Energy Culture: Work, Power, and

Waste in Russia and the Soviet Union

Jillian Porter
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/energy-culture-work-power-and-waste-in-russia-and-t
he-soviet-union-jillian-porter/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Reds in Blue: UNESCO, World Governance, and the Soviet

Internationalist Imagination Porter

https://ebookmass.com/product/reds-in-blue-unesco-world-
governance-and-the-soviet-internationalist-imagination-porter/

Revealing Schemes: The Politics of Conspiracy in Russia

and the Post-Soviet Region Radnitz

https://ebookmass.com/product/revealing-schemes-the-politics-of-
conspiracy-in-russia-and-the-post-soviet-region-radnitz/

Media and Communication in the Soviet Union

(1917–1953): General Perspectives Alexey Tikhomirov

https://ebookmass.com/product/media-and-communication-in-the-
soviet-union-1917-1953-general-perspectives-alexey-tikhomirov/

Russia, the Former Soviet Republics, and Europe Since

1989: Transformation and Tragedy Katherine Graney

https://ebookmass.com/product/russia-the-former-soviet-republics-
and-europe-since-1989-transformation-and-tragedy-katherine-
graney/
Socialism Goes Global: The Soviet Union and Eastern
Europe in the Age of Decolonisation James Mark

https://ebookmass.com/product/socialism-goes-global-the-soviet-
union-and-eastern-europe-in-the-age-of-decolonisation-james-mark/

The French Revolutionary Tradition in Russian and

Soviet Politics, Political Thought, and Culture Jay
Bergman

https://ebookmass.com/product/the-french-revolutionary-tradition-
in-russian-and-soviet-politics-political-thought-and-culture-jay-
bergman/

Replacing the Dead: The Politics of Reproduction in the

Postwar Soviet Union Mie Nakachi

https://ebookmass.com/product/replacing-the-dead-the-politics-of-
reproduction-in-the-postwar-soviet-union-mie-nakachi/

The Industrialisation of Soviet Russia #7) The Soviet

Economy and the Approach of War, 1937–1939 (2018) 1st
ed. Edition R. W. Davies

https://ebookmass.com/product/the-industrialisation-of-soviet-
russia-7-the-soviet-economy-and-the-approach-of-
war-1937-1939-2018-1st-ed-edition-r-w-davies/

Rules to Win By: Power and Participation in Union

Negotiations Jane Mcalevey

https://ebookmass.com/product/rules-to-win-by-power-and-
participation-in-union-negotiations-jane-mcalevey/
LITERATURES, CULTURES, AND THE ENVIRONMENT

Energy Culture
Work, Power, and Waste
in Russia and the Soviet Union

Edited by
Jillian Porter
Maya Vinokour
Literatures, Cultures, and the Environment

Series Editors
Ursula K. Heise
Department of English
University of California
Los Angeles, CA, USA

Gisela Heffes
Rice University
Houston, TX, USA
Literatures, Cultures, and the Environment focuses on new research in the
Environmental Humanities, particularly work with a rhetorical or literary
dimension. Books in this series explore how ideas of nature and environ-
mental concerns are expressed in different cultural contexts and at differ-
ent historical moments. They investigate how cultural assumptions and
practices, as well as social structures and institutions, shape conceptions of
nature, the natural, species boundaries, uses of plants, animals and natural
resources, the human body in its environmental dimensions, environmen-
tal health and illness, and relations between nature and technology. In
turn, the series makes visible how concepts of nature and forms of envi-
ronmentalist thought and representation arise from the confluence of a
community's ecological and social conditions with its cultural assump-
tions, perceptions, and institutions.
 Jillian Porter • Maya Vinokour
Editors

Energy Culture
Work, Power, and Waste in Russia and the
Soviet Union
Editors
Jillian Porter Maya Vinokour
University of Colorado Boulder New York University
Boulder, CO, USA New York, NY, USA

Literatures, Cultures, and the Environment

ISBN 978-3-031-14319-9    ISBN 978-3-031-14320-5 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-031-14320-5

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2023
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
­publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
­institutional affiliations.

Credit line: the_burtons / Getty Images

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Acknowledgements

This volume grew out of a colloquium called “Energy Aesthetics: Force,

Flow, and Entropy,” funded by the Jordan Center for the Advanced Study
of Russia at New York University. The editors express their appreciation to
the Jordan Center and all participants of the colloquium, including those
who did not submit work for inclusion in this collection: Anindita Banerjee,
Anya Bernstein, Alec Brookes, Jane Costlow, Mieka Erley, Isabel Lane,
and Anson Rabinbach.
Like so many others, we grieve the untimely passing of our brilliant col-
league, Robert Bird (1969–2020), who revised an essay previously pub-
lished in The Slavic Review for this volume. We are grateful to Christina
Kiaer, Sasha Artamonova, Alla Roylance, and Molly Brunson for help and
guidance as we sought illustrations for his essay.
While completing her portion of the work on this volume, Jillian Porter
was supported by a George F. Kennan Membership at the Institute for
Advanced Study and a Faculty Fellowship at the Center for Humanities
and the Arts at CU Boulder.

v
 Contents

1 Introduction:
 Energy Culture in Russia and the Soviet
Union  1
Jillian Porter and Maya Vinokour

2 The
 Energy of Chernyshevsky’s Vera Pavlovna in the
Modern Cultural Economy 21
Konstantine Klioutchkine

3 T
 he Energy Trap: Anna Karenina as a Parable for the
Twenty-First Century 41
Jillian Porter

4 Picturing
 Coal in the Donbas: Nikolai Kasatkin and the
Energy of Late Realism 65
Molly Brunson

5 Polar
 Fantasies: Valery Bryusov and the Russian
Symbolist Electric Aesthetic 87
Polina Dimova

6 Energetic
 Liquids in Pre-Revolutionary Russian
Utopianism113
Maya Vinokour

vii
viii Contents

7 Revolutionary
 Burnout and the Rise of the Soviet
Rest Regime143
William Nickell

8 The
 Mechanics and Energetics of Soviet Communism:
The Poetics of Peat163
Robert Bird

9 Leonid
 Brezhnev and the Elixir of Life195
Joy Neumeyer

10 Russian
 Oil: Tragic Past, Radiant Future, and the
Resurrection of the Dead225
Ilya Kalinin

11 Of
 Mice and Degenerators: Post-progress Energy and
Posthuman Bodies in Tatyana Tolstaya’s The Slynx249
Meghan Vicks

12 Hydrocarbons
 on Hold: Energy Aesthetics of Teriberka
in the Russian Arctic273
Jessica K. Graybill, Yang Zhang, and Isobel Hooker

13 A
 fterword on Chernobyl (2019): A Soviet Propaganda
Win Delivered 33 Years Late297
Kate Brown

Index305
 Notes on Contributors

Robert Bird was Professor of Slavic and Cinema and Media Studies at
the University of Chicago; the author of numerous publications including
Andrei Tarkovsky: Elements of Cinema (2008; his own Russian translation
2021), Fyodor Dostoevsky (2012), The Russian Prospero: The Creative
Universe of Viacheslav Ivanov (2006), and the forthcoming Soul Machine:
Soviet Film Models Socialism; and editor and curator of Revolution Every
Day: A Calendar (2017).
Kate Brown is Thomas M. Siebel Distinguished Professor in the History
of Science at the Massachusetts Institute of Technology. She is the author
of several prize-winning histories, including Plutopia: Nuclear Families,
Atomic Cities, and the Great Soviet and American Plutonium Disasters
(2013). Her latest book, Manual for Survival: A Chernobyl Guide to the
Future (2019), translated into nine languages, was a finalist for the 2020
National Book Critics Circle Award, the Pushkin House Award, and the
Ryszard Kapuściński Award for Literary Reportage.
Molly Brunson is Associate Professor of Russian Literature and the
History of Art at Yale University. She writes and teaches broadly on the
literature and art of Russia’s long nineteenth century. Her first book,
Russian Realisms: Literature and Painting, 1840–1890, won the award for
Best Book in Cultural Studies from the American Association of Teachers
of Slavic and East European Languages in 2017. Brunson is working on a
second book, The Russian Point of View: Perspective and the Birth of
Modern Russian Culture.

