ISE Ethics in Engineering 5th Edition

Mike Martin Prof.

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/ise-ethics-in-engineering-5th-edition-mike-martin-prof/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

ISE Principles of Statistics for Engineers and

Scientists (ISE HED IRWIN INDUSTRIAL ENGINEERING) 2nd
Edition William Navidi Prof.

https://ebookmass.com/product/ise-principles-of-statistics-for-
engineers-and-scientists-ise-hed-irwin-industrial-
engineering-2nd-edition-william-navidi-prof/

ISE MATLAB for Engineering Applications 5th Edition

William Palm

https://ebookmass.com/product/ise-matlab-for-engineering-
applications-5th-edition-william-palm/

MATLAB for Engineering Applications, 5e ISE 5th/ISE

Edition William J. Palm Iii

https://ebookmass.com/product/matlab-for-engineering-
applications-5e-ise-5th-ise-edition-william-j-palm-iii/

Ethics for Engineers Martin Peterson

https://ebookmass.com/product/ethics-for-engineers-martin-
peterson/
Global Strategy, 5th Edition Mike W. Peng

https://ebookmass.com/product/global-strategy-5th-edition-mike-w-
peng/

The Ethics of Artificial Intelligence_ Principles,

Challenges, and Opportunities Prof Luciano Floridi

https://ebookmass.com/product/the-ethics-of-artificial-
intelligence_-principles-challenges-and-opportunities-prof-
luciano-floridi/

ISE Statics and Mechanics of Materials (ISE HED

MECHANICAL ENGINEERING) 3rd Edition Ferdinand P. Beer

https://ebookmass.com/product/ise-statics-and-mechanics-of-
materials-ise-hed-mechanical-engineering-3rd-edition-ferdinand-p-
beer/

Chemistry: Atoms First ISE 5th Edition Julia Burdge

https://ebookmass.com/product/chemistry-atoms-first-ise-5th-
edition-julia-burdge/

ISE An Introduction to Business Ethics 7th Edition

Joseph R. Desjardins

https://ebookmass.com/product/ise-an-introduction-to-business-
ethics-7th-edition-joseph-r-desjardins/
 Page i

ETHICS IN ENGINEERING
FIFTH EDITION

Qin Zhu
Assistant Professor of Humanities, Arts & Social Sciences

Colorado School of Mines

Mike W. Martin
Professor of Philosophy

Chapman University

Roland Schinzinger
Professor Emeritus of Electrical Engineering

University of California, Irvine

 Page ii

ETHICS IN ENGINEERING

Published by McGraw Hill LLC, 1325 Avenue of the Americas, New York, NY 10121.
Copyright © 2022 by McGraw Hill LLC. All rights reserved. Printed in the United States of
America. No part of this publication may be reproduced or distributed in any form or by any
means, or stored in a database or retrieval system, without the prior written consent of
McGraw Hill LLC, including, but not limited to, in any network or other electronic storage
or transmission, or broadcast for distance learning.

Some ancillaries, including electronic and print components, may not be available to
customers outside the United States.

This book is printed on acid-free paper.

1 2 3 4 5 6 7 8 9 LCR 24 23 22 21

ISBN 978-1-265-25490-2
MHID 1-265-25490-7

Cover Image: The Art Institute of Chicago, Mr. and Mrs. Martin A. Ryerson Collection

All credits appearing on page or at the end of the book are considered to be an extension of
the copyright page.

The Internet addresses listed in the text were accurate at the time of publication. The
inclusion of a website does not indicate an endorsement by the authors or McGraw Hill
LLC, and McGraw Hill LLC does not guarantee the accuracy of the information presented
at these sites.

mheducation.com/highered
 Page iii

ABOUT THE AUTHORS

Qin Zhu is Assistant Professor of Ethics and Engineering Education in the Department of
Humanities, Arts & Social Sciences and an affiliate faculty member in the Department of
Engineering, Design & Society and the Robotics Graduate Program at the Colorado School
of Mines. Dr. Zhu is Editor for International Perspectives at the Online Ethics Center for
Engineering and Science, Associate Editor for Engineering Studies, Program Chair of
American Society for Engineering Education’s Division of Engineering Ethics (2020–2021),
Executive Committee Member of the Society for Ethics Across the Curriculum, and
Treasurer of the Society for Philosophy and Technology. Dr. Zhu’s research interests include
the cultural foundations of engineering ethics, global engineering education, and ethics and
policy of computing technologies and robotics.

Mike W. Martin and Roland Schinzinger participated as a philosopher-engineer team in the

National Project on Philosophy and Engineering Ethics, 1978–1980. Since then they have
coauthored articles, team-taught courses, and given presentations to audiences of engineers
and philosophers. In 1992 they received the Award for Distinguished Literary Contributions
Furthering Engineering Professionalism from The Institute of Electrical and Electronics
Engineers, United States Activities Board.

Mike W. Martin received his B.S. (Phi Beta Kappa, Phi Kappa Phi) and M.A. from the
University of Utah, and his Ph.D. from the University of California, Irvine, and he is
currently professor of philosophy at Chapman University. In addition to publishing many
articles, he is author, coauthor, or editor of eight books, including Meaningful Work:
Rethinking Professional Ethics (2000) and Everyday Morality (3rd ed., 2001). He received the
Arnold L. and Lois S. Graves Award for Teachers in the Humanities and two fellowships
from the National Endowment for the Humanities.

Roland Schinzinger received his B.S., M.S., and Ph.D. in electrical engineering from Page iv
the University of California at Berkeley. Born and raised in Japan where he had industrial
experience with Bosch-Japan, Tsurumi Shipyard of Nippon Steel Tube Co., and Far Eastern
Equipment Co., he worked in the United States as design/development engineer at
Westinghouse Electric Corp. and taught at the University of Pittsburgh and at Robert
College/Bosporus University (in Istanbul). He was a founding faculty member to the
University of California at Irvine, from which he retired as Professor Emeritus of Electrical
Engineering in 1993. He authored or co-authored Conformal Mapping: Methods and
Applications (1991, 2003), Emergencies in Water Delivery (1979), and Experiments in
Electricity and Magnetism (1961, accompanying a kit he designed for use in Turkey). His
honors include the IEEE Centennial and Third Millennium medals, Fellow of IEEE, and
Fellow of AAAS. He is a registered professional engineer.
 FOR ELLY B. ZHU, FOR LILI GUAN Page v

QIN ZHU

FOR SONIA AND NICOLE MARTIN, FOR

SHANNON SNOW MARTIN, AND IN
MEMORY OF THEODORE R. MARTIN
AND RUTH L. MARTIN.

