Meaning-Making in the Contemporary

Congregational Song Genre 1st ed.

Edition Daniel Thornton
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/meaning-making-in-the-contemporary-congregational
-song-genre-1st-ed-edition-daniel-thornton/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Making and Meaning of Relationships in Sri Lanka

1st ed. Edition Mihirini Sirisena

https://ebookmass.com/product/the-making-and-meaning-of-
relationships-in-sri-lanka-1st-ed-edition-mihirini-sirisena/

Transmedia/Genre: Rethinking Genre in a Multiplatform

Culture 1st Edition Matthew Freeman

https://ebookmass.com/product/transmedia-genre-rethinking-genre-
in-a-multiplatform-culture-1st-edition-matthew-freeman-2/

Transmedia/Genre: Rethinking Genre in a Multiplatform

Culture 1st Edition Matthew Freeman

https://ebookmass.com/product/transmedia-genre-rethinking-genre-
in-a-multiplatform-culture-1st-edition-matthew-freeman/

Digital Theatre: The Making and Meaning of Live

Mediated Performance, US & UK 1990-2020 1st ed. Edition
Nadja Masura

https://ebookmass.com/product/digital-theatre-the-making-and-
meaning-of-live-mediated-performance-us-uk-1990-2020-1st-ed-
edition-nadja-masura/
Systemic Humiliation in America 1st ed. Edition Daniel
Rothbart

https://ebookmass.com/product/systemic-humiliation-in-
america-1st-ed-edition-daniel-rothbart/

Urban Food Democracy and Governance in North and South

1st ed. 2020 Edition Alec Thornton

https://ebookmass.com/product/urban-food-democracy-and-
governance-in-north-and-south-1st-ed-2020-edition-alec-thornton/

Edith Wharton and Genre: Beyond Fiction 1st ed. Edition

Laura Rattray

https://ebookmass.com/product/edith-wharton-and-genre-beyond-
fiction-1st-ed-edition-laura-rattray/

Art and authority: moral rights and meaning in

contemporary visual art First Edition Gover

https://ebookmass.com/product/art-and-authority-moral-rights-and-
meaning-in-contemporary-visual-art-first-edition-gover/

The Category of ‘Religion’ in Contemporary Japan 1st

ed. Edition Mitsutoshi Horii

https://ebookmass.com/product/the-category-of-religion-in-
contemporary-japan-1st-ed-edition-mitsutoshi-horii/
 Meaning-Making in the
Contemporary
Congregational Song Genre
Daniel Thornton
Meaning-Making in the Contemporary
Congregational Song Genre
 Daniel Thornton

Meaning-Making in
the Contemporary
Congregational Song
Genre
Daniel Thornton
Alphacrucis College
Parramatta, NSW, Australia

ISBN 978-3-030-55608-2    ISBN 978-3-030-55609-9 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-55609-9

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2021
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect
to the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made.
The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Foreword

Serious academic studies of contemporary congregational music have been

around since the mid-1990s. Over that time, scholars have approached the
topic from a range of theological, sociological, economic, and musicologi-
cal lenses. Musically, discussion has largely come out of the discipline of
popular music studies, which considers the cultural/structural/political
elements at work, as well as the musical. What Daniel Thornton does in this
volume is take a very deep dive into the musicological while considering the
everyday experiences of people as they create and perform congregational
music, or engage with it spiritually, and the other folks who just ‘like it’.
Although this book references and dissects many of the greatest con-
gregational songs of our modern time, this is not a book about what is
great. This is a book about what the music sounds like, what it is doing,
how people are seeking to (re)produce it, and how it is affecting the lives
of those who engage with it. This is a book about how everyday congre-
gants perform this music and own it within their lives and their faith.
As with much research in this discipline, Thornton brings years, dare I
say decades (!), of experience as a composer, performer, and consumer of
contemporary congregational music to his study. What is particularly
refreshing though is that Thornton is not selling us something, or he is
not writing to an agenda; he is simply telling us what is happening musi-
cally and socially. And he is proving that time and again with hard data,
with research we can take into future studies as we consider how congre-
gational music might twist and change over time.
This book is undergirded by years of rigorous research and analysis.
There is nothing left to chance here, no subjective opinions masquerading

v
vi FOREWORD

as fact. This is a deeply objective, factual analysis. And that is what the
(sub)discipline of congregational music is crying out for. Sure, we have
seen this in more anthropological and sociological accounts, but this kind
of quantifiable musicology has been rare.
I write this Foreword in a fascinating time globally. Just today, in the
place where I live, churches were able to accept a limited number of wor-
shippers—but there was to be no ‘singing or chanting’. How interesting
that congregational singing has been singled out as a health risk. What
extra power has just been invested in the common activity of joining in
(any form of) corporate singing. In the weeks prior to this, here, and
around the world, churches have been delivering their liturgies, and the
music that accompanies them, virtually, in an online world that we all now
recognize as normal. But these external stimuli raise very real questions for
congregational music. What will congregational singing look like (and
sound like) in a post-COVID-19 world? What does it mean for churches
if they cannot sing out loud together? Does this environment actually
highlight the importance of high production values in recorded congrega-
tional song? How will people of faith adapt to a personal-only musical
experience? How do congregants connect to worship in an online envi-
ronment? What is achievable musically for congregants when left on their
own in their lounge rooms? And dare I say it, how relevant is music to the
contemporary post-COVID-19 church? Here Thornton’s volume takes
on even more significance. It tells us what is achievable. It documents
objectively what people do and don’t want to sing. And more than any-
thing, this volume documents in the most timely fashion, how online
communities built around contemporary congregational songs function
and grow. As Thornton notes, the volume gives us a “greater understand-
ing of this global genre, and its impact, through its texts, producers, and
participant-audiences”. This volume tells us exactly what the global con-
temporary congregational song genre sounds like, how songs are con-
structed, and why people engage with them the way they do. What could
be more timely than that!
This is a volume of great value, and we will be richer for it analytically
and practically.
But it is also a volume that should make us ask, ‘what now?’

Sydney, Australia Mark Evans

June 2020
 Acknowledgements

I firstly want to thank my publishing family at Palgrave Macmillan. It has

been a four-year journey with quite a few rejections to find the quality
academic publisher who understood and shared my vision for this mono-
graph. I am grateful for their support, advice, and commitment. Particular
thanks to Amy for your early help in bringing this to fruition.
This work emerged from my original PhD studies at Macquarie
University, Australia. Alphacrucis College (AC), where I worked during
that time, and continue to work, was so supportive throughout the entire
journey of my candidature and then additionally granted me a sabbatical
in 2019 to complete the tome. I want to thank AC’s president, Steve
Fogarty, who, alongside the Executive Committee and Academic Board,
has championed a research culture which continues to propel the College
forwards towards its envisioned future as an Australian Christian University.
Additionally, thanks to the various heads of Research and the Research
Committee who have allowed me to hone my scholarship through the
funding of my presentations at key conferences over the past seven years.
Many of my colleagues at AC have been tremendously encouraging and
supportive of my growth as a scholar. I particularly want to acknowledge
Lily Arasaratnam-Smith, who patiently endured much of my early embar-
rassing attempts at academic writing and helped me along the journey to
become a scholar who no longer feels like an imposter. Senior AC scholars
offered sage advice regarding the publishing process, while many peers
who were also completing their terminal degrees and pursuing publishing
opportunities spurred me on. I fear if I started to name them all, I would
miss someone, but the entire AC family is dear to me.

vii
viii ACKNOWLEDGEMENTS

My PhD supervisor and ongoing academic mentor is Mark Evans.

