-12th-edition-professor-john-bender/

Myths of the Underworld in Contemporary Culture: The

Backward Gaze Judith Fletcher

https://ebookmass.com/product/myths-of-the-underworld-in-
contemporary-culture-the-backward-gaze-judith-fletcher/
The Music Professor Online
 The Music
Professor Online
Judith Bowman

1
 3
Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers
the University’s objective of excellence in research, scholarship, and education
by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University
Press in the UK and certain other countries.

Published in the United States of America by Oxford University Press

198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.

© Oxford University Press 2022

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction
rights organization. Inquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

Library of Congress Control Number: 2021951868

ISBN 978–​0–​19–​754737–​3 (pbk.)

ISBN 978–​0–​19–​754736–​6 (hbk.)

DOI: 10.1093/​oso/​9780197547366.001.0001

1 3 5 7 9 8 6 4 2
Paperback printed by Marquis, Canada
Hardback printed by Bridgeport National Bindery, Inc., United States of America
Contents

Preface  vii
Introduction  1

PART I . EX PO S ITION: TH E CH ANGING L ANDSC APE

1. In Person and Online: What’s the Difference?  7
 tatus of Distance/​Online Education 
S 8
Status of Online Music Instruction  11
Commonalities and Distinctions  14
Standards  20
The Seven Principles for Good Practice in Undergraduate Education  24
Community of Inquiry Theoretical Framework  28
Correspondences: Seven Principles and Community of Inquiry  35

2. Teaching Persona: Who Are You When You Teach?  40

 eacher Identity 
T 41
Teaching Persona  44
Presence  46
Roles Teachers Play  49
Perspectives on Teaching Presence  52
Director of Learning: All the Things You Are  54

3. Pedagogy: How Will You Teach Music Online?  57

 nline Teaching Competencies 
O 57
Aligning Competencies with the Seven Principles and CoI  63
Effective Online Teaching  64
Signature Pedagogy  65
Pedagogical Challenges  72

PART I I . DEVE LOPME NT: PE RS PE CTIVES FROM THE FIEL D

4. Applied Music  85
 ature of the Discipline and Signature Pedagogy 
N 86
State of the Practice  87
Meet the Instructors  88
Some Lessons from the Field  107
vi Contents

5. Music Theory  112

 rowth of Music Theory Pedagogy 
G 113
Nature of the Discipline and Signature Pedagogy  114
State of the Practice  116
Meet the Instructors  123
Some Lessons from the Field  141

6. Music History/​Musicology  145

 ature of the Discipline and Signature Pedagogy 
N 146
State of the Practice  147
Meet the Instructors  150
Some Lessons from the Field  169

7. Music Appreciation  175

 usic in General Studies 
M 176
Pedagogical Concerns and Solutions  178
Nature of the Discipline and Signature Pedagogy  180
State of the Practice  183
Meet the Instructors  185
Some Lessons from the Field  195

8. Music Education  200

F uture of Music Education  201
Nature of the Discipline and Signature Pedagogy  202
State of the Practice  205
Meet the Instructors  209
Some Lessons from the Field  224

PART I I I . R ECAPITU L ATION: E XPANDIN G YOUR OPTIONS

9. Moving Forward, Planning What’s Next  231
L earning from Practitioners  231
Easing toward Online Teaching: An Action Plan  234
Successful Online Music Teaching  237

10. Coda: Teaching in the Time of Pandemics and Other Disruptions  240
I nitial Response  240
Into the Future  241

Glossary  243
Bibliography  245
Index  261
Preface

This book originated from recommendations for future research in my

previous book, Online Learning in Music: Foundations, Frameworks, and
Practices (2014). Of particular interest were studies of practice to determine
what pedagogical techniques would work best for what types of online music
courses, with focus on “the techniques and strategies used by successful online
instructors, how they changed their approaches to suit the online environ-
ment, and how they determined what constitutes high-​quality music learning
experiences in various types of music courses” (Bowman, 2014, pp. 219–​220).
Brendan McConville and Barbara Murphy expressed the same thoughts: “We
think the next step in the study of online courses should be a more comprehen-
sive inquiry addressing specific teaching strategies, pedagogical frameworks,
and curricular approaches that are generating successful online music courses
in various sub-​disciplines and degrees” (McConville & Murphy, 2017, Part II,
para. 10). A serendipitous conversation with McConville and Murphy at the
meeting of the Association for Technology in Music Instruction in 2016 led to
a panel discussion on this topic at the next year’s ATMI meeting, and the idea
gained momentum from that point.
Key to the development of the book were the contributions of the following
professors, who represent various music disciplines. In applied music: Pamela
Pike, Keith Dye, Kathleen Melago. In music theory: Barbara Murphy, Brendan
McConville, Greg McCandless, Anna Gawboy. In music history/​ musi-
cology: Allison Alcorn, Dan Keast, Art Brownlow, Louis Epstein. In music
appreciation: Kim Davenport, Bethanie Hansen. In music education: William
Bauer, Jane Kuehne, Jill Reese. I’m grateful to these professors for agreeing to
be interviewed and for sharing their experiences and their advice for prospec-
tive online instructors.
Special thanks to Norman Hirschy for his initial enthusiasm for this topic
and for his continued support and expert guidance through all stages of the
development of the book.
Introduction

Since the first fully online music courses were offered in the early 2000s, on-
line instruction in music in higher education has continued to grow, with in-
dividual course offerings in bachelor’s, master’s, and doctoral programs as
well as fully online graduate music degree programs. That growth has been
documented in recent surveys (Johnson & Hawley, 2017; McConville &
Murphy, 2017), showing increases in the number of classes offered and the
size of those classes. McConville and Murphy concluded, “We think the next
step in the study of online courses should be a more comprehensive inquiry
addressing specific teaching strategies, pedagogical frameworks, and curric-
ular approaches that are generating successful online music courses in various
sub-​disciplines and degrees” (2017, Part II, para. 10). And I had previously
suggested a similar strategy:

now is the time to reconsider the broader musical, educational, and technolog-
ical contexts in which online education in music is implemented; to conduct qual-
itative studies of how people learn in online environments; to investigate specific
strategies for online learning in music; and to direct more attention toward devel-
opment of appropriate instructional models and practical teaching approaches.
(Bowman, 2014, p. 50)

Book Overview

This book addresses those recommended next steps. It provides a snapshot

of online music instruction in higher education in the disciplines of applied
music, music theory, music history/​musicology, music appreciation, and
music education. The book is structured in three parts, like sonata form: an ex-
position that presents the main themes, a development that reveals how those
themes play out in the lived curriculum, and a recapitulation that revisits and
synthesizes the themes as worked out in individual circumstances.

