Open Radio Access Network (O-RAN)

Systems Architecture and Design 1st

Edition Wim Rouwet
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/open-radio-access-network-o-ran-systems-architectur
e-and-design-1st-edition-wim-rouwet/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Open-Access, Multimodality, and Writing Center Studies

1st Edition Elisabeth H. Buck (Auth.)

https://ebookmass.com/product/open-access-multimodality-and-
writing-center-studies-1st-edition-elisabeth-h-buck-auth/

Network performance and security : testing and

analyzing using open source and low-cost tools 1st
Edition Chapman

https://ebookmass.com/product/network-performance-and-security-
testing-and-analyzing-using-open-source-and-low-cost-tools-1st-
edition-chapman/

Tidal Energy Systems: Design, Optimization and Control

1st Edition

https://ebookmass.com/product/tidal-energy-systems-design-
optimization-and-control-1st-edition/

Digital design and computer architecture. ARM Edition

David Harris

https://ebookmass.com/product/digital-design-and-computer-
architecture-arm-edition-david-harris/
Systems Architecture. Strategy and product development
for complex systems Bruce Cameron

https://ebookmass.com/product/systems-architecture-strategy-and-
product-development-for-complex-systems-bruce-cameron/

Cardiology-An Integrated Approach (Human Organ Systems)

(Dec 29, 2017)_(007179154X)_(McGraw-Hill) 1st Edition
Elmoselhi

https://ebookmass.com/product/cardiology-an-integrated-approach-
human-organ-systems-dec-29-2017_007179154x_mcgraw-hill-1st-
edition-elmoselhi/

System Architecture and Complexity Vol. 2: Contribution

of Systems of Systems to Systems Thinking Printz

https://ebookmass.com/product/system-architecture-and-complexity-
vol-2-contribution-of-systems-of-systems-to-systems-thinking-
printz/

Tidal Energy Systems: Design, Optimization and Control

Vikas Khare

https://ebookmass.com/product/tidal-energy-systems-design-
optimization-and-control-vikas-khare/

Organizations and Organizing: Rational, Natural and

Open Systems Perspectives – Ebook PDF Version

https://ebookmass.com/product/organizations-and-organizing-
rational-natural-and-open-systems-perspectives-ebook-pdf-version/
Open Radio Access Network
(O-RAN) Systems
Architecture and Design
This page intentionally left blank
Open Radio Access Network
(O-RAN) Systems
Architecture and Design

Wim Rouwet
NXP Semiconductors, Austin, TX, United States
Academic Press is an imprint of Elsevier
125 London Wall, London EC2Y 5AS, United Kingdom
525 B Street, Suite 1650, San Diego, CA 92101, United States
50 Hampshire Street, 5th Floor, Cambridge, MA 02139, United States
The Boulevard, Langford Lane, Kidlington, Oxford OX5 1GB, United Kingdom
Copyright © 2022 Elsevier Inc. All rights reserved.
No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or mechanical,
including photocopying, recording, or any information storage and retrieval system, without permission in writing from
the publisher. Details on how to seek permission, further information about the Publisher’s permissions policies and our
arrangements with organizations such as the Copyright Clearance Center and the Copyright Licensing Agency, can be
found at our website: www.elsevier.com/permissions.
This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by the Publisher (other than as
may be noted herein).
Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and experience broaden our under-
standing, changes in research methods, professional practices, or medical treatment may become necessary.
Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in evaluating and using any infor-
mation, methods, compounds, or experiments described herein. In using such information or methods they should be
mindful of their own safety and the safety of others, including parties for whom they have a professional responsibility.
To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or editors, assume any liability for any
injury and/or damage to persons or property as a matter of products liability, negligence or otherwise, or from any use or
operation of any methods, products, instructions, or ideas contained in the material herein.

British Library Cataloguing-in-Publication Data

A catalogue record for this book is available from the British Library
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
A catalog record for this book is available from the Library of Congress
ISBN: 978-0-323-91923-4

For Information on all Academic Press publications

visit our website at https://www.elsevier.com/books-and-journals

Publisher: Mara Conner

Acquisitions Editor: Tim Pitts
Editorial Project Manager: John Leonard
Production Project Manager: Prasanna Kalyanaraman
Cover Designer: Christian Bilbow
Typeset by MPS Limited, Chennai, India
Contents

About the authors xi

Preface xiii
Acronyms xvii

1. Open radio access network overview 1

The Open Radio Access Networks Alliance 1
On C-RAN, Open vRAN, OpenRAN, xRAN, and
Telecommunications Infrastructure Project 7
Spectrum: enabling 5G 8
Traditional base station architectures 14
5G base station architectures 17
Functional splits 20
Coordinated Multipoint 28
A real-life example: enterprise 5G networking 34
Summary and conclusions 40
References 41
Further reading 41

2. System components, requirements, and interfaces 43

Next-Generation Radio Access Network overview and
terminology 43
Central unit 48
Distributed unit 59
Radio unit 76

v
vi Contents

Distributed unit/radio unit interface, Enhanced Common

Public Radio Interface protocol overview 86
Initial access 87
802.1CM 91
Fronthaul gateway 94
Cell site router/gateway 95
Form factor, environmental and power requirements 96
ASN.1 96
DiffServ 97
References 102

3. Hardware system dimensioning 103

Centralized/distributed unit use-case dimensioning for
throughput 103
Use-case dimensioning for latency 108
Users/transmission time interval 110
eCPRI, fronthaul bandwidth and latency 112
Distributed unit internal IO 115
Memory dimensioning 117
HARQ process count dimensioning 126
Radio unit 127
References 137
Further reading 137

4. Hardware architecture choices 139

Scalability 139
Development cycle 141
Data center architecture 142
Cell site integrated (CU/DU) solutions 146
Radio unit 154
Integrated small cell 172
 Contents vii

Multicore central processing unit selection criteria 174

PCIe performance 179
References 181

5. System software 183

Operating system 183
Networking stacks 197
Functional application platform interface 201
Security aspects 206
References 214
Further reading 214

6. User-plane application components 215

GTP Protocol 215
PDCP protocol 217
RLC Protocol 220
MAC protocol 222
eCPRI protocol overview 223
Low physical layer 228
Digital front-end 230
References 234
Further reading 235

7. Wireless scheduling and Quality of Service

optimization techniques 237
Orthogonal frequency division multiple access 237
Base station scheduler algorithms 242
Architectural framework for the base station wireless scheduler
algorithm 249
System-level optimization 254
Software optimization techniques 257
viii Contents

References 260
Further reading 262

8. Synchronization in open radio access networks 265

Understanding frequency, time, syntonization, and
synchronization 265
How do we get time? 269
O-RAN synchronization 273
Cellular network synchronization requirements 290
Synchronization in O-RAN 292
O-RAN network-level synchronization 292
O-RAN sync equipment requirements 296
Sync solution implementation 298
The effects of timestamping location and resolution 303
Unraveling the standards spaghetti 305
Further reading 306

9. Software performance 309

Packet processing cycle budget analysis 310
Physical Layer complexity analysis 313
Central Processing Unit loading summary 319
System-on-Chip performance counters 319
Life-of-a-packet double data rate utilization analysis 320
Mitigation techniques: what if the product does not meet
performance targets? 320
Development environment optimization 321
Software optimization techniques 322
Reference 327

10. Interoperability and test 329

Development testing 329
System test setup 332
 Contents ix

Performance testing 340

Front-, mid-, and backhaul testing 345
Operator acceptance testing 345
Regulatory approval testing 346
References 347

11. Differentiation by use case 349

Ultra-reliable low-latency communication 349
Vehicle-to-infrastructure (vehicle-to-anything) roadside
unit architecture and implementation 354
5G Reduced Capabilities (RedCap) 360
References 362
Further reading 363

Index 365
This page intentionally left blank
About the authors
Wim Rouwet is a distinguished member of technical staff at NXP Semiconductors. He has
an MSc in electrical engineering from the Eindhoven University of Technology in the
Netherlands. He had spent more than 15 years in Motorola, Freescale, and NXP in network-
ing and network processing, wireless algorithm development, and system and modem archi-
tecture roles. His focus is on 3GPP LTE and 5G as well as 802.11 processing stacks and their
implementation. In his job, he has been responsible for 4G and 5G stack development, small
cells, and CRAN implementations associated with many wireless infrastructure projects. He
has led key next-generation R&D projects including multistandard modem architecture, vir-
tualization, 5G macro and small cell, and client-side products.

