Photocatalysts and Electrocatalysts in

Water Remediation: From

Fundamentals to Full Scale
Applications Prasenjit Bhunia
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/photocatalysts-and-electrocatalysts-in-water-remediat
ion-from-fundamentals-to-full-scale-applications-prasenjit-bhunia/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Applied Water Science Volume 1: Fundamentals and

Applications Inamuddin

https://ebookmass.com/product/applied-water-science-
volume-1-fundamentals-and-applications-inamuddin/

Flow Batteries: From Fundamentals to Applications

Christina Roth

https://ebookmass.com/product/flow-batteries-from-fundamentals-
to-applications-christina-roth/

Thermal Energy Storage: From Fundamentals to

Applications Alexandra Soh

https://ebookmass.com/product/thermal-energy-storage-from-
fundamentals-to-applications-alexandra-soh/

Chapter 6 - Water treatment and environmental

remediation applications of carbon-based nanomaterials
Xiaoli Tan & Xin Wang

https://ebookmass.com/product/chapter-6-water-treatment-and-
environmental-remediation-applications-of-carbon-based-
nanomaterials-xiaoli-tan-xin-wang/
Advancement in Polymer-Based Membranes for Water
Remediation Sanjay K. Nayak

https://ebookmass.com/product/advancement-in-polymer-based-
membranes-for-water-remediation-sanjay-k-nayak/

Applied Water Science, Volume 2: Remediation

Technologies Inamuddin

https://ebookmass.com/product/applied-water-science-
volume-2-remediation-technologies-inamuddin/

Ferroic materials for smart systems from fundamentals

to device applications Dai

https://ebookmass.com/product/ferroic-materials-for-smart-
systems-from-fundamentals-to-device-applications-dai/

Fundamentals of Environmental Site Assessment and

Remediation 1st Edition

https://ebookmass.com/product/fundamentals-of-environmental-site-
assessment-and-remediation-1st-edition/

Handbook of Smart Photocatalytic Materials:

Fundamentals, Fabrications and Water Resources
Applications Chaudhery Mustansar Hussain

https://ebookmass.com/product/handbook-of-smart-photocatalytic-
materials-fundamentals-fabrications-and-water-resources-
applications-chaudhery-mustansar-hussain/
Photocatalysts and Electrocatalysts
in Water Remediation
Photocatalysts and Electrocatalysts
in Water Remediation

From Fundamentals to Full Scale Applications

Edited by

Dr Prasenjit Bhunia
Silda Chandra Sekhar College, India

Dr Kingshuk Dutta
Central Institute of Petrochemicals Engineering and Technology (CIPET), India

Dr S. Vadivel
Saveetha Institute of Medical and Technical Sciences, India
This edition first published 2023
© 2023 John Wiley & Sons Ltd.

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or
transmitted, in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying, recording or otherwise,
except as permitted by law. Advice on how to obtain permission to reuse material from this title is
available at http://www.wiley.com/go/permissions.

The right of Prasenjit Bhunia, Kingshuk Dutta, Vadivel to be identified as the authors of this editorial
material in this work has been asserted in accordance with law.

Registered Office(s)
John Wiley & Sons, Inc., 111 River Street, Hoboken, NJ 07030, USA
John Wiley & Sons Ltd, The Atrium, Southern Gate, Chichester, West Sussex, PO19 8SQ, UK

Editorial Office
The Atrium, Southern Gate, Chichester, West Sussex, PO19 8SQ, UK
Boschstr. 12, 69469 Weinheim, Germany

For details of our global editorial offices, customer services, and more information about Wiley products
visit us at www.wiley.com.

Wiley also publishes its books in a variety of electronic formats and by print-on-demand. Some content
that appears in standard print versions of this book may not be available in other formats.

Limit of Liability/Disclaimer of Warranty

In view of ongoing research, equipment modifications, changes in governmental regulations, and the
constant flow of information relating to the use of experimental reagents, equipment, and devices, the
reader is urged to review and evaluate the information provided in the package insert or instructions
for each chemical, piece of equipment, reagent, or device for, among other things, any changes in the
instructions or indication of usage and for added warnings and precautions. While the publisher and
authors have used their best efforts in preparing this work, they make no representations or warranties
with respect to the accuracy or completeness of the contents of this work and specifically disclaim
all warranties, including without limitation any implied warranties of merchantability or fitness for
a particular purpose. No warranty may be created or extended by sales representatives, written sales
materials or promotional statements for this work. The fact that an organization, website, or product is
referred to in this work as a citation and/or potential source of further information does not mean that
the publisher and authors endorse the information or services the organization, website, or product may
provide or recommendations it may make. This work is sold with the understanding that the publisher
is not engaged in rendering professional services. The advice and strategies contained herein may not be
suitable for your situation. You should consult with a specialist where appropriate. Further, readers should
be aware that websites listed in this work may have changed or disappeared between when this work
was written and when it is read. Neither the publisher nor authors shall be liable for any loss of profit or
any other commercial damages, including but not limited to special, incidental, consequential, or other
damages.

A catalogue record for this book is available from the Library of Congress

Hardback ISBN: 9781119855316; ePub ISBN: 9781119855330; ePDF ISBN: 9781119855323;

Obook ISBN: 9781119855347

Cover image: Courtesy of Kingshuk Dutta

Cover design by Wiley

Set in 9.5/12.5pt STIXTwoText by Integra Software Services Pvt. Ltd, Pondicherry, India
 v

Contents

Preface ix
About the Editors xi
List of Contributors xiii
Acknowledgements xv

1 Fundamentals and Functional Mechanisms of Photocatalysis in

Water Treatment 1
1.1 Introduction 1
1.2 Different Photocatalytic Materials for Water Treatment 2
1.3 In-depth Mechanisms of Photocatalysis 9
1.4 Visible Light Driven Photocatalysts for Water Decontamination 20
1.5 Summary 25

2 Different Synthetic Routes and Band Gap Engineering of Photocatalysts 39

2.1 Introduction 39
2.2 Synthesis of Photocatalysts 40
2.3 Properties of Ideal Photocatalytic Material 57
2.4 Engineering Photocatalytic Properties 58
2.5 Energy Bandgap 59
2.6 Engineering the Desired Band Gap 64
2.7 Photocatalytic Mechanisms, Schemes and Systems 69
2.8 Summary and Perspectives 71

3 Photocatalytic Decontamination of Organic Pollutants from Water 81

3.1 Introduction 81
3.2 Photocatalytic Degradation Mechanisms of Organic Contaminants 82
3.3 Advanced Photocatalytic Materials for Decontamination of
Organic Pollutants 83
3.4 Solar/Visible-light Driven Photocatalytic Decontamination of Organic
Pollutants 85
3.5 Emerging Scientific Opportunities of Photocatalysts in Removal of Organic
Pollutants 87
3.6 Limitations of Photocatalytic Decontamination and Key
Mitigation Strategies 95
3.7 Summary and Future Directions 96
vi Contents

4 Photocatalytic Removal of Heavy Metal Ions from Water 105

4.1 Introduction 105
4.2 Mechanistic Insights on Photocatalytic Removal of Heavy Metal Ions 110
4.3 Solar/Visible-light Driven Photocatalysts for the Removal of
Heavy Metal Ions 113
4.4 Selective Heavy Metal Ion Removal by Semiconductor Photocatalysts 123
4.5 Major Drawbacks and Key Mitigation Strategies 125
4.6 Summary and Future Directions 126

5 Smart Photocatalysts in Water Remediation 135

5.1 Introduction 135
5.2 Advances in the Development of Visible-light Driven Photocatalysts 138
5.3 Advances in Photocatalyst Immobilization and Supports 142
5.4 Advances in Nonimmobilized Smart Photocatalysts 144
5.5 Advances in Improving the Efficiency of Light Delivery 149
5.6 Advances in Biomaterials for Designing Smart Photocatalysts 157
5.7 Advances Toward Improving Photocatalytic Activity via External Stimuli 159
5.8 Advances in Inhibiting the Photocorrosion of Semiconductor-based
Photocatalysts 164
5.9 Advances in Recycling Photocatalysts: Assessing the
Photocatalyst Life Cycle 166
5.10 Summary, Future Challenges, and Prospects for Further Research 167

6 Fundamentals and Functional Mechanisms of Electrocatalysis in Water

Treatment 189
6.1 Introduction 189
6.2 Electrocatalysis Treatment 190
6.3 Properties and Characteristics of Different Electrocatalysis Techniques 192
6.4 Case Studies and Successful Approaches 202
6.5 Conclusion 217

7 Different Synthetic Routes of Electrocatalysts and

Fabrication of Electrodes 229
7.1 Introduction 229
7.2 Fundamental Principles of Alkaline Water Oxidation 230
7.3 Electrochemical Evaluating Parameters of Electrocatalysts for OER
Performance 231
7.4 Electrocoagulation 233
7.5 Electroflotation 233
7.6 Electrocoagulation/flotation 233
7.7 Electro-oxidation in Wastewater Treatment 233
7.8 Doped Diamond Electrodes 234
7.9 Conclusion 235
 Contents vii

8 Electrocatalytic Degradation of Organic Pollutants from Water 241

8.1 Introduction 241
8.2 Principles and Fundamental Aspects of Electrooxidation 242
8.3 Electrode Materials and Cell Configuration 244
8.4 Performance Assessment Indicators and Operating Variables 250
8.5 Electrochemical Filtering Process: A Hybrid Process Based on
Electrooxidation and Filtering 253
8.6 Integration of Electrooxidation-based Processes in Water/Wastewater
Treatment Technological Flow 259

9 Electrocatalytic Removal of Heavy Metal Ions from Water 275

9.1 Introduction 275
9.2 Fundamentals 277
9.3 Advantages and Disadvantages of the Electrocatalytic Approach 283
9.4 Summary 284

