Meadowfall Firefighters Box Set: Books

1-4 Wineheart
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/meadowfall-firefighters-box-set-books-1-4-wineheart/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Scandalous Affairs Series Box Set: Books 1-4 Christi

Caldwell

https://ebookmass.com/product/scandalous-affairs-series-box-set-
books-1-4-christi-caldwell/

Greek Gods Box Set: Books 1 - 4 Holly Rayner

https://ebookmass.com/product/greek-gods-box-set-books-1-4-holly-
rayner/

Lucas Brothers Box Set : Books 1-4 Jordan Marie

https://ebookmass.com/product/lucas-brothers-box-set-
books-1-4-jordan-marie/

In Too Deep Box Set: Books 1 - 4 Ali Parker

https://ebookmass.com/product/in-too-deep-box-set-books-1-4-ali-
parker/
Accidentally in Love, the Box Set: Books 1-4 Sara Ney

https://ebookmass.com/product/accidentally-in-love-the-box-set-
books-1-4-sara-ney/

Shattered Gods Box Set: Books 1-3 Fox

https://ebookmass.com/product/shattered-gods-box-set-
books-1-3-fox/

Vampire Kings: BOX SET Books 1-5 Renard

https://ebookmass.com/product/vampire-kings-box-set-
books-1-5-renard/

The Bent Zealots MC Box Set #4 MM BDSM (Books 1-8)

Layla Wolfe

https://ebookmass.com/product/the-bent-zealots-mc-box-set-4-mm-
bdsm-books-1-8-layla-wolfe/

Sporting Secrets Box Set (Books 1-3) MM Calder

https://ebookmass.com/product/sporting-secrets-box-set-
books-1-3-mm-calder/
MEADOWFALL FIREFIGHTERS BOX SET

BOOKS 1-4

ANNA WINEHEART
 CONTENTS

Burning For My Prince

1. Perry
2. York
3. Perry
4. York
5. Perry
6. York
7. Perry
8. York
9. York
10. York
11. Perry
12. Perry
13. Perry
14. Perry
15. York
16. Perry
17. Perry
18. York
19. Perry
20. Perry
21. York
22. Perry
23. York
24. Perry
25. York
26. York
27. York
28. Perry
29. York
30. Perry
31. York
32. Perry
33. York
34. Perry
35. York
36. York
Epilogue
Bonus chapter: Burning For My Prince
Gareth’s Boy
1. Flores
2. Gareth
3. Flores
4. Gareth
 5. Flores
6. Gareth
7. Flores
8. Flores
9. Gareth
10. Gareth
11. Flores
12. Gareth
13. Flores
14. Flores
15. Flores
16. Gareth
17. Flores
18. Gareth
19. Flores
20. Gareth
21. Flores
22. Gareth
23. Flores
24. Gareth
25. Flores
26. Gareth
27. Flores
28. Gareth
29. Flores
30. Gareth
31. Flores
32. Gareth
33. Flores
34. Flores
35. Flores
36. Gareth
37. Flores
Epilogue
Bonus chapter: Gareth’s Boy
Secrets in the Snow
1. Ben
2. Alec
3. Ben
4. Alec
5. Ben
6. Alec
7. Ben
8. Ben
9. Ben
10. Ben
11. Alec
12. Ben
13. Ben
14. Alec
15. Ben
 16. Ben
17. Ben
18. Ben
19. Ben
20. Alec
21. Alec
22. Ben
23. Alec
24. Ben
25. Alec
26. Alec
27. Ben
28. Ben
29. Alec
30. Ben
Epilogue
Bonus chapter: Secrets in the Snow
Alpha in Heat
1. Four Years Ago
2. The Worst Interview Ever
3. Dom Gets Grilled
4. What is That SMELL?
5. Bar Nights Part 1
6. Bar Nights Part 2
7. Bar Nights Part 3
8. Dom is Screwed
9. Jesse Loses His Temper
10. Bar Nights Part 4
11. Dom is In Deep
12. Christmas Eve
13. Donut Wars: The Beginning
14. Things Get Real
15. “Donut”
16. The Donut Mystery
17. The Mysterious Morning Sickness
18. Jesse Freaks Out
19. “Donut”, or “Please”
20. The Chapter of Many Kisses
21. Dom Does Not Want To Grovel
22. Secret’s Out
23. Bite Me
24. Strength is
25. Dom Meets the Family
26. The Little Things
27. Dom Tries To Save Jesse
28. Jesse’s in Trouble
29. Dom Comes to the Rescue
30. Jesse Wakes Up
31. More Donuts
32. The Color of Love
33. Childbirth
 Epilogue
Bonus chapter: Alpha in Heat
Also by Anna
About the Author
Copyright Anna Wineheart 2023

This is a work of fiction. Names, characters, businesses, places, events and incidents are either the products of the author’s imagination
or used in a fictitious manner. Any resemblance to actual persons, living or dead, or actual events is purely coincidental.

All rights reserved. No part of this book may be reproduced or transmitted in any form or by any means whatsoever without express
written permission from the author, except in the case of brief quotations embodied in critical articles and reviews.

These novels contain graphic sexual content between two (or more) men. Intended for mature readers only.

Content Warnings

Burning For My Prince: Past domestic violence, Past emotional abuse, Violence

Gareth’s Boy: Past child abuse/neglect, Past car accident, Past failed abortion, Grief, Brief dubcon play, Some gore, A brief almost-
drowning, Blackmail, Gun innuendoes

Secrets in the Snow: past domestic violence, brief on-page torture, mild dubcon (handjob, consent given after), violence

Alpha in Heat: On-page torture, past torture, past human experimentation, past organ transplant/additions, past lover suicide, self-harm
ideation, consensual dubcon-play, some violence
 To all of you out there:

You are beautiful.

You are worthy.

You are loved.

Links!

Follow Anna on Amazon for the latest book releases!

Plus, sign up for Anna’s newsletter and catch super sneak previews at Anna’s Wine Shack (Anna’s
reader group).

Bookbub | Goodreads
 BURNING FOR MY PRINCE

What happens when your baby's daddy crashes naked through your bathroom ceiling... and into
your life?

A long time ago, York Davis made an online friend, and fell in love with him. Unbeknownst to York,
FrogPrince100 was also a college professor. When they met to sate Prince's heat, Prince conceived.
The very next day, Prince disappeared from York's life, shattering his heart.

Five years ago, Perry Larkin did something he shouldn't: he gave in to his desires and slept with his
crush. The very first alpha to make him feel safe after much violent abuse from his exes. Thing was,
York was sixteen years younger than Perry. To hide his identity, Perry wore a mask to their first and
only meeting. Then, crippled by guilt, he left, taking their unborn child with him.

Fast forward to today: York is a firefighter who has sworn off love. Except his nervous new neighbor,
Perry Larkin? He smells familiar. Perry feels familiar. York has no clue what FrogPrince looked like,
but Perry can't be him. And York shouldn't want Perry in his bed, all day, every day. He shouldn't
want to screw Perry into next week.

Besides, Perry has a four-year-old son who can't be York's, because Prince had been on birth control
that night... right?
 1

PERRY
MEADOWFALL, SOUTHERN CALIFORNIA

“WHAT ’ S IN THAT BOX , DADDY?” Four-year-old Caleb peeked around the coffee table, wriggling his
little toes. “Is it a present?”

Perry Larkin bit his tongue, warmth prickling his cheeks. I should’ve known he’d ask that. “No, hon.
It’s for me. It’s, ah, work. Boring adult stuff.”

Caleb peered at the cardboard box, his green eyes large through his glasses. Sometimes, Perry felt as
though Caleb could see through his lies. “Oh,” Caleb said. “Can I see?”

His heart melting with fondness, Perry enveloped his son in a tackle-hug. Caleb squealed. “Maybe
when you get older,” Perry said.

“What about tomorrow?” Caleb grinned toothily.

Perry sighed. “In a few years.”

Or maybe never, because that was an invention no one should ever get their hands on.

