Knowledge Creation in Public

Administrations: Innovative
Government in Southeast Asia and
Japan 1st Edition Ayano Hirose
Nishihara
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/knowledge-creation-in-public-administrations-innovati
ve-government-in-southeast-asia-and-japan-1st-edition-ayano-hirose-nishihara/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Knowledge Creation in Community Development:

Institutional Change in Southeast Asia and Japan 1st
Edition Ayano Hirose Nishihara

https://ebookmass.com/product/knowledge-creation-in-community-
development-institutional-change-in-southeast-asia-and-japan-1st-
edition-ayano-hirose-nishihara/

Research-Based Art Practices in Southeast Asia: The

Artist as Producer of Knowledge Caroline Ha Thuc

https://ebookmass.com/product/research-based-art-practices-in-
southeast-asia-the-artist-as-producer-of-knowledge-caroline-ha-
thuc/

Knowledge Management in Innovative Companies 1 Ermine

https://ebookmass.com/product/knowledge-management-in-innovative-
companies-1-ermine/

Regionalizing Global Human Rights Norms in Southeast

Asia 1st ed. Edition Dwi Ardhanariswari Sundrijo

https://ebookmass.com/product/regionalizing-global-human-rights-
norms-in-southeast-asia-1st-ed-edition-dwi-ardhanariswari-
sundrijo/
Where Great Powers Meet: America and China in Southeast
Asia David Shambaugh

https://ebookmass.com/product/where-great-powers-meet-america-
and-china-in-southeast-asia-david-shambaugh/

Naval Modernisation in Southeast Asia : Problems and

Prospects for Small and Medium Navies 1st Edition
Geoffrey Till

https://ebookmass.com/product/naval-modernisation-in-southeast-
asia-problems-and-prospects-for-small-and-medium-navies-1st-
edition-geoffrey-till/

Frugal Innovation and Innovative Creation Paul Bouvier-

Patron

https://ebookmass.com/product/frugal-innovation-and-innovative-
creation-paul-bouvier-patron/

Fire and Rain. Nixon, Kissinger, and the Wars in

Southeast Asia Carolyn Woods Eisenberg

https://ebookmass.com/product/fire-and-rain-nixon-kissinger-and-
the-wars-in-southeast-asia-carolyn-woods-eisenberg/

Knowledge, Power, and Women’s Reproductive Health in

Japan, 1690–1945 1st ed. 2018 Edition Yuki Terazawa

https://ebookmass.com/product/knowledge-power-and-womens-
reproductive-health-in-japan-1690-1945-1st-ed-2018-edition-yuki-
terazawa/
 KNOWLEDGE
CREATION IN
PUBLIC
ADMINISTRATIONS
Innovative Government in
Southeast Asia and Japan

Edited by
Ayano Hirose Nishihara
Masaei Matsunaga
Ikujiro Nonaka
Kiyotaka Yokomichi
Knowledge Creation in Public Administrations
Ayano Hirose Nishihara · Masaei Matsunaga
Ikujiro Nonaka · Kiyotaka Yokomichi
Editors

Knowledge
Creation in Public
Administrations
Innovative Government in Southeast Asia and Japan
Editors
Ayano Hirose Nishihara Ikujiro Nonaka
Department of Global Business, Hitotsubashi University
College of Business, Rikkyo University Tokyo, Japan
Tokyo, Japan
Kiyotaka Yokomichi
Masaei Matsunaga National Graduate Institute for Policy
Infrastructure and Studies
Peacebuilding Department Tokyo, Japan
Japan International Cooperation
Agency
Tokyo, Japan

ISBN 978-3-319-57477-6 ISBN 978-3-319-57478-3 (eBook)

DOI 10.1007/978-3-319-57478-3

Library of Congress Control Number: 2017943634

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2018

© Japan International Cooperation Agency Research Institute 2018 Individual chapters
© Respective authors
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights
of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction
on microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and
information in this book are believed to be true and accurate at the date of publication.
Neither the publisher nor the authors or the editors give a warranty, express or implied,
with respect to the material contained herein or for any errors or omissions that may have
been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published
maps and institutional affiliations.

Cover credit: CarolLynn Tice / Alamy Stock Photo

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by Springer Nature

The registered company is Springer International Publishing AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Foreword

Countries in Asia, including those of the ASEAN group, have undergone

enormous changes over the last three decades, but remain confronted
with many economic, political, and social policy challenges. Public sec-
tor reforms are crucial for their achievement of sustainable economic
and social development. Unfortunately, we cannot say with confidence
that the public sectors of these countries have developed the capacity to
meet the many challenges that they face. Nor can we say for sure that the
efforts that have been made so far in respect of public sector reforms,
which have often been informed by the New Public Management
(NPM) paradigm, have been highly successful.
This book is an attempt to revisit the concepts of public sector reform
and government innovation, in light of the new theoretical perspective
of Knowledge Creation. This theory is built on the insights provided by
Professor Emeritus Ikujiro Nonaka of Hitotsubashi University, Japan
from his extensive study of Japanese companies. Case studies included
in this book examine public sector reforms in four ASEAN countries;
Indonesia, the Philippines, Thailand, and Vietnam, as well as in Japan.
These show that Nonaka’s SECI model, which focuses on the process
of knowledge creation, the Middle-Up-Down management style typi-
cal of resilient organizations, and the Phronetic leadership approach,
which emphasizes six of the abilities required of a good leader, is useful
for understanding public sector development in ASEAN countries and
in Japan. It is also useful in addressing such issues as capacity building,

v
vi Foreword

organizational innovation, and enhancement of response capability in

public organizations.
This book, together with its companion, Knowledge-Creating
Communities: A New Paradigm for Community Development, is an out-
come of the research project “Case Study and Modeling of Organization
Management in Southeast Asia.” This was a joint project carried out
by the Japan International Cooperation Agency (JICA), the Graduate
School of International Corporate Strategy at Hitotsubashi University,
and the National Graduate Institute for Policy Studies (GRIPS), between
March 2013 and September 2015.
I am confident that this book will contribute to our understanding of
leadership and management in the public sector of Asian countries, and
that it will provide insights for a new theory of public administration in
Asia and beyond.

Takashi Shiraishi
Former President
National Graduate Institute for Policy Studies
Tokyo, Japan
 Preface

The intent of this book is to present a new paradigm of leadership and

management in public administration, especially at the national, regional
and municipal levels, that operationalizes organizational transformation
and policy reforms grounded in the knowledge creation theory of man-
agement.
In the recent past, national, regional and municipal administrations in
many countries have striven to accelerate their organizational transforma-
tion, policy reform and/or institutional change processes, to react to the
increasingly volatile and uncertain external environments they find them-
selves having to face. How public administration can be more innovative
and effective in coping with societal issues has become truly critical for
any country, and this fact has led to intensified inquiries into new ways
of managing these entities. The practices holistically conceptualized as
“New Public Management” have been earnestly adapted from the West
since the turn of the new Millennium, but have generally fallen short of
facilitating the much needed innovation in policies and administrative
reforms in the adopting countries of the Asia Pacific.
In their 2012 bestseller “Why Nations Fail—The Origins of Power,
Prosperity and Poverty,” Acemoglu and Robinson (2012) argued that
the success of a nation depends on establishing inclusive economic and
political institutions. Through intensive research, they concluded that
together with an open and fair government system, inclusive institu-
tions create potent momentum towards economic growth, by encourag-
ing investment, harnessing the power of markets and generating broad

