The Fine Art of Literary Fist-Fighting:

How a Bunch of Rabble-Rousers,

Outsiders, and Ne’er-do-wells
Concocted Creative Nonfiction Gutkind
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/the-fine-art-of-literary-fist-fighting-how-a-bunch-of-rab
ble-rousers-outsiders-and-neer-do-wells-concocted-creative-nonfiction-gutkind/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Fine Art of Literary Fist-Fighting Lee Gutkind

https://ebookmass.com/product/the-fine-art-of-literary-fist-
fighting-lee-gutkind/

The Art of Starting: How to Build Your Creative

Business from the Ground Up Iona Mathieson

https://ebookmass.com/product/the-art-of-starting-how-to-build-
your-creative-business-from-the-ground-up-iona-mathieson/

Adorno’s Aesthetics as a Literary Theory of Art 1st ed.

Edition Mario Farina

https://ebookmass.com/product/adornos-aesthetics-as-a-literary-
theory-of-art-1st-ed-edition-mario-farina/

Narratives of African American Women's Literary

Pragmatism and Creative Democracy 1st ed. Edition
Gregory Phipps

https://ebookmass.com/product/narratives-of-african-american-
womens-literary-pragmatism-and-creative-democracy-1st-ed-edition-
gregory-phipps/
How to Do Research: And How to Be a Researcher Robert
Stewart

https://ebookmass.com/product/how-to-do-research-and-how-to-be-a-
researcher-robert-stewart/

Outsiders: Why Difference is the Future of Civil Rights

Zachary Kramer

https://ebookmass.com/product/outsiders-why-difference-is-the-
future-of-civil-rights-zachary-kramer/

Transformations of a Genre: A Literary History of the

Beguiled Apprentice Ralph Cohen

https://ebookmass.com/product/transformations-of-a-genre-a-
literary-history-of-the-beguiled-apprentice-ralph-cohen/

The Art of Insight: How Great Visualization Designers

Think Alberto Cairo

https://ebookmass.com/product/the-art-of-insight-how-great-
visualization-designers-think-alberto-cairo/

Digital Activism in Russia: The Communication Tactics

of Political Outsiders Sofya Glazunova

https://ebookmass.com/product/digital-activism-in-russia-the-
communication-tactics-of-political-outsiders-sofya-glazunova/
THE FINE ART OF LITERARY FIST-FIGHTING
THE FINE ART OF LITERARY FIST-
FIGHTING
How a Bunch of Rabble-Rousers,
Outsiders, and Ne’er-do-wells Concocted
Creative Nonfiction

Lee Gutkind
 Copyright © 2024 by Lee Gutkind.
All rights reserved.
This book may not be reproduced, in whole or in part, including illustrations, in
any form (beyond that copying permitted by Sections 107 and 108 of the U.S.
Copyright Law and except by reviewers for the public press), without written
permission from the publishers.

Yale University Press books may be purchased in quantity for educational,

business, or promotional use. For information, please e-mail sales.press@yale.edu
(U.S. office) or sales@yaleup.co.uk (U.K. office).

Set in Yale and Alternate Gothic No2 type by Integrated Publishing Solutions.

ISBN 978-0-300-25115-9 (hardcover : alk. paper)

Library of Congress Control Number: 2023938994
A catalogue record for this book is available from the British Library.

This paper meets the requirements of ANSI/NISO Z39.48-1992(Permanence of

Paper).
For Montgomery Culver, with my deepest appreciation for his friendshipand
support during my earliest days of dreaming of living the writing life
 CONTENTS

Introduction

PART 1

Chapter 1: Who Made This Name Up?

Chapter 2: The Changemakers

Chapter 3: The First Creative Nonfictionists

Chapter 4: A Statue of a Woman in the Pittsburgh Airport and All

She Represents

Chapter 5: What White Publishers Won’t Print

Chapter 6: F*** the Establishment

Chapter 7: The Imperfect Primer

PART 2

Chapter 8: The Shoe Dog Goes to College

Chapter 9: A Mentor, a Mountain Man, and the Beginning of the

Writing Life

Chapter 10: Innocent Victims

Chapter 11: Manipulating Material—and the People You Are Writing
About

Chapter 12: A Larger Reality? Or the Untrue Truth?

Chapter 13: Dissing the Memoir

PART 3

Chapter 14: After All, Gentlemen, We Are Interested in Literature

Here—Not Writing

Chapter 15: Bricks, Underwear, Fake Vomit—and a Guinness World

Record

Chapter 16: Writers Invading the Academy

Chapter 17: Drama and Trauma

Chapter 18: Mud and Coconuts

PART 4

Chapter 19: How Creative Nonfiction Became Creative Nonfiction

Chapter 20: The First Issue: A Dining Room Disaster

Chapter 21: Do Poets Write Prose?

Chapter 22: The First Creative Nonfiction Conference—and George

Plimpton’s Revenge
Chapter 23: The Business of Art? Or the Art of Doing the Art
Business

Chapter 24: The Last Creative Nonfiction “Fist-Fight”

