McGraw-Hill's Complete Medical

Spanish (Premium Fourth Edition)

Joanna Ríos
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/mcgraw-hills-complete-medical-spanish-premium-four
th-edition-joanna-rios/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Mcgraw-hill education 5 teas practice tests, Fourth

Edition Kathy Zahler

https://ebookmass.com/product/mcgraw-hill-education-5-teas-
practice-tests-fourth-edition-kathy-zahler/

Cardiology-An Integrated Approach (Human Organ Systems)

(Dec 29, 2017)_(007179154X)_(McGraw-Hill) 1st Edition
Elmoselhi

https://ebookmass.com/product/cardiology-an-integrated-approach-
human-organ-systems-dec-29-2017_007179154x_mcgraw-hill-1st-
edition-elmoselhi/

McGraw-Hill Connect Resources for Jones, Acquiring

Medical Language, 1e

https://ebookmass.com/product/mcgraw-hill-connect-resources-for-
jones-acquiring-medical-language-1e/

McGraw-Hill Education Conquering ACT English, Reading,

and Writing, Fourth Edition Amy Dulan

https://ebookmass.com/product/mcgraw-hill-education-conquering-
act-english-reading-and-writing-fourth-edition-amy-dulan/
Complete Spanish Grammar 4th Edition Gilda Nissenberg

https://ebookmass.com/product/complete-spanish-grammar-4th-
edition-gilda-nissenberg/

McGraw-Hill Education Conquering ACT English, Reading,

and Writing, Fourth Edition Steven W Dulan

https://ebookmass.com/product/mcgraw-hill-education-conquering-
act-english-reading-and-writing-fourth-edition-steven-w-dulan/

Acquiring Medical Language, 3e (Jan 31,

2022)_(1265246130)_(McGraw Hill) Steven Jones

https://ebookmass.com/product/acquiring-medical-
language-3e-jan-31-2022_1265246130_mcgraw-hill-steven-jones/

Advanced Mathematical Concepts - Precalculus Mcgraw-

Hill [Mcgraw-Hill]

https://ebookmass.com/product/advanced-mathematical-concepts-
precalculus-mcgraw-hill-mcgraw-hill/

Read and Write Course 3 Teachers Edition Mcgraw-Hill

[Mcgraw-Hill]

https://ebookmass.com/product/read-and-write-course-3-teachers-
edition-mcgraw-hill-mcgraw-hill/
Copyright © 2021 by Joanna Ríos, José Fernández Torres, and
Tamara Anahí Ríos. All rights reserved. Except as permitted under
the United States Copyright Act of 1976, no part of this publication
may be reproduced or distributed in any form or by any means, or
stored in a database or retrieval system, without the prior written
permission of the publisher.

ISBN: 978-1-26-046790-1
MHID: 1-26-046790-2

The material in this eBook also appears in the print version of this
title: ISBN: 978-1-26-046789-5, MHID: 1-26-046789-9.

eBook conversion by codeMantra

Version 1.0

All trademarks are trademarks of their respective owners. Rather

than put a trademark symbol after every occurrence of a
trademarked name, we use names in an editorial fashion only, and
to the benefit of the trademark owner, with no intention of
infringement of the trademark. Where such designations appear in
this book, they have been printed with initial caps.

McGraw-Hill Education eBooks are available at special quantity

discounts to use as premiums and sales promotions or for use in
corporate training programs. To contact a representative, please visit
the Contact Us page at www.mhprofessional.com.

McGraw Hill Language Lab App

Audio recordings of the monólogos and diálogos, flashcards, and a
digital glossary are all available to support your study of this book.
Go to www.mhlanguagelab.com to access the online version of this
application, or to locate links to the mobile app for iOS and Android
devices. More details about the features of the app are available on
the inside front and back covers.
TERMS OF USE

This is a copyrighted work and McGraw-Hill Education and its

licensors reserve all rights in and to the work. Use of this work is
subject to these terms. Except as permitted under the Copyright Act
of 1976 and the right to store and retrieve one copy of the work,
you may not decompile, disassemble, reverse engineer, reproduce,
modify, create derivative works based upon, transmit, distribute,
disseminate, sell, publish or sublicense the work or any part of it
without McGraw-Hill Education’s prior consent. You may use the
work for your own noncommercial and personal use; any other use
of the work is strictly prohibited. Your right to use the work may be
terminated if you fail to comply with these terms.

THE WORK IS PROVIDED “AS IS.” McGRAW-HILL EDUCATION AND

ITS LICENSORS MAKE NO GUARANTEES OR WARRANTIES AS TO
THE ACCURACY, ADEQUACY OR COMPLETENESS OF OR RESULTS
TO BE OBTAINED FROM USING THE WORK, INCLUDING ANY
INFORMATION THAT CAN BE ACCESSED THROUGH THE WORK VIA
HYPERLINK OR OTHERWISE, AND EXPRESSLY DISCLAIM ANY
WARRANTY, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED
TO IMPLIED WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR
A PARTICULAR PURPOSE. McGraw-Hill Education and its licensors do
not warrant or guarantee that the functions contained in the work
will meet your requirements or that its operation will be
uninterrupted or error free. Neither McGraw-Hill Education nor its
licensors shall be liable to you or anyone else for any inaccuracy,
error or omission, regardless of cause, in the work or for any
damages resulting therefrom. McGraw-Hill Education has no
responsibility for the content of any information accessed through
the work. Under no circumstances shall McGraw-Hill Education
and/or its licensors be liable for any indirect, incidental, special,
punitive, consequential or similar damages that result from the use
of or inability to use the work, even if any of them has been advised
of the possibility of such damages. This limitation of liability shall
apply to any claim or cause whatsoever whether such claim or cause
arises in contract, tort or otherwise.
In loving memory of my wonderful father, Walter Wolman, PhD, who
possessed a great wealth of knowledge, was always encouraging
and an enormous inspiration for me. He was extremely helpful with
medical and scientific terms as well as with editing and proofreading
the manuscript for this book.
—Joanna Ríos