The Music Professor Online. Judith Bowman, Oxford University Press. © Oxford University Press 2022.
DOI: 10.1093/​oso/​9780197547366.003.0001
2 Introduction

Part I, “Exposition: The Changing Landscape,” presents the main themes.

Chapter 1, “In Person and Online: What’s the Difference?” summarizes cur-
rent reports on the status of online learning in general and in music; explores
differences between online and face-​to-​face instruction; reviews standards for
online teaching and learning; and describes the Community of Inquiry (CoI)
theoretical framework for online learning together with the Seven Principles
for Good Practice in Undergraduate Education. Chapter 2, “Teaching
Persona: Who Are You When You Teach?” explores ways to evolve one’s ex-
isting teaching persona into an online teaching persona by focusing on
teaching presence as found in the CoI framework. Chapter 3, “Pedagogy: How
Will You Teach Music Online?” aligns the teaching roles of the CoI with the
Seven Principles, describes signature pedagogies, and explores some peda-
gogical challenges.
Part II, “Development: Perspectives from the Field,” contains five chapters
that feature profiles of music professors who are teaching online and
examples of how the main themes appear and vary within their music dis-
ciplines: Chapter 4, “Applied Music”; Chapter 5, “Music Theory”; Chapter 6,
“Music History/​Musicology”; Chapter 7, “Music Appreciation”; and Chapter 8,
“Music Education.” Each chapter presents the nature of the discipline and its
signature pedagogy, the state of practice in that discipline, narratives in which
featured professors describe their online teaching, and summary lessons for
online instruction in the discipline. Instructor profiles and narratives were
developed through case study inquiry based on personal communications
in which the professors addressed topics that included personal background,
how they became interested in teaching online, online teaching techniques
they found effective and those they found less effective, challenges and how
they dealt with them, how well their students learned, how online teaching
might have influenced their face-​to-​face teaching, their advice to instructors
who anticipate teaching online, and any other topics they considered signifi-
cant about their work.
Part III, “Recapitulation: Expanding Your Options,” returns to the main
themes and recommends a course of action for the future. Chapter 9,
“Moving Forward, Planning What’s Next,” synthesizes the practices of cur-
rent professors and presents an action plan with ways to move toward online
teaching in music. Chapter 10, “Coda: Teaching in the Time of Pandemics
and Other Disruptions,” addresses responses to the coronavirus pandemic
and recommends building on current online experience in order to be pre-
pared for other disruptions that may impose similar restrictions on in-​person
instruction.
 Introduction 3

This book is for instructors who want to teach online; for those who have
been asked to teach online although they had not planned to do so; for cur-
rent online instructors who may be teaching a course in a different music dis-
cipline, for music teacher educators who want to prepare their students for
online music instruction at the K–​12 level, for graduate students anticipating
college level teaching, for instructors who are already teaching online and are
interested in different approaches and fresh ideas, and for others who may be
assisting prospective online music instructors.
The aim of the book is to help music professors integrate online teaching
into their current pedagogical repertoires—​to frame the path to successful on-
line teaching as the evolution of a familiar role, to showcase models and ideas
from practitioners in various music disciplines, and to provide tools to guide
their course design process. Given the continued growth of online instruc-
tion together with the sudden pivot to remote instruction, online learning will
continue to be a critical area for music in higher education.
 PART I
EXPOSITION: THE CHANGING
LANDSCAPE
1
In Person and Online
What’s the Difference?

Online learning has reached a tipping point in higher education. It

has grown from a peripheral project of early tech adapters or a prac-
tice of the for-​profit industry into an accepted way of delivering edu-
cation that is now deeply embedded in the majority of colleges and
universities.
—​Kathryn Masterson, Online Education

Online learning has reached a tipping point—​or so a recent report stated. Is

that the case in the music disciplines? National reports on online education
provide mass data on online learning generally, and they are useful in terms
of overall trends, enrollments, and various administrative, instructional, and
technological issues. However, because they focus on large-​scale matters, they
lack detailed information about specific academic disciplines and pedagog-
ical practices. In most of these reports, faculty views are provided by academic
leaders who may be chief academic officers, chief online officers, provosts,
deans, program directors, or chairs, and coverage of music disciplines is
not specifically included. However, there is a recent record of online music
courses and programs in music: McConville and Murphy’s national survey of
online music courses and programs (2017) provides valuable information on
online teaching and learning in the music disciplines that is not available in
any other national report.

The Music Professor Online. Judith Bowman, Oxford University Press. © Oxford University Press 2022.
DOI: 10.1093/​oso/​9780197547366.003.0002
8 Exposition: The Changing Landscape

Status of Distance/​Online Education

Online Education: Heading toward the Future

The survey report Online Education: Heading toward the Future, published by
the Chronicle of Higher Education (Masterson, 2017), announced that “Online
learning has reached a tipping point in higher education,” and that since its
beginnings with early adopters, it has become “an accepted way of delivering
education that is now deeply embedded in the majority of colleges and uni-
versities” (p. 4). The report, based on a 2017 survey of 1,287 higher education
administrators involved with online education, identifies factors related to the
maturing of online learning: growth in numbers of online courses offered and
in numbers of students enrolled; growing consideration of online learning as
critical to institutions’ strategic plans; increased focus on quality (e.g., Quality
Matters certification); increasingly positive faculty attitudes toward online
teaching and learning, particularly among those who try online teaching and
engage with instructional designers or participate in training workshops; a
sense that online teaching resulted in improved face-​to-​face teaching; and a
tendency to use instructional designers in light of the different skills needed
in online course design.
For the future, it points to the continued and growing significance of online
education. It concludes with a recommendation to develop communities of
practice “where members can exchange ideas and stories of what worked for
them teaching online and what didn’t” (p. 33). For music professors consid-
ering online teaching, this kind of information from faculty with experience
teaching online in the music disciplines would be most helpful as they plan
and design their own online courses.

