Beyond Camps and Forced Labour :

Proceedings of the Sixth International

Conference 1st Edition Suzanne
Bardgett
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/beyond-camps-and-forced-labour-proceedings-of-the-
sixth-international-conference-1st-edition-suzanne-bardgett/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Informatics for Digital Education: Proceedings of the

3rd American University in the Emirates International
Research Conference Asma Salman

https://ebookmass.com/product/informatics-for-digital-education-
proceedings-of-the-3rd-american-university-in-the-emirates-
international-research-conference-asma-salman/

Next Generation Arithmetic: 4th International

Conference, CoNGA 2023, Singapore, March 1-2, 2023,
Proceedings John Gustafson

https://ebookmass.com/product/next-generation-arithmetic-4th-
international-conference-conga-2023-singapore-
march-1-2-2023-proceedings-john-gustafson/

ICT for Engineering & Critical Infrastructures:

Proceedings of the 3rd American University in the
Emirates International Research Conference,
AUEIRC’20—Dubai, UAE 2020 Asma Salman
https://ebookmass.com/product/ict-for-engineering-critical-
infrastructures-proceedings-of-the-3rd-american-university-in-
the-emirates-international-research-conference-aueirc20-dubai-
uae-2020-asma-salman/

Social Robotics: 14th International Conference, ICSR

2022, Florence, Italy, December 13–16, 2022,
Proceedings, Part I Filippo Cavallo

https://ebookmass.com/product/social-robotics-14th-international-
conference-icsr-2022-florence-italy-
december-13-16-2022-proceedings-part-i-filippo-cavallo/
Proceedings of the Third Annual National Multi-
Disciplinary Conference, V-CMT 2016 Dr. Rohini Kelkar

https://ebookmass.com/product/proceedings-of-the-third-annual-
national-multi-disciplinary-conference-v-cmt-2016-dr-rohini-
kelkar/

International Labour Mobility: How Remittances Shape

the Labour Migration Model Valentina Vasile

https://ebookmass.com/product/international-labour-mobility-how-
remittances-shape-the-labour-migration-model-valentina-vasile/

Interpersonal Skills in Organizations Sixth Edition

Suzanne De Janasz

https://ebookmass.com/product/interpersonal-skills-in-
organizations-sixth-edition-suzanne-de-janasz/

The Palgrave Handbook of Environmental Labour Studies

1st Edition Nora Räthzel (Editor)

https://ebookmass.com/product/the-palgrave-handbook-of-
environmental-labour-studies-1st-edition-nora-rathzel-editor/

The Geography of Gandh■ran Art: Proceedings of the

Second International Workshop of the Gandh■ra
Connections Project, University of Oxford, 22nd-23rd
March, 2018 1st Edition Wannaporn Rienjang (Editor)
https://ebookmass.com/product/the-geography-of-gandharan-art-
proceedings-of-the-second-international-workshop-of-the-gandhara-
connections-project-university-of-oxford-22nd-23rd-
THE HOLOCAUST AND ITS CONTEXTS

Beyond Camps
and Forced Labour
Proceedings of the Sixth
International Conference
Edited by
Suzanne Bardgett
Christine Schmidt
Dan Stone
The Holocaust and its Contexts

Series Editors
Ben Barkow
The Wiener Library
London, UK

Suzanne Bardgett
Imperial War Museums
London, UK
More than sixty years on, the Holocaust remains a subject of intense
debate with ever-widening ramifications. This series aims to demonstrate
the continuing relevance of the Holocaust and related issues in contempo-
rary society, politics and culture; studying the Holocaust and its history
broadens our understanding not only of the events themselves but also of
their present-day significance. The series acknowledges and responds to
the continuing gaps in our knowledge about the events that constituted
the Holocaust, the various forms in which the Holocaust has been remem-
bered, interpreted and discussed, and the increasing importance of the
Holocaust today to many individuals and communities.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/14433
 Suzanne Bardgett
Christine Schmidt • Dan Stone
Editors

Beyond Camps and

Forced Labour
Proceedings of the Sixth International Conference
Editors
Suzanne Bardgett Christine Schmidt
Imperial War Museums The Wiener Holocaust Library
London, UK London, UK

Dan Stone
Royal Holloway, University of London
Egham, UK

The Holocaust and its Contexts

ISBN 978-3-030-56390-5    ISBN 978-3-030-56391-2 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-56391-2

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2020
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institutional
affiliations.

Cover illustration: Haywood Magee / Stringer / GettyImages

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Acknowledgements

The editors would like to extend gratitude to fellow co-organisers of the

2018 Beyond Camps and Forced Labour conference, who contributed
their time and expertise to the development of a vibrant, rigorous pro-
gramme: Ben Barkow, David Feldman, Jessica Reinisch and Johannes-­
Dieter Steinert. They would also like to thank Jan Davison for her
unsurpassed logistical support and organisational expertise and Amber
Pierce for her kind and efficient help with preparing the index. The con-
ference could not have been held without the generous support of the
Foundation Remembrance, Responsibility and Future (EVZ) and the
Toni Schiff Memorial Fund.

v
 About the Conference

The first Beyond Camps and Forced Labour conference took place in
2003 to bring together scholars from a variety of disciplines engaged in
research on all groups of survivors of Nazi persecution. Originally hosted
by Imperial War Museums, the conference has been held every three years
and has welcomed new research on a variety of themes on the post-war
period: for example, ‘displaced persons’ in post-war Europe, reception and
resettlement, exiles and refugees, trials and justice, reparation and restitu-
tion, and memory and testimony. Each year it is held the conference stim-
ulates new research in key areas that are gaining traction in the field. Above
all it fosters exchange and networking amongst established scholars and
early career researchers, with a particular emphasis on supporting the par-
ticipation of scholars in Eastern Europe.
The sixth Beyond Camps and Forced Labour conference was weighed
down with the knowledge that one of its founders, David Cesarani, had
died in October 2015—a premature death which dismayed the worlds of
Holocaust scholarship and history more broadly. For delegates attending
the 2018 conference, the loss felt particularly raw: David Cesarani had
been key to the planning and leadership of the previous conferences, and
always had plenty to say at them, and his absence that cold January was
palpable.
Through the sadness though there were exchanges of good memories
of Cesarani’s keen interest in everyone’s research, his shrewd insights into
the many issues the conferences always raise and his ability to sum up what
was new and ground-breaking and encourage delegates to keep up the
good work.

vii
viii ABOUT THE CONFERENCE

David Cesarani’s presence is greatly missed, not just in the academic

world but in the wider public arena, where he was such a forthright but
reasoned spokesperson on Holocaust-related matters—someone to whom
senior government ministers, museum directors, television producers, his-
torians and journalists would all look for advice.
The sixth Beyond Camps and Forced Labour conference was dedicated
to his memory.
 Contents


Beyond Camps and Forced Labour: Introduction  1
Suzanne Bardgett, Christine Schmidt, and Dan Stone


Mengele at Auschwitz: Reconstructing the Twins 11
Paul Weindling


Survivors, Victims, and Perpetrators at the Lower
Austrian Psychiatric Hospital Mauer-Öhling During
the National Socialist Era 31
Philipp Mettauer

 Account from Transnistria: The Diary of Lipman

An
Kunstadt, a Social Critic from Within 49
Dalia Ofer and Sarah Rosen


Decency over Patriotism: A Case Study of German
Quaker Resistance 67
Evelyn Price


The Role of German and Austrian Emigres
in the US Army in the Liberation of Hitler’s Fortress
Europe and the Denazification Process 87
Patricia Kollander

ix
x Contents


What Is True and What Is Right? An Infant Jewish
Orphan’s Identity105
Kateřina Králová


‘When We Came to Persia: It Was Like Resurrection’:
Child Refugees in Tehran During World War II
and Their Resettlement in Mandatory Palestine125
Kathrin Haurand


‘From Dachau to Cyprus’: Jewish Refugees and the Cyprus
Internment Camps—Relief and Rehabilitation, 1946–1949145
Eliana Hadjisavvas


Hungarian Jewish Holocaust Survivors Registered in Displaced
Persons Camps in Apulia: An Analysis Based on the Holdings
of the Arolsen (International Tracing Service) Digital Archive165
Ildikó Barna


Jews and Their Informal Space in Klaipėda, 1945–1960185
Ruth Leiserowitz


New Home and Transitional Spaces for Holocaust
Survivors in Chile and Mexico207
Yael Siman and Nancy Nicholls


International Resistance Veterans’ Organisations
in the Debate on Limitation in 1965231
Maximilian Becker