10 Combined Photoelectrocatalytic Techniques in Water Remediation 289

10.1 Introduction 289
10.2 Photoelectrocatalysts for Treatment of Water Contaminants 292
10.3 Simultaneous Removal of Organic and Inorganic Pollutants 302
10.4 Conclusions and Perspective 304

Index 311
 ix

Preface

A wide array of wastewater treatment alternatives are being investigated nowadays, and
this is owing to the increase in polluted wastewater generation because of the growth in
population and industrial activities. Advanced oxidation processes (AOPs) have become, in
the last few years, a selected alternative due to several advantages, such as their nonselec-
tive degradation of pollutants and their easy setup. Photo-based processes have always
been one of the most preferred AOP options, due to the possibility of using solar radiation
that may reduce the AOPs’ high elevated costs. Photocatalysis processes fall under the AOP
category, and it is studied worldwide for various applications. A photocatalyst is defined as
a “catalyst able to produce, upon absorption of light, chemical transformations of the reac-
tion partners” [1]. The excited state of a photocatalyst interacts repeatedly with the reac-
tion partners, resulting in the formation of reaction intermediates, and regenerates itself
after each cycle of such interactions. In effect, the photocatalyst is activated with radiation,
which brings about the separation of electrons and holes from, respectively, the valence
and conduction bands of semiconductor photocatalysts. This, in turn, starts a series of
chain reactions that lead to the generation of oxidants and, ultimately, to pollutant degra-
dation. However, even photocatalysis has limitations for future applications; for instance,
the electrons and holes are usually recombined, long treatment times are required, etc. As
a solution, the combination of photocatalysis with the application of an electrochemical
field (photoelectrocatalysis) has been contemplated.
On the other hand, electrochemistry, an interdisciplinary field of interfacial charge
transfer, has been introduced for the decontamination of both organic and inorganic pol-
lutants, and therefore has developed significant worldwide interest toward water remedia-
tion. In this connection, electrocatalytic oxidation and reduction usually work together to
decompose organic contaminants, and convert heavy metal ions from their toxic to non-
toxic form in electrocatalytic advance oxidation processes (EAOPs). Although this tech-
nique was elucidated long back in the 1970s, it is only in recent years that the electrocatalysts
have become highly encouraging materials toward water remediation. Electrocatalysts
degrade or convert the contaminants (organic or inorganic) through profound collision of
a very clean reagent – “the electron”; therefore, the technique is recognized as environmen-
tally benign. In addition, this technique has been found to be highly versatile toward deg-
radation of various contaminants, including dyes, pesticides and herbicides, phenolic
compounds, pharmaceuticals, etc., and is also able to convert heavy metal ions from their
x Preface

toxic to nontoxic forms. Moreover, the most attractive features of EAOPs toward water
treatment are high treatment efficiencies, accumulation of less toxic by-products, and envi-
ronmental friendliness.
The subject of this book has been meticulously designed to cover both the photo and
electrocatalytic water remediation aspects, starting from fundamentals to the applications.
This book describes the major functions of catalysts (photo-, electro-, and electrophoto-) in
the domain of water remediation, along with the involved chemical reactions, mecha-
nisms, challenges, and up-to-date developments. In addition, the scope of further research
on photo, electro, and electrophotocatalysts is also thoroughly discussed. Enriched with
critically analyzed and expertly opined contributions from several well-known researchers
around the world, this book is likely to serve as one of the most comprehensive and author-
itative pieces of literature that has ever been published in this field, and will undoubtedly
serve as a potent source of information for those interested in this field.

 Prasenjit Bhunia
 Kingshuk Dutta
 S. Vadivel

Reference

1 IUPAC, (1997) Compendium of Chemical Terminology: The Gold Book. Oxford: Blackwell
Scientific Publications.
 xi

About the Editors

Dr. Prasenjit Bhunia has obtained his Masters and Doctorate in Inorganic Chemistry
from Jadavpur University, Kolkata, India. In addition, he has done Post-Doctoral research
at National Taiwan University, Taiwan and Sungkyunkwan University, Suwon, South
Korea, and has gained prolonged experience in Graphene/Graphene Oxide and their func-
tionalization and applications. He has also served as an Institute Post-Doctoral Fellow in
the Department of Chemical Engineering, Indian Institute of Technology Kharagpur,
India, and has gathered significant experience in photocatalysis and electrocatalysis.
Furthermore, he has noticeable industrial experience from working at Hindustan Unilever
Limited, Bangalore and TCG Life Sciences, Kolkata, India. In addition, he has served as a
Principal Researcher at TATA Steel Limited, Jamshedpur, India, where he has gained out-
standing experience in the field of photocatalytic wastewater treatment. Now, he serves as
an Assistant Professor in the Department of Chemistry, Silda Chandra Sekhar College,
Jhargram, India (affiliated to Vidyasagar University, Paschim Medinipur, India). At this
time, he has 23 international peer reviewed journal articles, 7 book chapters and 5 patents
to his credit. His present research field is photocatalytic water treatment.
Dr. Kingshuk Dutta, FICS, is currently employed as a Scientist in the Advanced Polymer
Design and Development Research Laboratory of the Central Institute of Petrochemicals
Engineering and Technology, India. Prior to this appointment, he worked as an Indo–US
Postdoctoral Fellow at Cornell University, USA (2018–19) and as a National Postdoctoral
Fellow at the Indian Institute of Technology – Kharagpur, India (2016–17), both funded by
the Science and Engineering Research Board, Govt. of India. Earlier, as a Senior Research
Fellow funded by the Council of Scientific and Industrial Research, Govt. of India., he had
carried out his doctoral study at the University of Calcutta, India (2013–16). He possesses
degrees in both technology (B. Tech. and M. Tech.) and science (B. Sc.), all from the
University of Calcutta. He was also a recipient of the prestigious Graduate Aptitude Test in
Engineering (GATE) and National Scholarship, both from the Ministry of Human Resource
Development, Govt. of India. His areas of research interest lie in the fields of fuel cells
(including alcohol, bio/microbial, and hydrogen fuel cells), sensors, water purification,
polymer blends and composites, and biodegradable polymers. At this time, he has contrib-
uted to 54 experimental and review papers in reputed international platforms, 25 book
chapters, 1 patent application, and many national and international presentations. In
xii About the Editors

addition, he has edited/co-edited four books published by Elsevier and two books pub-
lished by the American Chemical Society. He has also served as a guest associate handling
editor for Frontiers in Chemistry and a peer-reviewer for over 180 journal articles, confer-
ence papers, book chapters, and research project proposals. He is a life member and an
elected fellow of the Indian Chemical Society, a life member of the International Exchange
Alumni Network (US Department of State) and a member of the Science Advisory Board
(USA). Earlier, he held memberships with the International Association for Hydrogen
Energy (USA), the International Association of Advanced Materials (Sweden), the Institute
for Engineering Research and Publication (India) and the Wiley Advisors Group (USA).
Dr. S. Vadivel is currently working as an Assistant Professor (Senior Grade) in the
Department of Electrochemistry, Saveetha School of Engineering, Saveetha Institute of
Medical and Technical Sciences, Tamil Nadu, India. He obtained his PhD in Chemistry
(2015) from the AC Tech Campus, Anna University, Chennai, and then successfully com-
pleted his postdoctoral fellowship tenure at the Tokyo Institute of Technology, Tokyo,
Japan, under the highly prestigious JSPS Fellowship. Furthermore, he received the highly
prestigious PIFI fellowship from the Chinese Academy of Sciences in 2019. His current
research involves the development of novel materials with graphene, graphitic carbon
nitride, in combination with metals, metal oxides, polymers, and carbon nanotubes for
energy conversion & storage, and removal of various toxic pollutants. His research results
have been documented in 66 peer-reviewed journals, including 5 review articles and 10
book chapters. He also has more than 2200 citations with an h-index of 25. He served as a
guest editor for a special issue of Frontiers in Chemistry, and is currently serving as an asso-
ciate editor for Heliyon journal and editing two books for reputed publishers. He is also
serving as a peer-reviewer for various high impact journals from Royal Society of Chemistry,
American Chemical Society, and Elsevier journals. He has supervised one PhD Scholar
under the DST-SERB (Early Career Research Award Scheme) and is currently guiding two
PhD scholars.

