Key Thinkers Of The Radical Right:

Behind The New Threat To Liberal

Democracy Mark J. Sedgwick
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/key-thinkers-of-the-radical-right-behind-the-new-threa
t-to-liberal-democracy-mark-j-sedgwick/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Traditionalism: The Radical Project for Restoring

Sacred Order Mark Sedgwick

https://ebookmass.com/product/traditionalism-the-radical-project-
for-restoring-sacred-order-mark-sedgwick/

The Weariness of Democracy: Confronting the Failure of

Liberal Democracy 1st ed. 2020 Edition Obed Frausto

https://ebookmass.com/product/the-weariness-of-democracy-
confronting-the-failure-of-liberal-democracy-1st-ed-2020-edition-
obed-frausto/

Key Islamic Political Thinkers John L Esposito

https://ebookmass.com/product/key-islamic-political-thinkers-
john-l-esposito/

The Flag and the Cross: White Christian Nationalism and

the Threat to American Democracy Philip Gorski

https://ebookmass.com/product/the-flag-and-the-cross-white-
christian-nationalism-and-the-threat-to-american-democracy-
philip-gorski/
Geopolitics and Democracy: The Western Liberal Order
from Foundation to Fracture Peter Trubowitz

https://ebookmass.com/product/geopolitics-and-democracy-the-
western-liberal-order-from-foundation-to-fracture-peter-
trubowitz/

New Zealand Landscape: Behind the Scene Williams

https://ebookmass.com/product/new-zealand-landscape-behind-the-
scene-williams/

The Right to Pain Relief and Other Deep Roots of the

Opioid Epidemic Mark D. Sullivan

https://ebookmass.com/product/the-right-to-pain-relief-and-other-
deep-roots-of-the-opioid-epidemic-mark-d-sullivan/

Geopolitics & Democracy: Western Liberal Order from

Foundation to Fracture Peter Trubowitz

https://ebookmass.com/product/geopolitics-democracy-western-
liberal-order-from-foundation-to-fracture-peter-trubowitz/

Campaigns, Elections, and the Threat to Democracy: What

Everyone Needs to Know® 2nd Edition Dennis W. Johnson

https://ebookmass.com/product/campaigns-elections-and-the-threat-
to-democracy-what-everyone-needs-to-know-2nd-edition-dennis-w-
johnson/
i

Key Thinkers of the Radical Right

ii
iii

Key Thinkers of the

Radical Right
Behind the New Threat to Liberal
Democracy

Edited by

MARK SEDGWICK

1
iv

3
Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers
the University’s objective of excellence in research, scholarship, and education
by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University
Press in the UK and certain other countries.

Published in the United States of America by Oxford University Press

198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.

© Oxford University Press 2019

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction
rights organization. Inquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

CIP data is on file at the Library of Congress

ISBN 978–0–19–087759–0 (pbk.)
ISBN 978–0–19–087758–3 (hbk.)

9 8 7 6 5 4 3 2 1

Paperback printed by WebCom, Inc., Canada

Hardback printed by Bridgeport National Bindery, Inc., United States of America
v

Contents

Contributors vii

Introduction—​mark sedgwick xiii

PART I:   Classic Thinkers

1. Oswald Spengler and the Decline of the West—​david engels 3

2. Ernst Jünger and Storms of Steel—​elliot y. neaman 22

3. Carl Schmitt and the Politics of Identity—​reinhard mehring 36

4. Julius Evola and Tradition—​h. thomas hakl 54

PART II:   Modern Thinkers

5. Alain de Benoist and the New Right—​jean-​yves camus 73

6. Guillaume Faye and Archeofuturism—​stéphane françois 91

7. Paul Gottfried and Paleoconservatism—​seth bartee 102

8. Patrick J. Buchanan and the Death of the West—​edward ashbee 121

9. Jared Taylor and White Identity—​russell nieli 137

vi

vi Contents

10. Alexander Dugin and Eurasianism—​marlene laruelle 155

11. Bat Ye’or and Eurabia—​sindre bangstad 170

PART III:   Emergent Thinkers

12. Mencius Moldbug and Neoreaction—​joshua tait 187

13. Greg Johnson and Counter-​Currents—​graham macklin 204

14. Richard B. Spencer and the Alt Right—​tamir bar-​on 224

15. Jack Donovan and Male Tribalism—​matthew n. lyons 242

16. Daniel Friberg and Metapolitics in

Action—​benjamin teitelbaum 259

Select Bibliographies 277

Index 293
vi

Contributors

Edward Ashbee is director of the International Business and Politics BSc

and MSc programs at Copenhagen Business School, Denmark. He has
had articles published in journals such as Political Quarterly, Parliamentary
Affairs, Global Discourse, Society, Journal of Political Power, and Journal of
American Studies. His recent work includes The Right and the Recession
(2015) and The Trump Revolt (2017). He also coedited The Obama Presidency
and the Politics of Change (2017).
Sindre Bangstad is a Norwegian social anthropologist with a background
in ethnographic studies of Muslims in South Africa and Norway, and a
researcher at KIFO (the Institute for Church, Religion, and Worldview
Research) in Oslo. Bangstad, who has published extensively on secularism,
racism, Islamophobia, right-​wing extremism, hate speech, and right-​wing
populism in Norway, holds a cand. polit. degree from the University of
Bergen in Norway and a PhD from Radboud University in Nijmegen in the
Netherlands. He is a columnist at Anthropology News and has published in
popular outlets such as Boston Review, The Guardian (UK), Open Democracy,
the SSRC’s The Immanent Frame, and in leading anthropological journals
such as American Ethnologist, American Anthropologist, Anthropological
Theory, Anthropology Today, and Social Anthropology. Among his books are
Anders Breivik and the Rise of Islamophobia (2014), The Politics of Mediated
Presence: Exploring the Voices of Muslims in Norway’s Contemporary Mediated
Public Spheres (2015), and Anthropology of Our Times: An Edited Volume in
Public Anthropology (2017).

Tamir Bar-​On received his PhD from McGill University. He is a

professor-​researcher in the School of Social Sciences and Government,
Tec de Monterrey (Mexico). A member of Mexico’s National System for
Researchers since 2015, Bar-​On is the author of Where Have All The
Fascists Gone? (2007), Rethinking the French New Right: Alternatives to
vi

viii Contributors

Modernity (2013), The World through Soccer: The Cultural Impact of a Global
Sport (2014), and Beyond Soccer: International Relations and Politics as Seen
through the Beautiful Game (2017).
Seth Bartee is an Assistant Professor of History at Guilford Technical
Community College in Jamestown, North Carolina. Currently, Prof. Bartee
is serving as a New City Fellow in Raleigh, North Carolina and a Visiting
Scholar at The Kirk Center in Mecosta, Michigan. Bartee is an intellectual
historian and an active member of The Society for US Intellectual History.
Jean-​Yves Camus is director of the Observatoire des radicalités politiques
(ORAP) at the Jean Jaurès Foundation (Paris) and a Research Fellow at
the Institut de relations internationales et stratégiques (IRIS). His last
book (with Nicolas Lebourg), Far Right Politics in Europe, was published by
Harvard University Press in 2017. He has also written extensively on the
European New Right and the links between Russia and the European Far
Right. On those topics, he contributed to Marlene Laruelle’s Eurasianism
and the European Far Right: Reshaping the Europe-​Russia Relationship (2015)
and to Les Faux-​semblants du Front national: Sociologie d’un parti politique
(2015), edited by Sylvain Crépon, Alexandre Dézé, and Nonna Mayer.
David Engels is professor of Roman history at the Université libre de
Bruxelles, Belgium. He has published numerous articles and books on
Roman Religion, Hellenistic Statecraft, the Reception of Antiquity, and
the Philosophy of History. Among his best-​known works is Le déclin: La
crise de l’Union européenne et la chute de la République romaine: Analogies
historiques (2013), translated since then into numerous languages. He also
edited a survey of cyclical theories in the Philosophy of History titled Von
Platon bis Fukuyama (2015).
Stéphane François has a PhD in political science and is an associated
member of Groupe Sociétés Religions Laïcités (CNRS/​ Ecole Pratique
des hautes Etudes). He is a specialist on the French extreme Right. His
most recent books include Histoire de la haine identitaire: Mutations et
diffusions de l’altérophobie (with Nicolas Lebourg, 2016), L’Extrême droite
et l’ésotérisme: Retour sur un couple toxique (2016), Le Retour de Pan:.
Panthéisme, néo-​ paganisme et antichristianisme dans l’écologie radicale
(2016), Les Mystères du nazisme:. Aux sources d’un fantasme contemporain
(2015), and Au-​delà des vents du Nord: L’extrême droite française, le Pôle nord
et les Indo-​Européens (2014).
ix

