The Xiaomi Way Customer Engagement

Strategies That Built One of the Largest

Smartphone Companies in the World Li
Wanqiang
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/the-xiaomi-way-customer-engagement-strategies-that
-built-one-of-the-largest-smartphone-companies-in-the-world-li-wanqiang/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

India Connected: How the Smartphone Is Transforming the

World's Largest Democracy Ravi Agrawal

https://ebookmass.com/product/india-connected-how-the-smartphone-
is-transforming-the-worlds-largest-democracy-ravi-agrawal/

The House that Cheese Built Miguel A. Leal

https://ebookmass.com/product/the-house-that-cheese-built-miguel-
a-leal/

One Hundred Patents That Shaped The Modern World 1st

Edition David Segal

https://ebookmass.com/product/one-hundred-patents-that-shaped-
the-modern-world-1st-edition-david-segal/

Defectors: How the Illicit Flight of Soviet Citizens

Built the Borders of the Cold War World Erik R. Scott

https://ebookmass.com/product/defectors-how-the-illicit-flight-
of-soviet-citizens-built-the-borders-of-the-cold-war-world-erik-
r-scott/
The High Roller Experience: How Caesars and Other
World-Class Companies Are Using Data to Create an
Unforgettable Customer Experience David Norton

https://ebookmass.com/product/the-high-roller-experience-how-
caesars-and-other-world-class-companies-are-using-data-to-create-
an-unforgettable-customer-experience-david-norton/

The Execution Factor: The One Skill That Drives Success

Kim Perell

https://ebookmass.com/product/the-execution-factor-the-one-skill-
that-drives-success-kim-perell/

Citizens of the World: Political Engagement and Policy

Attitudes of Millennials Across the Globe Stella M.
Rouse

https://ebookmass.com/product/citizens-of-the-world-political-
engagement-and-policy-attitudes-of-millennials-across-the-globe-
stella-m-rouse/

The Concept of the Individual in the Thought of Karl

Marx Zhi Li

https://ebookmass.com/product/the-concept-of-the-individual-in-
the-thought-of-karl-marx-zhi-li/

Global Wealth Chains: Asset Strategies in the World

Economy Leonard Seabrooke

https://ebookmass.com/product/global-wealth-chains-asset-
strategies-in-the-world-economy-leonard-seabrooke/
THE XIAOMI WAY
This page intentionally left blank
 THE XIAOMI WAY

Customer Engagement
Strategies that Built One
of the Largest Smartphone
Companies in the World

Li Wanqiang

New York Chicago San Francisco Lisbon Athens London

Madrid Mexico City Milan New Delhi San Juan
Seoul Singapore Sydney Toronto
Copyright © 2017 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. Except as permitted unde
United States Copyright Act of 1976, no part of this publication may be reproduced or distrib
in any form or by any means, or stored in a database or retrieval system, without the prior wr
permission of the publisher.

ISBN: 978-1-25-958454-1

MHID: 1-25-958454-2.

The material in this eBook also appears in the print version of this title: ISBN: 978-1-25-958453
MHID: 1-25-958453-4.

eBook conversion by codeMantra

Version 1.0

All trademarks are trademarks of their respective owners. Rather than put a trademark symbol
every occurrence of a trademarked name, we use names in an editorial fashion only, and to the be
of the trademark owner, with no intention of infringement of the trademark. Where such designa
appear in this book, they have been printed with initial caps.

McGraw-Hill Education eBooks are available at special quantity discounts to use as premiums
sales promotions or for use in corporate training programs. To contact a representative, please
the Contact Us page at www.mhprofessional.com.

Translated by Martha Avery, who divides her time between a tree farm in the Midwest and a c
in the Rockies.

TERMS OF USE

This is a copyrighted work and McGraw-Hill Education and its licensors reserve all rights in an
the work. Use of this work is subject to these terms. Except as permitted under the Copyright A
1976 and the right to store and retrieve one copy of the work, you may not decompile, disassem
reverse engineer, reproduce, modify, create derivative works based upon, transmit, distribute,
seminate, sell, publish or sublicense the work or any part of it without McGraw-Hill Educat
prior consent. You may use the work for your own noncommercial and personal use; any othe
of the work is strictly prohibited. Your right to use the work may be terminated if you fail to com
with these terms.

THE WORK IS PROVIDED “AS IS.” McGRAW-HILL EDUCATION AND ITS LICENS
MAKE NO GUARANTEES OR WARRANTIES AS TO THE ACCURACY, ADEQUACY
COMPLETENESS OF OR RESULTS TO BE OBTAINED FROM USING THE WORK, INCL
ING ANY INFORMATION THAT CAN BE ACCESSED THROUGH THE WORK VIA HYP
LINK OR OTHERWISE, AND EXPRESSLY DISCLAIM ANY WARRANTY, EXPRESS
IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO IMPLIED WARRANTIES OF MERCHA
ABILITY OR FITNESS FOR A PARTICULAR PURPOSE. McGraw-Hill Education and its l
sors do not warrant or guarantee that the functions contained in the work will meet your requirem
or that its operation will be uninterrupted or error free. Neither McGraw-Hill Education nor its l
sors shall be liable to you or anyone else for any inaccuracy, error or omission, regardless of caus
the work or for any damages resulting therefrom. McGraw-Hill Education has no responsibilit
the content of any information accessed through the work. Under no circumstances shall McG
Hill Education and/or its licensors be liable for any indirect, incidental, special, punitive, conseq
tial or similar damages that result from the use of or inability to use the work, even if any of them
been advised of the possibility of such damages. This limitation of liability shall apply to any c
or cause whatsoever whether such claim or cause arises in contract, tort or otherwise.
 CONTENTS

FOREWORD BY LEI JUN vii

CHAPTER 1: A SENSE OF ENGAGEMENT 1

CHAPTER 2: PRODUCT 23
CHAPTER 3: BRAND 53
CHAPTER 4: SOCIAL MEDIA 105
CHAPTER 5: SERVICE 139
CHAPTER 6: DESIGN 165
CHAPTER 7: ALEE’S NOTEBOOK 201
POSTSCRIPT 235

APPENDIX A. EVENTS 239

APPENDIX B. ILLUSTRATIONS 243

ACKNOWLEDGMENTS: THE BENEFACTORS

OF THIS PARTICULAR DREAM 249

INDEX 251

● v
This page intentionally left blank
 FOREWORD

HOW PIGS FLY: HELD UP BY

A SENSE OF ENGAGEMENT!

One evening in early July, Li Wanqiang (Alee is his English name) came
in to see me with a manuscript in his arms and said he was ready to hand
over his assignment. He said, “Ten years ago, you asked me to write a
book about the user experience and interface design. Well, it took me
ten years, but I did it.”
In 2000, Alee had just graduated from college and come to work
at Kingsoft. We quickly recognized his talents as a software interface
designer, and we asked him to organize an interface design team at the
company. This was the first team working specifically on user-interface
R&D in the entire industry. The team produced the interface design for
such Kingsoft products as Antivirus and WPS (Writer, Presentation, and
Spreadsheets, a suite of office-related software), which were well received
in the market.
In 2004, I asked him to write a book and share his knowledge about
user interface for the industry at large, so as to push it forward. He began
the work and had finished around one-half when he was transferred to
the Internet business department of Kingsoft. His job there was to launch
the upgrade to a new Internet model, so he became quite busy and had
to put the manuscript aside.
At the end of 2009, when he had quit his job in Kingsoft, he came
to see me and said he was planning to become a commercial photogra-
pher. I in turn told him that I was planning to start a new company, and
I wondered if he might be interested in joining me. He didn’t pretend
to think it over—he immediately agreed. Astonished, I asked him if he
knew what I was going to make. Without hesitation, he said, “You are
going to make smartphones.”
● vii
VIII ● FOREWORD

