Ternary Quantum Dots: Synthesis,

Properties, and Applications

(Woodhead Publishing Series in
Electronic and Optical Materials) 1st
Edition Oluwatobi Samuel Oluwafemi
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/ternary-quantum-dots-synthesis-properties-and-applic
ations-woodhead-publishing-series-in-electronic-and-optical-materials-1st-edition-olu
watobi-samuel-oluwafemi/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Quantum Dots: Fundamentals, Synthesis and Applications

Rakshit Ameta

https://ebookmass.com/product/quantum-dots-fundamentals-
synthesis-and-applications-rakshit-ameta/

Optical properties of materials and their applications

Second Edition Singh

https://ebookmass.com/product/optical-properties-of-materials-
and-their-applications-second-edition-singh/

Optical Materials and Applications: Volume 1 Novel

Optical Materials Francesco Simoni

https://ebookmass.com/product/optical-materials-and-applications-
volume-1-novel-optical-materials-francesco-simoni/

Graphene Quantum Dots: Biomedical and Environmental

Sustainability Applications Mohammad Oves

https://ebookmass.com/product/graphene-quantum-dots-biomedical-
and-environmental-sustainability-applications-mohammad-oves/
Quantum Materials, Devices, and Applications Mohamed
Henini

https://ebookmass.com/product/quantum-materials-devices-and-
applications-mohamed-henini/

Optical Holography: Materials, Theory and Applications

Pierre-Alexandre Blanche

https://ebookmass.com/product/optical-holography-materials-
theory-and-applications-pierre-alexandre-blanche/

Optical Thin Films and Coatings 2e : From Materials to

Applications. 2nd ed. Edition Flory

https://ebookmass.com/product/optical-thin-films-and-
coatings-2e-from-materials-to-applications-2nd-ed-edition-flory/

Renewable Polymers and Polymer-Metal Oxide Composites:

Synthesis, Properties, and Applications Sajjad Haider

https://ebookmass.com/product/renewable-polymers-and-polymer-
metal-oxide-composites-synthesis-properties-and-applications-
sajjad-haider/

Silicon Containing Hybrid Copolymers: Synthesis,

Properties, and Applications Zibiao Li

https://ebookmass.com/product/silicon-containing-hybrid-
copolymers-synthesis-properties-and-applications-zibiao-li/
TERNARY QUANTUM DOTS
This page intentionally left blank
Woodhead Publishing Series in
Electronic and Optical Materials

TERNARY QUANTUM DOTS

Synthesis, Properties, and Applications

OLUWATOBI SAMUEL OLUWAFEMI

Department of Chemical Sciences, University of Johannesburg,
Doornfontein Campus, Doornfontein, South Africa
Centre for Nanomaterials Science Research, University of
Johannesburg, Doornfontein, Johannesburg, South Africa

EL HADJI MAMOUR SAKHO

Department of Chemical Sciences, University of Johannesburg,
Doornfontein Campus, Doornfontein, South Africa

SUNDARARAJAN PARANI
Department of Chemical Sciences, University of Johannesburg,
Doornfontein Campus, Doornfontein, South Africa

THABANG CALVIN LEBEPE

Department of Chemical Sciences, University of Johannesburg,
Doornfontein Campus, Doornfontein, South Africa

An imprint of Elsevier
Woodhead Publishing is an imprint of Elsevier
The Officers’ Mess Business Centre, Royston Road, Duxford, CB22 4QH, United Kingdom
50 Hampshire Street, 5th Floor, Cambridge, MA 02139, United States
The Boulevard, Langford Lane, Kidlington, OX5 1GB, United Kingdom
Copyright ©2021 Elsevier Ltd. All rights reserved.
No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic
or mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and retrieval system,
without permission in writing from the publisher. Details on how to seek permission, further
information about the Publisher’s permissions policies and our arrangements with organizations
such as the Copyright Clearance Center and the Copyright Licensing Agency, can be found at our
website: www.elsevier.com/permissions.
This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by the
Publisher (other than as may be noted herein).

Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and experience
broaden our understanding, changes in research methods, professional practices, or medical
treatment may become necessary.
Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in evaluating
and using any information, methods, compounds, or experiments described herein. In using such
information or methods they should be mindful of their own safety and the safety of others, including
parties for whom they have a professional responsibility.
To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or editors, assume
any liability for any injury and/or damage to persons or property as a matter of products liability,
negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods, products, instructions, or ideas
contained in the material herein.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
A catalog record for this book is available from the Library of Congress
British Library Cataloguing-in-Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
ISBN: 978-0-12-818303-8 (print)
ISBN: 978-0-12-818304-5 (online)

For information on all Woodhead publications

visit our website at https://www.elsevier.com/books-and-journals

Publisher: Matthew Deans

Acquisitions Editor: Kayla Dos Santos
Editorial Project Manager: Rachel Pomery
Production Project Manager: Vignesh Tamil
Cover Designer:, Victoria Pearson
Typeset by SPi Global, India
Contents

Preface ix

1. Fundamentals of quantum dot nanocrystals 1

1.1 Quantum confinement 1
1.2 Quantum dots 4
1.3 Particle size-bandgap-first excitonic wavelength relationship 5
1.4 Electronic transitions in semiconductors 8
1.5 Binary semiconductor vs ternary semiconductor 11
1.6 Nanocrystal growth mechanisms 17
1.7 Magic size clusters 20
1.8 Shelling of QDs 21
1.9 Colloidal stability 26
1.10 Summary and outlook 28
A Annexure 29
References 30

2. Properties of ternary quantum dots 35

2.1 Introduction 35
2.2 Quantum confinement effect 36
2.3 Multiple exciton generation (MEG) 38
2.4 Optical properties of ternary quantum dots 39
2.5 Toxicity and biocompatibility of ternary quantum dots 41
2.6 Conclusions 41
References 42

3. Synthesis of ternary I–III–VI quantum dots 47

3.1 Nonconventional methods 47
3.2 Conventional methods 48
3.3 Organic phase synthesis 48
3.4 Aqueous synthesis 62
3.5 Alloy synthesis 64
3.6 Core/shell synthesis 65
3.7 Size selective precipitation 66
3.8 Conclusions 68
References 69

v
vi Contents

4. Ternary semiconductor nanocomposites 77

4.1 Polymer-based nanocomposites 77
4.2 Carbon materials-based nanocomposites 93
4.3 Summary and outlook 105
References 106

5. Characterization techniques for ternary

I–III–VI quantum dots 117
5.1 Introduction 117
5.2 Photoluminescence (PL) spectroscopy 119
5.3 X-ray diffraction (XRD) technique 122
5.4 Transmission electron microscopy (TEM) 123
5.5 Dynamic light scattering (DLS) of I–III–VI QDs 125
5.6 X-ray photon electron microscopy 128
5.7 Fourier transform infrared spectroscopy (FTIR) 130
5.8 Conclusions 131
References 133

6. Cytotoxicity of ternary quantum dots 137

6.1 Introduction 137
6.2 Toxicity assay 138
6.3 Mechanism of QDs toxicity 148
6.4 Conclusion and remarks 151
References 151

7. Bioimaging and therapeutic applications

of ternary quantum dots 155
7.1 Fluorescence imaging 155
7.2 In vitro cell imaging 157
7.3 In vivo imaging 173
7.4 Multiphoton imaging 177
7.5 Multiplex imaging 178
7.6 Multimodal imaging 179
7.7 Photodynamic and photothermal therapy 188
7.8 Drug/gene delivery 194
7.9 Summary and outlook 195
References 197
Contents vii

8. Ternary quantum dots for sensing applications 207

8.1 Introduction 207
8.2 Type of sensors and their applications 208
8.3 Mechanism 213
8.4 Sensor development 219
8.5 Conclusion and remarks 220
References 222

9. Photocatalytic applications of ternary quantum dots 225

9.1 Introduction 225
9.2 Semiconductor quantum dots photocatalysis mechanism 227
9.3 Applications of ternary quantum dots as photocatalysts 228
9.4 Conclusions and perspectives 232
References 232

10. Ternary quantum dots for solar cell applications 237

10.1 Introduction 237
10.2 Concepts of efficient photovoltaic device 240
10.3 Manufacturing 243
10.4 Conclusions and perspectives 245
References 246

11. Ternary I–III–VI quantum dots for light-emitting diode

devices 251
11.1 Introduction 251
11.2 Operating principle of quantum dots-based LEDs (QDs-LEDs) 252
11.3 Ternary quantum dots-based LEDs 256
11.4 Conclusions 260
References 261