In dedication to my mother Dolores Torres Villate, R.N., who always

encouraged me to pursue my dreams. I will always love you.
—José Manuel Alberto Fernández Torres

In dedication to my adoring grandmothers, my sage grandfather,

Walter Wolman, PhD, my loving and supportive parents, and my
inimitable “Tía Yola”.Los quiero mucho.
—Tamara Anahí Ríos
Contents

Acknowledgments
Introduction

1
1.1 Greetings
1.2 The alphabet
1.3 Nouns: gender and number
1.4 Parts of the body
1.5 “What is this?”
1.6 “Where is . . . ?”
1.7 “What do you need?”
1.8 Chief complaint

2
2.1 Numbers
2.2 Vital signs
2.3 Question words, relative pronouns, prepositions, and
other words
2.4 Internal organs
2.5 Cognates
2.6 Giving instructions
3
3.1 Conjugation
3.2 Common -ar verbs
3.3 “Necesitar”
3.4 “Estar”
3.5 More numbers
3.6 Common symptoms
3.7 Qualifying and quantifying pain

4
4.1 Hospital and rehabilitation facility items
4.2 “Ser”
4.3 Telling time
4.4 Adjectives
4.5 “Hay”
4.6 Conjugation of -er verbs
4.7 Conjugation of -ir verbs
4.8 Pediatrics | La pediatría
4.9 Expressing destination and future actions
4.10 Emergency room | La sala de emergencia
4.11 “Ser” v. “estar”

5
5.1 The family | La familia
5.2 More verb tenses
5.3 Illnesses | Enfermedades
5.4 Types of food | Tipos de comidas
5.5 Diet | La dieta
5.6 Indirect object pronouns
 5.7 Irregular -er and -ir verbs

6
6.1 Irregular verbs in the present tense
6.2 Days of the week | Los días de la semana
6.3 Months of the year | Los meses del año
6.4 Authority figures and home remedies
6.5 The imperative mood or command form
6.6 A physical exam | Un examen físico
6.7 A neurological exam | Un examen neurológico

7
7.1 Key Power Verbs/Power Punch Verbs
7.2 Prescription and diet instructions
7.3 Pap smear | El examen de Papanicolau (citología)
7.4 Beware of direct translations
7.5 Giving directions | Las instrucciones y direcciones
7.6 Present progressive tense
7.7 Blood test | Muestra—análisis de sangre
7.8 Urine test | La muestra de la orina
7.9 Sputum test | La muestra de esputo
7.10 Skin tests | Pruebas de la piel
7.11 Taking X rays | Las radiografías
7.12 Results and diagnosis | Resultados y diagnósticos

8
8.1 Possessive adjectives
8.2 “Se impersonal”
 8.3 Demonstrative adjectives
8.4 The preterit tense
8.5 Irregular verbs in the preterit
8.6 Well-baby visit
8.7 Emergency room visit: ear infection | La sala de
emergencia: una infección del oído
8.8 Emergency room visit: an asthma attack | La sala de
emergencia: un ataque de asma

9
9.1 Reflexive verbs
9.2 Direct object pronouns
9.3 Tener que/necesitar, es necesario/hay que | To
have to, one should/must
9.4 Abdominal pain | Dolor abdominal
9.5 A trip to the dentist’s office | Una visita al dentista
9.6 An appointment with the ophthalmologist | Una cita
con el oftalmólogo
9.7 Dermatology | La dermatología
9.8 The pharmacy | La farmacia

10
10.1 “Preguntar” y “pedir”
10.2 “Conocer” y “saber”
10.3 Pronombres Posesivos | Possessive pronouns
10.4 Otro tiempo del futuro | Another future tense form
10.5 Presente y pasado progresivo | The present and
past progressive tenses
10.6 The use of acabar de . . .
 10.7 Enfermedades venéreas/Enfermedades
tra(n)smitidas sexualmente | Sexually transmitted
diseases (STDs or STIs)
10.8 Tiempos del presente y pasado perfecto | The
present and past perfect tenses
10.9 “Por” v. ”para”
10.10 La forma de tú en el mandato | The tú form of the
command

11
11.1 El tiempo condicional | The conditional tense
11.2 Un niño que necesita bajar de peso | A child who
needs to lose weight
11.3 El tiempo imperfecto | The imperfect tense
11.4 Instrucciones prenatales | Prenatal instructions
11.5 Pronombres de complemento directo | Direct
object pronouns
11.6 Pronombres de complemento indirecto | Indirect
object pronouns
11.7 Pronombres de complemento directo e indirecto
usados juntos | Using direct and indirect object
pronouns together
11.8 El parto | The delivery

12
12.1 El subjuntivo | The subjunctive mood
12.2 Una visita posparto | A postpartum visit
12.3 El imperfecto del subjuntivo | The imperfect
subjunctive
12.4 Un paciente con alta presión | A patient with high
blood pressure
 12.5 El condicional y el imperfecto del subjuntivo con
la cláusula “si”

13
13.1 El perfecto del subjuntivo | The present perfect
subjunctive
13.2 El pluscuamperfecto del subjuntivo | The
pluperfect subjunctive or the past perfect subjunctive
13.3 La primera visita de un paciente con diabetes |
The first visit of a patient with diabetes
13.4 How the heck does one use the pluperfect?
13.5 Instrucciones para tomar la píldora
anticonceptiva | Instructions for taking birth control
pills
13.6 A review of all verb tenses covered

14
14.1 Víctima de una violación | A rape victim
14.2 Víctima de un accidente de carro en Urgencias |
Victim of a car accident in the ER
14.3 Visita musculoesquelética/Visita de medicina del
deporte | Musculoskeletal visit/Sports medicine visit
14.4 Terapia ocupacional | Occupational therapy
14.5 Terapia del habla | Speech therapy
14.6 Terapia física | Physical therapy
14.7 Salud mental | Mental health
14.8 Una quemadura | A burn
14.9 Un paciente recuperando el conocimiento | Patient
regaining consciousness
14.10 Autoexamen (Autoexploración) mensual de los
senos | Monthly breast self-examination
 14.11 Salud de la mujer | Women’s health
14.12 Monólogo de neonatología | Monologue on
neonatology
14.13 Infarto de miocardio o trombosis cerebrovascular
| Myocardial infarction or cerebrovascular thrombosis
14.14 Patrón de crecimiento y desarrollo | Pattern for
growth and development
14.15 Enfermería | Nursing
14.16 (P)siquiatría y (p)sicología | Psychiatry and
psychology
14.17 Problemas de comportamiento en los niños |
Behavioral problems with children
14.18 Pandemics viruses, including COVID-19 | Los virus
pandémicos, incluyendo COVID-

