New Philosophical Essays on Love and

Loving 1st ed. 2021 Edition Simon

Cushing (Editor)
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/new-philosophical-essays-on-love-and-loving-1st-ed-
2021-edition-simon-cushing-editor/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Brilliant Essays (Macmillan Study Skills) 1st ed. 2021

Edition Hackett

https://ebookmass.com/product/brilliant-essays-macmillan-study-
skills-1st-ed-2021-edition-hackett/

Collingwood on Philosophical Methodology 1st ed.

Edition Karim Dharamsi

https://ebookmass.com/product/collingwood-on-philosophical-
methodology-1st-ed-edition-karim-dharamsi/

Love: A New Understanding of an Ancient Emotion Simon

May

https://ebookmass.com/product/love-a-new-understanding-of-an-
ancient-emotion-simon-may/

Murdoch on Truth and Love 1st ed. Edition Gary Browning

https://ebookmass.com/product/murdoch-on-truth-and-love-1st-ed-
edition-gary-browning/
Leadership Unhinged: Essays on the Ugly, the Bad, and
the Weird 1st ed. 2021 Edition Manfred F. R. Kets De
Vries

https://ebookmass.com/product/leadership-unhinged-essays-on-the-
ugly-the-bad-and-the-weird-1st-ed-2021-edition-manfred-f-r-kets-
de-vries/

Respect: Philosophical Essays Richard Dean And Oliver

Sensen

https://ebookmass.com/product/respect-philosophical-essays-
richard-dean-and-oliver-sensen/

Reasoning: New Essays on Theoretical and Practical

Thinking Magdalena Balcerak Jackson

https://ebookmass.com/product/reasoning-new-essays-on-
theoretical-and-practical-thinking-magdalena-balcerak-jackson/

Philosophical Perspectives on Suicide: Kant,

Schopenhauer, Nietzsche, and Wittgenstein 1st ed. 2020
Edition Paolo Stellino

https://ebookmass.com/product/philosophical-perspectives-on-
suicide-kant-schopenhauer-nietzsche-and-wittgenstein-1st-
ed-2020-edition-paolo-stellino/

Philosophical Perspectives on Land Reform in Southern

Africa 1st ed. Edition Erasmus Masitera

https://ebookmass.com/product/philosophical-perspectives-on-land-
reform-in-southern-africa-1st-ed-edition-erasmus-masitera/
New Philosophical
Essays on
Love and Loving
Edited by Simon Cushing
New Philosophical Essays on Love and Loving
 Simon Cushing
Editor

New Philosophical
Essays on Love and
Loving
Editor
Simon Cushing
University of Michigan–Flint
Flint, MI, USA

ISBN 978-3-030-72323-1    ISBN 978-3-030-72324-8 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-72324-8

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2021
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

Cover illustration: © Sergio Amiti / Getty Images

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
To Thomas and Frederick, because some love is simple and obvious. Jami too,
even though she doesn’t believe in the stuff
 Contents

1 Introduction  1
Simon Cushing

2 Making Room for Love in Kantian Ethics 25

Ernesto V. Garcia

3 Iris Murdoch and the Epistemic Significance of Love 39

Cathy Mason

4 ‘Love’ as a Practice: Looking at Real People 63

Lotte Spreeuwenberg

5 Love, Choice, and Taking Responsibility 87

Christopher Cowley

6 Not All’s Fair in Love and War: Toward Just Love Theory101
Andrew Sneddon

7 Doubting Love125
Larry A. Herzberg

8 Love and Free Agency151

Ishtiyaque Haji

vii
viii CONTENTS

9 Sentimental Reasons171
Edgar Phillips

10 Wouldn’t It Be Nice: Enticing Reasons for Love195

N. L. Engel-Hawbecker

11 Love, Motivation, and Reasons: The Case of the

Drowning Wife215
Monica Roland

12 Can Our Beloved Pets Love Us Back?241

Ryan Stringer

13 Romantic Love Between Humans and AIs: A Feminist

Ethical Critique269
Andrea Klonschinski and Michael Kühler

14 Patriotism and Nationalism as Two Distinct Ways of

Loving One’s Country293
Maria Ioannou, Martijn Boot, Ryan Wittingslow, and
Adriana Mattos

Index315
 Notes on Contributors

Martijn Boot is an assistant professor at the University of Groningen.

Prior to coming to Groningen, he was an associate professor at Waseda
University in Tokyo, Japan. He holds a DPhil from the University of
Oxford. He specializes in political philosophy. His book, titled
Incommensurability and Its Implications for Practical Reasoning, Ethics
and Justice (2017), is the result of research on incommensurability of val-
ues and its implications for justice.
Christopher Cowley is an associate professor in the School of Philosophy,
University College Dublin, Ireland. He is the author of two books (includ-
ing Moral Responsibility, 2013) and has edited three volumes (including
The Philosophy of Autobiography, 2015, and Supererogation, 2015). He
specializes mainly in ethics, with a side interest in the philosophy of crim-
inal law.
Simon Cushing is Associate Professor of Philosophy at The University of
Michigan–Flint. He co-edited The Philosophy of Autism (2012) with Jami
L. Anderson, and edited Heaven and Philosophy (2017). His interviews
with leading philosophers can be found at https://www.cognethic.org/
philosophical-­profiles.
N. L. Engel-Hawbecker is a doctoral candidate at The University of
Texas at Austin.
Ernesto V. Garcia is an assistant professor in the Philosophy Department
at the University of Massachusetts Amherst. He works mainly on history
of modern philosophy (especially Hume and Kant) and contemporary

ix
x NOTES ON CONTRIBUTORS

moral and political philosophy, and he has published on various topics

including forgiveness, authenticity, and respect for persons.
Ishtiyaque Haji is Professor of Philosophy at the University of Calgary.
He has research interests in ethical theory, philosophy of action, meta-
physics, and philosophical psychology. He is the author of Moral
Appraisability (1998), Deontic Morality and Control (2002), Moral
Responsibility, Authenticity, and Education (with Stefaan Cuypers;
2008), Freedom and Value (2009), Incompatibilism’s Allure (2009),
Reason’s Debt to Freedom (2012), Luck’s Mischief (2016), and The
Obligation Dilemma (2019).
Larry A. Herzberg is Professor of Philosophy at the University of
Wisconsin, Oshkosh, where he teaches courses on epistemology, the phi-
losophy of emotion, and the philosophy of language (among others).
Since earning his PhD in philosophy from UCLA in 2003, he has pub-
lished articles focusing on issues in the philosophy of emotion and the
epistemology of self-knowledge, including “Constitutivism, Belief and
Emotion” (2008), “Causation, Direction, and Appraisal Theories of
Emotion” (2009), “To Blend or to Compose: A Debate About Emotion
Structure” (2012), “On Knowing How I Feel About That: A Process-­
Reliabilist Analysis” (2016), “Can Emotional Feelings Represent
Significant Relations?” (2018), and “On Sexual Lust as an Emotion”
(2019). He is currently exploring epistemological issues related to the
internet.
Maria Ioannou has been an assistant professor at the University of
Groningen since 2016. She holds a DPhil from the University of Oxford
with a specialization in social psychology. Her research lies in the field of
intergroup conflict, prejudice, and intergroup contact. Prior to her
appointment at the University of Groningen, she worked as a post-
doctoral researcher at the University of Cyprus as well as a researcher
in the civil society sector conducting research on social cohesion and
reconciliation.
Andrea Klonschinski is a postdoctoral researcher at the Department
of Medical Ethics and History of Medicine, Göttingen University
(Germany). She works in the field of moral philosophy and philosophy of
economics. Her research focuses especially on the ethics of discrimination,
well-being measures, and on women in philosophy. She is the author of
the book The Economics of Resource Allocation in Health Care: Cost-Utility,
 NOTES ON CONTRIBUTORS xi

Social Value, and Fairness (2016). From 2012 until 2020, she organized
the philosophical movie series Filmisches Philosophieren, in which philo-
sophical aspects of popular movies are discussed with the audience.
Michael Kühler is a Research and Teaching Fellow at the Academy for
Responsible Research, Teaching, and Innovation (ARRTI) at Karlsruhe
Institute of Technology (KIT), Germany, as well as “Privatdozent”
(roughly equaling associate professor) at the University of Münster,
Germany. He has studied philosophy, musicology, and pedagogy and got
his doctoral degree in philosophy at the University of Erlangen-Nürnberg,
Germany, in 2005, with a thesis on the intertwined problem of moral jus-
tification and motivation. In 2012, he completed his “habilitation” at the
University of Münster, Germany, with a monograph on the principle
“ought implies can.” His areas of expertise include ethics, metaethics,
political philosophy, and the philosophy of love. He has several publica-
tions on the philosophy of love. Most recently, he co-edited (together
with Rachel Fedock and Raja Rosenhagen) the volume Love, Justice, and
Autonomy, Routledge, 2021.
Cathy Mason is Stipendiary Lecturer in Philosophy at Wadham College,
University of Oxford, supervising students in ethics, practical ethics, the-
ory of politics, and aesthetics. Her research is focused on ethics, episte-
mology (especially moral epistemology), aesthetics, and the writing of Iris
Murdoch (particularly at the points in her work where these topics con-
verge). In the summer of 2019, she completed her PhD in Philosophy,
titled Neglected Virtues: Love, Hope, and Humility, at Trinity College,
Cambridge, under the supervision of Paulina Sliwa and Tom Dougherty.
Adriana Mattos is Lecturer in Health and Life Sciences at the University
of Groningen. She holds a PhD in Medical and Pharmaceutical Sciences
(2013) from the University of Groningen. Her thesis was focused on the
effects of targeted delivery of interleukin-10 to the fibrotic liver. She also
has experience in parasitology and tropical diseases.
Edgar Phillips is a postdoctoral researcher in the Institut Jean Nicod at
the Ecole Normale Supérieure, Paris and an affiliate member of the
Thumos research group at the University of Geneva. He works in the phi-
losophy of mind, philosophy of action, and ethics. He gained his PhD in
Philosophy at University College London in 2018.
xii NOTES ON CONTRIBUTORS