Grade Increase: Tracking Distance Education in the

United States

Another report, Grade Increase: Tracking Distance Education in the United

States (Seaman et al., 2018), compiled by the Babson Survey Research
Group in partnership with the Online Learning Consortium, Pearson, and
Tyton Partners, focused on enrollments. It used information from the U.S.
Department of Education’s National Center for Educational Statistics (NCES)
Integrated Postsecondary Education Data System (IPEDS) database, with
the most recent data from fall 2016. Enrollment categories included students
 In Person and Online: What’s the Difference? 9

enrolled exclusively in distance education courses, those enrolled in a mix of

distance and on-​campus courses, and those enrolled in a minimum of one
distance course. The sample consisted of all active degree-​granting higher
education institutions: public institutions, private for-​profit institutions, and
private nonprofit institutions.
The report revealed that despite an overall downward trend in higher edu-
cation enrollment, distance student enrollments (i.e., students taking at least
one distance education course) had increased for the fourteenth straight year,
from 25.9% of all higher education enrollments in 2012 to 31.6% in 2016. The
2016 enrollments consisted of a total of 6,359,121 students, divided almost
evenly between students taking exclusively online courses and those taking a
mix of distance and on-​campus courses. Of the total number of students, more
than 1 million studied at the graduate level and more than 5 million studied at
the undergraduate level. The report also noted that students enrolled in a mix
of courses could be taking their distance courses on campus and that most
students taking exclusively distance courses tended to be in the same state as
their institution (56.1%).
It included lists of the top fifty institutions by total number of students,
total number of students taking at least one distance course, total number of
students taking exclusively distance courses, and total number of students
enrolled in distance-​only institutions, but it did not include information about
specific degree programs or disciplines. An author of the report noted the “re-
lentless” growth of distance enrollments during periods of ups and downs in
the economy and in higher education enrollments, and a Pearson executive
anticipated increased institutional commitment to distance learning.

CHLOE 4: Navigating the Mainstream

The Changing Landscape of Online Education (CHLOE) Project, a partner-

ship between Eduventures Research and Quality Matters, was created in 2016
to examine the structure and organization of college-​level online education
in the United States, and the first report was released in 2017. The sample
consisted of chief online officers (COOs), assumed to be uniquely suited to as-
sess online learning at their two-​year public institutions and four-​year public
and private institutions. The number of participants has grown each year, with
367 participants contributing to the 2020 survey.
CHLOE 4, Navigating the Mainstream (Garrett et al., 2020), “presents
mounting evidence that online education is increasingly mainstream in
10 Exposition: The Changing Landscape

the fabric of U.S. colleges and universities” (p. 6). The report is extensive.
It covers multiple aspects of online learning, including enrollment trends,
course design, finances, support services, and organizational structure. As
indicated by the title of the report, online education is becoming increas-
ingly mainstream. Institutions are using a variety of approaches in adapting
their practices to support online education, and online education is likewise
adapting to institutional models. Although there was continued enrollment
growth in 2019, many schools reported stable rather than increased enroll-
ment. Fully online courses and programs continued to be more common
than blended models except at community colleges. Master’s programs were
the most commonly offered online programs, accounting for up to 35% of
online degree programs, with about 40% of master’s students studying on-
line. Faculty were the primary course developers, and instructional designers
were somewhat involved.
The report addresses learning activities in what might be considered a
typical online course. However, it notes that because direct observation
was not possible within the large sample, COOs provided that informa-
tion, and their insights on this topic were likely to vary. Nevertheless,
the findings showed that interaction with course materials (e.g., study of
materials, work on assignments) accounted for 50% of online student time;
interaction with instructors and other students (e.g., participation in dis-
cussion forums, team projects) accounted for 20% of their time; and time
spent with other staff (e.g., advisers) accounted for the remaining time. The
most common online student engagement techniques were assignments
and discussion board posts. Although online cheating continued to be a
commonly cited concern, 70% of the COOs found no difference between
their online and on-​campus students; cheating was equally common or
uncommon.
Significantly, the report includes a qualification of the findings regarding
learning activities based on COOs’ opinions, which suggests that information
directly from online instructors would provide more clarity:

In summary, CHLOE 4’s examination of patterns of online student interaction

is useful but limited. The survey relies on the opinions of COOs in the absence of
more direct evidence, and despite clearer definitions it is likely that individual
respondents interpret similar arrangements differently, muddying the data. The
typical online course appears to be more materials-​centric than the typical on-​
campus one, but both modalities, on average and at the institutional level, warrant
additional characterization if important nuances and possibilities are to be under-
stood. (p. 53)
 In Person and Online: What’s the Difference? 11

Moving Forward

The conclusion of Online education: Heading toward the future contains a rec-
ommendation for developing communities of practice for discussion of on-
line teaching practices and concerns, and the CHLOE 4 report points out the
limitations of its findings about student interaction due to lack of direct ob-
servation. It would be helpful for both current and prospective online music
professors to hear directly from practicing online music faculty about what
works and what does not work in their own disciplines, what pedagogical
practices they find most effective, and what recommendations they might
have for others in their disciplines who are engaged in or considering on-
line teaching. First steps in that direction are presented in this book in the
discipline-​specific chapters of Part II.

Status of Online Music Instruction

What Is Online? A National Survey of Course Offerings

in Music and a Case Study in Music Theory

In line with the continued growth of online education in general, online

education in music also continues to grow, as reported in national surveys
conducted in 2013 and 2016 to identify specific music courses being taught
online. The 2013 sample consisted of members of the Association for
Technology in Music Instruction (ATMI) and the National Association of
Schools of Music (NASM). For the 2016 survey, the sample was expanded
to College Music Society (CMS) members listed as interested in online ed-
ucation and to 35 schools listed by NASM as offering distance-​learning
degrees. The report of both surveys, “What Is Online? A National Survey of
Course Offerings in Music and a Case Study in Music Theory” (McConville
& Murphy, 2017), presents data on numbers of courses and programs as well
as some details regarding course size, faculty, content, delivery mode, course
materials, and instructional approach.
A comparison of the data obtained from the two surveys revealed an in-
crease in master’s and doctoral degrees, from 10 master’s and 6 doctoral
programs in 2013 to 14 master’s and 11 doctoral programs in 2016. Although
the number of respondents decreased, from 58 in 2013 to 43 in 2016, the
number of courses reported increased from 67 in 2013 to 76 in 2016. Most
of the online courses were 15-​week, three-​credit courses, in line with com-
parable face-​to-​face courses. Online courses were offered in fall, spring, and
12 Exposition: The Changing Landscape