Contributing Authors
David Spencer is a product line manager for Timing Solutions at Skyworks Inc., formerly
Silicon Labs I&A division. He has a degree in physics and an over 30-year career in technol-
ogy spanning technical writing, hardware and software design, applications engineering, and
product marketing. For the past 15 years, David has focused on synchronization solutions
and is considered an expert in both physical layer sync technologies and IEEE 1588 packet-
based timing, having presented papers at multiple international conferences such as WSTS
and ITSF and represented various companies in the ITU-T standards body. In his current
role, David is responsible for driving the definition and implementation of hardware and
software enabling Synchronous Ethernet and IEEE 1588 sync in a wide range of systems
including 5G RAN networks.

Vishwapathi Rao Tadinada works as a director of test at NXP Semiconductors where he has
to ensure the quality of networking applications and customer solution product lines. He has
over 20 years of extensive experience leading product testing in 4G, 5G, Security,
Networking, Cloud, SDN, NFV, and Embedded Industry. He has several presentations at
international conferences and papers on IoT, security, and virtualization. He has BSc from
Kanpur University, India.

xi
This page intentionally left blank
Preface
Across the IoT, Autonomous Driving (ADAS), edge compute, and service provider ecosystem,
5G is understood to not “just” be about enabling a faster data connection to the end-user
device. 5G evolves both existing technologies (radio access and home networks) while laying
the foundation for new applications across consumer and industrial automation with the
self-driving car being a prime example.
Even though 5G is very much hyped since 2016, infrastructure rollout has only started in
2019, with subscriber devices having become available in volume starting 2020. At the same
time, 4G/LTE standards will continue to evolve and add more subscribers.

4G and 5G (projected) subscriber growth (multiple public sources, indicated with data points).

During 2G, 3G, and 4G network rollouts, wireless service providers and their system ven-
dors built networks that, although providing predictable and high performance, are often
characterized by their complexity, inflexibility, and associated high barrier to entrance.
Like the wireline network transformation when migrating from circuit-switched to packet-
switched (PS) networks in the early 2000s, the wireless network is migrating from this propri-
etary nature to a true open-standards approach that allows “out-of-the-box” thinking and
disruptive solutions in physical implementation and deployment. Consider, for example, the
cost and execution requirements imposed by new operators like Reliance Jio in India, DISH
in the United States, and Rakuten in Japan, needing to support fast ramp-up (quick provi-
sioning), or the Facebook Terragraph project, bringing high-speed connectivity at a fraction
of fiber deployment cost through the use of an unlicensed 60 GHz spectrum.

xiii
xiv Preface

The rapid evolution of 5G standards combined with aggressive deployment schedules

and cost targets drives a push for Radio Access Network (RAN) implementations on standard
hardware and software platforms. This trend started with 4G networks where upper layer
stacks are implemented on general purpose (GPP) compute platforms and the Linux operat-
ing system (OS) and is increasing with 5G deployments. Examples include the trend to
Ethernet for fronthaul replacing quasistandards such as CPRI as well as rigorous standardiza-
tion efforts in 3GPP to define standard APIs between different components.
Because of this trend, system vendors are moving increasingly aggressively toward
Software Defined Radio (SDR) platforms where most, if not all, of the RAN MAC and PHY
layers are implemented in a true software environment on the Linux OS. The expectation is
that although the implementation efficiency may not match that of custom hardware and
firmware, this is offset by cost and flexibility provided by SDR platforms through the use of
GPP multicore devices and broad software enablement. On-chip integration of high-speed
(25
100 Gbps) Ethernet hardware reduces the need for custom I/O solutions and allows for
reuse of data center switch/routing solutions for fronthaul.
The trend for SDR even extends to the remote radio head/radio unit (RU). Very large
compute requirements make it impossible for programmable cores (DSPs) to implement dig-
ital front end (DFE) functions as opposed to ASIC implementation. Optimized vector DSPs
allow for a software-friendly and flexible deployment, while new chip-level partitioning, with
on-chip data converter integration, modern memory interfaces, multi-chip integration, and
other innovative techniques, enable the cost reduction required for massive MIMO
deployment.
AT&T, China Mobile, Deutsche Telekom, NTT DOCOMO, and Orange jointly announced
the creation of the Open-RAN (O-RAN) Alliance in February 2018. Press releases say the O-
RAN Alliance is a worldwide, carrier-led effort to drive new levels of openness in the RAN of
next-generation wireless systems. But what does this mean? It means that three wireless net-
working industry trends are coming together into a “perfect storm” moment. First, network-
ing products in the wireline space (switches, routers, and similar equipment) have moved
from proprietary, hardware-centric implementations to a software-centric implementation
that executes on general-purpose, Arm or x86 hardware. Second, the wireless infrastructure
vendor landscape has consolidated dramatically. Consider Nokia, which has been consolidat-
ing Alcatel, Lucent, Nokia, Nortel, Siemens, and more companies. Wireless operators, who
are the customers of these infrastructure vendors, see a potential for an oligopoly that
implies reduced innovation and increased pricing and vendor dependency.
Lastly, there is a geopolitical aspect that worsens the competitive situation. There has
been broad coverage on Huawei being banned as an infrastructure vendor, leading Huawei
customers to reach out to find alternative paths to acquire equipment.
Given the promise of O-RAN to open up a whole new ecosystem of hardware and soft-
ware vendors, there is obvious excitement in the industry around the concept of a software-
centric ecosystem of vendors that can be mix-and-matched to implement a wireless network,
especially if this allows the wireless network to be composed out of systems that are opti-
mized to the task at hand—say rural, dense urban, industrial, or private networks.
 Preface xv