Monica Roland holds a PhD in Philosophy from the University of Oslo,

where she was an affiliate at the Centre for the Study of Mind in Nature
(CSMN). Her main research interests are the philosophy of love (and
more generally the philosophy of emotions), normativity and the
nature of reasons, rationality (and its relation to irrationality), phi-
losophy of science, and feminism. In her dissertation What Is Love?
(2016) she defends the claim that love is a moral emotion, as well as
a response to reasons that justify the emotion. She currently works at
Oslo Metropolitan University (OsloMet) as a senior advisor.
Andrew Sneddon is a professor in the Department of Philosophy at the
University of Ottawa. He studies ethics and philosophical psychology. His
books include Autonomy (2013) and Like-Minded: Externalism and Moral
Psychology (2011).
Lotte Spreeuwenberg is researching love, ethics, and moral psychology
at the University of Antwerp in Belgium. She is writing her doctoral dis-
sertation Against the Fat Relentless Ego: Love at the Centre of Morality,
with Iris Murdoch as an overarching author. Besides publishing on love in
academic journals, she spends a great deal of her time writing public phi-
losophy, with a focus on activism. With Martha Claeys, she produces and
hosts the philosophy podcast Kluwen, which aims at showing that philoso-
phy deserves life beyond academia.
Ryan Stringer is a crazy cat-lover who earned his PhD in Philosophy
from the University of California San Diego in 2019 after completing and
defending his dissertation, The Nature and Normativity of Love and
Friendship. Besides the philosophy of love and friendship, he specializes in
metaethics, normative ethics, and moral philosophy in general. He is cur-
rently teaching at Purdue University for the Cornerstone Program.
Ryan Wittingslow is an assistant professor at the University of Groningen,
and holds a PhD in art history and philosophy from the University of
Sydney (2014). Most of his research sits at the intersection of aesthetics,
philosophy of technology, and philosophy of design. He also has devastat-
ing opinions about art.
 CHAPTER 1

Introduction

Simon Cushing

1.1   I Want to Know What Love Is

Love has been a topic of interest to philosophy since at least the time of
Plato’s Symposium, but with a few notable exceptions, it was unduly
neglected in the twentieth century, at least by writers in the analytic tradi-
tion that predominates in the English-speaking world. However, in the
past quarter century, writing on the topic has exploded. In this volume, we
touch on most of the currently hot debates and also introduce some fasci-
nating tangents. The main threads of discussion reflected in this volume
are as follows: the relationship between love and morality (is it adversarial,
congenial, or are they in fact co-dependent?); whether love is rational,
subject to reasons for or against it, or a force that is not under our inten-
tional control; and whether love affects the way we perceive the world or
the way we value things in the world (and whether this is a good thing).
More singular topics include: whether love would be affected by disputes
in the literature on free will; whether we could be mistaken about being in
love; whether our pets are capable of loving us back; whether a relation-
ship of the kind shown in the movie her between a human and an artificial

S. Cushing (*)
University of Michigan–Flint, Flint, MI, USA
e-mail: simoncu@umich.edu

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature 1

Switzerland AG 2021
S. Cushing (ed.), New Philosophical Essays on Love and Loving,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-72324-8_1
2 S. CUSHING

intelligence could be either loving or ethical; and whether the difference

between patriotism and nationalism hinges on how each instances a differ-
ent kind of love (and what that says about each of those “isms”). Along
the way we will see analyses of the work of philosophical greats like
Immanuel Kant as well as the work of more contemporary writers, in par-
ticular Iris Murdoch, and philosophers actively engaged in the current
revival, notably Harry Frankfurt, J. David Velleman, and Niko Kolodny.

1.2   (If Loving You Is Wrong) I Don’t Want

to Be Right

Love and morality may seem to be independent of each other, and often
even at odds. Othello, having murdered his beloved Desdemona out of
jealousy, says that he is “one that lov’d not wisely but too well,” implying
that love is a force that can propel one to commit monstrous acts. For a
more recent fictional example, think of Jaime Lannister pushing Bran
Stark out of a window while muttering, “The things I do for love.” The
fact that morality requires us to be impartial while love is very much partial
is at the core of the apparent tension. The influential post-war British phi-
losopher Bernard Williams is responsible for probably the most cited dis-
cussion of an illustration of the potential clash. He quotes Charles Fried’s
discussion of a man confronted with the choice of only being able to save
one of two drowning people, one of whom is the man’s own wife. Fried
argues that the man can be morally justified in saving his wife over a
stranger, but Williams bemoans even the need to give moral justification
for his partiality.

[T]he idea that moral principle can legitimate his preference, yielding the
conclusion that in situations of this kind it is at least all right (morally per-
missible) to save one’s wife… provides the agent with one thought too
many: it might have been hoped by some (for instance, by his wife) that his
motivating thought, fully spelled out, would be the thought that it was his
wife…. [T]he point is that somewhere (and if not in this case, where?) one
reaches the necessity that such things as deep attachments to other persons
will express themselves in the world in ways which cannot at the same time
embody the impartial view, and that they also run the risk of offending
against it. (Williams 1981: 18)
 1 INTRODUCTION 3

As we shall see, this case and Williams’ phrase “one thought too many”
have proved to be quite a touchstone in contemporary discussion. Williams
provides the basis for arguing that love itself provides reasons that not only
do motivate us independently of morality, but should do so, even in cases
of apparent conflict. This is a theme we shall see revisited in several papers
in this collection. However, many philosophers down the ages have argued
that, to the contrary, love and morality are intertwined, that you cannot
have one without the other. So we have two camps: one promoting love
as a force independent of morality and in some senses deserving to win out
over it in the battle to motivate action; the other arguing that they march
in sync and should not be seen as at odds. Confusingly, both camps can
cite the work of Immanuel Kant, usually held up as the greatest of the
modern philosophers, and certainly among the most influential ethicists,
for support for their position. On the one hand, Kant’s ethics are notori-
ously demanding: he argues for a system of exceptionless rules and con-
tends that one’s action only has moral worth if one acts out of duty,
prompted by one’s rational nature. This does not seem like a conception
of morality that would have room for love as we typically conceive of it: for
Kant, if one were to help a loved one simply because one loved them, this
would not count as a moral act. However, two of contemporary philoso-
phy’s most influential defenders of “love as a moral emotion” are explicitly
influenced by Kant. The first of these is Iris Murdoch, who was a philoso-
pher before she became known for her novels (and for being the subject of
the 2001 film Iris), whose work is the main subject of two chapters in this
collection. The other, whose work is cited in just about every chapter in
this volume, is J. David Velleman. He writes:

We have made a mistake… as soon as we accept the assumption of a conflict

in spirit. Love is a moral emotion precisely in the sense that its spirit is closely
akin to that of morality. (Velleman 1999: 341)

Because Velleman’s work has been so influential on the philosophy of

love of the past twenty-odd years, I will take a moment to outline his
view. In his initial essay, Velleman took particular issue with what he saw
as an emerging orthodoxy that love was a drive. Much of love’s bad
moral reputation, he argued, could be traced to Freud, who presented
love as a drive that all too often was based on misperception of its object.
Contemporary analytic philosophers followed Freud in presenting love
as a “syndrome of motives” with an aim, primarily desires directed
4 S. CUSHING

toward the beloved, typically to be with, to benefit, to please, or to be

well thought of by them. Instead of this, Velleman conceives of love as a
way of perceiving a loved one:

A sense of wonder at the vividly perceived reality of another person is, in my

view, the essence of love. (Velleman 2008: 199)

Velleman argues that love exactly parallels Kantian respect: for Kant, the
ultimate directive of ethics (the Categorical Imperative) insists that we
respect the personhood of others such that they must be regarded as
sources of value and never used as a means to one’s own ends. Kant argues
that respect for another acts as a check on one’s own tendencies to want
to exploit things in the world around one. Where respect is the mandated
minimum attitude toward other persons, love, claims Velleman, is an
optional maximum attitude, and love arrests our tendencies toward emo-
tional self-protection, leaving us vulnerable to the objects of our love. This
vulnerability can lead us to appreciate our beloved’s features so that we
may say that we love their crooked smile, but this does not mean that we
love them for their crooked smile (which creates all kinds of problems for
other theorists who do claim this, as we shall see), but rather we love the
smile because it is “an expression or symbol or reminder” of the beloved’s
value as a person. Velleman also stresses that while love is an attitude of
valuing another, it is not one that compares them to others. To love com-
paratively is to put a price on what we value, such that it can be replaced
by something of equal or greater value. But love does not rank beloveds
any more than parents rank their children. Again drawing on Kant,
Velleman argues that the kind of value that persons have is incomparable
because it responds to their dignity, not to a price. This, he says, is the
solution to the paradox that anyone equally may be loved, but the love for
each is uniquely special. Love is a moral emotion, just as respect is, because
it is a response to the dignity of persons. Evidence of its moral influence is
that it is the means by which moral lessons are first taught to children and
by which the moral sensibilities of adults can be (re)enlivened (Velleman
2008: 201). But perhaps most importantly, love is the emotion that makes
us care about the good of another, makes us work to ensure their flourish-
ing. Thus it is that we may end up desiring to help them, not because love
itself is that desire, but because wanting to help them is a natural result of
the vulnerability to them that itself comes from “really seeing” them (to
use a phrase Velleman borrows from Murdoch).
 1 INTRODUCTION 5