It wasn’t just any ordinary machine. It wasn’t just some finely-tuned, pre-programmed piece of
equipment.

It was a ten-thousand-dollar invention, one that Perry had painstakingly worked on for the past few
years, one that was almost complete. It was a robotic platform encased in plastic and then silicone,
designed to caress Perry’s most intimate parts.

While the other Meadowfall College professors had been working on their precious research, Perry
had been tinkering away at the perfect ‘alpha’ he would spend his heats with. It would touch him
between his legs, it would open him up, and fill him the way an alpha would.

Except, unlike an alpha, the machine was safe.

It would caress him. It would treat him with kindness, and while it didn’t have any words for him, it
would be warm, someplace he could go and just... lose himself. And everything would still be okay.

“Daddy?” Caleb yawned.

Perry blinked himself back, glancing at his watch. It was past Caleb’s bedtime. They’d been out
grocery shopping, and they’d gotten home late. Perry winced. “Sorry. Let’s get you ready for bed,
shall we?”

He hauled Caleb to his feet, walking with his son to the en-suite bathroom in his bedroom. The
apartment had creaky windows and uneven floors, but for the past five years of his life, it had been
home.

In the bathroom, Perry brushed Caleb’s teeth, then got him dressed for bed. They read a bedtime story
together—Caleb’s favorite, with the two moon bunnies. Caleb fell asleep halfway through, his glasses
knocking askew when he leaned into Perry’s side.

Perry tucked him into bed, then kissed his forehead, marveling at the tiny human being that was his
son.

Caleb never failed to fill Perry with awe. He was a gift. Not because his alpha dad had knowingly
given him to Perry, but because Caleb was so full of love. If Caleb’s other dad ever found out he
existed... Perry shuddered.

More than anything, the thought of an angry alpha twisted Perry’s stomach.

Perry had lied to York that he was on birth control, when they’d had sex that one time. Lying was a
terrible thing. But Perry had justified it by swearing that York would never find out about the child.

Perry didn’t need child support. He’d wanted a baby, no strings attached. That required an alpha. And
York Davis had been an online friend Perry had gotten a little too close to.

Gods, if York ever found out... Perry breathed out his anxiety. It wasn’t going to happen.

Caleb had Perry’s looks. Unlike York’s brown hair, Caleb’s curls were far darker, closer to black,
and his eyes had grown a beautiful shade of green, kind of like Perry’s. But the thing that made Perry
certain this would always be a secret?

York had absolutely no idea what Perry looked like.

On that night, Perry had worn a cartoon frog mask. York had winced when they’d met at the coffee
shop down the road, but he hadn’t protested too much.

The only way York would recognize Perry was if he saw the scars and tattoo on Perry’s body, but that
had a less-than-one-percent chance of happening.
So things would be okay. York would never find out. Perry wasn’t strutting on the streets in his
birthday suit.

Perry exhaled, willing his heart to slow. He made sure Caleb was still sleeping, then shut the door
quietly and slipped into his own bedroom, powering on his laptop.

York had updated his YouTube channel. Twenty minutes ago, he’d uploaded a new video about Frog
Island, a survival game that they’d both been playing for years. It was how Perry had found York, and
how Perry continued to admire York from afar.

Perry clicked on the video, his heart skipping a beat when that alpha’s face showed up at the bottom-
right corner of his screen. York Davis was handsome—very much so. Sapphire-blue eyes, strong jaw,
brown hair that was delightfully mussed.

Years back, they’d chatted about everything under the sun; favorite foods, favorite games, game
updates. Every afternoon, York would ask how Perry’s day had gone. Perry would tease him about
school, and York would retort that he was not young, that he was growing up into a big, strong alpha.

Perry had found himself looking forward to waking up, to seeing the pictures of cars and random
things that York sent him every day. He loved hearing about the food York made with his dad, he
loved hearing York get all excited over the latest Frog Island merchandise.

It had been good, in a friendshippy sort of way.

These days, it wasn’t so much the game that Perry was interested in, but York’s emotional reactions to
it. York laughing when the game glitched on him, York staring in absolute horror when a new boss
monster trashed his massive home base. York all triumphant when he finally figured out how to take
the new boss down.

He’s probably found an omega by now, Perry thought with a pang. Then he had to remind himself that
he wasn’t looking for an alpha.

“Hey, guys,” York said on the video, his voice slightly tinny. “Sorry about the lack of updates. I
graduated last month and started work at my local fire department. Plus I moved into my own
place, so I’m kinda scrambling to get everything together.”

It seemed like everyone was moving. Things had been crashing and bumping around in the apartment
downstairs, but the occupant was otherwise very quiet. He had a booming laugh, though. Perry
could’ve sworn it sounded like York. Then again, almost everything reminded him of York.

It didn’t help that he’d never really lost his crush on that alpha. Perry had thought of York as a younger
brother, until he’d hit eighteen. Then York’s muscles had filled out, his alpha body maturing, and
Perry’s thoughts had dipped into the gutter far too many times.

But unlike the alphas Perry had grown up with, he’d known York first as a friend. York had never
once treated Perry with contempt, or violence. It was precisely because of that, that Perry’s guard
slipped. And he’d begun to like York in ways he shouldn’t. He’d wanted to spend time with York in
person, he’d wanted to know what York smelled like. Tasted like.

Feeling dirty and ashamed of himself, Perry had never confessed. Then York had enrolled in
Meadowfall College, and Perry had lied and said he’d quit teaching, just so York wouldn’t try to meet
up with him.

Except... Perry had wanted a baby. And he’d been beaten by far too many alphas to even consider
starting anything with York. Just one night—that had been all he’d allowed himself.

So Perry had decided on the frog mask, and after that night, he’d completely removed his online
presence from York’s life.

“Anyway, I hope you’ll enjoy this week’s episode—the Zombie Frogs update has been incredible,”
York continued on the video, his lips twitching into a smile.

Gods, he was handsome. And he did look tired. His eyes were bloodshot, his jaw lightly stubbled.
Perry licked his lips, leaning closer.

Then York stretched his arms above his head, his muscles bunching, his T-shirt sleeves slipping down
to reveal bare biceps, shallow grooves running down his skin—all muscle beneath. So much of it.

Perry’s blood swooped between his legs. He groaned, looking away. He shouldn’t keep watching. But
York rolled his shoulders, his muscles flexing, his lips full and sweet.

Let me kiss you, York had said that night. Just once.

You don’t have to, Perry had answered.

York had folded up the bottom half of the frog mask, and his lips had been hot on Perry’s, his tongue
sliding into Perry’s mouth, claiming him inside like how his cock had claimed Perry’s hole.

Perry trembled now, watching York’s face. He needed to erase his arousal before he ended up jerking
off to York’s video. That would be terrible. York was sixteen years younger than him. And Perry was
thirty-eight now.

He paused the video and stumbled to the bedroom door, his pants uncomfortably tight.

Now would be a good time to test his precious invention.

Perry dragged the cardboard box from the living room to the bathroom, his back straining with its
weight. He opened the box. Heaved the machine into his bathtub. It was rectangular, shaped like a
saddle, with its ends curving up to hug Perry’s body.

In the tub, the device rattled around a little. Perry made a mental note to add rubber feet to it, palming
his cock through his pants.

Secretly, he’d nicknamed the machine The Boyfriend. Translucent white silicone covered every
exposed surface, wrapped snugly around clear plastic and a steel frame. On the front end of the
saddle, an acrylic tube formed a contractible tunnel. Inches away, a white dildo rose out of The
Boyfriend, the most beautiful alpha cock Perry had been able to mold.

Rather, it was what he remembered of York’s cock, but no one had to know that.

Perry’s mouth went dry. He shed his clothes, grabbed a bottle of lube, and stepped into the bathtub.

The tub creaked beneath his feet. Perry frowned, looking down.

The tub had creaked a few times before, though never this loudly. When it stayed quiet, Perry drew
the shower curtain shut, then turned the water on warm, rinsing the silicone. Some of the shower spray
splashed onto his chest, a warm touch trickling down his skin.