Index 265
This page intentionally left blank
Preface

We are indeed delighted in presenting the book on Ternary Quantum

Dots: Synthesis, Properties, and Applications. Semiconductor quan-
tum dots (QDs) has turned to be a special class of nanomaterials due
to their peculiar size tunable optical properties. The growing interest
on quantum dots comes from its wider range of applications on dif-
ferent sectors, such as displays, energy, sensors, lasers, water,
medical, etc. QDs have already found their place in the market espe-
cially on displays. The overall quantum dot market is expected to
grow more than $10B by 2025. Therefore, knowledge of QDs offers
diverse opportunities.
Three-four decades ago, the research on QDs started with the
binary II–VI, IV–VI chalcogenide semiconductors such as CdSe,
PbS, and now there is a wealth of information available on the syn-
thesis, properties, and application of these binary QDs materials.
Over this research period, the structure and optelectronic properties
have been well understood. Cadmium-based QDs have been inves-
tigated especially thoroughly because of their high fluorescence and
wide range of tunability from visible to near infrared. However, due to
their inherent toxicity, these QDs remain a threat to the environment,
which hampers their industrial production and applications. Hence,
many companies are now shifting towards nontoxic alternatives.
For the past decade, ternary QDs involving I–III–VI chalcopyrite
semiconductor materials such as AgInSe, which are relatively non-
toxic compared to binary QDs, have been emerging as safer and
eco-friendly alternative. Being ternary material, the properties of
these chalcopyrite QDs are not only size dependent but also compo-
sition dependent. However, unlike binary QDs, the potential of I–
III–VI QD materials are still not well realized enough. Though several
review papers have appeared in the last 5 years, there has been no
book on ternary quantum dots produced so far and this motivated us
to write this book.
Thus, this book aims to introduce ternary chalcopyrite I–III–VI
QDs, their principles, syntheses, properties, and different applica-
tions; however, it also extends to II-III-VI QDs such as ZnIn2S4 in
some chapters. Briefly, it started with the fundamentals of QD

ix
x Preface

nanocrystals, electronic properties with the comparison of binary and

ternary QDs, different types of growth mechanisms, and the shelling
of QDs have been discussed. The book is then further divided into
three categories which cover (i) the synthesis of ternary QDs, their
polymer and carbon nanocomposites, (ii) their properties and char-
acterization, and (iii) their applications on biomedical, solar cells, light
emitting diode, photocatalytic, and sensing applications in separate
chapters. The large body of literature collections have also been
included wherever it's applicable.
This book is intended for readers in science and will be a valuable
reference material for university professors, postdoctoral fellows,
postgraduate students, industrialists, and scientists, primarily in
the field of material science, applied chemistry, biology, and applied
physics. The content of the book is profound, comprehensive, and
aids the readers to understand and strengthen their knowledge of
the subject. We hope this book will be highly useful to the intended
audience.
The authors, while writing the book, were highly enlightened by a
number of articles and books which are gratefully acknowledged.
The authors are also thankful to the referees for their valuable com-
ments and suggestions which further advanced the book. The
authors acknowledge University of Johannesburg, South Africa for
their constant support and motivation. The authors extend their grat-
itude towards Elsevier Publisher for giving us the opportunity to write
and publish this book.
Efforts were made to prepare a book free from errors, however
typos or other errors could have escaped from our sight. Any com-
ments or suggestions which could help us improve the book in the
future are warmly welcome. Please write to us.
Samuel Oluwatobi Oluwafemi
Sundararajan Parani
El Hadji Mamour Sakho
Thabang Calvin Lebepe
 CHAPTER ONE

Fundamentals of quantum dot

nanocrystals
Abstract
Semiconductor fluorescent nanoparticles also known as quantum dots (QDs) is an attrac-
tive member among the nanomaterials family that holds great potential for variety of appli-
cations in the field of biomedical, optoelectronic, energy, water treatment, etc. The size,
composition tunable optical properties of QDs are highly unique that draw the researchers’
attention worldwide. Earlier investigations on QDs were based on binary chalcogenide
materials, which usually composed of heavy metals in their structure. However, the
increased awareness on the toxicity of the heavy metals, which is a major threat to the
human and environment, directed the research on nontoxic/less toxic QDs that includes
ternary chalcopyrite materials. This chapter provides a basic introduction to QD nano-
crystals, their crystal growth mechanism, colloidal stability in general and their structural
and optical properties in comparison with that of bulk semiconductor. In particular, binary
semiconductor II–VI and ternary I–III–VI materials are discussed at their bulk and nanocrys-
tal scale. CdSe and CuInS2 are taken as a representative of II–VI and I–III–VI system, respec-
tively, for a comparative discussion.
Keywords: II–IV, Optoelectronic properties, Ternary quantum dots

1.1 Quantum confinement

Quantum confinement is a direct consequence of one of the basic
principles of quantum mechanics, Heisenberg uncertainty principle,
according to which, the position and momentum of tiny particle can never
be simultaneously measured to an arbitrary precision but only with uncer-
tainty. The standard deviation of the position in space (Δx) and momentum
(Δp) is related by Heisenberg as
ħ
Δx: Δp
(1.1)
2
where ħ is the reduced Planck constant. The above equation implies that
when the motion of tiny particle is confined to a certain region of space
by the potential barrier, the momentum of the particle increases such that
the particle has the uncertainty value always higher than ħ/2. As the

Ternary Quantum Dots Copyright © 2021 Elsevier Ltd. 1

https://doi.org/10.1016/B978-0-12-818303-8.00010-1 All rights reserved.
2 Ternary quantum dots

magnitude of momentum, P is related to kinetic energy, E and mass, m as

E ¼ P2/2m, the increase in the momentum of the confined particle greatly
increases its kinetic energy.
When a semiconductor is excited by energy higher than its bandgap
energy, electrons in the valence band (VB) absorb the energy and “jump”
to the conduction band (CB) leaving a hole in the VB. The bulk semiconduc-
tor has a fixed band gap (Eg) and their charge carriers (electron and hole) move
freely across the crystal in all spatial directions. However, if the size (diameter/
width) of semiconductor crystal reduced to the order of a few nanometers, the
charge carriers become highly confined and hence they cannot move freely
[1, 2]. In this nanosize regime, classical physics is no longer applicable, and
the system follows quantum mechanical model. Depending upon the degrees
of freedom for the charge carriers, systems with 3, 2, 1 and 0 degrees of free-
dom (alternatively 0, 1, 2, 3 degrees of confinement) are denoted as bulk,
quantum wells (QWs), quantum rods (QRs), and quantum dots (QDs),
respectively, as illustrated in Fig. 1.1. When the 1D material, QRs is not
so rigid but has slightly flexible structure extending to several micrometer
in length, they are called quantum wires. The confinement of charge carrier
allows the system to change its electronic band energy levels from continuous
to discrete. Hence the increase in the energy gap between valence band and
conduction band and the change of electronic density of states (DOS). Fig. 1.2
shows the representative images of QWs, QRs and QDs visualized using
transmission electron microscope (TEM).

No confinement 1D confinement 2D confinement 3D confinement

Bulk Quantum wells Quantum wire Quantum Dots
(3D materials) (2D materials) (1D materials) (0D materials)

Bulk Quantum well Quantum wire Quantum dot

Fig. 1.1 Illustration of quantum confinement of charge carriers from 3D bulk to 0D
quantum dots with variation in DOS [1].
Fundamentals of quantum dot nanocrystals 3

(A) (B) (C)

Fig. 1.2 Representative transmission electron microscope (TEM) images of quantum
confined structures. (A) scanning TEM image of InGaN QWs [3], the edges of the well
are not seen due to high magnification. (B) TEM image of CdSe@CdS QRs [4] and
(C) TEM image of CdSe QDs, inset: high resolution TEM image of a single CdSe QD.
Reprinted from D.V. Talapin, S.K. Poznyak, N.P. Gaponik, A.L. Rogach, A. Eychm€ uller. Syn-
thesis of surface-modified colloidal semiconductor nanocrystals and study of photoinduced
charge separation and transport in nanocrystal-polymer composites. Phys. E: Low-Dimen.
Syst. Nanostruct. 14(1–2) (2002) 237–241. Copyright (2002) with permission from Elsevier.