List of Contributors
Ahmed M. Awad Abouelata Chemical
Engineering & Pilot Plant Department,
Engineering Division, National Research
Centre (NRC), Dokki, Giza, Egypt
Mohsen Ahmadipour Institute of
Microengineering and Nanoelectronics,
Universiti Kebangsaan Malaysia, Bangi,
Selangor, Malaysia
Baquir Mohammed Jaffar Ali Department
of Green Energy Technology, Madanjeet
School of Green Energy Technologies,
Pondicherry University, Puducherry, India
Anamaria Baciu Politehnica University
Timisoara, Faculty of Industrial Chemistry
and Environmental Engineering, P-ta
Victoriei, Timisoara, Romania
Prasenjit Bhunia Department of Chemistry,
Silda Chandra Sekhar College, Jhargram,
West Bengal, India
Dhruba Chakrabortty Department of
Chemistry, B.N. College, Dhubri, Assam,
India
Sin Ling Chiam School of Materials and
Mineral Resources Engineering, Universiti
Sains Malaysia, Nibong Tebal, Malaysia
xiii
Kinghshuk Dutta Advanced Polymer
Design and Development Research
Laboratory (APDDRL), School for Advan­
ced Research in Petrochemicals (SARP),
Central Institute of Petrochemicals
Engineering and Technology (CIPET),
Bengaluru, Karnataka, India
Baizeng Fang Department of Chemical and
Biological engineering, University of British
Columbia, Vancouver, BC, Canada
Peyman Gholami Department of Chemistry,
University of Helsinki, Helsinki, Finland
Alamelu Kaliaperumal Department of
Chemical Engineering, Indian Institute of
Technology Madras, Chennai, India
Mehdi Al Kausor Department of Chemistry,
Science College, Kokrajhar, BTR, Assam,
India
Ashitha Kishore Department of Green
Energy Technology, Madanjeet School of
Green Energy Technologies, Pondicherry
University, Puducherry, India
Vineet Kumar Chemistry and
Bioprospecting Division, Forest Research
Institute, Dehradun, India
xiv List of Contributors
Parteek Mandyal School of Advanced
Chemical Sciences, Shoolini University,
Solan (HP), India
Florica Manea Politehnica University
Timisoara, Faculty of Industrial Chemistry
and Environmental Engineering, P-ta
Victoriei, Timisoara, Romania
Harshvardhan Mohan Department of
Chemistry, Research Institute of Physics and
Chemistry, Jeonbuk National University,
Jeonju, Republic of Korea
Sorina Negrea National Institute of Research
and Development for Industrial Ecology (INCD
ECOIND), Romania; “Gheorghe Asachi”
Technical University of Iasi, Department of
Environmental Engineering and Management,
Romania
Aashish Priye Department of Chemical
Engineering, University of Cincinnati,
Ohio, United States
Swee-Yong Pung School of Materials and
Mineral Resources Engineering, Universiti
Sains Malaysia, Nibong Tebal, Malaysia
Saravana Rajendran Laboratorio de
Investigaciones Ambientales Zonas Áridas,
Departamento de Ingeniería Mecánica,
Facultad de Ingeniería, Universidad de
Tarapacá, Avda. General Velásquez, Arica,
Chile
Shabnam Sambyal School of Advanced
Chemical Sciences, Shoolini University,
Solan (HP), India
Pavithra Muthu Kumar Sathya
Department of Microbiology, PSG College
of Arts & Science, Tamilnadu, India
Albert Serrà Department of Materials
Science and Physical Chemistry, Universitat
de Barcelona, Barcelona, Catalonia, Spain;
Institute of Nanoscience and Nanotechnology
(IN2UB), Universitat de Barcelona,
Barcelona, Catalonia, Spain
Pooja Shandilya School of Advanced
Chemical Sciences, Shoolini University,
Solan (HP), India
Rohit Sharma School of Advanced
Chemical Sciences, Shoolini University,
Solan (HP), India
Malavika Sunil Department of Green
Energy Technology, Madanjeet School of
Green Energy Technologies, Pondicherry
University, Puducherry, India
R. Suresh Laboratorio de Investigaciones
Ambientales Zonas Áridas, Departamento de
Ingeniería Mecánica, Facultad de Ingeniería,
Universidad de Tarapacá, Avda. General
Velásquez, Arica, Chile
Sethumathavan Vadivel Department of
Chemistry, Saveetha School of Engineering,
Saveetha Institute of Medical and Technical
Sciences, Chennai, India
Raja Viswanathan Department of
Computational Physics, School of Physics,
Madurai Kamaraj University, Madurai,
India
 xv

Acknowledgments

First and foremost, we are thankful to Sarah Higginbotham (Senior Commissioning

Editor), Sakeena Quraishi (Associate Commissioning Editor), Jenny Cossham (Associate
Editorial Director), Stacey Woods (Managing Editor) and the entire team of Wiley for
bringing out this unique book.
The reviewers of our book proposal have played a significant role in ensuring the quality
of this book by providing their constructive suggestions and inputs, and we are grateful for
that.
We would also like to extend our thankfulness to the subject/domain experts for contrib-
uting highly informative chapters.
Finally, we would like to express our love and gratitude towards our family members for
their continuous support and unconditional patience.

Prasenjit Bhunia
Kingshuk Dutta
S. Vadivel
 1

Fundamentals and Functional Mechanisms of

Photocatalysis in Water Treatment
Rohit Sharma1, Parteek Mandyal1, Shabnam Sambyal1, Baizeng Fang2,
Vineet Kumar3, Peyman Gholami4, Aashish Priye5 and Pooja Shandilya1,*
1
School of Advanced Chemical Sciences, Shoolini University, Solan (HP), India
2
Department of Chemical and Biological engineering, University of British Columbia, 2360 East Mall, Vancouver, BC, V6P
1Z3, Canada
3
Chemistry and Bioprospecting Division, Forest Research Institute, Dehradun, India
4
Department of Chemistry, University of Helsinki, Helsinki, Finland
5
Department of Chemical Engineering, University of Cincinnati, Ohio, United States
* Corresponding author

1.1 Introduction

The continuous hike in world population, industrialization, and agricultural development

has increased the trend of organic pollutants in water sources. Fortunately, many biode-
gradable pollutants can be removed by sedimentation, biodegradation, filtration, adsorp-
tion processes, etc. But, the pollutants discharged in the textile, agricultural and
pharmaceutical industries usually contain nonbiodegradable, toxic, and carcinogenic pol-
lutants. The extensive usage of industrial chemicals and their partial removal not only
pollutes the larger water bodies but also damages the quality of ground water [1, 2]. Water
having a low ratio of biological oxygen demand to chemical oxygen demand carries pollut-
ants with a complex composition that is difficult to remove. The use of an oxidizing agent
for the water remediation process is one of the facile strategies that can be frequently
applied. From the past few years, the realm of photocatalysis has been flourishing as an
excellent and green approach toward wastewater remediation.
The term photocatalysis is generally adopted to explicate the activation of chemical reac-
tions under light irradiation. Photocatalysis is based on advanced oxidation processes
(AOPs) capable of decomposing the complex and less biodegradable contaminants.
Furthermore, photocatalysis is a sustainable, economical, energy-saving, and green
­technology with zero generation of a secondary pollutant. Previously, various photocata-
lysts like metal oxides, metal phosphides, carbonaceous materials, layered double hydrox-
ides, metal sulfide, etc. have been broadly investigated for photodegradation [3–8]. The
reactive oxidation species (ROS) generated on irradiation are generally accountable for

Photocatalysts and Electrocatalysts in Water Remediation: From Fundamentals to Full Scale Applications,
First Edition. Edited by Prasenjit Bhunia, Kingshuk Dutta, and S. Vadivel.
© 2023 John Wiley & Sons Ltd. Published 2023 by John Wiley & Sons Ltd.
2 1 Fundamentals and Functional Mechanisms of Photocatalysis in Water Treatment

photodegradation. These reactive oxygen species have strong redox potential, which can
degrade almost all types of organic pollutants from water. Thus, ideal photocatalysts must
possess high light absorption ability, suitable bandgap value, low recombination process,
and large surface area.
The construction of an ideal photocatalyst cannot be accomplished easily, however, and
there are several infirmities such as wide bandgap, inappropriate separation, migration of
charge carriers, high recombination rates of excitons, and low light absorption ability that
hindered wider applicability. Especially for bare photocatalysts, these drawbacks are
more prominent. For efficient solar light harvesting, semiconductors with a small band-
gap are required; on the contrary, such semiconducting materials will speed up the recom-
bination process. These two conditions contradict each other, thereby eventually reducing
the overall quantum efficiency. Several modifications were thus done to overcome these
drawbacks.
Heterojunction formation is one of the most common and efficient techniques where the
different materials with suitable band edge potential and bandgap were fabricated together.
Such heterojunction-based photocatalysts provide good charge transfer ability with high
charge separation and better oxidation and reduction capability. This chapter, therefore,
summarizes the characteristic properties and heterojunctions of various metal oxides,
metal phosphides, carbonaceous materials, and other layered materials. Also, the funda-
mental and functional mechanisms of varied photocatalysts utilized in the water decon-
tamination process are briefly described [5, 9–13]. The mechanism of charge transfer in
different heterojunctions, specifically, type II, Z-scheme, and S-scheme are described in
detail. Different characterization techniques including X-ray photoelectron spectroscopy
(XPS), density functional theory (DFT) calculation, trapping experiments, and electron
paramagnetic resonance (EPR) are also elucidated to confirm the successful fabrication of
a heterojunction and charge transfer route. Finally, the applications of different metal
oxides, metal phosphides, and carbonaceous material based heterojunctions are consid-
ered; a summary is then appended.

1.2 Different Photocatalytic Materials for Water Treatment

1.2.1 Metal Oxides Based Photocatalysts

Metal oxides having closely packed structures are generally formed by the coordination of
metal ions and oxides. Such a configuration provides stoichiometric diversity and compo-
sitional simplicity to metal oxides; thus, they have been vastly investigated in several physi-
cal and chemical phenomena like magnetism, electron transport, gas sensing, and
photocatalysis. Additionally, the physical, chemical, optical, and electronic characteristics
of metal oxides can be enhanced by changing reaction conditions, doping with heter-
oatoms, and forming nanocomposites of metal oxides. Particularly, when the size of metal
oxide particles is reduced to nanoscale dimensions, a large concentration of related atoms
is present on their surface. This increases the surface area, which corresponds to its high
efficiency, since a large number of active sites will be available for reaction. The absorption
capacity of nanomaterials at nanoscale improves in comparison to their bulk counterpart
 1.2 Different Photocatalytic Materials for Water Treatment 3

