Women’s Activism in the Islamic

Republic of Iran: Political Alliance and

the Formation of Deliberative Civil
Society 1st ed. 2021 Edition Samira
Ghoreishi
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/womens-activism-in-the-islamic-republic-of-iran-politic
al-alliance-and-the-formation-of-deliberative-civil-society-1st-ed-2021-edition-samira-g
horeishi/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

EU Enlargement and Civil Society in the Western Balkans

1st ed. Edition Natasha Wunsch

https://ebookmass.com/product/eu-enlargement-and-civil-society-
in-the-western-balkans-1st-ed-edition-natasha-wunsch/

Triumph and Despair: In Search of Iran's Islamic

Republic Mehran Kamrava

https://ebookmass.com/product/triumph-and-despair-in-search-of-
irans-islamic-republic-mehran-kamrava/

The Political Economy of Sanctions: Resilience and

Transformation in Russia and Iran Ksenia Kirkham

https://ebookmass.com/product/the-political-economy-of-sanctions-
resilience-and-transformation-in-russia-and-iran-ksenia-kirkham/

History and the Formation of Marxism 1st ed. 2022

Edition Bertel Nygaard

https://ebookmass.com/product/history-and-the-formation-of-
marxism-1st-ed-2022-edition-bertel-nygaard/
The Normalisation of Cyprus’ Partition Among Greek
Cypriots: Political Economy and Political Culture in a
Divided Society 1st ed. Edition Gregoris Ioannou

https://ebookmass.com/product/the-normalisation-of-cyprus-
partition-among-greek-cypriots-political-economy-and-political-
culture-in-a-divided-society-1st-ed-edition-gregoris-ioannou/

Political Participation in Iran from Khatami to the

Green Movement 1st ed. 2020 Edition Paola Rivetti

https://ebookmass.com/product/political-participation-in-iran-
from-khatami-to-the-green-movement-1st-ed-2020-edition-paola-
rivetti/

Digital Activism in Russia: The Communication Tactics

of Political Outsiders Sofya Glazunova

https://ebookmass.com/product/digital-activism-in-russia-the-
communication-tactics-of-political-outsiders-sofya-glazunova/

The Forgotten Years of Kurdish Nationalism in Iran

(2020) 1st ed. Edition Abbas Vali

https://ebookmass.com/product/the-forgotten-years-of-kurdish-
nationalism-in-iran-2020-1st-ed-edition-abbas-vali/

Iran and the American Media: Press Coverage of the

‘Iran Deal’ in Context Mehdi Semati

https://ebookmass.com/product/iran-and-the-american-media-press-
coverage-of-the-iran-deal-in-context-mehdi-semati/
Women’s Activism in the
Islamic Republic of Iran

Political Alliance and

the Formation of
Deliberative Civil Society
Samira Ghoreishi
Women’s Activism in the Islamic Republic of Iran
 Samira Ghoreishi

Women’s Activism in
the Islamic Republic
of Iran
Political Alliance and the Formation
of Deliberative Civil Society
Samira Ghoreishi
Auckland, New Zealand

ISBN 978-3-030-70231-1    ISBN 978-3-030-70232-8 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-70232-8

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2021
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher
nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institutional
affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
To my mother, Hormat Sadat Ziaian, the first feminist in my life
and my son, Bardia Bayat Moghadam.
 Acknowledgments

My research has been guided by many people, and I would like to express
my deep sense of gratitude and thanks to everyone here.
First, I would like to acknowledge the great contribution of my research
participants many of whom I have learned so much from. I owe my deep-
est gratitude to my lead PhD supervisor Katherine Smits and co-­supervisor
Thomas Gregory. They have guided me through my PhD journey through
their respectful guidance, critical engagement, and insightful advice.
My sincere thanks goes to my family. My great appreciation and thanks
goes to the one and only true shining star and the first feminist in my life:
my mother, for her love and unconditional emotional and financial sup-
port. She has been a source of inspiration and encouragement. Also, I
must mention the inspiration from my other family members, including
my father Seyyed-Abdollah Ghoreishi whose memory gets me through my
challenging days. Thanks to all for love and your unconditional support.
My deep gratitude and thanks go to my loving, encouraging, and patient
husband, Davood Bayat-Moghadam. And I must also express my love and
thanks to my son, together he and Davood always cheer me up no matter
what challenges the day brings.
Much love and appreciation to you all.

vii
 Contents

1 Introduction  1
Why Is This Research Important?   6
The Scholarly Context   8
Research Methodology  16
Research Theory and Conceptualization  17
Research Method and the Scope of the Study  20
Method of Analysis  22
Research Limitations  23
References  26

2 Theoretical Framework 35
A Habermasian Model of Deliberative Engagement in the Public
Sphere  36
The Public Sphere and Rationalization  36
Habermas’ Theory of Communicative Action  38
Habermas’ Theory of Discourse Ethics  40
Applying Habermas Model of the Public Sphere to Diverse
Societies: Limitations and Solutions?  43
What Are ‘Counterpublics’?  44
The Quality of Relations Among Counterpublics  48
Applying Habermas Model of Public Sphere in Non-­secular
Societies: Limitations and Solutions?  50

ix
x Contents

Habermas’ Ideas on Religion and Secularism  51

Redefinition of the Secular from a Historicized Approach  54
Conclusion  56
References  59

3 Women and Media: A Deliberative Engagement 63

Media Landscape in Iran  65
Women, Media, and the Rise of Diverse Voices  68
Development of Deliberations Through the Press  78
Zanan Magazine After the 1997 Reformist Movement  82
Re-launching ‘Zanan’ After Six Years  87
Public Activism and Development of Deliberations Through
Cinema  90
Conclusion  94
References  96

4 Women and Civil Society Activism105

The Rise of Women’s Activism Through NGOs 106
Development of Women’s Civil Society Activism 108
One Million Signatures Campaign: A Promising Start for
Promoting Cooperation Through Dialogue 112
2006 ‘22 Khordad Gathering’ (12 June 2006 Gathering)112
The Birth of ‘One Million Signatures Campaign’ 115
Women’s Civil Society Activism in the Present Society 120
Conclusion 130
References 132

5 Women’s Parliamentary and Extra (Outside)-Parliamentary

Activism135
Women in Cabinet, Parliament, and Parliament Elections 136
Women’s Parliamentary Activism After 1997 Reformist
Movement 137
Strategic Shift in Women’s Parliamentary Activism: A Move
Toward Deliberative Cooperation and Coalitions 142
Women and City and Local Councils 146
Women’s Activism and Presidential Elections 148
 Contents  xi

Women’s Activism in the Shadow of the Green Movement: A

Momentous Deliberative Cooperation 151
The Rise of the Green Movement: A Green Wave of Hope 154
Conclusion 163
References 165

6 Conclusion171
References 186

Index189
 List of Figures

Fig. 5.1 Karroubi’s Campaign’s Flyer-2009 Presidential Election 158

Fig. 5.2 The Bill of Citizens’ Rights-2009 Presidential Election 159

xiii
 CHAPTER 1

Introduction

With the emergence of the Islamic movement in 1979 and the resulting
dominance of the new Islamic discourse, the future seemed bleak for
women’s rights and equality in Iran. The clerical elites in the Islamic
Republic of Iran (IRI) asserted that women and men must have different
roles and functions in Islamic society. Accordingly, the mandated gender
roles resulted in different (read: unequal) legal rights in Iran (Akbarzadeh
and MacQueen 2008: 33). One consequence of the Islamic revolution
was the establishment of an ideologically patriarchal constitution. Under
the new laws that were established immediately after the Islamic revolu-
tion, the wearing of the hijab became compulsory for women (Stewart
2009; Matin and Mohajer 2010), men were given the right to get a divorce
without any reason while it is almost impossible for women to initiate a
divorce, and women must also get written permission from a male relative
in order to travel (Stewart 2009; Kar 2001b). Additionally, soon after the
revolution, the 1967 Family Protection Law1 was abolished, eliminating
limitations on polygamy and reducing the minimum age for marriage
(Abbasi-Shavazi and McDonald 2008: 184; Nakanishi 1998).
Nonetheless, after the Iran-Iraq war (1980–1988) and the dominance
of a development-oriented government under the presidency of Akbar

1
1967 Family Protection Law supported women on many issues. As an example, it gave
women the right to initiate divorce, increased the child custody rights, and limited polygamy
(An-Na’im 2002: 94).

