Statistical Mechanics: Theory and

Molecular Simulation 2nd Edition Mark

E. Tuckerman
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/statistical-mechanics-theory-and-molecular-simulatio
n-2nd-edition-mark-e-tuckerman/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Molecular kinetics in condensed phases: theory,

simulation, and analysis First Edition Elber

https://ebookmass.com/product/molecular-kinetics-in-condensed-
phases-theory-simulation-and-analysis-first-edition-elber/

Statistical mechanics : entropy, order parameters, and

complexity 2nd Edition Sethna

https://ebookmass.com/product/statistical-mechanics-entropy-
order-parameters-and-complexity-2nd-edition-sethna/

Molecular Dynamics Simulation 1st Edition Kun Zhou

https://ebookmass.com/product/molecular-dynamics-simulation-1st-
edition-kun-zhou/

An Introduction to Statistical Mechanics and

Thermodynamics 2nd Edition Robert H. Swendsen

https://ebookmass.com/product/an-introduction-to-statistical-
mechanics-and-thermodynamics-2nd-edition-robert-h-swendsen/
Statistical Mechanics: Fourth Edition R.K. Pathria

https://ebookmass.com/product/statistical-mechanics-fourth-
edition-r-k-pathria/

Foundations of Statistical Mechanics Roman Frigg

https://ebookmass.com/product/foundations-of-statistical-
mechanics-roman-frigg/

Introduction to Modeling and Simulation Mark W. Spong

https://ebookmass.com/product/introduction-to-modeling-and-
simulation-mark-w-spong/

Statistical Mechanics: Fourth Edition. Instructor's

Manual R.K. Pathria

https://ebookmass.com/product/statistical-mechanics-fourth-
edition-instructors-manual-r-k-pathria/

Process Control: Modeling, Design, and Simulation 2nd

Edition B. Wayne Bequette

https://ebookmass.com/product/process-control-modeling-design-
and-simulation-2nd-edition-b-wayne-bequette/
Statistical Mechanics: Theory and Molecular
Simulation
 Statistical Mechanics:
Theory and Molecular
Simulation
SECOND EDITION

M A R K E . T U C K ER M A N
Department of Chemistry and Courant Institute of Mathematical Sciences
New York University
 Great Clarendon Street, Oxford, OX2 6DP,
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© Mark E. Tuckerman 2023
The moral rights of the author have been asserted
First Edition published in 2010
Second Edition published in 2023
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2023930434
ISBN 978–0–19–882556–2
DOI: 10.1093/oso/9780198825562.001.0001
Printed and bound by
CPI Group (UK) Ltd, Croydon, CR0 4YY
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.
To Jocelyn and all my group members, past, present, and yet to join
Preface

The field of statistical mechanics is evolving with stunning rapidity. Practitioners are
actively developing theoretical and computational tools for solving complex problems
and those tools are being deployed in increasingly novel applications to real systems
of physical, chemical, biological, and engineering import. The first edition of this book
provided a solid foundation in the theoretical underpinnings and computational tech-
nologies that allow the classical and quantum statistical mechanics of particles to be
formally understood and practically implemented. These core concepts will forever
remain central to the field and indispensable learning for anyone wishing to enter it.
However, the intervening ten-plus years have witnessed advances of such significance
that I felt a new edition of the book was needed to incorporate these developments into
the book’s framework. These incorporations and revisions caused the book’s length to
swell by over 150 additional pages.
In the last decade, the application of models and methods from the subarea of
artificial intelligence known as machine learning has transformed the landscape of
computational statistical mechanics. Large-scale computer simulations in statistical
mechanics often generate output data sets of such enormity and heterogeneity that
they could be regarded as “big data” within a “chemical” scope (broadly speaking).
These data sets often represent multiple systems containing heterogeneous environ-
ments evolving under a variety of external conditions. The techniques of machine
learning allow these data sets to be mined for hidden patterns, patterns that can be
further leveraged to construct simplified models of the data. Owing to their low com-
putational overhead, these models can be employed in subsequent simulations that
reach longer length and time scales, reveal meaningful reaction coordinates for spe-
cific processes, and even drive rare-event simulations leading to highly featured free-
energy hypersurfaces. Because machine learning has become such an impactful tool
in statistical mechanics, a substantial new chapter (Chapter 17) has been added that
introduces basic machine learning concepts and model types, including kernel-ridge
methods, support-vector machines, neural networks, weighted-neighbor models, and
data-clustering algorithms, and demonstrates the application of these models, in both
regression and classification modes, in statistical mechanical simulation problems.
Other important developments have shaped the second edition significantly. The
discussions of collective variables and free-energy based rare-event sampling techniques
in Chapter 8 have been overhauled to capture the impressive innovations in these meth-
ods and to highlight how novel techniques such as well-tempered metadynamics and
driven adiabatic free-energy dynamics are connected and can be synergistically com-
bined, both with each other and with simpler methods like umbrella sampling. The
treatment of Feynman path integrals in Chapter 12 has been enhanced to clarify the
meaning of imaginary time, to include methods for simulating systems of N identical
viii Preface

bosons and fermions via path integrals and to incorporate an elegant technique for
reducing the computational overhead of path integral simulations. The discussion of
approaches for approximating quantum time correlation functions in Chapter 14 has
been augmented to include a formally exact open-chain formulation. Functionals also
make a more prominent appearance in the second edition, being used to construct a
classical entropy maximization principle in Chapters 4 through 6 to derive ensemble
distributions, and an additional appendix on the calculus of functions has also been
provided. Proofs of the Henderson Theorem on radial distribution functions and the
Potential Distribution Theorem on excess chemical potentials can be found in these
chapters as well. Resonances in multiple time-scale integration are dealt with in much
greater depth in Chapters 4 and 15 and algorithms for circumventing these numer-
ical artifacts and allowing very large time steps in molecular dynamics simulations
are presented. Other added material includes an expanded discussion of numerical
integrators for deterministic and stochastic thermostats in molecular dynamics, more
exactly solvable models and numerical applications, resonance-free multiple time-scale
algorithms, and more end-of-chapter exercises. The overall structure of the book has
not been changed from the first edition: equilibrium classical statistical mechanics
precedes equilibrium quantum statistical mechanics, and both precede discussions of
classical and quantum time-dependent statistical mechanics. Stochastic dynamics, dis-
crete models, and machine learning make up the final three chapters of the book. As in
the original edition, computational methods are presented side-by-side with the theo-
retical developments, and, to the extent possible, mathematical complexity gradually
increases within each chapter.
As I did in the first edition, I wish to close this preface with a list of acknowl-
edgments. I am, as ever, truly grateful to all of the teachers, mentors, colleagues, and
coworkers acknowledged in the first edition’s preface, which will immediately follow. In
addition, content for the second edition would not have been possible without highly
fruitful collaborations with Benedict Leimkuhler, Charlles Abreu, Jutta Rogal, Ondrej
Marsalek, Serdal Kirmizialtin, and Joseph Cendagorta. I must also express my contin-
ued thanks to the National Science Foundation, the U.S. Department of Energy, and
the Army Research Office for the ongoing support I have received from these agencies.
Finally, I owe, once again, a tremendous debt of gratitude to my wife Jocelyn Leka
who lent me her considerable talents as a substantive editor. As with the first edition,
her skills were employed only for the textual parts of the book; any mathematical
errors remain mine and mine alone.