At the same time, there is a lot of catching up to do. The institutionalized knowledge
from the big wireless systems vendors takes a long time to catch up to, in systems, hardware,
and software design. This book is a jump-start to engineers who are developing O-RAN hard-
ware and software systems and provides a top-down approach to O-RAN systems design. We
cover wireless and systems history as an introduction into why wireless systems look the way
they do today, before introducing relevant O-RAN and 3GPP standards. The remainder of
the book discusses hardware and software aspects of O-RAN system design, including
dimensioning and performance targets. We include real-life examples of relevant elements
of detailed hardware and software design where needed as a guide for developers. Lastly,
we show a few practical examples of where O-RAN designs play in the market and how those
examples map to hardware and software architectures.
The target audience includes hardware and software engineers as well as product managers
and consumers of O-RAN products who are looking to understand better what O-RAN is.
This book is organized as follows:
Chapter 1, Open Radio Access Network Overview, gives an overview of the O-RAN stan-
dard and its origins and covers related topics like 5G and spectral availability for 5G deploy-
ment. This provides a background for a discussion on deployment options, which defines
the hardware and software architecture.
Chapter 2, System Components, Requirements, and Interfaces, outlines the requirements
and architecture of key system components such as the central unit (CU), distributed unit
(DU) and RU.
Chapter 3, Hardware System Dimensioning, establishes key performance metrics such as
front/backhaul throughputs, memory requirements, interconnect performance, as well as
latency and other metrics.
Chapter 4, Hardware Architecture Choices, talks about the different hardware implementa-
tion options, from server-based designs to more embedded implementation options for CU/
DU as well as options for RU system design. We discuss the pros and cons of each architec-
ture approach.
Chapter 5, System Software, is like the hardware architecture choice but more software
centric in nature. We cover OS components such as Linux and DPDK/bbdev as well as
required software drivers.
Chapter 6, User-Plane Application Components, covers relevant details of the Physical and
Layer 2 application stacks. We outline functions implemented by these stacks. This includes
3GPP defined functions such as PDCP, RLC/MAC, and PHY and implementation-specific
parts such as Air Interface Scheduler, O-RAN eCPRI fronthaul, and DFE.
Chapter 7, Wireless Scheduling and Quality of Service Optimization Techniques, delves
deeper into the most complex and differentiating piece of the User-Plane stack: the wireless
scheduler algorithm. We explain commonly used algorithms for time and frequency domain
scheduling and outline the potential structure of a scheduling algorithmic framework.
Chapter 8, Synchronization in Open Radio Access Networks, covers requirements as well
as implementation on CU/DU and RU side for time and frequency synchronization including
relevant standards and implementation methods.
xvi Preface

Chapter 9, Software Performance, discusses key performance metrics of the O-RAN sys-
tems, such as L1/L2 algorithmic performance as well as user performance in terms such as
latency, throughput, and capacity.
Chapter 10, Interoperability and Test, establishes standards software techniques for inte-
gration and test before covering 3GPP/O-RAN specific system integration and test aspects.
Chapter 11, Differentiation by Use Case, shows a few “off the normal” O-RAN use-cases/
implementations to give the reader insight into what kinds of products can be established
with an O-RAN systems architecture. These systems are discussed as practical implementa-
tions that showcase O-RAN strengths of ecosystem-based development and software
centricity.
Acronyms
3GPP Third-Generation Partnership Project
5GC 5G Core
5QI 5G QoS Identifier
ACIA Alliance for Connected Industries and Automation
ACL Access Control Lists
ACLR Adjacent Channel Leakage Ratio
ACPR Adjacent Channel Power Ratio
ADAS Advanced Driver-Assistance Systems
ADC Analog to Digital Converter
AGC Automatic Gain Control
AM Acknowledged Mode
AMF Access and Mobility Management Function
APD Analog Pre Distortion
API Application Programming Interface
ARP Allocation and Retention Priority
ARPU Average Revenue Per Unit
ARQ Automatic Repeat Request
ASIC Application Specific Integrated Circuit
ASN1 Abstract Syntax Notation 1
ATM Asynchronous Transfer Mode
AWGN Additive White Gaussian Noise
AxC Antenna Container
BCCH Broadcast Control Channel
BCH Broadcast Channel
BE Best Effort
BER Bit Error Rate
BFWA Broadband Fixed Wireless Access
BLER Block Error Rate
BPSK Binary Phase-Shift Keying
BD Buffer Descriptor
BE Best Effort
BS Base Station
BWP Bandwidth Partitioning
CB Code Block
CCH Common Control Channel
CF Crest Factor
CFR Crest Factor Reduction
C-ITS Cooperative Intelligent Transport Systems
CLI Command Line Interface
CoMP Cooperative Multipoint
COTS Commercial Off-The-Shelf
CP Control Plane
CPI Certified Professional Installer

xvii
xviii Acronyms

CPU Central Processing Unit

CPRI Common Public Radio Interface
CRC Cyclic Redundancy Check
CSR Cell Site Router
CU Central Unit
D2D Device to Device
DAC Digital to Analog Converter
DAS Distributed Antenna System
dB Decibel
DC Dual Connectivity
DCCH Dedicated Control Channel
DCI Downlink Control Information
DDC Digital Down Conversion
DDR Double Data Rate
DFE Digital Front End
DFT Discrete Fourier Transform
DL Downlink
DLSCH Downlink Shared Channel
DMRS Demodulation Reference Signal
DPD Digital Pre Distortion
DPDK Data Plane Development Kit
DRB Data Radio Bearer
DRX Discontinuous Reception
DSP Digital Signal Processing
DSS Dynamic Spectrum Sharing
DTCH Dedicated Transport Channel
DTX Discontinuous Transmission
DU Distributed Unit
DUC Digital Up Conversion
DUT Device Under Test
DVFS Dynamic Voltage and Frequency Scaling
EBI EPS Bearer ID
eCPRI Enhanced Common Public Radio Interface
EIRP Effective Isotropic Radiated Power
EMC Electromagnetic Compatibility
eNB Evolved NodeB or 4G Base Station
EPC Enhanced Packet Core
eSIM Electronic Subscriber Identity Module
EMBB Enhanced Mobile Broadband
ESMC Ethernet Synchronization Messaging Channel
FAPI Femto API (Application Programming Interface)
FCC Federal Communications Commission
FEM Front End Module
FDD Frequency Division Duplexing
FFT Fast Fourier Transform
FGW Femto Gateway
FHGW Fronthaul Gateway
FIFO First In
First Out
FPGA Field Programmable Gate Array
 Acronyms xix

FR Frequency Range
FWA Fixed Wireless Access
GBR Guaranteed Bit Rate
GFBR Guaranteed Flow Bit Rate
GNSS Global Navigation by Satellite Systems
GPP General-Purpose Processor
GPRS General Packet Radio Services
GPS Global Positioning System
GSM Global System for Mobile communication
GTP GPRS Tunneling Protocol
GTP-C GPRS Tunneling Protocol
Control
GTP-U GPRS Tunneling Protocol
User
GTPS Giga Transactions Per Second
GW Gateway
gNB gNodeB or Next Generation NodeB or 5G Base Station
HAAT Height Above Average Terrain
HARQ Hybrid Automatic Repeat Request
HBM High Bandwidth Memory
HLS Higher Level Split
HNB Home NodeB
HPF High Priority Fronthaul
IBW Instantaneous BandWidth
IDFT Inverse Discrete Fourier Transform
IPC Inter Process Communication
IOT Internet of Things
IEEE Institute of Electrical and Electronics Engineers
IETF Internet Engineering Task Force
IFFT Inverse Fast Fourier Transform
IP Internet Protocol or Ingress Protection
IPSec Internet Protocol Security
ISA Instruction Set Architecture
ISC Integrated Small Cell
ITU International Telecommunications Union
LBRM Limited Buffer Rate Matchin
LLR Log Likelihood Radio
LLS Lower Level Split
LPF Low Priority Fronthaul
LTE Long Term Evolution
MAC Medium Access Control
MEC Metro Edge Compute
MeNB Master eNB
MFBR Maximum Flow Bit Rate
MIB Master Information Block
MIMO Multiple Input Multiple Output
MMU Memory Management Unit
MP Management Plane
MPF Medium Priority Fronthaul
MPLS Multi Protocol Label Switching
MPS Maximum Payload Size
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Te voitte täydellisesti luottaa minuun, herra prefekti.

— Sen tiedän. Muuten en voisikaan nyt juuri riistäytyä irti. — Jos

sattuisi jotain erikoista, saan tietysti tietoa siitä. Kotini ovet avautuvat
minä hetkenä ja minä aikana hyvänsä teille. Sen tiedätte.

Kumartaen vastasi Seller esimiehensä hymyilyyn, avasi

virastohuoneen oven ja vastasi jäähyväisiin toistamalla
tavanmukaisen: "näkemiin". Sitte kääntyi kukin taholleen. Seller
palasi työhönsä, prefekti laskeutui virastonsa portaita alas kadulle.