MIKE W. MARTIN

FOR STEFAN, ANNELISE, AND BARBARA

SCHINZINGER, FOR SHIRLEY BARROWS
PRICE, AND IN MEMORY OF MARY JANE
HARRIS SCHINZINGER

ROLAND SCHINZINGER
 Page ix

BRIEF CONTENTS
Preface xv
Chapter 1 Ethics and Professionalism 1
Chapter 2 Moral Reasoning and Codes of Ethics 34
Chapter 3 Moral Frameworks: A Global Survey 55
Chapter 4 Engineering as Social Experimentation 92
Chapter 5 Safety, Risk, and Design 121
Chapter 6 Workplace Cultures, Responsibilities and Rights 151
Chapter 7 Honesty 196
Chapter 8 Engineering and Environmental Ethics in the Anthropocene 227
Chapter 9 Engineering Ethics in the Global Context 252
Chapter 10 Technology and Engineering Leadership in Future Societies 269
Appendix 292
Index 298

DIGITAL EDITION
 Page vi

CONTENTS

Preface xi

Chapter 1 Ethics and Professionalism 1

1.1 Scope of Engineering Ethics 2
1.1.1 Overview of Themes / 1.1.2 What Is Engineering Ethics? / 1.1.3 Why Study
Engineering Ethics? / Discussion Questions
1.2 Accepting and Sharing Responsibility 12
1.2.1 Saving Citicorp Tower / 1.2.2 Meanings of “Responsibility” / 1.2.3 Dimensions of
Engineering / Discussion Questions
1.3 Responsible Professionals and Ethical Corporations 21
1.3.1 What Are Professions? / 1.3.2 Morally Committed Corporations / 1.3.3 Social
Responsibility Movement / 1.3.4 Senses of Corporate Responsibility / Discussion
Questions
Key Concepts 29
References 30
Page vii

Chapter 2 Moral Reasoning and Codes of Ethics 34

2.1 Resolving Ethical Dilemmas 34
2.1.1 Steps in Resolving Ethical Dilemmas / 2.1.2 Right-Wrong or Better-Worse? /
Discussion Questions
2.2 Making Moral Choices 41
2.2.1 Designing Aluminum Cans / 2.2.2 Design Analogy: Whitbeck / Discussion
Questions
2.3 Codes of Ethics 46
2.3.1 Importance of Codes / 2.3.2 Abuse of Codes / 2.3.3 Limitation of Codes / 2.3.4
Ethical Relativism and Justification of Codes / Discussion Questions
 Key Concepts 53
References 53

Chapter 3 Moral Frameworks: A Global Survey 55

3.1 Utilitarianism 56
3.1.1 Utilitarianism versus Cost-Benefit Analysis / 3.1.2 Act-Utilitarianism versus Rule-
Utilitarianism / 3.1.3 Theories of Good / Discussion Questions
3.2 Rights Ethics and Duty Ethics 61
3.2.1 Human Rights / 3.2.2 Varieties of Rights Ethics / 3.2.3 Duty Ethics / 3.2.4 Prima
Facie Duties / Discussion Questions
3.3 Virtue Ethics 68
3.3.1 Virtues in Engineering / 3.3.2 Florman: Competence and Conscientiousness /
3.3.3 Aristotle: Community and the Golden Mean / 3.3.4 Confucian Role Ethics /
Discussion Questions
3.4 Self-Realization and Self-Interest 76
3.4.1 Ethical Egoism / 3.4.2 Motives of Engineers / 3.4.3 Self-Realization, Personal
Commitments, and Communities / 3.4.4 Religious Commitments / 3.4.5 Which Ethical
Theory Is Best? / Discussion Questions
Key Concepts 87
References 88

Chapter 4 Engineering as Social Experimentation

92
4.1 Engineering as Experimentation 93
4.1.1 Similarities to Standard Experiments / 4.1.2 Learning from the Past / 4.1.3
Contrasts with Standard Experiments / Discussion Questions
4.2 Engineers as Responsible Experimenters 99
4.2.1 Conscientiousness / 4.2.2 Comprehensive Perspective / 4.2.3 Moral Autonomy /
4.2.4 Accountability / 4.2.5 A Balanced Outlook on Law / 4.2.6 Industrial Standards /
Discussion Questions
Page viii
4.3 Challenger 110
4.3.1 Safety Issues / Discussion Questions
Key Concepts 119
References 119

Chapter 5 Safety, Risk, and Design 121

5.1 Safety and Risk 122
5.1.1 The Concept of Safety / 5.1.2 Risks / 5.1.3 Acceptability of Risk / Discussion
Questions
5.2 Assessing and Reducing Risk 129
5.2.1 Uncertainties in Design / 5.2.2 Risk-Benefit Analyses / 5.2.3 Personal Risk / 5.2.4
Public Risk and Public Acceptance / 5.2.5 Examples of Improved Safety / Discussion
Questions
5.3 Three Mile Island, Chernobyl, and Safe Exits 139
5.3.1 Three Mile Island / 5.3.2 Chernobyl / 5.3.3 Safe Exits / Discussion Questions
Key Concepts 148
References 148

Chapter 6 Workplace Cultures, Responsibilities and

Rights 151
6.1 Teamwork 152
6.1.1 An Ethical Corporate Climate / 6.1.2 Loyalty and Collegiality / 6.1.3 Managers and
Engineers / 6.1.4 Managing Conflict / Discussion Questions
6.2 Confidentiality and Conflicts of Interest 160
6.2.1 Confidentiality: Definition / 6.2.2 Confidentiality and Changing Jobs / 6.2.3
Confidentiality and Management Policies / 6.2.4 Confidentiality: Justification /
6.2.5 Conflicts of Interest: Definition and Examples / 6.2.6 Moral Status of Conflicts of
Interest / Discussion Questions
6.3 Rights of Engineers 169
6.3.1 Professional Rights / 6.3.2 Employee Rights / Discussion Questions
6.4 Whistleblowing 178
 6.4.1 Whistleblowing: Definition / 6.4.2 Two Cases / 6.4.3 Moral Guidelines / 6.4.4
Protecting Whistleblowers / 6.4.5 Commonsense Procedures / 6.4.6 Beyond
Whistleblowing / Discussion Questions
Page ix

6.5 The BART Case 186

6.5.1 Background / 6.5.2 Responsibility and Experimentation / 6.5.3 Controversy / 6.5.4
Aftermath / 6.5.5 Comments / Discussion Questions
Key Concepts 191
References 192

Chapter 7 Honesty 196

7.1 Truthfulness and Trustworthiness 197
7.1.1 Truthfulness / 7.1.2 Trustworthiness / 7.1.3 Academic Integrity / Discussion
Questions
7.2 Research Integrity 202
7.2.1 Excellence versus Misconduct / 7.2.2 Bias and Self-Deception / 7.2.3 Protecting
Research Subjects / 7.2.4 Giving and Claiming Credit / 7.2.5 Reporting Misconduct /
Discussion Questions
7.3 Consulting Engineers 211
7.3.1 Advertising / 7.3.2 Competitive Bidding / 7.3.3 Contingency Fees / 7.3.4 Safety and
Client Needs / Discussion Questions
7.4 Expert Witnesses and Advisers 216
7.4.1 Expert Witnesses in the Courts / 7.4.2 Abuses / 7.4.3 Advisers in Planning and
Policy-Making / Discussion Questions
Key Concepts 223
References 224

