City and Modernity in Georg Simmel

and Walter Benjamin: Fragments of

Metropolis Vincenzo Mele
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/city-and-modernity-in-georg-simmel-and-walter-benja
min-fragments-of-metropolis-vincenzo-mele/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Walter Benjamin and the Idea of Natural History

(Cultural Memory in the Present) 1st Edition
Friedlander

https://ebookmass.com/product/walter-benjamin-and-the-idea-of-
natural-history-cultural-memory-in-the-present-1st-edition-
friedlander/

Livy: The Fragments and Periochae Volume I: Fragments,

Citations, Testimonia D. S. Levene

https://ebookmass.com/product/livy-the-fragments-and-periochae-
volume-i-fragments-citations-testimonia-d-s-levene/

Tropical Forests in Prehistory, History, and Modernity

Patrick Roberts

https://ebookmass.com/product/tropical-forests-in-prehistory-
history-and-modernity-patrick-roberts/

Psychiatric Neuroethics: Studies in Research and

Practice Walter Glannon

https://ebookmass.com/product/psychiatric-neuroethics-studies-in-
research-and-practice-walter-glannon/
Unmarried Motherhood in the Metropolis, 1700–1850:
Pregnancy, the Poor Law and Provision Samantha Williams

https://ebookmass.com/product/unmarried-motherhood-in-the-
metropolis-1700-1850-pregnancy-the-poor-law-and-provision-
samantha-williams/

Introduction To International Relations: Theories And

Approaches (8th Edition) Georg Sørensen

https://ebookmass.com/product/introduction-to-international-
relations-theories-and-approaches-8th-edition-georg-sorensen/

Abbatial Authority and the Writing of History in the

Middle Ages Benjamin Pohl

https://ebookmass.com/product/abbatial-authority-and-the-writing-
of-history-in-the-middle-ages-benjamin-pohl/

Museums, Modernity and Conflict: Museums and

Collections in and of War since the Nineteenth Century
Kate Hill

https://ebookmass.com/product/museums-modernity-and-conflict-
museums-and-collections-in-and-of-war-since-the-nineteenth-
century-kate-hill/

Tropical Forests in Human Prehistory, History, and

Modernity Patrick Roberts

https://ebookmass.com/product/tropical-forests-in-human-
prehistory-history-and-modernity-patrick-roberts/
MARX, ENGELS, AND MARXISMS

City and Modernity

in Georg Simmel and
Walter Benjamin
Fragments of Metropolis

Vincenzo Mele
Marx, Engels, and Marxisms

Series Editors
Marcello Musto
York University
Toronto, ON, Canada

Terrell Carver
University of Bristol
Bristol, UK
The Marx renaissance is underway on a global scale. Wherever the critique
of capitalism re-emerges, there is an intellectual and political demand for
new, critical engagements with Marxism. The peer-reviewed series Marx,
Engels and Marxisms (edited by Marcello Musto & Terrell Carver, with
Babak Amini, Francesca Antonini, Paula Rauhala & Kohei Saito as
Assistant Editors) publishes monographs, edited volumes, critical editions,
reprints of old texts, as well as translations of books already published in
other languages. Our volumes come from a wide range of political per-
spectives, subject matters, academic disciplines and geographical areas,
producing an eclectic and informative collection that appeals to a diverse
and international audience. Our main areas of focus include: the oeuvre of
Marx and Engels, Marxist authors and traditions of the 19th and 20th
centuries, labour and social movements, Marxist analyses of contemporary
issues, and reception of Marxism in the world.
 Vincenzo Mele

City and Modernity

in Georg Simmel and
Walter Benjamin
Fragments of Metropolis
Vincenzo Mele
Political Science
University of Pisa
Pisa, Italy

ISSN 2524-7123     ISSN 2524-7131 (electronic)

Marx, Engels, and Marxisms
ISBN 978-3-031-18183-2    ISBN 978-3-031-18184-9 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-031-18184-9

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2022
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in
any other physical way, and transmission or information storage and retrieval, electronic
adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now known or
hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made.
The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

Cover illustration: © Andrew T. White / Getty Images

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Acknowledgments

This book is the culmination of years of research, during which some por-
tions of its text have appeared, either verbatim or in similar form, in vari-
ous publications. Said portions are integral to the reasoning laid out in the
book and could hardly be omitted or substantially modified without
undermining its coherence. The following represent the most significant
publications:

–– Walter Benjamin e l’esperienza della metropoli, Plus, Pisa 2003.

–– George Simmel’s Sociology of Sociability: Contemporary and Historical
Remarks, in The Present and Future of Symbolic Interactionism.
Proceedings of the International Symposium, Pisa 2010, Vol. II,
edited by Andrea Salvini, David Altheide, Carolina Nuti, Franco
Angeli, 2010, pp. 113–132.
–– Metropolis. Georg Simmel, Walter Benjamin e la modernità, Belforte,
Livorno 2011.
–– Origin, Meaning and Relevance of Georg Simmel’s Sociological
Aesthetics, in Sociology, Aesthetics & the City (ed. by V. Mele), Pisa
University Press, 2011, pp. 29–54.
–– ‘At the Crossroad of Magic and Positivism’. Roots of an Evidential
Paradigm through Benjamin and Adorno, Journal of Classical
Sociology 2015, Vol. 15(2) (Special Issue ed. by V. Mele on What Is
Living and What Is Dead of the Positivist Dispute? Fifty Years Later,
A Debate), pp. 139–153.
–– Before and Beyond the Masses. Simmel, Benjamin, and the Sociology of
Crowds, The Tocqueville Review, 2018, Vol. 39, No. 1, pp. 119–140.

v
vi ACKNOWLEDGMENTS

–– The Blasé and the Flâneur. Simmel and Benjamin on Modern and
Postmodern Forms of Individualization, in Simmel Studies, 2019,
Vol. 23, No. 2, pp. 37–70.
–– Georg Simmel and the Metropolization of Social Life, in The Cambridge
Handbook of Social Theory, ed. by P. Kivisto, Cambridge University
Press, Cambridge, 2020, pp. 161–178.
–– Georg Simmel and Critical Theory, in Routledge International
Handbook of Simmel Studies, ed. by G. Fitzi, Routledge, 2020,
New York/London, pp. 261–275.

I am very grateful to a great number of individuals with whom I discussed

some of the arguments contained in this book over the years. I had the
pleasure to talk them over with Otthein Rammstedt, who firstly intro-
duced me to Simmel’s work. I am grateful to Klaus Lichtblau (and his
Forschungs Kolloquium in Frankfurt am Main) and Gregor Fitzi for their
thoughtful comments, suggestions, and ideas. Some topics of this book
have been presented at the wonderful Simmel Conference in Portbou in
October 2018: the inspiring location favored a beautiful discussion, for
which I am thankful to Natàlia Cantó-Milà, Swen Seebach, and all the
participants. Finally, I must thank the participants of the first Italo Franco-
German trilateral conference at Villa Vigoni for their timely comments on
the paper I gave at the colloquium on “Simmel. Aspects of Transdisciplinary
Research in the Social and Cultural Sciences” on October 28, 2022. I am
especially grateful to Denis Thouard for his critical remarks that stimulated
me to clarify some of the theses in this book. All errors, omissions, and
oversights are of course mine.
I need to thank Anthony Cafazzo and Suzanne Kirkbright for patiently
reading and reviewing my writing. Thanks are also due to Vinoth Kuppan,
Mary Al-Sayed, Elisabeth Graber, and the staff at Palgrave for their
patience and help.
I would especially like to thank Prof. Marcello Musto for his warm
encouragement to publish the book in the series under his direction and
Babak Amini and for his kind support. Above all, I wish to thank my family
for all their understanding, patience, and assistance: my mother Adele, my
daughters Bianca and Carmen, and my son Mario, who happened to be
born during the final months of work.
The metropolis at the core of this book is named Paulina Sabugal “after
her who as an engineer cut it through the author” (W. Benjamin to Asja
Lacis, One Way Street, 1928).
 Contents

1 I ntroduction: Investigating Postmodernity Through

Modernity  1

2 Metropolis and Modernity 33

Part I City and Modernity in Georg Simmel  61

3 Deconstructing
 History, Morality, and Society: Simmel’s
Theory of Knowledge 63

4 The Sociological Aesthetics of Modernity101

5 Monetary Culture and the Intensification of Nervous Life133

6 The Metropolization of Social Life173

Part II City and Modernity in Walter Benjamin 215

7 What Is The Arcades Project?217

8 Walter Benjamin’s Theory of Knowledge  247

vii
viii Contents

9 The
 Phantasmagoria of Modernity: On Commodity
Fetishism  285

10 Baudelaire
 as the Lyric Poet in the Age of Mature
Capitalism309

11 Conclusions:
 Metropolis as Tragedy, Metropolis as
Trauerspiel347

Index 383
 Abbreviations and Translations

The following abbreviations are used throughout the text and notes:

GS I–VII Benjamin, Walter. Gesammelte Schriften. Edited by Rolf Tiede-

mann and Herman Schweppenhäuser. 7 vols. Frankfurt am Main:
Suhrkamp Verlag, 1995.
GSG 1–24 Simmel, Georg. Gesamtausgabe. Edited by Otthein Rammstedt.
24 vols. Frankfurt am Main: Suhrkamp Verlag, 2015.