15
15.1 Cultural competency/cross-cultural communication
15.2 Herbal remedies
15.3 Medicines | Medicinas
15.4 Illnesses and symptoms (by body system)

APPENDIX A
Useful Documents and Forms
A1 Advance Directives and Do Not Resuscitate (DNR) Orders
A2 Questions About DNR Code Status
A3 Questions for Determining Geriatric Depression Scale
A4 Communication with Advanced Disease Patients (Palliative
Care)
A5 Primary Care Post Traumatic Stress Disorder (PTSD)
Screening
A6 Patient Health Questionnaire (PHQ-9)
 A7 Mini Mental Status Examination MMSE (Examen Mental
Breve)
A8 Questionnaire for Adverse Childhood Experience (ACE)
A9 Questions for Alcohol Abuse (CAGE)
A10 Questionnaire for Generalized Anxiety Disorder
Questionnaire (GAD-7)
A11 Montreal Cognitive Assessment (MoCA Test)
A12 Overall Anxiety Severity and Impairment Scale (OASIS)

APPENDIX B
Verb Tables

APPENDIX C
Dialogues and Monologues: English Translations

APPENDIX D
Answer Key

English-Spanish Glossary
Spanish-English Glossary
Index
Acknowledgments

We would like to acknowledge Silvia “Yola” Ruanova; Dolores Torres

Villate, R.N.; Emilio Fernández Torres, M.S.; and Luvy Bravo de
Nuanes, Ph.D., for their help with vocabulary and expressions as
used in Mexico, the Caribbean, and Central America.
Special thanks go to Milagros Martínez Bello, M.D., for her
assistance with medical terms and proofreading the dialogues for
accuracy.
Thanks also to all of the students in the medical field who have
taken our courses over the years and have been an ongoing source
of information.
We would also like to extend special thanks to Enrique Tuchmann
Dominguez, M.D., for reviewing this edition for medical accuracy in
the additional monologues, dialogues, and specialty phrases.
¡Muchísimas gracias, doctor!
Introduction

This book is an illustrated medical Spanish text-workbook specifically

geared to healthcare professionals, in particular, Physicians,
Physicians’ Assistants, Nurse Practitioners, Nurses (including NPs,
LVNs, LPNs, MAs), medical assistants, lab technicians, and ancillary
medical staff.
The book is composed of fifteen chapters or lessons. Each chapter
­introduces grammar concepts (often referred to as “structures,”
which somehow sounds less threatening), vocabulary, and dialogues
that ­attempt to follow the order in which your patient visit takes
place. For example, you will learn to greet a patient, take vital signs,
interview him or her, find out the chief complaint, review the medical
history, give a physical exam, and then recommend prescription or
follow-up instructions. Vocabulary and dialogues for various lab tests
are also i­ncluded. Many significant cultural aspects are also
interspersed throughout each chapter, culminating with the last
lesson that focuses on “Cultural competency and Cross-cultural
communication.”
Each chapter follows a logical progression and introduces
vocabulary by means of pictures that are generally related to a
single topic. The initial vocabulary section of each chapter is followed
by related exercises, dialogues, and/or crossword puzzles. Grammar
concepts are explained in a simple, clear, and concise manner.
Although grammar, per se, is not stressed, it is reinforced by
constant repetition—the very manner in which we learned our native
tongue as children.
 The purpose of the illustrations and the suggested method of in­-
struction is to encourage you to avoid translating from Spanish to
En-­glish and vice versa. Instead, you are encouraged to relate the
image or concept directly with the appropriate Spanish word, thus
eliminat-ing an entire and irrelevant translation step.
The dialogues are based on vocabulary that has already been
presented, so you are familiarized with nearly all the words and
phrases that will be encountered in each dialogue. Obviously, the
purpose of this book is to teach you to communicate with your
Spanish-speaking patients in order to form strong clinician–patient
rapport. You will be learning a standardized universal Spanish that
also includes many words and expressions that take on different
meanings in different countries and regions. Your Latino patients will
come from a variety of countries, education levels, socioeconomic
backgrounds, and origins (whether urban or rural). Some may be
from indigenous groups for whom Spanish is also a second
language. The point is that their Spanish accents, some vocabulary,
expressions, and cultural traits will differ; yet you will be able to
understand the essential, salient aspects of what they express. Just
think of the variations that exist in English; nevertheless, you
probably understand someone from England, Aus­tralia, New
Zealand, the southern United States, or New York.
If anything, the Spanish text is weighted slightly toward
expressions used in Mexico. This is in large part a reflection of the
fact that the majority of the healthcare professionals who have
studied in the authors’ programs and workshops treat more Spanish-
speaking-only patients of Mexican origin than those from any other
region. Never­theless, many expressions from Central America, the
Caribbean, and some parts of South America are also included.
It is important to remember that if you smile and say as much as
you can in Spanish—even if it is only introducing yourself—most of
your Spanish-speaking patients will be relieved and impressed that
you are attempting to learn and use their language. Don’t worry too
much about your accent—your patients will understand, and the
more you listen to the accompanying recordings, the more you will
improve. Just go for it, and, when necessary, ask for their help. You
will find that by remembering just a handful of very basic structures,
combined with some of the many cognates (words in Spanish that
are similar to words in English) that exist in the medical field, you
will surprise yourself with your ability to converse satisfactorily.
Above all, keep in mind: do not translate literally, and keep it simple.
Please note: medicine changes so rapidly that what is an accepted
word or concept today may not be so tomorrow. Therefore, while we
have changed VD to STDs and now to STIs, please make allowances
for other examples of new usage that develop once this book is
published. (And, by the way, in Spanish it is still called
enfermedades venéreas!)
We have tried to be as medically correct as possible, and although
we have chosen only a few medical dialogues from certain fields, the
conversations offer an example of how to use sentence structure
and the “power verb concept.” The point of this text-workbook is not
to i­nclude dialogues of every field for you to memorize, but to teach
the basic sentence structures needed to form your own dialogues to
suit your own specific needs. If you learn the basic structures, you
will be able to fill in the sentences with any word from your
specialized area. If a word, dialogue, or concept related to your
specific field is not mentioned or used, simply learn to use the
sentence structure (in the simplest form) and add your specialized
term. In this way, you will learn how to say whatever you need to
and to understand why something is stated as it is in Spanish. This
takes you beyond just memorizing and allows you to form your own
thoughts in Spanish in order to best communicate with your
Spanish-speaking-only patients. Remember to “keep it simple.” And
don’t be afraid to use a dictionary. It’s a great invention—and it
works!