Chapter 8 Engineering and Environmental Ethics in the

Anthropocene 227
8.1 Engineering, Ecology, and Economics 228
8.1.1 The Invisible Hand and the Commons / 8.1.2 Engineers: From Sustainable
Development to Geoengineering / 8.1.3 Corporations: Environmental Leadership /
 8.1.4 Government: Technology Assessment / 8.1.5 Communities: Preventing Natural
Disasters / 8.1.6 Market Mechanisms: Internalizing Costs / 8.1.7 Social Activists /
Discussion Questions
8.2 Ethical Frameworks 241
8.2.1 Human-Centered Ethics / 8.2.2 Sentient-Centered Ethics / 8.2.3 Biocentric Ethics /
8.2.4 Ecocentric Ethics / 8.2.5 Religious Perspectives / 8.2.6 Environmental Ethics and
the Anthropocene / Discussion Questions
Key Concepts 249
References 249
Page x

Chapter 9 Engineering Ethics in the Global Context

252
9.1 Global Ethical Codes 254
9.2 Functionalist Theory 256
9.3 Cultural Studies 258
9.4 Global Ethics and Justice 261
9.5 Cultivating Globally Competent Engineers 262
Discussion Questions
Key Concepts 266
References 267

Chapter 10 Technology and Engineering Leadership in

Future Societies 269
10.1 Cautious Optimism 270
10.1.1 Optimism, Pessimism, Realism / 10.1.2 Technology: Value-Neutral or Value-Laden?
/ 10.1.3 The Co-shaping of Technology and Society / 10.1.4 Uncertainty, Ambiguity, and
Social Experimentation / Discussion Questions
10.2 Moral Leadership 281
10.2.1 Morally Creative Leaders / 10.2.2 Participation in Professional Societies / 10.2.3
Leadership in Communities / 10.2.4 Ideals of Voluntary Service / Discussion Questions
Key Concepts 289
References 289
Appendix

A General Resources on Engineering Ethics 292

B Sample Codes of Ethics and Guidelines 297

Index 298
 Page xi

PREFACE

Technology has a pervasive and profound effect on the contemporary world, and engineers
play a central role in all aspects of technological development. In order to hold paramount
the safety, health, and welfare of the public, engineers must be morally committed and
equipped to grapple with ethical dilemmas they confront.

Ethics in Engineering provides an introduction to the issues in engineering ethics. It places

those issues within a philosophical framework, and it seeks to exhibit their social
importance and intellectual challenge. The goal is to stimulate reasoning and to provide the
conceptual tools necessary for responsible decision making.

In large measure we proceed by clarifying key concepts, sketching alternative views, and
providing relevant case study material. Yet in places we argue for particular positions that in
a subject like ethics can only be controversial. We do so because it better serves our goal of
encouraging responsible reasoning than would a mere digest of others’ views. We are
confident that such reasoning is possible in ethics, and that, through engaged and tolerant
dialogue, progress can be made in dealing with what at first seem irresolvable difficulties.

Sufficient material is provided for courses devoted to engineering ethics. Chapters of the
book can also be used in modules within courses on engineering design, engineering law,
engineering and society, safety, technology assessment, professional ethics, business
management, and values and technology.

FIFTH EDITION
All chapters and appendixes in this edition have been updated with the most recent data,
research findings, and teaching resources. Chapters 1, 3, 6, 8, 9, and 10 are either new or
extensively reorganized and developed. This edition has extensively expanded the
discussions on corporate social responsibility, research ethics in less traditional contexts
(e.g., children, animals, cross-cultural, and online), environmental ethics in the
Anthropocene, duty ethics, design ethics, life-cycle assessment, and the philosophy of
technology. Particularly, one major strength added to this edition is the global and
international dimension. Chapter 3 added one section on Confucian role ethics, which has
not been well discussed in any other engineering ethics textbooks. Chapter 9 is completely
new and it has incorporated a comprehensive review of four existing approaches to
engineering ethics in the global context. Most recent studies in artificial intelligence and
robotics have been added to Chapter 10. The pedagogical resources in Appendix A have
been fully updated to 2021. Qin Zhu worked on revising this edition, with general approval
from Mike W. Martin.
 Page xii

ACKNOWLEDGMENTS
Since the first edition of Ethics in Engineering appeared in 1983, many students, professors,
and reviewers have provided helpful feedback or in other ways influenced our thinking. We
wish to thank especially Robert J. Baum, Michael Davis, Dave Dorchester, Walter Elden,
Charles B. Fleddermann, Albert Flores, Alastair S. Gunn, Charles E. (Ed) Harris, Joseph R.
Herkert, Deborah G. Johnson, Ron Kline, Edwin T. Layton, Jerome Lederer, Heinz C.
Luegenbiehl, Mark Maier, Nicole Marie Martin, Sonia Renée Martin, Carl Mitcham, Steve
Nichols, Michael J. Rabins, Jimmy Smith, Michael S. Pritchard, Harold Sjursen, Carl M.
Skooglund, John Stupar, Stephen H. Unger, Pennington Vann, P. Aarne Vesilind, Vivien
Weil, Caroline Whitbeck, and Joseph Wujek.

And we thank the many authors and publishers who granted us permission to use
copyrighted material as acknowledged in the notes, and also the professional societies who
allowed us to print their codes of ethics in Appendix B.

Mike and Roland’s deepest gratitude is to Shannon Snow Martin and to Shirley Barrows
Price, whose love and insights have so deeply enriched our work and our lives. Qin’s greatest
gratitude is to Elly and Lili who have been unconditionally supportive while Qin was
working on revising this edition. Qin also appreciates the longtime mentorship and
encouragement from Carl Mitcham.

Qin Zhu
Mike W. Martin
Roland Schinzinger
 Page 1
CHAPTER 1
ETHICS AND PROFESSIONALISM
Engineers create products and processes to improve food production, shelter, energy,
communication, transportation, health, and protection against natural calamities—and to
enhance the convenience and beauty of our everyday lives. They make possible spectacular
human triumphs once only dreamed of in myth and science fiction. Almost a century and a
half ago in From the Earth to the Moon, Jules Verne imagined American space travelers being
launched from Florida, circling the moon, and returning to splash down in the Pacific
Ocean. In December 1968, three astronauts aboard an Apollo spacecraft did exactly that.
Seven months later, on July 20, 1969, Neil Armstrong took the first human steps on the
moon. This extraordinary event was shared with millions of earthbound people watching the
live broadcast on television. Engineering had transformed our sense of connection with the
cosmos and even fostered dreams of routine space travel for ordinary citizens.