Contributors ix

Hans Thomas Hakl is the founder of Gnostika, a German academic-​esoteric

magazine where he serves as coeditor. He has edited works by Julius
Evola, Eliphas Lévi, Gérard Encausse (“Papus”), Maria De Naglowska,
Hans Freimark, and others. He is a contributor to the Dictionary of Gnosis
and Western Esotericism (2003) and to the new edition of the Encyclopedia of
Religions (2005). His main work, Eranos: An Alternative Intellectual History
of the Twentieth Century, was published by McGill-​Queen’s University
Press in 2013. Hakl has translated four books of Evola into German and
written more than thirty articles (including introductions, reviews, and
dictionary entries) on various aspects of Evola in German, Italian, English,
and French. Hakl met Evola shortly before his death.

Marlene Laruelle is an associate director and research professor at the

Institute for European, Russian, and Eurasian Studies (IERES), Elliott
School of International Affairs, The George Washington University.
Laruelle is also a codirector of PONARS (Program on New Approaches to
Research and Security in Eurasia), director of the Central Asia Program
at IERES and a researcher at EUCAM (Europe-​Central Asia Monitoring),
Brussels. Laruelle received her PhD in history at the National Institute of
Oriental Languages and Cultures (INALCO) and her postdoctoral degree
in political science at Sciences-​Po in Paris.

Matthew Lyons has been writing about right-​ wing politics for more
than twenty-​five years. His work focuses on the interplay between social
movements and systems of oppression. He is coauthor with Chip Berlet
of Right-​Wing Populism in America (2000) and lead author of Ctrl-​Alt-​
Delete: An Antifascist Report on the Alternative Right (2017). His essays have
appeared in many periodicals and on the radical antifascist blog Three
Way Fight.
Graham Macklin is an Assistant Professor/​Postdoctoral Fellow at the
Center for Research on Extremism (C-​ Rex) in Oslo, Norway, and an
Honorary Fellow, Parkes Institute for the Study of Jewish/​Non-​Jewish
Relations, Southampton University, United Kingdom. He has published
widely about extreme right-​wing politics in Britain in both the interwar and
postwar period including “Very Deeply Dyed in Black”: Oswald Mosley and
the Resurrection of British fascism after 1945 (2007). His forthcoming mon-
ograph White Racial Nationalism in Britain in Britain will be published
by Routledge in 2019 as will two coedited collections, Transnational
x

x Contributors

Extreme Right-​wing Networks and Researching the Far Right: Theory, Method
and Practice. His research has been funded by local and national govern-
ment as well as the European Union (H2020). He is also coeditor of the
Routledge Studies in Fascism and the Far Right book series.
Reinhard Mehring is professor of political science at the University
of Education Heidelberg. He has a PhD in political science from the
University of Freiburg and a Habilitation from the Humboldt University of
Berlin. His books include Carl Schmitt zur Einführung (1992, 5th ed. 2017),
Carl Schmitt: Aufstieg und Fall: Eine Biographie (2009, translated as Carl
Schmitt: A Biography, 2014), Kriegstechniker des Begriffs: Biographische Studien
zu Carl Schmitt (2014), and Carl Schmitt: Denker im Widerstreit: Werk–​
Wirkung–​Aktualität (2017).
Elliot Neaman is professor of modern European intellectual history
at the University of San Francisco, where he has taught since 1993. He
specializes in European political thought, ideology, and theory. His first
book, A Dubious Past: The Politics of Literature after Nazism (1999), was
on the writer Ernst Jünger. His latest book features the West German
student movement, Free Radicals (1999). Neaman has also written exten-
sively about other major European thinkers, including Martin Heidegger,
Carl Schmitt, Georges Sorel, and Jacques Derrida. He also publishes in
European newspapers on contemporary issues, particularly geopolitics
and economics. His current research project focuses on espionage in the
Federal Republic. Neaman teaches courses in intellectual history, modern
German history, world history after 1945, and in the USF Honors Program.
Russell Nieli received his PhD from Princeton University where he spe-
cialized in political philosophy and the interface between religion and pol-
itics. He is a lecturer in Princeton University’s Politics Department, and
is a senior preceptor in Princeton’s James Madison Program in American
Ideals and Institutions. Nieli is the author of Wittgenstein: From Mysticism
to Ordinary Language, and in recent years has written extensively on race
relations in the United States, which he approaches from the perspective
of classical liberalism and what he calls “theocentric humanism.” In his
book Wounds That Will Not Heal (2012), he takes up the continuing con-
troversy over racial preference policies in the United States with a spe-
cial focus on American universities. He is currently working on a book
that explains the forces that can hold America together despite its vast
xi

Contributors xi

demographic diversity in terms of race, ethnicity, religion, and collective

achievement.
Mark Sedgwick was born in England and studied history at Oxford
University before emigrating to Egypt. He did a PhD at the University
of Bergen in Norway, taught history at the American University in Cairo,
and then moved to Denmark to teach in the Department of the Study of
Religion at Aarhus University. He was secretary of the European Society
of the Study of Western Esotericism, and first became aware of the
connections between esotericism and radical politics while working on
his PhD.

Joshua Tait is a doctoral candidate in history at the University of North

Carolina. His dissertation explores the intellectual origins of conserva-
tism and right-​wing engagement with the “American Political Tradition.”
Originally from New Zealand, he lives in Chapel Hill, NC.
Benjamin R. Teitelbaum is assistant professor of ethnomusicology
and affiliate in International Affairs at the University of Colorado. His
commentary on Western ultraconservatism, culture, and politics has
appeared in Foreign Policy, the New York Times, the Wall Street Journal
as well as on Swedish Radio, and his academic essays have appear
in Ethnomusicology, Patterns of Prejudice, Scandinavian Studies, Arkiv,
and Current Anthropology. His first book, Lions of the North: Sounds of
the New Nordic Radical Nationalism, was published in 2017 by Oxford
University Press.
xi
xi