None of what exists within these pages would have been possible without
him. One of the things I most admire about Mark is that he maintains his
faith within the secular academy and has taught me that good scholarship
should be justifiable to all, no matter what religious or other predisposi-
tions they consciously or subconsciously bring to the table. Most impor-
tantly, I consider him my friend.
The Christian Congregational Music network has been a source of con-
tinual inspiration and challenge. My first presentation at the 2013 confer-
ence in Oxford, UK, opened my eyes to the people behind the scholarship
on which I had cut my academic teeth. This network also provided me
with my first opportunity to publish, a co-written book chapter in a vol-
ume edited by Tom Wagner and Anna Nekola. Additionally, after initial
rejections of this current work for publication, Monique Ingalls, Allan
Moore, and Lester Ruth provided important critiques of my proposal,
which undoubtedly helped it towards becoming the manuscript that is
now in your hands. In the early days of my scholarly development, I also
connected with the UK-based Theology, Religion and Popular Culture
Network under the leadership of Clive Marsh. Both he and the network
have been a source of opportunity and encouragement in developing my
framework for contemporary congregational songs.
Before coming to the world of academia, I had spent two decades as the
worship pastor in a number of churches, some pioneer works, some multi-­
campus megachurches. This book would not contain any of the rich com-
plexity or real-world application if it wasn’t for all of those years of ministry.
I thank every pastor, church, team member, and congregation member
who has worshipped with me and helped me grow in my understanding of
what musical worship is and what God intended it to be. I additionally
thank the many congregation members from those churches and others
who participated in the online survey providing vital data for this research.
I would also like to personally thank Matt Crocker, Mia Fieldes, Ben
Fielding, Tim Hughes, Matt Redman, and Darlene Zschech, the extraor-
dinary and internationally prominent songwriters-worship leaders who
gave me their time and honest reflections to help inform this research.
Special thanks to Richard Fowler, a dear friend and fellow scholar.
While I beat him to the finish line with my PhD, he can honestly take
credit for much of my scholarly development, asking me innumerable hard
questions which made my brain work overtime to satisfactorily answer.
 ACKNOWLEDGEMENTS ix

More importantly, as a fellow Godly creative, he has shown me the beauti-

ful possibilities of creativity, scholarship, and faith.
If my mum were still alive, she would have been bursting with pride.
She always saw more potential in me than I did in myself, as only a mother
can. I also want to thank my dad, whose love of God and diligence in life
is a constant inspiring standard I hope I can live up to and emulate for my
own children and grandchildren.
Finally, I would like to thank my family. Kris also deserves a PhD for the
amount of time she allowed me to invest in study and writing. She is an
extraordinary mother, wife, woman, and friend, and the significance of
that on my scholarly work, though indirect, is profound. I also want to
thank my beloved children (who are now all adults) and their expanding
families. You keep me young and inspire me at every turn. Keep dreaming.
Never give up.
 Contents

1 Contemporary Congregational Songs Genre Formation

and Scrutiny  1
Introduction   1
The Formation of a Genre   4
Perspectives on CCS History   7
Selected Scholarship   8
Why Music Semiology? (Texts, Writers, Audience)  14
YouTube: The Primary Text  20
Bibliography  23

2 Contemporary Congregational Songs 27

What’s in a Name?  27
Praise and Worship Theology  29
Contemporary for Whom?  30
Defining Congregational  31
Songs or Music?  32
Are the Most Sung Songs Representative of the Genre?  34
Christian Copyright Licensing International  35
Songs Under Analysis  37
Bibliography  38

3 The Contemporary Congregational Song Industry

(Poietic Analysis Pt 1) 41
Introduction  41
Where Do They Come From?  42

xi
xii CONTENTS

Authenticity, Originality, and the Singer-Songwriter  43

The Production Milieu  48
Industry Insights  50
Bibliography  54

4 So the Songwriters Say (Poietic Analysis Pt 2) 57

Who’s Who?  57
Writing for the People  59
Performance or Participation?  65
Predicting Success  66
Conclusion  71
Bibliography  72

5 The Old and New Guard: Ways of Thinking for

Contemporary Congregational Songs Writers
(Poietic Analysis Pt 3) 73
Bridging Old and New  73
Theological Considerations  76
Co-writing  81
Roles and Writing  83
Poietic Conclusion  85
Bibliography  85

6 How Christians Feel About the Songs They Sing:

Individually (Esthesic Analysis Pt 1) 87
Methods and Background  87
To Sing or Not to Sing  90
The Individual’s Perspective and their Voice  94
Why Christians Connect with Certain Songs  99
Bibliography 106

7 How Christians Feel About the Songs They Sing:

Corporately (Esthesic Analysis Pt 2)109
Australia’s National Church Life Surveys 109
What Gathered Worshippers Really Think 110
The Other NCLS Survey and What It Reveals 114
The Big Picture of Local Churches’ Musical Worship 114
Synthesising the Individual and Corporate 117
Bibliography 119
 CONTENTS xiii

8 Just Another Pop Song? The Music (Trace Analysis Pt 1)121

Introduction 121
Memorable Melodies 123
Melodic Expectations 127
Catchy 129
Banal Harmony 130
The Band 136
Tempos and Time Signatures 138
Structure 140
Bibliography 141

9 Just Another Pop Song? The Lyrics (Trace Analysis Pt 2)145

Introduction 145
Counting Lyrics 145
Addressing God 147
Theology and Poetry 151
CCS Categories 157
Focus of Current CCS 161
Bibliography 166

10 Some Individual Examples: Australia (Trace Analysis Pt 3)171

The Problem with Analysing a Genre 171
Cornerstone 172
Mighty to Save 175
Oceans (Where Feet May Fail) 177
What a Beautiful Name 180
Bibliography 182

11 Some Individual Examples: UK and USA (Trace

Analysis Pt 4)185
10,000 Reasons 185
Here I Am to Worship 190
How Great Is Our God 193
In Christ Alone 195
Revelation Song 199
Trace Analysis Conclusion 201
Bibliography 202
xiv CONTENTS

12 The Current and Future Contemporary Congregational

Songs Genre203
Meaning-Making in CCS 203
Conflicting Messages 204
Ambivalence or Appropriation 206
The Evolving Genre 208
The Functional Genre 210
Where to from Here? 211
Bibliography 214

Appendix A217

Bibliography219

Index233
 List of Figures

Fig. 1.1 The Magisteria-Ibiza Spectrum (Marsh and Roberts, 2013, 19;
excerpt from Personal Jesus by Clive Marsh and Vaughan
S. Roberts, copyright © 2012. Used by permission of Baker
Academic, a division of Baker Publishing Group) 13
Fig. 8.1 D and D2 guitar fingering 135
Fig. 9.1 Key themes/words in CCS 155
Fig. 9.2 Four CCS lyric categories 160
Fig. 9.3 Weight of CCS song types 161
Fig. 9.4 Visual representation of Godhead and POV fraction 164
Fig. 11.1 10,000 Reasons: http://www.youtube.com/
watch?v=DXDGE_lRI0E (Background picture) 186

xv
 CHAPTER 1

Contemporary Congregational Songs Genre

Formation and Scrutiny

Introduction
Christians sing. Before instantly dismissing that statement as idealistic or
naïve, consider both the Scriptural imperative to do so for believers and
the worship practices that Christians have institutionalised over the last
2000 years. Whether one appeals to the Old Testament Scriptures, such as
Psalm 96:1 “Oh, sing to the Lord a new song! Sing to the Lord, all the
earth”, or the New Testament, “speaking to one another in psalms and
hymns and spiritual songs, singing and making melody in your heart to
the Lord”, the edict is clear, Christians sing. They sing not only to God,
and to one another, but also to themselves. Some have observed in recent
times that (Western) Christians are singing less than they once did
(Goddard 2016). Undoubtedly, there are Christians who feel they cannot
sing or choose not to sing. Nevertheless, Christians throughout the ages
have expressed their faith through song, and particularly through com-
munal song, not just because it was a noble idea or an entertaining activity,
or because their surrounding culture celebrated communal singing, but
because it was a Christian mandate.
The content and style of Christian song and its accompaniment (if any)
have changed over time and across different cultures and traditions. The
bastion of certain styles of Christian song has lasted centuries, such as
Gregorian chants, the Eastern Orthodox musical traditions, or the hymns
of Watts or Wesley. At other times, musical style within the church has