 Right to Compensation After Persecution? Examining

A
the Testimonies of British Victims of Nazism253
Gilly Carr and Lauren Willmott

 Spatial History of Drancy: Architecture, Appropriation

A
and Memory277
Stephanie Hesz-Wood

Index301
 Notes on Contributors

Suzanne Bardgett is Head of Research and Academic Partnerships at

Imperial War Museums (IWM), where she is responsible for initiating
research projects which feed into IWM’s public programme and help to
better understand its collections. She led the team which created the
Holocaust Exhibition at IWM London in 2000 and has been a mem-
ber of the organising committee for the Beyond Camps and Forced
Labour conference since its inception in 2003. She co-chairs the
Independent Research Organisations Consortium, the group of heads of
research of cultural organisations with IRO status and is a co-­investigator
of an AHRC-supported project to investigate a collection of films made by
UNTV in Bosnia and Croatia in the 1990s. Her book Wartime London in
Paintings (2020) is about the IWM’s officially commissioned paintings of
London during the Second World War.
Ildikó Barna is a sociologist. She is an associate professor at Eötvös
Loránd University Faculty of Social Sciences Budapest, where she also
serves as Chair of the Department of Social Research Methodology. Her
research topics include antisemitism, post-Holocaust, xenophobia and
quantitative research on archival sources. Her publications include
‘Interdisciplinary Analysis of Hungarian Jewish Displaced Persons and
Children Using the ITS Digital Archive’ (2017) (in Freilegungen.
Rebuilding Lives – Child Survivors and DP Children in the Aftermath of
the Holocaust and Forced Labor, edited by Henning Borggräfe, Akim Jah,
Nina Ritz and Steffen Jost) and Political Justice in Budapest After WWII
(2015, with Andrea Pető).

xi
xii NOTES ON CONTRIBUTORS

Maximilian Becker is a Lise Meitner Fellow at the Institute of Culture

Studies and Theatre History of the Austrian Academy of Science and is
working on his postdoctoral study of the Fédération Internationale des
Résistants (FIR) and its policy of coming to terms with the past in
the context of the Cold War. He is a research assistant at the Institut
für Zeitgeschichte at Munich, where he is editing the speeches of
Adolf Hitler between 1933 and 1945. Becker holds a doctorate from
the University of Munich and has also served as a research fellow of
the Vienna Wiesenthal Institute for Holocaust Studies (VWI) and
academic collaborator of the Max-Planck-Institute for European
Legal History.
Gilly Carr is Senior Lecturer and Academic Director in Archaeology at
the University of Cambridge Institute of Continuing Education; she is
also a fellow and Director of Studies in Archaeology at St Catharine’s
College and a member of the UK delegation of International
Holocaust Remembrance Alliance. Her recent monographs include
Victims of Nazism in the Channel Islands: A Legitimate Heritage? (2019),
Protest, Defiance and Resistance in the Channel Islands: German Occupation
1940-1945 (co-authored, 2014) and Legacies of Occupation: Heritage,
Memory and Archaeology in the Channel Islands (Springer, 2014).
Eliana Hadjisavvas holds a DPhil in History from the University of
Birmingham in 2018. Her research, which was funded by the Economic
and Social Research Council (ESRC), explored Jewish displacement in
post-war Europe, with a particular focus on the Cyprus internment camps.
Hadjisavvas has previously held fellowships at the Library of
Congress’ Kluge Center in Washington DC and is a Jewish History
Fellow at the Institute of Historical Research, University of London.
Kathrin Haurand is a PhD candidate in the Department of Middle
Eastern and African History at Tel Aviv University. She holds a MA in
History from Clark University, USA, and a MA in Cultural Studies from
the European University Viadrina in Germany. Her articles and previous
research investigate the experience of Jewish communities in the Middle
and Near East. Her dissertation focuses on Tehran as a place of refuge dur-
ing World War II. She is a fellow of the Ernst Ludwig Ehrlich Scholarship
Fund, and held a Fondation pour la Mémoire de la Shoah fellowship.
Stephanie Hesz-Wood is an AHRC-funded doctoral student in the
Department of History at Royal Holloway, University of London. Her
 NOTES ON CONTRIBUTORS xiii

PhD thesis entitled ‘A Spatial History of Drancy: Architecture,

Appropriation and Memory’ is interdisciplinary in approach, combining
architectural history with social and cultural history. Hesz-Wood holds an
MA from The Courtauld Institute of Art, funded by an AHRC postgradu-
ate award, in which she specialised in the History and Theory of the
Museum, focusing her thesis—‘Casting Memory’—on Holocaust memo-
rialisation in Vienna.
Patricia Kollander holds a PhD from Brown University and is Professor
of History at Florida Atlantic University. Her areas of teaching specialisa-
tion include modern Germany, modern Russia and the history of European
women. She has published two books: Frederick III: Germany’s Liberal
Emperor (1995) and ‘I Must Be a Part of This War’: A German-American’s
Fight Against Hitler and Nazism (2005), along with numerous schol-
arly book chapters, articles and reviews. Her research focuses on the
contributions of recent German and Austrian émigrés in the US
Army during the Second World War.
Kateřina Králová is Assistant Professor and Head of the Department of
Russian and Eastern European Studies at Charles University, Prague. In
her research, she focuses on post-conflict societies, the Holocaust and the
aftermath of the Second World War in Greece. Her selected publica-
tions include ‘In the Shadow of the Nazi Past’ (EHQ, 2016), ‘Being
Traitors’ (SEEBSS, 2017), ‘The “Holocausts” in Greece’ (Holocaust
Studies, 2017), Das Vermächtnis der Besatzung (2016/BPB, 2017) and
Diverse Perspectives on Jewish Life in Southeast Europe (2019) with
M. Vulesica and G. Antoniou. She is preparing a book on the trajec-
tories of Holocaust survivors’ return to Greece.
Ruth Leiserowitz is Deputy Director at the German Historical Institute
in Warsaw and Professor of East European History at the Humboldt
University of Berlin. Her research is focused on European history in the
nineteenth and twentieth centuries, with a focus on transnational history,
Baltic history, Jewish history, and the history of memory and border
regions. Her most recent publication is ‘Litvak Traders and Their Spatial
Dimensions at the Turn of the 19th Century’, in Maria Ciesla (ed.) Jewish
Space in Pre-modern Time (2019).
Philipp Mettauer is a researcher at the Institute for Jewish History in
Austria, located in the former Synagogue of Sankt Pölten. He studied his-
tory and political science at the Universities of Vienna, Madrid, Salamanca
xiv NOTES ON CONTRIBUTORS

and Basel, completed successfully his ‘Commemorative service’ at the

Fundación Memoria del Holocausto, Museo de la Shoá, Buenos
Aires, and has made a number of long-term research visits to Argentina.
His published doctoral thesis deals with the forced Jewish-­Austrian emi-
gration to Argentina from the Anschluss until the end of the war. His
research has also focused on the displacement of Jews to Sammelwohnungen
(collection flats) in Vienna from 1938 to 1942 as well as on National
Socialism and the Holocaust in family memory. For the exhibition at the
memorial of the psychiatric clinic ‘Am Steinhof’ in Vienna, he has con-
ducted oral history interviews with its child survivors. Mettauer’s most
recent research focused on the National Socialist euthanasia programme as
it relates to the mass graves at the cemetery of the psychiatric hospital of
Mauer-Öhling in Lower Austria.
Nancy Nicholls is Lecturer in History at the Pontificia Universidad
Católica de Chile on themes of memory, oral history and contemporary
Chilean history. She holds a BA in History from the Pontificia Universidad
Católica de Chile and a PhD in Sociology from the University of
Essex, United Kingdom. She has written about the experiences of
repression among victims of the Chilean dictatorship (1973–1990)
based on survivor testimonies. In recent years, her principal research
topic has been survival, migration and adaptation among Holocaust
survivors migrating to Chile. This work is also based on the oral his-
tories of survivors. She is working with Yael Siman on research into
experiences of mobility, migration and integration of Holocaust sur-
vivors who migrated to Chile and Mexico. This research is based on
oral testimonies mainly from two collections: the USC Shoah
Foundation Visual History Archive and Voces de la Shoá, Colección
Memoria Viva.
Dalia Ofer is Max and Rita Haber Professor of Holocaust and East
European Studies at the Hebrew University of Jerusalem (Emerita). In
2018, she received the Distinguished Achievement Award in Holocaust
Studies from the Holocaust Educational Foundation of Northwestern
University. She has published extensively on the Holocaust, Holocaust
memory and immigration to Israel. Among her books are Women in
the Holocaust (co-edited with Lenore J. Weitzman, 1999), Israel in the
Eyes of the Survivors (ed., Yad Vashem, 2014) and The History of the
Jewish Police in the Viliampole (Kovno) Ghetto (2016).
 NOTES ON CONTRIBUTORS xv