How to use this course

1. As this is a self-study course, we strongly suggest you start
work­ing through the text from the beginning, one section at a time.
Don’t take things too fast, only to discover that you have not fully
assim­ilated the material. The grammatical structures on which con­‐
versational Spanish is based are introduced gradually and are
immediately placed in contexts that are relevant to healthcare
professionals and applicable to common doctor–patient exchanges.
2. Be sure to complete the exercises. You will notice that the
exercises within each section generally become progressively more
challenging, starting with a basic reinforcement of the grammar
concepts and progressing to exercises that require more challenging
cognitive thinking. You may check your answers with the suggested
responses in the Answer Key at the back of the book. For easy
reference, a verb table is also provided in Appendix B, listing the
different verb tense endings and conjugations.
3. Vocabulary lists are there to be learned. You should be
accustomed to memorizing and assimilating vast quantities of
information. (How else were you able to succeed during “med
school” or any medi­cally related field of training?) The vocabulary
that is presented has been carefully selected to correspond to
common healthcare-related conversations; where longer or more
technical vocabulary lists are pro­vided, you may be more selective
and ignore terms that are not rele­vant to your specific field.
4. When you arrive at a dialogue in the text, having first
memorized the vocabulary, read it as many times as you feel you
need. Then listen to the dialogue on the recording while reading
along in the book simultaneously. The first few times, just attempt to
obtain the general idea of the dialogue. Do not focus on each
separate word (just as you don’t concentrate on every word uttered
by a radio announcer when listening to a radio station in English);
rather, try to “catch” the key phrases.
Repeat words and phrases aloud as much as possible to reinforce
the structures and to mimic the accent and intonation. Subsequently,
just listen to the dialogue on the recording. As important as studying
the healthcare provider’s role, however, is listening carefully to the ­‐
patient’s part in the dialogues. This will train you to understand what
your patient is attempting to communicate to you. To help you
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Sininen
päiväkirja
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Sininen päiväkirja

Author: graf Leo Tolstoy

Release date: September 13, 2023 [eBook #71636]

Language: Finnish

Original publication: Tampere: Tampereen Sanomat, 1898

Credits: Tuula Temonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SININEN

PÄIVÄKIRJA ***
language: Finnish
SININEN PÄIVÄKIRJA

Kirj.

Leo Tolstoi (Nuorempi) [Lev Lvovitš Tolstoy]

Suomentanut "Tampereen Sanomille"

A. L.

Tampereella, Majlund & Lyytisen kirjapainossa, 1898.

Wasilij Nikolajevitsh oli jo kaksi vuotta sitten käynyt läpi

filosoofisen tiedekunnan luonnontieteellisen osaston. Hän jäi
kuitenkin yliopistoon ja näytti antautuneen tieteelle kokonaan. Minun
mielestäni ja siitä päättäen, mitä minä häntä tunsin, ei hänen
kuitenkaan olisi pitänyt tehdä niin, sillä hän oli luonteeltaan liian
vilkas, ja olisi voinut innostua mihin tekoon hyvänsä. Voidakseen
menestyksellä harjoittaa tieteellisiä tutkimuksia, täytyy sen, jolla on
vaan tavalliset, keskinkertaiset lahjat, antautua niille sokeasti ja
unhoittaa kaikki muut puuhat. Mutta siihen Vasilij Nikolajevitsh'illa ei
ollut voimia. Hän rakasti elämää ja taidetta, ja näitten hän helposti
antoi hurmata itsensä. Hän soitti selloa, ja tämä lempityö saattoi
hänet usein pitemmäksi aikaa unhoittamaan madot ja merieläimet,
niin ettei hän niinkään pian palannut näihin takaisin. Siihen aikaan
hän asui palvelijansa Aljoshkan kanssa nuorenmiehen-asunnossaan
Moskovassa.

Me kokoonnuimme hyvin usein hänen luoksensa, mikä viimein

aiheutti hänet määräämään meitä varten lauvantain saadakseen
käyttää viikon muut päivät itse mielensä mukaan.

Varsinkin ylioppilaita, joita hän tunsi jokseenkin monta, kävi hänen

luonansa.

Heidän joukossaan minäkin olin. Muutoin olin jo ennen muinoin

usein tavannut Vasilij Nikolajevitshin erään tilanomistajan, meidän
yhteisen naapurimme luona, ja olinhan sentähden ystävällisemmällä
kannalla hänen kanssaan, kuin muut.

Eniten pidimme hänen totisesta ja totuudenmukaisesta

katsantokannastaan kaikissa elämän ja omantunnon tärkeimissä
kysymyksissä; me luotimme häneen ja seurasimme häntä. Varsinkin
tämä hänen luonteensa ominaisuus, jota aniharvoin meissä
tavataan, saattoi minut ihailemaan häntä. Hän ei pelännyt kosketella
kysymyksiä, joita muutoin vaieten on tapa seurata, hän ajatteli
paljon, ja seurasi tarkkuudella meidän yhteiskunnallisia tapahtumia,
sekä muodosti itselleen oman jyrkän ja aina selvän mielipiteen
asioista. Jotkut henkilöt pilkalla nimittivät häntä filosoofiksi ja
saarnaajaksi, mutta nämät nimitykset eivät saaneet kannatusta eikä
niitä käytetty meidän kesken; jos niitä taas käytettiin, kuului niissä
enemän kunnioitusta ja myötätuntoisuutta kuin pilkkaa ja purevaa
ivaa häntä kohtaan.