The excited electron and hole in a semiconductor form a bound-pair

called as “exciton” due to the Coulombic interaction (Fig. 1.3A) with a
physical spatial separation defined by Bohr exciton radius (rBohr). The quan-
tum confinement in the semiconductor nanocrystals is determined by their
Bohr exciton radius and the semiconductor is said to be quantum confined
where at least one of its dimensions (diameter/width) is of or smaller than
Bohr exciton radius. Fig. 1.3B shows the QDs whose diameter is lesser than
Bohr radius with the confinement of its exciton.
The Bohr radius depends on the type of semiconductor and it is given by:

ħ2 ε
rBohr ¼ (1.2)
e2 μ

Conducon band
e e
` e

hν Bandgap
h
h h

Bulk Confined
Bohr exciton Exciton
radius in zero dimensional
(A) Valence band (B) QDs

Fig. 1.3 (A) Illustration of exciton and Bohr exciton radius (rBohr) and (B) quantum con-
finement in QDs.
4 Ternary quantum dots

where ħ is the reduced Plank constant, μ is the reduced mass of the exciton
and defined by the relation μ1 ¼ (m∗e )1 + (m∗h)1, me and mh are the effec-
tive masses of electron and hole respectively, e is the charge of electron, and ε
is the dielectric constant. Annexure lists the Bohr exciton radius and bandgap
energy for the selected binary and ternary bulk semiconductors [5, 6].

1.2 Quantum dots

Quantum dots are a kind of fluorescent semiconductor zero-
dimensional nanocrystalline particles with size typically falling in the range
of 1–10 nm and confines the motion of the charge carriers in three dimen-
sions. QDs were first observed in a glass matrix in 1981 by the Russian sci-
entist, Alexey Ekimov [7] at the Vavilov State Optical Institute in St.
Petersburg and later in colloidal solutions in 1984 by an American scientist
Brus [8] while working at the at the AT&T Bell Laboratories in New Jersey.
The research on QDs got boosted after Murray, Norris and Bawendi [9] in
1993 successfully reported the colloidal synthesis of nearly monodisperse
CdE (where E ¼ S, Se, Te) QDs followed by perspective report by
Alivisatos [10]. This opened up variety of QDs materials with interesting
properties. QDs have conventionally been prepared as binary chalcogenide
semiconductor nanocrystals from group II–VI (e.g., CdTe, ZnSe, etc.),
group IV–VI (e.g., PbSe) or group III–V (e.g., GaAs, InP) in the periodic
table. Furthermore, QDs made up of single element such as Si [11, 12], Ge
[13, 14], carbon [15, 16] and graphene [17, 18] have also been reported.
Among them, cadmium based QDs have been widely investigated due to
their easy tunable optical properties across visible and near infrared wave-
length (NIR) region. However, there comes a time to consider the inherent
heavy metal toxicity of these QDs that have hampered the synthesis and use
of these QDs in many fields. Application oriented studies on QDs have now
deviated from heavy metal toxic QDs and the growing interest has been on
nontoxic alternatives. For the past decade, QDs prepared from I–III–VI
group elements (e.g., CuInS2, AgInSe2, etc.) have received great attention
due to their low toxicity with size and composition tunable optical proper-
ties [19–21].
In contrast to bulk semiconductor with the fixed bandgap, QDs exhibits
size dependent bandgap where the bandgap energy increases with the
decrease in crystal size as illustrated in Fig. 1.4. Compared to other confined
structures (2D and 1D materials), the bandgap of QDs are strongly depen-
dent on its size (number of atoms) hence altering its size greatly alter their
Fundamentals of quantum dot nanocrystals 5

Fig. 1.4 Illustration of size dependent variation of bandgap of QDs in comparison with
the bandgap of bulk and single molecule.

band gap and optical properties. For instance, the bandgap of smaller QDs is
higher and when it is excited, it emits blue color whereas the bigger crystals
are with low bandgap which emit red color after excitation (Fig. 1.5).
Because of the strong confinement, the quantized energy levels of QDs
shows similarities with the that of atoms/molecule and hence they are often
represented as artificial atoms.

1.3 Particle size-bandgap-first excitonic wavelength

relationship
The bandgap energy of the semiconductor crystal can be related to its
radius (R) based on effective mass approximation (EMA) as in the Eq. (1.3).
ħ2 π 2 Ae2 ∗
E ¼ Eb +   0:248 ERy (1.3)
2R2 μ εR
where E and Eb are the band gap energies of the crystal and that of the
corresponding bulk material. The other parameters are the same as in Eq.
(1.2). The first two terms on the right-hand side in the Eq. (1.3) was given
6 Ternary quantum dots

Fluorescence

2.3 nm 5.5 nm
Par cle Size

Fig. 1.5 Representative image of size dependent fluorescence of quantum dots (CdSe/
ZnS). Adapted with the permission from B.O. Dabbousi, J. Rodriguez-Viejo, F.V. Mikulec, J.R.
Heine, H. Mattoussi, R. Ober, K.F. Jensen, M.G. Bawendi. (CdSe) ZnS core-shell quantum dots:
synthesis and characterization of a size series of highly luminescent nanocrystallites. J. Phys.
Chem. B 101(46) (1997) 9463–9475. Copyright (1997) American Chemical Society.

by Brus [22]. The first term with 1/R2 denotes the quantum localization
energy which is the sum of the confinement energy of electron and hole.
The second term with 1/R represents the Coulombic interaction between
electron and hole. The coefficient A is 1.79 for the 1Se-1Sh electronic tran-
sition state and has values between 1.6 and 1.9 for other electronic transition
states. The third energy term in the Eq. (1.3) was introduced by Kayanuma
[23] and is usually negligible but it can become significant for a semiconduc-
tor with a smaller dielectric constant. For bulk crystals, the influence of the
particle size on its bandgap is fully negligible as there is no confinement of
charge carriers. Accordingly, all the terms involving R can be omitted and
hence E simply becomes equal to Eb. However, for QD nanocrystals, as
mentioned earlier, the bandgap is highly dependent on their size and so their
electronic transitions. As the bandgap decreases with the increase in the size
of QDs, both absorption and emission spectra of the QDs will be red-shifted
as depicted in the Fig. 1.6A, B and D.
The relationship between the bandgap and the particle size can also be
derived empirically. The bandgap Eg energy (eV) can be experimentally cal-
culated from the absorption wavelength (λ, nm) of first excitonic transition
(1Se-1Sh) using absorption spectroscopy according to the Eq. (1.4)
Fig. 1.6 Representative figures showing (A) size dependent absorption spectra and, (B) fluorescence spectra, (C) bandgap determination
from Tauc’s plot, and (D) size dependent bandgap of CdSe (CS) QDs of various sizes from 2.5 to 5.2 nm [24].
8 Ternary quantum dots

hc
E¼ (1.4)
λ
where h is the plank constant, c is the speed of light.
However, Tauc’s plot is widely used to calculate the bandgap with more
accuracy using the Tauc’s relationship given below

n
αhv ¼ A hv  Eg (1.5)
where α is the absorption coefficient, A is the Tauc constant, hv is the photon
energy, n is the parameter which is ½ for direct bandgap and 2 for indirect
bandgap. The extrapolation of the linear region of the plot of (αhv)1/n vs hv
to α ¼0 yields the bandgap (Fig. 1.6C).
On the other hand, average particle size can be calculated from XRD
patterns using the Scherrer equation given below:
Kλ
D¼ (1.6)
β cosθ
where D is the crystallite size, K is a shape factor which typically 0.9 for
spherical particles, λ is the wavelength of the X-rays, β is the width (full-
width at half-maximum) of the X-ray diffraction peak in radians and θ is
the Bragg angle [25]. Moreover, the exact size of the crystals and their dis-
tribution can be obtained by analyzing the samples using high resolution
transmission electron microscope (HRTEM).
Based on the correlation of above analyses, the empirical relationship
between the particle diameter (D) and the first excitonic absorption peak
(λ) or bandgap (Eg) for some of the QDs have been determined in good
approximation and given in the Table 1.1. In addition, particle size can
be used to calculate molar extinction co-efficient, an important parameter
to determine the concentration of the QDs using Beer Lambert law.
It must be noted that the above relations are only the fitting functions of
experimental data which are valid only for particular range of sizes as
described in the experiments.