Introduction
Mark Sedgwick

THE RADICAL RIGHT was once generally imagined in terms of skinheads,

tattoo parlors, and hooligans. While all of these do play a role, there is
much more to the contemporary radical Right than this. There is also an
intellectual radical Right, little known to most, but increasingly important.
The central purpose of Key Thinkers of the Radical Right: Behind the New
Threat to Liberal Democracy is to explore it.
The existence of an intellectual radical Right is not a new phenom-
enon. Many prominent thinkers from the French Revolution to the Second
World War could be put in this category. The horrors of the war and of the
Nazi camps, however, contributed to a general reaction against the radical
Right that led to its disappearance from mainstream politics and to its
eclipse in intellectual life. For many decades, a new liberal orthodoxy ruled
across the West, apparently unchallenged.
Since the start of the twenty-​first century, the mainstream has been
shifting. In Europe, “populist” political parties have pulled the mainstream
in their direction, and the liberal orthodoxy of the postwar period is ever
less hegemonic. In the US, a series of challenges to the Republican main-
stream culminated in the 2016 election of Donald Trump, and America’s
liberal orthodoxy is also challenged. The reasons for these developments
are many and complex, and it is not the objective of this book to add to what
has already been written about them. Rather, the objective is to contribute
to the understanding of one of the consequences of the general shift to-
ward the Right: the new importance of the thinkers of the radical Right.
There are many problems of definition and classification involved in
writing about the radical Right. Terms such as “Far Right” and “Extreme
Right” are widely used and are thus useful for denoting the phenomenon
in question, but they are less useful for defining or delimiting it. There
is no general agreement as to where the mainstream ends and the ex-
treme starts, and if there ever had been agreement on this, the recent
shift in the mainstream would challenge it. Terms such as “Fascism” and
xvi

xiv Introduction

“neo-​Nazism” are also widely used but refer to political parties that rose
and fell in historical circumstances very different from today’s, and so
have limited value in a contemporary context. Nazi symbolism may some-
times be used for its countercultural shock value, but there is no serious
movement to reestablish the Nazi Party, and it is hard to imagine what real
neo-​Nazism would look like. Among contemporary thinkers of the radical
Right, only one of any importance (Greg Johnson) expresses any sympathy
for Nazism.
The radical Right, too, has its own terminology. The term “New Right”
is often used, and the term “Alt Right” has recently come into prominence.
There are also nationalists, identitarians, libertarians, neoconservatives,
paleoconservatives, counter-​jihadists, and neoreactionaries. These differ
in important ways, but all have something in common.
The approach taken by this book is to avoid questions of definition
and classification by focusing on thinkers who are widely read in all these
circles, in the US and in Europe. The thinkers who are discussed have been
selected on a number of bases. The selection reflects the editor’s own view
of the significance of different thinkers, and also the views of American
and European scholars working on the right who were consulted by the
editor. Reference has also been made to authors promoted on important
rightist websites such as Arktos, which has a European emphasis, and
Counter-​Currents, which has an American emphasis, both of which are
discussed in the book, and to the views of selected participants in the rad-
ical right scene. The key question has been whether a thinker is widely
read today, whatever the period in which he (or, occasionally, she) wrote.
Only thinkers with a major current international audience have been in-
cluded. Many interesting contemporary thinkers writing in French or
German who have a primarily national audience have thus been excluded.
Thinkers who are also widely read outside the radical Right, and who for
that reason are already widely known, have also been excluded. In some
ways this is unfortunate, as the exclusion of Nietzsche and Heidegger
implies a greater divide between the radical Right and the more general
intellectual scene than actually exists. But many excellent discussions of
Nietzsche and Heidegger are already available elsewhere.
Like all such selections, this book’s choice of key thinkers is somewhat
arbitrary. In the end, it is representative rather than exhaustive. This is es-
pecially true when it comes to younger thinkers. It is easier to identify the
now classic thinkers who wrote in the early and middle twentieth century
than it is to identify more modern thinkers,1 and harder still to identify the
xv

Introduction xv

key thinkers who are emerging today, as there are many more of them,
and it is impossible to predict which will remain important.
Despite these limitations, this book gives a good idea of the thought
of the “radical” Right—​a term that is used as it carries somewhat less
baggage than most alternatives. The book deliberately avoids making po-
litical judgments or value judgments. Its contributors write as scholars,
not activists, and its purpose is likewise scholarly. Attempts were made to
contact all the living thinkers covered, who were offered the opportunity
to suggest corrections of any errors they found. Not everyone responded
to these attempts, and not everyone then agreed to read and comment, but
the comments of those who did provide them were all taken into account.
Each chapter, however, is the responsibility of the author concerned.
The book is divided into three sections. It starts with four “classic”
thinkers: Oswald Spengler, Ernst Jünger, Carl Schmitt, and Julius Evola.
These four are classic in the sense that, along with Nietzsche and Heidegger,
they are required reading for today’s intellectual radical Right. Three of
them were German (as, of course, were Nietzsche and Heidegger), part
of the informal group that was later identified as forming a “Conservative
Revolution,” a group to which the fourth classic thinker, Evola, an Italian,
was close. All save Spengler were active in the period in which their coun-
tries were under Nazi or Fascist rule, but only one, Schmitt, was an active
member of the Nazi Party. Jünger was courted by the Nazis, but neither he
nor Spengler supported them, Evola at times supported both the Fascists
and the Nazis, but he was never a member of the Fascist Party. It is im-
portant, then, to distinguish between this group of classic thinkers of
the radical Right and the historical Nazism and Fascism with which they
were contemporary. Only one of the classic thinkers of the radical Right
(Schmitt) was ever really a Nazi or Fascist, though one other (Evola) did
have a strong relationship with both Nazism and Fascism.
All of these classic thinkers save Spengler wrote their most important
work during the interwar period, and were thus marked by the First World
War, either directly or indirectly. Spengler wrote his most important work,
The Decline of the West (Der Untergang des Abendlandes), during the war,
when a German victory was still possible. Schmitt was also marked by the
troubles of the Weimar Republic, in which, as a constitutional lawyer, he
was personally involved. All save Spengler, who died in 1936, also wrote
in the postwar period, but only Evola’s postwar work equals his interwar
work in importance. There were, of course, many other comparable
thinkers in the same period, from the official ideologists of Nazism and
xvi

xvi Introduction

Fascism to individual thinkers such as the English writer Hilaire Belloc.

These other thinkers, however, are generally no longer much read. Belloc,
ironically, is now remembered primarily as the author of Cautionary Tales
for Children and of other books of verse that remain popular in Britain and
which might be compared to the works of Dr. Seuss in America.
Spengler is best known for The Decline of the West, which was only in-
cidentally political. It aimed to develop a philosophy of history through a
comparative analysis of past cultures and civilizations, and on this basis
concluded that the West had reached the stage development where de-
cline would inevitably set in from about 2000. The Decline of the West
introduces two ideas that remain central to the radical Right: apocalyptic
visions of decline, and a focus on cultures and civilizations rather than on
nations and states.
Jünger, likewise, was also only incidentally political. He is best known
for his Storm of Steel (In Stahlgewittern), a book more literary than polit-
ical, presenting the experience of war in heroic style, in stark contrast to
alternative works such as Erich Maria Remarque’s All Quiet on the Western
Front (Im Westen nichts Neues)—​also a literary work with political signif-
icance. Jünger’s work did, however, draw explicit political consequences
from the Storm of Steel: that the liberal nineteenth century was dead. In
this he effectively agreed with Spengler. Jünger stands in today’s radical
Right for the virile and the heroic, for struggle. He was also the earliest key
thinker of the radical Right in whom we find concern about the rise of a
global cosmopolitan elite lacking specific cultural roots, a concern that is
of great importance today.
Schmitt, in contrast, was directly political, though his primary focus
was law, especially constitutional law. Schmitt attacked many of the
assumptions of the political liberalism of his time, and especially the lib-
eral parliamentary state. He was a distinguished academic scholar, and
his arguments were complex in a way that the arguments of Spengler
and Jünger were not. They have since been developed by the Left as well
as the Right. Most significant for the radical Right, perhaps, is his dis-
tinction between friend and enemy—​his argument that what ultimately
underpins politics is the fundamental distinction between us and them,
friend and enemy, and that any state must ultimately reflect this fun-
damental basis of the community. Schmitt’s concept of the political
emphasized the individual political community against liberal univer-
salism, which he saw as a cover for economic interests and as doomed
to failure, given that it denied the most important basis of the political
xvi