When no bibliographical source in English is given, the translations

are my own.

ix
 CHAPTER 1

Introduction: Investigating Postmodernity

Through Modernity

To appropriate the modernities of yesterday can be at once a critique of

the modernities of today and an act of faith in the modernities and in
the modern men and women of tomorrow and the day after tomorrow.
—Marshall Berman

1   Why Simmel and Benjamin Again?

Why yet another comparison of the thought of two dead, White, European
males who lived last century? Why is this still important to us? What could
be the relevance of their thought for our globalized, fragmented, (post-)
pandemic present? Do we not live in the age of a chaotic, disorganized,
new cultural and economic order? Contemporary social theorists tend to
think that the world we live in now, in which modernity is decisively “at
large,” involves a general break with the past and, consequently, with the
modernization theory of “grand Western social science” (Auguste Comte,
Karl Marx, Ferdinand Tönnies, Max Weber, Émile Durkheim). With
sound arguments, anthropologist Arjun Appadurai tried to map out the
“new global cultural economy” that is able to interpret the “disjunctures”
between economy, culture, and politics currently characterizing contem-
porary “disorganized capitalism” (Appadurai 1996). In this context we
can even question the overlap equivalence between modernity and urban

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature 1

Switzerland AG 2022
V. Mele, City and Modernity in Georg Simmel and Walter
Benjamin, Marx, Engels, and Marxisms,
https://doi.org/10.1007/978-3-031-18184-9_1
2 V. MELE

experience. Anthony Giddens, a sociologist very attentive to the problem

of analyzing spatial configurations, has argued that “with the advent of
capitalism, the city is no longer the dominant spatiotemporal container or
crucible of power; this role is assumed by the territorially bounded nation-­
state” (quot. in Harvey 1989, p. 6). David Harvey replies that the study
of urbanization is the study of a process and not a thing. It concerns the
processes of capital circulation, the flows of power, labor, commodities,
and capital, the spatial organization of production and transformation of
space-time relations, information movements, geopolitical conflicts
between territorially based class alliances, and so on. The fact that cities in
the legal sense have lost political power and geopolitical influence, that
urban economies now take the form of megacities expanding through
suburbs to the rural fringes, does not imply that they are no longer
included in the urban process. It is therefore necessary to understand the
urban process in the context of a more general dynamic analysis of capital-
ism and to understand how each is at once part and container of the other.
Harvey’s considerations also apply to the metropolis as the “expressive
platform of modernity” (Abruzzese and Mancini 2011, p. 12), as its privi-
leged social and cultural form.
I share Marshall Berman’s opinion that “the modernism of the past can
give us back the sense of our modern roots, roots that go back two hun-
dred years” (Berman 1982, p. 47). In his now classical study dedicated to
Goethe’s Faust, to Marx as the first modernist, to Baudelaire’s Paris,
and Tolstoy’s Petersburg, Berman intends to “revive the dynamic and dia-
lectical modernism of the 19th century,” in the belief that nineteenth-­
century modernism is more dialectical than that of the one-dimensional
and one-way twentieth century. Berman describes this experience of
modernity paradigmatically, in a way that is still quite appealing:

There is a mode of vital experience—experience of space and time, of the self

and others, of life’s possibilities and perils—that is shared by men and
women all over the world today. I will call this body of experience “moder-
nity.” To be modern is to find ourselves in an environment that promises us
adventure, power, joy, growth, transformation of ourselves and the world—
and, at the same time, that threatens to destroy everything we have, every-
thing we know, everything we are. Modern environments and experiences
cut across all boundaries of geography and ethnicity, of class and nationality,
of religion and ideology: in this sense, modernity can be said to unite all
mankind. But it is a paradoxical unity, a unity of disunity: it pours us all into
 1 INTRODUCTION: INVESTIGATING POSTMODERNITY THROUGH… 3

a maelstrom of perpetual disintegration and renewal, of struggle and contra-

diction, of ambiguity and anguish. To be modern is to be part of a universe
in which, as Marx said, “all that is solid melts into air.” (Ibid., p. 15)

This description of Berman’s experience of modernity is dynamic and

dialectical, and we can say that in its essentials it has remained unchanged
despite the momentous changes that have occurred since its appearance
on the historical scene. It best represents the object of research at the heart
of this book. For the philosophical and sociological thought of the late
nineteenth and early twentieth century, the metropolis represented a min-
iature model of Western civilization, that is, the social formation where
modernity manifested itself in the most evident and extreme manner. It
was not only the “founding fathers” of classical German sociology (such as
Ferdinand Tönnies, Werner Sombart, Max Weber, as well as Georg
Simmel) who dedicated a substantial part of their reflections to the “big
city” (the Großstadt), but also the “critics of culture” (Kulturkritiker) of
the subsequent Weimar era, including Siegfried Kracauer and Walter
Benjamin. It can therefore be said that the metropolis best represents “the
general social form of modernity” (Cacciari 1993; Jonas 1995; Füzesséry
and Simay 2013; Mele 2011; Rafele 2010; Abruzzese 2017). In particu-
lar, Georg Simmel (1858–1918) and Walter Benjamin (1892–1940) both
contributed to interpreting and elaborating this new form of metropolitan
culture, albeit in different ways. Paris and Berlin, the cities that form the
backdrop to the biographies and work of Simmel and Benjamin, since the
mid-nineteenth century experienced a series of technological and cultural
changes that would constitute the elements of the movement and mod-
ernist sensibility. The urban landscape was undergoing major transforma-
tions: the birth of boulevards; the spread of iron and glass architectural
structures for consumption (such as galleries and department stores) or
for transit (railway stations); changes in aesthetics, culture, and costume
thanks to the spread of fashion, advertising, and newspapers; profound
changes in the perception of space and time as the result of major technical
innovations such as railways, artificial lighting, radio, telephone, photog-
raphy, and cinema. The metropolis as a general social form of modernity
has fundamental importance in their work as well as in their personal his-
tories. Georg Simmel dedicated only one essay—which is the transcript of
a lecture he gave at the Gehe-Stiftung in Dresden—explicitly to the sub-
ject, namely The Metropolis and the Life of Spirit (“Die Grossstädte und das
4 V. MELE