He stared at himself, half-embarrassed by his flushed, straining cock, and the precome that had
already begun to drip down his length. Gods, he needed someone to pin him down, someone to fuck
good and hard into him, touch him inside. He wanted to writhe in pleasure, he wanted to be
thoroughly claimed.

Like York had done for him five years ago.

Perry gulped, his heart thudding. He turned the water off, squirted some clear lube onto his fingers,
and straddled The Boyfriend, slicking up the inside of the silicone tube. Then he angled his cock
down, pushing it into the tunnel.

With lubrication, the silicone slid easily around his sensitive skin. The presence of his cock turned
The Boyfriend on; its motors began to whir. The tunnel tightened around Perry’s cock, the barest touch
to test its boundaries. Pleasure shot down his nerves.

Perry braced his weight on his hands and knees, pushing his cock completely into the tunnel. It pulled
his foreskin down so his sensitive tip grazed the silicone. Then, as the machine learned his
movements, it began to respond, dragging its grip down his cock, then back up, squeezing around
Perry’s tip.

Perry moaned, leaking onto The Boyfriend. Short of an actual human, this was good. He’d
programmed some artificial intelligence into it, so he never knew how tightly it would hold him, or
how fast it would jerk his cock.

With the most recent modifications... maybe it was almost complete.

Perry grasped the dildo, then rocked back, letting its blunt tip nudge between his asscheeks. He
remembered that night with York, York probing at his hole, his cock thick, hot, eager to slide inside
Perry’s ass.

Perry’s breath rushed out of him. He leaked onto the dildo, groaning at its size. It felt bigger than he
expected, like York’s cock had been. He bit his lip and sank down, panting when it impaled his body,
forcing his hole to open around its thickness.

The sensors in the dildo registered his presence; The Boyfriend began to fuck into him. Perry
shuddered in bliss, his hole squeezing. That made The Boyfriend push deeper, the silicone beneath
him warming the longer the machine stayed on.

It wasn’t quite like being touched, but it was... good enough, Perry supposed. He needed a warm chest
at his back, he needed to be held, but a body-length machine was far too heavy for him to transport
between work and home.

And The Boyfriend... It wasn’t going deep enough. It wasn’t rough enough. When Perry had been
building it, he’d been afraid to program it to go any faster, because the movements had looked violent.

On a subconscious level, he knew that was what he wanted. He had confidence in The Boyfriend. But
somehow, he’d been afraid of the machine hurting him when he least expected it, like all those
previous alphas. So he’d set a lower limit. And now he didn’t have what he needed to come.

Perry bit his lip, rocking himself down onto the dildo, taking it entirely. His cock begged for release,
all dark red and thick. His knees ached against the cool tub. He grasped the edge of the tub and
shoved himself downward.

Something groaned. Perry figured it was the machine grinding against the bathtub.

He thought about York’s smile, and his cock pulsed. His balls pulled tight. He needed more before he
could reach the edge. He needed that dildo deeper inside him, he needed it fucking him like a crazed
animal.

And he wished he wasn’t kneeling in his tub, with only a silicone-clad machine for company. He still
needed an actual alpha inside, an alpha holding him. That realization made his heart sink, even as his
pleasure spiraled higher and higher, his balls heavy with his come.

Perry grasped the base of his fuck-machine and shoved himself down. The bathtub creaked, then
bellowed.

Then it crashed through the floor, sending Perry tumbling forward as a dark hole opened beneath him.

He screamed.
 2

YORK

YORK TRUDGED INTO HIS APARTMENT , allowing the door to click shut behind him. Home, even a
barely-anything apartment with half his stuff still in moving boxes, had never felt so good.

His body twinged with exhaustion. Over the past few weeks, the alphas at the fire station had slowly
increased the duration of his shifts—first twelve hours, then eighteen, and today had been his first-
ever twenty-four-hour shift.

After two back-to-back calls, scrubbing down the fire trucks, helping to conduct a fire safety class for
the public, and even more calls, he was just about ready to collapse into bed, and sleep through his
next two days off. It was a wonder how the other firefighters did it, but they’d been at this far longer
than him.

He shrugged out of his clothes, stepping into the tub. Glanced warily at the ceiling above. The plaster
was dark with water stains, but at least it wasn’t leaking right now.

The landlord had promised to take a look at the water damage tomorrow—soon enough, York
supposed. As long as the ceiling didn’t crash onto him.

He showered, dried off, and felt too awake to fall asleep just yet. So he sat at his desk and did the
recording for his next Frog Island video. Just as well, since there was a new game update. York had
been waiting eagerly for it for the past few months.

It was comforting, retreating into the survival game. It was something familiar. Something he could do
by himself and not feel alone.

Unlike being at his dad’s place, with his dad’s two alphas and Lenna, York’s two-year-old half-sister.

At first, York had protested the relationship, because of how awkward it was. His dad had been
seeing two alphas, both of them York’s classmates. Then York had grown comfortable with Spike and
Kai dating his dad, and he’d even given his dad away at the wedding.
But living around those guys, seeing his dad with his alphas around him all the time, seeing his dad so
unbelievably happy... It had made York feel awkward. Out of place. Like he didn’t belong there
anymore, not when his dad had made a new family for himself.

So York had moved into his own apartment, and the weight on his shoulders had lifted. Somewhat.
Now the apartment felt too quiet with no one around.

Maybe York was broken. All his life, he’d lived with his dad, looking out for him, protecting him.
Without his dad, York needed someone else to care for. He didn’t exactly know the people he’d saved
on duty.

But York had also witnessed his dad’s heart breaking, he remembered his dad crying when he
couldn’t attract an alpha. Worse, he’d had his own heart ripped apart. He had no intention of seeking
out an omega.

Maybe he needed more friends. A roommate. Someone who wasn’t FrogPrince100 teasing him on
chat. Someone who wasn’t an omega who had taught at Meadowfall College, who wasn’t an omega
wearing a frog mask at a coffee shop.

I’m in heat, FrogPrince had said years ago. If you don’t mind, would you like to spend the night
with me?

Yeah, sure, York had answered, and his heart had almost thumped out of his chest.

On one condition, FrogPrince had said. I’ll wear a mask. I’m not comfortable with you seeing my
face.

And that bastard had shown up at the coffee shop wearing a damn frog mask. Of all things.

Gods, just thinking about FrogPrince... York breathed out the tightness in his chest. It had been years
since that omega had said, I’ll see you online later, and he’d completely disappeared from York’s
life.

At first, York had thought FrogPrince had met with an accident. He’d tried to contact that omega. He’d
said at the start of each video, Prince, if you’re out there watching this, tell me something bad
hasn’t happened to you.

No one had said anything, until York had thrown a fit two weeks later, and someone had left an
anonymous comment on his video. I’m fine. Move on. -FP

York would’ve dismissed it as a troll comment, except the person had also included two emoji—a
frog face, and a person wearing a dental mask. No one else could’ve known about that.
Which meant that FrogPrince was alive, it meant that he’d left York, and holy hell, York had felt
utterly betrayed. And played.

He’d scoured the town for that tulip scent. But FrogPrince wasn’t the only one with a tulip scent. York
had found far too many dead ends, and after the twentieth omega who looked at him strange, York had
sworn never to fall in love again.

That was easy enough to do, because he’d stopped chatting online with omegas, he’d stopped asking
about anyone’s day, or sending them kitten pictures to cheer them up.

He’d stopped looking up recipes when anyone asked, he’d stopped sending photos of cookies, he’d
stopped offering to take anyone out to dinner.

York had been so blindly in love, that it hadn’t occurred to him that he was, until his heart had
shattered.

In the months after, he’d shut down completely. His dad had asked, except York hadn’t wanted to talk
about it. There wasn’t a point, anyway. And in the years following, York had recovered somewhat.