Vasilij puuttui usein lausuntoihin joita ei olisi sallittu toisen

langettaa, mutta hän ei ollut ylipään toisten kaltainen, ja sehän
seikka oli ehkä syynä, minkätähden hän sai puhua toisin kuin muut.

Eräänä lauantaina oli meitä kokoontunut hänen luokseen lähes

kaksikymmentä henkeä; seuraan kuului ylioppilaita ja sellaisia, jotka
jo olivat päättäneet opintonsa. Näitä viimemainittuja oli muutamia
nuoria lääkärejä ja muuan nuori kirjallisuuden professori.

Me joimme teetä sitroonan ja korppujen kanssa, juttelimme ja

poltimme sekä pohdimme tietysti monta eri asiaa. Tuntui kuumalta ja
tukehduttavalta tupakansavussa hänen suuressa huoneessaan.
Aljoshka, punainen paita yllä ja esiliina edessä, hiki pyöreillä
kasvoillaan, tarjosi ahkerasti ja väsymättä teetä suurella
tarjottimellansa.

Kaikki tunsivat täällä olevansa hyvällä mielellä ja vapaina, hilpeä

mieliala antoi myös täällä kertaa seuralle erityisen lämpönsä ja
kummallisen viehätyksensä.

Minä istuin nurkassa sohvalla, aukasin ylioppilastakkini napit ja

kuuntelin keskustelua, siihen sekaantumatta; väittely näkyi
vilkastumistaan vilkastuvan. Professorin ja toveriensa, lääkärien,
kiihoittamana, joitten kanssa Vasilij Nikolajevitsh oli käynyt
kymnaasiota, innostui hän, ja niin muodoin tuli keskustelun aineeksi
kysymys, jota kaikki harrastivat.
 — "Kuinka, eikö ole totta?" huudahti Vasilij Nikolajevitsh korottaen
ääntänsä, nousten tuoliltaan ja kääntyen ystäväänsä, nuorta lääkäriä
Forbunoffia kohden. "Eikö ole totta? Mikä tauti on nyt meidän
yhteiskunnassamme yleisimpänä ja vaarallisimpana, ell'ei juuri
aistillisuus?"

Sitten hän hillitsi ääntänsä ja jatkoi, samalla lämmöllä lausuen joka

sanansa. Minä tiesin, että hän nyt ei taukoaisi puhumasta,
ennenkuin hän tässä esitetyistä kysymyksistä olisi sanonut kaikki,
mitä hän niistä ajatteli.

— "Aistillisuus", jatkoi hän, "on kauhea pahe meidän

sukupolvessamme, mutta tämä seikka ei ole meille vielä tullut
tarpeen selväksi. Minä käsitän tätä sanaa sen laveimmassa
merkityksessä. Kaikkia meitä, ilman poikkeuksetta vaivaa tämä tauti,
niin naimattomia kuin naineita, nuoria ja vanhoja. Emmekö me
alinomaa kärsi siitä ja vieläpä kiusaamme itseämme sillä? Minä, te,
jokainen meistä? Emmekö me kaikki tiedä, mitä hirveän kauheita
hetkiä meidän täytyy kokea tämän sisällisen, usein voittamattonaan
taistelun takia ja tämän meitä vallitsevan herruuden tähden. Vaan
toiset eivät huomaa näitä synkkiä puolia, jotka aina pysyvät piilossa,
mutta jos ne tulisivat valoon ja ihmisten silmät vihdoinkin avautuisivat
näkemään tuota likaa omissa ja toisten sydämissä, niin he
kauhistuisivat. Minä luulen, että he eivät tuntisi itseänsä eikä toisia.
Mutta me kätkemme huolellisesti itseltämme ja kanssaihmisiltämme
tautimme, paheemme ja himomme niinkuin pelkäisimme kajota
niihin, kahlata tuossa loassa, ett'emme vaan siihen hukkuisi ja
tukehtuisi siinä. Ja aistillisuus on meidän kaikesta kauhein tautimme,
ei ainoastaan siitä syystä, että se vetää mukanaan toisia hirveitä
tautia ja kuolettaa ruumiin, vaan myöskin sentähden, että se
vaikuttaa meidän sieluumme. Se tahrii meidän huomaamattamme,
sielumme ja tekee tehtävänsä varmasti ja hirmuisesti. Me olemme
niin pilatut ja aina lapsuudestamme saakka niin turmeltuneet, että
me heikkoutemme tähden emme tahdo ottaa niitä huomioon, me
annamme vallan taudillemme ja olemme siihen niin tottuneet, että
muutamissa tapauksissa emme voi ajatella voivamme olla
rauhallisina; selvinä ja ilman tuota aistillisuutta, niinkuin juomari ei voi
ajatella voivansa olla ilman viinaa. Ei kauan sitten, tunnusti eräs
toverini minulle, ett'ei hän voinut katsella naista, tuntematta halua
häneen. Kadulla hän ei anna yhdenkään naisen mennä ohitse
tarkkaan katsomatta häneen. Mitä te sanotte siitä, hyvät herrat, eikö
se ole kauheata?"

Vasilij Nikolajevitsh vaikeni. Hän häpesi usein, ja monesti tuntui

siltä kuin hänestä se, mitä oli puhunut, olisi ollut liian pitkää; myöskin
nyt huomasin hänen katseissaan samallaisen kainouden.

— "Minä luulen todellakin niin", lisäsi hän kainona, "mutta minä

vähän kiivastuin, ja se ei käy päinsä. Suokaa anteeksi!"

Hän siveli valkoisella, hiukan talleroisella kädellään korkeata,

hiestynyttä otsaansa ja antoi sitten sormensa solua tiheään,
valkoiseen tukkaansa! Sitten hän hymyili meille rakastettuun
tapaansa.