Geistesleben” (Simmel 2021 [1903]), but his entire work is arguably per-
vaded by a “metropolitan spirit.” The essay on the metropolis summarizes
the main themes of The Philosophy of Money (Simmel 2004 [1900]), in
which he carries out an extensive philosophical, sociological, and aesthetic
analysis of the monetary economy, which largely coincides with metropoli-
tan culture. For Simmel, the metropolis paradigmatically represents the
problem on which he reflected for nearly his entire life, namely the rela-
tionship between the individual and society. This problem is latent not
only in his sociological and philosophical work, but also in much of his
copious essayistic production, some of the most important contributions
of which were published in his 1911 collection titled Philosophical Culture
(Simmel 1996).
The metropolis has similar theoretical and biographical importance in
Walter Benjamin’s work. He devoted fourteen years to his unfinished
work on the arcades of Paris (Benjamin 2002 [1982], The Arcades Project,
1926–1940, uncompleted materials firstly published in 1982), the city
that for him (as for Siegfried Kracauer) was the emblem of modernity. He
intended this study to be a “primal history of modernity” (Urgeschichte der
Moderne) as represented in the events and culture of the French capital
between the rise of the “bourgeois King”, Louis Philippe, and the decline
of the fragile republic with the empire of Louis Bonaparte. Understanding
how these authors theorized and described the experience of the metropo-
lis is particularly meaningful from the perspective of the history of social
thought. Indeed, Georg Simmel (1858–1918) and Walter Benjamin
(1892–1940) assume two representative standpoints on twentieth-­century
thought regarding the relation between subjectivity and mass society, sym-
bolically represented by the metropolis as its characteristic social and cul-
tural manifestation. Their visions of modernity are largely the result of
perspectives that are respectively on the threshold and internal to twentieth-­
century philosophical and sociological discourse on modernity. Simmel’s
standpoint precedes “the short 20th century” (as defined by the English
historian Hobsbawm 1994), and hence his perceptions are significant for
their otherness with respect to the period’s affairs and tragedies. Simmel
died in 1918, when the tragedy of the First World War (on which he ini-
tially had taken an activist stance for intervention, only then to be con-
sumed by the dilemma between Nationalism and Europeanism) (Watier
1991; Thouard 2014; Fitzi 2018) and the consequent cultural crisis
marked a definitive turning point from the previous era. Benjamin’s
 1 INTRODUCTION: INVESTIGATING POSTMODERNITY THROUGH… 5

perspective on modernity, on the other hand, was cultivated in complete

awareness of the one-way street—echoing the title of Benjamin’s work
(Benjamin 1996 [1928])—that European civilization was taking; he
sensed that unless some sort of “emergency brake”1 was engaged it would
inevitably lead to the catastrophes of fascism and the Second World War.
The project for a “primal history” (Urgeschichte) of modernity that he
embodied paradigmatically in “Paris, capital of the 19th century” was thus
formulated in one of the absolutely “darkest” times of the short century
(Arendt 1968), which saw, on the one hand. the inexorable rise of mass
totalitarian regimes in Europe, and on the other, the degeneration of the
hopes kindled by the October revolution into the catastrophe of Stalinism.
Beyond their different political and epistemological approaches, their the-
ories are not based in any way on an institutional and historical analysis of
modern society, but rather aim to trace the originality and uniqueness of
the experience of modernity, intended as a way of perceiving space, time,
the randomness of social relations of metropolitan capitalism that then—at
the end of the nineteenth century—was emerging. The metropolis repre-
sents the grandiose summation of the new ways to experience space and
time, the physical and social environments that have characterized western
societies since the spread of capitalism, the perpetual becoming, the con-
tinual, uninterrupted upheavals of social order, unstable social relation-
ships, and at the same time, the longing for an eternal, immaculate, stable
present.
As the English sociologist Mike Featherstone perspicaciously observed,
the rise of the metropolis moreover represents a key, even founding,
moment in the sociology of cultural processes and cultural studies in
general:

while we can utilize Weber and Habermas to orient ourselves in the tastes
and life styles of artists and intellectuals, and their interest in generalizing
aesthetic perceptions and sensibilities, Benjamin and Simmel can be utilized
to direct us toward the way that the urban landscape has become aestheticized
and enchanted by the architecture, the billboards, shop signs, advertise-

1
The reference here is to Benjamin’s concept of history and his re-reading of the idea of
revolution as an “emergency brake”: “Marx says that revolutions are the locomotive of world
history. But perhaps it is quite otherwise. Perhaps revolutions are an attempt by passengers
on this train—namely, the human race—to activate the emergency brake” (Benjamin 2003
[1940], p. 402).
6 V. MELE

ments, packaging, road signs, etc., and by the people who, immersed in this
setting, consequently move about in these spaces: individuals dressed up to
various degrees, fashionable clothing, hair styles, makeup, or who move or
hold their bodies in a particularly stylized way (Featherstone 2007, p. 76).

Featherstone suggests that Simmel and Benjamin still furnish some key
elements for interpreting any analysis of the postmodern “culture of con-
sumerism” and the phenomenon of the “aestheticization of daily life.” An
analysis of the metropolis enables us to understand the aesthetic contribu-
tions to the modern process of reflexivity. This is especially true if we
consider the problem of subjectivity and its survival in the context of mass
society culture, whose true “paradigm” is to be found precisely in the
social form of the nineteenth- and twentieth-century metropolis. If we
regard the blasé and the flâneur, respectively, as emblems of Simmel’s and
Benjamin’s models of metropolitan subjectivity, we can see how analyzing,
reconstructing, and comparing these two figures can help understand
some essential aesthetic and cultural characteristics of our modern times.
Paraphrasing the renowned closing of Max Weber’s Protestant Ethic and
the Spirit of Capitalism, Zygmunt Bauman, a contemporary author very
attentive to the ethical and sociological dynamics of individuality, splen-
didly framed the importance of the figure of the flâneur in the contempo-
rary cultural scene:

The flaneur wanted to play his game at leisure; we are forced to do so. For
when flâneurism was carried out from of the Parisian arcades into everyday
life, and began to dominate worldly aesthetics, it did its part in building the
tremendous cosmos of the post-modern consumerist order. This order is
now bond to the technical and economic conditions of machine production,
which today determine the lives of all individuals who are born into this
mechanism, not only those directly concerned with living their life as play,
with irresistible force. Perhaps it will so determine them until the last bit of
information is turned out by the computer. In Baudelaire’s or Benjamin’s
view the dedication to mobile fantasy should lie on the shoulders of the
flâneur like a light cloak, which can be thrown aside at any moment. But
fate decreed that the cloak should become an iron cage (Bauman
1994, p. 153).

Thus, in contemporary society we are all forced to become flâneurs, to

wander aimlessly through the labyrinths of consumerism. That which
 1 INTRODUCTION: INVESTIGATING POSTMODERNITY THROUGH… 7

nineteenth-century individuals did for amusement and relaxation, curi-

ously exploring the first consumer paradises, has nowadays become a mass
practice: we are all flâneurs, zapping through myriad TV channels, surfing
the Internet or cruising the Shopping Malls in the outskirts of our cities.
The flâneur can with good reason be viewed as a metaphor for the subjec-
tivity of modern consumerism, of life lived as a “representation” − a game
whose natural setting is the world of conspicuous consumption, where it
is possible to take on disparate “virtual” identities that meet and are played
out in the domain of acquisition. This “generalization” and massification
of the flâneur experience is a good example of one transition of the age.
Experience of the metropolis seems to have moved from the boulevards of
the nineteenth century to the shopping malls, to our TV screens and other
non-places of supermodernity (Augé 1995) or contemporary postmoder-
nity. Is this the reason that the experience of the metropolis has changed its
ways and means? Has there, in other words, been a “postmodern” meta-
morphosis in the processes of the dialectics between individual and society,
to the point of representing a truly new phenomenon in the social and
cultural panorama of Western modernity? To try to answer this question—
an endeavor that could easily take up the research agenda of a lifetime—I
would like to introduce here some conceptual elements that will enable us
to, if not actually answer it, at least suitably contextualize it, and thereby
open up a path for in-depth research into Simmel’s and Benjamin’s theo-
ries of the metropolis.

2   On the Nature of the Present Work:

A Pre-­history of Postmodernity
In a brief, but highly cogent, well-documented essay, the German philoso-
pher and sociologist Axel Honneth delineated the “fragments” (Bruchstüch)
of a “sociological diagnosis of the time” containing some essential aspects
of postmodern culture; these turn out to be particularly important for any
proper comparison between the nineteenth- and twentieth-century
metropolis and the “aestheticization” of contemporary daily life. Referring
back to a formula that entered the vocabulary common to much social
theory, inspired especially by systems theory or French poststructuralism,
for Honneth the concept of postmodern is inextricably tied to the matter
of the “end” or the definitive “erosion” (Auflösung) within the “social
8 V. MELE

milieu,”2 which has some important consequences on the development of

individual subjectivity. In contemporary reality, instead of traditional nine-
teenth- and twentieth-century models of self-realization, based upon more
or less sound interior subjective motivations, fictitious biographies are
constructed aesthetically through the virtual culture of electronic media.
Thusly defined, according to Honneth, the transition to the postmodern
represents nothing more than the pessimistic cultural diagnosis that
Adorno and Horkheimer formulated in the chapter on the Cultural
Industry of the Dialectic of Enlightenment ([1944] 1997). The difference
however resides in the fact that, contrary to these latter, postmodern
authors judge the cultural erosion and loss of individual authenticity posi-
tively, hence according to Honneth (Honneth 1994, pp. 15–16), the tran-
sition from the Dialectic of Enlightenment to postmodern theories and
cultural diagnosis can be meaningfully compared to what Simmel had
already stated regarding the cultural transition from Schopenhauer to
Nietzsche (described in his 1907 book):