ix
x NOTES ON CONTRIBUTORS

Polina Dimova is Assistant Professor of Russian Language, Literature,

and Culture at the University of Denver. Her research focuses on Russian,
German, and British literature, music, and visual art. Her forthcoming
book, At the Crossroads of the Senses, examines how Modernist multimedia
experiments stemmed from a fascination with synesthesia, the figurative,
or neurological mixing of the senses. Dimova’s work has been supported
by the American Council of Learned Societies (ACLS), and the National
Endowment for the Humanities (NEH), and Mellon grants. She has pub-
lished on electricity in Russian culture; on the Symbolist, Soviet, and post-
Soviet literary interpretations of the myth and music of the Russian
composer Alexander Scriabin; on Sergei Prokofiev’s early ballets and
songs; and on Oscar Wilde’s and Richard Strauss’s adaptations of the
Salome legend.
Jessica Graybill is Professor of Russian and Eurasian Studies at Colgate
University. She researches the climate-energy-community nexus in the
Arctic and sub-Arctic. Graybill is a recipient of American Council for
Learned Societies and Fulbright fellowships and multiple grants from the
National Science Foundation, all awarded for research related to resource
extraction, climate change, and community resilience in Russia and the
Arctic. She is past president of the Russian, Central Eurasian, and East
European Specialty Group and the Polar Geography Specialty Group of
the American Association of Geographers and is the editor-in-chief of the
Polar Geography journal.
Isobel Hooker is an MA student at The Ohio State University studying
human geography, material culture, and visual culture. They are the recipi-
ent of the ENGIE-Axium Graduate Fellowship and have focused much of
their studies on matters of sustainability and environmental issues within
their geographic area of interest: the Northwestern portion of the Russian
Arctic. Hooker’s interests include ecotourism, historical and commercial
depictions of arctic spaces, reindeer husbandry, and climate change.
Hooker’s MA thesis research will examine the visual language of ecotour-
ism on the Kola Peninsula, and they hope to study this industry and its
connections to border security, as well as cultural adaptations that have
resulted from a rapidly melting arctic.
Ilya Kalinin is a senior fellow at the Wissenschaftskolleg zu Berlin and a
visiting research scholar at Princeton University’s Institute for International
and Regional Studies (PIIRS). His research focuses on Russian literature,
 NOTES ON CONTRIBUTORS xi

early Soviet intellectual and cultural history, and historical and cultural
politics in contemporary Russia. He has published in a wide range of jour-
nals, including Ab Imperio, Arche, Baltic Worlds, Osteuropa, Die Welt der
Slaven, Sign Systems Studies, Social Sciences, Russian Literature, Russian
Studies, Russian Studies in Literature, Russian Studies in Philosophy,
Slavonica, Wiener Slawistischer Almanach, New Literary Observer, and
Logos. His essays have been translated into 14 languages. His book History
as the Art of Articulation: Russian Formalists and Revolution is forthcom-
ing from the New Literary Observer Publishing House (Moscow).
Konstantine Klioutchkine is Associate Professor of Russian at Pomona
College in Claremont, California. He works in the fields of cultural history
and media studies. As part of these interests, he has published articles on
Nikolai Karamzin, Nikolai Nekrasov, Fyodor Dostoevsky, Anton Chekhov,
and Vasily Rozanov.
Joy Neumeyer is a journalist and historian of Russia and Eastern Europe.
She holds a PhD in History (2020) from UC Berkeley and held a postdoc-
toral fellowship at the European University Institute in Florence. Her
publications include “Late Socialism as a Time of Weeping: The Life,
Death, and Resurrection of Vladimir Vysotskii” (Kritika, summer 2021)
and “Darkness at Noon: On History, Narrative, and Domestic Violence”
(American Historical Review, June 2021). Her writing on Russia and
Eastern Europe has appeared in publications including The New York
Times, Foreign Policy, The Atlantic, and The Nation.
William Nickell is a cultural historian and Associate Professor of Russian
literature at the University of Chicago. His forthcoming book, The Soviet
Cure, considers problems of medical subjectivity and medical aesthetics,
asking how people in the USSR formed their beliefs in the efficacy of
socialized medicine. The book considers how medical authority is shaped
not only by diagnostic and curative practice but also by narratives of health
and disease and by the patient’s aesthetic experience of healthcare in all its
dimensions.
Jillian Porter is Associate Professor in the Department of Germanic and
Slavic Languages and Literatures at the University of Colorado Boulder.
She is the author of Economies of Feeling: Russian Literature Under
Nicholas I and has published essays on money, commodities, and the
queue in Russian and Soviet literature and cinema.
xii NOTES ON CONTRIBUTORS

Meghan Vicks is the author of Narratives of Nothing in Twentieth-­

Century Literature and numerous essays on modern and contemporary
literature. She teaches in the San Francisco Bay Area.
Maya Vinokour is Assistant Professor in the Department of Russian and
Slavic Studies at New York University. She studies Stalinist labor culture,
late-Soviet science fiction, and post-Soviet media.
Yang Zhang is an MPhil student at Oxford University reading
International Relations. Her academic interests include energy and cli-
mate change, international political economy, and international order.
Yang’s MPhil research focuses on how the expectation of future energy
trade shapes German foreign policies towards Russia. Yang is involved in
Agora Oxford, a grassroots foreign policy think tank, and Monterey
Trialogue Initiative, a fellowship program promoting innovative, effective,
and inclusive policy-making among Russian, Chinese, and western
scholars.
 List of Figures

Fig. 1.1 Alexandre Michon, “Oil Fountain of the Gorny

Cooperative, Struck in September of 1887 (Balkhany
near Baku).” From the entry for “Oil” (“Neft’”) in
Brockhaus and Efron’s Encyclopedic Dictionary,
1891–19076
Fig. 4.1 Aleksei Ivanitzky, La ville d’ Alexandrofsk-Grouchefsky,
between 1875 and 1914. (Muséum national d’
histoire naturelle, Direction des bibliothèques et de la
documentation, Paris)  73
Fig. 4.2 Nikolai Kasatkin, photograph of a coal hauler, n.d.
Photograph, 11.5 × 17 cm. (N. A. Yaroshenko
Memorial Museum-Estate, Kislovodsk) 79
Fig. 8.1 The Extraction of Peat by Hand (Dobyvanie torfa
ruchnym sposobom), ca. 1919. (The Hoover
Institution on War, Revolution, and Peace at
Stanford University, Palo Alto, CA) 165
Fig. 8.2 Still from Lev Kuleshov, Engineer Prait’s
Project (Proekt inzhenera Praita), 1918 171
Fig. 8.3 Still from A. Litvinov, For the Six Million! (Za shest’
millionov!), 1931 172
Fig. 8.4 Still from A. Litvinov, For the Six Million!173
Fig. 8.5 Arkadii Sergeevich Stavrovskii, Careful with the
Shovel (Ostorozhno s lopoatoi), Moscow-Leningrad,
1931177
Fig. 8.6 Vasilii Vasilevich Surianinov, Don’t Walk on Faulty
Bridges (Ne khodi po neispravnym mostkam),
Moscow, 1938 178

xiii
xiv List of Figures

Fig. 8.7 Cover image of E. Shabad, USSR: North, East, South,

West (SSSR: Sever, vostok, iug, zapad), 1932. (Hanna
Holborn Gray Special Collections Research Center at
the University of Chicago Library, Chicago, IL) 181
Fig. 8.8 A. Depal’do, Hydro-Peat (Gidrotorf, detail), 1937.
(Oil on canvas) 184
Fig. 9.1 Still from Leonid Brezhnev’s televised Soviet New
Year’s Address, January 1, 1979 196
Figs. 10.1–10.4 Stills from Andron Konchalovsky’s Siberiade (1978) 242
Figs. 10.5–10.8 Stills from Andron Konchalovsky’s Siberiade (1978) 243
Figs. 10.9–10.14 Stills from Andron Konchalovsky’s Siberiade (1978) 244
Fig. 12.1 Aestheticization of the hydrocarbon industry in
Soviet propaganda. (V. Yelkin, “The More Oil, the
Stronger Our Motherland!,” 1946) 277
Fig. 12.2 Regional map indicating Teriberka as the onshore site
of an LNG processing center for gas extracted from
the offshore Shtokman fields. (Source: shtokman.ru.
Accessed at https://arcticportal.org/ap-­library/
news/476-­ shtokman-­decision-­in-­december) 282
Fig. 12.3 Abandoned building in Teriberka with the local
House of Culture in the background, 2019.
(Photo by Isobel Hooker) 285
Fig. 12.4 Teriberka: New Life Festival 2019. (Photo by Yang
Zhang)291
 CHAPTER 1

Introduction: Energy Culture in Russia

and the Soviet Union

Jillian Porter and Maya Vinokour

Climate change is transforming humanity’s relationship with energy. Even

if we have not yet reached the “point of no return,” the dominant theme
in contemporary discussions of energy is crisis.1 We are haunted by the
specters of energy scarcity and waste—or worse, accidental, catastrophic
release, as in the nuclear disasters of Chornobyl and Fukushima or the oil

1
According to a 2019 report published in the Yale Environment Review, scientists from
Oxford and Utrecht define “the Point of No Return” as “the year after which even aggressive
policy measures would be unlikely to meet the Paris Agreement’s goal by the end of the
century.” The study in question appeared in the European Geosciences Union’s Earth
Systems Dynamics journal in Spring 2018 under the title “The point of no return for climate
action: effects of climate uncertainty and risk tolerance.”