— "Kaikki tämä on selvää totuutta", huudahti vakaumuksella

muudan nuori ylioppilas, joka istui minun vieressäni.

— "Mikä niin?" kysyi Vasilij Nikolajevitsh'

— "Kaikki, mitä te olette sanonut".

— "Niin juuri", vakuutti toinen.

 — "Minä myönnän, että niin on", selitti nuori professori, joka vasta
hiljan oli alkanut käydä seurassamme ja joka oli hyvin kuiva,
ahdasmielinen henkilö. "Kuitenkaan ei siihen määrään, kuin Vasilij
Nikolajevitsh sanoo, totta kyllä, että suhteettomasti kehittyvä
aistillisuus vaikuttaa tosiaankin monessa tapauksessa…
turmiollisesti, mutta minun mielestäni ei se ole pidettävä meidän
kaikkien onnettomuuksiemme syynä; vaan syntyvät nämä
päinvastoin meidän kasvatuksestamme, yhteiskunnan…"

"Oh niin". keskeytti Vasilij Nikolajevitsh rauhallisena, "sitä ei saa

jättää huomioon ottamatta, tämä aistillisuus syntyy todellakin osaksi
meidän kasvatuksestamme ja meidän olosuhteistamme, mutta jos
kerran tämä pahe saa jalansijaa esimerkiksi minussa tahi teissä, niin
meidän täytyy taistella sitä vastaan, eikä heikkoudessa alistua sen
alle, ei tunnustaa sen valtaa ylitsemme, niinkuin minun toverini
tekee, joka ei sano voivansa katsoa naiseen tuntematta samalla
likaisia ajatuksia. Siinäpä juuri tuo kuilu, lika, hengellinen kuolema,
että itsessämme tunnustamme paheen oikeudellisuuden. Jumalani,
kuinka selvästi näen mielessäni erään onnettoman toverini; minä
tunsin hänet ainoastaan kaksi kuukautta; hän kuoli minun silmäin!
edessä. Hänen elämäkertansa on paras kuvaus sanoilleni. Hänen
elämänsä on opettavainen ja samalla liikuttava esimerkki ".

Vasilij Nikolajevitsh vaikeni ja vaipui ajatuksiinsa. Surumielisyyden

ilme kuvastui hänen ruskeissa silmissään, hänen ajatuksensa näkyi
liitelevän surullisessa menneisyydessä.

"Mikä tapaus tuo on?" kysyi eräs ylioppilaista. "Ettekö tahtoisi

kertoa sitä meille?"

"Minä ajattelin ylioppilasta", sanoi Vasilij Nikolajevitsh, "joka kuoli

keuhkotautiin. Ei, hän ei kuollut oikeastaan keuhkotautiin, vaan
luullakseni juuri tuohon aistillisuuteen, josta minä äsken puhuin.
Sellaista tautia, terapiian oppikirjan mukaan, ei löydy monien muiden
tautien rinnalla, semmoista kuin keuhkotauti, hökä, diabetes ja
hermotaudit, ja kuitenkin moni näistä saavat alkunsa aistillisuudesta.
Anna anteeksi, Gorbunoff", sanoi hän kääntyen ystävänsä,
mustankiharaisen lääkärin puoleen, joka istui hänen vieressään,
nojaten käteensä kaunista päätänsä, "minä saarnaan tässä niin
itsetietoisena teille kaikille, sinulle ja Vasiljeff'ille ja Behmille, mutta
minä toivon kuitenkin, että te suotte minulle anteeksi."

"Niin, niin, kyllä me suomme", huudahti hymyillen Vasiljeff, joka

istui pöydän toisessa päässä.

Lääkäri ei sanonut mitään, veti taskustaan esiin kotelon ja otti siitä

pienen sikaarin.

"No, kerrohan sitten meille tuon ylioppilaan elämäkerta", sanoi hän

heti senjälkeen ja astui vitkalleen lähelle lamppua sytyttääksensä
sikaarinsa. "Sinä olet jo kerran tätä ennen puhunut minun kanssani
hänestä — se on hauska kertomus."

"Minä tapasin hänet toverini luona, jonka kanssa he olivat

asuintoverit", alkoi Vasilij Nikolajevitsh. "Hän seisoi jo silloin toinen
jalka haudassa. Hän oli laiha, kalpea, hänellä oli keuhkotautisen
sisäänpainunut rinta ja suuret siniset silmät, ja hän teki heti
tuttavuutemme ensi päivinä minuun hyvin voimallisen, jos kohta
sekavan vaikutuksen, — minä tunsin vastustamatonta
myötätuntoisuutta häneen ja samalla minun tuli häntä kovin sääli —
ja tätä vaikutusta minä en unhoita koskaan".

"Nopeasti riutui hän jo silloin. Ei ollut enään toivoa pelastaa häntä.

Synkkänä hän kulki mietteissään, äänetönnä edes ja takaisin
huoneessa ja odotteli rauhallisena kuolemaa. Mutta minä muistan
vieläkin, kuinka hän viime päivät, ennen kuolemaansa, iltapuhteessa
aina ollen erittäin hermostunut, puhui lakkaamatta. Hän oli kiihkoinen
ja lämmin ja minä vaan surkuttelin häntä… niin, sen minä teen
vieläkin."

"Minä rakastin häntä kuin omaa veljeäni, me juttelimme usein

monta tuntia ja olimme useimmiten samaa mieltä kaikista
kysymyksistä. Hän kertoi minulle koko elämäkertansa; hän kuvasi
tarkoin minulle ne kärsimykset, joita hän oli kärsinyt,
elämänsuhteensa ja omantuntonsa taistelussa; myöskin minä uskoin
hänelle rehellisesti salaisimmat ajatukseni. Hän jätti jälkeensä
minulle päiväkirjan; jonka hän ensin luki minulle julki. Siinä oli lyhyt,
hänen oma kirjoittamansa kertomus, ja tämä kuvaa paraiten hänen
luonnettansa".