He finished editing the video, hit Upload on YouTube, then went to bed. Tried not to think about that
night. FrogPrince panting against him, his breaths puffing loudly behind his mask, the heavy musk of
his arousal filling York’s lungs. His chest had heaved, his hands trembling, and York had gone into a
rut.

He’d never gone into a rut with anyone else.

York still remembered the sleek lines of FrogPrince’s body, the gears tattooed on the small of his
back. He remembered the way FrogPrince had moaned into his mouth, his cock thick and leaking, his
body so damn tight.

York had been planning on asking Prince to be his boyfriend the next day, except, well.

There was no point thinking about it. He was never going to forgive that bastard.

York scrubbed his face, breathing out. “Shut up,” he told himself. “Time to move on.”

If only it were that easy.

He turned off the computer screen and the lights, lying in bed. Tried to sleep. Instead, he thought about
an omega with a frog mask.

York wasn’t sure how long he’d been awake when something crashed in his apartment, far too loudly.
He bolted upright, straining his ears.
Then someone screamed—it sounded like it came from right outside his bedroom. What the hell?

York threw off his sheets. Flung open his door. The screaming came louder now.

“Help me,” a man yelped in the pitch-darkness, his voice breaking.

“I’m coming,” York answered. “Where are you?”

“Bath—Bath...” The voice tapered into a low whimpering, and York’s heart squeezed.

He turned on the lights in the master bedroom—cardboard boxes littered the place. He strode into the
bathroom. Flicked on the lights.

Right above York’s bathtub, part of the ceiling had caved in. Another tub slanted precariously into his
bathroom, a pale face with dark, wet hair peeking over the edge of the tub.

“Help,” the man begged.

Then his gaze focused on York, and he froze, his eyes growing wide. He scrambled backward,
whining when the tub began to tip further into the bathroom.

“Stop moving,” York said, striding forward.

The man scrambled harder, tiny, panicked squeaks falling from his lips.

York grimaced. “I’m not gonna hurt you,” he said, grabbing the bottom of the tub to try and support its
weight. Damn, it was heavier than he thought. “But if you move, it’s gonna completely fall through.
Maybe it’ll take out my tub and go down another floor.”

The man froze. His chest heaved. He stared at York, green eyes raking down York’s face.

“I need to get you out of there,” York told him. There was barely space between the lip of the tub and
the ceiling—enough for a small person to squeeze through. “Can you climb down?”

The man shook his head vigorously. “Just—Just push the tub back up. I’ll go home.”

York sighed. “I’m not that strong.” The jagged edges of the floor dug painfully into his palm. “Get
down here before it crashes. Here, let me grab you.”

Panic flashed through the man’s eyes. But the tub creaked ominously, slanting further into the
bathroom. A wooden beam snapped. The bathtub jerked down, and the man screamed.

“C’mon, let’s get you out of there.” York reached in, grabbed the man under his arms, and hauled him
out of the tub. Set him on his feet.

He wasn’t so heavy. And he was completely naked, wet, and he smelled like tulip and musk.
Another random document with
no related content on Scribd:
 Mutta vaikka näin nyt levollisena palaankin tältä matkalta, joka on
pitkä ja vaivalloinen ja josta toivoin hauskaa vaihtelua, ei se ajatus,
että tarvitset kostoa, päästä minua. Jonkun rangaistuksen sinä
tarvitset, — sillä minä todella pidin sinusta, — enemmän kuin
kenestäkään muista kosijoistani, ja juuri sen vuoksi sinun tarvitsee
saada muistutus, että olet Ellin kanssa ollut kihloissa. Olen miettinyt
monenlaista kostoa, semmoista, joka olisi hyvin lähellä sydäntäsi.
Jos minulla olisi enemmän aikaa, niin tietäisin kyllä keinon, — jonka
jälkeen tapaisit vaaleakutrisen Annasi vähemmän häikäisevän
kauniina. Se olisi sinulle hyvä isku ja muistuttaisi joka hetki, että
minäkin olen ollut olemassa…

Mutta on toinenkin keino. Ihana taulusi, — se on todella ihana, —

on myöskin likellä sydäntäsi — ja se murenee pieniksi murusiksi.
Minä tiedän keinon, jonka avulla taulusi häviää, ja minä olen
keinoani jo käyttänyt.

Kun palaat, näet valkohankien ja sinertävän taivaan hävinneen, ja

itse
kangaskin haihtuu…

Ja vielä viimeinen sanani ennenkuin suljen kirjeen. Minulla alkaa

olla
jo kiire. Tilasin hevosen, joka odottaa minua ensimmäisessä talossa.
Täältä lähden hyvästittä, salaa ja huomaamatta, sillä kapineeni jätin
Alakylään.

Kohtaisinpa sinut taipaleella! Ah! Sinä katala! Vereni huutaa

kostoa.
Sillä minä rakastan nyt sinua todella, — sillä sinä olet taiteilija,
joksi en ennen sinua uskonut. Voit nousta hyvin korkealle, jos saat
elää…
 Nyt juuri muistan, että taulu, jota torpassa maalaat, on »Kesäyö».
Minun tekisi mieleni vielä sekin hävittää, mutta en enää uskalla
viipyä enkä osaa torpalle. Hirveää on ajatella, että sinä siitä kerran
niität kultaa ja kunniaa.

Uskon, että olisi hyvä meille molemmille, ettemme enää kohtaisi

toisiamme. Huomaa se — meille molemmille!

Suljen kirjeen. Hyvästi!

11.

Anna käveli nopeasti pappilasta vievää polkua Jäkälärovaan päin.

Hän oli tavallista kalpeampi, ja hänen sydämensä sykki niin että

lyönnit kuuluivat. Mieli paloi kuin tulen liekeissä, ja ajatuksissa
kiertelivät päivän tapahtumat.

Hän oli käynyt jo aamulla Jäkälärovassa Marttia hakemassa,

mutta kun hän ei siellä ollut ja oli taulunkin telineilleen tuonut torpan
kamariin, luultiin hänen menneen kylälle johonkin taloon, joissa
tapasi silloin tällöin käydä. Hän oli juossut kylälläkin, ja renkipoika
toisaalla päin. Mutta ei ollut Marttia kukaan nähnyt.

Ruustinna muisti sitten koskea, jonka kivikkorannalla Martti

mielellään istui. Anna riensi sinne, kysyi kulkijoilta, olivatko nähneet,
mutta ei tiennyt kukaan Martista mitään. Anna kävi kuitenkin koskella
asti, jyrkän partaalla, jossa Martilla oli vakituinen istumakivensä.
Mutta mitään merkkiä ei näkynyt, että kivellä olisi niihin aikoihin
ketään käynyt.
 Siinä touhussa oli päivä kulunut, ja rauhallisessa Niemikallion
pappilassa ei muistettu niin levotonta päivää koskaan olleen.

Silloin Annalle juolahti mieleen kesäkartano Airijyppyrässä. Ja hän

päätti lähteä sinne.

Vaikka Anna syvällä sydämessään aavistikin Martin katoamisen

syyn, tahtoivat pelko ja kaikenlaiset otaksumiset kuitenkin viedä
voiton. Hän tuli kuitenkin rauhallisemmaksi, kun hän oli ruustinnan
puheista ymmärtämässä, että Martti todennäköisesti oli mennyt
kesäkartanolle. Hänellähän oli aina ollut kummallisia päähänpistoja.

Anna ei ollut tavannut neiti Elliä muuta kuin aamulla, jolloin saattoi
hänet ullakkokamariin. Siinä olikin ollut kylliksi. Kauheaa, miten
nuoren tytön silmät saattoivat niin salamoida! Annalle teki vieläkin
pahaa Ellin katsanto. Hänen silmänsä olivat ensinnä näyttäneet
sinisiltä, mutta kun Elli kääntyi Annaa katsomaan heidän
noustessaan ullakolle, välähti niissä vihreää, joka säihkyi kuin tuli…
ja suupielet vetäytyivät kahteen käyrään, vihaiseen ryppyyn…

Annaa oli melkein pelottanut, ja kun hän nyt niiden silmien välkettä
muisti, vapisi mieli…

— Oliko katsonut Marttiakin niin? ajatteli hän, sekavien tunteiden

mellastaessa sydämessään.