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature 1

Switzerland AG 2021
S. Ghoreishi, Women’s Activism in the Islamic Republic of Iran,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-70232-8_1
2 S. GHOREISHI

Hashemi Rafsanjani2 (1989–1997), women demonstrated that they had

not abandoned their struggles for equality and justice and they showed an
active presence in public life (Najmabadi 1998). Sixteen years after the
Islamic revolution, feminists, both secular and Islamic, started to open
possibilities for the cultivation of different types of feminisms including
secular feminism (Najmabadi 1998). The emergence of new women’s
journals affirmed the reconfiguration of Islam, revolution, and feminism
in the context of post-revolutionary Iran (Najmabadi 1998).
Despite the resurgence in feminist politics, certain tensions between the
different groups began to emerge after the mid-1990s. Islamic feminists,
for example, argued that women’s public gatherings have been unproduc-
tive, while secular feminists insisted on holding public gatherings3 in order
to preserve women’s public presence (Barlow 2012). Nevertheless, there
have been times when secular and Islamic feminists have worked together
under a common strategic umbrella. On 27 August 2006, for example,
the first instance of practical cooperation between secular feminists and
Islamic feminists occurred with the One Million Signatures Campaign4
(see Chap. 4) (Ahmadi-Khorasani 2010, 2013; Barlow 2012). The cam-
paign was a response to the state’s repression of women’s public gather-
ings and the discriminatory gender policies and laws. The different
segments of the feminist population, encompassing those who were
secular-­oriented and religious-oriented, and women’s rights activists,
together established this campaign to collect one million signatures in
support of law reform in Iran. Although the campaign was suppressed and
did not succeed in collecting one million signatures, it was successful in
terms of publicizing the legal issues and gender inequalities which exist in
the constitution of IRI. However, after the emergence of feminist solidar-
ity with the One Million Signatures Campaign, certain divisions between
2
Rafsanjani was the most influential Iranian politician especially in the early years of the
Islamic Revolution. Rafsanjani’s government had a strong belief in decentralization and
development with an emphasis on economic development (The First Development Plan
1989; The Second Development Plan 1994).
3
The response to these gatherings, which were mostly held by secular feminists, was vio-
lent state repression. The women’s demonstrations were broken up by the police and most
of the feminist activists were arrested and received prison sentences.
4
The main aim of this campaign was to eliminate all discriminatory laws against women in
Iran (Ahmadi-Khorasani 2010; Barlow 2012). The strategy of the campaign was to engage
in face-to-face dialogue in order to increase citizen’s awareness of their rights. The campaign
aimed to be the voice of those silent women, whose everyday life has been affected by dis-
criminatory laws (Ahmadi-Khorasani 2010).
 1 INTRODUCTION 3

the feminists re-emerged. In addition to disagreeing about strategy, the

two groups argued over issues, such as, whether to forge connections with
political parties and politicians or to keep away from the field of politics;
whether to pursue reforms in a way which is compatible with the values of
the Islamic revolution or to seek reforms that refuted revolutionary
doctrine.
Three years after the Campaign ended, both the secular and the Islamic
feminists found another ray of hope in the 2009 presidential election and
restarted their activities. The story of the 2009 presidential election is
identified with the ‘Green Movement’5 (see Chap. 5) (Dabashi 2011;
Haghighatjoo 2016; Harris 2012; Jahanbegloo and Soroush 2010;
Payrow Shabani 2010; Tahmasebi-Birgani 2010). The Green Movement
is characterized as a pluralist movement (Harris 2012; Jahanbegloo and
Soroush 2010; Payrow Shabani 2010) whose key components were
women (Tahmasebi-Birgani 2010) who were from different backgrounds
and who espoused different forms of feminism. In addition to the femi-
nists and the women’s rights activists, diverse social groups were involved
in this movement including ethnic groups, religious minorities, conserva-
tive political groups,6 religious-oriented reformists,7 and secular reform-
ists. For the first time, this movement enabled Iranian feminists and
women’s rights activists managed to powerfully connect to a broad range
of social groups throughout society. Those who observe this movement
recognize the role of Iranian feminists since it gave women hope, encour-
aged them again to be active social agents and it mobilized those women
who held a strong belief in justice, equality, and reform. Nevertheless, in
regard to the consensus and the solidarity that the feminist groups had
created with other social groups and individuals within the Green
Movement, unfortunately, they were not able to maintain it.
As a student who actively followed, observed, and at times, participated
in different events, gatherings, and campaigns in Iran (2002–2010), I
would insist that the experience of the Green Movement was quite differ-
ent from all of the other previous cooperations and coalitions. The social-­
political atmosphere during the 2009 presidential election and the

5
The Green Movement resulted in a kind of military coup d’etat, brutal suppression and
the house arrest of Zahra Rahnavard and Mir-Hossein Mousavi.
6
‘Conservative political groups’ refers to the supporters of Hashemi Rafsanjani.
7
Religious-oriented reformists encompasses those women and men who support reform as
revised continuation of the line of Islamic revolution.
4 S. GHOREISHI

significant presence and role of the different feminist groups and women’s
rights activists in mobilizing diverse Iranian women and some other social
groups was unprecedented based on the history of the post-revolutionary
Iran. As an active citizen during the Green Movement, I could see a big
wave of hope for change and reform among the diverse social groups and
individuals, particularly among the women. In my opinion, this consensus
and cooperation among the diverse groups of women was different from
the consensus within the One Million Signatures Campaign since I
believed that women had the experiences and knowledge they acquired
during the Campaign and the women’s movement and they had become
more mature. The unprecedented consensus among the diverse groups
and individuals related to the significant role of women, and the non-­
violent political struggles before and after the 2009 Presidential election is
and will always be part of the collective memory of my generation.
However, during the aftermath of the election, the state repression, the
end of the pluralist consensus, and the emergence of disagreements in
terms of strategies and approaches to the civil and political struggles were
a shock as well as a hint to me. Even though I left Iran in 2010, I could
not stop thinking about the ways that the Iranian feminist movement has
persisted and can carry on in the future according to its potential despite
the obstacles. In Sweden, I met one of the main establishers of the One
Million Signatures Campaign hoping to achieve an accurate understand-
ing of the main challenges that the Iranian women’s movement has faced.
Following this meeting, I began to ask myself why this consensus as well
as others that had been established, including the consensus within the
Green Movement, did not continue.
The discussion above outlines the context for this research. My interest
in this research project arises from the fact that despite the distinctions
among diverse women’s rights groups and activists, and the differences
among the various social groups, such as, the religious and ethnic minori-
ties, these diverse factions at times have made moves toward solidarity.
The short life of this consensus in addition to others has motivated me to
investigate the links between the women’s rights advocate groups/indi-
viduals and different social groups, and the women’s activism’s potential
to help to form a critical civil society working toward reform in IRI.
Considering this background, the core research question of this study
is as follows:
 1 INTRODUCTION 5

• To what extent can the women’s rights groups and activists in the
IRI address the interests of women, while also engaging with the
diverse social groups, to help facilitate the formation of a civil society
capable of engaging in deliberative processes toward reform in
the country?

To answer this question, it is important to explore the following

subquestions:

I. How has women’s activism emerged in the theocratic system of

post-revolutionary Iran?
II. In what areas of the public sphere have women developed activism?
III. What groups and individuals are involved in women’s pub-
lic activism?

The present study contributes to and advances the existing scholarship

on the women’s activism in the Middle East, particularly in Iran, in several
ways. First, the existing scholarship in the field of Iranian women’s activ-
ism is more method-driven and descriptive-analytical and less concerned
about constructing theoretical investigation: it mainly describes the char-
acter of the different feminist groups/feminist approaches; it explains the
existing legal issues women face in post-revolutionary Iran; it explains
gender, state policies, and social changes; and it provides a thick descrip-
tion of the women’s movement, campaigns, and the ordinary women’s
everyday resistance (H. Afshar 1998; Afary 2009; Ahmadi-Khorasani
2013; Badran 2005; Barlow 2012; Bayat 2002, 2007, 2010; Bayat-­
Moghadam 2018; Ghorashi 1996; Moghadam 2002, 2003a, b; Moghissi
1994; Osanloo 2013; Paidar 1995; Sameh 2010; Sedghi 2007; Shahidian
2002). In response to this gap in the literature, the present study will pro-
pose a new interpretation of women’s activism, by working with a
Habermasian deliberative theoretical framework. The scholarly signifi-
cance of this research is that it provides the theoretical grounds for the
analysis of a critical deliberative civil society working for reform in IRI. The
present study adds to that part of the literature by showing how a
Habermasian deliberative model can be applied to analyze civil society
activism in a non-secular society like Iran.
Second, the study will provide a comprehensive analysis of the political
and social role of women’s rights groups and activists in organizing around
women’s interests and social justice and equality issues, in participating in
6 S. GHOREISHI

the formation of a deliberative civil society, and in partnering with various

social groups in the IRI toward the formation of a critical civil society.8.
In other words, this study aims to bring to light the potential of the
Iranian women’s rights groups and individuals to engage in civil society
and to work toward deliberative reform in post-revolutionary Iran—a
potential that is excluded from mainstream scholarship rather than merely
provide a description of the situation and re-explain the existing issues and
barriers to the deliberative process. The practical/ethical goal of the
research is to provide the scholarly and theoretical grounding for the for-
mation of a powerful critical civil society to support deliberative
reform in IRI.