"Luenko teille tuon kertomuksen? Mahtaako teidän tulla ikävä?"

kysyi
Vasilij Nikolajevitsh, kääntyen meidän puoleemme.

"Ei, ei," vastasimme me yhteen ääneen. "Lukekaa se meille, me

pyydämme teitä".

Vasilij Nikolajevitsh meni kirjoituspöytänsä luo ja veti laatikosta

vanhan kuluneen, sinisen kirjoitusvihon; istui pöytänsä ääreen ja
valmistautui lukemaan.

"Näettekö?" alkoi hän jälleen, avaten kirjasen ja vetäen sen

lähemmäksi likinäköisiä silmiään, "tämän on huonosti kirjoittanut
henkilö, jolla ei ollut mitään harjoitusta, mutta se on kuitenkin vilpitön,
ja sentähden minä annan 'siniselle päiväkirjalle' arvonsa.
Vilpittömyys kiihoittaa miettimään, tulkoon se sitten mistä hyvänsä, ja
herättää sielun voimat. Minä toivon, ettei se ikävystytä teitä", lisäsi
Vasilij Nikolajevitsh ja rupesi lukemaan.
I

Asuin siihen aikaan, niinkuin monet muut ylioppilaat, yksin

Moskovassa, kalustetussa huoneessa, kävin yliopistossa, kuuntelin
luentoja, kohtasin tovereitani, kävin myöskin usein teaatterissa…
sanalla sanoen, elin kuin ylioppilas, Mutta kuitenkin minä tunsin
olevani hehkuva ja surunvoittoinen mieleltäni. Ei mikään minua
huvittanut enkä minä välittänyt mistään, minä vietin päiväni, niinkuin
toisetkin… yksitoikkoisesti ja välinpitämättömästi.

Minä en käsittänyt, mikä minulle silloin tapahtui. Vaikuttiko minuun

alinomainen työskenteleminen istuessa tai oliko siihen syynä
kaupunginelämä maalla-olon jälkeen, jossa oli vapaampaa ja
enemmän liikettä, tai yksinäisyyskö, mikä lienee ollutkaan, en voi sitä
selittää, mutta minä tunsin, että olin niin heikontunut sekä
ruumiillisesti että siveellisesti ja henkisesti, että minusta usein oli
kuin minä olisin voinut tehdä minkä rikoksen hyvänsä. Minä muistan
vielä hyvin, kuinka minä tultuani kotia yliopistosta, otin kirjan käteeni
ja luin sitä ymmärtämättäni siitä sanaakaan; kaikki pyöri silmäini
edessä, kirjaimet juoksivat yhteen muodostaen keltaisia pilkkuja,
minä rupesin haukottelemaan ja minun tuli uni. Silloin heittäydyin
vuoteelleni, mutta uni poistui, minun pääni oli raskas, minä olin
voimaton raukea; kun päivällinen asetettiin eteeni, puuttui minulta
ruokahalu kokonaan, enkä minä syönyt mitään. Minä lähdin ulos
kadulle poistaakseni tuon mielialani ja saadakseni vereni kulkemaan
säännöllisemmin ruumiissani. Mutta ei täälläkään parantunut. Minä
kävelin pitkin katuja, joilla liike oli vilkkain, katselin kauniita naisia,
minun mielikuvitukseni kiihtyi, ja kaikenlaiset himoiset ajatukset
valloittivat minut. Minulla ei ollut voimia vapautua noista likaisista
ajatuksista, jotka siihen aikaan varsin usein tulivat mieleeni. Enkä
näissä missään löytänyt itseltäni turvapaikkaa.

Minä olin sairas ruumiin ja sielun puolesta. Minä käsitin, että

elämä kaupungissa viime vuosina, ensin kymnaasissa ja sitten
yliopistossa, tarpeellisen ilman ja liikkeen puutteessa, jolloin sielu
teki hyödytöntä työtä, ja jolloin tupakoittiin, käytiin teaatterissa, juotiin
viiniä tahi viinaa, alinomaa kaikellaisten naisten kiihoittamana,
naisten, joita minä jo silloin tunsin, mutta aina pelkäsin kuin tulta ja
väistyin niin paljon kuin mahdollista… että tämä elämä turmelisi
kokonaan minun mielialani.

Useimmat meistä — sekä ne, jotka jo ovat päättäneet opintonsa,

että ne, jotka vielä lukevat — saavat kokea samallaisia kiusauksia ja
tunnelmia, jotka rajoittuvat tylsämielisyyteen, vieläpä hulluuteenkin,
niin että niinä moniaina hetkinä kyllästyneenä elämään tahtoisin
ampua itseni, koko maailma kun näyttää niin ikävältä,
vastenmieliseltä, ja kun ei mihinkään voi ryhtyä, ei edes ajatella
mitään…. Minun silloinen mielialani ei ollut siis, luullakseni,
kenellekään outo, vaan päinvastoin kaikille tuttu.

Kun minä eräänä päivänä väsyneenä, ilman mitään ajatusta,

verkalleen vetelehdin kotia kohti, tapasin minä kadulla Aleksander
Dmitrijevitshin, isäni ja koko perheemme vanhan ystävän.
 Minä iloitsin suuresti tavatessani tätä rakasta, vanhaa ystävää, ja
kun hän pyysi minua poikkeamaan hänen luoksensa hotelliin, jossa
hän asui seurasin minä häntä mielelläni. Minä sain kuulla, että
Aleksander Dmitrijevitsh oli tullut Moskovaan ainoastaan joksikuksi
päiväksi ostaakseen ja tehdäkseen joitakuita kauppoja, ja että hän jo
seuraavana päivänä aikoi palata kotia kartanoonsa.

Minä viivyin jokseenkin kauvan hänen luonansa ja puhuin yhdestä

ja toisesta. Mehän emme olleetkaan tavanneet toisiamme pitkään
aikaan ja meillä oli siis paljon juteltavaa. Ensin hän kyseli minulta
toimistani ja aiheistani, kaikista minun omaisistani ja kuinka me
jaksamme: sitten tein minä vuorostani hänelle kysymyksiä, ja hän
kertoi minulle itsestään ja perheestään. Kummastuneena sain minä
kuulla muun muassa, että hänellä jo oli kolme lasta.

