The photobook world: Artists' books

and forgotten social objects Paul

Ernest Michael Edwards
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/the-photobook-world-artists-books-and-forgotten-soci
al-objects-paul-ernest-michael-edwards/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Secrets (Brantley Walker: Off the Books Book 6) Nicole

Edwards

https://ebookmass.com/product/secrets-brantley-walker-off-the-
books-book-6-nicole-edwards/

Confessions (Brantley Walker: Off the Books Book 7)

Nicole Edwards

https://ebookmass.com/product/confessions-brantley-walker-off-
the-books-book-7-nicole-edwards/

Chain Reaction (Brantley Walker: Off the Books Book 10)

Nicole Edwards

https://ebookmass.com/product/chain-reaction-brantley-walker-off-
the-books-book-10-nicole-edwards/

Off Course (Brantley Walker: Off the Books Book 9)

Nicole Edwards

https://ebookmass.com/product/off-course-brantley-walker-off-the-
books-book-9-nicole-edwards/
Data Structures and Other Objects Using C++ 4th Edition
Edition Michael Main

https://ebookmass.com/product/data-structures-and-other-objects-
using-c-4th-edition-edition-michael-main/

Reading Books and Prints as Cultural Objects 1st

Edition Evanghelia Stead (Eds.)

https://ebookmass.com/product/reading-books-and-prints-as-
cultural-objects-1st-edition-evanghelia-stead-eds/

Ocean Mixing: Drivers, Mechanisms and Impacts Michael

Paul Meredith

https://ebookmass.com/product/ocean-mixing-drivers-mechanisms-
and-impacts-michael-paul-meredith/

The Tiny and the Fragmented: Miniature, Broken, or

Otherwise Incomplete Objects in the Ancient World S.
Rebecca Martin

https://ebookmass.com/product/the-tiny-and-the-fragmented-
miniature-broken-or-otherwise-incomplete-objects-in-the-ancient-
world-s-rebecca-martin/

C++ How to Program: An Objects-Natural Approach, 11e

11th Edition Paul Deitel

https://ebookmass.com/product/c-how-to-program-an-objects-
natural-approach-11e-11th-edition-paul-deitel/
The photobook world
The photobook
world
Artists’ books and forgotten
social objects

EDITED BY PAUL EDWARDS

Manchester University Press

Copyright © Manchester University Press 2023

While copyright in the volume as a whole is vested in Manchester University Press, copyright in
individual chapters belongs to their respective authors, and no chapter may be reproduced wholly or
in part without the express permission in writing of both author and publisher.

Published by Manchester University Press

Oxford Road, Manchester M13 9PL

www.manchesteruniversitypress.co.uk

British Library Cataloguing-in-Publication Data

A catalogue record for this book is available from the British Library

ISBN 978 1 5261 6757 6 hardback

First published 2023

The publisher has no responsibility for the persistence or accuracy of URLs for any external or
third-party internet websites referred to in this book, and does not guarantee that any content on
such websites is, or will remain, accurate or appropriate.

Cover: Photobook section of Paris Photo 2017. Copyright © Paul Edwards.

Typeset
by Cheshire Typesetting Ltd, Cuddington, Cheshire
Contents

List of plates page vii

List of figuresx
List of contributorsxiii
Acknowledgementsxviii

Introduction: the photobook as confluence – Paul Edwards 1

Part I: The photobook market

1 Towards an understanding of the market for photobooks – Moritz

Neumüller27
2 Theorising encounters with contemporary photobooks: situation,
materiality and plurality – Briony Anne Carlin 35

Part II: Feminist self-fashioning, 1970–90

3 Wonder Woman and other fantasies: Joan Lyons and the photo-based
artists’ book – Jessica S. McDonald 47
4 Mothers of invention: Barbara Norfleet, Elsa Dorfman, Bea Nettles,
Clarissa Sligh and Susan Meiselas – Mary Panzer 59

Part III: Commitment and visibility

5 Missing photobooks: a symptomatic reading on the reasons for and

impact of the lack of publications by Black British photographers in
the 1970s and 1980s – Taous R. Dahmani 73
6 The photobook as event – Jessie Bond 85
7 Camden, NJ, 2013: a digital photobook – Nicolas Baudouin 95
vi Contents

Part IV: Institutional v. clandestine

8 Photographing race and madness: annual reports of psychiatric

hospitals in the US South in the early twentieth century – Élodie
Edwards-Grossi101
9 Photobooks and the architectural imagination of California –
Volker M. Welter 116
10 Experimental confluence: Amazônia by Claudia Andujar and George
Love – Vitor Marcelino 130
11 Dead time: the ‘collectivist’ photobook in the prison work of Mohamed
Bourouissa – Andy Stafford 147

Part V: Memorialising the ephemeral

12 The Road is Wider Than Long: a Surrealist photobook – Antony

Penrose161
13 An unmade book: Walker Evans’s 1970s alphabet Polaroids –
Caroline Blinder 173

Select bibliography184
Index191
Plates

1 National Art Library, Victoria and Albert Museum, London.

Photo by Briony Carlin.
2 Joan Lyons. Artifacts. Rochester, NY: Visual Studies Workshop,
1973. © Joan Lyons.
3 Joan Lyons. Bride Book Red to Green. Rochester, NY: Visual Studies
Workshop, 1975. © Joan Lyons.
4 Joan Lyons. Bride Book Red to Green. Rochester, NY: Visual Studies
Workshop, 1975. © Joan Lyons.
5 Joan Lyons. Prom: A Six-Sheet Offset Lithograph. Toronto,
ON: Coach House Press, 1975. Portfolio of six, four-colour
offset lithographs. 23 × 17 in. Edition of 24.
© Joan Lyons.
6 Joan Lyons. Abby Rogers to Her Grand-daughter. Rochester, NY:
Visual Studies Workshop, 1976. © Joan Lyons.
7 Barbara Norfleet. The Champion Pig: Great Moments in Everyday
Life. Boston: David R. Godine, 1979, front cover. Reproduced by
permission of David R. Godine, Publisher, Inc., www.godine.com.
Photo © Harvard Art Museums.
8 Elsa Dorfman. Elsa’s Housebook: A Woman’s Photojournal. Boston:
David R. Godine, 1974, front cover. © Elsa Dorfman.
9 Clarissa Sligh. What’s Happening with Momma. Rosendale, NY:
Women’s Studio Workshop, 1988. © Clarissa Sligh.
10 Clarissa Sligh. Reading Dick and Jane with Me. Rochester, NY: Visual
Studies Workshop Press, 1989. © Clarissa Sligh.
11 George Love. Double page spread from Claudia Andujar and George
Love. Amazônia. São Paulo: Praxis, 1978, n.p.
12 George Love. Double page spread from Claudia Andujar and George
Love. Amazônia. São Paulo: Praxis, 1978, n.p.
13 Claudia Andujar. Double page spread from Claudia Andujar and
George Love. Amazônia. São Paulo: Praxis, 1978, n.p. © Claudia
Andujar.
viii List of plates

