Transforming Organizations in

Disruptive Environments: A Primer on

Design and Innovation Igor Titus
Hawryszkiewycz
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/transforming-organizations-in-disruptive-environment
s-a-primer-on-design-and-innovation-igor-titus-hawryszkiewycz/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Disruptive Technologies, Innovation and Development in

Africa 1st ed. Edition Peter Arthur

https://ebookmass.com/product/disruptive-technologies-innovation-
and-development-in-africa-1st-ed-edition-peter-arthur/

Re-imagining Technology Enhanced Learning: Critical

Perspectives on Disruptive Innovation 1st ed. Edition
Michael Flavin

https://ebookmass.com/product/re-imagining-technology-enhanced-
learning-critical-perspectives-on-disruptive-innovation-1st-ed-
edition-michael-flavin/

A Primer on Stable Isotopes in Ecology M. Francesca

Cotrufo & Yamina Pressler

https://ebookmass.com/product/a-primer-on-stable-isotopes-in-
ecology-m-francesca-cotrufo-yamina-pressler/

Disruptive Technology in Banking and Finance: An

International Perspective on FinTech Timothy King

https://ebookmass.com/product/disruptive-technology-in-banking-
and-finance-an-international-perspective-on-fintech-timothy-king/
Business Analysis and Design: Understanding Innovation
in Organisation Paul Beynon-Davies

https://ebookmass.com/product/business-analysis-and-design-
understanding-innovation-in-organisation-paul-beynon-davies/

Color and Design: Transforming Interior Space 2nd

Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/color-and-design-transforming-
interior-space-2nd-edition-ebook-pdf/

Competitive Digital Innovation: Transforming Products,

Processes and Business Models to Win in the Digital
Economy Amit Basu

https://ebookmass.com/product/competitive-digital-innovation-
transforming-products-processes-and-business-models-to-win-in-
the-digital-economy-amit-basu/

Integration with Complex Numbers : A Primer on Complex

Analysis Aisling Mccluskey

https://ebookmass.com/product/integration-with-complex-numbers-a-
primer-on-complex-analysis-aisling-mccluskey/

A Modern Primer in Particle and Nuclear Physics

Francesco Terranova

https://ebookmass.com/product/a-modern-primer-in-particle-and-
nuclear-physics-francesco-terranova/
Transforming Organizations
in Disruptive Environments
A Primer on
Design and Innovation
Igor Titus Hawryszkiewycz
Transforming Organizations in Disruptive Environments
Igor Titus Hawryszkiewycz

Transforming
Organizations
in Disruptive
Environments
A Primer on Design and Innovation
Igor Titus Hawryszkiewycz
Faculty of Engineering and Information Technology
University of Technology Sydney
NSW
Australia

ISBN 978-981-16-1452-1    ISBN 978-981-16-1453-8 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-981-16-1453-8

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer Singapore 2022
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and trans-
mission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or
dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature Singapore
Pte Ltd.
The registered company address is: 152 Beach Road, #21-01/04 Gateway East, Singapore 189721, Singapore
 V

To my grandchildren Isabella and Michael.

Preface

This book is written for those who want to find out about transforming organi-
zations and their businesses or participating in a transformation. Transforma-
tion is a complex process that involves many areas. These include technology,
business and business process, social and organizational structures, as well as
environmental issues such as sustainability and disruption. It is of particular
interest to those involved in designing new processes that rely on technology to
deliver value to businesses and communities, and their stakeholders in disruptive
environments.
This book introduces the areas involved in transformation in an introductory way.
It describes how they must be addressed during a transformation. It does so in a
structured way following a process practised in many industries.
The book is suitable for both beginners in transformation and practitioners inter-
ested in innovative ways to transform systems. To cater for different interests, the
book describes transformation in four parts. Each part can be used independently of
others. For those who only want to know the general background can read Parts I
and IV. Part II can then be read next to find out about ways to manage knowledge.
Those, who are now involved in a transformation process can read Part III, which
deals with identifying real problems and ways to solve them.
In Part III, the book shows how methods and tools that have been learnt during
globalization, especially on ways to be creative and innovative, and to collaborate,
apply to dealing with disruptions in the increasingly fragile world faced with chal-
lenges such as disruptions caused recently by the COVID-19 pandemic and those
expected from climate change.

 art I – Setting the Background – Where Is Transformation

P
Happening?
The first two chapters set the background and introduce readers to today’s business
environment. The first chapter introduces today’s environment and the way organiza-
tions work. The second chapter provides a systematic approach to describing com-
plexity in this environment and ways to create solutions. It emphasizes the need to be
creative as you learn about an organization and deliver solutions. The importance of
teamwork and collaborative practices is stressed.

Part II – Values to Be Achieved in Any Transformation

In this part, the book describes transformation as not only technical in nature; it also
includes changes in the way people work and services they need. 7 Chapters 3 and 4
describe people values and organizational values and their importance in transfor-
mations in disruptive environments. The book sees values as critical and stresses
 VII
Preface

value as one of the most important issues in transformation; the new system must
not only be technically sound but satisfy people’s needs. 7 Chapter 3 describes per-
sonal values, followed by 7 Chap. 4 that describes values of businesses and cities. It
describes how beliefs and values can influence people’s contribution to transforma-
tion and to work together to improve business and community development.
7 Chapter 5 provides a framework for ways in which knowledge is developed dur-
ing a transformation – how to organize the collected views of stakeholders into a
form suitable for designing the transformation. Knowledge itself is central to trans-
formation as knowing what is happening, knowing what is needed and knowing how
to provide it are all central to an effective transformation.

Part III – Identifying and Solving Problems

Part III begins with 7 Chap. 6 by developing a model that puts the collected data
into a structured visual form suitable for decision-making. It emphasizes the impor-
tance of visualization in developing an agreed description of where an organization
is now.
7 Chapter 7 uses knowledge gathered about the organization and its values to
identify what a transformation should achieve. It compares what is happening in the
organization to best practices found in industry and disruptions like COVID-19 in
the environment. It then uses values of affected stakeholders to evaluate and identify
issues in the current system. This includes analysis of causes of the issues using tools
such as fishbone diagrams to identify problems and rank them for action.
7 Chapter 8 then provides a systematic process to transform businesses to address
the issues and problems identified in 7 Chap. 7. From an information technology
perspective, it could be argued that recently businesses have become global, usually
facilitated by innovations in technology. The focus is on technological innovation
and using information to respond. In this period, businesses have focused on creativ-
ity and innovation to develop and maintain competitive advantage.

Part IV – Transforming in Disruptive Global Environments

Part IV addresses the challenge of creating transformations that mitigate to reduce

damage from any disruptive cause by transforming the organization in general
through three well-documented stages : mitigation or being ready for disruption,
response during the disruption and recovery following. 7 Chapter 9 covers major
disruptions and ways organizations respond to them, which include mitigation,
response and recovery. Then, 7 Chap. 10 describes the how to mitigate for potential
disruption caused by climate change, seeing it as part of the triple bottom line in the
transformation. 7 Chapter 11 outlines how cities participate in transformations by
working with businesses to create value for both, and 7 Chap. 12 then concludes
with some speculation on future d
­ evelopments during and following the COVID-19
pandemic.
VIII Preface

What Value Will You Get from the Book?

Transformation has of course been a historical phenomenon over time. Building of

railways, cars and others have transformed societies over centuries. Such transforma-
tions have often been on a global scale, which itself has set the environment that
called for changes to the way societies and organizations operate.
The book does not focus on any disruption but approaches disruption from the
general sense It views disruption from the perspective of value – how does a disrup-
tion effect the values of people and businesses. These are common to any disrup-
tion. In wildfires, we mitigate by making breaks between our house and clearing
growth around the houses. Then we respond by trying to put out fires and recover
by rebuilding.
The focus generally now is to deal with disruption. There are also increasing natu-
ral disruptions, caused by climate change, which similarly call for businesses to
respond. From an implementation viewpoint, transformation in this book takes
place in a few stages.