vii
viii Preface

political and economic participation. The existence of such institutions

within open and fair political, economic and legal systems means that cit-
izens are free to conduct their own economic activities and may even vol-
untarily seek to collaborate with each other. Collaboration facilitates the
integration of knowledge, which in turn results in innovation. On the
contrary, in what is called an “extractive” social system, society struggles
to combine its existing knowledge, hindering opportunities for innova-
tion.
Their findings and arguments are persuasive; nevertheless, readers
are left with open questions in relation to the crucial processes through
which an inclusive institution emerges, and the role of public adminis-
tration in these processes. What we try to offer by grounding our work
in knowledge-based management theory is a theoretical framework that
clarifies these processes in the current context of Southeast Asia and
Japan. By focusing on the dynamic processes of knowledge creation for
the purpose of solving societal issues, we assume that we may be able to
understand the major factors that facilitate or impede institutions’ trans-
formative processes.
With a view to finding alternative management approaches for pub-
lic administrations, scholars in four Southeast Asian countries (Indonesia,
Philippines, Thailand, and Vietnam) and Japan formed a joint research
project in 2013 within the existing collaboration between the Japan
International Cooperation Agency (JICA), the National Graduate
Institute for Policy Studies (GRIPS), and the Graduate School of
International Corporate Strategy, Hitotsubashi University (Hitotsubashi
ICS). This project took advantage of the 10 years of joint studies
between JICA and Hitotsubashi ICS. The project’s intention was to
identify factors that affect the effectiveness or the performance of pub-
lic administrative bodies by determining whether the knowledge-based
management theory used in the private sector is also applicable to public
sector management.
Within the scope of this project, the researchers from the five coun-
tries conducted intensive case studies on the innovative processes of pub-
lic organizations at national, regional, municipal, and community levels.
This work has identified important cases of reform in various national,
regional, and municipal administrations, as well as in relation to com-
munity development. In this book, we focus on those innovative pub-
lic administrations. Its sister book, Knowledge-Creating Communities: A
New Paradigm for Community Development, focuses on the knowledge
 Preface ix

creation process in community development that leads to the transforma-

tion of mindsets and actions within a community.
However, the two books share the same theoretical foundation—the
knowledge creation theory of management—and similar hypotheses
and purposes. These are to: (1) promote these distinguished case stud-
ies from the five countries as exemplars in solving societal issues within
diverse contexts; (2) discuss how critical knowledge creation processes
are formed in public administrations, and what affects these processes—
effectiveness in explaining the phenomena—using these case studies; and
(3) to present the implications of this research on practices for public
sector organizations derived from knowledge-based management theory.
In Chap. 1, the basic concepts and frameworks of knowledge-based man-
agement theory are presented. These are: the SECI model, the concept
of Ba, the concept of middle up-down management, the structure and
response of the dynamic fractal organization, and phronesis (wise lead-
ership). Chapters 2–9 present case studies of innovative public admin-
istrations, starting from the municipal level, and progressing through
regional and national levels of administration. The chapters are divided
into four parts, and the title, name of leading author and brief introduc-
tion of each case study are as follows:

Part I: Knowledge Creation in Municipal Administrations

Chapter 2: Belmonte and Quezon City (Philippines)

Eduardo T. Gonzalez, Professor of Center for Integrative Development
Studies, and Zita Concepcion Calugay, Assistant Professor, National
College of Public Administration and Governance, University of the
Philippines.

• This case study is about the redevelopment of a city in the metro-

politan urban core of the Philippines. Feliciano Belmonte, Jr., the
mayor of Quezon City, redeveloped the largest city in Metro Manila
from an economic laggard to one of the country’s wealthiest and
most well-managed cities during his time as Mayor.
x Preface

Chapter 3: Toward Surabaya Cyber City: From GRMS to E-Sapawarga

(2004-2014) (Indonesia)
Agus Pramusinto, Professor and Chairman, Department of Public Policy
and Management, and Erwan Agus Purwanto, Dean, Faculty of Social
and Political Sciences, University of Gadjah Mada.

• This case study is about the redevelopment of a city outside the

Metropolitan Core. Ir. Tri Rismaharini MT, known as Ibu Risma,
the Mayor of Surabaya City, changed the internal working patterns
of this city’s bureaucracy. Thanks to her, a city once only notorious
for its extremely hot weather was transformed into a “Cyber City,”
today known for its green gardens where people can take walks and
breathe fresh air untainted by pollution.

Chapter 4: Tono Style Community Development (Japan)

Takei Takeji, Former President of the Local Autonomy College.

• This case study is about the revival of an ailing city in the northeast-
ern part of Japan. The city faced the challenges of a declining popu-
lation and an aging society. However, Toshiaki Honda, the Mayor
of Tono City, led the revival of the city by implementing new poli-
cies to increase the nonresident population through tourism, to
create a comfortable environment for raising children, and to intro-
duce safe and secure town management.

Part II: Knowledge Creation in Regional

Administrations

Chapter 5:The Institutionalizing of Innovations in Jembrana Regency

under Regent I. Gede Winasa, 2000-2010 (Indonesia)
Sadu Wasistiono, Professor, Institute of National Governance.

• This case study is about administrative reform in Bali, Indonesia.

Under the paradigm shift from centralized government controlled
 Preface xi

by the national bureaucracy, and dominated by the military, to local

government controlled by the people that occurred in the early
2000s, I. Gede Winasa, the head of Jembrana Regency, introduced
a set of innovations with the aim of making local government more
efficient, transparent, and accountable to the people.

Chapter 6: Thinking Big for the Common Good: A Case Study of

the Household Block-Grant Initiative in Agriculture Management
(Vietnam)
Tran Thi Thanh Thuy Deputy Director, and Nguyen Thi Thanh Tam,
Senior Lecturer, Institute of Leadership and Public Policy, Ho Chi Minh
National Academy of Politics.

• This case study is about the pioneering role played by local gov-
ernment as the “middle manager” in a country; one which ignited
the process of a fundamental societal transformation in that coun-
try. In the 1960s, a province in Vietnam introduced agrarian reform
based on the reality of local farming, which sharply contradicted
the then current national policy, and cost the provincial leader his
job. Nonetheless, twenty years later, that retracted policy was even-
tually reintroduced at the national level, when the government was
forced to recognize the reality of the then catastrophic conditions in
Vietnamese agriculture.

Part III: Knowledge Creation in National

Administrations
Chapter 7: Co-Creating the Census Serbilis (Philippines)
Magdalena L. Mendoza, Senior Vice President, Maria Christina R. Valte,
former Senior Project Officer, and Krichelle Alyce L. Ching, Technical
Assistant to Senior Vice President, Development Academy of the
Philippines.
xii Preface

• This case study is about the organizational transformation of

a national government agency in the Philippines. One man’s
vision and leadership turned the National Statistics Office of the
Philippines into arguably the most relevant government agency in
the lives of all Filipinos.

Chapter 8: Dr. Sanguan Nitayarumphong and Public Health Care

Reform (Thailand)
Supasawad Chardchawarn, Professor and Dean, Faculty of Political
Science, Thammasat University.

• This case study is about policy reform in national public health

care in Thailand. In the past, a large number of Thai people were
without access to proper medical health care from the government.
Sanguan Nitayarumphong, a medical doctor with experience work-
ing in rural hospitals, played a leading role in the change in the
Thai public health care system brought about by implementing the
“National Universal Coverage Act”. Since the implementation of
this Act, every Thai citizen has universal health coverage and exten-
sive rights under the national public health care system.

Chapter 9: Redefining Reality—A Case Study of the Emerging

Leadership of Truong Chinh (Vietnam)
Bui Phuong Dinh, Director, Institute of Leadership and Public Policy,
Ho Chi Minh National Academy of Politics.

