Concise Guide to Information Literacy,

2nd Edition 2nd Edition, (Ebook PDF)

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/concise-guide-to-information-literacy-2nd-edition-2nd-
edition-ebook-pdf/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Property: Concise Edition (Aspen Casebook Series) 2nd

Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/property-concise-edition-aspen-
casebook-series-2nd-edition-ebook-pdf/

Guide to Clinical Documentation 2nd Edition

https://ebookmass.com/product/guide-to-clinical-
documentation-2nd-edition/

The Student’s Guide to Social Neuroscience 2nd Edition,

(Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/the-students-guide-to-social-
neuroscience-2nd-edition-ebook-pdf/

Public Health Informatics and Information Systems 2nd

Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/public-health-informatics-and-
information-systems-2nd-edition-ebook-pdf/
Advanced Guide to Python 3 Programming, 2nd 2nd Edition
John Hunt

https://ebookmass.com/product/advanced-guide-to-
python-3-programming-2nd-2nd-edition-john-hunt/

A Clinician’s Guide to Systemic Sex Therapy 2nd

Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/a-clinicians-guide-to-systemic-sex-
therapy-2nd-edition-ebook-pdf/

A Comprehensive Guide to Intellectual and Developmental

Disabilities 2nd Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/a-comprehensive-guide-to-
intellectual-and-developmental-disabilities-2nd-edition-ebook-
pdf/

New Venture Creation: An Innovator’s Guide to

Entrepreneurship 2nd Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/new-venture-creation-an-innovators-
guide-to-entrepreneurship-2nd-edition-ebook-pdf/

A Guide to Hazard Identification Methods 2nd Edition

Crawley

https://ebookmass.com/product/a-guide-to-hazard-identification-
methods-2nd-edition-crawley/
Concise Guide to Information Literacy

1
Obviously, a manÊs judgment cannot be beer than the information on whi
he has based it.

Arthur Hays Sulzberger

Publisher of The New York Times from 1935 to 1961

Knowing a great deal is not the same as being smart; intelligence is not
information alone but also judgment, the manner in whi information is
collected and used.

Carl Sagan
Astrophysicist and writer

2
Concise Guide to Information
Literary

Second Edition

Scott Lanning

3
Copyright © 2017 ABC-CLIO, LLC

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a

retrieval system, or transmied, in any form or by any means, electronic,
meanical, photocopying, recording, or otherwise, except for the inclusion of
brief quotations in a review, without prior permission in writing from the
publisher.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Lanning, Sco, author.

Title: Concise guide to information literacy / Sco Lanning.
Description: Second edition. | Santa Barbara, California: Libraries Unlimited,
an
imprint of ABC-CLIO, LLC, [2017] | Includes bibliographical references
and index.
Identifiers: LCCN 2016056351 (print) | LCCN 2017006849 (ebook) |
ISBN 9781440851384 (paperba: acid-free paper) | ISBN 9781440851391
(ebook)
Subjects: LCSH: Information literacy—Handbooks, manuals, etc. | Information
retrieval—
Handbooks, manuals, etc. | Resear—Methodology—Handbooks, manuals,
etc. |
Report writing—Handbooks, manuals, etc.
Classification: LCC ZA3075 .L36 2017 (print) | LCC ZA3075 (ebook) | DDC
028.7—dc23
LC record available at hps://lccn.loc.gov/2016056351

ISBN: 978-1-4408-5138-4
EISBN: 978-1-4408-5139-1

21 20 19 18 17 1 2 3 4 5

is book is also available as an eBook.

4
Libraries Unlimited
An Imprint of ABC-CLIO, LLC

ABC-CLIO, LLC
130 Cremona Drive, P.O. Box 1911
Santa Barbara, California 93116-1911
www.abc-clio.com

is book is printed on acid-free paper

Manufactured in the United States of America

5
To my best friend, and biggest fan—my beautiful wife.

6
Contents
List of Figures
CHAPTER 1: Information and Information Literacy
In is Chapter
Jargon and the Study of Disciplines
What Does It Mean to Be Literate?
What Are Some of the Literacies?
What Is Information?
What Is Information Literacy?
Why Is Information Literacy Important?
Vocabulary
estions for Reflection
Assignment
CHAPTER 2: e Information Need and Types of Information
In is Chapter
e Information Need
Formulating and Reformulating the Resear estion
Knowing Where to Look and Publishing Literacy
Formats of Information
Physical
Digital
Categories of Information
Primary vs. Secondary Information
Solarly vs. Popular Information
Current vs. Historical Information Sources
Types of Information
Baground Information Sources
Books
News Sources
Magazines
Journals

7
 Vocabulary
estions for Reflection
Assignment
CHAPTER 3: Librarians and Library Services
In is Chapter
Library Anxiety
e Librarian
Resear Help
Interlibrary Loan
Library Instruction
Vocabulary
estions for Reflection
Assignment
CHAPTER 4: Finding Information
In is Chapter
Indexes
What Is a Database?
Free Databases
Fee Databases
Searing Databases
Basic Sear
Advanced Sear
Sear Meanics
Boolean Operators
Phrase Searing and Proximity
Nesting
Stemming
Using Help Screens
Revising the Sear
Choosing Keywords
Using Subject Searing and Field Searing
Vocabulary
estions for Reflection
Assignment

8
CHAPTER 5: Searing the Library Catalog and Evaluating Its
Resources
In is Chapter
Searing the Library Catalog
Retrieving Materials
Evaluating Sources Found through the Library Catalog
Relevance
Purpose
Scope and Depth
Style
Validity
Timeliness
Authority
Accuracy
Utilizing Library Resources
Vocabulary
estions for Reflection
Assignment
CHAPTER 6: Searing Library Databases and Evaluating Articles
In is Chapter
Choosing a Database
Abstract and Full-Text Databases
Searing Commercial Databases
Evaluating Articles
Relevance
Purpose
Scope and Depth
Style
Validity
Timeliness
Authority
Accuracy
Utilizing Electronic Sources
Vocabulary

9
 estions for Reflection
Assignment
CHAPTER 7: Searing the Web and Evaluating Websites
In is Chapter
Web Sear Engines
Searing the Web
Advanced Searing
Metasear Engines
Evaluating Websites
Relevance
Purpose
Scope and Depth
Style
Validity
Timeliness
Authority
Accuracy
Utilizing Web Sources
Vocabulary
estions for Reflection
Assignment
CHAPTER 8: Evaluation of Your Resear Process
In is Chapter
Why You Need to Evaluate Your Resear Process
Evaluating Your Resear Process
Resear estion
Sear Statement
Keywords
Database Selection
Vocabulary
estions for Reflection
Assignment
CHAPTER 9: Managing Information
In is Chapter