Evelyn Price specialises in the Friends Ambulance Unit after the First
and Second World Wars. She holds a BA with honours in History and
English from the University of Wolverhampton (2013), winning both the
English and History prizes for that year. She holds an MA with dis-
tinction in English Literature from the same institution (2014). Her
research explores the impact of this small Quaker-inspired unit as an
independent non-governmental organisation (NGO) on humanitar-
ian relief, particularly to displaced persons and German civilians in
war-torn Europe.
Sarah Rosen is a historian whose work concentrates on the Holocaust in
Transnistria and Romania. Since 2005 she has been an interviewer of
Holocaust survivors at Yad Vashem. Since 2014, she has been a his-
torian consultant to lawyers representing the Israeli Ministry of
Justice in the field of Holocaust survivors’ rights and, since 2018, she
has been a fellow at the Institute for Holocaust Research at Bar-Ilan
University. She was the academic and the historical advisor for Boris
Maftzir’s documentary film, Beyond the Nistru, on the Holocaust in
Transnistria. She has published a number of articles on the ghettos in
the northern part of Transnistria and her forthcoming book is
Expulsion to a Remote Country: Transnistria, 1941-1944 (Yad Vashem).
Christine Schmidt is Deputy Director and Head of Research at The
Wiener Holocaust Library in London. Her research has focused on the
history of the International Tracing Service and early tracing efforts in
Britain, post-war research and collection initiatives by the staff of the
Wiener Library, the concentration camp system in Nazi Germany and
comparative studies of collaboration and resistance in France and Hungary.
Her recent publications include ‘“We are all Witnesses”: Eva Reichmann
and the Wiener Library’s Eyewitness Accounts Collection’ in Agency and
the Holocaust: Essays in Honor of Debórah Dwork, edited by Mary Jane Rein
and Thomas Kühne (Palgrave Macmillan, 2020) and ‘Those Left Behind:
Early Search Efforts in Wartime and Post-war Britain’ in Tracing and
Documenting Nazi Victims Past and Present, edited by Henning Borggräfe
and Christian Höschler (2020).
Yael Siman is a professor researcher at the Social and Political Sciences
Department Iberoamericana University Mexico City. Prior to that she was
Head of the A.G. Leventis Chair in Cyprus Studies at Anáhuac University
xvi NOTES ON CONTRIBUTORS

Mexico. Siman holds a PhD in Political Science from the University

of Chicago. She participated in the Global Salzburg Conference on
Holocaust Education and Genocide Prevention and in the first
International Conference on Holocaust Education organised by
USHMM and UNESCO. She has conducted several academic and
educational projects related to the Holocaust, Genocide and Mass
Violence in Mexico and Latin America with the support of UNESCO,
USHMM and IHRA. Siman is an affiliated researcher at the Center
for Advanced Genocide Research, USC Shoah Foundation. Her
research interests concern the connections between the Holocaust
and Latin America, antisemitism and discourses of hatred in Latin
America, and the experiences and narratives of victims of genocide
and mass violence.
Dan Stone is Professor of Modern History and Director of the Holocaust
Research Institute at Royal Holloway, University of London. He is
the author or editor of sixteen books including Histories of the Holocaust
(2010), Goodbye to All That? The Story of Europe Since 1945 (2014), The
Liberation of the Camps: The End of the Holocaust and Its Aftermath
(2015) and Concentration Camps: A Very Short Introduction (2019).
His latest book, Fate Unknown: Tracing the Missing After the Holocaust
and World War II, will be published by OUP in 2021 and he is com-
pleting a book on the Holocaust for Penguin’s revived Pelican series.
Paul Weindling is Research Professor of History of Medicine at Oxford
Brookes University. He is researching the life histories of the victims of
coerced experimentation under National Socialism. Since 2017 he has
been part of a group researching the life histories and brain tissue histories
of victims of brain research as held by the Kaiser Wilhelm Gesellschaft
and the post-Second World War Max Planck Institutes for Brain
Research, Psychiatry and Neurology. He is the co-president (with
Florian Schmaltz) of the Commission of the Université de Strasbourg
to research the medical faculty of the Reich University Straßburg,
1941–1944. His publications include Health, Race and German Politics
Between National Unification and Nazism (1989), Epidemics and
Genocide in Eastern Europe 1890-1945 (2000), Nazi Medicine and the
Nuremberg Trials: From Medical War Crimes to Informed Consent (2004),
John W. Thompson, Psychiatrist in the Shadow of the Holocaust (2010) and
 NOTES ON CONTRIBUTORS xvii

Victims and Survivors of Nazi Human Experiments: Science and Suffering

in the Holocaust (2014). He has edited From Clinic to Concentration
Camp: Reassessing Nazi Medical and Racial Research, 1933-1945 (2017).
Lauren Willmott is a curator of the new Holocaust Galleries due to open
at the Imperial War Museums, London in 2021. Prior to this, she spent
four years at The National Archives as a record specialist of Nazi persecu-
tion records and has a particular interest in gender history. Her previous
publications include ‘Irma Grese: The Real Beast of Belsen?’ (History
Today, 2015) and ‘Images of the National Archives: Suffragettes’ (Pen and
Sword, 2019).
 List of Images

‘When We Came to Persia: It Was Like Resurrection’: Child

Refugees in Tehran During World War II and Their
Resettlement in Mandatory Palestine
Image 1 Henrietta Szold interviewing a Tehran child in 1943 (Youth
Aliyah Records in the Hadassah Archives. I-578/RG 18.
Box 2. Boston, MA and New York, NY: American Jewish
Historical Society). (Courtesy of Hadassah, The Women’s
Zionist Organization of America, Inc.) 133
Image 2 ‘I Will Not Call You Refugee Child,’ Hadassah Newsletter,
July–August 1943 (Hadassah Newsletter. April 1943. Youth
Aliyah Records in the Hadassah Archives. I-578/RG 17.
Box 34. Folder 8. Boston, MA and New York, NY: American
Jewish Historical Society). (Courtesy of Hadassah, The
Women’s Zionist Organization of America, Inc.) 138

A Spatial History of Drancy: Architecture, Appropriation

and Memory
Image 1 View of the Cité de la Muette from the Drancy Museum.
(©Stephanie Hesz-Wood, 2014) 291
Image 2 View of the Drancy Museum from the cattle-wagon memorial
in the Cité de la Muette. (©Stephanie Hesz-Wood, 2014) 293
Image 3 Detail of the edge of the Cité de la Muette. (©Stephanie
Hesz-­Wood, 2014) 295

xix
 List of Tables

Mengele at Auschwitz: Reconstructing the Twins

Table 1 Total twins, 18 dwarves and 12 relatives: 558 22

Hungarian Jewish Holocaust Survivors Registered in Displaced

Persons Camps in Apulia: An Analysis Based on the Holdings
of the Arolsen (International Tracing Service) Digital Archive
Table 1 The number of cases and persons registered in various
DP camps in Apulia 175

A Right to Compensation After Persecution? Examining

the Testimonies of British Victims of Nazism
Table 1 Basic statistics relating to compensation applications from the
Channel Islands 260
Table 2 Comparison of statistics for Channel Islanders
with national average 268

xxi
 Beyond Camps and Forced Labour:
Introduction

Suzanne Bardgett, Christine Schmidt, and Dan Stone

Ten years ago, in his introduction to a collection of essays from the 2009
Beyond Camps and Forced Labour (BCFL) conference, David
Cesarani wrote:

What all these essays show is that the Second World War in Europe did not
end neatly on 8 May 1945 and that ‘liberation’ did not release the victims of
Nazi persecution or the survivors of genocide from brutality, fear or injus-
tice. Some victims went unrecognized, while certain groups continued to
suffer ill-treatment. Perpetrators could turn into victims and more than a

S. Bardgett
Imperial War Museums, London, UK
e-mail: SBardgett@iwm.org.uk
C. Schmidt (*)
The Wiener Holocaust Library, London, UK
e-mail: cschmidt@wienerlibrary.co.uk
D. Stone
Royal Holloway, University of London, Egham, UK
e-mail: d.stone@rhul.ac.uk

© The Author(s) 2020 1

S. Bardgett et al. (eds.), Beyond Camps and Forced Labour,
The Holocaust and its Contexts,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-56391-2_1
Another random document with
no related content on Scribd:
tehnyt yrityksen, jolloin vouti oli kuollut pelosta. Hän oli siis voudin
murhaaja.

Tuskan hiki nousi hänen otsalleen sitä ajatellessa ja hän katsahti

vaistomaisesti käsiinsä, oliko niissä verta. Mutta samalla hän kuuli
ilkkuvan äänen lohduttavan: "Älä välitä koko asiasta. Voudissa ei näy
mitään väkivallan merkkiä, vaan luulevat kaikki hänen kuolleen
itsestään öisille retkilleen. Mene vain muina miehinä maksamaan
rahaveroasi taloon".

Silloin torppari rupesi tointumaan, sillä hän ymmärsi aivan selvästi,

että juuri niin voudin kuolema selitettäisiin; ehkäpä ajateltaisiin, että
paholainen oli vienyt hänet, mikä ei olisi niinkään väärä otaksuma.
Torpparia värisytti muistaessaan yöllistä näkyään. Paholainen se oli
ollut, aivan varmaan — mutta silloinhan hän oli ollut koko ajan
paholaisen kuljetettavana? Se ajatus välähti taas kuin iskevä salama
hänen sielussaan, ja siitä päästäkseen hän lähti ulos.

Etehisessä riippui naulassa tuo ihmeellinen viikate. Mutta oliko se

mitenkään erikoisempi? Ei muuten kuin siroutensa ja terävyytensä
vuoksi. Torppari hieroi silmiään, eikä voinut tällä hetkellä ymmärtää,
miten hän oli sitä niin erikoisena pitänyt ja sillä niin suuria niittotöitä
suorittanut. Mutta kun hän taas siihen katsahti, näyttikin se jo toiselta
kuin äsken: nyt se taas loisti salaperäisesti, jopa liikahtikin
naulassaan. Silloin sattuivat torpparin silmät vieressä olevaan
konttiin ja hän muisti taas yölliset tapahtumat. Hänhän oli
ammentanut siihen multaa murhatun pään alta. Olikohan sitä siellä?
Vavisten hän otti kontin naulasta ja avasi sen.