Using in Educational Settings

The four parts of the book follow a roadmap that starts from a discussion of the
environment, the problems caused by disruptions, followed by finding problems and
then solving them.
Each chapter starts with a set of learning objectives and is followed by questions
related to case studies. As students progress through the book, they are challenged by
questions relevant to the chapter being read, which follows a road map that starts
with general description, then builds models, identifies problems and creates solu-
tions.
Each chapter is followed by a set of readings.

A Focus on Design Tools and Methods?

The book uses methods known as design thinking. These have been successfully used
in the past to create innovative solutions – and this book shows how to use them to
address today’s transformations. It also integrates them with a knowledge frame-
work. The book can be used simply to read and develop knowledge about what is
important in transforming organization through creative use of technology to create
value for stakeholders.

Igor Titus Hawryszkiewycz

Mosman, NSW, Australia


 IX

Acknowledgement

Special thanks are made to Matthew Bramich and Nicholas Bramich for their careful
reading of earlier text versions, and many contributions leading to improved clarity
of complex issues especially in Part II, and contribution to clarifying the transforma-
tion process in Part IV.
 XI

Contents

I Setting the Background

1 Organizations in a Complex World..................................................................................... 3

2 Transforming in Complex Environments....................................................................... 21

II Values to Be Achieved
3 Importance of People Values in Transformation....................................................... 35

4 Organizational and Business Values................................................................................. 53

5 How to Organize Knowledge Needed in Transformation?................................. 69

III Identifying and Solving Problems

6 Describing the System................................................................................................................ 87

7 Identifying Issues........................................................................................................................... 101

8 Creating Solutions......................................................................................................................... 121

IV The Wider Context

9 Managing in Disruptive Environments........................................................................... 145

10 Impact of Climate Change........................................................................................................ 161

11 Making Smart Cities Liveable................................................................................................ 181

12 Where to from Here?.................................................................................................................... 197

Supplementary Information
Index......................................................................................................................................................... 205
 XIII

About the Author

Igor Titus Hawryszkiewycz

has extensive knowledge about business system design developed over several years. He has
developed methods for database design, structured systems design, collaboration, and,
recently, design and transformation in complex and disruptive environments. As part of his
research, Igor has developed a process for designing systems in disruptive environments that
call for continuous innovation now increasingly needed in business and society.
His research has always emphasized application of research results while consulting to
several government departments and industries, as well as developing successful public short
courses at Universities.
He has over 300 hundred research publications and 6 textbooks, one in second and another
in their fifth editions.
 1 I

Setting the Background

Contents

Chapter 1 Organizations in a Complex World – 3

Chapter 2 Transforming in Complex Environments – 21

 3 1

Organizations in a Complex
World
Contents

1.1 Introduction – 5
1.1.1  rganizations and Businesses – 7
O
1.1.2 What Is the Role of Information Technology? – 7

1.2 Why Is Change Happening? – 8

1.2.1  hange Caused by Natural Disasters – 8
C
1.2.2 Change by Advances into Technology – 8
1.2.3 Change Arising from Social Needs – 9

1.3 How Is Distribution Affecting People? – 9

1.4 What Is Needed from the Transformation? – 10

1.5 How to Design Transformations? – 10

1.5.1  hat New Business Practices Are Needed? – 10
W
1.5.2 Continuing with Globalization – 11
1.5.3 Fostering Innovation and Creativity – 11
1.5.4 Changing Work Practices – 11
1.5.5 Changing Services and Products – 11
1.5.6 Making Business and Cities Smarter – 12
1.5.7 Supporting Knowledge Creation and Innovation – 12
1.5.8 Capturing and Analysing Data – 12
1.5.9 Developing Living Environments – 12

1.6 What Is Important in Transformation? – 13

1.6.1 Social Issues – 13

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer Singapore 2022
I. T. Hawryszkiewycz, Transforming Organizations in Disruptive Environments,
https://doi.org/10.1007/978-981-16-1453-8_1
1.7 The Role of Technology – 14
1.7.1 I mproving Efficiency – 14
1.7.2 Delivering Services Using Technology Platforms – 15
1.7.3 Technology Trends – 16

1.8 What Are the Emerging Organizations? – 16

1.8.1 T he Sharing Economy – 17
1.8.2 The Gig Economy – 17
1.8.3 Smart Cities – 17
1.8.4 Dynamic Business Networks – 17

References – 19
1.1 · Introduction
5 1
This chapter provides an overview of the environment in which transformation takes
place. It also describes what organizations and businesses are and how they are changing
and introduces the reader to how organizations operate in an increasingly dynamic and
complex environment. Increasingly, change in such environments often results from dis-
ruption, which may be local to a business or industry.

This chapter then describes the importance of transformation to create new, innovative
ways of working that deliver way throughout the organization.

nnLearning Objectives
55 What are organizations?
55 Businesses as part of an organization
55 Why is change and transformation happening?
55 How is disruption affecting people and their values?
55 How to design transformations to create value
55 The role of technology

1.1 Introduction

An increasingly changing world requires organizations themselves to change. The

word “transformation” is now increasingly used to describe organizational change.
The goal of transformation is to develop ways for enterprises to work in better ways
to create value for their people. Transformation requires careful design to bring in
changes that create value while working in complex environments. Terminology
becomes important when describing transformations in complex environments. One
way to see today’s world is as an ecosystem of people, and businesses connected into
organizations as shown in . Fig. 1.1. The term “organization” is sometimes hard to
define as it is often used interchangeably with other terms. For example, any large
business is often referred to as an organization. A global supply chain is an organiza-

A5
Government

Business enterprise Agency

A3 -1
Business
SME
Unit-1
Agency
-2
Business
Unit-2 A1

A2
A4
Professional
service firm

Sole Person
trader
Charity Club

..      Fig. 1.1 The environment and its organizations

 6 Chapter 1 · Organizations in a Complex World

tion composed of many businesses. Each such business is managed to achieve goals
1 by acquiring resources and using them to create products and services for other busi-
nesses.
This chapter introduces the terminology used in this book. 7 Chapter 2 then
describes the resulting complexity and its effect on transformation. This book sees
organizations as collections of businesses in an increasingly complex world (Rowntree
et al., 2017). Each business in an organization joins the organization to satisfy its
values, contribute to the values of other businesses, and must run in a commercially
successful way.
The term business is now used freely to mean more than commercial activity.
Many governments, or even charities, see themselves as running a business. Generally,
business is increasingly used to mean that the organization uses funds wisely to deliver
products or services to others. Thus, delivering food to the homeless can be a busi-
ness—how do you acquire the food and deliver it to needy people. Providing financial
advice is equally a business but now the outcome is financial. An organization can
then be defined as a set of connected businesses. Each business uses its funds to
achieve organizational goals.

Businesses acquire resources from other businesses in the organization and use these
resources to provide products and services to other businesses in the organization.

What is a business? There are many kinds of businesses such as:

55 A global business such as today’s technology companies Apple, Microsoft, or

Amazon
55 A business unit within a large business enterprise
55 Professional service firms some themselves global but with units in different regions
55 A sole trader that provides services to other businesses
55 A club of people with common interests
55 A small to medium enterprises (SMEs)
55 A charity
55 An individual such as a small trader.

Businesses connect with other businesses into business networks to carry out activi-
ties that generate value for each of them. A business network (Furr et al., 2016) is
itself an organization. In the past, the term “business network” usually referred to a
network of businesses whose goal is to create commercial profit. Now many other
kinds of entities are businesses, and the term “organization” includes any kind of
business. For example, . Fig. 1.1 illustrates a few kinds of organizations.
A1. A charity supported by a professional service firm to run its accounts and an
SME to manage its services.
A2. An individual seeking support from a government agency.
A3. An SME using the services of a business unit of a large enterprise.
1.1 · Introduction
7 1
A4. A sole trader working for a club.
A5. A business unit of large enterprise providing services to an SME.
A6. A business unit of a large enterprise providing services to a government agency

Organizations are now more dynamic as businesses leave and join organizations
(Furr et al., 2016). Each such business has both its social and commercial values. Its
social value is to provide services and products to other businesses, while being com-
mercially viable to survive. Organizations often tend to evolve in ways that creates
value for each business in the organization.

