Useful Enemies: Islam and the Ottoman

Empire in Western Political Thought,

1450–1750 Noel Malcolm
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/useful-enemies-islam-and-the-ottoman-empire-in-wes
tern-political-thought-1450-1750-noel-malcolm/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Cicero: Political Philosophy (Founders of Modern

Political and Social Thought) Malcolm Schofield

https://ebookmass.com/product/cicero-political-philosophy-
founders-of-modern-political-and-social-thought-malcolm-
schofield/

The Beginnings of the Ottoman Empire Clive. Foss

https://ebookmass.com/product/the-beginnings-of-the-ottoman-
empire-clive-foss/

Overcoming Uncertainty in Ancient Greek Political

Philosophy J. Noel Hubler

https://ebookmass.com/product/overcoming-uncertainty-in-ancient-
greek-political-philosophy-j-noel-hubler/

Law, Empire, and the Sultan: Ottoman Imperial Authority

and Late Hanafi Jurisprudence Samy Ayoub

https://ebookmass.com/product/law-empire-and-the-sultan-ottoman-
imperial-authority-and-late-hanafi-jurisprudence-samy-ayoub/
From slaves to prisoners of war: the Ottoman Empire,
Russia, and international law Smiley

https://ebookmass.com/product/from-slaves-to-prisoners-of-war-
the-ottoman-empire-russia-and-international-law-smiley/

The Political Thought of Xi Jinping Tsang

https://ebookmass.com/product/the-political-thought-of-xi-
jinping-tsang/

Time, History, and Political Thought John Robertson

https://ebookmass.com/product/time-history-and-political-thought-
john-robertson/

Rules, Contracts and Law Enforcement in the Ottoman

Empire: The Case of Tax-Farming Contracts 1st Edition
Bora Altay

https://ebookmass.com/product/rules-contracts-and-law-
enforcement-in-the-ottoman-empire-the-case-of-tax-farming-
contracts-1st-edition-bora-altay/

Appropriating Hobbes: Legacies in Political, Legal, and

International Thought David Boucher

https://ebookmass.com/product/appropriating-hobbes-legacies-in-
political-legal-and-international-thought-david-boucher/
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 07/03/19, SPi

USEFU L EN EMI ES
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 07/03/19, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 07/03/19, SPi

NOEL MALCOLM

USEFUL
ENEMIES
Islam and The Ottoman Empire in Western
Political Thought, 1450–1750

1
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 07/03/19, SPi

3
Great Clarendon Street, Oxford, ox2 6dp,
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© Noel Malcolm 2019
The moral rights of the author have been asserted
First Edition published in 2019
Impression: 1
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2018957358
ISBN 978–0–19–883013–9
Printed and bound in Great Britain by
Clays Ltd, Elcograf S.p.A.
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 07/03/19, SPi

This book is dedicated to the memory

of Mark Whittow
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 07/03/19, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 07/03/19, SPi

Contents

Preface ix

1. The fall of Constantinople, the Turks, and the humanists 1

2. Views of Islam: Standard assumptions 30
3. Habsburgs and Ottomans: ‘Europe’ and the conflict of empires 57
4. Protestantism, Calvinoturcism, and Turcopapalism 76
5. Alliances with the infidel 104
6. The new paradigm 131
7. Machiavelli and reason of state 159
8. Campanella 184
9. Despotism I: The origins 201
10. Analyses of Ottoman strength and weakness 229
11. Justifications of warfare, and plans for war and peace 246
12. Islam as a political religion 275
13. Critical and radical uses of Islam I: Vanini to Toland 303
14. Critical and radical uses of Islam II: Bayle to Voltaire 327
15. Despotism II: Seventeenth-century theories 346
16. Despotism III: Montesquieu 372
Conclusion 408

List of Manuscripts 419

Bibliography 423
Index 465
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 07/03/19, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 07/03/19, SPi

Preface

In 1999 I received an invitation to give the Carlyle Lectures in the history

of political thought at Oxford in the year 2001. The Carlyle Lectures are a
long-running and distinguished series; this was an honour which I had no
hesitation in accepting. However, when the Carlyle electors suggested that
I speak about the political philosophy of Thomas Hobbes, I asked if I might
give the lectures instead on a different subject which had interested me for
some time: Islam, the Ottomans, and ‘Oriental despotism’ in Western ­political
thought from the Renaissance to the Enlightenment. My proposal was
accepted very graciously, but also, as it seemed to me, with slight puzzle-
ment. The unspoken question, I sensed, was whether any audience would
be interested in coming to hear lectures on such an out-of-the-way topic.
I gave the lectures in February and March 2001. Six months later, on
11 September, the world changed. Friends and colleagues then urged me to
turn my lectures into a book as quickly as possible, as there was now a hun-
ger for works that might cast some light on the history of relations between
Islam and the West. But I had more than one reason for demurring. I did
not want to exaggerate the topical relevance of my work; while it was obvi-
ously true that present-day Western assumptions about Islam and the Islamic
world have very long histories, which require careful examination, I thought
it would be wrong to present any account of early modern theorizing (of
the kind sketched in my lectures) as a ‘key’ to understanding relations with
the modern phenomenon of political Islamism. In any case, I had some
other books waiting to be written or edited, which had to take priority. And
most importantly, I knew that the contents of my six lectures, if transferred
to the page without substantial additions, would yield only a short and
unsatisfactory book. My general subject matter was a huge one, ranging
over at least three centuries, and I wanted more time to explore it in depth.
That time has passed. I may have strained the patience of the Carlyle
electors, who impose no formal obligation to publish, but are understand-
ably glad to see the lecture series turned into books, as they almost always
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 07/03/19, SPi

x Pr e face

are; nevertheless, I am glad that I did not rush into print. I feel sure that the
work which I have now written is less unsatisfactory than it would have
been seventeen years ago, even though I am very conscious of the fact that
it gives a summary account of various interesting and important matters,
compressing some things that I do know, and, doubtless, leaving out others
that I do not. Specialists in particular topics will be conscious of my con-
tractions and omissions, and of innumerable nuances which I have not had
space to explore (to say nothing of all the detailed references to their own
writings which I have failed to make; I have had to adopt a fairly minimalist
approach to such reference-giving, having many topics to cover and no
wish to clog the pages unnecessarily with bibliographical material). But
I hope they may also feel that there is some benefit to be gained from placing
their special topics in a broader perspective and a longer narrative.
Arranging that narrative has not been easy; here too I must ask for some
indulgence. While the overall treatment is chronological, from the fifteenth
century to the eighteenth, it has been necessary to devote individual chapters
to particular themes or traditions. Sometimes—especially when covering
the sixteenth century, when so many significant intellectual developments
took place—I must follow one of these subjects for a hundred years or so,
and then double back chronologically to pick up the story of the next one.
None of these topics and traditions existed in a watertight compartment,
of course, and some writers (such as Jean Bodin) feature in my accounts of
more than one of them; a certain amount of referring back and referring
forwards is unavoidable, therefore. But I am certain that the alternative,
a single onward-moving account of everything in mere chronological order,
would have been much less helpful to the reader.
The title of the book requires a little elaboration on several points. First,
the word ‘enemies’: I seriously hesitated over using this term, as I did not
and do not want to give the impression that enmity was the only essential
relationship between the Ottoman and Islamic worlds and the West
European Christian one. As my previous book Agents of Empire makes clear,
the spectrum of interactions between the two did include various kinds of
positive collaboration and cooperation in the early modern period. But the
subject matter of this book is not the entire historical reality of relations
between them, but rather the mental world of those in the ‘West’ who
wrote in a political way about the ‘East’. A degree of enmity was built
into the assumptions of the overwhelming majority of them; and even
when writers praised Islam or the Ottoman system, as a significant number
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 07/03/19, SPi