© The Author(s) 2021 1

D. Thornton, Meaning-Making in the Contemporary
Congregational Song Genre,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-55609-9_1
2 D. THORNTON

been transient or localised. I still remember the first and only rap song that
made it into our church’s roster (for a short time) in the early 1990s:
“Jump To The Jam” (©1993 Paul Iannuzzelli).
When songs and styles have a long life, they also gain the opportunity
to be examined and analysed from various perspectives and disciplines over
multiple generations. However, an emerging music genre may be left
unexamined by scholars until it is quite well established or has made
enough of an impact somewhere on some group of people. Indeed, aca-
demia was slow to catch up with the emergence of Rock ‘n’ Roll in the
1950s, not least because it was not seen as ‘serious’ music, and thus not
deemed worthy of serious scholarship. However, by the 1980s, popular
music studies had emerged with seminal research from Simon Frith,
Richard Middleton, and Allan Moore, among others. Reflection necessar-
ily follows, rather than precedes, practice, but at what distance? At what
point does analysing the ‘seedling’ of a music genre produce viable insight
into the ‘tree’ which it may or may not become?
Contemporary congregational songs (CCS) now have some 50 years of
history, of evolution, and of worship practice in contemporary expressions
of Christianity. En masse, Christians sing contemporary congregational
songs. Their origins may have been in Pentecostal and charismatic circles;
it was what Pentecostal/charismatic Christians sang. This fastest growing
strain of Christianity over the last century now represents more than 500
million adherents worldwide (Pew Research Center 2011), but the genre
has had far wider implications. Hundreds of millions of Christians sing
contemporary congregational songs regardless of denominational, gener-
ational, lingual, or cultural differences. It is the examination and analysis
of this global genre of musical worship renewal that this volume undertakes.

Key Questions and Findings

There is a growing body of scholarship that addresses contemporary wor-
ship and contemporary worship practices. Is there a need for another vol-
ume? A selection of existing scholarship will be discussed later in this
chapter to establish the gap in the research, and where this volume fits in
the field. Before that, however, this section provides a summary of why
this book is needed and what it uniquely addresses. First, is the notion that
contemporary congregational songs are a musically, lyrically, and extra-­
musically definable global music genre. Many definitions of contemporary
musical worship have been offered, sometimes according to music style/
(sub)genre, or where it fits in the historical timeline, or where its cultural
 1 CONTEMPORARY CONGREGATIONAL SONGS GENRE FORMATION… 3

roots lie. However, the definition of contemporary congregational songs

that persists across the literature is a generic one: ‘popular music with
Christian lyrics’. This research, however, demonstrates that the contempo-
rary congregational song genre, in terms of the way in which it is mea-
sured by both Christian Copyright Licensing International and YouTube,
exists as a global music genre and is definable to a high degree. The great
majority of congregational music-making research is about a context,
most often a specific Christian gathering or group (e.g., M. Ingalls 2018).
However, this analysis of the most sung CCS provides us with a global
picture of the singing (Western(ised)) church which is not bound to a
specific church, denomination, or location, but wherever CCS are
employed or experienced. Only two scholarly volumes in the last 15 years
have attempted a study of the genre not bound to a specific context: Open
Up the Doors: Music in the Modern Church (Evans 2006) and The Message
in the Music: Studying Contemporary Praise and Worship (Walrath and
Woods 2010). These are both excellent studies, besides now being a little
dated. Each volume, however, only focuses on a single region: Evans on
Australia and Walrath and Woods on the USA. No published volume to
this point has taken multiple region data from Christian Copyright
Licensing International reports to establish and analyse the global genre.

Second, the specific context (e.g., a local church) or location (e.g., a

conference or concert) where contemporary congregational songs have
been typically studied provides an excellent understanding of those set-
tings. Research of this type tends to be ethnographic. In order to provide
a different, complementary, and potentially contrasting lens to understand
Christians’ broad engagement with the genre, this study utilises both
unique primary sources and different methods. For example, Australia’s
National Church Life Survey (NCLS) on contemporary worship practices
(2011) is a rich source of data, never before analysed for its insights into
the CCS genre. The anonymous online survey designed and employed for
this study is also unique, both in construction and in the data gathered.
Finally, while YouTube has been a growing resource for exploring
Christians’ engagement with CCS, this study uses it as the primary text for
that stage of the analysis. In summary, the different sources and contexts
bring important, and previously unexplored, perspectives to the scholarly
dialectic around CCS.
As identified above, some sections of this research rely on data from
Australian sources, and indeed, may contain a subconsciously Australian
4 D. THORNTON

perspective of the global genre. That being said, many international data
sources are also utilised, and as a scholar, composer, and worship leader, I
have travelled the globe and witnessed first-hand, diverse, localised, and
varied cultural expressions of CCS which inform and affirm my findings.
To whatever degree a uniquely Australian perspective may still colour this
research, this study provides an important counterpoint to the extant con-
gregational music-making scholarship. It is complementary to the ethno-
musicological thick descriptions of particular contexts and local expressions
of contemporary worship, or to the historical accounts of the genre, or to
the theological or philosophical engagements with the genre, and what-
ever regional influences may have informed their authors.
Beyond the unique sources and methods, this research adopts a disci-
plinary approach that is rare in congregational music studies. The method-
ology of music semiology and its interdisciplinary partners will be discussed
in depth later in this chapter. Here, however, I posit that the way in which
this methodology builds on a musicological heritage means that the songs
themselves are central to the analysis. This stands in stark contrast to much
of the congregational music studies literature where little or no analysis is
given of the actual music, but rather of the people who make it, or engage
with it, or the environmental, ecclesial, cultural, theological, historical, or
political contexts in which contemporary congregational songs occur. At
the same time, this methodology does not ignore the production milieu at
one end, nor the individual, subjective meaning-making at the other,
which all contribute to an ongoing dialogical definition of the genre.

The Formation of a Genre

When does a music genre become a music genre? Can one composer alone
create and define a new genre? If so, how many works do they need to
compose that fit certain criteria before it is generally accepted as a genre?
Can it be a genre if it is only defined by some musical/lyrical elements?
These are questions addressed by genre theory. The notion of a music
genre is at once obvious and enigmatic. As fans, we instinctively recognise
music in those genres with which we are familiar, and when music is not
of those genres. However, defining music genres in more positive and
concrete terms can be challenging. This section engages with the work of
five genre theory scholars to establish contemporary congregational songs
as a music genre. Frow approaches the discussion from a literary orienta-
tion, stating:
 1 CONTEMPORARY CONGREGATIONAL SONGS GENRE FORMATION… 5

[G]enres, are cultural forms, dynamic and historically fluid, … guiding peo-
ple’s behaviour; they are learned, and they are culturally specific; they are
rooted in institutional infrastructures; they classify objects in ways that are
sometimes precise, sometimes fuzzy, but always sharper at the core than at
the edges; and they belong to a system of kinds, and are meaningful only in
terms of the shifting differences between them. (Frow 2006, 128)

Importantly, this quote indicates that genre markers will be most evi-
dent towards the “core”. It is, of course, unrealistic to analyse every con-
temporary congregational song ever written, or even every contemporary
congregational song that Christian Copyright Licensing International
(CCLI) represents, which is now well over half a million. For this reason,
a sample must be chosen for analysis. However, according to Frow’s defi-
nition, a random sample of CCS would not provide us with the clearest
picture of the CCS genre. Rather, an analysis of a sample of songs at the
core of the genre would provide the greatest insight. For the global CCS
genre, core songs would be those that are sung by the most Christians,
across the most countries and denominations around the world; a discus-
sion to which I will return. This quote also affirms that the CCS genre
definition derived from this research is subject to the “dynamic and his-
torically fluid” nature of genre definitions. It is only a snapshot of the
genre at a moment in church and wider Western cultural history and at a
specific point in the CCS scholarly discourse. Ultimately, the proposed
CCS genre definition in this book needs to be in an ongoing state of con-
testation, re-examination, nuancing, and updating.
With a more specific focus on music genres, Lena and Peterson state
that they are “systems of orientations, expectations, and conventions that
bind together an industry, performers, critics, and fans in making what
they identify as a distinctive sort of music” (Lena and Peterson 2008,
698). The particular relationship, noted above, between music genres and
industry is a focus for Negus, who recognises the co-constitutive processes
of music genres shaping and being shaped by lived musical experience and
“formal organization by an entertainment industry” (Negus 1999, 4).
This link will be borne out in the coming chapters.
Approaching music genre theories initially from their “linguistic label
(a name)”, Marino, who builds on the work of Fabbri (1982) and Holt
(2007), suggests they are assigned to a “set of recognizable musical fea-
tures … carrying socio-cultural connotations” (Marino 2013, 7). From
this vantage point, he reviews approximately 100 genre names, dividing
6 D. THORNTON