Siellä oli lujasti sidottu käärö, ja kun hän avasi sen, tuli kontti
puolilleen rahoja. Toiset niistä olivat kirkkaita kuin kulta, toiset
homeisia, mutta kolmannet taas hopealle kimaltelevia. Torpparin
päätä huimasi ja hänen täytyi istua siihen, ettei kaatuisi. Ei ollut
epäilemistäkään: hän oli saanut nämä rahat voudilta tahi
paholaiselta. Mutta nyt se asia ei enää kauhistuttanut häntä, sillä
kullan kiilto oli lopullisesti hänet sokaissut. Hän ei ollut milloinkaan
nähnyt niin paljon rahaa ja hänen sydämensä sykähti ajatuksesta,
että hän nyt oli rikas. Kiireesti hän kätki aarteensa niin, ettei
vaimokaan saanut siitä mitään vihiä, otti veromääränsä ja lähti
voudin talolle velkaansa maksamaan.

Saapuessaan sinne hän tunsi saavuttaneensa täyden

kylmäverisyyden ja mielen tasapainon. Sanoma voudin oudosta
kuolemasta oli jo levinnyt koko seudulle ja paljon kansaa oli
saapunut hänen ruumistansa katsomaan. Hänet oli löydetty aamulla
suultaan makaamasta aittojensa takaa; ruumis oli ollut täynnä sinisiä
merkkejä, olipa vaatteissakin kuin palaneen jälkiä. Tämä todisti
oikeaksi sen otaksuman, että vouti oli mennyt yöllä ulos, mitä lienee
mennyt, jolloin salama oli hänet tappanut. Mutta paljon löytyi niitäkin,
jotka arvelivat paholaisen ottaneen häneltä hengen.

Vaitiollen ja vakavana katseli torppari voudin ruumista ja kuunteli

mielessään hymähdellen ihmisten arveluja. Kukapa olisi voinut
aavistaakaan asian oikeaa laitaa. Rankkasade oli huuhtonut kaikki
jäljetkin aivan näkymättömiin. Hän ei puhunut mitään, ei edes
iloinnut verivihollisensa ruumiin näkemisestä, vaan ilmoitti voudin
pojalle tulleensa maksamaan verorahaa, jonka vouti oli edellisenä
päivänä häädön uhalla häneltä vaatinut. "Mistä sinulla rahaa on?"
kysyi nuori vouti epäilevästi ja halveksivasti. "Ei vielä ehtinyt isäsi
viimeistä killinkiä nylkeä", vastasi torppari pelkäämättä, "joko luulet
ruoskan heittäneen heilumasta, koska noin röyhkeä olet?" kysyi
nuori vouti uhkaavasti. "Minkä heilunee, isäsi selkään nyt sattuu,
eikä enää minun", vastasi torppari. Ja he tuijottivat toisiinsa silmät
tulta iskien.

Mutta torppari ei enää pelännyt mitään, sillä rikkauden mukana

hän oli saanut omituisen rohkeuden. Hän heitti rahansa voudin eteen
ja lähti keveällä ja uhmailevalla mielellä kotiinsa. Tullessaan
kotiveräjälleen hän näki tuon tutun, mutta kolkon vieraansa
seisoskelevan siinä kuin häntä odotellen. "Mitähän se vielä tahtoo?"
vilahti torpparin mielessä ja hän jo pelkäsi: "Kunhan ei vain haluaisi
jotakin osuutta niihin voudin rahoihin? Mutta sitä hän ei tule
milloinkaan saamaan, sillä rahat ovat minun". Hänen ahneutensa oli
kasvanut niin, ettei hän olisi antanut saaliistaan killinkiäkään
kenellekään, vaikka minkälainen hätä olisi ollut.

Vieras ei kuitenkaan ottanut mitään palkkiota tahi osuutta

puheeksi, haastelihan vain muista asioista. Ei hän voudin
kuolemastakaan eikä muista eilisistä asioista mitään sanonut, ollen
kuin ei olisi niistä tiennytkään. Vihdoin torpparista rupesi tuntumaan
siltä, että kai hänen nyt sentään pitäisi kysäistä, mitä vieras kaikesta
avustaan tahtoisi korvausta, ja kautta rantain hän tekikin sen. Mutta
vieras vain hymähti eikä hetkeen aikaan puhunut mitään. Vihdoin
hän sanoi viitaten pihalle: "Mitäpä minä palkkioistasi! Mutta
antanetko tuon, mikä on tuolla vaimosi vyöliinan alla?"

Torppari katsahti pihalle ja näki vaimonsa tulevan aitasta ja

pistävän aitan avaimen vyöliinan alle. "Tuota avaintakohan se
haluaa? Luulee varmaankin aitassani kosoltakin aarteita olevan".
Näin hän hymähti mielessään ja sanoi: "Olkoon menneeksi. Tule
ottamaan palkkiosi". — "Kerkeänpähän tuon vastakin", sanoi vieras
tähän välinpitämättömästi, "kiitoksia vain". Ja hyvästeltyään hän lähti
menemään voudin taloon päin kadoten pian tien mutkaukseen.
 Mutta jokin ilme vieraan katseessa oli saanut torpparin
hätkähtämään. Hän harkitsi sitä astuessaan pirttiinsä, jossa vaimo
askarteli lieden ääressä. Mitä se oli merkinnyt, sitä hän ei saanut
itselleen selvitetyksi, mutta tuskallinen ja painostava aavistus kohosi
hänen sieluunsa kuin synkkä ukkospilvi.

Voudin kuoleman jälkeen muuttui nuoren torpparin onni äkkiä niin

myötäiseksi, että sitä kaikki ihmettelivät. Muutaman kuukauden
kuluessa hän oli heittänyt torppansa, ostanut oman talon ja rupesi
sitä nyt asumaan hartiavoimin. Työ menestyi häneltä hyvin, navetta
oli täynnä hyviä lehmiä, talli leiskuvaharjaisia hevosia. Kaiken, mitä
rikkaan ja toimeliaan talon hoidossa tarvittiin, isäntä hankki
viivyttelemättä, ja hyvähän oli hankkia, sillä olihan hänellä nyt rahaa.
Miten hän oli näin äkkiä rikastunut, sitä ei voinut kukaan ymmärtää,
eikä sitä rohjettu liioin mennä häneltä kysymään. Entinen iloinen ja
hyväntahtoinen mies oli nimittäin muuttunut tylyksi ja äreäksi,
auttamattomaksi ja itsekkääksi, jonka puoleen oli turha kääntyä,
varsinkin silloin, jos jotakin apua sattui tarvitsemaan. Niinpä arveltiin
hänen myyneen sielunsa paholaiselle suuresta rahasummasta ja
välteltiin hänen seuraansa niin paljon kuin mahdollista. Eikä isäntä
siitä ollenkaan välittänyt.

Mutta huolimatta tästä ulkonaisesta menestyksestä vaivasi isäntää

alituisesti kalvava epäilys ja huoli. Mitä oli vieras oikeastaan palkkion
pyynnöllään tarkoittanut? Joka kerta kun hän näki vaimonsa, joka oli
ruvennut yhä aremmin ja pelokkaammin häneen suhtautumaan, tuo
kysymys tuli hänen mieleensä. Sitä hän mietiskeli ulkona töissä
ahertaessaan ja yöllä vuoteellaan valvoessaan, kunnes hän vihdoin
yli puolen vuoden kuluttua vieraan viime käynnistä sai vastauksen.

Samalla tavalla kuin silloinkin hän oli saapumassa kotiinsa ja näki

säikähtäen, että vieras istui kivellä portin vieressä. Paha aavistus
siitä, millä asialla vieras oli, sai hänet heti ynseästi ja kiivaasti
kysymään: "Palkkiotasiko tulit hakemaan?" — "Enpähän minä sitä
vielä", vastasi toinen empien, "muuten vain tulin käymään —
katsomaan uutta taloasi ja elantoasi". — "Mitäpä siinä on katsomista,
talo kuin talo", vastasi isäntä tuikeasti, "ota palkkiosi ja mene, sillä
enpä suoraan sanoen pidä väliä moisten kulkurien käynneistä". —
"So-so", hymyili nyt vieras ilkeästi, "mitenkäpä minä nyt voisin ottaa
palkkioni, kun se on vasta kuukauden perästä valmiskin". Ja hän
viittasi emäntään, joka sattui taaskin liikehtimään aitan ja tuvan väliä.
Kun isäntä katsoi raskauden tilassa olevaa vaimoansa, valkeni
hänelle äkkiä kuin salamana vieraalle tekemänsä lupauksen sisällys;
kuin ukkosenvaajan iskemänä hän vaipui siihen sijallensa
pyörryksiin.