Epilogue

Acknowledgments
Notes
Index
THE FINE ART OF LITERARY FIST-FIGHTING
 INTRODUCTION

I am often asked: “What is creative nonfiction?” Or, in some

cases, “What the hell is creative nonfiction?” The answer—or
answers—can be complicated because creative nonfiction may mean
different things to different people, a characteristic that makes this
form so elusive and alluring.
On its very baseline creative nonfiction is a literary genre. Some
people call it the fourth genre, along with poetry, fiction, and drama.
And it’s an umbrella term for the many different ways one can write
what is called creative nonfiction. Memoir, for example, personal
essay, biography, narrative history, and long-form narrative
reportage may all fit under the creative nonfiction umbrella.
Recently, as it has evolved, there have been offshoots to the genre
such as speculative nonfiction, auto(biographical) fiction, lyric essay,
and the visual essay, to name only a few.
Writers who write creative nonfiction are very different in voice,
orientation, and purpose. But what they have in common is that they
are, in one way or another, writing true stories that provide
information about a variety of subjects, enriched by relevant
thoughtful ideas, personal insight, and intimacies about life and the
world we live in. And this scope and variety are exactly what make
creative nonfiction significant and, these days, so incredibly popular.
“Freedom” and “flexibility” are words I like to use when defining
creative nonfiction, for the genre invites writers to push boundaries
and open doors, offering them the opportunity to use all of the
techniques of the fiction writer (or the poet)—dialogue, setting,
description, inner point of view (seeing the world through the eyes
of the person they are writing about)—in order to capture a reader’s
attention and enlighten and intrigue them through nonfiction.
 There are very few rules for writers of creative nonfiction. You can
predict the future, speculate about the past, or imagine what could
have happened or what someone might have been thinking, as long
as you don’t violate the reader’s trust, and in the process your own
credibility. There are, however, limits to the freedom and flexibility
that make creative nonfiction so attractive and compelling—legal,
ethical, and moral issues that are challenging and, in many ways,
impossible to clearly define. Freedom and flexibility—and daring—are
governed by responsibility, not just to the people we write about, but
to those who read and publish our work.
Nonfiction itself has had a bad rap in the literary world. For a long
time, it was commonly believed that writing nonfiction was generally
inferior to the writing of poetry and fiction. “Nonfiction is a pleasant
way to walk,” Larry McMurtry once wrote, “but the novel puts one on
horseback, and what cowboy, symbolic or real, would walk when he
could ride?”1
I remember reading this from McMurtry, who had written a great
deal of nonfiction, in addition to his many novels and stories, and
feeling more than a little annoyed and, at the same time, amused.
He had to be joking, I thought. Or maybe he had just fallen off his
horse. I pictured the comedian Rodney Dangerfield, who became
rich and famous for the line “I get no respect,” which in many ways
has been the story of creative nonfiction in a nutshell.
The addition of the word “creative” to nonfiction was at first
controversial, but it gradually reversed the belief that nonfiction was
somehow second class, a cut below poetry and fiction. It liberated
all writers, journalists especially, releasing them from longstanding
rules and boundaries that had been so restrictive and inhibiting. For
novelists, poets, and essayists, “creative” encouraged
experimentation and offered new avenues of expression. Scientists,
physicians, attorneys, were intrigued by the notion of being creative
and began to write true stories that humanized their professions.
The interest in true stories motivated and opened doors for others
who were not writers by trade to share their life experiences, finding
meaning in the process and fulfillment in the connections they
forged with readers.
This transition—an awakening to the potential and power of
nonfiction that allowed and encouraged creativity—did not happen
overnight and was not without resistance and often bitter infighting.
Change was difficult for the literary, journalistic, and academic
communities, steeped in tradition and long resistant to new ideas, to
accommodate. Indeed, the resistance in some corners far exceeded
the scale of the change itself. As I point out in this book, the change
was hardly drastic and was not really, when one looks back over the
history of nonfiction, much of a change at all. Writers, including
familiar and famous names you will recognize, such as Daniel Defoe,
Charles Dickens, George Orwell, and many others, had been writing
nonfiction that was creative and imaginative for centuries. The
change, the adjustment that it precipitated, had much more to do
with the approach or attitude toward nonfiction rather than its
content and, of course, the idea that creative and nonfiction were
not mutually exclusive. That change in approach and attitude is
ongoing. The scope of nonfiction today, if it can still be called
nonfiction, continues to evolve.
This book documents the evolution of the genre from its
controversial beginnings to the respect and legitimacy it has
achieved today. It highlights some of the history of the genre—the
authors and events that most inspired and affected me and other
writers of the genre at the time, including the impact of the new
journalism, the reemergence of the essay, the surge of memoir. This
book will be eye-opening to students and beginning writers. It will
open doors and opportunities for more experienced writers who
want to push the limits of their work and ideas and reach new
readers.
Perhaps more important, this book is about the meaning of the
genre, the revolution it initiated and the incredible impact over the
years that it generated not just in literature or journalism, but to the
changing culture and values worldwide. It’s about how women (and
minorities), long ostracized by a white male good old boys’ network,
so much that they were sometimes not even permitted to write in
their own names, in time became the dominant voices of the genre.
And so very relevant today, it is about the ethics and morality that
challenge writers, the behind-the-scenes revelations of how and why
writers manipulate their material or, in some cases, make stuff up.
This book will be of interest to all writers and to unknowing readers
who may be surprised to learn that the true stories they have read
and admired may not be as true as they believed. Readers will learn
about the tricks of the true-story trade, like the compositing of
characters, the compression of time and place, and the phrases
writers often employ, like “larger reality,” “the untrue truth,” and “the
poetic truth,” to justify those embellishments. Finally, the book will
tell you how and why creative nonfiction became the people’s genre,
how anyone with a story to tell, no matter how personal and
intimate, no matter their background or education, was provided a
forum and a vehicle to express themselves and justify and share
their lives, their work, and their beliefs.
This book is not, however, meant to be a thorough and
comprehensive examination of the history of the genre, which goes
back hundreds of years and would probably require volumes; and if
it were, I would not be the one to write it.
I am not, have never been, a scholar, by any means. In fact,
unlike many of the students I teach or the writers I edit, I do not
have a Ph.D. or MFA or any advanced degree. I was never a card-
carrying journalist or a failed novelist. I was just, at the time, the
middle 1960s when I started out, a hippie motorcyclist with
shoulder-length hair and unruly sideburns and all of the turquoise
accoutrements of the era—who was also a wannabe nonfiction
writer, trying to figure out what the writing life was all about and
somehow become a part of it.
Until, eventually, I stumbled into the academy, or, as many of my
colleagues in the English department at the University of Pittsburgh
might have then said, “barged” my way in—long before creative
nonfiction became creative nonfiction. As it turned out, I was in the
right place at the right time, and it is fair to say that I was
somewhat of an opportunist. I realized in the early 1970s that some
sort of literary transition in nonfiction and journalism was occurring,
a transition that many writers, critics, and scholars, in and out of the
academy, vigorously resisted. This conflict excited and invigorated
me, and I instinctively, and perhaps naively and sometimes
provocatively, defended it and simultaneously pushed it forward. To
go back to McMurtry, I climbed on the creative nonfiction horse and
rode it like hell.
Over time, mostly because of the ongoing resistance with which I
was confronted, I became more than a little obsessed. In my own
mind, the acceptance of creative nonfiction and the acceptance of an
outsider-motorcyclist-interloper in the academy were one and the
same thing. I went after that acceptance with a freewheeling or,
some have said, “crazed” resolve.
In addition to starting Creative Nonfiction, the first literary journal
to publish creative nonfiction exclusively, the publication that would
become the flagship of the genre, I helped establish, despite
ongoing and sometimes petty resistance from my colleagues, the
first MFA program in creative nonfiction at the University of
Pittsburgh, and, later, the first low-residency MFA program, at
Goucher College. I started a creative nonfiction book series that led
to a full-fledged book imprint. I initiated the first all-creative-
nonfiction writers’ conference, which brought together for the first
time the most prominent voices of the genre—Susan Orlean, John
McPhee, Gay Talese, Mary Karr, Joyce Carol Oates, Tobias Wolff, and
George Plimpton, to name just a few—to interact with student
participants who came from throughout the world to learn about
creative nonfiction. These and many others, like Norman Mailer,
Lillian Ross, Truman Capote, Joan Didion, brought respectability to
the genre and opened doors for the generations of writers they
inspired.
Over the years, with every opportunity, I have taken my creative
nonfiction message on the road, across the United States and into
Australia, China, Egypt, New Zealand, Ireland, England, Israel,
beating the creative nonfiction drum. Later I introduced creative
nonfiction into a science policy think tank. James Wolcott, in a
scathing article that ridiculed the genre in Vanity Fair in 1997, in
which he dubbed me “the godfather behind creative nonfiction,”
compared me, in reference to all of my drum-beating activities, to a
“human octopus.”2
My version of the evolution of the genre is rooted in the changes
occurring in journalism in the 1960s and 1970s, but there are, for
sure, many other ways to tell the creative nonfiction story. There are
those who would begin in the sixteenth century, with Michel de
Montaigne, who coined the term “essay” and is often referred to as
the father of the essay.
It is certainly true that essays have always contained many
elements of what came to be known as creative nonfiction, and
maybe it would even be all right to say, in retrospect, that Montaigne
was the first creative nonfiction writer. But the emergence of creative
nonfiction, as the genre—the umbrella—is known and accepted
today, did not take place until hundreds of years after Montaigne.
Essayists, however, eventually joined and invigorated the creative
nonfiction movement and turned it into the rich, diverse, and
legitimate genre it is today. There are probably more essayists
writing creative nonfiction today than there are journalists. Even
journalists these days tend to refer to their long-form work as
essays. The word “article” has become somewhat of an
anachronism.
A major part of the story I am telling in this book is how creative
nonfiction came to be accepted in the academy—an unlikely
wellspring for what started as such an unscholarly invasion of an
established, conservative, and seemingly impenetrable bastion. And
how over a period of years, writers in the academy, in creative
writing programs, began developing a creative nonfiction pedagogy
and a community for their students, and how those students and
their students after that transformed a bare blip in the literary
landscape into a legitimate and flourishing genre that would soon
equal or outpace poetry and fiction. And how the writers in the
academy brought together what were then two factions—journalists
and literary writers—and how this union helped change the course,
the flavor, and the direction of the growth of literary art, not just in
the United States but from a global, all-encompassing perspective.
And not just into the humanities, but into many other academic
disciplines.
But getting to where we are today—to the ascendancy of creative
nonfiction as the fourth and most active and visible genre—was a
real battle, an often disagreeable and circular series of debates over
long-held and outmoded ideas, over class and prejudice, over
literary and journalistic turf, and, not surprisingly when writers are
involved, over insecurity and self-identity and, most of all, over
words. These debates went on for many years, until gradually and
sometimes painfully, nonfiction that was creative was recognized as
an art form equal to poetry and fiction.
More than any other factor over the past fifty years, it was what I
like to call, with more than a hint of embellishment, the “literary fist-
fighting” of these debates, between those who held the line and
resisted change and those who defied and challenged them, that
triggered an evolution of literary art, expanding its scope in ways
that might have never been predicted or imagined. This is the story
of how that all came about, told from the perspective of an outsider
who inadvertently and reluctantly became an insider.
PART 1
 CHAPTER 1