Hän päätti ensin käydä Jäkälärovassa, äijävaarin mielipidettä

kuulemassa.

»Ei suinkaan täysi mies kesän aikana surman suuhun syöksy»,

lohdutteli vanha Erkki. »Kun ei kylältä kuulu, niin mihinkäpä muualle
olisi mennyt kuin Airijyppyrään. Ja tulee sieltä hakemattakin, jahka
joutuu. — Kumma se kuitenkin oli, että niin lähti, ettei meillekään
mitään maininnut», sanoi hän lopuksi miettiväisenä.

»Eihän vain liene sairastunut!» huolehti Anna. »Ruustinna ja

rovasti ovat niin kovin levottomia.»

»Ei ole mitään hätää. Huvikseen lähtenyt on, sen hyvin arvaan»,
puheli vanha Erkki. Jumala hänestä pitää huolen. Hän näkee
kirkkautta ja näkee Jumalan valkeuden ja ihmetyöt luonnossa,
kesäyössä, mutta kyllä hän vielä löytää iäisen valkeuden omasta
sydämestään — Herran valkeuden, joka on kaikkia muita kirkkaampi
ja johdattaa meitä iankaikkisuuden kesäyöhön.»

Vanhus huokasi.

Anna nousi lähteäkseen, ja kun hän pirtin eteen tultuaan silmäsi

alas kylän raitille, näki hän leveälierisen valkoisen hatun Alakylään
menevän kyytihevosen kärryistä.

Hän tunsi sen Ellin hatuksi ja arvasi, että Elli oli pitkästynyt
vartomaan Marttia — ja ehkä oli jo paluumatkalla.

Hän ei tiennyt, tuliko hän hyvilleen vaiko pahoilleen, mutta

rientämällä hän lähti painumaan metsään päin. Hän seurasi ensin
polkua, joka lähti torpasta ja vei Haltiain kivelle. Hän nousi kivelle,
siellä näkyi risujen jäännöksiä sääskensavusta, jota Martti oli öisin
maalatessaan kyhisemässä pitänyt. Kiven päällä oleva sammal oli
polkeentunut, mutta mitään muuta merkkiä ei näkynyt. Kerran
silmäsi Anna alas joen suvannolle ja pappilaan, joka niemeltään
kauniina pohotti iltapäivän lempeässä paisteessa. Mutta ennenkuin
hän laskeusi alas kiveltä, osuivat hänen silmänsä etelään päin.
Kylän alapäästä, jossa tie kulki korkeaa mäkeä ylös, näkyi suuri,
leveälierinen hattu kyytikärryistä niinkuin valkoinen sieni mäen
rinnasta…

Hän tunsi kuin tuskat ja levottomuus kevenisivät, mutta mitään ei

hän selvästi joutanut ajatella. Hän hyppäsi kiveltä ja läksi nuolena
nousemaan kyläharjun kuvetta pitkin lakea kohden. Päästyään yli
laen ja ehdittyään karjapoluille hän lähti niitä noudattaen menemään
Airijyppyrään päin. Hän saavutti ne polut, joita myöten hän ja Martti
Urpona menivät kesäkartanolle, ja seurasi niitä.

Hänen poskensa paloivat kuumina ja silmät loistivat. Mieli oli

täynnä ja jännittyneenä, ihana, loistava iltakin unohtui, eikä hän
käsittänyt sitä riemullista rauhaa, joka vallitsi hänen ympärillään.
Mutta päästyään loittonemaan Kyläharjustakin metsään päin, alkoi
hän osata selvemmin ajatella. Hän havaitsi jo illan sulon ja tunsi,
kuinka lempeä metsäilma jäähdytteli hänen polttavia poskiaan. Hän
näki korkean Kontiovaaran harmajan laen sädehtivän ilta-auringon
valossa, ja hänen korvansa erotti moniäänistä karjankellojen kalinaa,
joka kuului ahteiden notkoista ja jostakin suurten jänkkien
lepikkoisilta rannoilta.

Oliko Elli niine hyvineen palannut? Oliko Martti tahallaan häntä

paennut? Hän riensi eteenpäin kuin vihuri, notkeana pujahtaen
ryppevien kuusten oksain alatse ja virkkuna loikaten pienten
metsäpurojen yli.

Kun hän joutui siihen paikkaan, jossa taannoin oli Martin kanssa
levähtänyt, pysähtyi hän ikäänkuin uusia voimia kootakseen. Ei hän
vieläkään ollut mistään varma eikä osannut uskoa sitä eikä tätä. Yksi
asia vain oli selvänä ja kuumana hänen mielessään: löytää Martti…
elävänä tai kuolleena.
 Silloin hän huomasi aivan selkänsä takana juuresta oksattoman
männyn kyljessä vasta piirretyn nimen ANNA. Sen oli Martti tehnyt,
kuten näkyi kirjaimien taiteellisesta muodosta. Martti oli siis tätä tietä
mennyt, häntä muistanut ja levätessä hänen nimensä mäntyyn
piirtänyt!

Martti! Martti!

Riemullinen ilo pulpahti Annan sydämessä, ja hänestä tuntui kuin

maailma yhtäkkiä olisi muuttunut hänen ympärillään. Ihana, kirkas ja
valoisa taivas, siintävän kaukainen kiveliö, joka ikäänkuin ujona
seisoi nuoressa lehdessään, — kaikki näki hän nyt nauravin, leppein
kasvoin. Kuuli käkien kukkuvan, lintujen laulavan ja karjankellojen
kuin ilon seasta soivan…

Hän silmäsi vielä kerran nimeä, kosketti sitä varmuuden vuoksi

kädellään ja tarkasti hietaiselta polulta Martin jälkiä. Niitä ei
kuitenkaan näkynyt kuin parin askeleen jäljet, jotka katosivat heti kun
polku joutui kanervikkoon.

Oliko Elli niine hyvineen palannut? Oliko Martti tahallaan häntä

paennut?

Tuntui kuin olisi illan lempeä ilma vastannut myöntävästi, kuin

kaukaisten vaarojen laet olisivat totisin huulin todistaneet hänen
palavat aavistuksensa tosiksi.

Hänen teki mieli jo huutaa Marttia. Ilta oli tyven, ääni kantaisi
kauas korpien ja jänkkien poikki. Mutta hän oli vielä alhaalla
laaksossa, eikä ääni sieltä koskaan kuuluisi niinkuin vaaran laelta.
Silloin hän muutti matkansa suuntaa ja läksi nousemaan suoraan
poikki pounikon Airijyppyrän lakea kohden. Ei hän malttanut kiertää
kaasikoita, vaan oikaisi menemään sieltä, mistä tiesi matkan
lyhimmäksi.

Kun hän ehti vaaran laelle, kätkeysi aurinko Peurajupukan taakse,

joka oli paljon korkeampi kuin Airijyppyrä. Mutta avara oli näköala
Airijyppyrältäkin. Hetkeksi Anna seisahtui laen korkeimmalle
huipulle. Alhaalta vaaran juurelta häämöitti kesäkartano
männikkökummultaan, pienten, vihertävien peltotilkkujensa keskeltä,
ja etempää siinsi saloa ja kukkuloita kuin keveän, kuultavan harson
läpi. Peurajupukan juuritse virtasi jyrkkärantainen Peurajoki, joka
Kavantojärven kautta kulki rantamaille…

Siellä olivat ne hilloiset jänkät, joilta hän oli Martin kanssa käynyt
hilloja poimimassa. Sieltä oli Martti sukunimenkin ottanut.

»Martti hooi!»

Annan ääni kierteli vuorenhuipulta toiselle pitkin avaraa kiveliötä,

ja vasta pitkän ajan perästä kuului kuin kaukaisten ilmojen takaa
hänen huutonsa takaisin.