10
 Your Role in the Resear Community
Citations
Citation Styles
Citation Help
Citation Managers
Database Citation Managers
Soware Citation Managers
Inserting Citations and Bibliographies into Resear Papers
Vocabulary
estions for Reflection
Assignment
CHAPTER 10: Ethical Use of Information
In is Chapter
Using Information
oting, Paraphrasing, and Summarizing Information
Intellectual Property and Copyright
Fair Use
Plagiarism
Synthesizing Information
Vocabulary
estions for Reflection
Assignment
CHAPTER 11: Evaluating Your Product and Communicating Your
Results
In is Chapter
Organization
Logic
Proofreading
Communicating Your Findings
Classroom Communication
Professional Communication
e Takeaway
Vocabulary
estions for Reflection

11
 Assignment
References
Index

12
List of Figures
FIGURE 1.1. Undefined Chart
FIGURE 1.2. Defined Chart
FIGURE 1.3. e Relationship between the Literacies
FIGURE 1.4. Literacy Worksheet Example
FIGURE 1.5. Literacy Worksheet
FIGURE 2.1. Pathways Information Seeking Model—Part 1
Progression from a Factual estion to a Resear
FIGURE 2.2.
estion ..
FIGURE 2.3. e Solarly Publishing Process
FIGURE 2.4. Filtered versus Unfiltered Access
FIGURE 2.5. Time to Publication for Information Types
FIGURE 2.6. Scope and Depth of Information Types
FIGURE 2.7. Resear estion Worksheet Example
FIGURE 2.8. Resear estion Worksheet
FIGURE 3.1. estions and Information Literacy Worksheet Example
FIGURE 3.2. estions and Information Literacy Worksheet
FIGURE 4.1. Relationship between a Database, a Record, and a Field
FIGURE 4.2. Record from PubMed Database
FIGURE 4.3. Basic Sear Box
FIGURE 4.4. Advanced Sear Screen
FIGURE 4.5. Two-Line Advanced Sear
FIGURE 4.6. AND Operator
FIGURE 4.7. AND Sear with ree Keywords
FIGURE 4.8. OR Operator
FIGURE 4.9. NOT Operator
FIGURE 4.10. Complex Sear on an Advanced Sear Screen
FIGURE 4.11. Sear Worksheet with Too Narrowly Focused Sear
FIGURE 4.12. Revised Sear Worksheet to Increase Retrieval
FIGURE 4.13. Revised Sear Worksheet to Decrease Retrieval
FIGURE 4.14. Basic Sear for Fraing

13
FIGURE 4.15. Advanced Sear for Subject Hydraulic Fracturing
FIGURE 4.16. Complex Subject Sear on an Advanced Sear Screen
FIGURE 4.17. Complex Field Sear on an Advanced Sear Screen
FIGURE 4.18. Sear Statement Worksheet Example
FIGURE 4.19. Sear Statement Worksheet
FIGURE 5.1. Catalog Advanced Sear Screen
FIGURE 5.2. Subject Browse Sear Results for Rowling
FIGURE 5.3. Subject Browse Sear Results for Nuclear
Dewey Decimal and Library of Congress Call Number for
FIGURE 5.4.
The Big Picture

FIGURE 5.5. Information Context of a Book and Its Author

FIGURE 5.6. Information Context of Book, Author, and Its Publisher
FIGURE 5.7. Catalog Sear and Item Evaluation Worksheet Example
FIGURE 5.8. Catalog Sear and Item Evaluation Worksheet
FIGURE 6.1. NAICS Code Sear on Advanced Sear Screen
FIGURE 6.2. Tier Symbol Sear on Advanced Sear Screen
FIGURE 6.3. Table of Facets
FIGURE 6.4. Citation and Bibliography Problems
FIGURE 6.5. Citation and Bibliography Benefits
FIGURE 6.6. Database Sear and Item Evaluation Worksheet Example
FIGURE 6.7. Database Sear and Item Evaluation Worksheet
Advanced Commercial Database Sear and the
FIGURE 7.1.
Equivalent Web Sear
FIGURE 7.2. Variations on a Sear Statement and Web Sear Results
FIGURE 7.3. Advanced Sear Command in Web Sear Engine
FIGURE 7.4. Google Sear with Advanced Commands
FIGURE 7.5. Web Sear and Item Evaluation Worksheet Example
FIGURE 7.6. Web Sear and Item Evaluation Worksheet
FIGURE 8.1. Resear Process Evaluation and Effects of Changes
FIGURE 8.2. Resear estion Evaluation: Changes and Effects
FIGURE 8.3. Sear Statement Evaluation: Changes and Effects
FIGURE 8.4. Keyword Evaluation: Changes and Effects
FIGURE 8.5. Database Evaluation: Changes and Effects
FIGURE 8.6. Subject-Specific Database Evaluation Worksheet

14
 Example…
FIGURE 8.7. Subject-Specific Database Evaluation Worksheet
FIGURE 9.1. Components of a Book Citation
FIGURE 9.2. Components of a Journal Citation
FIGURE 9.3. Book Citation in ree Formats
FIGURE 9.4. Journal Citation in ree Formats
FIGURE 9.5. Database Citation Generator
FIGURE 9.6. In-Text Citations and Bibliography with Zotero
FIGURE 9.7. Citation Worksheet Example
FIGURE 9.8. Citation Worksheet
FIGURE 10.1. oting from an Article
FIGURE 10.2. Paraphrasing from an Article
FIGURE 10.3. Summary of an Article
FIGURE 10.4. Pathways Information Seeking Model—Part 2
FIGURE 10.5. otation Worksheet Example
FIGURE 10.6. otation Worksheet
FIGURE 11.1. Typical Resear Paper Outline
FIGURE 11.2. Basic Outline
FIGURE 11.3. Grammar Errors
FIGURE 11.4. Pathways Model Example
FIGURE 11.5. Pathways Information Seeking Model
FIGURE 11.6. Resear Reflection Worksheet Example
FIGURE 11.7. Resear Reflection Worksheet

15
 Chapter 1
Information and Information Literacy

In is Chapter
You will learn:

■ What this book is about

■ What literate means
■ What information is
■ What information literacy is
■ Why information literacy is important

Jargon and the Study of Disciplines

is book is full of jargon. Jargon is the language of a discipline. In this
case, the jargon in this book concerns information literacy. Every
discipline has its own vocabulary, its jargon. e jargon of biology is
different from that of emistry, sociology, psyology, math, and history.
Understanding the language will help you understand the discipline.
is book will give you an understanding of the special language of
information literacy and try to tea you some of the fundamental
concepts of the discipline with the intent of giving you enough skills to
participate successfully in the information world, and enjoy all the
benefits that being information literate entails in the world at large and as
your information skills continue to grow.