M.E.T.
New York
December, 2022
 Preface ix

Preface to the first edition

Statistical mechanics is a theoretical framework that aims to predict the observable
static and dynamic properties of a many-body system starting from its microscopic
constituents and their interactions. Its scope is as broad as the set of “many-body”
systems is large: as long as there exists a rule governing the behavior of the fun-
damental objects that comprise the system, the machinery of statistical mechanics
can be applied. Consequently, statistical mechanics has found applications outside of
physics, chemistry, and engineering, including biology, social sciences, economics, and
applied mathematics. Because it seeks to establish a bridge between the microscopic
and macroscopic realms, statistical mechanics often provides a means of rationalizing
observed properties of a system in terms of the detailed “modes of motion” of its basic
constituents. An example from physical chemistry is the surprisingly high diffusion
constant of an excess proton in bulk water, which is a single measurable number.
However, this single number belies a strikingly complex dance of hydrogen bond re-
arrangements and chemical reactions that must occur at the level of individual or
small clusters of water molecules in order for this property to emerge. In the physical
sciences, the technology of molecular simulation, wherein a system’s microscopic in-
teraction rules are implemented numerically on a computer, allow such “mechanisms”
to be extracted and, through the machinery of statistical mechanics, predictions of
macroscopic observables to be generated. In short, molecular simulation is the com-
putational realization of statistical mechanics. The goal of this book, therefore, is to
synthesize these two aspects of statistical mechanics: the underlying theory of the
subject, in both its classical and quantum developments, and the practical numerical
techniques by which the theory is applied to solve realistic problems.
This book is aimed primarily at graduate students in chemistry or computational
biology and graduate or advanced undergraduate students in physics or engineering.
These students are increasingly finding themselves engaged in research activities that
cross traditional disciplinary lines. Successful outcomes for such projects often hinge
on their ability to translate complex phenomena into simple models and develop ap-
proaches for solving these models. Because of its broad scope, statistical mechanics
plays a fundamental role in this type of work and is an important part of a student’s
toolbox.
The theoretical part of the book is an extensive elaboration of lecture notes I devel-
oped for a graduate-level course in statistical mechanics I give at New York University.
These courses are principally attended by graduate and advanced undergraduate stu-
dents who are planning to engage in research in theoretical and experimental physical
chemistry and computational biology. The most difficult question faced by anyone
wishing to design a lecture course or a book on statistical mechanics is what to in-
clude and what to omit. Because statistical mechanics is an active field of research, it
comprises a tremendous body of knowledge, and it is simply impossible to treat the
entirety of the subject in a single opus. For this reason, many books with the words
“statistical mechanics” in their titles can differ considerably. Here, I have attempted
to bring together topics that reflect what I see as the modern landscape of statisti-
cal mechanics. The reader will notice from a quick scan of the table of contents that
x Preface

the topics selected are rarely found together in individual textbooks on the subject;
these topics include isobaric ensembles, path integrals, classical and quantum time-
dependent statistical mechanics, the generalized Langevin equation, the Ising model,
and critical phenomena. (The closest such book I have found is also one of my favorites,
David Chandler’s Introduction to Modern Statistical Mechanics.)
The computational part of the book joins synergistically with the theoretical part
and is designed to give the reader a solid grounding in the methodology employed to
solve problems in statistical mechanics. It is intended neither as a simulation recipe
book nor a scientific programmer’s guide. Rather, it aims to show how the develop-
ment of computational algorithms derives from the underlying theory with the hope
of enabling readers to understand the methodology-oriented literature and develop
new techniques of their own. The focus is on the molecular dynamics and Monte
Carlo techniques and the many novel extensions of these methods that have enhanced
their applicability to, for example, large biomolecular systems, complex materials,
and quantum phenomena. Most of the techniques described are widely available in
molecular simulation software packages and are routinely employed in computational
investigations. As with the theoretical component, it was necessary to select among the
numerous important methodological developments that have appeared since molecu-
lar simulation was first introduced. Unfortunately, several important topics had to be
omitted due to space constraints, including configuration-bias Monte Carlo, the ref-
erence potential spatial warping algorithm, and semi-classical methods for quantum
time correlation functions. This omission was not made because I view these methods
as less important than those I included. Rather, I consider these to be very powerful
but highly advanced methods that, individually, might have a narrower target audi-
ence. In fact, these topics were slated to appear in a chapter of their own. However,
as the book evolved, I found that nearly 700 pages were needed to lay the foundation
I sought.
In organizing the book, I have made several strategic decisions. First, the book is
structured such that concepts are first introduced within the framework of classical
mechanics followed by their quantum mechanical counterparts. This lies closer perhaps
to a physicist’s perspective than, for example, that of a chemist, but I find it to be a
particularly natural one. Moreover, given how widespread computational studies based
on classical mechanics have become compared to analogous quantum investigations
(which have considerably higher computational overhead), this progression seems to
be both logical and practical. Second, the technical development within each chapter
is graduated, with the level of mathematical detail generally increasing from chapter
start to chapter end. Thus, the mathematically most complex topics are reserved
for the final sections of each chapter. I assume that readers have an understanding of
calculus (through calculus of several variables), linear algebra, and ordinary differential
equations. This structure hopefully allows readers to maximize what they take away
from each chapter while rendering it easier to find a stopping point within each chapter.
In short, the book is structured such that even a partial reading of a chapter allows
the reader to gain a basic understanding of the subject. It should be noted that I
attempted to adhere to this graduated structure only as a general protocol. Where I
felt that breaking this progression made logical sense, I have forewarned the reader
 Preface xi

about the mathematical arguments to follow, and the final result is generally given at
the outset. Readers wishing to skip the mathematical details can do so without loss
of continuity.
The third decision I have made is to integrate theory and computational methods
within each chapter. Thus, for example, the theory of the classical microcanonical
ensemble is presented together with a detailed introduction to the molecular dynamics
method and how the latter is used to generate a classical microcanonical distribution.
The other classical ensembles are presented in a similar fashion as is the Feynman
path integral formulation of quantum statistical mechanics. The integration of theory
and methodology serves to emphasize the viewpoint that understanding one helps in
understanding the other.
Throughout the book, many of the computational methods presented are accom-
panied by simple numerical examples that demonstrate their performance. These ex-
amples range from low-dimensional “toy” problems that can be easily coded up by the
reader (some of the exercises in each chapter ask precisely this) to atomic and molecu-
lar liquids, aqueous solutions, model polymers, biomolecules, and materials. Not every
method presented is accompanied by a numerical example, and in general I have tried
not to overwhelm the reader with a plethora of applications requiring detailed expla-
nations of the underlying physics, as this is not the primary aim of the book. Once
the basics of the methodology are understood, readers wishing to explore applications
particular to their interests in more depth can subsequently refer to the literature.
A word or two should be said about the problem sets at the end of each chapter.
Math and science are not spectator sports, and the only way to learn the material is
to solve problems. Some of the problems in the book require the reader to think con-
ceptually while others are more mathematical, challenging the reader to work through
various derivations. There are also problems that ask the reader to analyze proposed
computational algorithms by investigating their capabilities. For readers with some
programming background, there are exercises that involve coding up a method for a
simple example in order to explore the method’s performance on that example, and
in some cases, reproduce a figure from the text. These coding exercises are included
because one can only truly understand a method by programming it up and trying
it out on a simple problem for which long runs can be performed and many different
parameter choices can be studied. However, I must emphasize that even if a method
works well on a simple problem, it is not guaranteed to work well for realistic systems.
Readers should not, therefore, naı̈vely extrapolate the performance of any method they
try on a toy system to high-dimensional complex problems. Finally, in each problem
set, some problems are preceded by an asterisk (∗ ). These are problems of a more chal-
lenging nature that require deeper thinking or a more in-depth mathematical analysis.
All of the problems are designed to strengthen understanding of the basic ideas.
Let me close this preface by acknowledging my teachers, mentors, colleagues, and
coworkers without whom this book would not have been possible. I took my first
statistical mechanics courses with Y. R. Shen at the University of California Berkeley
and A. M. M. Pruisken at Columbia University. Later, I audited the course team-
taught by James L. Skinner and Bruce J. Berne, also at Columbia. I was also privileged
to have been mentored by Bruce Berne as a graduate student, by Michele Parrinello
xii Preface

during a postdoctoral appointment at the IBM Forschungslaboratorium in Rüschlikon,

