Strategy in the Contemporary World:

An Introduction to Strategic Studies 6th

Edition John Baylis (Editor)
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/strategy-in-the-contemporary-world-an-introduction-to
-strategic-studies-6th-edition-john-baylis-editor/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Globalization of World Politics: An Introduction to

International Relations 9th Edition John Baylis

https://ebookmass.com/product/the-globalization-of-world-
politics-an-introduction-to-international-relations-9th-edition-
john-baylis/

Special Education in Contemporary Society: An

Introduction to Exceptionality 6th Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/special-education-in-contemporary-
society-an-introduction-to-exceptionality-6th-edition-ebook-pdf/

An Introduction to Global Studies 1st Edition, (Ebook

PDF)

https://ebookmass.com/product/an-introduction-to-global-
studies-1st-edition-ebook-pdf/

Program Evaluation: An Introduction to an Evidence-

Based Approach 6th Edition

https://ebookmass.com/product/program-evaluation-an-introduction-
to-an-evidence-based-approach-6th-edition/
The Creative Spirit: An Introduction to Theatre 6th
Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/the-creative-spirit-an-
introduction-to-theatre-6th-edition-ebook-pdf/

Strategy: An Introduction to Game Theory (Third

Edition) 3rd Edition – Ebook PDF Version

https://ebookmass.com/product/strategy-an-introduction-to-game-
theory-third-edition-3rd-edition-ebook-pdf-version/

(eBook PDF) Introduction to Mythology: Contemporary

Approaches to Classical and World Myths 4th Edition

https://ebookmass.com/product/ebook-pdf-introduction-to-
mythology-contemporary-approaches-to-classical-and-world-
myths-4th-edition/

Essentials of Public Service: An Introduction to

Contemporary Public Administration

https://ebookmass.com/product/essentials-of-public-service-an-
introduction-to-contemporary-public-administration/

Engineering Fundamentals: An Introduction to

Engineering, 6th Edition Moaveni Saeed

https://ebookmass.com/product/engineering-fundamentals-an-
introduction-to-engineering-6th-edition-moaveni-saeed/
Strategy in the Contemporary World
New to this edition

Significantly updated, the sixth edition features two new chapters:

- ‘Geography and Strategy’, by Daniel Moran, which explores how the physical environment
shapes war on land, at sea, in space, and in the air.
- ‘Strategic Studies: The West and the Rest’, by Amitav Acharya and Jiajie He, which explores
non-Western contributions to strategic thinking and the need to take these ideas
seriously.
Strategy in the
Contemporary
World
An Introduction
to Strategic Studies

SIXTH EDITION

Edited by

John Baylis,
James J. Wirtz,
Colin S. Gray

1
 1
Great Clarendon Street, Oxford, OX2 6DP,
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© Oxford University Press 2019
The moral rights of the authors have been asserted
Third edition 2010
Fourth edition 2013
Fifth edition 2016
Impression: 1
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2018949229
ISBN 978–0–19–253689–1
Printed in Great Britain by
Bell & Bain Ltd., Glasgow
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.
This book is dedicated to the grandchildren of John Baylis—
Leo, Connie-Jo, and Olly—in the hope that they will live in a
more peaceful world
Brief Contents

Acknowledgements xv
List of Contributors xvi
Guided Tour of Textbook Features xx
Guided Tour of the Online Resources xxii

1 Introduction: Strategy in the Contemporary World 1

John Baylis and James J. Wirtz

PART I Enduring Issues of Strategy

2 The History of the Practice of Strategy from Antiquity to Napoleon 19

Beatrice Heuser

3 The Evolution of Modern Warfare 36

Michael Sheehan

4 Strategic Theory 56
Thomas G. Mahnken

5 The Causes of War and the Conditions of Peace 72

John Garnett and John Baylis

6 Strategic Culture 89
Jeffrey S. Lantis and Darryl Howlett

7 Law, Politics, and the Use of Force 108

Justin Morris

8 Technology and Warfare 127

Eliot A. Cohen

9 Intelligence and Strategy 144

Roger Z. George

10 Strategy and Defence Planning 165

Colin S. Gray
viii Brief Contents

PART II Contemporary Problems

11 Irregular Warfare: Terrorism and Insurgency 183

James D. Kiras

12 The Second Nuclear Age: Nuclear Weapons in the Twenty-First Century 202
C. Dale Walton

13 The Control of Weapons of Mass Destruction 220

John Baylis

14 Conventional Power and Contemporary Warfare 238

John Ferris

15 Geography and Strategy 255

Daniel Moran

16 Humanitarian Intervention and Peace Operations 273

Sheena Chestnut Greitens

17 The Rise of Cyberpower 291

John B. Sheldon

18 Geopolitics and Grand Strategy 308

Stefanie Ortmann and Nick Whittaker

PART III The Future of Strategy

19 Strategic Studies: The West and the Rest 329

Amitav Acharya and Jiajie He

20 Strategic Studies and its Critics 348

Columba Peoples

21 A New Agenda for Security and Strategy? 366

James J. Wirtz

22 The Practice of Strategy 385

Colin S. Gray and Jeannie L. Johnson

23 Does Strategic Studies Have a Future? 404

Lawrence Freedman

Bibliography 421
Index 439
Detailed Contents

Acknowledgements xv
List of Contributors xvi
Guided Tour of Textbook Features xx
Guided Tour of the Online Resources xxii

1 Introduction: Strategy in the Contemporary World 1

John Baylis and James J. Wirtz
Introduction 1
What is Strategic Studies? 4
Strategic Studies and the Classical Realist Tradition 6
What Criticisms are Made of Strategic Studies? 8
What is the Relationship between Strategic Studies and Security Studies? 12

PART I Enduring Issues of Strategy

2 The History of the Practice of Strategy from Antiquity to Napoleon 19

Beatrice Heuser
Introduction: Definitions of Strategy 19
Antiquity 20
The West European Middle Ages 24
Early Modern Europe 26
From the American War of Independence to the Napoleonic Wars 30
Conclusion 32

3 The Evolution of Modern Warfare 36

Michael Sheehan
Introduction 36
The Napoleonic Legacy 37
The Industrialization of War 40
Naval Warfare 43
Total War 45
Nuclear Weapons and Revolutionary Warfare 50
Conclusion: Postmodern War 52
x Detailed Contents

4 Strategic Theory 56
Thomas G. Mahnken
Introduction 56
The Logic of Strategy 57
Clausewitz’s On War 61
Sun Tzu and Mao 66
Conclusion 69

5 The Causes of War and the Conditions of Peace 72

John Garnett and John Baylis
Introduction 72
The Study of War 73
Human Nature Explanations of War 76
Wars ‘Within’ and ‘Beyond’ States 83
Conclusion 86

6 Strategic Culture 89
Jeffrey S. Lantis and Darryl Howlett
Introduction 89
Thinking about Culture and Strategy 90
Sources of Strategic Culture 93
Constructivism and Strategic Culture 96
Continuing Issues: Change or Continuity? 98
Delineating Non-State, State, and Multistate Strategic Cultures 101
Strategic Culture and Weapons of Mass Destruction 103
Conclusion 105

7 Law, Politics, and the Use of Force 108

Justin Morris
Introduction: The Efficacy of International Law 108
Why States Obey the Law 110
International Law and the Use of Force 113
Jus ad Bellum 117
Jus in Bello 120
Conclusion 124

8 Technology and Warfare 127

Eliot A. Cohen
Introduction: Technophiles and Technophobes 127
Some Ways of Thinking about Military Technology 128
Mapping Military Technology 131
 Detailed Contents xi

The Revolution in Military Affairs Debate 133

Asymmetric Challenges 137
Challenges of the New Technology 138
Conclusion: The Future of Military Technology 140