Anna kuunteli.

Alhaalta jänkkien laidoilta ei enää jaksanut karjankellojenkaan ääni

kohota tänne korkealle, ja hiljaista tuntui olevan iloitsevassa
erämaassa. Kesäkartanolta nousi suorana vaaleana viiruna savu,
joka puiden latvojen tasalla haihtui näkymättömäksi.

»Martti hooi!»

Taas kierteli kaiku, hyppien huipulta toiselle, kierteli kaikille ilmoille

päin, vasta hetken kuluttua kuin kukkuloiden takaa kerraten Annan
huudon.
 Anna kuunteli taas. Peurajoen mutkikas uoma kulki tuolla alhaalla
jyrkän Perurajupukan juuritse kuin hopeinen vyö. Kavantojärven
tyven pinta läikkyi kuin kirkas silmä hiljaisesta kiveliöstä.

Nythän oli pian juhannus; Pohjolan ihanin yö, valoisin hetki oli
käsissä!

Annasta tuntui niinkuin se nyt juuri heti livahtaisi hänen käsistään

ja niinkuin hän sen mentyä kadottaisi jotakin, jota ei koskaan enää
saisi takaisin.

Hän lähti kiireesti laskeumaan Airijyppyrän rinnettä alas

kesäkartanoa kohden.

Oliko Martti todellakin tahallaan Elliä paennut? Ellikö olikin ollut

syynä hänen alakuloisuuteensa? Eikö Elli häntä rakastanutkaan vai
hänkö ei Elliä?

Sekavina kiertelivät Annan ajatukset.

»Ei hän minua rakasta eikä minun maailmaani ymmärrä.»

Sen vuoksi pakeni pois. Ei kenellekään sanonut. Yksin tuskansa

kanssa, yksin… Tiesikö, aavistiko, kuka häntä rakasti… kuka uhraisi
kaikkensa hänen onnensa vuoksi!

Silloin Anna muisti hetken Haltiain kivellä. Muisti miten Martti piteli
hänen kättään… ja kuinka hänen valtimonsa rajusti löi…

Aavistiko Martti silloin, että hän sinä hetkenä oli unohtanut kaiken
muun? Miksi ei ollut Martti hänellekään virkkanut paostaan?
 Anna ei saanut kysymyksiinsä vastausta, ja levottomana hän
saapui kesäkartanolle.

Karja oli jo kotiintunut, ja Anna tapasi Kaisan lypsämässä.

Ei ollut Kaisa kuullut Annan huutoja.

»Vaarat vetävät äänen näin poutailtana, ei se kuulu laaksoihin»,

sanoi hän.

Martti oli käynyt kesäkartanolla. Oli kirjoitellut ja piirustellut, mutta

sitten äkkiä lähtenyt metsään päin aamulla.

»Mihin päin?» kysyi Anna, levottomuuden taas yltyessä.

»Jos oikein ymmärsin, niin ei muualle mennyt kuin Kavantojärvelle

ahvenia onkimaan», selitteli Kaisa tietojaan. »Laitteli tässä
ongenvapaa ja siimaa kuntoon ja haki lieroja tunkiosta… Mihinkäpä
muualle olisi mennyt? — Mikä hätä siellä sitten on, kun vasiten on
pitänyt hakemaan lähteä… onhan Martti ennenkin täällä ollut
viikkomääriä…»

»Kun katosi sanaa puhumatta», virkkoi Anna nyt iloisempana ja

kummasteli omaa tyhmyyttään, kun ei ollut muistanut Kavantojärveä
eikä sen mustia ahvenia, vaikka ennen aina kesäisin kävivät siellä
ongella.

»Oliko hän niinkuin ennenkin?» tiedusteli Anna vielä.

»Oli minusta nyt niinkuin vähäpuheisempi ja vakavampi», arveli

Kaisa.
 Juotuaan vähän rieskamaitoa lähti Anna Kavantojärvelle päin.
Polku, joka Annalle oli vanhastaan tuttu, lähti kauramaan päästä,
notkon pohjasta, ja nousi heti kuivalle jäkäläharjulle, jonka selkää
pitkin lähti viemään Peurajupukkaa kohti.

Anna oli tullut iloisemmaksi, olihan Martti nyt melkein käsissä, eikä
hän enää ollut surman suussa niinkuin Annakin oli peloissaan
ajatellut. Iloisesti keikkuivat metsät Annan ohi, ja iloisesti lauloivat
linnut. Nuori nurmi tuoksui, metsä lemusi, ja koko mittaamaton salo
hänen ympärillään iloitsi tänä vuoden kauneimpana yönä, jona valon
valta on herrana Pohjolassa.

Polku vei Peurajupukan pohjukalle, josta vanhaan aikaan

kulovalkea oli komean jouhimännikön polttanut, niin että se nyt
törrötti kuostoiksi kuivuneena.

Korkeimman kiven päälle sopi palanen Kavantojärven kirkasta

pintaa pilkistämään puiden välistä.

»Martti Hoi!»

Kaiku vastasi nyt Airijyppyrän laesta ja läksi sitten hypellen

kiirimään kukkulalta kukkulalle.

Silloin kuuli Anna Kavantojärveltä päin tutun äänen vastaan:

»Anna hoi!»

Silmänräpäyksessä hän hyppäsi kiveltä ja lähti viillättämään

paljukkaa pitkin järvelle.

Eikä suuri erämaa eikä kolkko kiveliö koskaan hiisku siitä onnesta,
joka kaksi rakastavaa sydäntä toisiinsa sitoi. Sillä molemmat nuoret
olivat erämaan parhaita ystäviä, eikä kiveliö koskaan unohda
ystäviänsä silloin, kun sen oma suuri sydän sykkii ilosta vuoden
valoisimpana yönä.

12.

Juhannusyönä istuivat Niemikallion rovasti ja ruustinna kuistilla.

Kaikki palvelijat olivat menneet tanssiaisiin, jotka oli tapana pitää
juhannusyönä Alakylän ja kirkonkylän välisellä vaaran paljukalla.

Kahden vanhat istuivat lempeänä, kirkkaana yönä. Kuistin

molemmat ovat olivat auki, ja ihana ilma kesäisine tuoksuineen
virtasi sisälle.

He olivat puhelleet äskeisestä tapauksesta, joka oli ollut sangen

omituinen ja ainoa laatuaan, mitä koskaan olivat kuulleet. Martin
suhteen he eivät enää olleet levottomia, sillä kesäkartanolta olivat
kyläläiset tuoneet illalla tietoja, että Martti oli ollut siellä.

Mutta Martin pako, Ellin kummallinen käytös ja poislähtö sanaa

puhumatta olivat asioita, joista ei näyttänyt selvää tulevan. Ruustinna
oli kyllä aavistanut, etteivät Martin ja Ellin suhteet olleet semmoiset,
joiksi Martti ne kotiintulonsa jälkeen oli selittänyt. Monta seikkaa oli
sellaista, joista äidin tarkka silmä teki huomioita ja päätelmiä. Ensin
Ellin kuva katosi Martin pöydältä, eikä Martti ottanut mitään
keskustellakseen morsiamensa tännetulosta. Oli ja eli niinkuin ei
morsiantansa vartoisikaan. Hänessä olivat heti alussa, kun kuuli Ellin
olleen näyttelijättärenä, heränneet omat epäluulonsa, vaikkei hän
niistä ollut rovastillekaan mitään puhunut. Ja sen hän oli myöskin
huomannut, että Annan ja Martin välit eivät enää olleet samat kuin
ennen.