Another philosopher who offers a Kantian take on a phenomenon one

might have thought outside of the moral sphere is Neera Kapur Badhwar,
who argues that the only way to make sense of the fact that true friendship
(and love) must be constant through changes in personality and feeling is
to locate that friendship not in a response to any contingent, inconstant
features of one’s friend or lover, but in their humanity (Badhwar 1989).
Velleman’s conception of love and Badhwar’s of friendship are overtly
influenced by Kant, but are they pictures that Kant himself would recog-
nize or endorse? In Chap. 2, “Making Room for Love in Kantian Ethics,”
Ernesto Garcia explores this question.
First, Garcia points out that Kant actually discusses love in writings
other than the ethical works that influence the two contemporary think-
ers. Kant makes a distinction between moral and non-moral (or natural)
love, which he calls love as a passion. While both dispose us to help others,
they can be distinguished both by what aspects of our nature motivate
them (rational or “sensible”) and whether or not each can be morally
required of us (the former can, because it is a moral obligation, while the
latter cannot, because it is a contingent feeling, and thus not under our
voluntary control). If moral love sounds strange, Kant argues that in fact
it is the only way to understand the passages of the New Testament that
command us to love our neighbors and enemies, for non-moral love can-
not be commanded. Kant also makes a parallel distinction between types
of friendship, except that moral friendship also incorporates moral love.
Now, with this distinction in Kant, it appears that he has acknowledged
that there is a legitimate form of love that is non-moral, and that perhaps
his moral love is a specialized kind, a religious ideal. Has Velleman, in
arguing that love of the kind that we might feel for our children and our
partners is fundamentally a moral attitude, conflated the two loves?
A problem for Kantian moral love is that it must be truly universal: we
are required, after all, to love even our enemies. The love that Velleman
and Badhwar want to defend, however, is the actual, partial (in the sense
of “not impartial,” rather than “incomplete”) love we feel for a select few
individuals. How can Velleman and Badhwar explain this partiality on our
parts? Badhwar argues that it is not the humanity that is found within
every person that our friendship responds to but rather the empirical per-
sonhood of concrete historical individuals. Velleman argues that the love
he is defending is optional (unlike the minimum required attitude of
respect), and its reasons can be particular. But what it is is a disarming of
emotional defenses in response to the incomparable and non-instrumental
6 S. CUSHING

value of another human being. Garcia concludes that, on the one hand,
the modern Kantians’ accounts of love are improvements on Kant’s own
“moral love,” because we find the notion of loving someone out of duty
counterintuitive, and the modern Kantians place the focus of love in the
right place, that is, on the people who are the objects of our love and
friendship. However, Garcia argues that what Kant gets right is in separat-
ing love out into kinds, at least one of which is non-moral. Tackling
Velleman’s account in particular, Garcia argues that it is open to a strong
and a weak reading. The weak reading is trivially true (love involves mak-
ing oneself emotionally vulnerable to another who is a being worthy of
moral respect) but does not show that love is moral. The strong reading,
on the other hand, which requires that we love someone because of our
knowledge of them as a moral agent, is neither sufficient for love (it is
equally true of appealing for help, mercy, or friendship) nor necessary (one
can love another romantically without viewing them as a moral agent).
Garcia concludes by agreeing with Berit Brogaard that there is not a single
kind of love, and while Velleman-style moral love might indeed be one
kind of love, there are others, and others of value.

1.3   The Look of Love

Before Velleman, and in fact influencing his argument for love as a moral
emotion, was the British philosopher-turned-novelist, Iris Murdoch,
whose work is undergoing something of a revival. Cathy Mason’s chapter
presents both an argument in support of her account and a critical evalua-
tion of writers who, while inspired by Murdoch, have abandoned what
Mason takes to be core parts of Murdoch’s view. A primary motivation for
Murdoch’s writing was that the dominant behaviorist approach of mid-­
twentieth-­century philosophy ignored a vital kind of moral activity that
was purely internal. Prior to any action that can be deemed of moral
worth, we must, argued Murdoch, practice attention, a fundamentally
moral attitude to the world that is a kind of love. This attitude has an epis-
temic aspect: only through viewing the world with love can one achieve a
true understanding of reality, and it is this process of attending to the
world in a loving way that is itself a moral activity. In a key example,
Murdoch describes how a mother-in-law (M) with an initial dislike of her
son’s wife (D) manages to revise her view after “looking again.” In so
doing, not only does she arrive at a truer picture of reality, she herself is
improved by the process. While contemporary writers defending love as a
 1 INTRODUCTION 7

moral attitude have been influenced by Murdoch, Mason argues that they
do not do full justice to important elements of her view. For example,
Velleman’s view of love as an appreciation of the moral personhood of
another that requires “really seeing” one’s beloved departs from Murdoch’s
approach both because Murdoch, unlike Velleman, insists that love is mor-
ally necessary, and not merely optional, and because, for her, it is the con-
crete particularity of an individual that love focuses on, not the rational
will that every person instantiates equally, as in Velleman’s account.
Mason also considers Mark Hopwood’s sympathetic exegetical work on
Murdoch (Hopwood 2014, 2017) and finds that while it acknowledges
Murdoch’s view of the particularity of the subject of love and describes an
epistemic role for love, that role is not the one Murdoch intended.
Hopwood says love reveals normative demands on the lover, but, Mason
contends, Murdoch insists that love’s role is primarily to reveal facts about
the person being loved. Furthermore, the facts revealed by the loving gaze
are both objectively real and unable to be captured in the supposedly
value-neutral language of science. Murdoch, argues Mason, views love as
a character trait, as, in fact, a virtue, alongside those studied by the ancient
Greeks, including courage and wisdom, and like those character features,
love is a reliable sensitivity to real features of the world. When one gazes
on another with love, as M did with D, the good qualities that one’s
beloved genuinely possesses (and not qualities that one projects on them
because of one’s loving gaze, as an anti-realist might contend) are revealed.
As might be unsurprising, Murdoch’s view of love has appeared quix-
otic to some critics. Does it really map on to love as we normally under-
stand it? Against the criticism that Murdoch’s epistemic conception of
love rules out the affective component that is stressed in all love songs, for
example, Mason points out, first, that there are respectable theories of
emotion that present all emotions as having an epistemic component; sec-
ond, that our common-sense conception of love includes the thesis that
true love requires truly knowing one’s beloved; and third, that love cannot
be reduced to an affective state alone, because such states are necessarily
intermittent, whereas a love can last a lifetime. Against the criticism that
Murdoch’s view cannot account for the selectivity of love—a criticism lev-
eled at Velleman’s view, as we saw, and potentially worse for Murdoch,
who rejects the idea that love is optional—Mason distinguishes between
love and loving attention. Whereas the latter might be what is com-
manded, it is necessary but not sufficient for the variety of loves that there
are, and what might make particular loves (for one’s children, for a
8 S. CUSHING

romantic partner) selective or unique might be a function of how one’s

relationship or the behavior of one’s beloved facilitates the loving atten-
tion. Finally, there is the criticism that Murdoch’s view seems to presume
that everyone is a suitable subject for loving attention. But we are familiar
with loves that we think are profoundly mistaken, or individuals who make
unsuitable subjects for loving attention, perhaps because they are irre-
deemably wicked. But, first, a truly loving attention, because it is attuned
to reality, would reveal an absence of good just as much as its presence.
And second, the idea that loving attention is commanded for all is not
peculiar to Murdoch: its most famous proponent is the Jesus of the
Gospels.

1.4   Love Me Do
The philosopher Sally Haslanger, in her writing on gender, coined the
term “ameliorative inquiry” for an approach to defining a concept that
aims not solely at descriptive accuracy about the way people currently use
it, but at producing a possibly revisionist, improved version, with the aim
of making the society that employs the concept a better place. In Chap. 4,
“‘Love’ as a Practice: Looking at Real People,” Lotte Spreeuwenberg sug-
gests that we should do the same for the concept of love. As we have seen,
both Velleman and Iris Murdoch have offered influential moralized
accounts of love, and Spreeuwenberg’s first task is to evaluate whether
either suits the ameliorative inquiry she has in mind. Tackling Velleman’s
first: while she applauds his commitment to “really seeing” one’s beloved,
she, in common with many of Velleman’s critics, finds unsatisfactory both
his view of the subject of the loving gaze as the Kantian self, and his solu-
tion to the selectivity of love (in contrast to the universality of the require-
ment of respect) in the claim that it is a contingent fact that we respond
with love to certain empirical selves and not to others. The problem with
this, points out Spreeuwenberg, is that it fails to account for the personal
character of love, both because the bare Kantian self is impersonal, but
also because it is a mystery what features of an individual may trigger us to
respond to their Kantian self rather than another’s.
Spreeuwenberg thus turns to the view of an author who attempts to fix
this flaw while preserving what is valuable in a Velleman-like approach:
Pilar Lopez-Cantero. She suggests that the subject of the loving gaze is
not the bare Kantian self but its product, which is a narrative. This is
indeed unique to each person, thereby better accounting for the personal
 1 INTRODUCTION 9

character of love, with “narrative fit” between lover and beloved explain-
ing when and why love blossoms. However, Spreeuwenberg finds the
views of both Lopez-Cantero and Velleman to be too passive, certainly for
her ameliorative inquiry, and uses the example of Dante and his “muse”
Beatrice (whom he barely exchanged two words with, but fixated on) to
illustrate why. While Dante certainly believes he loves Beatrice, and is
caused to do so by some feature he perceives in her, he is not perceiving
her as she truly is, but as some ideal that he projects on to her. Love should
be, in the words of bell hooks, a verb, that is, active, a process, as Adrienne
Rich puts it, “of refining the truths [lovers] tell each other.” Viewing it
this way shifts the focus from the lover alone to an interactive partnership,
and Iris Murdoch’s writings on love provide a framework for this active
approach. Murdoch’s “M and D” case, described earlier, is an illustration
of love as truly attending to the target of one’s gaze to see her in her
(changing) reality. Spreeuwenberg considers suggestions by psychologists
like Lisa Bortolotti that projecting fantasies on to one’s partner might
have positive effects for the lover or the relationship, but concludes that
fantasies are no part of the ameliorative project, especially if we widen its
scope to the political sphere and call on love to break down barriers
between oppressors and oppressed. Spreeuwenberg ends by cautioning
that we should not assume that we can capture the full reality of our
beloved, or even that this is the goal, agreeing with Carla Bagnoli that
understanding another has a possibly invasive aspect. But love as attending
to others is the love that will make us and our society a better place, and
therefore the best reconstruction of the concept for a project of making
love a force for good.