J. Porter
University of Colorado Boulder, Boulder, CO, USA
e-mail: jillian.porter@colorado.edu
M. Vinokour (*)
New York University, New York, NY, USA
e-mail: mvv221@nyu.edu

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature 1

Switzerland AG 2023
J. Porter, M. Vinokour (eds.), Energy Culture, Literatures,
Cultures, and the Environment,
https://doi.org/10.1007/978-3-031-14320-5_1
2 J. PORTER AND M. VINOKOUR

spills of the Persian Gulf War and BP’s Deepwater Horizon.2 The latest
scientific consensus is grim: human extraction of industrial and biological
energy from fossil fuels and animal-based foods is disrupting the Earth’s
ecological balance at a terrifying rate. Rapid environmental depletion ben-
efits the wealthy few while subjecting marginalized populations to dispro-
portionate climate violence and placing numerous non-human species
in peril.
Even as governments, NGOs, and scientists urge us to act on behalf of
life itself, our personal energy is commodified as a limited resource. With
the popularization of the “life hack,” our mental, emotional, and physical
resources have become subject to self- or employer-imposed technologies
that claim to “optimize” our vital forces. Popular media outlets advise us
to eliminate “energy vampires” from our social circles and to “recharge”
and “reset” our minds, the better to maintain the integrity of what Dr.
Strangelove’s General Jack Ripper called our “precious bodily fluids.”3 At
the same time, corporations exhort us to combat climate change individu-
ally through round-the-clock eco-shopping. So dire is the situation, we are
told, that only a truly universal effort can forestall disaster. Add to cart.
Purchase now.
The pressing nowness of contemporary energy discourse makes it easy
to forget how critical this topic has felt, and how variously it has been
conceived, throughout the modern era. The phlogiston-obsessed chemist
of circa 1800, the early-twentieth-century quantum physicist, and the
neoliberal champion of “human capital” all imagined energy outside the
framework of disaster. Somewhat closer to our present sensibilities were
the Victorians, whose confidence in energy’s seemingly boundless poten-
tial for spurring progress was tempered by fossilized evidence of past over-
consumption and theoretical proof of eventual entropic heat death.4 Yet if
the Victorians considered the possibility that humans might someday
exhaust Earth’s resources, they did not foresee that efforts to furnish

2
When it comes to energy use and its environmental consequences, human beings are not
universally responsible or affected. In using terms like “we” and “us” when discussing con-
temporary energy consciousness, the editors have likely readers of this volume in mind.
3
For a discussion of energetic themes in Kubrick’s Dr. Strangelove (1964), including the
references to “precious bodily fluids,” see Jerome Franklin Shapiro, Atomic Bomb Cinema:
The Apocalyptic Imagination on Film (New York: Routledge, 2001), 165.
4
W. J. Thomas Mitchell, The Last Dinosaur Book: The Life and Times of a Cultural Icon
(Univ. of Chicago Press, 1998), 210; Gillian Beer, “The Death of the Sun: Victorian Solar
Physics and Futures,” Open Fields: Science in Cultural Encounter (Oxford, 1999), 219–41.
 1 INTRODUCTION: ENERGY CULTURE IN RUSSIA AND THE SOVIET UNION 3

t­ echnologically advanced nations with ever more energy would jeopardize

life on the planet even before supplies ran out.
As the time scale for confronting climate crisis contracts, scholarly
engagement with the long history of energy gains new urgency. This his-
tory has garnered intense interest within the humanities, especially in the
history of science, technology, and the environment; English; and com-
parative literature.5 As one of the world’s leading fossil-fuel producers and
a historical site of energy-based utopian imaginings, Russia invites explora-
tion of energy as a political resource, a philosophical concept, and a sub-
ject of cultural representation. Recent scholarship has considered
contemporary energy politics and the history of energy production in
Russia and the Soviet Union, but the subject of energy as a cultural con-
struct remains understudied—a problematic omission given the centrality
of literature and other aesthetic forms to Russian and Soviet history.6
Isolated investigations of energy in Russian or Soviet culture have dem-
onstrated the importance of this line of inquiry for understanding the

5
See, for instance, Vaclav Smil, Energy and Civilization: A History (MIT, 2017); Cara New
Daggett, The Birth of Energy: Fossil Fuels, Thermodynamics, and the Politics of Work (Duke
Univ. Press, 2019); Richard Rhodes, Energy: A Human History (New York, NY: Simon &
Schuster, 2019); Bruce Clarke, Energy Forms: Allegory and Science in the Era of Classical
Thermodynamics (Ann Arbor, MI: University of Michigan Press, 2001); Barri J. Gold,
ThermoPoetics: Energy in Victorian Literature and Science (Cambridge, MA: MIT Press,
2010); Lynn M. Voskuil, ed., Nineteenth-Century Energies: Literature, Technology, Culture
(New York: Routledge, 2016); Imre Szeman and Dominic Boyer eds., Energy Humanities:
An Anthology (Baltimore, MA: Johns Hopkins Univ. Press, 2017); and Matúš Mišík and
Nada Kujundžić, eds., Energy Humanities: Current State and Future Directions
(Springer, 2021).
6
A selection of relevant recent volumes on Russian energy politics and history includes:
Thane Gustafson, Wheel of Fortune: The Battle for Oil and Power in Russia (Belknap Press of
Harvard Univ. Press, 2012); Per Högselius, Red Gas: Russia and the Origins of European
Energy Dependence (Palgrave Macmillan, 2013); Agnia Grigas, The Politics of Energy and
Memory between the Baltic States and Russia (Routledge, 2013); Ryan C. Maness and
Brandon Valeriano, eds., Russia’s Coercive Diplomacy: Energy, Cyber, and Maritime Policy as
New Sources of Power (Palgrave Macmillan, 2015); Matthew Sussex and Roger E. Kanet, eds.,
Russia, Eurasia and the New Geopolitics of Energy: Confrontation and Consolidation (Palgrave
Macmillan, 2015); Veli-Pekka Tynkkynen, The Energy of Russia: Hydrocarbon Culture and
Climate Change (Edward Elgar Publishing, 2019); Gustafson, The Bridge: Natural Gas in a
Divided Europe (Harvard Univ. Press, 2020); and Margarita Balmaceda, Russian Energy
Chains: The Remaking of Technopolitics from Siberia to Ukraine to the European Union
(Columbia Univ. Press, 2021).
4 J. PORTER AND M. VINOKOUR