Elli oli kuitenkin tehnyt alussa hyvän vaikutuksen ruustinnaan,

mutta kun saatiin tietää, ettei Marttia kuulunut mistään, oli ruustinna
nähnyt Ellissä tapahtuvan muutoksen, joka hänelle taas tuotti aivan
vastakkaisen käsityksen Ellistä. Ja nyt, kun hän oli mennyt, tuntui
hänestä, että niin oli parempi…

Rovasti ei ollut sekaantunut Martin kihlausasiaan, mutta

sydämessään oli hän varma, että Martti rakasti Annaa. Martin
kihlaus Ellin kanssa oli kai vain semmoista ajattelematonta lystiä,
jota nykyaikaiset nuoret keskenään pitivät, sen tarkemmin tai
painavammin asiaa ajattelematta.

Ruustinna oli keittänyt teetä ja toi nyt tarjottimen kuistin pöydälle.

»Kuta enemmän minä tätä asiaa mietin, sitä selvemmäksi se

tulee», sanoi rovasti, ja hän alkoi saada takaisin entisen hyvän
mielensä, joka näinä päivinä oli hänet jättänyt.

»Martinkin suhteenko?» kysyi ruustinna, joka ei vieläkään tahtonut

uskoa, että Martti tahallaan oli Elliä paennut.

»Juuri Martin suhteen. Asia on nyt minusta aivan selvä. Martti on

tullut täällä kotona ollessaan katumapäälle, mutta ei ole voinut
kihlaustaan purkaa, kun Elli ei ole sitä tahtonut. Elli siis saapui
hyvässä uskossa. Martti ei tahtonut häntä tavarakaan, — mistä
syistä, en minä tiedä. Sen vuoksi hän pakeni, ja siitä piti Ellin
ymmärtää, että heidän suhteensa olivat loppuneet. Ja sen olisi Elli
kyllä ymmärtänyt muutenkin…»
 »Mistä niin?»

»Olethan sokea, jollet näe, että Martti ja Anna…»

»Niin… niin, kyllä minä olen nähnyt… Parempi niinkin… En tiedä,

miksi en saata ajatella hyvää näyttelijättärestä… Väärin on niin
tuomita kuin minä tuomitsen… ja kyllä kai tulin Martillekin
sanoneeksi…»

Ruustinna alkoi itkeä.

»Emmehän nyt tiedä sanoa hänestä hyvää emmekä pahaa, mutta

jotakin merkillisempää Ellin ja Martin kesken on täytynyt tapahtua…»

»Niin… ehkä on Martti itse niin ajatellut…»

Ruustinna yhä pyyhki kyyneleitänsä.

»Itse kai hän niin on parhaaksi nähnyt…»

»On muuten ihmeellistä, kuinka tässä maailmassa käy. En

ymmärrä, kuinka niin lienee, mutta minä olen aina tullut ajatelleeksi
Marttia ja Annaa… Luulin kuitenkin, että Martti nyt pitkällä
ulkomaanmatkalla oli siksi hienostunut ja muuttunut… ja kun kuulin
hänen kihlauksestaan, niin oikein ilostuin… Mutta taas se, että Elli oli
ollut näyttelijätär, täytti sydämeni pelolla, vaikken siitä tahtonut
puhua… Näin sitten, että Martti päivä päivältä yhä enemmän ja
enemmän kiintyi Annaan, mutta enhän voinut siitä Annaakaan
syyttää. Anna parka! hän pitää niin paljon Martista. Ja minua alkoi
taas vaivata se sama usko, joka aina on mieleen tullut, vaikken ole
sitä ajatellutkaan… siitä asti kun Annan meille otimme ja nyt
varsinkin, kun hänestä kasvoi niin kaunis tyttö… Niin, olen suoraan
sanoen pelännyt että heistä tulee pari…»
 »Niin pitkälle en minä ole ajatellut ennen… Kuinka sanoit —
pelännyt… Niin… Sillä… sillä…»

Ruustinnan oli vaikea sanoa sitä, joka hänen sydämensä pohjalla

painoi ja joka oli siellä painanut jo pitkiä vuosia…

»Onhan Anna kuitenkin vain torpan tyttö, vailla korkeampaa

sivistystä», sai ruustinna vihdoin sanotuksi.

Rovasti ymmärsi hyvin, mihin toinen tähtäsi, ja hänen tuli melkein

sääli…

»Mutta, rakas Irene», hän sanoi äänessään leppeä nuhtelun sävy.

»Onhan
Anna kai sinullekin toki hyvin rakas…»

»On, on. Anna on aina ollut nöyrä ja notkea, enkä ymmärrä kuinka
olisin toimeen tullutkaan ilman häntä…»

Rovasti tyhjensi teelasinsa ja virkkoi:

»Jätämme Jumalan huolenpidoksi sellaiset asiat:… Mutta minä

puolestani kyllä uskon, ettei Marttia kukaan voi enempää rakastaa
kuin juuri Anna…»

»Niin uskon minäkin, mutta kuitenkin…»

Rovasti pani piippuunsa ja sanoi:

»Muista kuitenkin, että ihmissydän on yhtä lämmin, sykkipä se

oppineen tai oppimattoman rinnassa…»

Ruustinna pyyhki kyyneleensä.

 »Niin. Eikä käy tässä elämässä mikään niin kuin ihminen toivoo ja
ihmisen mielestä parasta olisi…»

»Aina on parasta niinkuin käy, sillä Jumala näyttää lopulta, että

niinkuin on käynyt, on parasta ollut…. Senvuoksi älkäämme
murehtiko… Ehkä oli siinäkin joku tarkoitus Jumalalla, että Martti
Elliin tutustui…»

»Sinä, rakas Paulus, ymmärrät Martin luonteen paremmin kuin

minä ja osaat pahankin asian hyvin päin kääntää… Minä usein
napisenkin Herraa Jumalaani vastaan.»

Oli ollut aina tapana tämän rovastin aikana, että juhannusyönä

valvottiin pappilassakin. Nuorempana ei rovasti ollut koko yönä
maata käynyt, mutta nyt viime vuosina olivat vanhukset
aamupuoleen käyneet nukkumaan, jolloin talon muu väki vielä
parhaillaan iloitsi kylävaaralla. Mutta nyt istuivat he vielä kuistilla
vartoen Martin ja Annan tuloa. Aamuaurinko oli jo noussut korkealle,
ja koko kirkonkylä ja joen läikkyvä suvanto kylpi kuin ihmeellisessä
valomeressä. Rovasti nautti sanomattomasti yön ja aamun sulosta,
eikä hän vielä tuntenut minkäänlaista väsymystä.

»Kauan he viipyvät», virkkoi ruustinna. »Marttihan oli ollut

kesäkartanolla, ja minä sanoin Annalle, että heidän oli kiirehdittävä
kotia.»

»Eihän ole varmaa, tapasiko Anna Martin heti — ja toiseksi

saattaa käydä hyvinkin niin, ettei Martti tulekaan…»

»Kuinka niin?»

»Eihän Anna tiennyt Ellin poislähdöstä Martille kertoa.»

 Nyt ruustinnakin sen muisti, mutta huomautti kuitenkin:

»Ainakin pitäisi jo Annan palata.»

Pääskyset olivat jo pesistään liikkeellä, viilettäen kirkkaassa

päiväpaisteessa pitkin pihaa. Niiden lentoa katseli rovasti pitkän
aikaa, mitään muuta ajattelematta.

Silloin äkkiä ilmestyivät Martti ja Anna kujalle. Heidän tuloaan eivät

rovasti ja ruustinna havainneet, sillä he eivät tulleetkaan
Jäkälärovasta johtavaa polkua pitkin riihentakaiselle kummulle, joka
sopi näkymään kuistille, vaan olivat laskeutuneet Haltiain kiveltä
suoraan maantielle. Käsi kädessä tulivat niinkuin ennen lapsina
ollessa, kun palasivat marjasta tai Jäkälärovan torpalta.

Molempien kasvot loistivat ilosta, ja semmoinen onni säteili

silmistä, että oli kuin aamun kirkkaus olisi himmennyt.

He riensivät melkein juoksua poikki pihan, kun näkivät kuistin

ovien olevan avoinna ja rovastin ja ruustinnan siellä istuvan.