16
What Does It Mean to Be Literate?
We all have a basic understanding of what it means to be literate. When
we say someone is literate, we usually mean that that person can read and
write. If someone is illiterate, he or she is laing in one or both of those
skills. is is indeed one of the meanings of literate.
However, there is a mu broader and older definition of literate.
According to the Oxford English Dictionary, a literate person is an
educated person ("Literate" 2016). is meaning of literate dates to about
A.D. 1475. So what does it mean to be educated? In A.D. 1475, it meant
being able to read and write. What does it mean to be educated, today?
We have more information, more tenology, and more ways to
communicate it than anyone from the Middle Ages could have dreamed.
We need to know more than just how to read and write to be literate.

What Are Some of the Literacies?

We need a wide range of discipline-specific literacies to be educated. We
need:

Visual literacy
Digital literacy
Financial literacy
Geographic literacy
Cultural literacy
Media literacy
Scientific literacy
Digital life literacy
Health literacy
Computer literacy
Historical literacy
STEM literacy
Data literacy

17
 Metaliteracy
Civic literacy
Economic literacy
Multicultural literacy
Global literacy
Critical literacy
Information literacy

Don't be intimidated by this partial list of literacies. You don't need to

be an economist to be economically literate. You need to know enough
about economics to understand the impact local, national, and world
economic issues have on you and others.
You need to understand that some of these literacies overlap ea other.
For example, being economically literate will help you with your global
literacy. However, the concept of global literacy encompasses mu more
than just economics, including civics, sociology, labor, and the
environment among other topics.
e focus of this book is information literacy, and it includes aspects of
data, digital, civic, media, visual, and other literacies. We will get to all of
these in one form or another in this book, but right now, we need to start
with the basics.

What Is Information?
We looked at literacy. Now we will examine information. Information is
defined as:

Data whi has been recorded, classified, organized, related, or interpreted

within a framework so that meaning emerges. ("Information" 2003)

Information can take many forms. It can be words on a page, arts,

tables, graphs (Figure 1.1), pictures, audio, and video. Is the following
information?

18
Figure 1.1: Undefined Chart

No. Neither of these is information. ey are data. ey need some kind
of context for their meaning to be discerned. In the first case, we have a
number and no idea what it means beyond its numerical value. We can
rewrite the number as 36,070 . Now we know it is a measure of
something. If we place this measurement in the Pacific Ocean, then you
would be right in saying this is the depth of the Mariana Tren ("Mariana
Tren" 2016).
In the case of the art, if we add more information to it to give it a
context from whi it can be understood, it would look like this (Figure
1.2).
Now our art makes more sense. It is the rate of inflation in the United
States for the past 10+ years by month ("Bureau of Labor Statistics Data"
2016). Now both of these are examples of information.
Not only are there many forms that information can take, but there are
also many sources of information. Information can come from traditional
sources like news outlets, whi may be a television broadcast, a Website,
or a magazine. Information can be discovered, and uncovered. e
scientists at CERN who discover new subatomic particles, and pass that
information on to us, have created new information. e researer who
finds a medicinal use for a plant from the South American rain forests,

19
Another random document with
no related content on Scribd:
Gallagher, hyvänsävyinen päällikkö, saanut asettumaan eikä edes
Jimmy Dillihunt, kekseliäs keittäjä, kaunopuheisilla kuvauksillaan
uhkeasta kakusta, jonka hän lupasi heille valmistaa huomiseksi, niin
että se olisi rusinoista paksu ja höyryisi kuumasta maustetusta
liemestä.

Pojat halusivat näet tuoretta lihaa. He olivat kuin sairaita, kun oli
pitänyt yhtä mittaa syödä vain suolaista sianlihaa, suolattua
raavaanlihaa ja taas suolaista sianlihaa. He olivat odottaneet jouluksi
hanhenpaistia, vieläpä oikein runsaasti. Jollei hanhenpaistia, niin
ainakin tuoretta raavaanlihaa, punaista ja mehukasta, ja ruskeata
kastiketta niin runsaasti, että heidän perunansa saisivat siinä uida.

Ja nyt heille aiottiinkin antaa sianlihaa!

Siitä ei nähtävästi ollut pelastusta. Pikku Pat Nolan puki sanoiksi

koko joukkueen tunteet ärähtäessään:

"En minä uskonnollisten epäilysten takia vihaa sikaa, vaan syynä

on se, että olen syönyt sitä, kunnes mahani vonkuu!"

Tähän kiusaan ei ollut syynä päällikkö eikä Jimmy Dillihuntkaan.

Aivan odottamaton lumentulo, myrsky myrskyn jälkeen, lumipyry
toisensa perästä, oli ajanut pitkän metsätien niin tukkoon, että
kaukaisista siirtoloista ei voinut saada uusia ruokavaroja. Milloin
uutta muonaa ‒ tuoretta lihaa ja vihanneksia, jotka varjelevat
puunhakkuuleirin joukkojen terveyttä ja mielialaa ‒ olisi
odotettavissa, sitä ei kukaan osannut sanoa.

Pahaksi onneksi oli ne suuret järvitaimenet, joita ennen oli ollut

parvittain Kahden järven lammessa, viime kalastuskautena
hävittänyt muuan dynamiitilla saalistanut salajoukkue. Ja kaiken
päälliseksi tuntuivat hirvi ja poro olevan kiinni askareissa, jotka
pidättivät ne jossakin muualla. Viimeksi kuluneina neljänä tai viitenä
päivänä oli miehistä kaksi alituiseen ollut jännittävässä hirvien ja
porojen etsinnässä tai haeskelemassa jonkun talviuntaan nukkuvan
karhun kätkettyä pesää. Mutta he eivät olleet saaliikseen saaneet
edes ainokaista laihaa kaniinia.

Tänä iltapäivänä miehet olivat kaikki päättäneet työn varhain,

paremmin viettääkseen jouluaattoa ja saattaakseen mukavammin
antautua oikeutetun nurkumisensa valtaan. Kokoontuneina
hehkuvan kamiinan ympärille tai loikoillen mukavasti lavitsoillaan he
saattoivat käyttää parhaan taitonsa päällikön, Tim Gallagherin,
haukkumiseen tai ahkeran ja kiusaantuneen Jimmy Dillihuntin
härnäämiseen.