them into six macro-classes: (1) Music (descriptive), (2) Aim (prescrip-
tive), (3) Lyrics (thematic), (4) Culture (aggregative), (5) Geography
(locative), and (6) Totem (i.e., object; symbolic) (ibid., 12). For Marino,
“Christian (rock)” (which would include CCS in his taxonomy) is classi-
fied under the “Lyric (thematic)” category, which also includes the ‘Love
song’ and Christmas carol. The concept that Christian music is only defin-
able through its lyrical content is supported by other authors (e.g., Price
1999). Marino, however, goes on to propose that Christian music is nei-
ther a proper genre, nor style, but more a ‘type’ or ‘area’ of music, which
he asserts is the equivalent of Shuker’s “metagenres” (2013), Holt’s
“abstract genres” (2007), and Fabbri’s “superordinate categories” (2014)
(ibid., 13). Such a position is not uncontested. Lena and Peterson, restrict-
ing themselves to music genres that operate in the commercial market-
place, see genres as potentially moving through four forms: Avant-garde,
Scene-based, Industry-based, and finally to a Traditionalist form (2008,
700). As contemporary Christian music (CCM), and thus its subgenre,
CCS, commenced as (Christian/church) ‘Scene-based’ expressions of
existing genres (rock/pop/folk) rather than as a substantially new musical
idiom, Lena and Peterson see CCM, and presumably CCS, as Scene-based
and Industry-based forms of a music genre, still too young to arrive at its
Traditionalist form (ibid., 710).
Christian music, for many scholars, seems to be one of the more abstract
and difficult music genres to qualify, beyond its lyrical content. However,
CCS are a special case of Christian music, not specifically dealt with by any
of the above-mentioned authors. A more detailed, concrete, and nuanced
definition of the CCS genre is not only possible but important to the dis-
course. I propose the following definition: Towards its centre, the CCS
genre can be defined as songs that are popular music oriented, written by
Christian worshippers, relatively easily replicable in vernacular contexts,
memorable, containing lyrics that are theologically resonant to their per-
formers (congregation), and are personally meaningful. Furthermore, I
posit that there are a large number of musical, lyrical, and extra-musical
features, which are consistent across the corpus, and thus define the genre.
The rest of this book is devoted to supporting, justifying, and extrapolat-
ing on these assertions.
Another random document with
no related content on Scribd:
 Viiteen vuoteen hän ei ollut mitellyt miekkoja Norman of Tornin
kanssa, mutta hän harjoitteli yhtenään hurjan lauman parhaiden
miekkailijain kanssa, joten miehet olivat usein keskenään pohtineet,
kumpi heistä, isä vaiko poika, oli etevämpi miekankäyttelijä.

Aina harvapuheisena vanhus tapansa mukaan ratsasti

äänettömänä. Jo aikoja sitten oli Norman of Torn voimakkaan
luonteensa ja käskevän esiintymisensä avulla anastanut itselleen
komennusvallan Tornin linnassa. Vanhus yksinkertaisesti ratsasti ja
taisteli muiden mukana, milloin häntä miellytti; ja hän oli tullut tälle
retkelle, koska hän tunsi nyt olevan tulossa sen, mitä hän oli
odottanut yli kaksikymmentä vuotta.

Kylmänä ja kovana hän ei tuntenut vähääkään rakkautta sitä

miestä kohtaan, jota hän vielä nimitti pojakseen. Jos hänellä oli
mitään tunteita Norman of Tornia kohtaan, oli se ylpeyttä, jonka
alkuna ja loppuna oli hänen oppilaansa voimakkaan oikean käden
melkein hornamainen miekkailutaito.

Pienen armeijan ratsastettua joitakuita tunteja etuvartiosto pysäytti

seurueen, joka oli matkalla etelää kohti poikkitietä myöten. Siinä oli
kaksi- tai kolmekymmentä miestä, enimmäkseen palvelijoita, ja kuusi
upea-asuista ritaria.

Seisautettuaan ratsunsa heidän luoksensa Norman of Torn näki,

että seurueen johtaja oli hyvin komea, suunnilleen hänen ikäisensä,
ilmeisesti huomatussa asemassa oleva mies; edullinen saalis, mietti
henkipatto.

»Kuka olette te», tiedusti herrasmies ranskankielellä, »joka

pysäytätte ranskalaisen prinssin maantiellä, ikäänkuin hän olisi
karannut rikollinen? Kuulutteko kuninkaan vaiko de Montfortin
sotavoimiin?»

»Oletteko te prinssi Filip Ranskasta?» kysyi Norman of Torn.

»Kyllä; mutta kuka te olette?»

»Ja oletteko matkalla kohtaamaan mylady Bertrade de

Montfortia?» jatkoi henkipatto piittaamatta prinssin kysymyksestä.

»Kyllä, jos se mitenkään kuuluu teihin», vastasi Filip lyhyesti.

»Kyllä se kuuluu», virkkoi Tornin paholainen, »sillä olen mylady

Bertraden ystävä, ja koska maantie on kurittomina harhailevien
sotilaslaumojen tähden vaarallinen, ei herra prinssin ole turvallisia
uskaltautua sinne noin vähäisen suojajoukon saattamana. Senvuoksi
ratsastaa lady Bertrade de Montfortin ystävä herra prinssin seurassa
hänen päämääräänsä, jotta monsieur saapuu sinne kommelluksitta.»

»Olette ystävällinen, herra ritari, enkä minä unohda

ystävällisyyttänne. Mutta taaskin, kuka on se mies, joka tällä tavoin
huolehtii Ranskan Filipistä?»

»Norman of Torn on nimeni», vastasi henkipatto.

»Tosiaanko!» huudahti Filip. »Mahtava ja verinen henkipattoko?»

Hänen kauniilla kasvoillaan ei ollut pelon eikä inhon ilmettä.

Norman of Torn naurahti.

»Monsieur le prince ehkä arvelee pilaavansa mainettaan», sanoi

hän, »jos hän ratsastaa sellaisessa seurassa?»
 »Mylady Bertrade ja hänen äitinsä pitivät teitä vähemmän
paholaisena kuin pyhimyksenä», lausui prinssi. »He ovat kertoneet,
miten pelastitte de Montfortin tyttären, ja aina siitä alkaen olen
kovasti toivonut kohtaavani teidät kiittääkseni teitä. Aikomukseni oli
sitä varten ratsastaa Torniin heti Leicesteriin saavuttuamme, mutta
kreivi muutti kaikki suunnitelmamme voitollaan; ja vasta eilen
kreivitär Eleanor, hänen puolisonsa, ja lady Bertrade lähtivät
Batteliin, jossa Simon de Montfortin ja kuninkaan pitäisi olla tänään.
Myöskin kuningatar on siellä seurueineen, joten odotetaan vanhassa
linnassa hilpeitä juhlia osoittamaan, että de Montfortin ja hänen
kuninkaansa välillä taaskin vallitsevat hyvät suhteet ja ystävyys.
Mutta», lisäsi hän oltuaan hetkisen vaiti, »uskaltaako Tornin
henkipatto ratsastaa lähelle kuningasta, joka on luvannut palkkion
hänen päästänsä?»

»Palkkio on ollut luvattuna aina siitä alkaen, kun täytin

kahdeksantoista vuotta», vastasi Norman of Torn, »mutta pääni on
kuitenkin samassa paikassa, jossa se on aina ollut. Voitteko moittia
minua, jos suhtaudun kevyesti kuninkaan palkkioon? Se ei ole kyllin
painava minua rusentamaan; eikä se ole milloinkaan estänyt minua
menemästä, minne olen halunnut, kaikkialla Englannissa. Olen
vapaampi kuin kuningas, mylord, sillä kuningas on nyt vankina.»