»Nyt on juhannusyö!» huudahti Martti ja nosti Annan matkassaan

kuistille.

»Nyt on kesän kirkkain yö, ja kirkkain ja onnellisin yö elämässäni»,

hän sitten lisäsi ilon ja onnen hurmaamana.

»Niin, olkoon kesäyö kaikkien meidän sydämissämme», sanoivat

vanhat ja sulkivat lapsensa syliinsä.

Ja poikki pihan kiitivät pääskyset, visertelivät ikäänkuin iloiten siitä

onnen ilmasta, joka virtasi avonaisista kuistin ovista pihalle asti.
 13.

Aamukaste kimalteli suvannon luhdikkosaarissa ja hopeoitsi

puiden lehtiä varhaisena heinäkuun aamuna. Joelta oli yön usva
vasta hälvennyt pitkin nukkuvia rantoja ja asettunut kuin
levähtämään suurten vaarain kyljille, aamun kultia katsomaan.

Kastehelmissä kimalteli nurmikin Jäkälärovan pienen pirtin

edustalla, kun vanha Erkki ilmestyi portaille. Pirtti oli vielä varjossa
kyläharjun kupeessa, mutta alas kylälle ja joelle paistoi kirkas
aurinko.

Vanha mies otti monipattisen leppäsauvansa porstuan loukosta ja

läksi astumaan polkua pitkin pappilaan.

Myöhään illalla oli hän palannut takalistolta, jossa oli kerännyt

heiniä jänkkien rannoilta talven varalta molemmille lampailleen.
Silloin oli hänelle Priita kertonut, mitä pappilassa oli tapahtunut.

Sitä kuulemaansa nyt vanha mies mietti kävellessään ja ääneensä

ajatteli: Sillä syvästi oli häntä järkyttänyt se kova kohtalo, jonka
alaiseksi nuori taidemaalaaja oli joutunut.

Näin oli Priita Erkille itkusilmin kertonut.

Olivat Martti ja Anna taaskin, niinkuin monasti ennenkin, lähteneet

suvannolle soutelemaan ja Martti pyssyineen ampumaan vesilintuja.
Niin olivat soudelleet saaren rannasta toiseen, luhdikosta
luhdikkoon, korteikosta korteikkoon. Muutamia vesilintujakin oli Martti
jo osunut ampumaan. Niin olivat soudelleet kosken alle, jonka
rannoilla kasvoi hyvänhajuisia kukkia. Siihen laskivat veneen maihin,
ja Anna nousi rannalle kukkia poimimaan, Martti jäi veneeseen…
Anna poimi, poimi… Kaikki pappilassa rakastivat näitä koskenrannan
kukkia… Martti varsinkin…

Silloin pamahti pyssy, ja Anna kuuli Martin huutavan apua… Anna

riensi veneen luo…

Martti oli noussut teljolta ja aikonut lähteä hänkin kukkia

keräämään… mutta hänen liikkuessaan oli panostettu pyssy jotenkin
kolahtanut, lauennut, ja koko panos oli sattunut Martin rintaan…

Yö oli. Ihmiset olivat jo ehtineet käydä levolle, ja vasta pitkän ajan

perästä oli pappilaan kuultu Annan hätähuuto suvannolta…

»Eikä taida enää eläjää tulla», oli Priita selittänyt.

Ei ollut vanha Erkki kyennyt silmää ummistamaan, niin oli häneen

koskenut raskas sallimus. Oli mielessään miettinyt, mikä oli Jumalan
tarkoitus Martin suhteen. Tahtoiko pois omansa ennenkuin maailma
sydämen paadutti? Tahtoiko ottaa nyt, kun elämä vasta aamussa oli,
kun tulevan taipaleen tiesi? Vai tahtoiko vain tällä lailla luoksensa
kutsua, omaksi lapsekseen saada ennenkuin maailma puhtaan
mielen pimitti?

Siten vanha, Jumalaa pelkääväinen mies mietti ja Herralta

vastausta odotti…

— Herran työt ovat monenlaisia ja usein raskaita meidän ihmisten

mielestä — eikä niitä koskaan ihminen ymmärrä, tuumi hän. —
Väkevät ovat ne voimat, joilla ihmissydämiä pehmittää ja sallimusten
kautta johdattaa valkeuden tielle. Herra näki hänen sydämensä, että
se valkeutta tahtoi, mutta hän etsi sitä maailman kunniasta eikä
omasta sydämestään…
 Sinne tänne harhaili vanhan miehen ajatus ja kummia kysymyksiä
juolahti hänen mieleensä. Mutta saavuttuaan Haltiain kiven luo
seisahtui katselemaan sammalpeitteistä kuviota kiven kyljessä.

— Tässä hän maalasi »Kesäyötä» ja taivaan valoja siihen aikoi

kuvata… Muistiko rukoilla Valkeuden Herralta voimaa ja taitoa…
Eivät hyvät haltiat hänelle vihastuneet, vaikka heidän kivelleen tuli…
hyvä on hänen mielensä ja rakastava sydämensä… liian hyvä pahan
maailman raiskattavaksi… Siksi on Herra hänet nyt omakseen
kutsunut… nyt, kun mieli vielä oli herkkä ja sydän pehmeä…

Hän lähti edespäin kävelemään, kepillä auttaen horjuvia

askeleitaan.

— Minua oli ikävöinyt… sanonut: Vanha Erkki on Herran palvelija,

valon ja kesäyön ystävä… Herra ole hänen sielulleen armollinen!
Herra ota hänet luoksesi siihen valoon, siihen iankaikkiseen
kesäyöhön, jota hän rakastaa…»

Hän saapui kummulle riihen taakse, ja nyt vasta selkenivät hänen

ajatuksensa ja nyt vasta hän selvään ymmärsi, mitä oli tapahtunut.

Hän sai uusia voimia, ja mielenpirteys vilkastui. Jalka alkoi nousta

keveämmin, ja silmiin ilmausi entinen loiste. Kevein askelin hän
tepasteli mennä pappilan pihaan.

Ja hänestä tuntui, että koko talon oli raskas suru valloittanut ja että
aamukirkkaassa ilmassa leijaili murheen musta viitta.

Pihalla ei näkynyt ketään liikkeellä. Piennarheinät, joita oli

kannettu kekkosiin pihalle, tuoksuivat aamuilmaan hyvältä.
Pääskyset lentelivät ihan maan pintaa lähellä, mutta eivät
viserrelleet. Ja Erkistä näytti, että kuoleman käsi kosketteli koko
taloa.

*****

Hän nousi vanhan rovastin kanssa ullakon nurkkakamariin, jossa

Martti makasi.

Anna ja ruustinna istuivat hänen vuoteensa vieressä. Anna oli

kalpea kuin palttina, mutta kyyneleet eivät enää suoneet lohtua.

Sairas tunsi Erkin, ja hänen kalvenneille poskilleen nousi heikko

puna.

»Anna rakkaani, siirrä verhot syrjään, että tulisi valoisampaa»,

pyysi hän, mutta silloin taas kuume pääsi valtaansa, ja hän vaipui
horroksiin.

Lääkäri, joka oli saapunut pitkän matkan takaa, oli kaiken

voitavansa tehnyt, nuoren taiteilijan hengen pelastaakseen, ja nyt
siirtynyt alas vielä uusia keinoja miettimään.

»Elkää surko, elkää murehtiko», puhui vanha Erkki. Kuolema on

kaunista silloin kun sielu janoaa Herran valkeutta! Jumala rakastaa
häntä… pois pahasta maailmasta kutsuu… luokseen tahtoo
Marttimme… Valoa ja kesäyötä rakasti… Valoon ja kesäyöhön,
iankaikkiseen ja ihanaan hän pääsee… Meille ovat käsittämättömät
Herran työt ja tuntuvat raskailta, mutta jos me arvaisimme sen
kesäyön kirkkauden, johon hän on menossa, niin emme me hänen
poislähtöään surisi… Niin ihana on se kirkkaus, joka on Jumala
itse…»