Why Teaching Art Is Teaching Ethics

John Rethorst
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/why-teaching-art-is-teaching-ethics-john-rethorst/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Tools for Teaching 2nd Edition

https://ebookmass.com/product/tools-for-teaching-2nd-edition/

Biology: A Self-Teaching Guide, 3rd Edition (Wiley Self

Teaching Guides) Steven D. Garber

https://ebookmass.com/product/biology-a-self-teaching-guide-3rd-
edition-wiley-self-teaching-guides-steven-d-garber/

Teaching ELLs Across Content Areas (NA)

https://ebookmass.com/product/teaching-ells-across-content-areas-
na/

Teaching Public Health Writing Jennifer Beard

https://ebookmass.com/product/teaching-public-health-writing-
jennifer-beard/
Teaching: Dilemmas, Challenges & Opportunities Robyn
Ewing

https://ebookmass.com/product/teaching-dilemmas-challenges-
opportunities-robyn-ewing/

Teaching Rounds: A Visual Aid to Teaching Internal

Medicine Pearls on the Wards 1st Edition Navin Kumar

https://ebookmass.com/product/teaching-rounds-a-visual-aid-to-
teaching-internal-medicine-pearls-on-the-wards-1st-edition-navin-
kumar/

Teaching Todayu2019s Health 10th Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/teaching-todays-health-10th-
edition-ebook-pdf/

Teaching Narrative 1st ed. Edition Richard Jacobs

https://ebookmass.com/product/teaching-narrative-1st-ed-edition-
richard-jacobs/

HANDBOOK OF TEACHING PUBLIC POLICY Emily St.Denny

https://ebookmass.com/product/handbook-of-teaching-public-policy-
emily-st-denny/
John Rethorst

Why Teaching
Art Is Teaching
Ethics
Foreword by Mark Johnson
Why Teaching Art Is Teaching Ethics
John Rethorst

Why Teaching Art Is

Teaching Ethics

Foreword by Mark Johnson

John Rethorst
San Diego, CA, USA

ISBN 978-3-031-19510-5 ISBN 978-3-031-19511-2 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-031-19511-2

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer Nature
Switzerland AG 2023
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse
of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar
or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
For Connie
and her children
Foreword

People don’t just like stories, they need them. We get embroiled in narratives that
enact the tragedy and comedy of our human condition, showing us the implications
of our values and actions. We form relationships with the characters in stories and
novels, hoping the best for some, fretting over their impending loss, injury or death.
We want things to work out for the best. We want virtue to be rewarded and vice
punished. We want to follow different characters to see where their personalities,
values, virtues and vices lead them in life. Stories do matter for our lives, showing
us possibilities for meaning, thought and action.
Even the most rabid censors and book burners implicitly recognize the power
of narratives to shape our lives. Narratives are experiments in living, for better or
worse, for richer or poorer, in sickness and in health, until death do us part. John
Gardner knew this, arguing that the moral cultivation and edification we encounter
in stories come not through narratives that moralize and preach at us, that is, moral
propaganda, but rather from an honest exercise in moral imagination, the exploration
of the meaning of values, traits of character and relationships that constitute our
moral understanding.
This book carries forward the tradition defined by works like John Gardner’s Moral
Fiction, Martha Nussbaum’s Love’s Knowledge, Paul Ricoeur’s Time and Narrative,
Marshal Gregory’s Shaped by Stories, Alex Keke’s The Enlargement of Life, and
Richard Eldridge’s On Moral Personhood. The basic theme running through such
works is that a certain type of narrative fiction provides an experimental workshop
for the development of moral perception, understanding and values. The goal is to
understand how we are both shaped by stories that interrogate the meaning of our
human situation and also how we can learn from stories to critically assess and
improve our deepest values.
Rethorst has an excellent grasp of a large number of literary works and an
admirably broad knowledge of relevant empirical research, coming from several
fields, on the nature of moral understanding, judgment and growth of deliberative
capacities. He brings mature reflection and a breadth of life experience to his readings
of different kinds of narratives. Underlying his explicit analyses and arguments is a

vii
viii Foreword

deep conviction in the power of narratives to contribute to our moral development,

especially the ethical growth and nurturance of children.
The crux of Rethorst’s view is that narrative, by virtue of its attention to char-
acter, judgment, perception, virtue and vice, courage and cowardice, selfishness and
altruism, can be far more illuminating and psychologically realistic than most philo-
sophical and scientific treatments that seek ultimate moral principles or a single
conception of “the good.” What distinguishes fiction as a site of moral growth is
what Rethorst aptly calls “moral density,” illuminating character, values, motivations,
vices, and virtues most fully realized via narrative, given the narrative structure of
our lives. We live in narrative, which explains why stories are best fitted to capture
the character and moral density of our lives.
Challenging claims to moral universality and absoluteness, Rethorst argues for a
nuanced, deep, expansive and rich account of our moral experience within particular
situations. Having explained the allure of alleged moral absolutes and universal
principles and values, he shows why such views cannot be adequate to the complexity
of our moral problem-solving. Consequently, he argues for replacing a hortatory,
moralizing stance with a deepening and enrichment of moral understanding.
A major part of this project is an argument for moral particularism, moral percep-
tiveness and moral imagination, which he develops in successive chapters. Martha
Nussbaum nicely sums up the drift of this kind of argument: “The subtleties of a
complex ethical situation must be seized in a confrontation with the situation itself,
by a faculty that is suited to address it as a complex whole. Prior general formulations
lack both the concreteness and the flexibility that is required. They do not contain the
particularizing details of the matter at hand, with which decision must grapple; and
they are not responsive to what is there, as good decision must be.” This kind of moral
cultivation requires the exercise of what John Dewey called moral imagination, as a
way of imaginatively following the implications for experience of different values,
character traits and principles. This form of imaginative inquiry into problematic
moral situations is more like artistic exploration than it is a matter of fixed values
and moral rule following.
The argument for the necessity of a moral particularism is very convincingly
developed, but Rethorst then proceeds to find an appropriate role for moral principles,
not as absolute moral laws, but rather as reminders of factors that have proven useful
in the prior moral problem solving of a culture. We are foolish to ignore the results of
previous cultural experiments in moral deliberation, but they are, at best, suggestions
of what we ought to include in our moral deliberations rather than given moral
absolutes.
The chapters dealing with examples of such moral fiction are profoundly illu-
minating, showing how detailed attention to the complexities and particularities of
events in life, and as explored in narrative fiction, can provide a cultivation of moral
perceptiveness and deliberative insight. All of this gradually builds up to a plea for
a rethinking of moral education. Rethorst makes a strong case against moral indoc-
trination as a vehicle of moral education, and he is also critical of the idea that
movements in educational theory such as Values Clarification are alone sufficient,
insofar as they lack an adequate critical perspective on both our own values and the
Foreword ix

values of others—a perspective that narratives with moral density are well-suited to
elaborate.
This all eventually builds up to a plea for the moral density of narrative as key to
moral illumination. The goal is to cultivate moral perceptiveness by letting students
(and readers generally) engage the particularities of character, conflict and values.
The overarching philosophical framework for this argument is, quite correctly, John
Dewey’s conception of morality, which Rethorst develops in considerable detail and
exemplary clarity over the course of the book. He expands on Dewey’s argument that
moral deliberation is an artistic achievement, an activity of aesthetic appreciation and
the making of aesthetically meaningful situations. The culmination is an account of
how children (and adults) should be assisted in engaging complex moral narratives, in
which they simulate the events and deliberations of the characters. The point of such
education is not to preach the values of the elders, but to develop a deep appreciation
of character, values and their consequences. Besides tracking Dewey’s view of moral
growth, there is excellent treatment of Aristotle’s conception of virtue and a life of
well-being and well-doing that constitutes human flourishing.
Rethorst appreciates Dewey’s view of the role of habit in the formation of our
moral sensibilities and biases, and he draws convincingly on Dewey’s account of
the reconstruction of habits, the expansion of sympathies, the sharpening of nuanced
perception and the working of imaginative reflection in resolving moral problems.
What emerges is a form of virtue ethics rooted in moral density.
Running through every chapter is the stressing of the importance of the cultivation
of moral imagination that is necessary if our children are going to manage the moral
complexities that will confront them in this troubled world of ours. However, when it
comes to the need for a certain kind of moral edification and cultivation, this applies,
not just to our children, but to everyone, since our moral education is and must be a
lifelong ongoing journey of self-discovery and self-transformation.