9 Intelligence and Strategy 144

Roger Z. George
Introduction 144
What is Intelligence? 145
Intelligence as Enabler of US Strategy 150
Strategic Surprise: Causes and Correctives 153
Intelligence Performance Since Major 9/11 Reforms 157
Managing the Information Domain 160
Conclusion 162

10 Strategy and Defence Planning 165

Colin S. Gray
Introduction 165
Strategy, Politics, and Defence Planning 166
Problems with the Future 168
Approaches to Defence Planning 172
Guidance for Defence Planning 175
Conclusion 178

PART II Contemporary Problems

11 Irregular Warfare: Terrorism and Insurgency 183

James D. Kiras
Introduction 183
Subverting the System: The Theory and Practice of Irregular Warfare 186
Defending the System: Counterinsurgency and Counterterrorism in Theory
and Practice 191
Irregular Warfare Now and in the Future 197
Conclusion 199

12 The Second Nuclear Age: Nuclear Weapons in the Twenty-First Century 202
C. Dale Walton
Introduction 202
The First Nuclear Age 204
Risks in the Second Nuclear Age 206
xii Detailed Contents

Adapting to the Second Nuclear Age 211

Conclusion: Looking Towards the Third Nuclear Age? 216
Deterrence in Changing Political and Technological Circumstances 217

13 The Control of Weapons of Mass Destruction 220

John Baylis
Introduction 220
Arms Control during the Cold War 221
The Residual Role of Arms Control in the Post-Cold War Era 224
From Arms Control to Counterproliferation 226
The Challenges of Counterproliferation 229
The Diplomatic Option: Military Responses Withheld? 230
Does Arms Control Have a Future? 231
Conclusion 236

14 Conventional Power and Contemporary Warfare 238

John Ferris
Introduction: Power and War—A History 238
New World Orders: 1945, 1989, 2001 239
Power and Hyperpower 241
Military Affairs: Revolution and Counter-Revolution 243
Arts of War 244
Military Balances 246
World on the Scales 248
War, What is it Good For? 250
Conclusion 252

15 Geography and Strategy 255

Daniel Moran
Introduction: The Lie of the Land 255
Land Warfare: The Quest for Victory 256
Maritime Strategy 260
Air Power 264
The Final Frontier: Space War 267
War by Other Means: Cyberspace 269
Conclusion 271

16 Humanitarian Intervention and Peace Operations 273

Sheena Chestnut Greitens
Introduction 273
The Changing Face of Peacekeeping 274
 Detailed Contents xiii

The Politics of Humanitarian Intervention 278

The Military Character of Peace Operations 283
Conclusion: Problems and Prospects 287

17 The Rise of Cyberpower 291

John B. Sheldon
Introduction 291
Terms and Definitions 292
Cyberspace, Cyberpower, and the Infosphere 296
A New Dimension for Conflict 299
A Twenty-First-Century Revolution in Military Affairs? 302
Conclusion 306

18 Geopolitics and Grand Strategy 308

Stefanie Ortmann and Nick Whittaker
Introduction 308
The Second World War, the Cold War, and the Development of Grand Strategy 314
Geopolitics and Grand Strategy Today 316
Grand Strategy in a Complex World 319
Rethinking Geopolitics 321
Conclusion 324

PART III The Future of Strategy

19 Strategic Studies: The West and the Rest 329

Amitav Acharya and Jiajie He
Introduction 329
‘Strategy and Ethnocentrism’ Revisited 330
Strategic Studies During the Cold War 332
The Changing Nature of Conflict 333
Non-Military Threats 335
Strategic Studies and the Global Power Shift 337
Strategic Culture and Grand Strategy Debates in China and India 340
Conclusion: Strategic Studies and Global International Relations 344

20 Strategic Studies and its Critics 348

Columba Peoples
Introduction 348
Strategy and its Critics in the ‘Golden Age’ 349
Strategic Studies Strikes Back 352
xiv Detailed Contents

Critical Approaches to Strategic Studies 355

A Continuing Debate? 362
Conclusion 364

21 A New Agenda for Security and Strategy? 366

James J. Wirtz
Introduction 366
The Need for a Conceptual Framework 368
Population: The Demographics of Global Politics 370
Commons Issues 373
Direct Environmental Damage 375
Disease 378
Sensitivities and Vulnerabilities 381
Conclusion 382

22 The Practice of Strategy 385

Colin S. Gray and Jeannie L. Johnson
Introduction: Strategic Expertise 385
Improving a Strategic Education 386
The General Theory of Strategy 391
A Call for Consummate (Re)Assessing 400
Conclusion 401

23 Does Strategic Studies Have a Future? 404

Lawrence Freedman
Introduction: The Development of Strategic Studies 404
In and Out of the Cold War 406
Strategy and the Crisis in Social Science 409
The Academic and Policy Worlds 411
Realism: Old and New 415
The Study of Armed Force 416
Conclusion: Does Strategic Studies Have a Future? 418

Bibliography 421
Index 439
Acknowledgements

We would like to thank Sarah Iles and Emily Spicer of Oxford University Press for their advice
and support with the sixth edition of our text. We benefited greatly from their very efficient
analysis of a wide range of reviewers’ comments on the previous edition of the book. These
comments, as with previous editions, have proved invaluable to us in improving the text and
adding new chapters. We also owe a great debt to Danielle Cohen of Lake Forest College. Her
great efficiency, eye for detail, and hard work during the production of the book have been of
considerable assistance to the editors.

John Baylis, James J. Wirtz, and Colin S. Gray

List of Contributors

Amitav Acharya is the UNESCO Chair in Transnational Challenges and Governance and Distin-
guished Professor of International Relations at American University. He is the author of Whose
Ideas Matter? (Cornell, 2009); The Making of Southeast Asia (Cornell, 2013); Rethinking Power,
Institutions and Ideas in World Politics (Routledge, 2013), and The End of American World Order
(Polity, 2014; Oxford, 2015).
John Baylis is Emeritus Professor of Politics and International Relations and a former Pro-Vice
Chancellor at Swansea University. Prior to that he was Professor of International Politics and
Dean of Social Sciences at Aberystwyth University. He has published more than 20 books
and over a hundred chapters and articles. His books include Anglo-American Defence Rela-
tions 1939–1984 (Macmillan, 1984); Anglo-American Relations since 1939: The Enduring Alliance
(Manchester University Press, 1997); Alternative Nuclear Futures: The Role of Nuclear Weapons
in the Post-Cold War World, with Robert O’Neill (Oxford University Press, 2000); The Makers of
Nuclear Strategy, with John Garnett (Pinter, 1991); The Globalization of World Politics, with Steve
Smith and Patricia Owens (7th edn, Oxford University Press, 2016); An Introduction to Global
Politics, with Steven Lamy, Steve Smith, and Patricia Owens (4th edn, Oxford University Press,
2016); and The British Nuclear Experience: The Role of Beliefs, Culture and Identity, with Kristan
Stoddart (Oxford University Press, 2015). He has a BA, MSc (Econ), PhD, and DLitt from Swansea
and Aberystwyth Universities.
Eliot A. Cohen is Robert E. Osgood Professor of Strategic Studies at Johns Hopkins University’s
School of Advanced International Studies. His books include Supreme Command: Soldiers, States-
men, and Leadership in Wartime (Simon & Schuster, 2002); Conquered into Liberty: Two Centuries
of Battles Along the Great Warpath that Made the American Way of War (Free Press, 2011); and,
most recently, The Big Stick: The Limits of Soft Power and the Necessity of Military Force (Basic
Books, 2017). From 2007 to 2009 he served as Counselor of the Department of State.
John Ferris is a Fellow of the Royal Society of Canada, and a Professor of History at the University
of Calgary. He is an Honorary Professor at The Department of International Politics, The Univer-
sity of Aberyswyth, and The Department of Law and Politics at Brunel University, and an Associ-
ate Member of Nuffield College, Oxford. He publishes widely in military, international, strategic,
and intelligence history, and strategic studies. He is the authorized historian of The Government
Communications Headquarters, and his history of GCHQ will be published in 2019, the cente-
nary of that institution.
Sir Lawrence Freedman is Emeritus Professor of War Studies at King’s College London, where he
has taught since 1982, and served as Vice-Principal. Elected a Fellow of the British Academy in
1995 and awarded the CBE in 1996, he was appointed Official Historian of the Falklands Cam-
paign in 1997. He was awarded the KCMG in 2003. In June 2009 he was appointed to serve as
a member of the official inquiry into Britain and the 2003 Iraq War. Professor Freedman has
written extensively on nuclear strategy and the cold war, as well as commentating regularly
on contemporary security issues. His most recent books are Strategy: A History (2013) and The
Future of War: A History (2017).
The late John Garnett was Woodrow Wilson Professor of International Politics at the University
of Wales, Aberystwyth, and, until his retirement, Chairman of the Centre for Defence Studies at
King’s College London. He was educated at the London School of Economics where he received
a first-class honours degree and master’s in international relations. He was the author of nu-
merous books on international relations and strategic studies, including Contemporary Strategy
 LIST OF CONTRIBUTORS xvii