14 Claudia Andujar. Double page spread from Claudia Andujar and

George Love. Amazônia. São Paulo: Praxis, 1978, n.p. © Claudia
Andujar.
15 Roland Penrose. The Road is Wider Than Long. Original ms,
1938: 33–34. (Coll. The Penrose Collection.) Roland Penrose © Lee
Miller Archives, England 2022. All rights reserved. leemiller.co.uk.
16 Roland Penrose. The Road is Wider Than Long. Original ms,
1938: 11–12. (Coll. The Penrose Collection.) Roland Penrose © Lee
Miller Archives, England 2022. All rights reserved. leemiller.co.uk.
17 Roland Penrose. The Road is Wider Than Long. Original ms, 1938: 5–6.
(Coll. The Penrose Collection.) Roland Penrose © Lee Miller Archives,
England 2022. All rights reserved. leemiller.co.uk.
18 Roland Penrose. The Road is Wider Than Long. Original ms, 1938: 7–8.
(Coll. The Penrose Collection.) Roland Penrose © Lee Miller Archives,
England 2022. All rights reserved. leemiller.co.uk.
19 Roland Penrose. The Road is Wider Than Long. Original ms, 1938:
9–10. (Coll. The Penrose Collection.) Roland Penrose © Lee Miller
Archives, England 2022. All rights reserved. leemiller.co.uk.
20 Roland Penrose. The Road is Wider Than Long. Original ms, 1938:
39–40. (Coll. The Penrose Collection.) Roland Penrose © Lee Miller
Archives, England 2022. All rights reserved. leemiller.co.uk.
21 Roland Penrose. The Road is Wider Than Long. Original ms, 1938:
41–42. (Coll. The Penrose Collection.) Roland Penrose © Lee Miller
Archives, England 2022. All rights reserved. leemiller.co.uk.
22 Roland Penrose. The Road is Wider Than Long. Los Angeles: Getty
Publications, 2003. (Coll. The Penrose Collection.) Roland Penrose
© Lee Miller Archives, England 2022. All rights reserved.
leemiller.co.uk.
23 Roland Penrose. The Road is Wider Than Long. Corrections to the
Arts Council edition. Roland Penrose 1980. (Coll. Scottish National
Gallery of Modern Art, The Roland Penrose Archive.) Roland
Penrose © Lee Miller Archives, England 2022. All rights reserved.
leemiller.co.uk.
24 Roland Penrose. The Road is Wider Than Long. Los Angeles: Getty
Publications, 2003. (Coll. The Penrose Collection.) Roland Penrose
© Lee Miller Archives, England 2022. All rights reserved.
leemiller.co.uk.
25 Roland Penrose. The Road is Wider Than Long. Los Angeles: Getty
Publications, 2003. (Coll. The Penrose Collection) Roland Penrose
© Lee Miller Archives, England 2022. All rights reserved.
leemiller.co.uk.
26 Roland Penrose. Le Paradis des Alouettes, mixed media, 1936. (Private
Coll.) Roland Penrose © Lee Miller Archives, England 2022. All rights
reserved. leemiller.co.uk.
 List of plates ix

27 Roland Penrose. The Road is Wider Than Long. Original ms, 1939.
Roland Penrose © Lee Miller Archives, England 2022. All rights
reserved. leemiller.co.uk.
28 Roland Penrose. The Road is Wider Than Long. London: Arts
Council of Great Britain, 1980. Roland Penrose © Lee Miller
Archives, England 2022. All rights reserved. leemiller.co.uk.
29 Roland Penrose. The Road is Wider Than Long. Los Angeles: Getty
Publications, 2003. Roland Penrose © Lee Miller Archives, England
2022. All rights reserved. leemiller.co.uk.
30 Walker Evans. ‘New Haven’, Polaroid, 11 November 1974. The
Walker Evans Archive/Metropolitan Museum of Art (1994.245.36).
2022 © Photo Scala, Florence.
31 Walker Evans. Untitled Polaroid, 1973–74. Purchase, Samuel
J. Wagstaff Jr. Bequest and Lila Acheson Wallace Gift, 1994
(1994.245.135). © The Walker Evans Archive, The Metropolitan
Museum of Art. Photo © 2022 Scala, Florence.
32 Walker Evans. Untitled Polaroid, 1974. © The Walker Evans Archive,
The Metropolitan Museum of Art (1994.245.32). Photo © 2022 Scala,
Florence.
Figures

3.1 Joan Lyons. Self Impressions. Rochester, NY: Visual Studies

Workshop, 1972. © Joan Lyons. page 51
3.2 Joan Lyons. Wonder Woman. Rochester, NY: Visual Studies
Workshop, 1974. © Joan Lyons. 53
3.3 Joan Lyons. Wonder Woman. Rochester, NY: Visual Studies
Workshop, 1974. © Joan Lyons. 54
3.4 Joan Lyons. Wonder Woman. Rochester, NY: Visual Studies
Workshop, 1974. © Joan Lyons. 55
4.1 Susan Meiselas. Carnival Strippers. New York: Farrar, Straus and
Giroux, 1976, front cover. © Susan Meiselas. 64
4.2 Bea Nettles. Breaking the Rules: A Photo Media Cookbook.
2nd edition. Rochester, NY: Inky Press Productions, 1977, front
cover. © Bea Nettles. 67
7.1 Camden, NJ, 2013. Screenshot from Google Street View, taken by
Nicolas Baudouin. © 2009 Google. 96
7.2 Camden, NJ, 2013. Screenshot from Google Street View, taken by
Nicolas Baudouin. © 2009 Google. 96
8.1 Anon. ‘Group of Employees’. State of Louisiana Thirty-first Biennial
Report of the Board of Administrators of the East Louisiana State
Hospital, Jackson, Louisiana. To the Governor. Biennial Period
March 1st, 1930 to February 29, 1932: 50.104
8.2 Anon. ‘Group of Female Attendants’. Report of the Board of
Administrators of the Louisiana Hospital for Insane of the State
of Louisiana. To the Governor. Biennial Period Ending March 31,
1910. Baton Rouge: The New Advocate, Official Journal, 1910, plate
inserted between pages 34 and 35. 104
8.3 Anon. ‘Wire Pens and Cribs, Before their Removal’. Report of the
Board of Administrators of the Central Louisiana State Hospital
of the State of Louisiana, To the Governor. Biennial Period
Ending March 31st, 1930. Baton Rouge: Ramires-Jones Printing
Co., 1930: 32.106
 List of figures xi

8.4 Anon. ‘Individual Rooms being Converted into Dormitories’.

Report of the Board of Administrators of the Central Louisiana
State Hospital of the State of Louisiana, To the Governor. Biennial
Period Ending March 31st, 1930. Baton Rouge: Ramires-Jones
Printing Co., 1930: 42. 107
8.5 Anon. ‘Mardi Gras Festival’. Report of the Board of the Administrators,
of the Central Louisiana State Hospital, Pineville, To his Excellency, the
Governor, Biennial Period Ending March 31, 1934: 9.108
8.6 Anon. ‘Male Occupational Therapy Department’. Report of the
Board of the Administrators, of the Central Louisiana State Hospital,
Pineville, To his Excellency, the Governor, Biennial Period Ending
March 31, 1934: 22.109
8.7 Anon. ‘Diversional Occupation – Clearing a Hillside for a
Corn-Field’. Report of the Board of Administrators of the Louisiana
Hospital for Insane of the State of Louisiana. To the Governor.
Biennial Period Ending March 31, 1916. St Francisville: The True
Democrat, 1916, plate inserted between pages 48 and 49. 111
8.8 Anon. ‘Diversional Occupation – Patients Hoeing Cabbage’. Report
of the Board of Administrators of the Louisiana Hospital for Insane
of the State of Louisiana. To the Governor. Biennial Period Ending
March 31, 1916. St Francisville: The True Democrat, 1916, plate
inserted between pages 50 and 51. 112
9.1 Gerstle Mack and Thomas Gibson. Architectural Details of Southern
Spain: One Hundred Measured Drawings One Hundred and
Thirteen Photographs. New York: William Helburn Inc, 1928, plates
64 and 65.120
9.2 Guy Lowell. Smaller Italian Villas & Farmhouses. New York:
Architectural Book Publishing Co., Paul Wenzel and Maurice
Krakow, 1916, reprinted 1922: 47–48. All photographs by Lowell
except the lower left on the left page and the two bottom images on
the right page which were photographed by Charles Z. Klauder and
Herbert C. Wise. 123
9.3 Winsor Soule. Spanish Farm Houses and Minor Public Buildings:
Photographs and Drawings by Winsor Soule. New York:
Architectural Book Publishing Co., Paul Wenzel and Maurice
Krakow, 1924: 30. 125
9.4 Winsor Soule. Spanish Farm Houses and Minor Public Buildings:
Photographs and Drawings by Winsor Soule. New York:
Architectural Book Publishing Co., Paul Wenzel and Maurice
Krakow, 1924: 2. 126
12.1 Roland Penrose. The Road is Wider Than Long. First draft of the
original ms, 1938. (Coll. Scottish National Gallery of Modern Art,
The Roland Penrose Archive.) Roland Penrose © Lee Miller Archives,
England 2022. All rights reserved. leemiller.co.uk. 166
xii List of figures