Mark Johnson
Philip H. Knight Professor of Liberal
Arts and Sciences, Emeritus
Department of Philosophy
University of Oregon
Eugene, OR, USA
Preface

Back when life was simple, or at least easy, I was a sailor on an icebreaker in the
U. S. Coast Guard. One day as we prepared to leave Boston for Greenland, I watched
as the ship’s engineer oiled and adjusted our gyroscopic compass. Turning at 8,000
rpm, it synchronizes with the earth’s rotation to point north.
He finished his work, closed the lid and turned it on, and we looked through the
plexiglass window on top as it gained speed. I couldn’t help but notice that it was
pointing nowhere near north, and said so. “It finds north,” he replied. “Takes about
four hours.”
I am reminded of this by current discussion about the ‘moral compass’ we have
and how to engender and nourish it. If you blindfolded the ship’s engineer and spun
him around in a room, then asked him to point north, he wouldn’t be able to do
it better than you or I could. Yet he knows how to find north, using a mechanism
informed by science.
That’s what this book is about, but by science I do not mean psychology or
evolutionary biology, although they both have something to say. I mean to remember
Quine’s observation that philosophy is continuous with science. The sublime clarity
of good philosophy is just what we need to discern how moral perception occurs and
how to make use of that perception to lead more decent lives and show our children
how to do the same.
The eminent American philosopher John Dewey, one of my primary sources,
cautioned against art and literature that attempts moral education as its didactic
purpose, thereby rendering it art of secondary quality. My argument, instead, favors
art that does not intend to teach but rather to illuminate, examples including
Middlemarch, Huckleberry Finn and the novels of Jane Austen.

San Diego, USA John Rethorst

xi
Contents

1 Utility, Principle, Virtue . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1

2 Particularism . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
3 Perception and Representation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21
4 Imagination and Metaphor . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31
5 Aesthetic Illumination . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47
6 Art and Truth . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57
7 Literary Expression . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69
8 Aristotle and Jane Austen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
9 Directions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97

Notes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 119
Glossary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137
Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 141
Name Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 153
Subject Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 157

xiii
Chapter 1
Utility, Principle, Virtue

Beauty is truth, truth beauty.

—John Keats

If this epigraph only rarely escapes English class, something like it has fascinated
philosophers for a long time. Iris Murdoch remembers that “Kant said that beauty
was an analogon of good, Plato said it was the nearest clue.”1 I want to go further and
posit that our means of perception of the aesthetic and the ethical share an organic
connection, an understanding of which will help elucidate moral perception, a critical
component of moral education.
Or, moral education as it should be. But what currently counts as such is, directly
or almost directly, simple instruction. I ask why this does not work. I ask why Jane
Austen said “We all love to instruct, though we can teach only what is not worth
knowing.”2 She did not mean that training in a skill is not worth having; rather, that
life’s larger questions are not amenable to direct instruction. I ask whether in this
sense the traditional idea of moral instruction is fatally flawed. Traditional education
in ethics speaks in entirely general terms and teaches entirely general rules. These
can be topics of instruction, but cannot provide what I call moral illumination.
Let’s explore how to create this illumination, by developing a theory of ethical
perception with conceptual building blocks gained from the thinking of Aristotle,
John Dewey, Iris Murdoch, and several fine contemporary philosophers, neurolo-
gists, linguists and psychologists. The first several chapters here form a theoretical
framework that explains and supports the belief of Dewey and Murdoch that teaching
art is teaching ethics. I was astonished to read these theorists and realize that their
points of view had not been thoroughly explored and critiqued by their followers,
given the potential importance of a conceptual structure that would allow society,
finally, to have a way effectively to teach ethics to young people. This book under-
takes that objective, and develops an original idea that I call moral density, which
adequately explains for the first time the deep relation between art and ethics.
There’s more on offer here. Dewey and Murdoch, exceptional philosophers by
anyone’s standards, tend in my opinion to contemplate a topic and arrive at brilliant
insight. However, they spend less time constructing a clear and detailed argument
© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature Switzerland AG 2023 1
J. Rethorst, Why Teaching Art Is Teaching Ethics,
https://doi.org/10.1007/978-3-031-19511-2_1
2 1 Utility, Principle, Virtue

and comparing several points of view so that the argument is more accessible and
convincing to more people of different backgrounds and frames of mind. What I will
suggest is something worth keeping in mind by anyone teaching art or literature,
and will take time and attention on the part of teachers and students in school, from
junior high through college. Asking for that much time from anyone requires a careful
argument and clear direction. That is, art as moral intimation is not a new topic, but has
never been supported with sufficient rigor to justify an influence in actually modifying
the school curriculum. That’s an expensive and fraught undertaking, both by itself
and because adding something to the classroom hour requires deleting something
else.
But this book will not suggest that somehow simply teaching art has the effect of
teaching ethics. While the relation between them is profound, it is far more subtle
and abstruse than direct instruction could reach. Nor is this a book of educational
theory; its questions, sources and arguments are those of philosophy, in this case
in the service of education. This kind of enquiry has notable precedents: Aristotle’s
wonderful Nicomachean Ethics, while a cornerstone of Western philosophy, was
intended as, and largely is, a practical manual of moral education, with philosophical
insight sometimes a matter of reading between the lines.3 Speaking of the value
of ethical habituation, Aristotle says “It is not unimportant, then, to acquire one
sort of habit or another, right from our youth; rather, it is very important, indeed all-
important.”4 Dewey’s work, while including significant contributions to metaphysics,
ethics, and aesthetics, is also in substantial part an expression of his strong interest
in education.
This book spends much of its time exploring thinking from these and many more
theorists. But this is not philosophy for philosophers: it’s intended for a literate
general audience. Jargon is minimal (any technical terminology is defined in the
Glossary at the back of the book), and a background in the area is not assumed. I
hope this work has something to offer to everybody who realizes that ethics needs to
be learned, that young people need guidance to grow up to be good people, but also
that our world has not yet put into practice an effective and reliable means to do this.
˛˛˛
“How can I be moral?” is a deceptive question, because it can be taken two ways. It
can mean, how can I act in a certain manner and not another, where some actions are
encouraged, others tolerated, and still others circumscribed according to rules, laws,
or prescribed principles such as seeking the greatest good for the greatest number or
resolving to treat others as ends rather than means to an end. Further, should I act
that way because I perceive benevolence, or because of fear of punishment? But the
question can also mean, should I be disposed to act in certain ways more than others:
should my emotions point me in one direction and not another? These two ways are
much different, and it’s not hard to see that the second interpretation requires context
that the first does not. The question is not only how precisely to be ethical,5 but also
why should one be so to begin with.6 I will show that logic alone does not provide
the tools necessary to answer the latter question. A certain kind of insight must be
1 Utility, Principle, Virtue 3