1.4 Electronic transitions in semiconductors

Exciton is a quasiparticle containing energy and it is technically neu-
tral. Therefore, it can transport energy without transporting electric charge.
The lifetime of exciton is very short and hence, the excited electrons and
holes tend to recombine quickly during which photons can be emitted with
Table 1.1 Empirical functions correlating the size of QDs (D, nm) with the first excitonic peak (λ, nm) in their absorption spectra and with the
molar extinction coefficient (ε, L mol1 cm1).
QD Relationship Molar extinction coefficient References
CdTe D ¼ (9.8127  107)λ3  (1.7147  103)λ2 ε ¼ 10,043 (D)2.12 [26]
+ (1.0064)λ  (194.84)
CdSe D ¼ (1.6122  109)λ4  (2.6575  106)λ3 ε ¼ 5857 (D)2.65 [26]
+ (1.6242  103)λ2  (0.4277)λ + (41.57)
CdS D ¼ (6.6521  108)λ3 + (1.9557  104)λ2 ε ¼ 21,536 (D)2.3 [26]
 (9.2352  102)λ + (13.29)
PbS – ε ¼ 3925 (D)2.32 [27]
PbSe D ¼ (λ  143.75)/281.25 ε ¼ 3389 (D)2.54 [28]
CuInS2 (wurtzite) Eg ¼ 1.327 + 1/(0.0125D2 + 0.225D + 0.938) ε3.1eV ¼ 10,175 (D)3 [29]
CuInS2 (chalcopyrite) Eg ¼ 1.532 + 1/(0.0882D2 + 0.587D  0.517) – [29]
Another random document with
no related content on Scribd:
parittain ja sipattelevat omia sipatuksiaan. Siitä se monta kertaa
vanhan haudan päältä alkaa tavallaan kuin uusi elämä.

Ukkojen kesken tuntui olevan puheenaineena se tavallinen

kysymys vuodentulon toiveista. Mistäpä se muusta tämä maalainen
osaisi ensi hätään jutella? Se kun on maalaisen elämässä sillä
tavalla, jotta jos ei jalka kapsa, niin ei suu napsa, ja niistäpähän sitä
tietysti omista aikaansaannoksistaan ja vaivannäöistään ensiksi
haastelee vähän itsekukin. Sittenkun rovehtuu puheelle ja
kielenkanta hiukan vertyy, niin kyllähän sitä sitten tulee muutakin.

Kun siinä isäntien piirissä oli päästy tästä vuodentulo- ja

heinänteko-asiasta, niin jo kysyä säväytti joku Sukslevän Tuavetilta,
jotta:

— Joko s'oon nyt se kupernyörj eli muu muaherra nähnä sen

sinum punajsem porttis?

Tuavetti ei ollut toppanaankaan, vaikka hän kyllä huomasi, että

toisen kysymykseen kätkeytyi hiukan ivaa. Kysyjä mikä lie ollut
airakselankyläläinen, joka ei ollut kokolla silloin juhannusaattona.
Taitaa vaan juria sitä itseään, kun ei hänen korpikyliään kupernyöri
kuitenkaan kule. Näkyy levinneen tieto, kun tuli siellä kokolla
sanotuksi; se oli sen viinan hyväkkään ansiota. Mutta mitäpähän
tässä jokaisen syrjäkyläläisen puheista? Jos niitä kaikkia rupeaisi
peräämään, niin ei muuhun kerkiäisikään. Vastasi sentään Tuavetti
airakselankyläläiselle yksikantaan:

— Eij jou nähnä, mut näätetää! Sinulla tuot'ei taitasj olla

näättämistäkääm muuta ku' ihtes ja sikopahnasj, vuan se ei kuulu
teä kupernyörj olovan sikkoi' ystävä.
 Se juttu loppui siihen. Airakselankyläläisellä ei tuntunut olevan
halua jatkaa keskustelua tästä aineesta. Mitään välien katkeamista
ei tämä pieni kahnaus toki merkinnyt. Se on näet tällä puolen
maailmaa semmoinen tapa, että sanaan vastataan sanalla, eikä
sana naarmua tee.

Siinä käpsehti Muuraismäen Mikkokin miesten joukossa, ja toiset

kyselivät häneltä, miten ovat ne separaattoritutkimukset edistyneet.
Mitenkäpähän ne. Mikko sanoi koettaneensa nyt tuumia, miten saisi
heinistä suoraan maitoa lehmän lävitse käyttämättä. Jos sen keksisi,
niin saattaisi melko lailla säästää aikaa ja vaivoja. Ei tarvitsisi pitää
kallista karjaa, eikä touhuta sen kanssa. Joutaisi paremmin muihin
hommiin, kun se maitotalous yksinkertaistuisi. No, ne nyt olivat sen
Mikon, ainaisen irvileuvan, puheita, joita se aina joukossa lateli.

Sitten lähti ukkojen parvi kirkkorantaan. Kesäisinä sunnuntaina oli

tapana käydä rannassa katsomassa, ketä sieltä oikein tulee
kirkkoveneillä. Oli vielä hyvää aikaa. Kunhan papinkellojen soidessa
lähtee nousemaan kirkkomäkeä ylös rannasta, niin hyvin ennättää
kirkonmenojen alkuun, ja alkuunhan sitä on ennätettävä näitten
ripille kirjoittautuneitten, mitenkäs muuten. Vaikka monta kertaa
tavallisina pyhinä on juostu vaan kuuluutukset kuulemaan, niin ei sitä
rippilapsi saa semmoista peliä pitää sen on istuttava kirkossa koko
toimituksen ajan.

Siinä juuri rantatielle käännyttäessä tulla hivotti mies kahden

pyörän päällä kunnantuvalta päin pienen pappilan sivuitse.

— No, elähäm mitä, joko nyt paholaenen kirkkomaille työnnäksen!

—huudahti Kolomkannan Karhunen, — vai kahtooko minun silimänj
vikkaa? Vilikajskoopaham muuttiiv vieraammiehem puolesta!
 Sukslevän Tuavetti ja jotkut muut, joitten talot sijaitsivat maantien
varrella, nauraa päräyttivät.

— Kyllä sen näkköö, jotta tua kolomkantalainen on korvesta, kun

nei tunne polokupyöree. Meillä päin nuit' on kun kärpäjsijä, —
kehaisi Tuavetti.

— Vai semmojnen! No se tule ja puserra, kaikkeen se tuo rymä

immeiset lapser riivoo, määppäs neät mokomav vehkeen selekää ja
ala männä luirottoo! Minä luulij, jotta s'oon se ite peämestarj, taikka
on siitä jokkuu lähtennä sillä separatierillä ajamaa… Vai
polokupyörä, no elähäm mittää!

Semmoisia se kolomkantalainen päivitteli. Ajaja oli sama opettaja,

joka jo oli kerinnyt käydä monessa maantienvarren talossa, niin että
hänet kerran pyörineen nähneet olivat jo olevinaan hyvinkin viisaita
tämän rakkineen päälle.

Mutta odottipa ihme Sukslevän Tuavettiakin ja muita, jotka olivat

niin välinpitämättömiä polkupyörän suhteen. Olivat kerinneet siinä
rannassa kätellä Kutan ja Virmaan rantalaiset, jotka suurilla,
monihankaisilla kirkkoveneillään olivat saapuneet rantaan. Oli istuttu
siinä mättäällekin ja pistetty kessuja piippuun papinkelloja
odotellessa, kun se alkoi näkyä se ihme.

Lehmisalmelta päin rupesi kuulumaan kummaa uhkamista ja

puhkamista, vähän niinkuin hevosen tuhritusta, mutta paljon
kovempaa. Se kuului hyvän aikaa se puhke, ja sitten vääntäytyi
Lehmisalmeen valkoinen möhkäle, hiukan niinkuin venekin
näköjään, mutta paljon suurempi ja korkeampi kookastakin
kirkkovenettä. Siinä oli oikein kattokin ja pyöreä piippu kuin
savutuvan lakeisen päällä, ja siitä piipusta pussahteli yhtämittaa
savua.

— No nyt se lykkäsj! — äsähti Kolomkannan Karhunen, — tänä

päevänähän taetaa olla koko helevetiv valtakunta liikkeellä.
Selitäppäs nyt, Tuavetti, mikä pyörä se täm' on. Onko näetäi
Sukslevässä kunj kärpäsijä?

Mutta nyt oli Tuavettikin ymmällä. Eipä ollut käynyt Sukslevässä

tällaisia, ei ollut. Kyllä tältä Tuavetiltakin vastaus läksi tavallisesti
työntämättä, varsinkin kun noin suoraan kysyttiin, mutta eipäs nyt
tullut selitystä.

Sillä aikaa tuli tämä outo otus lähemmäksi. Sillä oli kupeillaan
jotkin kummalliset laitteet, jotka ruiskivat vettä ja pitivät sen täytistä
lotinaa ja litkutusta.

— Tua eij jou kuvan tulija, mikä liek kehnoj mualimal lopu' enteitä!
— päätteli edelleen Karhunen, joka oli niitä paikallaanpysyjiä,
korpeen syntyneitä ja siellä kasvaneita.