• This case study is about the major changes in the economic man-
agement and operation of Vietnam, known as Doi Moi (renova-
tion). These covered the movement from a “centrally planned
economy” to a “market economy with a socialist orientation.” As
Chairman of the State Council at that time, Truong Chinh paid
great attention to economic development and to the protection of
the country. This case study depicts the process of changes in the
mindset of the leader, and documents the reasons for his decision to
support Vietnam’s Doi Moi direction.
 Preface xiii

Part IV: Knowledge Based Reform

In Chaps. 10–12, we apply the knowledge creation theoretical frame-
work to the interpretation of on-going public sector reform initiatives.
Leading experts in Indonesia and the Philippines examine how the
new perspective has changed the course of reform in these two coun-
tries. This final set of studies focuses on the knowledge-based paradigm
of societal and organizational development, in which the structural con-
straints that undermine the effectiveness of reform programs are clarified.
These are:

Chapter 10: Knowledge-based Public Sector Reform: The Philippines

Experience
Alex B. Brillantes Jr., former Commissioner, Commission on Higher
Education, and Professor, National College of Public Administration
and Governance, University of the Philippines, Lizan E. Perante-
Calina, Lecturer, and Bootes Esden Lopos, National College of Public
Administration and Governance, University of the Philippines.

Chapter 11: Leadership and Management Development: The Indonesia

Experience
Eko Prasojo, Professor and Dean, Faculty of Administrative Science, and
Defny Holidin, Lecturer, University of Indonesia.

Chapter 12: Knowledge-based Paradigm of Public Sector Reform in

Asia
Masaei Matsunaga, Deputy Director General, Infrastructure and
Peacebuilding Department, Japan International Cooperation Agency.
In Chap. 13, as the conclusion of the book, the study’s general find-
ings and implications for public policy management are discussed from
the point of view of knowledge-based management theory. This book is
one of the first to provide a thorough analysis of the innovations in pub-
lic administration that have transformed organizations and/or reformed
policy, and offers a new perspective on the inquiry into an alternative
paradigm for policy innovation and administrative reforms. In addition,
this book may be one of the first to analyze public administration from
xiv Preface

the perspective of knowledge-based management theory. In addition to

this, our effort is perhaps the first in the field of public management to
explore the impact of indigenous factors in the process of policy innova-
tion and administrative reform, and the leadership required to facilitate
this process, that has a clear grounding in knowledge-based manage-
ment theory. This book may also be a rare case of a comparative study
by a group of leading academics and practitioners who have spearheaded
reform initiatives in four Southeast Asian countries and Japan.
This book is intended for readers interested in, studying, or exercising
public administration and public policy, as it sheds light on a theory that
is new to these areas. Specifically, we hope the book will find its way into
the hands of students and academics in programs of public administra-
tion and public policy management, as well as those government offi-
cials and community leaders concerned about reform initiatives. It is our
hope that this book will be read by those whose challenge it is to change
ineffective and uncreative public management. Although the context is
public administration and policy making in specific ASEAN countries and
Japan, knowledge-based management theory is applicable to any part of
the world.
While this book is an outcome of diversity and its synthesis; it is also
an output of collaboration and co-creation among academics and practi-
tioners from five countries. We spent over 2 years on the project, hold-
ing intensive workshops, dialogue and discussions, which would not have
been possible without the support of the representatives from Indonesia,
the Philippines, Thailand, and Vietnam, and the kind support we
received from the staff members of JICA, the JICA Research Institute,
GRIPS, and Hitotsubashi ICS. Our special appreciation goes to the con-
tributors to this book, as mentioned, and to the following members of
this project:
Indonesia;
The late Prof. Dr. Agus Dwiyanto, former Chairman, National
Institute of Public Administration (NIPA);
Dr. Anwar Sanusi, Secretary General, Ministry of Village,
Development of Disadvantaged Areas and Transmigration;
The Philippines;
The late Dr. Cayetano W. Paderanga Jr., Chairman, Development
Academy of the Philippines (DAP);
Dr. Lizan Perante Calina, Executive Director, Philippine Society for
Public Administration;
 Preface xv

Thailand;
Dr. Borwornsak Uwanno, former Secretary General, Prof. Woothisarn
Tanchai, Secretary General, and Prof. Orathai Kokpol, Deputy Secretary
General, King Prajadhipok Institute (KPI);
Mr. Visoot Prasitsiriwongse, Deputy Secretary General, Office of the
Civil Service Commission (OCSC), Bangkok;
Mom Rajawongse Disnadda Diskul, Secretary General, The Mae Fah
Luang Foundation under Royal Patronage (MFLF);
Vietnam;
Prof. Dr. Ta Ngoc Tan, former President, Dr. Ngo Huy Duc,
Director, Institute of Political Science, Ho Chi Minh National Academy
of Politics;
Japan;
Ms. Atsuko Kikuchi, President, Japan Association for Public Human
Resources Development;
Mr. Kozo Yoshida, Commissioner, National Personnel Authority
(NPA);
Mr. Norio Fukuta, Director General, Human Resources Bureau,
NPA;
Mr. Kuninori Matsuda, former Deputy Director General, National
Institute of Public Administration NPA ;
Yoichi Niiya, former Director of International Affairs Division, NPA;
Dr. Akihiko Tanaka, former President and Mr. Hiroshi Kato, Senior
Vice President, Japan International Corporation Agency (JICA);
Ishiro Tambo, Director, and Staff members of Research Program
Division, the JICA Research Institute;
Prof. Takashi Shiraishi, former President, Prof. Masahiro Horie,
Director of Executive Development Center for Global Leadership, Prof.
Hirofumi Takada, Professor, and Staff members of the Research Support
and International Affairs Division, National Graduate Institute for Policy
Studies (GRIPS);
Prof. Kazuo Ichijo, Dean, Graduate School of International
Corporate Strategy, Hitotsubashi University; and
Dr. Hideki Kawada, CEO of Phronetic Co., Ltd.
We must note that the five country joint research project was made
possible by the extraordinary efforts of the region’s foremost scholars
in the field of governance. As the leaders of research groups in respec-
tive countries, they have led the project to a successful completion. We
extend our deepest appreciation to
xvi Preface

Prof. Eko Prasojo, Dean, Faculty of Administrative Science, University

of Indonesia;
Dr. Alex B. Brillantes Jr., former Commissioner, Commission
on Higher Education, and Professor, National College of Public
Administration and Governance, University of the Philippines;
Prof. Woothisarn Tanchai, Secretary General, King Prajadhipok’s
Institute, Thailand; and
Dr. Bui Phuong Dinh, Director, Institute of Leadership and Public
Policy, Ho Chi Minh National Academy of Politics, Vietnam.
Had it not been for their leadership, this book couldn’t have
­materialized.
Finally, we hope this book will be a first but important step towards
co-creating values for society through collaboration in the private and
public sectors. In this way, we will co-create and innovate by unleashing
our knowledge potential.