Ennenkuin myöhään illalla keventynein sydämmin jätin Aleksander

Dmitrijevitshin, valitin minä taaskin hänelle mielialaani.

"Sinähän voisit parantaa minut", sanoin hänelle puoleksi leikkiä

laskien, "sinä olet itse niin terve ja onnellinen — mitä minun on
tekeminen?"

"Niin, ystäväni, tämä ei käy päinsä", vastasi Aleksander

Dmitrijevitsh osaaottavaisena, "sinun täytyy ylentää itsesi, sinä
antaudut luultavasti liian paljon heikkoutesi valtaan; sitä vastaan
kuitenkaan ei ole mitään keinoa, meidän kasvatuksessamme ja
meidän elämänehdoissamme on — totta kyllä — hyvin paljon pahaa,
mutta siltä ei saa heti ampua itseänsä. Täytyy olla mies, ystäväni!
Ikävä, kun mies antaa virran noin viedä itseänsä. Tiedätkö mitä,
seuraa minua maatilalleni; se ei ole kaukana täältä; ylihuomenna me
olemme perillä, siellä sinä voit virkistyä juosten ulkona metsissä ja
kiiveten vuorilla; se tekee sinulle hyvää, siellä saat myöskin
metsästää. Minulla on hyvä metsästyskoira, vaikka en itse metsästä.
Sinä kai olet metsästäjä?"

Ehdotus miellytti minua, ja minä suostuin. Elää maalla, käydä

metsästämässä ja sillä tavoin koota voimia, sehän oli parasta, mitä
olisin voinut tehdä. Minä olin jo päättänyt lähteä kotia, mutta meidän
maatilamme oli liian kaukana Moskovasta. Tämä oli sitävastoin
paljon mukavampaa.

Minä lupasin tulla Aleksander Dmitrijevitshin kanssa jo seuraavana

päivänä, viikoksi.

"Sepä mainiota", huudahti hän riemastuneena, "sitten tulet

tuntemaan myöskin vaimoni; hänelle ja lapsilleni sinun tulosi tuottaa
suurta iloa. Minulla on tytär… Tanja…. hän on hurmaava… no,
näethän sinä hänet itse".
II.

Minä olen tuntenut Aleksander Dmitrijevitshin yhtä kauvan kuin

itsenikin. Hänen nimensä on yhteydessä monen muiston kanssa
minun lapsuudenajaltani ja herättää mielessäni paljon rakkaita ja
miellyttäviä asioita kaukaisesta menneisyydestä. Aleksander
Dmitrijevitsh oli minun nuorempani siskojeni risti-isä, Aleksander
Dmitrijevitsh kävi yhdessä isäni kanssa metsästämässä ja lähetti
meille jouluksi suuria lahjoja. Kerran hän lahjoitti minun äidilleni
suuren mustan hevosen, jonka toinen silmä oli valkoinen.

Jotakin suloista ja ihanaa on mielestäni hänen nimessään. Hänellä

oli tapana käydä luonamme joka vuosi, lapsia hänellä ei ollut, ja
hänen vaimoansa me emme tunteneet. Vaimo asui jossakin kaukana
etelässä, eikä hän koskaan hänestä meille puhunut. Me tiesimme
ainoastaan, että hänen vaimonsa oli aina sairas.

Kerran Aleksander Dmitrijevitsh tuli luoksemme suruissaan. Me

kummastuimme siitä suuresti. Hänhän oli ennen aina ollut vallan
toisellainen, oli iloinnut ja leikkinyt kanssamme. Hän kertoi meille,
että hänen vaimonsa oli kuollut ja että hän nyt oli aivan yksin
maailmassa. Vielä nyt minä tarkoin muistan kaiken tämän. Me
itkimme silloin hiljaa lastenkamarissamme hänen tähtensä, sillä me
surkuttelimme häntä.

Senjälkeen Aleksander Dmitrijevitsh alkoi käydä meidän

luonamme yhä harvemmin, mutta sentään me rakastimme häntä,
vaikka me olimme ajan mukana jo kasvaneet suuriksi. Minä muistan,
miten käydessäni kahdeksaatoista rupesin teitittelemään häntä
silloin kun hän tuli luoksemme ja kuinka hän pyysi minua edelleenkin
puhuttelemaan häntä tuolla vanhalla, tuttavallisella "sinä"; ja niin se
jäikin siihen päivään, kuin nyt on.

Aleksander Dmitrijevitsh oli lähes 50 vuotias, kun häneltä kuoli

ensimmäinen vaimonsa. Hän ei ollut siis enään nuori, mutta
kuitenkin oli hän vielä jokseenkin vilkas ja ruumiinsa puolesta
vallankin reipas. Hänellä oli pieni vatsan alku; hänen tukkansa oli
harmaa ja auttavan tiheä, mutta ylipäänsä hän näytti ikäiseksensä
olevan nuori ja rivakka.

Jouduttuaan leskimieheksi Aleksander Dmitrijevitsh siirtyi

maataloonsa ja uhrasi koko aikansa maanviljelykseen. Me emme
olleet nähneet häntä pitkään aikaan, kun äkkiä saimme kuulla, että
hän oli mennyt toisiin naimisiin nuoren tytön, Ljudmila Ivanovnan
kanssa. Vanha tilanomistajatar, joka oli Aleksanderin naapuri, oli
ottanut luoksensa Ljudmilan pienenä, niinkuin oman lapsensa;
vanhan rouvan kuollessa jäi Ljudmila yksin maailmaan, ilman isää ja
äitiä, joita hän ylipäänsä ei ollut koskaan tuntenut, ja Aleksander
Dmitrijevitsh meni hänen kanssaan naimisiin, kuten minun äitini
ilmoitti, "pelkästä armeliaisuudesta".

Meitä suuresti hämmästytti hänen naimisensa, olimmehan me siitä

vähän vihaisiakin. Me aavistimme, ett'ei hän nyt enään kävisi meidän
luonamme.