close relationships among culture, politics, and the environment.7

Compelling work in this area has appeared under the broader rubric of
environmental humanities, a growing subfield that offers valuable insights
into energy culture—even when energy itself is not a key term under dis-
cussion.8 This volume aims to expand existing discourse around
Russian and Soviet energy studies through a sustained and explicit focus
on culture. Despite the universality of energy as an empirical feature of life
on Earth, the nationally inflected cultural myths that underlie human
engagements with it have been highly consequential in the Anthropocene.
The volume’s concentration on Russia responds to a clear need to under-
stand the part Russia plays in social, political, and economic processes
endangering life on Earth. Attention to energy history orients us to the
interconnectedness of world cultures while also revealing the distinct his-
torical trajectory of energy science and politics in Russia and the
Soviet Union.
In the nineteenth century, the new idea of energy as a “power to make
work” reshaped life in the Russian Empire, as it did throughout Europe
and much of the world. Spurred by James Watt’s improved steam engine,
and responding to the capitalist imperative to generate ever-increasing
amounts of mechanical force, European physicists theorized energy as
manifesting in such apparently distinct phenomena as heat, light, magne-
tism, and organic life. With the ascendance of thermodynamics in the
1850s, physicists popularized the discovery that heat proceeds from the
7
Notable precedents for Russian Energy Culture include Anindita Banerjee, “Generating
Power,” in We Modern People: Science Fiction and the Making of Russian Modernity (Wesleyan
Univ. Press, 2012), 90–118; Jane Costlow, “Geographies of Loss: The ‘Forest Question’ in
Nineteenth-Century Russia,” in Heart-Pine Russia: Walking and Writing the Nineteenth-­
Century Forest (Cornell Univ. Press, 2013), 81–116; Douglas Rogers, The Depths of Russia:
Oil, Power, and Culture after Socialism (Cornell Univ. Press, 2015); Ilya Kalinin,
“Petropoetics,” in Russian Literature Since 1991, Evgeny Dobrenko and Mark Lipovetsky,
eds. (Cambridge Univ. Press, 2015), 120–44; Eve Blau, Baku: Oil and Urbanism (University
of Chicago Press, 2017); and Jessica K. Graybill, “Emotional Environments of Energy
Extraction in Russia,” Annals of the American Association of Geographers
109, no. 2 (n.d.): 382–94.
8
See, for instance, the special issue of Russian Literature on “Anthropocene and Russian
Literature”—especially Colleen McQuillen, “The Scorched and Depleted Earth: Terrestrial
Decadence in Fin-de-Siecle Russia,” Isabel Lane, “Byproduct Temporalities: Nuclear Waste
in Don Delillo’s Underworld and Vladimir Sorokin’s Blue Lard,” Anindita Banerjee, “The
Atom, the Alien, and Cosmographies of the Anthropocene,” and Jane Costlow, “Animals,
Saints, and the Anthropocene,” Russian Literature 114–5 (2020): 23–43, 105–26,
127–50, 151–74.
 1 INTRODUCTION: ENERGY CULTURE IN RUSSIA AND THE SOVIET UNION 5

motion of particles, which can in turn be harnessed to produce mechanical

work. This understanding realized the steam engine’s full potential, revo-
lutionizing global manufacturing processes and transportation networks.
By revealing the consistent and predictable results of chemical reactions,
the new physics also enabled the use of fossil-fuel hydrocarbons for the
combustion that would power the motors of modernity.
Energy history offers an exception to the stereotype of Russia as per-
petually belated in its industrial development. Though the Russian Empire
lagged behind Western Europe and the United States in terms of motor-
ization, electrification, and the production of coal, the same cannot be said
for oil. By the late 1840s, some of the earliest modern oil drilling in the
world was underway near Baku, the capital of present-day Azerbaijan,
which the Russian Empire had acquired through wars with Persia earlier in
the century. The Russian imperial government’s decision to lease oil fields
in the 1870s brought an influx of foreign owners and their capital, with
the brothers Ludwig and Robert Nobel and others greatly increasing pro-
duction in subsequent decades. As Fig. 1.1 demonstrates, Baku’s spectac-
ular success in the industry quickly became a matter of modern cultural
representation. By the time photographer Alexandre Michon took his sen-
sational Baku oil field films to the Paris Exhibition in 1900, the Russian
Empire had overtaken the United States as the greatest oil producer in
the world.9
Even as the exploitation of fossil fuels facilitated the growth of industry,
energy-based critiques of capitalism flourished. As Anson Rabinbach
showed in his landmark study, The Human Motor: Energy, Fatigue, and the
Origins of Modernity, Karl Marx and Friedrich Engels adapted the key

9
On the history of the Imperial Russian petroleum industry, see Blau, Baku; Nat Moser,
Oil and the Economy of Russia: From the Late Tsarist to the Post-Soviet Period (New York:
Routledge, 2018); Vagit Alekperov, Oil of Russia: Past, Present, and Future, trans. Paul
B. Gallagher and Thomas D. Hedden (Minneapolis, MN: Eastview Press, 2011); Irina
D’iakonova, Neft’ i ugol v energetike tsarskoi Rossii v mezhdunarodnykh sopostavleniiakh
(Moscow: ROSSPEN, 1999); Mariia Slavkina, Rossiiskaia dobycha (Moscow: Rodina Media,
2014); R. W. Tolf, The Russian Rockefellers: The Saga of the Nobel Family and the Russian Oil
Industry (Stanford, CA: Hoover Institution Press, 1976); N. A. Luk’ianov, Nobeli Rossii
(Moscow: Zemlia i chelovek, 2006). On Alexandre Michon, see Aydin Kazimzade,
“Celebrating 100 Years in Film, Not 80,” Azerbaijan International, 5 no. 3 (1997): 30–5.
See also, Alexandre Michon’s “The Oil Gush in Balakhany,” film, 43 sec., 1898, Youtube,
accessed June 6, 2018. https://www.youtube.com/watch?v=qjKVHrGH_Po. Alexandre
Michon, “The Oil Gush Fire in Bibiheybat,” film, 48 sec., 1898, Youtube, accessed June 6,
2018. https://www.youtube.com/watch?v=hLuCJukduSw.
6 J. PORTER AND M. VINOKOUR

Fig. 1.1 Alexandre Michon, “Oil Fountain of the Gorny Cooperative, Struck in
September of 1887 (Balkhany near Baku).” From the entry for “Oil” (“Neft’”) in
Brockhaus and Efron’s Encyclopedic Dictionary, 1891–1907
Another random document with
no related content on Scribd:
 Rasutovi oli tyytyväinen, niin tyytyväinen kuin ikävää pelkäävä
ihminen voi olla päästyänsä viihtymyksen riemuun.

Ja nämä kolme samoja matoja käsitellyttä ja niiden äärellä

elämäänsä tutkiskellutta miestä joutuivat vielä samana iltana yhteen,
ja heistä heijastui kaikista selvästi päivän sisällys.

Rasutovi kutsutti Ristianin ja Juoneksen luoksensa ja maksoi heille

kuuluvan palkan, maksoi hyväntahtoisesti hymyillen ja puhua
pälpätellen. Ristian sieppasi setelinsä iloisesti, kumarteli ja kiitteli ja
vastaili Rasutovin puheisiin aina myötäsukaan. Juones upotti
setelinsä jurona kukkaroonsa ja seisoskeli äänettömänä, liu’utellen
katsettansa seinäkuvioitten säännöllisillä riveillä. Rasutovi toi ukoille
vielä tukevat ryypyt, toivotteli vastaan heidän hyvästeihinsä, kulki
heidän jäljessänsä ulko-ovelle asti ja jäi seisomaan sen pieleen,
edessänsä iltainen näky.

Karjatytöt tulivat sinkkisiä maitosaaveja kantaen hevoskatoksen

läpi läävältä ja puhelivat vilkkaasti keskenänsä. Puutarhuri imi
ansarin rapuilla iltapiippuansa ja napsutteli suostutellen sormiansa
kartanokoiralle, joka nuuhki läheistä nurkkaa. Ristian korjaili
renkituvan edessä lasten hajoittelemia leikkivehkeitä näkymättömiin.
Kyyhkyslakan kierteellä nukkuivat linnut harmaina höyhenkerinä.
Läheisten nummien petäjäpilaristojen läpi näkyi iltataivaan hillitty
värileikki. Ilmassa tuoksui juuri kihoavan kasteen raikkaus. Rasutovi
katseli, päätänsä huomaamatta nyykytellen, pihansa iltanäkyjä ja
kertaili vielä myöhemmin jo samovaarin juurella istuessaan samat
nyykytykset kuin ovenpartaalla seistessään.

Sama ilta seisotti toistakin miestä…

 Juones seisoi veräjällänsä, sormi viiksen kiemurassa. Joskus hän
näki pienen peltopälvensä ja sitä pohjustavan tylyn metsäjyleikön
sammuvan päivän kuultavassa hämärässä; joskus hän taas näki
sellaista, mitä ei ollutkaan silmänottaman sisällä.

Ja kesäilta joudutti kaikkine voiminensa lämpimän, uneliaan yön

tuloa.
Kyläkujasilla loilotti vielä myöhäinen ajomies…
VIII.

Järvituitun petäjiköissä kiirivät tattivenäläisten huudot: elettiin

syyskesän kirkkaita ja korkeita päiviä.

Rasutovilaiset olivat juuri palanneet tattiretkeltä kaksin hevosin ja

purkivat hälisten rattailta täyteläisyyttänsä narahtelevia vasuja.
Pehmeissä sammalikoissa tallustelleet lapset kävelivät harvakseen
jalkojansa jäykistellen pihalla ja ihmettelivät keskenänsä maan
kovuutta. Kartanokoira purki äänekkääksi haukuksi jälleennäkemisen
ilon. Ristian ja Juones riisuivat hevosia.

Äkkiä kartanokoira rähähti raivokkaaksi ja kiskaisi vitjansa kireälle.