1.1.1 Organizations and Businesses

One of the first things to do in any transformation is to find out what an organization
and its businesses do. Existing business often looks towards expanding. Big local
companies have been acquiring businesses across borders to become larger. Start-up
companies see themselves as businesses that must generate funds from their ideas, as
do individuals who must provide services to generate funds to run their households.

If you are involved in a transformation you might ask questions like:

55 What are the businesses in the organization?
55 What kind of activities does your business carry out?
55 What other business do you interact with?
55 What is your main product or service?
55 What is the source of business funds?
55 Who uses your product and service?
55 Where do you want to be in the future?

After these questions, you might even draw a sketch, like that shown in . Fig. 1.1,
of your business and how it fits into organizations.

1.1.2 What Is the Role of Information Technology?

Most people are aware that technology has had a large impact on how businesses work.
There has been a close relationship between information technology and ways of work-
ing in practice for many years. It began with using excel sheets to simplify accounting and
today information technology impacts all activities in practice. The way it is used depends
on the actual work practice, but also in developments in society and environment.
Technology is now increasingly used to provide the information needed by people
in organizations to make decisions and manage their processes. Such organizations,
which include individual businesses, cities, and communities, are now increasingly
complex and are required to adapt to continuous change that introduces new chal-
lenges. Technology can be seen from two perspectives: improving communication
between entities and improving the internal working of a business.
 8 Chapter 1 · Organizations in a Complex World

Increasingly, information technology is needed to help people and business and

1 community networks to respond and adapt to change by dealing with emerging
threats and opportunities.

1.2 Why Is Change Happening?

While finding out what an organization does, you might begin to find out what is
disrupting its activities? Why is it changing? Again, initially you gather potential
causes of a disruption from people in the organization, reports, and so on. You might
find out what is causing the disruptions.
The term “disruption” is now increasingly used to describe changes in the envi-
ronment that can affect our organization. The emerging terms are for networks to be
resilient and agile in responding to disruption.
Any disruption will affect both the way each business works as well as how the
relationship between them is affected by the disruption. 7 Chapter 9 describes dis-
ruptions in more detail.
At the time of writing, society is going through a global pandemic known as
COVID-19 that is impacting the way businesses are run and relationships between
individuals. New ways of working are now evolving, while at the same time what has
been learned in earlier phases has to be used to transform work practices to generate
value for society. Increasingly, technology and science are playing an increased role in
achieving transformations that add to social value.

1.2.1 Change Caused by Natural Disasters

The three drivers of change and thus disruptions are advances in technology, chang-
ing social values, and disruption—commercial and natural.
Natural disasters such as floods and forest fires are a common event in some
areas, and organizations have been created to prepare for them. There are also pre-
ventative measures taken to reduce the damage that they cause. Taking such preven-
tative measures is now common in many areas and is often referred to as disaster
mitigation. It includes action plans that depend on the location and severity of the
event, training of volunteers, and the affected community. Disruptions are covered in
more detail in 7 Chap. 9. 7 Chapter 10 then describes potential disruptions result-
ing from climate change.

1.2.2 Change by Advances into Technology

Technology has now been the driver of change to both businesses and society. Such
change is often driven by advances in technology, which is now an integral compo-
nent of any system.
Uber and Airbnb are recent examples of change made possible by technology.
Uber facilitates mobility in cities while Airbnb supports finding accommodation.
1.3 · How Is Distribution Affecting People?
9 1
There are many other industries effected by technology. An obvious one is the
retail industry, where businesses such as Amazon have had a profound effect on the
way people shop. All these changes have called for the design of new processes that
provide services that use technology, which provides easy ways to access services in
simpler and cheaper ways. Cheaper and simpler ways to access services provides
value to people—by reducing product costs, or reducing time spent waiting for a
service.
Globalization is another trend where even the smallest businesses are seeking to
becoming global to find markets for their products. Again, technology plays a sig-
nificant role. Cloud technologies make it easier to store data in ways that is accessi-
ble anywhere in the world. Communication makes it easier to share such data
between organizations. Social systems such as Facebook have extended communica-
tion to individuals creating new businesses, such as sole traders becoming social
influencers.

1.2.3 Change Arising from Social Needs

There are now changes happening in society where population growth and lack of
resources requires increasing support for people especially in large cities. Such sup-
port includes provision of services such as housing, or health for the disadvantaged
to raise their standards of living.

Now you might ask questions like:

55 Is the organization or business changing the way it works?
55 What is causing the change?
55 How does such change effect our main product or service?
55 Who uses our product and service?

1.3 How Is Distribution Affecting People?

Ultimately, any disruption affects people. Increasingly, it is not only the commercial
aspects that are affected but also what is called their values, and therefore their needs.
7 Chapters 3 and 4 focus on values and what people think. 7 Chapter 3 defines
values and often suggestions and ideas commonly held by people. As you gather the
information, you begin to gradually develop knowledge about the organization, how
its businesses work, what values its people have and how they see their business and
themselves affected. The amount of data collected here and its variety can be quite
large. 7 Chapter 5 provides a framework to organize the collected data into ways
that can be used create the knowledge needed to decide where value can be gained
from the transformation. It not only transforms the organization to deal with the
current disruption, but also transforms it into a form that can deal with future dis-
ruptions. Then 7 Chap. 6 describes how to combine what you have discovered about
the people and organizations into a model. This model can be used to identify issues
to be addressed, which is covered in 7 Chap. 7.
 10 Chapter 1 · Organizations in a Complex World

1.4 What Is Needed from the Transformation?

1
Transformation requires designers to develop knowledge about an organization. It
requires analysis of information to produce new insights that help decision-makers
to focus on problems when addressing significant challenges. Now analysis goes into
greater depth as, for example, matching people’s demographics to their value prefer-
ences, thus identifying opportunities to identify services using such demographics.
7 Chapters 3 and 4 describe how to gather information about values of businesses
and their stakeholders, and 7 Chap. 5 then describes how to use this knowledge in a
transformation. Ways to develop models to describe this knowledge about an orga-
nization are then described in 7 Chap. 6.
7 Chapter 7 uses the model defined in 7 Chap. 6 to precisely define the issues
that any transformation must resolve and problems to be solved to resolve these
issues. Before starting the transformation, however, it is important to agree on what
issues it should address. Identifying issues and problems to be addressed now becomes
important. Transformations are more likely to be accepted if they have a positive
impact on people’s and organizational values.
7 Chapter 7 provides a way to identify problems by using people’s values to eval-
uate improvements using agreed-upon best practices. Stakeholders evaluate the orga-
nization by comparing how adopting best practices can add value, be it commercial
or personal.
Readers, of course, may want to start with 7 Chap. 7 if they already have a model
of their network.

1.5 How to Design Transformations?

7 Chapter 8 then follows by describing how to design the transformation—how to

change the system. Readers may wish to begin by reading 7 Chap. 8 if they have
already identified a problem. It describes design processes to create innovative solu-
tions and ways to implement processes and technology to deliver value to stake-
holders.

1.5.1 What New Business Practices Are Needed?

Increasingly, organizations no longer focus on well-defined problems. For example,

should falling sales be seen as a problem or as a challenge to find and retain custom-
ers. The question then is what shall we do, what problems to address the challenge?
For example, the problem with reduced customer growth may be due to poor product
performance, or increased competition, or delivery issues, or maintenance support.
These present challenges rather than problems to organizations. How to address new
competition is often seen as several challenges—improve product, improve market-
ing, and improve access to the business.
Businesses must now address wider issues. Increasingly, they must address issues
that arise from disruption, especially resilience and sustainability. To become resil-
ient, businesses must develop ways to identify the problems that emerge from a dis-
Another random document with
no related content on Scribd:
avautuessaan eteeni, riitti häivyttämään kaikki vaaran ajatukset
mielestäni, ja silmänräpäykseksi seisautin hevoseni. Mutta
»eteenpäin, monsieur!» kuului taas nyreä käsky.