WHO MADE THIS NAME UP?

The name, or label—creative nonfiction—is new, or newish. Over

the years, the genre has had many names—such as “literature of
fact,” “literature of reality,” “belles lettres,” “verfabula,” “documentary
narrative,” “extended digressive narrative nonfiction.” Or just plain
old “essay.” Some of these names or labels aren’t very nice—or fair.
Like “parajournalism,” “parody journalism,” “gutter journalism.”
Some responses to the name and the meaning of creative
nonfiction have been downright mean-spirited. James Wolcott, in his
Vanity Fair article, lambasted creative nonfiction as “a sickly
transfusion, whereby the weakling personal voice of sensitive fiction
is inserted into the beery carcass of nonfiction.”1 And Michael
Anderson, an editor for the New York Times Book Review, told a
reporter from Poets & Writers Magazine: “Creative nonfiction, I am
so sick of this bullshit. Even the term is an oxymoron. If it’s creative,
it’s not nonfiction. If it is nonfiction, it is not creative. I don’t know
what it is other than people making stuff up.”2
“Creative,” as Anderson made clear, was the most contentious of
the two words, especially for journalists, because to them “creative”
could mean that the writer was lying, exaggerating, imagining,
spinning—not truly reporting, objectively, true to fact. But even
“nonfiction” has had its detractors. To some writers, the word
“nonfiction” was, in a way, demeaning. For the historian Barbara W.
Tuchman, a two-time winner of the Pulitzer Prize (for The Guns of
August and Stilwell and the American Experience in China), the term
“nonfiction” was “despicable—as if we were some sort of remainder.
I do not feel like a Non-something,” she insisted. “I feel quite
specific.”
 Laboring to think of a name that might replace “nonfiction,” she
turned to Webster and looked up “fiction,” which was defined as
“opposed to ‘Fact, Truth and Reality.’ ” Which led to her idea: “I
thought for a while of adopting ‘FTR,’ standing for ‘Fact, Truth, and
Reality’ ”; but she then added: “Historians were actually realtors.
Real Estate, when you come to think of it, is a very fine phrase and
it is exactly the sphere that writers of nonfiction deal in: the real
estate of man, of human conduct. But I cannot very well call us
‘Realtors’ because that has been pre-empted—although as a matter
of fact I would like to. I wish I could get it back from the dealers in
land. Then the categories could be poets, novelists, and realtors.”3
Some writers and editors today prefer the term “literary
journalism” or “literary nonfiction” or “narrative nonfiction” or just
plain old “essay.” But even though no one has been completely
satisfied, creative nonfiction, considering all the ground it covers,
over the years has worked best and has been generally accepted.
Still, there will always be naysayers with caveats.

I did not make up the term “creative nonfiction.” I began using it,
off and on, when a colleague, a mentor at Pitt, Montgomery Culver,
commented, after reading my first book, that I was “trying to be
creative with nonfiction.” But I did not know then that the term had
been used sporadically and sparingly over the years. David Madden,
a poet, essayist, and novelist, first used the term in 1959 at the
University of Tennessee where he was then teaching. Half a dozen
years later, at Ohio University in Athens, he taught his first class in
creative nonfiction, titled “American Dreams, American Nightmares.”
And in 1969, Madden reviewed Frank Conroy’s memoir, Stop Time,
describing it as creative nonfiction. Around the same time, Seymour
Krim, a journalist and novelist, taught a class once or twice at
Columbia University called Creative Nonfiction. The term didn’t quite
catch on—although its roots can be traced back to a quarter century
before Madden and Krim and, surprisingly, not to the United States,
where creative nonfiction as a movement first emerged.4
Another random document with
no related content on Scribd:
 Sitten haki hän pienestä kaapista istuimensa alta niinikään
peltisen teerasian, joka toimitti sokeriastian virkaa, otti kuuman
kahvipullon, asettaen sen kainaloonsa, vilkaisi radalle ja sanoi:

"Pane alle!"

Sitten hän taivutti kankean vartalonsa, kunnes kahvi alkoi pulputa

pullosta.

"On se työ kahvin arvoinen."

Juotiin, ripustettiin astiat nauloihin jälleen ja alettiin touhuta

ylämäessä. Sama äänettömyys, sama asento, sama tyyneys, sama
leuan lepääminen rinnalla — näyttipä tilanne miltä näytti. Ja uhkaava
se olikin, sillä mahdoton oli saavuttaa enää vauhtia, mikä olisi äsken
saatu ilman hankaluutta. Erkki antausi kokonaan Karhulan
käskyvallan alle. Hän ei luottanut itseensä nyt. Sitäpaitsi välähtivät
mielessä siltapölkkyjen välit, kuin pahan unen muistot heräämisen
jälkeen.

Ankara koneen työskentely kulutti puita kovasti. Erkki sai syytää

alinomaa, ja ahnaat liekit ahmivat niitä kuin rohtimia. Hiki valui
lämmittäjän kasvoilta ja paita oli selässä kiinni vääntömärkänä.
Tuntui oikein hyvältä, kun välillä pääsi pikkuhetkeksi tenderiin
latomaan uutta pinoa etualalle. Tuuli puhalsi vilpoisesti kosteaan
ihoon. Terveenä miehenä hän vielä saattoi nauttia siitä.

Koneisto kävi kaikella mahdollisella voimallaan.