Switzerland, and by Michael L. Klein while I was a National Science Foundation
postdoctoral fellow at the University of Pennsylvania. Under the mentorship of these
extraordinary individuals, I learned and developed many of the computational methods
that are discussed in the book. I must also express my thanks to the National Science
Foundation for their continued support of my research over the past decade. Many of
the developments presented here were made possible through the grants I received from
them. I am deeply grateful to the Alexander von Humboldt Foundation for a Friedrich
Wilhelm Bessel Research Award that funded an extended stay in Germany where I was
able to work on ideas that influenced many parts of the book. I am equally grateful
to my German host and friend Dominik Marx for his support during this stay, for
many useful discussions, and for many fruitful collaborations that have helped shape
the book’s content. I also wish to acknowledge my long-time collaborator and friend
Glenn Martyna for his help in crafting the book in its initial stages and for his critical
reading of the first few chapters. I have also received many helpful suggestions from
Bruce Berne, Giovanni Ciccotti, Hae-Soo Oh, Michael Shirts, and Dubravko Sabo. I
am indebted to the excellent students and postdocs with whom I have worked over the
years for their invaluable contributions to several of the techniques presented herein
and for all they have taught me. I would also like to acknowledge my former student
Kiryn Haslinger Hoffman for her work on the illustrations used in the early chapters.
Finally, I owe a tremendous debt of gratitude to my wife Jocelyn Leka, whose finely
honed skills as an editor were brought to bear on crafting the wording used throughout
the book. Editing me took up many hours of her time. Her skills were restricted to
the textual parts of the book; she was not charged with the onerous task of editing
the equations. Consequently, any errors in the latter are mine and mine alone.

M.E.T.
New York
July, 2010
Contents

1 Classical mechanics 1
1.1 Introduction 1
1.2 Newton’s laws of motion 1
1.3 Phase space: visualizing classical motion 5
1.4 Lagrangian formulation of classical mechanics: A general
framework for Newton’s laws 10
1.5 Legendre transforms 17
1.6 Generalized momenta and the Hamiltonian formulation of
classical mechanics 18
1.7 A simple classical polymer model 25
1.8 The action integral 29
1.9 Lagrangian mechanics and systems with constraints 32
1.10 Gauss’s principle of least constraint 35
1.11 Rigid body motion: Euler angles and quaternions 37
1.12 Non-Hamiltonian systems 47
1.13 Problems 50
2 Theoretical foundations of classical statistical mechanics 55
2.1 Overview 55
2.2 The laws of thermodynamics 57
2.3 The ensemble concept 63
2.4 Phase-space volumes and Liouville’s theorem 65
2.5 The ensemble distribution function and the Liouville equation 67
2.6 Equilibrium solutions of the Liouville equation 71
2.7 Problems 72
3 The microcanonical ensemble and introduction to molecular
dynamics 77
3.1 Brief overview 77
3.2 Basic thermodynamics, Boltzmann’s relation, and the
partition function of the microcanonical ensemble 78
3.3 The classical virial theorem 83
3.4 Conditions for thermal equilibrium 86
3.5 The free particle and the ideal gas 89
3.6 The harmonic oscillator and harmonic baths 95
3.7 Introduction to molecular dynamics 98
3.8 Integrating the equations of motion: Finite difference methods 101
3.9 Systems subject to holonomic constraints 106
3.10 The classical time evolution operator and numerical integrators 110
3.11 Multiple time-scale integration 116
xiv Contents

3.12 Symplectic integration for quaternions 122

3.13 Exactly conserved time-step dependent Hamiltonians 124
3.14 Illustrative examples of molecular dynamics calculations 127
3.15 Problems 134
4 The canonical ensemble 139
4.1 Introduction: A different set of experimental conditions 139
4.2 Thermodynamics of the canonical ensemble 140
4.3 The canonical phase-space distribution and partition function 141
4.4 Canonical ensemble via entropy maximization 146
4.5 Energy fluctuations in the canonical ensemble 148
4.6 Simple examples in the canonical ensemble 150
4.7 Structure and thermodynamics in real gases and liquids from
spatial distribution functions 159
4.8 Perturbation theory and the van der Waals equation 176
4.9 Molecular dynamics in the canonical ensemble: Hamiltonian
formulation in an extended phase space 186
4.10 Classical non-Hamiltonian statistical mechanics 191
4.11 Nosé-Hoover chains 198
4.12 Integrating the Nosé-Hoover chain equations 203
4.13 The isokinetic ensemble: A variant of the canonical ensemble 210
4.14 Isokinetic Nosé-Hoover chains: Achieving very large time steps 214
4.15 Applying canonical molecular dynamics: Liquid structure 218
4.16 Problems 220
5 The isobaric ensembles 231
5.1 Why constant pressure? 231
5.2 Thermodynamics of isobaric ensembles 232
5.3 Isobaric phase-space distributions and partition functions 233
5.4 Isothermal-isobaric ensemble via entropy maximization 239
5.5 Pressure and work virial theorems 240
5.6 An ideal gas in the isothermal-isobaric ensemble 242
5.7 Extending the isothermal-isobaric ensemble: Anisotropic cell
fluctuations 243
5.8 Derivation of the pressure tensor estimator from the canonical
partition function 247
5.9 Molecular dynamics in the isoenthalpic-isobaric ensemble 251
5.10 Molecular dynamics in the isothermal-isobaric ensemble I:
Isotropic volume fluctuations 254
5.11 Molecular dynamics in the isothermal-isobaric ensemble II:
Anisotropic cell fluctuations 258
5.12 Atomic and molecular virials 261
5.13 Integrating the Martyna-Tobias-Klein equations of motion 263
5.14 The isothermal-isobaric ensemble with constraints:
The ROLL algorithm 272
5.15 Problems 277
 Contents xv

6 The grand canonical ensemble 281

6.1 Introduction: The need for yet another ensemble 281
6.2 Euler’s theorem 281
6.3 Thermodynamics of the grand canonical ensemble 283
6.4 Grand canonical phase space and the partition function 284
6.5 Grand canonical ensemble via entropy maximization 290
6.6 Illustration of the grand canonical ensemble: The ideal gas 291
6.7 Particle number fluctuations in the grand canonical ensemble 293
6.8 Potential distribution theorem 295
6.9 Molecular dynamics in the grand canonical ensemble 297
6.10 Problems 300
7 Monte Carlo 303
7.1 Introduction to the Monte Carlo method 303
7.2 The Central Limit theorem 304
7.3 Sampling distributions 308
7.4 Hybrid Monte Carlo 320
7.5 Replica exchange Monte Carlo 323
7.6 Wang-Landau sampling 327
7.7 Transition path sampling and the transition path ensemble 328
7.8 Problems 335
8 Free-energy calculations 339
8.1 Free-energy perturbation theory 339
8.2 Adiabatic switching and thermodynamic integration 342
8.3 Adiabatic free-energy dynamics 346
8.4 Jarzynski’s equality and nonequilibrium methods 350
8.5 The problem of rare events 357
8.6 Collective variables 359
8.7 The blue moon ensemble approach 363
8.8 Umbrella sampling and weighted histogram methods 370
8.9 Wang-Landau sampling 373
8.10 Driven adiabatic free-energy dynamics 374
8.11 Metadynamics 384
8.12 The committor distribution and the histogram test 390
8.13 Problems 392
9 Quantum mechanics 397
9.1 Introduction: Waves and particles 397
9.2 Review of the fundamental postulates of quantum mechanics 399
9.3 Simple examples 412
9.4 Identical particles in quantum mechanics: Spin statistics 419
9.5 Problems 422
10 Quantum ensembles and the density matrix 430
10.1 The difficulty of many-body quantum mechanics 430
10.2 The ensemble density matrix 431
xvi Contents