(Croom Helm, 1975) with John Baylis, Ken Booth, and Phil Williams; and Makers of Nuclear
Strategy (Pinter, 1991) with John Baylis.
Roger Z. George has been Professor of National Security Practice at Occidental College and for-
merly taught strategy at the National War College. He was a career CIA intelligence analyst who
served at the State and Defense departments and has been the National Intelligence Officer for
Europe. He is co-editor (with James B. Bruce) of Analyzing Intelligence: Origins, Obstacles, and
Innovations (2nd edn, 2014) and co-editor (with Harvey Rishikof) of The National Security Enter-
prise: Navigating The Labyrinth (2017).
Colin S. Gray is Emeritus Professor of Strategic Studies at the University of Reading. He has ad-
vised the American and British governments for many years. Among his books are a trilogy on
strategy with Oxford University Press: The Strategy Bridge: Theory for Practice (2010); Perspectives
on Strategy (2013); and Strategy and Defence Planning: Meeting the Challenge of Uncertainty
(2014). His latest book, also with Oxford University Press, is Theory of Strategy (2018).
Sheena Chestnut Greitens is an Assistant Professor in the Department of Political Science at the
University of Missouri. Her research focuses on international and domestic security issues, par-
ticularly in East Asia and under non-democratic regimes. Her first book, Dictators and Their
Secret Police, was published by Cambridge University Press in 2016, and won the International
Studies Association’s best book award.
Jiajie He is a lecturer in the Department of International Politics at Fudan University, China. Her
research interests include norm diffusion and localization theory, nation building in China and
India, and ASEAN normative influence.
Beatrice Heuser has a Professorship of International Relations at the University of Glasgow. She
holds degrees from the Universities of London (BA, MA) and Oxford (DPhil), and a Habilitation
from the University of Marburg. She has taught at the Department of War Studies, King’s College
London, at five French universities/higher education institutions, and at two German universi-
ties, and has briefly worked at NATO headquarters. Her publications include The Evolution of
Strategy (2010); Reading Clausewitz (2002); Strategy before Clausewitz (2018), and many works
on nuclear strategy, NATO, and transatlantic relations.
Darryl Howlett obtained his master’s degree from Lancaster University and his PhD from South-
ampton University. His publications include ‘The Emergence of Stability: Deterrence-in-Motion
and Deterrence Reconstructed’, in Ian R. Kenyon and John Simpson (eds), Deterrence and the
Changing Security Environment (Routledge, 2006).
Jeannie L. Johnson is an Assistant Professor in Political Science at Utah State University. She is
the author of The Marines, Counterinsurgency, and Strategic Culture: Lessons Learned and Lost
in America’s Wars (Georgetown University Press, 2018) and the co-editor of Crossing Nuclear
Thresholds: Leveraging Socio-Cultural Insights into Nuclear Decisionmaking (Palgrave Macmillan,
2018). Dr Johnson previously worked for the CIA’s Directorate of Intelligence and the US State
Department. She received her doctorate from the University of Reading in 2013.
James D. Kiras is Professor at the School of Advanced Air and Space Studies, Air University, Max-
well Air Force Base, Alabama, where he directs the courses on irregular warfare, military theory,
and graduate-level research methods. He received his PhD from the University of Reading (UK),
is a Senior Fellow of the Joint Special Operations University, United States Special Operations
Command, Tampa, Florida, and consults and lectures frequently on the subjects of special op-
erations and terrorism. Dr Kiras co-authored Understanding Modern Warfare (Cambridge Uni-
versity Press, rev. edn, 2016) and his first book was Special Operations and Strategy: From World
War II to the War on Terrorism (Routledge, 2006).
xviii LIST OF CONTRIBUTORS

Jeffrey S. Lantis is Chair of Global and International Studies and Professor of Political Science at
the College of Wooster. He earned a PhD in political science from Ohio State University. A for-
mer Fulbright Senior Scholar in Australia, he is an expert on strategic culture, international secu-
rity, and nuclear non-proliferation. Among his many books and academic journal articles, Lantis
is author of Arms and Influence: US Technology Innovations and the Evolution of International
Security Norms (Stanford University Press, 2016) and editor of Strategic Cultures and Security
Policies in the Asia-Pacific (Routledge, 2015).
Thomas G. Mahnken is President and Chief Executive Officer of the Center for Strategic and
Budgetary Assessments and Senior Research Professor at the Philip Merrill Center for Strategic
Studies at The Johns Hopkins University’s Paul H. Nitze School of Advanced International Studies
(SAIS). His books include Strategy in Asia (Stanford University Press, 2014), Competitive Strate-
gies for the 21st Century (Stanford University Press, 2012); Technology and the American Way of
War Since 1945 (Columbia University Press, 2008); and Uncovering Ways of War: US Intelligence
and Foreign Military Innovation, 1918–1941 (Cornell University Press, 2002). He is editor of The
Journal of Strategic Studies.
Daniel Moran is Professor of International and Military History in the Department of National
Security Affairs at the Naval Postgraduate School in Monterey, California. He was educated at
Yale and Stanford Universities, and has been a member of the Institute for Advanced Study at
Princeton, and professor of strategy at the Naval War College in Newport, Rhode Island. Profes-
sor Moran teaches and writes about strategic theory, American foreign relations, and the history
of war and international relations since the nineteenth century.
Justin Morris is Senior Lecturer in the School of Law and Politics at the University of Hull, UK. He
was Head of (the then) Department of Politics and International Studies from 2007 to 2013. His
primary research interests include: the great powers and the notion of great power responsibil-
ity, the United Nations Security Council, and the Responsibility to Protect (specifically in relation
to forcible intervention), topics on which he has authored a number of articles. He is co-author
(with the late Professor Hilaire McCoubrey) of Regional Peacekeeping in the Post-Cold War Era
and co-editor (with Dr Richard Burchill and Professor Nigel White) of International Conflict and
Security Law: Essays in Memory of Hilaire McCoubrey.
Stefanie Ortmann is a Lecturer in International Relations at the University of Sussex. Her research
interests include Russia as a great power in the post-cold war world and the return of a narra-
tive of ‘rising powers’ in world politics as well as critical geopolitics. She has written about the
geopolitical concept of spheres of influence, Russia as a great power and its influence in Central
Asia, and conspiracy theories.
Columba Peoples is Senior Lecturer in International Relations in the School of Sociology, Politics
and International Studies at the University of Bristol, UK. He received his PhD from the Uni-
versity of Wales, Aberystwyth in 2007, and is the author of Justifying Ballistic Missile Defence:
Technology, Security and Culture (Cambridge University Press, 2010) and co-author (with Nick
Vaughan-Williams) of Critical Security Studies: An Introduction (Routledge, 2015).
Michael Sheehan is Professor of International Relations at Swansea University. He is a graduate
of Aberystwyth University (BSc in International Politics 1976, PhD 1985). He is the author of
11 books on security, the most recent being International Security: An Analytical Survey (Lynne
Rienner, 2005); The International Politics of Space (Routledge, 2007); and Securing Outer Space
(Routledge, 2009, co-edited with Natalie Bormann). He is currently researching Arctic security
issues.
John B. Sheldon is Chairman of ThorGroup GmbH, a space and cyberspace consulting company.
He was previously a Senior Fellow in Global Security Studies at the Munk School of Global
 LIST OF CONTRIBUTORS xix