Pr e facexi

of them did, they could assume that this would have all the more impact
(as part of a critical argument about their own society) precisely because
Western readers took them to be praising an inimical religion and an
enemy state.
Secondly, the dates used in the title have been chosen merely as round
figures. For practical purposes 1450 is a proxy for 1453, the year of the
Ottoman conquest of Constantinople; and 1750 is close enough to 1748, the
date of publication of Montesquieu’s De l’esprit des lois—a work which took
the long-standing tradition of theorizing about Ottoman ‘despotism’, devel-
oped it further, and, by means of the reactions which Montesquieu provoked
to his most extreme claims, helped to bring about its end.
Thirdly, ‘Western’ is used here primarily in contradistinction to the
Ottoman world, and more specifically to refer to Western Christendom.
Writings by Orthodox Slavs and Orthodox Greeks are not considered here;
some of the former and most of the latter were, in any case, living under
Ottoman rule. And while ‘Western political thought’ was certainly no
­monolithic entity, my focus has to be mostly on tendencies in the overall
development of political thinking in Western culture. This is not a history
of everything that was thought, in political terms, about Islam and the
Ottomans by anyone living in ‘the West’. The Ottoman history written in
Hebrew by the sixteenth-century rabbi Elia Capsali, for example, is a text of
great intrinsic interest, written in a territory which can be described as
‘Western’ (the island of Crete, under Venetian rule); but that work, like some
other little-known Hebrew texts, played no role in the development of
Western thought more generally, so it is not discussed here.1
Fourthly, I should emphasize that the phrase ‘political thought’ in the title
has been deliberately chosen in preference to ‘political philosophy’ or
‘­political theory’. The ideas of several major theorists and philosophers are
discussed in this book, but its scope is not confined to any canon of abstract
theoretical works. Many different sorts of material contributed to the devel-
opment of political thought, in a broader sense: descriptive writings by
travellers, speeches by diplomats, polemical pamphlets, millenarian treatises,
and so on. Although my coverage of them cannot be systematic, I have tried
to do justice to the range of forms in which political thinking about, or in

1. On Capsali and his work see the recent monograph by Aleida Paudice, Between Several Worlds,
esp. pp. 1–2, 79–86, 99–127.
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 07/03/19, SPi

xii Pr e face

relation to, Islam and the Ottoman Empire took place in the culture of early
modern Europe.
Yet I must immediately add—again, emphatically—that this is only a his-
tory of political thought, broadly conceived, not a general cultural history
of Western Europe’s experience of the Ottoman and Islamic worlds. (This
point is also relevant to the choice of source materials: playwrights, for
example, may often have reflected cultural assumptions about ‘the Turk’ in
interesting ways, but that is not the same as making original contributions
to Western political thought.) To discuss all the ways in which early modern
Europe absorbed and reacted to Islam and the Ottoman Empire would
require a book of much greater length, and of a much more capacious char-
acter. Where Islam is concerned, the history of Western religious thought
about it in this period extends far beyond the political or politically related
aspects that I discuss here; major areas of theological debate have to be left
aside in this account. And as for the actual human interactions, the experi-
ences of Muslim slaves in Europe, Christian captives in Muslim territories,
Moriscos in Spain, missionaries in the Ottoman Empire, and others: I dis-
cussed these topics in another lecture series, the Trevelyan Lectures, which
I gave at Cambridge in 2010.That was a very different project, and will lead,
in due course, to a very different book.
On one other point I should emphasize what this book is not. It is a study
of Western political thinking about Islam and the Ottoman Empire in the
early modern period, not a study of Islam and the Ottoman Empire in their
own right. There is a wealth of scholarly writings on the Muslim and
Ottoman historical realities; I have benefited greatly from reading such
works, and refer to them in many places in this book. Nevertheless, their
value to the argument of this work is mostly indirect or supplementary.
Historians of the Ottoman Empire do not write directly about the history
of Western political thought, and I do not write directly here about the
history of the Ottoman Empire.
Finally, a few linguistic points. All material from foreign-language sources
is given in translation in the text, with the original supplied in the notes; the
translations are mine, unless otherwise attributed. In early modern texts in
most West European languages the word for ‘Turk’ (‘turc’, ‘turco’, etc.) was
seldom used with the ethnic-linguistic or national meaning that it now has;
the usual sense was either ‘Ottoman’ or ‘Muslim’, and I have translated it
accordingly. Similarly, phrases meaning ‘the Turk’ or ‘the great Turk’, and
versions of the formula ‘le grand Seigneur’, were used to mean ‘the Sultan’,
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 07/03/19, SPi

Pr e facexiii

which is how I have translated them. Standard English forms of Ottoman

terms are used where they exist: ‘Janissary’, ‘pasha’, ‘vizier’, and so on. Other
Ottoman words—in their modern Turkish forms—are given in italics, and
explained on their first appearance (which can be located using the index).
More generally, I should point out that some of the Western comments on
Islam and Muhammad which are quoted or summarized in this book are of
a kind that would be felt to be unpleasantly crude, or worse, if made by poli-
ticians or journalists today; but they were made hundreds of years ago, and
are an essential part of the story that I tell here. To understand the present
we must understand the past, and we cannot do that properly if we try to
force the past to conform to the standards of the present.
I am extremely grateful to the Carlyle electors for their original invita-
tion, especially to their presiding genius, George Garnett. While I gave the
lectures I was also given hospitality at All Souls College on my weekly visits
to Oxford; I particularly want to say what a kind welcome I received from
the late John Davis, then Warden of the College. (From time to time there-
after he would ask me when I was going to write ‘the Carlyle Lectures
book’; it is a source of particular sadness to me that he did not live to see it
published.) One year later it was my very good fortune to join the College
as a Fellow; it has been not only an ideal place of work, but also, even
beyond collegiality, a place of real friendship, and I thank all my colleagues,
past and present, for that.
I am very grateful to the staffs of all the libraries and archives in which
I have done preparatory reading for this book. Sixteen are listed in the List
of Manuscripts at the end of the book; to those I would add the Biblioteca
Marciana, Venice; Cambridge University Library; the Codrington Library,
All Souls College, Oxford; the Herzog August Bibliothek, Wolfenbüttel; the
Houghton Library, Harvard University; the National Library, Valletta;
the Newberry Library, Chicago; the Österreichische Nationalbibliothek,
Vienna; the Sackler Library, Oxford; the School of Oriental and African
Studies, London; the School of Slavonic and East European Studies, London;
the Skilliter Centre for Ottoman Studies, Cambridge; the Taylor Institution
Library, Oxford; and the Warburg Institute, London.
Over the years, some fragments of the original Carlyle Lectures have
been turned into articles or chapters and published separately. For permis-
sion to reuse some of that material here I thank Ashgate (for ‘Positive Views
of Islam and of Ottoman Rule in the Sixteenth Century: The Case of Jean
Bodin’); the British Academy (for ‘The Crescent and the City of the Sun:
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 07/03/19, SPi

xiv Pr e face

Islam in the Renaissance Utopia of Tommaso Campanella’); and the Oxford

University Press (for ‘Alberico Gentili and the Ottomans’: this text was first
printed in the proceedings of a conference on Gentili organized by Professor
Diego Panizza, to whom I am also extremely grateful).
This book is dedicated to the memory of Mark Whittow, a brilliant
scholar as well as a deeply valued friend. He attended the original lecture
series, and after my arrival in Oxford he and Helen enriched my life with
their hospitality and many kindnesses. His untimely death is a source of great
sadness for so many reasons; the fact that he would have read this book with
interest, raising all kinds of original points in response to it, is absolutely the
least of them, though it still matters to me.
All Souls College,
February 2018
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 07/03/19, SPi

one
The fall of Constantinople,
the Turks, and the humanists

O n the morning of 29 June 1453 a ship arrived at Venice, bearing the

news that Constantinople had been conquered by the Ottoman
Sultan Mehmed II. Letters describing the fall of the city, written by officials
in some of the Venetian possessions on the coast of Greece, were read out to
a shocked Senate in the Doge’s Palace. On the following day the Venetian
government sent a messenger to Rome to implore the help of the Papacy;
he arrived there eight days later, where his news caused dismay in the Vatican
and panic in the streets. In Florence, Cosimo de’ Medici described the loss
of Constantinople as the most tragic event the world had seen for centuries;
in Naples, King Alfonso V called for unity and military action. As the fate of
the Byzantine capital became known further afield, in Spain, Portugal,
France, Burgundy, the Netherlands, Germany, Denmark, and England, the
reaction was similar: consternation and mourning, mingled, in many cases,
with a call to arms. On all sides it was understood that this was an event of
huge historical and geopolitical significance.1
At first sight, there is something puzzling about the importance attrib-
uted to this one city. By 1453 the ‘empire’ of which it was the capital was a
very paltry affair.The main territory belonging to it (at least nominally) was
the Despotate of the Morea, covering southern Greece; but the rulers of
that territory, themselves shaken by recent Ottoman attacks, had not sent
any troops to assist in the defence of Constantinople, and would shortly ask