Alee knew I was crazy about smartphones and that I had my own
ideas about what to do with them.
It is true that I love playing with smartphones. More importantly,
though, I have created software products for more than 20 years, and
I have a lot of ideas about how to combine the two. Whenever I meet
up with someone in a smartphone company, I bounce my ideas off him
or her. Even 10 years ago, I was bouncing ideas off the vice president of
global R&D for Nokia, when that company was at its height. What I have
really wanted to do is create a company that gives the fans or enthusiasts
a sense of engagement with the company as well. It seems to me that any
company with real value in the future has to be this kind of company, in
which users themselves engage in creating products.
Four years ago, when we were founding Xiaomi, the concept was to
make the company feel like a small restaurant, a place where users could
come inside and be a part of the scene. I felt this should be the case no
matter how large the company might become in the future. Meanwhile,
the boss should be a friend of every single customer who comes in to eat.
This friendship model is the only business model that can be sustained
over the long term.
We kept to that concept as we made our first product MIUI based on
the Android system. Strictly speaking, MIUI was a smartphone operating
system that was custom made to a deep degree on top of the Android
system. The operating system was extremely complex. Very few people
could bring it to a stage where you could begin to ask users their opinion
about the results because the R&D cycle was so lengthy.
We realized that we needed to adopt the development model used by
Internet software developers, and do it in phases. We could try putting
out a new generation every week. The main problem with building the
operating system was to understand users’ needs, to understand what
they really wanted, and then turn those things into an actual product.
This also involved the issue of maintaining quality control; plus, there
was the issue of putting something out every week.
Xiaomi put a lot of time and effort into thinking about how to do
this. The company then became the first in the world to create the busi-
ness model of making a new-generation operating system every week.
To test this model, we gathered a group of users and asked them to play
 FOREWORD ● IX

with and confirm the usefulness of the model. To figure out whether or
not the business model was a good one, we kept the whole thing secret
in the early period. We did zero publicity and made no sales. Our sole
purpose was to conduct the experiment and see just how much “energy”
we could generate from a model that was being sold based purely on
word-of-mouth reputation.
Some people undoubtedly misunderstand Xiaomi. They think the
company is what it is today because of a tremendous sales system for its
smartphone. In fact, the very first press conference for Xiaomi was on
August 16, 2011, which was one year after the launch of MIUI. By that
time, MIUI already had 500,000 users. During that one-year period,
Xiaomi did not undertake any sales activity at all—people may not be
fully aware of that fact.
If pigs stand at the right place in the typhoon, they can indeed fly.
All things depend on being aligned with the right forces. If you think of
the founders of a start-up company as lucky pigs, the industry trends are
the typhoon, and the engagement is the typhoon too.
The first year in Xiaomi, two things were tested and thoroughly demon-
strated. First, we learned that users engaged in product development could
indeed lead to our making good products. Second, good products could be
sold through the word-of-mouth reputation of users. This corroboration
then taught Xiaomi two important lessons: first, the company needed to
interact with users to produce good products, and second, it needed to rely
on word-of-mouth reputation to carry out the marketing and sales. At the
core of the Xiaomi philosophy is developing the users’ sense of engage-
ment in the process. It is through their sense of engagement that we can
complete the R&D process, accomplish marketing and promotion of the
products, accomplish user servicing, and in the process make Xiaomi into
a very “cool” brand, which brings young people together. In the process
of developing the company, this has been the most important concept. In a
nutshell, it is to “think of users as friends.”
Alee was one of the cofounders of Xiaomi. In the early period, he was
responsible for R&D on the MIUI, and then later he became responsible
for the Xiaomi network called mi.com. I deeply appreciate the way he has
found time in his busy schedule to write this book, The Xiaomi Way. It
pulls together the experiences and shares them with everyone. I feel that
X ● FOREWORD

certain things in the structuring of the development of user engagement

are particularly significant for the industry as a whole. We call it the
“three-on-three principles of engagement,” which include three layers of
strategy and three layers of tactics, as discussed in the book.
I am also very moved by the fact that Alee remembered his promise
over all these years and, what’s more, that he kept that promise.

Lei Jun, CEO of Xiaomi

 CHAPTER 1

A SENSE OF ENGAGEMENT

The Internet and the Word-of-Mouth Reputation

How do you lock in the first million users? To do so requires different

strategies in today’s Internet businesses.

FIGURE 1.1 On the Internet, word-of-mouth reputation is king.

● 1
2 ● THE XIAOMI WAY

Kingsoft was founded in 1988. In the age of traditional software,

it was the leading brand in China. I entered the company in 2000 as a
designer, and Lei Jun, who was CEO, led us to create many ferocious
strategies.
At the time, we focused a lot on very important project manage-
ment. For example, WPS, the large office-suite software, and a large-
scale online game that Kingsoft put out called for an enormous amount
of low-level software development. Each new version took years to
complete, and each would have landmark nodes along the way, such
as M0, M1, M2, and so on. It took at least half a year to get beyond
each node.
Even at that time, however, Kingsoft was very conscious of the impor-
tance of the user experience, and in 2000 the company set up the first
“human-machine interface design team” in China. Our method of inter-
acting with users was via focus groups. Every quarter, or every half year,
we would assemble a few dozen users and conduct in-person discussions
on different products. Another method was to have the customer service
team collect user opinions. The team would write these up into reports
and pass them on to product managers every week. The product manag-
ers would put them into their reports for “project teams,” who passed
them on to the vice president in charge who passed them on to senior
management. The cycle for this entire process of reviewing user opinions
generally took more than a month.
Products not only went through much research in pre-production
but also received massive marketing when on the market. During the
Kingsoft period, we very consciously used all three military tactics—“air,
naval, and ground forces”—to attack the market. We called it a storm
attack.
The so-called air, naval, and ground forces operated as follows: the
“air force” aimed at the entirety of the market, the “ground forces” did
offline promotion through PR teams, while the “naval forces” worked
in cooperation with selected sales channels.
At that time, we generally would attach a highpoint title to the
project, like Red Storm Authorized Version, Dragon-Marching Cen-
tury, Lofty Sentiments on Autumn Evenings, and so on. We first would
get the concept fully established before launching it on the market.
 A SENSE OF ENGAGEMENT ● 3

We then would raise the decibel level of our promotion as we

turned it into a full-scale promotion event. These marketing activi-
ties were extremely successful and quite gratifying. For example,
in 1999, Red Storm Authorized Version produced by Kingsoft sold 1.1
million copies in the first three months after being released, which was an
unprecedented record at that time for a non-pirated version of software in
China.
In concert with this marketing strategy, Kingsoft set up internal man-
agement systems to “mobilize staff for specific battles.” During particularly
large campaigns, we would meet every morning for pep talks. All parts
of the company, different departments as well as different business lines,
would come together to “attack the stronghold” in terms of both product
development and sales and marketing. Kingsoft had a classic kind of mili-
taristic culture. If the battle was going well, people would “lift a glass and
celebrate.” If it was going badly, people would “defy death to help one
another.” Teams had a well-disciplined ability to perform, and a tremendous
sense of brotherhood.
Whenever the business had problems, this sense of brotherhood was
like a powerful weapon. At the time, we had an engineer named Hai
Zhou, who now serves as head of engineering at mi.com. Back then,
we were working together on the product called PowerWord, a kind of
bilingual dictionary. He talked to me about leaving the company twice
within the space of one year because many companies were trying to
poach him to come over to work for them. The way I handled this was
as follows. Each time he mentioned leaving us, I would ask him out to
dinner at 5 p.m. We would then eat and drink until we all got drunk,
until 5 a.m. the next morning. The morning of the second late night he
was so full of remorse about the very thought of leaving that he never
brought the subject up again.
The business methods used by Kingsoft at the time played an
extremely important role as precursors for the whole industry in China.
In terms of product development, marketing, and team management,
they became the reigning model for that period in China’s software
industry.
Kingsoft went public in Hong Kong in 2007. Since this marked
success in the milepost model of accomplishment, Lei Jun, having
4 ● THE XIAOMI WAY

rendered meritorious service, left Kingsoft to become an angel inves-

tor. He then founded Xiaomi in 2010. Several years after being listed,
Kingsoft’s Internet business slowed down, and Lei Jun returned to serve
as CEO in 2011. Kingsoft’s capitalization on the market then gradually
went to a new high of USD 3 billion. The number of people using the
mobile version of WPS Office broke through the 100 million mark, and
it became the main office software suite. In May 2014, a subsidiary
called Cheetah Mobile under the banner of Kingsoft was carved out
and listed on the market independently. In the mobile Internet age, the
Kingsoft brand had now become active once again but at a whole new
level.
Lei Jun has described what he believes are the three critical steps
in developing a successful start-up: select a large market, form an out-
standing team of people, and make sure you have access to an unlim-
ited amount of money. The question then becomes, “What has been the
difference between Kingsoft and Xiaomi?”
When Kingsoft and Xiaomi were being founded, both chose well
in terms of business orientation, and both formed the most outstanding
teams possible. The differences between the two are as follows:

1. Xiaomi was able to obtain plenty of money in its early start-up

period. During the Kingsoft period, the company’s WPS prod-
uct was everywhere, and the penetration rate of its set-top box
software exceeded 80 percent. Given the widespread practice of
pirating in the country, however, Kingsoft did not make much
money. It also had not been able to attract a sufficient amount
of investment from the capital markets. As a result, Kingsoft had
to fight each battle just in order to fund the next battle. Money
that it earned from WPS went into the product Siba, and money
from Siba went into the product antivirus and games. In the end,
the games earned money, which was what enabled Kingsoft to
list successfully on the market. In this process of fi ghting each
battle just to fund the next step, however, it was hard to sustain
deeper and more penetrating business models. As the Internet stan-
dards shifted, going from one generation to the next, the company
 A SENSE OF ENGAGEMENT ● 5

was forced to think mainly about how to fund its existing busi-
ness. It could not make long-term decisions about generational
shift.
2. In founding Xiaomi, Lei Jun asked us to focus on just one thing:
word-of-mouth reputation. This change in the way of thinking about
products and markets was like asking everyone to erase the operating
system in his or her brain and start over. We put out a new genera-
tion every week instead of every year. Now, we all were asked to
be involved in customer service instead of being involved in all-out
battle. R&D on the user experience was no longer a matter of monthly
or quarterly meetings but rather a matter of daily communications
with users. The “storm attack” mode of sales and promotion was
now transformed into “penetrating interaction.” Each function added
to the phone was to permeate the users’ daily activities soundlessly.
Marketing strategy no longer pursued a highpoint, and instead, we
spoke plainly and directly.

In 2008, Lei Jun brought forth what we called the four-word formula
for the Internet. In Chinese, this used seven words to describe four con-
cepts: focus, ultimate excellence, word-of-mouth reputation, and speed.
The first two of these were product goals. The last, word-of-mouth repu-
tation, was the absolute core idea behind the whole Internet. Speed was
the principle applied to action. The traditional approach had always been
to do things slowly so as to do them right, as encapsulated in the phrase
“Slow work yields fine products.” In contrast, the “extremist style” of
the Internet was generated in the midst of fast-speed generational shift.
Internet technology changes by the day, and this forces an extremely
fast pace of “rebooting” the entire industry. In just 20 years, China has
been through three stages of technological change: portals, Web 2.0, and
mobile Internet.
The age of mobile Internet forces us to be fast. Companies that
are not fast will be washed out of the market. This term fast, however,
also refers to a method. It is not a goal in itself, but rather it is the
necessary result of the logic of a new industry that incorporates the
psychology of consumers. In the past, after handing a product over to
6 ● THE XIAOMI WAY

FIGURE 1.2 Lei Jun’s Scribbled Notes on Internet Thinking

users, a company generally felt that its contact with those users was
finished. Now, handing over the product is seen as just the beginning.
In what follows, the company has to have constant interaction with
users and enable them to engage in the ongoing process of improving
the product.
The reason “word-of-mouth reputation” is king on the Internet is
that today’s users select products mostly by the word-of-mouth reputa-
tion of those products.
Google has incorporated this wisdom into their operations. When
Google released Gmail in 2004, it relied exclusively on word-of-mouth
promotion. It issued just a few thousand beta-test user accounts. If
anyone else wanted to use the system, they had to be invited by one of
these people. The number of “invitee codes” was limited, and the codes
soon became highly sought after around the globe. People were trading
all kinds of things to get them. The asking price for a Gmail account
even got to 75 pounds sterling on eBay. I myself went to a lot of trouble
at the time to get a Gmail invitee code. This was the first time I really
understood the way that word-of-mouth reputation was being used
by Google.
Quite a few products that have emerged on the Taobao site (part
of the Alibaba Group) have also relied on word-of-mouth promotion.
 A SENSE OF ENGAGEMENT ● 7

For example, the Handu Group brand relies on being fast in following
up on fashion design, and it has become the key site female users rec-
ommend in many of the online buying communities. Another product,
Yunifang, sells mainly by claiming to be made of only natural products and
minerals, and so it has become the number one skincare product on
Taobao. A third example is the brand Three Squirrels nut products
on Taobao. I and many of my friends have personally witnessed the
phenomenon that the more something starts selling, the hotter it gets if
one is using word-of-mouth promotion.
Of course we have always used the recommendations of friends or
authorities to make decisions about what to buy. Such recommendations
were not, however, what drove mainstream buying. Today, behind this
idea that word-of-mouth is king is the fact that information transmission
as we now know it has gone through several major changes:

1. Information has gone from being asymmetrical to being symmetrical.

2. The speed of information transmission has increased dramatically,
and it has reached unprecedented dimensions in terms of its scope
of influence.
3. Internet information spreads in decentralized ways through social
media, and each common person is an information node so that each
has the possibility of being an opinion leader.

The traditional setting for word-of-mouth promotion was, for

example, a hair salon in which people chatted as they had their hair
done. The speed at which their information traveled was slow, and it
was also easily interrupted and sometimes actually stopped. On social
media platforms such as Weibo and WeChat, not only are information
links among people flattened and equalized but the speed at which
their information travels has gone up thousands of times. Instead of
being reckoned in terms of months or days, as before, it is now reck-
oned in terms of minutes and seconds. In the past, the release of a
piece of news first had to come from a centralized news source and be
broadly reported before it had any social effect. Nowadays, a piece of
news is often a hot topic among the public before it gets picked up by
the media.
8 ● THE XIAOMI WAY

Traditionally, it was logical for companies to try to sell via advertising

and public relations because information dissemination was asymmetri-
cal. You had to try to make your voice heard. Social media has now flat-
tened everything, however, while the speed of information transmission
has exploded. The “radius” of information dissemination has increased
by hundreds and thousands of times, which means that events or situa-
tions can frequently become famous overnight.
The way in which information transmission has become symmetrical
increases the ability of users to “vote with their feet.” A company may
brag as much as it likes about how good its products or services are, but
what the public says is what counts. Good and bad news can be shared
alike by a public that is connected through all kinds of community net-
works. Meanwhile, the impartial and egalitarian nature of information
has also given the public space of the Internet the immense power of “self-
cleansing” by public opinion. It is much harder to make false information
appear to be true, and it is hard to make true information look false.
Changes in information transmission also mean that the habits by
which users get information are changing. The ubiquitous presence of
mobile devices and the convenience of the Internet mean that every person
has become a source of information on what to eat, how to dress, where to
go, and what to do. People have become quite accustomed to letting their
friends know about their immediate experience in consuming whatever
it is they are consuming. For example, when you go to a restaurant with
friends these days, instead of picking up your chopsticks when the first dish
arrives, you take photos. You share the photos on WeChat. Within minutes,
your friends in your Internet community will have “liked,” “teased,” or
reposted.
In the new age of mobile Internet, therefore, we have to make use of
word-of-mouth reputation, and that means we simply have to be good
at using social media.