Affairs at the University of Toronto in Canada. A former British diplomat, John holds bachelor
and master’s degrees from the University of Hull, UK, and a PhD in politics and international
relations from the University of Reading, UK.
C. Dale Walton is Program Chair and Associate Professor of International Relations at Linden-
wood University in St Charles, Missouri, as well as a Senior Research Fellow with the John W.
Hammond Institute for Free Enterprise. Prior to coming to Lindenwood, he taught at the Univer-
sity of Reading (UK) and Missouri State University. Dr Walton has published three monographs:
Grand Strategy and the Presidency: Foreign Policy, War, and the American Role in the World (2012);
Geopolitics and the Great Powers in the Twenty-First Century: Multipolarity and the Revolution in
Strategic Perspective (2007); and The Myth of Inevitable US Defeat in Vietnam (2002). He also is
one of the co-authors of Understanding Modern Strategy (2nd edn, Cambridge University Press,
2016).
Nick Whittaker teaches international relations and sociology at the International Study Centre,
University of Sussex. His research interests include critical geopolitics and British identity and
foreign policy. He has recently been published in Geopolitics with the article ‘The Island Race:
Ontological Security and Critical Geopolitics in British Parliamentary Discourse’.
James J. Wirtz is the Dean of the School of International Graduate Studies, Naval Postgraduate
School, Monterey, California. He is the author of Understanding Intelligence Failure (Routledge,
2017).
Another random document with
no related content on Scribd:
 Mutta nyt hän ei Mariannea enää ymmärtänyt. Hän ei käsittänyt
tuota äkkinäistä kylmäkiskoisuuden puuskausta, tuota synkkää
äänettömyyttä, johonka Marianne viime aikoina oli vaipunut, tuota
uhkaavaa, tylyä ilmettä hänen katseessaan. — Mitä hän sitten oli
rikkonut? Hän koitti löytää muististaan edes jonkun synnin, jonka
olisi tehnyt, mutta turhaan.

Eräänä iltana, jolloin hän kaikilla keinoin oli koettanut saada

Mariannen hymyilemään, mutta jolloin vastaukset olivat ainoastaan
harvoja, töykeitä sanoja, joutui hän kokonaan suunniltaan, ja niinkuin
suuri, nöyryytetty eläin heittäytyi hän polvilleen ja kuroitti
kokoonpuristetut kätensä Mariannea kohti.

— Marianne — sanoi hän — en enää tätä kestä. Etkö siis voi

ilmaista, millä sinua olen loukannut. Jumalan tähden, Marianne,
sano se. Nuhtele minua, että välimme jälleen tulisi entiselleen.

Pää kumarassa hän sitten odotti puolisonsa toruja. Mutta

Marianne vaikeni. Ei ainoallakaan sanalla, ei edes kädenliikkeellä
vastannut miehensä pyyntöön.

Omituinen tuska valtasi Haldorin, aavistuksen sekainen tunne

siitä, että ikipäiviksi oli menettänyt puolisonsa, ja tämä tuska musersi
hänet tuhaksi.

— Huomaan että olen jollakin tavoin tehnyt pahoin — kuiskasi

Haldor edelleen. — Älä enää ole toivoton, Marianne. Anna minulle
anteeksi!

Hän oli pannut kätensä Mariannen polville. Ja nyt hän tunsi,

kuinka Marianne nousi. Tuskan tukahuttama kun oli antoi hän
vastuksetta työntää itsensä syrjään, ja Marianne poistui.
 Haldor vaipui kasvoilleen maahan. Hän tunsi olevansa
häpeissään, nöyrtynyt, kykenemätön kaikkeen. Hän aavisti, että he
nyt erosivat, ja silloin muuttui maailmassa kaikki hänelle
arvottomaksi.

Marianne meni ikkunan luo ja jäi sinne seisomaan, käsivarret

ristissä. Tuon tuostakin katsoi hän Haldoriin, joka lojui lattialla
entisessä asennossaan. Se kiukustutti häntä. Mitä hyödytti sellainen
tyhmä ja naurettava narripeli? Minkätähden makaa hän tuolla lailla?
Eikö hän ymmärrä, että hän siten vielä enemmän alentaa itsensä
Mariannen silmissä?

— Sinä erehdyt täydellisesti, Haldor — sanoi hän vihdoin kuivalla,

pakotetun jokapäiväisellä äänellä — sinä et ole loukannut minua
pienemmälläkään. Millä lailla sen olisit tehnyt? Minä en sitä paitse
ole ensinkään toivoton. Mitä syytä minulla siihen olisi?

Musta möhkäle lojui edelleen liikkumattomana lattialla ja sai

lopulta Mariannen kokonaan raivoon. Häntä inhotti tuo hänen
sääliinsä vetoaminen. Hän polki jalkaansa ja sanoi töykeällä,
ivallisella äänellä:

— Ei, nyt sinun todellakin täytyy nousta. Miksi turhia temppuja?

Ajattele, että joku sattuisi tulemaan ja näkisi sinut tuolla lailla nelin
ryömivän!

Yhdellä hyppäyksellä oli Haldor hänen edessään. Hänen

kasvonsa olivat kalpeat ja hurjat, suu värähteli, hän kohotti nyrkkiin
puristetun kätensä, ja Marianne näki, kuinka hänen hampaansa
puristautuivat hänen alahuultaan vastaan.

— Varo!
 Se kuului pikemmin ähkymiseltä kuin uhkaukselta, mutta
surumielisissä eläimensilmissä paloi hehku, joka kauhistutti
Mariannea.

Sitten kääntyi Haldor ympäri ja meni kiirein askelin huoneesta.

Hänen päänsä oli painunut rintaa vastaan ja olkapäät kohonneet
ylöspäin. Itkikö hän?

Marianne naputteli ikkunaa. Hän ei ollut oikein tyytyväinen

itseensä, mutta kun hän ajatteli mitä oli tapahtunut, niin hän ei
löytänyt syytä tyytymättömyyteen. Sillä oliko hänen velvollisuutensa
olla hyväntahtoinen? Eikö häntä oltu vedetty harhaan? Eivätkö he
olleet hävittäneet koko hänen elämänsä? Hänen nuoruutensa,
hänen viattomuutensa, hänen kykynsä rakastaa — kaikki he olivat
raiskanneet. Miksikä he hänet olivat tehneet? Mitä hänen elämänsä
nyt oli? Suuri ikävyyden erämaa! Ja pitäisikö hänen kaiken tämän
jälkeen olla hyvä niille, jotka niin säälimättömästi olivat riistäneet
hänen nuoruutensa? Jotka olivat tehneet hänet siksi kovaksi ja
kylmäksi naiseksi, mikä hän nyt oli? Eivätkö he ehken tienneet, että
hänessä tylyyden takana oli neitsyt, joka itki ja kuroitti kätensä
ikipäiviksi kadotettua elämää kohti?