present, and the task for educators is a nourishment of conditions that encourage that
elucidation.
How would this work? Consider that the initial choice a person has is not whether
to be moral, but to acknowledge that the choice to be moral is one to be taken seriously.
What kind of reason can we offer the agent to make this choice? David Hume says that
we don’t act because of reasons—instead, we act because of our feelings, which may
give us reasons7 —and Søren Kierkegaard argues that the choice to be ethical must
precede reasons to be so; otherwise, no reason can have any force. To every reason
given the agent to be moral, she can simply ask why that should count as a reason.8
But if a kind of illumination generated by either direct or vicarious experience can
occur first, reason can subsequently delineate and adjudicate decision procedures. It
is no criticism of logical reasoning to say that at this point it cannot do all the work.
Something must precede it. We may for the moment call this something virtue.
Aristotle defines virtue as the state “that makes a human being good;”9 Nancy
Sherman adds that it encompasses emotion and governs action, as both a correct and
sensitive response to a particular situation.10 Hume confirms that “The final sentence
. . . which makes morality an active principle . . . depends on some internal sense or
feeling [of benevolence], which nature has made universal in the whole species.”11
(Note that Hume does not argue that the feeling exists to the same degree in all
members of the species.) Murdoch says that “virtue is being in love with good.”12
Dewey finds that “A disposition of virtue is a means to a certain quality of happiness
because it is a constituent of that good, while such happiness is means in turn to
virtue, as the sustaining of good in being.”13
None of this conflicts with moral directives such as utility: seeking to provide
the greatest good to the greatest number, nor with principles of fairness and duty
such as Immanuel Kant’s: treating the other person as an end, not as a means to an
end. Either of those two theories may appeal to an individual to a greater or lesser
degree, but both are calculations, i.e. we want to do x, so here’s the best way to do
x, where x is one of many theories guiding behavior. But first we must want to do x.
That aspiration may be a reflection of virtue. It may also, for example in the case of
utilitarian or consequentialist theories, be a means to cost-effective governance, in
which case only a calculation, since they prescribe performing actions a, b and c so
that outcomes x, y and z may be realized, where x, y and z are desirable and external
to a, b and c, which themselves may be pleasant or odious. Steven Fesmire sums
up what we need for calculations: “the dominant contemporary moral philosophies
in the United States and Britain share a quest for an irrecusable principle or system
of rules regulating human conduct. This can be seen in the two most prominent
examples in philosophical literature: utilitarianism . . . and Kantianism . . . Behind
surface differences, there lies a shared strategy: pursuit of a bedrock principle”14
from which to calculate.
A difficulty with any calculation is presented by Hume, with his argument that
determination of what anyone deserves in a given situation is a hard calculation
to make.15 Law agrees that certain actions may be regarded as criminal and entail
punishment, but takes mitigating circumstances into account. Which circumstances
should count how much, relative to other transgressors’ circumstances, becomes
4 1 Utility, Principle, Virtue

difficult to calculate. We would need to know the complete details of everyone’s life
to fairly award each what she deserves. Otherwise, Fesmire writes, “moral education
is reduced to training in cost–benefit calculations of self-interested actors striving to
maximize their individual satisfactions. Any role for imagination is utterly missing.
The account is descriptively inadequate and prescriptively bankrupt.”16
Because the body of thinking created by Aristotle that we call virtue ethics (VE)
does not make calculations, it would thus be an error to consider VE as not more
than another moral theory. It may be fair to consider it a deeper conception of ethics.
Further, virtue—dispositions based on emotions, suitably habituated—obviates what
Martha Nussbaum calls a crudeness of moral theories that are based on general
principles.17 It does not preclude adoption of such a generalist theory, of which there
are many, but neither does virtue specifically require adoption of one. It simply seems
to be prior, in considerations of what we mean by ethical. As such, it provides less of
an algorithm or recipe for calculation of right action than do generalist theories. Julia
Annas explains that “we find it natural to make a number of demands on a moral theory
which ancient theories [e.g. VE] do not make. It is a common modern assumption that
a moral theory should help us to decide what it is right for us to do,”18 i.e. provide a
structure within which we can make a straightforward calculation. Classical theories
such as Aristotle’s do not do this. Rather, Annas says, they:
assume that the moral agent internalizes and applies the moral theory to produce the correct
answers to hard cases; but the answers themselves are not part of the theory . . . Thus for
ancient theories it is true that there is not much to be said in general about hard cases.
Modern theories often see it as a demand they be able to generate answers to hard cases in
a comparatively simple way; and to this extent ancient ethics fails to meet modern demands
on casuistry . . . Ancient ethics accepts no such demands; we shall see that the intellectual
model it finds appropriate for ethical understanding is quite different . . . Ancient theories
do not have the strong structure which we find in many modern theories, especially those
which are consciously based on a scientific conception of theory.19

However, virtue is the set of dispositions resulting from educated, habituated feel-
ings, not simply the feelings we might otherwise happen to have. Sherman argues
that the formation of moral habits is anything but non-rational; rather, it is cognition
guiding and instructing desire and thereby developing character. Quality of char-
acter and practical wisdom—how to live—are in the end inseparable, according to
Aristotle.20
Recent work by Sherman, Nussbaum and others explores this claim of an intimate
and organic relationship between the emotions and a perception of moral obligation,
a claim not always acknowledged in traditional moral education. There, the direct
instruction that is often more in favor is a pedagogy that requires devotion to principle
(see for example Wynne and Ryan21 and other practices discussed in Chap. 9). I will
show how moral theories based on principle, and the ways those can be taught, fall
short of providing the illumination we need.
For instance, principles are often treated in moral discourse as if they required no
explanation or justification for their acceptance. “Abortion is murder, and murder is
wrong” and “A woman has the right to reproductive freedom” are two sides of an
exasperating argument, vexing because no generally-acceptable solution has been
1 Utility, Principle, Virtue 5