summer, with the greatest number of courses offered during the summer.
Nearly 90% of the online courses were at the undergraduate level, and most
were lower-​division courses.
There was little change from 2013 to 2016 in the courses offered. The
highest number of online courses remained in the subdisciplines of musi-
cology/​music appreciation, music theory, music education, and music tech-
nology, with a greater variety of topics as indicated by course titles in 2016.
In contrast to the growth of online courses in these subdisciplines, courses in
music composition declined, and aural skills courses were no longer offered
in 2016, a decline that appears to support the idea that online learning is better
suited to knowledge-​based courses than to skills-​based courses.
In addition, there was a significant increase in typical class size: from fewer
than 50 students in 2013 to 75 or more in 2016. Because both classes and class
sizes increased, a question about the cause arose and was proposed as a po-
tential survey topic: whether class size increased because the class was offered
online or whether the number of classes increased due to increased class size.
Another change involved the instructors teaching the online classes, with
fewer classes taught by tenure-​track and adjunct faculty and more classes
taught by non-​tenure-​track faculty. The authors speculated that this change
could be indicative of a general change in higher education. Some content
changes from 2013 to 2016 included small increases in online content (6.8%),
recorded lectures, and online assessments. However, there was a substantial
decrease in lecture/​online meetings (15.6%) and online office hours (6%)—​
another potential survey topic.
The kinds of materials used in online courses remained constant
(e.g., videos, audio examples, website links, slide presentations, and text
documents), but there was an increase in the use of social media and mobile
apps that suggests movement toward more active learning techniques. Course
development showed a significant change in 2016, with more faculty devel-
oping courses than publishers and professional authors, as in the findings of
the CHLOE 4 report. Further, online course development time increased in
tandem with the increase in faculty developers: 84.9% at a year or less, 6.6% at
one to two years, and 4.1% at two to three years, perhaps indicative of the lim-
ited time faculty may have available for development activities.
As a next step in studying online courses, the authors recommended “a
more comprehensive inquiry addressing specific teaching strategies, peda-
gogical frameworks, and curricular approaches that are generating successful
online music courses in various sub-​disciplines and degrees,” and they con-
cluded, “Such a study, as well as a continued self-​examination of our own on-
line offerings and blended learning course components, will ensure we are
Another random document with
no related content on Scribd:
 "Anna olla, että mörökölli, mutta hemaiseva nähtävyys se oli
sinustakin."

"Ja siitä sitten. Se on menneentalvista lunta."

Tyttö olisi kernaasti nähnyt, että häntä olisi puhuttu Nikolaihin,

mutta ne toiveet olivat rauenneet, ja vaikka silmät loistivat, pääsi
häneltä huokaus.

"Siellä se nyt on", sanoi hän sitten.

"Eikä taida tulla takaisin. Mutta mikä sen sai lähtemään?"

Sitäpä juuri ei kukaan tiennyt. Kulkuriveri, kyllästyminen, mikä

tahansa. Turhaa on koettaa arvailla.

Mutta nyt emäntäpiika näkee velvollisuudekseen tarttua asiaan.

Hän onkin tässä suotta kuunnellut toisten rupatteluja, sillä hänellä
ovat olleet silmät auki. Hän on ensinnäkin nähnyt isännän olevan
varhain liikkeessä, toiseksi hän tietää, että isännällä on Helmin
kanssa ollut kahdenkeskinen keskustelu ja kolmanneksi ovat Helmin
silmät olleet itkettyneen näköiset ja kasvot kalpeat. Hän vilkuilee
varovaisuuden vuoksi ympärilleen ja lähestyy sitten muita.

"Sanokaa minun sanoneeni", puhelee hän vakuuttavasti, vaikka

puoleksi kuiskaamalla, "Helmiä se katseli liian pitkään ja siksi se sai
lähteä."

Kuuntelijat vaikenevat hetkisen, uutinen kieltämättä hiukan

hämmästyttää. Mutta viimein jännitys laukeaa ja joku remahtaa jo
nauramaankin.
 "Katsellut! Eikö tässä itsekukin ole osaltaan katsellut Helmiä
eikäpä vaan ole tarvinnut lähteä kävelemään."

"Joo, mutta sitä on ero asiassa", inttää emäntäpiika.

"Eropa tietenkin. Meinaan, että Helmi kyllä tuntee arvonsa liiankin

hyvin."

Nyt emäntäpiika jo suuttuu.

"Tuntee minkä tuntee", tiuskahtaa hän. "Mutta ihminen se on

hänkin ja luonto se on hänelläkin. Eikö joku jo sanonut, että Niku oli
näkemys, hä! Hiljako se oli tai kuka? Sellaiset juuri kuin Helmi, ne ne
osaavat pelata, ettei meikäläinen sitten likikään. Ota selvä jos saat!"

Eipä niin, ettei kylvetty siemen alkaisi vähitellen itää. Emännöitsijä

olisi vielä halunnut lyödä kaikki valttinsa pöytään, sillä hän oli oppinut
kerta kaikkiaan tukkimaan suut, mutta tällä kertaa hänen täytyi siitä
luopua. Siitä ei kuitenkaan väliä, päiviä on vielä muitakin ja
puheenaihetta tulee riittämään.

Helmi tulee kamarien puolelta tupaan. Hän on todellakin

valkoinen, silmät ovat itkettyneet eikä niiden katse tahdo löytää
kiinnekohtaa.

"Mitä hauskaa teillä nyt on?" kysyy hän niinkuin monasti ennenkin.

"Ilman aikoja tässä vain arssinoimme."

"Sitä Nikun lähtöä tässä mietiskelemme", sanoo emäntäpiika

reippaasti. "Puhuttiin, että on siinä kans knuppia, kun sanaa
puhumatta painaltaa varmasta ja hyvästä paikasta maantielle."
 Juuri tätä on Helmi aavistanutkin, mutta silti hän ei voi estää
leukaansa vavahtamasta, ja hän tarvitsee kaikki voimansa, kun hän
vastaa:

"Onhan se vähän kummallista. Mutta ellei paikka miellyttänyt, niin

emmehän me sille mitään voi."

Sitten hän toivottaa hyvää yötä ja menee aittaansa.

V

Aittaansa tultuaan Helmi sytyttää saman kynttilän, minkä Sarkan

Nikolai johonkin aikaan viime yönä oli sammuttanut. Ja samalla hän
herahtaa itkuun. Siinä hän, kynttilän lepattaessa, itkee itkemistään
eikä itsekään oikein tiedä, mitä itkee. Sillä vaikka Niku onkin
lähtenyt, niin häntä vartenhan hän elää ja tekee työtä ja häntä
hakemaan hän kerran tulee takaisin. Eikä siihen mene, eikä saakaan
mennä, pitkää aikaa.

Tulee takaisin!

Siitä ei ole monta tuntia kulunut kun Helmi oli ajatellut ja kuvitellut,
että aika kuluisi vain arkiaskareissa ja odottamisessa. Ei muuta kuin
antaa vain päivien kulua ja odottaa. Nyt tuntui aivan toiselta. Tuntuu
siltä kuin Nikun lähdöstä olisivat jo iät ja ajat kuluneet ja kuin hän ei
koskaan enää tulisi häntä näkemään.

Mitä, tuleeko joku?