Why Is This Research Important?

First, the research presents a feminist re-reading of Habermas’ theory and
applies this Habermaisan model of public sphere to understand, analyze,
and argue about women’s activism in a non-secular and non-democratic
society like Iran. The Habermasian framework for the analysis of and argu-
ment about women’s activism is the main contribution of this study to the
existing scholarly context. This Habermasian theoretical approach makes
this work different from some existing studies on Iranian women’s activ-
ism based on social movement theories and resistance theory (Bayat 2010;
Bayat-Moghadam 2018; Mahdi 2004; Moghadam 2003a, 2005;
Jalaeipour 2003). Through applying social movement theories or resis-
tance theory, the existing literature mainly examines women’s activism
based on their (hidden) individual forms of resistance or based on their
(visible) collective actions and the formation of collective identity. While
this book has benefited from this valuable group of literature, it applies a
Habermasian theoretical approach to better understand and analyze the
complexities of women’s activism in Iran. The Habermasian framework
helps to introduce a different interpretation of women’s activism, to go
beyond the dichotomy of normal activism or social movements and every-
day forms of resistance, and to consider women’s activism more broadly.
Additionally, since there is a complicated normative content in the lan-
guage of Habermas, the book does not only provide a description and
analysis of women’s activism through the Habermasian lens, but this

8
A critical civil society is defined here as a civil society capable of engaging in a deliberative
process toward reform in Iran.
 1 INTRODUCTION 7

theoretical lens also helps to send messages to the readers of the book
about what women and other social groups can learn from their practices
or can do. (For more details on the existing literature that have been ben-
eficial to this study, please see the next section ‘The Scholarly Context’).
Second, following the inclusive approach to the women’s activism in
Iran, it is worth emphasizing that the study is particularly about women as
it relates to their public sphere activism, including organized and unorga-
nized activism, and relations and associations with broader social groups
toward facilitating the formation of deliberative civil society. The book
does not aim to examine a single ‘women’s movement’ or ‘feminist move-
ment’ in Iran.
Third, the research broadens the scholarly focus beyond the exclusively
theological (re-interpretation of Islam) and legal (discriminatory laws in
the Islamic Constitution) issues the current literature addresses. In doing
so, this study assesses the capacity for the women’s activism to facilitate the
formation of deliberative civil society through collaboration with diverse
societal groups. As it relates to the contents of Women’s journals, such as,
Zanan, feminists’ interviews and speeches, and much of the academic lit-
erature, show that the dominant debates within the women’s movement
are mainly based on the theological, and legal and political issues that
affect Iranian women’s lives after the Islamic Revolution (H. Afshar 1996a,
b; Azam Zanganeh 2006; Kar 1994a, b, 1997b, 2001b, 2010; Najmabadi
1998; Nakanishi 1998; Neshat 1983; Osanloo 2013; Tohidi 1991). I
argue here that focusing exclusively on the legal and theological discus-
sions has in large part created an intellectual feminist discourse that reso-
nates only with those who are in the elite class and those in the intellectual
class. This study will thus make space for a theory and an inclusive approach
to women’s activism in the IRI that can link the women’s rights groups,
individuals, and activists from a diverse social and ideological background
together toward the formation of a pluralist public sphere.
Fourth, in contrast with some of the feminist studies on Iranian wom-
en’s rights in post-revolutionary Iran that highlight the oppressive state
power or the emergence of fundamentalist/political Islam as an obstacle
(Mir-Hosseini 1999; Moallem 2005; Moghissi 1999; Najmabadi 1998;
Tohidi 1991), the present work focuses on the positive capacities of wom-
en’s activism in the context of Iran. Hence, this study is important and
significant since it undertakes to broaden the mainstream scholarly view
on and an analysis of the Iranian women’s activism. The book challenges
the scholarly perspectives that have given too much attention to state
8 S. GHOREISHI

power and underestimated the potential of women’s rights groups and

social activists. Accordingly, I do not explore my research questions using
an oppressor-oppressed paradigm, since this approach does not take into
account the ability of the oppressed to engender meaningful social change.
Instead, I intend to concentrate on the capacity of the Iranian women’s
rights groups and activists to make connections with the diverse social
groups by citing their common concerns to engage in the process of creat-
ing the formation of civil society in Iran. In fact, despite different crack-
downs and the challenge of securitization, social activism, and women’s
activism, in particular, is continuing in the context of IRI. Thus, while I
acknowledge the chilling effects of repressive power on social and political
activism in IRI, the main focus of the study is on the ongoing women’s
public activism in this particular securitized context.
Fifth, in pursuit of an inclusive approach to women’s activism, the study
considers both women’s rights groups and activists, and a number of
diverse social groups, such as, religious minorities, as important civil soci-
ety actors. This contrasts with civil society studies in the Middle East that
focus only on female actors (Krause 2008, 2012) or Iranian studies that
pay attention mainly to male actors in the process of contemporary social-­
political transformations (Abrahamian 1982; Esposito 1990).
The final significance of this study is in challenging various scholars
who argue that Islamic Middle Eastern countries can never establish a
sustainable civil society (Lewis 2003; McDonald 2006; Roy 1996), includ-
ing those who exclude the possibility of communication and consensus
between feminist groups and the other diverse social groups toward creat-
ing the formation of civil society (Krause 2008, 2012). The book will
challenge these studies by focusing on the formation of civil society
through the deliberative process in the IRI.

The Scholarly Context

As mentioned, in regard to a comprehensive study on women’s activism
and civil society in Iran involving the construction of a theoretical ground,
it does not exist. Hence, this current research is distinctive within a schol-
arly context. Nevertheless, considering the historical origins of feminism
in the Middle East, there is a wide range of texts to consider.
The first group can be categorized as the early works (the late nine-
teenth century and the early twentieth century) that are concerned with
the status of women in Muslim societies. Some of this early literature was
 1 INTRODUCTION 9

written by well-known scholars from a theological perspective, or it is

based on Islamic legal process, to clarify the status of women in Islam
generally, and in the Quran. Such works include, for example, those of
Sheikh Mohammad Abdou9 (1849–1905) and Qasim Amin10 (1865–1908)
(Amı ̄n 2000; Kurzman 2002). Another set of such early writings, pro-
duced by famous Muslim feminists is based on observations and personal
experiences from a feminist perspective. Examples of this include the
speeches of Bahithat al-Badiya (1886–1918) (Badran and Cooke 1990),
the writings of Nawal al-Sadaawi (born1931) (El-Saadawi 1982, 1983,
1985, 1988, 1989, 1994, 1997, 2001, 2002) and the works of Naila
Minai based on the existing literature, interviews, and her experiences
(Minai 1981).
The second group of scholarly texts includes some literature which has
focused on a feminist interpretation of the Quran (Barlas 2002; Mernissi
1987, 1991; Wadud 1999). Following the feminist discourse in Muslim
Middle Eastern countries, and after the emergence of Islamic feminism in
the 1990s, some scholarly works have investigated feminism, Islam, funda-
mentalism and Islamic feminism, in general. These works scrutinize
Islamic feminism as a discourse alongside the other existing feminist dis-
courses, especially secular feminism, in some cases with particular atten-
tion to the relationship of these discourses in terms of social, political, and
economic transformations (Badran 2001, 2005, 2009; Badran and Cooke
1990; Barlas 2008; Elsadda et al. 2010; Kandiyoti 1988, 1991, 1996,
Moghadam 1987, 1993, 1994, 2001, 2002, 2003b, 2005; Moghissi
1999; Riham 2011; Seedat 2013; Yamani 1996).
Third, a range of work has been conducted from a legal perspective,
mostly to uncover the gender-discriminatory laws that affect the eco-
nomic, social, and political status of women in the IRI (Kar 1994c, 1997a,
1999a, b, 2000, 2001a) or to reveal the extent to which feminist activism
could affect change in the constitution in Iran (Osanloo 2013).
These three groups of literature provide a great source of historical,
legal, and theological information related to the rights of women in
Muslim majority countries. However, I argue here that focusing