While one [Schopenhauer] still remains oriented to the idea of an objective

goal (Zweckgebundenheit) of human life, in the light of his definitive insolu-
bility, but also in the pessimism of his Metaphysics of the will, the other
[Nietzsche] can free himself from such negativism by dissociating himself

2
Honneth used this formula to include the three fundamental circles of experience that
describe the phenomenon of the “aestheticization of daily life.” Firstly, the technological
innovation that came about in the late twentieth century, together with the extensive process
of internationalization of capital, has led to a massive entry of culture into the processes of
economic evaluation, whose most prominent manifestation is the growth of mass media and
advertising. This, in turn, has led to a phenomenon that has become daily experience for
modern westerners (and not only), that is, the ever-increasing flow of electronically produced
information and images that enter our homes daily through TV screens and computers. One
result of this is the “trend to erosion of the aesthetic means of communication of the world
of social life” (Honneth 1994, p. 12). To put it in other, simpler terms, cultural activities lose
their particular nature as the means to communicate a symbolic representation of the living
world of men, and instead take on the characteristics of an electronically reproduced “techni-
cal environment” designed exclusively for amusement and entertainment. Secondly, this pro-
cess of erosion of the media goes hand in hand with a process of erosion of the normative
bonds of the world of social life itself, a phenomenon that the French philosopher Jean-
François Lyotard has described perfectly as “the end of the great narrations.” Finally, this
“erosion” of the social also involves a weakening of individuals’ communicative and rela-
tional capacities, which indicates a tendency toward the “atomization” of the individual and
erosion of the social bonds through which social groups expressively and normatively
reproduce.
 1 INTRODUCTION: INVESTIGATING POSTMODERNITY THROUGH… 9

from the idea of fulfillment of human life and internalizing it to the mere
growth of its possibilities; in place of an idea of “self-realization”, the image
(Vorstellung) emerges of an experimental invention of the self
(Selbsterfindung). (Honneth 1994, pp. 15–16)

The question is therefore formulated in terms of a conception of sub-

jectivity (Schopenhauer) that remains anchored to an idea of an objective
goal of life, even though colored by pessimism regarding the possibility of
its realization, and another conception (Nietzsche) that definitively frees it
from any presupposition of fulfillment, of self-realization of subjectivity,
whence the question of the mere growth of possibilities arises.
Schopenhauer is the philosopher who refused the principium individua-
tionis and revaluation of the dimension of the body and all those external
appeals to rational subjectivity (dreams, myths, the unconscious), which
opened up new perspectives for research in western thought (Nietzsche
himself, Pareto, Freud, Benjamin, Adorno, and Horkheimer).
Schopenhauer represents one of the fundamental poles between which the
dialectics of twentieth-century subjectivity oscillates: that which can be
described and characterized as skepticism toward the evidence of subjectiv-
ity, of the capacity for self-determination and fulfilling oneself through
reflection (Bodei 2002, p. 52). However, this vision remains tied to the
idea of an objective goal to life: indeed, it is the blind will of self-­
preservation. Twentieth-century currents of Schopenhauerian thought
can thus be said to be critical of the metaphysics of the free and autono-
mous individual, holding instead that individuals are not constituted sim-
ply by consciousness, and self-aware reasoning. However, they do not
extend this fundamental skepticism to the objective goal of life, which in
currents that connect to Marxism, the need for organic exchange with
nature still remains (man’s essential need for work). For Schopenhauer, the
ego, one’s individual, personal identity is only a marginal and secondary
phenomenon of the will to live, which despite the term, has nothing to do
with man’s free will and discretion, but rather represents an undifferenti-
ated energy that characterizes every being in the world. All individuality is
therefore a deceptive reality and intrinsically void of any value, or better, as
he put it in The World as Will and Representation, “we are like the swirls
that the will to live scribbles on the infinite blackboard of space and time,”
quickly canceled to make room for others (quot. in Bodei 2002, p. 47).
Although men appear different one from the other and are endowed with
unique, exclusive individual characteristics, their affairs are actually similar
10 V. MELE

to those of theatrical masks in plays, where the same characters with the
same passions and the same destiny are always present. In his fundamental
cycle of lectures published in 1907 (now in (Simmel 2006, pp. 167–408),
Simmel underlines that the importance of Nietzsche with respect to
Schopenhauer consists in having posed the question on the meaning of
life per se:

From the thoughts on evolution, Nietzsche, in contrast to Schopenhauer,

attained an entirely new concept of life: that in and of itself, by its own, most
intimate essence, is elevation, growth, increasing concentration of the forces
of the world surrounding the individual. Through this instinct, immediately
set-in motion in him to guarantee elevation, growth, the perfection of value,
LIFE ITSELF CAN BECOME THE GOAL OF LIFE and hence exoner-
ated from the question regarding its ultimate goal, which remained beyond
its process that unfolds purely and naturally. (Simmel 1991 [1907],
pp. 20–21)

Simmel therefore calls attention to Nietzsche’s new concept of life,

which is “the Darwinian absolutization of the idea of evolution,” by which
he diverges radically from Schopenhauer. Both philosophers, however,
assumed as their point of departure the fact that “the contents of life do
not suffice to confer value on it”: while Nietzsche resolves the problem of
value by establishing a “qualitative growth of life,” Schopenhauer instead
insists on the absurdity of the life process, on its circularity and its sense-
lessness (Rammstedt 2003, p. 89).
Nietzsche attributes analogous importance to the primacy of the vast
and obscure region of the body. This does not however completely obscure
its philosophical counterpart, “the ancient and venerable hypothesis” of
the soul, as it seems to occur in Schopenhauer. According to Nietzsche, it
is simply a matter of overturning the original Platonic texts, taken up by
Christianity, and declaring − in the words of Michel Foucault, who echoes
Nietzsche’s − that “the soul is the prison of the body” (Bodei 2002,
pp. 83–84). The problem of the individual therefore is that he does not
simply have a body, but rather is a body, made up of an enormous quantity
of monads, each in turn endowed with consciousness: “there are […] in
man as many consciousnesses as there are beings − in every instant of his
existence − that constitute his body” (ibid.). The presumed “conscious-
ness” of the Ego can maintain its consistency and its unity over time only
because it detaches itself from the infinite variety of the experiences of the
many “bodily” consciousnesses and, as a consciousness of superior rank,
Another random document with
no related content on Scribd:
 N:o 337. Persiljan kuivaamisesta.

Persilja kuivataan pieneksi hakattuna samalla lailla kuin

penaattikin. Sitä kuivataan myös astioissa uunissa, mutta se
kuivauskeino on huonompi.

N:o 338. Meiramin kuivaamisesta.

Tätä on paras leikata kuivaan Elo- ja Syys-kuussa, jona se on

täysikasvonen. Pisimmät oksat sidotaan pikkusihin tukkuloihin ja
ripustetaan kuivaan, mutta pikkuset oksat kuivataan paperilla taikka
puhtosilla laudoilla. — Pikkuset oksat ovat paremmat kuin isot.

N:o 339. Kukkas-kaalin kuivaamisesta.

Kukkas-kaali ruokotaan puhtaaksi, palotetaan ja lyöpätään

kiehuvassa vedessä, jossa palanen voita pitää oleman seassa;
pannaan sitte' liina-rievuille' valoomaan ja sen perästä posliini vadille'
heikkoon uuni-lämpömään kuivumaan. Tällä lailla on niitä parempi
kuivata kuin lankoin puetettuina tuulessa, joka myös on paikottaisin
tapana. Ennen kuin tätä syötää valmistetaan, liotetaan se pari tuntia
vedessä ja lyöpätään sitte'.

N:o 340. Sokeripavun-palkojen kuivaamisesta.

Yhden kokosia pavun-palkoja puetellaan vahvoille' langoille',

lyöpätään sitte' kiehuvassa vedessä, jossa vähänen persilja-tukkula
on seassa ja voin palanen. Sitte' ripustetaan ne' kalpeen kuivaan,
tuuleen, johon ei päivä paista, vähän erinänsä toinen toisistansa.
Näitä säilytetään paperi-pusseissa lämpösessä huoneessa. — Niitä
sopii myös heikossa uuni-lämpömässä kuivata, sitte' kuin ensin ovat
lyöpätyt.