Tokyo, Japan Ayano Hirose Nishihara

Masaei Matsunaga
Ikujiro Nonaka
Kiyotaka Yokomichi
 Contents

1 Knowledge-Based Management Theory 1

Ikujiro Nonaka, Ayano Hirose Nishihara
and Hideki Kawada

2 Case Study 1: Mayor Belmonte and Quezon City 23

Eduardo T. Gonzalez and Zita Concepcion Calugay

3 Case Study 2: Toward Surabaya Cyber City: From

GRMS to e-Sapawarga (2004–2014) 55
Agus Pramusinto and Erwan Agus Purwanto

4 Case Study 3: Tono Style Community Development 85

Takeji Takei

5 Case Study 4: Institutionalized Innovation in Jembrana

Regency Under Regent I. Gede Winasa (2000–2010) 107
Sadu Wasistiono

6 Case Study 5: Thinking Big for the Common Good: A

Case Study of the Household Block-Grant Initiative in
Agricultural Management in Vietnam 121
Tran Thi Thanh Thuy and Nguyen Thi Thanh Tam

xvii
xviii Contents

7 Case Study 6: Co-Creating the Census Serbilis, a Study

of the Philippines National Statistics Office 143
Magdalena L. Mendoza, Ma Christina R. Valte
and Krichelle Alyce L. Ching

8 Case Study 7: Dr. Sanguan Nitayarumphong and Public

Healthcare Reform in Thailand 173
Supasawad Chardchawarn

9 Case Study 8: Redefining Reality: A Case Study of the

Emerging Leadership of Truong Chinh 191
Bui Phuong Dinh

10 Knowledge-Based Public Sector Reform: The Philippine

Experience 211
Alex B. Brillantes Jr., Bootes Esden Lopos and Lizan E.
Perante-Calina

11 Leadership and Management Development: The

Indonesian Experience 237
Eko Prasojo and Defny Holidin

12 A Knowledge-Based Paradigm of Public Sector

Reforms in Asia 257
Masaei Matsunaga

13 To Become the Nation and the Region

for Knowledge-Creating Enterprises 295
Ikujiro Nonaka and Kiyotaka Yokomichi

Index 313
 Notes on Contributors

Japan
Ayano Hirose Nishihara is an Assistant Professor, Department of Global
Business, College of Business, Rikkyo University, and a research col-
laborator to Professor Emeritus Ikujiro Nonaka. She received her B.A.
(Law) from Nagoya University, MBA in 2005 and DBA in 2011 from
The Graduate School of International Corporate Strategy, Hitotsubashi
University. Prior to her academic track, she worked as an assistant man-
ager at NEC Corporation. Her research topics include knowledge creation
at public and private organizations and communities, knowledge-creating
leadership, and social innovation. Her recent publications include Nonaka,
I., Hirose, A., & Takeda, Y. (2016). “Meso”—Foundations of Dynamic
Capabilities: Team—Level Synthesis and Distributed Leadership as the
Source of Dynamic Creativity. Global Strategy Journal, 6(3), 168–182.
Ikujiro Nonaka is a Professor Emeritus, Hitotsubashi University, the
world-renowned founder of the theory of knowledge-based manage-
ment. He received his B.A. (Political Science) from Waseda University,
MBA in 1968 and Ph.D. (Business Administration) in 1972 from the
University of California, Berkeley. Prior to his academic track, he worked
at Fuji Electric Corporation. He has won wide-ranging recognition for
his work in developing the knowledge-based management theory, and
recently received the Lifetime Achievement Award by Thinkers50. His

xix
xx Notes on Contributors

research interests are in the organizational knowledge creation and wise

leadership in private, public, and social organizations. His recent pub-
lications include Nonaka, I., & Takeuchi, H. (2011). The wise leader.
Harvard business review, 89(5), 58–67.
Kiyotaka Yokomichi is Vice President and Professor of National
Graduate Institute for Policy Studies (GRIPS). He is a graduate of the
University of Tokyo. After working for Japan’s Ministry of Home Affairs,
he joined the faculty of the Graduate School of Policy Science (GSPS),
Saitama University in 1988. He is a leading expert on local administra-
tion and governance, with extensive research and practical experience in
the area of local government reform in Japan. One of the founders of
GRIPS, Professor Yokomichi now specializes in capacity development of
government officials in Japan and other countries in Asia.
Masaei Matsunaga is Deputy Director General of Infrastructure and
Peacebuilding Department, Japan International Cooperation Agency
(JICA), the core implementing body of government’s cooperation pro-
grams with emerging countries. Since 1985, he has been pioneering
JICA’s initiatives designed for the capacity development of public organi-
zations in emerging countries. In particular, since 2003, he has been
exploring a new paradigm of development cooperation in collaboration
with Prof. Ikujiro Nonaka and his colleagues, by synthesizing the main-
stream ideas of development studies and unique perspectives of Japan’s
own development experiences. As an experienced practitioner in the
field of governance in Asia, he also taught as a professor of the National
Graduate Institute for Policy Studies from 2012 to 2015.
Hideki Kawada is the CEO, Phronetic Co., LTD., and Visiting
Lecturer, Graduate School of International Corporate Strategy,
Hitotsubashi University. He received his B.S. (Astrophysics) from
University of California, Los Angeles, and MBA in 2002 and DBA in
2008 from the Graduate School of International Corporate Strategy,
Hitotsubashi University. Prior to his academic track, he worked as a cor-
porate planning manager at Fukagawa Co., Ltd. Supervised by Professor
Emeritus Ikujiro Nonaka, he has worked to develop leadership programs
and conducted researches on wise leadership in Asian countries. In 2012,
he established his own company, Phronetic Co., LTD., to provide train-
ing programs to foster wise leadership.
Another random document with
no related content on Scribd:
 — On se sentään tämä Semmi siunattu mies! Kyllä Semmiä
muistetaan, kun tästä ajat muuttuvat.

Anshelmiin tuli taas henkeä ja elämää. Hän ei enää ollenkaan

nurissut, vaan ajoi mielellään »rikolta ja nahkoja kaartiin verstaan».
Hänellä oli nyt sopiva sivuhomma: sai auttaa pulassa olevia ihmisiä,
vieläpä vanhoja rakkaita herrojaan. Joka päivä, välistä
useampaankin kertaan, kulki Anshelmin mukana paketteja kasarmin
kellarikerroksen luukusta sisään. Myöhemmin niitä kuljetettiin
sisäpuolen kauttakin, kun sattui olemaan omanpaikkakuntalainen
kaartilainen vahdissa. Silloin jutteli Anshelmi pitkät lorut herrojen
kanssa, painoi tarkasti muistiin kaikki heidän tarpeensa, vei terveisiä
rouville ja toi seuraavalla kerralla pyydetyt tavarat.

Ja herrat vakuuttivat aina:

— Kyllä muistetaan Semmiä, kun täältä päästään.

II.

Kapina oli kukistettu, valkoiset joukot olivat tulleet kaupunkiin,

vankina olleet herrat pitivät nyt taas valtaa käsissään.

Anshelmi oli pannut hevosensa talliin, rahdinveto kasarmille oli

loppunut. Oikeastaan ei sitä olisi riittänyt niinkään kauaksi, jos
Anshelmi olisi pitänyt kiirettä. Mutta häntä oli haluttanut olla
mobilisoituna, koska herrat, joita hän oli tottunut palvelemaan, olivat
istuneet kopissa ja tarvinneet hänen apuaan, ja sen vuoksi hän oli
pitkittänyt ajoa mahdollisimman kauan.
 Anshelmi lepäili nyt asunnossaan ja ajatteli, että antaa tämän
vallan vaihdosta seuranneen ensi hötäkän mennä ohitse, niin
nousee häntä sitten taas pukille entiseen tapaan ja alkaa kysellä
ajoa.

Ja tästä tämä kertomus sitten rupeaakin joutumaan loppuansa

kohden ankaralla vauhdilla. Kuten tunnettua, oli vauhti siihen aikaan,
jona tässä maassa suoritettiin n.s. kapinan jälkiselvittelyjä,
yleensäkin ankara. Ne, jotka kapinan kukistettua pääsivät valtaan ja
vaikutukseen, pitivät kapinallisten tilinmaksulla sellaista kiirettä, ettei
lähimainkaan aina tullut katsotuksi, oliko palkansaaja edes tehnyt
työtä tiliänsä vastaavan määrän.