Helmi pidättää hengitystään ja kuuntelee. Ei, ulkona vain joku

liikkui tai saattoi olla niinkin, että nurkka naksahti. Ulkona panikin jo
pieneksi kylmäksi. Missähän asti Niku nyt mahtoi olla menossa ja
minnehän hän ensiksi ohjasi kulkunsa.
 Kynttilän liekki lepattelee ja luo tummia varjoja huoneen nurkkiin ja
esineiden taakse. Ei ole täyttä vuorokauttakaan siitä, kun hän näin
istui — ei, makasi, — ja odotti kaikki aistit vireillä, että Nikun hiljaiset,
varovaiset askeleet alkaisivat kuulua portailla ja sitten pehmeä, tuttu
koputus. Ja yhtäkkiä hänestä tuntuu siltä, kuin olisi Niku aivan
lähellä, kuin hän tuossa paikassa ilmestyisi oven taakse ja koputtaisi.

Tämä mielikuva valtaa Helmin niin voimakkaasti, että hän nousee

seisomaan, pidättää taas hengitystään ja kuuntelee. Mutta mikä on
mahdotonta, se on mahdotonta. Hän tietää Nikun: vaikka rakkaus
käskisikin takaisin, niin rakkauteen liittyvä velvollisuus käskee pois,
tekemään työtä ja ansaitsemaan. Sitäpaitsi saattaa isä vartioida.

Vaan entäpä sitten, vaikka vartioisikin, jos nyt ylimalkaan sitä

tekeekään. Ei ainakaan aamulla siltä tuntunut, mutta eihän tiedä,
mitä hän itsekseen ajattelee. Kun Niku tulee, niin hän, Helmi, on
valmis lähtemään.

Ja nyt hän alkaa kuvitella, millaista heillä tulisi olemaan. Se

lähteminen olisi tietystikin sellaista kuin olisi ja ehkä siinä olisi vihaa
ja halveksimista, jos itkuakin. Mutta se on asia, josta ei minnekään
päästä. Pientähän heillä tietenkin tulisi olemaan ja ihan köyhää ja
ahdasta, aivan toista kuin täällä Saaressa, mutta mitä siitä, kun vain
eletään ja rakkaus säilyy. Aikahan sen kaiken sitten tasoittaisi. Ellei
tasoittaisi, niin syy ei ainakaan olisi heissä. Niku kulkisi työssä ja
iltaisin Helmi odottaisi häntä kotiin pöytä katettuna. Ja sitten… Helmi
hurmaantuu omista mielikuvistaan ja pitkät ajat hän istuu
huomaamatta ajan kulumista, kuvitellen ja mielessänsä rakennellen.

Vaan äkkiä hän muistaa, mitä lääkäri oli sanonut ja oman tilansa.
Raskaana! Hyvä Jumala, ennättääkö Nikolai niin pian saada kaikkea
valmiiksi. Siihen ei saa mennä vuotta, ei puoltakaan. Pian tulee se
aika, jolloin ihmiset alkavat huomata ja jolloin hän ei voi katsella
heitä silmiin.

Helmi heittäytyy suulleen nahkasille ja ratkeaa uudelleen itkuun.

Tekikö hän oikein antaessaan Nikun mennä juuri nyt? Eikö olisi ollut
verrattomasti parempi tunnustaa isälle kaikki ja sanoa nöyrästi ja
rehellisesti, että niin ovat asiat. Antakaa minun mennä hänen
kanssaan, niin pääsette samalla kertaa hänestä, minusta ja
häpeästä. Siinä tapauksessa hän nyt olisi Nikun kanssa matkalla
tuntemattomia kohtaloita kohden, he olisivat vain kahden, mutta se
olisi sittenkin turvallisempaa. Kylmyyskin tuntuisi lämpimältä.

Jos tapahtuisi, että Niku tapaisi toisia tiensä varrella ja kokonaan

unohtaisi hänet. Voisihan se olla mahdollista, kun lähtö oli sellainen
ja isä oli sanonut, että hän nyt näkee Nikun ja Niku hänet viimeisen
kerran. Miksei, — Niku voisi hyvinkin pitää rakkauttansa
toivottomana ja koettaisi unohtaa, luullen hänen tekevän samoin.

Helmi nostaa päänsä. Häntä jäähdyttää ja kammottaa tämä ajatus.

Mutta hän karkottaa sen pian. Kävi miten tahansa, Niku tulee kyllä
oikealla aikaa takaisin. Eikö hän ollut melkein viimeisiksi sanoikseen
lausunut: "Me panemme sille nimeksi Nikolai".

Tämä tuo taas Helmin mieleen varmuuden ja turvallisuuden

tunteen, hän alkaa kuvitella ja suunnitella ja mieli käy lämpimäksi ja
toivorikkaaksi.

Kynttilä alkaa palaa yhä isommalla liekillä, alkaa jo tehdä

loppuaan. Äkillisen päähänpiston valtaamana Helmi etsi uuden
kynttilän, sytytti sen ja sammutti äskeisen, kätkien sen arkkuunsa.
Se sai hyvin jäädä jälelle, miksi hän sen polttaisi olemattomiin?
Olihan se valaissut viimeisenä yönä, minkä Nikolai oli ollut hänen
luonaan. Hän pitäisi sitä muistona, ottaisi joskus esiin ja katselisi.

Samalla hän huomasi muutakin. Lattialla oli vielä jälellä tuhkaa

Sarkan Nikolain savukkeesta. Jos joku syrjäinen sen näkisi, niin nuo
tuhkahiutaleet voisivat juoruta jotakin. Mutta nekin saavat olla niin
kauan kuin pysyvät. Hän tulisi niitä kiertämään, jotta ne kauemmin
säilyisivät paikoillaan. Ne olisivat näkyvä merkki siitä, että täällä oli
oltu ja ettei — muilla enää olisi tänne asiaa.

Vaan vällyt Helmi vaihtoi. Hän ei voinut mennä nukkumaan

samojen vällyjen alle, joiden alla hän Nikun kanssa ei
vuorokauttakaan sitten oli levännyt.

Eikä hän tiennyt, kuinka aika oli kulunut. Jos hän olisi katsahtanut
ulos, ennenkuin laskeutui pitkäkseen koettaakseen saada unen
päästä kiinni, olisi hän huomannut, että idässä jo alkoi valjeta. Mutta
hän olisi ehkä vain ajatellut, että auringon nousun väli on vain
vähäpätöinen osa ajattomasta iäisyydestä ja ehkä niinkin, että
unettoman yön kerran korvaa onnellinen uni.
VI

Aamulla Helmi tulee tupaan tavallista myöhemmin. Ei senvuoksi, että

hän olisi tavallista kauemmin nukkunut, vaan muuten ei ole saanut
aikaisemmin lähdetyksi. On täytynyt maata valveillaan ja miettiä
asioita.