Nummenlaen porteilta laski aseman poliisi huimaa vauhtia
polkupyörällä pihalle ja seisautti puuhailuissaan hätkähtäneiden
ihmisten luokse. Hän viittasi Rasutovia hieman syrjempään, näytti
tälle jotakin paperia, osoitti kellotaulustansa erään numeron, sipaisi
kätensä lakinreunaan ja lähti pyöräänsä taluttaen tiehensä.

Rasutovi viittasi taas puolestansa Ristianin ja Juoneksen

luoksensa ja käski heidän lähteä päivemmällä asemalle hevosten
keralla. Asema-aukealla kuului olevan kolmelta kylän hevosten
tarkastus, jossa vahvajalkaisimmat ja leveäryntäisimmät ostettiin
sotaväen tarpeisiin. Joka hevosen piti olla saapuvilla.

Ristianilta ja Juonekselta valahtivat kasvot ihmetteleviin ilmeisiin,

ja heidän lävitsensä välähti sama tunto, joka piinasi heitä kerran
ojanlaidalla nokkospehkojen äärellä. Ristianin valtasi epämääräinen
hätä ja Juones taas tunsi merkillistä tyytyväisyyttä, mutta hänen
omatuntonsa alkoi samalla kovistella häntä pahansuopuudesta.

Ja Järvituitusta keräytyi sinä päivänä valtatielle alakuloisia,

hidasvauhtisia ajuriryhmiä, jotka havaitsivat ensikertaa tuon
tuhannesti ajetun tienmitan harmaitten aitojen saartamaksi; ennen oli
silmä seurannut vain maisemanrannan juoksua ja nähnyt kasvun ja
kukinnan väriä.

Kapakalla seisautettiin. Tuonoin niin useaa riemunhetkeä

ympäröineet seinät varjostivat nyt tuumailuihinsa apeutuneita ukkoja.
Teelasit seisoivat jäähtyneinä pöydillä.

Juones ja Ristian pistäytyivät myöskin kapakassa ja huusivat teetä

eteensä. Juones pälysi ahnain silmin kapakkahuonetta, hervahti
muisteluihin ja hätkähti todellisuuteen kapakkavaimon tuodessa
kalisevat lasit ja nenärikot kannut pöytään ja kysähtäessä Juoneksen
kuulumisia. Siinä teetä härppiessään Juones tunsi, miten kapakka
uhosi vierasta, kylmää tunnelmaa, ja hän keräsi tästä tunnosta
ruokaa ajatuksillensa.

Kapakan kello löi kiihkeästi kolmannen tuntinsa. Ukot lähtivät

katokseen, hönkyivät äkäisinä hevosillensa ja laskettelivat tuimasti
asema-aukealle.
 Sinne oli keräytynyt jo yläkyliltä tunkioukkojen takkuisia hevosia,
huvilaherrojen isoja, äkäisiä juoksijaoriita ja joitakin ajurihepoja.

Asemahuoneista ilmestyi parvi sinelliherroja kirjat ja paperit

kainalossa, perässänsä palvelijoiden ja sotilaitten lauma. He
saapuivat asema-aukeallee yht'aikaa kapakalta ajavan saaton kera.

Sotilaat hajautuivat järjestelemään hevosia riviin, ja he huutelivat

ukoille ohjeitansa. Pian alkoivat rinnustimet pamahdella auki,
vempeleiden kaaret laukeilivat jännityksistään ja aisat romahtelivat
maahan. Palvelijat riisuivat upseereilta sinellit ja lähtivät takaisin
asemahuoneeseen. Poliisi saapui, nöyrästi selkäänsä köyristellen,
upseerien luokse, jätti heille manauslistansa ja siirtyi komennoimaan
hevosten rintamaa.

Yksitellen talutettiin hevoset upseerien ryhmän editse, moneen

kertaan. Useimmat ukot saivat valjastaa heti hevosensa, kun
korttelimittaa hoitava sotilas potkaisi hevosta alamittaisuuden
merkiksi. Siinä sai käydä jokainen Järvituitun ukkokin
syynäysseurueen edessä ja tehdä tiliä niinestänsä sekä hevosensa
iästä. Toisilta otettiin hevonen käsistä pois, annettiin vastineeksi
piissarin raapustelema maksuosoitus ja käskettiin hävitä näkyvistä.
Moni ukko sai vetää itse kärrit kapakalle ja tuntea jalkamiehen
vähäisyyttä. Mutta maksuseteleillä luvattiin Pietarista rahaa, ja se
hiukan kirvoitti apeita mieliä.

Yläkylien tunkio-ukot ajoivat järjestään takaisin kopukoillansa ja

naureskelivat kärrejä vetäville miehille.

Ristian ja Juones jäivät toisesta hevosestansa ja ajoivat kaksin

rattain metsä järvelle, tuumaillen omiansa ja joskus muistutellen
hevosensa menettäneitä miehiä.
 Ja kun sinä iltana kapakassa ryypättiin, oli se viimeinen
yhteisjuominki pitkän ja uljaan ajurikauden vaiheissa. Tätä ei kukaan
tohtinut lausua sanoiksi, mutta se vaaksahti jokaisen äijän otsaan
kipeästi nakuttelevaksi aavistukseksi.

*****

Syvällä syksyn tihusateissa huomattiin Järvituitussa, että kuluneen

kesän muisto oli laimea. Sen muiston turvissa jouduttiin sitten talven
syviin lumiin. Entinen yltäkylläinen elämä alkoi niukistella. Odoteltiin
taas ajojen alkamista. Hevosensa syksyllä menettäneet ukot
pistäytyivät, rahansa noudettuaan, tuon tuosta uudestaan Pietarissa,
oppivat livahtamaan kantamuksinensa kettuina rajan yli, alkoivat
pitää salakauppiaan pälyilevää ammattia ja möivät sokeria, kahvia,
valkeita jauhoja ja viinaa. Ja vasta kesän kynnyksellä heillä oli määrä
ostaa ajokit ja aloittaa entinen rahti.

Huolestuneina seurasivat Järvituitun kylävanhimmat äkillistä

yhteiselämän repeämistä ja odottelivat aavistellen kuka mitäkin.

Kyläkapakka tuli entistä meluisammaksi. Elämän epävarmuus

ajatti ukkoja yhä tiheämpään kapakalle, jossa pöytien lähistöillä
luihuili viinakauppiaiksi rätistyneitä nuorukaisia.

*****

Melkein vuosi elettiin kuluttavassa epävarmuudessa; tuhon merkit

lisääntyivät jatkuvasti.

Eräänä syksypäivänä laski Järvituitun kasakkaleirin hevospaimen

alaniityillä hevoslaumansa kaurapeltoihin. Paimenpojat juoksuttivat
henki kurkussa sanan kylään, ja ukot hiipivät yksitellen niityille,
ottivat paimenkasakan tylyihin kouriinsa, purkivat aitaan leveän raon,
työnsivät kasakan pään siihen ja tiivistivät aidan, jonka loukkuun
kaulastansa jäänyt kasakka hakattiin henkiheitoksi. Senjälkeen
julmistuneet ukot pieksivät liekajalkoina könkkyävät hevoslaumat
hajalleen metsiin ja kaartelivat kiertopolkuja takaisin tuvillensa.

Kun sitten kasakat, päiväkaupalla ratsujansa etsittyään, palasivat

metsistä, hevosiensa kupeissa paksut lyöntimakkarat, vannoivat he
kamalan koston teon tehneille.

Suuri osa Järvituitun ukoista muutti nyt metsäsuon sammallatoihin,

ja he pidättivät paimenpojilla vahtia kylänlaidassa. Kerran juoksivat
jo ukot ladoista kauas karpalomättäiden turviin, mutta metsään
ratsastaneella kasakkaparvella oli muu mielessä.

*****

Ristian lakaisi parhaillaan keltaisia lehtiä kasoihin Rasutovin

pihamaalla. Kartanokoira hyppi hulluna vitjanpidättämässä, ja Ristian
käännähti katsomaan nummille. Häneltä mätkähti luuta maahan.

Nummenlaen portilla seisoi kasakkaparvi. Mustat huopakauhtanat

valuivat alas hevosten kupeille. Ristianista näytti ensi vilauksessa,
niinkuin portilla olisi seisonut lauma mustia jättiläisiä. Hän juoksi
kiireesti palvelijarakennukseen ja hätisti karjatytöt ja puutarhurit
kartanolle.