Ei, he eivät sitä tienneet, eivätkä koskaan saisikaan sitä tietää.

Mutta tyytymättömyyden tunne kalvoi häntä edelleen. Hän ei
saattanut nukkua, vaan heittelehti sängyssään, kuunteli jokaista
ulkoapäin tulevaa ääntä, ajatteli pitkät ajat hävitettyä elämää ja koetti
itkeä, mutta ei voinut.

Haldor tuli kotiin vasta aamupuoleen. Oli jo jokseenkin valoisata.

Hän törmi tuoleja ja pöytiä ja roiski vaatteensa mihin sattui. Oli
helppo huomata, että hän oli juopunut.
 Siihen vastenmielisyyden tunteeseen, jota Marianne häntä
kohtaan tunsi nähdessään hänet sellaisena, sekoittui samalla jotain
huojentavaa, keventävää. Sillä nyt katosi hänen äskeinen
käsittämätön tyytymättömyytensä.

Ja sitten hän itki itsensä uneen.

XI

Kaksi vanhaa, viisasta silmää seurasi siihen aikaan lakkaamatta

Mariannea. Ne olivat hänen isänsä.

Hän huomasi selvemmin kuin kukaan muu Mariannessa

tapahtuneen muutoksen, ja hän yksin tiesi syyn siihen.

Jo Mariannen avioliiton alusta asti hän oli pelännyt tätä hetkeä.

Hän oli aina ymmärtänyt, että tyttärensä oli ihminen, jolla oli
paljonkin persoonallisia elämänvaatimuksia, ja ne olivat ennemmin
tai myöhemmin murtautuvat esiin ja vaativat oikeuksiaan.

Hän oli viimeiseen saakka toivonut, että lapsi olisi Mariannen

tyynnyttänyt ja antanut hänen elämälleen sisältöä.

Mutta kun tämä toivo petti ja kun hän näki Mariannen syvän
pettymyksen, silloin hän ymmärsi, että ankara sisäinen taistelu oli
puhkeava esiin Mariannessa. Ja se taistelu oli päättyvä joko
väsyneeseen malttumukseen tai ankaraan sisäiseen mullistukseen.

Ja nyt oli taistelu alkanut.

 Hän kävi Mariannen luona joka päivä, kuten hän muuten oli tehnyt
aina siitä saakka, kun Marianne oli mennyt naimisiin. Ulkonaisesti oli
Mariannessa kaikki entisellään. Ja kuitenkin oli hänen silmissään
uusi ilme, sellainen valpas ilme, jonka usein näkee vanhoilla
lääkäreillä. Konsulikin oli sitä paitsi varovaisempi kuin ennen
Mariannen kanssa keskustellessaan eikä neuvonut häntä
milloinkaan, ei edes leikillään. Sillä hän näki vallankumouksen
kaikissa hänen tunteissaan, joten hän pienimmälläkin
varomattomasti lausutulla sanalla olisi voinut päästää hänen
katkeruutensa valloilleen. Hän tunsi, että hänen olisi ollut mahdoton
kestää Mariannen soimauksia. Sitä paitsi olisi se voinut tehdä
kylmäksi heidän välinsä, joka enää tuskin koskaan olisi voinut sulaa.

Hän valitsi sanansa miehen kaikella hienotunteisuudella, hän

vainusi vaaran jo kaukaa ja koetti aina kääntää keskustelun keveään
leikkiin. Hän puhui siitä mikä oli ollut onnellisinta ja valoisinta
Mariannen lapsuudessa, muisteli hiljaisia, rauhallisia päiviä
vanhassa kodissa, koetti vahvistaa sitä mitä Mariannen luonteessa
oli tyyntä ja tasapuolista, että Mariannella, myrskyn tullen, olisi ollut
tarpeellinen painolasti.

*****

Myöhään eräänä iltapäivänä, kun konsuli Ebbesen tuli juomaan

kahvia Björnin luokse, oli Marianne tavattoman alakuloinen. Konsuli
koetti nytkin tekeytyä kuin hän ei sitä ensinkään olisi huomannut ja
kertoi pari iloista kaskua häntä huvittaakseen.

Mutta tänään oli Marianne aivan mahdoton. Hän istui hiljaa ja

kumarassa ja tuijotti eteensä suurilla toivottomilla silmillä.
 Lopulta ei Ebbesen löytänyt enää mitään sanottavaa. Raskas
vaitiolo valtasi vanhan miehen. Hän katseli kauan aikaa Marianneen,
ravisti huolestuneen näköisenä päätään ja huokasi.

Marianne kuuli sen ja kiinnitti häneen synkästi palavan katseensa.

Pitkän aikaa istuivat, he sitten samassa asennossaan ilmettä
muuttamatta.

Mariannen silmäys sanoi enemmän kuin pitkät puheet. Ei

hyödyttänyt enää kuljeskella äänettömänä. Nyt olivat heidän
sydämensä ajatukset paljastuneet toisilleen ja nyt täytyi heidän
puhua.

Konsuli nousi ylös ja meni suoraa päätä Mariannen luo, ja silitti

hänen tukkaansa monta kertaa. Ah, kuinka Mariannen täytyi kärsiä!

Hänen suurissa silmissään paloi edelleen uhkaava hehku, niitten

lakkaamatta tuijottaessa konsuliin. Niissä oli ilkeä, keltainen loiste,
jommoista konsuli ei koskaan ennen niissä ollut nähnyt.

— Lapsi rukkani — sanoi vanha mies — rakas pieni ystäväni, joka

saat kärsiä niin paljon!

Ja siellä on jotain, joka huutaa. Elämässä on niinkuin sadussa: on

olemassa korkea onnellisuuden vuori, jonka huipulta voi nähdä koko
maailman ihanuudet. Ja kaikki pyrkivät sinne. Sen tiedät itse. —
Mutta vanhat ja viisaat, jotka siellä ovat olleet ja sieltä palanneet
laakson tyyneen rauhaan takaisin, ne vakuuttavat nyt niinkuin
ennenkin nuorille: Älkää kiihtykö! pysykää vakavina niinkuin mekin!
— Mutta se ei auta, ei auta. Sillä meidän oikeutemme, meidän
nuorten oikeus on päästä tuolle korkealle vuorelle. — Kuuletko, se
on meidän oikeutemme, oikeutemme, oikeutemme!
 Marianne seisoi konsulin edessä suorana ja innostuneena ja
hänen kiihkonsa paloi ja loisti hänen sanoissaan niin syvästi ja
voimakkaasti, ettei sitä enää näyttänyt voivan sammuttaa.

Syntyi pitkä äänettömyys.

Konsuli Ebbesen ei enää löytänyt sanoja ja ajatuskin tuntui

pysähtyvän. Hän tunsi itsensä vanhaksi tuon uhmailevan nuoruuden
edessä, väsyneeksi ja vieraaksi.

Ulkoa häämöitti kesäyön syvänsininen taivas. Tuon tuostakin

tuoksahti ikkunasta sisään sireenin tuoksu.

Konsuli Ebbesen nousi, päästäen syvän huokauksen. Hän meni

Mariannen luo, silitti hellästi hänen hiuksiaan ja sanoi:

— Niin, niin, minä ymmärrän sinua, lapsi. Nuorilla on aina oikein.