The Iron Triangle of the Word-of-Mouth Reputation

The secret of success in Internet thinking is “focus.” Only if you remain

focused on something can you be fast. Only if you are fast can you
 A SENSE OF ENGAGEMENT ● 9

achieve “ultimate excellence.” Only if you have achieved ultimate

excellence can you get a good word-of-mouth reputation. Only those
who live by word-of-mouth reputation on the Internet survive. People
say that Xiaomi is good at selling, but in fact it is good at word-of-
mouth approbation. Essentially, Xiaomi’s marketing is word-of-mouth
marketing.
As I understand the term, word-of-mouth reputation is similar to
the three essential parts of power-driven systems. I call these parts of the
iron triangle the engine, accelerator, and transmission:

FIGURE 1.3 The Iron Triangle of Word-of-Mouth Reputation

1. Engine: products
2. Accelerator: social media
3. Transmission: customer relations

If a company wants to have a good reputation, its engine has to be

good products. They are the foundation of all foundations. The quality
of products is “1.” Without it, any attempt to sell a brand comes to “0.”
Having a good reputation means you need to enable more people
to know about your products more quickly, which means you have to
Another random document with
no related content on Scribd:
XII.

Kesän tultua me lähdimme Châtaigneraie'hen.

Lukuunottamatta tyhjää ja suljettua kirjastoa ei mitään ollut

muuttunut vanhassa talossa, jossa olin lapsuuteni leikkinyt, tyttöikäni
unelmoinut ja jonka suojaan nuoruusvuosinani silloin tällöin olin
lymyävä. Viikunapuu levitteli kaivon luona tuuheita lehtiään. Takiaiset
kasvoivat yhä muurin vierellä, jonka kuivassa kiviseinässä piileskeli
nilviäisiä ja siroja sisiliskoja; purasruohot kohottivat sinisiä kukkiaan;
viiniköynnösten oksista riippui raikkaita puolikypsiä rypäleitä ja
säleristikoista punertavia aprikooseja. Sinipunaiseen samettiin ja
keltaiseen harsoon pukeutuvat kurjenmiekat alkoivat kukkia ja
keveät neilikat, hohtaen hienojen harmaiden lehtien keskeltä,
ennustivat ruusujen, kesäkuun kukkakenttien valtiaiden loistavan
kuninkuuden saapumista. Jokainen päivä joudutti niiden täyteen
kukkaan puhkeamista, jota odotin kuin juhlaa.

Tässä kotoisessa ympäristössä, tätä maisemataustaa vastaan,

jonka laajat tasangot, kastanjametsät ja kukkulat niin kauan olivat
olleet unelmieni ainoana näyttämönä, tarkastelin omassa itsessäni
tapahtuneita muutoksia. Sielunelämäni oli laajentunut
vastaanottamaan uusia tunteita ja aavistin, että se tulisi yhä
laajentumaan. Silmissäni häämöittivät oudot taivaanrannat, joiden
autereisista ilmalinnoista jo rakkauden epämääräiset kasvot minua
katselivat.

Mutta näille jumalaisille kasvoille, jotka hymyilivät alkaneelle

nuoruudelleni, en antanut mitään nimeä. Olin paljon ajatellut Maurice
Clairmontia hänen lähtönsä jälkeisinä ensimmäisinä viikkoina; sitten
oli hänen kuvansa vähitellen häipynyt tuoksi himmeän hohtoiseksi
tunnelmaksi, jonka ainoa nimi on rakkaus. Varmaan melkein kaikki
ikäiseni tytöt olisivat liittäneet Mauricen muistoon jonkin
täsmällisemmän toiveen. Romanttinen kasvatus, teatterin ja
kirjallisuuden vaikutus, seuraelämä, jossa nainen ajattelee, toimii ja
elää pelkästään rakkautta varten, olisivat tehneet heidät
lemmenkaihoisiksi tässä tapauksessa, jossa minä saatoin vain
unelmoida, ja sytyttäneet intohimoon siitä, mikä minulle jäi vain
pelkäksi aavistelmaksi.

Jos ikävöinkin nuorta miestä, jos ajattelinkin häntä mielihyvällä, ei

kaipuussani ollut mitään tuskaisaa eikä mielihyvässäni mitään
levottuuttavaa. Minua ei vaivannut kärsimätön rakkauden odotus.
Puhtauteni oli minulle yhtä kallis kuin on korkein vapaus inhimilliselle
olennolle, se oli minulle kuin muutamiksi vuosiksi myönnetty
etuoikeus, josta minun tuli nauttia. Kun helteisinä päivinä kastanjat
sulkivat minut siimeksensä suojaan, oli minusta hauskaa etsiä maan
pintaan puhjenneita lähteitä, neitseellisiä ja hiljaisia kuin oma
elämäni. Join kämmenelläni raikasta vettä, jota ihmiset eivät olleet
lianneet kosketuksellaan ja jonka kalvoon olivat kuvastuneet vain
tumman oksaverkon lävitse siintävä sinitaivas, kurjenmiekkojen
varret ja omat kasvoni lähteen yli kumartuessani. Tiheimmässä
metsässä, alati kosteassa notkelmassa, saattoi sokkeloisen
lehvistön läpi nähdä kaukaisen auringon valon seuloutuvan käytäville
vihreinä läikkinä. Lähde pulppusi suurien kivien lomitse ja muodosti
jonkunlaisen luonnon ammeen, jota reunustivat ihmeelliset oliivin ja
smaragdin väreihin vivahtavat sammalet, hyväillen pehmeinä,
suloisina ja viileinä paljaita jalkojani. Istuen paadella tunsin, kuinka
veden solina hiljaa hiveli nilkkojani. Lapsekkaan mielijohteen
valtaamana huutelin ääneen luonnon haltiattaria ja pirskoittelin
pieniä vesipisaroita uhriksi nousuruohojen ja talvikkien lehdille.

Laskeva aurinko punasi metsänaukeamien reunoja. Ohjasin

kulkuni niityille. Huojuva heinikko, joka ulottui melkein olkapäihini
saakka, levitti voimakasta ja kuivaa tuoksuaan. Poimin kulkiessani
sinisiä ruiskukkia, joista toiset olivat kalvaita, melkein malvanvärisiä,
toiset tummia, sinipunervia, ja suuria hauraita valmuja, joiden varret
liimautuivat sormiin ja joiden purppura kuihtuessaan näytti ikäänkuin
peittyvän tuhkaan. Tuskin olin poistunut salaperäisen Lähteen,
vehmauden ja kivien kuningattaren pyhäköistä, kun jo uskoin
saapuneeni aurinkoisen Cereksen, tuon antiikin jumalattaren
valtakuntaan, joka on ihmisen hyväntekijä ja ylläpitää elämän
jatkuvaisuutta turpeen ja tulen hedelmällisellä avioliitolla. Työväki oli
lähtenyt vainioilta. Kuului ainoastaan sirkkojen sirinää.

… Ne olivat ihania kuukausia, suloisia levon hetkiä, jollaisia en

enää koskaan myöhemmin saanut kokea, ainoa aika elämässäni,
jolloin — ilman kirjoja ja oppitunteja, kaukana kateellisista ja
uteliaista katseista — elin omaa elämääni. Maksoin luonnolle
kunnioituksena ja rakkautena takaisin sen nautinnon, jonka se
minulle soi, valollaan silmäni ja sävelillään korvani hurmaten.
XIII.

Lokakuu toi meidät takaisin Parisiin ja edellisen vuoden elämä alkoi

uudelleen. Minä ilmestyin jälleen Gérardien illatsuihin, uudistin
sydämellisen suhteeni rouva Marboy'han, valmistin joka keskiviikko
teen ja whistin setäni vanhoille ystäville. Karl Walter oli matkustanut
pois; mutta Antoine Genesvrier oli ottanut hänen paikkansa ja kävi
luonamme säännöllisesti.

Setä Sylvainin oli onnistunut erinomaisilla ehdoilla myydä ne

muutamat nidokset, joista Genesvrier halusi luopua. Genesvrier oli
osoittanut kiitollisuuttaan tästä palveluksesta; mutta vaikka
seurustelimmekin tuttavallisesti oli hän äärimmäisen pidättyväinen
eikä päästänyt ketään lähelleen. Tämä karuus ja vakavuus miellytti
setääni. Mitä minuun tulee, tunnustin uudella ystävällämme olevan
rohkeutta ja sielun ylevyyttä, joka oli omiaan herättämään
kunnioitusta, mutta soimasin häntä siitä, ettei hän lainkaan ollut
vastaanottavainen häneen kohdistetuille myötätuntoisuuden
osoituksille.

— Tahtoisit varmaankin, että hän laulaisi sinulle romansseja! huusi

setäni muhoilevan närkästyneesti. Sinä teet pilaa niistä koreista
herroista, jotka sinua mielistelevät rouva Gérardin luona, ja kun
tapaat oikean miehen, niin luet hänelle viaksi, ettei hän ole
samanlainen kuin nuo valssaajat. Peijakas! Genesvrier ei ole mikään
naissankari. Hänellä ei ole kierrettyjä viiksiä, ei pystykaulusta, ei
romantikko-kaulaliinaa, ei pitkäliepeistä nuttua eikä pitkässä
silkkinyörissä riippuvaa monokkelia. Hän ei miellytä naisia. Hän ei
kellon lyödessä yhtätoista asetu seisomaan uunia vasten
lausuillakseen hempeitä ja latteita runoja… Ja juuri sen vuoksi
hänestä pidän… Alkaisitkohan jo tuhmistua, rakas Helléni! Olisiko
mahdollisesti joku uus-idealisti saanut sinut rakastumaan itseensä?
Joku kiilloitettu ja voideltu herrasmies, joku korkeakoulujen laureatus
tulee vielä ehkä jonakin kauniina päivänä minulta pyytämään kättäsi,
vai mitä? Nauroin vastatessani:

— Setäni, joskin olette kasvattanut minut miesmäisesti, älkää silti

unohtako sukupuoltani ja ikääni! Vakuutan, että kunnioitan
rajattomasti herra Genesvrier'ta. Vaikka en tunne hänen teoksiaan,
tahdon uskoa, että hän on lahjakas, vieläpä nerokaskin, synkkä,
epätasainen, tyytymätön nero, kuten ensimmäiset kirkko-isät. Niin,
herra Genesvrier saa minut ajattelemaan pyhää Hieronymusta. Onko
minun vikani, että pidän enemmän hienoista ja herkkäliikkeisistä
sieluista?

— Ehkäpä onkin asianlaita niin, että sellaisia miehiä kuin

Genesvrier eivät naiset koskaan voi ymmärtää, mikä ei suinkaan ole
sukupuolellesi kunniaksi, Hellé. Tuollaiset miehet ovat niitä suuria
yksinäisiä, jotka viihtyvät vuorilla, ylhäisessä ilmakehässä, jota te
ette voi hengittää kuolematta. Ja kenties he eivät teitä tarvitsekaan,
teidän turhamaisuuttanne, teidän suosiotanne. Heidän
yksinäisyytensä on heidän voimansa… Sinua, Hellé, viehättää
Kauneus, tarkoitan aisteilla tajuttavaa Kauneutta, joka ilmenee
muotoina, sävelinä, rytmeinä, väreinä. Ja siitä tunnen sinut naiseksi.
Sinä asetat taideteoksen puhdasta aatetta korkeammalle. En sinua
siitä suinkaan soimaa. Kaikki naiset tuntevat samoin ja senvuoksipa
juuri he hylkäävät filosofian ja turvautuvat uskontoihin, jotka esittävät
aatteet heille vertauskuvien muodossa. Nainen on luonnostaan
jumaloimiseen ja salaperäisyyteen taipuvainen — idealisti ei
milloinkaan. Hän antautuu kristinuskon Jumalalle, koska tämä
Jumala on tullut ihmiseksi, ottanut päälleen ihmishahmon, jonka hän
on nähnyt kirkoissa ja joka on tullut hänelle läheiseksi. Nainen on
pelkkää rakkautta. Marttyyrit eivät kuolleet Colosseumissa
saattaakseen voittoon uuden siveysopin, he kuolivat rakkaudesta
uuteen Jumalaan.

*****

Hra Gérard oli kutsunut Genesvrier'n vastaanottoihinsa, mutta

rouva Marboyn veljenpoika oli kutsusta kohteliaasti kieltäytynyt,
syyttäen töitään, väsymystään, oikullista mielenlaatuaan, joka
pakoitti hänet karttamaan seuraelämää. Minä olin salaa hyväksynyt
hänen kieltäytymisensä. Minusta tuntui, että jos Genesvrier'sta olisi
tullut maailmanmies, olisi hän kadottanut ylevän arvokkaisuutensa,
saavuttamatta silti ulkonaista miellyttäväisyyttä. Rouva Gérard
närkästyi tästä pakoilemisesta. Hän oli kuullut kerrottavan uuden
ystävämme elämäntavoista ja hän oli läheisimmille tuttavilleen
ilmoittanut erään omituisen henkilön, markiisi de Genesvrier'n
tulevan luokseen vierailulle. Sattuman kautta paljastui minulle, minkä
eriskummallisen ajatuksen rouva Gérard oli saanut päähänsä.

Niiden nuorten maailmanparantajain kantajoukossa, jotka

mahtailivat puheillaan hänen luonaan, olin huomannut erään sangen
kauniin ja kovin itsekylläisen nuoren miehen, jolla kunnianhimo uhosi
silmistä ja suusta, kun hän oli jonkun vaikutusvaltaisen henkilön
läheisyydessä. Tämä herra oli esityttänyt itsensä setä Sylvainille ja
lähettänyt hänelle, mitä imartelevimmilla omistuksilla varustettuina,
kaksi tutkielmateostaan, jotka hän äskettäin oli julkaissut. Sillä välin
hän oli kunnioittanut minua luottamuksellaan. Minä tiesin, että mitä
loistavin tulevaisuus oli hra Lancelot'lle avoinna, että kirjallinen
toiminta kukkaistietä pitkin johdattaisi hänet poliittiselle näyttämölle ja
että hän loisi nopeasti onnensa saarnatessaan moraalia kansalle.
Asiantuntevissa piireissä kiinnitettiin häneen huomiota. Useaan
otteeseen oli hän pannut sanomalehdistön liikkeelle. Mutta hänen
asemansa arvo ja hänen neroutensa edut eivät sallineet hänen
viettää poikamiehen harhailevaa elämää. Hän toivoi itselleen
vaimoa, joka kykenisi häntä ymmärtämään, häntä palvelemaan,
ottamaan osaa hänen elämäntehtäväänsä ja luovailemaan taitavasti
parlamenttaarisessa maailmassa. Kymmenessä vuodessa hän,
Lancelot, olisi Akatemian jäsen ja hänen vaimollaan olisi mitä
kaunein kirjallinen ja poliittinen salonki. Joskaan hän ei ollut rikas, ei
hänen vaimonsa tarvitsisi katua naimistaan, sillä hän perustaisi
kenties suuren sanomalehden, jollei hänestä tulisi ministeriä. Mutta
hänen vaimonsa pitäisi olla lähtöisin paremmista piireistä, hänellä
pitäisi olla jonkun verran omaisuutta, kauneutta ja seuraelämän
vaatimaa älykkäisyyttä.

Neljän tai viiden tämän tapaisen keskustelun jälkeen tunsin

täydellisesti hra Lancelot'n hengenlahjat ja suunnitelmat. Oli selvää,
että hän oli havainnut minut kykeneväksi auttamaan hänen
kunnianhimoisten tuumiensa toteuttamista, ja nämä neuvottelut,
tämä into ennustivat lähestyvää kosintaa.

Minä asetuin odottavalle kannalle ja olin mielissäni saadessani

aivan läheltä tarkastella tätä nykyaikaista kiipijätyyppiä, tulevaa
parlamenttisankaria, joka oli jo haljetakseen täynnä onttoa
kaunopuheisuutta. Luin nuo kaksi kirjaa ja löysin niistä nokkelasti
toisiinsa punottuja, aivan personattomalla tyylillä esitettyjä ajatuksia.
Niin tietämätön kuin näissä asioissa olinkin, käsitin, että hra Lancelot
ei ollut minulle lainkaan puhunut perättömiä; hänen taipuisa
keskinkertaisuutensa takasi hänelle kauniin tulevaisuuden
yhteiskunnassa, jolle jokainen voimakas yksilöllisyys on kauhistus.

Rouva Gérard — kukas muu — ryhtyi salaperäisen näköisenä

tunnustelemaan neitseellistä sydäntäni. Hän tuli erikoisesti sitä
varten luokseni ja aloitti hyökkäyksensä pitkällä esipuheella. Setäni
alkoi vanheta; hän saattoi kuolla: mitä minusta silloin tulisi, niin nuori
ja yksinäinen kuin olin tässä maailmassa, joka oli täynnä ansoja ja
jota en lainkaan tuntenut? Järkisyyt pakoittivat minua ajattelemaan
tulevaisuutta ja vakiinnuttamaan onneni edullisen avioliiton kautta.
Olin rikas ja kaunis; minulta ei tulisi puuttumaan kosijoita.

Vastasin rouva Gérardille, että olin syvästi liikutettu hänen minua

kohtaan osoittamastaan mielenkiinnosta, että setäni terveys oli
erinomainen ja että, vaikka kova kohtalo riistäisikin hänet minulta,
minulla oli omassa itsessäni kylliksi voimaa puolustautumaan
maailman hyökkäyksiä vastaan. Tosin en tuntenut avioliittoa kohtaan
mitään vastenmielisyyttä, mutta olin vaatelias, vaikeasti tyydytettävä,
eriskummallinen, enkä niin monien ansiokkaitten miesten joukossa
ollut valintaani keneenkään kohdistanut.

Rouva Gérard iloitsi siitä, että sydämeni oli vapaa. Kokeneena

maailmannaisena hän saattoi vakuuttaa, että intohimo on hyödytön,
jopa vaarallinenkin avio-onnelle; oli varmaa, että, kunhan vain aluksi
oli keskinäistä myötätuntoa, rakkaus seurasi myöhemmin itsestään.
Muuten, olinhan henkevä, täysin vapaa lapsellisesta
tunteellisuudesta ja velvollisuuteni oli valita älykäs, päättäväinen
puoliso, tulevaisuuden mies, joka nopeasti saavuttaisi aseman
yhteiskunnassa.

Vaiteliaisuuteni näytti rouva Gérardista hyvältä enteeltä ja niinpä

hän äkkiä mainitsi hra Lancelot'n nimen, jolla oli kaikki »eteenpäin
pääsemiseen» tarvittavat hyveet. Vastasin vilpittömästi, että hra
Lancelot teki minulle suuren kunnian, mutta että tunsin itseni
kykenemättömäksi olemaan hänelle kyllin avulias puoliso ja että hän,
naidessaan minut, valmistaisi itselleen suuren pettymyksen. Missään
tapauksessa ei hra Lancelot'lta tulisi puuttumaan edullisia
avioliittotarjouksia eikä uus-idealismi tarvitsisi pelätä joutuvansa
mihinkään vaaraan.

Kuten kaikki avioliitonsolmijat, katsoi myöskin rouva Gérard, että

hylätessäni hänen tarjoamansa sulhasen loukkasin häntä
henkilökohtaisesti. Huuliaan nipristäen ja kulmiaan rypistäen hän
selitti, että olin vapaa, että eräänä päivänä tulisin katumaan
kieltäneeni muutamien kuukausien luoton tuolta nuorelta mieheltä.

— Mutta rakas rouva, huudahdin ottaen häntä kädestä, — sillä en

lainkaan tahtonut aiheuttaa hänelle mielipahaa, — olen teille hyvin
kiitollinen hyvästä tarkoituksestanne. Ikävä kyllä en rakasta herra
Lancelot'ta, ja kun vapauteni ei minua mitenkään paina, en vaihda
sitä muuhun kuin molemminpuolisen rakkauden todellisiin iloihin. En
ole vähintäkään kunnianhimoinen, ja ajatus, että minun pitäisi koko
elämäni ajan valmistaa maaperää puolisoni virkanimityksille, ei
minusta tunnu erittäin houkuttelevalta.

Rouva Gérard tyyntyi hiukan, huokasi ja sanoi katsoen minua

silmiin:
 — Kuulkaa, Hellé, tekisitte paremmin sanoessanne minulle
totuuden. Joku on pannut päänne pyörälle.

— Joku? Kuka on tuo joku, pyydän? — Minä tiedän… tiedän…

— Mutta minä en käsitä mitään.

Hän epäröi hiukan; äkkiä päästi hän harminsa valloilleen:

— Se on herra Genesvrier. Hän on teihin rakastunut. Kaikki

puhuvat siitä. Hän on alituisesti setänne luona, hän, joka ei käy
missään, ja on inhoittavaa nähdä, että herra de Riveyrac antaa
hänen vetää itseään nenästä, tuollaisen henkilön, joka viettää
paheellista elämää — juuri niin, Hellé, paheellista elämää! — ja
kirjoittaa kumouksellisia kirjoja. Arvaa sen, että tuo
kolmenkymmenenviiden vanha, harmaapäinen, äksyttelevä mies,
jolla enää on tuskin neljää sou'ta taskussaan sievoisesta, herra ties
millä tavoin huvenneesta omaisuudestaan, olisi varmaan kovin
onnellinen saadessaan teidät, päästäkseen jälleen seurapiireihin,
omiin seura-piireihinsä, joihin häntä ei enää oteta vastaan.

— Rouva, sanoin kiihtyneenä, te unohdatte, että herra Genesvrier

on ystävämme, että hän on rouva Marboyn veljenpoika ja että
kenelläkään ei ole oikeutta epäillä hänen tarkoituksiansa.

— Näette nyt, että puolustatte häntä!

— Tulen puolustamaan jokaista, jota väärin syytetään minun

kuulteni, minun vuokseni. Herra Genesvrier on lahjakas ja
kunniallinen mies, jota en rakasta, mutta jota kunnioitan hiukan
enemmän kuin herra Lancelot'ta. Tiedän, että hän on kuluttanut
omaisuutensa, tiedän myös millä tavalla ja mihin tarkoitukseen.
Rouva Marboy on minulle kaikki kertonut. Herra Genesvrier ei
suinkaan suunnittele avioliittoa kanssani eikä hänellä ole
pienintäkään tarkoitusta pyytää armonosoituksia vanhoilta
seurapiireiltään, hän elää yksinäisyydessä eikä välitä muusta kuin
töistään.

— Puhutte hänestä kovin lämpimästi, Hellé, ja jos herra

Genesvrier pyytäisi teidän kättänne…

— En tiedä mitä vastaisin, rouva, eikä se koske muita kuin minua,

mutta voin teille vakuuttaa, että jos minun olisi valittava herra
Genesvrier'n ystävyyden ja herra Lancelot'n rakkauden välillä, en
epäröisi vaalissani… Sitä paitsi, mitä se teitä liikuttaa? Miksi etsitte
riitaa kanssani hyökätessänne, minun vuokseni, miehen kimppuun,
joka ei ole tehnyt teille mitään pahaa? Se kummastuttaa ja surettaa
minua suuresti.

Seurasi hetkisen hiljaisuus. Rouva Gérard puhkesi kyyneleihin.

Hän selitti, että hän oli onneton ja hyvin tyhmä sekaantuessaan täten
toisten asioihin heidän onnensa vuoksi; että hän ei enää sellaiseen
ryhtyisi, että hän oli kiihkeydessään mennyt ehkä liian pitkälle ja että
hän katui sanojaan.

Minä taivuin hänen tarjoamaansa sovintoon ja lupasin, etten

kertoisi mitään sedälleni. Rouva Gérard lohduttautui heti ja poistui
kyyneleitään kuivaten.
XIV.

»Tuo hyvä nainen on täysin hullu, ajattelin rouva Gérardin lähdettyä.

Hän ei voi antaa anteeksi Genesvrier'lle sitä, ettei tämä hänen
luonaan pannut näytteille neroaan ja markiisinarvoaan. On selvää,
että Genesvrier asettaa setäni seuran etusijaan… Pahansuovat
tulkitsevat hänen tiheät käyntinsä rakkaudeksi, sillä kaikkialla, missä
mies ja nainen ovat toistensa läheisyydessä, vainutaan heti pientä
lemmenseikkailua. Mikä hassunkurinen ajatus! Genesvrier
rakastunut!…»

Tulin ajatelleeksi, että rouva Gérardin suuttumus ei ollut aivan

vaaratonta ja että tuo »pyylevä harakka», joka setä Sylvainille oli niin
vastenmielinen, oli kai jo purkanut sisuaan useille uskotuilleen.
Kenties puolet niistä ihmisistä, joita tulisin tapaamaan rouva
Gérardin luona, olivat saaneet tietää Genesvrier'n luulotellusta
intohimosta — kenties olikin rouva Gérard pelännyt »markiisin»
ennättävän ennen häntä ja sen vuoksi kiiruhtanut Lancelot'n
kosintatarjousta… Tyhmiä juoruja oli varmaan liikkeellä.

Jos asia olisi koskenut yksin minua ja jos olisin ollut täysin
riippumaton, en olisi siihen kiinnittänyt mitään huomiota, mutta tiesin,
että vanha ystävyys yhdisti setääni ja hra Gérardia. Tahdoin estää
tämän suhteen katkeamista. Päähäni pälkähti uskoa huoleni rouva
Marboylle, joka voisi tarvittaessa pidättää ystävätärtään tekemästä
tuhmuuksia.

Kello oli viisi. Setäni ei tulisi kotiin ennen päivällistä. Otin ajurin ja
käskin ajamaan Rue Pergolèselle.

Rouva Marboy oli yksin, onneksi. Kerroin hänelle rouva Gérardin

käynnistä, hra Lancelot'n puolesta tehdystä kosinnasta ja niistä
epätodennäköisistä tunteista, joita Genesvrier'n selitettiin tuntevan
minua kohtaan.

Rouva Marboy ensiksi nauroi, mutta tuli hetken kuluttua vakavaksi.

— Otaksun, sanoi hän minulle, ettette usko sanaakaan noista

hassuista juoruista, joita teille on veljenpojastani loruiltu. Tulisin
muuten hyvin murheelliseksi.

— Voitte siitä olla aivan vakuutettu, hyvä, rakas ystävä. En saata

uskoa herra Genesvrier'sta mitään alhaista… yhtä vähän kuin luulen
hänen voivan rakastua.

— Hyvä Jumala! sanoi rouva Marboy hymyillen, ei voi koskaan

tietää, rakas lapseni, onko etevä mies kykenemätön rakkauteen.
Minusta tuntuu päinvastoin, että hän on intohimolle paljon enemmän
altis kuin joku keskinkertainen henkilö.

— Kuinka! huudahdin, herra Genesvrier olisi joskus rakastanut!

— Sitä en tiedä. Se on Antoinen salaisuus ja vakuutan teille, ettei

kukaan ole koskaan päässyt hänen salaisuuksiensa perille. En
lainkaan usko, että hän olisi rakastunut enkä toivo hänen siksi
vastakaan tulevan. Hänellä on muuta tehtävää kuin huokailla jonkun
tumma- tai vaaleaverisen neitosen jalkain juuressa, ja suurin osa
naisia lähettäisi hänet takaisin työpöytänsä ääreen. Sitä toveria,
josta hän unelmoi — jos unelmoi — ei ole missään. Teilläkään, Hellé,
jonka suurta älyä hän ihailee, ei olisi halua eikä rohkeutta liittää
elämäänne Genesvrier'n elämään. Ja tunnustanpa, että jos itse
olisin kahdenkymmenen vuotias tyttö, ei Antoine, niin ihailtava kuin
hän onkin, minua suinkaan viehättäisi. En huolisi häntä
sulhasekseni, mutta olisin ylpeä ja onnellinen, jos hän tahtoisi olla
minun ystäväni.

— Sitä juuri minäkin olisin toivonut. Setäni pitää äärettömästi herra

Genesvrier'stä. Mitä minuun tulee, kunnioitan häntä ja… omituista
kyllä… tuntuu melkein siltä kuin pelkäisin häntä… Niin, minä
pelkään, että ajatukseni ja sanani voisivat tuntua hänestä
mitättömiltä. Minun on vaikea olla hänen kanssaan ja hänen
katseensa painaa minua melkein sietämättömästi.

— Sepä omituista, todellakin, sillä tehän ette ollenkaan ole

hermostunut eikä Antoinen katseessa ole mitään pahansuopaista.

— Olen joskus kysynyt itseltäni, enkö mahda tuntua hänestä

naurettavalta, sentähden etten ollenkaan ole muiden nuorten tyttöjen
kaltainen.

— Tämän erilaisuuden luulisi päinvastoin herättävän hänessä

myötätuntoa, sanoi rouva Marboy mietteissään… Ei, Hellé, Antoinen
mielestä ette suinkaan ole naurettava. Hän ei mitenkään suhtaudu
teihin epäsuopeasti… mutta… hän on omituinen ihminen. Hänellä on
aivan erikoinen kyky nähdä sieluihin, ehkäpä hän tuntee teidät
paremminkin, kuin mitä te itse tunnette itsenne. Minä olen puhunut
hänestä teille leikillisessä äänensävyssä; olen nimittänyt häntä
karhuksi ja villiksi… Mutta, yhtymättä hänen ajatuksiinsa ja
mielipiteisiinsä, hyväksymättä hänen seuramaailman
halveksimaansa ja sitä yksinäisyyttä, jossa hän viihtyy, minun täytyy
antaa hänelle tunnustukseni. Antoinella oli kerran onni aivan
käsissään, tai ainakin se, mitä tavallisesti nimitetään onneksi. Hän
olisi voinut käyttää varallisuutensa, älynsä omaksi nautinnokseen…
Mitä lienee tapahtunut hänen sydämessään? Hän tahtoi, kuten hän
sanoi, toteuttaa oikeutta, sikäli kuin se hänestä riippui, omassa
rajoitetussa toimintapiirissään. Hänen mielestään hänellä ei ollut
oikeutta suunnattomaan omaisuuteensa ja hän on jakanut sen niille,
joita se parhaiten voisi hyödyttää. Hän on antanut muutamille
tuntemattomille taiteilijoille varoja, jotta nämä pääsisivät esille
taideteoksillaan, joita he köyhyytensä vuoksi eivät olleet voineet
saada valmiiksi. Hän on hankkinut eräälle köyhälle ja sairaalle
kirjailijalle, joka nyttemmin on kuuluisa, tilaisuuden virkistävään
lepoon. Hän on kansan parista etsinyt esiin hedelmättömän työn
ikeeseen tuomittuja olentoja ja opettanut heitä käyttämään tarmoaan
ja aloitekykyään. Tämä itsekieltäymys on kenties järjetöntä, kenties
hyödyllistä. Sitä ei voisi esittää ihmisille esikuvaksi, mutta sillä on
oma suuruutensa.