Yhdessä he lähtivät ratsastamaan Battelia kohti, ja heidän

keskustellessaan Norman of Torn alkoi pitää tästä uljaasta ja
komeasta herrasmiehestä. Hänen sydäntään ei lainkaan karvastellut
tämän miehen ja hänen rakastamansa naisen välinen, pian
solmittava avioliitto.

Jos Bertrade de Montfort rakasti tätä kaunista, ranskalaista

prinssiä, niin Norman of Torn oli prinssin ystävä, sillä hänen
rakkautensa oli suuri ja mustasukkaisuuden yläpuolella. Se ei pitänyt
ainoastaan neidon onnea, vaan myöskin neidon rakastaman miehen
onnea ja menestystä hänen omaa onneaan korkeampana.

Heidän saapuessaan Batteliin oli hämärä, ja lausuessaan

prinssille jäähyväisiä, sillä henkipatot aikoivat leiriytyä ihan
kaupungin ulkopuolelle, Norman of Torn sanoi:

»Saanko pyytää mylordia viemään sanoman lady Bertradelle? Se

koskee erästä tehtävää, jonka lupasin hänelle kaksi vuotta sitten ja
jonka vasta nyt olen voinut suorittaa.»

»Tietysti, hyvä ystävä», lupasi Filip. Henkipatto laskeutui satulasta,

käski erään aseenkantajistaan tuoda pergamenttia ja kirjoitti soihdun
valossa kirjeen Bertrade de Montfortille.

Puoli tuntia myöhemmin ojensi muuan palvelija Battelin linnassa

käärön Leicesterin tyttärelle hänen istuessaan yksin huoneessaan.
Avattuaan sen hän luki:

Lady Bertrade de Montfortille hänen ystävällään Norman of

Tornilta.

Kaksi vuotta on kulunut siitä, kun puristitte Tornin henkipaton kättä

ystävyyden merkiksi, ja nyt hän tulee anomaan uutta
suosionosoitusta.

Hän pyytää saada keskustella kanssanne kahden kesken Battelin

linnassa
tänä iltana.

Vaikka Norman of Tornin nimi herättää kauhua muissa, tiedän,

että Te ette häntä pelkää, sillä Teidän täytyy tuntea hänen
uskollisuutensa ja ystävyytensä Teitä kohtaan.

Leirini on kaupungin portin ulkopuolella, ja sanansaattajanne

saatetaan turvaisesti lakaisin, vaikka hän toisi minkälaisen
vastauksen

Norman of Tornille.

Pelkää! Pelätä Norman of Tornia? Tyttö hymyili ajatellessaan sitä

hirveän kauhun hetkeä kaksi vuotta sitten, jolloin hän oli Peter of
Colfaxin linnassa saanut tietää olevansa yksin Tornin paholaisen
kanssa ja tämän vallassa. Ja sitten hän muisteli henkipaton
huomaavaisen ritarillisia, niin, melkeinpä helliä pikku palveluksia
pitkällä, öisellä matkalla heidän ratsastaessaan Leicesteriin.

Kuinka omituisten ristiriitaisuuksien mies! Hän aprikoi, tulisiko

henkipatto nyt kypärinsilmikko suljettuna, sillä hän oli vieläkin utelias
ja halusi nähdä kylmän teräsnaamion piilottamat kasvot. Hän pyytäisi
tänä iltana miestä näyttämään hänelle kasvonsa; vai olisiko se
julmaa? Väitettiinhän hänen juuri rumuutensa tähden pitävän
kypäriään suljettuna salatakseen inhoittavan näön ihmisten katseilta!

Muistellessaan heidän lyhyttä, kaksi vuotta sitten tapahtunutta

kohtaustaan hän kirjoitti ja lähetti vastauksensa Norman of Tornille.

Kun kuninkaan seurue sinä iltana istui ruokapöydässä linnan

salissa, kääntyi prinssi Filip kuninkaan puoleen ja sanoi:

»Kenenkä, teidän majesteettinne, arvelette ratsastaneen rinnallani

Batteliin tänään, jotta minua eivät roistot hätyyttäisi maantiellä?»

»Joku kentiläinen kelpo ystävämmekö?» kysyi kuningas.

 »Ei; mies, jonka päästä teidän majesteettinne on luvannut
palkkion, Norman of Torn; ja jos Englannin kaikki rosvot ovat yhtä
kohteliaita ja miellyttäviä herrasmiehiä kuin hän, ratsastan aina yksin
ja aseettomana valtakunnassanne voidakseni lisätä hauskojen
tuttavieni luetteloa.»

»Tornin paholainen?» kummasteli Henrik epäilevästi. »Joku on

narrannut teitä.»

»Ei, teidän majesteettinne, sitä en usko», vakuutti Filip, »sillä hän

oli tosiaankin tuima ja mahtava mies, ja hänen takanaan ratsasti niin
hurja ja peloittava lauma kuin konsanaan olen nähnyt vankilan
ulkopuolella; heitä oli hyvinkin tuhat. Nyt he ovat leirissä kaupungin
lähistöllä.»

»Mylord», virkkoi Henrik, puhutellen Simon de Montfortia, »eikö

olisi aika vapauttaa Englanti tästä paholaisen sikiöstä ja hänen
hornamaisesta joukkiostaan? Vaikka otaksuttavasti», lisäsi hän
purevan ivallinen hymy huulillaan, »Leicesterin kreivistä saattaa olla
tukalaa ahdistaa asekumppaniaan».

»En ole hänelle minkäänlaisessa kiitollisuudenvelassa», vastasi

kreivi kopeasti, »hänen omien sanojensa mukaan».

»Olette hänelle kiitollisuudenvelassa Lewesissä saavuttamastanne

voitosta», tokaisi kuningas. »Olisipa tosiaankin surullinen maininta
näiden uskollisuutta vakuuttavien läänitysherrojemme
vilpittömyydestä, jotka käänsivät aseensa meidän kuninkaallista
persoonaamme vastaan ’pelastaakseen hänet väärien
neuvonantajiensa kavaluudelta', jos kerrottaisiin heidän pyytäneen
lainsuojatonta hirtehistä, jonka päästä on luvattu palkkio, tukemaan
heidän 'oikeudenmukaista asiaansa'.»
 »Herra kuningas», huudahti de Montfort, punastuen
suuttumuksesta, »en pyytänyt tätä miekkosta avuksemme enkä
tiennyt hänen olevan kahtasataa penikulmaa likempänä Lewesistä,
ennenkuin näin hänen silloin ratsastavan keskelle ottelua. Enkä
tiennyt, kävisikö hän paroonien vaiko kuninkaan puoluelaisten
kimppuun, ennenkuin kuulin hänen sotahuutonsa.»

»Jos se on totta, Leicester», virkkoi kuningas äänessään epäilevä

sointu, jonka hän tahallaan teki kuuluvaksi, »hirttäkää se koira! Hän
on ihan kaupungin ulkopuolella parhaillaankin.»

»Te olette Englannin kuningas, mylord Henrik. Jos sanotte, että

hänet pitää hirttää, niin hänet hirtetään», vastasi de Montfort.

»Ainakin kymmenen kertaa ovat oikeusistuimet jo hänet

tuominneet; nyt on hänet vain otettava kiinni, Leicester», lausui
kuningas.

»Aamun sarastaessa lähtee sotilasosasto liikkeelle sitä varten»,

lupasi de Montfort.

»Mutta jos minä siitä tiedän», tuumi Ranskan Filip, »ei Tornin
uljasta henkipattoa huomenna hirtetä».

Battelin kaupungin ulkopuolella Norman of Torn käveli leirissään

edestakaisin, odottaen vastausta kirjeeseensä.

Vahteja asteli pitkin koko leirin ympärystää, sillä henkipatto tiesi

varsin hyvin pistäneensä päänsä leijonan kitaan tullessaan niin
rohkeasti Englannin valtiovallan tyyssijoille. Hän ei luottanut de
Montfortin kiitollisuuteen ja arvasi täydelleen, mitä kuningas vaatisi
saatuaan tietää, että se mies, joka oli lähettänyt hänen sotilaansa
alastomina takaisin Lontooseen, joka oli pakottanut hänen lähettinsä
syömään hänen tiedonantonsa ja joka oli Lewesin luona kääntänyt
hänen voittonsa tappioksi, oli de Montfortin armeijan ulottuvilla.