En tosiaankaan tiennyt, miten menetellä. Mies kieltäytyi

puhumasta, kieltäytyi ratsastamasta rinnallani, ei tahtonut kuulla
mistään levosta, mistään vauhdin vähentämisestä tai muusta
ehdotuksesta. Hänelle oli kaikkena kaikessa tämä hiljainen,
yksinäinen kahden ihmisen kulku, jota johti hänen pyssynsä suu
minun selkääni tähdättynä. Me kiipesimme siten reippaasti rotkotietä
ylös. Oli kulunut tunti, lähemmäs kaksikin siitä, kun olimme eronneet
toisista. Aurinko teki laskuaan; kello lienee ollut jo puoli neljän
vaiheilla.

Jos hän vain olisi antautunut käteni ulottuville! Tai jos olisimme
pudottaneet jotakin, mikä olisi voinut kääntää hänen huomionsa
toisaanne! Kun rotkotie nyt laajeni aukeaksi ja autioksi laaksoksi,
jossa näkyi korkeita kalliolohkareita ja lumikinoksia siellä täällä
syvennyksissä, tähystelin perin epätoivoisena eteeni ja tarkastelin
niitä laajoja lumikenttiäkin, jotka riippuivat yläpuolellamme ja
ulottuivat jääkeilan juurelle asti. Mutta missään en nähnyt apukeinoa.
Ei tassuttanut mitään karhua tien poikki, ei ilmestynyt ainoatakaan
vuorikaurista kallioille. Kylmä, raaka ilma kirvelsi poskiamme ja
ilmaisi minulle, että lähestyimme harjun lakea. Kaikkialla oli autiota ja
hiljaista.

Mon Dieu! Ja ne rosvot, joiden armoille minut jätettäisiin, olivat

kenties juuri tulossa vastaamme. He saattoivat ilmestyä esille milloin
hyvänsä. Epätoivoissani hellitin hattua päässäni ja annoin
ensimmäisen tuulenpuuskan heittää sen maahan. Suuttuneesti
kiroten vedin jalkani jalustimista, lähteäkseni sitä noutamaan. Mutta
tuo lurjus karjaisi minulle, että minun piti istua alallani.

»Eteenpäin, monsieur!» tiuski hän. »Eteenpäin!»

»Mutta hattuni!» huomautin minä. »Mille tonnerres, täytyyhän

minun toki…»

»Eteenpäin, monsieur, tai ammun!» vastasi hän ja kohotti

järkkymättä pyssynsä. »Yksi — kaksi —»

Ei auttanut muu kuin ratsastaa edelleen. Mutta kylläpä olin

raivoissani! Tuollainen gascognelaismoukkako oli viekkaampi kuin
minä, Gil de Berault, ja talutti minua mukanaan kuin rengasturpaista
härkää! Minunko, jota koko Pariisi pelkäsi — jos ei rakastanutkaan
— kaikkien Zatonin vieraitten kauhistuksen, piti kurjasti menehtyä
tähän kaameaan lumivuoristoon, jonkun viheliäisen salakuljettajan
tai varkaan surmaamana! Niin ei saanut käydä. Yhtä miestä vastaan
minä tarpeen tullen toki voisin tulla toimeen, vaikka hänellä olisi ollut
koko vyö täynnä pistooleja.

Mutta miten? Ainoastaan avoimella väkivallalla nähtävästi.

Sydämeni alkoi levottomasti sykkiä sitä ajatellessani, mutta sitten
tyynnyin jälleen. Sadan askeleen päässä meistä tunkeutui
vasemmalta puolelta syvä rotko lumikenttään. Vastapäätä sen suuta
oli tielle kasautunut kiviä ja kallionlohkareita. Kohta panin merkille
sen paikan. Siinä tarvitsisi saattolaiseni molemmat kätensä
pidätelläkseen hevostaan louhikossa, ja jos äkkiä kääntyisin häntä
vastaan, niin hän joko pudottaisi pyssynsä tai ampuisi harhaan.

Mutta sitä ennen tapahtui jotakin, kuten aina sattuu viimeisessä

hetkessä. Kun vielä olimme seitsemän tai kahdeksankymmenen
kyynärän päässä paikalta, huomasin hänen hevosensa turvan
olevan minun hevoseni lautasien kohdalla; hän tuli yhä lähemmäksi,
kunnes lopulta saatoin nähdä hänet, jos yritin silmätä syrjästä.
Mielessäni heräsi riemu. Hän aikoi ratsastaa sivullani, hän antautui
itse käsiini! Salatakseni mielenliikutustani aloin vihellellä.

»Hiljaa!» mutisi hän kiivaasti, ja hänen äänensä kuulosti niin

kummalliselta ja luonnottomalta, että aluksi luulin hänen voivan
pahoin; niinpä käännyin häneen päin. Mutta hän sanoi taas:

»Hiljaa! Teidän tulee pysyä ääneti, kun ratsastamme tästä ohi,

monsieur!»

»Minkätähden?» kysyin kuin uhitellen, ja nyt pääsi uteliaisuuteni

voitolle. Jos olisin ollut järkevä, niin en olisi ollut mitään
huomaavinani. Hetki hetkeltä läheni hänen hevosensa minun
ratsuani; sen turpa oli jo minun jalustimeni kohdalla.

»Vaiti, sanon minä!» käski hän taas. Tällä kertaa en voinut erehtyä
siitä, että hänen äänensä ilmaisi kauhua. »Tätä paikkaa sanotaan
Pirun-kirkoksi. Jumala auttakoon meidät ohitse! Nyt on kovin myöhä
olla täällä. Katsokaa noita!» jatkoi hän ja viittasi huomattavasti
kauhuissaan.

Nyt katsoin hänen osoittamaansa suuntaan. Rotkon suulla,

pienellä aukiolla, josta kivet oli raivattu pois, kohosi kolme
katkennutta pölkkyä järeätekoisilta jalustoilta.

»No, mitä sitten?» kysyin matalalla äänellä. Laskeva aurinko levitti

purppurahohdettaan yläpuolellamme kohoavalle jääkeilalle, mutta
laakso kävi yhä harmaammaksi ja kolkommaksi. »No, mitä sitten?
Mitä tuo merkitsee?»
 Vaarastani ja lähestyvän taistelun jännityksestä huolimatta tunsin
hänen kammonsa tarttuvan itseeni. En ollut milloinkaan nähnyt niin
kaameata, niin autiota, niin kirotulta näyttävää paikkaa. Minua
värisytti väkisinkin.

»Ne ovat olleet ristejä», sanoi hän melkein kuiskaten, ja hänen

silmänsä harhailivat kauhistuneina sinne tänne. »Gabasin
kirkkoherra siunasi tämän paikan ja käski pystyttää ne. Mutta
seuraavana aamuna ne olivat tuossa kunnossa. Eteenpäin,
monsieur!» lisäsi hän ja tarttui käsivarteeni. »Täällä ei ole turvallista
päivänlaskun jälkeen. Rukoilkaa Jumalaa, ettei pahahenki olisi
kotona!»

Silmittömässä kauhussaan hän oli aivan unohtanut, että hänen oli

minuakin pelättävä. Hänen pyssynsä oli irrallaan poikittain satulan
päällä, ja hänen säärensä hipaisi minua. Sen nähtyäni muutin heti
suunnitelmaani. Kun hevosemme saapuivat kiviröykkiön luo,
kumarruin eteenpäin kuin reipastuttaakseni hevostani, ja vikkelästi
sieppasin pyssyn hänen kädestään, samalla kun kaikin voimin vedin
hevostani taaksepäin. Hetki vain, ja hän oli pitelemäni
musketinpiipun edessä, ja sormeni kosketti liipasinta. Milloinkaan ei
voittoa ole saavutettu niin helposti.