as the reduction in particle size increases the surface-to-volume ratio and surface energy of
adsorbent. Furthermore, good recyclability is an advantageous characteristic of metal
oxides, which makes them persistent nanomaterials studied in applications from environ-
mental remediation to energy conversion; this is true specifically for transition metal
oxides owing to their good crystallinity, versatile surface characteristics, well-controlled
structure, nontoxicity, high stability, cost-effectiveness, and nature as an earth-abundant
material suitable for the formation of an ideal photocatalyst [14].
Typically, metal oxide semiconductors have a large bandgap value (Eg) of > 3 eV and are
extensively employed in photocatalysis. They also demonstrate great potential for the gen-
eration of both reducing and oxidizing species on irradiation. The valance band maximum
(VBM) and conduction band minimum (CBM) majorly consist of oxygen 2p and metal ns
or nd orbitals, respectively. When photons of energy equal to or more than the bandgap
value strike on the semiconducting surface, the photoexcited electrons accumulate on the
CB while the holes remain on the VB. Once these charge species are created, they are typi-
cally trapped on metal oxide surfaces and can oxidize or reduce the pollutant. The basic
photocatalytic mechanism is attained by following four steps: (i) light absorption and
charge separation, (ii) electron migration to acceptor, (iii) oxidation of donor, and (iv)
charge recombination. The dye photosensitization of metal oxide semiconductors occurs in
the following steps: (i) visible light absorption, (ii) electron transport from the dye (excited
state) to CB of the metal oxide semiconductor, (iii) electrons shifting to acceptor, (iv) charge
recombination, and (v) regeneration of sensitizer. Similarly, the ligand-to-metal charge
transfer (LMCT) photosensitization is accomplished by (i) visible light stimulated LMCT
shifting, (ii) electron transport to acceptor, (iii) charge recombination, and finally (iv)
regeneration of adsorbate or degradation of adsorbate in the presence and absence of elec-
tron donor. Despite several favorable features of metal oxide semiconductors, various prop-
erties should be precisely optimized for practical applications [14, 15].
Generally, wide bandgap and high recombination of excitons are the main drawbacks of
metal oxide semiconductors, which reduces their visible light absorption response and also
decreases the density of available charge carriers to carry photocatalysis. Wide bandgap
allows the absorption of light radiation under the UV region, which consists of only 3–4%
of the solar spectrum. Additionally, UV radiation possesses highly energetic photons that
can directly activate the chemical bonds of some organic substances and cause the forma-
tion of radical intermediates, initiating the nonselective reactions. Furthermore, the study
of UV light active metal oxide semiconductors in the laboratory needs specialized glass-
ware and high-cost UV light sources. Several modifications, therefore, such as doping, tun-
ing of surface, defects creation, and heterostructure formation, are commonly used to
enhance charge separation and visible light response of semiconductors. Crystallinity,
geometry, surface area, and conductivity are some other influencing factors that affect the
photocatalytic performance of metal oxide-based photocatalysts. These semiconductors
exhibit both n and p-type conductivity depending upon the interaction between oxides and
metal orbitals. Usually, O 2p orbitals are more localized whereas oxide orbitals are highly
dispersed, resulting in a smaller effective mass of electrons in comparison to holes. Since
carrier mobility is inversely proportional to carrier effective mass, most metal oxide semi-
conductors show higher mobility of electrons than holes and predominately exhibit n-type
conductivity.
Another random document with
no related content on Scribd:
toivomuksia — se oli kuin kevätaamu, jolloin kaikki on tuoksua ja
sopusointua ja toivoa kesästä, joka seuraa.

Saavuttuani kaupunkiin, jossa minun ja seurassani matkustavan

naisen piti olla yötä, kirjoitin hänelle vastauksen, runomuotoisen
myöskin, jonka lähetin hänen sisarelleen pyytäen tätä toimittamaan
sen perille.
14. ETELÄ.

Saavuttuani kälyni luo lähdimme heti matkalle etelää kohden.

Matkaseurueeseemme kuului paitsi kälyäni, hänen kaksi kaunista,
viisasta poikaansa, heidän kasvattajansa, minä, kamarineiti ja
palvelija. Mahduimme koko joukko suuriin matkavaunuihin, jotka
olivat varustetut kaikenlaisilla mukavuuksilla; olimme niissä kuin
kotonamme ja saatoimme pysähtyä, milloin halutti. Tämä oli varmasti
miellyttävin matkustustapa. Rautateillä saattaa olla etunsa, mutta jos
tahtoo todella nauttia matkustuksesta kauniin seudun läpi, täytyy
kulkea omissa vaunuissaan, olla oma herransa eikä kiusaantua
höyrykoneen raivottarista, konduktööreistä sekä vieraiden ja usein
vastenmielisten ihmisten ikuisesta edestakaisin liikkumisesta.
Liikkuvassa pienessä kodissamme vallitsi mitä iloisin mieliala.
Poikien hilpeä puhelu, henkevät kysymykset ja viisaat huomiot
ilahuttivat mieltämme, samoin palvelijoiden lapsellinen ihmetys, jolla
he suhtautuivat kaikkeen näkemäänsä uuteen. Opettaja lisäsi
myöskin osaltaan yleistä hilpeyttä. Hän oli omituinen olento ja aito
saksalainen. Koti oli ollut köyhä ja hän oli saanut kasvatuksensa
eräässä seminaarissa; senjälkeen oli hän ankaralla työllä ja suurilla
kieltäymyksillä ansainnut sen verran, että oli voinut opiskella
teologiaa eräässä yliopistossa. Ei ole surkuteltavimpia olioita
Saksanmaassa kuin poloiset teologian ylioppilaat, joiden päätettyään
opintonsa täytyy usein odottaa kahdeksan ja kymmenenkin vuotta,
kunnes saavat niukan toimeentulon. Tämäkin kandidaatti oli
odottanut kymmenen vuotta turhaan. Hän oli tänä aikana elättänyt
itseään opetustyöllä ja kun hän oli monipuolisesti sivistynyt mies ja
luonteeltaan moitteeton, oli kälyni ottanut hänet poikiensa
opettajaksi. Mutta näistä hyvistä ominaisuuksista huolimatta oli
hänen käytöksessään uskomatonta kömpelyyttä, sitä
naurettavampaa, kun hänessä oli suuri annos itserakkautta. Hänen
arka kohtansa oli se, että hän luuli itseään runoilijaksi. Hän kirjoitti
nimittäin alituisesti runoja, ei ainoastaan omaksi ilokseen, vaan
saadakseen myöskin kunniaa parnassolla. Hän esitti itse runojaan ja
niiden kuuleminen oli kerrassaan tuskallista, sillä kuulija sai koko
ajan ankarasti taistella nauruaan vastaan.

Bernissä näin ensi kerran alpit. Kumarsin näiden ihanien maan

jättiläisten majesteettia ja tunsin itseni sitä vapaammaksi ja
iloisemmaksi mitä suuremmaksi ja mahtavammaksi luonto
ympärilläni kävi. Kauhunkuvat ja synkät näyt, jotka ennen olivat
minua vaivanneet, olivat kuin pyyhkäistyt pois. Minua kiusasi vain se,
etten aina voinut nauttia omalla tavallani. Erinäiset muodolliset seikat
vaativat nimittäin myöskin osansa — niinpä meni aina pitkä aika
aterioimiseen, kun ulkona ihana auringonlasku loi hohdettaan
kauniille maisemalle tai olisi voinut käydä katsomassa
taulukokoelmaa tai muuta nähtävyyttä. Olisin mielelläni viipynyt
kauan esineen luona, joka minua miellytti, ja oikein vaipunut sitä
katselemaan, mutta opettaja, jolla oli kello toisessa ja matkakäsikirja
toisessa kädessä, ei antanut minulle rauhaa. Olimme tuskin
päässeet jonkun nähtävyyden ääreen, kun hän jo katsoi kelloaan ja
huusi säikähtyneenä: »Ah, Herra Jumala, meillä ei ole enää
minuuttiakaan aikaa!» ja riensi lyhyin askelin toiseen paikkaan, josta
huomautettiin kirjassa.
 Kun olimme kulkeneet Sveitsin läpi ja tehneet ihanan matkan
Rhône-virtaa myöten, saavuimme Hyèresiin Provencessa, jossa
aioimme talvehtia.

Hyères oli siihen aikaan ruma pieni kaupunki, jonka melkoisen

suuri maakaistale erotti merestä. Tämä maakaistale on kokonaan
oranssipuutarhojen peitossa ja päättyy toisella puolella hiekkaiseen
tasankoon, johon meri pääsee vain vaivoin tunkeutumaan
muodostaen ikäänkuin suota ja lätäkköjä. Kun emme vielä tunteneet
oikeita teitä, näin meren ensi kerran tältä taholta. Se teki
luonnollisesti minuun mitä surullisimman vaikutuksen. Olin usein
unelmissani halannut nähdä meren ja kuvitellut sitä kaiken ylevän,
loppumattoman ja majesteetillisen vertauskuvaksi. Nyt näytti se
minusta pieneltä ja rumalta. — Olimme marraskuussa; ilmat olivat
koleita, seutu ei esiintynyt edukseen, ei mikään siinä kyennyt niin
mahtavasti vaikuttamaan mielikuvitukseeni kuin Sveitsin alpit.
Majatalo oli kylmä ja epämiellyttävä. Kehnosti varustetut talot,
matottomat kivilattiat, kamiinit, joita ensi kerran näin ja joissa
polttopuina käytettiin pieniä kimppuja viiniköynnöksen oksia,
inhoittava mistral-tuuli, joka ensimäisinä päivinä puhalsi lakkaamatta
— kaikki tuo oli omiaan masentamaan mielen eikä tuntunut erittäin
lupaavalta.