N:o 341. Panskan-löökin kuivaamisesta.

Tämä löökki ei pysy maasta otettuna kauvan homehtumata,

sentähden säilytetään se paraiten kuivaamalla. Se kuoritaan,
leikataan pytkyihin ja nelis-tahkuliaisiin palasiin, joina se pannaan
posliini- taikka kivi-vadille' heikkoon uuni-lämpömään kuivumaan.
Kuivaessa käännellään ja sekotellaan sitä, mutta hyvin kuivana
pannaan se vadille' muutamaksi päivää olemaan avoimena
vapaassa huoneessa; jonka perästä se pannaan klasi- taikka kivi-
pulleihin, joidenka suut niotaan kiinni, ja viedään sitte' säilymään
kuivaan huoneeseen. Tämä on monissa tarpeissa hyvä, erinomattain
suolasien- ja liko-kalojen kasena.

N:o 342. Turkin Pöönien kuivaamisesta.

Pöönit noukitaan ennen kuin ovat täysikasvosiksi ehtineet,

perataan ja lasketaan hapaassa kiehuvaan veteen muutamaksi
minuuttia kiehumaan, jonka perästä ne' levitellään pöydälle
jähtymään ja leikataan sitte' tavallisella lailla pieniksi ja pannaan
astioissa heikkoon uuni-lämpömään hajalle kuivumaan. Tarkka vaari
pitää otettamaan ett'eivät kadota muotoansa ylöllisessä
kuumuudessa. Uunista otettuna levitellään ne' pariksi päivää
pöydälle', jonka perästä ne' säilytetään paperi-pusseissa. Näitä
valmistetaan ru'aksi niinkuin tuoreitakin pöönejä. Niitä sopii myös
kuivata samalla lailla kuin sokeri-pavun-palkojakin (N:o 340).

N:o 343. Omenoitten kuivaamisesta.

 Omenoita, höllemmästä laissa, kuoritaan ja halotaan, siemen-
pesät otetaan pois, jonka perästä omenan-puolikkaat levitellään
astioille' ja pannaan heikkoon uunin-lämpömään kuivamaan. —
Rauta-pelleillä kuivattuna tulisivat ne' ylön mustiksi.

N:o 344. Sipuloitten kuivaamisesta.

Sipulit leikataan hyvin pieniksi, levitellään kivi-astioille' ja pannaan

heikkoon uuni-lämpömään kuivamaan.

12:ta Jako.
LIHOJEN SUOLAAMISESTA JA
SAUHUTTAMISESTA.

N:o 345. Här'än-lihan suolaamisesta.

Tavallisesti suolataan sitä seuraavalla lailla: Pieniin suoloihin

sekotetaan saltpietaria, pienennettyä sokeria, muserrettuja laaperin-
lehtejä ja muserrettuja karvaita-pippuroita taikka muserrettuja
katajan-marjoja. Tällä sekotuksella hiastetaan lihat, sitte' kuin ovat
ositeltu ja hakatut haavohin. Sen perästä varistellaan tätä suolaa sen
puhdistetun astian pohjalle', johon lihat pannaan. Lihoja ladotaan
niiden päälle' hyvin kireeseen, ja sitte' taas suolasekotusta lihojen
päälle' joka latomuskertaan siksi kuin astia täytyy, taikka lihat
loppuuvat. Sitte' kuin lihat ovat sillä lailla suolatut, lasketaan niiden
päälle' pohja ja pohjalle' painoa. Tämä astia säilytetään kellarissa
taikka muussa kylmässä huoneessa. — Joka liha-tynnyrille otetaan
kappa suoloja, neljäs-osa naulaa saltpietaria, naula sokeria, kaksi
kourallista laaperin-lehtiä ja puolen kourallista karvaita-pippuroita
taikka koko kourallinen katajan-marjoja. — Jos sokeri ja kryydit
tahdotaan poisjättää, niin pantakoon suoloja runsaammin. Lihat pitää
pantaman varsin liki toisiinsa ja sullottaman hyvin yhteen, ja
välipaikat täytettämän suoloilla. Suolaveden pitää aina oleman ylinnä
ja välistä muutettaman uutta, jos edellinen ei ole ollut tarpeeksi
raikasta ja väkevää.

Toisella lailla.

Reisi halastaan, luut otetaan pois ja liha täritään kauniin

luontoseksi; senperästä hiastetaan se yhteen sekotetulla sokerilla ja
saltpietarilla, sitte' oitis suoloilla ja annetaan olla sillänsä
vuorokauden. Sill'aikana keitetään suolavettä kaivo-vedestä, jota
otetaan kannu ja kolme kourallista suoloja; kiehuessa kuoritaan
tyystästi maanto päältä ja nostetaan sitte' jähtymään. Hyvin
jähtyneenä kaadetaan se lihoin, joita käännellään jokatoinen päivä,
jos eivät ole suolaveden alla. Tätä lihaa sopii keittää parin viikon
perästä, jos ensin hiukan liotetaan vedessä. Jos enemmän lihoja
yht'haava suolataan, niin sullotaan ne' hyvin yhteen, ja toisena
päivänä lasketaan kansi päälle' ja suurehko kivi painoksi kannelle'.
Rinnat ja kielet suolataan samalla lailla, mutta ei niiden tarvitte olla
niinkauvan suolassa.

N:o 346. Sian-lihan suolaamisesta.

Siasta katkastaan jähtyneenä pää ja jalat, ihra otetaan pois ja

selkä, niinmyös kylkiluun-paistit, lavat ja liikkiöt; välipaikat hakataan
mielenperäsiin osiin. Joka lihan-pala hiastetaan pienennetyillä
suoloilla ja saltpietarilla, jotka pitää oleman yhteen sekotetut. Jos
liikkiöt (kinkut) ovat suuria, niin väännetään vahvemmalle' kohtaa
pulkalla läpiä, ja täytetään suoloilla. Sitte' varistellaan suuria suoloja
astian pohjalle' ja lihat ladotaan niiden päälle' nah'an puoli
pohjaapäin; ja joka latomus-kerran väliin pannaan myös suuria
suoloja. Viimmeksi lasketaan kansi päälle' ja painoa kannelle', ja
säästetään kylmässä huoneessa taikka kellarissa.
 N:o 347. Lampaan-lihan suolaamisesta.

Teurastettu (elikkä lahdattu) lammas pannaan roikkumaan niin

kauvaksi että on ehtinyt hyvin jähtyä, hakataan sitte' keskeltä selkää
halki ja etu-osa takapuolesta erinänsä. Luut hakataan poikkiommiin
(paistiin jätetään aina kolme luuta), liha hiastetaan pienillä suoloilla ja
kaadetaan suolavettä päälle', joka juoksutetaan pois joka
kahdeksantena päivänä ja kaadetaan taas lihojen päälle'. Lihat
säilytetään kannen ja hyvän painon alla.

Toisella lailla.

Sitte' kuin lihat edellä mainitulla tavalla ovat palotetut, pannaan ne'
veteen yöksi, ja toisena päivänä nostetaan ne' nojossa olevalle'
laudalle' valoomaan; pyhitään sitte' liina-rievulla ja suolataan astiaan,
jonka pohjalle' on varisteltu suuria suoloja. Viimmeksi pannaan kansi
päälle' ja painoa kannelle'.

N:o 348. Lihojen sauhuttamisesta.

Kuin här'än-lihat ovat olleet 4, ja lampaan-lihat 2 viikkoa suolassa,

sopii niitä sauhuttaa joko korsteinissa taikka saunassa.
Hampurilaiset eivät suolaa här'än-lihoja ennen sauhutusta, vaan
kastaavat ne' muutaman kerran kiehuvaan veteen, sitte' hiastaavat
niitä suoloilla ja saltpietarilla ja viimmeksi listimillä (klideillä), jonka
perästä paneevat sauhuttumaan vähitellen kuudeksi viikkoa.

N:o 349. Sian-lihan sauhuttamisesta.