Mitä muuten tähän entiseen nahkuriin, sittemmin pika- ja kuorma-

ajuri Anshelmi Keltaseen tulee, asetettiin hänetkin kapinallisten
palkannauttijain luokkaan. Hänen lepäillessään asunnossaan ja
miettiessään, että on sentään hyvä, kun palasivat nämä säännölliset
olot ja ihminen pääsee taas omaksi herrakseen eikä tarvitse kärrätä
ruokaa herroille kasarmille, ne kun ovat jälleen vapaina ja saavat
syödä kotonaan, tuli muutamia pyssymiehiä — tuttuja oman
kaupungin poikia — ja sanoivat, että punikki lähtee nyt tekemään tiliä
niistä kuormista, joita kauppaneuvoksen varastosta veteli.

Anshelmi oli aluksi vähän ihmeissään, sillä hän ei ollut mitään tiliä
odottanut, mutta hymähti sitten ajatellen, jotta tehdään tili, parempi
vaan kun maksavat vetopalkan. Tarpeenhan se on tässä yleisessä
niukkuudessa.

Vartiosto vei Anshelmin raatihuoneelle, jossa vanhastaan sijaitsi

myöskin kaupungin poliisilaitos. Siellä hänet tuupattiin putkaan
monien muitten joukkoon. Tällainen tilinteko tuntui Anshelmista
hiukan omituiselta. Hän ei ollut milloinkaan ennen joutunut siihen
paikkaan, minkä vuoksi mieleen hiipi epäilys, että nyt eivät asiat ole
kuvan tolalla.

Tämä tapahtui aamulla, ja illalla sitten vietiin Anshelmi ylös

poliisimestarin huoneeseen. Siellä istui muitten joukossa se sama
viskaali, joka oli hänet ensiksi huutanut luoksensa kasarmin pihalla
ja tilannut ruokia. Anshelmin jossain määrin laskeutunut hyvätuuli
kohosi taas. Ahaa, nyt ollaan oikeilla jäljillä. Kyllä nyt asiat
selvenevät, kun tämä mies istuu pöydän takana. Hänhän oli monet
monituiset kerrat luvannut muistaa Anshelmia, jota kutsui siellä
kasarmilla heidän kaikkien hyväntekijäksi.

— No, Keltanen, sanoppas nyt, kuinka paljon sinä varastit niitä

kankaita ja nahkoja kauppaneuvos Blixströmin varastosta? — jyrähti
viskaali pöydän päästä. Ja toisetkin herrat katsoivat häntä kuin jotain
ihme-elävää.

Viskaali oli nyt aivan toinen mies kuin kasarmilla. Siellä oli hänen
silmissään ollut samanlainen ilme kuin usein aikaisemmin, ennen
näitä selkkauksia, jolloin Anshelmi oli pitänyt viskaalia
kansanmiehenä. Se ilme oli kasarmilla ollut vielä lempeämpikin kuin
ennen, viskaali oli aina taputellut Anshelmia, jonka mielestä hän oli
vankina ollessaan vaikuttanut vähän »heeseliltä». Nyt oli hänen
katseensa kova, melkeinpä raaka.

Ja totta sen täytyy ollakin muuttunut joksikin toiseksi, kun tuollaista

kysyy Anshelmilta. Hänkö varastanut? Olisipa luullut tässä
kaupungissa tiedettävän, ettei Anshelmi Keltanen ollut koskaan
kättänsä toisen omaan laskenut. Rehellisellä työllä hän oli aina
koettanut itsensä ja perheensä elättää, ja palvella moitteettomasti
toisia, niinkuin oli palvellut kasarmillakin vankina olleita. Ja tuo mies
syyttää nyt häntä varkaaksi! Sanoisi sen edes jokin toinen, mutta kun
tuo… Anshelmin oli vaikeata uskoa korviansa, mutta kyllä se niin
sanoi.

Jonkin toisen veri olisi sellaisesta pahastikin kuohahtanut, mutta

Anshelmin mielen tasapaino ei vielä milloinkaan ollut horjahtanut.
Jos hän nyt joskus vertaiselleen ärjähtikin, kun asiaa enemmän
kertyi, mutta herrojen edessä oli hän tottunut kestämään terävänkin
pistoksen. Siksipä hän vastasikin rauhallisesti:

— Eipä ole tarvinnut iässäni varkaissa kulkea. Ja mitäpä minä

niillä kankailla… mopilisoivat, niin vedin kasarmille, kyllä kaiketi sen
herrat tietävät yhtä hyvin kuin minäkin.

Viskaali nyökkäsi omituisesti myhähtäen toisille herroille ikäänkuin

tahtoen sanoa, että kyllä nämä pahukset tiedetään… katsoppahan
tätäkin vintiötä, kun koettaa tekeytyä viattomaksi.

Sitten hän ärhenteli Anshelmille:

— Kyllähän te osaatte kierrellä, mutta se ei auta. Nyt tehdään lyhyt

loppu varkaista ja roistoista. Sinun puuhasi ovat tiedossa, ja
kauppaneuvos vaatii sinulle rangaistusta kankaitten varkaudesta.
Tunnusta pois.

Anshelmin sisällä sävähti omituisesti, ikäänkuin olisi pakkautunut

ylös jokin iso ja kova kimpale.

Hänen päässään ehti käväistä ajatus, että sanoisiko noille jotain,

muistuttaisiko niistä selityksistä, taputuksista ja lupauksista
kasarmilla, mutta häntä hävetti mennä sellaista puhumaan, minkä
vuoksi hän äänsi vain yksikantaan:

— Mitäpä tässä muuta tunnustamista kuin minkä jo sanoin…

 Siitä seurasi sitten kopissa istumista muutamia päiviä, sen jälkeen
matka lääninvankilaan, taas odotusta ja lopuksi eräänlainen
oikeuden istunto, jossa Anshelmille annettiin kolme vuotta
ehdonalaista ja näpistettiin kunnia pois määrävuosiksi. Mutta sen
ensimmäisen ja ainoan kuulustelun ja oikeuden istunnon välille sopi
sellainen määrä henkistä kidutusta, että puhtaimmallakin tunnolla on
sitä vaikea kestää.

Anshelmi Keltanen on nyt jälleen kunniallisten ihmisten kirjoissa.

Hän istuu ajurinpukillaan ja häntä kutsutaan taas tuttavallisesti
Semmiksi. Hän ajaa herroja ja narreja, jokaista, joka kyytiä tarvitsee,
mutta herroihin hän suhtautuu nyt epäilevästi. Hänen mielestään
niitten menettelyssä työläistä kohtaan on jotain kieroa ja niitten
oikeus ei ole kohdallaan.
SAMMAKONKUTU

SATU

Vanha sammakko nosti varovaisesti päänsä lätäkön pintaan.

… Kah, olipa kevät taas kuin olikin… Koko lätäkkö samean-

sakeana kuin ennenkin… Ja laajalti sitä oli… piti oikein kurottaa
kaulaansa, ennenkuin näki toiseen laitaan. Eikä enää juuri
luntakaan, etäällä pellon ojassa vain lähjötti ikäänkuin likaantunut ja
lytistynyt valkea lakki. Koivukin tuolla tien vieressä on kuin
rakastunut neito, joka suunnittelee uutta vihreää kevätpukua… Ja
mikä se on tuo sävel: eikö maar kiurunen, Pohjolan aikainen
ilonpitäjä koettelekin ääntään. Jopa tottakin… Katsos, katsos,
västäräkkikin huiskuttelee saralla ylpeänä hännystakkiaan.