Opettaja, joka oli varustautunut parhaansa mukaan oppiakseen ja

nähdäkseen kaiken, oli toimeliaisuudessaan hankkinut myöskin
suosituskirjeitä muutamille kaupungin merkkihenkilöille. Ilmoittamatta
mitään kälylleni, oli hän jo heti ensimäisenä päivänä käynyt näiden
luona, ja tästä johtui, että seuraavana päivänä ilmestyi luoksemme
kaksi naista, jotka toivottivat meidät tervetulleiksi ja tarjosivat
palvelustaan. Kohteliaisuudestaan huolimatta tekivät he kuitenkin
epämiellyttävän vaikutuksen kälyyni. He olivat aitoa maalaista
porvarisväkeä ja kun heidän kasvatuksensa oli ollut sen mukaista ja
he olivat äärimmäisen uteliaita ja lavertelevia, tekivät he meille
epähienoja kysymyksiä ikäänkuin olisivat tahtoneet sanoa: Meillä on
joukko hyviä ystävättäriä, tämä täytyy kertoa heille. Mutta kun he
tämän ohessa yhä tarjosivat palvelustaan, täytyi olettaa, että he
aikoivat usein käydä meitä tervehtimässä. Kälyni suhtautui aina
sangen pidättyväisesti uusiin tuttaviin eikä ollut vähääkään
mielissään tästä hyökkäyksestä. Hän nuhteli opettajaa, joka suuresti
pahastui siitä. Oleskelumme etelässä ei siis alkanut ollenkaan hyvillä
enteillä ja minä aloin tuntea syvää koti-ikävää ja ajattelin haikealla
kaipauksella rauhallista koti-elämäämme, ystäviäni ja kaikkea sitä
rakkautta, joka kotona minua ympäröi. Tämä hirveä tuska kalvoi
minua useamman viikon, olin kuin kuumeessa ja ajattelin, että
rakkaus on sydämen todellinen etelämaa.

Vähitellen hälveni kuitenkin tuskallinen ikävä ja etelä alkoi avautua

minulle. Olimme vuokranneet mukavan asunnon niin sanotulla
Palmutorilla, josta oli ihana näköala oranssilehtoihin, niitä
kehystäville vuorenkukkuloille, merelle ja Hyèresin saarille. Meri
näyttäytyi nyt minulle toisessa valossa kuin ensi kerroilla. Näin sen
tummansinisten aaltojen murtuvan kallioita ja luotoja vasten, joita
peitti rehevä kasvullisuus, kukkivat myrtit ja pensaankorkuinen
kanerva. Harhailin kukkuloilla pinjapuiden keskellä, joiden hauraiden
oksien pitkät neulaset soivat tuulessa kuin eolinharput ja joiden
välistä äkkiä avautui vapaita, ihania näköaloja. Välistä vaelsin
sisämaahan päin yli kukkuloiden ja läpi ihastuttavien laaksojen,
joissa ikuisesti viheriöitsevät tammet, joiden runkoja sirot
köynnöskasvit kiertelivät, muodostivat vihreän lehtikatoksen kedon
kukkaismaton yli. Tai lepäilin minä kirkkaiden vuorivirtojen partaalla
näiden rientäessä merta kohden syleillen pieniä saaria, joilla kasvaa
villinä punaista ja valkoista oleanteria — paratiisillisia paikkoja,
joiden rauhaa ja hiljaisuutta ei ihminen hurjine intohimoineen tunnu
koskaan häirinneen.

Nyt vihdoinkin osoittautui etelä sellaiseksi kuin olin uneksinut.

Tämän luonnon näkeminen täydensi minulle opettajani tauluista
saadun käsityksen. Käsitin vihdoin täydellisesti puhtaan kauneuden
ihanteen, joka on olemassa vain itseään varten ja ilmenee muodon
täydellisyytenä, kuten myöskin kreikkalainen henki sen käsitti
vastapainoksi keskiajan transcendentaliselle käsitykselle, jota
aikaisemmin olin yksinomaan pitänyt arvossa. Piirustaessani yhä
luonnon mukaan ja tutkiessani sen pehmeitä kauneusviivoja ja valon
ja värien vaihtelua, käsitin, kuinka kaikki siinä saarnaa
sopusuhtaisuutta — sana, joka oikeastaan sisältää kaiken henkisen
ja sielullisen kauneuden määritelmän. Näin henkeni silmillä
Olympolle kokoontuvan olentoja, joiden kauneus oli iloisenvakaata,
ikuisia tyyppejä, jommoisia vain Feidiaan tai Praxiteleen fantasia on
luonut. Näin ihmeellisten temppelien kohoavan, jotka henkevöittävät
itse kivenkin, ja sopusointuisuudellaan täydentävät maiseman
sopusoinnun, ja tunsin itseni vakuutetuksi siitä, ettei henki taistele
materiaa vastaan, vaan kirkastaa sen ja luo siihen sielun.

Sitäpaitsi sain myöskin miellyttäviä tuttavia. Väsymätön

opettajamme keksi erään saksalaisen musiikkimiehen, joka
terveytensä tähden oleskeli Hyèresissä, oli todella lahjakas ja sävelsi
kauniita lauluja. Hän kävi usein luonamme iltaisin ja säesti minua.
Kälyni rakasti liian paljon musiikkia ollakseen näitä käyntejä vastaan.
Näistä illoista muodostui minulle todellisen tyydytyksen lähde, sillä
laulaminen on aina ollut suurimpia taiteellisia ilojani. Se vain oli
epämiellyttävää, että taiteilijaparka koetti maksaa kiitollisuuden
velkaansa ottamalla laulujensa sanoiksi opettaja-runoilijamme
sepustuksia; hänen runottarensa oli nimittäin täällä eteläisen taivaan
alla käynyt pelottavan hedelmälliseksi. Runoilija oli ylen onnellinen,
kun häntä näin tulkittiin, ja oli sanomattoman hullunkurista nähdä
hänen kuuntelevan säveltäjän kauniita lauluja, jotka säestivät hänen
kehnoja sanojaan. Hän seisoi tavallisesti nojaten kamiinia vasten
kädet ristissä rinnalla, silmät maahan luotuina ja tyytyväinen hymy
huulilla! Poloinen runoilija! Jospa hän olisi tietänyt, miten hänen
julkeutensa milloin suututti, milloin nauratti minua.

Mutta hänen valloitushaluinen henkensä ei pysähtynyt tähän. Hän

oli antanut esittää itsensä pormestarin rouvalle, joka oli saksatar ja
saanut hänet joka sunnuntai pitämään kodissaan protestanttisia
jumalanpalveluksia sekä maanmiehilleen että muukalaisillekin.
Näissä tilaisuuksissa saarnasi opettajamme ja säveltäjä johti laulua.
Pormestarin rouva oli ankara protestantti ja riemuissaan siitä, että
katolisessa ympäristössään oli löytänyt tällaisen uskon ankkurin.
Opettajan yhteiskunnallinen asema oli turvattu. Pormestarin rouva oli
kaupungin ensimäinen nainen ja upporikas. Hän kohteli
opettajaamme kuin Messiasta ja palvoi häntä siinä määrin, että tämä
oli menehtymäisillään itserakkauteensa. Pormestarin talossa
varustettiin eräs sali kirkoksi ja sinne hankittiin alttari ja urut.
Seurakunta oli suurilukuinen. Kävin siellä poikien kanssa melkein
joka sunnuntai enemmän laulun kuin saarnan takia; kälyni teki meille
seuraa mikäli hänen terveytensä salli. Tutustuin näissä tilaisuuksissa
ennenkaikkea talon naisiin sekä kahteen Strassburgista kotoisin
olevaan sisareen, jotka viettivät täällä talvea vanhemman sisaren,
nuoren kauniin lesken, terveyden vuoksi. Kiinnyin pian lämpimästi
nuorempaan sisareen. Oli vaikea sanoa, mikä hänessä veti
puoleensa, sillä hän ei ollut niin kaunis kuin sisar. Mutta häneen
täytyi mieltyä, kun hänet vain näki, sillä hänen kalpeista kasvoistaan
ja tummista silmistään kuvastui »suurten mysteerioiden» sielu
kiehtoen koko elämän ajaksi sen, joka sitä rakastaa. Hän oli vasta
kahdeksantoistavuotias, perinpohjin sivistynyt tyttö, perehtynyt
kasvioppiin, piirusti erinomaisesti ja soitti hyvin pianoa. Hän kävi
vielä uskonnollisissa asioissa taistelua, jonka minä olin jo suorittanut.
Vertaillessani itseäni häneen, tunsin, kuinka etäällä jo olin siitä
mystillisestä sieluntilasta, joka kaipaa suoranaisia ilmestyksiä. Hän
oli saanut käsiinsä kirjan, jonka oli kirjoittanut muuan Sveitsin
kuuluisimmista protestanttisista saarnaajista ja siitä luuli hän
löytäneensä totuuden. Tämän vuoksi hän kirjoitti hänelle ja paljasti
koko sielunsa tuolle ankaralle, kuuluisalle miehelle. Mutta hänen
sielussaan oli, kuten minunkin, vielä muita mahtavia, oikeutettuja
tarpeita, joiden tähden hän sai käydä katkeria taisteluita. Sisarukset
olivat vuokranneet muutamia huoneita pormestarin talosta.
Paulinella — se oli ystävättäreni nimi — oli vapaa pääsy talon niihin
huoneisiin, joissa flyygeli ja urut sijaitsivat ja joissa ei tavallisesti
kukaan oleskellut. Saapuessani hänen luokseen tapasin hänen
usein jommankumman soittokoneen ääressä soittamassa vakavaa
musiikkia, kuten Bachia ja Beethovenia, harvinaisella
ymmärtämyksellä. Musiikki vaikutti häneen niin, että hän usein
soittaessaan vuodatti kyyneleitä. Joskus, kun hänen sydämensä oli
liian täysi, lankesi hän polvilleen, kätki kasvot molempiin käsiinsä ja
itki katkerasti. Ymmärsin häntä täydellisesti tällaisina hetkinä, mutta
vielä enemmän rakastin häntä hetkinä, jolloin nuoruus ja hänen suuri
älynsä saavat voiton tunteellisuuden kuiluista. Silloin oli hän
miellyttävin olento mitä ajatella saattaa. Tällainen oli hän tavallisesti
pitkillä, yhteisillä retkillämme. Löydettyämme kauniin paikan meren
rannalla, korkealla kukkulalla tai muualla, asetuimme rauhassa
nauttimaan. Keskustelimme tuttavallisesti tai teimme työtä, sillä
emme koskaan lähteneet ulos ilman piirustustarpeitamme.
Nautimme tällaisina hetkinä täysin siemauksin nuoruuden ja jalon
ystävyyden onnea. Miten ihania olivatkaan nuo rikkaan, täyteläisen
ja todella vapaan elämän hetket!