Mutta olihan joukossa paljon kaupungissa käyneitä, ja siellä

höyrylaivoja enemmältäkin nähneitä, ja nämä heti käsittivät, mikä
tämä Karhusen mielestä sellainen hirmulaitos oli. Kutan ja Virmaan
rantalaiset olivat myöskin nähneet tämän saman laivan sätkyttelevän
heidän vesillään. Ne olivatkin niitä selänrantalaisia, niillehän nuo
pistouvattanee laivat ja muut hörötykset, Hirvijärvellä ja Talluksella
kuletaan vaan näillä vanhoilla koetelluilla vihtahanka-veneillä.

Hööpel-Aapeli, vanha rahtimies ja kaupunginkävijä, joka väitti

olleensa Turkin sodassakin, vaikkei sitä täällä pitäjässä oikein
tahdottu uskoa, kun se Aapeli oli vähän semmoinen hökläys
miehekseen, riensi selittämään, että ei tämä mikään helvetin masiina
ole, vaan höyrylaiva, semmoinen siipiniekka rustinki, jonka Kourun
rautatehtaan herrat ovat tilanneet malmia vedättämään, jotta ettekö
te sitä tiedä, onhan tuosta puhe kulkenut kautta pitäjän. Ja ensi
kesän nimissä kuuluu tulevan uusi laiva, oikein rupelilla käypä.
Niitähän Kallavedellä mennä luihottaa kuin muita veneitä ikään.
Siellä jo kohta pääsee joka lahden pohjukkaan laivalla.

— Kiärmellahen Nieminennii Muaningalta neät kehuj, jotta höörällä

sitä meijänniir rantaaj jo ajetaa', eikä millää kepuljpelillä, — lopetti
Aapeli selityksensä.

Se toi keihäslahtelaisia ja koululaisia heinäripille, tämä uusi laiva.

Rantaan kertyneitten joukossa oli paljon sellaisia, jotka eivät ennen
koskaan olleet nähneet höyrylaivaa; joko eivät olleet milloinkaan
käyneet viiden peninkulman päässä olevassa kaupungissa, taikka
sitten olivat siellä olleet vaan markkinoilla, jotka molemmat, sekä
tammi- että maalismarkkinat, sattuivat jäitten aikaan. Tämä oli
vanhanaikainen siipilaiva, mistä lienevät Kourun ruukin herrat
sellaisen löytäneetkin ja tänne markkulaisten kummaksi hilanneet?
Kolopuksen ukko-Jahvetti ei malttanut olla ihmettelemättä tätä
nykyajan menoa:

— Tuas som mullaej jo toenej jalaka haavassa ja toeneh haavam

partaalla, vua' eikö neät näättele tua mualima vielä nuita kummijaa.
Sitä alakaa olla tätä masjsiinoo jo vaikka minkälaista, minkä neät se
saparotyörjrii, maetomasjsiina, mikä tuo liek, ja siittä ne polokupyörät
ja muut lekkeet, ja eikös neät pitännä ennen kuolemoosa nähä vielä
tuammojnennii vesjmasjsiina. No, jottae' se joutavalla tietättää,
minkä niilläeh herrojlla!… Ja sill' or ryökäleellä, em paremmin sano,
rattaat kuppeella kunj Savkoskem myllyllä. Suahhan nähä, vieläkö
tuo mitä näättelöö, ennenku' tua toinenniij jalaka haataam puttoo?

Hööpel-Aapeli, joka viimeksi oli käynyt kaupungissa, ryhtyi

hätiköivällä tavallaan selittämään ukoille, että kyllä niitä on vielä
suurempiakin kummia tulossa: Kuopioon näet on valmistumassa
rautatie, ihan pitäisi näihin aikoihin rautahevon porhaltaa kaupungin
asemalle. Se se onkin eri sätös, se juna.

— Ettäkös työ ou lehestä lukenna, jotta tulloo, tulloo raatatie

Kuopijoov valamiiks iham pijan? — höplötti Aapeli hätäistä
höplötystään.

Ukot katsoivat Aapeliin vähän niinkuin syrjäsilmällä.

— Lietkö tuota itekkääl lukenna? Eihän nuita taeja lehtiä tulla

tännem meijäm pitäjääm muille kuv virkamiehille, ruukih herrojlle ja
pappiloillej' ja tulenoonko tuolle Ilopuro' ukolle, se ku' on niitä
kunnam miehiä ja aena siitä kaikellaesesta ejistyksestä ja
valistuksesta puasoo? Vuan sinä kun siellä kaapunnissa aina
puurrat, niil liet häntä siellä kuullu ja nyt meinoot sittä viisaana tiällä
meijän keskuuvessa essiintyvä… Vaikka kyllä kaeketi ne tällä
mänöllä tulloo mitkä kommervenkit hyvviisä, alakaa tua jo olla ihav
vihojvviimestä toohakkata. Jos sitä vuan tällä laella männä tuojataan,
niin tämä entine' elämä luokkootuu kokonaam poikkeej ja kaekki
ruppee käämääm masjsiinalla.

Kolopuksen ukko se edelleen tällaisia haasteli. Taisi osata sanoa

ukko-Jahvetti yleisen mielipiteen, koskapa muilla ei ollut halua
jatkaa. Joku ihmettelyn huudahdus vieläkin miesjoukosta kuului,
kunnes lopulta mentiin laivaa lähemmältä katselemaan. Mikäs oli
mennessäkään, kun kapteenina oli kaikkien yhteinen tuttu, pitkä
Pekka Jauhiainen, vanha Kourun asukas ja tukkijunnari. Pekka
näytteli kaikki paikat ukoille ja selitteli laivan rustinkeja.
Päivittelyähän siitä riitti kotvaksi aikaa, mutta se tämä ihminen tottuu
niin pian kaikkeen, eivätkä ennakkoluulot varsinkaan tämän puolen
kansan keskuudessa ole koskaan olleet niin mahdottoman syvässä.
Kun Pekka Jauhiainen oli aikansa kehua retostanut kojeensa hyviä
puolia, niin alkoivat siinä ukot vähitellen myöntää, että saattaa,
saattaa olla tämä kulkuvehkeenä parempikin kuin vanhan ajan
leipämasiina, monisoutuinen kirkkovene.

— On, on tok; ja kum minä ens' kesänä ajan tähär rantaa' oikeir
rupeljmasjsiinalla, niin suatta nähä, jotta siinä Kutaj ja Virmaar
rantalaistev venneet jeäp niinku' seisomaa'.

— Vai rupelj? Minkäällaenen s'oon se rupelj? — tiedusteli joku

puheliaalta kapteenilta.

— S'oon semmojnem potkurj, joka pyrskyttää tuolla perässä ja

vaahtia antaa. Siinä uuvvessa laevassa eij joukkaan näetä siipijä.

Miehille jäi kyllä hiukan hämäräksi, jotta mitenkä se potkuri oikein

sitä vauhtia antaa, mutta kun siinä rupesivat parhaillaan
papinkellotkin soimaan, niin ei passannut enää jäädä ottamaan siitä
tarkempaa selvää. Sittenpähän tuon näkee sen rupelinkin, jos ensi
kesään eletään; ja jos ei eletä, niin jäapi näkemättä, ja taitaahan
tuota kelvata täältä lähtemään ilman sitä rupeliakin.

Mäkeä noustessaan kääntyivät ukot vielä katsomaan Pekka

Jauhiaisen kulkuvehettä ja tavasivat sen kylestä kultaisin kirjaimin
maalatun nimen »Lintu». Niinpä on, niinpä on nimikin mukaisensa,
tuumivat äijät, siivillähän se näkyy kulkea rätkyttävän. Mertalan
Puavo Kuttakoskelta, josta »Lintu» usein kulki lävitse, kertoi, että sen
puhkutus kuuluu jo pitkän matkan päästä, ja silloin heidän pojat aina
sanovat:

— Tuntuu »Lintui» tulovan, koska kuuluu jo tuolta Juurikkaniemen

puolesta: Uh-huh, uh-huh pit-kä Pek-ka!

Se osoitti, että laivan ja sen päällikön välillä vallitsi tuttavallinen

suhde, jonka kansan huumori oli huomannut. Ukkojakin tämän
kuuleminen vei ikäänkuin lähemmäksi näitä elettävänä olevan ajan
omituisia ja outoja vehkeitä.