1.5   Will You Still Love Me Tomorrow

It is a truth almost universally acknowledged that love is something over
which we have no control: we fall in love, sometimes against our better
judgment and to our own dismay. On this view, love is, in the words of the
title of a paper by Nick Zangwill, “gloriously amoral and arational”
(Zangwill 2013). However, I say “almost,” because in Chap. 5, “Love,
Choice, and Taking Responsibility,” Christopher Cowley argues for an
important role for choice in love, in the form of a lover taking responsibil-
ity for meeting the prospective needs of their beloved. Thus, Cowley joins
the previous authors in finding a moral core in love. Cowley takes up
Susan Wolf’s suggestion that there is a virtue in a willingness to take
Another random document with
no related content on Scribd:
joskus petkutetaankin. Ainakin kerrottiin, että eräs eron saanut
virkamies Kemistä, joka usein vaelsi luostariin, hankki itselleen tuloja
sillä, että hän luostarissa kävijöille valitti tahtovansa antaa lahjoja
pyhäkölle, mutta rahoja hänellä ei ollut. Tätä varten hurskaat
pyhiinvaeltajat antoivat hänelle runsaita summia, jotka hän kuitenkin
käytti omiin tarpeisiinsa.

Toukokuun 17 p:nä laski maihin aivan akkunani alle kaksi venettä,

jotka toivat mukanaan pyhiinvaeltajia sisämaasta: Paanajärveltä,
Jyskyjärveltä ja kauvempaakin. Näitä sanottiin Kemissä Järveläisiksi,
koska he asuivat järviseuduilla, ja myös "Karjalan miehiksi," kun
olivat Venäjän karjalaisia. Luostariin lähdössä oli useita muitakin
veneitä. Päätin seurata heitä erään Jyskyjärveltä olevan
sairaalloisen makasiininhoitajan ja hänen vaimonsa seurassa.
Aamulla tehtiin lähtöä, ja hiljalleen liitelivät venekunnat eteenpäin.
Melkein jokaisella kalliolla ja saarella käytiin munia kokoomassa
luostarille vietäviksi. "Ketä te kuljetatte veneessänne", kysyttiin
toisesta veneestä ankaralla äänellä. Vastattiin: "Svenski pastoria".
Mutta tämä vastaus näytti herättävän yleistä tyytymättömyyttä.

Eräällä saarella ruvettiin aterioimaan. Naisetkin näyttivät

tyytymättömiltä siitä, että oli otettu mukaan vääräuskoinen. Mutta
sen veneen omistaja, jossa kuljin, ja makasiininhoitajakin puhuivat
minun puolestani. Saaren kukkuloilta tarkastaessamme merta
näimme jäälauttoja, ja nyt arveltiin, tahtoivatko pyhimykset laisinkaan
päästää meitä perille. Matkaa kumminkin jatkettiin, ja parin
penikulman päästä näkyivät jo luostarin korkeat tornit. Mutta kl. 9
aikaan lisääntyivät uiskentelevat jäälautat yhä, ja vihdoin oli
edessämme laaja jääkenttä. Raaka sumu nousi niistä ja jähmettyi
jääksi veneiden laidoissa. Ei tietty enään missä oltiin, mutta vihdoin
pääsimme eräälle saarelle, jossa löysimme kalastajien rakentaman
saunan.

Toisena päivänä yritettiin vielä eteenpäin ja luvattiin runsaita

lahjoja pyhimyksille jos ne auttaisivat meitä perille, mutta eipä
auttanut yksikään heistä; ja jääsuhteet pakottivat siis lähtemään
paluumatkalle. Syypäänä onnettomuuteen tahdottiin pitää minua.
Sisämaan asukkaat puhuivat suomea, rannikkoasukkaat venäjää, ja
kuulin minusta sanottavan: "Sinä pakana pakanoitset meidän
seuramme", ja "Kristus branit tebja" (Kristus kiroo sinut).

Kohta tämän onnistumattoman matkan jälkeen Kemin

kaupunkilaiset rupesivat panemaan aluksiansa kuntoon lähteäkseen
kalastukseen Jäämerelle. Kesäkuun 27 p:nä lähtivät viimeiset
alukset Kemin satamasta, ja samaan aikaan minäkin vapauduin
Kemistä ja jatkoin matkaani pohjoiseen päin, seuraten Vienan meren
läntistä rantaa. Meri oli tyyni ja kulku erittäin miellyttävää. Jotkut
valaansukuiset eläimet leikkivät veneeni läheisyydessä.

Gridina on viimeinen kylä Kemin alueella. Suonostroffissa,

ensimäinen paikka Kuolan piirissä, jossa tapasimme ihmisiä, on
starovärtseillä munkkiluostari. Kaksikymmentä virstaa sieltä on
nunnaluostari, jossa kävin. Solakka metsä sen ympärillä oli hyvin
hoidettu ja rakennusten ympäristö huolellisesti siivottu ja laastu, olipa
siellä vielä pieni perunamaakin. Vanhin nunnista, joka oli
Arkangelista kotoisin, sanoi asuneensa täällä 50 vuotta. Toiset olivat
kaukaisista seuduista, jotkut heistä paljonkin sivistyneempiä kuin
yleensä täkäläinen rahvas.

Kieretin kylä, johonka sieltä saavuin, sijaitsee kohisevan kosken

varrella, ja näyttää kaupungilta, joksi sitä joskus sanotaankin. Se on
rakennettu samaan tapaan kuin yleensä kylät Vienanmeren
rannikolla. Kylän läpi kulkee pääkatu, josta lähtee joku poikkikatukin.
Rakennukset ovat yksikerroksisia, mutta tapaapa jonkun
kaksikerroksisenkin. Lattiat pidetään huolellisesti puhtaina, ja
sylkeminen ei ole ainoastaan luvaton vaan vieläpä uskontoakin
loukkaava. Teekeittiön (samovaarin) näkee melkein jokaisessa
perheessä; sillä jos ei jääkään muuta perintöä, niin ainakin täytyy
olla samovaari.

Matkustin kansan keskuudessa, joka hyväntahtoisesti auttoi minua

eteenpäin. Miehet olivat jo yleensä kaukaisilla kalastusmatkoilla.
Suvisin kuljettavat sentähden naiset postia ja matkustavaisia; joskus
vain on mukana joku vanha ukko. Kansa on sävyisää ja naiset
reippaita ja taitavia purjeiden hoidossa. Minua tosin pidettiin
pakanana ja kastamattomana, eikä minua uskottu papiksi koska
minulla ei ollut partaa, vaan olin heidän luulonsa mukaan joko
vakooja tai jalojen metallien etsijä. Mutta mitään pahaa minulle ei
tapahtunut. Kieretistä tullaan Koudan kylään, jossa on hyvä
lohensaalis.

Muinoisina aikoina ovat suomalaiset polttaneet Koudankylän ja

upottaneet kirkon kellot. Vanhasta kirkosta oli pelastettu taulu, joka
vielä oli tallessa. Siinä sanottiin olevan monta vihollisen keihään
pistämää läpeä, mutta sitä tietysti ei näytetty "pakanalle".

Roudasta on Näsän kylään 30 virstaa. Matkallani sinne

huomasimme eräällä niemellä kurjan hökkelin, ja siellä tapasimme
nuorenpuoleisen vaimon mitä surkeimmassa tilassa. Hän kulki
rauhattomana lapsi kummallakin käsivarrella, jota paitsi kaksi
kelmeätä ja laihaa lasta, pitäen kiinni hänen hameestaan ja leipää
itkien, kulki hänen jälessään. Mies oli otettu sotapalvelukseen, ja
vaimo oli sentähden aivan surun ja epätoivon vallassa. Me
annoimme hänelle tuoretta kalaa, leipää ja rahaa ensi hätään. —
Senkin kylän polttivat muinoin suomalaiset.

Nyt on kylässä 20 taloa. Raunioista päättäen oli kylä muinoin ollut

nykyistä kylää paljon suurempi. Kirkkokin oli ollut 8 syltä pitkä ja 4 s.
leveä. Ei missään Vienanmeren kylässä minua kohdeltu niin
ystävällisesti kuin täällä. Siisteys oli suurempi kuin muualla, ja
sivistyskin näytti olevan tavallista korkeammalla. Pari talon isäntää
oli tänne siirtynyt Kuusamosta. He olivat jo täysin venäläistyneet,
lapset eivät osanneet suomea, sillä äidit olivat venakoita. Venäjä
onkin pääkielenä kaikissa Vienanmeren kylissä.

Paitsi varsinaisia lappalaiskyliä on Kuolan piirissä 26 kylää, osaksi

venäläisiä, osaksi suomalaiskarjalaisia. Niitä seutuja, joissa on
suomalaisia kyliä, sanotaan yhteisesti "Korelskoiksi". Ainoastaan
näissä kylissä harjoitetaan maanviljelystä, mutta harvalla on
enemmän kuin 2 lehmää, eikä hevosta laisinkaan, vaan he ajavat
poroilla. Tärkeämpänä elinkeinona on järvikalastus, metsästys ja
majavan pyynti.