10.3 Time evolution of the density matrix 434

10.4 Quantum equilibrium ensembles 435
10.5 Problems 441
11 Quantum ideal gases: Fermi-Dirac and Bose-Einstein statistics 446
11.1 Complexity without interactions 446
11.2 General formulation of the quantum-mechanical ideal gas 446
11.3 An ideal gas of distinguishable quantum particles 450
11.4 General formulation for fermions and bosons 451
11.5 The ideal fermion gas 454
11.6 The ideal boson gas 471
11.7 Problems 481
12 The Feynman path integral 486
12.1 Quantum mechanics as a sum over paths 486
12.2 Derivation of path integrals for the canonical density matrix
and the time evolution operator 490
12.3 Thermodynamics and expectation values from path integrals 497
12.4 The continuous limit: Functional integrals 502
12.5 How to think about imaginary time propagation 511
12.6 Many-body path integrals 513
12.7 Quantum free-energy profiles 522
12.8 Numerical evaluation of path integrals 524
12.9 Problems 554
13 Classical time-dependent statistical mechanics 560
13.1 Ensembles of driven systems 560
13.2 Driven systems and linear response theory 562
13.3 Applying linear response theory: Green-Kubo relations for trans-
port coefficients 569
13.4 Calculating time correlation functions from molecular dynamics 579
13.5 The nonequilibrium molecular dynamics approach 583
13.6 Problems 594
14 Quantum time-dependent statistical mechanics 599
14.1 Time-dependent systems in quantum mechanics 599
14.2 Time-dependent perturbation theory in quantum mechanics 603
14.3 Time correlation functions and frequency spectra 613
14.4 Examples of frequency spectra 617
14.5 Quantum linear response theory 620
14.6 Approximations to quantum time correlation functions 626
14.7 Problems 641
15 The Langevin and generalized Langevin equations 646
15.1 The general model of a system plus a bath 646
15.2 Derivation of the generalized Langevin equation 649
15.3 Analytically solvable examples 656
15.4 Vibrational dephasing and energy relaxation in simple fluids 664
 Contents xvii

15.5 Molecular dynamics with the Langevin equation 667

15.6 Designing memory kernels for specific tasks 676
15.7 Sampling stochastic transition paths 680
15.8 Mori-Zwanzig theory 682
15.9 Problems 688
16 Discrete models and critical phenomena 695
16.1 Phase transitions and critical points 695
16.2 The critical exponents α, β, γ, and δ 697
16.3 Magnetic systems and the Ising model 698
16.4 Universality classes 703
16.5 Mean-field theory 704
16.6 Ising model in one dimension 710
16.7 Ising model in two dimensions 712
16.8 Spin correlations and their critical exponents 719
16.9 Introduction to the renormalization group 720
16.10 Fixed points of the renormalization group equations in
greater than one dimension 727
16.11 General linearized renormalization group theory 729
16.12 Understanding universality from the linearized
renormalization group theory 731
16.13 Other uses of discrete models 733
16.14 Problems 734
17 Introduction to machine learning in statistical mechanics 740
17.1 Machine learning in statistical mechanics: What and why? 740
17.2 Three key probability distributions 741
17.3 Simple linear regression as a case study 743
17.4 Kernel methods 746
17.5 Neural networks 750
17.6 Weighted neighbor methods 764
17.7 Demonstrating machine learning in free-energy simulations 767
17.8 Clustering algorithms 782
17.9 Intrinsic dimension of a data manifold 784
17.10 Problems 787
Appendix A Properties of the Dirac delta-function 793
Appendix B Calculus of functionals 796
Appendix C Evaluation of energies and forces 802
Appendix D Proof of the Trotter theorem 815
Appendix E Laplace transforms 818
References 823
Index 849
1
Classical mechanics

1.1 Introduction
The first part of this book is devoted to the subject of classical statistical mechan-
ics, which is founded upon the fundamental laws of classical mechanics as originally
stated by Newton. Although the laws of classical mechanics were first postulated to
study the motion of planets, stars and other large-scale objects, they turn out to be
a surprisingly good approximation at the molecular level (where the true behavior is
correctly described by the laws of quantum mechanics). Indeed, an entire computa-
tional methodology, known as molecular dynamics, is based on the applicability of the
laws of classical mechanics to microscopic systems. Molecular dynamics has been re-
markably successful in its ability to predict macroscopic thermodynamic and dynamic
observables for a wide variety of systems using the rules of classical statistical mechan-
ics to be discussed in the next chapter. Many of these applications address important
problems in biology, such as protein and nucleic acid folding, in materials science, such
as surface catalysis and functionalization, in the structure and dynamics of glasses and
their melts, and in nanotechnology, such as the behavior of self-assembled monolayers
and the formation of molecular devices. Throughout the book, we will be discussing
both model and realistic examples of such applications.
In this chapter, we will begin with a discussion of Newton’s laws of motion and
build up to the more elegant Lagrangian and Hamiltonian formulations of classical
mechanics, both of which play fundamental roles in statistical mechanics. The origin
of these formulations from the action principle will be discussed. The chapter will
conclude with a first look at systems that do not fit into the Hamiltonian/Lagrangian
framework and the application of such systems in the description of certain physical
situations.

1.2 Newton’s laws of motion

In 1687, the English physicist and mathematician Sir Isaac Newton published the
Philosophiae Naturalis Principia Mathematica, wherein three simple and elegant laws
governing the motion of interacting objects are given. These may be stated briefly as
follows:
1. In the absence of external forces, a body will either be at rest or execute motion
along a straight line with a constant velocity v.
2. The action of an external force F on a body produces an acceleration a equal to
the force divided by the mass m of the body:
Another random document with
no related content on Scribd:
 Rassmann oli päivän kuluessa kertonut hänelle jo niin paljo
näytelmästä, että hän innoissaan ensi kerran avioliittonsa aikana
aivan unhotti pitää huolta lapsistaan, niin että Villy ja Liisu
neljännestunnin ajan huusivat turhaan kahviaan.

Varmaankin oli teatterin saliin kokoontunut koko kaupungin

hienosto; täytyi siis laittautua. Millaiseen pukuun oli hänen
pukeuduttava? Tästä sai hän päänvaivaa. Hän kysyi mieheltään.
Schorn nauroi.

"Oletkos hupsu Hannaseni, kun kysyt sellaisia minulta! Kysy

Gustavilta, hän kyllä tietää mikä sellaisissa tilaisuuksissa on
muodissa."

Näin sanottuaan meni hän jälleen työhönsä.

Oikein; Rassmannin täytyi se tietää.

Oi, hän oli jo ajatellut Rassmannia, mutta olihan siihen vielä aikaa,
kun hän ensin oli kysynyt mieheltään.

Olihan nyt viimeksi mainittu antanut uuden todisteen siitä, missä

määrin hän oli luovuttanut ystävälleen oikeuden vallita hänen
vaimoaan.

Oi, ei edes hänen puvustaankaan hän välittänyt, tämä

yksinkertainen ja kuitenkin niin kelpo Schorn. Mistä toiset miehet
tavallisesti tunsivat ylpeyttä: rouviensa maukkaasta esiintymisestä —
sen hän sivuutti kuin se olisi yhdentekevää! Tämä oli oikeastaan
häpeällistä.

Hanna, joka seisoi peilinsä edessä, tiuskasi, enemmän

teeskennellyllä kuin todellisella suuttumuksella polkasten jalkansa
lattiaan, puoliääneen itsekseen:

"Ei, rakas herraseni Schorn, me emme sovi yhteen, tiedän sen nyt,
odottakaahan, kun ensin vapaa lemmenvaali on tullut voimaan,
silloin —"

Se kuului enemmän koomilliselta kuin vakavalta.