Introduction xvii

community, the distinction between friend and enemy. Schmitt thus

continues and develops the suspicion of the global universal elite that
we find in Jünger.
Schmitt also developed the distinction between the “State of Normality”
(Normalzustand) and the quasi-​apocalyptic “State of Emergency” or “State
of Exception” (Ausnahmezustand) to argue that any community had or
needed a sovereign, and that under certain circumstances this sovereign
could best represent the political community in a dictatorial state governed
not by law but by decree. The ultimate objective, however, was the State
of Normality, the stabilization of political forms as legal relationships. The
antidemocratic potential of such arguments is obvious, and Schmitt used
them to support the Third Reich. Schmitt also participated in the persecu-
tion of the Jews under Nazism, somewhat ironically, given that he also had
close intellectual and personal relationships with individual Jews, both be-
fore and after the Third Reich.
Evola also addressed the political directly, though his own point of de-
parture was not political but philosophical and spiritual. For Evola, the
concept of “tradition” derived from the French esotericist René Guénon,
leads directly to political consequences, both for political authority (which
must be connected to the transcendent) and for society (which must be
hierarchical). It also leads to an apocalyptic vision of inevitable decline.
The tradition that Evola himself preferred was the pagan tradition, an anti-​
Christian position also found elsewhere in the radical Right. The concept
of tradition was the basis of his engagement with Fascism and Nazism,
and is why this strain of the radical Right is termed “Traditionalism.” The
concept of tradition also underlay Evola’s postwar work, some of which
developed a theory of apoliteia, especially in his Ride the Tiger (Cavalcare
la tigre), his most important postwar book. The tiger that must be ridden
until it collapses from exhaustion is modernity. Apoliteia is either a com-
plete retreat from politics or an engagement in politics that does not allow
one to be inwardly affected. Quite which Evola meant, and quite what the
relationship is between apoliteia and political violence, remains controver-
sial. Apoliteia, however, has been important to the radical Right, as has the
idea of riding the tiger, an idea that fits with Jünger’s heroic vision and also
with Spengler’s apocalypticism and Schmitt’s State of Exception.
The book’s second section covers seven “modern” thinkers: Alain de
Benoist, Guillaume Faye, Paul Gottfried, Patrick J. Buchanan, Jared Taylor,
Alexander Dugin, and “Bat Ye’or” (a pen name). All of these are still alive
and form the generation succeeding the “classic” thinkers, writing under
xvi

xviii Introduction

very different circumstances, and addressing not the interwar but the
postwar world. All are explicitly political.
Two of the book’s modern thinkers—​de Benoist and Faye—​are French,
major figures in the so-​called New Right (Nouvelle Droite) that emerged in
the 1960s in parallel to the better-​known New Left of the same period, and
responding to similar stimuli. Antonio Gramsci, the Italian neo-​Marxist
of the interwar period whose thought was so important for postwar neo-​
Marxism and the New Left, was also of great importance for the French
New Right, which embraced his view that political revolution starts with
intellectual revolution: once the way people think about certain issues
changes, political and social change inevitably follows. This idea, known
as “Metapolitics,” became central to the French New Right and then to
other parts of the radical Right. The French New Right became a reference
point for the radical Right elsewhere in the West, and especially for the
single Russian thinker covered in the book, Dugin.
De Benoist drew on Nietzsche and Heidegger and on the classic
thinkers of the radical Right, especially Jünger (whom he knew, and whose
concept of the Anarch inspired him), Schmitt (whose distinction between
friend and enemy he used), and Spengler. Like Evola, de Benoist is a self-​
declared pagan. He echoes Spengler’s understanding of cultures, though
he is interested in smaller communities than Spengler was. Like Jünger,
he is alarmed by what he saw as a homogenizing “ideology of sameness”
promoted by egalitarianism.2 Against this he pitches the “right to be dif-
ferent,” which he developed into “ethnopluralism,” the idea of communities
based on ethnicity rather than territory, called “ethnospheres” by Faye.3 De
Benoist and Faye were concerned about threats to European traditions and
culture during the Cold War, and initially saw both the Soviet Union and
the United States as a threat. Faye, but not de Benoist, then came to see
Muslim immigration and Islam as the threat, and the pairing of Muslim
immigration and ethnopluralism became characteristic of radical-​Right
thought, one of the main bases of identitarianism, which stresses the im-
portance of protecting ethnic identities. Muslim immigration was not the
only threat that Faye saw in an apocalyptic “convergence of catastrophes,”4
which in effect constituted Schmitt’s State of Exception and required a
dictatorial response, but it was one of the most urgent.
Three other “modern” thinkers in this section of the book—​Gottfried,
Buchanan, and Taylor—​are American, men who in different ways estab-
lished intellectually sophisticated positions to the right of mainstream
Republicanism, the space that had previously been occupied by the
xi

Introduction xix

“Straussians,” conservatives who claimed the mantle of Leo Strauss, and

neoconservatives. Gottfried and Buchanan are both “paleoconservatives,”
an important strain in the American radical Right. Gottfried, who was
fluent in German and thus could continue interwar European debates
in the postwar American context, argued against Strauss for reference to
history and tradition as a weapon against liberalism and progressivism.
Gottfried also echoed Schmitt in suspicion of global liberal elites, which
he saw as perpetually adrift, the basis of what he called the “managerial
state,” working against the traditional bases of society.5 Gottfried was thus
also a traditionalist, though in a very different way from Evola. This al-
ternative form of Traditionalism became especially important for the
American radical Right, and also the “Alt Right,” a term that Gottfried
may have helped to invent.
Buchanan was an experienced political actor and TV journalist who
could translate intellectual arguments into something that could be
used as a basis for political mobilization. Like Gottfried, he believed that
American society was based not on abstract universal principles (as many
mainstream Republicans held) but on its history, on its white European
(and not just its WASP) heritage. He saw this heritage as threatened by
mass immigration, not of Muslims (as was the case with Faye) but of
Mexicans. He also feared an apocalyptic Death of the West (the title of one
of his most important books) through demographic collapse, at the root
of which he saw the influence of Gramsci and the Frankfurt School. As
Gottfried echoed Schmitt in suspicion of global liberal elites and the “man-
agerial state,” Buchanan took aim at the “placeless” managerial class. He
ultimately brought together three powerful ingredients: an emphasis on
the white European community, a hostility to globalist elites, and concern
with immigration. This combination would later—​during Trump’s 2016
presidential campaign—​prove to be a winner.
Taylor, in contrast to Gottfried and Buchanan, wrote especially about
race, an issue that has concerned parts of the postwar American Right
much more than it concerned the postwar European Right. This reflects
the specificities of American history, and the continuing influence of
such interwar American writers on race and eugenics as Madison Grant
and Lothrop Stoddard, thinkers who are little known outside the United
States. The approach taken to race by Taylor and many other American
thinkers of the radical Right contrasts with that of the classic thinkers of
the interwar period, notably Spengler, who criticized the idea of an Aryan
race and preferred to think in terms of independent “cultures,” and Evola,
Another random document with
no related content on Scribd:
LUMMEKUKKA.