12.2 London Bulletin (June 1939). (Coll. The Penrose Collection.) Roland
Penrose © Lee Miller Archives, England 2022. All rights reserved.
leemiller.co.uk.170
12.3 Maritza (Maria Tănase) the famous folk singer recording with
Hari Brauner, Bucharest University 1946. Photo by Lee Miller.
(Coll. Lee Miller Archives.) Roland Penrose © Lee Miller Archives,
England 2022. All rights reserved. leemiller.co.uk.171
Contributors

Nicolas Baudouin is a Paris-based visual artist from Canada, having initially

come to Paris to complete a master’s degree in Aesthetics (Philosophy of Art) at
the University of Paris I Panthéon-Sorbonne. For the past fifteen or more years
his research interests have focused on the recent mutations in photography and
the rise of ‘post-photography’. He is exploring these new practices in the search
for a new image that would have an intermediate quality between virtuality and
reality. Nicolas Baudouin also teaches art at several American university pro-
grammes in Paris, such as NYU, Columbia and Stanford.

Caroline Blinder is reader in American Literature and Culture at Goldsmiths,

University of London. She has written extensively on the intersections between
photography and text, starting with Henry Miller’s work on Brassaï in her
first book Henry Miller: A Self-Made Surrealist (1999) and, since then, in
book chapters and articles on, among others, Walker Evans, Paul Strand,
Weegee, Robert Frank and, recently, Richard Misrach. She edited the first
critical collection of critical chapters on Walker Evans and James Agee’s Let
Us Now Praise Famous Men in (2010) and her most recent monograph The
American PhotoText 1930–1960 (2019) focuses on the intersections between
text and photography in the twentieth century. In 2020, she co-edited US
Topographics: Imaging National Landscapes, for The Journal of American
Studies (Cambridge University Press).

Jessie Bond is a writer and PhD candidate at London College of Communication,

University of the Arts London, where her doctoral research examines how
the photobook is used by photojournalists to distribute images of conflict.
She is a recipient of a 2019–20 Harry Ransom Dissertation Fellowship and
writes for publications including The Art Newspaper, Calvert Journal and
Photomonitor.

Briony Anne Carlin lectures in Museum Studies at Newcastle University and Art
History at the University of Sunderland. She was awarded her PhD in 2022 for her
xiv List of contributors

thesis, entitled ‘Bindings, Boundaries and Cuts: Relating Agency and Ontology in
Photobook Encounters’. The project addresses the affective materiality and social
agency of photobooks. With a background in foreign languages and photography,
her research interests include the interpretation and multi-sensory translation of
meaning in artworks and how perception and response to images are altered by
context.
Briony previously held the role of Assistant Curator of Photographs at the
Victoria and Albert Museum, contributing to exhibitions including Into the
Woods: Trees in Photography (November 2017–April 2018), the inaugural hang
of the V&A Photography Centre (October 2018), and White Heat of British
Industry: Photographs by Maurice Broomfield at FORMAT Festival (Derby
Museums and Art Gallery, March–May 2019). Briony is currently developing her
first monograph based on her doctoral research.

Taous R. Dahmani is a PhD researcher in the History of Art Department at

Paris 1 Panthéon-Sorbonne. She is writing a thesis in History of Photography
under the supervision of Professor Michel Poivert, having taught the history of
twentieth-century photography for three years. Since September 2019 she has
been a fellow of the Maison Française d’Oxford (MFO). Her thesis is entitled:
‘“Direct Action Photography”: a Typography of the Photographic Representation
of Struggles and the Struggle for Photographic Representations (London,
1958–1989)’. In November 2018, she published an article entitled ‘Bharti Parmar’s
True Stories: Against the Grain of Sir Benjamin Stone’s Photographic Collection’
in PhotoResearcher (No. 30). Her chapter entitled ‘Polareyes: a magazine by and
for Black British women photographers as site of resistance in London, 1987’ is
to be published in Feminist and Queer Activism in Britain and the United States
in the Long 1980s (SUNY, 2022). She co-organised the symposium ‘Photography,
With or Without Capitalism’, an event which took place at the National Institute
of Art History (Paris). She is chief coordinator of the French Photographic Image
Research Association (ARIP).

Paul Edwards is associate professor at Université Paris Cité and research asso-
ciate at the Maison Française, Oxford, having previously taught the history of
photography at NYU Paris. His research interests are in Photobook Studies,
Photoliterary Studies, Decadence and Punk. Publications include Disorder:
Histoire sociale des mouvements punk et post-punk, Éditions Seteun, Paris, 2019
(co-editor); Perle noire. Le photobook littéraire, Presses Universitaires de Rennes,
Rennes, 2016; Soleil noir. Photographie et littérature. Des origines au surréalisme,
PUR, Rennes, 2008; Je hais les photographes! Textes clés d’une polémique de
l’image 1850–1916, Anabet, Paris, 2006; Collected Works of Alfred Jarry, Atlas
Press, London, 2001, 2007. He curated ‘From Studio to Selfie’, Bodleian Library,
Oxford, 2020 (in collaboration with Kathrin Yacavone) and ‘Early Literary
Photobooks’, Charles E. Young Research Library, University of California Los
Angeles, 2016.
 List of contributors xv

Élodie Edwards-Grossi is an associate professor in Sociology and American

Studies at IRISSO, Université Paris Dauphine. From January 2015 to December
2016, she was a visiting graduate researcher at the University of California,
Los Angeles, and a member of the research centre EpiDaPo (UCLA-CNRS). In
2017–18, she received the Fulbright and Georges Lurcy fellowships to complete
her dissertation at Tulane University and was affiliated to the department of
History as a visiting research fellow. Her research focuses on the social history of
race and psychiatry in the segregated South and the medicalisation of the Black
body from the nineteenth century to the contemporary era.

Jessica S. McDonald is a curator, educator, writer and historian of photography.