Hän tuijotti minuun suu auki, puolittain raivoissaan ja puolittain

kauhuissaan.

»Oletteko hullu?» huusi hän, ja hänen hampaansa kalisivat. Tänä

hengenvaarankaan hetkenä hän ei voinut olla tuskaisesti vilkumatta
ympärilleen.

»En, vaan järjilläni!» vastasin uhkaavasti. »Mutta tämä paikka

miellyttää minua yhtä vähän kuin teitäkin.» Ja olikin totta, joskaan ei
kirjaimellisesti. »Siispä koko käännös, mars!» jatkoin käskevästi.
»Kääntäkää hevosenne, hyvä ystävä, tai syyttäkää itseänne!»

Hän totteli kuin karitsa ja ratsasti alas laaksoon takaisin,

ajattelematta pistoolejaan. Minä pysyttelin tiukasti hänen takanaan,
ja vajaassa minuutissa olimme jättäneet Pirun-kirkon taaksemme ja
ratsastimme taas samaa tietä, jota olimme tulleetkin. Mutta minulla
oli nyt pyssy.

Kun olimme edenneet puolen penikulman verran — silloin vasta

tunsin itseni rauhalliseksi, ja vaikka kiitin taivasta siitä, että tuollainen
paikka oli olemassa, niin olin kiitollinen siitäkin, että se nyt oli
selkämme takana — käskin hänen pysähtyä.

»Riisukaa vyönne», sanoin ankarasti, »ja heittäkää se pois. Mutta

muistakaa, että jos käännytte, niin minä ammun.»

Hän oli kerrassaan lannistunut ja totteli vaistomaisesti. Sitten

hyppäsin alas ratsailta, yhä tähdäten häntä musketilla ja otin haltuuni
pistoolivyön kaikkineen. Nousin taas satulaan, ja me ratsastimme
edelleen. Tovin kuluttua hän kysyi alakuloisella äänellä, mitä minä
aioin tehdä.

»Ratsastaa takaisin», sanoin minä, »ja kääntyä Auchin tielle, kun

pääsemme sinne asti.»

»Tunnin kuluttua on pimeä», huomautti hän jurosti.

»Tiedän sen», vastasin minä. »Meidän täytyy leiriytyä niin hyvin

kuin voimme.»

Ja niin teimmekin. Päivänvaloa riitti, kunnes pääsimme

honkametsän reunaan solan suulle. Siellä valitsin tuulensuojaisen
paikan vähän syrjässä tieltä ja käskin hänen sytyttää nuotion.
Hevoset panin lähelle liekaan, voidakseni pitää niitä silmällä. Sitten
oli enää haukattava illallista. Minulla oli pala leipää, hänellä samaten
ja lisäksi sipuli. Söimme kaikessa hiljaisuudessa, istuen
kumpainenkin omalla puolellamme tulta.

Mutta illallisen jälkeen olin kiusallisessa asemassa; en voinut

käsittää, kuinka voisin nukkua. Punainen tulenloimu, joka valaisi
miehen tummia kasvoja ja jänteviä käsiä, näytti minulle myöskin
hänen mustat, salakavalat, valppaat silmänsä. Tietysti oli selvää, että
hän hautoi kostoa, ettei hän olisi empinyt iskeä puukkoansa rintaani,
jos annoin hänelle siihen tilaisuuden, ja minulla oli ainoastaan yksi
keino valittavana: pysyä valveilla. Jos olisin ollut verenhimoinen, niin
olisin heti ratkaissut kysymyksen edukseni ampumalla hänet siihen
paikkaan.

Mutta en ole milloinkaan ollut julma ihminen enkä voinut taivuttaa

itseäni siihen. Vuorten ja taivaan hiljaisuus — se tuntui olevan oikein
erityistä hiljaisuutta, jota ei voinut häiritä kosken kuohukaan —
herätti minussa juhlallista mielialaa. Ympärillä leviävän erämaan
autius, yllämme kaartuva pimeä avaruus, jota silloin tällöin halkaisi
tähdenlento, alhaalla ammottava musta kuilu, jossa näkymätön vesi
kiehui ja kohisi, kaiken muun ihmisseuran etäisyys ja puute
inhimillisen asutuksen merkeistäkin — kaikki tämä olisi tehnyt
sellaisen toimenpiteen niin kamalaksi, että väristen häädin mielestäni
tuon ajatuksen ja sen sijaan tyydyin valvomaan koko yön, pitkän,
kylmän pyrenealaisen yön.

Sitten mies kiertyi kokoon kuin koira ja nukkui tulen valossa, ja

minä istuin pari tuntia hänen edessään mietiskellen. Siitä tuntui
vierineen vuosia, kun olin käynyt Zatonin majatalossa tai pelannut
noppapeliä. Entinen elämä, entiset askareeni — palaisinko enää
milloinkaan niihin? — kuvastuivat vain etäisyyden hämystä.
Tulisivatko Cocheforêt, metsä ja vuori, harmaa linna ja sen
valtiattaret kerran tuntumaan yhtä utuisilta? Ja jos kappale elämää
saattoi niin nopeasti hämärtyä toisen auetessa eteen ja
silmänräpäyksessä näyttää niin värittömältä, niin kenties kerran koko
elämä ja kaikki, mitä me… mutta mitä? Minähän käyttäydyin
hupsusti. Hyppäsin jalkeille ja potkaisin kalikat kokoon, otin pyssyn
olalleni ja aloin astella edestakaisin vuoren seinustalla. Kummallista,
että rahtunen kuutamoa, muutama tähti ja autiuden ailahdus pystyi
tekemään miehestä lapsen jälleen! — — —

Kello oli kolme seuraavan päivän iltapuolella, aurinko paahtoi

kuumasti tammimetsikköjen yllä, ja ilma huokui lämpöä, kun
ratsastimme ylös sitä mäenrinnettä, jolta tie kääntyy Auchiin melkein
puolitaipaleessa. Keltaiset saniaiset ja maahan lennelleet kuihtuneet
lehdet tuntuivat säteilevän omaa valoansa; siellä täällä loisti
kunnaalla ryhmä punaisia pyökkejä kuin veripilkkuina. Juuri
edessämme tonki sikolauma terhoja ja röhki tyytyväisenä; korkealla
yläpuolellamme makaili niitä kaitseva paimenpoika.

»Tässä me eroamme», sanoin seuralaiselleni. Suunnitelmanani oli

ratsastaa pikku matka tietä pitkin Auchiin päin, johtaakseni hänet
harhaan, ja sitten sitoa hevoseni metsään ja mennä jalkaisin linnaan.

»Mitä pikemmin, sitä parempi!» vastasi hän vihoissaan.

»Ja minä toivon, etten ikinä enää näe kasvojanne, monsieur.»

Mutta kun olimme ehtineet tienviitan luokse risteykseen ja

aioimme erota, tuli näkemämme poika juoksujalkaa pensaikosta
vastaamme.
 »Hehei!» huusi hän laulavalla äänellä.

»No», vastasi kumppanini ja nykäisi kärsimättömästi ohjaksista,

»mikä on hätänä?»

»Sotamiehiä on kylässä.»

»Sotamiehiä?» toisti Antoine epäuskoisesti.

»Niin, ratsastavia penteleitä», vastasi poika ja sylkäisi maahan.

»Puolisataa. Auchista.»

Antoine kääntyi minuun päin kasvot vimmasta vääntyneinä.

»Kirottu roisto!» karjaisi hän. »Tämä on teidän työtänne. Nyt

olemme kaikki hukassa. Ja valtiattareni? Sacré! Jos minulla olisi tuo
pyssy, niin ampuisin teidät kuin koiran.»

»Vaiti, tomppeli!» vastasin siihen tuimasti. »Minä tiedän tästä yhtä

vähän kuin sinäkin.»