Mutta lopulta näkyy kuitenkin, että vanhat ovat nähneet pitemmälle.
Niin ihmeellinen on elämä. Päivä on koittava, — muista mitä nyt
sinulle sanon — päivä on koittava, jolloin olet näkevä, että on
onnellisempaa uhrata kuin vaatia. Elämä tekee ihmisen nöyräksi ja
väsyneeksi. Ei. tänä iltana en enää voi puhua. Hyvästi. Marianne!
Kiitos, että olet puhunut minulle suoraan!
XII

Kun konsuli Ebbesen sinä iltana tuli kotiinsa kulki hän kauan aikaa
edes ja takaisin huoneessaan. Lopulta pistäysi hän puutarhaan ja
kuljeskeli vitkaan ja mietiskeleväisenä vanhojen jasmiinipensaitten
reunustamia polkuja.

Pitkä keskustelu oli saattanut hauet suunniltaan, ja hän tunsi, ettei

Se suinkaan ollut lähentänyt häntä Marianneen — päin vastoin.
Hetkisen tunsi hän halua palkita Mariannen avomielisyyden
kertomalla hänelle rehellisesti ja vilpittömästi siitä onnettomasta
hetkestä, josta Mariannella jo näytti olevan aavistus. Mutta hänet
valtasi heikkous. Ja sitäpaitse — mitä se olisi hyödyttänyt?
Nykyisessä mielentilassaan ei Marianne sitä kuitenkaan olisi
ymmärtänyt. Hänessä vain olisi vakiintunut käsitys, että se sittenkin
oli ollut »kauppa». — Ei, paras oli niinkuin oli. Piti siis yhä
edelleenkin kaartaa hänen kysymyksensä. Nuoriso on niin
sydämetön. Se on sen suuri etuoikeus. Ja vanhuuden velvollisuus
on mahtua ja antaa anteeksi.

Kaikki jäi entiselleen. Ei ollut enää aika miettiä sitä, jota ei voinut
muuttaa — oli toimittava.
 Sillä semmoisella päällä, kuin Marianne nyt oli, saattoi hän tehdä
mitä tahansa. Mikään ei enää sitonut häntä siihen, johon kohtalo oli
hänet johtanut, ja mikään ei niin saattanut häntä kiihtymään kuin
sana »velvollisuus».

Jos hän kauemmin aikaa saisi olla sillä olollaan ja katkeruus ja

tylyys juurtuisi hänen sieluunsa, niin saattaisi hänen päähänsä
pälkähtää mikä tyhmyys tahansa. Jumala ties mihin hän ryhtyisi. Hän
saattaisi karata ensimäisen parhaan seikkailijan kanssa minkä
kohtaa — ei sen vuoksi, että intohimo hänet siihen johtaisi, vaan
yksinkertaisesti sen vuoksi, että saisi antaa potkun tuolle inhottavalle
velvollisuudelle.

Ei, hänen täytyi päästä pois. Hänen täytyi päästä toiseen

ympäristöön, nähdä toisia ihmisiä, huvitteleida, nauttia
nuoruudestaan, unohtaa tuumailunsa, siksi kunnes hän väsyisi
kaikkeen, siksi kunnes hänen unelmiensa kultaus kuluisi pois ja hän
alkaisi ikävöidä rauhaa ja hiljaisuutta.

Mutta sellainen tuuma ei ollut yhtä helposti toteutettu kuin ajateltu.

Saattaa Haldor se ensin käsittämään — Jumala ties, millä lailla se
kävisi päinsä, sillä sellainen oli kokonaan Haldorin ajatuspiirin
ulkopuolella — ja toiseksi ilmoittaa se sopivalla tavalla Mariannelle?
Kuka tietää mitä uusia epäluuloja koko tuuma hänessä herättäisi.
Hän oli viimeaikoina käynyt niin omituiseksi eikä luottanut enää
kehenkään.

Vaikeinta kaikista oli pysyttää häntä sopivien rajojen sisällä, jos

hänen päähänsä äkkiä pälkähtäisi riuhtaista itsensä irti inhoomistaan
velvollisuuksista ja hautaantua ilojen ja huvittelujen hautaan.
 Niin, vaarallinen koe hänen tuumansa joka tapauksessa oli, ehken
liian vaarallinen. Mutta toiselta puolen oli jotain tehtävä Mariannen
pelastamiseksi siitä katkeruudesta, mikä kyti hänen mielessään — ja
eikö hän ollut velvollinenkin sitä tekemään? Eikö Mariannella sitä
paitsi ollut oikeus moittia häntä, että hän oli hänet kasvattanut
elämään vapaudessa ja sopusointuisessa onnessa, mutta sitten
sitonut hänet ilottomaan avioliittoon? Mariannen suonissa virtasi
sukunsa veri, sen tiesi konsuli itsekin, ja se vaati huvituksia ja juhlia.

Ei, muutos oli saatava aikaan, mitä pikemmin sitä parempi. —

Ehkä hänen oli jo tänä iltana puheltava Haldorin kanssa, oli taottava,
niin kauan kuin rauta oli kuuma, ja konsuli tunsi itsensä tällä kertaa
niin innostuneeksi ja voimakkaaksi, että hän voisi asiasta puhua
tarpeellisella voimalla ja lämmöllä.

Hän katsoi kelloansa — se oli vasta puoli yksitoista. — Oli siis

aikaa vielä, niin, ehken juuri nyt oli paras aika, sillä sellainen valoisa
kesäyö tekee mielen aina tuttavalliseksi ja sovinnolliseksi.

Hän tiesi kyllä missä Haldorin tapaisi. Kaupunkihan oli siksi pieni
ja ihmisten laverteliaisuus siksi suuri, että hän jo aikoja sitten oli
saanut tietää Haldorin joka ilta istuvan klubin puistossa entisellä
paikallaan.

Klubi oli vanha laitos. Sen matala, vanhanaikainen huoneusto oli

jo monta sukupolvea ollut kaupungin nuorten miesten kokouspaikka.
Siellä he olivat vuosikymmeniä pelanneet biljardia, siellä oli
kaupungin nuoriso tanssinut suuressa juhlasalissa, jonka seiniä
koristi aikojen kuluessa klubin johtajina olleitten, kunnianarvoisien
miesten muotokuvat.
 Houkuttelevammaksi teki klubin kuitenkin sen suuri, muhkea
puisto, joka ulottui aina rantaan asti ja johon oli rakennettu pieniä,
siroja, huvihuoneita.

Kaunein niistä sijaitsi pienellä kummulla lähellä rantaa. Valoisina

kesäöinä, jolloin meri oli peilikirkas silmän siintämän asti, istui siellä,
»skanssissa», kuten sitä kutsuttiin, aina joku seurue, ja vakuutettiin
siellä olevan niin kaunista, ettei sieltä voinut poistua ennen auringon
nousua.

Ennen oli Haldor ollut siellä jokapäiväinen, eli oikeammin,

jokaöinen vieras, ja nyt nähtiin hänet sinne jälleen kulkevan joka ilta.

Kaupunkiin oli tullut nuori kaunis-ääninen luutnantti, ja kun hän

lauloi Hellmania tai juomalauluja hämärinä, omituisen surumielisinä
kesäöinä, niin valtasi runollinen tunnelma nuo puolivanhat
vanhatpojat, joita ei jokapäiväisessä merkityksessä suinkaan
saattanut sentimentaalisiksi kutsua.

Haldor Björn oli luutnantin kiitollisimpia kuulijoita. Hän piti etenkin

niistä haikeamielisistä lauluista, jotka saivat hänen sielunsa tyyneen,
surunvoittoiseen vireeseen. Sellainen mieliala häntä erikoisesti
viehätti.