Häntä ei tänään, kuten tavallisesti, haluttanut ajaa kotiin. Hän

tahtoi rauhassa saada selvitellä ajatuksiaan eikä hänestä mikään
ollut niin hyvä apukeino siihen kuin kävely yksinäisyydessä, vapaana
kaikesta hätyyttävästä kiireestä.

Ensimäisessä kadunkulmauksessa hän siitä syystä käänsi

selkänsä kaupungin keskustalle ja astui hetken kuluttua eteenpäin
siimekästä, huvilakaupunkiin johtavaa bulevardia pitkin.

Hän astui hitaasti ja ajatuksiinsa vaipuneena. Hän oli viime aikoina

tullut kokemaan jotain näihin asti hänelle vallan tuntematonta. Ne
kaksi eri maailmaa, joissa hän vuoroin eli ja jotka rikastuttivat hänen
elämäänsä erilaisuudellaan, pitäen sekä häntä että toisiaan
tasapainossa, olivat nyt ensikertaa joutuneet toinen toisensa tielle.
Virasto ja koti eivät ennen olleet tehneet haittaa toisilleen.
Päinvastoin. Suuren erilaisuutensa kautta olivat ne lisänneet sekä
omaa että toinen toisensa arvoa. Tyhjyys olisi ollut tuntuva, ellei niitä
kumpaakin olisi ollut olemassa juuri sellaisina kuin olivat.

Prefekti Hilmer pyyhkäisi miettivänä partaansa. Hänen täytyi

myöntää, että hän yleensä oli maailman onnellisimpia ihmisiä. Joka
aamu, kun hän — tapansa mukaan ensin otettuaan virkistävän
kylvyn — astui kotinsa suureen, valoisaan ruokasaliin, valtasi
hyväntuntemus hänet jo ensi näkemällä. Häikäisevän valkea, aina
puhdas liina peitti pöydän.

Hunaja ja marjahillo kristallikuvuissaan, höyryävä kahvi ja

paistavat, tavallisesti itse talon emännän leipomat vehnäpyörylät
lisäsivät sekä hyväntuntemusta että ruokahalua. — Kun Anselma
sitte vielä kiepsahti isän polvelle ja äiti asettui viereen, äiti, joka
nauroi ja laverteli kuin iloinen lapsi ja jolla vielä oli jälellä
nuoruutensa ihastuttavat hymykuopat, oliko ihme, jos prefekti Hilmer
tunsi olevansa onnellinen perheenisä?

Mutta hän nautti yhtä paljon, kun hän pari tuntia myöhemmin
saapui virastoonsa keskikaupungilla.

Hän oli toistakymmentä vuotta ollut suurkaupungin poliisiviraston

rikosasiain johtomiehenä ja koko tänä aikana oli työ ollut hänelle ei
ainoastaan toimeentulon vaan myöskin nautinnon lähteenä. Hän
rakasti niitä kirjavia ihmiskohtaloita ja niitä sotkeuksista selvitettäviä
vyyhtejä, joita työ hänen eteensä asetti. Kun hän aamuisin
avatessaan virastonsa oven näki pöydälle kerääntyneen kasan
tärkeitä papereita ja vastaanotti ilmoituksia monista odottavista, joilla
ehkä oli jännittäviä ja tärkeitä tiedonantoja, sai hyväntuntemus hänet
taaskin valtoihinsa. Katse jännittyi. Käsi tarttui papereihin, ajatus
asioihin. Ja työtä höysti nautintoa tuottava työnilo.

Prefekti Hilmer siveli taaskin partaansa. "Mallikelpoinen

virkamies", "erinomainen, onnellinen ja herttainen perheenisä",
sellaisiin arvosteluihin oli hän tottunut. Eikä ne hänestä väärään
osuneetkaan. Hän tiesi itsekin, että hän sekä virassaan että
kodissaan oli hyvin paikkansa täyttävä, onnellinen ja tyydytystä
tunteva mies.

Mutta yhtä hyvin kuin hän viihtyi näissä kahdessa eri

maailmassaan, yhtä tarkasti oli hän näihin asti osannut pitää ne
erillään toisistaan. Kun hän avasi oven virastoonsa, jätti hän puolison
ja isän ulkopuolelle. Kun hän tahtoi nauttia omaistensa piirissä, hääti
hän virkamiehen kauaksi.

Ainoastaan joskus, jos virastossa sattui erityisen jännittäviä

asioita, tahtoivat ajatukset kodinkin piiristä käydä selviteltävään
pulmaan käsiksi, mutta pieninkin tyytymättömyyden ilmaus talon
naisten puolelta sai aina perheenisän muistamaan velvollisuuksiaan.

Näin oli sekä virka että koti tähän asti saanut osansa ilman että
siitä kärsi toinen enemmän kuin toinenkaan. Mutta nyt olivat ne
yht'äkkiä kiusallisella tavalla kiertyneet toistensa tielle.

Asia oli saanut alkunsa sinä päivänä, jolloin prefekti Hilmer ensi
kertaa sai käsiinsä tuon nuoren, mutta rohkean huijarin valokuvan.
Sinä päivänä etsintä varsinaisesti alkoi. Ja asia oli sekä tärkeä että
vaikea, semminkin kun asianomainen ainoassa saatavana olevassa
valokuvassaan oli valepuvussa, jossa hän edellisenä talvena oli
esiintynyt Italiassa.

Virkamies seurasi sinä iltana prefekti Hilmeriä kotiin asti. Mutta

pitipä Anselman sinä iltana juuri asettua isän polvelle kuiskaamaan
hänelle korvaan omia sydänsalaisuuksiaan.

Anselma oli ollut huviretkellä Meissenissä yhdessä hyvän

ystävänsä Lilly Reimers'in kanssa. Matkalla he olivat tutustuneet
kovin kohteliaaseen ja hauskaan nuoreen herraan. Senjälkeen olivat
he "sattumalta" yhtyneet häneen monta kertaa ja herra Hief oli nyt
käynyt Lillyn kodissakin. Anselmakin olisi mielellään pyytänyt häntä
luokseen, mutta ei ollut uskaltanut ennen — isän tähden. Mutta
tänään oli herra Hief saattanut häntä pitkän matkaa ja puhunut
sellaista, jota ei koskaan ennen, ja sentähden Anselman suorastaan
täytyi pyytää häntä isän ja äidin puheille.

Monien pyytämisten perästä oli hän vihdoinkin luvannut tulla

huomenna. Mutta hän oli kovin ujo ja arka, sentähden täytyi isän
luvata olla oikein ystävällinen hänelle.

Prefekti Hilmer huokasi. Olisi Anselma vain tietänyt, miten

sopimattomaan aikaan hänen rakkausasiansa sattuivat! Mutta
tiedusteliko rakkaus sopivinta vastaanotto-aikaa? — Ei tarvinnut
ajatella muuta kuin omaa nuoruuttaan. Tenttikiireet olivat hänelläkin
pahimmillaan kun Sofie Pormplyn'in hymykuopat ja helisevä nauru
tulivat ajatuksia sotkemaan.

Mutta kuluttavia olivat nämä kaksi viime kuukautta olleet:

virastossa paljon mieltäjännittävää, tuon huijarin tähden, josta ei
selvää saatu, kotona Anselman asiat.

Ensin oli täytynyt suostua salakihlaukseen, nyt ei sekään enää

tyydyttänyt. Tyttö oli saanut päähänsä, että kihlaus oli julaistava
hänen syntymäpäivänään — ruusujen ollessa kauneimmillaan.

Ensin oli isä pannut jyrkästi vastaan. Mutta jaksoiko sitä

ajanpitkään, kun tyttö pyysi ja rukoili?