Most technology, however, has double implications: As it creates benefits it raises new moral
challenges. Just as exploration of the moon and planets stand as engineering triumphs, so
the crashes of two new Boeing 737 Max series aircrafts (Lion Air Flight 610 in 2018 and
Ethiopian Airlines Flight 302 in 2019) were tragedies that could have been prevented, had
urgent warnings voiced by experienced engineers been heeded. We will examine these and
other cases of human error, for in considering ethics and engineering alike we can learn from
seeing how things go wrong. Technological risks, however, should not overshadow
technological benefits, and ethics involves appreciating the many positive dimensions of
engineering that so deeply enrich our lives.

This chapter introduces central themes, defines engineering ethics, and states the Page 2

goals in studying it. Next, the importance of accepting and sharing moral responsibility is
underscored. Finally, we attend to the corporate setting in which today most engineering
takes place and the communal setting in which an increasing number of engineers are
working, emphasizing the need for reflecting on the broader social and ethical implications
of engineering work.
1.1 SCOPE OF ENGINEERING ETHICS
1.1.1 Overview of Themes
In this book we explore a wide variety of topics and issues, but seven themes recur. Taken
together, the themes constitute a normative (value) perspective on engineering and on
engineering ethics.
1. Engineering projects are social experiments that generate both new possibilities and
risks, and engineers share responsibility for creating benefits, preventing harm, and
pointing out dangers.
2. Moral values permeate all aspects of technological development, and hence ethics and
excellence in engineering go together.
3. Personal meaning and commitments matter in engineering ethics, along with principles
of responsibility that are stated in codes of ethics and are incumbent on all engineers.
4. Promoting responsible conduct and advocating good works is even more important than
punishing wrongdoing.
5. Ethical dilemmas arise in engineering, as elsewhere, because moral values are myriad and
can conflict.
6. Engineering ethics should explore both micro and macro issues, which are often
connected and more ethical issues are arising from the global context of engineering.
7. Technological development especially in the age of artificial intelligence warrants
cautious optimism—optimism, with caution.

Let us briefly introduce and illustrate each of these themes.

(1) ENGINEERING AS SOCIAL

EXPERIMENTATION
When the space shuttle Columbia exploded on February 1, 2003, killing the seven astronauts
on board, some people feared the cause was a terrorist attack, given the post–September 11
concerns about terrorism. The working hypothesis quickly emerged, however, that the cause
was a piece of insulating foam from the external fuel tank that struck the left wing 82
seconds after launch. The panels on the leading edge of the wing were composed of
reinforced carbon carbon, a remarkable material that protected it from 3000-degree
temperatures caused by air friction upon reentry from space into the earth’s atmosphere.
Even a small gap allowed superheated gases to enter the wing, melt the wiring, and spray
molten metal throughout the wing structure.

Investigators stated they were interested in far more than pinpointing the immediate Page 3
cause of the disaster.1 Several previous incidents involved insulating material breaking off
from the fuel tank. Why were these occurrences not scrutinized more carefully? And why
were so many additional hazards emerging, such as faulty “bolt catchers,” which were
chambers designed to capture bolts attaching the solid rocket boosters to the external fuel
tank after their detonated-release? Had the safety culture at NASA eroded, contrary to
assumptions that it had improved since the 1986 Challenger disaster, such that the
independent judgment of engineers was not being heeded? Even during Columbia’s last trip,
when crumbling shielding hit fragile tiles covering the craft’s wings, some knowledgeable
engineers were rebuffed when they requested that the impacts be simulated and observed
without delay. Had the necessary time, money, personnel, and procedures for ensuring safety
been shortchanged?

Very often technological development is double-edged, Janus-faced, morally ambiguous: As

engineering projects create new possibilities they also generate new dangers. To emphasize
the benefit-risk aspects in engineering, in chapter 4 we introduce a model of engineering
as social experiments—experiments on a societal scale. This model underscores the need for
engineers to accept and share responsibility for their work, exercise due care, imaginatively
foresee hazards, conscientiously monitor their projects when possible, and alert others of
dangers to permit them to give informed consent to risks. In highlighting risk, the model
also accents the good made possible through engineering discoveries and achievements.
And it underscores the need for preventive ethics: ethical reflection and action aimed at
preventing moral harm and avoidable ethical dilemmas.

(2) ETHICS AND EXCELLENCE: MORAL VALUES

ARE EMBEDDED IN ENGINEERING
Moral values are embedded in even the simplest engineering projects, not “tacked on” as
external burdens. Consider the following assignment given to students in a freshman course
at Harvey Mudd College:
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Fembeni? sanoi Sanders miettivästi. — Taidan tuntea miehen;
jos muistan oikein, niin hän ei ole niitä miehiä, jotka ottavat
uskonnon, ellei se lopuksi lupaa hyvää liikeyritystä.

Tyttö rypisti kulmiaan. Hänen kulmakarvansa muodostivat suoran

viivan vihastuneiden silmien yläpuolelle.

— Luulen, että tuommoinen puhe on teille arvotonta, sanoi hän

kylmästi.

Sanders katsoi häntä etusormen rystynen huulillaan.

Tyttö on kaunis, ajatteli hän — tai sitten hän oli ollut niin kauan
poissa valkoihoisten naisten seurasta, että tyttö vain näytti kauniilta
seisoessaan raakaa, sivistymätöntä taustaa vasten. Hento, suora,
harmaasilmäinen, virheettömästi muodostunut, vaikkakin Afrikan
auringon paahtama, piirteet säännölliset — herkulliset, hiukset
(tuuheat) ruosteenruskeat.

Sanders pudisti päätänsä.

— Toivon taivaan tähden, että ette oleilisi tässä kirotussa maassa,

sanoi hän.

— Se ei kuulu asiaan, vastasi tyttö hieman hymyillen. —

Puhumme
Fembenistä, ja te taidatte olla hieman hirvittävä.

He olivat tulleet suurelle nelinurkkaiselle majalle, jonka Sanders oli

rakennuttanut tyttöä varten, ja nousivat kuistille johtavia puuportaita.

Sanders ei vastannut, mutta kun tyttö oli kadonnut majaan

valmistamaan hänelle hieman teetä, hän viittasi Abibulle, joka oli
seurannut jonkin matkan päässä.

— Mene, sanoi hän, — ja tuo minun luokseni Isisin Fembeni.

Hän tuijotti teehensä tytön kuvaillessa työtänsä ruusunvärein, kun

Fembeni tuli, keski-ikäinen, pitkä mies, pukeutuneena housuihin ja
liiveihin: ulkonainen merkki hänen henkisestä kehityksestään.

— Tule lähemmäs, Fembeni, sanoi Sanders hiljaa.

Mies tuli itsetietoisesti kuistin portaita ylös, otti kehoittamatta tuolin

ja istuutui.

Sanders ei sanonut mitään. Hän katsoi miestä pitkän aikaa, sitten:

— Kuka on käskenyt sinun istua minun läsnäollessani? sanoi hän

pehmeästi.

— Herra, sanoi Fembeni kerskuen, — kun minä nyt olen löytänyt

oikean uskon…

Jokin Sandersin katseessa pani hänet kiireesti nousemaan.