Tämä viimeksimainittu ajankulu tuotti jonkinlaista helpotusta

heidän tunteilleen. Oli todellakin hauskaa nähdä, kuinka Jimmy
kiihtyi leipoessaan, kunnes nosti jauhoiset kasvonsa ja syyti karkeita
haukkumasanoja heidän esi-isistään tai molemmat taikinaiset kädet
nyrkkiin puristettuina päänsä yläpuolella hyppi ylös ja alas ja haastoi
jokaista piinaajaansa veriseen taisteluun. Koska Jimmy oli sekä
ensiluokkainen painija että enemmänkin kuin ensiluokkainen keittäjä,
torjuttiin nämä tappelut aina yhdennentoista hetken
anteeksipyynnöillä, sillä tällainen keittäjä ei saanut joutua mihinkään
vahingoittumisen vaaraan.

Päällikkö puolestaan ei koskaan suuttunut kahdesta perin hyvästä

syystä. Ensinnäkin hän oli hyväluontoinen ja mielellään antoi poikien
hiukan huvitella omallakin kustannuksellaan; toiseksi ei kukaan
tahtonut, että hän suuttuisi. Laajalle levinnyt ja syvälle juurtunut
vakaumus oli, että jos Tim Gallagher todella menettäisi
mielenmalttinsa, tulisi se jollekulle olemaan aika epämiellyttävää,
eikä se "joku" olisi Tim.

Sentähden, milloin poikien haukkumiset alkoivat kiusoittaa

päällikköä (eikä se tapahtunut usein), kävivät hänen leveät,
tuulenpieksemät, rosoiset kasvonsa vakaviksi, ja heti pitkän Eph
Babcockinkin, Androscogginin tukkilaisen, terävä pila viisaasti kadotti
kaiken kärkensä. Vaikka Tim Gallagherin arvo näytti hoippuvan
kuinkakin täpärällä, riitti sen palauttamiseksi, että hän vain kävi
totisen näköiseksi.

Tänä jouluaaton iltapäivänä, vaikka miehet olivatkin palanneet

asuntoonsa siellä purkaakseen tyytymättömyyttään, huomasivat he
pian, että nuriseminen ja Jimmyn kiusoittelukin olivat kadottaneet
makunsa. Pitkä Eph ja Evan Morgan, päivän metsämiehet, olivat
tulleet takaisin tyhjin käsin. Jokainen vaipui alakuloisuuden valtaan.
He alkoivat puhella, mitä haluaisivat, jos Tim Gallagher ei olisi heitä
saattanut tähän pulaan ja jos heillä olisi keittäjä, joka osaisi erottaa
päänsä taikinapallosta.

"Hiiteen kakkuinesi, Jimmy!" sanoi Eph. "Anna meille vaikka

hieman sammakonpaistia!"

"Vasten kuonoasi saat!" vastasi Jimmy lyhyesti.

"Minä muistelen", murahti Pat Nolan kaihomielisellä äänellä,

"keitettyä kalkkunaa, joka oli sipuleilla ja ostereilla täytetty;
semmoista me kerran söimme Flahertyn luona Frederictonissa.
Luullakseni en koskaan enää saa sellaista maistaa."

Tämän kuvauksen kuultuaan jokainen huokasi Tantaluksen

tuskissa. Yksin päällikkökin ärähti:
 "No, lopeta jo, Pat!"

"Pojat", mutisi Evan Morgan silmissään hurmaantunut katse,

varmaankin sellainen, millä hänen walesilaiset esi-isänsä kuuntelivat
harppua Harlechin tornien juurella, "pojat, oletteko koskaan, kukaan
teistä, syöneet hyvää, mehukasta karhunpaistia ‒ karhua, joka on
mustikoilla lihotettu?"

"Eikös vain olekin?" ärähti Sam Oulton lavitsaltaan äänellä, jonka

muistojen kidutus teki häijynilkiseksi.

"No, ole niin hyvä, Sammy!" puhua venytteli pitkä

androscogginilainen. "Ripusta pieni sukkasi esille tänä iltana. Jos se
ei ole liian likainen, ehkä joulupukki ohikulkiessaan pudottaa siihen
sinulle palasen karhua."

Kookas päällikkö, joka kylmäkiskoisena loikoili penkillä kamiinan

luona, nousi äkkiä suoraksi istumaan. Gallagherilla oli tarkka korva,
eikä hän ollut kuunnellut miestensä tyhjää suunsoittoa.

"Kuulkaas tuota, pojat!" sanoi hän. "Joku on tulossa!"

Raskaat askeleet, mutta kompastelevat ja epävarmat, natisivat

lumessa juuri oven ulkopuolella.

Ennenkuulumatonta oli, että ainoakaan vieras, yksinäinen

jalankulkija, löytäisi tähän vuodenaikaan näin syrjäiseen ja
eristettyyn leiriin kuin tämä Gallagherin leiri oli. Puunhakkaajat ovat
enimmäkseen taikauskoisia. He ajattelivat heti peikkoja ja haltioita.
Ihoa värisytti heidän karkeilla poskillaankin, ja kuolonhiljaisuus
valtasi majan.
 Mutta Eph Babcock oli ennen kaikkea utelias. Vaikka hän ei ollut
taikauskosta vapaa, oli hän kuitenkin valmis vaihteen vuoksi
toivottamaan tervetulleeksi itse Beelsebubin. Hän harppasi ovelle.
Pat Nolanin oli jo kielellä huudahtaa: "varo itseäsi!" mutta pidätti
itsensä.

Eph lennätti oven selkoselälleen.

Seuraavana hetkenä hän hyppäsi taaksepäin päästäen

pelästyneen kirouksen ja juoksi pyssyänsä hakemaan, mikä seisoi
hänen lavitsaansa vasten aivan päällikön istuinpaikan takana.

Suoraan keskelle huonetta, räpytellen silmiään lampunvalossa

mutta säikkymättä tuota ihmiskasvojen paljoutta, tulla kompuroi
tavattoman iso musta karhu.

Päästyään pitkän pöydän päähän tuo hämmästystä herättävä

vieras kohosi takajaloilleen ja seisoi siinä yhtä mahtavana kuin itse
Tim Gallagher, suunnattoman isot karvaiset käpälät siivosti
painettuina valtavaa rintaa vasten. Se katseli rukoilevasti
ympärilleen, sitten alkoi nuuskia äänekkäästi kuin höyrykone, kun se
veti sieraimiinsa monenlaisia salaperäisiä, mutta aika miellyttäviä
tuoksuja höyryävästä ilmasta.