Anselmalla oli jo kerran ennen ollut pieni seikkailunsa. Hän oli

joutunut kihloihin erään ulkomaalaisen kanssa, joka sitte jätti hänet.
Sitä sairasti hän kokonaista puoli vuotta. Nyt vasta oli hän tullut
oikein entiselleen. Senkin tähden oli vaikeaa jyrkästi vastustaa
hänen pyyntöään. Mutta raskasta oli suostuakin. Molemmat olivat
vielä kovin nuoria. Ja sulhanen tuntui aivan yhtä kehittymättömältä
kuin Anselmakin.

Siitä asti, jolloin Edgar Hief oli alkanut seurustella perheessä, oli
prefekti Hilmer koettanut tutkimalla tutkia tulevan vävypoikansa
luonnetta. Mutta tulos oli ollut huononpuoleinen. Hän ei oikeastaan
ollut selvillä muusta kuin miehen ulko-asusta. Ja se oli nuhteeton.
Puku ja viikset olivat aina huomattavalla huolella hoidetut.
Kasvonpiirteet olivat säännölliset, hipiä silmäänpistävän hieno,
punainen ja valkoinen.

Edgarin siniset silmät olivat Anselman vakuutusten mukaan kauniit

kuin taivas, jonka väriä ne kuvastivat, mutta niiden kauneutta
näyteltiin säästävästi muille. Katse oli enimmäkseen joko kiintynyt
Anselmaan tai alas luotu. "Ujoudesta", sanoi Anselma.

Prefekti Hilmer huokasi.

Vasta muodostumassa olevasta luonteesta ei tietystikään voinut

saada sen selvempää kuvaa kuin lapsesta, joka valokuvattaessa
liikahti. Ääriviivoja ei voinut oppia tuntemaan, kun ei varmoja
ääriviivoja vielä löytynyt. Tällä oli hän koettanut lohduttaa itseään.

Kodin portti pysäytti samassa prefektin. Punahiekkainen, huvilaan

johtava käytävä oli koristellen haravoitu. Käytävän molemmin puolin
tuoksuivat upeat runkoruusut ja nurmikentälle sijoitettujen agavien ja
araukaarioiden lehdillä kimaltelivat niihin vasta ruiskutetun veden
pisarat kirkkaina kuin kastehelmet.
 Mutta tänään ei prefekti Hilmer voinut nauttia kotinsa
kauneudesta. Hän ei edes jouduttanut askeleitaan, vaikka näki
vaimonsa verannan ovella innokkaasti viittaavan häntä tulemaan.

Rouva Hilmerillä oli mielessä kihlajaiskakut ja tulevat kapiot,

ihmisten hämmästys ja seurapiirin arvostelu. Hänen täytyi saada
kevennellä sydäntään.

Samassa kuin isä astui ovesta sisään, kiepsahti Anselmakin

hänen käsipuoleensa. Kihlajaispuku oli vast’ikään tullut
ompelijattarelta. Isän täytyi välttämättä tulla sitä katsomaan.

— On teilläkin asioita mielessä!

— Niinkuin sinullakin, isä! Meillä on vain hauskempaa ajateltavaa

kuin sinulla.

— Mistäs tiedät, vaikka minä olisin ajatellut jotain hyvinkin

hauskaa, — esimerkiksi Edgariasi?

— Oh, isä! — Anselma irroitti korvalehtensä isän nipistyksestä. —

Minä pahoin pelkään, että sinä ajattelit sitä nuorta huijaria, josta
kerran rupesit Edgarillekin puhumaan.

— Vaikkei sinun herra sulhasesi suvainnut olla huvitettu hänestä,

ei edes vaikka kerroin peukalonjäljestä, jonka olemme onnistuneet
saamaan.

— Mitäs Edgar sellaisista! — Anselma pyöräytti isää kerran ympäri

kuin pyöräyttääkseen ajatuksetkin hyvälle tolalle.

— Niillä on viehätyksensä, suurikin viehätyksensä, vaikket sinä

sitä ymmärrä. Mutta Edgar on mies ja hänen pitäisi ymmärtää. —
Minusta on varsin kunnioitettavaa, että hän, vaikkei itse ole varakas,
koettaa pyrkiä eteenpäin, vaurastua ja oppia. Mutta tarvitaan
muutakin kuin hyviä aikeita. Jos näkisin, että hän pystyisi
ajattelemaan vähän muutakin kuin sinua ja rakkauttaan, voisin ehkä
auttaa häntä eteenpäin omalla alallani.

Anselmalle oli tullut kyyneleet silmiin. Hän ei ymmärtänyt, miksi isä

oli niin kovin vaativa Edgarin suhteen. Se oli varmaan syynä
siihenkin, että Edgar viime aikoina oli ollut niin vakava, miltei
alakuloinen. Käymäänkään ei hän ollut tullut moneen päivään, eikä
ollut luvannutkaan tulla ennenkuin kihlajaispäivänä. Vai oli ollut
vakava, erityisen vakava! Prefekti tuli oikein iloiseksi. Saattoi olla
hyväkin merkki.

Isän katse kiintyi perhosenmuotoiseen nauhakoristeeseen

Anselman niskassa, solui siitä paljaalle kaulalle, jota korallinauha
ympäröi, ja pyyhkäisi sitte kuin hyväillen tytön nuorekasta vartta.

Tuollainen umpustaan vasta puhjennut kukka oli kai sen arvoinen,

että sai vähän arvella, ennenkuin sen vieraan käteen uskoi. Se
merkitsi jo paljon, ettei isä ollut ajatellut rahallista puolta, vaan oli
valmis antamaan nuorelle ja varattomalle, josta appi-isänä ehkä sitte
itse saisi huolehtia.

— Isä, sinä et vastaa? Miksi sinä et ole yhtä hyvä Edgarille kuin
minulle? Minkä tähden sinä aina vaadit häntä olemaan muuta kuin
hän on? — Anselma puhui, itkun alkua äänessä ja puoleksi
hyväillen, puoleksi rankaisemalla takoen isän olkapäätä.

— Hyvä lapsi, enhän minä tiedä minkälainen hän on. — Se

purkautui kuin hätähuuto. Ja pitkittyvää keskustelua välttääkseen
vetäytyi isä omaan huoneeseensa, jossa hän rupesi astumaan edes
takaisin, mittaillen lattiata hitain ja pitkin askelin.

Tulos ajatusten selvittelystä oli, että prefekti Hilmer iltapuolella

ajoi tulevan vävypoikansa asuntoon saadakseen rauhassa, vapaana
Anselman nuoren miehen mieltä häiritsevästä läsnäolosta puhella
Edgar
Hiefin kanssa.

Mutta Edgar ei ollutkaan kotona. Tämä tuntui sitä ikävämmältä,

kun asianomainen aina oli sattunut olemaan poissa silloin, kun
tuleva appi-isä oli häntä tiedustellut.

Missä mahtoi mies oikeastaan olla? Eihän hänellä ollut mitään

määrättyä työtä. Ei hän myöskään vielä ollut päässyt säännöllisen
opiskelun alkuun, vaikka oli tullut tänne tietojaan kartuttamaan.
Rakkaus ja Anselma olivat panneet kaikki hänen aikeensa nurin.

Sitä ihmeellisempää oli, että hän verrattain harvoin saapui kotiin

tapaamaan Anselmaa, huolimatta siitä että appi-vanhemmat
kumpikin kohta salakihlauksen jälkeen olivat kehoittaneet häntä
pitämään Anselman kotia kuin omanaan. Sitenhän he kaikki
paremmin pääsisivät tutustumaan toisiinsa.