Norman of Torn piti taistelusta, mutta hän ei ollut hupsu eikä

senvuoksi olisi mielellään pannut avoimella kentällä olevia tuhatta
miestään muurien ympäröimässä linnoituksessa olevia
kahtakymmentätuhatta sotilasta vastaan.

Niin, hän kohtaisi Bertrade de Montfortin tänä iltana, ja ennen

aamunkoittoa hänen hurja laumansa olisi kaukana matkalla Torniin.
Oli hyvin uskallettua mennä linnaan, joka oli täynnä hänen mahtavia
vihollisiaan. Mutta jos hän saisi siellä surmansa, tapahtuisi se hyvän
asian tähden, mietti hän; ja joka tapauksessa hän oli päättänyt
suorittaa tämän velvollisuustehtävän, jota hän niin kovasti pelkäsi, ja
hän suorittaisi sen, vaikka maailman kaikki armeijat olisivat
sijoittuneet Batteliin.

Äkkiä hän kuuli erään vahdin luikkaavan hiljaa, ja pian mies tuli
hänen luoksensa muassaan palvelija.

»Sanoma lady Bertrade de Montfortilta», ilmoitti sotilas.

»Tuokaa hänet tänne!» komensi henkipatto.

Lakeija saapui ja ojensi Norman of Tornille siron, tuoksuavilla

vahasineteillä kiinnitetyn pergamentin.

»Käskikö mylady teidän odottaa vastausta?» tiedusteli henkipatto.

»Minun on määrä odottaa, mylord», vastasi pelokas mies, josta

tämä tehtävä oli tuntunut melkein samanlaiselta kuin hänen
emäntänsä olisi lähettänyt hänet helvettiin viemään sanomaa
paholaiselle.

Norman of Torn astui lepattavan soihdun ääreen, mursi sinetit ja

luki rakastamansa naisen kirjeen. Sen sisältö oli lyhyt ja
yksinkertainen.

»Norman of Tornille hänen ainaiselta ystävältään Bertrade de

Montfortilta.

Tule Gilesin muassa! Olen käskenyt hänen opastaa sinut salaa

luokseni.

Bertrade de Montfort.»

Norman of Torn meni erään kapteeninsa luokse, joka istui maassa

jonkin vaatteella peitetyn esineen vieressä.

»Tulkaa, Flory!» sanoi hän ja kääntyen sitten odottavan Gilesin

puoleen lisäsi: »Menkää edellä!»

He lähtivät liikkeelle peräkkäin, ensimmäisenä lakeija Giles, sitten

Norman of Torn ja viimeisenä se mies, jota hän oli nimittänyt Floryksi
ja joka kantoi vaatteella peitettyä esinettä. Mutta jonossa viimeisenä
ei ollutkaan Flory. Flory virui kuolleena tuuhean tammen juurella
leirissä; kapea haava hänen vasemman lapaluunsa alapuolella
osoitti kohtaa, josta terävä tikari oli uponnut hänen sydämeensä, ja
hänen paikallaan käveli pieni, tuikea, harmaapäinen vanhus,
kantaen vaatteella peitettyä esinettä. Mutta kukaan ei olisi voinut
aavistaa erotusta, sillä pienen vanhuksen yllä oli Floryn sotisopa, ja
hänen kypärinsilmikkonsa oli suljettu.
 Ja niinpä he saapuivat linnan muurissa olevalle pienelle portille,
jonka ympärillä ison tornin varjo teki pimeän yön synkkyyden kaksin
kerroin mustemmaksi. Palvelija opasti heitä pitkin useita hämäriä
käytäviä ja ylöspäin kiertoportaita myöten, pysähtyen vihdoin
matalan oven eteen.

»Olemme perillä, mylord», ilmoitti hän, kääntyi ja poistui.

Norman of Torn kosketti oven lautoja oikean kätensä rautakintaan

peittämillä rystösillä, ja sisältä kuului hiljainen kuiskaus: »Sisälle!»

Hän astui äänettömästi huoneeseen; se oli pieni etuhuone avaran

salin vieressä. Sen toisessa päässä oli avoin takka, jossa roihusi
hilpeä halkovalkea, ja yksi ainoa lamppu loi lisää pehmeätä
valaistusta synkkään huoneeseen. Huoneen keskellä oli pöytä ja
seinävierillä useita penkkejä.

Takan edessä seisoi Bertrade de Montfort, ja hän oli yksin.

»Pankaa kantamuksenne tähän pöydälle, Flory!» käski Norman of

Torn. Ja kun se oli tehty, jatkoi hän: »Saatte mennä. Palatkaa leiriin!»

Hän ei puhutellut Bertrade de Montfortia, ennenkuin ovi oli

sulkeutunut pienen, tuikean, harmaapäisen miehen jälkeen, jolla oli
Flory-vainajan rauta-asu, ja sitten Norman of Torn meni pöydän
ääreen ja jäi seisomaan vasen käsi paljaana, nojaten pöydän
reunaan.

»Mylady Bertrade», virkkoi hän vihdoin, »olen tullut täyttämään

lupaukseni».

Hän puhui ranskankieltä, ja tyttö hätkähti hieman kuultuaan hänen

äänensä. Aikaisemmin Norman of Torn oli aina käyttänyt
englanninkieltä. Missä hän oli ennen kuullut tuon äänen? Sen sointu
värähteli hänen korvissaan.

»Mitä on Norman of Torn koskaan luvannut Bertrade de

Montfortille?» kysyi hän. »En ymmärrä, ystäväni.»

»Katsokaa!» kehoitti mies. Ja kun tyttö lähestyi pöytää, veti hän

syrjään vaatteen, joka peitti miehen sinne panemaa esinettä.

Tyttö peräytyi, päästäen hiljaisen, kauhuisen äännähdyksen, sillä

pöydällä oli kultaisella vadilla miehen pää, jonka kammottava
kuolonirvistys oli paljastanut keltaiset hampaat.

»Tunnetko sen?» tiedusti henkipatto. Ja hän tunsi; mutta

sittenkään hän ei käsittänyt. Vihdoin hänen mieleensä hitaasti palasi
Roger de Condén kevyt, leikkisä lupaus noutaa hänen vihollisensa
pää valtiattarensa jalkojen juureen kultaisella vadilla.

Mutta mitä tekemistä oli Tornin henkipatolla siinä asiassa! Se oli

hänestä kovin visainen pulma, mutta sitten hän näki tuiman,
umpikypärisen miehen paljaan vasemman käden, joka lepäsi
pöydällä Peter of Colfaxin inhoittavan pään vieressä; ja sen
nimettömässä sormessa oli se komea sormus, jonka hän oli
viskannut Roger de Condélle silloin kaksi vuotta sitten.

Kuinka kummallisen kepposen hänen aivonsa mielivätkään tehdä

hänelle! Niin ei voinut olla, ei, se oli mahdotonta; sitten hänen
katseensa osui taaskin kulta vadilla irvistävään päähän, ja sen
otsassa hän näki hyytyneen veren muodostamat kirjaimet, äkillisen
kuoleman kaamean merkin — NT!
 Hitaasti hänen katseensa kääntyi jälleen henkipaton sormessa
olevaan sormukseen ja sitten hänen suljettuun kypäriinsä. Hän astui
askeleen eteenpäin toinen käsi painettuna rintaa vasten toisen
osoittaessa miehen kasvoja ja huojui hieman ikäänkuin äsken
vaikeasta taudista toipunut.

»Kypärinsilmikkonne», sopersi hän, »avatkaa silmikkonne!» Ja

sitten hän supatti ikäänkuin itsekseen: »Niin ei voi olla; niin ei voi
olla.»

Vaikka se repi Norman of Tornin sydäntä, noudatti hän kehoitusta,

ja tyttö näki edessään Roger de Condén uljaat, voimakkaat kasvot.