Näsästä suuntasin matkani Kantalahdelle ja saavuin sinne

iltapäivällä. Kohtasin kylän starostan (vanhimman), joka nähtyänsä
passini oli heti valmis neuvomaan minulle asunnon. Mutta minua ei
kukaan suostunut ottamaan taloonsa, koska poltin tupakkaa. Minulla
oli kuitenkin näytettävänä Kemin ispravnikalta avoin kirje, jossa
käskettiin kaikkia avustamaan minua matkallani; ja seuraus siitä oli,
että kapineeni heti kannettiin suureen, jotensakin siistiin
huoneeseen. Talonisäntä ei kuitenkaan tahtonut olla minun kanssani
missään tekemisissä, jota vastoin kylän rättäri oli halukas
rupeamaan palvelukseeni. Ruokaa kyllä oli tarjona, mutta millään
ehdolla ei annettu käytettäväkseni astiaa. Omat astiani olivat
matkalla särkyneet, paitsi kahta teevatia. Lihan, kalan, voin ja mitä
muuta oli, kaatoivat sentähden pöydälle. Oli joku tuonut maitoakin 10
kopeekan arvoisessa saviastiassa. Saadakseni tätä herkkua
juodakseni tarjosin hänelle astiasta 80 kopeekkaa, mutta vastattiin,
ettei sitä myydä 8 ruplastakaan, koska Kristus kieltää uskovaisen
myymästä käyttämiään astioita pakanalle.

Oli siis kyllin ruokaa ja juomaa. Olin nälissäni, mutta näytti siltä,
kuin tulisin täällä kärsimään Tantaluksen tuskia. Muun muassa oli
minulle tuotu kaunis lohi, mutta pataa sen keittämiseksi ei tahtonut
kukaan antaa, koska olin kalaa kädelläni koskenut. Kyllä minua
säälittiin, mutta ei kukaan rohjennut minua auttaa. Väkijoukossa oli
myöskin Kuusamosta tänne siirtynyt nainen, kreikan uskoon
kääntynyt, mutta ei hän kuitenkaan ollut starovärtsi. Hän sääli tilaani,
lähti asiasta puhumaan papille, ja palasi tuoden häneltä kyökki- ja
pöytäastioita, vieläpä tuoden tervehdyksenkin papilta, että ei voinut
itse saapua, sillä hän oli rakennustöissä. Tätä naista sain kiittää siitä,
että vihdoin pääsin ikävästä pulasta.

Noin puoliyön aikana, kun olin jo aikeissa panna levolle omille

päällysvaatteilleni — sillä vuodevaatteita minulle tietysti ei annettu —
saapui arvaamattani tuo hyväntahtoinen pappi, lopetettuaan päivän
työnsä. Hän oli ennen ollut lukkarina Kuolassa, sitten päässyt papiksi
tänne, ja oli sangen tyytyväinen asemaansa. Eikä ihmekään.

Seuraavana päivänä halusin käydä eräällä korkealla vuorella joen

toisella rannalla, mutta se minulta ankarasti kiellettiin. Sain kuitenkin
rättärini taivutetuksi soutamaan minut sinne. Sillä puolella oli kirkko
ja osa kylää. Mutta heti kun sinne saavuin sai rättärini kovan käskyn
viemään minut takaisin. En halunnut totella; mutta kun, väestöä
peläten, en rohjennut yksin mennä vuorelle, lähdin papin luo
pyytämään, että hän hankkisi minulle saattomiehen sinne. Mutta hän
vakuutti ei voivansa minua tässä kohden auttaa, ellei antautuisi
väestön vihan alaiseksi. Luultiin, näet, että vuoresta etsin hopeata ja
kultaa, ja että minä, jos niitä löytäisin, hankkisin itselleni väestön
oikeuksia loukkaavia etuja, tai että kruunu laittaisi sinne kaivoksia,
joissa väestöä pakotettaisiin tekemään työtä.

Noin 200 vuotta sitten eräs suomalainen partiokunta Iistä ja Oulun

seuduilta erään Paso-nimisen Iin talonpojan johdolla hävitti
Kantalahden kylän. Sekä Suomen että Venäjän puolella mainitaan
useita semmoisia suomalaisten talvisaikaan tekemiä ryöstöretkiä.
Vanhat tietävät kertoa, että johtajat olivat puetut rautapantsareihin ja
kypäriin, mainitsevatta venäläiset, että näiden talonpoikien joukossa
oli "Ruotsin knihtejäkin". Siitä ovat kaikki kertomukset yhtäpitävät,
että kylä ainakin kaksi kertaa ryöstettiin ja poltettiin.

Karamsinkin otaksuu että Pohjanmaan talonpojat tekivät tänne

kaksi retkeä. Tästä asiasta löytyy Iin kirkkoarkistossa käsikirjoitus,
joka enemmän kuin sata vuotta sitten on laadittu laamanni-oikeuden
lautamiehen Antti Hiltusen ja kihlakunnan lautamiehen Antti Sävelän
kertomusten mukaan, ja jossa muun muassa sanotaan:

"Kerrotaan täytenä totena, että muinoisina sota-aikoina Venäjää

vastaan eräs tämän pitäjän Kiimingin kylän talonpoika Pietari Vesa
valloitti venäläisen Kantalahti nimisen kaupungin Venäjän eli Rudjan
meren tällä puolella, Lapin rajalle päin, siten, että hänen johdossaan
oli suuri joukko talonpoikia, jotka hän juhannus-aattoyönä vei
muassaan kaupungin läheiseen metsään, kieltäen jokaista
liikkumasta tai ääntä päästämästä, kunnes hän käskee. Kun väki
huoletonna tuli ulos kaupungista, tavan mukaan leikkiäksensä
juhannuspäivänä, ja he aamulla auringon noustessa palasivat
kaupunkiin, hyökättiin heidän kimppuunsa, jolloin osa heistä tapettiin,
osa vangittiin; hyökkääjät menettivät vain yhden miehen ja saivat
suuren saaliin".

Kantalahdesta lähdin heinäkuun 10 p:nä. Vuolas Nivajoki on

ainoastaan osittain veneellä kuljettava, jonka vuoksi matka Imandra-
järvelle on suureksi osaksi suoritettava jalkapatikassa. Sekä joen
että järven rannat ovat enimmäkseen kivisiä, mutta viheriäin metsien
ympäröimiä. Imandra, lapiksi Averjavre, on 90 Venäjän virstaa pitkä
ja veneellä kuljettava.

Kantalahden ja Kuolan välillä on kunkin 15:n tai 30:n virstan

päässä asemia matkustavaisia varten. Paikoin on turvekojuja,
paikoin hirsisalvoksia, joissa on lavat ja karjalaissaunan tapaiset
uunit. Niissä asuu aina lappalaisia, joiden velvollisuus on kyyditä
matkustavaisia. Siihen ovatkin he hyvin nopsia. Toista on Suomen,
Norjan ja Ruotsin Lapissa. Siellä näitä, tosin vaatimattomia, mutta
sittenkin matkustaville mieluisia laitoksia ei ole, ja välimatkat
asuttujen paikkojen välillä ovat usein suunnattomat. Etenkin
talvimatkat ovat Venäjän Lapissa monestakin syystä paljon
mukavammat kuin läntisessä Lapissa. Tie kulkee täällä tasaisten
maiden poikki ja tiheät metsät lieventävät pakkasia. Tuskin koskaan
käynee täällä, niinkuin etenkin Ruijassa, että matkustaja,
saavuttuaan vihdoin suurten vaivojen jälkeen autioissa
tunturiseuduissa kurjaan hökkeliin, on siellä pakotettu päiväkausia
odottamaan parempaa keliä tai kyytiporoja. Jokaisella asemalla on
sitä paitsi käytettävänä n.s. kibitka. Tämä ajopeli on paljon
mukavampi kuin tavallinen ahkio. Se on katettu ja suurempi kuin
meidän pulkkamme, niin että siinä voi maata pitkänään, jopa
nukkuakin, mutta se on raskaampi ja sitä vetääkin kaksi poroa.
Tämä kaikki ei ole mahdollista meidän tuntureillamme, joilla ei ole
teitä ja joilla usein täytyy laskea vuoria ja kallioita myöten alas tai
kavuta niitä ylöspäin.

Vaikka kyytimieheni täälläkin tahtoivat minua estää, onnistui minun

kuitenkin nousta seudun suurimmalle vuorelle. Tällä vuorella, joka on
nimeltään Kipinä tahi Umptek ja sijaitsee Imandran rannalla, oli
kasvullisuus aivan toisenlainen kuin Utsjoella. Juhlallista on vuoren
korkeimmalta huipulta katsella kaunista järveä lahtineen, salmineen,
niemineen ja saarineen ja sen majesteettisen ympäristön mahtavia
vuoria, joiden vielä osaksi lumen peittämät huiput kimmelsivät
auringonvalossa, samalla kun alemmat osat olivat viheriöiden
metsien verhoomina ja kauniina kuvastuivat tyynen järven pintaan.

Mutta kauvan en saanut nauttia tätä lumoavaa näköä enkä poimia

harvinaisia kasveja, sillä oppaani, kun pienellä vasarallani koputin
vuorta, suuttuneella äänellä huusi: "mitä siellä teet", ja vaati
pontevasti lähtemään paluumatkalle. Kun en ollut halukas
taipumaan, uhkasi hän että hukka minut perii, ellen heti lähde; ja
samassa hän juoksi vuorta alas, ikäänkuin olisi tahtonut minut jättää.
Hän katosikin näköpiiristäni, mutta ilmestyi taas hetken kuluttua ja
pyysi nyt sydämellisesti minua tulemaan pois, koska häntä ankarasti
rangaistaisiin, jos hän sallisi minun vielä täällä viipyä. Lähdin siis.