1. Setton, Papacy and Levant, ii, pp. 138–40; Schwoebel, Shadow, pp.1–4. For the first reactions
see Pertusi, La caduta; for reactions in the Eastern Orthodox world see Dujčev, ‘La Conquête
turque’. Franz Babinger comments that ‘Everywhere it was felt that a turning point in history
had been reached . . . With good reason the year 1453 has been designated as the dividing line
between the Middle Ages and the modern era’ (Mehmed, p. 98).
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 07/03/19, SPi

2 Use f u l E n e m i e s

for Ottoman help in suppressing their own rebels. During the previous
­century large parts of the Balkans had been taken over by the Ottomans, who
had seized Thrace and Bulgaria, reduced Serbia to vassal status, conquered
Salonica from the Venetians, taken control of most of Albania, and inter-
vened repeatedly in the kingdom of Bosnia.2 In purely strategic terms the
capture of Constantinople was a mere mopping-up operation. Nor had the
Western powers that mourned the loss of the Byzantine capital made much
effort to save it. One Genoese commander did supply a contingent of sol-
diers at the start of the campaign; but thereafter both Venice and Genoa, the
major commercial powers (and fierce rivals) that operated in Constantinople
and the Black Sea, stayed their hands until it was almost too late, finally
sending or loaning small groups of ships that could make no difference to
the final outcome.The Pope had sent a more or less symbolic contingent of
200 armed men in 1452, and his modest naval contribution in April 1453
was also too little, too late.3 Other Western powers, to whom the last
emperor, Constantine Palaeologus, had sent desperate requests for help, had
done even less.
To some extent, therefore, the sense of dismay and grief expressed by
many Italian and West European rulers may have been quickened by a feel-
ing of bad conscience. (This was perhaps especially true at the papal Curia,
where the official policy for several decades had been to insist that the
Byzantine authorities fulfil their pledges of ecclesiastical union with Rome
as a condition for any help.4) Another factor contributing to the emotional
reaction was the nature of some of the early reports, which were filled with
stories of atrocities—stories which, in turn, were taken up and amplified by
those activists in the West who wished to galvanize their rulers. It was
claimed that 40,000 men had been either blinded or killed by the Ottomans,
that nuns and virgins had been raped on church altars, that monks had been
hacked to death, and that rivers of blood had flowed through the streets.5
Acts of violence, desecration, looting, and killing certainly took place dur-
ing the three days of plunder which Mehmed granted to his army. This was
standard procedure for a city which had resisted calls to surrender, and over-
all the devastation may have been less severe than that inflicted on the city
by its Catholic, West European invaders 249 years earlier. The population

2. See Fine, Late Medieval Balkans.

3. Weber, Lutter contre les Turcs, p. 131 (papal contribution).
4. Ibid., pp. 128–30. 5. Schwoebel, Shadow, pp. 3, 7–9, 12–13; Meuthen, ‘Der Fall’, pp. 4–6.
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 07/03/19, SPi

T h e fa ll of Consta n t i nople3

was indeed seriously depleted, not by mass murder but by the carrying away
of captives for sale as slaves. But Mehmed took quick action to secure the
future of Galata, the neighbouring city dominated by Western merchants;
within less than a year he also appointed a new Greek patriarch and guar-
anteed the essential rights of his Church, to reassure the Orthodox popula-
tion, and concluded a treaty with Venice, granting it full trading privileges
in the Ottoman Empire.6 Within a fairly short time, therefore, those West
European powers that had direct commercial links with Galata and Istanbul
would have been aware that the Sultan was a rational, pragmatic ruler, keen
to promote prosperity and stability in his new possession, not a monster
driven by fanaticism and a thirst for blood. And yet the tendency to portray
the fall of Constantinople as a cataclysmic event continued unabated.
Part of the reason for this was symbolic. Although there was little Western
interest in the history of the Byzantine Empire—which would remain a
curiously neglected subject until the last part of the sixteenth century—
there was of course a general understanding that Constantinople was the
city of Constantine, the son of St Helena (finder of the True Cross) and the
first emperor to favour Christian worship throughout the Roman Empire.7
It was the ‘New Rome’, which had maintained the Roman imperial ­tradition
after the barbarian invasions of Italy and the Western Empire, and it was the
seat of the patriarch of a major Christian Church, albeit a schismatic one.
These facts gave Constantinople a historico-symbolic importance of a kind
that a city such as Salonica could never attain. When Niccolò Sagundino, an
experienced Greek official in Venetian service, addressed an admonitory
‘oration’ to King Alfonso V of Naples at the beginning of 1454, he explained
that Mehmed II was influenced ‘by certain prophecies and preachings that
promise him the conquest of the kingdom of Italy and the city of Rome; he
has said that the seat of Constantine was granted to him by heaven, and that
that seat is not Constantinople but Rome, and that it seems to him both just
and very appropriate that, having taken the daughter-city by force, he may
also take the mother-city.’8 As we shall see, the notion that Ottoman sultans

6. Babinger, Mehmed, pp. 101–5.

7. On the slow development of Western interest in Byzantine history see Pertusi, Bisanzio e i
Turchi, pp. 3–66.
8. Pertusi, La caduta, ii, p. 132 (‘vaticiniis et praedicationibus quibusdam quae sibi regnum Italiae et
urbis Romae expugnationem promittunt; ait sibi concedi coelitus Constantini sedem, hanc vero
Romam esse, non Constantinopolim, videri aequum valdeque congruere, quasi filiam vi cep-
erit, hanc etiam matrem capere posse’). On Sagundino see ibid., ii, p. 126, and Meserve, Empires
of Islam, pp. 106–12.
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 07/03/19, SPi

4 Use f u l E n e m i e s

might claim the historic rights of the Roman emperors would trouble a
number of Western writers over the next century and a half.
The main fear, though, arose simply from contemplating the power of the
Ottoman military machine and the likely direction of its future attacks.
Although the defence of Constantinople had been thin in terms of man-
power, the city’s massive fortifications had posed a challenge which any
Western army of the period might have found insuperable. Mehmed’s army,
estimated at more than 200,000 men, was of a size that none of the West
European powers could possibly match; and his mastery of the latest artil-
lery technology equalled that of the best of them. With the seizure of this
city, he consolidated his position in the Balkans (making it easy to pick off
other minor Christian outposts to the east, on the Crimean coast and at
Trebizond); his future advances, once the south of Greece was fully con-
quered, were naturally assumed to be westward. Twice in the previous sixty
years European powers had mounted large campaigns against the Ottomans,
fighting them at Nicopolis, on the lower Danube, in 1396, and at Varna, on
the Black Sea coast, in 1444. Both had ended in heavy defeats for the
Catholic Christians, but in each case this happened only after an offensive
by a crusading force which had penetrated deep into the Balkans. Now all
the indications were that in future the offensive campaigns would be
launched in the opposite direction, by the Ottoman Sultan against Catholic
Europe. It was military reality, much more than any concern about the
revival of imperial rights, that made Western thinkers and rulers so suddenly
fearful and, for the first time, so very defensive. A fundamental shift in the
balance of power had taken place—or rather, had finally become impossible
to ignore. Soon after the fall of Constantinople, the Venetian chronicler
Languschi wrote of Mehmed II that ‘he now says that the times have
changed, so that he is to move from east to west, just as the westerners went
eastwards in the past.’ As Enea Silvio Piccolomini, the future Pope Pius II,
wrote to Leonardo Benvoglienti in September 1453: ‘the Italians used to be
the masters of the world; now the empire of the Turks is beginning.’9
For people whose historical understanding was, at its deepest levels,
shaped by religious belief, such a momentous change had to have a theo-
logical explanation.The easiest way to account for the fall of Constantinople