Paras on sauhuttaa sian-liikkiöitä (elikkä sinkkuja) katajoilla, sitte'

kuin ovat olleet 4 viikkoa suolassa. Ensin pannaan ne' ilmottumaan
kahdeksaksi päivää haurastumisen tähden, suolataan sitte' ja
pidetän 8 päivää suolavedessä likistyksessä, jonka perästä ne'
pehmitetään sullotuilla katajan-marjoilla ja sauhutetaan sitte'
katajoilla.

13:ta Jako.
LEIPOMISISTA.

N:o 350. Leipomisista yhteisesti.

Jauhojen hyvyys, joka on pää-asiana pidettävä, tutaan

seuraavasta kokeesta: Jos vedestä ja jauhoista käsissä tehty kyrsä
kovenee ilmassa ja sitte' venyy vetäessä, katkeemata, niin ovat
jauhot hyviä; mutta jos kyrsä tarttuu sormiin ja katkee vetäessä, ovat
jauhot huonoja. Vaikk'ei rukiisista-jauhoista tule niin sitkiää ja
venyväistä kyrsää kuin nisusista, niin eriää se kuitenkin,
parahultasesti vaivattuna, sormista, jos jauhot ovat hyviä. Rukiisien-
jauhojen muoto tulee olla paremmin sinertävä kuin keltasen-voipa;
harmaan-muotoset karvaat jauhot ovat huonoja. — Jos jauhot ovat
imeltyneet, niin pitää kyrsään vaivattaman niin paljon jauhoja kuin
mahdollista on, ett'ei leipä tulisi likilaskoseksi eikä sitkiäksi. —
Taikina-vedeksi pitää otettaman puhdasta ja hyvää kaivo-vettä. —
Veden hyvyys tunnetaan siittä, että se vahtoilee soovan seassa.
Taikina-vesi ei saa myös olla kiehuvaa, ei ylön kuumaakaan, mutta
olkoon sentään talvella lämpösempää kuin suvella. — Leipä
luonnistuu keväisin paremmaksi kuin pakkasilla ja kovilla suvi-
lämpösillä. — Jauhoja pitää vähittäisin veteen ja taikinaan
sekotettaman, eikä paljoa erältä. — Taikinaa ei saa vitkallensa
sotkea, vaan ahkerasti. Käytöstä on tähän paras ottaa tuoreesta
sahdista. Käytös tietään hyväksi, jos pari pisaraa kiehuvaan veteen
tipahutettuna pysyvät veden päällä. Vanha käytös on kelvollista, jos
saa käymään taikinan, joka on tehty niin paljoista jauhoista kuin
viinastakin ja pantu neljäs-osa sokeria sekaan. Huono juomisen
käytös on sitkiä, tahmia ja pahanhajunen. Hapantunut käytös
paranee moneen piihin pesemisellä kylmässä vedessä; hapahko
(puolihapan) valkosta potaskaa sekaan pannen — neljäs-osa luodia
joka puolta tooppia kohden. — Taikinan hapanteeksi pannaan
hapanta kyrsää, joka edellisestä leipomuksesta säästyy suolattuna
jauhoissa mukavassa astiassa. Suolatusta taikinasta tulee leipä sekä
ma'ukkaammaksi että hauraammaksi kuin suolaamattomasta.
Päivää ennen leipomusta pitää jauhot nostettaman lämpöseen.
Taikinan käymistä ei saa ylöllensä hätäyttää, vaan annettakoon
sillekkin tarpeellinen aikansa. Jos ei kyrsä enää uunissa nouse, on
se jo ennen ylöllensä noussut; käytöksen lisäämällä joudutetaan
hitaantunut nousu; mutta kylmästä lakannut nousu paranee, jos
kyrsä peitetään lämmitetyillä liina-kankailla (liinasilla- elikkä
palttinaisilla-raidilla). — Uunin parahultanen lämpösyys koitellaan
rukiisilla-jauhoilla: niitä viskataan kourallinen uuniin, jos muuttuuvat
ruskeiksi, on uuni parahultasen lämpönen, mutta ylön kuuma jos
palaavat, ja liian vähän lämpönen jos musteneevat taikka tuleevat
happamaksi. — Rukiinen leipä ei kypsy niin hätää kuin nisunen, eikä
maitoon leivottu niin pian kuin veteen, ei myöskään pakara kyrsä niin
joutusasti kuin vetelähkö, eikä hapan niin pian kuin rievä, elikkä
happanematoin.

Kuudesta leiviskästä rukiisista-jauhoista pitäisi tulla 9 leiviskää

kyrsää, ja jähtynyttä leipää 8 leiviskää. Tavallisesti lasketaan kolme
leiviskää pehmosta leipää kuivavan kahdeksi.
 N:o 351. Näkki-leipiä.

Seulottuja taikka seuloomattomia rukiisia-jauhoja pannaan leivin-

kaukaloon ja pari kourallista kuminoita sekaan; jauhojen keskustaan
tehdään kuoppa, johon kaadetaan suolattu taikinan-liemi (juuri);
tämä sotketaan sitkiäksi ja käsistä eriäväiseksi, jona se tasotetaan
siliäksi ja siivilöitään sitte' niin paljon sakiaa käytöstä päälle', että se
kädellä silittäen peittää koko taikinan. Nyt tuiskutetaan sen päälle'
hiukan jauhoja ja sotketaan käytös taikinan kanssa yhteen hyvin
sekasin. Tätä pitää alas sotkettaman eikä ylös vedettämän, ett'ei
leipä tulisi kohistuneeksi. Tarpeeksi sotkettuna jauhotetaan se ja
peitetään lämmitetyllä liinasella kankaalla ja sitte' tyynyllä. Kuin
taikina taas on noussut, sotketaan siihen jauhoja, sen jälkeen kuin
tarve' vaatii, ja peitetään toistamiseen nousemaan. Nousseena
leivotaan tästä ohkosia leipiä — joita kutsutaan näkki-leiviksi; — ne'
pistellään molemmin puolin ja pannaan laudoille' liina-kankaiden
väliin lämpöseen huoneeseen nousemaan, ja sitte' uuniin
parahultaseen lämpömään.

Toisella lailla.

Parempaa näkki-leivän-taikinaa tehdään kräädätyistä rukiisista-

jauhoista, johonka sopii myös nisujauhojakin sekottaa, niin myöskin
maitoa, hiukan voita, ja vähäsen muserrettua vänkkoolia taikka
korjantereita. Tästä sotketaan taikinaa niinkuin tämän edellisessä on
neuvottu.

N:o 352. Varikoisia-kakkoja.

Seulottuja taikka kräädättyjä rukiisia jauhoja pannaan leivin

kaukaloon, joiden keskustaan tehdään kuoppa. Siihen pannaan
rippula hapanta kyrsää elikkä taikinaa ja sen päälle' lämmitettyä
maitoa ja hiukan voita, niin myös haliaa siirappia, vähän pumeransin-
kuoria palotettuina ja muserrettuja vänkkooleja. Nämät kaikki
sotketaan sekasin, siksi että taikina on tullut parahultasen notkiaksi,
jona siihen pannaan käytöstä ja sotketaan taas sekasin, niinkuin
tämän edellisessä (N:o 351) on neuvottu, ainoastansa sillä
erotuksella, että tämä kyrsä pitää nouseman ja vaivattaman yhteen
piihin enemmän, että hän ehtii tarpeeksi hapata. Tästä taikinasta
leivotaan kakkoja, ja kuin ovat nousseet pistellään ne' kahvelilla
ennen kuin uuniin pannaan.

N:o 353. Vierre'-kakkoja.

Otettakoon paljaita kräädättyjä rukiisia-jauhoja, taikka nisujauhoja

toiseksi puoleksi, ja sekotettakoon yhteen ja kaadettakoon sekaan
kokoon keitettyä jähtynyttä vierrettä ja maitoa, neljäs-osa vierteestä.
— Erinänsä sekasin vispilöitään munia, haliaa siirappia ja pieniksi
palotettuja pumeransin-kuoria, pienettyjä pippuroita ja inkivääriä,
jotka, hyvin sekaantuneina, kaadetaan taikinaan. Taikina sotketaan,
taikka vaivataan, jonka perästä siihen pannaan käytöstä sekottajen
ja sitte' valmistetaan niinkuin N:o 351 on neuvottu, kuitenkin
pantakoon tähän vähän runsaammin käytöstä. Tästä leivotaan
kakkoja, joiden annetaan nousta, ja voidellaan vierteellä, johonka on
sekotettu kaksi munan-ruskuaista, ennen kuin uuniin pannaan.