Mutta Edgar Hief oli harvanlaisesti saapunut appivanhempiensa

kotiin.
"Siksi että hän oli niin ujo", selitti Anselma.

Prefekti Hilmeriä rupesi harmittamaan. Miksikähän kaikki tällaiset

pikkuasiat nyt tuntuivat niin kiusallisilta? Eihän kihlaus ollut samaa
kuin naimisiinmeno. Ja joka tapauksessa: mihin oli suostuttu, siihen
oli suostuttu.
 Turhan tähden hän kai nyt, niinkuin aikaisemminkin, itseään
kiusasi. Häntä oli yhteen aikaan vaivannut sekin ajatus, että suuri
vähälahjaisuus mahdollisesti oli syynä Edgar Hiefin ujouteen.
Päästäkseen selville tästä oli hän kerran ehdottanut, että he yhdessä
pelaisivat shakkia. Ja miten kävikään? Ujona ja arkana, katse
enimmäkseen alas luotuna istui Edgar Hief paikoillaan ja pelasi,
pelasi kerta toisensa jälkeen appi-isänsä häviöön.

Sinä iltana olivat kaikki juhlatuulella, hävinnyt enimmin kaikista.

Yhtä turhia olivat kai muutkin huolet vävypojan suhteen. Ne

kirjeetkin, jotka Edgar oli saanut äidiltään ja joita oli tullut
näyttäneeksi apelleen, olivat itse asiassa olleet mitä parhain suositus
hänelle itselleen.

Kaikkea tätä muistutteli prefekti Hilmer itselleen odotellessaan

tulossa olevia kihlajaisia. Hän tuli vähitellen tyynelle ja hyvälle
mielelle, laski leikkiä Anselman kanssa, oli huvitettu naisten monista
ja tuiki tärkeistä hommista sekä valmisteli hiljaisuudessa kaunista
kihlajaispuhetta.

Mutta kun hän juhlapäivän edellisenä iltana kolmannen kerran

turhaan etsi Edgar Hiefiä tämän asunnosta, joutui hän uudelleen
pois tasapainosta.

Yöllä näki hän pahaa unta. Hän oli matkalla virastoonsa. Silloin
juoksee yhtäkkiä Seller läähättäen häntä vastaan. — Herra prefekti,
ettekö näe, tuolla hän juoksee. Meidän täytyy saada hänet
käsiimme. — Hän ymmärsi kohta, kenestä Seller puhui. Ja hänkin
tunsi, että nyt sen täytyy tapahtua, maksoi mitä maksoi. Sentähden
hän, ohjaksista huolehtiva prefekti Hilmer, unohti ylhäisen johtaja-
asemansa ja läksi juoksemaan kuin toisten käskemä juoksupoika.
Hän juoksi kuin henkensä edestä. Ja viimein sai hän
kadunkulmauksessa takaa-ajamansa huijarin kiinni. Mutta samassa
muutti mies muotoaan. Huijaria ei näkynyt missään. Edgar Hief vain
seisoi katse alas luotuna appi-isänsä edessä.

Prefekti Hilmer heräsi tuskanhiki otsallaan. Vasten tapojaan oli hän

pitkin aamua hermostunut ja ärtyisä kaikille, yksin Anselmallekin.
Vasta sulhasen tultua hän rauhoittui.

Jos Anselmalla aikaisemmin oli ollut syytä puhua Edgarin

vakavuudesta, ei siitä nyt ainakaan näkynyt jälkiäkään. Hän oli kuin
onnestaan humaltunut. Hän nauroi, laski leikkiä ja näkyi kokonaan
unohtaneen entisen ujoutensa.

Nuorten ilo tempasi isänkin mukaansa. Hän ei voinut kylmänä

katsella ainokaisensa onnesta säteileviä kasvoja. Puheen, jota hän
oli ajatellut, esitti hän lämmöllä ja lennokkaasti.

Oltiin juuri huutamassa innostunutta "eläköötä" nuorten onnelle,

kun prefekti äkkiä tunsi omituista, pahoinvointia. Viime päivien
jännitys ja sitä seurannut iloinen mielenliikutus oli kai hieman
rasittanut.

Kenenkään huomaamatta vetäytyi prefekti huoneeseensa. Täällä

painui hän mukavaan englantilaismalliseen lepotuoliinsa, jääden
siihen pitkäksi aikaa. Hän havahtui vasta kun ovi avautui.

— Seller! — Hän kavahti pystyyn ja tunsi kalpenevansa.

— Luvallanne ja käskystänne, herra prefekti, tulen "minä hetkenä

hyvänsä". Kerrottavani ovat yhtä hauskoja kuin hämmästyttäviä.

— Mi-tä te oike-astaan —?
 — Te ette voi hyvin, herra prefekti. Te olette aivan kalpea ja
kätenne vapisee.

— Ei, ei! Kertokaa vaan!

— Jos käskette, teen sen pian. — Eilen vihdoinkin pääsin selville

kaikesta. Seurasin miestä kunnes hän tuli asuntoonsa, toimitin sitte
uskotut vartijat yöksi asunnon ympärille ja käskin aamulla
seuraamaan häntä minne ikinä hän lähtisi. Kuvitelkaa itse
mielessänne hämmästystäni, kun minulle tuodaan sana, että otus on
varmassa satimessa — täällä teidän talossanne!

Seller kavahtaa äkkiä pystyyn. Hän kuulee omituista korahtavaa

ääntä ja näkee esimiehensä kalveten painuvan tuolin selustaa
vasten.

Saatuaan prefektin makaavaan asentoon rupeaa Seller

hautomaan hänen ohimoitaan veteen kastetulla nenäliinallaan.

Salista kuuluu naurua ja iloisia huudahduksia, sitte raikkaat

"eläköön
Anselma Hilmer", "eläköön Edgar Hief".

Kun prefekti Hilmer hitaasti avaa silmänsä, kumartuu Seller hänen

puoleensa. — Herra prefekti, minä lähden nyt. Virkamieskin on
ihminen.

— Ei, ei! — Prefekti kohottautuu istualleen. — Oikeus olkoon

oikeutta, koski se ketä tahansa! Mutta tapa? — Seller, meidän täytyy
ajatella tytärtäni. — Onko se valokuva matkassanne.

Seller kaivaa povitaskujaan ja löytää valokuvan. Kuva kädessään

menee prefekti Hilmer salin ovelle ja asettuu siihen vuoroin katsoen
kuvaan, vuoroin Edgar Hiefiin, joka, käsi Anselman vyötäisillä,
laskee leikkiä ympärillä seisovien kanssa.

Vihdoin saa appi-isä Edgar Hiefin katseen kohoamaan. Hän näkee

valokuvan ja huomaa prefektin vertailevan. Hän ymmärtää kaikki.

*****

Prefekti Hilmer vanhenee nopeasti tämän jälkeen. Häntä ei

vanhenna ainoastaan suru, vaan sekin, ettei hän enää voi pitää eri
toimialojaan erillään toisistaan. Virastossaan ei hän ole yksin
virkailija. Hän on puoliso ja isä. Hän on ihminen.

Ne kirjavat, ajatusjännitystä kysyvät asiat, joista hän ennen nautti,

kuluttavat häntä nyt. Hän ei voi unohtaa, että asianomainen aina on
jonkun äidin poika, jonkun sisar tai veli, ehkäpä ainoalle tyttärelle
puolisoksi aiottu vävypoika.

Hän kärsii kaikkien kanssa ja se vanhentaa, se kuluttaa…

Yksi lukemattomien joukosta.

Pakkanen kiihtyi yön kuluessa kiihtymistään, ja aamupuolella

rupesi pohjoinen huokumaan kylmyyttään sisään jokaisesta
hatarasta huoneen nurkasta.