9. Pertusi, La caduta, ii, pp. 64 (Piccolomini: ‘Fuerunt Itali rerum domini, nunc Turchorum inchoa-
tur imperium’), 70 (Languschi: ‘Hora dice esser mutato le saxon [sic: for ‘stagioni’] di tempi,
sì che de oriente el passi in occidente, come gli occidentali in oriente sono andati’).
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 07/03/19, SPi

T h e fa ll of Consta n t i nople5

was to blame the sins of the Greeks, who had been viewed as schismatics
since the eleventh century, and most recently had rejected the pledge given
by their own representatives at Florence in 1439 to accept union with the
Roman Church. This approach chimed with a longer tradition of anti-
Greek feeling in the West, as exemplified to a rather startling degree by the
poet Petrarch, who, in the mid-fourteenth century, had denounced the
Orthodox Greeks as the worst sort of heretics and had called repeatedly for
a crusade against Constantinople.10 Such attitudes also helped to shape some
of the earliest Western attempts to account historically for the rise of Islamic
power in the East at the expense of the Byzantine Empire: writing in the
1430s, when attempts to pressure the Greek Church into union with Rome
were at their most intense, the Augustinian friar Andrea Biglia had con-
cluded that the Eastern Christians had lost control over so many of their
territories as a punishment from God for the heresies into which they
had fallen.11
One of the earliest accounts of the conquest of Constantinople, by the
eyewitness Leonardo Giustiniani, Catholic Archbishop of Mytilene, confi-
dently ascribed the Ottoman victory to the fact that God had withdrawn
his support for the Greeks when they refused to implement the union with
Rome agreed in 1439.12 (Soon afterwards, the Orthodox Metropolitan of
Moscow based the same conclusion on the opposite premise: God had pun-
ished the Byzantines for having agreed to union with Rome in the first
place.13) The prominent humanist scholar Poggio Bracciolini, writing in
1455, accused the Byzantine Greeks of sabotaging the Crusades, reneging on
their promises of union, and, for good measure, being so avaricious and so
lazy that they refused to spend their own immense wealth on the defence
of their city, preferring to beg for help from the Papacy instead.Their defeat
occurred, he concluded, ‘not by chance, but by divine judgment’.14 Other
writers agreed: Ubertino Puscolo, a humanist scholar from Brescia who was
studying in Constantinople at the time of the conquest, wrote that if an
angel had appeared, promising to drive away the Ottoman forces so long as
the Greeks agreed to union with Rome, they would have accepted Ottoman
rule instead. (The question of union had in fact bitterly divided the Greek
churchmen, and it was true that some preferred the temporal rule of the

10. Bisaha, Creating East and West, pp. 120–1. 11. Webb, ‘Decline and Fall’, p. 207.
12. Meserve, Empires of Islam, p. 30. 13. Strémooukhoff, ‘Moscow’, p. 88.
14. Meserve, Empires of Islam, p. 30 (Giustiniani); Bisaha, Creating East and West, p. 126 (Poggio).
Another random document with
no related content on Scribd:
Jollei ottanut lukuun jomotusta polvessa, ei elämä tuntunut
hullummalta — elämän suruilla ei ollut suurtakaan sijaa tämän
nuoren miehen valvotuissa öissä. Itse asiassa ei hänellä suruja
ollutkaan. Hän oli juuri päässyt asianajajain kirjoihin, hänellä oli
kirjallisia taipumuksia ja koko maailma avoimena edessään. Isä ja
äiti olivat kuolleet, hänellä oli tuloja neljäsataa puntaa vuodessa. Mitä
siis merkitsi, minne hän matkusti, mitä teki tai milloin jotakin teki?
Hänen vuoteensa oli kova ja se varjeli häntä kuumeelta. Hän loikoi
valveilla, hengitti yön tuoksuja, joita tulvi huoneeseen avoimesta
ikkunasta aivan hänen päänalaisensa vierestä. Jollei ottanut lukuun
pientä harmintunnetta matkatoveria kohtaan, mikä oli niin
luonnollista, kun muistaa ystävysten olleen jo kolme päivää kahden
matkalla, Ashurstin muistot ja näyt olivat tuona unettomana yönä
leppoisia, kaihomielisiä ja liikuttavia. Varsinkin hän näki edessään
selvästi ja aiheettomasti — sillä hän ei ollut aikaisemmin ollut
tietoinen siitä, että olisi pannut niitä merkille — pyssyä puhdistavan
nuorukaisen kasvot ja niiden tarkkaavan, levollisen ja kuitenkin
säikähtyneen ilmeen tämän siirtäessä katseensa keittiön ovesta
tuoppeja kantavaan tyttöön. Tuo punakka, sinisilmäinen naama,
vaaleat silmäripset ja rohtimien kaltaiset hiukset olivat syöpyneet
hänen muistiinsa yhtä varmasti kuin tytön kasteenraikkaat kasvot.
Viimein hän näki uutimettoman ikkunan neliön vaalenevan ja kuuli
unisen, käheän kukonkiekaisun. Sitten seurasi hiljaisuus, joka oli
yhtä kuollut kuin ennen, kunnes mustarastas, tuskin vielä hereillään,
uskalsi rikkoa sen laulullaan. Ja tähystellen ikkunan kehystämään
valkenevaan päivään Ashurst vaipui uneen.

Seuraavana päivänä hänen polvensa oli pahasti pöhöttynyt,

jalkamatka oli siis ilmeisesti lopetettava. Garton, jonka täytyi olla
Lontoossa seuraavana aamuna, lähti keskipäivän aikaan huulilla
ivallinen hymy, joka teki toverin mieleen pienen ärtyisyyden haavan
— mikä kuitenkin meni umpeen samassa hetkessä kun hänen
kumara vartalonsa katosi jyrkästi nousevan kujan käänteessä. Koko
päivän Ashurst lepuutti polveaan vihreässä puutarhatuolissa, joka oli
nostettu ruohikolle marjakuusten alle, minne auringonsäteiden
mukana kantautui leukoijain ja neilikoiden tuoksua ja heikkona
aavistuksena kukkivien viini marjapensaiden lemua. Autuaallisessa
mielentilassa hän poltteli, uneksi ja teki havaintoja.

Maalaistalo on keväisin täynnä syntyvää elämää — nuori elämä

puhkeaa silmuista ja umpuista, ja inhimilliset olennot vaalivat sitä
ruokkien ja hoivaten kaikkea syntynyttä. Nuori mies istui niin hiljaa,
että hanhiemo taapersi juhlallisesti, kuusi keltaniskaista,
harmaaselkäistä poikasta vanavedessään hieromaan nokkaansa
ruohonlehtiin aivan hänen jalkainsa juureen. Aina väliin kävivät rouva
Narracombe tai Megan kysymässä, tarvitsiko hän jotakin, ja hän
hymyili vastatessaan: "Kiitoksia, en mitään. Täällä on ihanaa." Teen
aikaan he tulivat ulos yhdessä, toivat maljakossa pitkän, tumman
kankaisen siteen, ja tarkastettuaan ensin juhlallisesti ja huolellisesti
hänen ajettunutta polveaan käärivät siteen sen ympäri. Heidän
lähdettyään hän ajatteli tytön pehmeää huudahdusta, hänen
osaaottavia silmiään ja pientä ryppyä silmäkulmien välissä. Ja hän
tunsi jälleen aiheetonta ärtymystä poislähtenyttä ystäväänsä
kohtaan, joka oli puhunut tytöstä mokomia tyhmyyksiä. Kun Megan
kantoi pois hänen teensä, kysyi Ashurst:

"Mitä piditte ystävästäni?"