Herättyään tainnoksistaan hän hieroi silmiään ja tunnusteli itseään

saadakseen selville, oliko hän unessa vai ilmissä; oliko tässä äsken
ollut ketään outoa miestä ja oliko hän luvannut lapsensa
paholaiselle? Hän koetti ajatella asiaa kirkkaasti ja selvästi, mutta ei
voinutkaan, sillä jokin pimeä mahti tuntui sekoittavan hänen
järkensä. Ja kun hän muisteli, mitä kaikkea oli tapahtunut, millä
tavalla hän oli hankkinut rikkautensa ja kenenkä tuo rikkaus
oikeastaan oli — ei hänen eikä voudin, vaan sen murhatun miehen,
jonka haamu tuntui aina oleilevan hänen kätketyn aarteensa lähellä
itkemässä ja valittamassa, — jysähti hänen sieluunsa varmana
totuutena ajatus, että hän oli myynyt itsensä ja syntymättömän
lapsensa paholaiselle. Se leikkasi niin kipeästi hänen päätänsä, että
tuntui kuin olisi elinhermo mennyt poikki, ja horjuen kuin kuoleva hän
hoippui kotiinsa.

Tämä musertava vakaumus tekonsa laadusta pimensi nyt isännän

mielen niin, ettei hän voinut ajatella mitään muuta. Vaimo huomasi
miehensä salaisen surun ja koetti udella sen syytä, mutta eihän mies
voinut sellaista asiaa hänelle tunnustaa. Yksin hänen täytyi kantaa
taakkansa, joka painoi hänen hartioitaan raskaampana kuin
kivikuorma. Kaikki, jolla vielä äsken oli ollut hänelle ratkaiseva arvo,
maallinen menestys ja rikkaus, tuntui hänestä nyt saastaiselta
mullalta, joka likasi hänen kätensä ja kahlehti hänet kiinni
kadotuksen ja kuoleman varmuuteen. Kuinka haikeasti hän nyt
halasikaan takaisin niitä päiviä, jolloin hän kunniallisessa
köyhyydessään eli onnellisena tölli-pahaisessaan, niitä aikoja, jolloin
hänellä ei ollut vaimoltaan mitään salattavaa ja jolloin hän ei vielä
ollut myynyt paholaiselle vaimonsa pyhintä ja kalleinta omaisuutta,
hänen esikoistansa. Väliin tämä hänen tekonsa kaameus valkeni
hänelle niin hirvittävän voimakkaana, että hän vuoteellaan
kieriskellen vain halasi kuolemaa, vapahdusta tuskasta, jonka paino
kävi hänelle sietämättömäksi.

Kuta lähemmäksi vaimon synnytyshetki lähestyi, sitä suuremmaksi

ja painostavammaksi kävi miehen pelko. Päivät tuntuivat hänen
mielestään kuluvan liian nopeasti ja öillä hän koetti valvoa, siten
muka pidentääkseen aikaa tuon pelätyn hetken saapumiseen. Kun
hän sitten kerran yön pimeydessä, jälleen myrskyn raivotessa ja
salamain iskiessä, kuin olisi itse sielun vihollinen tuulispäissä
kulkenut, keppuroitsi kiduttavalla vuoteellaan, milloin vaipuen
sairaalloiseen horrokseen, milloin säpsähtäen siitä säikähtyneenä
hereille, näkikin hän äkkiä, kuinka pimeään ovensuuhun ilmestyi
kaksi hohtavaa pistettä. Ne tulivat yhä lähemmäksi, hohde näytti
leviävän yhä laajemmalle ja kauhistuen huomasi mies, että hänen
vuodettaan lähestyi hitaasti, askel askeleelta, se sama kadotuksen
musta kissa, joka oli johtanut häntä tuolla turmion retkellä. Hän nosti
torjuen kätensä sitä vastaan, mutta se lähestyi lähestymistään,
kiduttavan hitaasti, ja suurentuen sitä mukaa kuta likemmäksi tuli,
kunnes se oli aivan hänen vuoteensa vieressä, köyristi mustan,
säihkyvän selkänsä korkealle ja kohdisti häneen hohtavat silmänsä.
Jäykistävä, kuolettava kauhu valtasi miehen. Hän ei voinut
liikahtaakaan, vaan rinnalle laskeutui vuorenraskas paino, joka siinä
hetkessä uhkasi viedä häneltä hengen.

Mutta silloin näky muuttuikin: vuoteen vieressä ei ollutkaan enää

tuota kauhun eläintä, vaan ihmeellisen kaunis neito, joka viehkeästi
hymyillen viittasi hänelle ja kehoitti nousemaan. Paino katosi rinnan
päältä, sydän löi taas keveämmin, ja kiitollisena saamastaan
vapahduksesta sekä tytöstä henkivän omituisen lumon vallassa mies
nousi ylös ja lähti seuraamaan häntä. Hän tunsi liikkuvansa keveästi,
kuin leijuen tuulen mukana, ja tyttö hänen edellään liukui ilmassa
kuin kuvahinen, katsoen aina väliin häneen ja viitaten suloisesti ja
viehkeästi tulemaan, ja mies meni, huomaamatta mitään muuta,
myrskyä, sadetta, synkän korven kolkkoa ja tuskallista kohinaa.

Kuinka kauan ja minne he näin kulkivat, sitä ei mies seuratessaan

tyttöä tullut ajatelleeksi. Mutta vihdoin hän rupesi huomaamaan, ettei
hän milloinkaan ollut täällä päin käynyt. Milloinkaan hän ei ollut
nähnyt niin synkkää ja alakuloista korpimaisemaa kuin nyt, paikkaa,
jossa näytti asuvan ikuinen ikävä ja hämäryys, loputon tuska ja suru.
Se huokui kaikkialta ja valui ylle kuin harmaa sumusade, joka
hiljalleen murheellisen syksyn kuolontunnelmia itkeskelee. Jo tunki
se hänen sydämeensäkin ja silloin siellä puhkesi vuotamaan se
haava, joka oli äsken lumouksen vallassa ollut unohduksissa.
Surunsa ja tuskansa maahan painamana hän pysähtyi kulussaan ja
katsoi ympärilleen.

Tyttö oli kadonnut. Kaikkialla vallitsi synkkä hämärä ja

haudanhiljaisuus. Korpikuusikko tuossa äärellä oli kuin musta seinä,
eikä havuneulanenkaan putoamisellaan hiljaisuutta häirinnyt. Taivas
riippui raskaana ja läpinäkymättömänä kuin katto aivan puiden
latvojen päällä. Tuossa edessä oli talo, synkän harmaa, kammottava,
todellinen Tuonelan kartano, joka vaikeni kuin hauta, osoittamatta
pienintäkään elonmerkkiä. Mies tunsi hitaasti astuvansa pihaa kohti,
ja saavuttuaan sinne hän huomasi kujalla härkävaljakon, kaksi
härkää rinnan valjastettuina valtaisen, suunnattoman raskaan
kuorman eteen. Hän pysähtyi niiden vierelle katsoakseen niitä
tarkemmin, ja silloin ne molemmat ääntä päästämättä käänsivät
päänsä häneen päin, tuijottaen anovasti ja sanomattoman
surullisesti. Miehen sydämessä ailahti säälin lämmin aalto ja hän
laski hyväilevästi kätensä härkäin kaulalle.

Mutta kauhusta parkaisten hän vetäisikin sen pois, sillä eihän siinä
härkää ollutkaan, vaan ihminen, kaksi ihmistä. Toinen oli vouti ja
toinen se mies, jonka päässä oli ammottava reikä. Molemmat heidät
oli valjastettu saman ikeen alle, joka maahan painavan raskaana
näytti heitä rasittavan; niska oli kulunut vereslihalle ja selässä näkyi
ruoskan verisiä jälkiä. Tyrmistyneenä mies vaipui maahan tämän
kamalan valjakon eteen, kohottaen rukoilevasti kätensä voutia kohti,
mutta tämä vain katseli häntä surullisesti ja mitään sanomatta.
Miehen sydämessä vilahti epätoivoinen ajatus, että tuossa on vouti
samoissa kahleissa murhaamansa miehen kanssa — ehkä hänet on
määrätty voudin murhaajana kolmanneksi ajokkaaksi saman ikeen
alle? Se ajatus lamautti hänet niin, ettei hän voinut muuta kuin
nyyhkyttäen maata voudin edessä. Silloin tämä sanoi surullisella
äänellä:

"Voi iankaikkisen kuoleman mittaamatonta pituutta,

toivottomuuden äärettömyyttä, rangaistuksen musertavaa
ankaruutta!"

Ja toinen sanoi hiljaa, pudistaen veristä päätänsä: "Voi Tuonelan

loputonta hämärää!"

Nyt alkoi kuulua hiljaista voihketta ja valitusta, joka lisääntyi

lisääntymistään, kunnes se kaikui raivokkaana, epätoivoisena
parkumisena, joka tunkeutui ytimiin saakka. Vouti ja hänen toverinsa
yhtyivät huutoon, rääkyen kuin kuolemanhädässä olevat eläimet, ja
niin haudanhiljainen kuin paikka äsken oli ollut, yhtä kammottava
hornan kirkuna siellä nyt vallitsi. Mies ei voinut sitä kestää, vaan lähti
hoippuen edessään olevaa, pimeätä ovea kohti.