9
Sheikh Mohammad Abdou is a liberal reformer, Egyptian religious figure, and one of the
main founding fathers of Islamic Modernism.
10
Qasim Amin has been the secular jurist, and one of the main founders of Egyptian
National movement and his books are still considered as first works on feminism in the
Arab world.
10 S. GHOREISHI

exclusively on the legal and theological discussions has in large part cre-
ated an elitist intellectual feminist discourse. This study will make space for
theory and an inclusive approach to women’s activism in Iran.
The fourth body of literature, concerning the feminist movement in the
IRI specifically, mostly includes studies written after the 1990s and the
emergence of Islamic feminism. Some of these studies that are based on
Zanan magazine celebrate the emergence of Islamic feminism as feminism
which is capable of working with secular feminism and moving toward
reform in the IRI (Moghadam 2002; Najmabadi 1997, 1998). The major-
ity of this literature has examined the context of post-revolutionary Iran,
to explain the status of women alongside the emergence of Islamic funda-
mentalism, Islamization, and the Islamic constitution. The majority of
studies in this group has attempted to clarify what Islamic feminism fol-
lows theoretically and methodologically; what the main differences are
among the various Iranian feminist groups-specifically Islamic and secular
feminism; and what the relationship is between the Iranian feminists and
Islamic fundamentalists (H. Afshar 1993, 1998; F. Ahmadi 2006; Badran
2009; Ghorashi 1996; Moghadam 2002; Moghissi 1994, 1998, 1999;
Najmabadi 1997, 1998; Paidar 1995; Tohidi 1991).
This study acknowledges the existence of different Iranian feminist
groups, particularly Islamic and secular, and understands the differences
among feminist groups. However, as mentioned, the focal point of the
work is on ‘women’s activism’ rather than Islamic and secular feminism
and their differences. The research assumption is that exclusively consider-
ing Islamic and secular feminist groups in leadership positions and provid-
ing a detailed discussion of their differences would resonate only with
those who are in the elite class and those in the intellectual class. This is in
contrast with the inclusive approach of the study. Additionally, as there are
many debates around Islamic and secular feminism in the context of Iran,
and a large body of literature has extensively considered the relations and
differences between these two feminist discourses, the present study
will avoid a detailed discussion of different feminist groups in Iran. It is
also worth mentioning that mapping the world (‘Iranian women’s activ-
ism’ in this research context) into dichotomies limits the possibilities we
can consider in the way toward achieving justice (Ackerly and True 2010:
26–27). Accordingly, the book will focus on the ongoing story of wom-
en’s activism across these differences. The study will be about women as it
relates to their public sphere activism and their relations and associations
with broader social groups toward facilitating the formation of
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Niin, totta puhuen he ovat täällä kesänajalla rakentaneet lujan
liiton.

Ilta alkoi hämärtää, mutta Erik ja Maria istuivat vielä entisellä

paikallaan metsässä. Puhe oli luistanut taas menneisiin aikoihin ja
sitä oli vaikea lopettaa. Ja oli kuin hämärän synkät, surulliset
hengettäret olisivat kietoneet huntujaan heidän sydämiinsä — heidän
mielensä olivat raskaat ja ajatukset tummia.

— Onpa merkillistä, miten pienien asioiden tähden ihmiset

saattavat puhua pahaa toisista, vaikka tietävät useinkin, että
parjaamansa henkilö on eroittamattomasti toiseen yhdistettynä,
sanoi Erik Bohrman heidän palatessaan kotiin.

Verannalla Maria sanoi hyvää yötä. Hän ei tahtonut nauttia mitään

illallista, oli hyvin väsynyt sekä ruumiillisesti että henkisesti: Yhtä
ikävöi hän vain: Rauhaa — rauhaa! Siksi astui hän suoraan
huoneeseensa, mutta sen ovella seisoikin rouva Fosser, joka
huolestuneena kysyi:

— Rakas pikku rouva Asker, tahtoisitteko tehdä minulle

arvaamattoman suuren palveluksen?

— Tietysti, jos vaan voin, hyvä rouva Fosser.

— Eräs sukulaiseni ja muuan toinen nainen saapuivat vastikään

tänne ja pyytävät saada olla yötä. Voisinkohan minä nyt saada luvan
muuttaa neiti Bahrin sängyn teidän huoneeseenne? Täksi yhdeksi
yöksi vain.

Maria ei ollut juuri hyvillään tästä ehdotuksesta, mutta ei katsonut

voivansa kieltää. Olisi kyllä tahtonut mieluimmin olla yksin.
Huoneesen tultuaan meni hän heti vuoteeseensa ja makasi siinä
liikkumattomana kunnes kuuli Anny Bahrin tasaisen hengityksen
huoneen toiselta seinältä ja arvasi tytön nukkuvan.

Silloin nousi hän. Oli turhaa odottaakaan unta; mieli oli niin
kummallinen ja liikutettu. Käveltyään hetken aikaa hiljaa edestakaisin
lattialla, meni hän ikkunan luo ja aukasi sen. Koko luonto oli käynyt
jo nukkumaan ja elokuun yö synkällä harsollaan verhosi ilman ja
maan.

Miten ihanaa tuo synkkä hämärä kuitenkin oli! Maria tunsi

kuumeen polttavan otsassaan ja huoneessa oli niin painostavan
ahdasta, vaikka ikkunasta puhalsikin rauhoittava ja viileä tuuli. Hän
tunsi polttavaa surua rinnassaan ja tiesi, että vain kyynelvirta voi
lievittää sen. Mutta hän ei voinut itkeä. Kerta toisensa jälkeen oli
vetäistävä henkeä niinkuin sen, joka on unohtanut hengittää, kunnes
on tukahtumaisillaan. Se mielentila, jonka valtaan hän nyt joutui, oli
jälleen toisenlainen kuin milloinkaan ennen. Tuntui kuin olisi hän
seisonut siinä ikkunan luona hyvästejä ottamassa joltakin, mikä on
rakkainta kaikista — elämältä! Polttavat, temmeltävät äänet soivat
hänen sielussaan. Maria nojasi ikkunanlautaan ja katseli alas. Ja niin
alkoi hän ajatuksissaan puhella hänen kanssaan ja hänestä, — ja oli
kuin nuo kuulumattomat sanat edes hiukan olisivat voineet hänen
musertavaa ikäväänsä lieventää.

— Oi, jos voisin runoilla, runoilla niin, että ihmisten mielet

heltyisivät kyyneliin, niin minä runoilisin sinulle, sinulle, jota rakastan
enemmän kuin elämääni. Mutta minä olen vain lamaantunut,
onneton sielu, jolla ei ole hengen kantavia kotkan siipiä ja joka ei voi
sanoiksi tunteitansa pukea. Minä tahtoisin kauneimmilla sanoilla ja
sointuvimmin äänin sanoa, mitä olet ollut, mitä olet ja miksi jäät
minulle. Sinä olet kokonaan minun. Sydämeni pyhimpään olen
sinulle valmistanut majan. Siellä olet sinä kaikkivaltias. Jokainen
tunteeni ja kaikki ajatukseni koskevat yksin vain sinua, kunnes henki
rinnastani lähtee. Kuinka voin rakastaa sinua niin rajattomasti, sinua,
joka olet riistänyt minulta mieleni rauhan, sydämeni, kaikki? Sinä veit
sydämeni, niin, minä annoin sen vapaaehtoisesti, tosin tietämättäni,
mutta kaikessa tapauksessa on se nyt sinun, sinun ajassa ja
iankaikkisuudessa. Mikä oli se silmiesi loiste, se huultesi hymy, tuo
äänesi lämpö, joka niin saattoi tenhota minut? Niiden salainen voima
on vahvempi minua. Olen vanki — vapaaksi pääsemätön vanki. Sillä
samalla kuin vankeus tuottaa minulle suurinta tuskaa, on se myös
ihanin iloni. Oi, miten rajusti rakastan sinua, joka olet vienyt minulta
kaiken! Sinun tähtesi minä aion elää niin rehellisesti ja omantuntoni
mukaan kuin ihminen saattaa elää. Sinun tähtesi minä tahdon olla
niin hyvä, lempeä ja jalo kuin vaan mahdollista ihmisvoimin on.
Sinun tähtesi minä kärsin hirveimmät sydämeni tuskat, sinun
puolestasi kohoavat korkeuteen palavimmat rukoukseni, sinulle
sydämeni sykkii, sykkii ikuista lempeä ja sinun tähtesi se vihdoin
viimeisen kerran lyö.