Sitten huusi hän ääneen, katsomatta taakseen:

"Herra Rassmann, oletteko siellä?"

Kuultuaan jotakin kolinaa, kääntyi Hanna äkkiä ympäri.

Rassmann seisoi hänen takanaan ja oli kuullut hänen

yksinpuhelunsa. Se oli uskontunnustus, jota hän oli odottanut!

"Ah, kuinka säikytitte minua, mutta hyvä on, että olette täällä. Olen
vihoissani miehelleni. Hän ei ole enää kiintynyt edes pukuunikaan.
Mutta te voitte minua neuvoa, kuinka minun on tänään pukeuduttava
—"

"Onko hän riidellyt kanssanne, Hanna?"

Rassmann seisoi aivan Hannan luona ja tarttui tämän käteen.

"Oi, ei riidellyt — mutta päästäkää nyt käteni, neuvokaa, minkä

puvun otan."

"No, luulen, että uusi, harmaa pukunne pukee teitä hyvin —"

"Sen olette jo usein sanonut."

 "Sitte sanon sen vielä kerran. Ei, Hanna, Vilhelm on hyvä mies —
mutta kun oikein katson teitä, ette te mielestäni sovi hänelle —"

"Mitä puhuttekaan siellä —"

"Vain sitä minkä itsekin juuri tunnustitte."

"Mutta se oli lapsellista minulta, älkää uskoko, että todellakin niin

ajattelen."

"Ei, se oli totta, Hanna —"

Hän kietoi kätensä Hannan vyötärölle ja koetti puristaa häntä

rintaansa vasten.

"Hanna, rouva Schorn —"

"Gustav — herra Rassmann, mitä teette —"

Hän koetti tempautua irti.

"Vain sitä mitä tekisin, jos vapaa lemmenvaali tulisi voimaan."

"Ja nyt tahdotte jo siihen valmistua?"

Hanna nauroi.

"Ah, älkää pilkatko, olettehan kuitenkin tekin sosialisti ja

kannatatte yhdenvertaisuutta. Antakaa minulle suudelma.

"Kuulkaa, alhaalla puodissa soi, päästäkää minut, joku tulee.

Älkääkä puhuko enää minulle niin."
 Mutta hän ei sanonut sitä suuttuneena. Rassmann toivoi
enemmän kuin koskaan, että hän kyllä saavuttaa päämääränsä. —
——

Oltiin teatterissa.

Rouva Schorn oli arvannut oikein: arvoisan pikkukaupungin

melkein koko hienosto oli rouvineen ja tyttärineen levittäytynyt
etumaisille istuimille ja olivat jo neljännestunnin ajan odottaneet
kappaleen alkamista.

Ajottaiset teatterinäytännöt metsästysseuran talolla muodostivat

aina suuren tapahtuman, ja kaupungin molemmat pikkulehdet, joista
toinen nimitti itseään konservatiiviseksi, toinen liberaaliseksi,
kumpikaan tietämättä miksi, olivat jo edeltäpäin tehneet viittauksia
kappaleeseen, joka kuului kuuluisimpiin Ranskan joka päivä
maailmalle levittämistä komedioista; oliko siis ihme, jos kaupungin
koko ylhäinen maailma riensi viettämään mielestään nautintorikasta
iltaa.

Kun Rassmann ja rouva Schorn kulkivat käytävää pitkin

päästäkseen istuimelleen, täytyi viimeksi mainitun joka hetki
taivuttaa päänsä ja ystävällisesti hymyillä, sillä nuori mestarin rouva
oli sangen tunnettu, vaikkakin tuttavuus oli enemmän liikeluonnetta.
Sitä enemmän täytyi liiketuttavia kohdella kunnioittavasti.

Sitte, kun tervehdyksiin oli vastattu, ei tietty mitään kiireellisempää

tehtävää kuin yhä katsellen ohikulkeviin pistää päänsä yhteen ja
kuiskutella toisilleen.

Se olikin ymmärrettävää.
 Rouva Schorn, jonka kauneudesta puhui koko kaupunki eikä
suinkaan vähemmin hänen hyveistään ja rakkaudestaan mieheensä,
rouva Schorn, joka muuten tuskin koskaan esiintyi julkisissa
huveissa, nähtiin tänään teatterissa, lisäksi vielä ilman miestään,
vaikkakin tosin toisen muhkean herran seurassa, herran, jonka
sanottiin olevan Schornin liiketoveri.

Vaikkapa — ajattelemisen aihetta se antoi! Nämä arvoisat porvarit

ja heidän rouvansa muuten ajattelivat etupäässä vain silloin, kun oli
kysymys juoruamisesta ja kahvijutuista.

Oltiin valmiit heti pohtimaan laidasta laitaan nuoren rouvan

harvinainen teatterikäynti, jonka hän teki toisen miehen eikä oman
miehensä seurassa.

Kaikki pitivät sopimattomana, että nuori rouva näin esiintyi vieraan

miehen seurassa. Ja niin kävi kuiskutus suusta suuhun. Ja samalla
juoruttiin siitä, millainen elostelija ja yövaeltaja Rassmann oli
yleensä. Ja sittekin tämä rouva näyttäytyi julkisesti samaisen miehen
seurassa — siinä täytyi piillä jotakin, rouva ei ollut niin paljon
arvoinen kuin luultiin… tyynessä vedessä kalat kutevat…

Niin vierivät juorun aallot edelleen, kunnes äkkiä täytyi kiinnittää

toiseen ilmiöön niin suuri huomio kuin suinkin.

Muutamassa niistä vaatimattomista aitioista, joita oli kyhätty

näyttämön molemmille puolille ja joissa jo istui muutamia upseereja
parin muun herran rinnalla, näyttäytyi myös nainen soreassa
suvipuvussa, hiukset silmiinpistävästi käherrettyinä ja päässä
loistelias sulkahattu; tämän naisen kaikista eleistä, siitä tavasta, jolla
hän tarkasteli ympärilleen ja sitten asettui paikoilleen niin meluisasti
kuin suinkin, saattoi huomata tarkotuksen kääntää katseita
puoleensa.

Hän oli Rosaneiti.

Rassmann, joka sattumalta oli suunnannut katseensa

aitioparvekkeelle, huomasi ensin entisen rakastettunsa. Hänet
valtasi äkkiä suuri sisäinen levottomuus, kun hän huomasi, miten
Rosakin, nojatessaan aition rintavarustukseen, keksi hänet nyt,
nyökkäsi hänelle hymyillen ja teki tervehtivän liikkeen viuhkallaan.

Tämä silmiinpistävä tervehdys, jonka täytyi edellyttää läheistä

suhdetta näiden molempain kesken, ei voinut jäädä ympärillä
istuvain huomaamatta.

Tämä antoi huipun kaikille arveluille Rassmannin elämästä.

Oi, itse tämäkin naikkonen, josta koko kaupunki jo puhui, jonka

kiemailulta ei yksikään vanhempainsa hyvin kasvatettu poika ollut
turvassa, näytti olevan hänen likeinen tuttavansa.

Agitaattori huomasi kyllä omituiset katseet, jotka suuntautuivat

häneen. Hänen korviinsa kuului uudistunut kuiskutus ja supatus.

Tämä muistutus hänen vanhasta suhteestaan täytyi hänestä

tuntua kiusallisemmalta kuin kaikki muu — juuri nyt, kun hän oli
parhaallaan pääsemäisillään toisen naisen suosioon — naisen, jolla
tähän asti oli niin hyvä maine ja jolla kuitenkin olivat korkeat
käsitykset hänen hyvistä ominaisuuksistaan.

Rassmannin toinen tunne oli pelko — pelko, että hänen

naisseuralaisensa oli myös huomannut laulajattaren tervehdyksen;
mutta muutamalla syrjäkatseella saattoi päättää, ettei rouva Schorn
ollut kohtausta huomannut.