Ja se oli rehellisesti totta; oma hämmästykseni oli ainakin yhtä

suuri kuin hänen ja paremmin perusteltu. Kardinaali, joka harvoin
teki mitään rintamanmuutoksia, oli toimittanut minut tänne
päästäkseen lähettämästä sotilaita ja antautumasta siihen vaaraan,
joka saattoi olla sellaisesta toimenpiteestä seurauksena. Mikään ei
voinut olla enemmän vastoin hänen tapaansa. Niinpä olin
ihmeissäni. Olihan mahdollista, että matkustavat kauppiaat, joiden
silmissä olin näytellyt kavaltajaa, olivat ilmoittaneet tapahtumasta, ja
että Auchin osastonpäällikkö oli sen johdosta ryhtynyt
toimenpiteisiin. Mutta se tuntui uskomattomalta, sillä hänkin oli
saanut ohjeensa, ja kardinaalin valtikan alla ei ollut suurtakaan sijaa
yksilölliselle yritteliäisyydelle. Enpä totisesti kyennyt käsittämään
tätä; yksi ainoa seikka oli minulla vain selvillä: nyt saatoin mennä
kylään, jos halusin.

»Minun pitänee lähteä katsomaan, mitä on tekeillä», sanoin

Antoinelle.
»Tulkaa mukaan!»

Hän kohautti olkapäitään ja pysyi alallaan.

»En, en minä!» vastasi hän kiroten. »Sotamiehistä tahdon olla

erilläni!
Olen maannut yhden yön taivasalla, ja sen voin tehdä toistamiseen.»

Nyökkäsin hänelle välinpitämättömästi, sillä nyt en tarvinnut hänen

seuraansa, ja me erosimme. Parikymmentä minuuttia ratsastettuani
olin kylän laidassa, ja siellä oli todellakin tapahtunut suuri muutos. Ei
näkynyt ainoatakaan niistä, jotka tavallisesti vetelehtivät torilla; he
olivat joko sulkeutuneet hökkeleihinsä tai Antoinen tavoin paenneet
metsiin. Heidän ovensa olivat lukitut ja heidän ikkunaluukkunsa
teljetyt. Mutta kadulla näin parikymmentä rakuunaa marssimassa
pitkävartisissa saappaissaan ja rintahaarniskoissaan; heidän lyhyet
muskettinsa, patruuna- ja olkavyönsä olivat läjättyinä lähelle
majatalon ovea. Eräällä aukiolla seisoi pitkä rivi hevosia
rouskuttamassa heinätukkojaan, ja kaikkialta kuului vitjojen ja
kuolaimien iloista helinää tai naurunhohotusta ja raakaa leikinlaskua.

Ratsastaessani majatalon ovelle tarkasteli minua muuan vanha

kierosilmäinen kersantti epäluuloisesti ja aikoi astua tien yli
pysäyttämään minut. Ne molemmat miehet, jotka olin tuonut
mukanani Pariisista ja jättänyt Auchiin odottamaan käskyjäni, tulivat
onneksi paikalle ihan parahiksi. Viittauksella kielsin heitä
puhuttelemasta minua, ja he astuivat ohi; mutta arvattavasti he
huomauttivat kersantille, etten minä ollut se mies, jota hän haki, sillä
sen koommin en nähnyt häntä.

Sittenkun olin sitonut hevoseni majatalon taakse — parempaa

suojaa en sille löytänyt, sillä kaikki paikat olivat täynnä — tunkeusin
oven edustalle keräytyneen joukon läpi ja menin sisälle. Vanha,
matala huone nokisine kattoineen ja haisevine lattioineen oli melkein
täynnä kummallisia hahmoja, ja niin sain tuokion seistä
huomaamattomana savussa ja sekamelskassa. Sitten isäntä astui
minun taholleni, ja kun hän sivuutti minut, osuivat katseemme
yhteen. Häneltä pääsi puoleksi tukahtunut kirous; hän pudotti
kantamansa ruukun ja seisoi tuijottaen minuun kuin pökertyneenä.

Sotamies, joka odotti viiniään, heitti häntä leivänkannikalla

kasvoihin ja sanoi:

»No, likakarhu! Mitä siinä tollotat?»

»Pahaahenkeä!» mutisi isäntä, ja hänen koko ruumiinsa vapisi.

»Annas kun minäkin katson häntä!» tokaisi sotamies ja kääntyi

tuolillaan.

Hän säpsähti, kun huomasi minut seisomassa ihan takanaan.

»Nöyrin palvelijanne!» sanoin tuimasti. »Mutta pian saattekin te

palvella minua, veikkonen.»

VII luku

Kunnon kepponen
 Sävyni herättää tavallisesti kunnioitusta, ja kun isäntä
ensimmäisestä kauhistuksestaan tointuneena tuli kysyneeksi, mitä
suvaitsin tahtoa, sain sotamiesten läsnäolosta huolimatta varsin
hyvän illallisen eteeni, ensimmäisen kunnollisen aterian, mitä olin
maistanut kahteen päivään. Ja ne monet ihmiset, jotka täyttivät
huoneen, alkoivat pian hajaantua. Sotamiehet läksivät ulos ryhminä
juottamaan hevosiaan tai etsimään majapaikkojaan, ja ainoastaan
pari kolme jäi jäljelle. Oli tullut hämärä, ja melu kadulla heikkeni.
Liehuva tulenloimu alkoi valaista seiniä, ja viheliäinen tupa näytti sen
verran kodikkaalta kuin oli mahdollista. Ainakin
kahdenteenkymmenenteen kertaan mietin, mitä minun olisi ensiksi
tehtävä, mitä varten sotamiehet olivat täällä ja antaisinko yön kulua
ennen mihinkään toimenpiteeseen ryhtymistä; silloin avautui taas
ovi, joka viime tunnin mittaan oli ehtimiseen heilunut saranoillaan, ja
muuan nainen astui sisään.

Hän pysähtyi hetkeksi kynnykselle ja katseli ympärilleen; silloin

panin merkille, että hän oli heittänyt huivin päänsä yli, pidellen
ruukkua kädessään, ja että hän oli paljasjaloin. Hänen karkeassa
hameessaan oli iso repeämä, ja käsi, jolla hän pidätti huiviaan, oli
ruskea ja likainen. Enempää en nähnyt, sillä otaksuen hänet joksikin
naapurin vaimoksi, joka nyt hiljaisuuden palattua taloon oli hiipinyt
sisälle saadakseen tilkan maitoa lapselleen, en välittänyt hänestä
sen enempää. Käännyin siis taas tuleen päin ja vaivuin mietteisiini.

Mutta päästäkseen lieden luo, jonka ääressä emäntä askaroitsi,

täytyi naisen astua minun ohitseni, ja silloin hän luultavasti
salavihkaa vilkaisi minuun huivinsa alta. Sillä juuri kun hän oli minun
ja tulen välissä, pääsi häneltä puolittain tukahtunut huudahdus, ja
hän kavahti syrjään niin nopeasti, että oli tölmätä takkaan.
Seuraavassa hetkessä hän käänsi minulle selkänsä ja kumartui
kuiskaamaan jotakin emännän korvaan. Näytti melkein siltä kuin hän
olisi polkaissut hehkuvaa hiiltä.

Mutta mieleeni johtui toinen, peräti kummallinen ajatus, ja heti

nousin äänettömänä seisaalle. Nainen kääntyi pois minusta, mutta
hänen ryhdissään ja päänsä asennossa oli jotakin tuttua. Odotin sen
aikaa, kun hän tulen ääressä kumarruksissaan kuiskaili emännälle,
joka kauhalla ammensi lientä verkalleen hänen ruukkuunsa isosta
kattilasta. Mutta kun hän astahti poistuakseen, suljin häneltä tien. Ja
meidän silmämme sattuivat yhteen.