Kevät on… on… Ilmankos niin somasti hykähytti sydäntä. Se

vaatii vielä vanhanakin veri osansa…

Vanhan sammakon piti ihan heristää kuulumaan tajutakseen,

miten kevät soi ja sirkuttaa. Ja silmää täytyi siristää, ennenkuin erotti
huikeasta avaruudesta alas hyppelevät hauraat valonsäteet…
 Mutta kun ei kuulu tuttu kurnutus, sammakoitten keväinen kieli…
On sittenkin tainnut vanha, raihnas ruumis liian tukevan talviunen
ottaa… toiset jo laulunsa laulaneet ja — lakanneet.

Tuossa paistaa punainen seinä. Sen vierellä on entinen

kutupaikka. Ei toki elähtäneenkään silmä niin pahasti vikaan
katsone.

Vanha sammakko ponnistaa pitkän hypyn ja pääsee kevätpuron

suuhun.

… Eikö yhtä sammakkosielua koko lakealla, eikö ainuttakaan

nuppia näy?

*****

Ujona pistäytyy pää vedenkalvoon vanhuksen vieressä.

Kolmannenkeväinen nuorukainen tämä.

— Mitä nyt, poika, onko luonto poikennut ladultaan, vai onko

vanhan uni pettänyt? Miksi ei kuulu keväinen laulu?

Arasti vastaa nuori:

— Ei nyt kutemista, ei ilonpitoa, vaari. Tämä meidän maailmamme

on mullin-mallin… Ihminen tappaa ihmisiä ja hautaa vainajat tänne
meidän suohomme.

— Eikö olekaan enää harmaita tuon punaisen tiiliseinän takana,

niitä, jotka huvikseen ja harjoituksekseen ampuivat.

— On harmaita, mutta ei niitä samoja, eivätkä nämä ammu kuvia,

vaan eläviä ihmisiä, omaa heimoaan murhaavat.
 — Miksi, poikaseni, ne sellaista tekevät?

— Ne palauttavat järjestystä ja juhlivat vapautta. Sitä varten ne

veljiään suohon sortavat ja siksi emme me sammakot laula
lemmestä. Meillä on suru.

— Mutta kuulehan, poika, kuinka kiuru kilkattaa, ja västäräkki on

hännystakissa…

— Ne eivät ymmärrä, mutta me olemme samaa sukua, noidutusta

ihmisestä polveutuneita. Nyt ovat luomisen herrat itse noiduttuja: he
ovat saaneet vapauden… ihminen on heistä hävinnyt. Meidän
sukumme lähtee näiltä lätäköiltä. Me emme kude ihmisen veressä…

Molemmat katosivat punaiselta paistavan rykelmän seinustalta,

eikä sen perästä sieltä ole keväistä kurnutusta kuulunut.
HÄVÄISTY TEMPPELI

Se oli ihana paikka. Keväällä pälveili se ennen kuin mikään muu,

sillä auringon lämpimät huulet hyväilivät sitä pitkin pituuttaan aina
kehrän ylimmillään heloittaessa.

Ajatelkaa: pitkä, korkea harjanne, kapea ja jyrkkä kahtaanne,

aivan kuin taltalla muovailtu, taitavan mestarikäden ohjaamalla
taltalla.

Luonto vain voi olla niin suuri mestari.

Sen harjun hongat olivat ryhdikkäitä kuin nuori sulhanen. Väärä

käkkyräpetäjä ei sinne uskaltanut asettua; se osasi kaihtaa solakoita
valtiaita. Ja sammal sen harjun sivuilla oli pehmeä kuin
morsiusvuode, siihen upposi istuja ikäänkuin höyhenpatjaan.

Se oli luonnon suuri temppeli, jossa on pilari pilarin vieressä ja

jossa käyskentelevä ihminen tuntee syvästi ja parastaan. Hän tuskin
uskaltaa mennä sinne arkivaatteissaan, sillä hän tietää astuvansa
pyhättöön, jossa kävijällä pitää olla siisti näkö ja altis mieli.

Ja kun sen harjun kiireelle nousi, levittäytyi alla laakso, joka

pienempine pilareineen ikäänkuin kunnioittaen katseli kummun
ylhäistä rauhaa, ja siellä laakson pohjalla siinti soikea lampi kuin
tummansininen silmä.

Toisella sivulla, vähän matkan päässä, hääräili pieni yhteiskunta

omissa puuhissaan, mutta aina juhlapäivinä puki se pyhäpuvun
ylleen ja kulki harjulle hiljaisena ja hartaana, silmissä selittämätön
riemu ja onni. Pieni yhteiskunta rakasti harjuaan ja mainitsi siitä
ylpeydellä, ei kerskailevalla ja kovalla, vaan sisäisen, syvän tunteen
kirkastamalla.

Se harju oli keväästä, läpi kesän, syksyyn saakka pienen

yhteiskunnan pyhiinvaelluspaikka.

Kaikki Suomen metsien laulajat viihtyivät siellä, ja jo aikaisesta

aamusta harju soi ja helisi.

Siellä kävi kanssani vieraan maan mies, vaipui omituisesti

ajatuksiinsa ja onnesta säteillen sanoi:

— Teillä on kaunis maa ja teidän kukkuloillenne on luotu ikuinen

rauha.

— Niin on, Jumalan kiitos, muusta me olemmekin köyhiä.

Vieraan maan mies viipyi kauan kanssani harjun rinteellä ja

jälkeenpäin omasta maastaan kirjoitti kirjeitä, joissa hän aina palasi
sille samalle kukkulalle ja katseli sieltä leppoisaan laaksoon.

*****

Sitten tapahtui jotain kauheaa, sellaista, joka kyllä on piirretty

aikakirjoihin, mutta ei ole vielä täydellisesti selvinnyt luettavaksi. Kun
me koetamme ponnistaa siitä kuvan eteemme, niin se ehkä
onnistuu, mutta me emme osaa sitä kirjoittaa. Toistaiseksi me vain
tiedämme tajunnassamme, että hirveä onnettomuus on kulkenut
ylitsemme, raastanut, revellyt ja iskenyt meihin haavan, joka ei mene
kiinni, vaan polttaa ja pakottaa.

Me saatamme olla sanan ja kynän miehiä, mutta sen kaamean

turman edessä meidän kielemme mykistyy ja kynä käy raskaaksi.
Me kerromme kukin vain omasta onnettomuudestamme, haastamme
oman rintamme haavoista, vaikka meitä yhteinen kipu kirvelee.

Meillä onkin vielä iso urakka siinä, mitä aikaisemman taipaleemme

varrelta on jäänyt muistiin merkitsemättä. Älköön siis tuomittako
meitä, vaikka olemme ajan ankaran surun edessä heikkoja ja
kykenemättömiä, se kun meitä vuorena painaa. Ne, jotka meidän
jälkeemme tulevat, osaavat tehdä meille oikeutta ja sanoa sen
sanan, joka on salpautunut meidän huultemme taakse.

*****

Mutta yhden minä tiedän: kerran keväällä, kun päivän kultainen

juova ei enää löytänyt hangen hopeaa ja hongat kohahtelivat
auringon ylenemisen iloa, kun kiuru kiiti korkealla ja lauloi häitä ja
kaikkialla värähteli elämänriemu, kulki sen harjun vierteelle synkkiä
saattoja, jollaisia ei ennen niillä mailla ollut liikkunut. Niitä tuli sinne
joka ilta ja aina samat palasivat, toiset olivat jääneet harjun rinteelle,
josta he eivät ole tulleet, eivätkä koskaan tule kotiin.