»Mon Dieu!» parahti hän. »Sanokaa, että tämä on vain julmaa

pilaa!»

»Se on julma totuus, mylady Bertrade», vastasi henkipatto

murheellisesti. Ja kun neito sitten kääntyi poispäin hänestä, vieden
käsivartensa kasvoilleen, meni hän tytön luokse, laski kätensä hänen
olalleen ja virkkoi surullisesti:

»Ja nyt oivallatte, mylady, minkä tähden en seurannut teitä

Ranskaan. Sydämeni lähti sinne muassanne, mutta tiesin, että vain
murhetta ja nöyryytystä voisi koitua sellaiselle, jota Tornin paholainen
rakastaa, jos hän saisi vastarakkautta; ja sentähden odotin, kunnes
olisitte unohtanut Roger de Condélle lausumanne sanat, ennenkuin
tulin täyttämään sitä lupausta, että saisitte tietää, kuka hän oikein on.

»Tänä iltana olen tullut sentähden, Bertrade, että rakastan teitä.

Jumala tietää, ettei minun ole mieluista nähdä jo asennostannekin
kuvastuvaa kammoa, lukea sydämessänne kuohuvaa vihaa ja inhoa
ja arvata, kuinka kovat, kylmät ajatukset ovat vallanneet mielenne
minua kohtaan, koska sallin teidän puhua, kuten kerran puhuitte
Tornin paholaiselle.

»En ensinkään puolustele heikkouttani. En pyydä teiltä anteeksi

sellaista, mitä, sen tiedän, ette ikinä voi suoda anteeksi. Paras, mitä
voin toivoa, on se, että aina minua muistaessanne ajattelette minua
inhoten ja halveksien.

»Vain sen tiedän, että rakastan teitä, Bertrade; vain sen tiedän,
että rakastan teitä ja että rakkauteni on omaa ymmärrystänikin
väkevämpi.

»Tässä on se sormus, jonka annoitte minulle ystävyytenne

merkiksi. Ottakaa se! Se käsi, joka sitä kantoi, ei ole tehnyt mitään
väärää siinä valossa, joka sen ohjeeksi on annettu.

»Sen ympäröimässä sormessa kiertänyt veri on tullut Bertrade de

Montfortille sykkivästä sydämestä, joka edelleenkin sykkii ainoastaan
hänelle, kunnes armollinen kaitselmus näkee hyväksi korjata pois
täältä hukkaan menneen, hyödyttömän elämän.

»Hyvästi, Bertrade!» Hän polvistui ja vei tytön hameenliepeen

huulilleen.

Tuhansia ristiriitaisia tunteita myllersi Englannin uuden valloittajan

ylpeän tyttären sydämessä. Kiukku väärinkäytetyn luottamuksen
tähden, kiitollisuus ritarillista auttajaa kohtaan, joka oli kahdesti
pelastanut hänen kunniansa, viha satojen ystävien ja sukulaisien
murhaajaa kohtaan, miehen ihailtavan rohkeuden herättämä
kunnioitus, kammo ja halveksiminen halpasyntyistä kohtaan, sen
hurmiohetken muisto, jolloin nuo kauniit huulet olivat painuneet
hänen huulilleen, ylpeys tämän häntä puoltavan ritarin
pelottomuuden johdosta, joka uskalsi yksin tulla
kahdenkymmenentuhannen vihollisensa keskelle täyttääkseen
hänelle antamansa lupauksen; mutta voimakkaampina kuin kaikki
muu kohosi kaksi seikkaa hänen sielunsa silmien eteen elävien
olentojen tavoin — miehen nöyryyttävä, alhainen syntyperä ja sen
suuren rakkauden muisto, jota hän oli hellinyt kaikki nämä pitkät,
ikävät kuukaudet.

Ja nämä kaksi kamppailivat ratkaisevan taistelun tytön rinnassa.

Niinä muutamina, lyhyinä hämmennyksen ja epävarmuuden hetkinä
tunsi Bertrade de Montfort tulleensa kymmenen vuotta
vanhemmaksi, ja saavutettuaan lopullisen päätöksensä hän ei enää
ollut nuori tyttö, vaan täysi-ikäinen nainen, joka vakaan, kypsän
harkinnan jälkeen oli valinnut tien ja kulkisi sitä myöten loppuun
saakka — lopulliseen päämäärään, olipa se kuinka suloinen tai
kuinka karvas tahansa.

Verkkaisesti hän kääntyi jalkojensa juurelle polvistuneen miehen

puoleen, tarttui käteen, joka ojensi hänelle sormusta ja nosti miehen
seisomaan. Äänettömänä hän painoi kultaisen renkaan takaisin
Normanin sormeen ja suuntasi sitten katseensa hänen silmiinsä.

»Pidä sormus, Norman of Torn!» kehoitti hän. »Bertrade de

Montfortin ystävyyttä ei kevyesti anneta eikä kevyesti oteta pois» —
hän empi — »eikä myöskään hänen rakkauttaan».

»Mitä tarkoitatte!» kuiskasi Norman, sillä tytön silmissä loisti sama

ihana ilme, jonka hän oli nähnyt silloin kaukaisessa Leicesterin
linnassa.

»Tarkoitan», vastasi neito, »sitä, että oletpa Roger de Condé tai

Norman of Torn, aatelismies tai maantierosvo, se on Bertrade
Montfortista ihan samantekevä — sinua minä rakastan, sinua!»

Jos tyttö olisi sättinyt häntä, sylkenyt hänen silmilleen, ei hän olisi
hämmästynyt, sillä hän oli odottanut pahinta; mutta että tyttö rakasti
häntä! Oi, hyvä Jumala, olivatko hänen liiaksi rasittuneet hermonsa
sekoittaneet hänen pääparkansa? Näkikö hän unta vain herätäkseen
tajuamaan kylmän ja kammottavan todellisuuden?

Mutta nämä hänen kaulaansa kietoutuneet lämpimät käsivarret,

hänen poskiaan hivelevä sulotuoksuinen hengitys eivät olleet unta!

»Ajatteletko, mitä sanot, Bertrade?» huudahti hän. »Muistatko,

että olen halpasyntyinen lurjus, joka en tiedä omaa äitiäni, vieläpä
epäilen isänikin oikeaperäisyyttä! Voisiko joku de Montfort astua
maailman näkyviin sellainen mies puolisonaan?»

»Tiedän täydelleen, mitä sanon», vakuutti tyttö. »Vaikka olisit

tallirengin ja keittiöpiian avioton poika, sittenkin rakastaisin sinua,
kunnioittaisin sinua ja takertuisin kiinni sinuun. Missä sinä olet,
Norman of Torn, siellä on minun onneni. Sinun ystäväsi ovat minun
ystäviäni, riemusi minun riemujani, surusi minun surujani; ja sinun
vihollisesi, jopa oma isänikin, ovat minunkin vihollisiani.

»Minkä tähden, oma Normanini, niin on, sitä en tiedä. Sen vain
tiedän, että usein kysyin itseltäni, rakastinko oikein todella Roger de
Condéta, mutta sinua — oi, Norman, minkä tähden ei nyt ole
epäilyksen hiventäkään siitä, että tämä sydän, tämä sielu, tämä
ruumis ovat kokonaan ja ikuisesti Tornin henkipaton?»

»En tiedä», virkkoi Norman koruttomasti! ja vakavasti. »Niin

ihmeellinen kysymys käy yli aivo-poloisteni ymmärryksen; mutta
luulen sydämeni sen tietävän, sillä riemuissaan se panee veren
kuumana vinhasti tulvimaan olemuksessani, niin että tuntuu siltä kuin
olisin palamaisillani pelkästä onneni kuumuudesta.»

»St!» varoitti tyttö äkkiä. »Olen kuulevinani askelten ääntä. Sinua

ei saada tavata täällä, Norman of Torn, sillä vasta tänä iltana
kuningas kiristi isältäni sen lupauksen, että sinut huomenna
vangitaan ja hirtetään. Mitä teemme, Norman? Missä kohtaamme
toisemme jälleen?»