En voinut nähdä hänen kasvonpiirteitään; ne verhosi huivi. Mutta

selvästi huomasin, että hän vapisi kiireestä kantapäähän, ja nyt
tiesin, etten ollut erehtynyt.

»Se on liian painava teille, tyttöseni», sanoin tuttavalliseen tapaan,

kuin puhutellen talonpoikaistyttöä. »Minä kannan ruukkua
puolestanne.»

Muuan miehistä, jotka vielä istuivat pöydässä, nauroi; ja toinen

alkoi laulaa raakaa renkutusta. Nainen tutisi suuttumuksesta tai
pelosta, mutta hän ei puhunut mitään, vaan antoi minun ottaa ruukun
käsistään, ja kun sitten astuin ovelle ja avasin sen, seurasi hän
minua koneellisesti. Silmänräpäyksessä sulkeutui ovi takanamme, ja
siinä seisoimme lisääntyvässä pimeydessä kahden kesken.

»On myöhä teidän olla liikkeellä, mademoiselle», sanoin

kohteliaasti. »Voisitte kohdata ikävyyksiä, ollessanne noin puettuna.
Sallikaa minun saattaa teidät kotiin.»

Hän hätkähti, ja minä olin kuulevinani hänen nyyhkyttävän, mutta

hän ei vastannut mitään. Sensijaan hän kääntyi pois ja asteli
nopeasti kylän läpi linnaan päin, pysytellen talojen varjossa. Minä
kannoin ruukkua, kävelin ihan hänen vieressään ja hymyilin
pimeässä. Käsitin hävyn ja voimattoman vihan kuohuttavan hänen
mieltään. Tämä oli jotakin koston tapaista!

Nyt puhuttelin häntä;

»No, mademoiselle», sanoin, »missä ovat tallirenkinne?»

Hän katsahti minuun… hänen silmänsä salamoivat

suuttumuksesta, ja hän näytti sillä hetkellä ihan raivottarelta. Sitten
en lisännyt mitään, vaan jätin hänet rauhaan ja tyydyin kävelemään
hänen rinnallaan, kunnes saavuimme kylän laitaan, mistä linnan tie
poikkesi metsään. Siellä hän pysähtyi ja kääntyi päin minua kuin
ahdistettu otus.

»Mitä te tahdotte?» huudahti hän käheästi ja läähättäen, ikäänkuin

olisi juossut itsensä hengästyksiin.

»Saattaa teidät kotiin», vastasin kylmästi. »Yksinänne ollessanne

voitaisiin teitä häiritä.»

»Ja jollen tahdo?» sanoi hän.

»Teillä ei ole valitsemisen varaa, mademoiselle», vastasin

vakavasti. »Te menette linnaan minun seurassani, ja niin myöhä kuin
onkin, suotte minulle matkalla puhelun; mutta ei täällä. Täällä emme
ole kyllin rauhassa. Meidät voitaisiin keskeyttää milloin hyvänsä ja
minä tahdon puhella kanssanne seikkaperäisesti.»

»Seikkaperäisesti?» mutisi hän.

»Niin, mademoiselle.»
 Huomasin, että hän värisi. »Mutta jollen tahdo», intti hän.

»Voisin huutaa saapuville sotamiehiä ja sanoa heille kuka te

olette», vastasin tyynesti. »Sen voisin tehdä, mutta sitä en tahdo. Se
olisi kömpelö tapa rangaista teitä, ja minä tiedän paremman. Minä
voisin mennä kapteenin luo ja kertoa hänelle kenen hevonen on
majatalon tallissa. Muuan sotamies sanoi minulle — sen mukaan
kuin joku oli hänelle kertonut — että se oli jonkun hänen upseerinsa
oma, mutta minä kurkistin raosta ja tunsin hevosen.»

Hän ei kyennyt pidättämään ähkäisevää huokausta. Minä odotin,

mutta vieläkään hän ei sanonut mitään.

»Menenkö kapteenin puheille?» kysyin tylysti.

Hän heitti huivin kasvoiltaan ja katseli minua.

»Voi teitä roistoa… teitä roistoa!» sähisi hän hampaittensa välistä.

»Jospa minulla olisi veitsi!»

»Mutta sitä teillä ei ole, mademoiselle», vastasin hyvin levollisesti.

»Olkaa siis hyvä ja päättäkää, miten käy. Menenkö ilmoittamaan
sanomani kapteenille vai seuraanko teitä?»

»Antakaa minulle ruukku», sanoi hän kiivaasti.

Minä täytin kummastuneena hänen pyyntönsä. Rajulla otteella hän

sinkautti sen kauas pensaikkoon.

»No niin», sanoi hän, »kuten tahdotte. Mutta kerran rankaisee

Jumala teitä!»
 Sanattomana hän kääntyi ja poikkesi polulle puiden sekaan; minä
seurasin häntä. Hän tunsi varmaankin sen joka mutkan
lapsuudestaan asti, sillä hän eteni kevein ja varmoin askelin
avojaloinkin. Minun täytyy jouduttaa käyntiäni pimeässä, pysyäkseni
hänen mukanaan. Metsässä oli hiljaista, mutta sammakot alkoivat
kurnuttaa lammikossa, ja niiden itsepintainen yhteislaulu muistutti
minulle sitä yötä, jolloin olin tullut linnan portille pahoinpideltynä ja
menehdyksissäni ja Clon oli laskenut minut sisälle mademoisellen
seistessä parvekkeen alla eteissuojamassa. Silloin oli kaikki
näyttänyt pimeältä, silloin olin nähnyt vain kappaleen matkaa eteeni.
Mutta nyt oli kaikki selvää. Kapteeni oli tosin täällä sotamiehineen,
mutta minulla oli langat käsissäni.

Me tulimme pikku puusillalle ja näimme pimeiden niittyjen takaa

linnan valaistut ikkunat. Kaikissa huoneissa oli valoa. Soturit
nähtävästi huvittelivat.

»Nyt, mademoiselle», sanoin tyynesti, »täytyy minun pyytää teitä

pysähtymään tähän ja suomaan minulle huomionne muutamiksi
minuuteiksi. Sitten saatte mennä minne haluatte.»

»Puhukaa!» vastasi hän ynseästi. »Ja kiirehtikää! Minä en voi

hengittää samaa ilmaa teidän kanssanne. Se myrkyttää minut.»

»Luuletteko», kysyin verkalleen, »että te parannatte asemaanne

tuollaisilla huomautuksilla?»

»Vai niin», huudahti hän, ja minä kuulin hänen hampaittensa

kalisevan; »te tahtoisitte, että minun pitäisi mielistellä?»

»En», vastasin »mutta nyt teette erehdyksen.»

 »Minkä sitten?» läähätti hän.

»Te unohdatte, ettei minun tulisi herättää ainoastaan inhoa, vaan

myöskin pelkoa… niin, mademoiselle, pelkoa!» huudahdin terävästi.
»Luuletteko, etten muka tiedä, minkä tähden olette täällä tuossa
valepuvussa? Luuletteko, etten tiedä, kenelle liemi oli aiottu? Tai
kuka nyt saa paastota tämän yön. Minä tiedän kaiken tämän, sen
sanon. Talonne oli täynnä sotamiehiä, palvelijoitanne vartioittiin,
eivätkä he päässeet ulos. Teidän täytyi itse mennä noutamaan
hänelle ruokaa.»

Hän tarttui sillan kaiteeseen pysyäkseen pystyssä. Hänen

kasvonsa, joilta huivi oli valahtanut alas, loistivat valkoisina puiden
varjossa. Nyt olin vihdoinkin masentanut hänen ylpeytensä.
Vihdoinkin!

»Mikä on hintanne?» kysyi hän puoleksi tukahtuneella äänellä.

»Sen sanon teille», vastasin korostaen joka sanaa siten, että hän
tajuaisi tarkoin, ja kaiken aikaa annoin katseeni mielihyvin hivellä
hänen ylpeitä kasvojaan. En olisi milloinkaan voinut uneksia tällaista
kostoa! »Noin kaksi viikkoa takaperin lähti herra de Cocheforêt
täältä, mukanaan pieni vaaleankeltainen maustekotelo.»