— Minä kiitän teitä näistä tiedoista, vastasin minä. Ne valaisevat

herra Genesvrier'n luonnetta.

— Ottakaa huomioon, kiirehti rouva Marboy sanomaan, että minä

en lainkaan kannata veljenpoikani mielipiteitä. Minä olen, kuten hän
sanoo, vanha aristokraatti, joka pelkään suuria sanoja, melua,
äkkimuutoksia ja joka suhtaudun pahaan, en kapinoiden, vaan
hiljaisesti alistuen. Se on hyve, jota ei nykypäivinä enää juuri
ollenkaan tunneta ja jota Genesvrier kirjoitelmissaan näyttää
vähäksyvän. Hän on suuri kapinoitsija.
 Hänen katseensa siirtyi koneellisesti pienelle pöydälle, jolla virui
sekaisin kirjoja, sanomalehtiä ja papereita ynnä silkkilankavyyhtejä ja
koruompeluksia.

— Mikä ero onkaan hänen ja tuon rakastettavan, hienon Maurice

Clairmontin välillä! sanoi hän. Hän ei ainakaan kapinoitse. Minulla on
tuossa juuri häneltä kirje, jossa hän kertoo minulle, että hän
par'aikaa taistelee Makedoniassa, että hän on hurmaantunut, että
rosvot ovat ottaneet hänet vangiksi, että hän on maksanut heille
lunnaita ja ollut vähällä saada heidät mukaansa turkkilaisia
vastaan… Kas siinä on maailman onnellisin ihminen. Hänen
mielestään kaikki on hyvin, kaikki on kaunista.

— Niin, hän näyttää olevan niitä ihmisiä, joita onni suosii. Olen
lukenut hänen runojaan; aavistan, että hänessä piilee suuri runoilija.

— Olkaa varma siitä, että hän itsekin on samaa mieltä! sanoi

rouva Marboy veitikka silmäkulmassa. Maurice kulkee kohti
kunniaansa suurenmoisella itseluottamuksella. Häntä rakastetaan,
hemmoitellaan, ihaillaan. Minua kummastuttaa, ettei hänestä ole
tullut kerrassaan inhoittavaa ihmistä. Elämän täytyy vain kypsyttää ja
koetella häntä hiukan…

— Ja… hän tulee siis kotiin…

— Herra ties milloin! Maurice ei ole koskaan osannut laskea aikaa.

Hän lähti kahdeksi vuodeksi. Me saamme luultavasti nähdä hänet
ensi keväänä, ellei joku kreikatar ryöstä häntä.

Huokasin vasten tahtoani:

 — Onnelliset miehet! He voivat mielin määrin matkata maailmaa.
Ah, jospa minä olisin herra Clairmont…

— Teillä ei ole mitään valittamisen syytä. No, sanokaamme nyt

jäähyväiset. Setänne tulisi levottomaksi, jos viipyisitte kauemmin.
Kun tapaan rouva Gérardin, tuon papukaijan, suljen kyllä hänen
nokkansa. Näkemiin, rakas lapsi.
XV.

— Mistä sinä tulet? huudahti setäni, kun astuin ruokasaliin. Babette

sanoi, että rouva Gérard oli käynyt täällä ja lähtenyt kiihtyneen
näköisenä…

— Minä olin tervehtimässä rouva Marboyta, vastasin ottaen hatun

päästäni. Niin, rouva Gérard kävi täällä ja arvatkaapas millä asialla.

— Mitä sinä naurat?

— Tulettepa itsekin nauramaan… Ajatelkaas, setäni, tuo kunnon

rouva aikoi teiltä pyytää minun kättäni.

— Todellakin, ja kenelle?

— Eräälle herralle, josta tulee ministeri, Akatemian jäsen j.n.e.

— Lancelot'lle siis?

— Juuri hänelle.

— Ja… sinä kieltäydyit?

— Jos olisin myöntynyt, setäni, olisittepa aika lailla hämmästynyt.

 Minä kerroin setä Sylvainille Lancelot'n suunnitelmista ja
kunnianhimoisista tarkoitusperistä ja kuinka järkytettynä rouva
Gérard oli poistunut saatuaan ehdokkaalleen rukkaset.

Setäni purskahti kaikuvaan nauruun ja, ennenkuin osasin

arvatakaan, huudahti työntäen salin oven auki:

— Genesvrier! Genesvrier, veljentyttäreni on palannut. Hän ei

olekaan joutunut vaununpyörien alle, kuten te pelkäsitte, mutta
vähältä piti, ettemme häntä kadottaneet: mamma Gérard on tahtonut
naittaa hänet tulevalle ministerille ja Akatemian jäsenelle!

— Setä Sylvain, vaietkaa toki, pyydän! sanoin minä huomatessani

Antoine
Genesvrier'n istuvan salissa.

— Mitä vielä! täytyyhän meidän pitää hauskaa noiden raakalaisten

kustannuksella! vastasi setä, joka ei mitenkään näyttänyt kylliksi
voivan osoittaa iloaan tekemäni päätöksen johdosta. Hellékö menisi
naimisiin tuon pikku Lancelot'n kanssa! Helléstäkö tulisi ministerin
rouva! Hellékö aukomassa tietä hänen virkauralleen! Oletteko kuullut
kummempaa, Genesvrier? Hän ei ole tyhmä, tuo pikku Lancelot,
totta tosiaan!

— Herra Genesvrier, sanoin nauraen vasten tahtoanikin, minä en

olisi tahtonut tällä tavoin kuuluttaa julki herra Lancelot'n salaisuutta,
mutta setäni on parantumaton. Hän tahtoisi naittaa minut itse
Phoibos Apollonille.

Genesvrier hymyili:
 — Minä en puolestani tahdo levittää huhua herra Lancelot'n
epäonnistuneesta kosinnasta, sanoi hän, mutta minä tunnen tämän
nuoren miehen teokset ja olisin hyvin kummastellut, jos teidän
luonteisenne henkilö olisi joutunut tuontapaisen kirjallisuuden
pauloihin.

— Teoksestaan tekijä tunnetaan. Mutta olkaamme armeliaita,

setäni. Lakatkaa ahdistamasta herra Lancelot'ta, koska hän ei
viekään teiltä aarrettanne!

— Niin, sinä olet minun aarteeni, sanoi setä Sylvain silittäen

hellästi hiuksiani… Olisinko sinua vaalinut kuin silmäterääni jotakin
Lancelot'ta varten! Eikö totta, Genesvrier, velvollisuuteni on pitää
hänestä tiukasti kiinni ja minulla on oikeus olla hänestä ylpeä?
Onhan hän kaksinkertaisesti minun tyttäreni.

— Te olette todellakin kadehdittava, sanoi Genesvrier. Hän katseli

meitä, setääni ja minua, meidän siinä nojatessamme toisiimme, ja
ensimmäisen kerran valahti omituinen lempeys noille jykeville,
synkille kasvoille.

— Tulkaa, setäni, tulkaa aterialle, ja te, herra Genesvrier, suokaa

anteeksi; tätinne luona aika vierähti huomaamattani; kuulkaahan
miten Babette itsekseen äksyilee siitä, että liemi jäähtyy.

Setä Sylvain selitti minulle, että hänen päähänsä oli pistänyt

mennä hakemaan ystäväänsä. Ei tavallisesti kulunut viikkoakaan,
ilman että hän täten toi hänet luokseen ja nämä tiheät käynnit olivat
kovin harmistuttaneet rouva Gérardia.

Ateria oli ilomielisempi kuin tavallisesti. Genesvrier'n jäykässä

käytöksessä tuntui tapahtuneen ikäänkuin jonkinlainen salaperäinen