Väki on jo aikoja sitten juonut aamukahvinsa ja posti on jo tuotu

pöydälle. Helmi näkee, kuinka isä tarkastellen punnitsee muuatta
avaamatonta kirjettä kädessään, tarkastelee sitä joka puolelta ja
heittää sen Helmin tullessa tupaan taitavalla liikkeellä pesään.

"Oliko se minulle?" kysyi Helmi.

"Näkyi olevan."

Helmi lensi kasvoiltaan punaiseksi, mutta hän ei suutahtanut.

Melkeinpä hän hymähti kysyessään:

"Mitäs sitä sitten poltitte?"

Tähän ei Saaren Juhani vastaa mitään, puristaa vain huulensa

yhteen ja on niinkuin ei olisi kysymystä kuullutkaan. Mutta Helmi ei
voi olla naurahtamatta.
 "Ei se siltä ollut", sanoo hän. "Ei olisi vielä ehtinytkään."

"Eikä tarvitse ehtiäkään", vastaa isä yksikantaan.

Nyt ei Helmi enää vastaa mitään. Mikä ei häviä, se ei häviä

kirjeitten polttamisella. Hän on varma siitä, että hän aikoinaan,
kaikesta huolimatta, saa tietoja Nikolailta. Ja hän malttaa niitä kyllä
odotellakin. Kun hän tarkemmin ajattelee, niin hän nauttiikin siitä,
että saa kärsiä Nikun tähden.

*****

Päivät kuluvat verkalleen ja toistensa kaltaisina. Syksy vain käy

yhä kylmemmäksi ja päivät pimeämmiksi. Ja muutamana aamuna on
pöydällä kirje Nikulta. Ei se ole pituudella eikä monisanaisuudella
pilattu. Hän ilmoittaa vain, että hän pitkän etsimisen jälkeen
viimeinkin on saanut pysyväistä työtä. Kyllä se nyt alkaa luistaa, niin
ettei Helmin tarvitse ollenkaan olla huolissaan, vaan ilmoittaa, jos
jotakin erikoisempaa tapahtuu.

Helmi hytkähtää ilosta. Päivä ei tahdo kulua mitenkään, hän

odottaa vain iltaa päästäkseen kirjoittamaan. Aitassa on kylmä ja
ulkona käy viima, mutta Helmi ei sitä huomaa. Hän kirjoittaa,
millaista kotona oli Nikolain lähdettyä. "Ei sinun sitä pelätä tarvitse,
että minua huonosti kohdellaan. Totinen ja surullinen isä kyllä oli,
mutta sehän on luonnollistakin. Toimitan askareeni kuten ennenkin ja
ajattelen sinua. Äiti, jota kuitenkin on eniten pelättävä, on siitä alkaen
taas ollut melkein kokonaan vuoteen omana, mutta isä ei ole hänelle
puhunut koko asiasta mitään."

Tähän mennessä oli siis kaikki hyvin. Mutta Helmi jatkaa, että
Nikolain piti kaikesta huolimatta pitää kiirettä, sillä aika kului päivä
päivältä ja pian tulisi se aika, jolloin ihmiset alkaisivat häntä katsella.
Kuinka hänen silloin kävisi?

Päästyään tähän kohtaan Helmi pysähtyy. Kyyneleet tulevat

silmiin ja häntä rupeaa värisyttämään, kun hän ajattelee sitä
mahdollisuuttakin, että kaikki tulisi ilmi. Ihmiset häntä katselisivat,
kylillä puhuttaisiin Saaren tyttärestä ja Saaren entisestä rengistä, isä
vanhenisi silmissä ja äiti ehkä kuolisi häpeästä. Vaan vaikka Helmi
miten päin ajattelee, ei hän saata katua mennyttä eikä myöskään
syyttää Nikua. Molempien oli syy ja yhdessä ovat seuraukset
kestettävät. Mutta miten on, mahtaneeko Niku ehtiä!

Hän ajattelee jo, että hänen ehkä olisi paras koota välttämättömät
ja painua taipaleelle, paras tehdä se nyt heti, ajoissa, kun hänellä on
Nikun osoitekin selvillä. Mutta lopultakin hän malttaa mielensä, —
eihän tässä vielä mitään hätää ole, jos sellainen tulee, niin ehtiihän
vielä sittenkin huomaamatta lähteä.

Hän lopettaa kirjeensä vain yhdellä sanalla: "Joudu".

*****

Mutta aamulla ovat tuska ja epävarmuus hänet jättäneet ja vaikka

kasvot ovatkin kalpeat, on katse kirkas ja tyyni. Hän on nähnyt Nikun
pellolla ja niityllä, hän on nähnyt Nikun kaikissa töissä, mitä talossa
esiintyy, ja tietää, että Niku osaa raataa. Siellä kaupungissa hän
tekee päivät öiksi ja yöt päiviksi, on aina liikkeessä. Helmi ei tiedä,
mitä lajia työtä Niku siellä tekee, mutta hän on näkevinään, kuinka
hänen poskilihaksensa pingoittuvat, kasvot käyvät uurastamisesta
kalpeiksi ja totisiksi ja ruskeista silmistä leimahtaa tuo tuttu, samalla
kertaa villi ja tarmoa osoittava välähdys. Sillä Niku tietää, että hänen
nyt on oltava toimessa kahden, pian kolmen, edestä.
 "Suotta, suotta et raada Nikolai", ajattelee Helmi ja tekee
päätöksen, että hänestä tulee hyvä vaimo. Sillä puutteessa ja
ahdistuksessakin saattaa olla onnellinen kun vain omatunto on hyvä.
Miksikä heidän sitten pitäisi olla puutteessa, — osaahan Niku toki
työn tekemisen taidon.

Äkkiä hän sitten kohtaa isänsä.

Saaren Juhani ei katso tytärtään silmiin kysyessään:

"Mitäs se nyt kirjoitti?"

"Kuka?" kysyy Helmi vältellen.

Mutta Saaren Juhani ei mahdu sanomaan Nikolain nimeä.

"Kyllä tiedät, kuka", sanoo hän vain.

"Kertoo olevansa työssä", vastaa Helmi yksinkertaisesti.

Saaren Juhanin kasvot eivät ilmaise sitä eivätkä tätä ja silmät

katsovat edelleenkin tyttären sivu.

"Ja sinä vastasit?" kysyy hän taas, muttei odotakaan vastausta,

vaan kääntyy melkein selin mennäkseen ulos. Hän ottaa jo askeleen
ovea kohden, mutta pysähtyy ja sanoo, kääntymättä tyttäreensä
päinkään, puoliääneen:

"Heittäisin minä jo sinuna, Helmi, vaivaamasta itseäni niillä

ajatuksilla. Huomaat itsekin ajan kuluessa, että parempi olisi ollut,
jos olisit tehnyt sen ajoissa."