»Me emme eroa, Bertrade, muuta kuin siksi aikaa, että ehdit ottaa
helysi ja noutaa ratsastusvaippasi. Sinä lähdet tänä yönä
ratsastamaan pohjoista kohti Norman of Tornin seurassa, ja
kolmantena päivänä isä Claude yhdistää meidät.»

»Olen iloinen siitä, että haluat sitä», vastasi neito. »Pelkäsin sinun
jostakin syystä arvelevan parhaaksi, etten nyt lähtisi mukaasi. Odota
täällä! Viivyn poissa vain hetkisen. Jos kuulemani askeleet
lähestyvät tätä ovea» — ja hän osoitti ovea, josta Norman oli tullut
pieneen huoneeseen — »sopii sinun mennä tuosta toisesta ovesta
viereiseen huoneeseen ja olla siellä piilossa, kunnes vaara on
mennyt ohitse».

Norman of Torn virnisti, sillä hänestä ei ollut mieluista mennä

piiloon vaaran tieltä.

»Minun tähteni», pyysi Bertrade. Niinpä mies lupasi täyttää hänen

pyyntönsä, ja hän pujahti nopeasti huoneesta noutamaan
tavaroitaan.
YHDEKSÄSTOISTA LUKU

Laskettuaan vaatteeseen verhotun esineen keskellä lattiata olevalle

pöydälle ja poistuttuaan huoneesta pieni, tuikea, harmaapäinen mies
ei palannut leiriin, kuten Norman of Torn oli määrännyt.

Sensijaan hän pysähtyi ihan pienen, hiukan raolleen jättämänsä

oven taakse väijymään ja kuuntelemaan kaikkea, mitä Bertrade de
Montfortin ja Norman of Tornin välillä tapahtui.

Kun hän kuuli Simon de Montfortin ylpeän tyttären tunnustavan

rakastavansa Tornin paholaista, väänsi hänen huuliaan julma hymy.

»Kaikki käy paremmin kuin olin toivonut», mutisi hän, »ja

helpommin. Lempo soikoon! Kuinka paljoa helpompi onkaan nyt
saada myöskin Leicester koko ylpeine sydämineen mukaan
hirtättämään Norman of Tornia! Oi, kuinka ihana kosto! Olen kauan
odottanut, sinä koiramainen kuningas, saadakseni sivaltaa takaisin
sen iskun, jonka sinä silloin löit, mutta maksu on kauan
kasaantuneista koroista paisunut satakertaiseksi.»

Nopeasti tämä jäntevä hahmo riensi pitkin käytäviä, kunnes saapui

juhlasaliin, jossa de Montfort ja kuningas ynnä Ranskan Filip ja
paljon muita aatelisia ja ylimyksiä istuivat.
 Ennenkuin ovella seisova vahti oli ehtinyt pysäyttää hänet,
syöksähti hän huoneeseen ja puhutteli kuningasta, huudahtaen:

»Haluatteko vangita Tornin paholaisen, teidän majesteettinne?

Hän on nyt yksin sellaisessa paikassa, jossa muutamat miehet
saavat hänet kiinni.»

»Mitä nyt? Mitä nyt?» äänsi Henrik. »Mikä mielipuoli tämä on?»

»En ole mielipuoli, teidän majesteettinne; milloinkaan eivät aivot

ole työskennelleet selvemmin ja varmempaa tarkoitusta kohti»,
vastasi mies.

»Se saattaa epäilemättä olla joku sen hirtehisen oma juoni»,

huomautti de Montfort.

»Missä se roisto on?» tiedusti Henrik.

»Hän on nyt tässä palatsissa, ja hänen syleilyssään on Bertrade,

hänen ylhäisyytensä Leicesterin kreivin tytär. Ihan äsken neito
vakuutti rakastavansa häntä.»

»Seis!» karjaisi de Montfort. »Hillitse katalaa kieltäsi. Mitä tarkoitat

syytäessäsi sellaisia valheita ja ihan vasten kasvojani?»

»Ne eivät ole valheita, Simon de Montfort. Jos ilmoitan sinulle, että
Roger de Condé ja Norman of Torn ovat sama henkilö, niin tiedät,
etten valehtele.»

De Montfort kalpeni.

»Missä se kurja vintiö on?» kysyi hän.

 »Tulkaa!» kehoitti pieni vanhus. Ja hän poistui salista de Montfort,
kuningas, prinssi Filip ja muut kinterillään.

»Sinun olisi parasta ottaa mukaan kaksikymmentä sotilasta —

sinä tarvitset ne kaikki vangitaksesi Norman of Tornin», neuvoi
vanhus de Montfortia. Ja kun he sivuuttivat vahtihuoneen, lisääntyi
seurue niin ollen kahdellakymmenellä sotilaalla.

Tuskin oli Bertrade de Montfort ehtinyt lähteä Norman of Tornin

luota, ennenkuin henkipatto kuuli lukuisten jalkojen töminää. Ne
kuulostivat lähestyvän himmeästi valaistussa käytävässä siihen
huoneeseen tuovaa pientä ovea, jossa hän oli.

Vikkelästi hän siirtyi vastapäiselle ovelle ja jäi odottamaan käsi

rivassa. Niin, ne tulivat sinne päin nopeasti, ja tulijoita oli paljon; ja
kuullessaan heidän seisahtuvan ulkopuolelle hän veti syrjään
verhon, työnsi takanaan olevan oven auki ja perääntyi toiseen
huoneeseen, samalla kun Simon de Montfort, Leicesterin kreivi,
syöksyi huoneeseen vastaiselta puolelta.

Samassa kajahti Norman of Tornin takana kirkaisu, ja

pyörähdettyään ympäri hän näki edessään kirkkaasti valaistun
huoneen, jossa istuivat Eleanor, Englannin kuningatar, ja toinen
Eleanor, Simon de Montfortin vaimo, seuranaisineen.

Nyt hänen oli mahdoton piiloutua ja mahdoton pelastua, sillä hän

ei olisi juossut, vaikka hänellä olisi ollut, mihin juosta. Hitaasti hän
perääntyi ovelta nurkkaan, jossa hän selkä seinää vasten ja pöytä
oikealla puolellaan saattaisi kuolla samoin kuin oli elänyt, taistellen,
sillä Norman of Torn tiesi, ettei hän voinut toivoa armoa noilta
miehiltä, jotka olivat saaneet hänet umpikujaan kuin satimeen
joutuneen ison karhun.
 Kun heillä oli armeija käskettävissään, olisi heidän helppo nujertaa
yksinäinen mies, vaikka se mies olikin Tornin paholainen.

Kuningas ja de Montfort olivat nyt tulleet pienemmän huoneen

lävitse saliin, jossa henkipatto seisoi valmiina puolustautumaan.

Salin toisessa päässä seisoivat kuningatar ja ylimysnaiset yhteen

sulloutuneina, kun taas de Montfortin takana tungeksi
kaksikymmentä aatelismiestä ja yhtä monta sotilasta.

»Mitä tekemistä sinulla on täällä, Norman of Torn?» kiljaisi de

Montfort kiukkuisesta »Missä on tyttäreni Bertrade?»

»Olen täällä, herra kreivi, hoitamassa omia asioitani», vastasi

Norman of Torn, »jotka eivät kuulu kenellekään muulle. Mitä
tyttäreenne tulee, ei minulla ole aavistustakaan siitä, missä hän on.
Mitä asiaa hänellä olisi Tornin paholaiselle, mylord?»

De Montfort kääntyi pienen harmaapään puoleen.

»Hän valehtelee», kirkui tämä. »Neidon suudelmista ovat hänen

huulensa vielä kosteat.»

Norman of Torn katsahti puhujaan, ja nyt osittain avatun

kypärinsilmikon takaa hän näki sen miehen kasvot, jota hän oli
kahdenkymmenen vuoden aikana nimittänyt isäkseen.

Hän ei ollut milloinkaan odottanut rakkautta tältä kovalta

vanhukselta, mutta kavallusta ja vahingontekoa — ei, hän ei voinut
sitä uskoa; jommankumman heistä oli täytynyt tulla hulluksi; mutta
minkä tähden Floryn rauta-asu? Missä uskollinen Flory oli?