Koko ajan kuin Maria seisoi ikkunassa ja ajatteli näitä sanoja,

vaihtui ilme alituiseen hänen kasvoillaan ja vihdoin hän painoi
väsyneen päänsä vapiseviin käsiin. Häntä värisytti ajatella sitä
elämää, joka taas kohta olisi alkava kesän ihanien muistojen jälkeen.
Hänen miehensä omaisilla tulee varmaan olemaan huulillaan monta
haavoittavaa huomautusta ja oltuaan nyt kaikista suhteista heihin
koko kesän vapaa, tulevat ne huomautukset epäilemättä koskemaan
kipeämmin kuin ennen. Ja Kaarlo sitte…? Alkaisiko hänkin jälleen
entistä elämäänsä? Vai istuisiko joka illan hänen seurassaan? Oi, ei,
ennemmin saa hän siinä tapauksessa olla poissa, sillä pois hänen
mielensä kuitenkin tekisi ja pakollinen ystävyys on… Minulla ei ole
hänelle muuta tarjottavaa kuin kärsimystä, ei mitään muuta — miksi
täytyy minun siis palata hänen luokseen? Oi, Jumalani! — Kun hän
mieli murtuneena jälleen nosti käsiensä varasta kuuman otsansa,
näki hän yön hämärässä alhaalla kalpeat kasvot ja kärsivän,
epätoivoisen silmäparin. Mariasta tuntui yhtäkkiä kaikki jäätyvän
hänen ympärillään. Erik Bohrman seisoi ruohokentällä hänen
ikkunansa alla.

— Tulkaa, sanoi hän hiljaa, ääni vapisten pidätetystä

mielenliikutuksesta, tulkaa! Tunnettehan minut ennestään ja tiedätte,
etten koskaan tahallani ole tahtonut enkä tahdo tuottaa mielipahaa
teille. Tulkaa siis turvallisena tänne alas luokseni — tulkaa! En pyydä
enää muuta kuin saada kerran vielä puhua kansanne — puhua,
puhua! — Hänen äänensä kävi lopussa epäsointuiseksi.

Hetkeäkään miettimättä nuori rouva Asker lähti hiljaa ovesta,

portaita alas ja edelleen kuulumattomin askelin puutarhaan. Hän oli
seurannut vain sydämensä ja tunteittensa kehoittavaa ääntä, mutta
nyt nähdessään vakavan ja surullisen miesolennon, hän vasta
huomasi, miten varomattomasti oli menetellyt. Erik Bohrmanin
äänessä oli ollut jotakin sellaista, mikä sai Marian arvelematta
rientämään hänen luokseen, hänen, joka oli Marian äskeisten
ajatusten keskus ja päämaali. Mutta nyt tuli häneen outo pelko ja
tuokion mietti hän palata heti takaisin. Mutta vain tuokion, sillä heti
kun hän jälleen kuuli Erikin äänen, oli hän tenhottu. Hra Bohrman
puhui hillityllä, tyynellä äänellä.

— Älkää olko peloissanne! En pyydä teitä puhumaan minulle

sanoja, joita sitte kenties myöhemmin katuisitte, menkäämme alas
rantaan ja puhukaamme toisillemme siitä, joka palaa kuluttavana
hehkuna mielissämme ja ajatuksissamme. Uskokaa minua, se
lievittää! Olkaa tyyni ja levollinen. Minä kyllä muistan itseni ja
asemamme, mutta vuosia kätketyn tunteen täytyy nyt vihdoinkin
purkautua. — Hän tarjosi Marialle kätensä, mutta tämä ei tarttunut
siihen, seisoi vain liikkumattomana portaalla kuunnellen hänen
sanojaan ja ääntään, haluten ne uudelleen kuulla heti kuin viimeinen
ääniaalto oli tauonnut.

— Te pelkäätte sittekin! Erehdytte minun suhteeni! Älkää epäilkö

— pyydän sitä! Uskokaa minua, te ette tulisi sitä katumaan. Minä
vannon, etten koske teihin sormenpäillänikään.

Marian polvet vapisivat, hän ei voinut seisoa paikallaan, vaan

nojautui kylmää kiviseinää vasten. Silloin Erik tarttui hänen pieneen,
kylmää käteensä ja vei hänet puutarhan käytävää pitkin metsään.
Maria antoi sen tapahtua, hänellä ei ollut voimaa vastustaa, kosketus
hänen käteensä vaikutti kuin magneetinen virta. Hän ei voinut
vastustaa.

— Tulkaa sinne lempipaikallemme, kalliolle meren rantaan,

sanomaan hyvästi sekä sille että kesälle — tämähän on viimeinen
kerta.

— Niin on. — Se tuli miltei kuulumatta.

Erik Bohrman vei lapsuuden ystävänsä nukkuvan, synkän metsän

läpi rannalle. Levitti päällystakkinsa kalliolle, Maria istuutui siihen ja
Erik hänen viereensä. Silloin hän alkoi puhua. Ääni oli liikutettu, siinä
vaihtelivat viehättävät soinnut, mutta ne kaikuivat vuoroin Marialle,
vuoroin synkkään, äärettömään avaruuteen. Nythän puhuikin
henkilö, joka oli vaiennut vuosikausia, tahtoen vain saada sanotuksi
yhden ja toisen ajatuksen, mikä noiden pitkien aikojen kuluessa oli
kasvanut mieleen. Hän tahtoi vain kuulla oman äänensä.
 — Olin aikonut ainaiseksi vaieta ja kukistaa ne tunteet, jotka viime
aikoina yhä paisuvammin voimin ovat riehuneet rinnassani… luulin,
että voisin sen tehdä… mutta välistä on ihminen heikko raukka…
eikä minulle ollut mahdollista… siksi on minun nyt puhuttava
saadakseni ilmaa… Menin äsken huoneeseeni siinä vakavassa
aikomuksessa, että olen kukistava itseni. Kävin vuoteeseeni ja koetin
nukkua, mutta ajatukset pyörivät hurjasti päässäni ja minä voin lukea
sivumäärin saamatta aavistustakaan kirjan sisällöstä. Koetin
väkisinkin nukkua, otin unipulverin, mutta turhaa kaikki, mietteet
raivosivat entistä vimmatumpina. — Nousin ylös, tiedottomana vallan
mitä olin tekevä lähdin kävelemään puutarhaan, ja…. enkä voinut
vastustaa, minun täytyi saada muutakin kuin ilmaa, minun täytyi… ja
niin hiivin hiljaa teidän ikkunanne alle. Siinä seisoin kauvan, kauvan,
ennenkuin te huomasitte minut. Toivoin koko ajan, että olisitte
katsoneet alas, sillä olihan se muuten kuin vakoilemista… tehän
luulitte olevanne yksin, yhdenkään silmän näkemättömänä… mutta
samalla olin kuitenkin iloinen, että ette nähneet minua.

Lopuksi, kun ei enää taisteleminen itseni kanssa ollut mahdollinen,

vaan tunsin, että minun täytyy saada nähdä teidät ja puhutella
ennenkuin eroomme… silloin hiivin aivan ikkunanne kohdalle… ja te
näitte minut. Oi, sanokaa… kenen luokse liitelivät ajatuksenne, kun
katselitte unelmoivin silmin merelle? Kenen onnellisen, tai
sanoisinko, onnettoman luo?… Oi, meillä ei ole ketään, jota
syytämme nuoruutemme unelmien särkymisestä — ei ketään.
Olimme niin nuoria silloin ja kokemattomia emme tienneet, mitä
teimme… Mitä sitte tapahtui, sitä emme voi muuta kuin valittaa…
Tiedättekö… joskus nuo menneisyyden muistot sulattona metallina
laskeutuvat päälleni… silloin menetän ajatus- ja toimintakykyni…
tuntuu kuin ne polttaisivat sieluni. Oi, kuinka voimme nuorina heittää
pois sen, josta koko elämämme ravintonsa imee! Kuinka voimme?
 Maria kohottausi puoleksi ja tarttui lujasti hänen molempiin
käsiinsä.
Hän oli kalpea, huulet vapisivat.

— Kuulkaa… minä rukoilen teitä… kuulkaa minua… Puhukaa

kauniita, lohduttavia sanoja, sanoja, jotka balsamin lailla voivat
rauhoittaa uupuneita ja särkyneitä sydämiämme! Mutta älkää puhuko
mitään Norlannista ja nuoruudestamme, sillä silloin en voi elää!

Erik Bohrman nousi polvilleen sammaleiselle kalliolle ja edelleen

piti Marian käsiä omissaan, suuteli niitä tulisesti ja sen jälkeen painoi
sydämelleen.