demonstrated. Each principle is presented as though it were an expression of the

divinely ordained, which is entirely what principles used to be. We can no longer
count on that. As Alasdair MacIntyre explains, “If the deontological [i.e. related to
duty] character of moral judgments is the ghost of conceptions of divine law which
are quite alien to the metaphysics of modernity and if the teleological [i.e. with an
idea of purpose] character is similarly the ghost of conceptions of human nature and
activity which are equally not at home in the modern world, we should expect the
problems of understanding and of assigning an intelligible status to moral judgments
both continually to arise and as continually to prove inhospitable to philosophical
solutions.”22
Thus, with a theology that enjoys universal currency, the choice of principle
is not at issue. But when no such universality obtains, Julian Baggini points out
that the choice between two contradicting principles has not only to be made but
be established as legitimate.23 How can we do this in, for example, the abortion
argument? We can see that it’s a serious question: in 2008, presidential nominee
Barack Obama said that “anybody who tries to deny the moral difficulties and gravity
of the abortion issue, I think, is not paying attention.”24 Then, can we find a ‘meta-
principle’ that will govern the correct choice of all other principles, or will such a
meta-principle be subject to just the same need for establishment? Absent a supreme
law or will, such a first principle becomes difficult to find or to justify. Kant may have
come closest with his requirement that, to be moral, a principle must be categorical,
that is, have universal application—for all people at all times—but it has been shown
that principles can be so universalized while having no clear ethical content.25
I will suggest that no such argument has succeeded because of what Gilbert Ryle26
might have called a category-mistake, in this case of thinking that a moral principle is
an expression of timeless a priori truth, rather than a statement of what is laudatory,
acceptable, traditional—in short, an agreement after the fact. Blaise Pascal writes
that what we conceive of as reason owes a greater debt to custom and habit than we
might imagine,27 and discussion by John Rawls28 and others asks whether principles
of grammar in language don’t provide a useful analogy to principles in ethical theory.
Grammatical principles exist in plenitude, and are nowhere properly seen as trivial
or useless, but neither can they be demonstrated to be expressions of what is inherent
to human nature or thought (linguists’ search for an original grammar is fascinating,
but there is as yet less than compelling evidence that such a thing ever existed or,
if it did, that it took a necessary rather than an arbitrary form). Rather, a grammar
book is a history book, arriving at what is useful for the purpose, with variations
according to place and time. What does not vary is the underlying reason such rules
are necessary and useful, that is, the need of both individual and group to survive—
in this example by communication and understanding. So principles are not trivial,
arbitrary or relativistic, but can most effectively be seen as agreement after the fact,
or results of a society’s ethical deliberation—description as much as prescription.
Moral and grammatical principle are both, secondarily, prescriptive: both kinds
of principle are good things to teach to people who are not yet in a position to
understand why people speak or act as they do, and so need to begin habituation in
correct speech and action. In that respect, the teaching of principle could form a part
6 1 Utility, Principle, Virtue

of moral education at the elementary level. At the point where a young person is able
to ask why one principle must take precedence over another, though, another answer
must be forthcoming. As Nussbaum29 and Jonathan Bennett30 agree, rules are useful
guides to action, perhaps especially for young people, since they have yet to develop
practical wisdom and so are fortunate to benefit from perceptions and judgment of
those with more experience, but rules cannot be relied upon any further.
An ethics of virtue provides, in Thomas Kuhn’s31 sense, a much different
paradigm, or way of seeing the big picture. While a principle entails an injunction, a
virtue suggests an inclination to do a certain specific thing in a certain particular situ-
ation—an inclination, even if it presents itself so strongly as to be felt as obligation.
What is required of virtuous action must be more than that required of principled
action, because action and situation can never be described completely enough to
transcend the limited vision of principle. The constraint of the latter is entirely satis-
fied by obeying the law; demands of the former include an account of perception I
believe is vital to morality.
Sherman defines Aristotle’s practical wisdom as having three capacities: moral
perception, choice-making, and collaboration.32 Perception, according to Nuss-
baum’s reading of Aristotle, is a complex response to a particular situation, rather than
anything to do with general precepts.33 She speaks of the difficulty in understanding
what we see in such concrete situations, and in choice of how to act. So, calling a
certain choice ‘good’ rather than ‘right’ acknowledges the complexity, rather than a
clear cut, black and white simplicity to which any situation with an ethical question
can be distilled enough to fit an abstraction.
Such a mapping of an action onto an abstraction is easy, but only if you don’t
mind that it doesn’t completely fit. Because Aristotle does mind, saying basically
that no abstraction can cover or describe circumstances adequately to provide enough
information to choose what to do, his concept of practical wisdom defends both imag-
ination and emotion as ingredients vital to the exercise of reason in moral thinking.
Imagination, I will contend, is of profound importance to moral development and
choice, and it just does not make sense to speak of instructing imagination. I will
instead speak of nourishing it, and how that might be achieved. Aristotle says that
seeing correctly comes with maturity since it takes time to have the experience that
teaches us how to see.34 I will ask whether ways of nourishing imagination can let
us vicariously live through different moments of life to gain enough experience to
support, at least to a degree, the illumination that we need.
If imagination is this important, then the way it works, and how we can address
that, become the heart of the issue. I will show that art and literature work to nourish
imagination to a degree that little else can, and that the vicarious quality of this
aesthetic experience is not a limitation on its efficacy. Marshall Gregory even says
that “Story is first of all a form of experience, not a form of intellectual discourse”35
and “narratives’ ethical visions help us think about [experience] in richer ways than
if we had to rely solely on our own firsthand experience.”36
The first part of this, although still at odds with the larger part of traditional moral
theory, has received a good deal of support from diverse thinkers. Adam Smith found
substantial value in literature as counsel in ethical matters,37 not long before the poet
1 Utility, Principle, Virtue 7

Percy Shelley provided Dewey with the inspiration for his transcendental final chapter
of Art as Experience, both he and Shelley saying that exceptional moral illumination
is available from the arts. It may be that literature is particularly well suited to this
kind of edification, a point I will consider in Chap. 7. However, the appeal of one
or another art form is dependent on the individual, and the mature novel is for some
people, especially young people,38 a relatively inaccessible genre. That said, there
is a wide range of novels that can, with sympathetic introduction, appeal powerfully
to a great number of young people. Those with significant ethical content include
Mark Twain’s Huckleberry Finn, George Eliot’s Middlemarch, and everything the
adult Jane Austen wrote. I will discuss why these works offer significant moral
illumination in terms of philosophy, and I will apply that thinking to my goal in
education. I will offer analysis of what works of literature like these can do in junior
high, high school, and college settings and how they can do it, and I will suggest
ways to approach the study of art and literature.
So I would like to start by discussing three constituents of VE, necessary to realize
the disposition we seek:
• Particularism: Aristotle’s idea that general moral law or principle is deficient
because it cannot take into account the myriad particulars of a specific case,
which may have important bearing on judgment. We need to acknowledge the
primacy of the particular to truly see the essence of an ethical situation.
• Perception: Aristotle’s idea again: how clearly and deeply we can see another’s
specific circumstance has everything to do with how we judge her. Cognitive
science—the study of how we make sense of the world—bears on this as well.
• Imagination: my primary sources here are John Dewey, America’s preeminent
philosopher, Iris Murdoch, a fine philosopher with the special vantage point of a
good novelist, and several excellent contemporary theorists.
With an understanding of these three elements, we can then explore how the
moral agent can use them to realize illumination of what is good. This discussion
will concern:
• The aesthetic: I again depend on Dewey and Murdoch, and on Nelson Goodman’s
theory of art. Metaphor, now gaining vital support from the science of neurology,
shows us a powerful, organic relation between art and ethics.
• Density: and Dewey’s interest in primary experience and moral imagination.
• The literary: why literature may be the most accessible of the arts for the purpose
here. Psychology’s Theory of Mind shows us the special value of literary fiction.
I explore that fiction and continue with what deserves its own chapter, the novels
of Jane Austen as seen through the lens of Aristotelian theory.
This book concludes with consideration of dialog with young people, keeping in
mind their well-founded suspicions that adult ‘morality’ is often just another means
of hypocrisy and excessive control.
Chapter 2
Particularism

Up to what point and to what extent a man must deviate before

he becomes blameworthy it is not easy to determine by
reasoning . . . such things depend on particular facts.
—Aristotle