Hän astui siitä sisään ja saapui pirttiin, joka oli synkkä ja hämärä.
Se näytti niin tavattoman suurelta, ettei hän voinut erottaa
peräseinää eikä kattoa, eikä hän aluksi nähnyt siellä ketään. Mutta
tarkemmin katsoessaan hän huomasikin sivu-ikkunan lavitsalla
miehen, joka tuijotti häneen hehkuvilla silmillään ja näytti
hymyilevän. Isäntä tunsi hänet: hän oli tuo omituinen ja kolkko
vieras, ihmeellisen viikatteen lahjoittaja, koko hänen
onnettomuutensa ja tuskansa alku. Ennenkuin hän kerkesi sanoa
mitään, kysyikin talon isäntä: "Vieläkö viikate pystyy?"
Hämmästyneenä vastasi toinen myötävästi. "Hyvä on", virkkoi siihen
taas musta mies, "kunhan vain varot katsomasta sen terään, kun se
ensi kerran kiveen kilahtaa".
 Mutta silloin tunsi tulija omituisen rohkeuden heräävän
sydämessään ja sanoi äkkiä kuin kaiken tuskansa purkaen: "Minä en
anna sinulle sitä, mikä on vaimoni vyöliinan alla, en milloinkaan!" —
"Mutta olethan luvannut sen minulle", sanoi nyt musta mies
sähähtäen, "ja lupaustasi et voi peruuttaa, vaikka tahtoisitkin". "En
sittenkään!" vannoi toinen. "On antaminen; pian tulen itse
hakemaan", vastasi taas kylmästi musta isäntä, "Jumala auttaa
minua". — "Eikä auta; täällä ei hänellä ole mitään valtaa". Ja musta
mies hymyili pilkallisesti.

Miehen koko kirkas entisyys, se sielun ja omantunnon rauha, joka

hänellä köyhyytensä aikana oli ollut, kuvastui nyt äkkiä hänen
sielussaan kalliina aarteena, jonka hän tuon mustan miehen vuoksi
oli menettänyt. Ja se maallinen hyvyys, jonka hän sijaan oli saanut,
tuntui hänestä nyt saastaiselta hinnalta, johon hän oli myynyt sekä
oman että vielä syntymättömän poikansa sielun. Tämän kaiken hän
kyllä oli aikaisemminkin tiennyt, mutta se ei ollut milloinkaan
valjennut hänelle niin kirkkaana ja musertavana tosiasiana kuin tällä
hetkellä. Oli kuin hän olisi ollut kuuro, joka ei tiennyt mitään siitä, että
hänen vieressään alati soi mahtava kirkonkello, jonka ääni nyt, kun
hän äkkiä sai kuulonsa takaisin, huumasi hänet jylisevällä
soinnillaan. Kaikkivaltiaan kutsuva ja kehoittava ääni puhkesi
kaikumaan hänen sielussaan, oltuaan kauan kadoksissa ja
kuulumattomissa kuin synkän vuoren sisässä. Hän tunsi ihmeellisen
voiman heräävän ruumiissaan, rautaisen rohkeuden sielussaan, ja
hän karkasi enää mitään sanomatta lavitsalla istuvan mustan miehen
kimppuun.

Levottomana oli tämä huomannut vieraansa mielen liikkeet. Kun

mies ojensi kätensä tarttuakseen häneen, ei lavitsalla enää ollutkaan
ketään; lattialla oli vain musta, iso kissa, joka sähisten sylki
hohtavasta kidastaan häntä kohti, köyristäen säihkyvää selkäänsä ja
käpristellen pitkiä ja teräviä kynsiään. Ja kun mies pelkäämättä
ryntäsi sitä kohti, se muuttihe loistavaksi käärmeeksi, joka sihisten
näytti täyttävän koko pirtin tuhansilla välkkyvillä kiemuroilla, joita
mies turhaan tavoitteli. Kun hän vihdoin luuli saavansa käärmeen
kiinni, seisoikin hänen edessään ihana neito, joka pyytävästi kohotti
hennot kätensä kuin varjellakseen itseään iskulta, ja silloin miehen
käsi pysähtyi. Hän horjahti ja peitti silmänsä viettelevältä näyltä.

Kun hän jälleen katsoi eteensä, loisti kaukaa, pirtin perältä,

häikäisevä valo, ja siinä valossa välähti esiin kuva toistansa
ihanampi, kaikki täynnä maailman ylenpalttista hekumaa. Ne kuvat
olivat niin vietteleviä, että mies tuijotti niihin huumautuneena, tuntien,
kuinka voimakas himo päästä osalliseksi tuosta kaikesta alkoi
voittaa. Hänet valtasi äkkiä turtumus ja väsymys, ja huokaisten
raskaasti hän vaipui siihen paikalleen. Hän kerkesi vielä kuulla
pilkallisen äänen sanovan: "Pitänet poikaasi viisikolmatta vuotta!" ja
sitten katosi kaikki.

VI

Häntä ympäröi synkkä pimeys, mutta sitten rupesi kaukaa

pilkoittamaan valonsäde. Se oli kuin ohenevan pilven takaa
vähitellen näkyviin tuleva tähti, joka kirkastui kirkastumistaan; nyt se
oli jo suurempi kuin tähti ja lähestyi lähestymistään, kunnes sen valo
kasvoi häikäisevän voimakkaaksi, niin että hänen täytyi kädellään
peittää silmänsä. Mutta omituista: hän näki tuon valon sittenkin ja
tunsi, kuinka se tunkeutui hänen sieluunsa saakka, valaen sinne
toivon ja uskalluksen kajastusta. Ja silloin hän heräsi tajuttomasta
tilastaan.
 Hän makasi vuoteellaan ja hänen vaimonsa liikkui hiljaa ja
huolestuneen näköisenä hänen vaiheillaan. Miehen kysyvään
katseeseen hän vastasi ilmoittamalla, että mies oli ollut kauan
ankarasti sairaana, maaten puoleksi tajuttomassa tilassa ja
houraillen kamalista asioista. Mies hymähti tämän kuullessaan,
mutta oli iloinen, ettei vaimo tiennyt mitään hänen yöllisestä
retkestään, eikä siis muistakaan hänen salaisuuksistaan. Ja kun hän
siinä nyt niitä itsekin muisteli, tunsi hän olevansa rauhallisempi kuin
ennen, sillä saisihan hän pitää poikaansa ainakin viisikolmatta
vuotta. "Jumalan avulla", sanoi hän itsekseen, luottamuksen
uudelleen viritessä hänen sydämessään, "pelastuu poikani vielä, ja
Jumalan armo ja voima kykenee kyllä minulle itsellenikin
pelastuksen tien avaamaan". Kun hän oli tämän sanonut, tunsi hän
mielensä keventyneeksi, ja kuin häntä vielä ilahduttaakseen pistäytyi
kauan pilvien piilossa ollut aurinko esiin valaisten koko pirtin kirkkaan
kodikkaaksi. Hän tunsi tervehtyneensä, nousi ja rupesi suorittamaan
talonsa töitä.

Mutta hän ei ollut enää sama kuin ennen. Äsken hänen

sydämensä oli ollut kova ja itsekäs, muotonsa tyly ja kätensä raskas;
nyt hänen mielensä oli jälleen hellä ja toisen osaa sääliväinen,
ilmeensä kirkas ja kätensä pehmeä. Hän tunsi, kuinka kaksi voimaa
hänestä taisteli, mutta hän oli päättäväisesti asettunut toisen puolelle
ja ryhtynyt itsekin kamppailuun. Ainoa, mitä hänestä erikoista
sanottiin, oli se, että hän oli vähän omituinen. Hän saattoi hymyillä
itsekseen, jopa puhellakin, vaipua murheen ilmeeseen ja ristiä
masentuneen näköisenä kätensä, kunnes kohotti katseensa ja sai
taas vähitellen kirkkaan muotonsa takaisin.

Kun hänen poikansa sitten syntyi ja pappi kastoi sen Isän, Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen, nähtiin hänen vaipuvan syvään rukoukseen.
Hänen kasvoillaan kuvastui sen aikana ahdistus ja taistelu, kunnes
hän lopuksi alistuneena painoi päänsä ja siunaten, melkeinpä kuin
anteeksi pyytäen, laski kätensä poikansa otsalle. Kummastellen sitä
ihmiset katselivat, mutta vanhan papin silmiin oli ilmestynyt
omituinen ilme. Miehestä tuntui, että pappi tuossa aavisti paljon,
vaikka ei tiennytkään mitään.