Tyttö veti ylähuultaan alaspäin, ikäänkuin olisi pelännyt, että oli

epäkohteliasta hymyillä. "Hauska herra, sai meidät kaikki
nauramaan. Luulen, että hän on hyvin oppinut."

"Mitä hauskaa hän teille kertoi?"

 "Hän sanoi, että minä olen bardien tytär. Mitä ne sellaiset ovat?"

"Walesilaisia runolaulajia, jotka elivät monta sataa vuotta sitten."

"Millä tavoin voin olla heidän tyttärensä, jos saan kysyä?"

"Hän tarkoitti, että olette sellainen tyttö, joista heidän oli tapana
laulaa."

Tyttö rypisti kulmakarvojaan. "Pelkäänpä, että hän teki minusta

pilaa.
Olenko sitten sellainen?"

"Uskoisitteko minua, jos minä sen sanoisin?"

"Uskoisin kyllä."

"No niin, luulen hänen olleen oikeassa."

Megan hymyili.

Ja Ashurst ajatteli: "Oletpa kaunis!"

"Hän sanoi myöskin, että Joe on anglosaksilainen tyyppi. Mitä se

mahtaa merkitä?"

"Kuka Joe on? Sekö poika, jolla on siniset silmät ja punakat

kasvot?"

"Hän juuri. Enoni veljenpoika."

"Siis ei teidän ensimmäinen serkkunne?"

"Ei."
 "Toverini tarkoitti, että Joe muistuttaa niitä miehiä, jotka tulivat
Englantiin noin neljätoistasataa vuotta sitten ja valloittivat maan."

"Ai niin! Olen kuullut heistä. Onko hän heitä?"

"Garton on hullaantunut tuollaisiin asioihin, mutta minunkin täytyy

sanoa, että Joe muistuttaa vanhoja saksilaisia."

"Vai niin."

Tuo "vai niin" huvitti Ashurstia. Se oli niin tuore ja rakastettava, niin
päättäväinen ja kohteliaan myönteinen, huolimatta siitä, että se
kohdistui asiaan, joka oli tytölle hepreaa.

"Hän sanoi, että kaikki toiset pojat olivat oikeita mustalaisia. Sitä
hänen ei olisi pitänyt sanoa. Tätini kyllä nauroi, mutta hän ei pitänyt
siitä, ja serkkuni suuttuivat. Enoni oli maanviljelijä, eivätkä
maanviljelijät ole mustalaisia. On väärin loukata ihmisiä."

Ashurst olisi tahtonut tarttua tytön käteen ja puristaa sitä, mutta

sanoi vain:

"Aivan niin, Megan. Mutta asiasta toiseen, kuulin teidän eilen

panevan pienokaiset levolle."

Tyttö punastui hiukan. "Olkaa hyvä ja juokaa teenne, se jäähtyy.

Tuonko lisää?"

"Onko teillä koskaan aikaa tehdä mitään itsenne vuoksi?"

"On toki."

"Olen katsellut teitä, mutta en ole vielä sitä huomannut."

 Tyttö rypisti hämillään kulmakarvojaan, ja hänen poskensa kävivät
tummemmiksi.

Meganin mentyä Ashurst ajatteli: "Mahtoiko hän uskoa, että

tarkoitukseni oli kiusoitella häntä. Sitä en tahtoisi tehdä mistään
hinnasta." Ashurst oli siinä iässä, jolloin useille nuorukaisille
"kauneus on kukkanen", kuten runoilijat sanovat, ja herättää heissä
ritarillisia ajatuksia. Kului hetkinen, ennen kuin hän, joka ei
milloinkaan ollut erikoisen tarkka huomaamaan, mitä ympärillä
tapahtui, havaitsi nuorukaisen, jota Garton oli sanonut "saksilaiseksi
tyypiksi", seisovan tallin ovella. Pojan likaiset, ruskeat samettihousut,
pölyiset säärystimet ja sininen paita muodostivat hauskan väriläikän.
Hänen käsivartensa ja kasvonsa olivat punaiset, tukka loisti
auringonpaisteessa pellavankeltaisena. Hän seisoi liikkumattomana,
levollisena, vakavana. Kun hän huomasi Ashurstin tarkastavan
häntä, hän saapasteli pihan poikki hitaasti ja levollisesti niinkuin
ainakin nuoret talonpojat, joita ujostuttaa näyttäytyä muunlaisina kuin
hitaina ja rauhallisina, ja katosi talon päädyn taakse, missä keittiön
ovi oli. Ashurstin mieliala kävi viileäksi. Moukka? Kuinka mahdoton
oli parhaalla tahdollakaan päästä yhteisymmärrykseen heidän
kanssaan. Mutta tuo tyttö! kengät risaiset, kädet karheat — ja
kuitenkin! Oliko se hänen kelttiläisen verensä vaikutusta, niinkuin
Garton väitti? Hän oli synnynnäinen hienon maailman nainen,
jalokivi, vaikka luultavasti hädin tuskin osasi lukea ja kirjoittaa.

Hänen eilen keittiössä näkemänsä mies, jonka kasvot olivat

sileiksi ajellut, oli tullut pihalle mukanaan koira. Hän ajoi lehmät
tarhaan: Ashurst huomasi miehen ontuvan.

"Kauniita elukoita!"
 Ontuvan miehen kasvot kirkastuivat. Hänellä oli silmissään
ylöspäin kääntynyt katse, jollaisen pitkäaikainen kärsimys usein
aiheuttaa.

"Niin kyllä, oikein mallilehmiä, ja hyviä lypsämäänkin."

"Senpä kyllä uskon."

"Toivottavasti herran jalka on parempi?"

"Kiitoksia kysymästä. Aina hiljalleen."

Ontuva mies kosketti omaa jalkaansa.

"Tunnen tuon itse omassa nahassani. Polvi on arka paikka. Minun

on ollut kipeänä jo kymmenen vuotta."

Ashurst päästi osaaottavan huudahduksen, mikä niin helposti

lähtee sellaisten ihmisten huulilta, joiden toimeentulo on turvattu, ja
ontuva hymyili taas.

"Ei kuitenkaan auta valittaa. Olivat vähällä katkaista sen."

"Ohoh"

"Niin, ja verraten siihen, millainen se silloin olisi ollut, se on nyt

melkein kuin uusi."

"Minun polvelleni panivat erinomaisen tepsivän kääreen."

"Tytön poimima lääke. Tuntee kukkaset. Hän on niitä, jotka

tietävät, mikä kukista ja ruohoista kelpaa lääkkeiksi. Äitivainajani
osasi eri hyvästi sen taidon. Toivottavasti herran jalka pian paranee.
Hei eteenpäin siitä!"
 Ashurstin täytyi hymyillä. "Tuntee kukkaset." Hän itse on
kukkanen.

Samana iltana Ashurstin syötyä illallista, johon kuului kylmää

hanhenpaistia, uunijuustoa ja omenaviiniä, tuli tyttö huoneeseen.

"Suokaa anteeksi; täti käski kysyä, ettekö tahtoisi maistaa

vapunpäivä-kakkua."

"Kyllä, jos saan tulla sitä keittiöstä noutamaan."

"Tulkaa vain. Kaipaatte varmaan kovin ystäväänne."

"Enpä niinkään; mutta oletteko varma siitä, ettei kukaan pane

pahakseen, jos tulen keittiöön?"

"Kukapa sitä panisi pahakseen? Se on meistä kaikista hauskaa."

Ashurst nousi liian äkkiä kankean polvensa varaan, horjahti ja

vaipui takaisin tuoliin. Tyttö huudahti ja ojensi molemmat kätensä.
Ashurst tarttui niihin; ne olivat pienet, karkeat, ruskettuneet. Hän
hillitsi halunsa, ei vienyt niitä huulilleen, vaan antoi tytön auttaa. Tyttö
tuli aivan lähelle häntä ja tarjosi olkapäänsä tueksi. Tyttöön nojaten
Ashurst nilkutti huoneen poikki. Hänen mielestään tuo olkapää oli
miellyttävintä, mihin hän milloinkaan oli koskettanut, mutta hänellä oli
tarpeeksi kylmäverisyyttä ottaakseen keppinsä ohimennen nurkasta
ja vetääkseen pois kätensä, ennen kuin he tulivat keittiöön.