Kantalahdesta pohjoiseen ei asu venäläisiä muualla kuin

Kuolassa.
Muutoin koko Kuolan niemimaalla, paitsi sen eteläistä rantamaata
Ponoijoen suulle saakka, asuu yksinomaan lappalaisia. Niinikään on
Imandran ja Kuolanlahden länsipuolet heidän hallussaan. Tällä
alueella
asuu noin 2,000 lappalaista. Ne jakautuvat kolmeen ryhmään:
 1. Imandran lappalaiset, jotka asuvat Ekostrofin, Babian,
Rasnjargan, Maanselän, Akkalan ja Kildinin kylissä.

2. Kuolasta itäänpäin, Semiostrofissa, Lavoserossa, Voroninskissä

sekä Svjätoinosin ja Ponoijoen seuduilla asuvat; ja

3. Lappalaiset, jotka asuvat Kuolanlahden länsipuolella, osaksi

merenrannalla, osaksi myös Tuloman vesijakson alueella. Tuloman
lappalaisia on kaksi ryhmää, Nuottijärven-lappalaiset ja Suniel-
lappalaiset, yhteensä noin 60 perhettä.

Kaikki ovat kastetut Kreikkalaiseen uskoon, mutta lukea ei osaa

yksikään. Joka kylässä on kirkontapainen, mutta varsin kurja
rakennus, ja monessa ei vuosikausiin pidetä jumalanpalvelusta.

Venäjänkin lappalaiset kutsuvat itseään Saameiksi tai

Saamekansaksi, ja maatansa Saamemaaksi. Venäläistä nimeään
"Lopar" en kuullut lappalaisten koskaan käyttävän, vaikka kyllä
muutoin heidän kielessä löytyy lukemattomia venäläisiä sanoja.
Imandran lappalaisten puku on varsin Inarilappalaisten puvun
kaltainen, milloin eivät käytä venäläistä pukua. Naisten päähineet
ovat enimmäkseen venäläisiä. Sitä vastoin ovat jalkineet
kummallakin sukupuolella lappalaiset ja Inarilaisten jalkineiden
kaltaiset. Tervehdystapakin on sama kuin Inarissa. Yhden erotuksen
huomasin kumminkin. Kun inarilaiset pitkän eron jälkeen tapaavat
jonkun sukulaisen tai tuttavan, syleilevät he toisiansa lausuessaan
tervehdyssanan "puorest", ja koskettavat poskellaan toisen poskea.
Imandran lappalaiset sitä vastoin työntävät nenänpäät yhteen.

Imandran lappalaiset ovat ainoat Lapin asukkaat, jotka vielä

tuntuvassa määrässä harjoittavat majavanpyyntiä. Saalis on joskus
runsaskin. Paitsi arvokasta nahkaa saadaan siitä myös
majavanhaustaa, joka on hyvin kallishintaista. Mutta majavanpyynti
on jo muuttunut täydelliseksi hävityssodaksi. Tapetaan säälimättä
sekä tiineitä naaraksia että poikasiakin.

Säälimättömästi kohtelevat nämä lappalaiset yleensä eläimiä. Kun

tulevat johonkin, jossa viinaa on saatavana, täytyy onnettomien
porojen usein seisoa vuorokausia ilman ruokaa. Matkoilla he ajavat
paljon kovemmin kuin muut lappalaiset. Koiraansakin kohtelevat he
varsin tylysti. Sutta kohtaan ovat he erittäin julmia. Kun se tavataan
elävänä raudoissa, kidutetaan sitä julmasti, koska sitä pidetään kylän
jonkun poron, tappajana. Erään kerran oli susi ensin kahlehdittu niin,
ettei se voinut käyttää hampaitaan, ripustettiin sitten takajaloista
puuhun ja nyljettiin elävältä sekä kidutettiin vielä sittenkin monella
tavalla, kunnes se vihdoin heitti henkensä.

Täällä sanotaan lappalaisten vielä palvelevan seitoja, jota

kumminkaan en sattunut näkemään, ja noituuttakin harjoitetaan.
Rasnjargassa Imandran rannalla tapasin poppamiehen, joka nautti
suurta arvoa tietäjänä. Hänen luonaan käydään läheltä ja kaukaa,
jopa Suomestakin. Joku vuosi sitten oli hänen luokseen saapunut
eräs Jurvanen Pudasjärveltä ja eräs Körkö-niminen mies
Rovaniemeltä. Poppamies oli "langennut loveen" (tainnoksiin) ja
herättyänsä vastannut Jurvaselle, joka haki apua vaimolleen:
"Vaimosi on loukannut itsensä heinänkorjuussa, lähde kotiin, siellä
tapaat hänet terveenä"; Körkölle taas, joka poti kaatumatautia, sanoi
hän: "Sairautesi ei ole satunnainen, eikä sitä sentähden voida
parantaa."

Jotensakin samaan aikaan tuli hänen luokseen Liperistä mies,

joka haki apua, koska hän ja hänen talonväkensä olivat useita
vuosia olleet sairaalloisia. Siihen hän sai vastauksen: "Sairaalloisuus
talossasi tulee siitä, että kaivoosi on viskattu ihmisluita. Kaiva uusi
kaivo toiseen paikkaan, niin tulette terveiksi."

Tämä muka yliluonnollisella kyvyllä varustettu mies oli yksi

kyyditsijöistäni. Hänen kumppaneiltaan sain kuulla hänen
maineestaan. Aluksi hän kielsi omaavansa moisia ominaisuuksia ja
kielsi voivansa sairaita parantaa, mutta myönsi vihdoin, kun toiset
yhä pysyivät väitteissään. Kysyttyäni, tahtoiko hän opettaa taitoansa
minulle, selitti hän ettei hänen ennustuskykynsä riippunut mistään
taidosta vaan luonnollisesta taipumuksesta.

Siitä, mitä tässä olen kertonut, huomaa että täkäläisten

lappalaisten valistus on varsin alhainen. En tavannut yhtäkään, joka
osasi lukea. Mitään yhteistä jumalanpalvelusta kodeissa heillä ei ole,
kuten Suomen, Ruijan ja Ruotsin lappalaisilla. Eivätkä he yleistäkään
jumalanpalvelusta harrasta, harvoin sinne saapuvatkaan. Syynä
siihen ei ole yksistään puuttuva uskonnollisuus eikä tietämättömyys,
vaan muutkin asianhaarat sen vaikuttavat. Osaksi pelkäävät he
semmoisissa tilaisuuksissa joutuvansa itsekkäiden naapurien
petkutettaviksi, sillä nämät koettavat viinalla ja petoksella houkutella
heiltä heidän tavaroitansa ja pieniä rahasäästöjänsä, osaksi, ja sepä
pahin kaikesta, heillä ei ole mitään halua tavata pappiansa. Sillä
papit, samoinkuin siviilivirkamiehetkään, eivät nauti kansan
luottamusta ja kunnioitusta. Virkamiehillä kyllä onkin niukat palkat,
jonka tähden ne ovat riippuvaisia antimista, jotka nähtävästi jo ovat
käyneet velvollisuudeksi, ja ovat kansassa herättäneet katkeruutta ja
alentaneet virkamiesten arvoa. Papeilla taas ei ole mitään vakinaista
palkkaa. He ovat siis riippuvaisia seurakuntalaisten anteliaisuudesta
ja toimituksista saaduista tuloista. Olin kerran saapuvilla ristiäisissä,
ei lappalaisen vaan venäläisen luona. Pappi oli humalassa, ja
toimituksen kestäessä hän useampaan kertaan riiteli kummien
kanssa siitä paljonko hän saa vaivastaan. Täällä onkin on papin
toimeentulo siksi huolestuttava, että hän paikottain on pakotettu
päiväläisenä tekemään työtä talonpoikien luona. Myöskin saa hän
tuloja siitä, että hän rahasta päästää paastoamis-velvollisuudesta.
Lisäksi täkäläiset virkamiehet ja papit ovat kaikkea tieteellistä
sivistystä vailla ja juoppoja, joten ei ole ihmeteltävä, etteivät he nauti
kansan kunnioitusta. Eräässä Vienanmeren kylässä kävi pappi
luonani pyytämässä viinaa. Pyysin isäntää minun puolestani
antamaan sitä hänelle. Sen lisäksi isäntä häntä omastakin
puolestaan kestitti, ja seurauksena oli, että pappi juopui ja kävi
hävyttömäksi, jonka vuoksi isäntä hänet ajoi porstuaan. Siellä hän
sitten lojui kaikkien nähtävänä, kunnes hänet pyynnöstäni saatettiin
kotiin.

Saavuin vihdoin Kuolaan. Oli tavattoman kuuma sää; lämpömittari

näytti +32. Minulla oli onni päästä asumaan kaupungin ainoan
kauppamiehen Aleksej Ivanovitsch Popoffin luo, joka kohteli minua
sangen ystävällisesti.

Tulin erämaan rappeutuneista kojuista ja nokisista saunoista, ja

nyt olin siivoissa, hyvin kalustetuissa huoneissa viehättävine
vuoteineen, ja puhtaine vuodevaatteineen. Leposija, jona erämaassa
oli ollut sammalet ja puu, oli nyt muuttunut höyhen- ja
untuvapatjoiksi, ja nokisten seinien sijassa oli nyt ranskan tapeteilla
verhotut seinät.