— Voit istua — maahan, sanoi Sanders tyynesti, — kansasi

tapaan, ja minä istun tällä tuolilla oman kansani tapaan. Sillä katsos,
Fembeni, ei edes uskokaan tee mustaa valkeaksi eikä valkeaa
mustaksi; eikä se tee myöskään sinua Sandin vertaiseksi, sillä hän
on sinun herrasi.

— Herra, se on totta, sanoi Fembeni hiljaa, — mutta Suuren

edessä me olemme toistemme veroiset.

— Sitten on Isisissä, Ngombissa ja Akasavassa miljoona ihmistä,

jotka ovat sinun veroisiasi, eikä sinulle ole häpeäksi tehdä, niin kuin
he tekevät.

Mihin ei voitu mitään vastata Fembenin käsityskyvyn mukaan.

Tyttö oli kuunnellut komissaarin ja oppilaansa keskustelua, ja

hänen vihansa kohosi, sillä hän ei tuntenut alkuasukkaita Sandersin
tavoin.

— Minusta tuo on hyvin pikkumaista, hra Sanders, sanoi hän

kiivaasti. — On paljon tärkeämpää, että pakanasta tehdään kristitty
kuin että teidän arvonne säilyy.

Sanders rypisti kulmakarvojaan julmasti — hän ei ollut tottunut

seuratapoihin eikä myöskään väitteisiin.

— En ole samaa mieltä, nti Glandynne, sanoi hän hieman

töykeästi, — sillä isisiläiset eivät näe hänen sielunsa hurmiotilaa,
joka johtaa hänet tuttavallisuuteen minun kanssani; he voivat nähdä
ja näkevät hänen ruumiillisen olentonsa.

Hänen päähänsä välähti ajatus, ja hän kääntyi mieheen. Se ajatus

oli
Fembenille peräti tärkeä.

— Fembeni, sanoi hän isisin murteella, — olet kaikkien laskelmien

mukaan rikas.

— Niin, herra.

— Ja vaimoja — montako sinulla niitä on?

— Neljä, herra.

Sanders nyökkäsi ja kääntyi tyttöön.

 — Hänellä on neljä vaimoa, sanoi hän.

— No?

Tässä pienessä sanassa oli hieman uhmaa.

— Hänellä on neljä vaimoa, kertasi Sanders. — Mitä ajattelette

siitä asiasta?

— Hän nai yhden kristittyjen tapaan, sanoi tyttö punastuen. —

Tiedättehän, hra Sanders, että miehen on mahdotonta olla kristitty ja
pitää useampia vaimoja kuin yksi!

Sanders kääntyi jälleen mieheen.

— Tämä vaimoasia, Fembeni, sanoi hän lempeästi. — Miten sinä

menettelet vaimojesi kanssa?

Fembeni pyöritti paljaita olkapäitään kiusaantuneena.

— Herra, ajan heidät pois, paitsi yhtä, sanoi hän jurosti, — sillä se
on pyhä tapa.

— Hm! sanoi Sanders toisen kerran sinä aamuna.

Hän oli vaiti pitkän aikaa ja sanoi sitten:

— Se on pulmallinen kysymys, sanoi hän.

— Minusta se ei ole ensinkään pulmallinen, sanoi tyttö

itsepäisesti.

Hän oli tulemaisillaan kiukkuiseksi, vaikka Sanders ei sitä

huomannut, koska hän ei tuntenut valkoihoisten naisten tapoja.
 — On julmaa teidän puoleltanne, hra Sanders, horjuttaa tätä
miestä, estää hänen uskoansa…

— En lainkaan ehkäise, keskeytti komisaari. Hän oli

lyhytpuheinen, sillä hän oli niin syventynyt pohdittavaansa, ettei
lainkaan ottanut huomioon jonkun naislähetyssaarnaajan tunteita. —
Mutta en voi sallia alueellani tapahtuvan sellaista; tällä miehellä on
neljä vaimoa, ja jokaisella heistä on lapsia. Mitä oikeutta tai
kristillisyyttä on siinä, että ajetaan pois kolme vaimoa, jotka ovat
palvelleet tätä miestä?

Siinä oli tytölle kysymys, ja kiivaudessaan tämä käytti todistetta,

jota vastaan ei ollut sanottavaa.

— Laki sallii sen, sanoi hän. — Sellaista tapahtuu kaikkialla

maailmassa, missä lähetystyö on käynnissä. Ehkä voisin saada
naiset ymmärtämään: ehkä voisin selittää…

— Ette voi selittää lapsia olemattomiksi, sanoi Sanders julmasti.

Siihen päättyi keskustelu, sillä loukkaantuneena ja äkeänä tyttö

meni majaan jättäen Sandersin sekavien tunteiden uhriksi.

Tämä käänsi katseensa kiusalliseen Fembeniin.

— Minusta tuntuu siltä, sanoi hän, — että mies tulemalla kristityksi

pääsee pienemmällä ruokakunnalla. Minun pitää tutkia tätä asiaa.

Fembeni suhtautui häneen peläten, sillä jos naista kuulustellaan,

niin kuka tietää, mitä hän sanoo? Ja miehelle oli jokseenkin
samantekevää, olipa hänellä yksi vaimo tai neljäkymmentä.
 Sinä iltana oli turhaa etsiä enää Okoa, minkä vuoksi Sanders souti
joen poikki kuulustelemaan vastakääntyneen vaimoja.

Hän tapasi yhden vaimon, joka suhtautui tulevaan muutokseen

melko tyynesti, ja kolme, jotka olivat pahoillaan ja äänekkäitä.

— Herra, sanoi yksi näistä kolmesta sellaisella julkealla äänellä,

jonka kuulee vain alkuasukasnaisilta, — tämä valkea noita on ottanut
meidän miehemme…

— En kuule oikein hyvin, sanoi Sanders nopeasti, — mutta olin

kuulevinani kuitenkin sanan, josta en pidä.

Hän heilutti keppiään, niin että se vinkui.

— Herra, sanoi nainen, alentaen ääntään ja puhuen vienommin,

— tämä jumalanainen on vienyt meidän miehemme.

— Jumalanaiset eivät vie miehiä, sanoi Sanders, — mutta he

vaikuttavat heidän mieliinsä niin, että he tulevat paremmiksi miehiksi.

— Fembeni ei tule paremmaksi eikä huonommaksi, sanoi nainen

katkerasti, — sillä hän menee metsään öisin; usein hän nousee
minun viereltäni, ja kun hän on mennyt, niin tulevat yhdeksän julmaa
miestä jostakin läheltä ja ottavat mitä he haluavat.

Hän vaikeni äkkiä. Komissaariin katsovissa silmissä oli kauhua;

tuskissaan hän oli puhunut liian paljon.

— Se on hullua puhetta, sanoi Sanders hymähtäen.