Seuraavan yön hän nukkui kuin hako, ja hänen herätessään kipeä

polvi oli tuskin tervettä paksumpi. Aamun hän vietti taaskin vihreässä
tuolissa ruohokentällä, sepitellen runoja. Mutta iltapäivällä hän jo
samoili lähiseudulla pikkupoikien, Nickin ja Rickin, seurassa. Oli
lauantaipäivä, joten tenavat olivat päässeet varhain koulusta. He
olivat vilkkaita, ujoja, tummia vekaroita, toinen seitsen-, toinen
kuusivuotias. Pian he muuttuivat varsin puheliaiksi, sillä Ashurst
osasi olla lasten kanssa. Neljään mennessä he jo olivat ehtineet
näyttää hänelle kaikki eri keinot, millä he osasivat tuhota elämää,
lukuunottamatta sitä, miten taimenia pyydystetään. Nyt he makasivat
paidanhihat ylöskäärittyinä puron partaalla tahtoen osoittaa
osaavansa senkin taidon. Se ei tietystikään onnistunut, sillä heidän
huutonsa ja naurunsa säikytti kaiken elävän lähimailta. Ashurst istui
kallionkielekkeellä pyökkimetsikössä heitä tarkastellen ja kuunnellen
käkeä, kun Nick, veljeksistä vanhempi ja vähemmän vilkas, tuli
hänen luokseen ja ilmoitti:

"Mustalaiskummitus istuu aina sillä kivellä."

"Mikä mustalaiskummitus?"

"En tiedä, en ole koskaan itse nähnyt. Megan sanoo, että sen on
tapana istua täällä. On vanha Jimkin sen kerran nähnyt. Se istui
tuossa sen päivän edellisenä iltana, jolloin poni potkaisi isää päähän.
Se soitti huilua."

"Mitä säveltä se soittaa?"

"En tiedä."

"Minkä näköinen se on?"

"Musta. Vanha Jim sanoo, että sillä on karvoja ympäri ruumiin. Se

on oikea kummitus. Eikä se käy täällä yksistään yön aikaan."
Pikkupojan vinot silmät pyörivät päässä. "Luuletteko, että se tahtoo
viedä minut? Megan pelkää sitä."

"Onko Megan nähnyt sen?"

 "Ei. Mutta teitä hän ei pelkää."

"En sitä epäilekään. Mitäpä hän minua pelkäisi."

"Hän rukoili teidän puolestanne."

"Kuinka sen tiedät, pikku veitikka?"

"Kun olin vuoteessa, hän sanoi: 'Jumala siunatkoon meitä kaikkia

ja herra Ashurstia'. Kuulin hänen kuiskaavan niin."

"Teet väärin, kun kerrot, mitä olet kuullut, koska se ei ollut

tarkoitettu sinun kuultavaksesi."

Poikanen oli vaiti. Hetken kuluttua hän sanoi kuin uhitellen:

"Minäpä osaan nylkeä kaniineja. Megan ei kykene siihen. Minä

pidän verestä."

"Vai pidät sinä siitä — senkin pikku peto!"

"Mikä se on?"

"Se on ihminen, joka pitää toisen rääkkäämisestä." Poikanen

katsoi kummissaan.

"Minä nyljen ainoastaan kuolleita kaniineja, joita me syömme."

"Vai niin! Sitten pyydän anteeksi."

"Osaan minä nylkeä sammakoltakin."

Mutta Ashurst oli käynyt hajamieliseksi. "Jumala siunatkoon meitä

kaikkia ja herra Ashurstia!" Ja puhetoverinsa äkkinäiseen
hajamielisyyteen kyllästyneenä Nick juoksi takaisin purolle, mistä
taas alkoi kuulua naurua ja huutoja.

Kun Megan tuli tuomaan hänelle teetä, kysyi hän:

"Mitä se mustalaiskummitus on?"

Tyttö katsahti Ashurstiin kauhistuneena.

"Se ennustaa onnettomuuksia."

"Ette kai te usko kummituksia olevan olemassa?"

"Toivon, ettei minun koskaan tarvitse nähdä sitä."

"Varmasti ette koskaan sitä näekään. Kummituksia ei ole

olemassa. Vanha
Jim näki varmaankin ponihevosen."

"Ei! Sellaisia kummituksia asuu kallionrotkoissa. Ne ovat ihmisiä,

jotka ovat eläneet kauan sitten."

"Eivät ne ainakaan ole mustalaisia. Nuo muinaiset ihmiset olivat

kuolleet jo kauan ennen kuin mustalaiset tulivat maahan."

Tyttö sanoi yksinkertaisesti: "Ne ovat kuitenkin pahoja."

"Miksi niin pahoja? Jos tuollaisia kummituksia on, ne ovat arkoja

kuin jänikset. Kukat eivät ole pahoja, vaikka kasvavat itsestään,
orapihlajoita ei ole kukaan istuttanut — ettekä pelkää niitäkään. Pitää
lähteä joskus yöllä etsimään kummitustanne ja puhuttelemaan sitä."

"Voi älkää, älkää tehkö niin!"

 "Tottahan toki! Asetun istumaan hänen kalliolleen."

Tyttö pani kätensä ristiin: "Minä pyydän, rukoilen: älkää menkö!"

"Rauhoittukaa! Mitäpä merkitsee, vaikka minulle tapahtuisikin

jotakin?"

Megan ei vastannut. Hiukan harmissaan nuorukainen jatkoi:

"Mutta pelkään pahoin, etten saa sitä nähdä, sillä minun kai täytyy
pian lähteä täältä pois."

"Joko nyt?"

"Tätinne ei kaiketikaan halua enää pitää minua täällä."

"Kyllä varmasti! Meillähän on aina kesävieraita."

Ashurst käänsi silmänsä tyttöön ja kysyi:

"Tahtoisitteko te, että minä jään tänne?"

"Kyllä."

"Minä aion tänä iltana rukoilla teidän puolestanne."

Tyttö karahti tulipunaiseksi, rypisti kulmiaan ja lähti pois

huoneesta.
Ashurst sadatteli tyhmyyttään. Tee jäähtyi kylmäksi ja mauttomaksi.
Aivan kuin olisi raskaat saappaat jalassa tallannut keskelle
sinikelloryhmää. Miksi hän oli päästänyt suustaan mokoman
tyhmyyden?
Oliko hänkin samanlainen kaupunkilainen ja yliopistoaasi kuin
Robert
Garton, yhtä mahdoton kuin hänkin ymmärtämään tuota tyttöä?

IV.
Ashurst vietti seuraavan viikon samoilemalla lähitienoilla
vakuuttautuakseen jalkansa paranemisesta. Kevät oli tänä vuonna
hänelle ilmestys. Kuin juopuneena hän saattoi seistä katselemassa
myöhästyneen pyökin punavalkoisia silmuja, kun se ojenteli oksiaan
auringossa taivaan sineä kohti, tai harvojen skotlanninkuusten
runkoja ja oksia, jotka hohtivat ruskeina voimakkaassa valossa, tai
toisin ajoin nummea ja myrskyn tuivertamia lehtikuusia, jotka
näyttivät niin eloisilta, kun tuuli puhalteli niiden nuoren vihreyden läpi,
joka levittäytyi ruosteenväristen runkojen yllä. Tai hän loikoi maassa
tarkastellen nurmikon sinisiä orvokkeja tai sanajalikossa hypistellen
vaaleanpunaisia, läpinäkyviä silmuja, käkien kukkuessa, rastaiden
säksättäessä ja leivon sirotellessa lauluhelmiään korkealta pilvistä.
Tämä kevät oli erilainen kuin kaikki edelliset, sillä kevättä oli myös
hänen rinnassaan eikä vain hänen ulkopuolellaan. Päiväsaikaan hän
tuskin näki perheenjäseniä, ja kun Megan toi hänen ateriansa, tällä
näytti aina olevan niin paljon puuhaa talossa tai pihalla, ettei hän
voinut viipyä kauempaa eikä jäädä juttelemaan Ashurstin kanssa.
Mutta iltaisin Ashurst istahti keittiön ikkunapenkille polttelemaan
piippuaan ja puheli ontuvan Jimin tai rouva Narracomben kanssa,
tytön istuessa ompelemassa tai liikkuessa huoneessa korjaamassa
illallisen tähteitä. Ja toisinaan hän oli havaitsevinaan, tuntien
samantapaisia tunteita kuin kehräävä kissa, että Meganin silmät —
nuo kasteenharmaat silmät — olivat kiintyneet häneen viipyvin,
lempein katsein, jotka omituisesti mairittelivat häntä.