Kasakat tyhjensivät Rasutovin läävän ja ajoivat mölisevän karjan

leirillensä. Iltanuotioilla keitettiin sitten isoissa padoissa lihakeittoa,
tanssittiin hurjia tikaritansseja huopaviittojen päällä hulmuavassa
tulenhohteessa ja laulettiin hurjia lauluja. Järvituittu vapisi.
 Ristian itki karjatyttöjen keralla tyhjässä läävässä ja päivitteli
maailman mullistusta.

———

Juones kävi edelleen Rasutovin töissä ja kuljetteli aina

nummistoon tullessaan kylän ämmien eväsnyyttejä sammallatojen
miehille. Rasutovi puuhaili Pietarissa akkiloimassa tavaroitansa ja
rahojansa ja pistäytyi väliin kiireesti Järvituitussa neuvomassa
Ristiania ja Juonesta, joiden hoteisiin hän uskoi nummistonsa.

Juones ja Ristian joutuivat rinnakkain katsomaan uusien päivien

yhä yltyvää nurinkyntöä elämänmenossa. He katselivat samasta
kylänlaidasta ja tunsivat kipeästi sen, mitä ympärillä tapahtui.

Rasutovi ei ollut käynyt pitkään aikaan kartanollansa, ja Ristian

joutui vähän kerrallaan isännän saappaisiin. Puutarhurit ja karjatytöt
odottelivat aikansa maksamattomia palkkoja, riipaisivat mukaansa
minkä mitäkin ja katosivat teille tietymättömille. Ristian enää eleli
perheineen isossa rakennusrykelmässä. Hän uitti tuon tuosta
paksuniskaisia lohia haaviinsa ja vei Lovissalle, väliin hän teilasi
kanatornista poikakukkoja paistinvartaaseen ja käveli jäykkänä
isäntänä autioituneella mäellä.

Uudenvuoden lumet eristivät metsäjärven nummiasutuksen

täydellisesti omiin oloihinsa. Juoneksenkin työt olivat ehtyneet, ja
hän puuhaili tuvallansa näkymättömissä. Koko Järvituittu eli
ahdistavaa päiväjonoa, jossa ei näkynyt muuta kuin kuoppaisia,
syviä raitioita.

Oli hiljainen, pilvikatteista vähin erin kirkastuva sunnuntai-aamu.

Lumiseen maisemaan oli ihminen uurtanut mitättömän pieniä vakoja
taloryhmän ovien väleihin. Ristian käveli parhaillaan näiden lumeen
puhkottujen syvien tievakojen pohjissa, käveli ja tähysteli kylmien
nummien hiljaisuutta. Palokärjen kiivaankumea kolkutus oli ainoa
vauras aistimien saalis koko aamusta.

Ristianilla oli ikävä. Lumi oli eristänyt hänet kylästä, ja aina yhtä
hiljaisina alkaneet päivät olivat uuvuttaneet hänet makailuun ja
laiskaan kääntelehtimiseen. Nekin reenjäljet olivat jo hävinneet
lumikatteisiin, jotka vielä viikko sitten kertoivat kartanolta lähteneistä
täyteläisistä kuormista ja eräästä arvoituksesta, jota Ristian oli
miettinyt monta päivää: muutamat Järvituitun syksyllä hevosensa
menettäneet miehet olivat pyssyt olalla tulleet nummistoon ja
sanoneet heillä olevan luvan viedä mitä tahtoivat; ja veivätkin,
Rasutovin hevosella ja reellä omiensa lisäksi vielä, usuttivatpa
Ristianiakin mukaansa muka uuteen elämään kerrassaan. Mutta
isännyyden ja lohien makuun päässyt Ristian jäi entisekseen
nummien saarrokseen muistelemaan Rasutovia ja kaikkea, mitä
hänelle oli tapahtunut haaraparran tultua Järvituittuun.

Ristian käveli ja teki tuttua kierrostansa: ovelta ovelle. Hän aukoi

pakkasen kangistamia lukkoja, vilkaisi kylmänviilakoita suojia ja
raaputteli lumia kynnysten harjoilta. Jäätyneen ansarin edessä oli
kellarimökki valkeana lumikumpuna, jonka niskalta sujui lasten
suksien jälkiä kartanolle. Ristian pysähtyi aprikoimaan, mitähän
kellarissa mahtaisi olla. Hän muisti sen olevan lukittuna ja avaimen
tietymättömissä. Ristian haki leveän lumilapion ja puhkoi vanan
kellarille. Ovella riippui vahvakaarteinen lukko. Ristian potkaisi ovea
ja sai katonliepeestä lunta niskaansa. Ristian alkoi innostua; hän
keksi jotakin tekemistä ja samalla salaperäistä monipäiväiseen
yksitoikkoisuuteen. Hän haki tupansa naulasta päärakennuksen
avaimen ja käveli pian liukastelevin huovikkain salien korkkimatoilla.
Kylmissä huoneissa eli äänetön alakuloisuus ja esineisiin
kahleutuneiden muistojen salamyhkäisyys. Ristian käveli
huonesokkeloissa ja tähysteli seiniä. Eräästä pitkästä käytävästä
hän tapasi avainlaudan ja äkkäsi heti kellarinlukkoa vastaavan
avaimen.

Ulos tultuaan Ristian katsahti ympärilleen, vaikka tiesikin, ettei

kukaan vieras nähnyt hänen puuhiansa, ja alkoi sährätä kellarin
ovea auki. Vastaanhangoitteleva ovi äännähti viimein ilkeästi
voihkaisten ja aukeni mustaksi kidaksi valkoiseen lumeen. Ristian oli
tuokion näkymättömissä. Kun hän ilmestyi jälleen kartanolle, oli
hänellä melkoinen vauhti tupaan mennessään. Pian hän juoksi
takaisin kellariin, kädessänsä vahvaleukaiset hohtimet, ja oli
kadoksissa puolta pitemmän tuokion kuin äsken. Kun hän taas
ympärillensä pälyillen ilmestyi pihan hiljaisuuteen, oli hänellä
kummassakin kainalossa silkkipapereista hartioitansa nostava pullo.

Ristian komennoi tupaan tultuaan lapset mäkeen ja avasi toisen

pullon. Sieltä hän lorautti makeaa, punaista nestettä lasiin ja tunsi
sitä maisteltuaan niinkuin hänen ruumistansa olisi alkanut hyväillä
lempeä ja lämmin käsi. Ristian istui pöydän ääressä, katseli
nummien valkeita kaarteita ja nauraa hörähteli itseksensä. Lovissan
äkäilyn Ristian nitisti pian loppuun kysymällä, kuka oli talon isäntä ja
herra: se olikin nyt Kristian Petrovits!

Ristian madalsi toisen pullon nestepatsaan pian pohjakupukan

tasalle ja oli jo valmiina tekoihin. Hän siristeli silmiänsä, haristeli
sormiansa ja koukisteli käsiänsä kuin lentoon lähteäkseen. Osan
intoansa hän purki toisen pullon avaamiseen, mutta sitten hän
hätkähti. Hän muisti eräät sanat, jotka tuntuivat niinkuin juuri korvaan
huudetuilta:
 — A kuin on elämäsi nyt, Kristian Petrovits! A kuin tulet juttuun?

Ristian seisoi hetkisen liikahtamattomana, sitten hän vetäisi

kädellänsä rennon kaaren ilmaan ja huudahti:

— Ahaa, Rasutovi, trastui! Haroossi on nyt, oikein haroossi! A on

oma talo, on oma mäki, on oma järvi, a mikäs on olla! Päivällä
liepuskaa leivon, yöllä maatuskaa silitän, oikein on haroossi! A
ennen: oikein surullista oli, oikein salkka oli. Syödä piti mikä ei
pakoon juossut nenän alta, vähän sai vielä uristakin, syödä piti vaan!
A nyt: kukkoja syön, Rasutovi, munia syön, syön lohia! Paljon oli
minulla karjaa, ylen paljon, on vieläkin, katsohan, kyyhkyläiseni.

Ja Ristian töhnäsi ulos ja alkoi pitää mökyä hiljaisessa aamussa:

— Pasmatrii — tuolla on läävä, sata oli lehmää, kaikki vei piru. Ei

pysynyt piru kahleissa, keikkumaan läksi, kaikki vei läävästä, sonnat
minkä jätti! Tuolla on pahna, ylen on suuri pahna. Rutto tuli,
nälkärutto, pois vei!

Ristian yltyi leikissään, viittilöi näkymätöntä vierastansa mukaansa

ja toikkaroi lumivalleja nuohoten kanatornille.

Kartanorakennuksen akkunassa vahti Lovissan hätäinen naama.