Hiljalleen, tasaisesti löivät Genetsaretin meren vihertävät laineet

vasten valkohiekkaisia rantoja. Päivä paistoi kuumasti, mutta
vilvakkaalta tuntui yli lepattelevien laineiden puhaltava tuuli. —
Opetuslapset puuhasivat rannalla järjestääkseen kevyttä purttansa
vesille, sillä he aikoivat toiselle rannalle. Suuri, valkoinen purje
lepatteli ja värisi vienossa tuulessa, sillä löyhinä riippuivat purjeen —
valkoiset ohjaköydet.

— Uskallammeko me yksin, sillä tuolla idän taivaalla nousevat

uhkaavat pilvet, - puhui Pyhä Pietari, Herra älä jätä meitä yksin! —

Mutta Jesus sanoi, — ei ole se yksin, jonka seurassa on Jumala,

mutta
Jumala vaatii uskoa!

Niin vastasi Pietari, uskoa meillä on, uskoen me uskallamme! —

Ja äkkiä taukosi purjeen lepatus, köydet vetäytyivät tiukalle, purje
pullistui, ja kaartokylkinen laiva ponnahti rannasta leikkiville aalloille,
mutta Jesus jäi yksin rannalle seisomaan. Hän katseli hetkisen
loittonevaa alusta ja kaikkosi vihdoin korkeiden rantakallioiden taa. ‒
‒‒
 Kevyesti keinui opetuslapsien pursi vihertävän meren hohtavilla
laineilla, ranta eteni, ja suuremmiksi kävivät aallot ulapalle tultaessa.
Untuvaisen harjan saivat vihreät laineet ja voimakkaampina ne löivät
vasten hintelön aluksen kaarevia kylkiä.

Vihurit alkoivat tempoa purjetta, tummina kiiloina ne lensivät

aaltojen harjoilla, ja alus kallisteli!

Itäisen rannan tummat pilvet tulivat lähemmäksi, ja kuumana

puhalsi vihainen tuuli, meri pauhasi kuohurintaisena, ja valkoiset
touvit kitisivät. Laitojen kaarevat liitteet halkeilivat, ja porehtiva vesi
pursusi purren halkeamissa.

Opetuslapset pelkäsivät, mutta Pietari puhui uskon voimasta!

Pilvet olivat pimittäneet päivän, ja ankara sade pieksi kuohuvaa
merta!

Mutta silloin kun kuoleman kauhut mustimpina heidän silmiensä

ohi liitelivät, silloin näkivät opetuslapset salaman kirkkaassa valossa
valkeaviittaisen olennon astelevan aaltojen harjoilla, mutta he
luulivat, että se oli kuoleman lumiviitta viesti; kuului voimakas
jyrähdys, salama sammui, ja kauhun valtaamina lankesivat
opetuslapset polvillensa!

Niin tapahtui, että seuraavan salaman aikana näkyi aaltojen

valkoviitta astuja uudestaan, mutta lähempänä, ja tuttu ääni huusi yli
pauhun:

— Minä se olen, älkää peljätkö! –

Silloin ponnahti Pyhä Pietari yli purren kaarevan kaiteen ja käveli

aalloilla niinkuin Jesus, mutta korkea aalto peitti Herran, ja uskon
puute vajotti Pietarin kuohuihin.

*****

Herra oli meren tyynnyttänyt! — Ilta-auringon kultainen silta hohti

päilyvällä merellä, vihreä meri kuvasti sinervää, korkeata taivasta, ja
verkalleen jolui raskas pursi opetuslapsien soutaessa, se kulki
rantaa kohden, josta Jesus oli tullut. —

Mutta ihmeekseen huomasivat opetuslapset, että suuria, outoja

lehtiä kasvoi suorassa rivissä meren hohtavalla pinnalla, airot
särkivät ehyttä veden kalvoa, ja herkkinä kiikkuivat vehreät lehdet
airojen rengasaalloilla. Eivätkä opetuslapset voineet ymmärtää,
kuinka nämät oudot lehdet olivat syntyneet!

He soutivat vaieten! —

Mutta äkkiä huudahti Pyhä Pietari:

— Herra tätä tietä on astunut, ja hänen jalkainsa astumille ovat

suuret vehreät lehdet puhjenneet, sillä Hän on — — elämä!

Lähemmäksi rantaa lipui pursi, ja opetuslapset näkivät, kuinka

suuret valkoiset kukat vedenkalvolla aukoivat puhtaita terälehtiään!
Ihastuneina kallistelivat he yli laidan ja poimivat niitä suuria, puhtaita
kukkia veneeseensä, mutta Pyhä Pietari puhui:

— Herra, mikä on tämä suuri, tuoksuva kukka? —

Niin hymyili Jesus ja sanoi: — Kuohuista syntyy uskon valkea

kukka!

Ja Pyhä Pietari vaikeni — — —

 Pursi oli jo lähellä rantaa, mutta ranta oli syvä, ja opetuslapset
ihmettelivät sitä, että tämä kukka kasvoi niin syvässä vedessä, mutta
Herra sanoi lempeästi:

— Syvällä ovat uskon juuret, usko ilman syvyyttä ei voi kukalle

puhjeta, ja kun myrsky nousee ja aallokko käy, niin kestää
kamppailun vaan usko, jonka juuret ovat syvällä! — — —

Purren kokka kolahti rantakiveen, ja opetuslapset istuutuivat

rantakivelle Jesuksen ympärille, sillä hän puhui heille kauvan
uskosta! —

Ja päivä laski, ja meri tummui, mutta yhä istuivat opetuslapset

rannalla kuunnellen Herran puhetta ja he näkivät, kuinka meren
valkoiset kukat upunsa yöksi sulkivat, uskon valkoiset kukat; — ja
sydämiinsä kätkivät opetuslapset ne suloiset sanat, jotka Herran
huulilta lähtivät sinä tyynenä iltana — — myrskyn jälkeen! —
VERIPELLON HINTA.

Oli keskiyön hetki, kun Jesus kolmannen kerran palasi

opetuslastensa tykö ja löysi heidät nukkumasta, ja hän puhui:

— Nouskaat, käykäämme, katso se lähestyy, joka minut pettää! —

Kuului kaukainen melu, niinkuin metsän kohina, — kuului valtava

huuto kuin meren pauhu, loistivat hulmuavat soihdut kuin
tähdenlennot, loistivat hiotut miekat kuin Judaksen silmät, kun hän
joukkoansa johti.

— Terve Rabbi —, kuiskasi hän ja suuteli Jesusta, mutta

sotamiehet sitoivat hänen kätensä ja kuljettivat ylimmäisen papin
Kaifaan tykö.

Judas juoksi edellä ja sai luvatun palkkansa, kolmekymmentä

hopeapenninkiä.

Iloisin mielin riensi hän kotiansa ja levitti rahansa asuntonsa

halkinaiselle marmoripöydälle. Lekottavan lampun valossa ne olivat
niin puhtaita, niin kirkkaita, ja kirkkaasti ne helisivät, puhdas ja
iloinen oli niiden soitto ja valkoisin varmoin käsin helisteli Judas
helppoa saalistaan. Hän kuunteli — rahatko soivat, vai sydänkö löi
———

Hän tuijotti rahojaan pöydällä, mutta kumma, äsken niin kirkkaat

rahat olivat lyijyn harmaita. Hän kasteli niitä suussaan ja hieroi niitä
vaatettansa vastaan polvella. Ja Judaan rahat olivat kirkkaat! —

Hän kokosi ne kukkaroonsa, joka oli punaisesta langasta kudottu,

ripusti sen nahkavyöllä kupeellensa ja lähti ulos, sillä sisällä oli
tukahduttavan kuuma. —

Huomaamattansa oli hän kulkenut ylimmäisen papin Kaifaan

asunnolle ja heräsi ajatuksistaan vasta silloin, kun atriumissa
lämmittelevä kansanjoukko huusi:

— Terve Judas! —

— Terve Judas —, vastasivat atriumin avarat pylvästöt.