Jimmy Dillihunt oli siepannut paistiveitsensä ja hypännyt notkeasti

uunin taa. Hän tunsi, että keittäjät ovat kallisarvoisia. Miehistä muut
‒ ei pelästyneinä tietenkään, vaan hämillään, kun heidän
keskuuteensa ilmestyi äkkiä aivan vieras ‒ olivat enemmän tai
vähemmän täydellisesti poistaneet itsensä toistaiseksi, kainosti
luiskahtaen makuupaikkoihinsa. Kaikki paitsi Evan Morgan. Hänen
lavitsansa ei ollut likellä, joten hän seisoi hyvin suorana ja
kunnioittavana ja syrjään vetäytyneenä lähimmässä nurkassa ‒
siinä, joka oli lähinnä häntä eikä karhua. Kirveet olivat kaikki ulkona.
Ja ainoa pyssy, paitsi Eph Babcockin omistamaa, seisoi oven
vieressä, juuri karhun takana. Evan Morgan silmäili sitä ikävöiden,
mutta se näytti hänen mielestään olevan hyvin kaukana. Vain
päällikkö näytti olevan aivan hämmentymätön. Hän istui paikoillaan
ja katseli levollisesti vierasta.

Noin kymmenkunnan sekuntia karhu seisoi siinä liikkumatta

näyttäen jännittyneille katseille isommalta kuin norsu. Hiljaisuus oli
niin täydellinen, että hiiren rapina katossa kuului pelottavan
äänekkäältä. Hetken aikaa karhu näytti olevan kummastunut. Sitten
sen silmiin osui iso läkkivati ihan sen kohdalla pöydällä. Vati oli kaksi
miuuuttia varemmin ollut täynnä höyryäviä, siirapissa lionneita,
paistetuita papuja, jotka Jimmy Dillihunt juuri oli tyhjentänyt toiseen
säiliöön. Sen tahmeassa sisäpinnassa oli säilynyt houkutteleva
tuoksu yhdessä monen pavun kanssa.

Innokkaasti, vaikka sentään jonkun verran arkaillen, karhu ojensi

mahtavan käpälän, veti vadin puoleensa ja alkoi nälkäisesti nuolla
sen sisustaa saaden aikaan kovin sopimatonta ääntä. Eph Babcock
oli sillä välin saanut käsiinsä pyssynsä, kääntyi ympäri ja kohotti sen
olkaansa vasten. Mutta ennenkuin hän sai painettua liipaisinta, laski
raskas käsi hänen käsivarrelleen.

"Seis! Odota!" komensi päällikkö hiljaisella, mutta hyvin jyrkällä

äänellä. Hän käsitti, että huoneen suljettu tila oli huono paikka, missä
sopisi suorittaa temmellys elämästä ja kuolemasta.

Babcock pysähtyi ja odotti, vaikka hänen mielestään päällikön oli

hullua niin sanoa. Hän laski pyssynsä, vilkaisi piippuun ja virnisti
kömpelösti.
 "Ei se ole ladattukaan!" mutisi hän kuin anteeksi pyytäen, vaikkei
sanonut, karhultako vai päälliköltä hän pyysi anteeksi.

"Ei nyt ole aika menettää semmoista hyvää, rasvaista, mehukasta

karhunpaistia, josta Evan puhui, Tim!" vastusteli Sam Oultonin
karkea ääni lymypaikastaan.

Mutta makuusijoilta kohosi varovasti tukahutettu huokaus, kun

kaikki käsittivät Eph Babcockin pulmallisen aseman. Hänellä ei ollut
patruunia. Ja jokainen saattoi nähdä, missä patruunat olivat.
Molemmat vyöt riippuivat hyvin täytettyinä naulassa oven luona.

Oultonin vastalauseeseen ei päällikkö virkkanut mitään. Hän oli

nähtävästi liiaksi kiintynyt karhuun huomatakseen Samia. Useimmat
miehet olivat ihan haljeta ehdotuksista, kuinka joku toinen voisi ottaa
nuo patruunat ojentaakseen ne sitten Eph Babcockille. Mutta ei
ainoatakaan näistä epäilemättä erinomaisista suunnitelmista pantu
täytäntöön, sillä juuri tällä hetkellä vieraan käytös muuttui niin
eriskummaiseksi, että jokikinen unohti, mitä oli aikonut sanoa.

Nuoltuaan astian tyhjäksi karhu katsahti ympärilleen ja ulisi.

Selvää oli, että se piti pavuista ja tahtoi lisää. Sillä näytti olevan hyvin
vaatimaton, kodikas maku, ja monelta katselijalta pääsi pitkä
helpotuksen huokaus.

Karhu vaihteli rauhattomasti toiselta isolta jalalta toiselle ja sitten,

tarttuen molemmilla etukäpälillään vatiin, kääntyi ja marssi sitä
kantaen suoraan Jimmy Dillihuntin luo. Se oli liikuttava rukous, mutta
Jimmy puolestaan ei ensinkään näyttänyt sitä ymmärtävän.
Heiluttaen paistiveistään hurjana vastalauseena sen johdosta, että
hänet näin valittiin tovereittensa joukosta, hän syöksyi uunin takaa ja
pääsi vimmatulla loikkauksella nurkkaan Evan Morganin seuraan.
Evan, joka jo alkoi malttaa mieltänsä, murahti vailla kaikkea
myötätuntoa: "Minne sinulla on semmoinen hätä, Jimmy?" Mutta
Jimmy ei suvainnut vastata.

Kun karhu näin pettyi nähdessään sen, jolta se nähtävästi oli

odottanut niin paljon, äkkiä poistuvan, pudotti se perin tyhjän vatinsa
hellalle. Kova rämähdys säikäytti sitä, ja se astui notkeasti syrjään
hyppäyksellä, aivan kuin tyttö, joka on ollut astumaisillaan lätäkköön.
Silloin se huomasi suuren purkin papuja hellan etupuolella, minne
Jimmy oli ne pannut lämpiämään. Ne vasta hyvältä haisivat!
Tyytyväisesti ulvahtaen se hotkaisi niitä suunsa täyteen.

Mutta pavut, mallikelpoisia vihanneksia kun ovat, olivat

suorittaneet tehtävänsä hyvin. Ne olivat kuumenneet. Karhu
hämmästyi ja tuskaantui tuntiessaan, kuinka kuumia ne olivat.
Sulkien tiukasti silmänsä ja liikutellen hyvin nopeasti leukojaan se
koetti jatkaa syömistään. Mutta siitä tuli karhulle liian kova urakka.
Pahasti karjahtaen se sylki ne lattialle ja sitten, surkeasti hieroen
kuonoaan ensin toisella isolla käpälällä ja sitten toisella, loi
säälittävän katseen ympärilleen. Tämä katse osui Pat Nolanin
silmiin. Lämminsydämisen pikku irlantilaisen mielestä se oli täynnä
nuhdetta.