Rassmann hengitti keveämmin.

Kunhan vain tämä rouva ei huomannut, missä suhteessa hän oli

ollut tuohon ilotyttöön — tämä ainoa ajatus elähdytti häntä tällä
hetkellä.

Hän kääntyi istumaan puoliksi syrjittään, jotta hän joutui selin

aitioon, missä Rosa istui; ja mieltään rauhottaakseen pakinoi hän
sitä enemmän Hannan kera.

Mutta Rosa ei jättänyt häntä minuutiksikaan silmistään. Ja jos

Rassmann olisi voinut silloin tällöin heittää katseen ylös, olisi hänen
silmiinsä täytynyt pistää, kuinka Rosa tähysteli oopperakiikarilla,
jonka kassasta oli lainannut, nuorta mestarin rouvaa, kun vain
vähänkin sai siihen tilaisuutta; kunnes vihdoin hänen
huomaavaisuutensa kääntyi erääseen nuoreen mieheen, joka oli
astunut aitioon hänen jälkeensä ja näytti olevan erittäin kiintynyt
häneen.

Näytäntö alkoi ja teki yleisön välinpitämättömäksi näyttämön

ulkopuolella oleville asioille.

Toisen näytöksen jälkeen oli pitempi väliaika. Enimmät katsojista

poistuivat tukehduttavasta huoneesta ja menivät viereiseen
puutarhaan.

Myöskin Rassmann ja rouva Schorn seurasivat heidän

esimerkkiään.
 Agitaattori olisi mieluimmin luopunut raittiin ilman viehätyksestä,
sillä hän otaksui kohtaavansa Rosan ja pelkäsi hänen tuttavallista
puhutteluaan naisseuralaisensa läsnäollessa, mutta tämä viimeksi
mainittu tunsi äkkiä päänsärkyä ja halusi ulkoilmaan.

Niin täytyi Rassmannin taipua välttämättömyyteen, mutta hän

päätti etsiä jonkun syrjäisen paikan, siten välttääkseen laulajattaren
kohtaamista.

Merkillistä — kuinka hän nyt tunsi pelkoa tämän huonomaineisen

tytön edessä, jolla oikeastaan oli syytä tuntea häntä kohtaan
kiitollisuutta.

Häntä lohdutti jossain määrin se kun astuessaan juuri puutarhaan,

nuori rouva käsikoukussaan, tuli vastatusten herra Samuel Hirschin
kera, joka kohta kohotti hattuaan niin kunnioittavasti kuin hän olisi
Rassmannin velallinen eikä tämä hänen.

Tämä viekkaan kauppamiehen suuri kohteliaisuus sai Rassmannin

unhottamaan huolensa tulevaisuuteen nähden ja kohottamaan
päänsä pystyyn. Häntä kunnioitettiin kaikkialla tuottavan liikkeen
varakkaana osakkaana!

Rassmann ei aavistanut, että Samuel Hirschin oli silmiinpistävään

kohteliaisuuteensa pakottanut etupäässä rouva Schornin
näkeminen.

Kauppamieheen teki erittäin vakaavan vaikutuksen se, kun näki

velallisensa niin läheisissä suhteissa arvoisan mestari Schornin
vaimon kanssa.
 "Hän on varmempi kuin ystävänsä käteiset rahat. Schornin täytyy
pitää hänestä paljo, koska lähettää niin ilman muuta vaimonsa
hänen kanssaan teatteriin. Eikö näytäkin melkein kuin olisi hän
aviomies eikä kunnian arvoisa Schorn", tuumi hän mennessään
yksikseen.

Rassmann oli tosiaankin seuralaisineen löytänyt puoliksi

piilottuneen lehtimajan Rosaa kohtaamatta.

Mutta kun hän tunsi itsensä pakoitetuksi hankkimaan virvokkeita

toverinsa rouvalle, jonka päänsärky yhä lisääntyi, eikä mitään
palvelusväkeä näkynyt lähettyvillä, täytyi hänen itsensä lähteä
tarjoilupöydän luo, joka sijaitsi puutarhan toisessa päässä. Silloin tuli
laulajatar häntä vastaan, muutamain nuorten miesten seuraamana.

Rosalle näytti hänen entinen rakastajansa tulevan juuri oikeaan

aikaan.

Hän puhutteli Rassmannia häikäilemättä ja jokseenkin

äänekkäästi, samassa koettaen ystävällisesti hymyillä ja koskettaen
hänen olkapäitään.

"No, pienoiseni, nyt kai mennään pian naimisiin, kun on minut niin
äkkiä sysätty syrjään?"

Hän nauroi, mutta tästä naurusta kuului jotakin harmin tapaista.

Rassmann tahtoi kulkea hänen ohitsensa, ikäänkuin ei häntä

tuntisi tai ei olisi häntä näkevinään.

Mutta Rosa pidätti hänet, jotta ohikulkijat kääntyivät katsomaan ja

nuoret miehet laskettelivat kaikenlaisia kokkapuheita.
 Rassmannista näytti kuin tyttö tahtoisi uudistaa heidän vanhan
suhteensa, sillä tämä silmäili häneen ylen hellästi; hänen äänensä
kuului hyväilevältä, kun hän sanoi:

"Kuka nyt on niin jörö. Älä ole tuollainen! Tiedänhän, että minussa
on syytä, mutta sinunkin olisi pitänyt minusta pitää parempaa huolta.
Tiedätkös, tahtoisin päästä kokonaan Berliiniin. Täällä on hirveän
ikävää seuraa. Etkö voisi hankkia minulle matkarahat, rakas
Gustavini? Tule, tue minua —"

Rassmann oli kuin tulisilla hiilillä

Rosa tahtoi tarttua hänen käsivarteensa, mutta hän astui askeleen

takaperin.

"Minulla ei nyt todellakaan ole aikaa", sanoi hän lyhyeen.

Tyttö naurahti puoliääneen, sitte sanoi hän pilkallisella äänellä:

"Ah — morsiamenne kai odottaa teitä. Oi minä tiedän kyllä, hyvä

mies, ettei eräitä suhteitaan mielellään muistele, kun on tullut
tekemisiin niinkutsuttujen siveäin naisten kera."

Ja harmista puhkuen lisäsi hän ivallisesti:

"Mutta täytyy sentään muistaa, että täällä maailmassa on miehellä

velvollisuutensa. Menkää vaan naimisiin — minä kyllä pääsen
perille, kuka kaunotar on. Tottapahan löydän keinoja häntä
varottaakseni. Näkemiin, kultaseni. Teidän ylpeytenne kyllä tulee
asettumaan. Kentiesi tunnette minut sitte taas."

Hän meni hietapolkua tiehensä.

 Ensin Rassmannia pyrki naurattamaan hänen entisen lemmittynsä
otaksuminen, että hän tahtoi mennä naimisiin. Nähtävästi piti Rosa
rouva Schornia hänen morsiamenaan. Mutta silloin olisi Rassmann
voinut päästää tuimia kirouksia suustaan.

"Tämä elukka kyllä voi kertoa koko maailmalle minun

aikaisemmasta suhteestani häneen", jupisi hän yksikseen.

Lopulta rauhottui hän jälleen.

"Oh, kaikkia — hän tahtoo rahaa, siinä kaikki. Kyllähän hänet

tunnetaan. Matkarahat Berliiniin, ja sitten vielä pienet juomarahat
vaikenemisesta, silloin olen hänestä erilläni."

Hän hyräili jotakin pikku laulua palatessaan ystävänsä rouvan luo.

Esitys oli lopussa.

Kotimatkalla kysyi Rassmann seuralaiseltaan:

"Kuinka olette huvitellut, Hanna?"

"Kiitos, mainiosti."