She has been chief curator of photography at the Harry Ransom Center in Austin,
Texas, since 2012. She previously held curatorial positions at the San Francisco
Museum of Modern Art and the George Eastman Museum. In 2021 and 2022
she organised Collecting Conversations: Five Women in American Photography,
a series of oral history interviews with artists Betty Hahn, Joanne Leonard, Joan
Lyons, Bea Nettles and Susan Ressler. Recent exhibitions include Ed Ruscha:
Archaeology and Romance (2018) and Stories to Tell: Women in the Studio (2017).
Recent publications include ‘Moments in a Real World’ in Nathan Lyons: In
Pursuit of Magic (University of Texas Press, 2019), Elliott Erwitt: Home Around
the World (Aperture, 2016), and ‘A Sensational Story: Helmut Gernsheim and the
“World’s First Photograph”’ in Photography and Its Origins (Routledge, 2015).
She holds a PhD in Visual and Cultural Studies from the University of Rochester.

Vitor Marcelino is a PhD candidate in the Inter-Graduate Program in Aesthetics

and Art History at University of São Paulo, and a professor at the Faculdade
SESI de Educação. He frequently participates in art history congresses, and has
published articles in some renowned academic journals in Latin America. He has
recently published ‘El Lissitzky e o uso da fotografia como linguagem universal’
(El Lissitzky and the use of photography as a universal language) in Revista Arte
& Ensaios, and ‘A utopia do livro-monumento: contaminações entre fotografia,
cinema, escrita e imprensa na vanguarda russa reverberadas na teoria benjamini-
ana’ (The utopia of the monument-book: contamination between photography,
cinema, writing, and the press in the Russian avant-garde reverberated in the
Benjaminian theory) in Revista ARS.

Moritz Neumüller is a curator, educator and writer in the field of photography

and new media, with a special interest in accessibility to the arts. He has worked
for several international art institutions, such as the Museum of Modern Art
in New York, PhotoEspaña in Madrid and PhotoIreland in Dublin, and is cur-
rently Chief Curator of the Photobook Week Aarhus (Denmark). After editing
The Routledge Companion to Photography and Visual Culture in 2018, he is
now working on a sequel book called The Routledge Companion to Photography,
Representation and Social Justice, with the help of fifty contributors from around
xvi List of contributors

the globe. Neumüller is a regular contributor to journals and magazines on pho-

tography and visual culture, and has been running an online resource for artists,
called The Curator Ship, since 2010. Apart from his curatorial practice, Neumüller
has been working for more than ten years at the forefront of making culture
accessible for everybody, including those with disabilities. In 2009, he founded
the project ArteConTacto, and in 2011, the initiative MuseumForAll.eu, with the
mission to make museums open to all audiences.

Mary Panzer is an award-winning historian of photography. In the 1990s, she

served as Curator of Photographs for the National Portrait Gallery/Smithsonian
Institution. As co-author of Things as They Are: Photojournalism in Context Since
1955 (Aperture, 2005), she contributed to the first international history of maga-
zine photography for the second half of the twentieth century. Her most recent
work concerns photography for the printed page, made in the middle decades of
the twentieth century, editorial and advertising images alike. Her publications
include: ‘“A Remarkable Package of Photographs for [a] Dime”: How Life Became
Life’, in Life Magazine and the Power of Photography, ed. Katherine Bussard and
Kristen Gresh (Yale University Press, 2020); Mathew Brady and the Image of
History (Smithsonian, 1997); Lewis Hine/55 (Phaidon, 2002); ‘Pictures at Work:
Romana Javitz and the New York Public Library Picture Collection’, in The
‘Public’ Life of Photographs, ed. Thierry Gervais (MIT Press, 2016); and chapters
on photographers such as Richard Avedon, Stanley Kubrick and Irving Penn.

Antony Penrose, the son of Lee Miller and Roland Penrose, is the founder and
co-director of The Lee Miller Archives and The Penrose Collection at the former
family home, Farleys House and Gallery in Sussex, now open to the public. He
is a sculptor, film maker and author, and for the past forty years he has worked
on disseminating his parents’ work in exhibitions, plays and film, as well as
contributing to radio and television programmes. His published work includes:
The Lives of Lee Miller (London: Thames & Hudson, new edition 1988 [1985]);
Lee Miller’s War, edited by Antony Penrose; Foreword by David E. Scherman
(London: Thames & Hudson, 2014 [1992]); The Home of the Surrealists (London:
Frances Lincoln, 2001; Chiddingly: Penrose Film Productions Ltd, 2015); Roland
Penrose, The Friendly Surrealist (Munich: Prestel, 2001); The Boy Who Bit Picasso
(London: Thames & Hudson, 2010); Miró’s Magic Animals (London: Thames
& Hudson, 2015); Surrealist Lee Miller (Chiddingly: Farleys House and Gallery
Ltd, 2019).

Andy Stafford is a critical theorist and a specialist of the work of Roland Barthes.
He has published a book on the French photo-text of the 1990s (Liverpool
University Press, 2010), as well as articles on Raymond Depardon, André Bazin,
Leïla Sebbar and Marc Garanger, and most recently on the photo-text in the work
of Gérard Macé (Le temps qu’il fait, 2018). He is senior lecturer at the University
of Leeds and was visiting professor at the University of Paris-13 in 2019.
 List of contributors xvii

Daria Tuminas is a researcher and curator based in Amsterdam. She studied at

St Petersburg State University, majoring in Russian Literature and Folklore, and
obtained an MA in Film and Photographic Studies at Leiden University. From
2012 to 2014, she co-organised the Dutch Photography Experience project in
St Petersburg, consisting of annual workshops, as well as Undercover, a group
exhibition on Dutch photobooks. She was the guest editor of The PhotoBook
Review #12, published by Aperture in spring 2017. The issue focused on the
relations between cinema and photobooks connected to a public event she co-
curated at the Stedelijk Museum Amsterdam. In 2018, she contributed a chapter
on photobooks by female artists from Eastern Europe to the project and book
How We See: Photobooks by Women by 10 × 10 Photobooks. From 2017 until
December 2019, Tuminas worked as the head of Unseen Book Market at Unseen
Amsterdam. Since 2019, she has been a curator at Utrecht-based photography
exhibition space FOTODOK.

Volker M. Welter is professor for history of architecture at the Department of

the History of Art and Architecture, University of California at Santa Barbara.
Among his books are Biopolis: Patrick Geddes and the City of Life (Cambridge,
MA, 2002), Ernst L. Freud, Architect: The Case of the Modern Bourgeois Home
(Oxford, 2012), Walter S. White: Inventions in Mid-century Architecture (Santa
Barbara, 2015), and Tremaine Houses: Private Patronage of Domestic Architecture
in Mid-Century America, 1936–1977 (Los Angeles, 2019). His current research
and book projects focus on revival style in Southern California and on gay
­domesticity in Southern California.
Acknowledgements

This volume is the result of a two-year project at the Maison Française in Oxford,
funded by the Centre National de la Recherche Scientifique (CNRS). I am par-
ticularly grateful for the assistance given by the staff for their help in the logistics
of hosting both the ‘Photoliterature and Photobook’ Seminar and the Photobook
Symposium; my warm thanks go to Anne-Sophie Gabillas, Nathalie Maillot and
Claire Stevenson. I would like to express my deep gratitude to the MFO director,
Frédéric Thibault-Starzyk, for his encouragement in establishing scholarship in
photography as a long-term project at the Maison Française.
My grateful thanks are also extended to the Friends of the Princeton
University Library, who generously offered a grant to consult photobooks at the
Firestone Library in 2018.
The publication was supported by a grant from the Laboratoire de Recherches
sur les Cultures Anglophones (LARCA UMR 8225), Université Paris Cité.
Introduction: the photobook as
confluence
Paul Edwards

With the new millennium and the dominance of digital photography came an
unprecedented interest in photography books. The ‘photobook’, as the phenom-
enon came to be called, became an art object, and its definition was tailored to
suit a burgeoning collector’s market which placed the photographer at the van-
guard of the enterprise: this was a sudden valorisation for photographers, but it
misrepresents the history and dynamics of publishing. Resistance to the narrow,
art-world definition grew in academic circles. Photo-historians expressed their
bafflement at the exclusion of certain titles from the canons that were being drawn
up in coffee-table books (mentioning omissions can quickly become a running
gag at symposia). No overview, no history, however wide-ranging could possibly
encompass the variety of interactions between photography and book history
since the early 1840s (Shannon 2010). There remains a problem with the defini-
tion and use of the word ‘photobook’, which this volume seeks to address: not by
distinguishing auteur photobooks from illustrated books, but by acknowledging
the collective nature of all photography book projects.