Hän äännähti hillitysti ja suoristautui nopeasti.

»Se sisälsi… mutta senhän tiedätte, mademoiselle. Mitä hyvänsä

siinä olikaan, pudotti herra de Cocheforêt sen ratsastaessaan täältä.
Viikko takaperin hän tuli takaisin — onnettomuudekseen — etsimään
kadottamaansa.»
 Hän katsoi minua suoraan kasvoihin. Hän näytti tuskin voivan
hengittää, niin suunniltaan hän oli hämmästyksestä ja jännittyneestä
odotuksesta.

»Te panitte toimeen etsiskelyjä, mademoiselle», jatkoin sitten

tyynesti. »Palvelijanne nuuskivat joka sopen. Tiet ja polut, vieläpä
metsätkin tutkittiin. Mutta turhaan… sillä koko ajan oli tuo keltainen
maustekotelo kokonaisena ja avaamattomana taskussani.»

»Ei!» huudahti hän kiivaasti. »Te valehtelette kuten tavallisesti!

Maustekotelo löydettiin palasiksi revittynä monen penikulman
päässä täältä.»

»Sieltä, mihin minä ne heitin, mademoiselle», vastasin,

»päästäkseni eroon teidän kätyreistänne ja voidakseni palata
luoksenne. Uskokaa minua», jatkoin antaen lopulta rahtusen omaa
itseäni, voitonriemuani, soinnahtaa äänessäni. »Te olette erehtynyt.
Teidän olisi ollut viisaampi luottaa minuun. En ole mikään kurja
raukka, vaikka te olette kerran tallannut minut tomuun, vaan mies,
mies, jolla on voimaa käsivarsissa ja selvä pää sekä sydänkin, kuten
teille pian osoitan.»

Hän värisi.

»Siinä vaaleankeltaisessa kotelossa, jonka kadotitte, oli

kahdeksantoista kallisarvoista jalokiveä, eikö niin?»

Hän ei vastannut, mutta hän katseli minuun kuin tuntien minun

salaperäisesti lumoavan itseään. Hänen hengityksensä näytti
salpautuvan hänen kuunnellakseen joka sanaani. Hän oli niin vähän
tietoinen kaikesta muusta, koko ympäristöstään, että jos
parikymmentä sotamiestä olisi ympäröinyt hänet, ei hän olisi
huomannut heitä.

Nyt otin povestani pienen käärön, nahanpalaan kiedotun, ja

ojensin sen hänelle.

»Avaisitteko tämän?» kysyin häneltä. »Luullakseni on siinä se,

mitä veljenne kadotti. En voi vastata siitä, että kaikki ovat tallella,
sillä minä pudotin jalokivet huoneeni lattialle enkä kenties löytänyt
niitä kaikkia. Mutta jos mitään puuttuu, voi ne vielä löytää, sillä minä
tiedän, missä ne ovat.»

Hän otti hitaasti käärön ja alkoi purkaa sitä vapisevin sormin auki.
Silmänräpäyksen kuluttua välkkyivät kivet kuin lempeänä kuutamona
hänen kämmenellään — tuollaisena kahlehditun valon
kimmellyksenä, joka on monta naista syössyt turmioon ja riistänyt
monelta mieheltä kunnian. Morbleu! Kun katselin niitä — hänen
tuijottaessaan niihin jäykän lumouksen haltioittamana — kummastutti
minua, että olin kyennyt vastustamaan kiusausta.

Tarkastellessani niitä alkoivat hänen kätensä vapista.

»Minä en voi niitä laskea», jupisi hän avuttomasti. »Kuinka monta

niitä on?»

»Kahdeksantoista kaikkiaan.»

»Niitä piti olla kahdeksantoista», sanoi hän.

Hän sulki ne käteensä ja avasi kätensä taas, ja siten hän teki

kahdesti ikäänkuin varmistuakseen siitä, että kivet olivat todellisia ja
että hän ei nähnyt unta. Sitten hän käännähti minuun päin ylpeän
näköisenä, ja samalla huomasin, että hänen kauniit kasvonsa olivat
saaneet takaisin suuttuneen ilmeensä, jonka nyt teki
voimakkaammaksi halu saada pitää jalokivet.

»No niin», mutisi hän hampaittensa välistä, »hintanne? Sanokaa

minulle hintanne!»

»Siihen tulen juuri nyt, mademoiselle», vastasin hyvin vakavasti.

»Asia on aivan yksinkertainen. Muistatte sen ehtoopäivän, jolloin
seurasin teitä — kömpelösti ja kenties säädyttömästikin — läpi
metsän luovuttaakseni haltuunne nämä kalleudet? Minusta tuntuu
kuin siitä olisi kulunut jo kuukausi. Mutta luullakseni se tapahtui vasta
toissapäivänä. Te annoitte minulle silloin kovin karkean nimityksen,
jonka toistamisella en tahdo loukata teitä. Ainoa hinta, jota vaadin
jättääkseni jalokivet haltuunne takaisin, on se, että te tyyten
peruutatte ne herjaukset.»

»Kuinka!» mutisi hän. »Minä en ymmärrä.»

Minä kertasin sanani hyvin hitaasti. »Ainoa hinta, ainoa palkkio,

mitä pyydän, mademoiselle, on se, että peruutatte ne herjaavat
nimitykset ja myönnätte käyttäneenne niitä ilman minun syytäni.»

»Ja jalokivet?» huudahti hän läähättäen.

»Ne ovat teidän. Minun ne eivät ole. Minulla ei ole mitään

tekemistä niiden kanssa. Ottakaa ne ja sanokaa, että te ette pidä
minua… ei, minä en voi lausua noita sanoja, mademoiselle.»

»Mutta on jotakin… muuta! Mitä se on?» huudahti hän nytkäyttäen

päätänsä, ja hänen silmänsä tapailivat katsettani, loistaen kuin
metsänelävän. »Veljeni! Mitä on teillä hänestä sanomista, hyvä
herra?»
 »Mitä häneen tulee, mademoiselle, niin pidän parempana, että te
ette puhu hänestä minulle enempää kuin jo tiedän», vastasin
matalalla äänellä. »Minä en halua sekaantua siihen asiaan. Mutta…
on vielä yksi seikka, jota en ole maininnut; olette oikeassa.»

Hän huokasi niin syvään, että kuulin sen.

»Se on», jatkoin verkalleen, »että sallitte minun jäädä

Cocheforêtiin muutamiksi päiviksi, siksi aikaa kun sotamiehet ovat
täällä. Minulle on kerrottu, että kaksikymmentä miestä ja kaksi
upseeria on majoitettu linnaan. Veljenne on poissa. Pyydän teiltä
lupaa, mademoiselle, saada ottaa hänen paikkansa toistaiseksi ja
oikeuden suojella teitä ja kälyänne loukkauksilta. Siinä kaikki.»

Hän kohotti kätensä otsalleen. Syntyi pitkällinen vaiti olo.

»Sammakot!» mutisi hän sitten. »Ne kurnuttavat niin… minä en voi

kuulla…»

Kummastuksekseni hän kääntyi nopeasti pois, astui sillan yli ja

jätti minut yksikseni. Tuokion seisoin siinä ihmeissäni tuijottaen
hänen tummaan vartaloonsa ja kummastelin, mikä häntä vaivasi.
Mutta minuutin tai vähemmänkin ajan kuluttua hän tuli joutuisasti
takaisin luokseni, ja nyt käsitin hänet. Hän itki.

»Herra de Barthe», sanoi hän vapisevalla äänellä, joka ilmaisi

minulle, että voitto oli minun, »eikö ole mitään muuta? Eikö teillä ole
mitään muuta rangaistusta minulle?»

»Ei mademoiselle.»

Hän oli vetänyt huivin päänsä yli, enkä enää nähnyt hänen
kasvojaan.