Luutnantti lauloi parhaillaan vanhaa espanjalaista laulua, kun eräs

kuulijoista näki jonkun tulevan käytävää myöten »skanssiin» päin.
Hän katseli uteliaasti tulijaa, mutta tämä pysähtyi niin pitkän matkan
päähän, ettei hän saattanut häntä tuntea.

Kun luutnantti oli laulanut laulunsa loppuun, tuli mies lähemmäksi.

Uteliaisuus valtasi koko seuran, ja kaikki kääntyivät ympäri
nähdäkseen kuka tulija oli.
 Hämmästys oli kokonaan yllättävä, kun huomattiin, että se oli —
itse konsuli Ebbesen.

Miia ihmettä hänellä oli siellä tehtävää? Tuliko hän tarkastamaan

jotain? Tai ehken noutamaan vävyänsä, jo puoli humaltunutta
Haldoria?

— Anteeksi, herrat — sanoi konsuli, astuessaan huvihuoneeseen

ja tervehtiessään seuruetta. — Älkää antako häiritä itseänne. Olin
puutarhassa kävelyllä ja satuin kuulemaan kaunista lauluanne. En
voinut vastustaa houkutusta. Minun täytyi pistäytyä tänne kiittääkseni
laulajaa erinomaisesta esityksestä.

Luutnantti esitettiin hänelle. Konsuli lausui muutamia kohteliaita

sanoja, jotka ylenmäärin mairittelivat hänen vävyänsä. Niin, ne
tuntuivat hyvältä itse kustakin läsnäolijasta, sillä luutnantti oli yksi
heistä. Niinhän hänellä oli tapana laulaa joka ilta. Nyt saattoivat
ihmiset nähdä, kuinka heidän seurassaan elettiin. Ei ollut
kysymyksessä yksinomaan juominen, sillä sellaisessakin miehessä
kuin konsuli Ebbesenissä, jolla oli niin paljon makua, saattoi heidän
seuransa ihastusta herättää.

— Täällähän teillä on kerrassaan miellyttävää — sanoi konsuli. —

Niin, niin, muistan tämän paikan vielä nuoruudestani. Täällä istuin
monena iltana — niin kuin te nyt istutte. Ah! Tämä näköala on
suorastaan suurenmoinen — huudahti hän innostuneesti ja osotti
merelle päin, jonka takaa suuri, punainen täysikuu parastaikaa teki
nousuansa — ja tällainen yöilma! Suvaitsetteko, herrani, että istun
hetkiseksi nuorten seuraan?

Pyyntöön tietysti suostuttiin vilpittömällä ilolla — joka päivä ei

tarjoutunut tilaisuus sysätä ihmisten nenän eteen sellaista valttia,
että oli istunut »ryyppäämässä» konsuli Ebbesenin kanssa yöllä.
Seuran vanhin — jota nimitettiin magister, bibendi, juomataidon
maisteriksi kysyi saisiko konsulille tarjota lasin sampanjaa.

— Ei, kiitoksia — ei sampanjaa. Mutta jos minä sen sijaan saisin

tarjota seuralle lasin madeiraa, jota minulla on täällä ollut säästössä
isäni ajoilta asti, niin tekisivät herrat minulle suuren ilon ja kunnian.

Ebbesenin madeira oli kuuluisata. Siitä jalosta juomasta kerrottiin

oikeita taruja. Sitä tarjottiin ainoastaan huomattavissa tilaisuuksissa,
joitten välillä joskus saattoi kulua vuosikausia. Ymmärtää niin ollen,
että herrat tunsivat itsensä Ebbesenin ehdotuksen johdosta
suloisesti liikutetuiksi, miltei juhlallisiksi.

Konsuli istui nuorten seurassa noin neljännestunnin. Hän otti

vilkkaasti osaa keskusteluun ja kertoi entisestä klubi-elämästä monta
kaskua, joita mielenkiinnolla kuultiin, ja lausui vielä kerran ilonsa
siitä, että sai nyt niin hupaisessa seurassa vanhoja muistojansa
uudistaa.

Kun luutnantti vielä oli laulanut erään parhaimmista numeroistaan

ja kun konsuli oli häntä sen johdosta kiittänyt, nousi Ebbesen ja
sanoi itsekullekin ystävälliset hyvästit.

Hehkuvin sanoin ehdotti magister bibendi konsulin maljan ja

muuan puolihumalainen tukkukauppias aikoi huutaa hurraata, mutta
häntä tölmästiin heti sekä mahaan että selkään, niin että ääni heti
kurkkuun katkesi.

Sitten poistui konsuli seurasta. Haldor, jonka piti päästää

kunniavieras suljetusta portista, lähti hänen mukaansa.
 Seura jäi edelleen istumaan ja alkoi yhä ylistävämmin puhua
Ebbesenin persoonallisuuden hienoudesta ja elämän tottumuksesta.
Tiesipä muuan väittää, että hänelle kerran olisi tarjottu kamariherran
toimi, mutta sitä uskalsivat kuitenkin useimmat epäillä. Mutta
myönsivät lopulta, että se hänestä olisi pitänyt tulla.

Ja sitten täytyi luutnantin laulaa jälleen.

Kun Ebbesen ja Haldor kulkivat yhdessä puiston käytävää portille

päin, otti vanhus sydämellisesti vävyänsä käsivarresta ja hyräili
säkeen eräästä luutnantin laulusta.

Haldor olikin sinä iltana peräti ihastunut appeensa sen tavan

johdosta, jolla vanhus oli kohdellut hänen tovereitaan. Sillä se, että
konsuli oli istunut heidän seurassaan, riittää varmaan sitomaan suun
kaikilta panettelijoilta. Nyt he näkivät, että hän ja hänen appensa
olivat parhaimpia ystäviä maailmassa. Mikään ei enää estä häntä
viettämästä muutamia hetkiä vanhojen ystävien seurassa.

Niin, ukkokin oli mitä parhaimmalla tuulella, puheli niin innokkaasti,

että oli oikein hauska häntä kuunnella, ja kun he olivat saapuneet
portille, huomautti hän hymähtäen:

— Kuules nyt, rakas Haldor, minähän olen joutunut oikein »viftille»

tänä iltana. Ehkei ollut oikein viisasta antautua niin nuorekkaaseen
seuraan. Tiedätkö mitähän jos mentäisiin minun luokseni istumaan?
Aukaisen pullon kaikkein parhainta madeiraani. Mitä sanot siitä? Ja
sikaarilaatikon, josta voin myöskin mennä takuuseen. Mitä? Sillä
tavalla voimme vielä viettää hetkisen, ennenkuin menemme levolle.

Haldor tunsi itsensä oikein ylpeäksi mennessään sanomaan

tovereilleen hyvästiä. Tämä oli vasta ensimäinen kerta, jolloin hänen
appensa julkisesti osotti antavansa hänelle arvoa.

Ebbesenin luo tultuaan sytytti konsuli lampun, tarjosi Haldorille

nahkapäällyksisen nojatuolin ja hienon sikaarin — lyhyesti osotti
aivan harvinaisia ystävällisyyttä.

Haldor alkoi aavistaa, että konsulin kohteliaisuuden aiheutti jokin

ehdotus, jonka hän tyttärensä puolesta aikoi tehdä. Niin, kuka tietää?
Tuo vanha ja viisas ukko ei suinkaan ole voinut olla huomaamatta
sitä muutosta, mikä Mariannessa viime aikoina on tapahtunut, ja nyt
oli konsuli varmaan Haldorin puolella siinä asiassa.