Hän tiesi, ettei saisi kuulla enää enempää, ja oli rauhoittavinaan

vaimoa.
 Hän kulki kylän läpi puhuen sillä välin päällikön kanssa ja palasi
sitten kanootilleen.

»Zairella» hän kutsui Abibun luokseen.

— Ota kolme miestä ja tuo minulle Fembeni, sanoi hän, — ja ole

valmis ampumaan hänet, sillä olen kuullut eräitä asioita.

Hän odotti kymmenen minuuttia; sitten Abibu palasi — yksin.

— Fembeni on mennyt metsään, sanoi hän, — ja samoin

jumalanainen.

Sanders katsoi häneen.

— Kuinka?

— Herra, tämä Fembeni on kristitty, ja hän halusi puhua

jumalanaisen kanssa uudesta taiasta. Niin he menivät yhdessä, ja
jumalanainen luki kirjaa. Fembenillä oli myöskin hänelle lahja, jonka
hän oli ostanut ranskalaiselta kauppiaalta.

— Huomaan, sanoi Sanders.

Hän kumosi whiskylasin, ja hänen kätensä vapisi hieman.

Sitten hän otti hyttinsä seinältä metsästyskiväärin, avasi kaksi

pakettia panoksia ja pudotti ne taskuihinsa.

— Anna miesten seurata pian sinun johdollasi, sanoi hän.

— Herra, täällä on muita kersantteja, sanoi Abibu. — Tahdon tulla

kanssasi, sillä olen oikea kätesi, vaikka kuolema minua odottaisi.
 — Niin kuin haluat, sanoi Sanders.

Hän meni lähetysaseman alueen poikki pysähtyen vain sen

verran, että eräs poika voi osoittaa hänelle suunnan, mihin nuo kaksi
olivat menneet; sitten hän meni nopeasti metsään Abibu
kantapäillään.

Hän seurasi polkua satakunta jaardia. Sitten hän pysähtyi ja

nuuski kuin koira.

Hän kulki hiukan eteenpäin ja palasi takaisin jäljille. Hän kumartui

ja poimi maasta murtuneita lasinpaloja, poikkesi sitten polulta ja
seurasi nenäänsä.

*****

Ruth Glandynnellä oli suunnaton luottamus Sanaan, joka on

tehnyt marttyyreja.

— Et saa epäillä, Fembeni, sanoi hän vaivalloisella isisin

murteellaan, — sillä Valossa, jonka Sana tuo, kaikki asiat selvenevät
sinulle.

He olivat kuulomatkan päässä lähetysasemalta kulkien metsään

päin.

Tyttö luki pieniä otteita mukanaan olevasta kirjasta ja oli niin

syventynyt asiaan, ettei huomannut heidän sivuuttaneen hajallaan
olevia puita, aarniometsän alkua.

Huomatessaan sen hän kääntyi.

— Kerron sinulle enemmän, Fembeni, sanoi hän.

 — Neiti, kerro nyt heti, sillä Sandi on pannut minut epäilemään,
sanoi
Fembeni.

Tyttö rypisti kulmiaan. Millaista epäuskoa saattaa materialisti

kylvää! Hän oli pitänyt Sandersista. Nyt tällä hetkellä hän melkein
vihasi häntä.

— On valkeita miehiä, jotka epäilevät, sanoi hän, — ja jotka

sirottelevat okaita tielle…

— Tämänkin olen ostanut sinulle, sanoi Fembeni, — ja maksanut

siitä säkillisen suolaa.

Kupeellaan olevasta nahkapussista hän veti esiin pitkähkön,

kapean pullon.

Tyttö hymyili, kun hän tunsi rahoittavan alkuasukashajuveden

kukkasleiman.

— Tämän ostin sinua varten, opettaja, sanoi mies ottaen korkin

pullon suulta, niin että illan viilenevä ilma täyttyi myskin tuoksulla, —
jotta puolustaisit minua Sandia vastaan, joka ei ole jumalamies, vaan
paholainen.

Tyttö otti pullon nopeasti ja pani korkin paikalleen.

— Sandi ei ole paholainen, sanoi hän lempeästi, — eikä hän tee

sinulle pahaa.

— Hän on mennyt joen poikki, sanoi Fembeni jurosti, ja hänen

silmissään oli kumma välke, — ja hän puhuu vaimojeni kanssa, ja he
voivat kertoa minusta kauheita asioita.
 Tyttö katsoi häneen vakavasti.

— Mitä pahoja asioita he voivat kertoa sinusta? kysyi hän.

— He voivat valehdella, sanoi mies lyhyesti, — ja Sandi tuo

köytensä ja minä kuolen.

Tyttö hymyili. — En luule, että sinun tarvitsee pelätä, sanoi hän ja

lähti kulkemaan takaisin päin; mutta mies seisoi hänen edessään, ja
siinä hetkessä tyttö huomasi vaaran, ja väri kaikkosi hänen
kasvoiltaan.

— Jos Sandi tulee minun perässäni tappaakseen minut, sanoi

mies hitaasti, — minä sanon hänelle: »Katsos, minulla on nainen,
joka on sinun sukuasi, ja jos et anna minulle anteeksi, niin tulet
surulliseksi.»

Tyttö ajatteli nopeasti ja juoksi sitten äkkiä hänen ohitseen

lähetysasemalle päin.

Mies oli hänen kintereillään kuin leimaus. Tyttö kuuli hänen

jalkojensa lujan töminän, ja äkkiä käsivarsi kietoutui hänen
ympärilleen.

Hän huusi, mutta kukaan ei ollut sitä kuulemassa, ja miehen suuri

käsi peitti hänen suunsa.

Fembeni pudisti tyttöä rajusti.

— Elät tai kuolet, sanoi hän, — mutta jos huudat, niin lyön, kunnes
kuolet.

Fembeni puoliksi kantoi, puoliksi raahasi tyttöä metsään päin.

 Tyttö oli vähällä kuolla pelästyksestä; hän hämärästi tajusi, että
mies ei lähtenyt seuraamaan polkua, että hän kulki suorassa
kulmassa mutkitellen harhaannuttavasti läpi metsän, seuraten omia
polkujaan.

Kun Fembeni kääntyi, niin tyttö teki toisen vapautumisyrityksen.

Hänellä oli vielä kädessään pullo, jossa oli hajuvettä, ja sillä hän löi
miestä kaikin voiminsa. Fembeni tarttui hänen käteensä ja oli vähällä
murtaa sen.

Korkki putosi pullon suulta, ja iljettävä hajuvesi kasteli hänen

pukunsa.

Fembeni väänsi pullon tytön kädestä ja heitti sen pois.

Tarttuen hänen käteensä Fembeni kuljetti häntä edelleen. Hän oli

hengästynyt, kun he pysähtyivät, ja hän vaipui maahan
voimattomana.

Tyttö ei uskaltanut pyörtyä, vaikka hän oli aivan rajoilla. Hän ei

vähääkään aavistanut, miten pitkälle he olivat tulleet. Aurinko juuri
laski; tämän hän arvasi pikemmin kuin tiesi, sillä auringonvaloa ei
tullut metsään.