N:o 354. Nisu-leipiä.

Tooppi maitoa, kolme vispilöittyä munaa, palanen voita ja pari

lusikallista sokeria sekotetaan yhteen. Tähän sotketaan sitte' niin
paljon nisujauhoja kuin tarve' vaatii, jonka perästä pannaan käytöstä
sekaan ja vaivataan valmiiksi taikinaksi, juuri niin kuin näkki-leipä
taikinakin, N:o 351. — Tästä sopii leipoa joko kakkoja, korppuja
taikka minkä muotosia leipiä hyvänsä.

N:o 355. Sahrami-leipiä.

Kuusi munaa ja pari lusikallista sokeria vispilöitään yhdessä

sekasin. Vispilöidessä pannaan siihen 4 luodia raastittuja makeita
manteleita, yksi tee-lusikallinen pienennettyjä kaartemummoja ja
puoli tooppia haliaa maitoa, johonka pikkunen sahramilla täytetty
liina-riepu on kastettu ja puserrettu niin paljon, että maito siittä on
saanut täyden värin. Tämä taikina sotketaan — käytöstä sekaan
pannen — ja vaivataan juuri niinkuin N:o 351; mutta vaivatessa
(ylösvääntäessä) pannaan naula vedessä liotettua voita sekaan, ja
leipoessa 8 luodia sinisiä rusinoita pestyinä. Tästä leivotaan kakkoja,
jotka nousseena voidellaan vispilöityillä munan-ruskuaisilla, ja
varistetaan päälle' sokeria ja kanelia.

N:o 356. Manteli-kakkoa.

Viisi taikka kuusi munaa ja pari lusikallista sokeria vispilöitään

yhteen sekasin, ja pannaan sitte' lisäksi 3 taikka 4 luodia raastittuja
makeita manteleita, 1 tee-lusikallinen pienennettyjä kaartemummoja
ja puolen tooppia haliaa maitoa; jonka perästä taikina sotketaan,
käytöstä sekaan pantuna. Vaivatessa, taikka ylösvääntäessä
lisätään tähän puolen naulaa vedessä liotettua voita, jonka perästä
se leivotaan vähäsiksi pytkyliäisiksi kakoiksi.

N:o 357. Sokeri-korppuja.

 Viisi munaa ja 10 luodia sokeria vispilöitään yhteen sekasin, johon
lisätään vispilöidessä: 2 luodia kanelia, 2 luodia pienennettyjä
kaartemummoja ja naula voita. Tämä sotketaan taikka vaivataan
parahultasen paljolla jauhoilla ja pannaan sitte' käytöstä sekaan,
jonka perästä valmistetaan niinkuin N:o 351 on neuvottu.

N:o 358. Sokeri-krinkilöitä.

Taaletta, maitoa ja sulattua voita, otetaan kortteli joka laista, ja

puolen naulaa sokeria, jotka kaikki vaivataan yhteen sekasin; tähän
lisätään vielä muutama pienennetty kaartemumma taikka hiukan
kanelia, 6 taikka 8 munaa, lusikallinen käytöstä ja hyviä nisujauhoja
sen verran, että tämä taikina vaivattuna on vetelämäistä. Tästä
leivotaan pikkusia krinkilöitä, jotka nousemaan ruvetessa voidellaan
veteen sekotetulla munan-ruskuaisella ja varistetaan sitte' päälle'
vähän suureksi pienennettyä sokeria, johon on sekotettu
pienennettyjä karvaita manteleita. — Mantelit kuoritaan varittuna,
ennen kuin pienennetään. — Nämät kypsennetään parahultasessa
uuni-lämpömässä, rauta-pelleillä.

N:o 359. Muna-krinkilöitä.

Kymmenen munan-ruskuaista ja 2 valkuaista vispilöitään

kahdessa luodissa sokerissa sekasin, johon myös sekotetaan: 1 tee-
lusikallinen pienennettyjä kaartemummoja ja hiukan raastittuja
sitronin-kuoria; sitte' lisätään tähän 2 lusikallista sakiaa nuorta
taaletta ja lusikallinen sulattua voita joka munan-ruskuaista kohden.
Tähän pannaan nyt nisujauhoja ja vaivataan parahultasen sakiaksi
taikinaksi, josta leivotaan vähäsiä ymmyriäisiä krinkilöitä, ja
kastetaan pienettyyn sokeriin ja pistetään siinnä samassa uuniin.
 N:o 360. Tee-krinkilöitä.

Otettakoon kannu maitoa, puolentoista naulaa voita, 10 munaa, 2

naulaa sokeria ja sen verran nisujauhoja kuin tarvitaan, saadaaksi
tästä vetelämäistä taikinaa — ja pantakoon myös käytöstä sekaan.
Kuin taikina on noussut, leivotaan siittä pikkusia krinkilöitä, jotka
kypsennetään pelleillä, ja silataan, uunista otettua, lämpösellä
vedellä.

N:o 361. Hyviä-Rooneja. (Rån).

Sitte' kuin 9 munan-ruskuaista ja 4 luodia pienettyä sokeria ovat

yhteen vispilöityt niin kauvan että ovat kangistuneet, lisätään niihin 3
jumfuraa nuorta taaletta, 3 lusikallista sulattua voita, 1 tee-
lusikallinen pienettyjä kaartemummoja ja sitronin keltanen kuori.
Tähän vaivataan sitte' niin paljon nisujauhoja että se saadaan
veteläksi taikinaksi, jona se paakkelsi-pyörimellä kaulataan pöydällä
ohueksi. Tästä leikellään paperi-mitalla tasasesti rooni-raudan
täyttäviä palasia, jossa ne' paistetaan, sitte' kuin rooni-rauta ensin on
hyvin lämmitetty ja voideltu valkosella vaksilla ensimmäisen roonin
paistamiseksi.

N:o 362. Ohkosia-Rooneja.

Puolen-tooppia sakiaa nuorta taaletta, puolen naulaa nisujauhoja,

puolen naulaa pienettyä sokeria sekotetaan vispilällä yhteen
sekasin. Tästä pannaan lusikallinen kuumennettuin ja sitte'
valkosella vaksilla voideltuin rooni-rautoin. — Rautoja ei tarvitte'
voidella vaksilla muuta kuin ensimmäisen roonin paistamiseksi. —
Kuin rooni on kypsynyt, niin ruokotaan rautojen ympärystä puukolla
puhtaaksi, jonka perästä ne' avataan ja rooni kierretään ymmyriäisen
pulkan ympäri, josta se jähtyneenä otetaan pois. — Jos ei näitä
lämpösessä huoneessa säilytetä, niin sitkistyyvät ne' toiseksi
päiväksi.

14:ta Jako.
OLUEN PANOSTA JA KAIKELLAISIEN
MUIDEN JUOTAVIEN TEOSTA.

N:o 363. Tokholmin Olutta.

Sitte' kuin 1 tynnyri maltaita on parahultasella vedellä mäskätty,

sekotetaan siihen puolen tunnin takaa vielä puoli tynnyriä, jonka
perästä kaikki vast'uudesta sekotetaan ja amme' jätetään kahdeksi
tuntia peiton alle'. Sitte' lasketaan vierre' ulos ja keitetään siksi kuin
hän juokseentuu, jona se taas kaadetaan kuurna-ammeeseen.
Vedellä täytettyyn pryki-pataan pannaan sitte' humaloita kahdeksi
tuntia hiljaksellen kiehumaan. Vierre' lasketaan taas ulos ja
kaadetaan pryki-pataan, siinnä olevan märkyyden sekaan, jossa ne'
sekasin keitetään kaksi tuntia ja kuurnataan sitte' kylmään astiaan.
Kuurnassa vielä jäljellä oleva vierre' kaadetaan nyt pryki-pataan,
jossa se keitetään pari tuntia, niiden kuurnattujen humaloiden
kanssa, ja kaadetaan sitte' ennen kuurnatun vierteen kanssa
sekasin, jossa he yhteen sekotetaan. Valmiina pannaan tämä
tynnyriin, jossa annetaan olla aikansa tynnyriä tukkimata, ja
kaadetaan sitte' sekaan 4 taikka 5 kauhallista humaloissa keitettyä
vettä joka tynnyriin, ennen kuin ne' tukitaan, ja tukittuna liattakoon
henkuria, sillon tällön oluen käydessä ensimmäisinä päivinä.
 N:o 364. Siirappi-sahtia.