The primacy of the particular in ethical thinking, a concept with a genesis in Aris-
totle,39 has been affirmed by much recent work in philosophy, notably by Julia
Annas,40 Carol Gilligan,41 Mark Johnson,42 Iris Murdoch,43 Nel Noddings,44 Martha
Nussbaum,45 and Nancy Sherman,46 work that concludes that the specifics of a situa-
tion with a moral dimension take priority over general ethical principle, which by its
process of logical deduction and abstraction may omit something important. George
Eliot, author of Middlemarch, agrees that “There is no general doctrine which is not
capable of eating out our morality if unchecked by the deep-seated habit of direct
fellow feeling with individual fellow-men”47 : generalism, although throughout much
of history the dominant mode of ethical thinking, cannot always provide complete
justification for moral choice. It misses something. This approaches a great divide
in moral philosophy: generalism hearkens back to Plato, particularism to Aristotle,
and not much consensus has developed since then.
To explore this division, I will consider ethics of general principle in Kantian and
in utilitarian terms because much moral theory as discussed in government, social
sciences and education uses these terms. This is not to say that theory, especially
within the academy, has not evolved substantially since the writings of Mill and
Kant. It has, and I will use as one example Barbara Herman’s modern, sophisticated
exegesis of Kant.48 Rather, it is clear that many in the world, including in education,
reason about morality as a matter of priority of principle. However, some of the
theorists whom I most respect argue against this kind of thinking, which they define
in largely Kantian or utilitarian terms. They are not attacking ancient and irrelevant
theory; they are making impassioned and persuasive arguments against the way much
of the world reasons ethically.
A cogent introduction to the debate is Sherman’s Making a Necessity of Virtue:
Aristotle and Kant on Virtue,49 which attempts to reconcile major features of the
Aristotelian and Kantian traditions. She seems to me to do anything but sell short
either tradition, and it is noteworthy that she treats Kantian theory in essentially the
© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature Switzerland AG 2023 9
J. Rethorst, Why Teaching Art Is Teaching Ethics,
https://doi.org/10.1007/978-3-031-19511-2_2
10 2 Particularism

form in which Kant developed it. This would not deny that complex modifications
have been made of it, by John Rawls50 and others. For Sherman to mention Rawls
only twice in her text and in five footnotes is not to say that she thinks Rawls or
other current theorists are lacking or wrong, if anything only that their work cannot
be considered the default interpretation and development of Kantian deontological
theory.
How is generalism deficient? Note that a principle must exclude reference to
details. “It’s wrong to tell a lie” would, if it admitted of exceptions, only be weaker.
This is the basis for Kant’s defense of this principle at all times and under all
circumstances.51 He gives the remarkable example of a man who has run from a
murderer and is now hiding in your house. The murderer comes to your door and
asks you if you know where his intended victim is. According to the principle of
absolute honesty that Kant holds, you must tell the truth because “To be truthful
(honest) in all declarations is . . . a sacred and unconditionally commanding law of
reason that admits of no expediency whatsoever.”52 It is difficult to understand the
point of Kant’s further, at times consequentialist, supporting arguments that suppose
e.g. that the intended victim had, unknown to you, left by the back door and, if
you had lied to the murderer who had then continued down the street, he would
have seen the victim when otherwise not, and so on. Such possible benign conse-
quences to the truthful statement have nothing to do with Kant’s categorical reasons
for arguing its necessity. In response to a charge by his contemporary philosopher
Benjamin Constant that following an absolute duty always to tell the truth would
render society nonfunctional, and that the significance of a lie must be measured by
its harm to another, Kant says “a lie always harms another; if not some other human
being, then it nevertheless does harm to humanity in general, inasmuch as it vitiates
the very source of right.”53
In response, Murdoch says “Kant resented the hold which history has upon ethics.
He attempts to make of the act of moral judgement an instantiating of a timeless form
of rational activity . . . Kant does not tell us to respect whole particular tangled-up
historical individuals, but to respect the universal reason in their breasts . . . Kant’s
view of ethics contains no place for the idea of tragedy . . . We are supposed to
live by exceedingly simple and general rules: suppression of history, suspicion of
eccentricity.”54 She concludes that he would like to build a moral structure consisting
entirely of general rules, which would then allow no consideration for the complexity
we often find in real-world ethical questions.55 That is, to live by rules is to miss what
can be complicated, often subtle, sometimes important, and on occasion the heart
of the matter. Morality and life are simply too complex for a rational activity that
generates timeless imperatives that admit of no exceptions. Fesmire concludes that
the thinking of Dewey and others “rejects [Rawls’s] geometric paradigm inasmuch
as idealized matrices for moral reasoning oversimplify the richness and complexity
of moral experience as lived.”56
It is also noteworthy that Kant’s arguments, as do those of many moral philoso-
phers, happen to reflect just the contingencies of culture that rationality claims to
transcend. Thus Kant’s Lutheran Pietist parents taught him that morality required
telling the truth in all circumstances. By contrast, Bantu parents teach their children
2 Particularism 11

not to tell the truth to strangers, in regard for the safety of the family. If one practice
is more rational than the other, Kant has not shown us this, because each practice
can be consistently universalized.
It is in fact astonishing how much history, culture and language contribute to
what we think of as purely logical thinking. René Descartes, who spoke of “une
pomme rouge” (literally, “an apple red”), thought in a language that first addressed
substance, followed by determination of attribute: in French, the adjective follows
the noun. Across the English Channel, John Locke talked of “a red apple” in a word
order that by considering attributes arrives at a notion of substance. The difference
in syntax runs parallel to the philosophical traditions of continental rationalism and
British empiricism, and studies show that this kind of linguistic distinction may be
more than coincidentally related to systems of thought.57 As well, the rise of British
empiricism occurred just as the Restoration succeeded in re-securing metaphysics
from the hands of upstarts and re-establishing its control by the church. As Richard
Boyd notes, there was nowhere else for secular thinkers to go but into an empiricist
tradition.58
Alasdair MacIntyre presents an effective argument that rationalities occur in tradi-
tions of thought, and that the ready accession of any one tradition to a universaliz-
able quality is a fiction.59 In the formation of such a quality, the Enlightenment
intended to establish standards of rationality and thus principles by which all aspects
of human behavior could be judged, a development guided only by ratiocination.
Thus followers of Enlightenment thinking established a hierarchy between those
with access to a supposed timeless and universal reason, and those unfortunately
more encumbered with cultures and traditions, for a central tenet of Enlightenment
rationality is transcendence of culture, tradition and history.
This is a misleading supposition, because Enlightenment theorists found unex-
pected difficulty in establishing the moral principles that would be supported by every
rational person. The ideal of ethics informed by pure rationality seemed impossible
to realize.60 Theorists could elude failure only if a moral theory based on principle
could on its own terms demonstrate that other conceptions of rationality, such as
derive from Aristotle, were mistaken. This they have been unable to do. The debate
has shown no signs of mitigating in over two hundred years. Nor has any generalist
theory convincingly discredited Classical theory or more recent work in virtue ethics,
for example, or feminist ethics. For instance, to show that only useful maxims can
be universalized, MacIntyre argues that Kant has to use:
notoriously bad arguments [and make] large mistakes. It is very easy to see that many
immoral and trivial non-moral maxims are vindicated by Kant’s test quite as convincingly –
in some cases more convincingly – than the moral maxims which Kant aspires to uphold
. . . ‘Let everyone but me be treated as a means’ may be immoral but it is not inconsistent
and there is not even any inconsistency in willing a universe of egoists all of whom live
by this maxim. It might be inconvenient for each if everyone lived by this maxim, but it
would not be impossible and to invoke considerations of convenience would in any case be
to introduce just that prudential reference to happiness which Kant desires to eliminate from
all considerations of morality.61
Another random document with
no related content on Scribd:
 Hän kohotti silmänsä ja näki oman tuttavansa, pitäjän
kirkonpalvelijan Efreman, liikanimeltään Krotsi, pienen, kumaraisen
ihmisen, jolla oli terävä nenä ja himmeät silmät hän istui huonoilla
rattailla, olkikuvon päällä, nojaten kärryn takalautaan.