Sinne nyt lappautuivat miehet kirkkoon ottamaan hengellisiä eväitä

heinäntekoa varten. Sitä oli katseltukin taas näitä maailman ihmeitä
ihan tarpeeksi. Olisi vielä nähtävä se rautatie, jotta minkälainen
hökötys tuo mahtaa olla! Vaikka kaipa hänet senkin näkee, kun tästä
taas talvimarkkinoille lähtö tulee. Sehän tuo kuuluu olevan kulussa
kesänsä talvensa. Mutta nyt täytyy panna pois mielestä ne
maailmalliset ja valmistautua siihen hengelliseen puoleen, jotta ei
jäisi sekään koettamatta, jos hänestä sitten lie hyväkin apu tälle
maalaiselle, joka saa riehkaista niukan leipänsä edestä kuin
viimeistä päivää.

Eukot istuivat jo omissa penkeissään huivit kaulalla ja

peukaloitansa hypeltäen, kun ukkojen lauma alkoi vanua kirkkoon.
Se on tarkasti erotettu tässäkin Markkulan kirkossa vaimoväen puoli
miesten puolesta. Sitten on vielä erittäin herrain penkit, joissa istuvat
molempien pappilain väet, vallesmannilaiset, ja minkä heitä lie vielä
muita herrasväkiä. Ne ovat, herrain penkit, lähellä saarnastuolia ja
alttaria, jotta siitä ei rippipyhänäkään muuta kuin pujahtaa Herran
armopöydän eteen. Ja kukapa tuonne näistä talonpoikaisista
ihmisistä ensimmäisenä ajaksenkaan; antaa herrojen nauttia sekin
ehtoollinen etumaisena, niinkuin nauttinevat muutkin tämän
maailman antimet.

Sieltä tulevat nuoretkin vähitellen muitten perästä. Ovat

supatelleet supattamisensa hautuumaalla ja asettuvat nyt
herranhuoneeseen. Eihän niistä puoletkaan ripille tule, tietäähän
sen, mutta näin tärkeänä pyhänä kaikki eivät ilkeä uloskaan jäädä,
vaikka taitaisi olla asiaa vieläkin; loppunoonko tuo noilta ennen, kuin
saavat sen solmunsa solmituksi. Sitten kun se kerran on umpeen
vedetty, niin ei taida olla paljon niistä sipatuksista.

Kovinpa ovat Sukslevän Emmankin korvukset punaiset.

Mitenkähän lie, taitaa olla mieli muissa asioissa, eikä tässä
ehtoollisessa. Tokkopa tuolla he, Emmalla, ollutkaan erityistä
kutsumusta ripille, mutta kun isä kysyi, jotta kuka haluaa, niin ei
uskaltanut evätä, ettei olisi luullut isä hänen muitten mielitekojensa
tautta kirkolle pyrkivän. Sinneppä tuo vaan Emman katse kaartuu
syrjittäin miesten puolelle, jossa hyvin näkyvällä paikalla istuu
Luvellahen Alapetti. Eipä tahdo sijojaan saada Luvellahen
poikakaan, olkapäitään nostelee siinä penkissään, itseänsä
kyhnyttelee ja kämmenselällään tavallista useammin nenäänsä
vetäisee, ikäänkuin ei ilmankin olisi paikallaan, se nenä.

Kyllähän sen tietää, minne päin ne Sukslevän Emman ja

Luvellahen Alapetin asiat ovat menossa; sinne umpisolmuun
tietenkin. Hautuumaalla maleksi tämäkin pari, miten kireälle lie sitten
jo siellä vedetty sitä solmua. Mistäpä sen poskeinen niin tarkkaan
osannee sanoa, kun ei ole ollut näkemässä eikä kuulemassa. Mutta
kaipa he itse tiennevät, ja sinneppä tuo vaan Emman silmä vilkun
Alapetin puoleen, ja Alapetilla tuntuu olevan raskaat oltavat
penkissään.
 Eikä malta Sukslevän vanhin poikakaan, se Toloppi, kirjaviisas,
olla toisinaan pälymättä eukkojen penkkiin, jossa kädet ristissä istua
nököttää Tervaharjun Hintriikka, tarmokaspiirteinen tyttö, joka
itsekseen on kirjoituksenkin opetellut. Ei sillä silloin ole pää
paperista, sen arvaa. Olisi, olisi siinä Tolopille akkaa, Hintriikassa,
jos miten sopeutuisi. Ja eiköpä tuo vaan sopeutune, koska yksissä
matkoin ovat nekin vaeltaneet siellä hautuumaan varjoisten koivujen
alla, ja näkihän sen jo juhannuskokolla, että siinä on ne vippaskonstit
käynnissä. Tulisi siitä hömpsäkkä miniä Sukslevään tästä
Hintriikasta, tulisi niinkin.

Herran sanaa on kuultu, väki purkautuu ulos. Sitä oli ollutkin

kansaa tänä heinärippinä kirkossa, joshan lie ollut kirkollakin. Osa
nuoristahan tietysti jäi kirkkomäelle, varsinkin ne, joilla ei ollut
vakituista paria, eikä nuo tainneet kaikki paritkaan sieltä vanhalta
hautuumaalta malttaa lähteä. Oli tainnut riittää sitä asiaakin,
kahdenkeskistä näet, ja ennättääpähän tuota ehtoollistakin nauttia
sitten, kun tosi tarve tulee. Nythän tuo mieli tahtoo heppelehtiä
paremmin näissä maallisissa.

No niin, heinärippimatka oli tehty, nyt palattiin kotiin ja huomenna

alkoi heinänteko, yksi niitä maalaisen talouden tärkeimpiä kausia.
VI.

Siunasi, siunasi se heinäpoutaakin vielä sinä kesänä. Saa hänen

nähdä, kuinka kauan oikein tätä maantiestä suosii? No, onpa ollut
toisina vuosina suosimattakin. Taitaa nyt maksaa vanhoja velkojaan.
Ja ilahuttaa, ilahuttaahan se mieltä, kun sitä näinkin toisin vuosin
edes saa vähän rohkeamman ja runsaamman korvauksen
vaivoistaan, tämä maalainen. Sitä huonoina vuosina tuleekin kenties
hiukan liikaakin sätityksi kaupunkilaista, herraa, joka ei muuta kuin
lapioi rahaa ja sitten sillä ostaa maatiaisen ihmisen ihan iltikseen.
Saattoi tulla turhastakin moitituksi kaupunkilaista; eihän se sen vika
ole, että on sinne joutunut elämänsä asettamaan, kun jo usein on
juuriaan ja perikuntiaan myöten kaupungin asukas. Eikä tuo taida
sillekään ilman työtä ja vaivaa raha loheta, vaikka sitä toisinaan
pahalla päällä ollessaan tämä maalainen niin päättelee. Mutta elä
tykkää pahaa, kaupungin veli… kun näinkin hyvin heinänteko
onnistuu kuin tänä kesänä, niin kyllä tässä toki toisiaan
ymmärretään. Yksiä Jumalan luomia, mikäs on ymmärtäessä!

Kevyesti sujahteli viitake miesten kädessä sinä kesänä Markkulan

pitäjässä. Se tuo kunnon heinäilma antaa työkalullekin ihan toisen
terän ja maun. Antaa se, vaikka sitä ei ymmärrä sellainen, joka ei ole
omintakeisesti joutunut näitä töitä tekemään. Ja naisväen kädessä
hyppii harava kuin leikkikalu, ja karho syntyy kuin itsestään,
huomaamatta. Helähtää siinä helposti nauru ja laulukin haravoitsijain
parvesta. Ja se lähtee sitten yhtä helposti talon oman väen kuin
palvelijain ja kasakkaihmisten rinnoista. Tämä on sellainen yhteinen
hyväntunne, joka naurattaa ja laulattaa. Se ryöpsähtelee koko
luomakunnassa tuo elämisen riemu silloin tavallista korkeammalla.
Joutilaat hevoset järjestelevät kilpajuoksuja haassa, ja jos sattuvat
väljänmetsässä olemaan, kirmaisevat ne huolettomina ihan
pisimpään pohjukkaan, näykkien toisiaan ja ilonsa runsaudesta
potkien. Lehmät ovat niitä luontokappalten yhteiskunnan vakavimpia,
mutta joskus niilläkin leikkisä luonto ilmenee tällaisella pitkällä ja
herkullisella heinäpoudalla. Ja lammas sitten: vaikka sen järki ei ole
vahvimpia, ymmärtää se hyvin kesäisen leikin. Ne ovat nämä
luontokappaleetkin ikäänkuin iloissaan sen johdosta, että tuleepa,
tuleepa nyt evästä ensi talveksi. Ihmisen ilo tarttuu hänen
ympäristöönsäkin.