Sunnuntai-iltana viikkoa myöhemmin, loikoessaan

hedelmätarhassa kuunnellen mustarastaita ja sepitellen
rakkausrunoa, hän kuuli veräjän narahtavan ja näki tytön juoksevan
sitä paikkaa kohti, missä hän seisoi, typerä punanaamainen Joe
kintereillään. Parinkymmenen metrin päässä he äkkiä pysähtyivät ja
jäivät seisomaan silmäkkäin, huomaamatta nurmikossa lojuvaa
vierasta. Poika yritti lähestyä tyttöä, mutta tämä torjui hänet luotaan.
Ashurst saattoi nähdä Meganin kiihtyneen, suuttumusta ilmaisevan
ilmeen. Hän huomasi myös nuorukaisen kiihkon — kuka olisi
uskonut, että tuo punaposkinen pojanjolppi saattoi näyttää noin
kiihtyneeltä? Kiusautuneena näkemästään Ashurst hypähti
nurmikolta pystyyn. Toisetkin huomasivat hänet nyt. Megan päästi
käsivartensa vaipumaan ja vetäytyi puunrungon taakse. Poika
murahti vihaisesti, juoksi muurin luo, kapusi sen yli ja katosi. Ashurst
meni hitaasti tytön luo. Megan seisoi liikkumattomana, purren
huuliaan. Hän oli hyvin kaunis, hieno, tumma tukka pörrötti
valtoimenaan kasvojen ympärillä. Hänen silmänsä olivat luodut
maahan.

"Pyydän anteeksi", sopersi Ashurst.

Tyttö loi häneen yhden ainoan katseen selko selällään tuijottavista

silmistään. Sitten hän veti syvään henkeä ja kääntyi mennäkseen
pois. Ashurst lähti perästä.
 "Megan!"

Mutta tyttö ei pysähtynyt. Nuorukainen tarttui hänen käsivarteensa

ja käänsi hänet lempeästi puoleensa.

"Pysähtykää ja jääkää puhelemaan minun kanssani!"

"Miksi pyydätte minulta anteeksi? Teidän ei pitäisi pyytää anteeksi

minulta."

"Jaha, siis Joelta."

"Kuinka hän rohkenee ahdistaa minua?"

"Rakastunut teihin, arvatenkin."

Tyttö polki jalkaansa.

Ashurst naurahti. "Tahtoisitteko, että halkaisen hänen kallonsa?"

Tyttö huudahti äkkiä kiihkeästi:

"Te pidätte minua — pidätte meitä pilkkananne!"

Ashurst tarttui hänen käsiinsä, mutta tyttö perääntyi, kunnes

hänen pienet kiihtyneet kasvonsa ja hajalleen mennyt tumma
tukkansa hukkuivat omenapuun ruusunpunaisten kukkasarjojen
sekaan. Ashurst nosti hänen toisen kätensä, jota yhä piteli
omassaan, huulilleen. Hän tunsi menettelevänsä ritarillisesti, aivan
toisin kuin tuo moukkamainen Joe, koskettaessaan vain kevyesti
huulillaan tuota pientä, karheaa kättä. Äkkiä tyttö herkesi
peräytymästä, tuntui väristen tulevan nuorukaista vastaan. Suloinen
lämpö tulvahti Ashurstin koko olemuksen läpi kiireestä kantapäähän.
Tuo solakka tyttö, joka oli niin yksinkertainen, mutta samalla niin
hieno ja kaunis, näytti siis pitävän hänen huultensa kosketuksesta.
Ja heittäytyen hetken mielihalun valtaan hän kietoi käsivartensa
tytön vartalolle, painoi tämän rintaansa vasten ja suuteli häntä
otsalle. Mutta silloin nuorukainen säikähti! Tyttö valahti kalpeaksi,
ummisti silmänsä, niin että pitkät, tummat silmäripset lepäsivät
poskea vasten ja kädet riippuivat liikkumattomina kupeilla. Tytön
poven kosketus sai Ashurstin värähtämään. "Megan!" kuiskasi hän ja
päästi tytön syleilystään. Syvässä hiljaisuudessa kuului
mustarastaan laulu. Silloin tyttö tarttui hänen käteensä, painoi sen
poskeaan, sydäntään, huuliaan vasten, suuteli sitä intohimoisesti,
pujahti samassa omenapuiden sammaleisten runkojen lomaan ja oli
hävinnyt näkymättömiin.

Ashurst istuutui vanhalle kuhmuraiselle puunrungolle, joka kasvoi

miltei vaakasuorassa pitkin maanpintaa, ja tuijotti valtimot jyskyttäen
ja pää sekavana kukkasiin, jotka äsken olivat kuin kehyksenä
ympäröineet tytön päätä, noihin vaaleanpunaisiin umppuihin, joiden
joukossa oli yksi puhjennut, valkoinen tähti. Mitä hän oli tehnyt?
Kuinka hän oli antanut kauneuden, säälin — vaiko vain kevään? —
lumota itsensä! Hän tunsi kuitenkin olevansa sanomattoman
onnellinen — onnellinen ja voitonriemuinen silloinkin, kun väristys
puistatti ruumista ja hänen mieleensä iski levottomuus. Tämä oli
alkua — niin, minkä alkua? Sääsket purivat, tanssivat hyttyset olivat
vähällä lentää suoraan suuhun ja koko hänen ympärillään heräävä
kevät näytti tulevan yhä elävämmäksi ja ihastuttavammaksi. Hän
kuuli käen kukkuvan ja mustarastaan viserryksen, näki vinot
päivänsäteet, omenankukat, jotka olivat seppeleenä kehystäneet
tytön päätä. — Ashurst nousi vanhalta puunrungolta ja lähti pois
puutarhasta; hän tunsi tarvitsevansa avaria kenttiä, vapaata taivasta
selvitelläkseen uusia tunteitaan. Hän ohjasi askelensa nummelle, ja
lehdosta pyrähti harakka lentoon kuin ilmoittamaan hänen tuloaan.
 Onko ainoaakaan miestä — minkään ikäistä viisivuotiaasta alkaen
— joka voisi sanoa, ettei ole milloinkaan ollut rakastunut? Ashurst oli
rakastanut pieniä tanssikoulutovereitaan, kotiopettajatartaan, tyttöjä
koululoman aikana. Hän ei ehkä ollut koskaan ollut aivan vailla
pientä rakastumista, vaan oli aina omistanut jollekulle enemmän tai
vähemmän etäisen ihailunsa. Mutta tämä oli aivan toista, ei lainkaan
etäistä. Tämä oli kokonaan uusi, peloittavan suloinen tunne, joka
samalla antoi aavistuksen kypsyneestä miehuudesta. Pitää
kädessään tuollaista luonnonkukkaa, saada viedä se huulilleen ja
tuntea sen onnesta väristen painuvan niitä vasten! Millainen hurma
— mutta millainen huoli samalla! Mitä tuolle kukalle onkaan tehtävä,
miten kohdattava tyttö ensi kerralla? Pojan ensi hyväily oli ollut viileä,
kuin säälivä, mutta seuraava ei voinut muodostua samanlaiseksi,
kun hän nyt Meganin hänen kädelleen painamasta polttavasta pikku
suudelmasta ja siitä, että tyttö oli vienyt hänen kätensä sydämelleen,
tiesi tämän rakastavan häntä. Muutamat luonteet paatuvat siitä, että
niille tuhlataan rakkautta, toiset taas — ja Ashurst kuului
jälkimmäisiin — hurmautuvat, lämpenevät ja heltyvät kokiessaan
rakkauden ihmeen.