— Kotiin, niinkö, menet? kysäsi hän Akimilta.

Akim pysähtyi.

— Kotiin.

— Tahdotko, kyyditsen?

— Ka, ole hyvä, kyyditse.

Efrem sivuutti, jolloin Akim nousi rattaille. Efrem, joka oli,

nähtävästi, iloisella päällä, rupesi hutkimaan hevostaan selkään
nuoraohjastensa päillä; hevonen lähti juoksemaan väsynyttä ravia,
alituisesti heiluttaen päätään.

Niin ajoivat he virstan, puhumatta toiselleen yhtään sanaa. Akim

istui pää kumarassa, mutta Efrem jotain murisi nenäänsä ja väliin
hoputtaen Ja väliin taas kieltäen hevostaan.

— Missäs sinä noin ilman hattua kävit, Semenitsh? —

äkkiarvaamatta kysyi hän Akimilta, ja odottamatta vastausta, jatkoi
puoliääneen: — Kapakkaan jätit, niinhän? Kyllä sinäkin olet aika
juomari; minä sinut tunnen, ja sentähden sinua rakastan, että olet
juomari; sinä et ole murhamies, et raivopää, etkä jonnin joutava;
talon-asuja sinä olet, mutta myös juoppo, ja senlainen juoppo. —
Aikoja sitten sinut jo holhouksen alle olisi pitänyt, kautta jumalan,
asettaa; sillä sehän on kirotun paha vika… Huraa! — huudahti hän
yhtäkkiä kaikesta kurkustaan. — Huraa, huraa!
 — Pysähtykää, pysähtykää, — kuului silloin läheltä nais-ääni, —
pysähtykää!

Akim katsahti. Heidän luokseen, pellon ylitse juoksi nainen, niin

kalpea ja onnettomassa kunnossa, ettei hän häntä alussa ollut
tuntea.

— Pysähtykää, pysähtykää, huudahti hän taas, huudahtaen ja

viittoen käsillään.

Akim hätkähti: sehän oli hänen vaimonsa.

Hän tarttui ohjiin.

— Mutta miksi pysähtyä, — murisi Efrem, — akan tähden

pysähtyä? On sitäkin…

Akim jyrkästi seisahutti hevosen.

Tällöin Audotja saapui maantielle, jossa sitte suoraan lankesi

polvillensa tomuun.

— Armahaiseni, Akim Semenitsh, — valitti hän, — myös minutkin

hän ajoi pois!

Akim tuijotti häneen liikahtamatta, ainoastaan vielä tiukemmin

kiristi ohjia.

— Huraa! — uudelleen kirkasi Efrem.

— Vai niin, vai ajoi hän sinut pois? — virkkoi katkerasti Akim.

— Ajoi, armaani, kyyhkyseni sinä, — vastasi voihkien Audotja. —

Sanoi, talo on nyt minun, niin mene tiehesi sinäkin.
 — Hyvin, kas, miten hän hyvin… säädyllisesti! — huomautti
Efrem.

— Siis sinä, nähtävästi, jäämään varustauduit? — Oudosti

äännähti Akim, yhä edelleen istuen rattailla.

— Mitä sinä, jäämään, muka! Niin, isäseni, — seuloi

hermostuneesti Audotja, ja kumarsi aina tomuun asti, — mutta sinä
et vielä tiedä, että minä… Tapa minut, Akim Semenovltsh, tapa minut
ihan tähän paikkaan…

— Minkä tähden sinut tappaisin, Arefjevna! — toivottomasti virkkoi

Akim, — itse sinä olet itseäsi vahingoittanut jo kylliksi! mitä tässä
vielä!

— Vaan sinä mitä ajattelet, Akim Semenitsh… Mutta rahat… sinun

rahasi… niitähän ei enää ole olemassa, nimittäin sinun rahojasi…
Minä, kurja, ne kellarista otin ja kaikki sille pedolle, Naumille, annoin,
viheliäinen… Ja miksi sinä minulle ilmoititkaan, mihin sinä rahojasi
piilotit; onneton minä… Hänhän sinun rahoillasi talonkin osti…
mokomakin konna…

Itku salpasi hänen äänensä.

Akim tarttui molemmin käsin päähänsä.

— Kuinka! — kiljasi hän vihdoin, — myös rahatkin, kalkki… rahat

ja talo, ja minä sen… Vai niin! kellarista otit… niinkö… otit… Mutta,
nyt minä sinut tapan, senkin käärmeensikiö!…

Ja hän hyppäsi alas rattailta.

 Semenits, Semenitsh, älä lyö, älä tappele, — hätäili Efrem, jolta
noin odottamattoman asiankäänteen tähden humala rupesi
häviämään.

— Ei, isäseni, tapa minut, isäseni, tapa minut kirottu: lyö, älä välitä
hänen sanoistaan, — huusi Audotja, kierien Akimin jaloissa.

Akim pysähtyi, katsoi häneen, loittoni muutaman askeleen ja

istahti raukeasti ruoholle, tien sivuun.

Tuli lyhyt äänettömyys. Audotja käänsi kasvonsa hänen

puoleensa.

— Semenitsh, Semenitsh, — puheli Efrem, kohentaen itseään

rattailla, — älä viitsi… nimittäin surra… asiaa et voi auttaa. Tfui,
millainen riettaus, — jatkoi hän, ikäänkuin itsekseen, — minkälainen
akan häijyläinen… Mene hänen luokseen, sinä — lisäsi hän,
kumartuen rattailla Audotjan puoleen — näethän, että hänen käy
sääliksi.

— Audotja nousi, läheni Akimia ja uudelleen heittäytyi hänen

jalkoihinsa.

— Isäseni, alkoi hän heikolla äänellä.

Akim hypähti ylös ja palasi takaisin rattaille. Audotja tarttui hänen

viittansa liepeeseen.

— Mene pois, kiljasi Akim ankarasti ja tyrkkäsi häntä.

— Mihinkä sinä, — kysyi Efrem, nähdessään, että Akim jälleen

hänen viereensä kärryille istahtaa.
 — Etkö sinä luvannut kuljettaa minua taloon asti, — virkkoi
murtuneella äänellä Akim? — niinpä viekin minut sinun omaan
taloosi… Minun taloani, näethän, ei enää ole olemassa. Ostivat sen,
näethän, minulta…

— No, tee hyvin, ajetaan meille. Entäs eukkosi?

Akim ei mitään vastannut.

— Niin, entäs minä, minä, — kysyi nyyhkyttäen Audotja: —

mihinkä sinä minut heität…. mihinkä minä menen?

— Mene hänen luokseen, — vastasi kääntymättä Akim: — hänelle

olet rahatkin antanut… Anna mennä, Efrem.

Efrem sivalsi hevosia selkään, rattaat läksivät liikkeelle. Audotja

purskahti katkeraan itkuun.

Efrem oli noin virstan päässä Akimin talosta, pienessä tuvassa,

pappilan maalla, yksinäisen, viisikupoolisen kirkon vieressä, jonka
äskettäin erään rikkaan kauppiaan perilliset olivat jumalan nimen
kunniaksi lahjoittaneet. Efrem ei koko matkalla mitään Akimille
puhunut, vaan ainoastaan silloin tällöin nykäsi ohjista ja päästeli
suustaan sanoja sellaisia kuin: »Ah, sinua!» ja »eh, sinua!» Akim
istui liikkumatta, hieman sivuttain Efremiin. Vihdoin he saapuivat
määrän päähän. Efrem hyppäsi ensimmäisenä rattailta. Häntä
vastaan juoksi noin kuuden vuoden ikäinen tyttönen päällä lyhyt
paita ja huusi:

Isä! isä!