Pieni yhteiskunta vähän matkan päässä harjun kupeella eli silloin

parhaillaan sitä suurta onnettomuutta, josta yllä mainittiin.

Muutamat päivät ja viikot tekivät silloin historiaa, joka, jos se

joskus oikein kerrotuksi tulee, sisältää enemmän kuin sukupolvien
uurastaminen.

*****

Sitten meni vuosia, jotka eivät olleet jaksaneet luoda umpeen

kuilua onnettomuuden ja sen muiston välillä.

Se sama vieraan maan mies, joka ennen oli harjulla innostuksen

huudahdukseen puhjennut, tuli taas ja vaati mukaansa entiselle
paikalle. Minä en voinut kieltäytyä, vaikka sydämessäni asui ankeus
ja tuska.

Vieraan maan mies kysyi:

— Mitä ovat nuo punaiset aitaukset rinteellä?

— Siellä makaa kuopattuna kukkuloittemme ikuinen rauha…

— Niin, teilläkin on ollut sota — teilläkin.

— Ei, vaan murha… murha meillä oli.

Vieraan maan mies tahtoi pois. Hän ei puhunut mitään. Vasta

myöhemmin hän kirjoitti, että siellä harjulla oli ilmojen orkesteri
lakannut soittamasta, hongat eivät huokuneet elämäniloa ja se
lammensilmä alhaalla tuijotti melkein kuin pääkallosta.
KERRAN KEVÄÄLLÄ

MUISTIKIRJAN LEHTINEN

Kevät!

Jokaisella ihmisellä on oma vuodenaikansa, jota hän

intohimoisemmin kuin muita rakastaa. Kesä koruineen on monien
unelma, omat ihailijansa ovat talvenkin lumisilla tanhuvilla, eikä pidä
luulla, ettei syksyn omituinen väririkkaus osaisi kiehtoa. Se on aivan
turhaa puhetta, että kelta on syksyn ainoa väri. Kyllä sillä on
muitakin, vielä tenhoavampia ja häikäisevämpiä. Ja mikäpä vetäisi
vertoja syksyn kireän-kuultavalle taivaalle, joka kaartuu yllämme kuin
moskean kupolikatto.

Mutta kevät! Sinua sittenkin useampi kaipaa. Keväässä on

optimismia, hyvänuskoa, ja harva toki mielessänsä yksin elämän
harmautta hautoo.

Kuta vanhemmaksi ihminen varttuu, sitä enemmän hän kaihoaa

kevättä. Hän haluaa siinä nähdä oman nuoruutensa innon ja uneksia
aina uudestaan entiset sadat toivonsa, jotka elämä vuodesta
vuoteen on jättänyt toteuttamatta.
 *****

Minä olen kaikkien vuodenaikojen kannattaja, minulla ei ole

erityisiä suosikkeja. Minä löydän aina luonnosta sopusoinnun
sydämelleni ja virvoitusta väsyneelle mielelle. Minun sieluuni saapuu
aina kevät, kun minä astun luonnon, suuren tutun ja tuntemattoman
temppeliin.

Minua kalvaa usein kauhea tuska, kun minä kuljen

ihmisitsekkyyden keskellä ja näen, kuinka pienen pyyteen vuoksi
paljon uhrataan ja kuinka suuren haaveen ja onnen kaipuun
annetaan tallautua tantereeseen mitättömän itserakkauden takia.

Niin minä tunnen, enkä sittenkään ole sen parempi kuin muutkaan.
Ihminen, itsekkyydestä ja omanvoiton pyynnistä vapaa, on vain
minun salainen haaveeni. Itse olen minä hyvä ainoastaan humisevan
metsän pyhätössä, korkealla vaaralla, jonne alhaalta katsoo sininen
lampi kuin armaan silmä.

*****

Mutta mitäpä minä näitä haastelen, hullujani huutelen, minä, joka

olen kerran nähnyt oikean kevään, tai ainakin luullut näkeväni.

*****

Voi, kuinka minä olin sairas ja masentunut, kun juna minua kiidätti
yli rajan idästä Suomen puolelle!

Minä olin jättänyt taakseni meluavan suurkaupungin, jonka kansa

kulki jo kolmatta, vai lie ollut neljättäkin, viikkoa katselemassa kuulan
reikiä julkisissa rakennuksissa ikäänkuin suurta ihmettä, vaikka
pihoilla maleksi raajarikoiksi ammuttuja ihmisiä, joita monen
edelläkäyneen sotavuoden aikana oli tehty miljoonittain ja joissa olisi
ollut kylliksi katsomista, enemmänkin: auttamista.

Kansa ihmetteli oman historiansa hävitystä, ja eniten se oli

ihmeissään nähdessään pienen, nuhrautuneen punaisen lipun, jonka
sotamies oli sisään tunkiossaan ennättänyt pistää entisen
keisarillisen linnan portille.

Oli tapahtunut vallankumous, ja kansa katseli sen jälkiä.

Ihana asia se vallankumous! Lienen itsekin sen ylistystä laulanut.

Vapaus oli voitettu, olisi pitänyt olla iloinen, mutta sydämeen pisti
pahasti. Veli oli murhannut veljensä vapauden hinnaksi.

Tuleekohan tästä oikea vapaus?

Lähimmät kuukaudet vastasivat kysymykseen. Mikä oli vastaus…?

*****

Mutta minä olin jättänyt jälkeeni sen levottoman kaupungin, jonka

kansalaiset päivin kulkivat vallankumouksen jälkiä katselemassa, ja
öisin ase kädessä rosvosivat toisiaan hämärillä kaduilla. Minä tulin
kotimaahan.

Täällä oli iloista väkeä, laulua, soittoa ja kukkia. Kevättä ilmassa ja

samaa sydämissä. Kukaan ei etsinyt kuulan reikiä — silloin.

Se kevät pyyhkäisi kuin siivellä pois kaikki vuosien vaivat, pään

raskaus keveni kohta, ja sydän löi terveesti.

Kansa kulki onnellisena kaduilla ja puistoissa, ja jokaisen

kasvoista saattoi lukea riemuitsevan: katso, me ollaan nyt omia
itsiämme, ja nyt me ruvetaan luomaan sitä uutta Suomea, josta on
ollut niin paljon puhetta.

Minä yhdyin joukkoon ja ylistin vapautta, ja silloin minä todella

uskoin vapauteen, toisen kerran elämässäni alun toistakymmenen
vuoden väliajalla.

*****

Mutta sitten tuli kesä…

Tuli syksy…

Talvikin tuli…

Lienee koittanut kevätkin… Mutta missä oli vapaus?…

Sitä toista kevättä minä en jaksa muistella.

*****

Kohtalo, anna meille vielä kunnon kevät!…

OMAN ONNENSA SEPPÄ

Meillä lauletaan ylistystä neroille ja tietoviisaille, jotka tämän

maailman kehityksen vauhtipyörää muka liikkeessä pitävät ja joita
ilman me ei oltaisi niitä kuin nyt ollaan, vaan kuljettaisiin melkein yhtä
mölöinä kuin karhut metsässä. Ja tämä maailma olisi muka
tuntuvasti tökerömpää tekoa ilman näitä oppineita ja neroja, joitten
älynystyröistä herahtelee viisautta meidänkin puolestamme ja joitten
kallosta on kotoisin kulttuuri, sivistys ja valistus, niin että meidän ei
muuta kuin piehtaroida niissä.