Kaupungissa oli vain yksi pääkatu, ulottuen toisesta

kaupunginpäästä toiseen; sairashuone, jonka on rakentanut Popoff,
ylläpidetään hänen lahjoittamillaan rahoilla; mutta mitään oppilaitosta
siellä ei ollut, eikä porvaristo sen tarpeellisuutta myöntänytkään.
 Isäntäni Aleksej Ivanovitsch Popoff oli paikkakunnalla siksi
mahtava ja huomattava mies, että hänestä kannattaa laveamminkin
kertoa. Häntä kunnioittivat yleisesti ei ainoastaan kaupungin
asukkaat vaan etenkin seudun lappalaiset. Hän oli sotamiehen poika
ja oli nuorempana itsekin ollut sotamiehenä, ja silloin pari kertaa
käynyt Inarissakin n.s. "Ryssän veron" kannossa. Tarmollaan ja
kyvyllään oli hän hankkinut itselleen kelpo omaisuuden, jonka nyt,
kun hän oli lähes 40 vuotta ilman sanottavaa kilpailijaa kauppaa
harjoittanut, arveltiin nousevan miljoonaan. Lappalaiset kunnioittivat
ja rakastivat häntä kaupungin ja sen ympäristön suosijana ja
suojelushaltijana sekä omana isäntänään. Hänen tahtonsa oli heidän
lakinaan, eikä Venäjän tai Karjalan mies rohjennut joutua hänen
epäsuosioonsa. Hänen sanottiin olevan tuiki lujan päätöksissään.
Ketä hän tahtoi auttaa, sitä hän hyväntahtoisesti auttoi. Ja sen, jota
hän tahtoi kukistaa, hän yhtä perinpohjaisesti kukisti. Hän oli joutunut
semmoiseen asemaan, ettei hän ollut kenestäkään riippuvainen,
mutta melkein kaikki hänestä; sillä Kuolan kaupungissa ja koko
Kuolan piirissä ei ollut montakaan, jonka nimeä ei olisi ollut hänen
kirjoissaan. Virkamiehille hän ei lainannut rahaa, mutta hänen
mielestään apua tarvitsevaa hän ilmaiseksi auttoi. Aina
Kantalahdesta, Kieretistä ja Koudasta saakka etsi ja sai hänen
apuansa se, joka oli menettänyt aluksensa tai muutoin oli joutunut
onnettomuuteen. Itse satuin olemaan semmoisessa tilaisuudessa
saapuvilla.

Tuloman ja Kuolan vesijaksoin varsilla asuvia lappalaisia hän

kohteli alaikäisinä holhotteinaan. Kaikki heidän tarpeensa hän heille
hankki, ja kaikki mitä he työllään ansaitsivat, sen he hänelle
kantoivat. Hän oli kuin talonisäntä ja he hänen alustalaisiansa. Heille
hän lakia laati ja sitä käytti. Hallitsijan käskyjä ei noudateta niin
täsmällisesti, kuin lappalaiset hänen antamiaan noudattivat. Ei
tarvittu sanoa muuta kuin: "Hasjäin (isäntä) on käskenyt", niin se
kyllä suoritettiin. Heidän maa- ja vesi-oikeuksistaan sai hän tosin
voittoa, samoin heidän työstäänkin, mutta sensijaan olivat hänen
runsaasti varustetut aittansa aina heille avoinna. Parhailla keinoilla
suojeli hän lappalaisteta oikeuksia, ja sentähden he eivät olleetkaan
virkamiesten sorrolle ja täkäläisten venäläisten petkutuksille alttiit. Ja
sotamiehen otossa, jos arpa lankesi hyvämaineiselle venäläiselle tai
lappalaiselle, hän antoi tälle etukäteen rahoja, joilla hän voi ostaa
itsensä vapaaksi. Mutta juopot ja huonomaineiset saivat mennä.

Se huoli, jota Popoff piti lappalaisistaan, oli heille, joilla kuitenkin

oli oikeus tuottavaan lohikalastukseen Tulemassa ja Kuolanjoessa,
ehkä terveellinenkin, heidän kehittymättömään asemaansa nähden,
sillä siten oli heillä turvattu toimeentulo sekä hyvänä että pahana
aikana. Että tämä tuotti Popoffille voittoa, sehän on luonnollista, ja
kyllä se olikin päälähteenä hänen paikkakunnalla tavattomaan
rikkauteensa. Vahinko vaan, ettei Popoff mitenkään avustanut
heidän henkistä kehitystään, sillä hän piti lappalaisia ihmisinä, joiden
ei tarvitse ajatella, ja joille tiedot olivat ei ainoastaan tarpeettomia
vaan vahingollisiakin, mikäli he pysyivät maassaan ja tavallisissa
ammateissaan.

Mutta hän ei myöskään tahtonut avustaa Kuolan kaupunkilaisten

kehitystä sivistyksessä. Ainakaan hän ei ollut halukas tätä varten
mitään uhraamaan. Hänen mielipiteensä oli, että Kuolassa ei saisi
olla muuta kuin yksi kauppias, muitten tulisi hänen mielestään olla
kalastajia. "Yhden pitää ajatella, muiden toimia hänen käskynsä
mukaan. Silloin on kaikilla toimeentulo täällä pohjolassakin", arveli
hän.

*****
 Heinäkuun 21 p:nä oli minun lähdettävä kotimatkalle, sillä olin
kuuluttanut kokouksen Inariin elokuun 2:ksi päiväksi. Popoffin
miesten kuljettamassa veneessä, jolla lähtivät noutamaan lohia 60
virstan päässä olevasta Tullompaikesta, seurasin minäkin.
Sydämellisten jäähyväisten jälkeen erottiin, saapuivatpa kaupungin
herratkin rannalle, ja kajahuttivat "hurraa" sekä huusivat "do
svidanja", näkemiin asti.

Tämä Tuloman koski oli siksi kalarikas, että sinne kalastusaikana

lähetetään joka viikko kaksi viisihankasta venettä noutamaan
suolattuja lohia, kaikki Popoffille kuuluvia. Kalastusoikeus tosin oli
lappalaisten, mutta sen haltija oli nyt elinajakseen Popoff ainoastaan
sillä, että hän maksoi lappalaisten verot. Itse kalastuksen suorittivat
kunnollisimmat lappalaiset eri maksua vastaan. Saaliin sanottiin
vuosittain nousevan 5000 puutaan, jota paitsi tuleville ja meneville
näkyi olevan maksuton ruokailu. Mutta olivathan ne kaikki
lappalaisia, Popoffin "lapsia".

Suurta hämmästystä herätti lappalaisissa Popoffin käsky, jonka

soutajani heille toi. Sen mukaan tuli heidän saattaa minut täältä
lähimpään lappalaiskylään Inarissa. Alussa he pitivät matkaa
mahdottomana, mutta kun veneeni perämies lyhyesti lausui: "Isäntä
käski", evät he enään epäröineet. Matkalle mentiin. Ensin kuljettiin
jalkapatikassa Nuorttejavrelle, jossa astuttiin veneeseen. Matka
Nuorttejavrella, joka on 60 virstaa pitkä, kesti vielä seuraavan
päivänkin, niin että 22 p:nä yövyimme kauniissa seudussa Luttojoen
suulla.

Ilman vaikeampia seikkailuja kuljimme vuorokauden toisensa

jälkeen eteenpäin, ja nyt pyrimme Sulkesjavrelle, joka on ensimäinen
järvi Inarissa. Sinne oli 30 virstan taipale jalkaisin kuljettava.
Käyttämämme vene vedettiin sentähden rannalle, kaadettiin kumoon
ja matkan helpottamiseksi jätettiin osa tavaroitani sen alle, koska
luotin kyytimiesteni rehellisyyteen ja lupaukseen tuoda ne
mukanansa seuraavana jouluna Inariin tullessaan. Lupauksensa he
rehellisesti täyttivätkin.

Vuorenhuippuja näkyi kaukana, kuitenkin ainoastaan oikealla ja

vasemmalla, mutta ei matkamme suunnalla. Mäet siis eivät
rasittaneet kulkuamme. Se maanselkä, joka muodostaa
vedenjakajan Kuolavuonon ja Patsjoen vesiväylien välillä, näkyi
olevan jotensakin suoraan pohjoiseen päin kulkeva harjanne. Se
taas, joka oli rajana niiden vesien välillä, jotka juoksevat toiselta
puolelta Pohjanlahteen ja toiselta puolen Jäämereen, oli kokonaan
alaston, täynnä mutkia, laaksoja ja kukkuloita. Jalkataipalettamme
sanottiin 30 virstan pituiseksi, ja saattaapa niin olla, jos saisi kulkea
suorinta tietä. Mutta kaikkine mutkineen se varmaankin oli
melkoisesti pitempi, sillä varsin varhain olimme lähteneet matkalle, ja
vasta kello 8 aikana illalla näkyi Sulkesjavre.