No, missä on äitisi? kysäsi häneltä Efrem.

 — Makaa aitassa.

— Antaa hänen maata. Akim Semenitsh, mitä te, tehkää hyvin ja

astukaa kamariin.

(Tässä on huomautettava, että Efrem sinutteli häntä ainoastaan

humalassa, Akimia paremmatkin henkilöt teitittelivät).

Akim astui kirkonpalvelljan tupaan.

— Kas, tänne, penkille, olkaa hyvä, — puheli Efrem. — Menkääpä

te veitikat, — huudahti hän kolmelle muulle lapselle, jotka laihan ja
hyvin vanutetun kissaparin kanssa olivat yht'äkkiä ilmestyneet tuvan
eri nurkista, — Menkää tiehenne! Atsh, pois! Kas, tänne, Akim
Semenitsh, tänne, — jatkoi hän, ohjaillen vierastaan istumaan: —
etteköhän haluaisi jotain?

— Kuulehan, mitä minä sinulle sanon, Efrem, — virkkoi vihdoin

Akim: — eiköhän saisi viinaa?

Efrem vilkastui.

— Viinaa? Kyllä. Kotona tosin minulla ei ole viinaa, näettehän,

mutta, kas, minä pikimiten juoksen isä Feodorin luokse. Hänellä on
aina… Äksysti juoksen…

Ja hän steppasi suuren hattunsa.

— Tuo häntä nyt enemmänkin, minä maksan, — huusi hänen

peräänsä Akim. —
Siihen minulla kyllä vielä rahoja riittää.
 — Silmänräpäyksessä! — kertasi vielä kerran Efrem, kadoten
oven taakse. Hän, todellakin, palasi hyvin pian kaksi pulloa
povellaan. Toinen niistä oli jo avattu. Hän asetti ne pöydälle, haki
kaksi viheriäistä lasia ja leipäkannikan sekä suoloja.

— Kas näin, tästä pidän, — saneli hän, istuutuen Akimia

vastapäätä. — Mitä suotta surra! — Hän kaatoi Akimille ja itselleen…
Ja rupesivat lörpöttelynään… Audotjan menettely häntä hämmästytti.
— Kummallinen, toden totta, asia, — sanoi hän: — Millä ihmeen
tavalla se kehittyi? nähtävästi hän hänet itselleen suosiolliseksi
vietteli… Siinä näkee, miten naista pitäisi ankarassa kurissa pitää…
Kireissä kourissa on häntä pideltävä. Mutta kuitenkin, teidän pitäisi
kotonanne vielä käydä; jäihän teiltä sinne paljon hyvää. — Ja vielä
muita samanlaisia juttuja lasketteli Efrem; milloin hän joi, ei
suvainnut vaieta.

Tunnin kuluttua, kas mitä tapahtui Efremin talossa: Akim, joka

koko juonnin ajalla ei sanaakaan vastannut loruavan isäntänsä
huomautuksiin ja kysymyksiin, vaan ainoastaan joi lasin toisensa
jälkeen, makasi uunin päällä, kokonaan punaisena, makasi nukkuen
raskasta ja tuskallista unta: lapset häntä ihmettelivät, mutta Efrem…
Niinpä niin, hän myös makasi, mutta sensijaan varsin ahtaassa ja
kylmässä eteiskarsinassa, johon hänet kyöräsi hänen vaimonsa,
hyvin miehekäsvartaloinen nainen. Efrem oli mennyt, miten lie,
hänen luokseen aittaan ja rupesi kinastelemaan tahi jotain
lörpöttelemään, mutta hän käyttäytyi niin typerästi ja järjettömästi,
että vaimo heti hoksasi, mikä oli vikana, sekä sieppasi kauluksesta
kiinni ja talutti mihin tulikin. Sitäpaitsi, hän makasi eteiskarsinassa
varsin hyvin, jopa rauhallisestikin. Tottumuksesta tietysti!

<tb>
 Ellei Kirilovna aivan oikein kertonut Lisaveta Prohorovnalle
keskusteluaan Akimin keralla… niin samaa voidaan sanoa
Audotjasta: Naum ei häntä ajanut pois, vaikka hän niin Akimille
sanoi; hänellähän ei ollut siihen oikeutta… Hän oli velvollinen
antamaan vanhoille eläjille aikaa poismuuttoon. Hänen Ja Audotjan
välinen pesänselvitys eli kokonaan toisenlainen.

Kun Akim kiljahtaen ilmoitti menevänsä herrattaren luo ja hyökkäsi

ulos, kääntyi Audotja Naumiin päin ja loi häneen ihmettelevän
katseensa.

— Herra varjelkoon — alotti hän: — Naum Ivanitsh, mitä tällainen

merkitsee? Tekö ostitte meidän talomme?

— Entäs sitten? vastasi toinen. — Ostin.

Audotja oli hetkisen ääneti, ja sitten yhtäkkiä tokaisi:

— Sitäkö varten siis teille rahat olivatkin tarpeen?

— Aivan niinkuin suvaitsette olettaa. Katsohan vain teidän

miekkosennehan aikoo minun hevosellani lähteä, — lisäsi hän
kuultuaan rattaitten tärinän. — Miten ovela!

— Mutta sehän on ryöstöä, kaiken sen jälkeen, — liitti Audotja: —

nehän olivat meidän rahojamme, mieheni rahoja, ja talokin on
meidän…

— Eipä, Audotja Arefjevna, — keskeytti hänet Naum: — talo ei

ollut teidän, mitäs siitä puhun; talo oli herrattaren maalta, joten se oli
herrattaren, mutta rahat, aivan oikein, teidän olivat; mutta te olitte,
voin sanoa, niin ystävällinen ja uhrasitte ne minulle; minä jään teille
kiitollisuuden velkaan, vieläpä, jos vaan kohtalo sallii, teille takaisin
annan, kuten sanottu, jos vaan sellainen tilaisuus sattuu; mutta
enhän nyt voi alastomaksi jäädä, kuten itsekin suvaitsette käsittää.

Kaiken tuon Naum sanoi hyvin rauhallisena, vieläpä hieman

hymyillen.

— Voi minun päiviäni! — huudahti Audotja, — mitä tuo nyt on?

Mitä? Ja miten minä tämän kaiken jälkeen miestäni silmiin katson?
Konna sinä olet, — lisäsi hän, ankarasti katsoen Naumin kasvoihin:
— minähän oman sieluni autuuden sinun tähtesi kadotin, ja
varkaaksi sinun hyvääsi valvoessa alennuin, mutta sinä meidät
mierolle saatoit, konna, mikä oletkin! Minulle ei enää nyt jää muuta
neuvoksi kuin köysi kaulaan, petturi, kiusaaja, konna sinä…

Ja hänen kyyneleensä vuosivat virtanaan.

Älkää huoliko hermostua, Audotja Arefjevna, — virkkoi Naum: —

minä sanon teille ainoastaan: oma paita on ruumista lähempänä kuin
toisen; sitä paitsi, Audotja Arefjevna, sentähdenhän on haukikin
meressä, ettei ruutana torkkuisi.