"Ihan varmasti se ei ole minun syyni, poikaseni!" murahti Pat

hellän osanoton äänellä. "Sehän oli Jimmyn häijyä koirankuria.
Hänen olisi pitänyt varoittaa sinua ajoissa."

Patin äänessä lienee ollut jotakin, mikä antoi karhun aavistaa, että
täältä käsin se löytäisi myötätuntoa, jota tähän asti oli puuttunut
vastaanotosta. Epäröiden, vaikkakaan ei toivoa vailla, se hitaasti
kompuroi yli huoneen Nolanin makuusijaa kohti.
 "Enkös jo sanonut, etten minä sitä tehnyt!" huusi Nolan kiihkeästi.
"Voi, Mooseksen äiti, eikö teistä pojista kukaan osaa tehdä mitään,
millä kääntäisi sen huomion muualle?"

"Heilautappa tänne tuo pyssy, Eph!" tokaisi Sam Oulton, joka oli
vimmatusti etsiskellyt makuulavansa takaa. "Minä löysin patruunia."

Päällikkö oli puuttumaisillaan asiaan ja samoin Evan Morgan, joka

tiesi karhuista enemmän kuin muut puunhakkaajat, mutta Eph
Babcock oli jo luovuttanut pyssyn, joka kulki nopeasti epätoivoisesta
kädestä toiseen Oultonin lavitsaa kohti. Mutta karhu oli huomannut
sen ja hyökkäsi vinhasti eteenpäin, samalla kun kauhistuneita
kirosanoja sateli ympärillä. Juuri kun pyssy saavutti Oultonin
makuusijan ja Oulton ojensi kätensä sen siepatakseen, saapui
karhukin paikalle. Se oli Oultonia nopeampi. Pistäen esille
suunnattoman mustan käpälän, se tempasi pyssyn. Oulton hävisi
vuoteeseensa kuin kilpikonnan pää kuoren alle. Karhu nosti
voitonriemuisena pyssyn olalleen ja alkoi vakavasti nostella jalkojaan
marssin tahdissa.

"Hyvä, ettet kerinnyt sitä vielä lataamaan, Sammy!" vinkui Pätkä-

Johnsonin kimakka ääni lähinnä ovea olevalta lavitsalta. "Eversti olisi
kyllä tehnyt puhdasta jälkeä koko sakista."

Päällikkö ja Evan Morgan ‒ ja myös pikku Pat Nolan, joka oli

alkanut käsittää, että tässä karhussa oli jotakin tavatonta ‒
rohkenivat nauraa, mutta toiset katselivat ällistyksen yhä paisuessa
kauhean vieraansa omituista esiintymistä. Heidän mielestään se oli
vain merkkinä sen yliluonnollisesta ja siis tietysti pahansuovasta
älystä. He eivät olisi hämmästyneet, vaikka olisivat nähneet sen
astelevan ovelle, ottavan alas patruunavyön ja lataavan aseen, jota
se osasi niin taitavasti pidellä olallaan. Mutta kun se yhä polki tahtia
selkä oveen päin, jonkun matkan päässä siitä, alkoivat he tointua.
Erikoisesti Sam Oulton jälleen kohosi tämän tilaisuuden tasalle.
Välittämättä päällikön ja Evan Morganin virnistyksestä hän pisti taas
esille päänsä ja huusi:

"No, Jimmy! Nyt on sinun vuorosi. Loikkaa, mies, ja vie ulos

lumeen tuo papuvati. Kyllä se menee perässä. Sitten me voimme
sen tappaa pilaamalta huonetta."

Mutta Jimmy ei ollut ylen halukas kiirehtimään hätään, vaikka tosin

pavut tuntuivat kuuluvan hänen osastoonsa.

"Vie sinä, Pätkä, vati ulos", ehdotti hän päällikön takaa. "Sinä olet
lähinnä."

"Hiljaa siellä, Sammy", keskeytti Pat Nolan. "Mitä varten sinä

rupeisit tappamaan tuommoista ystävällistä otusta? Näethän, kuinka
se koettaa meitä huvittaa."

"Huvi h‒‒iin! Siinä on meille tuoretta lihaa kuukaudeksi!" ärähti

Sam.

Oultonin verenhimoiset sanat herättivät murahtelevia vastaväitteitä

monelta makuulavalta päin. Niin äkkiä muuttuu mieliala leireissä.
Evan Morganilta kuului kaksikärkinen vastaus:

"Etkö ikänä osaa muuta ajatella kuin tuota ‒ ‒ mahaasi?" kivahti

hän.

Sam Oulton alkoi ärtyä.

"Te, pojat, tarvitsette vielä maitopulloja!" ivasi hän. "Jos tästä

leiristä tulee kirottu lastentarha, täytyy kai minun yksin tappaa tuo
elukka!"

Silloin päällikkö, joka oli nyt täysin arvioinut tilannetta, piti paraana
sekaantua asiaan. Karhu polki yhä paikallaan pyssy olalla. Mutta se
näytti odottavan jotakin.

"Mars!" sanoi päällikkö kovalla äänellä.

Heti karhu astui eteenpäin kömpelöin, mutta vakavin askelin

suoraan
poikki huoneen sitä ryhmää kohti, missä olivat päällikkö, Eph
Babcock,
Evan Morgan ja Jimmy Dillihunt. Päällikkö odotti sitä tyynenä,
samoin
Evan. Mutta Eph ja Jimmy alkoivat siirtyä hermostuneesti pöydän
ympäri.

"Seis!" komensi päällikkö, ennenkuin karhu pääsi liian lähelle.

Karhu pysähtyi, ja jokainen veti pitkän henkäyksen.

"Kas nyt, Sammy", alkoi päällikkö juhlallisella äänellä, "heitä sinä

puheet tappamisesta. Eikö sinulla ole silmiä päässäsi? Kesy karhu
se on, ja aika tyytyväinen se onkin päästessään taas ystävien luo,
kun on saanut harhailla yksin tuolla talvisessa metsässä. Katsokaas
nyt! Oikein taitava sotilas se on. Huomi-o!"

Komentosanan lopputavun kajahtaessa karhu ponnahti asentoon.

Mutta se yritti liian hätäisesti. Pyssy luiskahti sen karvaisesta
käpälästä ja putosi kolisten lattiaan. Karhu painoi pelokkaana alas
päänsä ja sulki silmät tiukasti ikäänkuin iskua odottaen.
 Ilmeisesti Tim Gallagher oli oikeassa. Se oli opetettu karhu, ja nyt
se oli tullut rukoilemaan heiltä vierasvaraisuutta. Iloissaan kuin lapset
alkoivat miehet kompuroida lavitsoiltaan tehden monenmoisia
huomautuksia.