— Tunnetteko, sanoi hän hellällä kärsivällä äänellä, tunnetteko?

Se sydän, joka täällä rinnassain niin epätoivoisesti sykkii, tiedättekö,
kenelle se lyö? Minä sanon sen teille… se sykkii hänelle, jolle se
tähän asti ja tästä eteenkinpäin sykkii… hänelle, jolla kerran lupasin
ikuista uskollisuutta… Norlannin tyttärelle, metsien ja koskien maan
lapselle… Jos voisitte aavistaa, mitä kaikkea olen kärsinyt näinä
vuosina… Mutta se kärsimys on saavuttanut huippunsa juuri tänä
kesänä… tällä hetkellä… Sen, mitä nyt sanon teille, te ehkä
armottomasti kieltäydytte kuulemasta. Te sanotte olevanne kahlittu
toiseen, mutta minä tahdon sanoa sen sittekin. Vaikka kädellänne
koettaisitte peittää suuni, niin sittekin teidän täytyy kuulia, että minä
rakastan, rakastan, rakastan teitä! Elämäni hyvä hengetär, sydämeni
kuningatar te olette olleet siitä asti kuin… en koskaan voi unohtaa
teitä… en koskaan.

Vastustamaton, ikuinen voima on meidät määrännyt ainaiseksi

toisillemme ja se ajatus toisinaan lohduttaa, vaikka maailma onkin
niin armoton. Me olemme tehneet väkivaltaa omille sydämillemme,
jotka eivät anna meille rauhaa. Me voimme vieläkin rauhoittaa sen
äänen, jos tottelemme itseämme, enkä minä näe siinä mitään pahaa.
Te heittäydyitte miehen syliin, jota ette rakastaneet ja joka ei
koskaan ole ymmärtänyt teitä… Se oli harha-askel, jota olette paljon
katuneet… olen sen tänä kesänä huomannut. Katkaiskaa sen vuoksi
siteenne… vapautukaa! Avioliitto ilman rakkautta on onneton.
Meidän ei tarvitse enempää selvitellä tunteitamme, ei tunnustaa
rakkauttamme. Vapautukaa siis itsenne tähden, älkää ajatelko
mitään muuta! Muistakaa vain, että jos teistä itsestännekin nykyiset
suhteenne mieheenne ovat sietämättömiä, niin älkää kauvemmin
kestäkö kidutusta, vaan vapautukaa mitä pikemmin sen parempi. En
kuitenkaan tahdo pienimmälläkään tavalla houkutella teitä… olkoon
se kaukana minusta! Mutta jos milloin siteenne puristavat ja
kuormanne on liian raskas kantaa, niin älkää silloin ajatelko minne
turvautuisitte, jos eroaisitte miehestänne. Tietäkää ja kuulkaa, että
nämä käsivarret ovat valmiit kantamaan teitä elämän myrskyisellä
tiellä. Minä olen rakastanut teitä siitä asti, jolloin teidät ensi kerran
näin istuvan metsäisellä kalliolla siellä kaukana Norlannissa.

Teidän lempenne vain voi antaa elämälleni jotakin arvoa. Jos

teidät omistaisin, silloin olisi ihanaa elää. — Hän nousi ja veti syvään
henkeä.

Maria oli heittäytynyt maahan ja kätki kasvonsa käsiin. Hän itki

ääneensä.

Erik silitti hiljaa hänen tukkaansa.

— Niin, niin… mutta älkää itkekö, se tekee mieleni kovin pahaksi.

Hän puhui hellästi rauhoittaen kuin lapselle.

 — Oi, jos tietäisitte, miten kaunista teidän käytöksenne on
mielestäni ollut. Jos tietäisitte, kuinka olen ikävöinyt aina siitä asti,
jolloin sydämeni oli kyyneleihin sulaa, kun sain tietää pettymykseni
koko hirmuisuuden. Olen turhaa ikävöinyt kauvan — kauvan. —
Maria kohottausi kyynärpäilleen ja katsoi ylös. — Menkää sisään ja
jättäkää minut vielä hetkeksi tänne yön synkkään hiljaisuuteen. —
Hänellä oli polttava halu heittäytyä Erik Bohrmanin syliin, kiertää
kätensä hänen hänen kaulaansa ja suudella hänen mieleensä rauha.
Silloin hän itsekin saisi rauhan. Tämä tunne oli niin voimakas, että
Maria ihmetteli, miten saattoi vastustaa ja torjua sen. Siksi hän oli
pyytänyt Erikin lähtemään… Mutta tämä ei liikahtanut, silitteli vain
kädellään hänen hiuksiaan, hellästi ja hiljaa.

— Älkää pyytäkö sitä, sillä en voi… Kuinka saattaisin jättää teidät

yksin tänne metsään? Ei… ei! Mutta saanko viedä teidät sisään? —
Vastausta odottamatta tarttui hän rouva Askerin hentoon vyötäiseen,
nosti hänet hellästi seisaalleen, asetti hän kätensä kainaloonsa ja
niin alkoivat he hiljaa kävellä rinnettä myöten huvilalle päin.

Portaiden luona Maria ojensi hänelle vaieten kätensä. Erik piti sitä
kauvan molempien käsiensä väliin puristettuna.

— Kiitos… Kiitos!

Maria hiipi kuulumattomin askelin portaita ja huoneeseensa.

Siellä heittäysi hän heti vuoteeseen, nousi kohta ylös ja heittäysi

jälleen takaisin. Heti huoneeseen tultuaan oli hän heittänyt
levottoman katseen Anny Bahrin vuoteeseen — tyttö makasi
liikkumatta, hengitti tasaisesti aivan samoin kuin Marian lähtiessä —
no, luojan kiitos! Maria hengähti helpotuksesta — mitä olisikaan
tyttönen ajatellut, jos olisi nähnyt hänen tulevan ulkoa tähän aikaan
vuorokaudesta. Olipa hyvä, että hän nukkui! Marian ei tarvinnut
maata vaatteet päällään, hän riisuutui hiljaa ja hitaasti, kyyneleet
vierivät koko ajan poskille ja tuolloin tällöin hänen täytyi
nenäliinallaan koettaa tukahuttaa nyyhkytyksiä. Hän oli täysin
onnettomassa mielentilassa. Juuri kuin hän oli vihdoinkin
paneutumaisillaan vuoteeseen koettaakseen jos mahdollista saada
hiukkasenkin unta silmiinsä, kuului Anny Bahrin vuoteelta pari
epätoivoista, valittavaa huokausta. Mariaa värisytti — miten
lienevätkään ne huokaukset yön pimeydessä tuntuneet niin
läpikarsivilta? Hän hiipi rautasänkyynsä vastapäiselle puolelle
huonetta. Anny Bahr nukkui edelleen, mutta peite oli solahtanut pois
ja hän väänteli käsiään yhä valittaen epätoivoisesti samalla kuin
huokaus toisensa jälkeen kohosi hänen heikosta rinnastaan.

— Lapsikulta, mikä sinua vaivaa? — Marian täytyi kuiskata nuo

sanat.

Anny Bahr ei vastannut mitään, vaan väänteli edelleen hentoja

käsiään.
Sitte alkoi hän puoli kovaa nyyhkyttää ja piti käsiään kasvoillaan.

Maria oli vallan neuvoton. Häntä pelotti ja oli niin kamalaa olla
yksin.

— Sinä säikäytät minua… Herää! Mikä sinun on, lapsi?

Mutta sanat eivät tehneet vaikutustaan, äänellä ei ollut voimaa ja

Anny Bahr jatkoi itkemistään ja valitti. Maria meni takaisin
vuoteelleen, mutta ei uskaltanut paneutua maata, vaan istui ja katseli
tarkasti tuota ihmelasta. Anny alkoi puhua, puhui kaikenlaisia asioita
samoin kuin valveilla ollessaan. Ja niin uteliaisuus veti puoleensa
Marian, että hän tietäen unissapuhujain vastaavan kysymyksiin ei
malttanut olla ääneti.

— Tulenko minä koskaan onnelliseksi? — kysyi hän epäillen,

matalalla äänellä.

— Tulette tietystikin.

— Tapahtuuko se nykyisissä olosuhteissa?

— Ei! Ensin avioero ja sitten onni!

Maria vetäysi taaksepäin vastauksen kuultuaan. Se oli ajatus, jota

hän ei ollut uskaltanut ajatella loppuun. Mutta hänellä poltti huulia
toinen kysymys:

— Kauvanko siihen on aikaa?

— Ei vuottakaan.

— Saanko minä silloin omakseni sen, jota koko olentoni ikävöi.