Ilma oli jäädyttävän kylmää. Saima heräsi vilunväristykseen.

Mitähän kello mahtoi olla? — Varovaisesti raapaisi hän tulta

tikkuun pannen käden suojaksi liekin eteen, jottei se paistaisi
nukkuvan äidin silmiin.

Vasta puoli seitsemän!! Hän sammutti tulen ja kääräisi peitteen

paremmin ympärilleen. Paras oli pysytellä vuoteessa. Öljyä täytyi
säästää ja äitikin nukkui vielä. Eihän nyt sitäpaitsi työkään pakottanut
nousemaan.

Saima huokasi syvään. Ilma huoneessa tuntui raskaalta. Olisi

tehnyt mieli paiskata ovi selkosen selälleen, saada raitista ilmaa
huoneen täydeltä ja sitte pistää kaunis, lämmittävä koivuvalkea
uuniin. Mutta milläpä sitä tällaisina ahtaina aikoina! Kymmeneen
kertaan täytyi penniä sormissaan pyöritellä, ennenkuin uskalsi
päättää mihin kohtaan se milloinkin oli pantava.

Oli sekin nurjaa, kun raitis ilmakin joutui siihen luokkaan, josta ei
vähävaraisille liiennyt. Mitäpä ylellisyystavaroista, jos jäivätkin
pienen etuoikeutetun luokan osaksi! Mutta kun raitis ilma,
tarpeellinen lämpö ja ravinto, — niin suorastaan kaikki
välttämättömät elintarpeet olivat kalliilla rahalla hankittavat,
rahanhankinta-tilaisuudet olivat miltei saavuttamattomissa, sehän se
oli katkeraa.

Kuului siltä kuin äiti olisi liikahtanut. Eikö hän siis nukkunutkaan?
Valvoi ehkä ja ajatteli samaa kuin Saimakin?

— Äiti!

— Joko sinä taas valvot, lapsi kulta?

— Entä sinä, äiti? Sinun tarvitsisi paremminkin nukkua kuin minun.

— Viluttaako sinua? — Saima on jo vuoteen vieressä. Hän on
vetäissyt vähän vaatteita päälleen ja levittää nyt oman peitteensä
äidille suojaksi. — Kas noin, sinä minun rakas kääröni! Makaa nyt
hiljaa siksi kun saan puita uuniin ja huone vähän ehtii lämmetä!

— Aina sinä jaksat! — Äiti hymyili surunvoittoisesti.

— Jaksat! — Saima tulee keittiöstä sylissään kantamus

kuusihalkoja, joita hän rupeaa latomaan uuniin. — Jos olisi ihmisellä
työtä yöt päivät, silloin voisi puhua jaksamisesta, mutta kun ei saa
tehdä mitään, ei kerrassaan mitään!

— Työttömyys on usein raskaampi taakka kuin työ.

— Niin totisesti! — Saima nielaisee vastauksensa

kuulumattomaksi. Sitte rupeaa hän innokkaasti selittämään, että
ehkäpä tästä pian annetaan työtä yllin kyllin. Hän aikoo tänään
lähteä kaupunkiin saamaan lopullista vastausta siitä konttoripaikasta,
josta jo monta kertaa on ollut puhetta. Eiköpä se lopultakin tule
hänen osakseen? Ovat niin kauan odotuksellakin kiusanneet, että
eivätköhän nyt sitä antane.

Äiti ei vastaa. Pitkä ja kiduttava odotus ei aina tiedä hyvää

lopputulosta. Sellainen on ainakin hänen kokemuksensa ollut. Mutta
mitäpä hän sitä ilmoittelemaan! Tulee se tieto aikanaan, jos kerran
tullakseen on.

Hän huokasee raskaasti. — Mitähän varten vanhojen ja

raihnaistenkin täytyi elää? Heidän päivätyönsä oli jo päättynyt. Pois
olisivat joutaneet! Helpompaa olisi silloin elämä nuorille. Vanha
vaalittava oli nuoren elämässä kuin liika lasti laivassa.

— Kas vaan, johan sinä olet pukeissa, ihasteli Saima keittiön

ovelta. — Minullakin on jo aamiainen pöydässä. Syödään sitte, niin
pääsen lähtemään.

Entistä horjahtavampaa oli äidin astunta hänen tullessaan

ruokapöytään. Saima huomasi sen ja nieli itkua. Mistäpä äidille
muuten olisikaan karttunut voimia. Laihaa ja voimatonta oli ruoka. Ja
maitokin minkälaista! Sinistä, ihan harmaan sinistä, eikä toivoa
paremmasta, ennenkuin sitte jos — —

— Juo, juo, äiti kulta! Harmaansininen on hieno väri, eikö olekin?

Hän oli jo saavuttanut jonkinmoisen taituruuden leikinlaskussa,

silloin kun sydän oli kipeimmillään.

— Kermaista saan sitte, kun sinä saat sen paikan, pisti äiti iloisesti
jatkoksi.

Niin, kermaista sitte! Sen konttoripaikan tuloillahan he jo kauan

olivat ruokaansa höystäneet. Ja niillä he olivat lämmitelleet kylmästä
kangistuvia jäseniään. Mutta jos toivo pettäisi?

Saima painoi käden povelleen kuin estääkseen sen liian rajua

tykytystä.

— Anteeksi, äiti, nyt minä nousen! — Hän työnsi hätäisesti tuolin

syrjään, haki päällysvaatteensa ja pukeutui. Sitte otti hän pöydältä
valmiiksi kokoonkäärityt puhtaaksikirjoituksensa. Puoleksi avatun
laatikon kohdalle pysähtyi hän hetkeksi epäröiden.

— Minun täytyy… siltä varalta, että…

Hän kaivaa esille huolellisesti piiloon peitetyn paketin, evästää

äitiä monilla varoituksilla ja sydämellisillä kehoituksilla lepäämiseen;
sitte painuu ovi kiinni hänen jälkeensä.
 Kohta portilla puskee pohjoinen vihaisesti vastaan, mutta hän ei
huomaa sitä. Hän ajattelee yhtä ainoata asiaa: tuota kauan toivottua,
pian ehkä saatavissa olevaa paikkaa.

Kuinka pohjattoman rikas hän silloin onkaan, jos saa 75 markkaa

kuussa! Seitsemänkymmentäviisi markkaa sen vähäisen lisäksi, mitä
heillä nyt on ja jolla on täytynyt elää!

Vähän hän tosin on ansainnut puhtaaksikirjoituksella, joka silloin

pakostakin jäisi pois. Mutta mitäpä se merkitsi? Kolmekymmentä
penniä arkilta silloin tällöin, — satunnaista tuloa, johon ei voinut
luottaa. Olipahan vain ollut sen verran, että sen avulla joskus oli
saanut pahimman puutteen torjutuksi. Mutta 75 markkaa kuussa
tiettyä tuloa!

Hän rupeaa taas niinkuin usein ennenkin sijoittelemaan

rikkauksiaan.

Kaikkein ensimäiseksi tilaa hän maitoa meijeristä, hyvää,

kermaista maitoa. Sitä juottaa hän äidille jok'ikinen aamu, keitettynä
silloin kun on kylmä. Jos äiti vastustaa, nauraa hän vain ja sanoo:
juo, juo, minä maksan, minulla on varaa.

Hän ihan jo tuntee, miten hyvää tuo lämmin maito tekee äidin
laihassa, lämpöä puuttuvassa ruumiissa.

Sitte hän myöskin ostaa sylen koivuhalkoja, kauniita,

valkeakylkisiä ja kuivia puita, parasta lajia. Niitä poltellaan aina
pahimpina pakkaspäivinä.