"Aikamoinen eversti se onkin! Älä sitä läimäytä, vaikka se

pudottikin pyssynsä, Tim!" huudahti Pätkä-Johnson lähennellessään
heitä pöydän toiselta puolen.

"Ehkä Sammy tahtoisi painia sen kanssa!" ehdotti Eph Babcock.

"Siitä tulisi hauska joulunäytelmä."

Oulton ryömi takaisin vuoteensa syvyyksiin ja haukkasi

ylimääräisen palan purutupakkaa siten hillitäkseen kieltänsä. Hän
huomasi olevansa kovin masentavassa vähemmistössä.

Sillä välin Jimmy Dillihunt, äkkiä katuen epäluuloisuuttaan, oli

pujahtanut komeroonsa. Sitten hän astui rohkeasti esiin pitäen
kädessään suurta, rasvaista viipaletta savustettua sianlihaa. Karhu
haisti sen ja avasi silmänsä: se alkoi käsittää, että sitä ei aiottukaan
lyödä pyssyn pudottamisesta. Se katsoi makupalaa ja sitten Jimmyn
tummia kasvoja ja ojensi esille toivehikkaan, mutta epäröivän
käpälän. Mutta kun Jimmy ei antanut minkäänlaista vastausta tähän
rukoukseen, näytti karhu päättelevän, että sen täytyisi tehdä jotakin
ansaitakseen tuon palkinnon ‒ jotakin vaikeata ja erikoista. Ulisten
se painui maahan, sovitti kuononsa jalkainsa väliin, kohotti hitaasti ja
murahdellen suunnattoman takapuolensa ja seisoi vakavasti
päällään. Useita sekunteja se pysytteli tässä asennossa, sitte
laskeutui hitaasti ja murahdellen takaisin, nousi taas pystyyn ja
kääntyi mairitellen Jimmyn puoleen.

Koko leiri kajahteli riemuhuudoista.

 "Anna se sille, Jimmy!"

"Et olisi paremmin osannut itsekään!"

"Ansainnut se on sen, totisesti!"

"Pidä varasi, Jimmy, tai se luulee, että sinä vain puijaat; ja sivaltaa
sinua!"

"Kiltti eversti-vanhus!" Tällaisia suosionhuutoja kaikui joka suusta,

paitsi Sam Oultonilta.

Jimmy ojensi sianlihapalan, ja karhu otti sen sirosti tummalla

käpälällään.

"Kevyt kuin naisen pikku käsi!" huudahti Pat Nolan ihastuksissaan.

Tästä alkaen ilta muodostui jonkinlaiseksi vastaanottojuhlaksi.

Gallagherin leiri pani näet toimeen tuliaispidot everstille; tämä Pätkä-
Johnsonin antama nimitys oli osunut kohdalleen ja otettu käytäntöön.
Eversti oli laajasti ja monipuolisesti oppinut karhu, ja sillä oli sitäpaitsi
yksinkertainen usko ihmiseen. Sen lapsellinen luottamus jokaisen
hyvään tahtoon liikutti laajasydämisiä ja herkkätunteisia
puunhakkaajia, kunnes he olivat sille yhtä helliä kuin lapsilauma
pikku vauvalle. Eph Babcock sai hävetä, että arvostelukyvyttömän
hämmästyksensä ensi hetkenä oli tavoitellut pyssyään.

"Eph", sanoi Pat Nolan, "jos sinä olisit vahingoittanut karvaakaan

sen kekseliäästä ja luottavaisesta päästä, niin minulle olisi jäänyt
tuskallinen velvollisuus ratkoa kupusi omalla hienolla kädelläni."

"Ja minä tunnustan, että olisin sen ansainnutkin, Paddy", vastasi

androscogginilainen sävyisästi.
 Jokainen oli riemastunut, paitsi Oulton. Hän pysyi
loukkaantuneena ja ylenkatseellisena vaiti koko illan ja tuskin alentui
vilkaisemaankaan karhun huvittavimpia temppuja. Mutta koko leiri
tiesi, että hänen mielensä sittenkin oli karhuun kiintynyt.

Se oli suurenmoinen ilta Gallagherin leirissä. Eversti oli

ensimäinen, joka väsyi ilakoimiseen. Sen myönsi jokainen
luonnolliseksi asiaksi, sillä olihan karhu yksin suorittanut koko
ohjelman. Nyt se, hyvin ravittuna ja onnellisena, halusi päästä
nukkumaan, minkä se ilmaisi nuuskimalla joka nurkkaa etsiessään
makuupaikkaa.

Karhun tuuheassa kaulakarvassa oli kulunut kohta, joka näytti,

missä oli ennen ollut kaulahihna. Päällikkö teki sille uuden kaulavyön
paksusta ohjaspätkästä ja vei sen kesynä ja lauhkeana pitkään
vajaan, jota leiriläiset käyttivät pajana. Ladosta tuotiin suuri sylys
olkia ja innokkaasti pöyhittyään sitä ympärilleen eversti laskeutui
levolle ihan kuin tuhlaajapoika, joka on päässyt kotiin ja siitä iloitsee.

Seuraavana päivänä päällikkö antoi sen viisaan käskyn, että

everstiä ei saisi laskea huoneeseen ennen päivällisaikaa. Tämän
määräyksen syvämielinen tarkoitus oli säästää juhlaa varten
jonkinlaista mielenkiinnon tuoreutta, jotta miehet paremmin
pysyisivät huvitettuina ja olisivat vähemmän taipuvaisia nurisemaan
tuoreen lihan puutetta. Koko aamun miehet, kuten tavallista
sunnuntaisin ja vapaapäivinä, askartelivat veltosti kotosalla, pesten,
paikaten, poltellen piippua, veistellen huoneessa tai kujeillen ulkona
lumessa.

Kun eversti päästettiin ulos heti aamiaisen jälkeen, ei mitään

tällaisia kujeita ollut tekeillä; muutoin se epäilemättä olisi jäänyt kotiin
leikkimään uusien ystäviensä kanssa. Huomatessaan siis, että siltä
kiellettiin pääsy huoneeseen, tutki se huolellisesti ympäristön,
säikäytti hevosia nuuskimalla äänekkäästi tallin ovella ja kompuroi
sitten metsään.

"Kyllä se tulee tänne taas ennen pitkää", sanoi Gallagher. "Eversti

ymmärtää etunsa, kun sitä on potkaissut tämmöinen onni!"