Viisitoista kannua vettä pannaan pataan valkialle', johon

kiehumaan ruvetessa kaadetaan puolen tooppia siirappia ja sitte' 4
luodia humaloita. Sitä myöden kuin vesi kiehuu kokoon lisätään
toista, niin että se pysyy aina yhdellänsä. Kahden tunnin kiehumisen
perästä kaadetaan se jähtymään, ja kuin se on jähtynyt tavallisesti
käymään rupeevan juomisen haleuteen, kaadetaan kortteli käytöstä
sekaan ja peitetään. Käymästä lakattua kaadetaan se tynnyriin
käytöksinensä ja humaloinensa, jonka perästä tynnyri oitis tukitaan.
Kahdeksan päivän perästä lasketaan se pulloihin säästymään.

N:o 365. Mesi-juomaa elikkä Simaa. (Mjöd).

Kannu mettä (eli hunajaa) ja 9 kannua hyvää kaivo-vettä

kaadetaan kupari-kattilaan, jossa ne' sekotetaan sekasin. Kiehuessa
kuoritaan tyystin päälle' kuohuva maanto; sitte' pannaan kourallinen
humaloita sekaan ja annetaan kiehua sen päälle' runsas tunti, taikka
siksi että neljäs-osa on kokoon kiehunut, jonka perästä se hius-siilin
läpitte' juoksutetaan puhtoseen puu-astiaan, jossa annetaan olla
siksi että enin kuumuus on ohitte' mennyt, jona siihen pannaan 4
taikka 5 lusikallista käytöstä, ja peitetään sitte' hyvin 4:ksi päivää.
Sitte' juoksutetaan se villa-kankaan läpitte' ja kaadetaan ankkuriin,
johon pannaan myös 5 luodia perattuja, pestyjä ja puhtaalla liina-
kankaalla pyhittyjä rusinoita, ja neljän sitronin kuoret keitettynä, joista
valkonen on pois otettu. Ankkuri tukitaan tyystin ja viedään kellariin.
Kahden viikon takaa lasketaan se pulloihin, jotka suullistetaan ja
hartsataan hyviksi.

N:o 366. Pistohvia.

 Kuin kaksi pullollista (se on puoli kannua) hyvää punasta viinaa ja
1 poikkiomiin leikattu pomeransi, ja puoli taikka kolme-neljännes
naulaa sokeria sekotetaan posliini-astiassa sekasin, niin on pistohvi
valmista. Pomeransin puutteessa sopii panna pomeransin-essansia,
jota saadaan apteikista.

N:o 367. Parasta Pistohvia taikka Valkosta Karoliinaa.

Moselli- ja Reinskan-viinaa otetaan puoliksi kumpiakin; jos otetaan

pullo kumpaakin, niin otetaan myös 1 pomeransi ja puolen naulaa
sokeria, taikka runsaammin, jos makiammaksi tahdotaan.

N:o 368. Punasta Karoliinaa.

Otettakoon 2 pulloa hyvää Bordoon-viinaa, 1 pullo Moselli-, puoli

pulloa Mallaga- ja puoli pulloa Sampanja-viinaa, niin myös 3 sitronia
ja puolentoista naulaa sokeriaa. — Sampanjaa ei saa kaataa sekaan
ennen kuin tämä viedään pöytään juotaa.

N:o 369. Tavallista Arrakki-Punsia.

Tavallisen, 7 asteen (graadin) väkevään arrakkiin otetaan joka

kannulle' 4 naulaa sokeria, 2 sitronia ja niin paljon kiehunutta kaivo-
vettä, että se sulaneen sokerin kanssa tekee yhteen täyden kannun.
— Ensin pannaan posliini-astiaan sokeri, sen päälle' puserretaan
sitronit, sitte' kaadetaan vesi, ja kuin sokeri sekottamalla on sulanut,
kaadetaan arrakki viimmeseksi sekaan. Jos paljaan veden siaan
pannaan tee-vettä niin tulee punsi paremmaksi.

N:o 370. Kylmää Arrakki-Punsia.

 Tähän otetaan arrakkia, sokeria ja sitroneita sen jälkeen kuin
tämän edellisessä on neuvottu. — Sokeri pannaan ensin palasina
posliini-astiaan, sen päälle' kaadetaan niin paljon kylmää kaivo-vettä,
kuin se sisällensä imee, mutta ei enemmän; siinnä tilassa annetaan
sen olla neljäs-osa tuntia, jonka perästä sokeri sullotaan kauhalla.
Sitte' kuin tämä on hyvin sulanut, puserretaan sitronin-neste' sekaan
ja viimmeseksi kaadetaan arrakki siihen. Kuin tämä on hyvin
sekotettu, pannaan se pulloihin, jotka hyvin suullistettuina
säilytetään. — Jota enemmän aikaa sitä säästetään sitä paremman
makuseksi se tulee.

N:o 371. Rommi-Punsia.

Tätä tehdään samalla lailla kuin N:o 369 neuvottua arrakki-

punsiakin, ainoastansa sillä erotuksella, että tähän pannaan kolme
puolta-tooppia hyvää rommia ja yksi puoli-tooppia parasta arrakkia,
niin myös 4 ja yksi neljäs-osa naulaa parasta sokeria.

N:o 372. Muna-Totia.

Yksi munan-ruskuainen ja 3 taikka 4 tee-lusikallista pienettyä

sokeria sekotetaan juoma-klasissa hyvin ahkera niin kauvan että hän
kuohuuntuu, sitte' kaadetaan sekottaessa mielen perästä kiehuvaa
vettä sekaan, sen perästä rommia, arrakkia taikka konjakkia, mitä
kunkin mieli tekee.

N:o 373. Tee-vettä.

Veden pitää pikasesti umpi-kannen alla tuleman kiehuvaksi.

Keittäessä pitää kartettaman ett'ei valkian liekki eikä sauhu pääse
muuttamaan veden makua; sitä ei siis ole isolla ilme-valkialla
keittämistä. — Vesi kaadetaan äkkiä, täydessä kiehumisessa, tee-
lehtien päälle' tee-kannuun, joka sitte' oitis tukitaan ja peitetään
tuokioksi aikaa. Hyvä tee tarvittee enemmän aikaa vetääntyä kuin
huono. — Kaikellaiset kryydit, niinkuin: kaneli, pomeransin kuoret ja
neilikat huonontaavat teen ma'un; niitä ei siis ole sekaan panemista.
— Ainoastansa huonossa ja pahentuneessa teessä ovat sellaiset
kryydit kärsittäviä.

N:o 374. Kahveeta.

Ennen kuin kahve-pavut poltetaan pitää ne' hyvin pestämän

puhtaassa vedessä, mutta ei kuitenkaan enempää erältä, kuin
vähänä aikana tarvitaan. Oitis pestyä pyhitään ne' liina-rievulla
kuiviksi, levitellään sitte' ohkoselta paperille' ja pannaan lämpöselle'
malmi-liedelle' taikka uunin-arinalle' kuivuun. Kuivana poltetaan ja
jauhetaan ne' tavallisella lailla. — Tätä jauhettua kahveeta pannaan
pulloon, ja kaadetaan joka neljää luodia kohden 1 juoma-klasillinen
raikasta vettä sekaan, taikka puolen naulan päälle' 4 juoma-
klasillista. Sitte' hölkytetään tätä kymmenkunta minuuttia
peräkkanasin, jolla ajalla ei suullinen saa olla piukassa, ett'ei pullo
halkeisi. Sen perästä painetaan vasta suullinen kireemmin kiinni ja
pullon annetaan olla alallansa 8 taikka 10 tuntia. — Jos tämä
tehdään ehtoolla, niin on se aamulla valmista. — Tämän ajan
perästä juoksutetaan se puhtaan palttinaisen- elikkä liina-rievun
läpitte', ja kahveeta keittäissä otetaan tätä siilattua ainetta yksi
lusikallinen joka kahteen lusikalliseen veteen. Kuin vesi on ruvennut
kahve-pannussa kiehumaan, kaadetaan kahve'-aine siihen sekaan,
ja annetaan sitte' toistamiseen vähän kiehahtaa, niin on kahve
valmista. — Jäljelle' jääneestä porosta saadaan vielä niin hyvää