Ristian ryntäsi torniin ja alkoi laipioitten rautalankaverkkoja

soitellen pitää puhettansa:

— A vot, Rasutovi, tässä on minulla karja — ei vie piru eikä tapa

tauti. Hyvä on karja: munan laittaa, valkean, makean munan. Ja
kukot ovat minulla kuin nuoret heinät, niin, Rasutovi: kuin nuoret
heinät — niin ovat pehmeät ja makeat. Yhen annan sinullekin,
lahjaksi annan!
 Omasta puheestansa heltyneenä Ristian törmäsi kukonpoikien
pilttuuseen ja alkoi tavoitella niitä mairitellen syliinsä. Mutta silloin
nousi kopissa hirveä metakka, johon yhtyivät tornin kaikki kurkut.
Kiikatus ja kaakatus ja siipien räiske karkoittivat Ristianin pian
takaisin kartanolle.

— Niin olivat kuin nuoret heinät! Allas on minulla vielä, Rasutovi,

rannassa on, kaloja täynnä, sinne menemme!

Ristian otti katoksesta haavin ja tallusteli rantapolulle. Jyrkkä rinne

vei hänet keränä rantaan. Ristian nousi tyynesti lumihetteestä, meni
uimahuoneelle ja puhkaisi haavin nenällä varhain puhdistamansa
avannon riitteen.

— Täällä on minulla karja, rakas on karja! Kesällä kaiket päivät

syötän, matossa itse makaan rinnalla, vehnästä syötän, talveksi pois
otan paleltumasta; kylmää pelkäävät, jäätyvät raukat.

Ja Ristian pulahdutti haavin avantoon ja hämmenteli mustaa,

pulpahtelevaa vettä. Pian nytkähti haavin varsi ja Ristian sinkosi
lumelle kalan kuin hopeisen kaaren; se pieksi itsensä lumipilveen.
Ristian otti kalan syliinsä ja pärpätti:

— Sinulle annan, ota, ota koko kala, muista minun antaneen, vai
otanko tupaan ja paistan sinulle? Ylen on rasvainen kala, on kuin
juhannuslahna, rasvainen ja selästä pehmeä.

Kala sylissänsä Ristian kiipesi kartanolle.

— Ja sähköt olivat minulla, sammuivat! Niin olivat kuin auringot

taivaalla, kuin Jumalan tähdet, pois sammuivat. Ja kartano on
minulla komia — katsohan, Rasutovi, kuin on komia.
 Ristian vetäisi kädellänsä rakennuksia kokoavan kaaren ja katseli
silmät killillään lumeen uponneita seiniä.

— Valkeaksi maalautin kaikki, katsohan kuin valkeaksi! Ja talli on

minulla. Piru vei hevoset; hännät solmisi ja solmusta nosti, pois
kantoi!

Märkä kala kylmäsi sormia, ja Ristian vetäytyi tupaan.

— A niinkuin näit, Rasutovi, mikä on eläessä, oma on talo, kaikkia

on, omaa on! Piru vain peloittaa. Tulee ja kahmaisee ja sanoo: lupa
on viedä, Kristian Petrovits, tule pois, tule perässä, uusi on siellä
elämä, tule, Kristian Petrovits!

Lovissa tuli kamarista ja alkoi taas sättiä ukkoansa, nykäisi kalan

hänen käsistänsä ja lakaisi huovikkaista karisseen lumen
lattiamatoista. Ristian viittaili rennosti vain vastaan ja tarrautui äsken
avaamaansa pulloon.

Samana aamuna Juones päätti pistäytyä nummistossa Ristiania

katsomassa. Hän varusti ukkovainaansa aikuiset leveät metsäsukset
seinävierelle ja veti pitkävartiset huovikkaat jalkoihinsa. Syötyänsä ja
hetkisen pihalla tähysteltyänsä Juones alkoi nousta Jumikieppien
harjoitse metsäjärvelle. Kulku oli hitaasti edistyvää.

Juones saapui nummenlaen porteille vasta silloin, kun Ristian jo

nukkui suu auki Lovissan hoitelemana. Hän katseli hetkisen lasten
liukasta sujua erään töyrään kaarteella ja laski itse kepeillänsä
latusyrjää piirrätellen kartanolle.

Lovissa huomasi Juoneksen tulon, korjasi kiireenvilkkaa pullot

näkymättömiin ja töykki Ristianin hereille.
 Ristian nousi humalaunensa hölmeessä juuri sängynlaidalle
istumaan, kun Juones astui tupaan päivän hyvyyttä toivotellen.
Ristian oli vielä aamullisessa tunnelmassa eikä elänyt tupansa
maailmassa ensinkään.

— Ahaa, Rasutovi, trastui, päivää päivää!

Juones hetkahti nauruun, ja Lovissa pakeni käsi suullansa

kamariin.
Vähin erin Ristian kuitenkin erkani hölmeestänsä ja tunsi Juoneksen.
Lovissa sai kerralla uskottavan käskyn kiidättää pöytään sen, mikä
siitä oli hävinnyt, ja ukot miehittivät pöydänpäät.

Ja pyhäinen päivä aleni huomaamatta viimeisille tutkaimillensa.

Miesten välissä seisoi tyhjä pullo muistopatsaan vakavana. Akkunan
liikahtamaton maisema himmeni himmenemistään.

Ukot vetivät jo puheitansa loppusolmuille.

— Saat nähdä, Ristian, että tämä talvi se repäisee elämän niinkuin

salama pilvet. Eikä tähänastisesta jää kuin mieltäkirpova muisto.
Kylä on taas ollut hiljainen, ja ämmät pilkistelevät ovien rakoloissa.
Ukot ja hevoset vietiin viime viikolla sotamiehiä vedättämään ja siellä
missä lienevätkin vielä toisessa päässä jälkiänsä. Nuoret miehet
ovat häviksissä. Elämä on kuin rikkinäisen kaulakellon rälkätystä!

— Mutta jos nyt jäivät herrat tulematta, niin kyllä kuollaan kuin
torakat kuivaan uuninraviin. Mistä otat silloin ruplan ja ruuan?

— Voi näyttää siltä, mutta voi toisellakin. Ampui tuo sama hätä
minunkin lävitseni silloin, kun liitti sänkyyn läsimään. Minä katselin
silloin asiat niin, että tällä ruoskalla ärsytetyllä vauhdilla ajetaan pian
notkoon, ellei muutosta tule. Ja ainahan ihmiset pelkäävät mustia
pilvenkiukamia, niin kauan kuin ne roikkuvat niskan päällä, mutta
sitten sateen mentyä katsovat ympärillensä kuin uutta maailmaa.
Minusta ei ole enää siivo eläjäksi, sillä en näillä ramaantuneilla
käsillä mahda maalle mitään, mutta jos nyt alkaisi ajella pellonselkiä
yhtä ahkerasti ja rapsakasti kuin maantien raiteita, niin itsestään
joutuisi uuteen elämään.

— Älä hyvä raiska haasta tuolla tavalla. Oikein sydänmunaa

kurtistelee ruttuun, kun ajattelenkin, että minun pitäisi taas muuttaa
kylänlaidan köyhyyteen.

— Sinusta on jo pulskistunut tupatirhakka, mutta vielä sitä sinäkin

puhkot ojareikää kyläukkojen pelloilla. Tähän se taitaa kutistua
Rasutovinkin elämä.

— A vot en tiedä, mutta varjele Jumala!

— Mistäs sen tietää, kun ei edellepäin ole silmiä!

Juones oli jo lykkinyt itsensä nummenlaen ylitse, kun Ristian vielä

toljotti kartanolla seisten hänen latujensa tuskin enää näkyviä juovia.
Ristian puistalti harteitansa karistaakseen outojen ajatusten
kylmyyttä. Ympärilläseisovat rakennukset tuntuivat kolkoilta kuin
paarihuoneet. Hämärä oli valloittanut jo takimmaiset töyräät ja hiipi
Ristiania kohden puu puulta, kunnes yllätti hänet ja syöksähti
samalla harmaana laineena yli koko nummiston. Kaukaiselle
taivaankolkalle tuikahti tähti palamaan. Ristian havahtui
tuumailuistaan vasta Lovissan kutsuun.

Pihalta tultuansa Ristian seurasi hetken iltapöydässä äänekkäästi

lohenkiduksia imeskeleviä lapsiansa ja nöyrrytti heidät hiljaisiksi ja
suurisilmäisiksi:

— Nyt sille meidän köyhyydellemme taidetaan taas panna kohta

silmukka kaulaan ja taluttaa metsästä takaisin tupaan!
IX.