Ja entä sitte ne kengät, ne, joita hän on katsellut viime talvesta

asti, ne, joilla on päälliset huovasta ja sisäpuolella lammasnahkaa!
Ne maksavat kokonaista kymmenen markkaa. Kymmenen pois
seitsemästäkymmenestäviidestä? — Siitä tulee tuntuva lovi! Mutta
sittekin hän ostaa ne äidille. Ja he saavat kerrankin viettää
huoletonta ja onnellista joulua yhdessä, äiti ja hän.

Tokkohan äidillä oikeastaan koskaan ennen on ollut oikein iloista

joulua? Äidillä on ollut niin paljon ja raskasta kannettavaa
elämässään. Ja tuollaisina suurina juhlina johtuu se aina erityisesti
mieleen.

Ensimäinen suuri suru oli tullut Saiman ollessa koulu-ijässä.

Hänelle ei silloin oikein kerrottukaan asiasta, mutta hän tiesi, että
vanhin veli oli syynä suruun. Asia oli hyvin, hyvin ikävä. Kun isä
sytytti kuusenkynttilöitä, purskahti äiti yhtäkkiä haikeaan itkuun, ja isä
kääntyi pois päin eikä sanonut sanaakaan. — Saima sitä vastoin
juoksi suoraa päätä äidin luo kiihkeästi tiedustellen syytä äidin
suruun. Mutta vastausta ei annettu. Äiti vain painoi häntä rintaansa
vastaan ja hän kuuli äidin sanovan hiljaa kuin itsekseen: kunpa vielä
olisin pieni, elämäntuskaa tuntematon lapsi.

Veljistä oli sitte tullut paljonkin surua. Nyt oli heistä kaksi kuollut,
kolmas oli Amerikassa, teillä tietymättömillä.

Isän kuoltua oli vanhin sisar, jolla oli hyvätuloinen paikka, ollut
perheen tukena, mutta kolme vuotta takaperin oli hän äkkiä kuollut
sydänhalvaukseen, ja siitä asti oli Saima ollut sairastavan äidin
ainoana apuna.

Se paikka, se paikka, kunhan hän saisi sen! Silloin voisi hän

paremmin kuin tähän asti pitää huolta äidistä.
 Saima oli jo kaupungin portilla. Hän joudutti askeleitaan.
Pyyhkäistessään kenkäkaupan ikkunan ohi pysähtyi hän hetkeksi
ihailemaan äidille himoittua lahjaa. — Ihan varmaan ostaa hän sen!
Hän vaikka syö itse vähemmin sinä kuukautena ja säästää siten ne
rahat. Kyllä hän jaksaa. Hän on nuori. Mutta äiti on vanha ja vanhoja
täytyy saada pitää hyvänä.

Pitkin harppauksin Saima nousee kiviportaita Latva & Kuuselan

liikkeen toimistoon. Päättävästi painaa hän ovikelloa. "Nyt, nyt",
takoo sydän.

Liikkeen johtaja käännähtää hämmästyneen näköisenä ja hiukan

hermostuneesti tuolillaan Saiman avatessa ovea.

— Aa, neiti Särkkä! Teillä on asiaa?

— Niin, minä tulin… Se paikka…

— Paikka? — Jaa, tosiaankin! Minä olin jo aivan unohtanut sen. —

Hän pyyhkäisee partaansa. — Se asia ratkaistiin jo pari viikkoa
takaperin. Me teimme hiukan muutoksia konttoripuolella, joten emme
nyt tarvitsekaan lisäväkeä.

Ei lisää, ei tarpeen, ei mahdollisuutta ansaita! Siniseksi kuorittua

maitoa, jäädyttävän kylmää huoneessa, äidille ei lämpimiä kenkiä, ei
iloista joulua!

Tietääköhän hän, joka tuon tuomion julisti, mitä kaikkea siihen

sisältyy.

Saiman päätä huimaa. Sitte rupeaa niin kummasti puuduttamaan.

Hän on kadulla ja kulkee eteenpäin ihmisvilinässä. Hän ymmärtää,
ettei hänen kokemuksensa ole kovinkaan erikoista tai harvinaista
laatua. Hän on vain yksi niistä lukemattomista, joille taistelu
olemassaolosta on ylivoimaista ja toivotonta, yksi niistä, joiden
askeleet epätoivo on tehnyt väsyneiksi, laahustaviksi, ja joiden selkä
toivottomuuden koukistamana ennen aikojaan on kumaraan
painunut.

Kannattiko tällaista suurta, yleistä hätää edes väistääkään?

Hän kulkee katua pitkin umpimähkään, eteensä katsomatta. Silloin

muistaa hän yhtäkkiä puhtaaksikirjoituksensa.

Olisivat nekin vielä jääneet viemättä, silloin hän ei olisi saanut

niitäkään rahoja eikä ehkä työtäkään vastaisuudessa. Ja sitte se
asia! Nythän se oli pakostakin toimitettava!

Palvelija avaa kumartaen Saimalle oven kauppaneuvoksen

huoneeseen. Se on suuri ja valoisa. Saima on nähnyt sen monesti,
mutta nyt karkaa hänen katseensa nälkäisenä kuin tulenliekki
paikasta toiseen. Kaikki, mikä ennen oli jäänyt huomaamatta, pistää
nyt hänen silmiinsä vastustamattomalla voimalla ja terävästi kuin
äkillinen valonheijastus pimeässä: lattiata ylt'yleensä peittävä
pehmeä matto, nahalla päällystetty tuoli, jonka selusta mukavasti
lasketaan alaspäin noja-asentoon, ja pehmeyttään hyllähtelevä
sohva koruompeluksineen.

Täällä oli kaikkea sitä, josta hivenkin voisi tehdä hyvää äidin
vanhalle, väsyneelle ruumiille, mutta jota työttömän on mahdoton
hankkia.

— Sepä mainiota, että vihdoinkin tulitte. Ennätin jo ruveta

kaipaamaan papereitani.
 — Tulin viipyneeksi. — Saima huomaa oman äänensä kolean
soinnuttomuuden.

— Tjaa, tjaa, sattuuhan odottamattomia esteitä. Te näytättekin

väsyneeltä. Hyvä, että joululupa on tulossa. Kaiketi te aijotte levätä?

— Kaiketi.

— Minä en ainakaan aijo rasittaa teitä työllä, en pitkiin aikoihin. —

Mutta nythän minun pitää maksaa. Tietäisitte neiti, miten
lukemattomat isot ja pienet karhut ahdistavat meikäläistä miestä,
etenkin näin juhlien alla. — Mitenkä se nyt olikaan? Viisi arkkia,
vähän päälle. Mutta sehän annetaan kaupantekijäisiksi näin joulun
kynnyksellä — eikö niin? Viisi arkkia ä 30 penniä, siis 1:50, olkaa
hyvä, neiti. Ja hauskaa joulua!

Kauppaneuvos pudisti kättä, tyytyväisenä omaan suureen

ystävällisyyteensä.

Ovella muistaa Saima pakettinsa. Hän kääntyy takaisin.

— Herra kauppaneuvos, minulla olisi pyyntö teille. — Sanat

syntyvät vaivalla. — Pyyntö, jota en esittäisi, ellei hätä minua
pakottaisi siihen.

Kauppaneuvoksen kasvot synkistyvät. Saima ymmärtää, että hän

pelkää avunpyyntöä.

— Minun täytyy ansaita, ja ansio on nykyään kovin tiukalla.

— Sen tietää valitettavasti jokainen. — Kauppaneuvos epäröi yhä

mille kannalle asettua. Tämä kuulostaa avunpyynnöltä, eikä hän nyt
mitenkään… Mutta jos koskisikin muuta, olisi turha ilmaista, ettei…