Omistimme kaiken: korkeat henkiset harrastukset, tulisen

pyrkimyksen, ihastuttavat ympäristöt, rajattoman vapauden.
Turhanpäiväiset sivuseikat, jotka niin usein pilaavat parhaat hetket,
eivät luoneet varjon rahtuakaan mieleemme. Toiveet, levottomuus,
epäilys, katumus — kaikki oli hälvennyt. Pelkkä oleminen tuotti
tyydytystä ja usein oli minulla vain yksi ainoa toivomus: autuaasti
sulautua elämänkaikkeuden sopusointuun ja viattomuuteen.

Mutta luonto ei ole kuitenkaan suonut ihmisten, jotka ovat täällä

syntyneet, kehittyä yhdenmukaisesti tämän sopusoinnun kanssa,
kun se on heidän vereensä pannut niin tulisten intohimojen ituja, että
se yllyttää heitä tihutöihin ja leppymättömään vihaan. Näin tästä
pelottavia esimerkkejä. Tosin ei voi tietää, mitä järkevä ja lempeä
kasvatus tekisi näistä ihmisistä, sillä heidän kyvykkäisyytensä on
suuri; kiinnyin heihin hartaasti. Yksinäisillä kävelyretkilläni tutustuin
maalaisiin, heidän tapoihinsa ja tarpeisiinsa ja pian olin niin yleisesti
tunnettu, että useamman kuin kerran — kun olin eksynyt oudoilla
teillä — kuulin nimeäni huudettavan, ja joku lapsi, talonpoika tai
vaimo opasti minut oikealle polulle. Etenkin pääsin heidän
suosioonsa maalaamalla heistä muotokuvia. Muun muassa olin
maalannut kaksi sievää sisarusta ja lahjoittanut toiselle heistä
kuvansa, jonka hän lähetti sulhaselleen Touloniin. Muutamia päiviä
tämän jälkeen tulivat he luokseni tuoden minulle suuren korillisen
appelsiineja, joiden peitteenä oli hurmaavia kukkasia. Pohjolassa
olisi tämä ollut kallis lahja, mutta tässä siunatussa seudussa on
köyhälläkin antamista vastalahjaksi rikkaalle. Tämä rakastettava teko
asetti tyttöset minun tasalleni, ja näin sen hyvillä mielin. Vastasin
heidän vierailuunsa. Heidän asuntonsa oli samanlainen kuin maan
köyhälistön yleensä: pieni viheliäinen makuukamari ja arkihuoneena
talon pihamaa, jota kaunisti avomaassa kasvava appelsiinipuu.
Sisarukset istuivat pihassa ompeluksineen. Oli tammikuu, jolloin
pohjolan köyhälistö hytisee jäätyneillä kaduillaan, kylmissä
ullakkohuoneissaan tai kosteissa kellareissaan. He eivät olleet
vähääkään hämillään odottamattomasta vierailustani, vaan tarjosivat
minulle siron kohteliaasti puutuolin istuimeksi ja puhelivat hauskasti
ja älykkäästi tuhansista pikkuseikoista, vaikkakin tunnustivat, etteivät
osaa lukea eivätkä kirjoittaa.

Pieni protestanttinen seurakuntamme päätti käydä herran

ehtoollisella. Opettajamme avuksi saapui Toulonista protestanttinen
saarnaaja. Tällä kertaa ei minkäänlainen tuska häirinnyt rauhaani ja
tehnyt minua arvottomaksi ottamaan osaa veljeysateriaan.
Päinvastoin tunsin kirkonmenon jälkeen vetäytyessäni huoneeseeni
sellaista rauhaa, että sydämeni oli kuin täynnä viehättäviä sointuja.

Ranskalainen saarnaaja vaati virkaveljeään kerran käymään

Toulonissa, jolloin hänellä oli tilaisuus saarnata rangaistusvankilan
saksalaisille vangeille. Tämä suostui luonnollisesti ilomielin.
Päätettiin, että Pauline, molemmat pojat ja minä lähtisimme mukaan.
Olin Hyèresiin matkustaessamme käynyt Toulonin vankilassa ja sen
onnettomien asukkaiden näkeminen oli minua syvästi surettanut ja
nöyryyttänyt senvuoksi, ettei heidän alennustilaansa ollut syynä
ainoastaan rikos, vaan myöskin inhimillinen oikeus, joka älykkäällä
julmuudella on valinnut vangeille kaksivärisen, keltaisen ja punaisen
puvun ja täydentänyt sen kahleilla tekemättä useinkaan
minkäänlaista eroa hairahtuneen ja parannukseen mahdollisen
poloisen sekä ihmisyytensä menettäneen rikoksentekijän välillä.
Näin silloin ensimäistä kertaa tuollaisen rangaistuslaitoksen ja
mieleeni nousi kysymys, oliko yhteiskunnalla oikeus rangaista tuolla
tavalla, eikö se itse ollut syypää rikoksiin, joista se rankaisi ja
vastasiko tällainen rangaistustapa tarkoitustaan? Olin tuskin
uskaltanut luoda silmiäni noihin onnettomiin pelosta, että varomaton
tai utelias katse nöyryyttäisi heitä vielä enemmän. Tunsin heitä
kohtaan sanomatonta sääliä ja odotin suurella osanotolla
edessämme olevaa toimitusta. Rangaistusvangeille oli varattu
asuntoja vanhaan sotalaivaan, jonka kajuutasta oli muodostettu
kappeli. Siellä tapasimme noita onnettomia viiden kuudenkymmenen
paikkeilla, useimmat heistä olivat kotoisin Elsassista. Opettaja oli
sangen liikutettu ja teki voitavansa saadakseen muut samaan
mielentilaan. Hän tehosti kristinuskon kauneinta puolta julistaen tälle
tuomitulle ihmisjoukolle, että on olemassa oikeus, joka voi armahtaa
ihmisten hylkimiä, ja että tämän armahduksen saaminen on Jumalan
ja ihmisten välinen asia, kokonaan riippumaton maailmasta; sanoipa
hän niinkin, että vangin puku voi muuttua kunniavaatetukseksi
Jumalan edessä, kun sen alla sykkii puhdistunut sydän.

Muutamien onnettomien kasvoille oli syttynyt kirkastuneen toivon

hohde, joka oli sanomattoman liikuttava. Saarnan jälkeen oli meillä
lupa puhutella vankeja. Siellä oli m.m. hyvään perheeseen kuuluva
nuori saksalainen, joka oli opiskellut ja tunsi useita,
opettajallemmekin tuttuja saksalaisia professoreja. Hän oli palvellut
Algierin muukalaislegionassa ja hoitanut rykmentin rahastoa.
Heikkona hetkenä, kuten hän itse sanoi, oli hän ottanut rahaa
huostassaan olevasta rahastosta toivoen voivansa sen myöhemmin
maksaa takaisin. Ennenkuin hän kuitenkaan ehti sen tehdä, tuli asia
ilmi ja hänet tuomittiin kymmeneksi vuodeksi rangaistusvankilaan.
Viisi vuotta oli kulunut tästä kauheasta ajasta ja hän oli koko ajan
käyttäytynyt niin moitteettomasti, että pastori ja johtajat olivat jo
lähettäneet Pariisiin anomuksen hänen rangaistusaikansa
lyhentämisestä. Tähän voidaan nimittäin suostua, jos syyllinen
todellisella parannuksella sovittaa rikoksensa. Joka viisi vuotta on
ollut rangaistusvankilassa turmeltumatta ja päinvastoin edistynyt
hyvässä, on tosiaan armahduksen arvoinen. Olimme puheissa
muidenkin kanssa, joiden useinkin sangen lapselliset tunnustukset
meitä liikuttivat. Niinpä sanoi meille muuan elsassilainen talonpoika
lapsellisen yksinkertaisesti: »Löin vihapäissäni eukkoni kuoliaaksi ja
täällä saan nyt istua elinaikani. Olisinpa ajoissa saanut kuulla kaiken
sen hyvän, mitä meille nyt neuvotaan, en ehken koskaan olisi tehnyt
pahaa.»