Ja Helmi huomaa, että enemmän kuin tuskastumista ja vihaa on

isän äänessä surua. Mutta isä, — hänhän ei tiedäkään kaikkea.
VII

Lunta on jo muutaman kerran satanut, mutta pysyväiseksi se ei vielä

ole jäänyt. Yöt saattavat olla hyvinkin kylmät ja aamuisin on ilma
sininen ja maa yltyleensä kuurassa. Väki ei ole odottanut
vapaaviikkoa, vaan on jo aikaa sitten muuttanut sisälle nukkumaan.
Helmi vain yhä viettää yöt aitassaan.

"Eikö sinua jo ala kylmä vaivata?" kysytään.

"Mitä vielä."

"Saat pian kuoleman taudin."

"En ainakaan kylmän takia. Vedän kahdet vällyt korviini."

Jo on kummallista. Ennen tuskin juhannukseksikaan kamaristaan

liikkui ja jo Pärttyliksi kiiruhti takaisin. Ja nyt! Jotakin siinä täytyy olla
alla. Mutta vaikka he kuinka koettavat peräillä ja vartioida, eivät he
huomaa mitään, joka poikkeaisi tavallisuudesta. Jonakin iltana
huomataan kyllä isännänkin myöhään liikkuvan pihamaalla ja aittojen
vaiheilla, mutta voihan hän yhtä hyvin liikkua omillakin asioillaan. Tai
olisiko hänelläkin epäilyksensä?
 Kukaan ei tiedä.

Ja päivä päivän jälkeen kuluu.

*****

Mutta syyttä suotta väki pitää silmänsä ja korvansa auki ja

itseksensä aprikoi, ja suotta Saaren Juhani pimeän tullen kulkee
pihamaalta aitoille ja takaisin. Ei Helmi vielä ketään odottele eikä
hänellä ole muuta seuraa kuin omat ajatuksensa ja tunteensa.
Milloin ne lähtevät liikkeelle omasta painostaan ja kulkevat tavallista
latuaan, milloin niille antaa sysäyksen joku Sarkan Nikulta tullut kirje.

Tänä iltana Helmi tulee aittaansa tavallista aikaisemmin, sytyttää

kynttilän ja alkaa uudelleen lukea saamiaan kirjeitä. Joka kerta kun
hän ottaa ne esille tuntuvat ne uusilta ja joka kerta antavat ne hänen
elämälleen uutta vauhtia ja toivoa. Sitten hän ne taas kätkee arkun
pohjalle.

Tuossa on vielä se kynttilänpätkä, joka paloi silloin viimeisenä

yönä. Helmi punnitsee sitä hetkisen kädessään, katselee sitä miltei
hellästi ja käärii sen sitten paperiin laskien sen kirjeiden viereen, ja
paperossin tuhkastakin on vielä tuskin huomattavaa hiutaleita jälellä.
Ilmavirta on vienyt suurimman osan, mutta jotakin on sentään jäänyt.
Siinä se on, harmahtava tuhka, ja silloin kun se tippui lattialle, silloin
keskusteltiin asioista ja tulevaisuudesta. Voi, kun se Niku nyt pian
saisi ne hommansa päätökseen ja kun se ei ottaisi niitä kovin
perinpohjaisesti. Aika vain kuluu ja he tulisivat lopultakin niin vähällä
toimeen.

Kun eivät vaan ihmiset ennättäisi huomata. Mikseivät, jos osaisivat

tai arvaisivat tarkata, jo voisi sitä tehdäkin.
 Kynttilän valossa Helmi tarkastelee kasvojaan kuvastimesta.
Eivätkö hänen silmänsä ole käyneet värittömämmiksi ja kuin
hailakammiksi? Ja eikö katse ole jonkun verran harhaileva? Mutta
sehän voi johtua unettomuudesta ja jännityksestä. Entä posket,
eivätkö ne ole kuopalla ja kasvojen väri kalvakampi?

Ei, Helmi ei rupea katselemaan eikä ajattelemaan enempää. Hän

on väsynyt ja tahtoo nukkumaan. Niku kyllä tekee työtä ja ajattelee
hänenkin puolestaan.

Helmi aikoo laskea peilin paikalleen, mutta liike jää puolitiehen ja

hengitys salpautuu. Tuntuu kuin joku olisi ajanut latotietä hevosella
lähistölle ja parhaillaan sitä kiinnittäisi. Taivaan vallat, ei suinkaan se
vaan ole…!

Askelet lähenevät aittaa, raskaat, varmaat askelet. Nyt ne

nousevat portaita ja tulija tuntuu hiukan empivän. Helmin sydän
alkaa kiivaasti lyödä ja vaistomaisesti hän sammuttaa kynttilän. Ei,
se ei voi olla mahdollista, juuri tänäänhän hän viimeksi sai kirjeen
Nikulta.

Silloin kuuluvat ensimmäiset koputukset.

Helmi nousee puoliväliin seisomaan eikä uskalla hengittää.

Koputukset uudistuvat. Ei, tuolla tavoin ei Nikolai koputtaisi.

Nyt Helmi jo hengittää ja istuutuu vuoteensa laidalle. Tuota ei

hänelle juuri ole tapahtunut, — mutta kolkutelkoon nyt aikansa,
kylläpähän lähtee. Ja aivan välinpitämättömänä hän kuuntelee yhä
uudistuvia ja alati kovenevia lyöntejä. Mutta toinen ei tunnu
hellittävän.
 "Heretkää jo!" tiuskaisee Helmi vihdoin. "Kuka te olette ja mitä te
haette?"

"Onko se Helmi?" kuuluu hiljainen, pehmeä ääni oven takaa.

"Avaa toki."

Helmi koettaa tuntea ääntä, ei muistu mieleen. Nyt hän jo

suutahtaa.

"Oletteko te hullu!" sanoo hän kärsimättömästi. "Laittautukaa

tiehenne sieltä. Se on viisainta ja itsellenne parasta."

"Älä nyt suutu", kuuluu taas pehmeä, hyväntahtoinen ääni. "Minä

se vain olen, Heikki."

"Mikä ihmeen Heikki. Paras kun nyt lähdette tai… minä… minä
haen isän."

"Kuule nyt… älä nyt. Suontaan Heikki minä olen."

"Suontaan Heikki! Herranen aika, mitä asioita sinulla on minulle

tähän aikaan? Mikset pysy kauniisti kotonasi."

"Avaa nyt ovi ja anna kun vähän selitän."

"En avaa enkä rupea kuuntelemaan selityksiäsi. Kulje päivällä,

niinkuin kunnon ihmisten sopii."