Järvituitun huvilat seisoivat tyhjinä ja akkunaluukkujen jäykistäminä

kesänvihreissä puutarhoissa. Ihmiset liikuskelivat alakuloisina ja
hiljaisina, niinkuin näkymätön vihmasade olisi pieksänyt heitä terävin
vesipiikein yhtä mittaa ja turruttanut ilmeettömään
välinpitämättömyyteen. Aurinko paistoi, taivaankannen alle levittäytyi
vihreä näky, mutta Järvituittu oli vielä keväisessä yökirteessä.

Herrat jäivät tulematta. Siihen kiintyi koko Järvituitun huomio. Oli

tapahtunut paljon melskeistäkin talven vaiheissa, järvituittulaisia oli
joutunut kesken ikiänsä hautakuoppien pohjille, mutta sellainen
hätkähdytti vain ensi kokemalta ja kuulemalta. Pitkä, masentava
tietoisuus elämän kertakaikkisesta käännähtämisestä jäyti avuttomin
elein liikkuvia ihmisiä.

Ukot kävelivät päät riipuksissa huviloittensa vehmaissa

pensaikoissa, katselivat ovien liikahtamattomuutta ja kattojen
harmaantumista. Rappeutumisen ensimmäiset, tuskin huomattavat
viivat alkoivat näkyä jo selvemmin vihreää taustaa vastaan kuin
ennen, jolloin ovet hulmahtelivat auki yhtämittaa, akkunoissa näkyi
ohitse vilahtelevia vartaloita ja hiekkateillä soi lasten ilo ja aikuisten
riemu kesäpäivien helakoimpina kukkina. Tuvilla naiset kolusivat
tyhjiä paikkoja ja voivottelivat kaiken loppumista. Pienet perunamaat
vaottiin entisekseen harjakkeilleen, ja peltotilkut ahdettiin
kaurankasvuun ryhevien ojapajukkojen turviin.

Kaura nousi pian hentona vihreänä utuna pellokkeille. Ukot

istuskelivat katoksissa, tähystelivät lakiriukujen välitse sijaa
kärreillensä ja vielä muille nurkkiin jääneille ajokaluillensa. Mutta
kärrienkatselu viekoitteli valjastamaan hevoset, ja niin ukot ajelivat
taas vanhasta tottumuksestansa päivittäin asemalle entiseen
valtakuntaansa riitelemään kymmenin miehin parista
maksuatinkivästä kauppamatkustajarahjuksesta, jotka laihoin salkuin
tulivat vielä noudattelemaan entisien riistamaittensa polkuja.
Hiljaisin, mietteliäin ohjasottein ajettiin tiesuonta myöten köyhyyttä
irvistelevälle kapakkatorille. Sitä saartavat kaupat olivat tyhjiä ja
alastomia. Niiden pölyisissä akkunoissa roikkuivat vielä iankaikkiset
karttuunihuivit ja läkkiastiat, mutta ovien takana paistoivat hyllyt kuin
hampaattomat ikenet.

Kapakassa miehitettiin entisekseen vahakangasrikkoisia pöytiä ja

juotiin teetä imeskellen suut irvissä tahmeita karamelleja, joita
purettiin likaisten paperien sisästä sokeriastioista. Kaskut eivät
tahtoneet sujua millään naurunremakkaan asti, eikä piiskaryyppyjä
saanut itkemälläkään.

Toiset ukot kirosivat ja manasivat katkerasti niitä

seteliruplanippuja, joita he olivat kasvatelleet leveäselkäisiksi
huikeina ajokesinä; toiset taas hyvittelivät kirstujensa sopukkoihin
keräämiänsä hopearuplapinoja, joita kylän kauppa-apulaiset etsivät
nyt ostonhimokkaina jokaisesta tuvasta. Ja Järvituitun ukot
pirstaantuivat kahteen, toisiansa kateillen katsovaan nurkkaryhmään
kapakassa.
 Tuutija-Mikko huusi ukot aina arpaan, mutta muinoinen kiihoittava
pelijännitys laukesi hervottomaksi ja eleettömäksi rahannostoksi,
jolle jo melkein hymähdettiin.

Pari Järvituitun resuisinta ukkoa ajeli monet päivät merkillisessä

humalantihkussa; he repivät ohjasperissä ollessaan hevosensa
rennoiksi ja hulluiksi, nauroivat päin silmiä kaikille ja heltyivät viimein
kamalassa pohmelossaan kapakalla kertomaan monipäiväisen
humalansa syyn: he olivat voidelleet leipäviipaleille paksulti
kenkävoidetta, syöneet sitten ne ja juoneet päälle hapanta kaljaa
sekä saaneet sisuksistansa nousemaan päähänsä oudon humalan,
joka itketti ja nauratti ja pani tiet luikertelemaan kuin elävät madot.

Asemalla oli ajuripuomin hevosrintama riippupäinen ja päivä

päivältä lyhenevä. Napitetut valjaat retkottivat rangoiksi laihtuneiden
hevosten selissä väljinä ja nahkaa kaluavina. Junat kolisivat sivuitse
tyhjinä kuin akkojen jauhovakat, ja pöly tuskin kiehui enää kotiansa
ajavien ukkojen kärrien vanassa. Junista ihmiset naureskelivat
asemalla seisovaa hevosrivin tynkää, mutta Tuutija-Mikko arvotti
edelleen naurusta välittämättä kapakan pihalla sorminluettavaa
miesrykelmää ja toi sen aina säännöllisessä jonossa puomille
odottelemaan niitä kahta, kolmea, jotka joskus eksyivät
pudottautumaan asemalle ja halusivat jonnekin tienmutkien taakse.

Ojavieriltä alkoi verkkaisesti nousta maan tielle vihertäviä

ruohonnukkaisia kielekkeitä. Varikset keinuilivat rauhassa
aidanseipäitten nenissä.

Ja vähin erin, sitä mukaa kuin ajurijono asemalla kutistui, alkoi

Järvituitun katoksissa jyrinä ja melske. Ukot nostelivat ajorattaitansa
ja kukkaperärekiänsä ylisille sekä laskivat maahan vastapainoksi
vanhoja risuäkeitä, lapioita ja kuokkia. Ja ylisillä seistessään ukot
katselivat seinänräppänöistä alaniittyjen laakeata maisemaa, jossa
kaartuilivat pajupehkojen pyöreät latvaviivat, ja hakivat niiden
aarniosta omat niittysuikaleensa. Pieniltä, masentavan pieniltä ne
näyttivät katosten ylisille, mutta ylisien hämärään nostetut rattaat ja
reet näyttivät vielä avuttomammilta ja tyhjäsylisemmiltä kuin vihreät,
elämää lupaavat maanpinnan muodot. Ja pitkät tuokiot tähysteltyään
ja mietiskeltyään ukot laskeutuivat maahan ja alkoivat käännellä
työasujansa ja pohtia rynnäkköä pelloillensa.

Juones seurasi kylänlaidasta maantien yhä pienentyviä pölypilviä

ja ukkojen kiivasta liikehtimistä pihoillansa, ja hän tunsi taas monesta
aikaa elämänhalua ja osuutta uuden päivän sisällykseen. Juones
alkoi viilailla kuokkansa pyöreää kärkeä kuten muutkin Järvituitun
ukot.

Eräänä iltana oli Hiopin katokseen keräytynyt monta toistensa

tulosta tietämätöntä ukkoa tahkokiven äärelle ojalapioitansa
teroittamaan. Vuoronperään he pyörittelivät tahkon kampia ja
painoivat lapioitansa kiekkona pyörivään kiveen silmissänsä
vesipoimun notkistelu sähisevällä lapionterällä. Ukot puhuivat
monesta aikaa maistansa ja töistänsä, ja Juones innostui joukosta
kaikkein viittilöivimpään ja kiivaimpaan puhumiseen:

— Vanhat ihmiset sanoivat ennen, että likimmäinen on aina

ensimmäinen. Ja mikäs meitä on sitten likempänä kuin
jalansijamme. Sen kun kynnämme nurin ja annamme työntää
viljanterää, niin elämme kuin elämmekin, vaikka hiljaisemmin ja
äänettömämmin kuin ennen! Ja maa — se on aina ensimmäinen:
sanotaan laiva — missä sen luulette rakentuvan ellei maalla? Eivät
suinkaan sitä aalloilla läjään hakkaa — maalla se naputetaan
vedenkyntöön. Ja lentokone: maasta se lähtee ja maahan palaa, p—