— Saatte, kahden vuoden kuluttua, heinäkuun 23 päivänä.

Maria ei tahtonut kysyä enempää. Hänestä tuntui kuin olisi

menetellyt väärin houkutellessaan vastauksia tekemiinsä
kysymyksiin, tietäen paremmin kuin hyvin ei voivansa niitä koskaan
unohtaa. Siksi katui hän yöllistä keskusteluaan tuon ihmeellisen
unissa-ennustajatytön kanssa.

*****

Aamulla herättyään Anny Bahr sanoi Marialle;

 — En ymmärrä, mikä minua tänään vaivaa, olen niin väsynyt kuin
olisin maannut kuukausia sairaana. Jos Maria olisi niin väsynyt…
Minun täytyy tänään levätä koko päivä.

Hän makasikin ja virkistyi iltapuoleen. Maria hoiteli häntä koko

ajan hellästi ja huolellisesti.

9.

Se oli lauvantaipäivä, jolloin Marian piti lähteä Maryhillistä. Hän oli

nukkunut kauvan tänä aamuna, ottanut sen jälkeen jäähyväiset
kaikilta tuttaviltaan ja seisoi nyt matkapuvussaan katsellen
hyvästelevin silmäyksin maisemaa, metsää, vettä ja rantoja.

Erik Bohrman seisoi vähän matkan päässä, hän oli tavattoman

kalpea ja kasvojen piirteet näyttivät terävämmiltä tavallista. Hänelle
ei Maria vielä ollut sanonut hyvästi. Erik oli luvannut tulla saattamaan
veneelle.

Nyt kääntyi Maria hänen puoleensa ja lausui:

— Lähdetäänkö sitte?

Mariakaan ei ollut entisellään. Hänenkin poskensa olivat hyvin

kalpeat ja silmissä oli väsynyt katse.

Ei kumpainenkaan heistä puhunut yhtään sanaa matkalla

laivalaituriin. Mutta juuri höyryveneeseen astuessaan Maria ojensi
nuorelle juristille kätensä ja sanoi sekoitetulla lämmöllä:
 — Hyvästi! — ja hän koetti hymyillä yhtä herttaisesti kuin ennen,
— kiitos kaikesta. — Äänen sointu puhui enemmän kuin hän olisi
tahtonut.

Erik puristi hänen molempia käsiään.

— Kiitos! Kiitos!

Veneen hiljaa lähtiessä rannasta Maria loi pelokkaan silmäyksen

rantaan, mutta Erik Bohrmania ei enää näkynyt. Hän oli iloinen
saadessaan jälleen olla yksin, nythän sai hän taas rauhassa
heittäytyä unelmiensa helmoihin. Hän meni salonkiin, siellä oli
rauhallista, istuutui sohvan nurkkaan, sulki silmänsä ja uneksi. Mutta
ei hän menneisyydestä uneksinut, vaan tulevaisuudesta, siitä
tulevaisuudesta, jonka Anny Bahr oli kuvaillut. Hän koetti karkoittaa
sitä mielikuvituksestaan, mutta se pakkasi, alinomaa takaisin.

*****

Maria nousi äkkiä, hän oli nukahtanut ja heräsi kun höyryvene

pysähtyi Laivasiltaan. Hän kiirehti kannelle — ei ketään ollut
vastassa, vaikka hän oli kirjoittanut Agnesille ja tämä sitä paitsi oli
Kaarlolta kuullut, milloin hän tulisi kotiin. Marian mieli katkeroitui
ajatellessa, että Askerin neitoset niin usein kävivät laivarannassa,
mutta nyt kun oli kysymys hänen vastaanottamisestaan, ei heillä
kellään ollut halua. Kaarlo oli työssään eikä hän luonnollisesti ollut
arvannut lähettää palvelustyttöä rantaan. Jätettyään tavaransa
kaupunginlähetin huostaan hän raskain askelin lähti kävelemään
kaupunkiin. Kuninkaanpuistossa hän yhtäkkiä tunsi käden
pistettävän kainaloonsa ja Ellen Fraenkelin herttainen ääni soi
musiikkina hänen korvissaan:
 — No hyvää päivää, pikku Mari, tervetuloa! Tämäpä on hauskaa!
Sinä siis olet kotona jälleen, mutta ihme ja kumma! Sinähän näytät
väsyneeltä ja kalpealta — miten on laitasi?

— Hoitelin sairasta tyttöä pari päivää sitte.

— Olkoonpa niin, mutta ei tuo ole pelkkää sairaanhoitajattaren

väsymystä, sanoi rouva Fraenkel tavallisella reippaalla ja iloisella
tavallaan.

— Ei, kuuleppas, Mari kulta, tämähän on vallan hullua, minun

täytyy saada sinusta tarkempaa selvää. Tuletko luokseni iltapäivällä,
tahdotko olla niin kiltti?

— Kiitos, Elli rakas tulen mielelläni.

— Tule kello kuuden aikana. Minulla on niin paljon kerrottavana

sinulle terveisiä Norlannista. — Hän ojensi kätensä, mutta tuntui kuin
Maria olisi tahtonut häntä pidättää. — Eikö kukaan ollut sinua
vastassa laivalla?

— Ei! Kaarlohan on konttorissa.

— Niin… hän on… mutta… Oletko kirjoittanut?

— Olen!

— Mutta, Mari kulta, tämähän on liikaa! Minä saatankin sitte sinut

kotiin asti.

— Tervetuloa kello 6! — lausui Ellen Fraenkel sanottuaan hyvästi

Askerin portilla.
 Maria nousi portaille. Seisoessaan oman asuntonsa eteisen
ovella, kuuli hän jonkun tulevan portaita alas. Maria luuli
ennättävänsä poistua, mutta juuri ovea avatessaan näki hän
Agnesin.

— Jaha, sinä olet jo kotona.

Kylmyys ja epäystävällisyys Agnesin käytöksessä heti yllättivät

Marian. Mutta siitä hänen rohkeutensa vain kasvoi; entisestä
myötätuntoisuudesta miehensä omaisia kohtaan ei ollut merkkiäkään
jälellä.

— Oletko saanut kirjettäni? — kysyi hän ainakin yhtä kylmästi kuin

häntä oli tervehditty.

— O—len. — Agnes näytti jonkunverran kummastuvan.

— Vai — niin! Maria aukasi kiireesti eteisen oven ja meni sisään.

Hetkisen levättyään epäröi hän mennäkö tervehtimään miehensä

omaisia vai eikö. Kyllä hänen oli mentävä. Mutta tästä alkaen
osoittaa hän heille vain kylmää kohteliaisuutta, ei mitään muuta; he
eivät saa milloinkaan enää valittaa hänen käytöstään.

— Jaha, sinä olet siis kotona jo, lausui hänen anoppinsa, kun hän
tuokion kuluttua meni rouva Askerin salonkiin. — Milloin tulit?

— Kello yksi. Kirjoitinhan siitä Agnesille.

Puhelua ei vaan saatu käymään ja Maria ei toivonut muuta kuin

aika rientäisi niin että hän voisi lähteä olematta epäkohtelias. Hän
istui ja mietti, miten paljon ne olivatkaan mahtaneet kuulla hänen ja
Erikin suhteista. Kaikitenkin tiesivät he kummia juttuja, joita heidän
vilkas mielikuvituksensa sitte vielä suurenteli. Hänestä oli tämä kaikki
melkein naurettavaa; siinä se istui koko tyttösarja pitkin seinänvieriä,
ja katselivat häntä kuin jotakin kummitusta. Eipä paljon puuttunut,
ettei Maria uhkamielisesti hymyillyt noustessaan ja aikoen lähteä.

Agnes arveli kai tämän menevän liian pitkälle ja toisekseen lienee

hänen pitänyt itseään enimmän loukattuna ja vääryyttä kärsineenä.

— Sinusta käy rumia huhuja kaupungissa, Maria, sanoikin hän

äkkiä, ennenkuin toinen ennätti poistua.

— Niin ja ne ovat saanet suurta yllykettä siitä että niin

luonnottoman kauvan viivyt poissa miehesi luota. Siitä nyt kerrotaan
kaupungilla jos jotakin, lisäsi mamma Asker masentuneella äänellä.

— Tiesin sen, sanoi Maria vakavalla ja matalalla äänellä katsoen

avoimesti kutakin vuoronperään silmiin. — Mutta tiedän myös, että
omaiseni ovat ensimäiset uskomaan minusta kaikkea pahaa.