Järven saarella oli lappalaiskota, ja kyytimieheni koettivat

sentähden kimeillä huudoilla saada sen asujamet liikkeelle. Se
kutakuinkin pian onnistuikin, ja veneellä meidät noudettiin kotaan.
Astuessamme veneestä tunsi minut jo kaukaa lappalainen lautamies
Olli Antinpoika Walle, joka juoksujalassa riensi luokseni.
Tervehdittyämme kertoi Walle unessa nähneensä, että minä olin tätä
tietä tuleva, jonka vuoksi hän minua odottikin. Tämän todistivat useat
läsnäolevat, ja Wallen vaimo sanoi miehensä lausuneen, kun hän
aamulla lähti halkoja hakkaamaan, että täytyy hakata runsaammin,
sillä tänään saapuu kirkkoherra. Samaa sain kokea erakoilta Kuolan
ja Kemin piireissä. Tapahtui tuon tuostakin, että heille saapuessani
he sanoivat odottaneensa tuloani.
 Kaukaisissa lappalaiskodissa, joissa ei ole milloinkaan ennen, tai
ainakin hyvin harvoin, pappi käynyt, herättää hänen tulonsa suurta
iloa ja hälinää. Ei nyt tiedetty miten oikein riemu olisi ilmaistava.
Lautamies Walle tuli, paikkakunnan olojen mukaan, hyvin toimeen.
Paitsi nuottaa oli hänellä muutamia käsiverkkoja sekä useita ketun ja
suden rautoja. Aitassa, joka oli rakennettu korkeille pylväille ja oli
noin 6:n neliökyynärän suuruinen, oli kaikenlaista tavaraa talven
varalle. Seinällä riippui saukon nahka, josta hän toivoi Inarin
markkinoilla saavansa 6 puutaa jauhoja.

Kyytimieheni, jotka eivät olleet antaneet minulle mitään aihetta

tyytymättömyyteen, päinvastoin olivat varsin ystävällisiä, palasivat
täältä. He olivat, kuten kaikki Venäjän lappalaiset, tietämättömiä ja
välinpitämättömiä. Siitä on luonnollisena seurauksena, etteivät
vanhemmat opeta lapsiansa tahi yritä mitenkään kehittää niiden
sielua tai älyä. Lapset ovat sentähden vieläkin yrmeämmät kuin
vanhemmat. En ole koskaan nähnyt niiden leikkivän, vielä vähemmin
kinastelevan. Ne istuvat vain jossakin kodan sopukassa, jotteivät
olisi kenenkään tiellä. Jos joskus tahtovat ilman pakottavaa syytä
poistua nurkastaan, uhkaavat vanhemmat niitä nyrkillä tai
koivunvitsalla. Lasten kuolevaisuus onkin pelottavan suuri. Köyhyys
ja vanhempien kaiken käsityksen puute säännöllisestä
lastenhoidosta on tietysti siihen suurimpana syynä. Ilmanalan
ankaruus tosin estää viljan viljelystä suuremmassa määrässä, mutta
sittenkin sopisi viljellä vähän ohraa, nauriita ja räätiköitä, jopa
perunaakin, puhumattakaan siitä hyvästä menestyksestä, jota
karjanhoidosta olisi. Nauriita lappalaiset mielellään syövät, ja kyllä he
niitä syksyllä saivatkin Popoffilta. Kysyttyäni häneltä, miksi hän ei
hanki heille nauriinsiemeniä, vastasi hän, etteivät he semmoisia
asioita ymmärrä, eikä heidän tarvitsekaan ymmärtää, sillä hän kyllä
varustaa heidät kaikella, mitä tarvitsevat, nauriillakin.
 Vieraita nämä lappalaiset varsin kauhistuvat. Kun täällä
matkustaa, etenkin suvella, varoittavat kyyditsijät matkustajaa
puhumasta liian kovalla äänellä, tai millään lailla kolisemasta
asumusta lähestyttäessä, sillä talonväki pelästyy ja pakenee
metsään. Jos asunto on aavalla paikalla, niin että vieraat näkyvät
kaukaa, piiloutuvat varmaan asukkaat, jos vaan tulijoiden joukossa
huomaavat jonkun, joka ei ole lappalainen. Joku kyytimies, joka
tuntee lymypaikat, etsii sieltä pakolaiset, ja kun he ovat saaneet
tietää, ettei ole mitään vaaraa, palaavat he vähitellen.

Tuloman lappalaiset ovat laiskempia, välinpitämättömämpiä ja

toimettomampia, kuin muut lappalaiset. Ei edes viitsitä asettaa
ansoja riekoille, joita talvisin vilisee joka kodan ympärillä. Poroja
heillä on vähän, korkeintaan 5 tai 6 perhettä kohden, ja perheitä on
noin 60. Pyydysten puutteessa he vuokraavat kalavetensä
Inarilaisille, ja pyssyjen puutteessa myöskin metsästysmaansa. He
elävät siis paljoa kurjemmassa tilassa kuin Jäämeren rannikolla
asuvat Venäjän lappalaiset, joilla siellä on hyvä kalastus. Tuloman
lappalaisten asunnotkin ovat mitä kurjimpia. Tiheät metsät näkyvät
heille olevan parhaana suojana pohjoistuulta vastaan.

Heidän käsityksensä jumalasta (Ibmel) on kovin epäselvä. Sillä

nimellä he nimittivät myös aurinkoa, ukkosenilmaa ja sateenkaarta.
Ukkosen jyrinää kuunneltiin hämmästyksellä ja tarkkaavaisuudella,
ja sen jyminästä luulivat he voivansa päättää, oliko jumala suopea
tahi suutuksissaan. Sateenkaaressa huomattiin lempeä ja
tyytyväinen jumala, sitä kumarrettiin, ja kysyttiin näkyikö semmoista
jumalaa minun kotimaassani. Myöntäväisen vastauksen saatuaan,
sanoivat sen olevan hyvän, mutta mitä hyvää tuosta koitui, sitä eivät
minulle selittäneet.
 Myös koskilla sanoivat he olevan oikkuja. Sattui joskus, että
kyytimieheni kauvan aikaa silmäilivät koskea, jota oli noustava,
astuen edes ja takasin sen rannalla ja pitäen keskenään pitkiä
keskusteluja. Kun kysyin, mikä tässä esti matkan jatkamista,
vastattiin kosken ei olevan hyvällä tuulella. Tuon tuostakin he
sillävälin kumarsivat koskea, aina tekemällä myöskin ristinmerkin, jos
luulivat minun näkevän, mutta ilman sitä jos arvelivat etten heitä
huomaisi. Vihdoin voi tapahtua että päätettiin vetää vene maata
pitkin kosken ohi, vaikka tämä ei näyttänyt vaarallisemmalta kuin
moni muu, jossa vene sauvomalla vietiin ylös. Sanoivat silloin aina
kosken olevan huonolla tuulella; ja kun minä väitin ettei koskella ole
mitään mielentilaa, vakuuttivat silläkin olevan haltijansa. Jumala,
vastasin minä. Niinpä niinkin, myönsivät he, mutta väittivät koskella
sitä paitsi olevan oman jumalansa tahi isäntänsä; ja siihen asia
päättyi.

Kun aurinko laski, sanoivat he: "Jumalaa ei enää näy"; ja kun se

nousi, tervehdittiin sitä monilla kumarruksilla, aina nytkin tekemättä
ristinmerkkiä, jos luulivat etten heitä huomaisi, mutta vastaisessa
tapauksessa aina ristinmerkkiä tehden.

Mutta vaikka Tuloman lappalainen on raaka, toimeton, viheliäinen

ja laiha ja vaikka hänen kurjassa asunnossaan pata on melkein
ainoa, joka muistuttaa sivistyksen vaikutusta, ei hän kumminkaan ole
raju eikä laittomuuksiin taipuvainen. Tyytyväisenä hän asunnossaan
suopi sijaa syöpäläisillekin. Nöyryydellä täyttää hän vatsansa petulla,
niinkuin inarilainenkin. Hän kuolee elettyään tuntematta tuskaa
kärsimyksistään, sillä koko hänen elämänsä on yhtämittaista
horrostilaa, enkä ole tavannut heissä yhtäkään, joka olisi käyttänyt
aikaansa muuhun kuin pakottavimpiin elatushuoliin ja lepäämiseen.
Kaikessa köyhyydessään he kumminkin näyttävät olevan erittäin
valmiita suorittamaan papilleen korvauksen kaste- ja
vihkimistoimituksista, sillä he tietävät hänen olevan köyhän.
Kansansa syntyperästä ei heillä ollut mitään tarinoita.
Sukulaisuussuhteistaan olivat he erittäin tietämättömiä, eivätkä edes
tienneet esi-isiensä lappalaisia nimiä; ainoastaan kruunun
veronkantokirjoihin kullekin pannut venäläiset nimet olivat heille tutut,
vaikkakin moni heistä ainoastaan hyvin puutteellisesti puhui venättä.

*****

Lautamiehen saattamana lähdin heinäkuun 31 p:n aamulla

taivaltamaan Kyröön, jonne saavuin samana päivänä. Väestö
kutsuttiin jumalanpalvelukseen. Olin nyt Ivalon rannalla, saman
isännän talossa, jossa kerrotulla käynnilläni 1822 olin ollut matkalla
Utsjoelle, ja jonka luona minua niin ystävällisesti oli kohdeltu. Täällä
sain nytkin levätä siistissä huoneessa, jossa ei ollut sääskiä. Sain
lisäksi kaikkea, mitä minulta oli puuttunut Kuolasta matkustaessani:
maitoa, piimää ja kelvollista voita, sekä leipääkin.

Elokuun 2 p:nä pidettiin jumalanpalvelus Martti Martinpojan

suuressa tuvassa. Väkeä oli koossa ei yksistään Auveljoen
seuduilta, vaan Patsjoeltakin ja muista paikoista, joista oli tänne
lyhyempi matka kuin Inarin kirkolle. Maanantaina lähdin täältä, mutta
äkillinen myrsky pakotti meitä yöpymään Inarijärven saareen.
Olimme kuitenkin turvassa sateelta kumoon käännetyn veneen
suojassa.

Tottumuksesta, johon hätä on inarilaiset pakottanut, kestävät he

pitkää paastomista. He ovatkin sentähden hoikkia ja laihoja,
nälkävyö tiukasti vyötäisille vyötetty. Mutta kun kalastus tai
metsästys on hyvin onnistunut, syövät he runsaasti, ja vyön solkea
on silloin siirrettävä. Yksin vyöstä voi asiantuntija päättää onko ollut