The phenomenon took off at the turn of the millennium. Photobooks have
been showcased in photography art fairs, there have been major exhibitions in
European capitals, and coffee-table books have been devoted to the comparatively
unknown history of the photobook. While we can document this growing appeal,
we must also acknowledge that the effervescence has not resulted in enthusiastic
sales figures. This apparent paradox has been noted by American novelist Teju
Cole, who contrasts the limited distribution of photobooks with the plethora
of single images in the media and online: ‘In the world of deafening images, the
quiet consolations of photobooks doom them to a small, and sometimes tiny,
audience. They are expensive to make and rarely recoup their costs. In this way,
they are a quixotic affront to the calculations of the market. The evidence of a few
bestsellers notwithstanding, the most common fate of photobooks is oblivion’
(Cole 2020). Likewise, an academic survey of the photobook market concludes
Another random document with
no related content on Scribd:
V.

KIRJEVAIHTOA VIELÄKIN.

Sotakamreeri Reiner pojalleen.

Tidanäs 3 päivänä tammikuuta 18..

Sinähän olet aivan järjiltäsi, rakas Wilhelmini! Mitä peeveliä voit

pyytää minulta enempää kuin olen tehnyt! Kuka on etsinyt sinulle
tuon jumalallisen naimiskaupan, ellen minä — kuka on järjestänyt
sen? Jollet nyt tahdo hoitaa itseäsi, niin et ole ansainnut että sinua
on autettu onneesi.

Sitäpaitsi, vaikka tahtoisinkin — toisin sanoen, jos olisi

tarpeellista — niin mistä minä ottaisin varat? Mitä luulet maksaneen
minulle koko tämän puuhan pitoineen, matkoineen ja lahjoineen
ja… lahjomisineen kiusallisille velkojille? Niin, paljon enemmän kuin
sinä voit aavistaakaan.

Olen antanut sinun olla siinä käsityksessä, että asiani ovat

joutuneet vain vähäsen epäkuntoon, mutta nyt voin yhtä hyvin
sanoa sinulle, että mukana seuraavat 500 kruunua on kaikki, mitä
minä voin antaa, sillä onnettomuudeksi, rakas poikani, eivät asiani
ole ainoastaan vähän epäkunnossa, vaan perinpohjin, niin
tosiaankin, aivan kokonaan rappiolla.

Minulla on tuskin viidesosa jälellä Tidanäs'istä — joka luultavasti

sekin ensi syksynä menee minulta — ja siitä viidennestä osasta
ovat Brunsberg ja Samby kiinnitettynä.

Nämä maatilat menevät siis ensin, Tidanäs sitten.

Minulla ei sen jälkeen ole muuta neuvoa kuin koettaa saada

lainan avulla jokin suurempi maatila arennille. Tämä on kyllä kovaa,
mutta täytyy pysyä pystyssä ja niin vähän kuin mahdollista ajatella
sitä mitä on ollut.

Mitä tulee asumiseenne Brunsbergissä ensi keväänä, niin asukaa

kernaasti siellä pari kuukautta, jos haluatte, mutta minä en ole
tilaisuudessa — tämä sanottuna aivan todenperään — tekemään
mitään
valmistuksia mukavuudeksenne.

Mutta minun nähdäkseni ei sinun tarvitse surra tätä kovin paljon

— lukuunottamatta osanottoasi minua kohtaan — sillä luultavasti
on appesi jo tällä hetkellä tehnyt hyviä kauppoja sillä 75,000
kruunulla, jonka hän määräsi vaimosi myötäjäisiksi.

Sano tuolle kunnon miehelle, että sinä nyt itse haluat hoitaa
raha-asiasi. Ja kun se tapahtuu, niin paina tarkkaan mieleesi
kehoitukseni menetellä aina viisaasti ja harkitsevasti.

Jos haluat erikoisesti neuvojani tässä asiassa, niin kirjoita minulle

ja saat luotettavimmat neuvot uskolliselta isältäsi

Lorentz Rainerilta.
 J.K. Äitisi kirjoittaa erikseen. Hän on melkein mieletön surusta
sen tähden, että meidän syksyllä täytyy muuttaa Tidanäsistä, mikä
toistaiseksi luonnollisesti on syvin salaisuus.»

*****

Tukkukauppias Clas H. tyttärelleen.

»Kiltti Viktorineni!

Pienestä kirjeestäsi näen erittäin suurella mielihyvällä, että

sinusta alkaa tulla oikein hyvä vaimo, koska jo ajattelet mitä menee
talouteesi.

Mutta, rakas ja hyvä lapseni, minulla on tässä ainoastaan pieni

muistutus tehtävänä:

Naidun naisen tulee nimittäin kääntyä miehensä eikä isänsä

puoleen.

Jumalan kiitos, rakastettu tyttäreni, että olemme onnistuneet

saamaan sinut sellaisiin naimisiin, että voit joutua ainoastaan
tilapäiseen puutteeseen, tai oikeammin sanoen, tilapäiseen pulaan,
sillä sellaista pikkuseikkaa ei voi sanoa puutteeksi.

Myötäseuraavat 500 kruunua auttavat sinut luultavasti pulastasi.

Mutta, rakas Viktorineni, tästä lähtien saat olla niin kiltti, ettet
vaivaa minua, sillä tänä talvena olen vähän huolissani mitä tulee
raha-asioihin.

Sinä et voi ymmärtää tätä, hyvä lapseni, mutta käänny

luottamuksella miehesi puoleen — hänen tarvitsee vain kirjoittaa
isälleen.

Ja keväällä odotetaan teitä Tidanäsiin, jossa rakastettavat

appivanhempasi tulevat tekemään kaikkensa sinun
hauskuudeksesi. Omalla maatilallanne toivoakseni sinut
myöhemmin yllättää omien vanhempiesi vierailu.

Isällisellä hellyydellä ja uskollisuudella

Clas H.
VI.

YLLÄTYS.

Oli päästy tammikuun loppuun.

Kirkas talviaurinko paistoi vastanaineen parimme ruokasalissa

olevaan komeaan aamiaiskalustoon ja sama suloinen aurinko heitti
myös säteensä kahteen vaitiolevaan henkilöön, jotka istuivat pöydän
ääressä.

Viktorine, joka »kirjastaan» oli lukenut, että vaimon ei pidä tuhlata

huomaavaisuuttaan miehelleen, kun tämä ei näytä tahtovan
huomata sitä, oli nyt, päämääränään kaikessa miellyttää miestään,
alkanut noudattaa toista menettelytapaa, kuin hän alussa käytti.

Nykyään puhui hän niin harvoin, että teki mieli luulla häntä
mykäksi. Hän ei myöskään pukeutunut enää niin tuhlaavan
komeasti, kuin oli tottunut.