Ei koskaan oltu kuultu Marian lausuvan tuollaisia sanoja — hän,

joka aina oli ollut niin taipuvainen ja myötenantava. Kaikki istuivat
vaieten.

— Etkö jää päivälliselle? — kysyi rouva Asker jonkun verran

lempeämmällä äänellä.

— Ei, kiitos, mamma! Minulla on yhtä toista puuhaa kotona ja

iltapäivällä olen lupautunut luutnantti Fraenkelin luo.

— Jotain kummaa tässä jutussa on, sanoi Agnes mietteissään,

kun Maria oli mennyt. — Hän ei ole aivan kuin ennen. Epäilenpä,
tokko sentään kaikki on totta mitä kerrotaan. Jos suurin osa on
juorujuttua, niin enpä ihmettele, että hän nyt on katkeralla mielellä.
Minun täytyy mennä puhuttelemaan häntä.

— Tee se, Agnes, puuttui puheeseen Emmy, niin olet kiltti!

Minunkin käy säälini häntä.

Kun Maria tuli omaan asuntoonsa, tunsi hän kyynelten

pakkautuvan silmiinsä. Mutta hän taisteli niitä vastaan ja lohduttausi
kaikella tavoin. Tuntui kuin olisi jokin sisäinen voima pitänyt hänen
mielensä vireessä — jokin aavistus siitä, että kaikki on kohta
selviävä.

Hetken kuluttua Kaarlo tuli kotiin; hän oli iloinen ja ystävällinen,

mutta Maria ei voinut olla huomaamatta hänessäkin jotakin
tavatonta, jotakin siitä yhteisestä vastenmielisyydestä, jota tässä
lyhyessä ajassa niin runsain määrin oli hänen osakseen tullut.

— Eikö mennä mamman luo päivälliselle? — kysyi Kaarlo

nähtyään pöydän olevan katettuna salissa.

— Minä ajattelin olevan hauskempaa syödä kotona, vai kuinka? —

vastasi
Maria ystävällisesti.

— Rakas Mari, mikä päähänpisto tuo nyt on? Mitä luulet heidän
sanovan, äidin ennen kaikkea?

— Sanokoot mitä tahtovat!

— Ei, älkäämme pahoittako heidän mieltään suotta.

— Niinkö? Mutta minun mieleni olisit heti valmis pahoittamaan.

 — Oh, en tietystikään pikku Mari, en tietystikään! Syödään vaan
kotona, jos niin tahdot. Kun et vain ole pahoillasi.

Heti kello kuuden jälkeen Maria seisoi luutnantti Fraenkelin

portailla Braahenkadun varrella ja soitti ovikelloa. Palvelustyttö tuli
avaamaan ja rouva Fraenkel itse eteisessä otti mielivieraansa
vastaan.

— Nyt mennään istumaan minun huoneeseni; saamme vielä

kauvan olla yksin. Aksel ei tule kotiin ennenkuin myöhään illalla.

Se oli lumoava koti, tämä. Täällä oli niin helppoa hengittää, kaikki
niin iloista ja miellyttävää, ilmakin tuntui niin lemmekkäältä ja
ihanalta.

— Nyt sinun täytyy kertoa minulle kaikki, rakas Mari! — sanoi

rouva Fraenkel sittenkuin oli toimittanut vieraansa sohvaan ja itse
istunut rinnalle. — Minulla on niin paljon terveisiä Norlannista —
rouva Bohrmanilta ennen kaikkea. Hän lähetti niin paljon
sydämellisiä terveisiä, kyseli vointiasi ja milloin menet käymään
kotiseudullasi. Olisit niin tervetullut hänen luokseen, sanoi hän, ja
kaikki olisi järjestyksessä, jos vain sitä ennen kirjoittaisit hänelle pari
riviä.

— Olipa se ystävällistä… mutta koskaan en mene sinne.

— Miksi et, Mari kulta? Hän tulisi niin iloiseksi — ajatteles! Muista
vain mitä kerran sanoin sinulle, että aina kun puhelen rouva
Bohrmanin kanssa, tuntuu minusta kuin olisi hänellä jotakin
katumista, jotakin, minkä tahtoisi saada anteeksi ja unohtaa. Sinä
tiedät, mitä se on.
 Maria ei vastannut, mutta Ellen Fraenkel huomasi hänen
kasvojensa vaihtavan väriä. Hänestä oli kovin ikävää, että tämä
hänen lapsuusystävänsä kantoi sydäntä syden näköistä erästä
katuvaa naista kohtaan.

— Sinun ei pidä salata minulta mitään, Mari kulta, tunnethan minut

vanhastaan ja tiedät, että minä aina, aina ymmärrän sinua. Älä vaan
tulekkaan pahoillesi siitä, mitä nyt kerron sulle! Rouva Bohrman ei
voi koskaan unohtaa, ettei hän sallinut sinun ja Erikin saada
toisianne. Se vaivaa häntä yötä ja päivää, eikä anna rauhaa, sanoo
hän. Mikäli minä hänen puheistaan käsitin, on teillä kerran ollut jokin
kohtaus sinun kotisi puutarhassa, ja sen muistaa hän aina ja katuu
silloista menettelyään. "Ei paljon puutu, etten tule hulluksi
omantunnon soimauksista, kun muistelen sitä hetkeä," sanoo hän
usein. "Oi, jospa kerran voisinkin sovittaa kaikki mitä olen rikkonut
näitä kahta olentoa kohtaan — omaa poikaani ja häntä!" Nämä olivat
hänen viimeiset sanansa minulle. Tiedätkö, Mari, minun kävi oikein
säälini häntä. Hän on niin kovin vanhettunut viime vuosina. — Rouva
Fraenkel pysähtyi ja loi suuret silmänsä ystävättäreensä, joka istui
taaksepäin nojautuneena ja silmät ummessa; sitte jatkoi hän samalla
herttaisella äänellä kuin ennen:

— Nyt on huhu teidän onnettomasta avioliitostanne,

epämiellyttävistä perhesuhteistanne ja miehesi sietämättömistä
elintavoista ennättänyt hänen korviinsa ja osaltaan ovat nekin paljon
tuottaneet surua tuolle naiselle, joka on kerran niin suuresti
erehtynyt, mutta ei toivo muuta kuin saada erehdyksensä korjata.

— Mutta kuka on sanonut, että minä olen onneton? — lausui

Maria matalalla äänellä.
 — Kukako on sanonut sen! — toisti rouva Fraenkel. Eihän tarvitse
muuta kuin nähdä sinut tullakseen siitä vakuutetuksi… — Hän kiersi
kätensä ystävättärensä kaulaan ja alensi merkitsevästi äänensä. —
Kuuleppas, Mari, olen monta monituista kertaa aikonut sinulta kysyä
muuatta asiaa, mutta aina hetken tultua en ole voinut sitä tehdä. Nyt
tahdon kuitenkin puhua vapaasti ja avoimesti. Sano, kultaseni,
tiedätkö todellakin, millaista elämää miehesi oikeastaan viettää. Vai
oletko tosiaankin sokea ja kuuro tässä suhteessa? Sano suoraan,
Mari, kuinka on?

— Puhukaamme jostain muusta, Elli!

— Tietystikin! Sitä saattoi odottaa. Mutta kun nyt olen istunut tähän
rinnallesi, en aio päästää sinua niin vähällä, vaan kerron ensinnäkin
koko joukon tapauksia ja asioita. Etkö sitäkään tiedä, että Kaarlon
parhaimmat seuraveikotkin jo kohauttavat olkapäitään hänen
inhoittavalle huvittelulleen? Mutta sinä — sinä kärsit kaiken niin
alttiisti, sinä. Vaan se ei käy ajanpitkään päinsä — etkö sitä käsitä,
Mari? Kaikki tulee päivä päivältä pahemmaksi — vaikka minusta
asemasi ei voi enää sen tukalammaksi tulla kuin se nyt on. Sinä
kukistut yhä enemmän ja enemmän alakuloisuuteesi. Ja sitte nuo
alituiset riidat hänen omaistensa kanssa. Nekin ovat sietämättömiä.
Sanoppas oletko milloinkaan puhunut oikein vakavasti Kaarlon
kanssa ja koettanut vetää häntä pois tuosta irstailevasta elämästä,
oletko?

— Alussa tein sitä useinkin, mutta hän ei silloin koskaan tahtonut

minua kuulla. Olin joskus vallan epätoivoinen, mutta silloin näytti kuin
olisi hänen muutoin hyvä sydämensä jäätynyt. Hän meni kuitenkin.
Nyt en ole enää pitkään aikaan koettanutkaan häntä pidättää —
eihän se kuitenkaan maksaisi vaivaa.