Fembeni katseli tyttöä; hän istui selkä puuhun nojaten ja silmäili

häntä miettivästi.

Hetken kuluttua hän nousi.

— Tule, sanoi hän.

He kulkivat vaiteliaina. Tyttö ei puhunut Fembenille mitään. Hän

tiesi puheen turhaksi, ja hänen mielensä oli vielä hämmentynyt.
Miksi, miksi, miksi? kysyi se yhtämittaa.

Miksi tämä mies rupesi kristityksi?

— Fembeni, sammalsi hän, — olen ollut sinulle ystävällinen.

— Nainen, sanoi mies ilkeästi, — voit olla ystävällisempi.

Tyttö ei puhunut enää mitään.

Asian kauhistuttavuus alkoi selvitä. Hän puoliksi pysähtyi, ja mies

tarttui raa'asti hänen käsivarteensa.

— Pääni kautta sinä saat elää, sanoi hän, — jos Sandi antaa
lupauksen, ettei ketään meistä hirtetä — sillä me olemme Julmat
miehet, ja Sandi on nuuskinut minut ilmi.

Tässä puheessa oli toivon välähdys. He pitivät häntä vain

panttivankina…

Yö oli tullut, kun he tulivat veden äärelle.

Siinä Fembeni pysähtyi. Hän etsiskeli viidakosta ja veti näkyviin

onton puunrungon.

Sen sisällä oli kaksi rautapuupuikkoa, ja kyykistyen lokalin ääreen

hän antoi metallinsointuisten kalahdusten kuulua.

Kymmenen minuuttia hän soitti säveletöntä tahtiaan. Kun hän

pysähtyi, kuului jostakin järven poikki kaukainen vastaus.

He odottivat, tyttö ja hänen ryöstäjänsä, lähes puoli tuntia. Tyttö

herkisti kuuloaan kuullakseen airon ääniä, tietämättä, että vettä ei
ollut enempää kuin satasen jaardia ja sen takana ja ympärillä oli
suosaari, jolla oli noiden yhdeksän olinpaikka.

Toisten läsnäolon ensimmäinen merkki oli hiljainen kahina, sitten

hän näki pimeyden läpi miesten tulevan heitä kohti.

Fembeni tarttui hänen käteensä ja kuljetti häntä eteenpäin.

Hän sanoi muutamia sanoja vastatulleille murteella, jota tyttö ei

ymmärtänyt. Vaihdettiin muutamia kysymyksiä, ja sitten joukko kulki
edelleen.

Maaperä tytön jalkojen alla tuli pehmeäksi ja kosteaksi. Joskus

vettä oli nilkkoihin asti. Miesten johtaja löysi tien erehtymättä, joskus
kulkien puoli ympyrässä, joskus kääntyen suorassa kulmassa,
joskus pyörähdellen sinne tänne, kunnes tyttö ei enää ollut lainkaan
selvillä suunnasta.

Hänen jalkansa olivat kuin lyijyä, hänen päänsä oli sekaisin, ja

hänestä tuntui, kuin hän olisi juuri pyörtymäisillään, kun joukko äkkiä
tuli kuivalle maalle.

Muutamia minuutteja myöhemmin he tulivat kyläpahaiseen, jonka

rikolliset olivat itselleen rakentaneet.

Tuli paloi, ja sen loistetta estivät majat, jotka oli rakennettu

ympyrään.

Tytölle osoitettiin maja, ja hänet työnnettiin sisälle.

Pian sen jälkeen eräs nainen toi hänelle kulhollisen keitettyä kalaa
ja hiukan vettä.
 Murteellisella isisin kielellään hän pyysi naista jäämään luoksensa,
mutta tämä oli nähtävästikin ngombilaisia eikä ymmärtänyt.

Hetkistä myöhemmin hän oli yksin.

*****

Majan ulkopuolella tulen ääressä istui kahdeksan Yhdeksästä

julmasta miehestä. Yksi niistä oli Isisin Oko, joltisenkin voimakas
mies.

— Tästä naisesta en pidä, sanoi hän, — ja minun käsitykseni

mukaan Fembeni on hullu ja hullun poika, kun hän tuo hänet, ellei
hän toisten naisten lailla tule palvelemaan meitä.

— Herra Oko, sanoi Fembeni, — olen perehtyneempi valkoisten

miesten tapaan kuin sinä, ja minä sanon sinulle, että jos pidämme
tämän naisen, niin meille käy hyvin. Sillä jos Sandi sieppaa sinut tai
minut tai jonkun meistä, niin sanomme hänelle: »Meillä on nainen,
jota pidät suuressa arvossa, ja jos hirtät minut, niin tapat hänet
myöskin.»

Mutta Oko ei vielä ollut tyytyväinen.

— Minä tunnen myöskin valkeita miehiä ja heidän tapojaan, sanoi

hän. — Sandi olisi jättänyt meidät, mutta nyt hän ei lepää, ennen
kuin meidät on tapettu, sillä Sandin muisti on kuin joki, joka ei
koskaan lakkaa juoksemasta.

Eräs akasavalainen teki ilkeän ehdotuksen.

— Sitä me tuumimme, sanoi Oko.

 Hän oli jo päättänyt. Hänellä ei ollut sitä mielennokkeluutta, joka oli
Fembenille ominainen. Hän näki lopun lopun ja aikoi ahtaa
jäljelläolevaan aikaansa niin paljon elämää kuin hänen
saavutettavissaan oli.

He istuivat neuvottelussa varhaiseen aamuun tulen loisteen

kimmeltäessä heidän rasvatuilla vartaloillaan.

Sitten Oko läksi piiristä ja ryömi tytön majaan. He näkivät hänen

kumartuvan ja menevän sisään ja kuulivat heikon kirkaisun.

— Oko on tappanut hänet, sanoi Fembeni.

— Se on parasta, sanoivat toiset.

Fembeni nousi ja meni majalle.

— Oko, kutsui hän hiljaa, sitten hän kumartui ja meni sisälle.

Häntä vastapäätä oli heikko valonkajastus, sillä seinään oli sille

kohdalle tehty aukko.

— Oko, kutsui hän terävästi; sitten kaksi teräskättä tarttui hänen

kurkkuunsa, ja toiset kaksi vetivät jalat hänen altaan.

— Fembeni, sanoi pehmeä ääni hänen korvaansa, — olen

odottanut sinua.

Hänet käännettiin vatsalleen, eikä hän vastustellut. Hänen kätensä

pantiin selän taa, ja hän tunsi kylmien teräsrenkaiden painuvan
ranteittensa ympärille ja kuuli napsahduksen, kun ne menivät
lukkoon.

Hänet kapuloitiin kätevästi.

 — Okosta puhuen, sanoi Sandersin ääni, — hän on kuollut, ja jos
olisit kuullut hänen huutavan, niin sinäkin olisit kuollut.