Kun konsuli sitten varovaisesti alkoi johtaa puheen Marianneen,

niin ei Haldorilla ollut mitään sitä vastaan — päinvastoin — Haldor ei
muuta halunnutkaan kuin saada aukaista huolestuneen sydämensä.

Ja hän alkoi heti kertoa Mariannen muutoksesta.

— En voi ensinkään käsittää, mistä se aiheutuu — valitteli mies

rukka.
— Minä koetan tehdä kaikki huvittaakseni häntä. Mutta turhaan.

— Rakas Haldor — vastasi konsuli Ebbesen — sinun ei pidä ottaa

asiaa noin vakavalta kannalta. Saat nähdä, että kaikki pian menee
ohi. Katsos, Marianne käy tällä hetkellä sisäistä taistelua, joka
tapahtuu jokaisessa hänen kaltaisessaan nuoressa naisessa.
Sellainen taistelu tekee asianomaisen sairaaksi, ja häntä on siis
sellaisena kohdeltava.

Haldor kuunteli tarkkaavaisena eikä ymmärtänyt rahtuakaan. —

Sisäinen taistelu — ei, sellaisesta hän ei koskaan ollut kuullut
puhuttavan. Sen hän nyt vielä saattoi käsittää, että nuoret tytöt
eräässä ijässä saattavat olla hermostuneita ja oikukkaita, mutta että
nuori rouva, joka on hyvissä naimisissa, jolla on kunnon mies, kaunis
koti, terve lapsi — että sellainen rouva yhtäkkiä joutuu viettelyksiin,
se oli yläpuolella hänen ymmärrystään.

Mutta koska konsuli Ebbesen niin sanoi, niin mahtoi siinä olla
perää. Hän ymmärsi paremmin naisia, ja Haldor tunsi, että hän hyvin
saattoi appeensa luottaa. Siksi hän nyt kysyi häneltä neuvoa,
valmiina suostumaan mihin tahansa.

— Niin, — vastasi konsuli — ei ole tosiaankaan niinkään helppoa

tehdä käännöstä. Siihen tarvitaan pitempi aika. Mutta ensiksi täytyy
hänen päästä pois kaupungista.

Haldor tuijotti häneen. — Mitä tarkoitti konsuli?

— Mutta ei ole odotettavissakaan — jatkoi konsuli avomielisesti —

että hän muitta mutkitta siihen suostuisi. Sen vuoksi olen ajatellut
pientä kepposta. Menen huomenna hänen luokseen, ilmoitan
hänelle, että lääkärini on määrännyt minut kylpymatkalle, mutta että
olen niin vanha, etten mielelläni matkustaisi yksin. Siksi täytyy hänen
matkustaa kanssani kylpylaitokseen. Luonnollisesti on se sinulle
hieman vastenmielistä, Haldor. Mutta sinun täytyy etukäteen luvata,
että annat siihen suostumuksesi. Meidän kumpaistenkin täytyy
välttämättömästi toimia yksissä, muuten emme pääse
tarkoitustamme perille.

Ilta päättyi kummankinpuoleiseen mieltymykseen ja tyydytykseen.

Konsuli oli aikeissaan onnistunut, ja Haldor tyyntyi vaimoonsa
nähden.
 Konsuli oli melkolailla liioitellut sitä ikävää, jota Haldor muka tulisi
tuntemaan saadessaan viettää yksin kesäkuukaudet kaupungissa.
Itseasiassa oli asianlaita päinvastoin. Sillä Haldorin
mielikuvituksessa kytivät jo kuvittelut hupaisista nuorenmiehen
illallisista, virkistävistä purjehdusmatkoista viinoineen, ruokineen ja
naikkosineen ja pitkistä, kauniista kesäilloista »skanssissa», lauluista
ja sarkkojin kilinästä.

Ei, konsulin ehdotus ei ollut ensinkään hullumpi. Ja

päällepäätteeksi tulevat ihmiset hänestä sanomaan, että »hän hoitaa
kotana liikettä sillä aikaa, kun vaimonsa oleskelee kylpylaitoksessa».
ja sehän tuntuu sekä uhrautuvaiselta että kauniilta.
XIII

Alussa näytti siltä, kuin olisi konsuli Ebbesenin suunnitelmat

onnistuneet, sillä pian kerääntyi Marianne rouvan ympärille
vilisemällä ihailijoita, ja ensimäisinä päivinä joutui hän kerrassaan
huumeeseen kaikesta siitä hälinästä, juhlimisesta ja imartelusta.
Mutta hän oli onnellinen ainoastaan pinnalta, ja opittuaan lähemmin
tuntemaan uutta seurapiiriänsä muuttui se ikävystyttäväksi ja lopulta
sietämättömäksikin. Kun samat huvitukset yhä uusiutuivat, niin
menettivät nekin vetovoimansa, ja hän alkoi niitä karttaa.

Hänen vakavan ja suruvoittoisen sydämensä syvyydestä

pulpahtivat taaskin etsivät ja vastausta vaativat ajatukset esiin. Se toi
hänen silmiinsä synkän, tutkivan ilmeen. Hänen katseensa kiintyi
pitkäksi aikaa jokaiseen uuteen ihmiseen, jonka hän tiellänsä tapasi,
ja lopulta siinä kuvastui jotakin niin tuskallista, mikä näytti rukoilevan
apua.

Saattoipa tapahtua, että hänet keskellä keinujen hälinää ja

iloisuutta valtasi kamala tunne. Hymyilevät kasvot hänen ympärillään
muuttuivat hänestä irvistäviksi naamareiksi, kohteliaat herrat ja
kauniisti puetut naiset näyttivät hänestä valepukuisilta eläimiltä,
joiden naamiopuku oli vain heidän inhottavien intohimojensa, heidän
itsekkäisyytensä, pahuutensa ja kostonhimonsa verhona.

Suuri tyhjyys ympäröi hänet. O Jumala, kenties oli koko elämä

sellaista karnevaalia. Ypö yksin täytyi ihmisten kantaa kohtalonsa,
jokainen sielu oli sävel, joka helähtäisi ilman tarkoitusta
avaruudessa. Eikä koskaan soinnahtaisi toinen sävel, joka sulaisi
sen kanssa siksi suureksi sopusoinnuksi, minkä hän tunsi syvällä
rinnassansa elämän pyhänä päämääränä.

Hän hypähti ylös kuin unesta, milloin joku puhutteli häntä ja

yht'äkkiä herätti hänet näistä raskaista ajatuksista.

*****

Ei kestänyt kauan ennenkuin konsuli Ebbesen huomasi, että

Mariannen sairaus oli syöpynyt liian syvälle veriin, jotta se voitaisiin
parantaa vain kuukauden kestävällä kylpymatkalla. Hän tiesi vallan
hyvin että Marianne oli kuumeentapaisessa tilassa joka kerta kun
hän oli iloinen, sillä hänen ilonsa ei ollut sitä pysyvää ja tervettä
laatua, jonka juuret tunkevat syvälle temperamenttiin ja joka levittää
koko olemukseen kirkastavan hymyn. Ei, hänen ilonsa oli
puuskapäistä niinkuin rajumyrsky. Se oli iloa, joka painosti muita ja
teki heidät mykiksi, ja hänen naurunsa oli niin hurjaa, että usein
saattoi pelätä sen tuossa tuokiossa päättyvän hillittömään itkuun.

Semmoisina hetkinä levisi tumma, synkkä kauneus Marianneen, ja

vanha konsuli katsahti surullisesti häneen. Ah, missä oli hänen pikku
Mariannensa, jonka silmät olivat kirkkaat ja piirteet pehmoiset?
Hänestä oli tullut kookas, vieras nainen, nainen, jonka suruun hän
kenties oli syypää, mutta jonka kohtaloa hän ei enää voinut muuttaa.