Häntä huumasi, sydän löi niin oudosti, tunne oli sekava puoleksi
iloa, puoleksi tuskaa. — — —

Häntä värisytti, mutta ei rohjennut mennä hiilloksen luo istumaan,

vaan asettui hän pylväiden pimentoon sieltä seuratakseen Jesuksen
kohtaloa.

Tuntui niin raskaalta sydänalassa.

Kuului voimakasta huutoa, papit kiistelivät, ja sanojen tulvasta

erottautui selvästi — Jumalan pilkkaaja —, mutta hiilloksen ääressä
istuva väkijoukko huusi:
 — Kuolema Jumalan pilkkaajalle! — Judaan polvet notkahtivat,
hän oli vaipua maahan, mutta samassa putosi rahakukkaro vyöstä
lattialle, sen kilahdus herätti hänet tuntoihinsa. Lämpöä ja iloa valui
hänen suoninsa, kun hän taipui kukkaroa nostamaan, ja hiljaa
kenenkään huomaamatta hiipi hän pois — —

Kotia tultuansa levitti hän taas rahansa pöydälle ja iloitsi niiden

paljoudesta. Harmain käsin piteli hän rahojansa ja antoi niiden
pudota sormiensa lomitse nauttiakseen niiden helinästä, mutta
niiden ääni oli kuin halvan vasken. —

Hän kuunteli — rahatko soivat, vai sydänkö löi — — —

Hän katseli rahojaan pöydällä, mutta ihme, äsken niin kirkkaat

rahat olivat punaisia ruostepilkkuja täynnä. Hän kasteli niitä
suussaan ja kiillotti niitä vaatteellansa polvellaan. Ja Judaan rahat
olivat kirkkaat! - Mutta sitten keräsi hän ne kouraansa ja heitti
yhtaikaa kiviselle pöydälle, mutta siitä huolimatta oli niiden kilinä
kalsea ja heikko kuin vasken.

Vapisevin, harmain käsin keräsi hän ne kukkaroonsa ja juosten

kiiruhti ylimmäisen papin asunnolle. — Aamu jo valkeni, tähdet
taivaalla alkoivat sammua, ja vaalea sirpinmuotoinen kuu näkyi
taivaan rannalla, mutta Judaan mielessä oli yö. —

— Terve Judas, hän on kuoleva —, huusi kansanjoukko Judaalle,

kun hän hengästyneenä saapui Kaifaan atriumiin.

— Kuoleva —, kuoleva —, kuiskasi Judas.

Hän pyysi päästä ylimmäisen papin puheille, mutta onnistumatta,

sillä Kaifas juuri sopi pappien kanssa Jesuksen kuolemasta. Kun
Judas kuuli tämän, juoksi hän kotiansa, mutta rahakukkaro
kupeellansa tuntui niin raskaalta, että hän vaivoin jaksoi sitä kantaa.

Heti huoneeseensa tultuaan heitti hän sen pöydälle niin, että se

halkesi, ja soimatta niinkuin lyijyiset rahat vierivät ne marmoriselle
pöydälle. Judas vaipui hervotonna istumaan, sydämensä löi rajusti;
hän sieppasi rahan pöydältä, se oli raskas ja kostea, hän katseli
sormiaan, ne olivat punaiset.

— Verta, verta —, huudahti hän kauhuissaan ja pyyhki käsiään,

mutta punaiset rahainjäljet näkyivät hänen kämmenillään.

Hän kuunteli — rahat eivät soineet, sydän vain löi — — —

Hän keräsi verta valuvat rahat pöydältä, repäisi hameensa

liepeestä palasen ja sitoi rahat siihen. Judas lähti ulos ja saapui
ylimmäisen papin Kaifaan luo, heitti rahat hänen jalkoihinsa ja huusi:

— Minä pahasti tein, minä petin viattoman veren! —

*****

Kaupungin ulkopuolella oli savinen pelto, sen pellon viheriöivää

pientaretta pitkin kulki Judas, ja ojanteilla kasvoi kukkivia
orjantappuroita ja ohdakkeita, mutta Judas ei niitä huomannut, sillä
hän kulki katsellen käsiänsä, joissa veriset rahojen jäljet näkyivät.

Pellon toisessa päässä kasvoi kolme matalaa palmua, ja Judas

huomasi ne puut. Hän otti vyön, jolla rahakukkaro oli ollut sidottu, ja
hirtti itsensä keskimmäiseen palmuun — — —

Mutta papit katselivat niitä kirkkaita hopearahoja ja ostivat niillä

savenvalajan pellon vierasten hautaamiseksi, sillä ne olivat veren
hinta.

Ja Judas oli ensimmäinen, joka haudattiin siihen — veripeltoon.

ORJANTAPPURARUUSU.

Pyhä äiti istui avarassa pylvästössä, ja autuuden kuultava hymy

väreili hänen huulillansa, joilla elämän puhtain suudelma kimalteli,
Jesus-lapsen kostea suudelma. - Hän taivutti päätänsä valkoista
pylvästä kohti ja jäähdytti onnenkuumentamaa otsaansa sen kylmää
silopintaa vasten. — Sylissä nukkui Jesus-lapsi.

Ja solakoiden pylväiden lomista näkyi illan kultaama ihana

Betlehem. Puistojen kiiltolehtiset kameeliat ja rikkauttaan vaivoin
kantavat viiniköynnökset hiljaa huojuivat lauhkeassa iltatuulessa.
Mutta pian peitti tumma sini taivaan, ja terävinä kiiloina kohosivat
läheiset cypressit, ja viinitarhat lepäsivät tummana lakeutena. Tähtiä
syttyi taivaalle, ja Betlehemin tulet alkoivat loistaa, mutta onnellinen
äiti istui vaan paikallaan ja hymyili illan lauhkeassa hiljaisuudessa.

— Minun ruusuni —, sopersi lapsi unissaan.

Äiti säpsähti, sillä lapsen tummanpunainen orjanruusu, jonka

terälehdillä sen viattomat suudelmat vielä väreilivät, lepäsi maassa
kirjavalla mosaiikkilattialla.

Värisyttävä epätoivo hiipi onnellisen äidin sydämeen, sillä hän ei

voinut lastaan herättämättä itseänsä taivuttaa ruusua nostaakseen,
eikä ruusu saanut jäädä viileälle lattialle — Jesus-lapsen ruusu. —

Neuvotonna harhaili äidin katse soihtujen lepattavassa valossa

avarassa pylvästössä, ja kaihomielin liiteli katse yli Betlehemin
loistavien tulien tumman taivaan kirkkaihin valoihin. Ja Pyhän äidin
povesta kohosi huokaus niinkuin urkujen häipyvä hyminä, hiljaisena
rukouksena.

Mutta samassa pieni, paljas lapsen jalka kaiutti hentoja

askeleitaan sileällä lattialla; pieni paimenpoika vuonantalja
kupeillansa juoksi läpi pylvästön kutsumatta Pyhän äidin luo.

Äiti katsahti poikaan ja tunsi rikaskutrisen pienen Johanneksen.