On se hujakkata, kun heinä kuivaa, jotta kahisee, eikä tarvitse

sätystellä haasioita, huonon ilman kuivuuvehkeitä. Se käy kuin
luomisen työ silloin tämä heinänteko. Niittomiesten jälestä vaan
vedellään korret karhoille, siinä kouhotellaan muutamia kertoja, yön
seuduksi, kasteen ajaksi, ruvolle pistetään, ja kun vielä toisena
päivänä hajotellaan, niin jo illalla ovat latoon tahi pielekseen
pantavia, heinät. Ja niistä tulee sitten kunnon tavara.

Siellä huhkivat laajaa rantaniittyä viitakkeineen Sukslevän miehet,

isäntä Tuavetti ja Toloppi etunenässä. Rengin-kytjäys ei pysy
rinnalla; no, eihän tuolla ole miehen mittaakaan, vaikka sitä iän
puolta alkaa karttua. Ja viitake kourassa se vihtelee Rieti-poikakin.
Taitaa olla ensi kesää miesten matkassa, eikä sen viitake ota oikein
ollakseen terässään, mutta hyvä on yritys. Jos sillä tuommoinen
työhalu vaan pysyy, niin kyllä siitä henkensä elättäjä tulee,
Rietistäkin. Niin no, onhan sillä pojalla miehen luonto, vaikka sillä on
niin kummallinen kaipuu metsään ja järvelle. Se on toisinaan kuin
haltioita tai muita metsän ihmeitä näkisi; sitä tuo metsä jollakin tapaa
pitää lumoissaan.

Niin herahtelee hyvänä isäntä Tuavetin mieli, että sen

kouluasiankin on ihan itsestään ottanut puheeksi jo monta kertaa.
Oikein tuntuu olevan suosiollinen sille ja sanoo, jotta on se sentään
jotain, kun nykyaikana nuo koulutkin laitetaan aivan naapuriin.
Kelpaa tämän nykyisen polven elää kelletellä, kelpaa. No, elettiinhän
sitä ennenkin ilman kouluja ja muita opinteitä, mutta ei taida se
oppikaan ojaan kaataa, kun sitä tarkemmin aattelee. Ja saisihan tuo
tulla pojasta viisaampi isäänsä, jos hänestä, Rietistä, niinkuin
koulunkäyjääkin olisi. Kyllähän tässä työmiestäkin tarvittaisi kotona,
mutta niinpä se sanoi opettaja, jotta ei se koulu työhalua vie, jos
häntä muuten miehessä lie. Niin jotta koettakoon, Rieti, koulua
käydä, sittenpä senkin näkee.

Ja vielä pitemmällekin hypähtelevät Tuavetin ajatukset siinä

viitaketta heinän juureen sujautellessaan. Kummallistahan on tämä
aika yhtähyvin, kun sitä oikein ajattelee. Noita koneita riivattuja
näkyy työn täytyvän joka alalle. Kertoihan se Keiteleen Kamulan
mies, joka tässä hevostaan syötteli, jotta Haminalahdessa heinääkin
koneella tehtiin. Niin, ja on noita muualtakin tainnut kuulua
samanlaisia puheita. Sillä laillahan se käy: se ei sekään vanhojen
viisaus tainnut olla ihan kutinsa pitävää, koskapa niitä näkyy sikiävän
tähän maailman aikaan vieläkin viisaampia. Minkälainenhan hän lie
sekään niittokone, mutta hyvin tuolla kuuluu heinä katkeavan, kertoi
se Keiteleen mies. Oikein oli sekin mies hevosensa seisauttanut
siihen hovin heinäpellon kohdalle ja jalansyten käynyt katsomassa
sitä rakkinetta. No, niissä hoviloissapa nuo tarvinnevat niitä vehkeitä,
tämmöisen pikku talon niitokset kiikutellaan vaan vielä käsipelillä,
eikä taitaisi ne koneet noissa meidän mättäiköissä kestääkään.
Mutta se nyt on merkkinä siitä, jotta tämä maailma menee eteenpäin,
harasipa häntä vaikka vastaankin.

Vaan sitä ne kehuvat sitä separatieriä, vai mikä hän lie oikein siltä
tieteelliseltä nimeltään se maitomylly. Kuuluvat tuolla naapuripitäjissä
jo pienikarjaisetkin sen hankkineen. Meilläkin tässä on jo kymmenen
lypsävää ensi talvena, tuumiskeli Tuavetti edelleen, niin jotta jokohan
tuota olisi mentävä vaan virran mukana ja ostettava se mylly?

Tämä ajatus vaivasi häntä niin, että piti kysäistä Tolopilta, joka
paineli siinä vieressä. Kun Toloppi seuraavan kerran viitakettaan
läppäämään rupesi, teki Tuavettikin saman asian ja tiedusteli:

— Tuota… mittee sinä oekeen meinoot siitä maetomyllystä, jotta

oeskoon tuosta apuva tämmöjsessä talloovessa kunj tämä
meijännii?…

Tolopilta ihan liippa pysähtyi, ja hän jäi pitkäksi aikaa katsoa

tuijottamaan isäänsä, niin häntä ihmetytti tämä kysymys. Mistä oli nyt
ukko saanut semmoisia ajatuksia päähänsä? Hän, Toloppi, oli
lainaamiensa kirjojen avulla tullut havaitsemaan, että konevoima oli
maataloudessakin otettava vähitellen käytäntöön ja
viljelysmenetelmiäkin oli uusittava, jos mieli pysyä nykyaikaisen
kehityksen tasalla, mutta niistä havainnoistaan hän ei ollut uskaltanut
virkkaa mitään isän kuullen. Tuavetti Tarvainen oli isäntä vanhaan
patriarkalleen malliin, joka tahtoi esiintyä talossaan yksin
määrääjänä. Hän oli sitäpaitsi vielä sitä polvea, jossa vanhat tavat ja
tottumukset istuivat tiukassa. Toisin oli Tervaharjun isännän laita
tuossa järven toisella puolella. Hän oli vähitellen taipunut poikansa ja
tarmokkaan tyttärensä Hintriikan tuumiin, ja nyt siellä kuuluttiin jo
ensi syksynä niittyjä ojitettavan ja soita ruvettavan perkaamaan. Ja
sitä kun oli, suota, kaikkiallakin tässä Markkulan pitäjässä. Siellä on
eri peli, uudelta vuodelta kuulemma sanomalehtikin tilataan. Mutta
mikäs tämän meidän ukon mielessä kytee, kun se separaattorista
hyötähyviään puhumaan puhkee?

— Kyllähän seoes separaattorjrii hyvä kapistus olemassaan, vuan

s'oon vasta sittä ihav välttämätön, kun suahaam meijer tuanne
kirkolle. Johan tuota kuuluu semmosjtai huutoo, jotta muutamat
talolliset sitä puuhoovat. Jos hänestä niinkun tosj tulloo, niin kaet se
pittää sittä meijännii se separaattorj ostoo ja alakoo viijjä retojaan
sinnem meijerii…

— Mikäs se semmojnel laitos sittä o? — kysyi Tuavetti, jolle

meijeri näköjään oli taas joku uusi kone, joita näkyy tähän
nykymaailman aikaan sikiävän kuin sieniä sateella.

— Se ov vuan semmojnen konneellinev voev valamistuslaetos.

Sinne viep' itekukkiir retasa, ja siellä ne sittä kirnuvaavat, meijerissä.
Ne kuuluuvat maksavan tavallise' hyvä' hinnan retasjta. Oes se siitä
hyvä, jotta ei tarvihtis voenyyttisä kansa herrosjsa juoksennella, saes
aena parj kertoo kuussa tilisä kättee.

Tuavetti oli taaskin vähän ihmeissään. Kyllähän hänkin mielestään

oli ymmärtävinään näitä koneita, mutta niitä taitaa tulla jo niin paljon,
jotta ei tämä maalaisen järki pysy matkassa. Mutta oikeastaan hän
sittenkin jo hiljaisessa mielessään hyväksyi tämän meijerinkin. Ei se
näet mitään herkkua ollut kulkea kauppaamassa voitaan, minkä
häntä säästymään sai, kun sitä joka paikassa hypisteltiin ja
maisteltiin, jotta lopulta ei paljon ilennyt tarjotakaan enää koko voita,
kun pala oli päältä kuin hiiren nakertama. Ja jäisi sitten pois koko
kirnuamisen vaiva, kun saisi retana meijeriin kulettaa.