Jätimme heidät vihdoin luvattuamme lähettää heille saksalaisia

raamattuja — ainoa, minkä luulimme voivamme tehdä heidän
puolestaan.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan olimme aikoneet viettää osan

ajastamme Hyèresissä ja osan pohjois-Italiassa, mutta luovuimme
siitä ja päätimme asua koko ulkomailla olo-ajan Hyèresissä. Surin
Italiaa, mutta iloitsin jäädessämme Hyèresiin, jossa viihdyin yhä
paremmin ja sain uusia, miellyttäviä tuttavia. Muuan näistä, iäkäs
vallasnainen, oli minulle erittäin ystävällinen ja tutustutti minut
erääseen ranskalaiseen, jonka asunto oli samalla torilla kuin
meidänkin. Tämä oli vanhaa ylimyssukua, vielä nuori, mutta halvattu,
niin että pääsi vain vaivoin kävelemään. Hän oli upporikas ja saattoi
kaikilla mahdollisilla tavoilla lievittää tilaansa. Hänellä oli kaunis talo,
mainio kirjasto ja viehättävä puutarha, jossa hän kamaripalvelijansa
taluttamana tai rullatuolissa kulkien, nautti raitista ilmaa. Hienosti
sivistynyt, henkevä pariisitar oli hänen esilukijanaan ja hoiti samalla
emännän tehtäviä, kun hänellä oli vieraita, joista hän suuresti iloitsi.
Nuori ylimys oli sivistyneimpiä, henkevimpiä ihmisiä, mitä koskaan
olen tavannut. Hän oli aikaisemmassa nuoruudessaan ja ollessaan
vielä terve, matkustellut Saksassa, tunsi sen huomattavimmat
persoonallisuudet, ihaili saksalaista kirjallisuutta yli kaiken ja
kunnioitti ennen kaikkea Goetheä, jonka tuttava hän oli ollut. Olin
haltioissani tavatessani ranskalaisen, joka antoi niin rajattoman
arvon saksalaiselle hengelle ja ymmärsi sitä niin täydellisesti.
Sitäpaitsi oli hänellä tuo loistava, ritarillisen kohtelias käytöstapa ja
hienostunut äly, josta entisajan ranskalaiset olivat kuuluisia,
ennenkuin porvarisvalta hävitti ranskalaisen rakastettavuuden. Hän
oli minulle erinomaisen hyvä, salli minun vapaasti käyttää
kirjastoaan, lähetti joka päivä kukkia puutarhastaan ja pyysi minua
niin usein kuin mahdollista viettämään iltaa siellä. Hänellä oli oma
pieni, hienostunut seurapiirinsä. Sen tähtenä oli nuori ranskatar, jota
oli kohdannut kova onnettomuus: hänen miehensä oli menettänyt
järkensä. Hän asui nyt Hyèresissä, eräässä meren rannalla
sijaitsevassa huvilassa vanhan setänsä ja pienen tyttärensä kanssa,
jonka raju, oikullinen luonne oli omiaan herättämään pelkoa, että
tyttö joutuisi saman kohtalon alaiseksi kuin isä. Äiti oli perin
miellyttävä ihminen ja soitti erinomaisesti. Soittelimme usein
iltakaudet sairaan ystävämme luona, joka intohimoisesti rakasti
musiikkia. Minä lauloin ja ranskalainen rouva soitti. Ne olivat
nautintorikkaita hetkiä, sillä hän harrasti vain parasta musiikkia ja
tässä pienessä Ranskanmaan rajaseudussa esitti ranskalainen
Beethovenia niin täydellisesti, että vain harvoin olen sellaista kuullut.

Eräänä päivänä kutsui muuan sikäläinen perhe esilukijatar-neidin

ja minut tanssiaisiin, jotka kuninkaan syntymäpäivänä pidettiin
Toulonin amiraliteetissa. Siihen aikaan kuljettiin vaunuilla Hyèresista
Touloniin kahdessa tunnissa. Kun saavuimme perille, olivat
amiraliteetin salit jo täynnä ihmisiä. He tungeksivat parvekkeille ja
ikkunoihin nähdäkseen ilotulitusta ulkona. Sitten palattiin loistaviin
saleihin tanssimaan. Amiraali oli erittäin rakastettava ja antoi erään
adjutanttinsa toimeksi esittää meille tanssittajia ja tehdä yleensä
voitavansa saadakseen juhlan tuntumaan meistä juhlalta. Adjutantti
suoritti tehtävänsä kaikella kunnialla ja toimitti ympärillemme niin
paljon tanssittajia, että ehdimme tuskin hengähtää. Ranskalaiset
meriupseerit olivat sangen hauskannäköisiä aistikkaissa
univormuissaan ja heidän joukossaan oli hienoja, sivistyneitä,
rakastettavia ihmisiä niin että tanssin ilokseni. Niihin aikoihin oli
polkka vielä verrattain harvinainen tanssi Ranskassa, eivätkä
useimmat naiset sitä osanneet. Minä olin sitä jo tanssinut Saksassa
kaikkina mahdollisina muunnoksina. Sain sattumalta tanssittajakseni
erään meriupseerin, joka hiljattain oli käynyt Saksassa ja oppinut sitä
siellä. Muut parit, jotka olivat tottumattomampia kuin me, herkesivät
tanssimasta. Ympärillemme muodostui suorastaan piiri katselijoita ja
meille sateli ihailevia ja imartelevia huudahduksia. Olin hiukan
huumaantunut. Hieno, loistava juhla, kohteliaisuudet ja ylistely, jota
sain osakseni, tuottivat minulle miellyttävää tyydytystä. Vihdoin
neljän aikana aamulla nousimme vaunuihin ja lähdimme isäntämme
ja tanssittajiemme estelyistä huolimatta. Esilukijatar ja minä
palasimme yksinämme, ystävämme jäivät Touloniin. Hän oli
luonteeltaan mustasukkainen ja pilkallinen ja kiusotteli minua koko
ajan »valloituksistani», kuten sanoi. Kun olin vaiti, vaipui hän pian
syvään uneen. Elin vielä kerran uudelleen äskeiset hetket ja minun
täytyi tunnustaa, etten koskaan ollut nähnyt loistavampia tanssiaisia
ja ettei minua koskaan ollut niin paljon huomattu. Mutta mitä
enemmän tuota ajattelin, sitä tyhjemmältä ja ontommalta se tuntui.
Tanssi menetti äkkiä kaiken viehätyksensä, ja kohteliaisuudet, joita
minulle oli tuhlattu, tuntuivat mauttomilta ja mitättömiltä. Lähenimme
Hyèresiä. Aurinko nousi majesteetillisena merestä, joka lepäsi vielä
tummana kuin kuparikilpi, mutta muuttui vähitellen
purppurankarvaiseksi, mikäli elon antajatar säteilevän kehän
ympäröimänä nousi korkeammalle. Katselin tuota riemukasta näkyä
silmät puoleksi ummessa, kykenemättömänä siitä nauttimaan, sillä
olin lopen uupunut. Silloin selveni minulle varmana ja
epäämättömänä eräs seikka: seuraelämän ilot, jotka tähän saakka
olivat houkutelleet ja viehättäneet minua, olivat nyt menettäneet
kaiken merkityksensä elämässäni, niiden tenhovoima oli lauennut
kuten liian kypsä hedelmä putoaa puusta. Vastaisuudessa en enää
tavottelisi »suuren maailman» iloja enkä tanssisi.

Pauline, joka oli nuhdellut minua siitä, että olin lähtenyt,

tanssiaisiin, ei käsittänyt minussa tapahtunutta mielenmuutosta. Hän
piti näiden tanssiaisten tulosta askeettisen hengen voittona.

Sairas ystävämme kiusotteli minua menestyksestä, josta

esilukijatar oli hänelle kertonut. Hymyilin ja annoin hänen puhua, sillä
tiesinhän, mitä se oli minulle merkinnyt. Etsin jatkuvasti hänen
henkevää seuraansa niin usein kuin mahdollista.

Surulla näin eron hetken vihdoin lähenevän. Uudet ystäväni,

etelän viehättävä kauneus, piirustukseni luonnon mukaan — kaikki
tuo täytyi jättää ja se koski minuun syvästi. Tuttavamme rukoilivat
meitä siirtämään matkamme tuonnemmaksi, mutta kälyni ikävöi
miehensä luo, sitäpaitsi ei hän koskaan luopunut ennen
tekemästään päätöksestä.

Ei ollut siis muuta neuvoa kuin tyytyä tämän rikkaan ajan

muistoihin. Muutamia päiviä ennen lähtöämme kutsui sairaan
ystävämme seurapiiriin kuuluva ranskatar minut vielä eräänä iltana
huvilaansa koko yöksi. Suostuin ilomielin, sillä olin suuresti kiintynyt
tähän naiseen ja otin lämpimästi osaa hänen kohtaloonsa. Hänen
huvilansa sijaitsi viehättävällä paikalla. Välimeren aallot loiskivat
puutarhan muureja vasten. Muilta puolilta saartoivat sitä
viheriöitsevät kukkulat muodostaen sille ikäänkuin pesän ihanien
kasvien, tuoksujen ja kukkasten keskelle, joiden yllä palmut
huojuttelivat solakoita oksiaan. Asuinhuoneen parvekkeelta oli
näköala merelle ja saarille; siellä kiipeili köynnösruusuja pitkinä
kiehkuroina ja puiston puissa lauloi lukemattomia satakieliä.
Huonetta valaisi vain katosta riippuva kristallilamppu, jonka hento,
salaperäinen valo sekaantui yön tuoksuihin ja ääniin. Tämän
viehättävän tyyssijan emäntä istuutui flyygelin ääreen ja soitti Bachin
ja Beethovenin musiikkia, sitten lauloin minä Marcellon virsiä ja
muuta ihanaa ja myöhälle yöhön viivyimme toistemme luona tässä
runonkylläisessä, rauhallisessa tunnelmassa.

Vietin vielä kokonaisen päivän Paulinen kanssa, illan sairaan

ystävämme ja hänen seurapiirinsä parissa, sitten otin syvästi
liikutettuna kaikilta jäähyväiset.

Aikaisin aamulla seisoivat suuret vaunumme hevosineen

lähtövalmiina oven edessä. Katsahdin vielä kerran ikkunastamme
merta, saaria, oranssilehtoja, sairaan ystävämme taloa, Paulinen
asuntoa. Kaikki säteili aikaisen aamun ensi tuoksuissa ja
ruusuisessa hohteessa. Siunasin mennyttä aikaa ja kesken kaihon
asui syvimmällä mielessäni suuri tyydytyksen tunne kuten rukous.
Seurasin vihdoin muita, jotka jo nousivat ajopeleihin. Vaunujen
vieressä seisoi sairaan ystävämme kamaripalvelija, joka viime
terveisiksi herraltaan ojensi minulle ihastuttavan kukkavihon. Pois
vierivät vaunut, silmäni kylpivät kyynelissä, oleskeluni etelässä oli
päättynyt.
15. KOTIINPALUU.