Hänellä oli kädessään pitkä, ohut myrttipuinen sauva, jonka pää
muodosti pienen ristin. Johannes taivutti itsensä ruusua ottaakseen,
mutta silloin sauva putosi, ja korkeat kiviset kaaret kaiuttivat sen
putoamista; Jesus-lapsi heräsi, katseli äitiänsä kysyvin silmin, mutta
onnellinen äiti hymyili, sillä autuus säteili lapsen katseesta. —

Pieni Johannes oli nostanut ruusun lattialta, mutta sen puna oli
käynyt valkeaksi, ainoastaan Jesus-lapsen suudelmien jäljet
näkyivät punaisina veripilkkuina sen valkoisilla terälehdillä, ja Jesus
puhui:

— Minun ruusuni kalpeni nähdessään ristin, mutta minä annan

sille värinsä jälleen —, hän suuteli ruusua, ja tumma puna valui pitkin
terälehtien hienoja suonia. Ja onnellinen äiti hymyili.

— Se on Johanneksen ruusu —, sanoi Jesus-lapsi ja ojensi sen

pienelle paimenpojalle, joka ilosta väristen kohotti kättänsä
ojennettua ruusua kohti. Ja niin suuri oli pienen Johanneksen ilo,
että hän unhotti kaiken, — kaiken.
 — Johannes, älä unohda ristiäsi, huusi Jesus-lapsi, kun iloinen
paimenpoika juoksi pylvästössä kädessään tumma
orjantappuraruusu. —

Hän tuli ulos pimeään yöhön, Betlehemin tulet olivat sammuneet,

ainoastaan korkean taivaan tähdet tuikkivat lauhassa yössä. - Mutta
ihme, kirkkaasti loisti punainen ruusu kulkijan pienessä kädessä, se
säteili punaista valoaan, eikä koskettaissa polttanut. Tulena hehkui
Jesus-lapsen tumma ruusu. Ja niinkuin aarretta suojeli Johannes
kallista ruusuaan. Päivin kantoi hän sitä povellaan pehmeän taljan
alla, mutta illan tultua antoi sen säteillä tenhoisata valoaan. —

Mutta kerran tuli Johannes suureen Jerusalemiin ja käveli iloiten

kauneudesta maaherran avarassa puistossa. Pehmeällä
ruohokentällä kasvoi hento kukka, jota hän taipui ottamaan, mutta
samassa putosi ruusu povelta tasaiselle nurmelle. Heti maahan
tultuaan se juurtui ja kasvoi äkkiä suureksi ruusupensaaksi.

Turhaan vuodatti Johannes kyyneleitä, sillä Jesus-lapsen ruusu oli

ainiaaksi kadonnut; hän poimi pensaasta paljon ruusuja, mutta ne
eivät palaneet pimeässä.

Suuria voimakkaita piikkejä varret kasvoivat, ja ahkeraan käyttivät

maaherran soturit sen varsia syyllisiä ruoskittaissa, mutta
voimakkaammaksi kasvoi vaan orjantappurapensas maaherran
suuressa puistossa, ja mehiläiset sen suurista ruusuista iloitsivat. —
——

*****

Valkeni se aamu, jolloin Jesus seisoi purppurapuvussa Pilatuksen

palatsin marmoripylvästössä, ja ulkona odottava kansa meluten
iloitsi. — Mutta onneton äiti itki! —

Saapuivat sotamiehet käsissään kukkivia orjantappurapensaan

okaisia oksia. He alkoivat naurain punoa notkeita varsia, ja punaiset
ruusut hohtivat. —

Ja kun sotamiehet olivat saaneet seppeleen valmiiksi, painoivat he

sen Jesuksen päähän, mutta punaiset ruusut kalpenivat, ainoastaan
veripisarat helmeilivät niiden valkeilla, värisevillä terälehdillä, ja
Jesus puhui:

— Minun ruusuni, te kalpenitte, sillä te näitte ristin, mutta minä

annan teille värinne jälleen —, hän kosketti kruunua, ja veripisarat
levisivät imeytyen terälehtien valkoisia suonia pitkin. Sotamiesten
nauru kuoli, ja onneton äiti itki. —

Sotamiehet tämän nähtyään riensivät pensaan luo ja löysivät sen

täynnä valkoisia ruusuja, joiden terälehdiltä tummat veripisarat
noruivat vihreälle nurmelle. Ja kun Pilatuksen sokea puoliso kuuli
orjanruusuihmeestä, lankesi hän maahan polvillensa ja huusi: —
Minä uskon, minä uskon, että hän oli Jumalan mies! —

Ja Pilatuksen puoliso antoi taluttaa itsensä sen suuren pensaan

luo, jonka ruusuista verta tihkui, ja oudosta odotuksesta väristen
taittoi hän ruusuja siitä pensaasta.

Mutta palvelijat pelkäsivät, sillä mailla lepäsi synkkä pimeys,

vaikka oli keskipäivän hetki. Ja Pilatuksen puoliso painoi ruusuja
silmiänsä vasten, ja hänen näkönsä palasi. Mutta kun hän aukaisi
silmänsä, oli ympärillä pimeys kuin sokeuden yössä, ja ainoa mitä
hän näki oli veripisarat, jotka loistavina tulihelminä putoilivat
synkässä pimeydessä.
 Mutta tämä tapahtui silloin kun Jesus ristillä riippui, ja kun onneton
äiti seisoi ristin alla ja itki. — —

IV.
ZEMZEM'IN JOUSI.

Heikko Amina istui kaivon partaalla ja itki kuollutta miestään, ja

kyyneleet putoilivat lähteen pyhään veteen.

— Ilta läheni.

Viimeiset pyhiinvaeltajajoukot pysähtyivät Zemzem'in partaalle ja

joivat sen kirkasta vettä, eivätkä he tietäneet, että pyhän äidin
kyyneleet olivat siihen sulaneet. Ja joukot kääntyivät vielä kerran
pyhää Qa'baa päin ja rukoilivat matkarukouksensa. Mutta yhä vain
istui pyhä Amina lähteen reunalla ja itki.

Oli jo miltei pimeä, kun iloinen nauru herätti surevan äidin, pieni
kauniskasvoinen Mohamed juoksi surevan äitinsä luo, ja häntä
seurasi heidän ainoa perintönsä Omm Aimân orjatar.

Mohamed kiipesi äidin syliin ja lepäsi siinä katsellen korkean

kannen kiiluvia tähtiä, mutta äkkiä kääntyi hän ympäri ja koitti etsiä
merkille panemiaan tähtiä Zemzem'in kirkkaasta pinnasta.

Hän makasi suullaan äidin helmassa ja katseli kaivon sileätä

kalvoa, tuhansin siellä tähtiä kuvastui; — mutta putosiko jotain,
lähteen pinta värähti, ja pienet rengaslaineet pakenivat toisiaan
kuollen lähteen reunoja vasten.

— Äiti, heititkö mitään lähteeseen —, kysyi pieni Mohamed.

— En, lapseni, kohtalon tähdet vain lentävät —, kuiskasi äiti, ja

taas putosi kyynel lähteen kalvoon, eikä Mohamed voinut sitä liikettä
vedessä ymmärtää. —

Hän katseli ja etsi isonkarhun sikermää veden tummasta peilistä.

— Tuolla, tuolla —, puhui hän itsekseen ja ummisti hetkeksi
silmänsä. Kun hän ne taas avasi, huomasi hän sikermässä vain
kuusi tähteä, jotka alkoivat hiljaa liikkua veden kalvon väreillessä, ne
joluivat lähemmäksi toisiaan ja muodostivat jousen kuvan.