Ja uusi elämä alkoi koko kylässä. Jos oli entinen köyhä torppari
ollut kaikille vaivatuille huojennuksena hyvyydellään ja
iloisuudellaan, niin vielä enemmän tämä uusi, nyt muuttunut isäntä.
Tarmolla, taidolla ja viisaudella sekä koskaan ehtymättömällä
avuliaisuudella hän auttoi köyhiä naapureitansa jalkeille, ja hänen
varansa tuntuivat olevan tyhjentymättömät. Muutamien vuosien
kuluttua oli köyhyys seudulta kadonnut, onni ja hyvinvointi oli
ruvennut siellä asumaan, ja mennyt aika tuntui kuin pahalta unelta.
Eniten kummasteltiin sitä muutosta, joka oli tapahtunut voudin
pojassa. Tämä oli yrittänyt jatkaa isänsä menettelyä, mutta oli sitten
yht'äkkiä muuttunut, ja se muutos oli tapahtunut entisen torpparin
vaikutuksesta. Tämä oli kerran nuoren voudin julmuuksista
kuultuaan mennyt hänen luokseen ja pyytänyt kahdenkeskistä
keskustelua, johon toinen oli ynseästi ja ylpeästi vihdoin suostunut.
Mutta siitä keskustelusta hän oli palannut murtuneena ja sydämeen
saakka kauhistuneena. Mitä siellä oli puhuttu, sitä ei saatu
milloinkaan tietää, mutta tuloksena vain oli perinpohjainen muutos.
Missä ikinä vain saattoi, koetti nuori vouti korjata isänsä tekemiä
vääryyksiä, ja hänestä tuli entisen torpparinsa uskollinen toveri
työskentelyssä koko seudun hyväksi.

Eräänä vuonna levisi koko kylään kammottava tieto siitä, että

metsästä oli löydetty murhatun miehen luuranko. Se entinen torppari
sen sattumalta oli metsässä kulkiessaan huomannut ja toimittanut
siitä tiedon papille, pyytäen, että se haudattaisiin vihittyyn maahan.
Ja pappi teki niin, katsoen haudan partaalla seisovaa isäntää ja
nuorta voutia, jotka näyttivät vaipuneen syviin mietteisiin, erittäinkin
jälkimmäinen; hänen katseestaan vilahti jotakin sellaista, jota muut
eivät tienneet. Oli murheellinen syyspäivä, ja kaikista läsnäolevista
tuntui, kuin olisi joku outo ja vihamielinen henki liikkunut haudan
vaiheilla, tuivertaen tuulispäänä puissa ja lennätellen pilvenä
kellastuneita lehtiä. Mutta eihän tiedetty, mitä se oikeastaan oli, eikä
isäntäkään mitään sanonut, vaikka olisi voinutkin. Hän oli nimittäin
selvästi tuntenut entisen oudon vieraansa läsnäolon.

Pitkään aikaan ei tämä ollut käynyt kylässä ollenkaan, eipä sitä

paljoa ajatellutkaan, sillä hän oli tiennyt saaliinsa ja palkkansa
varmaksi huolimatta siitä, mitä mies siellä yritti. Mutta sitten hän oli
äkkiä kaukaa nähnyt, kuinka mies kävi uudelleen etsimässä
murhatun luurangon ja pelästyen huomannut, mitkä ajatukset
miehen sielussa olivat heränneet. Hän oli heti heittänyt sinne
vastavihurin, mutta ei ollut ehtinyt estää sitä, että mies sillä hetkellä
oli kuin salaman valossa nähnyt totuuden: kaikki, mitä hän muiden
hyväksi teki, oli omiin ansioihin turvaamista, joka ei voinut tuottaa
sovitusta, niin kauan kuin itse pohjarikokset olivat sovittamatta;
rahat, joita hän käytti muiden ja omaksi hyväkseen, eivät olleet
hänen, ja voudin kuolema oli yhä hänen tunnollaan; tuota
salaperäistä viikatetta hän ei ollut raskinut hävittää, vaan oli
ripustanut sen huoneensa seinälle talteen, vaikka sisäinen ääni olikin
kehoittanut tekemään toisin. Kaikki nämä eletyt vuodet olivat siis
olleet näennäisestä rauhasta ja onnesta huolimatta kurjaa
itsenpetosta, puolinaisen parannuksen omahyväiseen uneen
uupumista, josta ei voinut lopuksi herätä muualla kuin helvetin
liekeissä. Uudelleen valtasi miehen sama entinen tuska ja hänen
sieluntaistelunsa alkoivat taas.
 Sitä hän mietti siinä haudan partaalla seisoessaan — tunnustaako
kaikki, luopua murhalla saavutetusta rikkaudesta, kunnioitetusta
nimestä ja asemasta, vai jatkaako entisellään yksin kantaen
kuormaa sydämessään, kunnes kaatuisi ja paha saisi omansa? Tuo
edellinen tuntui niin sanomattoman vaikealta, aivan mahdottomalta,
mutta vielä hirveämpi oli jälkimmäinen mahdollisuus. Uhraisihan hän
silloin rakkaan poikansa, ylpeytensä, onnensa, silmiensä ilon, uhraisi
omankin iankaikkisen autuutensa. Mutta sittenkin — tuota edellistä
hän ei saanut tehdyksi, ei voinut.

Tämä taistelu raivosi julmimmillaan hänen sydämessään sinä

päivänä, jolloin tuo tuntematon kuollut haudattiin. Tuntui kuin se olisi
tuijottanut häneen ontoilla silmäkuopillaan kuin härän muljottavilla
silmillä, ja kuin olisi vouti-vainaja hänen rinnaltaan myöskin katsonut
surullisesti, valittavasti, ikäänkuin rukoillen: "Tee se, tee se!" Mutta
hän ei voinut, ei voinut. Ei, vaikka sieltä Manalan kartanon pihalta
hänen korviinsa viiltävänä kaikui voudin kuolonmasentunut huokaus:
"Voi iankaikkisen kuoleman mittaamatonta pituutta, toivottomuuden
äärettömyyttä, rangaistuksen musertavaa ankaruutta", ja murhatun
vaikerrus: "Voi Tuonelan loputonta hämärää", sekä kaikkien
kadotettujen sielujen kidutuksen repivä parkuna. Kaikki se, mitä hän,
entinen köyhä ja kurja raukka, nyt oli, ja mitä oli hänen ympärillään,
oli tullut hänelle niin ylivoimaisen rakkaaksi, ettei mikään tuntunut
kyllin arvokkaalta saadakseen hänet ne hylkäämään. Niin kyllä,
mutta sitten välähti sielussa kipeääkin kipeämpänä vihlaus:
"Poikani!", ja sielun taistelu yltyi yhä musertavammaksi paloksi.

Tämän kaiken näki ja tunsi kaukaa musta vieras ja saapui

taistelemaan omansa puolesta. Hän älysi yht'äkkiä sittenkin olleensa
liian huoleton; joku voima, joka liikkui kaiken yläpuolella ja jonka
voittamattoman mahdin hän tunsi, oli sittenkin toiminut
pohjimmaisena ja järjestänyt kaikki oman, tutkimattoman
suunnitelmansa mukaan. Hän oli anastanut saaliikseen voudin ja
samalla johdattanut kylän puhtaimman sielun kamalaan rikokseen,
uskoen siten korjaavansa suurimman apajan. Mutta mitä oli
tapahtunut? Paha oli ilmeisesti kääntymässä hyväksi, häntä vastaan
hymyili onni kaikkialta, ja kaikkialla vallitsi se tyytyväisyyden ja
puhtaan ilon outo haju, jota hän ei voinut sietää. Ei käynyt enää
päinsä näyttäytyä näille ihmisille, ei uskaltanut enää kuten ennen
ylpeästi kävellä pitkin näitä pihoja, vaan pimeässä täytyi hiiviskellä ja
miettiä keinoja, joilla jälleen voisi valtansa lujittaa. Mutta lujiin
kahleisiin hän oli tuon entisen torpparin lyönyt. Ne näyttivät pitävän,
vaikka mies kovin rynnistelikin. Kuinka oli sitten hänen poikansa
laita? Oliko hän kypsä otettavaksi, kun aika oli muutaman vuoden
perästä täyttyvä?

Ja outo vieras läksi ottamaan tarkempaa selkoa hänelle luvatusta

pojasta.

VII

Jonkun aikaa tämän jälkeen levisi kylälle tieto, että paikkakunnalle oli
muuttanut asumaan tuntematon, ylhäinen ja rikas herra. Hän varusti
asumuksensa tavattoman komeaksi ja alkoi elää siinä niin ylellisesti,
ettei sellaisesta oltu kuultukaan. Silloin kun tavallinen kansa painui
levolle siunaten itsensä, loisti herran asunto kirkkaasti valaistuna, ja
kuului sieltä hiljaiseen yöhön taukoamaton ilonpito, soitto ja tanssin
meno; hän näet kutsui alituisesti luokseen vieraita, läheltä ja kaukaa,
huvittaen heitä pelillä, juomisella, soitolla, tanssilla ja kaikenlaisella
mässäyksellä. Hurskaat ihmiset pudistivat päätänsä ja paheksuivat
tätä, mutta nuorten sydämessä heräsi väkevä halu saada ottaa osaa
tuohon niin hurmaavalta näyttävään iloon. Ja helposti siihen
osalliseksi pääsi, sillä herra oli tavattoman ystävällinen ja
vieraanvarainen; ei tarvinnut muuta kuin meni sinne ja tervetullut oli.