Paluumatkamme kävi Dauphinén, Savoijin ja Sveitsin kautta. Juuri

viikkoa jälkeen sen ihanan päivän, jonka olin viettänyt suloisen
ranskattaren ruusuhuvilassa, olimme keskellä Dauphinén alppeja, ja
vaunut kulkivat hitaasti korkeahkojen kukkuloiden rinteitä kiertelevää
tietä pitkin. Pojat, opettaja ja minä kävelimme keventääksemme
kuormaa. Joka taholla kohosi korkeita, lumipeittoisia vuorenhuippuja;
tien kumpaakin puolta reunustivat jäälohkareet. Siellä täällä näkyi
mökkipahanen ja paljaita puita, joissa ei vielä ollut umppuakaan.
Pureva, jääkylmä tuuli pakotti meidät kääriytymään viittoihimme ja
kävelemään nopeasti. Pojat juoksivat ja hyppivät kalliolohkareiden ja
jäämöykkyjen yli. Opettaja pysytteli kaukana. Hän oli jo pitkät ajat
ollut minulle vihoissaan, kun olin seurustellut piireissä, joihin hän ei
voinut päästä kehnon ranskankielen taitonsa vuoksi. Kuljin siis
yksinäni mietteisiin ja muistoihin vajonneena. Ajattelin ikävöiden
kaikkea sitä, minkä juuri olin jättänyt. Vertailin viikko sitten
viettämiäni runonkylläisiä hetkiä tähän vaellukseen jäisessä
erämaassa jäykistyneen luonnon keskellä. Katselin lumisia huippuja,
jotka säteilivät kylmän auringon valossa ja minusta tuntui kuin olisin
nähnyt kohtaloni timanttikirjaimin piirrettynä jäähän: »Nuoruuden,
kauneuden ja runouden hetket suodaan ihanteen tavoittajille vain
rohkaisuksi ja mielen elvyttämiseksi. Mutta suurimmalta osalta on
heidän elämänsä lakkaamatonta taistelua, vaellusta yksinäisten,
hedelmättömien erämaiden halki, kuten tämä tie. Tahdotko ottaa
vastaan tämän tehtävän pelkäämättä sen vaatimia uhreja? Oletko
valmis näkemään sydämesi, jossa asuu ikuisesti polttava kauneuden
ikävä, lakkaamatta ristiinnaulittuna?»

Samana hetkenä, jolloin olin selvästi lukevinani tuon kirjoituksen,

juoksivat pojat luokseni ja toivat minulle orvokki-kimpun. He olivat
poimineet sen viheriästä maatilkusta jään ääreltä. Sitten riensivät he
etsimään uusia. Nämä kukat, jotka olivat niin erinomaisena
vertauskuvana ajatuksilleni, liikuttivat minua syvästi. Polvistuin
vaistomaisesti kivikkoiselle maalle ja puhkesin sanomaan: »Olen
valmis ottamaan vastaan tuon tehtävän, horjumatta tahdon kulkea
totuudenetsijäin yksinäistä polkua, ja olen kiitollinen tiellä
löytämistäni kukkasista.»

Viivyimme pari päivää Grenoblessa. Pojat, opettaja ja minä

halusimme nähdä suuren kartusiaaniluostarin. Kälyni pelkäsi
väsyttävää matkaa eikä tehnyt meille seuraa. Lähdimme siis ilman
häntä. Pienessä kylässä, muutaman tunnin matkan päässä
Grenoblesta, hankimme muuleja ja oppaan ja lähdimme kiipeämään
vuorille. Tie kulki ensin jyrkkien, ruohottuneiden vuorenseinämien
välissä. Syvyydessä kuohui alppipuro ja jättiläismäiset vuorenhuiput
kohosivat korkeuteen. Vähitellen kävi vihannuus niukemmaksi,
vuoret muuttuivat uhkaavammiksi, syvyydet kauhistuttavammiksi.
Vihdoin saavutaan alueelle, jossa kaikki kasvullisuus loppuu ja
kuolema ja kivettyminen saavat ylivallan. Tähän kauhistuttavaan
erämaahan johtaa jättiläismäinen kallioportti, jota nimitetään
kuoleman portiksi. Sellaiseksi varmaankin Dante kuvitteli helvetin
porttia, jonka ääressä täytyi luopua kaikista toiveistaan. Vähän ajan
kuluttua ilmestyy jälleen viheriöitsevän elämän merkkejä ja suureksi
ihmeeksesi olet 6000 jalkaa merenpinnan yläpuolella,
vuoritasangolla, joka on kuin paratiisi helvetin jälkeen. Se on vieläkin
korkeampien vuorenhuippujen saartama vihanta tasanko tuuheine
lehtimetsineen ja kirjavine kukkasineen. Tämän ihanan vuoristo-
keitaan keskellä kohoaa suuri kartusiaaniluostari, ensimäinen tämän
munkkikunnan luostari, jonka pyhä Bruno itse rakensi. Mahtavine
muureineen ja torneineen tekee se katselijaan melkein linnan
vaikutuksen. Luostarin muurien ulkopuolella sijaitsevaan pieneen
puurakennukseen, jonka alakerrassa on ruokasali ja yläkerrassa
joukko pieniä kammioita, majoitetaan naiset ja lapset, he kun eivät
pääse itse luostariin. Miehet otetaan luostariin ja saavat olla siellä
yötä. Kun maallikkoveli oli tarjonnut meille ruokasalissa hyvän
illallisen, lähti opettaja yöksi luostariin. Kadehdin suuresti tätä hänen
etuoikeuttaan. Olisin niin mielelläni nähnyt luostarin sisustan, jossa
aina pyhän Brunon ajoilta asti vuosisadat ovat kivettyneet. Pojat ja
minä otimme jokainen haltuumme kammion. Kaikissa oli
erinomaisen puhdas vuode, pesupöytä, tuoli, rukousjakkara,
krusifiksi ja vihkivesiastia. Viivyin myöhälle yöhön ikkunani ääressä,
ulos en enää päässyt, sillä talo oli lukittu. Ensin katselin
maallikkoveljiä, jotka olivat pallosilla kastanjakäytävässä, kunnes
luostarikellon soitto kutsui heidät sisään. Tämän jälkeen vallitsi
kaikkialla ylevä, suuremmoinen hiljaisuus ja rauha. Yksinäisiä vuoria
ja luostarin kookkaita rakennuksia valaisi kuu. Vähitellen häipyivät
maailman hetkelliset ilmiöt, mielikuvituksen harhanäyt, kiihkeät
toiveet kuin kaukaiseen uneen. Koko olevaisuus tuntui vain pelkältä
aatteelta, esineiden abstraktsionilta ja väreili kuin jonkinlaisena
alkunesteenä öisen taivaankappaleen hopeasäteissä. Kauan, kauan
katselin ulos ja minulla oli se tunne, että olin menettänyt
yksilöllisyyteni. Silloin kajahti äkkiä kellon ääni yön alku-elämän halki
väreiden kuutamossa kuin luomisrukous, joka kutsui kaikkeuden
jälleen yksilöllisiin muotoihinsa. Kirkonkello kutsui munkit keskiyön
messuun, jolloin veljet rukoilevat niiden sielunrauhan puolesta, jotka
ovat jääneet alas synnin ja viheliäisyyden maailmaan. Tämän
säännön pohjana oli varmaankin suuri tunne: sääli, vapahtava
armahtavaisuus niitä kohtaan, jotka kärsivät vielä enemmän
siveellisesti kuin ruumiillisesti, voimakas rakkaus, joka tahtoisi
pelastaa kaiken pimeydessä ja rikoksissa harhailevan. Kenties oli
näiden munkkipoloisten joukossa uskollisia sydämiä, jotka vielä
osasivat rukoilla uskossa. Mutta ah! Tässä maailmassa, joka kerta
kaikkiaan on sellainen kuin se on, eivät pelkät tunteet ja rakkaus
riitä. Täytyy myöskin ennenkaikkea ajatella ja toimia, ja joka kerta
kun voimia ei käytetä elämän suureen työhön, tapahtuu synti
edistyksen lakia vastaan.

Seuraavana aamuna ennen viittä kuulin maallikkoveljen äänen

oveni ulkopuolelta. Hän kertoi, että ulkona oli oikea rajuilma ja että
oli mahdotonta lähteä paluumatkalle. Nousin ylös ja havaitsin ilman
todella kauhistuttavaksi. Koko ihana keidas, illalla vielä niin vihanta,
raikas ja kukoistava, oli nyt kuin harmaan, raskaan hunnun peitossa.
Synkät, merkillisen repaleiset pilvet riippuivat melkein maahan
saakka peittäen kokonaan ympärillä kohoavat vuoret. Räntäsade
valui virtanaan maahan. Opas vakuutti tien olevan tällaisella ilmalla
vaarallisen. Olin edesvastuussa poikien hengestä ja kuitenkin tiesin
toisaalta, että kälyni olisi suuressa sydäntuskassa, jos emme palaisi,
sillä Grenoblessa saattoi olla aivan kaunis ilma. Opettaja tuli
luostarista ollen myöskin sitä mieltä, että meidän täytyisi odottaa.
Sillävälin kertoi hän meille näkemistään ja kuulemistaan luostarissa,
m.m. eräästä saksalaisesta munkista, joka oli ollut siellä yli
viisikymmentä vuotta käymättä kertaakaan maailmassa ja joka oli
melkein unohtanut äidinkielensä. Eniten oli häneen kuitenkin