Mutta Toloppi-poika tahtoi takoa raudan kuumana ollessa. Koska

äijä oli yht'äkkiä muuttunut niin edistysmieliseksi, niin koettaa häntä
nyt kutkutella toisesta päästä, joka Tolopin mielestä oli tällä hetkellä
tärkeämpi. Hän haasteli:

— Jospa nuihe' antasj olla niihin separaattoriij ja muihi, siks kun

nuo tulloot välttämättömään tarpeesee. Täss' oes näetä muita
hommija hyvinnii tärkeitä.. Jos oes tuahii niitty oekee' ojittooj ja
laettoo, niin siitä lähtisj er tavalla tätä heinee. Suattasj sittä
myöhemmin panna nuri' ja vaikka kylyvyheinälle… Kuul
tervaharjulaenennii tänä syksynä aekovan ojitella niittysä ja
suotasakkii kuul ruppeevam perkkoomaa…

Tuavetti painui ajatuksiinsa. Hän pani viitakkeensa syrjään ja

rupesi täyttämään piippuaan. Hän ei ollut mikään erittäin innostunut
tupakkamies ja näin kiireenä aikana harvoin työmaalla savuiksi pisti.
Kun hän nyt tupakkapuuhiin ryhtyi, merkitsi se, että hänen päässään
kulki tavallista enemmän ajatuksia. Siellä veuhtoilikin todella
mietteitä sinne ja tänne. Uudistushommiin oli säkeytynyt nyt Tuavetti
Tarvainen. Se separaattori, vai mikä hän lie se maitomylly, se oli
pyöriä hyrrännyt hänen päässään jo kotvan aikaa. Nyt kertoi tämä
Toloppi, jotta Tervaharjun Herkko Tissarinen rupeaa oikein ojimaan
niittyjään. Katsohan näet, vai semmoista se tervaharjulainen, ja ihan
tuossa toisella puolen järven, vähän vaan vitalikkoon tästä Tuavetti
Tarvaisen talosta. Vai niin, vai sen poikia se Herkko? Se tuo taitaa
ymmärtääkin niitten uusaikaisten höpötysten päälle, sen kun
kuuluvat sekä pojat että tyttäret juoksevan kaikkien tietojen ja oppien
perässä.
 — Vai nii jotta tervaharjulaene' ojimaa ja muuta muokkailemmaa.
Mittää jos oes meijännii yrittee? äänsi Tuavetti tovin mietittyään.

Toloppi-poikaa hykäytti. Katsohan ukkoa, se ei halua olla

huonompi naapuriaan.

— Yritettää, yritettään tok, ja suatta nähä, jotta siitä on hyötyvä.

Eiköpä tuota kerittäne tässä omim miehin, jos ei kovan suurta
etteystä oteta. Jos nyt vua' aluks tänä syksynä teä niitty ojitettasj ja
nuo puskat perkattasj poikkee? — huomautti hän.

— Nii ja jos ei peästä muuten, niim pietään taksvärkkäriä, eikö

tuota sev verram pennijä löytyne.

Toloppi oli oikeastaan enemmän kuin tyytyväinen tällaiseen

tulokseen, jota hän vielä jonkin aikaa takaperin ei olisi uskaltanut
odottaakaan. Isän luonne näkyi olevan sellainen, että hänet saa
uudistuspuuhiinkin, kun hänellä vaan jossain tiettyvillä oli kilpailija.
Kilpailu, se ukkoa usutti yrittämään. Nyt osaa Toloppi, joka jo kauan
aikaa oli itsekseen monenlaisista taloudellisista parannuksista
haaveillut, vetää oikeasta nuorasta. Hänellä oli vielä yksi asia
sydämellään, ja hän päätti antaa senkin tulla nyt samassa. Heilläkin
oli jo muutamaan kertaan käynyt ompelukoneitten kauppias, mutta
aina oli sille naurettu ja käsketty mennä narraamaan tyhmempiä, tai
oli sanottu, etteipä tässä ole varoja sellaisiin kokeiluihin. Nyt oli
hiljattain Tervaharjulle ostettu sekin masiina, ja kun tässä kerran
näkyy ukko olevan sopuisalla päällä, niin esitetäänpähän, jotta eikö
tuo nyt tarttuisi asiaan.

— Vua yks kone meille oes tarpeen, siit' oes tuolle äet’väille isoj
apu. Ohan ne kääneet meilläi ompelukonneen kaapalla, vua eipä
hänt' ou tullunna otetuks. Sen saes vähittäesmaksulla, ja sillä kävis
tuo neolomine' er' topakast. Kuulhan nuo Tervaharjulle sennii
hankkinee'.

Tuavetti tarttui heti onkeen.

— Vai sennii! Katohhan neät sitä tervaharjulaesta, vae jo se

sennii!…
Se se riehkajsoo.

Tulikohan Tuavetin mielestä liian paljon näitä esityksiä yhdellä

kertaa, vai muutenko lienee saanut kyllänsä tupakkahollin pidosta,
mutta äkkiä kolisti hän piippunsa perskat suuhunsa — ja alkoi niittää
kuin äkäpäissä. Toloppi-poika koetti painaa perässä minkä ennätti ja
ajatteli itsekseen, jotta jo taisi äijä suuttua, ei sille ehkä olisi nyt
pitänyt puhua koko ompelukoneesta mitään.

Mutta hetkisen perästä Tuavetin vauhti hiljeni. Hän näkyi

aprikoivan viitaketta heilutellessaan. Sitten hän heitti taas niittämisen
sanoakseen Toloppiin päin kääntyen:

— Vae on Tervaharjun emännällä jo ompelukone? Se ostetaam

meillekkii!

Ja sitten siitä asiasta ei enää puhuttu sen enempää sillä kertaa.

Molemmat miehet paiskelivat kuin henkensä edestä. Tolopilla oli
täysi työ pysyä isä Tuavetin kintereillä. Renki, joka oli siinä
levähdyksen aikana saavuttanut, jäi taas pian, ja nuorempi poika
missä lie ollutkaan niityn toisessa päässä. Ja se oli leveä se isän ja
vanhemman pojan eteys.

Kotona illallista syödessä sanoi Tuavetti emännälleen ja

yleensäkin koko naisväelle:
 — Ku' ens kerran tulloo ompelukonneen kaappias, niin se, joka
sattuu olemaam pihassa, tulukoon sanomaam minulle.

Emäntä Justiina, joka oli juuri kantamassa täyttä vatia

potattihauvikkaita pöytään, ihan seisattui tämän määräyksen
kuullessaan.

— Mittään sinä tuolla tiet? — kysäsi hän epävarmasti.

— Meille ostetaan ompelukone, — jatkoi Tuavetti.

— No kaikkee sitä kuulookii näillä korvillaa; mittään tuolla oes

virkoo?

— Ompelovahhan nuo tuolla kuuluu muuvallae, eikö tuota sitä

sammoo tehtäne meilläi.

— Kukapa nuilla uusaikajsilla sätöksillä osannoon?

— Se on opittava!

Eikä siihen päätökseen enää ollut kellään mitään sanomista.

VII.

Katselihan se emäntä Justiina vähän syrjäkariin sitä

ompelukonettaan, kun se tuotiin taloon, kuten oli katsellut
asiamiestäkin silloin, kun häntä porstuanpohjakammarissa kahvitteli
isännän käskystä. Tällainen uusi suhtautuminen mieheen, joka jo
muutamia kertoja oli melkein hätistelemällä hätistetty talosta pois,
tuntui hänestä liian ihmeelliseltä. Mutta se nyt oli, se asiamies, sitä
lajia miestä, että se tuli vaan uudestaan; taisi tietää, jotta kyllä siitä
lopulta kaupatkin tulee. Pianhan tuo palasikin taas, ja nyt vieraana
pidettiin ja kestittiin. Kyllä sen onnettoman suu kävikin, vaikka
vähemmälläkin olisi sen rakkineensa kaupaksi saanut, kun näkyi
sekaantuvan ajatuksissaan vanhemmiten tämä-Tuavettikin, joka oli
niin selvänuottinen mies ennen.

Semmoisia se Justiina itsekseen intoili, mutta mikäpähän siinä

auttoi muuta kuin ota pois se kone. Pian se sen hommasikin,
asiamies, ja opetti konstinkin samaan vähittäismaksuun.

Mutta pianpa se naisväen pää kääntyy, vaikka häntä sitten olisi,

naisihminen, hyvinkin timakkaa olevinaan, minkä tämä Justiinakin.
Kun hän tuli huomaamaan, jotta tämähän käykin kuin luomisen työ
siihen entiseen hyppyspeliin verrattuna, niin jopa meni nauruun