Tähän päättyi toispuolinen keskustelu Sandersin ja hänen

kersanttinsa istuessa kärsivällisesti pienessä majassa odottaen
toisia miehiä sinne.

*****

Aamulla saapui joukko hausoja kersantti Ahmedin johtamina

seuraten
Sandersin jälkiä.

Oli neljä haudattavaa — hänkin mukaanluettuna, joka oli ollut

vartiana suon laidassa.

Kalpeakasvoinen tyttö oli vietävä takaisin suon poikki metsään, ja

hänen kanssaan menivät rikollisten kylän naiset.

Fembeni ja hänen neljä toveriaan odottivat tuomiotaan.

— Yhtä seikkaa sinulta kysyn, Fembeni, sanoi Sanders, — ja se

on: sinä olet jollakin tavoin kristitty. Pidätkö siitä uskosta, vai
enemmän ju-justa ja isiesi jumalasta?

— Herra, sanoi Fembeni innokkaasti, — olen kaikin puolin kristitty.

Muista se, herra, olen sinun uskoasi.

Sanders katsoi mieheen huulet raollaan ja silmät siristettyinä.

— Sitten on kohtuullista, että annan sinulle aikaa rukoilla, sanoi

hän.
— Abibu, tämä mies hirtetään viimeksi.
 — Huomaan, että olet paholainen, sanoi Fembeni, — muuten et
olisi voinut seurata meitä yöllä kenenkään näyttämättä tietä. Nyt
sanon sinulle, Sandi, etten ole lainkaan kristitty, sillä jumalamiehet
ovat kaikki hulluja, ja minä tiedän, että sinä et ole jumalamies. Sen
vuoksi, jos minun on riiputtava, niin anna minun riippua toisten
kanssa.

Sanders nyökkäsi.
NGOMBIN KUNINGATAR

Alkuasukkaissa on muutamia erikoispiirteitä, eräitä

luonteenominaisuuksia, joita on sopimatonta kuvailla painetussa
sanassa.

Ngombilaisten heikkoutena oli kielletyn hedelmän himo: he

ryöstivät ja polttivat ja hyökkäilivät, mutta pääasiallisin aarre, jonka
he kuljettivat mukanaan ryöstetyltä paikalta, olivat hyväksyttävät
naiset.

Sanders opetti heille huolissaan, että tämä oli senlaatuista

metsästystä, jota hänen sielunsa vihasi. Hän teroitti läksyään
ruoskimisella, maanpaolla ja kerran erään erittäin epämiellyttävän
palaverin jälkeen hirsipuulla, joka hänen oli pakko pystyttää Ngombin
pääkaupunkiin Shushaan.

Täällä, todella uteliaitten ihmisten edessä, rannikolta vasiten

tuodun alatuomarin läsnäollessa — juttu oli ollut hieman vaikea
selvittää — ja aukeamalla, jota ympäröi puoli pataljoonaa hausoja
(tähän tilaisuuteen varta vasten tuotuja), Lombasi, Ngombin
kuningas, kuoli kuoleman uskottoman kansansa osoittaessa
vilkkaasti suosiotaan. Ja tämä tapahtui Ngombin jokaisen päällikön
ja uuden kuninkaan läsnäollessa.

Mutta kolmen viikon kuluttua hänen seuraajansa teki saman

rikoksen, josta hän oli saanut rangaistuksen.

»Järjestäkää asia parhaanne mukaan», sähkötti hallinto, kun

Sanders oli epätoivoisena ilmoittanut tapauksesta. »Hirttäkää Bogali
omalla vastuullanne, jos tarpeellista, polttakaa vilja ja kylät.»

Sanders ei tehnyt kumpaakaan. Hän kukisti kuninkaan niin kuin

hän oli kukistanut tusinan muita, pieksi häntä julkisesti ja jakoi hänen
omaisuutensa, ja nimitti — kenet hän nimittäisi?

Hän oli jo tuuminut lähettää hakemaan Ochorin Bosamboa, mutta

siitä olisi tullut vaarallinen koe.

Erotetulla Bogalilla oli kaksi poikaa ja yksi tytär. Toinen pojista

sairasti pitkälle kehittynyttä unitautia, toinen oli huimapäinen, hupsu
nuorukainen, joka olisi joutunut neuvonantajiensa ohjattavaksi.

— Olkoon se nainen, päätti Sanders, ja niinpä hän vastoin kaikkia

tapoja asetti Ngombin kuningattareksi Eloginan. Pitkän, lujan
kuusitoistavuotiaan tytön, jolla oli vähäpätöinen puoliso ja lukuisia
rakastajia, jos yleisessä huhussa oli perää.

Asianmukaisin juhlallisuuksin Sanders asetti hänet valtaistuimelle,

ja tyttö oli hyvin totinen ja hyvin vakava — pitäen uutta asemaansa
hänelle oikeuden mukaan kuuluvana.

— Elogina, sanoi Sanders, — sinä hallitset tätä maata, eikä täällä

enää saa olla naisjupakoita. Ja minä olen sinun takanasi, jotta sinun
käskyilläsi olisi voimaa. Jos joku sanoo sinulle: »En tottele, koska
olet vain nainen», niin hänen on toteltava, koska minä olen mies; ja
jokainen, joka vähäksyy sinun valtaasi, saa kärsiä hyvin tuskallisesti.

— Herra! sanoi tyttö. — Minä hallitsen viisaasti.

— Mitä tulee rakastajiisi, sanoi Sanders, — joista olen kuullut, niin

sinä et saa antaa heille mitään etuoikeuksia toisten neuvonantajien
rinnalla, sillä he voivat viedä sinut häviöön.

— Herra! sanoi tyttö. — Ngombin maassa sanotaan: »Rakastajalla

on vahvat käsivarret, mutta ei aivoja.»

— Se on totta muissakin maissa, sanoi Sanders.

Ngombissa ei siitä päivästä alkaen ollut naisjupakoita. Eräs pikku

päällikkö hyökkäsi ulkokylään ja vei sieltä tyttöjä, ja hänet kutsuttiin
kuningattaren luo ja hänelle tapahtui semmoista, joka muutti hänen
elämäntapansa, sillä tämä Ngombin kuningatar oli alkeellinen, mutta
tarmokas.

Sanders kuuli tapahtumasta, mutta ei ollut siitä tietääkseenkään.

Hallitsemisen taito on sitä, että oikealla hetkellä osataan olla
tietämättä mistään mitään.

Tyttö hallitsi lupauksensa mukaan — viisaasti. Tuli odotettu hetki,

jolloin hänen päärakastajansa pyrki vaikuttamaan asiain kulkuun.

Tyttö lähetti hänelle pitkän vihreän lehden, joka merkitsi, että tyttö
oli suruissaan hänen puolestaan. Mies käsitti tämän merkiksi siitä,
mitä hänelle tulisi tapahtumaan, ja poistui kylästä kiitettävän
nopeasti.