"Ja saanko toivoa teidän useamminkin tekevän minulle seuraa?"

"Jos Vilhelm sallii —"

Rassmann näytti tyytymättömältä.

Mutta sitte vastasi hän sala-ivalla:

"Siitä ei huolta. Vilhelm sallii mitä vaan. Olisipa kaunista, jollei hän
niin tekisi. Se kuuluu kommunismiin. Eikös niin, Hanna?"
 "Jos te ja mieheni olette sitä mieltä täytyy kai minun taipua."

Hän lisäsi nauraen:

"Mutta nyt tunnen minä mieltymystä huvituksiin. Kappale oli

kaunis."

"Ja oletteko sen myös ymmärtänyt? Oletteko myös nähnyt, kuinka

onnettomaksi voi lopulta tulla avioliitto, jossa vaimo ei sovi
miehelleen, kuten näytelmän sankaritar, joka lopulta päättää
päivänsä? Sitä juuri tarkotamme vapaalla lemmenvaalilla, ettei
moisia epäsuhteita surullisine loppuineen enää esiintyisi.
Käsitättekö, Hanna? Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?"

Hän puristi Hannan käsivartta ja vielä kokonaan vaipuneena

näyttämökuviin, sanoi rouva Schorn vavisten:

"Niin, se oli hirveää. Kaunis nuori rouva myrkyttää itsensä ja

vanha, ruma mies jää elämään."

"Tämä juuri olikin suurin mielettömyys, mitä nuori rouva saattoi

tehdä", puuttui Rassmann nopeasti puheeseen. "Hän olisi voinut
nauttia elämästä täysin siemauksin, kuten ennenkin. Mutta nykyisen
yhteiskunnan kirous, joka tuomitsee aviorikoksen, painaa häntä.
Kommunistisessa yhteiskunnassa tulee olemaan toisin: aviorikos ei
ole enää mikään rikos, se on hyvä teko, sillä se vie ihmiset
tuntemaan itsensä. Älkää unhottako sitä koskaan, Hanna. Oletteko
ymmärtänyt minut?"

Hän katseli vakoillen nuorta rouvaa syrjästäpäin.

Tämä vaikeni, mutta huokasi, kuten alpin painosta vapautuneena.

 Ja Rassmann kumartui pimeässä hänen puoleensa ja painoi
suudelman hänen poskelleen.

Hanna säpsähti; hän ei sanonut nytkään mitään, mutta hänen

poskensa alkoivat jälleen hehkua.
XI

Rouva Schorn mieltyi todellakin huvituksiin.

Seuraavana sunnuntaina annettiin toinen kappale, joka sekin

liikkui pariisilaisissa seurapiireissä.

Nuori mestarin rouva osotti äkillistä halua, että ensimäisen

teatterikäynnin jälkeen tehtäisiin toinen.

Schorn iloitsi ja koetti laskea leikkiä vaimonsa innosta, sanoen:

"Hanna, Hanna, sinä tulet vielä viisaammaksi kuin jo olet, enkä

minä voi sinun kanssasi enää ensinkään puhua."

Sitte lisäsi hän:

"Niin, niin, se on totta. Kuinka voisinkaan puhua, kun en näe

lainkaan koko kappaleita. Ajatteles vain: minulla ei ole aikaa
tänäänkään."

Kunnon Schornin päähän ei lainkaan pälkähtänyt, ettei hänen

vaimonsa, kuten ennen, lainkaan huudahtanut: "Silloin jään minäkin
kotia, ilman sinua en voi mennä." Hänellä oli niin mainio suojelija
Rassmannissa — kuinka voisikaan hän äkkiä kaivata hiljaisen, aina
kömpelön miehensä seuraa.

Hanna muisti, kuinka hän oli kerran miehensä kera ollut

näytännössä metsästysseuran talolla. Kuinka mykkänä Vilhelm oli
istunut, aivan suutaan avaamatta!

Kuinka kokonaan toisin Rassmann. Hänessä oli elämää. Hän

ymmärsi puhua, osasi keskustella väliaikoina — kaiken selittää
selvästi ja ymmärrettävästi. Hänen seurassaan oli näytännöissä
käyminen todellista nautintoa, mutta Vilhelmin…

Schornista oli itsestään selvää, että Rassmann tällä toisellakin

teatterikäynnillä tahtoi olla hänen vaimonsa saattajana.

"Sehän on aivan luonnollista, rakas ystävä", sanoi hän. "Teet

minulle siten, meidän kesken sanoen, suuren mielihyvän. Hanna
näyttää vasta nyt tietävän, mitä elämänhalu on. Olenhan teille
sanonut! Voitte huvitella niin usein kuin haluatte, eikä teidän tarvitse
lainkaan kääntyä minun puoleeni —- minä siitä vähät välitän."

Täten oli heille molemmille kerta kaikkiaan annettu lupa yhteiseen

huvitteluun. Rouva Schornia kuvaavaa oli, kun hän päivällisen
jälkeen, miehensä kuulematta äkkiä kysyi: "Käsitteleekö tämäkin
kappale aviorikosta?" Rassmann ei aluksi tiennyt tähän
odottamattomaan kysymykseen mitään vastausta, sitte sanoi hän:
"En tiedä tarkoin, sillä en tunne kappaletta, mutta todennäköisesti,
sillä sehän on ranskalainen. Miksi sitä kysytte, Hanna?"

"Koska tahdon avioliiton epäsuhtaisuutta oppia yhä paremmin

tuntemaan."
 Hän naurahti helakasti, ikäänkuin hänen sanoistaan täytyisi aina
nähdä vain viatonta pilaa. Mutta Rassmann näki tässä taasen
tilaisuuden puhua vapaasta rakkaudesta eikä rouva Schorn häntä
keskeyttänyt. Hän kuunteli mielellään Rassmannin mielipiteitä siitä.
Tälle toiselle teatterikäynnille ei luonnollisesti myöskään jätetty. Sitä
seurasi kolmas ja neljäs. Konserteissa käytiin, samoin
seurahuoneella. Sanalla sanoen: huviteltiin aivan oivallisesti. Lopuksi
Hanna malttoi tuskin odottaa aikaa, jona hän Rassmannin
käsivarressa jätti talon. Jollei menty näytännöihin metsästysseuran
taloon tai konserttiin, ja jos iltapäivä oli oikein kaunis, tehtiin retkiä
ympäristöön. Tällaiset jalkamatkat johonkin lähellä sijaitsevaan
metsään, jolloin otettiin eväitä mukaan tai kohta illallisen jälkeen
mentiin johonkin viheriään luonnon keskellä sijaitsevaan ravintolaan
kahville, olivat Rassmannista mitä viehättävimmät eivätkä
vähemmän Hannastakaan. Kerran oli Schorn ollut mukana tällaisella
retkellä, sillä hän luuli siten tekevänsä toverilleen mieliksi, mutta hän
sai siitä kyllikseen.

"Se vie niin paljon aikaa — menkää vain yksin", sanoi hän
seuraavalla kerralla, tietämättä, mitä hänen ystävänsä helpotuksen
huokaus merkitsi.

Ja yhä sama vanha luottamus: hän näki Rassmannissa vain

kotiystävän, jolle hän oli velvollinen kaikkeen huomaavaisuuteen, ja
henkisesti häntä paljo ylevämmän toverin, kommunistin comme il
faut, jolla oli osansa kaikkeen hyvään.

Mutta yksi kärsi omituisesta yhteiselämästä käsityöläismestarin

talossa, ja tämä oli Schornin maine, hänen vanha hyvä maineensa,
joka näytti koskemattomalta.
 Rouva Schorn sai enää tuskin ainoatakaan vastausta
tervehdyksiinsä teatterissa. Konsertissa kävi samoin. Ensi aikoina
hän vuoroon punastui ja kalpeni tämän ilmeisen halveksumisen
tähden, mutta Rassmann sanoi: "Mitäs te näistä kamasaksa- ja
povarisieluista. He ovat nykyisen yhteiskunnan edustajia, joita täytyi
halveksia. Tehkää kuten minäkin. Nostakaa päänne pystyyn."