Näihin aikoihin oli isännän poika jo jättänyt nuorukaisvuodet ja

kypsynyt mieheksi. Hän oli ulkomuodoltaan kaunis, lahjoiltaan
harvinaisuus ja sydämeltään kullan arvoinen. Tähän saakka hänen
elämänsä oli kulunut tasaisesti ja kirkkaasti kuin tyyni, poutainen
päivä; hän oli viettänyt sen opin ja taidon hankkimisessa, ja
tyydyttänyt siinä kaikki häneen kohdistuneet, suurimmatkin toiveet.
Näin hän oli sekä isänsä että koko seudun ylpeys ja toivo.

Mutta viime aikoina oli hänen sydämeensä alkanut hiipiä

omituinen surumielisyys. Se johtui siitä, että hän tunsi jotakin
selittämätöntä ja kiihkeätä kaipuuta. Hän ei tiennyt, mitä se oli, eikä
osannut sitä tyydyttää, mutta se kalvoi häntä alati, antamatta rauhaa.
Kaikki se, mikä vielä äsken oli kiehtonut hänen mieltänsä, tuntui
hänestä nyt vähäpätöiseltä, ja hän tunsi halua kieltää kaiken, mikä
vielä äsken oli ollut hänestä pyhää. Jotakin uutta ja tuntematonta
kokemusta hän halasi, mitä hyvänsä, kunhan se vain olisi sellaista,
että se tyydyttäisi häntä ja tuota kiihkeätä kaipuun tunnetta.

Tällöin hänkin kuuli tuon vieraan tulijan kotona vietetystä

hekumallisesta elämästä ja kuvaukset siitä herättivät hänen
sydämessään halun päästä siihen osalliseksi. Ehkä hän kaipasi juuri
sellaista? Olihan se erilaista kuin tämä tyyni, tasainen ja nuhteeton
elämä, jota hän tähän saakka oli viettänyt. Kuta enemmän hän asiaa
ajatteli, sitä kiihkeämpi halu valtasi hänet, ja niinpä hän eräänä iltana
lähti. Ovessa mennessään hän tuli katsahtaneeksi isäänsä ja
äitiinsä, jotka vanhentuneina ja vaitiollen istuivat takan ääressä. Hän
näki, kuinka molemmat katsoivat hänen jälkeensä, silmissä mykkä ja
kostea pyyntö, sanaton rukous. Mutta siitä huolimatta, että se
vaivaavana ja nuhtelevana painui hänen sydämeensä, hän kuitenkin
meni.

Oli sydäntalvi. Kauas lumiseen pimeyteen loistivat vieraan

asunnosta juhlatulet ja kuului iloinen hälinä. Nuorukaisesta tuntui
kuin olisi hänen ympärillään ollut joukko näkymättömiä olentoja, jotka
taistellen keskenään milloin kehoittivat häntä menemään, milloin siitä
vakavasti varoittaen kielsivät. Kuta lähemmäksi päämääräänsä hän
saapui, sitä epätietoisemmaksi hän kävi, kunnes seisahtui etehisen
ovelle ja mietti käsi rivalle laskettuna. Mutta hänelle ei jäänytkään
enää epäröimisen aikaa, sillä ovi aukeni kuin itsekseen ja hän astui
kuin oudon voiman pakoittamana keskelle kirkkaasti valaistua
huonetta.

Melu vaikeni ja muutaman silmänräpäyksen kuluttua oli

huoneessa niin hiljaista, että olisi voinut kuulla pienimmänkin äänen.
Tuntien omituista arkuutta ja painostusta kaikki muut ikäänkuin
kyyristyivät, mutta isäntä itse päinvastoin näytti kuin kasvavan. Hän
nousi seisomaan pelipöydän äärestä ja ojensi kätensä
tervehtiäkseen tulijaa, ja tämä ojensi kätensä vastaan, mutta kädet
eivät yhtyneet heti, vaan viivähtivät sen aikaa kuin tutkivat silmät
syventyivät toisiinsa. Vieraan silmistä loisti outo kiilto, jossa välähteli
salattu intohimo ja jäätävä pilkka, joka sai hänen kuvansa
muuttumaan nuorukaisen silmissä joksikin ylimaalliseksi,
kammottavaksi; nuorukaisen silmistä loisti taas salaamaton, kiihkeä
uteliaisuus, joka ei tahdo tietää mistään esteistä sen
tyydyttämisessä. Kun hänen kätensä vihdoin sulkeutui vieraan
käteen ja tämä toivotti hänet tervetulleeksi, tunsi hän sieluunsa
yhtäkkiä virtaavan sarjan uusia vaikutelmia, jotka siinä
silmänräpäyksessä tekivät hänet kuin toiseksi ihmiseksi, jännitys
raukesi, ilonpito alkoi uudelleen, kynttilät rupesivat jälleen
valaisemaan kirkkaasti, ja se kolkko iankaikkisen kadotuksen
hengähdys, joka oli kuin kylmä viima äsken kaikkien sieluihin
puhaltanut, oli muuttunut kiihkeän elämännautinnon kuumeeksi.

Mutta sillä hetkellä, jolloin nuorukaisen käsi viivähti vieraan

kädessä, painoi kotona taakkansa alla huokaava isä kasvonsa
maahan päin. Hänen vaimonsa silitti hiljaa ja mitään sanomatta
hänen harmaantunutta tukkaansa, ja silloin mies pelkäsi, että hänkin
oli nähnyt saman kuin hän itse: sen, että tuo salaperäinen viikate,
jota muut ihmiset pitivät talon pyhänä esineenä, sen menestyksen ja
rehellisen työnteon vertauskuvana, oli korkealla naulallaan kuin
riemusta liikahtanut ja ruvennut hämärässä tuvassa kuin hiljaa
hehkuen väreilemään.

VIII

Oli kulunut aikoja, monta vuotta, ja tuota hiljaista taistelua isän

sydämessä sekä vanhempain ja pojan välillä jatkui jatkumistaan.
Yhä lähemmäksi lähestyi isää pelottava tuhon päivä ja yhä
palavammin hän tutkisteli, mitä hänen oli tehtävä pelastaakseen
poikansa ja itsensä. Tuo nuori mies oli muuttumistaan muuttunut:
kaikki se, mikä oli ennen ollut hänelle arvokasta, oli nyt menettänyt
arvonsa hänen silmissään. Häntä ajoi tulinen, selittämätön ja
voittamaton tuska ja intohimo nautinnosta toiseen, ja vaikka hän
selkeinä hetkinään huomasi, minkä kuilun reunalla hän seisoi, ei
hänellä sittenkään ollut voimia päättävästi astua sen ääreltä pois.
Nämä selkeämisen hetket muuttuivat hänelle täten kauhistuttavan
itsensä tutkistelemuksen ja tuomitsemisen kohtauksiksi, joita hän
lopuksi alkoi pelätä pahemmin kuin kuolemaa ja joista hän koetti
säästyä pitämällä itsensä alituisen ja jatkuvan huumauksen tilassa.
Turhaan puhui hänelle isä ja itki äiti: hän oli joutunut niin väkevän
virran vietäväksi, että hän ajelehti sen mukana tahdottomana kuin
puupölkky, ilman omaa voimaa ohjata kulkuaan, joka kävi pohjatonta
kuilua kohti.

Tässä tilassa eläen hän aina kuuli jossakin vierellään tuon saman
äänen, joka näinä vuosina oli melkein joka päivä hänen seurassaan
tehnyt kaiken hyvän pilkan alaiseksi ja kavalasti osoittanut, kuinka
se, jota sanotaan "pahaksi", on yhtä välttämätön osa
maailmanmenossa kuin "hyväkin", ja kuinka tätä jälkimmäistä on
oikeastaan mahdoton oppia tuntemaan ja eroittamaan "pahasta",
ellei hanki itselleen täyttä kokemusta siitä, mitä tuo "paha" on. Tuo
ääni osasi selitellä turhiksi kaikki omantunnon vaivat ja tehdä
vähäpätöisiksi ja perusteettomiksi isän ja äidin sekä ystäväin huolet
ja nuhteet; sen ei tarvinnut kuiskutella kauan, ennenkuin väärä
ylpeys ja tyhmä uhma kohosi sydämeen ja sai hänet käden
pyyhkäisyllä karkoittamaan kaikki moitteet. Mutta kun yksinäisyys
jälleen tapasi hänet kurjimmassa himojen orjuudessa ja kituva
omatunto sai nostetuksi päätänsä synnin painavan paaden alta,
nousikin läsnä olevan, täydellisen turman tunne hänen sieluunsa
kuin synkistä synkin ukkospilvi, joka sulkee pois valon peittäen koko
maailman pimeyteen, jättämättä ainoatakaan toivon valjua sädettä.
Ja sillä syvimmän masennuksen hetkellä ei kuulunut mitään muuta
ääntä kuin tuo entinen, salaperäinen kuiskutus, joka kuin vilahtava
käärme kivenkolosta neuvoi pääsytien tästäkin asemasta, tien sinne,
jossa muka kaikki tuska lakkaa. Ja sillä hetkellä tuo nuori mies
kiemurteli vuoteellaan kuin se olisi ollut tulinen pinta, ja kolkutti
tuskassaan päätänsä vuoteensa patsaaseen.