Latin American Diasporas in Public

Diplomacy Vanessa Bravo

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/latin-american-diasporas-in-public-diplomacy-vaness
a-bravo/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Canada's Public Diplomacy 1st ed. Edition Nicholas J.

Cull

https://ebookmass.com/product/canadas-public-diplomacy-1st-ed-
edition-nicholas-j-cull/

Medieval Ethiopian Kingship, Craft, and Diplomacy with

Latin Europe Verena Krebs

https://ebookmass.com/product/medieval-ethiopian-kingship-craft-
and-diplomacy-with-latin-europe-verena-krebs/

Modern Death in Irish and Latin American Literature 1st

ed. 2020 Edition Jacob L. Bender

https://ebookmass.com/product/modern-death-in-irish-and-latin-
american-literature-1st-ed-2020-edition-jacob-l-bender/

Populism: Latin American Perspectives First Edition

Ronaldo Munck

https://ebookmass.com/product/populism-latin-american-
perspectives-first-edition-ronaldo-munck/
Problems in Modern Latin American History: Sources and
Interpretations, – Ebook PDF Version

https://ebookmass.com/product/problems-in-modern-latin-american-
history-sources-and-interpretations-ebook-pdf-version/

Catastrophic Diplomacy: US Foreign Disaster Assistance

in the American Century Julia F. Irwin

https://ebookmass.com/product/catastrophic-diplomacy-us-foreign-
disaster-assistance-in-the-american-century-julia-f-irwin/

Body, Gender, and Sexuality in Latin American Cinema:

Insurgent Skin Juli A. Kroll

https://ebookmass.com/product/body-gender-and-sexuality-in-latin-
american-cinema-insurgent-skin-juli-a-kroll/

The Invented State: Policy Misperceptions in the

American Public Thorson

https://ebookmass.com/product/the-invented-state-policy-
misperceptions-in-the-american-public-thorson/

978-0495910497 American Public School Law

https://ebookmass.com/product/978-0495910497-american-public-
school-law/
Latin American
Diasporas in Public
Diplomacy
Edited by
Vanessa Bravo · Maria De Moya
 Palgrave Macmillan Series in Global Public
Diplomacy

Series Editors
Kathy Fitzpatrick, University of South Florida, Tampa, FL, USA
Philip Seib, University of Southern California, Los Angeles, CA, USA
At no time in history has public diplomacy played a more significant role
in world affairs and international relations. As a result, global interest
in public diplomacy has escalated, creating a substantial academic and
professional audience for new works in the field.
The Global Public Diplomacy Series examines theory and practice in
public diplomacy from a global perspective, looking closely at public
diplomacy concepts, policies, and practices in various regions of the world.
The purpose is to enhance understanding of the importance of public
diplomacy, to advance public diplomacy thinking, and to contribute to
improved public diplomacy practices.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/14680
 Vanessa Bravo · Maria De Moya
Editors

Latin American
Diasporas in Public
Diplomacy
Editors
Vanessa Bravo Maria De Moya
School of Communications College of Communication
Elon University DePaul University
Elon, NC, USA Chicago, IL, USA

ISSN 2731-3883 ISSN 2731-3891 (electronic)

Palgrave Macmillan Series in Global Public Diplomacy
ISBN 978-3-030-74563-9 ISBN 978-3-030-74564-6 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-74564-6

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2021
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights
of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc.
in this publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such
names are exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for
general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and informa-
tion in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither
the publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with
respect to the material contained herein or for any errors or omissions that may have been
made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps
and institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Foreword

The sophistication and relevance of public diplomatic practices of country-

specific organizations engaging with diaspora communities and dias-
pora communities engaging with their homeland and host/home-country
institutions have increased significantly over the last several decades. Infor-
mation, communication, and transportation technologies have acceler-
ated this development. The stakes are high and global, regional, and
national complexities demand ongoing academic research, discussions,
and knowledge sharing amongst scholars and professionals.
I am very proud of my former doctoral students, advisees, and current
colleagues Vanessa Bravo and Maria De Moya for their timely publica-
tion of Latin American Diasporas in Public Diplomacy with authors from
across the subcontinent. Since meeting them in Florida and following
their career progress in Illinois and North Carolina, I have witnessed their
passion and dedication for the research and teaching areas of specializa-
tion. They are elevating voices of the Global South who have been under-
represented in the literature; scholars and teachers who have significant
insights and perspectives to share about a timely topic and an evolving
region with a challenging present and an uncertain future. Latin Amer-
ican scholars also introduce literature in Spanish and Portuguese that are
not well known by many scholars and professionals in other continents.
This is not only beneficial for the editors and selected authors, but for
scholars and students of modern public diplomacy all over the world.

v
vi FOREWORD

This original edited volume fills a large void in the public diplomacy
literature because of its emphasis on diaspora groups; that is, the current
and former citizens of nations who now reside in other countries or
continents, while still having strong personal, political, economic, and/or
cultural ties and holding great influence in their country of origin or birth.
The focus on Latin America from a strategic communication perspective
is also unique and long overdue. Since their doctoral work, Vanessa and
Maria have developed a relevant research agenda that this book amplifies
and furthers. The participation of a variety of Latin American scholars is
evidence of the reach and impact of the editors’ work over a decade.
The timing of this book could not be better, and it is welcome.
As a global phenomenon, the deadly pandemic has contracted regional
economies, stressed their health systems, and threatened weak govern-
ment structures and other national institutions. Recovering from this
contraction or recession will take years. Acknowledging that COVID-19
has impacted every country on earth, Latin American diasporas, espe-
cially those living in advanced economies, will play an important role
in the recovery plans of their homelands where they have roots, family
members, relatives, friends, and perhaps economic or political interests.
The conceptualization chapters and case studies included in this publica-
tion will help scholars and strategic communication professionals working
on behalf of Latin American nations to understand and prognosticate
the power and influence of diaspora communities in challenging times
for their homelands. The power and influence of diasporas may increase
because of greater migration flows caused by the deteriorating political,
economic, and social conditions of countries in the region. Although,
national governments may restrict and even block migration flows.
The fact that this book includes a good representation of countries
in the subcontinent, including the largest in land mass and population,
will facilitate future comparative research. This type of inquiry is most
needed in a period when economies, societies, and political systems partic-
ipate in ongoing globalization or deglobalization activities and programs.
Nationalism and protectionism may slow down trade and international
exchanges within the region and among nations, however. In different
levels of interdependence, comparative research also allows for the identi-
fication of trends and cross-cultural, multicultural studies, gathering and
analyzing rich qualitative and quantitative data that document phenomena
beyond geographical borders and national idiosyncrasies.
 FOREWORD vii

Vanessa and Maria represent an emergent class of scholars and teachers

who came from Latin America to the United States to further their educa-
tion and career progression. They belong to a small community of scholars
who have dedicated their academic careers to documenting their areas of
specialization from a Latin American perspective. In turn, their positions
in U.S.-based universities have created opportunities for scholars in the
subcontinent, such as authoring the chapters in this book.
Documenting public diplomacy and diaspora groups require a transna-
tional approach. Federal and state governments, nongovernmental organi-
zations, large national and multinational companies, religious institutions,
and other groups use modern public diplomacy strategy and practices
to engage and move diasporas into action on behalf of their homeland.
The relationships these organizations and entities cultivate and develop
for the benefit of a given nation or region happen in a matrix model;
that is, from south to south, south to north, north to south, north to
north, and so forth. This book includes exchanges targeting diasporas
in a variety of countries in the Global North and Global South. This is
another important contribution of this publication.
The future of the world during or after the pandemic is challenging
to predict, despite examples of significant events that have impacted
humanity throughout history. However, the cultural, social, economic,
and political ties that diaspora groups have with their country of origin
will surely never go away and will likely stand the test of the unusual
times we experience.
I am confident that these intellectual efforts result in future research
collaboration and publications among the editors and contributors of this
edited volume. Academia and the strategic communication industry will
benefit greatly with more documentation of the Latin American perspec-
tive. In fact, challenges and opportunities that the region has faced for
decades can inform the dramatic conditions that other latitudes are facing
today and will face in the future.
I remember when I introduced the Latin American Public Relations
School of Thought in the early 2000s; a perspective that emphasizes
social roles of strategic communication professionals using organizational
resources to further the well-being of internal and external audiences,
as well as the overall betterment of engaged and impacted communi-
ties as a result of organizational decisions and actions. The social role
of strategic communication is now at the core of strategic communication
viii FOREWORD

in programs of organizational purpose and/or brand/corporate respon-

sibility. Knowledge creation and evidence-based education is no longer
reserved for advanced economies. There are talented scholars and estab-
lished higher education programs all over the world, including the Global
South, that contribute to the understanding of global and multicultural
phenomena. The authors and their institutional affiliations are examples
of the anticipated research and education excellence that contribute to
the documentation and understanding of disciplines of study and prac-
tice such as public diplomacy and diaspora relations. Vanessa, Maria, and
Latin American colleagues, ¡enhorabuena!, your intellectual contribution
is greatly appreciated. I am honored you invited me to add my thoughts
on your relevant and timely work.

Juan-Carlos Molleda, Ph.D.

Edwin L. Artzt Dean and Professor
School of Journalism and Communication
University of Oregon
Eugene, USA

Acknowledgments The co-editors of this book want to acknowledge and deeply

thank the support, throughout the entire process of co-editing and writing this
volume, of Elon University (www.elon.edu) and DePaul University (www.dep
aul.edu). We also thank the authors who contributed their excellent research to
this volume and, especially, we wholeheartedly thank Dr. Juan-Carlos Molleda,
our long-time mentor and friend, for honoring us by writing the Foreword to
the book. Gracias a todos.

Dr. Juan-Carlos Molleda is a tenured Professor and the Edwin L. Artzt Dean
of the School of Journalism and Communication at the University of Oregon
since 2016. Molleda has accumulated more than two decades of experience
teaching and researching public relations and communication management at the
University of Florida (2000–2016), University of South Carolina (1997–2000),
and Radford University (1995–1997). He received his bachelor of science in
social communication degree (1990) from Universidad del Zulia in Venezuela,
a master of science in corporate and professional communications (1997) from
Radford University in Virginia, and a doctor of philosophy degree in journalism
and mass communications with an emphasis on international public relations
and international business (2000) from the University of South Carolina. Since
his doctoral studies in South Carolina, Molleda has become a leading teacher
and scholar in global corporate public relations management. In 2010, he was
 FOREWORD ix

awarded the University of South Carolina’s School of Journalism and Mass

Communications Outstanding Young Alumni Award. Molleda is a member of
the Institute for Public Relations’ Board of Trustees, The LAGRANT Founda-
tion’s Board of Directors, and the Plank Center for Leadership in Public Rela-
tions’ Board of Advisors. Between 2007 and 2013, he also held leadership posi-
tions (Secretary, Vice Chair, and Chair) with the Public Relations Division of the
International Communication Association (ICA).
 Contents

1 Introduction: Diasporas from Latin America

and Their Role in Public Diplomacy 1
Vanessa Bravo and Maria De Moya

Part I Diaspora Relations: States Courting the Diaspora

2 Transnational Social Protection and the Role
of Countries of Origin: The Cases of Mexico,
Guatemala, Bolivia, and Ecuador 27
Karla A. Valenzuela-Moreno
3 State–Diaspora Relations in El Salvador
and Colombia: Building Legitimacy at Home
While Trying to Protect and “Court” Citizens Abroad 53
Vanessa Bravo
4 Diaspora Engagement Policies in Argentina: The
Unfolding of a Still Lukewarm Approach 75
Ana Margheritis
5 Chileans in China and How They View Their Role
in Public Diplomacy: Between Entrepreneurship
and State Policies 97
Claudia Labarca and Philippe Werner-Wildner

xi
xii CONTENTS

Part II Diaspora-led Public Diplomacy

6 The New Cuban Diaspora 123
Maria De Moya and Vanessa Bravo
7 #RickyRenuncia: The Hashtag That Took Collective
Outrage from Social Media to the Streets 159
Yadira Nieves-Pizarro and Juan Mundel
8 Civil Society as an Advocate of Mexicans and Latinos
in the United States: The Chicago Case 189
Tania Gómez Zapata
9 The Diaspora of Bahia and Afro-Brazilian Culture
in Contemporary France 215
Clarice Ferreira Menezes, Deborah Rebello Lima,
and Leonardo de Souza Boy
10 The Strategy of the Venezuelan Diaspora:
Collaboration, Representation, and Reconstruction
of Venezuelan People in Colombia, Latin America
and the World 235
Tomás Páez Bravo
11 Mexican Diasporic Women in Public Diplomacy:
A Case Study of “Mex and the City” in the United
States 259
Eduardo Luciano Tadeo Hernández
12 Brazilian Ethnic Media in the United States:
An Analysis of Their Social Control and Pluralistic
Functions in an Electoral Context 285
Juliana Fernandes

Part III Conclusion

13 Conclusion: Lessons Learned and Future Research 311
Maria De Moya and Vanessa Bravo

Index 325
 Notes on Contributors

Dr. Vanessa Bravo is Department Chair and Associate Professor in

Strategic Communications at Elon University, in North Carolina. After
working for almost 15 years as a Journalist, Editor, and Communications
Director in Costa Rica, she obtained her doctorate in Mass Communi-
cations and her certificate in Latin American Studies at the University
of Florida, in 2011, and she started working at Elon that same fall. In
the USA, she has been a Fulbright Scholar and a Fellow of the News-
paper Association of America, of the Plank Center for Leadership in
Public Relations and of the Association for Education in Journalism and
Mass Communications (through the Institute for Diverse Leadership in
Journalism and Communication). Her work has been published in jour-
nals such as The Hague Journal of Diplomacy,Public Relations Review,
Public Relations Inquiry, Journal of Contingencies and Crisis Manage-
ment, Rising Powers Quarterly, and the International Journal of Commu-
nication, among others. Bravo, who received the Faculty Excellence in
Research Award from Elon’s School of Communications in 2017, is
proudly Costa Rican and an American citizen.
Dr. Maria De Moya is an Associate Professor and Chair of the Public
Relations and Advertising program in the College of Communication
at DePaul University, in Chicago. An immigrant from the Dominican
Republic, she holds a Ph.D. in Mass Communication from the Univer-
sity of Florida, and an M.A. in Journalism from New York University,
where she was a Fulbright scholar. Before joining academia she worked

xiii
xiv NOTES ON CONTRIBUTORS

as a Journalist, later transitioning to public diplomacy/strategic commu-

nication work serving as an Outreach Specialist for the Public Affairs
Office of the US Embassy in Santo Domingo, and as the Development
Outreach Communication Specialist for the US Agency for International
Development (USAID) mission to the Dominican Republic. She has
been a Fellow for the Plank Center for Leader in Public Relations and
for the Association for Education in Journalism and Mass Communi-
cation (AEJMC) Institute for Diverse Leadership. Her research centers
around Public Diplomacy, International Public Relations, social identity,
and community-building, with a focus on ethnic communities, such as
Latinos.
Leonardo de Souza Boy is currently a Master’s Degree student in the
History Department with a concentration in Cultural History at Univer-
sity of Paris-Saclay (France). He has a Bachelor’s Degree in Interna-
tional Relations at Federal Rural University of Rio de Janeiro (Brazil).
He worked for one year at the Institute for Cultural Relations Policy,
in Hungary. He also worked as a Venue Manager at the Organizing
Committee of the Rio 2016 Olympic and Paralympic Games for two
years. He published a chapter in Política Para as Artes in 2018, an expert
book about Brazilian cultural policies. Areas of Research: International
Cultural Relations, Patrimony, and Foreign Policy.
Dr. Juliana Fernandes is an Assistant Professor in the Department of
Advertising at the University of Florida. Juliana’s research interests focus
on the uses and effects of negative information in persuasive communica-
tion messages and how social and traditional media are used as a strategic
tool during political campaigns. Juliana’s work has been published in the
Journal of Advertising, International Journal of Advertising, Journal of
Current Issues in Advertising, Mass Communication & Society, Journal
of Public Relations Research, Journalism, American Behavioral Scientist,
American Journal of Media Psychology, Journal of Social Media in Society,
and in several book chapters in edited collections.
Dr. Clarice Ferreira Menezes is a Professor of International Relations
and Deputy Head of the Department of Development, Agriculture and
Society of Federal Rural University of Rio de Janeiro, Brazil. She holds
a Master’s Degree in International Studies (with specialization in History
and Politics) from the Graduate Institute of International and Develop-
ment Studies (Geneva, Switzerland) and a Ph.D. in History, Politics, and
 NOTES ON CONTRIBUTORS xv

Cultural Heritage from Fundação Getúlio Vargas (Rio de Janeiro, Brazil).

Her main areas of research are International Cultural Relations, Brazilian
Foreign Policy, and History of International Relations.
Dr. Tania Gómez Zapata has a Ph.D. in Politics focusing on public
diplomacy and soft power (Queen Mary University of London, UK),
a Master’s Degree in Globalization and Communications (University of
Leicester, UK), and a Bachelor’s Degree in Journalism (Escuela de Peri-
odismo Carlos Septién García, Mexico). She has presented her research
at international conferences in Europe, the USA, and Latin America, and
delivered seminars to undergraduate students at Queen Mary University
of London. Currently, she is an Associate Professor at Universidad de las
Américas Puebla (México) in the Department of International Relations
and Political Science, and the Department of Communication. She is also
a member of international organizations LASA, ISA, and ICA.
Dr. Claudia Labarca is an Associate Professor at Pontificia Universidad
Católica de Chile, School of Communications, where she teaches in
undergraduate and graduate programs. She holds a Master’s Degree from
Universidad Autónoma de Barcelona, and in 2012 she obtained her Ph.D.
at the School of Government and International Affairs, Durham Univer-
sity, UK. She is the Author of several papers and book chapters dedi-
cated to the role of non-state actors in international relations and the
role of trust and communications in international country image forma-
tion. She is also the Author of the book Ni Hao Mr. Pérez, Buenos días
Mr. Li, for Ediciones UC. This book has been translated to Chinese and
English languages by China Intercontinental Press. Her research interests
are focused on the areas of trust building, strategic communication, public
diplomacy, and advertising.
Dr. Ana Margheritis is a Reader in International Relations at the
University of Southampton and an Associate Fellow at the ILAS, School
of Advanced Study, University of London, UK. She previously worked
at the University of Florida, The Fletcher School of Law and Diplo-
macy at Tufts University, and Tulane University in the USA, as well as
Universidad Torcuato Di Tella in Argentina. She also held visiting posi-
tions in France, Spain, Italy, the USA, Brazil, Mexico, and Ecuador. She
is the Author of four sole-authored books (including Migration Gover-
nance Across Regions. State-Diaspora Relations in the Latin American-
Southern Europe Corridor, 2016, and Shaping Migration Between Europe
xvi NOTES ON CONTRIBUTORS

and Latin America: New Perspectives and Challenges, 2018, and Co-
author and Editor of three other volumes. Her peer-reviewed articles
on transnational migration, international political economy and foreign
policy appeared in a wide range of peer-reviewed journals. She is former
Contributing Editor to the Handbook of Latin American Studies at the
US Library of Congress, and Co-editor of two special issues of inter-
national refereed journals. She has been consultant for EU Democracy
Observatory at the European University Institute, as well as the UNDP,
the Ministry of Foreign Affairs of Argentina, private firms in the area
of higher education, and national research agencies of Argentina, Chile,
Uruguay, USA, The Netherlands, UK, and Canada.
Dr. Juan Mundel is the director of Global Initiatives and Associate
Professor at the Walter Cronkite School of Journalism and Mass Commu-
nication at Arizona State University. Previously, he was an Assistant
Professor of Advertising at DePaul University. Before joining DePaul,
Juan obtained his Doctoral Degree in Media and Information Studies
at Michigan State University, a Master of Science in Journalism at West
Virginia University, and a Licenciatura (B.S.) in Corporate Communica-
tion at Universidad Blas Pascal (Argentina). He also served as Faculty
Advisor for the Latino Media and Communication Program at DePaul
University.
Dr. Yadira Nieves Pizarro was born in San Juan, Puerto Rico. She
completed a Bachelor’s Degree (2002) and a Master’s Degree (2008)
from the School of Communication at the University of Puerto Rico in
Río Piedras, and a Ph.D. at Michigan State University. She worked as a
News Producer in WAPA-TV and later as an instructor in the Communi-
cations Department in the Inter American University, Bayamón Campus.
She is a Faculty Member and oversees a program for Inter American
University, Bayamón Campus. Her research looks into online journalism
verification and sourcing as well as representation of minorities such as
Latinos and Afro Latinos in news and entertainment media.
Dr. Tomás Páez Bravo is a Sociologist who graduated from Venezue-
la’s Central University. He later obtained a Master’s Degree and a Ph.D.
in Planning from the University College in London. Author of dozens
of articles and books about the Venezuelan diaspora and other topics
related to emigration and democracy, he has coordinated, since 2013, the
 NOTES ON CONTRIBUTORS xvii

Global Project of the Venezuelan Diaspora, which includes the “Obser-

vatory of the Venezuelan Diaspora” (ODV) and the Platform of the
Venezuelan Diaspora. This Global Project has also published studies
about the Venezuela diaspora in Spain (2015), in Venezuela (2017), and
in Colombia (2019). Some of his publications include the book Lati-
noamérica: Democracia y Autoritarismo (Latin America: Democracy and
Authoritarianism, Edit. Khalatos, Spain, 2019), and the articles El papel
de la diáspora en la reconstrucción de Venezuela (The role of the dias-
pora in the Venezuelan reconstruction, Revista de Occidente, Julio-agosto
2019, Spain), and Emigración venezolana hacia España en tiempos de
revolución bolivariana (1998–2017) (Venezuelan emigration to Spain in
the times of the Bolivarian revolution, 1998–2017, Revista Internacional
de Migraciones, 2018, Spain, Co-authored with Mauricio Phelan).
Deborah Rebello Lima is a Doctorate candidate at the Communication
and Culture Program from Federal University of Rio de Janeiro, with the
following research project: Public Policies of Communication and Culture:
New Dialogues or Old Silences?, a comparative study between the National
Culture Public Policy Council and the Social Communication Council
(2003–2014). She is a cultural manager at the Federal University of Rio
de Janeiro, part of the team that manages the museum spaces and cultural
policy of the University, and a Member and Chair of UNESCO’s Political
and Cultural Management at Casa de Rui Barbosa Foundation.
Dr. Eduardo Luciano Tadeo Hernández is an Assistant Professor in
the Department of International Relations at Universidad Iberoameri-
cana, in México D.F., México, where he received his Ph.D. in Commu-
nication. He is also an Internationalist (UPAEP) and specialist on Korean
Studies (El Colegio de México). He has worked as an Advisor for the
Mexican Congress and as Assistant for the international academic project
“Between Spaces”. He is the Co-founder of the Mexican Circle of Korean
Studies (CMEC, in Spanish) and Member of the North American Cultural
Diplomacy Initiative (NACDI). His research interests are cultural and
public diplomacy; the media and the diaspora; Korean studies; foreign
policy and gender.
Dr. Karla A. Valenzuela-Moreno is the Coordinator of the Master’s
program in Migration Studies and a full-time faculty member of the
Department of International Studies at the Universidad Iberoamericana,
xviii NOTES ON CONTRIBUTORS

Mexico City. She holds a Ph.D. in Social and Political Sciences (Univer-
sidad Iberoamericana, Mexico City) and a Master’s degree in Immigration
and Settlement Studies (Ryerson University). She is the co-organizer of
the “Virtual Seminar on Diaspora Studies.” Her research interests include
diaspora studies, citizenship, transnationalism, border studies, and the
integration of migrant populations.
Dr. Philippe Werner-Wildner is the International Relations Director of
Study Chile company. He obtained a Diploma in Strategic Communica-
tion (PUC). He obtained a Master’s Degree in International Relations
from Jilin University in 2013. In 2019, he received his Ph.D. in Diplo-
macy at the School of International Politics, in Central China Normal
University. He is the Author of academic publications focused on Public
Diplomacy and Internationalization of Education. He Authored a chapter
in the book Belt and Road Initiative: Chinese Initiative for Cooperation
with Latin America and the Caribbean (UNTDF Editions). His research
interests include soft power, public diplomacy, knowledge diplomacy, and
education hub models.
 List of Figures

Fig. 2.1 Social services provided by consulates 38

Fig. 7.1 Peak #RickyRenuncia conversation timeline 169
Fig. 7.2 Sentiment and emotion analyses on Twitter 173
Fig. 7.3 Diaspora members join the #RickyRenuncia movement 176
Fig. 9.1 The Afro-Brazilian festival Lavage de la Madeleine
has been held in Paris in September since 2001.
Picture by Antonio Cançado (Credit Picture courtesy
of photographer Antonio Cançado) 216
Fig. 11.1 Mex and the City logo (with permission to publish
granted by Marina García-Vásquez, co-founder of Mex
and the City) 272

xix
 List of Tables

Table 2.1 Institutions serving the diaspora by country 34

Table 3.1 State–diaspora relations initiatives and summary
of benefits provided to the Salvadoran and Colombian
diasporas by their respective states 59
Table 6.1 Recent changes to U.S. and Cuban bilateral policies 130
Table 6.2 Narratives and themes identified in Floridians’ Twitter
Conversations about Cuba 137
Table 6.3 Percentage of authors employing narrative categories
about Cuba on Twitter 144
Table 6.4 Narratives of the Cuban Diaspora Organizations 147
Table 7.1 Timeline (Torres Gotay, 2019) 164
Table 7.2 Most influential voices in the #RickyRenuncia
Movement July 10, 2019–July 30, 2019 171
Table 11.1 Women’s history in Mexican diplomacy 267
Table 12.1 Descriptive analysis of the three newspapers 294

xxi
Another random document with
no related content on Scribd:
 Ja tätä ajatellessaan hän herahti itkuun ja vaipui istumaan
maantien pientareelle.

*****

Se oli muuan yksinäinen vanha ämmä, joka viimein otti hoivaansa

Liinun ja hänen satamarkkasensa. Laiha se oli ja naamakin sillä oli
uurteinen kuin kartta, mutta otti kuitenkin.

"Ole nyt siinä sitten", sanoo hän, "et suinkaan sinä maantiellekään
voi poikia."

Ja jatkaa arvostelevaisen näköisenä:

"Olethan riskin näköinen ihminen, että sen jälkeen töihin pystyt,

riskin, vaikka kai olet saanut olla vielä huonommilla eväillä kuin me
muut."

Liinu oli raukeana ja loppuun asti nääntyneenä istahtanut mökin

rahille. Hän ei jaksa vastata, vaikka tahtoisikin. Mutta ämmä on
suulas, kun on saanut satamarkkasen, joka on hänelle hyvinkin
tarpeen, ja jatkaa:

"Tämä mökki kuuluu oikeastaan tuohon Marjasen taloon, jonka

näet tuosta ikkunasta. Ryssät tappoivat sen molemmat pojat
sodassa…"

Liinu raottaa silmiänsä ja tuijottaa ämmään.

"No", kysyy tämä, "mikä sinuun nyt meni? Eivät kai ne ainoat
olleet, jotka ryssät ja punikit tappoivat, tiedän mä. Minun poikani
poika, se meni kans, se oli renkinä Marjasella. Siitä on nyt toista
kuukautta."
 Eukko kuivaa silmiänsä, mutta Liinun aukenevat yhä suuremmiksi
ja hengitys alkaa käydä huohottavaksi.

"Kai mar sinunkin kakarallasi isä on", jatkaa eukko huomaamatta

mitään, "eihän sellaisia yksin tehdä. Minkä sortin miehiä se oikein
on?"

Liinu on sielullisesti ja ruumiillisesti horroksissa. Hän ei ole

tuntenut niitä ruumiillisia tuskia, jotka häntä ovat polttaneet, mutta
kun hän nyt kuin läpi unen kuulee eukon kysymyksen, tietää hän,
mikä häntä odottaa, ja ponnistaen viimeiset voimansa koettaa hän
kulkea ovea kohden. Mutta hän törmää vain ovipieleen ja kaatuu
lattialle. Siinä se synnytys sitten tapahtui. Eukko, vaikka olikin
tällaisiin hommiin tottunut, säikähti ja juoksi Marjaseen hakemaan
apuväkeä. Ja vähän ajan kuluttua hän palasi isännän ja emännän
kanssa.

"Kaikkia sinä kans, Jumalan luoma, haalit mökkiisi", jopisi isäntä.

"Mitäs, elää täytyy, elää täytyy", vastasi eukko häärien kuin

tuskassa.

"Ota nyt edes selvä, mikä eläjä se on?" Siinä hosuttiin ja siinä
häärättiin, vettä kannettiin ja se äskensyntynyt poikalapsi vikisi. Ja
lempeä, lupaileva kevätaurinko paistoi, mutta Liinua ei saatu
virkoamaan. Hän vain nytkähteli, väänteli kasvojaan, mutta muuten
hän oli kuin tainnoksissa. Viimein hän hiukan raotti silmiänsä.

"Oliko se poika?" kysyi hän.

"Joo, poika se oli", vastasi eukko touhukkaasti, "ja korea näkyykin

olevan. Mutta sano nyt, mikä ja kuka sinä lopultakin olet?"
 Kuluu aikoja eikä Liinu vastaa mitään. Kasvot käyvät entistäkin
valkeammiksi ja vasen käsi haparoi tyhjää ilmaa. Eukko on
ymmärtävinään, että hän tahtoo koetella poikaansa, ja nostaa sen
hänen kätensä ulottuville. Silloin Liinu aukaisee silmänsä ja kuiskaa
tuskin kuuluvasti:

"Pankaa sille nimeksi Nikolai."

Hän nytkähtelee vielä muutaman kerran suonenvedontapaisesti ja

hengähtää viimeisen kerran.

"Ryssän se oli", sanoo Marjasen isäntä ja naurahtaa katkerasti

osoittaen vikisevää lasta. "Nikolai! Arvasinhan minä sen. Ja mitä
pirua me sen suhteen nyt oikein teemme."
V

Liinun nimi ja kotipaikkaoikeus saatiin muutaman viikon kuluessa

selville, hän sai kaikin puolin kristillisen hautauksen ja pikku Nikolai
pantiin elätteelle niin sanottuun hyvään perheeseen. Hänen hiukan
hämärä syntyperänsä selvitettiin kasvatusvanhemmille
asianmukaisen tunteellisesti, kehoitettiin kohtelemaan ja
kasvattamaan häntä hyvin. Kirkonkirjoissa tuli hän kulkemaan Nikolai
Elinanpoika Sarkkana, joka aviottomana oli syntynyt silloin ja silloin.
Samanlaisia ilmoituksia tehtiin kai samaan aikaan ja myöhemmin
monesta muustakin, niinkuin oli tehty aikaisemminkin.

Äidin kohtalo tuli siis pojankin kohtaloksi. Ero oli vain siinä, että
Liinu-vainajalla oli ollut lailliset, kunnialliset vanhemmat, jotavastoin
pikku Nikolai Sarkan äidin kunnian kanssa oli niin ja näin ja isästä ei
ollut tietoa ensinkään. Se ainoastaan, että hän oli ollut ryssä. Äidin
oman tunnustuksen mukaan.

Nikolai oli pitkänpuoleinen nimi, jotapaitsi sen soinnussakin oli

jotakin epämiellyttävää ja epäisänmaallista, ja senvuoksi häntä jo
varhain ruvettiin sanomaan Nikuksi, — niinkuin isääkin. Ja tämä Niku
oli pyöreäposkinen, ruskeasilmäinen pojanvekara, jota ilokseen
katseli ja joka ymmärtämisen ensimmäiseen alkuun päästyään oli
valmis suomaan hymyn kenelle tahansa.

"Niin", sanoi kasvatusisä, jolla itsellään oli paria vuotta vanhempi

poika, vierailleen, "tämä pikku Niku on nyt sellainen hehkuvan
lemmen lapsi."

"Sellainen pikkuinen ryssä", lisäsi kasvatusäiti lempeästi.

Ja vieraat olivat asiaaharrastavan ja ymmärtäväisen näköisiä ja

sanoivat, että luodaanhan sitä maailmaan kaikennäköisiä ihmisiä,
mutta hyvä se sentään on, että hän pääsi teille. Paljonko te siitä
oikein saatte vuodessa?

Johon kasvatusvanhemmat kainosti vastasivat, että mitäpä niistä

saamisista. Tässähän on kyseessä vain puhdas ihmisrakkaus eikä
mikään muu.

Ihmisrakkaus on kuitenkin useimmiten varsia venyvää laatua.

Kukaan syrjäinen ei olisi voinut väittää, etteivät Nikun
kasvatusvanhemmat olisi hänestä pitäneet niin hyvää huolta kuin
osasivat, jopa omalla tavallaan häntä rakastaneetkin. Mutta heidän
varansa olivat niukat ja perhe osoitti vahvasti kasvamisen oireita.
Joskus he olisivat hänestä luopuneetkin, mutta yhdeltä puolen he
olivat häneen kiintyneet, toiselta se pieni tulojen lisä, minkä he
hänestä saivat, ei tuntunut niinkään vähäpätöiseltä, jotta sitä ilman
muuta olisi voinut jättää jokapäiväisistä laskelmista pois.

"Lapsi pitäisi pukea paremmin", sanoi valvoja. "Niin, ja sitten olisi

myöskin puhtaudesta pidettävä jonkun verran enemmän huolta."
 Se valvoja oli myöskin sitä maata, että osasi ilmestyä hetkellä,
jolloin häntä vähimmin odotettiin, ja aina sillä oli jotakin
muistuttamista. Mutta se kai kuului ammattiin. Ja
kasvatusvanhemmat tuskastuivat ja päättivät, että ensi vuoden
alusta Niku annetaan muualle. Eivät omatkaan lapset olleet sen
paremmin puettuja ja puhtaampia, mutta terveitä ne olivat niinkuin
Nikukin. Piti jokaisen ymmärtää, että lapset suttaavat itsensä. —
Mutta kun sitten vuodenvaihde tuli, ei luopumisesta tullutkaan
mitään.

Niku ei näistä asioista ymmärtänyt mitään. Hän oli

ruskeasilmäinen ja lempeäluontoinen eikä häntä koskaan tarvinnut
kahdesti käskeä. Kasvatusvanhempiaan hän sanoi isäksi ja äidiksi,
ja nämä arvelivat, että ovat sen vanhemmat perältäkin tainneet olla
jonkunlaisia ihmisiä, vaikka syntyperä nyt oli sellainen kuin oli.
Minkäpä hän, lapsi parka, sille itse mahtaa. Koetetaan vielä, että
siitä saataisiin jotakin. Pianhan se tulee kouluikäänkin eikä sitä
passaa heitteille jättää.

*****

Kaupungin kivimuurien, joissa asuu kymmeniä perheitä, kivitetyillä,

ummehtuneentuntuisilla pihoilla leikkii monenlaista lasta. Ja kerran
sen pakostakin täytyi paukahtaa.

Se oli muuan rauhallinen, auringonpaisteinen sunnuntai-ehtoo, ja

ne lapsista, joilla oli siihen tilaisuutta, olivat puistoissa tai sitten vielä
kauempana luonnon helmassa.

Yhtäkkiä hyökkää Niku täyttä kurkkua itkien sisään ja pikkuista

myöhemmin pohjakerroksessa asuvan suutarin muija henkeä
täynnä. Ei hän pitkiä esipuheita tarvitse, vaan käy suoraan asiaan
lyöden laihalla, luisevalla nyrkillään pöytään.

"Ja sen minä nyt tulin sanomaan teille, rouva"! huusi hän, "että
ellette te saa pidetyksi kurissa tuota ryssänkakaraa…"

"Mitä Herran nimessä se sitten on tehnyt?" keskeytti kasvatusäiti

säikähtyneenä.

"Se löi mun poikaani", kirkui eukko julmistuneena. "Löi meidän

Tuomasta. Ajatelkaa, rouva, löi!"

"Löitkö sinä?" kysyi kasvatusäiti ankarasti Nikulta.

Mutta Niku ei tahdo itkultaan saada vastatuksi.

"Se otti minun hevoseni", nyyhki hän viimein, "ja sitten se sanoi
minua ryssäksi."

Eukko katsoi voitonriemuisena kasvatusäitiin.

"Siinä sen nyt kuulitte", sanoi hän. "Ja sellainen käy kunniallisten
lasten kimppuun."

"Vika näkyy alkuaan olleen teidän Tuomaassanne. Ensin ottanut

toisen leikkikalun, jonka sääliväiset ihmiset ovat antaneet, ja sitten
vielä nimitellyt."

"Sanoitteko te, että nimitellyt? Voi taivasten luoja! Vai nimitellyt?

Eikö maassa ole lakia ja oikeutta, ja peljätäänkö kuulla totuutta! Hä!
Väitättekö te, ettei kakara tuossa ole ryssän ja jonkun lutkan poika?"

Kasvatusäiti jäykistyy. Niku on jo unohtanut hevosensa, unohtanut

antamansa lyönnin ja seisoo siinä sormi suussa ja silmät
pelästyksestä pyöreinä kuunnellen keskustelua.

"Niku menee toiseen huoneeseen", käskee kasvatusäiti, ja poika

tottelee kalpeana ja sanaa puhumatta. Sitten hän kääntyy eukon
puoleen.

"Viattomien lasten kuullen ei pitäisi puhua tuollaisia", sanoo hän,

"ja kaikkein viimeksi teidän, jotka molemmat, miehenne kanssa,
olette ottaneet osaa kapinaan. Älkää te tulko tänne puhumaan
ryssistä."

Mutta nyt eukko vasta hirmustuu, ja lausuen kamalia uhkauksia

opettamisista ja poliisista hän rientää portaita alas.

*****

Sinä iltana vallitsee Nikun kasvatusvanhempien kodissa hiljaisuus.

Kasvatusveli ja -sisaret katselevat häntä uteliaina ja kysyen ja vasta,
kun lapset on toimitettu levolle, alkavat vanhemmat vaihdella sanoja.

"Pitää varoa, ettei se vasta pääse yhteyteen suutarin tenavan

kanssa", sanoo mies.

Pankaa sille nimeksi Nikolai…

"Pitäisihän sitä, mutta kun minulla ei ole aikaa paimennella heitä",

vastaa nainen.

Pitkä, alakuloinen hiljaisuus. Sitten taas se vanha juttu. Mies

sanoo:

"Se maksukin on kyllä niin pieni, että joutaisi hyvin antaa sen
muillekin, mutta vaikea on luopua lapsesta, jota kuusi vuotta on
pitänyt kuin omanaan. Eikähän se ennen ole pahoja tapoja
osottanut."

"Ei ole", vakuuttaa nainen. "Ja nytkin oli vika suutarin pojassa.
Mutta täytyyhän sen kuitenkin joskus saada kuulla totuus."

"Niin kyllä, mutta siihen on vielä aikaa. Antaa sen vaan olla siinä
uskossa, että se on meidän."

Siihen keskustelu sillä kertaa taukosi. Ei kumpainenkaan ollut

huomannut, että Nikun tummatukkainen pää tuon tuostakin oli
näkynyt vuoteen reunan yli, eikä arvannut, että hänen lapsellisessa
mielessään kierteli joukko kysymyksiä. Eivätkä he tienneet sitäkään,
että kun he molemmat jo kauan aikaa olivat nukkuneet, Niku vielä
valvoi ja teki päätöksen vielä uudemman kerran antaa suutarin
Tuomasta selkään.
VI

Koulussa eivät opettajat olleet oikein selvillä siitä, minkälaisen

arvostelun he Nikusta olisivat antaneet. Läksynsä hän osasi kuinka
sattui, joskus oikein loistavastikin, toiste ei mitään, ja annetut
muistutukset ja kehoitukset unohtuivat pian.

"Mutta lapsi on aina lapsi, ja kun tietää hänen syntyperänsäkin,

niin…"

Parempaa toivottiin. Mutta merkillinen lapsi hän yhtä kaikki oli, sen
he olivat valmiit tunnustamaan. Milloin hän muitten leikkiessä istua
kyykötti jossakin nurkassa aivan kuin ei olisi tiennyt koko
ympäröivästä elämästä mitään, milloin otti kaikkein vilkkaimmin
siihen osaa.

"Jotakin slaavilaista", sanoivat tietoviisaat opettajat.

Ja lisäksi he olivat panneet hänessä merkille muutakin: sen, että

hänessä aina oli jotakin varovaista ja odottavaa ja että hän aina oli
kuin valmis lyömään. Tätä he eivät käsittäneet muuten kuin siten,
että hänellä täytyi olla joku aavistus syntyperästään.

*****
 "Äiti!" kysyi Niku kerran kotona. "Kuka minun isäni on?"

"Johan äiti on sen monta kertaa sanonut, että hän on kuollut."

"Milloin hän kuoli?"

"Siitä on jo pitkä aika, lähes kymmenen vuotta."

"Ja äitini on myöskin kuollut?"

"Niin, mutta miksi sinä sitä aina kyselet. Hän kuoli silloin kun sinä
synnyit."

"Ja kun ei minulla ollut vanhempia, niin te sitten otitte minut.

Niinhän?"

"Niin juuri. Mutta ole nyt rauhassa ja syö. Pian sinun on taas
mentävä."

Niku jatkaa aterioimistaan, mutta palat menevät suuhun yhä

harvemmassa tahdissa ja viimein käsi pysähtyy kokonaan.

"Tässä paperissa seisoo Nikolai Elinanpoika Sarkka eikä isän

nimeä ole ensinkään. Kaikilla muilla on isän nimi. Ja sitten tässä
seisoo, että avioliiton ulkopuolella syntynyt. Mitä se on?"

Kasvatusäiti säpsähtää ja ottaa paperin pojan kädestä. Se oli

toiseen kouluun vietävä papinkirja, joka oli unohtunut kamarin
pöydälle.

"Anna vasta isän paperien olla rauhassa", toruu hän. "Ei se

avioton mitään ole ja sen sinä kyllä ehdit oppia ymmärtämään."
 Mutta Nikulla on nyt jotkin mielessään eikä hän hellitä. Hetkisen
hän kyllä istuu vaiti ja hautoo asioitaan pienessä päässään, mutta
sitten häneltä pääsee yhtäkkiä:

"Oliko isä sitten ryssä?"

"Ei", vastaa kasvatusäiti tuskastuneesti. "Herkeä nyt jo siitä."

"Mutta kun minä olen niin kuullut."

"Keneltä sitten?"

"Suutarin Tuomaalta ja muiltakin."

"Ne valehtelevat."

"Eivät valehtele."

"Valehtelevat ne. Ole varma siitä."

Nyt ei Niku enää voi hillitä itseään, vaan purskahtaa itkuun.

"Eivät ne valehtele", nyyhkii hän. "Eivät ne siitä muuten aina

puhuisi.
Ja sitten ne sanovat, että ota selvä asioista."

Kasvatusäiti huomaa, että Niku vääjäämättömästi uskoo asiaansa,

ja koettaa häntä lohduttaa. Mutta hän ei osaa muuta kuin silitellä
hänen päätänsä ja kyyneleet silmissä hokea:

"Jos asia niin olisikin, niin minkä, lapsi parka, sinä sille teet.
Jokuhan isä meillä kaikilla täytyy olla."
 Niku on niinkuin ei kasvatusäidin sanoja kuulisikaan. Hänen
päässään ovat arvatenkin jo toiset ajatukset. Viimein hän taas
nostaa katseensa kasvatusäidin puoleen.

"Entä äitini", kysyy hän kuiskaten, "oliko hän sellainen, niinkuin ne

sanovat, sellainen huono nainen?"

"Ei", tulee vastaus varmasti ja tanakasti. "Hän kuuluu olleen hyvä

ja kunnon ihminen."

Siiloin Nikun silmät välähtävät, hän puree hampaansa yhteen ja

puristaa nyrkkiin pienet kätensä. "Ja jos ne vielä tulevat minulle
sellaista puhumaan", sanoo hän ääni väristen, "niin minä kyllä…"

"Mitä sinä nyt?" keskeyttää kasvatusäiti.

"Niin minä ne kyllä tapan", lopettaa pikku poika synkästi.

"Älä, poika parka, puhu niin hirveitä."

*****

Mitään hirveää ei Nikun puolelta tapahtunut sinä vuonna eikä vielä

seuraavanakaan. Mutta hänen olemukseensa tuli vieläkin enemmän
urkkivaa ja väijyvää, niinkuin olisi hän joka hermollaan odottanut
kuulevansa itsestään tai vanhemmistaan jotakin epäedullista tai
häpäisevää, voidakseen sitten kostaa.

Mutta kolmantena talvena pieksi hän suutarin Tuomaan, joka oli

hänelle virnaillut, henkihieveriin, saman Tuomaan, joka nurkan
takana oli hänelle tarjonnut ensimmäisen irvistyttävän ryypyn ja
ensimmäisen oksennuttavan paperossin.
 Silloin Nikolai Sarkka, viidentoista vuoden ikäisenä, toimitettiin
kasvatuslaitokseen.
VII

Kesäinen aurinko paistaa pölyttyneille kivikaduille, jotka ovat täynnä

autojen edestakaisin hurraamista, kiiruhtamista ja työn ryskettä
rakennustyömailta. Niillä näkyy olevan runsaasti tekemistä ja lujasti
rahaa, kaikilla noilla kiiruhtavilla ihmisillä, mutta toinen on asia sillä,
jolla ei ole tekemistä ja vielä vähemmän rahaa. Hän voi tyytyä
syrjästäkatsojan vaatimattomaan asemaan päiväksi tai pariksi,
vaikkei hänellä olisikaan rahaa, kun vaan vaatteet ovat
mukiinmenevät ja yöt lämpimät, mutta kolmas tai neljäs päivä
panevat jo pakon eteen. Jotakin täytyy etsiä vaikka hiiden hinkalosta.

Kaupungin pöly näkyy asettuneen vihreitten puitten lehdillekin.

Niku tarkastelee mielenkiinnottomasti puita ja vihertävää
ruohokenttää, penkeillä istuvia tai ohikulkevia ihmisiä ja aikoo
sytyttää paperossin. Mutta tupakka on kaikki ja tyhjä laatikko taskun
pohjalla. Itsekseen sävähtäen viskaa hän sen eteensä käytävälle ja
alkaa kaivella taskujansa. Ei markkaakaan, ei suorastaan pennin
pyöryläistä.

Mutta hän ei kiroa, ei edes kiukuttele itsekseen. Hän ajattelee vain

kylmästi ja harkiten edessä olevaa tosiasiaa. Liivit, — nehän olivat
kesällä aivan tarpeettomat, joten hän hyvinkin voisi viedä ne panttiin,
mutta asia tuntui hänestä vastenmieliseltä ja nöyryyttävältä. Sehän
on melkein kuin olisi elänyt puolialastomana.

Vaan kello! Peijakas vie, olihan hänellä kello, oikeastaan

ylellisyyskapine, hänenlaiselleen. Hetkisen hän hartaasti ajatteli
kelloa ja summaa, jonka siitä saisi, — tietenkin hän lunastaisi sen
takaisin heti kun saisi työtä ja työstään palkan. Mutta lopulta senkin
kanittaminen tuntui hänestä ilkeältä. Se oli muisto
kasvatusvanhemmilta ja ollut hänellä jo melkein vuoden. Jos
lopultakin olisi pakko joksikin aikaa mennä heidän armoilleen, olisi
noloa, ellei kelloa olisi mukana.

Sillä he olivat häntä pyytäneet tulemaan jo vuosi sitten, jolloin hän

pääsi kasvatuslaitoksesta. "On paras, että tulet suoraan tänne",
olivat he kirjoittaneet, "niin koetamme keksiä sinulle jotakin sopivaa
hommaa."

Niku olikin ankarasti miettinyt asiaa, mutta koko kaupunki tuntui

hänestä kammottavalta. Hän kuvitteli edeltäpäin, millä silmin häntä
tultaisiin katselemaan, tuttavat pojat ja monet muutkin, ja mitä he
tulisivat sanomaan. Se on se ryssän poika, se on nyt palannut
laitokselta ja hakee itselleen työtä. Ja häntä kartettaisiin sen takia,
että tulee laitokselta ja — muunkin. Senvuoksi hän oli mennyt,
saatuaan paperinsa selviksi, Porin sahalle ja oli nyt ollut jo toista
kuukautta työttömänä. Sitä ei olisi ollut pakko olla, vaan olivat
tehneet lakon keskellä kesää, keskellä parhainta työ-aikaa, ja tässä
sitä nyt istuttiin. Eikä hän, joka ei ollut mikään ammattijärjestön
jäsen, vaan täysi villi, ollut saanut ääntänsä kuuluville. Ulos oli vaan
käsketty ilman muuta. Siinä ei sitten muuta kuin ottaa hattunsa ja
lähteä kävelemään.
 Tätä muistellessaan Niku jo kirota tirskahdutti. Sellaiset pöljät,
jotka eivät ymmärrä omaa etuansa. Hän oli ensin aikonut kostaa
rupeamalla "rikkuriksi", mutta mietittyään asiaa päättänyt, että
syökööt itse liemensä molemmin puolin.

Nyt oli hän kurkkinut täällä viikkokaupalla etsien ansiotilaisuutta,

vaikka turhaan. Kaikissa paikoissa oli täydet miehet, ja kun hän ei
sitäpaitsi ollut erikoinen ammattimies millään alalla, niin työnjohtajat
vain levittivät käsiänsä tai suorastaan käänsivät selkänsä ja
rupesivat tarkkaamaan johdossaan olevien töiden kulkua. Eilen
hänellä ei enää ollut tilaisuutta syömiseen, ja pari viime yötä hän oli
viettänyt kumoon kaadetun veneen alla.

Niku puri hampaitaan yhteen. Niin hän oli tottunut tekemään

viimeisten vuosien aikana ja niin hän teki nytkin. Eiväthän asiat
kuitenkaan marisemalla parane. Mutta tällä hetkellä hän tuntee
vihaavansa koko yhteiskuntaa.

Joku naisihminen kulkee ohi, aivan tavallinen nainen, joka

ohimennessään luo Nikuun silmäyksen. Ei mitään muuta. Vaan tästä
Nikun ajatukset kuin itsestään muuttavat suuntaa. Hän nousee,
kävelee laiskasti ja tarkoituksettomasti muutaman askeleen ja
istahtaa taas seuraavalle penkille. Tuntuu aivan siltä, ettei jaksa
enempää.

"Tuo naisihminen, mitä se oikein tirkisteli? Olisiko sillä ehkä ollut

tietoa jostakin?"

Tämä päivä oli kai taas vietettävä syömättä ja tupakoimatta ja

seuraava yö jonkun veneen ällä, jonne varovaisesti oli saanut
hiivityksi.
 Itsestään Nikun ajatukset lentävät aikaan kasvatuslaitoksella,
vuodesijoihin ja riittävään uneen ja ruokaan siellä. Ennenkuin hän oli
sinne mennyt, oli häntä peloiteltu sillä, että siellä saa kerran
päivässä ruokaa ja kahdesti ruoskaa, muttei se sentään sellaista
ollut. Sai olla hyvinkin rauhassa, kun vaan piti huolen siitä, että
toimitti tehtävänsä eikä turhia ryppyillyt. Silloin oli jotenkin varma
selkäsauna tai karsseri edessä, ellei kyennyt keljuilemaan itseään
irti.

Suurin piirtein oli Niku tullut laitoksella toimeen hyvin, eivätkä

hänen muistonsa siitä olleet ikävät. Olihan kaverien joukossa ollut
haljujakin, mutta myöskin reiluja heppulia joukossa, joita olisi hauska
myöhemminkin tavata. Ja ne kerrat, jolloin hän oli joutunut ruoskan
tai karsserin kanssa tekemisiin, olivat tapahtuneet saman asian
takia, jonkavuoksi hän sinne oli alkuaan joutunutkin.

Niku nytkähdytti levottomasti hartioitaan. Mitähän tietä ne

sellaisetkin tiedot kulkevat laitokselle. Vai olisikohan jotenkin
opettajien kautta joutunut oppilaiden korviin. Varmaa on, että ne,
jotka olivat hänelle virnailleet ja piikitelleet, olivat siitä asianmukaisen
palkan saaneet, — jos oli hänkin.

*****

Katulyhtyjen syttyessä käyvät tuoksut tuntuvammiksi ja Niku istuu

yhä penkillään. Yksi ja toinen on siinä jo istahtanut hetkisen hänen
vieressään, on ollut sellaisiakin, jotka ovat hänelle heittäneet
sanasen pari; mutta hän on pysynyt paikallaan. Minne hänellä
ylimalkaan kiire olisikaan? Jos siihen saisi poliisin hätyyttämättä
nukahtaa, niin siinä hän nukkuisi aamuun asti.

Ihmisiä kulkee ohi, käy aina pimeämmäksi, Niku miettii.

 "Ryssä, perkele. Huora."

Hän on selvillä siitä, miten ihminen syntyy tähän maailmaan, miten

se pannaan alkuun ja kuinka sitten tapahtuu. Mahtaneekohan tuosta
ohi vaeltaa kovinkaan monta tarkoituksella tehtyä, eivätköhän
useimmat ole vain sellaisia "vahingonlaukauksia", joiden
alkuperäinen tarkoitus on ollut aivan toinen kuin uuden ihmisen
aikaansaaminen. Miksi siis suuttua, kun tulee puhe syntyperästä ja
ryssästä.

Sitä kysymystä ei Niku saa itselleen selväksi. On kai niin, että

jokainen ihminen on ihminen erikseen: mistä toinen suuttuu, se ei
liikuta toista vähääkään. Niin kuin se yksikin poika, joka oli tuotu
laitokselle sen takia, että oli sekaantunut lampaaseen, ja joka
puhuikin, saatana, siitä, kun vain joku viitsi kuunnella. Mutta se kai ei
ollut nupiltaan erittäin viisas.

Niku yrittää olla ajattelematta tällaisia asioita ja kohdistaa koko

huomionsa leipäkysymykseen, mutta ne eivät häntä jätä.
Minkälainen on hänen äitinsä ollut näöltään? Sanovat ainakin, että
se oli ollut pulskanpuoleinen ja muutenkin kunnon ja tekevä ihminen.
Nikulla ei ole hänestä minkäänlaista kuvaa, ei edes tietoisuutta siitä,
mihin paikkaan hänet on haudattu. Saisihan tuon tietää, vaikkei siitä
tietystikään mitään hyötyä olisi. Kuollut kun kuollut, — eihän se ollut
elänytkään kuin muutaman tunnin hänen syntymänsä jälkeen. Ja isä
oli jo silloin ollut tietymättömissä. Tietenkin ryssän sotamies, niinkuin
tavallista kuului olleen siihen aikaan, koska se kerran oli ryssä ollut.

"Ja pirunko minä sille kaikelle mahdan", mutisee Niku itsekseen,

nousee ja lähtee tarkotuksettomasti kulkemaan.
 Sitä asiaa hän ei enää tahtonut ajatella ja sillä se sai hänen
puolestaan olla ratkaistu.