Ja Gallagher oli oikeassa. Hän ymmärsi miehiä ja everstejä.

Puoliyhdentoista tienoissa aamulla, kun Eph Babcock ja Pätkä-
Johnson painiskelivat juuri oven ulkopuolella, huomasivat he karhun
ilmestyvän metsästä, raivatun alan ulommalta puolelta. Sehän ei
ollut merkillistä, mutta sen liikkeissä oli jotakin niin omituista, että
molemmat läähättävät taistelijat hellittivät otteensa kuin yhteisestä
päätöksestä ja seisoivat suu auki. Heidän huudahduksensa
houkuttelivat ulos koko leirin näkemään, mitä oli tekeillä.

"Silläpä vasta näyttää olevan lystiä yksikseen", mutisi Evan

Morgan kynnykseltä.

"Ei se juuri yksinkään ole", korjasi päällikkö.

"Ei, se on kumma, jollei se ole iso siili, mikä sillä on siellä",

venytteli Babcock.

"Ja se ajaa karhua takaa!" huusi Pat Nolan ällistyneenä.

Mikä olikin tavallaan totta.

Eversti hyppi ja puikkelehti hullunkurisesti puolelta toiselle, kuin

jättiläismäinen, mutta kovin nuorekas koiranpentu julmistuneen siilin
edellä, joka kulki hitaasti eteenpäin joka piikki pystyssä, kunnes
näytti niin isolta kuin nelikon vetävä kori. Eversti perääntyi taloa
kohti, ikäänkuin olisi tahtonut jakaa ystäviensä kanssa uuden
leikkikalunsa, tämän omituisen, äkämystyneen pikku pedon, jonka se
oli löytänyt metsästä.

"Se saa itsensä täyteen piikkejä", sanoi Pätkä-Johnson, "ja siinä

sinulla on vasta homma, että saat ne irti, Tim. Hyvä on, että se on
sinun karhusi eikä minun."

Tom Oulton näytti siltä, kuin tässä avautunut näköala ei olisi

hänelle epämieluisa.

"Älä sure, Pätkä", vastasi päällikkö. "Tuo karhu ei ole mikään

tyhmyri.
Se tietää siileistä yhtä ja toista."

Tosiaankin eversti piti hyvin huolta, ettei mennyt liian lähelle siilin
vaarallisia piikkejä. Se ojensi ensin yhden käpälän leikillisesti ja
kiusoittaen, sitten toisen, ja tavoitti vihaista pikku elävää. Mutta se
ymmärsi olla siihen koskematta.

Mitä siiliin tulee, katseli se ilmeisesti vihan vimmassa

kiusaajaansa. Siili on sekä kovin peloton että tyhmä, ja kun se
päättää mielessään mennä johonkin erikoiseen suuntaan, voi
ainoastaan kuolema tai jokin syötävä kääntää sen toisaalle.

Tällä kertaa siili oli päättänyt marssia everstin suuntaan, toivoen

epäilemättä, vastoin kaikkea todennäköisyyttä, saavuttavansa sen ja
pistävänsä sen turkin piikkejä täyteen. Koska eversti peräytyi taloa
kohti, joutui siilikin tänne päin vaaroista välittämättä. Palanen hyvin
suolattua kalannahkaa saisi vanhan siilin, joka on elämässään
kärsinyt enemmän tai vähemmän vastuksia, hyökkäämään vaikka
kokonaista varustettua sotajoukkoa vastaan.
 Vaara vältettiin kuitenkin tällä kertaa Jimmy Dillihuntin pikaisen
väliintulon avulla. Everstin peräytyminen oli tuonut siilin jo noin
viidenkymmenen jalan päähän talosta, kun äkkiä Jimmy Dillihunt,
kimeästi huutaen juoksi rintamalle hiilihanko aseenaan. Lykäten
hämmästyneen everstin syrjään, hän iski siiliä tarkasti tylpän kuonon
päähän. Tuo pysty piikkimetsä kaatui maahan. Sätkäyttäen lyhyitä
tanakoita jalkojaan siili kierähti ympäri kuolleena kuin kivi.

Eversti istahti kintereilleen ja silmäili Jimmyä ihaillen. Katsojista

muut karjuivat hyväksymisensä valituin sanoin, joita on "kuitenkin
enemmän tai vähemmän mahdoton julkaista. Jimmy otti maasta siilin
hervottoman ruumiin, tarttuen varovasti sen aseettomiin etukäpäliin
ja kantoi sen sisään.

"Siilistä tulee hyvää syötävää, kun se on oikein valmistettu!" sanoi

hän voitonriemuisesti irvistäen, hävitessään omaan pyhäkköönsä.

Se oli tosin vain yksi siili, mutta erittäin iso ja lihava, ja Jimmy
Dillihunt tiesi, kuinka se oli saatava riittämään pitkälle. Hän laittoi
siitä soppaa, jossa oli runsaasti palleroita ja myös runsaasti, se on
myönnettävä, hienoksi leikattua suolaista sianlihaa. Koska pienikin
määrä siilinlihaa riittää antamaan paljon makua, maistui kaikki
sianliha sopassa siilinlihalta, eikä kellään ollut syytä valittaa.
Päivällinen oli ehdottomasti onnistunut.

Eversti kulki edestakaisin aterioivien takana ja lähenteli jokaista

vuoron perään, mairitellen ja anoen herkkupaloja, joita kukin
halukkaasti sille tarjosi. Vihdoin se tuli Sam Oultonin luo, jota se
tähän asti kehoituksen puutteessa oli välttänyt. Tuli äänettömyys,
kun kukin ihmetteli, mitä Tommy, tuo leppymätön tekisi.
 Oulton katsahti everstin valtavaan, luottavaiseen päähän, jonka se
oli tunkenut hänen kyynärpäänsä viereen. Hän epäröi, irvisti
hyväntahtoisesti, mutta kömpelösti; sitten pyyhkäisi hihallaan
kiiltävää suutaan, kohotti isoa kahvituoppiaan ja nousi päättävästi
seisaalle.

"Herra Karhu ‒ tarkoitan, Eversti", sanoi hän, "toivotan teille oikein

hauskaa joulua ja monta samanlaista! Te olette ainoa tosi herra
tässä leirissä, sillä te olette ainoa koko joukosta, joka ystävällisesti
muisti tovereitaan antamalla niille joululahjan."

Ja hän antoi Everstille rintaluun!

 *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KORVEN
KULKURI ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S.

copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of
this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™
electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept
and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and
may not be used if you charge for an eBook, except by following the
terms of the trademark license, including paying royalties for use of
the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE