Iranian Syntax in Classical Armenian

Robin. Meyer
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/iranian-syntax-in-classical-armenian-robin-meyer/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Life of Mashtots' by His Disciple Koriwn:

Translated from the Classical Armenian with
Introduction and Commentary Abraham Terian

https://ebookmass.com/product/the-life-of-mashtots-by-his-
disciple-koriwn-translated-from-the-classical-armenian-with-
introduction-and-commentary-abraham-terian/

Women and the Politics of Resistance in the Iranian

Constitutional Revolution Maryam Dezhamkhooy

https://ebookmass.com/product/women-and-the-politics-of-
resistance-in-the-iranian-constitutional-revolution-maryam-
dezhamkhooy/

Psychopharmacology (Fourth Edition) Jerry Meyer

https://ebookmass.com/product/psychopharmacology-fourth-edition-
jerry-meyer/

Walking in Tall Weeds Robin W. Pearson

https://ebookmass.com/product/walking-in-tall-weeds-robin-w-
pearson/
Walking in Tall Weeds Robin W. Pearson

https://ebookmass.com/product/walking-in-tall-weeds-robin-w-
pearson-2/

Drawing the Greek Vase Caspar Meyer

https://ebookmass.com/product/drawing-the-greek-vase-caspar-
meyer/

International Business 3rd Edition Klaus Meyer

https://ebookmass.com/product/international-business-3rd-edition-
klaus-meyer/

Genetic Consultations in the Newborn Robin D. Clark

https://ebookmass.com/product/genetic-consultations-in-the-
newborn-robin-d-clark/

An Armenian Mediterranean 1st ed. Edition Kathryn

Babayan

https://ebookmass.com/product/an-armenian-mediterranean-1st-ed-
edition-kathryn-babayan/
Iranian Syntax in Classical Armenian
 O X F O R D ST U D I E S I N D I A C H R O N I C A N D
H IST O R I C A L L I N GU IST I C S
General editors
Adam Ledgeway and Ian Roberts, University of Cambridge

Advisory editors
Cynthia L. Allen, Australian National University; Ricardo Bermúdez-Otero,
University of Manchester; Theresa Biberauer, University of Cambridge;
Charlotte Galves, University of Campinas; Geoff Horrocks, University of Cambridge;
Paul Kiparsky, Stanford University; David Lightfoot, Georgetown University;
Giuseppe Longobardi, University of York; George Walkden, University of Konstanz;
David Willis, University of Oxford

RECENTLY PUBLISHED IN THE SERIES

46
Noun-Based Constructions in the History of Portuguese and Spanish
Patrícia Amaral and Manuel Delicado Cantero
47
Syntactic Change in French
Sam Wolfe
48
Periphrasis and Inflexion in Diachrony
A View from Romance
Edited by Adam Ledgeway, John Charles Smith, and Nigel Vincent
49
Functional Heads Across Time
Syntactic Reanalysis and Change
Edited by Barbara Egedi and Veronika Hegedűs
50
Alignment and Alignment Change in the Indo-European Family
Edited by Eystein Dahl
51
Germanic Phylogeny
Frederik Hartmann
52
Arabic and the Case against Linearity in Historical Linguistics
Jonathan Owens
53
Iranian Syntax in Classical Armenian
The Armenian Perfect and Other Cases of Pattern Replication
Robin Meyer

For a complete list of titles published and in preparation for the series, see pp. 311–15
 Iranian Syntax in
Classical Armenian
The Armenian Perfect and Other Cases
of Pattern Replication
R O B I N M E Y ER
 Great Clarendon Street, Oxford, OX2 6DP,
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© Robin Meyer 2023
The moral rights of the author have been asserted
Some rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, for commercial purposes,
without the prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly
permitted by law, by licence or under terms agreed with the appropriate
reprographics rights organization.

This is an open access publication, available online and distributed under the terms of a
Creative Commons Attribution – Non Commercial – No Derivatives 4.0
International licence (CC BY-NC-ND 4.0), a copy of which is available at
http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/.
Enquiries concerning reproduction outside the scope of this licence
should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the address above
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2023908025
ISBN 9780198851097
DOI: 10.1093/oso/9780198851097.001.0001
Printed and bound by
CPI Group (UK) Ltd, Croydon, CR0 4YY
The open access publication of this book has been made possible by the support
of the Swiss National Science Foundation.
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.
 Meiner Familie gewidmet

***
In Erinnerung an meine Großeltern
Horst Meyer (1923–1970)
Gerda Meyer geb. Sebastian (1922–2016)
Georg Burkhardt (1929–2020)
Ilse Burkhardt geb. Arlt (1928–2020)
 Contents

Series preface xii

Preface xiii
List of figures xvi
List of tables xvii
Abbreviations xviii
1. Introduction 1
2. Linguistic evidence for Iranian influence on Armenian 7
2.1 Sketch of Iranian–Armenian interactions 8
2.2 Brief history of scholarship 10
2.3 Stratification of Iranian lexical and phonological influence
on Armenian 13
2.3.1 Old Iranian 13
2.3.2 Parthian 15
2.3.2.1 Phonological correspondences and developments 15
2.3.2.2 Stratal differentiation 18
2.3.2.3 Types of lexical material 19
2.3.3 Middle Persian 21
2.3.4 Other Iranian influences 23
2.3.4.1 East Iranian 23
2.3.4.2 A third West Middle Iranian dialect 24
2.4 Iranian morphology and phraseology in Armenian 25
2.5 Relevance of Armenian evidence for Iranian 28
2.6 Lacuna: Iranian syntax in Armenian 30
2.7 Lacuna: the Iranian–Armenian contact situation 31
2.8 Filling the lacunae 31
3. Sociohistorical evidence for Iranian influence on Armenian 33
3.1 Iranian sources 34
3.1.1 Old Iranian sources 34
3.1.2 Middle Iranian sources 35
3.2 Armenian sources 37
3.2.1 Armenian epigraphic sources 37
3.2.2 Armenian literary sources 37
3.2.2.1 Language 38
3.2.2.2 Marriage, tutelage, and other relationships 43
3.2.2.3 Religion 45
3.2.2.4 Origins and ethnicity 48
3.2.2.5 Politics 50
viii CONTENTS

3.3 Graeco-Roman sources 53

3.3.1 Biblical texts 56
3.4 Chinese sources 56
3.5 Summary 57
4. Morphosyntactic alignment 59
4.1 Morphosyntactic alignment 59
4.1.1 Definition of morphosyntactic alignment 60
4.1.2 Types of morphosyntactic alignment 61
4.1.2.1 Neutral alignment: S=A=O 61
4.1.2.2 Nominative–accusative alignment: S=A≠O 62
4.1.2.3 Ergative–absolutive alignment: S=O≠A 63
4.1.2.4 Tripartite alignment: S≠A≠O 66
4.1.2.5 Double-oblique alignment: S≠A=O 67
4.1.2.6 Other alignment patterns 67
4.1.3 Typology of alignment 68
4.1.3.1 Tense-sensitive alignment (TSA) 70
4.1.3.2 Hierarchy-split alignment 72
4.1.3.3 Change in alignment patterns 74
4.1.3.4 Alignment in Proto-Indo-European 77
4.1.4 Observations and questions 79
4.2 Morphosyntactic alignment of the Classical Armenian
periphrastic perfect 80
4.2.1 Alignment patterns in the periphrastic perfect 80
4.2.1.1 Type α: intransitive 81
4.2.1.2 Type β: passive 82
4.2.1.3 Type γ: transitive 82
4.2.1.4 Type δ: impersonal 83
4.2.2 Previous explanations 83
4.2.2.1 Nomen actionis and genitivus auctoris 84
4.2.2.2 ‘Have’-perfects and genitivus possessivus 85
4.2.2.3 Genitive as a prototypical agentive case 87
4.2.2.4 Evidence from Tokharian and Vedic verbal adjectives 89
4.2.2.5 Caucasian influence and ergativity 91
4.2.2.6 Analogical shift 93
4.2.2.7 Attributive adjectives 95
4.2.2.8 Borrowing from Hurro-Urartian 98
4.2.2.9 Summary 99
4.2.3 The periphrastic perfect: a tripartite analysis 100
4.2.3.1 Hypothesized historical origins 102
4.3 Morphosyntactic alignment in Old and Middle Iranian 104
4.3.1 Old Iranian and the taya manā kr̥tam construction 105
4.3.1.1 Passive vs possessive analysis 108
4.3.1.2 The external possessor analysis 109
4.3.1.3 Summary 112
 CONTENTS ix

4.3.2 Alignment in West Middle Iranian 112

4.3.2.1 Decay of the West Middle Iranian nominal system 114
4.3.2.2 The West Middle Iranian past tense 116
4.3.2.3 Prepositional argument-marking 119
4.3.2.4 Later developments within the history of West
Middle Iranian 121
4.3.3 Comparison of West Middle Iranian and Classical
Armenian alignment 122
4.4 Hypotheses and questions 124
5. The syntax of the Armenian perfect: A corpus analysis 126
5.1 The corpus 127
5.1.1 Relative chronology of texts 129
5.1.2 Exclusions 130
5.2 Methodology 131
5.2.1 Data retrieval 131
5.2.2 Data categorization and principles of analysis 132
5.3 Data analysis 133
5.3.1 Adjectival and nominal participles 134
5.3.2 Participles in the ‘true’ periphrastic perfect 137
5.3.2.1 Subject- and agent-marking 138
5.3.2.2 Copula use and agreement 146
5.3.2.3 Summary 150
5.3.3 Converbial participles 151
5.3.3.1 Converbs 152
5.3.3.2 Uses of and difficulties with converbial participles 153
5.3.3.3 Statistical evaluation 155
5.3.3.4 Summary 156
5.3.4 Other considerations 157
5.3.4.1 Polarity 157
5.3.4.2 Constituent order 159
5.3.4.3 Summary 160
5.4 Caveats 160
5.5 Summary 161
5.6 Excursus: the question of Movsēs Xorenac‘i 163
5.6.1 Background to the controversy 164
5.6.2 Spot-check 165
5.6.3 Summary 168

6. Other cases of Iranian–Armenian pattern replication 170

6.1 Ezāfe 170
6.1.1 Standard Armenian relative clauses 171
6.1.2 Armenian ezāfe? 172
6.1.3 West Middle Iranian ezāfe 174
6.1.4 Replication or inheritance? 176
6.1.5 Synthesis 180
x CONTENTS

6.2 Intensifier, anaphora, and reflexive 181

6.2.1 West Middle Iranian: xwd/wxd 181
6.2.1.1 Etymology 182
6.2.1.2 Brief excursus: expressions of reflexivity 183
6.2.1.3 Intensifier 184
6.2.1.4 Anaphor and switch-function marking 185
6.2.1.5 Anaphor and subject resumption 188
6.2.1.6 Summary 190
6.2.2 Classical Armenian: ink‘n 190
6.2.2.1 Etymology 191
6.2.2.2 Another brief excursus: expressions of reflexivity 191
6.2.2.3 Intensifier 192
6.2.2.4 Anaphor and subject resumption 193
6.2.2.5 Anaphor and switch-function 193
6.2.2.6 Differences between Armenian and West
Middle Iranian 195
6.2.2.7 Summary 195
6.2.3 Synthesis 196
6.3 Quotative and complementizer 196
6.3.1 Armenian (e)t‘ē 197
6.3.1.1 Etymology 197
6.3.1.2 (e)t‘ē marks direct speech, questions 197
6.3.1.3 (e)t‘ē marks indirect speech, questions 200
6.3.1.4 (e)t‘ē as complementizer and in other functions 202
6.3.2 West Middle Iranian kw /kū/ 204
6.3.2.1 Etymology 204
6.3.2.2 kw /kū/ marks direct speech, questions 204
6.3.2.3 kw /kū/ marks indirect speech, questions 205
6.3.2.4 kw /kū/ as complementizer and in other functions 206
6.3.3 Synthesis 207
6.4 Conclusions 212
7. Parthian–Armenian language contact and its historical context 214
7.1 Language contact and language change 215
7.1.1 Theoretical considerations in language contact studies 216
7.1.1.1 Relevance of language contact for historical linguistics 216
7.1.1.2 Prerequisites for language contact and
contact-induced change 218
7.1.1.3 Issues and limitations of language contact studies 220
7.1.2 Types and outcomes of language contact 221
7.1.2.1 Language maintenance or borrowing 221
7.1.2.2 Language shift 223
7.1.2.3 Mechanisms of structural interference 225
7.1.2.4 Pattern replication in Armenian 227
7.1.3 Intrinsic motivation of contact-induced change 229
 CONTENTS xi

7.1.4 A social-primacy approach to language contact 231

7.1.5 Summary 235
7.2 A new perspective on Arsacid Parthian and Armenian 235
7.2.1 An Arsacid superstrate shift 236
7.2.2 Advantages and disadvantages of a language-shift
approach 241
7.2.3 A polyphasic model of Iranian–Armenian contact 242
7.3 Comparanda 244
7.3.1 Case I: French and English in post-Conquest Britain 244
7.3.2 Case II: Old Aramaic and Old Persian 247
7.3.3 Case III: NENA and Kurdish 250
7.4 Summary 253
8. Conclusions 255

Appendix 260
References 280
Index 308
 Series preface

Modern diachronic linguistics has important contacts with other subdisciplines,

notably first-language acquisition, learnability theory, computational linguistics,
sociolinguistics, and the traditional philological study of texts. It is now recog-
nized in the wider field that diachronic linguistics can make a novel contribution
to linguistic theory, to historical linguistics, and arguably to cognitive science more
widely.
This series provides a forum for work in both diachronic and historical linguis-
tics, including work on change in grammar, sound, and meaning within and across
languages; synchronic studies of languages in the past; and descriptive histories of
one or more languages. It is intended to reflect and encourage the links between
these subjects and fields such as those mentioned above.
The goal of the series is to publish high-quality monographs and collections
of papers in diachronic linguistics generally, i.e. studies focussing on change
in linguistic structure, and/or change in grammars, which are also intended to
make a contribution to linguistic theory, by developing and adopting a current
theoretical model, by raising wider questions concerning the nature of language
change or by developing theoretical connections with other areas of linguistics
and cognitive science as listed above. There is no bias towards a particular
language or language family, or towards a particular theoretical framework; work
in all theoretical frameworks, and work based on the descriptive tradition of
language typology, as well as quantitatively based work using theoretical ideas,
also feature in the series.

Adam Ledgeway and Ian Roberts

University of Cambridge
 Preface

For better or worse, many projects, ideas, and plans at Oxford and elsewhere have
their beginning in conversations held over a cup of tea or coffee, or alternatively
over a glass of wine or beer. It will not surprise anyone, then, that this book, too,
was initially conceived at such an occasion. Somewhere between the Oriental In-
stitute and Little Clarendon Street, the first words about the elements of Iranian
syntax in Armenian presented in these pages tickled the ears of one of my future
supervisors.
The spark that kindled this idea, however, sprang from a different source, ema-
nating from the person who first introduced me to the Iranian languages. Without
the instruction in Old and Middle Iranian languages that Ilya Yakubovich provided
during my years as an MPhil student, and without his continuous encouragement
to write about various matters Armenian and Iranian, the idea for my doctoral the-
sis, and subsequently for this book, would likely never have taken shape. Thus it
is to him, as the prime mover, to whom my initial thanks are due.
During my years as a doctoral student at Wolfson College, it was chiefly my two
stellar supervisors, Elizabeth Tucker and Theo Maarten van Lint, who provided
much food for thought with their comments on my writing and pointed questions
concerning my findings; add to that their sheer inexhaustible patience in waiting
for the submission of new chapters, and their speed at considering my outpour-
ings, and you will know why I shall forever be indebted to them for their support
and kindness.
Equally, however, thanks are due not only to those who helped feed the prover-
bial flame, but also to those who kept it in check: Peter Barber, Wolfgang de Melo,
John Penney, Philomen Probert, and Andreas Willi—or, in short, all the Oxford
philologists—have at some point helped me see flaws in my arguments or errors
in my ways, and have provided invaluable insights in one form or another. I am
particularly grateful to John Penney and Philomen Probert, as it was they who
introduced me to comparative philology during my undergraduate days.
Finally, at least from a purely academic perspective, my thanks are due to James
Clackson, who together with Wolfgang de Melo examined my thesis and, under the
condition that I talk more about tigers (see p. 54), let it pass, thus confirming that
this flame was worth the fuel it had used up. Both James and Wolfgang have been
very kind in lending me their support even after the end of my doctoral studies.
As for many young researchers, a project like this rarely takes shape in isola-
tion, but is usually accompanied by smaller projects, which help both to divert the
xiv PREFACE

researcher from the occasional monotony and to provide new insights—academic

and otherwise—experiences, and income. I had the great pleasure of working in
the Special Collections Department of the Bodleian Library for two years, during
which I helped organize the exhibition Armenia: Masterpieces of an Enduring Cul-
ture; during this time, I learnt much about the matters of (time) management and
Armenian manuscripts. My thanks for this opportunity, and for many pieces of
wisdom, go to the inimitable Gillian Evison. At the same time, I have taken great
joy in teaching Latin and Ancient Greek during the entirety of my degree, and
must thank Juliane Kerkhecker for allowing me to do so, and for her kindness and
understanding when I had to postpone classes when away for conferences or the
like.
Yet, despite ideas, willingness, and very supportive mentors, the spark of this
project would not have been able to kindle a flame without considerable support
from the Arts and Humanities Research Council, from whose doctoral scholarship
I have benefited.
Quite some time has passed between the beginning of my doctoral studies
(2013), the submission and approval of the thesis (2017), and the publication of
this book (2023). I have no one to blame but myself, of course, but suffice it to say
that full teaching schedules, the arrival of our two children, a global pandemic, a
new job, and numerous new projects have significantly contributed to this delay.
Given all that, I am of course extremely grateful to Julia Steer and Vicki Sunter at
Oxford University Press, who have been very patient with me and have helped
ensure the best possible outcome for this book. Likewise, I am grateful to the
anonymous reviewers, whose constructive suggestions and eagle eyes have most
certainly made this book better than it might otherwise have been, and for the fi-
nancial support of the Swiss National Science Foundation which has allowed it to
be published in Open Access.
It is not least because of the above-mentioned circumstances that my final words
of thanks must go to my loved ones, who have endured me and my ramblings
throughout this project and have stood (or lain, crawled, and waddled) beside me
at all times. They, I am sure, are as happy to see it come to fruition as I am, though
perhaps for different reasons, and it is they to whom this book is dedicated. My
darling wife, Sheera, deserves the lion’s share of my thanks, as it was she who kept
reminding me to get on with finishing this book.
As is, perhaps, inevitable, much of the research presented in what follows
rests on imperfect data: we either don’t have enough, or something, but not in
enough detail, or something, but from an unsatisfactorily small set of sources.
Such, it would appear, is the work of the historical linguist. Recalling some
memorable lines from Percy Bysshe Shelley’s Ozymandias, we find ourselves
linguistic travellers in an antique land, left with little more than Shelley describes
below, and wishing there was more.
 PREFACE xv

‘My name is Ozymandias, king of kings:

Look on my works, ye Mighty, and despair!’
Nothing beside remains. Round the decay
Of that colossal wreck, boundless and bare
The lone and level sands stretch far away.

RM
Lausanne, March 2023
 List of figures

2.1. Simplified map of Armenia and surrounding area c.70 BCE, at its largest
extent under Tigran II, the Great 9
2.2. Simplified map of Armenia and surrounding area in c.379 CE, at the death of
the Sasanian King Šāhpuhr II 11
5.1. Incidence and trend of non-standard argument-marking in the perfect 145
5.2. Incidence and trend of the copula in the perfect 150
5.3. Incidence and trend of non-standard argument-marking in converbs 156
7.1. Simplified superstrate language shift schema 224
7.2. Pivot-matching in Armenian and Parthian 228
7.3. Contact-induced grammaticalization 234
 List of tables

2.1. Phonological correspondences between Armenian and Parthian consonants 16

2.2. Phonological correspondences between Armenian and Parthian vowels 18
2.3. Stratal differentiation of loans from Parthian 19
2.4. Phonology: Parthian and Middle Persian loans 22
2.5. Armenian affixes derived from Iranian affixes 26
2.6. Armenian affixes derived from Iranian compounds 26
4.1. Surface marking and alignment patterns in Classical Armenian 103
4.2. Reconstruction of WMIr. nominal endings 116
5.1. Word count of the corpus text and number of occurrences of the participles
therein 128
5.2. Distribution of voice and valency in adjectival participles 137
5.3. Distribution of S- and A-marking in perfect-tense main verbs 144
5.4. Distribution of copula agreement in perfect-tense main verbs 149
5.5. Distribution of S- and A-marking in converbs 156
5.6. Distribution of argument-marking and polarity in perfect-tense main verbs 158
5.7. Distribution of constituent order types in perfect-tense main verbs 160
5.8. Distribution of S- and A-marking in perfect-tense main verbs in MX 166
7.1. Alignment pattern of Sulaymaniyah Kurdish 251
7.2. Alignment pattern of Sulaymaniyah Judaeo-Aramaic 251
 Abbreviations

Below are set out the glosses and abbreviations used in this study. The translitera-
tion of the Armenian script used here is that of Hübschmann–Meillet–Benveniste
with the modifications commonly applied in, for example, the Revue des Études
Arméniennes. Where transliterations for other languages have been used, they are
quoted in the standard format or in the form used in the secondary literature
from which examples have been taken. References to Armenian texts follow the
Matenagirk‘ Hayoc‘.

Glosses
ABL ablative IOBJ indirect object-marker
ABS absolutive IPFV imperfective
ACC accusative ITR intransitive
AGR agreement JUSS jussive
ANA anaphor LOC locative
AOR aorist M masculine
COMP complementizer MID middle
CON connective N neuter
CONJ conjunction NEG negative
CVB converb NFUT non-future
DAT dative NOM nominative
DECL declarative OBJ object marker
DEM demonstrative OPT optative
DET determiner PASS passive
DIR direct case PATR patronymic
DU dual PF perfect
ERG ergative PFV perfective
EZ ezāfe marker PL plural
F feminine PN proper noun
GEN genitive POSS possessive
IMP imperfect PRS present
IMPRS impersonal PST past
IMV imperative PTC particle
INF infinitive PTCP participle
INJ injunctive QUOT quotative
INS instrumental REFL reflexive
INT intensifier REL relativizer
 ABBREVIATIONS xix

SBJV subjunctive Pth. Parthian

SG singular Skt. Sanskrit
SUF Suffixaufnahme-marker Slav. Slavonic
TR transitive Sogd. Sogdian
VBADJ verbal adjective Syr. Syriac
TA/TB Tokharian A/B
Languages TTurk. Turkey Turkish
Alb. Albanian Ved. Vedic
Arab. Arabic WMIr. West Middle Iranian
Aram. Aramaic YAv. Young Avestan
Arm. Armenian
Av. Avestan Texts
Az. Azeri A2 Sc Artaxerxes II (Susa)
Chin. Chinese Ag. Agat‘angełos
CIr. Common Iranian AR Boyce (1954)
Cymr. Welsh AV Atharvaveda
Geo. Georgian BBB Henning (1937)
Gk. Greek DB Darius (Behistun)
Goth. Gothic DNa Darius (Naqš-e Rustam)
IIr. Indo-Iranian Eł. Ełišē
It. Italian EK Eznik Kołbac‘i
Kurm. Kurmanci GW Sundermann (1997)
Lat. Latin KAP Grenet (2003)
Lith. Lithuanian Kaw Henning (1943)
MArm. Middle Armenian Kor. Koriwn
MEA Modern Eastern Armenian KPT Sundermann (1973)
MP Middle Persian LN Sundermann (1992)
MWA Modern Western Armenian ŁP‘ Łazar P‘arpec‘i
NE Modern English M fragment in the Turfan
NHG Modern High German Collection, Berlin
NP Modern Persian MKG Sundermann (1981)
OAv. Old Avestan MMi Andreas and Henning (1932)
OCS Old Church Slavonic MMii Andreas and Henning (1933)
OE Old English MMiii Andreas and Henning (1934)
OHG Old High German MX Movsēs Xorenac‘i
OIc. Old Icelandic P‘B P‘awstos Buzand
OIr. Old Irish RV Ṛgveda
OP Old Persian Šbrg MacKenzie (1979)
PArm. Proto-Armenian ŠKZ Huyse (1999)
PIE Proto-Indo-European XPb Xerxes (Persepolis)
PT Proto-Tokharian Y. Yasna
Another random document with
no related content on Scribd:
 Munkit istuivat sisällä syvään mietiskelyyn vaipuneina noudattaen
pyhää velvollisuuttaan, mutta kun Lo Ta kohotti oviverhoa ja astui
sisään heidän riviensä väliin, valtasi suuri pelko heidät ja he
painoivat päänsä alas.

Hän pääsi kuitenkin onnellisesti vuoteensa luo ja alkoi riisuutua.

Hän avasi vyönsä ja rupesi hellittelemään pukunsa sidenauhoja,
mutta kun ne eivät heti avautuneet, hän repi ne auki. Sitä
tehdessään putosi koiran reisiluu hänen povestaan.

— Haa, sepä mainiota! — huusi Lo Ta. — Minulla tuntuu juuri

olevan aika nälkä!

Ja hän alkoi syödä. Mutta munkit peittivät häpeissään ja

inhoissaan kasvonsa ja hänen lähimmät naapurinsa vetäytyivät
vuoteillaan mahdollisimman kauaksi hänestä.

Lo Syvähenki kiskaisi palan lihaa koiran reidestä ja ojensi sen

viereiselle munkille sanoen:

— Pistä poskeesi!

Mutta munkki painoi kauhtanansa hihaa huuliaan vasten

estääkseen lihapalaa sattumasta niihin. Kun Lo Ta sen huomasi, hän
huusi:

— Etkö tahdo syödä? Hä? Varroppas!

Ja hän sieppasi munkin kainaloonsa ja työnsi lihapalan väkisten

hänen suuhunsa. Eikä hän antanut toiselle aikaa sylkäistä palaa
suustaan, vaan pakotti uhrinsa nielemään tuon vastenmielisen
palan. Silloin ryhtyivät toiset munkit auttamaan onnetonta toveriaan.
 Mutta Syvähenki viskasi koirankoiven luotaan ja alkoi nyrkit
pystyssä nasikoida virkaveljiensä kaljuja päitä. Koko makuusuoja
joutui epäjärjestykseen ja kiihdyksiin. Munkit kokosivat vaatteensa ja
hankkiutuivat lähtemään kokonaan talosta pois huolimatta apulaisen
kehotuksista jäädä paikoilleen. Syvähenki raivosi niin kauan heidän
keskuudessaan, että kaikki olivat peräytyneet ulos etsiäkseen
itselleen turvapaikan jostakin muualta.

Tällä kertaa eivät kyökkimestari ja lukkari enää kääntyneet

luostarinjohtajan puoleen, vaan kutsuivat luostarin palvelusväen
kokoon, luvultaan noin sata henkeä ja hyökkäsivät tämän
talouskaluilla, seipäillä ja nuijilla asestetun joukon kanssa
makuusuojaan. Syvähenki oli juuri tulossa ulos, mutta kun hän
äkkäsi vaarallisen asemansa, hän päästi hurjan sotahuudon ja
peräytyi takaisin. Hänellä ei ollut minkäänlaista asetta ja sentähden
hän kiireessä repäisi Buddha-kuvan edessä olevasta uhripöydästä
kaksi jalkaa ja alkoi heti tehdä puhdasta jälkeä. Ja totta puhuen,
vaikka toiset olivatkin niin vahvasti varustetut, olivat he kuitenkin
iloisia, että saattoivat paeta tästä kahakasta heitettyään aseensa.

Mutta pihalle johtavaan käytävään he uskalsivat pysähtyä hetkeksi

ja päättivät nyt hyökätä yhtaikaa käytävän kummaltakin puolelta Lo
Tan kimppuun, kun tämä on menossa ulos. Mutta Syvähenki
huomasi juonen. Hänellä oli pöydänjalka kummassakin kädessään ja
huitoi niitä yhä enemmän yltyneenä oikealle ja vasemmalle, eteen ja
taakse tehdäkseen tilaa ja karkottaakseen viholliset tieltään. Hän oli
näin taistellen edennyt pihalle saakka, kun luostarinjohtaja yhtäkkiä
ilmaantui kamppailevain näkyviin ja huusi kuuluvalla äänellä:

— Syvähenki, heretkää!… Ja te munkit, antakaa hänen olla

rauhassa!
 Luostariveljet, joista osa oli kamppailussa haavottunut, hillitsivät
itsensä, ja kun Lo Ta huomasi, ettei kukaan häntä enää vastustanut,
hän heitti pöydänjalat maahan ja sopersi:

— Herra johtaja, minä alistun teidän tuomioonne.

Nyt alkoi Lo Ta vähitellen selvitä.

— Syvähenki, — lausui johtaja, — jos te tulette elämään tällä

tavalla edelleen, niin te sillä joudutatte minun kuolemaani. Kun te
ensi kerta olitte humalassa ja aikaansaitte täällä yleisen
epäjärjestyksen, minä ilmotin siitä teidän sukulaisellenne, herra
sihteeri Tshaulle, joka sen johdosta kirjotti anteeksipyyntökirjeen
luostarin veljeskunnalle. Tällä kertaa olette ollut paljon raivoisampi ja
rikkonut paljon pahemmin sopivaisuuden ja hyvän järjestyksen
sääntöjä vastaan. Te olette särkenyt kesämajan ja porttipatsaan.
Tämän kaiken voi teidän sukulaisenne korvata. Mutta te olette
ahdistanut munkkeja ja karkottanut heidät luostarista ulos; sellainen
rikos on sangen vakavaa laatua. Tämä Wan Shu Buddhisatwalle
pyhitetty tomppelimme Viidentaulunvuorella on ollut levon, rauhan ja
yksinäisyyden tyyssija, josta uhrisavu jo yli tuhannen vuotta on
kohonnut taivasta kohti. Kuinka voisimmekaan suvaita, että te sitä
tällä tavalla häpäisette? Tulkaa muutamaksi päiväksi minun suojaani,
kunnes minä olen hankkinut teille toisen paikan.

Syvähenki seurasi luostarinjohtajaa, sittenkun tämä oli käskenyt

erään ylemmän virkamiehen lepyttämään hartaustoimituksessaan
häirittyjä munkkeja ja johtamaan heitä paikoilleen makuusuojaansa
ja auttamaan haavotettuja ja ruhjottuja.

Seuraavana päivänä piti luostarinjohtaja apulaisensa kanssa

neuvottelun. He tahtoivat antaa Syvähengelle rahaa ja lähettää
hänet menemään, mutta pitivät kuitenkin parempana ilmottaa asiasta
sihteeri Tshaulle.

Johtaja kirjotti siis kirjeen ja lähetti kaksi palvelijaansa viemään

sitä herra Tshaulle hänen kesäasuntoonsa. Heidän oli määrä odottaa
vastausta. Herra sihteeri luki kirjeen ja tuli neuvottomaksi, mutta
kirjotti vastauksen luvaten korjata kesämajan ja hankkia uuden
porttipatsaan ja sanoi yhtyvänsä arvoisan johtajan mielipiteeseen,
että Syvähenki olisi lähetettävä jonnekin muualle, koska hän oli niin
paljon pahaa aikaansaanut.

Luostarinjohtajan luettua vastauksen hän käski ensin palvelijansa

tuoda mustan päällysviitan, parin kenkiä ja kymmenen taelia hopeata
ja kutsutti sitten luokseen Syvähengen, jolle lausui:

— Syvähenki, kun te ensi kerta tulitte humalassa kotiin, minä pidin

sitä vain pahana sattumana. Nyt te olette tehnyt itsenne toisen
kerran syypääksi tähän rikokseen, vieläpä paljon
raskauttavammassa muodossa, sillä te ette ole ainoastaan särkenyt
pyhiä esineitä, vaan ahdistanut ja solvaissut munkkeja
personallisesti. Teidän menettelyänne ei voida näin ollen enää
kauempaa sietää tässä puhtauden ja rauhan tyyssijassa. Ottaen
huomioon teidän suojelijanne mielipiteen minä annan teille kirjeen,
joka on oleva teille suosituksena toiseen luostariin. Sinne saatte nyt
lähteä ja sinne asettua ja täyttyköön siellä teidän kohtalonne. Me
emme voi missään tapauksessa pitää teitä kauempaa luonamme.

— Pyhä päämieheni, — vastasi Syvähenki, — minne aiotte

lähettää minut, teidän oppilaanne, jotta minä kutsumukseni täyttää
voisin?
 — Minulla on nuorempi veli, — selitti johtaja, — joka nykyään on
»Suuren saarnaajan» luostarin esimiehenä maan itäisessä
pääkaupungissa. Hänen nimensä on Tshi Tsing. Tämä kirje, jonka
annan teille myötä, on hänelle osotettu, ja hän hankkii kyllä teille
paikan, jota voitte hoitaa loukkaamatta omaa luostarillista arvoanne.

Syvähenki kumarsi johtajalle yhdeksän kertaa [hänen olisi pitänyt

kumartaa vain kolme kertaa. Yhdeksänkertainen kumarrus osottaa
suurinta kunnioitusta ja saattaa tulla vain keisarin, jumalankuvain tai
Konfusiuksen osaksi], otti yhden mytyn kainaloonsa, viskasi toisen
selkäänsä ja kolmannen, jossa kirje oli, rinnalleen, sanoi jäähyväiset
luostarin johtajalle ja veljeskunnalle ja läksi Viidentaulunvuorelta
muille maille.

Lo Ta voittaa rosvopäällikön uudella tavalla.

Paikka, johon Lo Syvähenki ensinnä suuntasi kulkunsa, oli pajan

läheisyydessä oleva majatalo, jossa hän aikoi viipyä siksi, kun hänen
sauvansa ja miekkansa valmistuisivat; sitten tulisi hän jatkamaan
matkaa. Tuskin tarvitsee huomauttaa, että jokainen
Viidentaulunvuoren munkki iloitsi sydämensä pohjasta nähdessään
Syvähengen katoavan kaukaisuuteen ja että hänen suojelijansa,
sihteeri Tshau lähimmässä tulevaisuudessa korvasi hänen
aikaansaamansa vahingot.

Parissa kolmessa päivässä sai seppä sauvan ja miekan valmiiksi.

Sauva oli Lo Tan suureksi mielihyväksi kirjailtu väri- ja
lakkamaalauksilla ja seppä sai työpalkkansa lisäksi vähäsen
hopeata. Sitten Syvähenki otti myttynsä, kiinnitti miekan
vyötäisilleen, tarttui sauvaansa, heitti jäähyväiset sepälle ja tämän
sälleille ja läksi matkalleen. Emmekä me erehdy väittäessämme, että
jokainen vastaantulija, joka häntä hiukankin tarkemmin tuli
silmäilleeksi, ajatteli:

— Tuossapa vasta tanakka munkki!

Pyhiinvaeltajamme kulki parin viikon ajan kohti maan itäistä

pääkaupunkia välttäen visusti kaikkia tien varrella olevia luostareita
ja viettäen yönsä majataloissa. Toisinaan hän poikkesi juomalaankin
ottaakseen ryypyn virkistykseksi.

Mutta eräänä päivänä, kun hän kulki tietään ihaillen ympäristönsä

kauniita vuorimaisemia, yö yllätti hänet hänen huomaamattaan, ja
hän tunsi, ettei hän enää jaksaisi lähimpään matkan varrella olevaan
majapaikkaan. Mikä neuvoksi yön pimeydessä, kun hän oli yksin
vieraalla seudulla?

Hän oli kulkenut vielä noin kolme Kiinan penikulmaa eteenpäin,

kun saapui pienelle puiselle sillalle, josta näki punaista hohdetta
jonkun matkan päässä. Pian saattoi sakeassa puistikossa erottaa
yksinäisen talonpoikaistalon. Muuten ei näkynyt kuin loppumattomia
harjanteita toinen toistaan ylempänä.

— Parasta on, — arveli Lo Syvähenki, — pyytää yösijaa tuosta

talonpoikaistalosta.

Ja hän kääntyi valoa kohti, riensi portaita ylös ja tuli pihalle, jolla
talon palvelusväki hyöri kuumeisesti juosten edes ja takaisin,
ikäänkuin olisi sillä ollut tavattoman tärkeä ja kiireinen asia
toimitettavana. Lo Ta jäi talon eteen seisomaan, nojasi sauvaansa ja
puhutteli palvelusväkeä huutamalla, mutta kohteliaasti.
 — Munkki, mitä asiaa on teillä näin myöhäiseen aikaan tähän
taloon? — kysyttiin häneltä.

— Minä en jaksa enkä löydä enää lähimpään majapaikkaan, —

selitti Syvähenki, — ja pyytäisin sentähden päästä yöksi teidän
kunnioitettavan isäntänne taloon.

— Meillä tulee ensi yönä kaikki olemaan epäjärjestyksessä

emmekä siitä syystä voi ottaa teitä luoksemme.

— Voittehan kuitenkin antaa minun jossakin talon nurkassa levätä

tämän yön jatkaakseni matkaani aamulla varhain.

— Kunnioitettava isä, te teette hyvin viisaasti, jos kiireimmän

kautta laitatte itsenne täältä pois. Te ette kuitenkaan voisi jäädä
tänne joutumatta alttiiksi häpeälliselle kuolemalle.

— Mikä järjetön ajatus! Tehdä yösijastani niin suurenmoinen asia,

ikäänkuin minun pyyntöni sisältäisi kuolemalla rangaistavan
rikoksen!

— Lähtekää nyt suosiollisesti, sillä jos te tässä vielä jonkun aikaa

viivyttelette, niin mahdollisesti teidät vangitaan.

Nämä sanat saivat Syvähengen sisun kiehahtamaan ja hän

tiuskaisi:

— Te puhutte kuin typerät moukat! Vai ettäkö minut vangittaisiin,

vaikken ole sanallakaan antanut aihetta sellaiseen tekoon!

Nyt alkoivat muutamat haukkua häntä toisten koettaessa yhä

hyvällä puheella saada häntä lähtemään. Mutta Syvähenki kohotti
sauvansa ja oli aikeessa antaa heille oikein tuntuvan vastauksen,
kun eräs ukko riensi talosta ulos. Syvähenki huomasi hänet ja antoi
kätensä painua alas. Tulija oli yli kuudenkymmenen vuoden ja hänen
kädessään oli pitkä seiväs, joka ylettyi korkealle pään yli:

— Mikä melu täällä on? — huusi ukko tullessaan.

— Tämä munkki aikoo piestä meitä, — vastasi palvelusväki. —

Syy ei ole siis meidän.

— Minä olen Viidentaulunvuoren luostariveljiä, — selitti Syvähenki,

— ja olen asioissa matkalla itäiseen pääkaupunkiin. Koska en
tänään enää voi ehtiä seuraavaan majataloon, oli aikomukseni
pyytää yösijaa teidän kunnioitetusta talostanne. Mutta tuo
roistojoukko vakuutti härnäillen, että jollen lähde, niin minut täällä
pistetään köysiin.

— Jos te olette Viidentaulunvuoren munkkeja, — sanoi ukko, —

niin olkaa hyvä ja käykää sisään.

Lo Syvähenki seurasi ukkoa sisään ja kun he olivat istuutuneet,

virkkoi vanhus:

— Pyhä veli, teidän ei pidä suuttua, sillä palvelusväkeni ei tiennyt,

että te olette tuosta buddhalaisten munkkien kuuluisasta
turvapaikasta, ja vaikka meidän talossamme ensi yönä tuleekin
olemaan hyvin rauhatonta, tahdon kuitenkin koettaa auttaa teitä.

Lo Syvähenki nousi, nojautui matkasauvaansa, kiitti ukkoa ja

sanoi:

— Minä olen teille erittäin kiitollinen, te hyväntahtoinen ystäväni.

Saanko luvan kysyä teidän kunnianarvoisaa sukunimeänne?
 — Sukunimeni on Liu, — vastasi ukko, — ja meidän taloamme
sanotaan Kirsikkamajaksi. Tästäpä syystä ovat ihmiset ruvenneet
nimittämään minua Kirsikkamajan vaariksi. Mutta saanko luvan
kysyä teidän munkkinimeänne, pyhä veli?

— Minun esimieheni nimi on Tshi Tshin (uskollinen sydän) ja oma

nimeni
Lo Ta, mutta veljeskunnassa minua nimitetään Syvähengeksi.

— Olkaa hyvä ja syökää vähäsen välipalaksi, pyhä veli, — pyysi

vanha
Liu, — mutta tuskinpa syötte lihaa, vai kuinka?

— Minä en pidä sitä niin suurena asiana, jos syönkin lihaa ja juon
väkeviä juomia, — arveli Syvähenki, — ja sanoakseni teille totuuden,
minä en ole pahoin nirsu mitä viinaan tulee, olkoonpa se sitten
puhdasta tai sekotettua, valkoista tai värikästä.

— Jos kerran se on asian laita, — nauroi ukko Liu, — että te ette

lihaa ettekä ryyppyä viero, niin sallikaa minun käskeä valmistamaan
teille syötävää ja juotavaa. Palvelijat hoi, laittakaa oiva ateria ja
runsaat ryypyt pöytään!

Palvelija kattoi pöydän tuossa tuokiossa, toi paahdettua

naudanlihaa, kolmea, neljää lajia vihanneksia sekä parin
syöntipuikkoja Lo Talle. Tämä pani myttynsä syrjään ja asettui
pöydän ääreen. Palvelija toi vielä kattilan voimakasta juotavaa ja
juomakupin.

Syvähenki ei suinkaan ujostellut eikä säästänyt, vaan tyhjensi

kursailematta juomakattilan ja ruokalautaset muutamassa
minuutissa, niin että ukko Liu vain itseksensä häntä ihmetteli. Sitten
palvelija toi riisiä, jonka Lo Ta söi yhtä nopeasti.

— Minun täytyy pyytää teitä, — virkkoi nyt vanha Liu, — ensi yön
nukkumaan eräässä sivurakennuksessa ja pysyä siellä ulos
tulematta, vaikka kuulisittekin melua ja meteliä ulkoa.

— Saanko kysyä, — uteli Lo Ta, — mitä teidän talossanne tulee

ensi yönä tapahtumaan sitten?

— Minä arvelen, että tuskinpa saattaa maailmasta eronneella

miehellä, kuten teillä, olla mitään erikoista halua saada tietää se.

— Mutta isäntä hyvä, miksi olette noin alakuloinen? — kysyi Lo

Syvähenki. — Minä toivon, ettette ole loukkaantunut minun tulostani.
Minä korvaan huomenna mielelläni, mitä olen velkaa yösijastani,
enkä
tahdo teitä sen kauempaa rasittaa.

— Oo, ei suinkaan, pyhä veli! — huudahti vanhus. — Kuulkaahan,

mitä sanon. Meillä on ollut tapana antaa vapaaehtoisesti munkeille
lahjoja, emmekä me suinkaan kanna vihan kaunaakaan heitä
kohtaan. Mutta ensi yönä joutuu tyttäreni naimisiin, ja tämä aiheuttaa
levottomuuden.

— Hahahaa! — nauroi Syvähenki. — Kun tyttäret tulevat täysi-

ikäisiksi, täytyy heidän päästä naimisiin. Se on, kuten te tiedätte, yksi
noista tärkeistä suhdekäskyistä [kiinalaisten viisi suhdekäskyä ovat:
ruhtinaan ja alamaisen suhde, miehen ja vaimon suhde, vanhempain
ja lasten suhde, sisarusten suhde ja ystäväin suhde], inhimillisen
luonnon suurimpia velvollisuuksia. Kuinka saattaa tämä tehdä
mielenne alakuloiseksi?
 — Niin nähkääs, asian laita on se, että tuo uusi sukulaisuus on
meille vastenmielinen.

— Mikä mieletön mies te olettekaan! Jos kysymyksessä olevat

sukulaispuolueet eivät voi sietää toisiaan, niin miksi Herran nimessä
te suostutte sellaiseen avioliittoon sitten?!

— Tyttäreni on ainoa lapseni, — selitti vanhus, — ja on nyt

yhdeksäntoistavuotias. Meidän läheisyydessämme on vuori, jota
sanotaan Kirsikkavuoreksi. Tälle vuorelle asettui aivan äskettäin
kaksi »suurta kuningasta», kuten he itseään nimittävät, ja heidän
noin viisi-, kuusisataa miestään. Mutta todellisuudessa he ovat
rosvoja, jotka pilkkaavat keisaria ja hänen arvoaan. Toinen heistä tuli
eräänä päivänä minun talooni kiskomaan suojelusveroa. Hän katseli
tytärtäni, pani kaksikymmentä taelia ja käärön punaista silkkiä
häälahjaksi pöydälle ja selitti tulevansa tänä iltana noutamaan
tyttäreni vaimokseen. Me emme voi tuota miestä vastustaa, vaan
olemme pakotetut tottelemaan. Tämä on syynä levottomuuteemme
eikä meidän mielipahamme kohdistu vähimmässäkään määrässä
teitä kohtaan, kunnioitettava munkki.

— Niinkö! — huusi Syvähenki. — Jos asian laita on se, niin

tiedänpä oivallisen keinon, millä saan hänet luopumaan
aikomuksestaan ja halustaan naida tyttärenne. Mitä te siitä muuten
arvelette?

— Hän on kuin itse paholainen, ja voi silmäänsä räpäyttämättä

tappaa jokaisen meistä. Mutta millä tavalla te aiotte saada hänet
luopumaan aikomuksestaan?

— Minä olen Viiden taulun vuoren luostarissa oppinut erinomaisen

tavan, jolla saa niin mainiosti toisen luopumaan aikeistaan, olkoonpa
kysymyksessä vaikka kuka. Viekää tyttärenne jonnekin muualle ja
antakaa minun odottaa ylkämiestä tyttärenne huoneessa, jotta saisin
tilaisuuden osottaa hänelle vaikutusvaltaani. Luottakaa huoletta
siihen, että hän luopuu aikeistaan!

— Jos niin todellakin tulee tapahtumaan, niin te teette minulle

suuren palveluksen. Mutta muistakaa, kuinka tavattoman vaarallista
on silitellä tiikerin partaa.

— Minun henkeni ei joudu lainkaan vaaranalaiseksi. Tehkää te

vain, kuten sanoin.

— Hyvä on, — huudahti vanha Liu. — Mikä onnellinen sattuma

olikaan, että buddhalainen munkki osui oikeaan aikaan minun
talooni.

Muutkin hämmästyivät aika lailla munkin lupausta.

— Ehkä söisitte vielä vähäsen jotakin? — kysyi Liu-vaari.

— Syömisestä en minä nyt niinkään välitä, — vastasi Syvähenki,

— mutta jos teillä on vielä samanlaista juotavaa, niin ottaisinpa
kernaasti vielä muutaman kulauksen.

— Kyllä, kyllä! Kuulkaa siellä, tuokaa pian paistettua haukea ja

äskeistä juotavaa.

Kun näitä oli tuotu, pyysi isäntä Syvähenkeä käyttämään

hyväkseen ja tämä joikin vielä muutaman kupposen ja söi palasen
haukea. Sitten Lo Syvähenki otti sauvansa ja kysyi Liu-vaarilta, oliko
hän jo vienyt tyttärensä talteen.

— Minä lähetin hänet täksi yöksi naapuriin, — vastan ukko.

 — Näyttäkää minut siis tyttärenne kamariin, — käski Syvähenki.

Vanhus opasti munkin kamarin ovelle ja sanoi:

— Tässä on tyttäreni kamari.

— Hyvä on. Nyt saatte kaikki muut mennä matkoihinne, — virkkoi

Syvähenki lopuksi.

Ukko Liu poistui palvelijoineen päättämään hääjuhlan

valmistuksia, sillä hän ei ollut aivan varma asian onnistumisesta ja
jätti Syvähengen yksinään morsiuskamariin.

Ensi työkseen kokosi tämä kaikki huonekalut yhteen nurkkaan

lukuunottamatta yhtä tuolia, jonka jätti keskelle huonetta. Sitten hän
sammutti tulen, asetti sauvansa tuolin viereen ja istuutui tuolille
kärsivällisesti odottamaan ylkämiehen tuloa.

Kun hetki läheni, käski ukko Liu palvelijansa sytyttämään kaikki

kynttilät, asettamaan pöydän kuistille, ripustamaan kukilla koristettuja
lyhtyjä sen yläpuolelle, tuomaan vadin lihaa sekä suuren kattilan
väkevänpuoleista juomaa ja olemaan valmiina palvelemaan
ylkämiestä.

Kello oli kahdeksan tienossa, kun Kirsikkavuorelta päin alkoi

kuulua kellojen ja rumpujen ääntä. Liu-vanhus kuuli tämän ja alkoi
vapista, palvelijat astuivat ulos katsomaan mitä oli tulossa, ja näkivät
puolisen sataa tulisoihtua, jotka valaisivat ympäristön, että oli
valoisaa kuin päivällä. Näkyipä sieltä nopeaan laukaten lähestyvän
joukko ratsumiehiäkin. Liu käski avata portin ja astui itse ulos
lausumaan vieraansa tervetulleeksi.
 Rosvopäällikön edessä ja takana oli hänen omia asestettuja
miehiään vartioina. Näiden yllä oli juhlapuvut, käsissä lippuja ja
hatuissa kukkia. »Kuninkaan» edellä marssi kahdeksan miestä
kullakin harsokankainen lyhty kädessä ja neljä muuta kantaen tyhjää
kantotuolia, jossa morsian aiottiin viedä uuteen kotiinsa.
»Kuninkaalla» itsellään oli keilamainen punainen turbaani päässä,
harmaa kultaompeleinen viitta yllä, vyötäisillä kullattu vyö ja
pitkävartiset ratsusaappaat jalassa. Hän ajoi uljaalla, vaahtosuisella
ratsulla.

Juhlakulkueensa ympäröimänä saapui siis »suuri kuningas»

Kirsikkamajaan, ja kun hän astui ratsunsa selästä alas, niin hänen
juhlajoukkonsa kohotti äänekkään onnentoivotushuudon. Liu-vanhus
riensi omasta kädestään tarjoamaan tulomaljaa, jota täyttäessä hän
ja kaikki hänen palvelijansa polvistuivat maahan rosvokuninkaan
eteen. Mutta tämä tarttui ukon käteen, nosti hänet ylös ja sanoi:

— Te olette minun appeni. Miksi polvistutte siis minun eteeni?

— Älkää puhuko noin, — vastasi Liu, — minähän olen vaan

suuren kuninkaan alamainen.

Rosvokuningas, joka nähtävästi oli jo kotonaan tyhjentänyt monet

lähtömaljat, nauroi noille sanoille ja arveli:

— Minä toivon, etten ole tuottava teille häpeätä tullessani

vävyksenne.

Kun he astuivat kuistille, arveli hän:

— Isäni, eipä olisi ollut syytä näin suuremmoiseen vastaanottoon.

 Sitten rosvokuningas tyhjensi kolme maljaa ja huusi eräälle
saattomiehelleen, että hän kiinnittäisi ratsun puuhun. Ja kun hän
senjälkeen astui pylväskäytävään, päristi hänen saattojoukkonsa
rumpuja ja helisti soittimia.

— Appi-isäni, — kysyi rosvokuningas, — missä on morsiameni?

— Hän on sangen kaino, — vastasi Liu, — eikä uskaltanut tulla

vastaan.

— Hyvä on, — nauroi rosvokuningas. — Antakaahan minulle vielä

tulojuomaanne, jotta saisin juoda meidän uuden sukulaisuutemme
maljan.

Mutta pitäissään maljaa kädessään juolahti toinen ajatus hänen

mieleensä ja hän virkkoi:

— Mutta ehdinpä tyhjentää sukulaisuusmaljamme, kun olen

nähnyt morsiameni.

Nyt suuntautuivat vanhan Liun ajatukset tuskallisesti Syvähenkeen

ja kaikesta sydämestään hän toivoi, että munkin salaperäisellä
keinolla olisi toivottu seurauksensa.

— Sallikaa minun opastaa teitä, — sanoi Liu ottaen kynttilän

käteensä.
Ja hän johti vieraan tyttärensä kamariin, jonka ovea osottaen lisäsi:

— Tässä. Olkaa hyvä ja astukaa sisään, suuri kuningas.

Sitten Liu kääntyi ympäri ja epäillessään, ettei vaan häntä

poistuessaan pidätettäisi, riensi hän ulos minkä ehti.
 Kun rosvokuningas oven avattuaan huomasi, että tyttären
kamarissa oli pimeä kuin vankityrmässä, huusi hän:

— Hitto vieköön, kuinka minun appeni on huolimaton isäntä, kun ei

ole käskenyt asettaa lyhtyä morsiamen kamariin, vaan antaa hänen
istua täällä pimeässä. Lähetänpä huomenna muutamia miehistöni
tuomaan hänelle ruukullisen hyvää paloöljyä.

Syvähenki, joka istui keskellä pimeätä kamaria, kuuli kaiken

tämän, mutta ei uskaltanut nauraa, vaan oli hiljaa kuin hiiri.
Rosvokuningas hapuili eteenpäin puhuen puoliääneen:

— Neitoseni, miksette tullut ulos tervehtimään minua? Eikö teitä

pelota, kun joudutte tänä yönä meidän leirimme haltiattareksi?

Ja haparoidessaan pimeässä edelleen hän kuiskaili yhä

kärsimättömämmin: minun impeni, minun impeni!