Hän oli saanut päähänpiston käyttää aina vaatimatonta valkoista

aamupukua.
 Mutta tämä valkea, ilmava puku keskellä kylmää talvea, puku, joka
sitä paitsi ei ollut onnistunut vastakohta Viktorinen laihoille olkapäille
ja keltaisenkalpealle iholle, teki hänet vielä vähemmän miellyttäväksi
kuin muuten.

Mitä tulee vaiteliaisuuteen, ei asia tullut paremmaksi siitä, sillä,

jumalaparatkoon, Viktorinemme ei vielä osannut suloisen
vaikenemisen taitoa.

Hän näytti — vaikkei se ollut lähimainkaan hänen tarkoituksensa

— vain synkältä ja jurolta, ja Wilhelm luuli, — ehkä se oli hänen
omatuntonsa, joka luuli niin — että Viktorinen oikeutettu
tyytymättömyys häneen näyttäytyi sillä tavoin.

Hän ei koskaan, ikinään olisi voinut aavistaa, että hänen vaimonsa

paraillaan koetti omalla tavallaan kietoa häntä.

Emme tahdo juuri väittää, että Viktorine oli rakastunut mieheensä,

mutta hän tiesi että voisi, että pitäisi olla toisin, ja hän tunsi hämärää,
epämääräistä tarvetta saattaa asia siihen.

Tänä päivänä oli hän kuitenkin päättänyt katkaista

vaiteliaisuutensa.

Hän tarvitsi rahaa maksaakseen muutamia korulaskuja. Sillä

naimisiin mentyäänkin oli hän entiseen tapaansa ottanut velaksi
kaikki mitä hänen mieleensä tuli ottaa niistä kaupoista, joista hän oli
ostellut tyttönä ollessaan.

Wilhelm oli myöskin puolestaan huomannut tarpeelliseksi

keskeyttää velton elämänsä ja ainakin hetkisen keskustella
liikeasioista.
 Hän aikoi lähettää vaimonsa appi-isän luo kuulemaan, koska
tämän sopisi tehdä tili usein mainitun pääoman tuloista.

*****

»Ajattelin kysyä sinulta…» alkoi vaimo vihdoin.

»Ajattelin sanoa sinulle, ystäväni…» alkoi mies.

Mutta kun nyt näin, pitkällisen vaitiolon jälkeen, sattumalta tultiin

puhuneeksi samalla kertaa, vaikenivat taas molemmat
kuunnellakseen toistaan.

»Jatka sinä!»

»Ei, anna kuulla mitä sinulla on sanomista, Wilhelm!»

Mutta ei kumpikaan jatkanut, sillä samalla hetkellä tuli sisäkkö

sisään tuoden suuren pinkan laskuja.

»Mitä nämä ovat?» kysyi Wilhelm, tarttuen konemaisesti pinkkaan.

»Herra W:ltä.»

»Herra W… kuka hän on?»

»Huonekalukauppias.”

»Huonekalukauppias?»

»Niin!»

»Mitä minulla on tekemistä hänen kanssansa?»

 Puhuessaan selaili Wilhelm laskuja ja löysi mitä täydellisimmän
luettelon kaikista huonekaluistaan.

Kuuden huoneen huonekalut — kaikki maksamatta!

»Tämä on erehdys. Pyydä tuojaa viemään laskut

tukkukauppiaalle!»

»Poika sanoo, että hänen piti tulla tänne.» Vielä kerran katsoi
Wilhelm papereita ja näki oman nimensä ylimmäisenä.

Liian veltto hämmästyäkseen, vielä vähemmin kiivastuakseen ja

vielä tuskin aavistaen, että tässä olisi muu kuin erehdys
kysymyksessä, sanoi hän vain tuon ainoan sanan: »Hyvä!»

Palvelustyttö poistui huoneesta. Wilhelm oli jo unohtamaisillaan

koko asian — Viktorine ei ollut edes kysynyt mitä paperit olivat —
kun heidät uudelleen keskeytettiin.

Tällä kertaa tuli kirjelappu rouva H:lta hänen vävylleen.

Pannen toisen kerran pois voileipänsä, otti Wilhelm tavallisella

tyyneydellään vastaan anoppinsa tiedonannon. Hän alkoi lukea.

Mutta tämä kirje sisälsi varmasti jotain merkillistä, sillä hän oli
tuskin silmännyt sen läpi, ennenkuin hän, pudottaen sen pöydälle,
heitti niin suuttuneen katseen vaimoonsa, että tämä sen sijaan oli
vähällä kaataa kahvikuppinsa pelästyksissään.

»Mitä siinä on?» kysyi hän vavisten.

»Etkö sinä tiedä?»

»Minä en tiedä mitään.»

 »Onko se varmaa?»

Hän katsoi vaimoonsa tutkivasti, läpitunkevasta

»Olenhan sanonut etten tiedä mitään.»

Hänen äänensä oli vakuuttava.

»No hyvä, kas tässä sitten… lue itse!»

Viktorine luki seuraavaa:

»Paras vävyni!

Olen saanut mieheltäni tehtäväkseni selittää erään asian, mikä

olisi koskenut häneen liian kovin, jos hänen olisi pitänyt itse siihen
kajota.

Siitä syystä olin ajatellut itse tulla luoksenne huomenna. Mutta

ollen levoton ajatellessani, että suullinen keskustelu voisi tuottaa
jonkinlaista ikävyyttä — jotkut selitykset vaativat sanomatonta
hienotunteisuutta — kirjoitan mieluummin.

On todellakin molemmin puolin rauhoittavampaa, että

keskustelemme toistemme kanssa tällä tavoin.

Sinä tiedät, hyvä Wilhelmini, että isäsi erinomaisen anteliaasti

kovin vastusti mieheni toivomusta pitää huolta taloutenne
kuntoonpanemisesta. En ole koskaan minuuttiakaan epäillyt, että
hänen aikomuksensa oli jakaa siitä koituvat kustannukset yhdessä
meidän kanssamme.

Viktorinen vanhemmat rakastivat kuitenkin häntä niin suuresti,

että he olisivat mielellään tahtoneet suorittaa yksin tuon
huomattavan menoerän.

Niin, ystäväni, sellainen oli todellakin aikomuksemme. Mutta

»ihminen päättää, Jumala säätää.»

Nyt kaikkein pahin.

Kahden suuren kauppahuoneen vararikko tämän syksyn

kuluessa on antanut mieheni liikeasioille niin kovan täräyksen,
että… että… minun täytyy sanoa se, ystäväni — että pelkään, ettei
ainoastaan sinun myötäjäisesi, vaan kaikki on mennyt.

En uskalla ajatella eteenpäin, sillä pilvi pimittää mieleni, kuten

silmänikin.

Näiden kauheiden olosuhteiden vallitessa ja kun olisi aivan

hyödytöntä, että sinä puhuisit appesi kanssa — joka sitäpaitsi on
sellaisessa mielentilassa, että minä todellakin pelkään hänen
puolestaan — on minulla ainoastaan yksi neuvo annettavana
sinulle, mutta se on järkevä ja ainoa, jota sinun tulee noudattaa.

Kirjoita kunnon isällesi. Sillä aikaa täytyy huonekalukauppiaan

odottaa, kuten muidenkin, sillä saat tietysti laskut kaikesta
muustakin.

Oikeastaan käy kaikki kuitenkin kuten isäsi on toivonut. Hän saa

nyt itse pitää huolta taloudestanne ja hänen hellä ja rehellinen
sydämensä on, kuten sinunkin, liian jalo pannakseen meidän
syyksemme onnettomuutta, jota emme voi ehkäistä.

En tahdo puhua omista kärsimyksistäni.

 Olkoon kylliksi sanottu, että ne kävisivät yli voimieni, ellen tietäisi,
että lapseni tahtovat tehdä kaiken lieventääkseen niitä.

Tällä koettelemuksen hetkellä kiitän Jumalaa, että tyttäreni sai

puolison, joka ei mennyt ja jonka ei tarvinnut mennä naimisiin
rahojen tähden.

Rauhoita Jumalan tähden Viktorine rukkaani ja ole hänelle aina

arvokkaana ja suopeana tukena, pyytää sinun syvästi liikutettu,
mutta aina uskollinen anoppisi

Heloise H.

Tätä kirjettä lukiessa olivat Viktorinen posket tulleet aivan

valkoisiksi.

Niin pian kun hän oli lopettanut lukemisen, nousi hän tavattoman
kiivaasti, soitti ja pyysi hattuaan ja turkkiaan.

Wilhelmille hän ei lausunut sanaakaan.

Mutta nyt suvaitsi Wilhelm sanoa:

»Aiotko mennä kotiisi?»

»Niin tietysti! Minun täytyy mennä äidin luo — näethän, että hän
kärsii. Hän tulee ehkä aivan köyhäksi.»

»Entäs me sitten!»

»Mekö?»

»Niin, me olemme juuri nyt puilla paljailla.»

 Viktorine tuijotti mieheensä.

»Kuuntelehan! Kaiken tämän komeuden täytyy joutua omistajilleen

takaisin. Minulla ei ole mitään, millä maksaa. Ja kun nyt molemmin
puolin, näytämme erehtyneen, mikä ainakin säästää meiltä
moitteiden tekemisen ikävyyden, niin käsittääkseni voimme tehdä
vain yhden ainoan järkevän päätöksen, mutta se ei ole se, jota äitisi
esittää?»

»Miksi täytyy heti tehdä päätös?»

»Siksi, että se on välttämätöntä, siksi, ettemme voi elää tyhjästä ja

lopuksi siksi, että kun tämä päätös kuitenkin täytyy tehdä muutaman
kuukauden kuluttua, voi sen yhtä hyvin tehdä nytkin.»

»Mikä päätös se sitten on?»

»Minua surettaa sanoa sitä sinulle, sillä se ilmaisee — minun

täytyy tunnustaa se — suurta epähienoutta minun puoleltani. Mutta
niin hidas kuin luonteeni onkin, niin yhdentekevää kuin minulle onkin
rahan arvo, en voi sentään olla huomaamatta, että meille oli raha
todellakin välttämätöntä.»

»Mitä tarkoitat?»

»Tarkoitan aivan yksinkertaisesti, että asiain nykyisellään ollessa

sinä epäilemättä teet viisaimmin, kun…»

»Kun?»

»… kun muutat takaisin kotiisi vanhempiesi luo, jotavastoin minä

lähden Tukholmasta ja asetun mihin sattuu. Minä tarvitsen niin
vähän.»
 »Mutta,» vastasi Viktorine yksinkertaisesti, miltei rakastettavan
lapsellisesti, »minähän olen sinun vaimosi — kuinka silloin voin
muuttaa luotasi?»

»Voi, paras Viktorineni, se kyllä käy päinsä, kun elää sellaisessa

avioliitossa kuin me.»

»Minkälainen meidän avioliittomme sitten on?»

»Minkälainenko se on — etkö tunne sitä itse, lapsi rukka? Se on

viileä kuin kolea talvipäivä.»

Nuori nainen katsahti puolisoonsa, ja kaksi suurta kyyneltä tulvahti

hänen silmiinsä.

Hän teki ainoastaan tämän kysymyksen:

»Kumman on syy?»

»Ei kummankaan, luullakseni.»

»Tai molempien!» änkytti Viktorine. »Minä… minä tahdoin

kuitenkin, minä.»

»Kiitos, minä uskon sen. Mutta on — millaisilla aikomuksilla

hyvänsä — mahdotonta elää ilman omaisuutta. Sen tähden sinun
tulee tehdä kuten sanoin.»

»Jos sanot tämän vakavasti…»

»Kyllä, Jumala tietäköön, aivan vakavasti.»

»Silloin… siinä tapauksessa» — Viktorine vitkasteli joka sanaa,

ikäänkuin hän olisi tarkoin tahtonut miettiä niitä — »olen hyvin
pahoillani, mutta minä en tahdo muuttaa takaisin kotiin.»

»Mutta, ymmärrä minua toki: sinä luulet, että isäni on rikas.»

»Siitä minä en välitä.»

»Hän on vararikon partaalla, kuten sinunkin isäsi.»

»Ah!»

»Me olemme molemminpuolisien itsekkäiden laskelmien uhreja —

emme mitään muuta.»

»Kyllä, kyllä me olemme jotain muutakin!» sanoi Viktorine

päättävästi ja varmasti, mikä oli aivan vierasta hänen tavalliselle
luonteelleen. »Minä olen sinun vaimosi, enkä muuta pois luotasi!»
VII.

VIKTORINEA UHKAA UUSI VAARA.

Se pätevä todiste, jota nuori vaimo heikkoudessaan oli käyttänyt,

teki hänet niin voimakkaaksi, että hänen miehensä ensi kerran
katseli häntä kunnioituksen tunteella.

Mies suorastaan häpesi, että oli mennyt niin pitkälle, että hänen
vaimonsa tarvitsi puolustaa itseään häntä vastaan — joka oli vaimon
luonnollinen puolustaja — ja hän tuli liikutetuksi siitä todistuksesta
minkä vaimo samalla antoi hänelle tunteestaan.

Ja kuitenkin, mitä piti hänen tehdä?

Niin, mitä hänellä oli vaimolle tarjottavana muuta kuin kaikkea sitä,
mitä tällä ei ollut voimaa eikä rohkeutta kantaa.

Miehen ajatellessa näitä oli vaimo pannut hatun päähänsä.

Ja joko sitten levottomuus, suuttumus tai pelko punasi hänen

poskensa ja sai hänen suonensa sykkimään kiivaasti, olivat hänen
liikkeensä kuitenkin vilkastuneet samassa suhteessa kuin hänen
kasvoihinsa tuli väriä ja ilmettä.
 Tällä hetkellä saattoi luulla Viktorine aivan toiseksi ihmiseksi.

Se oli sielu, joka vaikutti, ja tämä sielun vaikutus teki hänet

kerrassaan kauniiksi.

Tultuaan valmiiksi sanoi hän miehelleen jäähyväiset, vähemmän

jäykät kuin tavallisesti, jonka jälkeen hän nopeasti meni ovelle.

Jotain liikkui silloin myöskin Wilhelmissä. »Anna minulle kätesi!»

sanoi hän, ensi kerran osoittaen jonkinlaista hellyyttä. »Olisin
pahoillani, jos luulisit, että itsekkyydestä sanoin sinulle sen, mitä
äsken puhuin.»

»En luule, että sinä puhuit sellaisesta syystä.»

»Ei, Jumalan nimessä, mitään niin halpamaista ei koskaan saa

tulla sieluuni! Kuitenkin, Viktorine…»

»Oi, jätä se siksi kun tulen takaisin!» kuiskasi nuori vaimo vienosti
ja pyytäen.

Nopeasti ja arasti veti hän kätensä pois, kietoi turkin ympärilleen ja

kiiruhti ulos.