Näin hän sanoo. "Kulje niinkuin kunnon ihmisten sopii!" Helmiä

melkein puistattaa, kun hän kuulee korkealta tulevat sanansa. Jos
kukaan oli kunnon ihminen, niin ainakin tuo tuolla oven takana.
Helmin mieleen tulee vilpitön, karkeatekoinen nuorukainen, joka
tekee työtä kuin mies ja tanssii kuin mies. Hän on sen kanssa
yhdessä käynyt koulua ja hänen kanssaan tanssinut ensimmäisen
julkisen tanssinsa, ja myöhemmin häntä oli paljon kiusattu Heikkiin.
Miksei se olisi sopinutkin. Jos Saaren ainoa tytär oli rikas, oli
Suontaan poika, jos mahdollista, vielä rikkaampi. Kaksi yhtä hyvää.
Kuin välähdyksenä tulee Helmin mieleen, että hänen vanhempansa
aina olivat erityisen merkityksellisesti ja kunnioituksella puhuneet
Suontaan väestä. Nyt tuo Heikki seisoo hänen ovensa takana. Siitä
on aikoja, kun hän viimeksi on Heikin tavannut, eikä hän löydä
hänestä varmaa mielikuvaa: siinä on jotakin samalla kertaa melkein
naurettavan yksinkertaista, mutta rehellistä, luotettavaa ja oman
arvonsa tuntevaa. Hänen suuttumuksensa unohtuu melkein
kokonaan.

"Kuule nyt, Heikki", sanoo hän vakavasti ja menee oven luo, "etkö
sinä ymmärrä, että minun maineeni kärsii, kun sinä tulet tuolla
tavalla."

Hän sanoo sanansa aivan kylmästi ja kuin ulkopuolelta itseään.

"Ei suinkaan se siitä kärsi, että niinä tulen", kuuluu oven takaa
rauhallisesti.

Helmi säpsähtää ja tuntee vihlaisua. Tiesiköhän Heikki jotakin.

"Mitä, mitä sinä tarkoitat?" kysyy hän kiivaasti ja kokoaa kaikki

voimansa.

"Sitä vain, etteivät syrjäiset pysty sinun ja minun välisiin asioihin."

"Asioihin!" Helmi on jo rauhoittunut. "Mutta eihän meillä pitäisi olla

mitään asioita."

"Ei kylläkään, mutta… Kuule, etkö voisi avata?"

 "En. En sinulle enkä muillekaan."

Olikohan tuo valhe synti? Ja tekisikö hän suuren vääryyden, jos

avaisi kuullakseen, mitä Heikillä oli sanomista. Ei, hän ei voisi sitä
tehdä. Miten hän sen sitten Nikulle selittäisi.

"Vaan ethän sinä siitä pahene, jos avaatkin", kuuluu taas melkein
pyytävästi.

"Vaikka kohta."

Hiljaisuus. Hetken perästä Helmi kysyy:

"Mistä sinä sait tietää, että vielä nukun täällä?"

"Otin selvän. Mutta ethän siitä suutu?"

"Turhia puheita vain sellainen herättää ihmisten joukossa."

"En minä sitä suoraan kysynyt, otin vain selon muussa

yhteydessä. Anna minun edes istua kynnyksellä, täältä on niin
vaikea puhua."

"Voi, hyvä ihminen!" pääsee Helmiltä tuskastuneesti. "Anna minun

nyt olla tai sano sanottavasi lyhyesti. Minulle tulee vilu."

Helmi kuulee, että Heikki on istahtanut portaille ja että hän

raskaasti hengittää.

"Pitääkö minun nyt näin", kuuluu viimein kuiskaus. "Sitä minä vain,
että rakastan sinua… olen jo kauan aikaa…"

Helmi ei tiedä, mitä vastata. Pitikö hänen itkeä, nauraa vaiko

loukkaantua. Heikki! Suontaan Heikki! Viimein hän sanoo ynseästi ja
jokapäiväisesti.

"Jaha."

Ja kysyy:

"Oliko muuta sitten?"

"Ei", vastataan alakuloisesti. "Pyydän vain, että viitsisit ajatella

asiaa. Hyvää yötä sitten, Helmi."

"Hyvää yötä."

Askelet etenivät. Helmi ajattelee, että taas hänelle tulee uneton yö,
mutta vastoin tavallisuutta tuleekin uni nopeasti ja yllättämällä. Ehkä
yökin oli jo kovin pitkälle kulunut.

*****

Mutta kun Suontaan Heikki parhaillaan irroittaa hevostaan,

valaistaan hänen kasvojaan. "Vai niin. Sinäkö se oletkin."

Ääni on Saaren isännän.

"Joo, minä", toteaa Heikki yksinkertaisesti.

"Mitä sinä asioit tähän aikaan?"

"Helmin puheille yritin päästä, mutten päässyt."

"Etkö sinä voisi asioitasi päivällä toimittaa?"

"Kyllä, kyllä ne hyvin päivänvalon kestävät."

"Paras on sitten, että päivällä…"

 "Niin kai sitten. Hyvää yötä."

Saaren Juhani mutisee jotakin vastaukseksi ja kävelee hitaasti,

sähkölampulla valaisten, päärakennusta kohden. Suontaan Heikin
kiesit rämisevät iljanteisella kujalla ja vasta, kun ne ovat ehtineet
kappaleen maantietä, lakkaa niiden kolina ja kavioiden kapse
kuulumasta.
VIII

Saaren emäntä pääsee nyttemmin vain harvoin vuoteelta. Lopulta

hän ei enää yritäkään nousta ja jos nouseekin, niin hän ei liiku
kamaristaan minnekään. Passauttaa vain itseään sinne ja ottaa
siellä vastaan uskonasioista tai iäisestä autuudesta ja piinasta
puhuvia vieraitaan.

Emännän tauti on alkanut niin, ettei kukaan oikeastaan ole

huomannut, milloin ja miten se on alkanut. Iho on käynyt
kellertäväksi, posket painuneet kuopalle ja silmät loistavat kuin
tulipallot. Mahtaneeko isäntä enemmän kuin tytärkään tietää, mikä
emäntää oikeastaan vaivaa.

Mutta käskevä on Saaren emäntä vielä tällaisenaankin ja asioista

hän tahtoo olla selvillä. Hän on vasta loppukesällä joutunut
vuoteeseen eikä hän tahdo oikein mukautua välttämättömyyteen,
hän ei saata käsittää, ettei hän voi olla kaikessa mukana nyt niinkuin
aikaisemminkin. Joskus hänen levottomuutensa yltyy kiukuksi ja ääni
käy silloin kimeäksi ja katse pistäväksi. Helmi on ainakin peljännyt
äitiänsä enemmän kuin isäänsä, nyt hän tekee sitä vieläkin
enemmän.