Mohamed katseli silmää räpäyttämättä, mutta hänen korviinsa

tunkeutui suruinen, pitkäsävelinen kuolinlaulu, uskollinen Omm
Aimân lauloi. — Vaan tähdet ne vetäytyivät terävälle kaarelle kuin
kireäksi jännitetty jousi, mutta Mohamed iloitsi, ettei siinä jousessa
ollut vasamaa.

Äkkiä lensi pitkässä kaaressa se seitsemäs tähti ja asettui jouselle

poikittain kuin nuoli, ja sillä oli kirkkaasti loimuava pyrstö. Mohamed
tuijotti hengittämättä, pieni sydän pälpätti kiihkeästi. — — Jousi
laukesi, ja tuntui kuin tulinen nuoli olisi lentänyt hänen sydämeensä
ja kirvellyt siellä — —

Lapsi parkasi, laulu taukosi, ja pyhä äiti painoi lastaan kuivuneita

rintojansa vasten. — Tähtiä lenteli taivaalla ahkeraan. — —

*****
 Eräänä varhaisena aamuna nousi pyhä äiti lapsensa kanssa
kameelin selkään, ja uskollinen Omm Aimân seurasi heitä. He olivat
kotimatkalla Medinasta Mekkaan sukulaisensa Banû'Adij'an luota.

Verkalleen astui kameeli pitkin Medinan ja Mekan välistä hieta-

aavikkoa. Ilma oli tukahduttavan kuuma, ja aurinko näytti
veripunaiselta pallolta taivaan laella. Mutta äkkiä laskeusi laiha
kameeli polvillensa ja painoi pitkän kaulansa maata vasten, sen
kuivat sieraimet sulkeutuivat, ja palavat silmät värisivät odotuksesta.

Hiekkasade oli tulossa. —

Pyhä Amina laskeusi maahan lapsinensa kameelin suojaan ja

painoi kiihkeästi lastansa poveansa vasten. Kuului kaukainen
kohina, hieta liikkui, ja kuuma hiekkapilvi peitti aavikolla olijat.

Pieni Mohamed sulki silmänsä ja kuunteli hiekan lentoa. Mutta

silloin välähti hänen silmiensä eteen kuusi tähteä, ne leijailivat
jännitettynä jousena, vaan ennenkuin nuoli ehti singahtaa, painoi
hän molemmat kätensä sydäntänsä vasten, mutta samassa tunsi
hän, äidin poveen kun nojasi, ettei äidin sydän lyönyt.

Turhaan oli Mohamed suojellut pientä sydäntään, sillä äidin

poveen se nuoli olikin singahtanut. Mohamed oli silloin kuuden
vuoden vanha, ja sen paikan nimi oli Abwâ, jossa pyhä Amina kuoli.
—
ALLAHIN HÄMÄHÄKKI.

Nuorukainen Mohamed kulki kuumassa hiekassa karavaaninjohtajan

sivulla ja kuunteli hänen tarinoitaan.

— Mohamed —, sanoi hän, — sinun lapsuutesi tarina on vielä

kertomatta!
— Ja näin kertoi hän:

"Tapahtui, että eräänä päivänä sinun hoitajasi Halima jätti sinut

hetkeksi kahden oman poikansa kanssa. Mutta itkien juoksi tämä
äitinsä Haliman jälkeen ja huusi: — Mohamed on murhattu! — silloin
syöksyi Halima teltan luo ja tapasi lapsen kalpeana makaamassa
maassa, mutta hänen oma poikansa kertoi, että hän näki kuinka
kaksi miestä valkoisissa vaatteissa tuli Mohamedin luo. Ne tarttuivat
häneen ja heittivät hänet maahan, aukaisivat hänen rintansa ja
ottivat sieltä sydämen, josta he leikkasivat pois mustan
verikokkareen ja heittivät sen pois huutaen: — Tämä on saatanan
osa! —

"Sitten pesivät he sydämen hohtavalla lumella, jota heillä oli

kultaisessa maljassa ja parannettuansa haavan katosivat." —
 Näin kertoi karavaaninjohtaja, mutta Mohamed tuli suruiseksi ja
koitteli rintaansa. Se tuntui hänestä niin tyhjältä ja ontolta, hän tiesi
nyt, että sydämestään oli jotain poissa, ja hän huusi vaikertaen:

— Oi, aurinko, sinullakin on pilkkusi, mutta minun sydämeni on

varjoja vailla! -Ja hän itki sydämensä puhtautta, sillä hän ei vielä
silloin tiennyt — mikä puhdas sydän on. —

*****

Allâh'in ainoa profeetta pakeni uskonsa vastustajia ja

vihamiehiään ja läheni Thaurvuorta. Ammottavat kuilut avautuivat
hänen eteensä, kun hän juoksi tuttuja teitä. Liikkuvat sorakivet
vyöryivät hänen jalkojensa alla, ja kuumuus vaivasi häntä.

Hän kiipesi korkealle Thaur-vuorelle ja katsahti takaa-ajajiensa

joukkoa. Ne olivat aivan lähellä; vain kaksi mahdollisuutta näyttäytyi
Mohamedille — antautua surmattavaksi tai itse syöksyä
Thaurinharjanteelta syvyyteen, mutta ääni povessa kuiskasi:

— Etsi luolaa vuoren juurelta! — — Mutta he tuntevat sen, he

löytävät minut sieltäkin! — Mutta rinnan ääni sanoi käskevästi:

— Allâh varjoo sinua! — Ja Mohamed laskeusi vuorelta kierteistä

polkua ja hiipi luolalle.

Mutta suuri, punainen hämähäkki oli kutonut verkkonsa sen suulle

ja istui keskellä seittiä uhkaavan näköisenä. Mohamed aikoi särkeä
sen seitin sauvallaan, mutta hämähäkki puhui:

— Anna minä tutkin sydäntäsi, niin minä autan sinua! — Eikä

Mohamed ehtinyt kauvaa miettiä vaan huusi:
 — Tutki minun sydäntäni, sillä se on puhdas, mutta auta minua! —

— Vanno vala! Ja Mohamed vannoi Allâh'in kautta. Hän syöksyi

luolaan.
Seitti särkyi, mutta pian paikkasi lukki sen ja istuutui sen keskelle.

Vainoojat saapuivat luolan suulle. -Tänne päin hän katosi —, puhui

yksi.

— Mutta tuolla luolassa hän ei ole, sillä siinä on ehjä lukinseitti

suulla —, vastasi toinen, ja he jatkoivat ajoaan, mutta viileässä
luolassa istui Allâh'in profeetta hartaaseen rukoukseen vaipuneena.

Kylmä vesipisara katosta nolpahti hänen kuumalle otsalleen,

Mohamed heräsi ja nousi mennäkseen, sillä hän oli unohtanut
lupauksensa, mutta punainen hämähäkki istui keskellä verkkoa
uhkaavan näköisenä. Mohamed ailahti.

Hän tuijotti suurta hämähäkkiä, jonka punainen ruumis oli

ihmissydämen kokoinen, pitkät nivelikkäät jalat haroivat verkkoa,
mutta etujalkojensa välissä piti se jotain mustaa niljakasta.

— Lapsuuteni sydän —, kuiskasi Mohamed ja vaipui itkien

maahan.

— Minä lahjoitan sen sinulle takaisin —, puhui hämähäkki, mutta

Mohamed teki kädellään kieltävän liikkeen.

— Muut rukoilevat takaisin lapsuutensa sydäntä, mutta sinä sen

kiellät! —

— Mutta miksi eivät varjot saaneet kasvaa valon kanssa, nyt on

sydämeni valoisa, varjoista en huoli. —