*****

Aivan väsyneenä näin tavattomista ponnistuksista vaipui Wilhelm

nojatuoliin.

Katsoen kaikkea ympärillään olevaa ihanuutta, jota hän neljä

kuukautta oli pitänyt tulevana pysyväisenä omaisuutenaan, mutisi
hän jotenkin huolimattoman ivallisesti:

»Kaikki on katoavaista auringon alla!»

 Tuo hidas mies ei suuttunut isäänsä, joka, aina vedoten hänen
mielitaipumukseensa, hitauteen, oli kehoittanut häntä naimisiin, eikä
tukkukauppiaaseen, joka oli tahtonut saada tyttärelleen rikkaan
miehen. Vielä vähemmän valitti hän Viktorinen tähden, joka ei
tahtonut jättää häntä, vaikkei hän tietänyt mitä tekisi hänellä. Hän ei
edes ollut suutuksissaan itselleen, ettei ajoissa ollut totellut
parempaa vakaumustaan ja luopunut avioliitosta, joka oli suunniteltu
vain ajatellen sitä »onnea», jota rikkaus tuo.

Ei, Wilhelm Reinerissä ei vielä ollut niin paljon voimaa, että hän voi
suuttua.

Hän oli tyhjentänyt kaiken ymmärtämänsä huolen siihen neuvoon,

jonka hän oli antanut vaimolleen. Jollei tämä tahtonut seurata sitä —
no, sitä pahempi hänelle: hän saisi kyllä ajoissa nähdä, että olisi ollut
parempi, jos olisi tehnyt niin.

Pari kertaa pyrki joku ajatus tunkeutumaan siihen usvaan, johon

sankarimme nyt vaipui, sillä aikaa kun sikaarin ulkonainen usva
kietoi koko hänen persoonansa.

Hän oli nimittäin miettimässä pääsyytä siihen velttouteen, siihen

sielunherpautumiseen, sanalla sanoen, siihen väsymykseen, mikä
aina lapsuudesta saakka oli kiehtonut hänet ja estänyt häntä
elämästä muuten kuin puolinaisesti, ja hän haki samaa syytä
vähäisimpienkin toiveittensa ja oikkujensa alttiiseen täyttämiseen,
jota hän aina oli saanut kokea; mutta ennenkun hän oli päässyt
tämän tehtävän puoliväliin, vaipui hän taas noihin raskaisiin unelmiin,
mitkä muodostivat oikeastaan hänen olemuksensa.

Ja mitä olivat nämä unelmat?

 Suloinen horros, jossa kaikki aineellisuus oli lakannut ja henki
lepäsi keinuen sinisillä laineilla keveiden tuulien suhinassa, tarpeeksi
voimakkaat löyhyttelemään miellyttävää viileyttä uinailijaan, jonka
ainoa toivomus oli silloin, ettei koskaan heräisi tästä jumalallisesta
horroksesta.

Mutta tuo nuori heittiö vietti toisenlaistakin elämää, jossa ei ollut

mitään miellyttävää, vaan ainoastaan tuskia.

Tämä tapahtui sellaisina aikoina, jolloin luulotauti kahlehti häntä.

Sellainen ei hän ollut kuitenkaan ollut naimisiin mentyään, sillä sen
jälkeen oli hän vain vetelehtinyt.

Mutta aikasemmin oli hän harhaillut koko maailman taakka

sydämellään Tidanäsin ympärillä olevissa jylhissä metsissä; ja hänen
salaiset kärsimyksensä, ollen melkein aina kuviteltuja, olivat niin
kiduttaneet häntä, että hän kernaasti olisi uhrannut kymmenen
vuotta elämästään päästäkseen vapaaksi näistä tuskista ja takaisin
rakastettuun uinailuhorrokseensa.

Ei pidä kuitenkaan luulla, että tämä kaikki olisi jatkunut ilman

taisteluja vanhempien puolelta.

Mutta nämä taistelut, nämä rukoukset, nämä uhkauksien ja

kyynelien vaihtelut eivät olleet vaikuttaneet muuta kuin vain
ikävystyttäneet häntä. Ja sellaisessa mielentilassa oli hän (sittenkun
hän vihdoinkin oli lopettanut seitsemän vuotta kestäneen lainopillisen
kurssinsa) päättänyt mennä naimisiin päästäkseen — rauhaan.

*****
 Mutta seuratkaamme nyt Viktorinea hänen tuskaisella matkallaan
äitinsä luo.

Kun hän tuli vanhempiensa komeaan asuntoon, huomasi hän heti

siitä äänettömyydestä ja toimettomuudesta, mikä vallitsi kaikkialla,
että jotain tavatonta oli tulossa.

Isää hän ei tavannut. Sulkeutuneena omiin huoneisiinsa ei hän

ottanut vastaan ketään. Mutta äitinsä makuuhuoneeseen päästettiin
tytär.

Rouva H. istui kirjoituspöytänsä ääressä ja tarkasteli laskuja. Kun

hän näki Viktorinen, nousi hän heti ylös ja ojensi hänelle kätensä.

»Rakastettu lapseni! Miehesi on siis ollut niin varomaton ja

näyttänyt sinulle kirjeen, jonka lähetin hänelle? Tunnustan, että olisin
odottanut enemmän hienotunteisuutta.»

»Oi, on pahempaakin kuin se!» sanoi Viktorine nyyhkyttäen

nojaten äidin olkapäähän.

»Pahempaa?»

»Hän tahtoo… hän tahtoo… että minun pitää muut… muut…

muuttaa taas kotiin.»

»Hän ei ole koskaan voinut loukata sinua niin arvottomalla

esityksellä?
Olet varmaan kuullut väärin, rakastettu enkelini!»

»En, hän sanoi, että se olisi parasta ja oikeimmin, sillä meillä ei ole
yhtään mitään, millä elämme.»
 »Onko ihminen mieletön — entä hänen isänsä suuret rikkaudet:
Tidanäs, puolen miljoonan arvoinen maatila…»

»Minä en ymmärrä kuinka asian laita on, äiti, mutta mielestäni hän
sanoi, että hänen isänsä asiat eivät ole paremmat kuin isänkään ja
että meidät molemmat oli uhrattu.»

Kuullessaan nämä sanat näytti äiti kuolonkalpealta.

»Jos voisin luulla, että meitä olisi narrattu niin halpamaisesti, jos
voisin luulla jotain niin inhottavaa, niin…»

»Äiti kulta, älä ole tuon näköinen — minä pelkään niin kauheasti…
Wilhelm sanoi myöskin, ettemme voi moittia toisiamme
kummaltakaan, puolen.»

»Vai niin, hän sanoi niin, tuo alhainen olento tuo laiskuri, tuo
heittiö, joka on mennyt naimisiin sinun kanssasi rahojen tähden ja
nyt tahtoo lähettää sinut kotiin, kun hän huomaa pettyneensä… Oi,
minä tahtoisin, minä tahtoisin…»

»Hyvä äiti, älä toki ole niin vihainen — minä en suinkaan jätä
häntä.»

»Kyllä, sinä jätät hänet, ja vielä tänä päivänä, tällä hetkellä! Me

olemme kyllä vararikon partaalla, sillä ennen viikon loppua jättää
isäsi konkurssianomuksen, mutta sinun ei sentään tarvitse olla tuon
pedon vaivoina.»

»Äiti, äiti», sanoi Viktorine pyyhkien kyyneliään, »minä tahdon

jäädä mieheni luo!»