Ja Hanna teki niin. Se pani kielikellot yhä vilkkaampaan

liikkeeseen.
Kuiskuttelusta ja supattelusta siirryttiin julkipanetteluun.

"Kuka olisi sitä ajatellut tästä rouvasta", sanottiin. "Hän ei näy

välittävän jälkipuheista mitään"… "On aivan kuin tahtoisi jokaiselle
näyttää julkisesti rakastajansa."

… "Mutta ei hänen miehensäkään näytä olevan paljon arvoinen,

kun tuollaista sallii."

Schorn ei kuullut kaikesta tästä mitään, ja kuitenkin olisi niin

monen seikan pitänyt pistää hänen silmäänsä, jollei hän olisi ollut
sokea ja kuuro. Jos hän pistäysi hetkiseksi "Kultaisen Leijonaan",
kysyi häneltä pian joku ivallisella äänellä:

"No — kuinka voi kaunis rouvanne, mitä tekee kunnon

kotiystävänne?"

Ja joku toinen ja kolmas nauroi salavihkaa ja katsoi merkitsevästi

toiseen. Mutta Schorn iloitsi vilpittömästi tästä osanotosta ja vastasi
viattomasti:

"Kiitos, kiitos — he voivat molemmat hyvin ja ovat iloiset."

 Huomattuaan sen levollisuuden, jolla hän tämän sanoi, katsoivat
he hämillään toisiinsa, ikäänkuin tahtoisivat keskenään huudahtaa:

"Aivan oikein — hän ei joudu ymmälle ja näyttää kuin hän pitäisi

suhteen itsestään selvänä."

Sitten kertoi jotakin sinnepäin, että kaupungissa oli joku uskoton

rouva, josta kaupungissa kuiskailtiin yhtä ja toista. Mutta Schorn
pysyi yhtä rauhallisena kuin ennenkin.

Koko naapuristo katseli häntä kieroon, ja entinen, melkein

sydämellinen ystävällisyys väistyi syrjään kylmän ynseyden tieltä.

Kaikkialla mihin hän tuli, oltiin häntä kohtaan suljettuja ja

kylmäkiskoisia. Milloin hän meni ostamaan joitakin tarpeitaan
kauppiaalta kadunnurkassa, missä tavallisesti uutisten kulettajat
seisoivat yhdessä, vaikeni keskustelu hänen saapuessaan eikä
häntä oltu näkevinäänkään. Mutta kun hän oli ulkona, silloin sanoi
kauppias aivan ääneen hänen selkänsä takana:

"Kuten sanottu — on se oikea sosiaalidemokraattinen talous. Niin

kommunistit tahtovat järjestää asiat: yhden vaimo kuuluu toisellekin.
Sitä sanovat he vapaaksi rakkaudeksi. En olisi ikinä uskonut siitä
miehestä, että hän sallisi vaimonsa niin —"

Eikä Schorn voinut edes panettelijaa kovistella, sillä hän ei nähnyt

eikä kuullut mitään. Muuten olisi hän kyllä näyttänyt!

Pätzoldt, joka viime aikoina katsoi tarpeelliseksi paistattaa päivää

kaulaansa muutamia tunteja päivässä tuolilla ovensa edessä (hänen
apulaisensa olivat hänen "salongissaan" vallitsevan huonon
komennon tähden inhasti kääntäneet hänelle selkänsä); Marat
toinen, jolle vastapäätä sijaitseva talo viheriöine ikkunapuitteineen oli
aina oas silmään, hieroi tyytyväisenä käsiään ja tuumaili otettuaan
pullostaan kulauksen: "Niin se on käyvä, niin se tulee käymään,
pönäkkä porvari! Kansalainen Rassmann näyttää kyllä sinulle, mihin
toveri on toiselle velkapää. Hahaha — kesyttää hänet täytyy, jottei
pöyhistele rikkauksillaan. Häviön omaksi täytyy sinun joutua,
taloinesi, muijinesi ja kakaroinesi. Ja jos minä istuisin konventissa,
pitäisin kyllä huolen siitä että joutuisit —"

Sanaa "giljotini" ei herra Antonius Pätzoldt voinut enää saada

ymmärrettävänä suustaan, sillä hän oli puotinsa oviverhon suojassa
kulauttanut toistamiseen pullostaan kurkkuunsa! Antonius koetti, siitä
pitäen kuin hänen liikkeensä meni alaspäin ja hänen asiansa yhä
huononivat, etsiä viimeistä lohdutusta väkijuomista.

Niin jatkui kommunistinen yhteiselämä Schornin talossa,

kaupunkilaisten soimausten seuraamina; samoin jatkui agitaattorin ja
nuoren mestarin rouvan huvittelu.

Kuta enemmän Schorn suvaitsi ystävällistä suhdetta heidän

välillään ja oli valmis uhrauksiin etevän toverinsa hyväksi; kuta
enemmän tämä tuli velvolliseksi kiitollisuuteen häntä kohtaan — sitä
tyytymättömämmäksi tuli Rassmann itseään ja ympäristöään
kohtaan ja alkoi Schornia vihata sydämensä pohjasta.

Ja tämä viha, jota lisäsi raivoisa, salainen kateus toisten onnea,

lähimmäisten hymyilevää tyytyväisyyttä kohtaan, pääsi
Rassmannissa täyteen intohimoiseen voimaansa vasta sitte, kun
Schorn heidät iltaisin heidän kotiin palatessaan otti vastaan
hymyilevin suin ja hänen sitte täytyi erota Schornista ja hänen
vaimostaan ja heittäytyä yksin levolle huoneessaan.
 Vielä kuuli hän alhaalta Schornin naurun, kun tämä kovaäänisesti
keskusteli vaimonsa kanssa, vielä kuuli viimeksi mainitun äänen
yhtyvän nauruun. Hän tiesi, että Schorn omisti tämän vaimon, tämän
talon, tämän pienen omatekoisen paratiisin. Ja häntä kaikista
viisaista opeista huolimatta ainoastaan suvaittiin.

Silloin olisi hän voinut hypähtää pystyyn, yhdellä ainoalla iskulla

musertaa tämän kukostavan onnen, tukehduttaa naurun oraalleen,
kuristaa tuon, joka heittäytyi hänen tielleen.

"Miksei tämä kuulu sinulle?" kysyi hän itseltään. Ja tämä ajatus

takertui häneen aivankuin pirunkynsillä ja kihotti hien hänen
huokosistaan.

Jos hän jonakin aamuna heräisi eikä Schornia enää olisi

olemassa? Jos hän eräänä iltana tulisi kuten tavallisesti toverinsa
vaimon kera käsitysten huveista eikä enää näkisikään hymyilevänä
vastassaan miestä, jolle onnetar oli avannut runsaudensarvensa?

Tämä kirottu hymy, joka tuntui aina siltä, kuin voisi se jonakin
päivänä muuttua hirveäksi kostonhuudoksi! Rassmann koetti tätä
kirottua ajatusta sadat kerrat karkottaa, ja kuitenkin palasi se yön
hiljaisuudessa joka kerta takaisin ja aina täytyi hänen ajatella titteliä
"porvari", jonka Pätzoldt oli Schornille keksinyt.

Niin, hän kuului tosiaankin tähän luokkaan, sentähden oli

Rassmannilla häntä oikeus vihata!

Hän olisi voinut purskahtaa äänekkääseen nauruun, kun hän

ajatteli, että nuori mestari piti köyhälistön puolta.

Köyhimys, jolla oli talo, tavaraa täytenään!