Ja kiivetessään kalliorinteitä hän tunsi toiselta puolen halua

antautua valtoimenaan omassa povessa tapahtuvalle kevään
täyttymykselle, toiselta puolen epämääräistä, mutta todellista
levottomuutta. Toisin hetkin hän tunsi yksinomaan ylpeyttä ja
itserakkautta, kun oli saavuttanut tuon kauniin, luottavaisen,
kastesilmäisen olennon rakkauden. Toisin hetkin hän taas ajatteli
pakottautuen vakavaksi: "Kuule, poika! Katso, mitä teet! Sinun täytyy
tietää, mihin se johtaa."

Hämätä laskeutui maille, mutta hän ei sitä huomannut, kietoi

verhoonsa juhlalliset kallioröykkiöt, jotka olivat kuin vanhoja
assyrialaisten veistoksia. Ja Luonnon ääni kuiskasi: "Tämä on sinulle
uusi maailma." Kuin ihmisestä, joka nousee vuoteestaan neljän
aikaan lähteäkseen kävelylle varhaisena kesäaamuna, jolloin
eläimet, linnut ja puut katselevat häntä oudoksuen ja ihmetellen,
samoin tuntui hänestä nyt kuin kaikki olisi muuttunut uudeksi. Hän
viipyi kalliolouhikossa tuntikausia, kunnes ilma kävi koleaksi. Silloin
hän laskeutui laaksoon yli kivien ja kanervien, saapui maantielle,
poikkesi siitä kujatielle ja käveli luonnonniityn ohi hedelmätarhaan.
Siellä hän sytytti tulitikun ja katsoi kelloa. Kohta kaksitoista.
Puutarhassa oli pimeää ja hiljaista, aivan toisenlaista kuin kuutisen
tuntia sitten, kun auringonvalo vielä viipyi mailla ja linnut lauloivat. Ja
äkkiä hän näki oman idyllinsä ikäänkuin toisen henkilön silmillä —
hän oli näkevinään rouva Narracomben kääntävän käärmemäistä
kaulaansa, tämän nopean katseen käsittäessä samassa kaikki, ja
hänen viekkaiden kasvojensa samassa kovenevan, luuli näkevänsä
mustalaisia muistuttavat, karkeaa leikkiä laskevat ja epäluuloiset
serkut, Joen typeränä ja raivoisana — vain ontuva Jim, jonka
silmistä puhui kärsimys, näytti säyseältä ja rauhalliselta niinkuin aina.
Ja hän näki kylänväkeä: puheliaita eukkoja, joita oli tavannut
kävelyretkillään. Ja lopuksi omat ystävänsä; miten Robert Garton
lähti aamulla puolitoista viikkoa sitten hymyillen ivallisesti ja
merkitsevästi. Sietämätöntä! Hetken aikaa hän suorastaan vihasi
tätä matalaa, kyynillistä maailmaa, johon kuuluvaksi oli pakko
lukeutua, tahtoipa tai oli tahtomatta. Veräjä, johon hän nojautui,
muuttui harmaaksi, hänen eteensä muodostui valojuova, joka levisi
sinertävään pimeyteen. Kuu! Se pilkisti juuri mäen takaa, se oli
punainen, melkein pyöreä — ihmeellinen kuu! Ja hän kääntyi, lähti
kulkemaan kujatietä, jossa oli yön lehmänlannan ja nuorten lehvien
tuoksua. Karjapihassa hän erotti elukat tummana, yhtenäisenä
rykelmänä, josta epämääräisinä ulkonevat sarvenkärjet häämöttivät
kuin taivaalta kärjelleen pudonneet kuunsirpit. Hän avasi varovasti
pihaveräjän. Talossa oli kaikki pimeänä. Äänettömin askelin hän hiipi
ulko-ovelle ja katsoi marjakuusta vasten painautuen Meganin
ikkunaan. Se oli auki. Nukkuiko tyttö vai valvoiko levottomana —
huolissaan hänen viipymisestään? Pöllö huusi hänen siinä
seistessään ja tähyillessään ylöspäin, ja sen ääni tuntui täyttävän
koko yön — niin hiljaista oli kaikkialla, kuului vain puron koskaan
vaikenematon solina. Päivällä käki ja nyt pöllöt — kuinka
ihmeellisesti ne tulkitsivatkaan hänessä itsessään herännyttä
levotonta hurmaa! Ja äkkiä hän näki tytön ikkunassa tähyilemässä
ulos. Ashurst astui askelen marjakuusen juurelta ja kuiskasi:
"Megan!" Tyttö vetäytyi taaksepäin, katosi, ilmestyi uudelleen
ikkunaan ja kumartui ulos. Ashurst hiipi eteenpäin ruohikolla, nojasi
leukansa vihreäksi maalattuun tuoliin ja pidätti hengitystään. Tytön
kasvojen ja riippuvien käsivarsien muodostamat vaaleat läikät eivät
liikahtaneet, poika nosti tuolin lähemmäksi ja nousi seisomaan sille.
Ojentamalla käsivartensa hän ulottui parahiksi tytön käteen. Siinä oli
suuri ulko-oven avain; poika tarttui kylmää avainta pitelevään
kuumaan käteen. Ashurst saattoi juuri ja juuri erottaa hänen
kasvonsa ja hampaiden välähdyksen huulten lomasta sekä
epäjärjestyksessä olevan tukan. Tyttö oli täysissä pukimissa —
raukka oli varmaan valvonut hänen vuokseen. "Kaunis Megan!"
Tytön kuumat, karheat sormet tarttuivat pojan käteen, hänen
kasvoissaan oli omituinen, avuton ilme. Kunpa olisi voinut koskettaa
niitä edes kädellä! Pöllö huusi, orjanruusun tuoksu tunkeutui
Ashurstin sieraimiin. Toinen pihakoira haukahti, tytön ote herpautui,
hän vetäytyi pois. "Hyvää yötä, Megan!"

"Hyvää yötä, herra!" Tyttö oli poissa. Huokaisten Ashurst laskeutui

maahan ja istuutuen tuolille riisui kengät jalasta. Ei ollut muuta
neuvoa kuin mennä levolle. Kuitenkin hän jäi vielä pitkäksi aikaa
istumaan, jalat väristen märässä kasteessa, muistellen
hurmaantuneena tytön avutonta, hymyilevää ilmettä ja tämän
kuumien sormien lujaa otetta niiden työntäessä kylmän avaimen
hänen käteensä.
V.

Ashurstilla oli aamulla herätessään sellainen tunne kuin olisi illalla

syönyt liikaa, vaikk'ei itse asiassa ollut syönyt mitään. Ja eilispäivän
romaani tuntui äärettömän kaukaiselta ja epätodelliselta. Oli
loistavan kaunis aamu. Kevät oli vihdoin tullut kaikessa loistossaan
— yhdessä yössä olivat kultaumput, niinkuin pikkupojat niitä
nimittävät, vallanneet koko kedon, ja hän saattoi ikkunastaan nähdä,
miten omenankukat verhosivat puutarhan kuin valkoiseen harsoon.
Hän lähti huoneesta miltei peläten, että tapaisi Meganin. Mutta kun
tytön asemesta rouva Narracombe toi hänen aamiaisensa, hän tunsi
suuttumusta ja pettymystä. Tuon naisen käärmemäinen niska ja
vilkkaat silmät tuntuivat tänä aamuna valppaammilta kuin konsanaan
ennen. Olikohan hän huomannut jotakin?

"Vai niin, kuulin, että olitte kuun kanssa öisellä kävelyllä. Söittekö
illallisen jossakin?"

Ashurst pudisti päätään.

"Säästimme teille illallista, mutta arvelen, että teillä oli paljon

muuta ajattelemista, joten ette ehtinyt ajatella sellaista?"