Hyvä on: ei olla kitsaita, annetaan tunnustus opille ja nerolle,

semminkin jos se itsenäisenä ilmaiseikse; eihän tässä olla
sivistysvihollisia, ei toki. Mutta mikä on tulla älyniekaksi, kun suuria
kouluja käydään ja paljon kirjoja luetaan. Toista se on, kun pitää
ottaa oppi omista hyppysistään ja kokemuksen mutkaiselta tieltä
tietonsa kerätä.

Ne ovat neroja sellaisetkin, kansanmiehet, jotka eivät päivääkään

ole koulun penkkiä painaneet, eivätkä mestarien työpajoissa hihnaa
maistaneet opin alkajaisiksi, vaan on heistä sittenkin kehittynyt taito-
ja tietoniekkojakin, jotka voivat kerskata, jotta istukoon tuohon
opinkäynyt rinnalle, niin katsotaan, onko konstinsa ovelampi.
 Voi, kuinka niitä on Suomen pitäjissä paljon sellaisia; kuka niitten
luvun tietääkään!

Otetaanpa yksi esille.

*****

Taavetti oli tämän pojan nimi, ja Taavetti taisi olla isäkin. Siinä oli
monta kakaraa pienessä mökissä, jota Särkäksi kutsuttiin, ja Särkkiä
se oli sitten koko sukukin. Tuskin tämä Taavetti oli vanhinkaan.
Lienee paremminkin ollut siinä keskivälillä, vaikka tästä vasta oli
muistettu tehdä isän kaima, jollainen ehdottomasti perillisten
joukossa oli oleva. Toisille oli sattunut allakasta löytymään muita
mukavia nimiä.

Taavetin elämän juoksu alkoi kuten muittenkin samanlaisten töllien

perillisten. Äiti oli jonain iltana lehmän lypsyltä paiskautunut
pitkälleen ja käskenyt hakea naapurin muijan saunaa lämmittämään
ja avittelemaan siinä puuhassa, jonka oli tuotava uusi suu perheen
vähitellen täyttyvään pöytään. Niin tuli sitten Taavetti tähän
maailmaan ilman lääkäreitä, kätilöitä ja pihtisynnytyksiä, joista
viimemainituista ei varsinainen kansa Suomen saloilla vielä
tänäkään päivänä tiedä mitään. Milloin pääsee vähemmällä, milloin
ottaa kovemmalle, ja jos on kuollakseen, niin kuolee. Muutaman
päivän perästä oli äiti taas lehmää lypsämässä, ja pieni tulokas
pilkisteli kapalostaan orteen kytketyssä kakskorvavakassa, joka jo oli
ehtinyt erinäisiä muitakin Särkkiä soudatella. Äiti imetti minkä hänen
kuivista rinnoistaan herui, ja loppua korvattiin lehmän utarien
antimilla. Särkän töllissä ei tunnettu Maitopisaroita ja Lastenseimiä
koelaseineen ja komppeineen. Siellä oli vain yksi lehmä, Punikki, ja
se oli sekä Maitopisarana että Lastenseimenä.
 Särkän mökissä ei myöskään valitettavasti oltu tutustuttu pienten
lasten hoitoa käsittelevään kirjallisuuteen eikä luettu uusimpia
kasvatusteorioja, vaan meneteltiin näitten asioitten suhteen sillä
yleisellä tavalla kuin Suomen silloisen suuriruhtinaskunnan
maaseudulla oli totuttu menettelemään: annettiin lapsen kasvaa, jos
on kerran kasvaakseen. Särkän muorin kasvatusteoria ei ollut kovin
monimutkainen. Se kun ei yksi akkanen ihminen, jolla on
puolitusinaa penskoja ympärillään ja mökin työt hoidettavinaan,
kerkeä paljon kasvatusasioilla päätänsä vaivaamaan. Niin pian kuin
Taavetin koivet vähänkin rupesivat kannattamaan, pistettiin hänet,
kuten kaikki edeltäjänsä iässä, reikätuoliin, jonka Suomen kansan
keski-ikään ehtinyt enemmistö lapsuusajoiltaan vielä hyvin muistaa.
Tämä reikätuoli on kuulunut Suomen salojen pienten lasten hoitoon
välttämättömänä välineenä, vaikka lastenhoidon erikoislääkärit sitä
pitänevät vähemmän suositeltavana. Mutta Suomen kansan
suurimmalla osalla on kiire, ja se on osannut turvata vekaransa
parhaiten pistämällä hänet reikään seisomaan.

Kun Taavetti pääsi reikätuolista ja alkoi pysyä pöydän ääressä,

lopetettiin Punikin maitopisara kuin naulankantaan ja hänet siirrettiin
yhteisille aterioille. Mökkiläisen ruokalista ei silloin ollut kovin
vaatelias, eikä se Savon sydämessä ole vielä nytkään. Siihen kuului
leipää, suolakalaa — parhaimmassa tapauksessa muikkua —
potattihauvikkaita ja piimää silloin, kun viimemainittua sattui
olemaan. Muuten oli ryypättävänä vesi eli, kuten leikkisästi sanottiin,
Mustikin maito. Tarpeellinen vaihtelu saatiin sen kautta, että
suolakalan puutteessa kannettiin pöytään kalansuolavettä, joka,
luojankiitos, oli melkein puuttumaton. Niillä ruoilla sitä elettiin,
kasvettiin miehiksi ja naisiksi, naitiin ja kuoltiin, ja kasvatettiin taas
uutta polvea samanlaisilla sapuskoilla.
 Ja mieheksipä tuo varttui Särkän Taavettikin. Varttui ja oli
akoittunutkin, vaikkei Luoja ollut siunannut hänen avioliittoaan
pienillä taaveteilla.

Hintelänpuoleinen oli sentään Taavetti tekojaan. Liekö johtunut

siitä, että liian nuorena sai tarttua aatran kurkeen ja viikatteen
varteen, vai liekö muuten ollut sellainen jo luonnostaan. Kasvoihan
noista muista saman mökin muoskista yhtäläisillä eväillä rotevia
miehiä. Ne olivat kuitenkin hajonneet kaikkeen maailmaan, ja tytöt oli
naitu pois, niin jotta Taavetille oli jäänyt tölli käsiin ihan väkisten.

Isä ja äitikin olivat silloin jo siirtyneet turpeen alle, ja oli isä vielä
viime vuosinaan uudistanut torpan kontrahdin ylen raskailla ehdoilla.
Ei ollut Taavetille mikään makupala tämä kontu, ja monesti ajatteli
hän katkerana, että senkö täytistä hänen piti jäädä tähän kitumaan,
kun toiset lensivät tiehensä ikään kuin aavistaen, että sillä paikalla
mies pian menehtyy.

Mutta kohtalonsahan se on kullakin, ja Taavetin kohtalona oli asua

tätä lapsuudenkotiaan niin kauan, että se yhtenä kauniina päivänä
mennä paukahti maksamattomista veroista.

Lähtiessään kotikonnultaan oli Taavetilla muutamia säkkejä

perunoita, pienoinen pönttö suolamuikkuja ynnä jokunen leivänkyrsä.
Niine eväineen painui hän vieraan tuvan karsinaan loisiksi. Ei sovi
sanoa, ettei hän olisi parastaan koettanut pysyäkseen kiinni maan
kamarassa. Ei hän ollut laiska eikä saamaton, vaikkakaan vartensa
ei ollut parhaan työjuhdan ruho, mutta kun kerran kohtalo laittaa
tokeensa tielle, niin siihen yritteliäinkin mies kompastuu. Ja kun
kerran kompastuu, niin tapahtuu se tavallisesti siksi perusteellisesti,
ettei jää miehelle muuta kuin kaksi kättä tyhjää täyteen.