Vihdoin sattui rosvokuninkaan käsi Syvähenkeen.

Tämä hypähti tuolilta pystyyn, kahmaisi rosvon syliinsä ja heitti

hänet permannolle. Rosvo puolustautui ja pyrki ylös. Mutta
Syvähenki iski häntä nyrkillä päähän ja sanoi:

— Tuosta saat, sinä ilkeä rosvo!

— Taivas, — huusi rosvokuningas, — miksi lyötte aviomiestänne?!

— Jotta hän paremmin oppisi vaimoaan muistamaan, — vastasi

Syvähenki, painoi hänet alas ja löi ja rusikoi häntä. Rosvo huusi
täyttä kurkkua apua.
 Kun vanha Liu toisessa päässä taloa kuuli tämän avunhuudon,
hän kävi pelosta aivan kalpeaksi.

— Minä olen koko ajan luullut, — höpisi hän itsekseen, — että tuo
munkki tulisi jotenkin käyttämään järjenkeinoa eikä väkivaltaa
saadakseen rosvon luopumaan aikeestaan. Mutta mitä merkitsi tämä
avunhuuto? Ukko otti lyhdyn ja huusi hämmentyneenä
rosvokuninkaan saattojoukon koolle mennäkseen sen kanssa taloon
katsomaan, mitä siellä oikein tapahtui.

Ja todellakin! Siellä istui tuo kunnianarvoisa munkki kahareisin

permannolla pitkällään olevan rosvokuninkaan selässä piesten tätä
käsin ja jaloin pahanpäiväisesti.

Kun vartioväen johtaja tämän huomasi, hän kutsui saattoväen

vapauttamaan »kuningasta». Mutta kun Syvähenki näki saattoväen
ryntäävän sisään, hän jätti uhrinsa, sieppasi sauvansa ja alkoi niin
hurjasti raivota saattojoukon keskellä, että kaikki hänen pelkästä
näkemisestään pötkivät pakoon.

Silloin kuului vanha Liu huudahtavan:

— Voi meitä poloisia, te olette syössyt meidät perikatoon! Te olette

meidät kaikki surmansuuhun ajanut!

Sillävälin karkasi rosvokuningas lattialta pystyyn ja suoraa päätä

ulos pihalle, löysi hevosensa ja hyppäsi nopeasti sen selkään. Mutta
vaikka hän sitä vinhasti ruoskallaan iski, se ei lähtenyt paikaltaan,
sillä rosvokuningas oli kiireessä unohtanut irroittaa sen puusta.

— Sinä onneton, — huusi hän, — hevosenikin minua halveksii

eikä liiku paikaltaan.
 Vihdoin tarkemmin katsottuaan hän huomasi syyn, miksei
hevonen totellut, katkaisi marhaminnan ja ajoi täyttä laukkaa pois
kiroten ehtimän takaa vanhaa Liuta ja antaen viattoman hevosensa,
joka nyt hurjaa vauhtia häntä leiriin kiidätti, tuntea hänen
kostonhaluansa.

Vanha Liu valitteli nyt Syvähengelle:

— Te olette syössyt taloni onnettomuuteen. Minä luulen, että te

olisitte keskustellut hänen kanssaan ja sillä tavoin koettanut hänet
saada luopumaan aikeestaan, enkä epäillyt vähääkään, että te
olisitte näin häntä piessyt. Hän riensi varmaan takaisin leiriinsä
kutsuakseen kaikki väkensä kokoon ja palatakseen meitä
surmaamaan.

— Ei hätää mitään, vanhus, — lohdutti Syvähenki, — minä olen

ollut kaupunginpäällikön henkivartiaston päämiehenä, mutta jouduin
munkiksi, koska tulin tappaneeksi erään miehen. Minä en pelkää,
vaikka kokonainen asestettu rykmentti hyökkäisi kimppuuni, saatikka
sitten nuo koirankuonolaiset! Jollette usko minua, niin koettakaahan
vain kohottaa tätä sauvaa.

Talonrengit jaksoivat töin tuskin nostaa Syvähengen sauvan ja

arvelivat:

— Piru vieköön, se vasta painaa!

Sitten tarttui Syvähenki vuorostaan siihen ja leikitteli sillä kuin

oljenkorrella.

— Pyhä munkki, — huudahti Liu-vanhus, — älkää jättäkö meitä,

sillä jos te meitä suojelette, niin me varmaan nahkamme
pelastamme.

— Minäkö jättäisin?! — murahti Syvähenki. — Siltä tieltä ette

minua tapaa! Mieluummin tuperrun paikkaani!

— Tuokaa vielä väkijuomaa tälle kunnioitettavalle munkille, —

käski Liu ja Syvähengen puoleen kääntyen hän lisäsi, — mutta
teidän ei pidä juoda itseänne liian täyteen.

— Jota enemmän minä juon, sitä vahvemmaksi tulen, — vastasi

Syvähenki.

— Se hyvä, riemastui Liu, — sillä minulla on runsaasti hyvää

väkijuomaa ja mainiota lihaa! Käyttäkää siis mielenne mukaan
hyväksenne, arvoisa munkki!

Samaan aikaan istui toinen rosvokuningas leirissään ajatellen

lähettää jonkun tiedustelemaan, miten hänen virkaveljensä oli
häähommissaan onnistunut, kun muutamat hääseurueen jäsenistä
syöksyivät hengästyneinä leiriin huutaen: »Murhaajia! Murhaajia!»

— Mitä on tapahtunut? — kysyi hän.

— Meidän päällikkömme on revitty palasiksi! Mutta tuskin olivat he

ennättäneet ruveta selittämään tapahtumaa yksityiskohtaisesti, kun
tuo päällikkö palasikin leiriin ilman turbaania ja aivan repaleisissa
vaatteissa huutaen tuskallisesti:

— Hyvä veli, pelasta minut!

— Mikä sinut takaisin karkotti ja vielä tuollaisessa kunnossa?

 — Minä saavuin taloon ja astuin morsiuskamariin. Mutta tuo vanha
veijari oli lähettänyt tyttärensä pois ja pannut hänen sijaansa suuren,
vahvan munkin. Mitään pahaa aavistamatta hapuilin minä pimeässä
kamarissa, kunnes tuo roisto tarttui minuun ja alkoi kuin itse piru
piestä minua käsin ja jaloin. Kun hän sitten näki väkeni tulevan
minua auttamaan, hän heitti minut ja ajoi muut rautasauvallaan
tiehensä, ja sillä välin minä pelastin henkeni. Hyvä veli, minä toivon,
että sinä kostat puolestani.

— Jos niin surkeasti on laitasi, niin mene sisälle lepäämään. Minä

sillä välin varustaudun matkaan sanoakseni tuolle munkille
mielipiteeni.

Toinen rosvokuningas astui nyt vuorostaan hevosen selkään ja

riensi keihäs kädessä koko väkensä saattamana mäkeä alas. Pian
kuultiin Kirsikkamajassa hänen raivohuutonsa. Mutta kun
Syvähengelle ilmotettiin, että nyt he tulevat kostamaan, niin arveli
hän vain:

— Mainiota! Teidän ei tarvitse pelätä, vaan pistätte heidät köysiin

sitä mukaan kun minä heitä nakkaan maahan. Sitten saatatte heidät
jättää viranomaisten käsiin ja vaatia palkkiota.

Ja Syvähenki viskasi kaapunsa pois, kääri alusvaatteensa ylös ja

pisti miekkansa vyöhön. Sen tehtyään hän meni kuistille ja heilutti
tyytyväisenä sauvaansa.

Rosvopäällikkö saapui taloon täysissä varustuksissa tulisoihtujen

ympäröimänä ja huusi kovalla äänellä Syvähenkeä tarkottaen:

— Missä se kaljupäinen aasi on? Tulkoon hän heti ulos

mittelemään voimia kanssani!