Akkunat tärähtelivät sen iskuista, ilma sihisi ja vinkui luukun

rakosissa, kulki ulvoen vetolukkojen kautta läpi valkohehkuisen
rovion. Siitä huolimatta hiljeni vauhti alinomaa. Oli tullut muutamien
jännittävien minuuttien, muutamien määräävien kiskonmittojen aika.
Mentiin jo niin hiljaa, että olisi pikkujuoksulla saattanut seurata
mukana. Oli vaan odotettava, miten kävisi, sillä oli varustauduttu
juuri näitä viimeisiä silmänräpäyksiä varten. Mäenharjun yli
pääseminen tiesi matkan jatkamista, pysähtyminen takaisin
palaamista melkein sinne, mistä oli lähdettykin.

Karhula oli kallellaan lysmäpolvisena, ikäänkuin hän siten olisi

tahtonut ainakin ruumiinsa painon siirtää tuolle puolelle kirotun
kukkulan, joka tällä tavalla saattoi koetella ihmisen kärsivällisyyttä.
Saattoi nähdä, kuinka jotakin hänessä oli aivan kiehumapisteessään
valmiina purkautumaan. Ja aivan kuin siihen todellakin tilanteen olisi
pitänyt kehittyä, ikäänkuin joku epäilys olisi häntä vetänyt, kumartui
hän katsomaan sivuakkunasta. Mutta nyt hän mylvi kuin raivostunut
kontio:

"Yh! Menettekös marjailemaan, tuhannen vietävät?" Erkkikin riensi

välikköön katsomaan Karhulan raivostumisen syytä. Tornista oli
laskeutunut jarruttaja ja noppi jotakin maasta, toinen käveli sivulla ja
työnsi muka auttaakseen. Se oli katkera hetki Karhulalle. Hän heristi
nyrkkejään avonaisesta ikkunasta ja kirosi, että mäki tärähteli.

"Kömmi tapuliisi!" karjasi hän miehelle, tarttui viheltimen varteen ja

antoi pitkän luihauksen merkiksi, että kone oli jo kukkulan harjalla ja
palaamisen vaara vältetty.

Ja pianpa taasen alkoivatkin maat aleta ja metsät vilistä. Raskas

juna kiisi alas mäkeä kasvavalla nopeudella.

2
 Veturin 375 hytissä ei vallinnut oikea toverisuhde. Erkki sai kokea
nöyryytyksen toisensa jälkeen. Karhulan omituisuudet eivät
miellyttäneet häntä. Hänessä oli jotakin tavattomasti ärsyttävää, joka
kuohutti mieltä. Hänen täytyi hillitä itsessään petoa, joka kiihoitti
johonkin kamalaan tekoon, jota hän ei sen tarkemmin osannut
määritellä. Ja joka kerta, kun hänen piti tulla yhteen Karhulan
kanssa, ahdisti tuo epämääräinen tunne — matkalla, kahden ollessa
enimmän. Veturiin astuttuaan olivat he kuin vihityt juuri samallaisiin
tehtäviin, joita olivat suorittaneet viikkoja toistensa jälkeen, samoihin
asentoihin, samoihin ammattisanoihin. Heidän katseensa kiertelivät
höyrykelloon, vesilasiin, radalle. — Toiminta järjestyi niiden mukaan.
Kun siinä sitten jostakin syystä rupesi kasvamaan erimielisyys,
kääntyivät miesten seljät kuin itsestään vastakkain. Toinen katsoi
vasemman olkansa, toinen oikean olkansa yli kumpikin akkunastaan
eteensä radalle; siellä etäisyydessä näytti yhtyvän kaksi teräskiskoa,
joita myöten heidän veturinsa kolisi eteenpäin. —

Erkki koetti torjua tätä sietämätöntä tilannetta yrittämällä saada

keskustelua aikaan, mutta joko Karhula piti sopimattomana tarttua
"pojan" tarjoamaan sanaan tai jotenkin tunsi vastenmielisyyttä
tällaiseen, Erkin yritys ei onnistunut. Siitäpä alkoi kasvaa peloittava
äänettömyys. Erkki ei enään yrittänytkään. Mitäpä siitä, ei kai hän
ollut puheita kaupalla. Jos Karhula todellakin piti itseään niin paljon
parempana, että katsoi arvoaan alentavaksi käydä keskusteluun, niin
eipä suinkaan hän tahtonut häiritä. — Kaikkea muuta hän olisi
kuitenkin ennemmin sietänyt kuin tätä. "Onhan Karhula tosin
esimieheni, mutta onko mitään syytä käyttää esimiehyyttä tuolla
tavalla, kohdella suorastaan halpamaisesti. Millä olen sen
ansainnut? Enkö ole tehnyt työtäni säännöllisesti, koettanut kaikin
tavoin oppia kunnolliseksi ammattimieheksi, joka kykenisi toimimaan
omin päin? Vai onko juuri se Karhulalle vastenmielistä? Pitääkö
minun odottaakin vain hänen käskyään ennenkuin saan mihinkään
koskea, toimia kuin joku veivi tai kiertokanki? Ehkäpä hän juuri sitä
tahtoo."

Kaikista merkeistä päättäen oli ensi vapaapäivien aikana

kattilanpesu. Vesi oli käynyt jo sameaksi, joutui helposti
kuohumistilaan, jos kattila oli täynnä ja höyrynmenekki suuri, meni
sylintereihin ja teki monellaista kiusaa. Jo monta kertaa oli Karhula
kähähtänyt itsekseen, kun sylinterit alkoivat paukahdella. Hän oli
riuhtonut auki puhallushanat ja kirota sähissyt hammastensa välistä.

Muuta ei.

"Jos pestään, niin ilmoittakoon, muuten en ole tietääksenikään",

päätteli Erkki. "Sanokoon tai viittokoon, mutta nyt minä odotan
käskyä."

Tuli vapaapäivä. Ei sanaakaan, kun veturi heitettiin illalla talliin.

Erkki oli epävarma; ehkä Karhula oli jotenkin muuten ajatellut.

Erkki nukkui yönsä rauhallisesti, pukeutui aamulla vähän

paremmin ja asettui todellakin nauttimaan tästä ainoasta
lepopäivästä, mikä heillä oli ajovuorojen välillä. Aamupäivällä hän
kuitenkin lähti tallille katsomaan, olisiko mahdollisesti tuotu joitakin
määräyksiä ylimääräisellä junalla lähtemisestä. Jo etäältä hän näki,
kuinka pilttuun ovi oli auki, työ parhaassa käynnissä: Karhula
pesemässä kattilaa siivoojapoikain kanssa. Lattialla kierteli vesiletku,
puhdistusreijistä juoksi likainen vesi koneen alle kanavaan. Karhula
itse ohjasi suihkua, kuten tavallisesti, pää kallellaan, leuka rinnalla,
märkänä ja likaisena. — Ei silmäystä, ei sanaa. Paine nousi
molempien mielissä.
 Erkki oli aivan suunniltaan palatessaan tallilta. Häntä harmitti
tuollainen menettely. Eikö hänellä ollut suuta sanoa? Vai tahtoiko
hän kaikkien silmissä heittäytyä poloiseksi, jonka piti yksin raataa
likaisessa työssä, silloin kuin lämmittäjä käveli pyhäpukuisena.

Mutta Erkki ei voinut puolustaa omaakaan menettelyään. Olisi kai

ollut hänen velvollisuutensa nuorempana kysyä. — Olisiko
todellakin? — Rauhaa ei tullut. Uhkamielinen hän oli ollut, mutta
oliko syytä matelemiseen. — "Jos menisin hänen luokseen ja tekisin
kerrankin puhdasta jälkeä, puhuisin tyyneesti — tai riitelisin, jos se
olisi parempi. Loppu tästä vain pitää tulla, tulkoon sitten miten
tuleekin." Mielessä pysähteli, jalat veivät pois päin. Hän karkoitti
huonot tuulet ja syventyi lukemalla kuluttamaan aikaansa. —
"Kerkiääpä tuollaisia munia hautoa pesän lämpymässäkin."

Lähdettiin matkalle taasen, elettiin yhdeksänvuorokautinen ajo.

Mäkeä ylös, alas, eteen, taakse, mutkasta mutkaan, halki kylien,
keskellä ihanasti hymyilevän kevätkesän luonnon. Hymyttömin
huulin. Syvä äänettömyys: "mökön turkkia paikattiin."

Erkki ei voinut enää entiselläkään huonolla tyyneydellä ottaa

vastaan Karhulan luukkuihin ja vedensyöttölaitoksiin kajoamista.
Jokainen sellainen teko tuntui kuin ruoskan sivallukselta ympäri
kasvoja, ja hän puri hampaansa yhteen, mielessä katkera uhka: vielä
kerran tämä laukeaa ja silloin…

Mutta eräs tapa ei ollut tänäkään aikana jäänyt Karhulalta pois:

suuren kahvipullon yhteisesti tyhjentäminen. Erkin oli vaikea
ymmärtää tätä. Ensimäinen kuppi juotiin Tiperon vahtituvan
seutuvilla, mäen korkeimmalla huipulla. Olipa paikkaa vähitellen
ruvettu kutsumaan Knorrimäeksi, sillä siinä myöskin kuljettaja Sirola
säännöllisesti teki puolikuppisensa. Toinen juotiin Ojakylän tornilta
lähdettyä. Samat paikat sopivat paluumatkallakin..

Mutta Erkkiä olivat alkaneet nämä juottelut kiusata. Mitä hän sitä
tyrkytteli, joisi itse. Ensin ylimielinen kohtelu, sitten kahvikuppi,
aivankuin piiskatulle lapselle piparikakku. Hän oli jo kauvan hautonut
mielessään mitä tehdä, nakatako kahvi Karhulan eteen lattialle vai
kieltäytyä siivosti ja kohteliaasti.

Noustiin Tiperon mäkeä, kattilassa ankara paine, koneella ankara

työ, "hännässä" valtava paino.

Oltiin juuri pääsemässä vastamäestä, ja kun ei ollut erikoista syytä

epäillä nousun onnistumista, otti Karhula jo kaapista sokeriastiansa.

Erkki kuuli sokeripalojen kalinan, kannen aukeavan, sillä koneen

jyrinään tottunut eroittaa pienenkin äänen, joka on siitä poikkeava,
nyt pullon kilisemisen hanojen metalleihin. Juuri silloin alkoi alamäki,
ja hänen oli käännyttävä hoitamaan vedensyöttölaitoksia.

Pullo oli jo Karhulan kainalossa. Nyt viittasi hän katonrajassa

koukussa olevaa astiaa. — "Ota!" sanoi katse.

Erkki otti sen vastenmielisesti, mielessä: en juo. Siitäpä syystä hän

tarttuikin pohjasta, heittäen korvan vapaaksi Karhulaa kohti.

Nyt jo pulppusi kahvi, kuumentaen sormenpäitä. Erkki ei

liikauttanutkaan kättänsä. Karhula katsoi pitkään ja viittasi käyrällä
sormellaan sokeriastiaa kohden. Erkki ei ottanut, vaan sanoi sen
sijaan:

"Ottakaa joutuin, polttaa sormiani!"

 Karhulan silmät iskivät tulta. Kokonaan käsittämätön oli se
mylvähdys, joka läksi pullistuneesta rinnasta. Samassa
silmänräpäyksessä kuului jymähdys: Karhulan korko iski avainarkun
kanteen.

"Juo!"

Ja Erkki joi.

Hän ei uskaltanut olla sitä tekemättä. Hän joi vapisevin käsin,

kyyneleet silmissä, katkerin mielin, vihassa ja kiukussa, joi ja puhkesi
puhumaan.

Veturi kiisi kuin riivattu rinnettä alas aivan kuin sekin olisi juonut
jonkun hulluksi tekevän pisaran. Karhula repi vuoroin viheltimiä,
vuoroin höyrynsulkijaa. Vaunut paiskautuivat kiskoilla, jarruttajat
huojuivat torneissaan, sinkoillen seinästä toiseen, kauhistuen
kamalaa vauhtia. Varaventtiilit puhalsivat pois kattilan liikaa painetta,
joka oli kohonnut huomaamatta riidan aikana. Niin kiisi juna kähisten
ja kiskojen liitekohtia hakaten halki metsän kuin saalistaan takaa
ajava ärsytetty eläin. Oli onni, ettei ketään sattunut tielle…

Erkki potkasi ilmaluukun kiinni. Varaventtiilit alkoivat vähitellen

sulkeutua. Tuli vihdoin aivan tyventä. Kuului vain avatusta pesästä
tukahdutettu, nopea huounta. Juna vieri samalla painollaan
nopeuden yhä kasvaessa…

Ne olivat kauheat kilometrit, jolloin satoi purevia sanoja niinkuin

hauleja kummaltakin puolelta. Mutta tämä ei ollut mikään hävittävä
räjähdys, vaan oikeita teitä purkautuva liikakuormitus. Kumpikin
pohjimmaltaan kaipasi sovintoa ja se siitä vähitellen rupesi
muodostumaankin. Tyynnyttiin, rauhoituttiin sekä käytiin
avomieliseen keskusteluun, tunnustettiin, kuinka oli kyllä vika
toisessa huomattu, mutta ei niinkään itsessään. Karhula sanoi monta
kertaa hermostuneensa niin kovasti, että hänellä oli ollut täysi työ
pidättää itseään kiinni tarttumasta, ja Erkki syytti nuoren mielensä
intoa ja harkitsemattomuutta. Ja mitä pitemmälle he tulivat, sen
sovinnollisemmalta tuntui. Karhula sanoi sanottavansa katkonaisin,
takertuvin lausein, otti loppujen lopuksi pullonsa, asettaen sen
kainaloonsa. Ei oltukaan ennen juotu tällaisin mielin…

Muutamia vuosia tekeillä ollut Norvamon rata pohjoisessa oli aivan

äsken valmistunut. Liikkeen avaaminen aiheutti paljon muutoksia
rautatien henkilökunnassa. Tarvittiin suuri joukko virka- ja
palveluskuntaa. Tässä muutoksessa tuli Erkki Teräksestä vanhempi
veturinlämmittäjä, ja kaikesta päättäen hänen kuljettajaksi
nimityksensä ei ollut kaukana. Siihen hän olikin jo täysin valmistunut
sillä viime talvena oli hän käynyt veturinkuljettaja-kurssin
Helsingissä. Näiden nimityksien aikana oli hänestä tullut kuljettaja
Sirolan hyttitoveri.

Tämä oli Erkkiä vanhempi mies, mutta siitä huolimatta nuortea ja

reipas. Kaiken iloisuuden ja avomielisyyden ohessa oli hänessä
kuitenkin paljon itseensä sulkeutunutta. Oli joitakin kammioita, joihin
kukaan ei ollut päässyt katsomaan. Toisinaan valtasi hänet kiivas
himo väkijuomiin. Saattoi mennä vuorokausia, jolloin hän ei
erikoisesti näyttänyt niitä haluavan, mutta sitten taasen ryöstäysi
himo valloilleen, ja hän oli kuin mennyttä miestä. Omituista kuitenkin
oli, että vaikka hän olikin tällä tavalla poissa suunniltaan, tehtävänsä
hän siitä huolimatta suoritti nuhteettomasti.

Erkistä oli aina tuntunut raukkamaiselta, että miehet huolensa ja

murheensa upottivat lasiin. Hänen oli paha olla nähdessään
toverinsa toisinaan juovuksissa. Vaikka Sirola oli silloin erinomaisen
hauska toveri, olivat nuo matkat kuitenkin ikävimpiä. Sen hän
sanoikin suoraan hänelle.

Sirolalla oli omituisia tottumuksia. Tuskinpa hän enää pääsi

Knorrimäen yli puolikuppisetta, ja turmiollisinta oli, ettei hän voinut
tehdä matkaa pohjoiseen rajakaupunkiin saamatta "rajantakaista".
Hän oli jo itsekin alkanut tuota kammoksua. Raja kiusasi häntä,
ikäänkuin sen takana olisi asustanut kiehtova paholainen, joka
lopullisesti oli hänet nielevä kitaansa. Hän oli toisinaan näkevinään
rajapyykin kiven vieressä tuhansilla tavoilla nauravan naamaan, ja
hän niin hyvin tiesi, mitä se merkitsi: niin pitkällä siis jo oltiin.

Enempi kuin Sirola aavistikaan huolehti Erkki hänestä. Oli aivan

kauheaa, että mies tällä tavalla vajosi vajoamistaan. Erkki aivan
pelkäsi pohjoisen radan ajovuoroja, eikä ollut koskaan varma, kuinka
ne päättyisivät. Saattaisihan Sirola jolloinkin jäädä sinne pitemmäksi
aikaa, ohi lähtöajan, tai muuten tulla kykenemättömäksi tehtäväänsä.
Miten silloin selviydyttäisiin? Mutta miten saada hänet pysymään
poissa sieltä?

Erään kerran, kun taas oltiin rajalla, ehdoitti Erkki Sirolalle:

"Ei suinkaan sinun ole välttämätöntä mennä itse sinne, laita joku
noutamaan."

Kun Sirola epäröi, jatkoi hän:

 "Odota täällä, niin minä käyn."

Merkillisen helposti Sirola taipui, ja siitä Erkki ymmärsi hänen ehkä

itsekin pelkäävän pahinta.

Näin tämä asia toistaiseksi korjaantui ja ilman mitään

erikoisempaa kuukaudet kuluivat. Oli syksy taasen. Erkki oli yhdellä
noista inhoittavista matkoista: tulossa rajan takaa konjakkipullo
taskussaan. Hän käveli hitaasti sateen liottamia katuja.

"Sinä tulit jo! Saitko?⁰

"Mieluummin olisin tullut tyhjänä.⁰

"Älä, älä!"

Sirolan kasvoilla oli hymy, joka jo kuului hänessä asuvalle

paholaiselle. Erkkiä inhotti. Sirola piti silmällä Erkin takkia ja otti
vastaan pullon vapisevin käsin. Kurkusta kuului nieleskelemisen
korina.

"Hyvä ystävä, älä juo nyt. Älä ainakaan noin paljon!" pyysi Erkki.

Sirolan huulet vavahtivat.

"Anna pullo minulle!" Erkki koetti saada äänensä sydämelliseksi.

"Ota siitä jollakin toisella kerralla, jolloin olet levollisempi. Anna tämä
nyt minulle!"

Sirola istui alasluoduin katsein, ja Erkki jatkoi:

"Tämän pyynnön teen sinulle ystävänä, jolle ei ole aivan

yhdentekevää, juotko sinä tai et."
 "Vie!" tuli kuin tuskan parahdus, mutta käsin piteli hän edelleenkin
lasista kiinni. "Ei, salli edes tämä lasi!"

Hän joi sen ahmien kuin janoinen eläin, ja Erkki riensi pullon
kanssa ulos. Ensi ajatuksensa oli lyödä se rikki rakennuksen
kivijalkaan, mutta hän uskoi sentään asian selviytyvän ilman sitäkin,
vei pullon omaan kaappiinsa ja pisti avaimen taskuunsa.

Mutta Erkki sai kokea, kuinka turhia kaikki keinot olivat.

He olivat silloin Kunnaan päivystyshuoneella odottamassa

kotiinpäin lähtöä etelästä tulevalla matkustajajunalla.

He olivat kumpikin matkastakin väsyneitä, sillä he olivat tuoneet

yöjunaa, saapuen Kunnaaseen kahden aikana aamulla.
Keskipäivällä oli Erkki vielä nakkautunut päivystyshuoneen
rautasänkyyn ja nukahtanut. Herättyään läksi hän talliin
kunnostamaan konetta. Sirola istui hytissä tukkihumalassa. Hän oli
murtautunut Erkin kaappiin ja juonut pullon melkein tyhjäksi. Erkki
tarttui työhönsä ääneti miettien, kuinka olisi nyt meneteltävä, sillä
Sirolan ollessa noin ylimmillään oli oltava varovainen.

Syksyinen iltapäivä alkoi jo hämärtyä ja puolipimeän tallin vielä

pimeämmässä veturihytissä istui juopunut mies synkkänä ja
äänettömänä.

"Jopa annoit lähdön rajantakaiselle," sanoi Erkki huolettoman

leikillisesti.

Sirola naurahti tuskin kuultavasti, josta Erkki huomasi oikealla

tavalla alkaneensa.

"Perhana vieköön! Mitäs Knorrimäessä? Vettäkö tenderistä?"

 "Vasikka!" hönkäisi Sirola.

"Niin juuri, vettä ynisevä vasikka sinä olet, ellet anna pulloa tänne.
Loppu Knorrimäessä."

Sirola katsoi väsynein, toljottavin silmin, niinkuin ei olisi heti

ymmärtänyt mitä hänelle sanottiin.

"Mitä hittoa minä työnnän kitaani asumattomalla mäellä, ellei

minulla ole tinakaulaa kaapissani? Vai luuletko sinä näitä useampia
olevan? Ja jos olisi ollutkin, niin kyllä kai sinä olisit ne imenyt."

Sirolassa heräsi epäilys, ja hän tutki tarkoin, minkäverran pullossa

vielä oli, käänteli ja katseli sitä vesilasin rasvalampun valossa.

"Ei siitä ole varaa ottaa ollenkaan."

Erkki tarttui pulloon vetääkseen sen pois, mutta Sirola piti sitä
lujasti kiinni.

"Kelvoton! Minä lukitsen kaapin ja koetan siten säästää sinulle

kunnollisen iltaryypyn vastamäessä, niin sinä kehtaat murtautua ja
saada tällaisen häpeän aikaan. Mihin tästä nyt enää on? Silmän
voiteeksi!"

Erkki ajatteli kauhulla, mihin tämä olisi päättyvä. Sirola oli juonut
huimaavan paljon. Pullo täytyi saada pois ja siten viimeiset ryypyt
siirretyksi lähemmäksi kotia. Hän laski matkaa, mikä oli
Knorrimäestä Oulankaan. Onneksi ei tarvinnut ottaa puita sillä välillä.
Ei hän oikein tiennyt, mistä syystä teki noita laskelmia. Ne vain
tulivat mieleen. Saatuaan vihdoin houkutelluksi pullon Sirolalta pani
hän sen kaappiinsa, mutta katsoi sitä tehdessä, mitä muuta sinne oli
kertynyt aikojen kuluessa: tivistelankakerä, vyyhti sormenvahvuista
männänvarren tivistettä, trasseleita, ruuveja, muttereita… pala köyttä
— mitähän lämmittäjä Nevala sillä oli tehnyt?

Hytissä vallitsi alkumatkasta äänettömyys. Ulkona oli puhjennut

myrsky. Sade pieksi hytin akkunoita ja salamat välähtelivät taivaalla.
— Erkillä ei ollut syytä epäillä, ettei Sirola tekisi tehtäväänsä, vaikka
hän katsoikin eteensä elottomin silmin ja puoleksi makasi
suunnanvaihtajan yli. Kädet kuitenkin toimivat tottuneesti kuin
määrätyt koneenosat. Kuten tavallisesti juopottelutuulella ollessaan
oli hän nytkin enimmän kiusautunut, jos joku seikka asemilla
myöhästytti. Siitä syystä oli vauhti hyvä ja he pyrkivät tulemaan
asemille ennen määräaikaa.

Niin mentiin halki kylien ja lakeuksien, vinosti vasten painavaa

itätuulta, keskellä säkkipimeyttä. Vaunun akkunain tulet luikertelivat
tiepuolessa, mättäissä, kivissä ja ojan reunoissa, lyheten, pideten,
vääristellen ja tuuli repi höyry- ja savupilviä junan sivulla.

"Piru!" kirkaisi Sirola yht'äkkiä kamalasti, ja Erkki tunsi kylmän

väreen karahtavan seljässään.

"Mitä?" kysyi hän niin rauhallisesti kuin suinkin.

"Käyntisillalla, nokikaapin vieressä."

Erkin jäsenet vavahtelivat, mutta hän astui kuljettajan puolelle

katsoen muka hänkin ulos.

"Kas vaan, eikö olekin!"

"No, onpa siinäkin 'pasiseerari‘!" jatkoi hän tietämättä mitä sanoa.

 Sirola ratkesi nauramaan; se kuului kamalalta tällä hetkellä. —
"Iloinen piru!" — Hän nauroi jälleen.

"Miten niin?"

"Tanssii kuin kone roudan nostamalla radalla… ylös, alas… ylös,

alas… noin, noin…"

Ja tietämättä taasenkaan mitä teki, sanoi Erkki:

"Annetaan tahtia sille." Hän alkoi viheltää, vaikka huulensa eivät

tahtoneet pariksi sopia.

"Pa— pane puita… täyteen… Me annamme kyytiä sille. Ja anna

pullo myös!"

Erkki oli toivonut, ettei hän sitä enää muistaisikaan, mutta huomasi
erehtyneensä. Nyt oli mentävä mukaan niin pitkälle kuin suinkin. Hän
antoi pullon, johon toinen tarttui kiihkeästi.

"Maljasi, herra Eerikki!" huusi Sirola, sitten hän nosti pullon

suullensa ja tyhjensi sen yhdellä siemauksella sekä heitti ulos
akkunasta.

Nyt he olivat juuri menossa Paavelan ja Tauvon välisellä

kolmipenikulmaisella taipaleella asumattomien kangasmaiden yli,
kiipesivät Knorrimäen rinnettä ylös, tai oikeammin kiisivät, minkä
kone eteensä otti. Miten oli päättyvä tämä, sitä ei Erkki osannut
ajatella, sillä hän eli sanan varsinaisessa merkityksessä
silmänräpäyksen kerrallaan. Hän ei kääntänyt hetkeksikään
selkäänsä, vaan oli joka silmänräpäys valmiina tarttumaan
toveriinsa, jos se olisi tarpeellista. Onneksi kuitenkin Sirola istui
paikallaan, etukumarassa suunnanvaihtajan yli, hullu katse
suunnattuna ulos.

"Vihellä niille perkeleille!"

Ei koskaan ollut Erkistä pesä laulanut niinkuin tänä myrskyiltana.

Iskujen yhtämittainen kaiku metsässä oli kuin saatanallisen naurun
kieriskely korven pimeydessä. Ja kun pesän vihertävänkeltainen
kirkkaus huikaisi hänen silmänsä ja saattoi ulos pimeyteen
katsoessa tulipallot leimuamaan silmissä, näyttivät ne paholaisen
silmiltä mustassa yössä…

Nyt saavuttivat he Knorrimäen huipun ja juna alkoi laskeutua alas,

mutta Sirola ei kai huomannut sitä eikä vähentänyt koneen tehoa.
Kauhulla katsoi Erkki häntä. Eikö hän todellakaan enää tiennyt mitä
teki? Vauhti lisääntyi nopeasti.

"Siinä sivuutettiin mäen harja," sanoi hän, saadakseen Sirolan

huomaamaan, missä oltiin.

Sirola tuijotti tylsänä eteensä…

Mitä tehdä nyt? Hänellä ei ollut oikeutta puuttua esimiehensä

tehtäviin, mutta mitä seuraisi, jollei yhä kiihtyvää vauhtia
pienennettäisi. Nyt jo alkoi veturi heittelehtiä kiskoilla. Pesä ei
ulvonut niinkuin vastamäen kiihkeässä ponnistuksessa, vaan
läähätti, nyyhki kuin suuri ihmisjoukko olisi tukahdettua itkua
itkenyt…

"Nyt on suljettava höyryventtiili!" sanoi hän päättävästi.

Kun Sirola ei vastannut, sulki hän sen. Mutta silloin Sirola kohosi
asennostaan ja hänen silmänsä leimahtivat heikossa valossa, joka
peitetyn kattolampun kupuun leikatun raon kautta lankesi hänen
kasvoilleen.

"Anna olla auki sen!" karjasi hän ja repäsi venttiilin selälleen.

"Me menemme kohti kuolemaa!"

"Antaa mennä — heee—i!"

Se oli mielipuolen karjaisu, joka saattoi Erkin vapisemaan.

"Ajattele, hullu ihminen: junallinen matkustajia…"

"Vihellä niille, vihellä sen…!"

Mutta nyt painoi Erkki uudestaan venttiilin kiinni. Tästä raivostui

Sirola, hyökkäsi ylös, ja Erkki näki jotakin vilahtavan hänen
kädessään. Samassa hän kuitenkin oli kiinni Sirolan ojennetussa
kädessä ja tavattomalla voimallaan, joka tällä epätoivoisella hetkellä
vaan kasvoi, sai hän väännetyksi kouran auki. Akkuna helähti ja
avonainen veitsi lensi ulos. Syntyi hetken kestävä kiivas kahakka. He
kiersivät molemmat nyyhkivän pesän edessä. Sirola oli
vahvarakenteinen mies, mutta kuitenkin hän herpaantui, ja Erkki sai
hänet nujerretuksi lämmittäjän puolelle kattilan ja seinän väliin.
Kiivaalla otteella oli hän samassa kiinni jarruventtiilissä, ja junan
vauhti alkoi vähetä. Oli jo aikakin, sillä pian alkoi Isonkaaran
laskeutuma, jonka alla oli tiessä mutka. Sitä ajatellessa ja vielä
äskeisestä ottelusta järkkyneenä täytyi Erkin tukea itseään akkunan
pielukseen ja nojata istuimen kulmaan. — Nopeusmittarin viisari
hamuili ennen kulkemattomilla alueilla. Hiki virtasi pitkin Erkin
ruumista, mutta tällä järkyttävällä hetkellä häntä kuitenkin elähdytti
tieto, että vaara oli vältetty. Oli vain saatava Sirola tyyntymään.
Tämä yritteli vielä ylös, kirosi kamalasti, haki housuntaskuistaan
jotakin, mutta käsi jäi taskuun ja mies raukesi vähitellen. Ja
kappaleen ajan kuluttua kuului ainoastaan örähtelyä… yhä
vaisummasti…

Juna saapui Tauvoon. —

Näihin aikoihin sai Erkki kirjekortin, johon oli kirjoitettu joustavalla

käsialalla: "Olen päässyt Norvantoon. Et usko, kuinka olen iloinen.
Irja." — Erkki kirjoitti lyhyesti vastaan: "Tervetuloa!"

Tuo kortti toi mieleen omituisia, valoisia muistoja. Irja, lapsuuden

ystävä Tauvosta! Koko heidän monivuotinen, usein katkeillut ja
epämääräinen suhteensa, jota hän ei ollut itselleenkään selvittänyt,
sukeltausi muistiin. Ja sydän sykki voimakkaammin tapaamisen
toivosta.

Erkki otti usein esille Irjan kortin ja katsoi sitä pitkään. Olipa siellä
tyttö riemuissaan. Ja olihan siitä räiskähtänyt pieni pisara tännekin.
Miksi oli hän siihen ollenkaan vastannut? Ensi vaikutuksesta kohta,
ja olikin se vilpitön tervetuloa. Puuttui vain, että olisi sen saanut
kädestä pitäen sanoa.

Eräänä päivänä, ollessaan toimestaan vapaana, meni Irja

asemalta postia noutamaan.

Postijunan kuljettajana oli Erkki. Hän oli huomannut Irjan ja tuli

alas veturista rientäen luokse.
 "Joko sinä olet täällä!"

"Niinkuin näet. Missäs sinä olet ollut, kun ei ole täällä näkynyt?"

"Eteläisellä rataosalla, olen nyt pitkästä kotvasta täällä. — Siis

sinä olet tullut." — Erkin äänessä soi hillitty riemu. — "Toivon sinun
viihtyvän täällä paremmin kuin Kouvolassa."

Erkki oli muuttunut edukseen sitten viime näkemän. Hänen

käytöksessään oli entistä enemmän itsetietoisuutta ja varmuutta, oli
vähän laihtunutkin ja silmät syventyneet, mutta kasvoilla kuvastui
lujuus ja päättäväisyys. Ja kuinka hän katsoi sieltä korkeudesta.
Irjasta tuntui kuin olisi se aivan kohoksi nostanut. Miten komea!
Häntä puki erinomaisesti uusi kuljettajanlakkinsa, joka oli edestä ylös
kohonneena ja teki hänet niin erinomaisen reippaan, iloisen ja
avomielisen näköiseksi. No, hän tiesi, miten sitä piti pitää päässä.

Erkki viivähti tuskin paria minuuttia, tarttui kädestä ja sanoi:

"Näkemiin. Minä tulen pian."

Samassa oli hän poissa.

*****

Irja käveli malttamattomana asemasillalla. Minuutit kuluivat

hitaasti. Viisari valaistussa kellotaulussa asemahuoneen seinällä
näytti toisinaan pysähtyneen. Myrsky mylvi puistossa. Kaasulyhty
huojui tuulessa, suhisi ja näytti toisinaan sammuvan. Vihdoin läpäsi
lumiryöpyn veturin valo ja kinoksia kahlaten vyöryi pikajuna
asemalle. — Irja käveli asemasillalla samaan suuntaan.
 "Hyvää iltaa!" kuului ylhäältä veturihytistä. Ääni tuli pehmeänä ja
lämpöisenä.

Samassa oli koliseva, lumikinosten peittämä veturi ohi ja pysähtyi

asemalaiturin päähän. Irja saavutti sen sieltä. Erkki oli laskeutunut
alas ja nosti lakkiaan.

"Niinhän sinä kuljet kuin lumivuoren sisällä", sanoi Irja.

"Me olemmekin kyntäneet halki kinoksien, eikä ole kumma, jos

niitä onkin vielä osa niskassamme."

"Mitähän, jos jäitkin välille," kiusotteli Irja.

"Eläpäs! Sitäkö sinä toivoit täällä?"

"Sitä!" — Irja nauroi käsipuuhkansa takaa.

"Vai niin! Mutta minä tulin kuitenkin."

"Ja nyt minulla on sinulle eräs ehdotus: sopisiko sinun tulla

luokseni tänä iltana?"

"Onko sinulla joku merkkipäivä?"

"Ei, muuten vain. Eräs tuttavani täältä, neiti Lillström tulee

myöskin. Se johtui äsken mieleeni, kun tiesin sinun olevan tänne
tulossa ja on tällainen huono ja kylmä ilma…"

"Kiitoksia ystävyydestäsi! Kutsuasi et olisi siltä kannalta katsoen

voinut paremmin asettaa. Sillä suoraan sanoen: lämmin kahvitilkka
ei nyt tee pahaa."

"Sen arvasin."
 "Tulenko heti, kun joudun?"

"Tule vain."

Saavuttuaan asuntoonsa riisui Irja nopeasti päällysvaatteensa ja

haki puita säiliöstä pannakseen pesään.

Kohta räiski iloinen tuli uunissa ja sen loimussa järjesteli Irja

huonettaan ja iloitsi jokaisesta siirrosta, joka somisti sitä. Hymy
kaunisti hänen kasvojaan tällä hetkellä.

Hän ei tahtonut kieltää itseltään, että todella odotti Erkkiä. Hän

hymähti maltittomuudelleen, mutta samassa vakasivat viime
tapaamisien muistot hänet ja hän palautti ne toisen toisensa
jälkeen…

*****

Nyt hän tuli, kun pystyvalkea oli iloisimmilleen kerjennyt.

"Neiti Lillström ei ole tullut vielä. Hänellä lienee joku este. Mutta
voinemmehan odottaa kahdenkin?"

Heidän katseensa yhtyivät…

*****

"Kummallinen on ihmisten elämänjuoksu," puheli Erkki kuin

äänellään tarttuen johonkin mielessään kulkevista ajatuksista. "Jos
jäisi jotakin näkyvää jälkeä, viivat tai jotakin sellaista, joka tehtyä
matkaa kuvaisi, niin saisimme niistä nähdä, kuinka polkumme
risteilevät."

"Aluksi ne kuitenkin kulkisivat yhdessä."