— Mihinkä me nyt menemme, mihin asetumme? — itkusuin

nyyhkytti Audotja.

— No, sitä minä en voi sanoa.

— Mutta minä tapan sinut, konna; tapan, tapan…

— Ei, sitä te ette tee, Audotja Arefjevna; mitä sellaista turhaa

puhuttekaan. Nyt lienee minun paras poistua vähäksi aikaa tahi
muutoin te kovin hermostutte. Anteeksi, pyydämme, mutta
huomenna välttämättömästi palaamme… Omat työläiset me jo
tänään tänne lähetämme, toivomme teidän sen sallivan, lisäsi hän
sill'aikaa, kun Audotja jatkoi itkuaan ja uhkaili tappaa sekä itsensä ja
Naumin.

— Kas tuollahan hän, miehenne, nimittäin, meneekin, —

huomautti hän, katsahdettuaan akkunaan. — Tahi mahdollisesti jokin
onnettomuus, Herra hyvin varjelkoon, tapahtuu. Sillälailla
rauhallisempaakin tulee. Tehkää te niin hyvin ja omat tavaranne
kootkaa jo tänä päivänä; niin palvelijani kyllä niitä vartioivat ja
auttavat teitä, jos haluatte. Jääkää siis hyvästi.

Hän kumarsi, astui ulos ja kutsui palvelijat.

Audotja lysähti penkille, josta nousi ylös ja kumartui pöytää vasten

ja rupesi vääntelemään käsiään, sitten, yht'äkkiä, hypähti jaloilleen ja
hyökkäsi miehensä jälkeen… Me jo kerroimme sen kohtauksen.

Kun Akim Eframin kanssa ajoi hänen luotaan pois, jättäen hänet
yksinään pellolle, niin hän alussa ainoastaan itki, liikahtamatta
paikaltaan. Itkettyään kyllikseen lähti hän herraskartanoon, vielä
katkerampaa oli näyttäytyä palvelijain huoneessa. Kaikki tytöt
hyökkäsivät häntä vastaan osaaottavina ja sääliväisinä. Heidät
nähtyään, ei Audotja voinut pidättää kyyneltään; ne nyt virtoina
valuivat hänen turvonneista ja punaisista silmistään. Kokonaan
voimattomana vaipui hän eteensattuvalle tuolille. Juoksivat
hakemaan Kirilovnaa. Hän tuli, meni hänen luokseen kerrassaan
lempeänä. Mutta herrattaren luokse ei laskenut häntä enemmän kuin
Akimiakaan. Eikä Audotja itsekään kovin tiukasti vaatinut herrattaren
puheille, hän tuli kartanoon yksinomaan siltä syystä, ettei ensinkään
tietänyt, mihin olisi päänsä kallistanut.

Kirilovna käski laittaa kuntoon teekeittiön Audotja kauanaikaa

kieltäytyi teetä juomasta, mutta vihdoin, kun kaikki tytötkin olivat
hyväillen pyydelleet, hän joi kupillisen ja sen jälestä vielä neljä. Kun
Kirilovna näki, että oli vieraansa kuta kuinkin rauhoittunut niin että
tämä ainoastaan joskus vavahteli ja huokaili, kysyi hän häneltä,
mihin he aikovat asettua ja mitä he tekevät kaikilla tavaroillaan.
Audotja noitten kysymysten jälestä taas purskahti itkuun, rupesi
vakuuttamaan, ettei hän muuta kaipaa kuin kuolemaa. Mutta
Kirilovna, niinkuin ainakin järkevä nainen, hänet samassa hillitsi ja
esitteli, hukkaamatta turhanpäiten aikaa, jo heti ryhdyttäväksi
muuttamaan tavaroita vanhaan Akimin tupaan kylässä, missä eleli
hänen setänsä, tuo samainen äijä, joka kielsi häntä naimasta? myös
Kirilovna ilmoitti, että herrattaren suostumuksella hänelle annetaan
avuksi ihmisiä ja hevosia: »Mitä erittäin teihin tulee, niin rakkaani»,
— lisäsi Kirilovna, pusertaen esiin hymyilyn kuivilta huuliltaan, —
meillä aina on paikka teitä varten ja me olisimme hyvin iloisia, jos te,
siihen asti kun taas oman talon saatte, vierailisitte täällä meidän
luonamme. Herra antoi, Herra otti, ja voipi uudelleen antaa; kaikki on
hänen tahtonsa. Lisaveta Prohorovna, tietysti, oman harkintansa
jälkeen, oli pakotettu myymään teidän talonne, mutta hän ei teitä tule
unohtamaan, vaan kyllä palkitsee; niin hän käski sanomaan Akim
Semenitshille… Missä hän nyt on?

Audotja vastasi, että Akim, kohdatessaan hänet, loukkasi häntä

kovin ja ajoi Efreman kotiin.

— Vai sinne! — merkitsevästi virkkoi Kirilovna. — No, kyllähän

minä ymmärrän, että hänellä nyt on vaikeaa, ehkäpä häntä et tänään
löydä; miten olla? Pitää kuitenkin saada järjestykseen. Malashka, —
lisäsi hän, kääntyen erään palvelijattaren puoleen: — pyydäppä
tänne Nikanor Iljitshia, me hänen kanssaan juttelemme. — Nikanor
Iljitsh, ulkonaisesti hyvin kurjan näköinen ihminen, kartanon kirjuri,
tuossa tuokiossa saapui, hyvin huomaavaisesti kuunteli, mitä hänelle
Kirilovna sanoi ja sitten ainoastaan virkkoi: »Tulee täytetyksi», ja
poistui asettamaan saamaanpa määräystä täytäntöön. Audotjalle
annettiin kolme hevosta ja miestä; näihin liittyi erityisestä halustaan
neljäs, joka itse ilmoitti, että hän on noita muita »neuvokkaampi».
Audotja palasi tämä joukko mukanaan majataloon, missä tapasi
entiset palvelijat ja palvelijattaret huolestuneina ja peloissaan.

Naumin äsken palkkaamat, kolme varsin hanakkaa nuorukaista,

sitten kun aamulla saapuivat, eivät mihinkään olleet liikkuneet ja
vartioivat taloa varsin tarkasti, kuten Naum oli sanonutkin, niin
tarkasti, että yhdestä uudesta kärrystä yht'äkkiä hävisi pyörän
vanne!…

Katkera, varsin katkera oli Audotja raukalle mukaantuminen.

Huolimatta »neuvokkaan» miehen avusta, joka pääasiallisesti
ilmenikin ainoastaan siten, että hän käveli keppi kädessä, katseli
toisten hommia ja syljeskeli sivuille, ei Audotja ennättänyt muuttaa
sinä päivänä, joten hän jäi yöksi majataloon, ensin pyytäen entistä
palvelijatartaan, nukkumaan kerallaan; muuten, hän torkahti vasta
aamun koitossa ja silloinkin levottomasti ja kyyneleet juoksivat hänen
silmistään vielä unessakin.

<tb>

Efrem heräsi tavallista aikaisemmin karsinassaan ja rupesi

jyskyttämään ja pyrkimään pois. Muija ei ensin aikonut häntä
päästää, ilmoittaen oven lävitse, ettei hän vielä ole kyllin selvinnyt;
vaan kun Efrem puhutteli häntä rakkaasti ja lupasi kertoa
tavattomasta kohtauksesta Akimin ja Audotjan välillä, niin heltyi hän
ja avasi salvan. — Efrem kertoi hänelle kaikki mitä tiesi, ja lopetti
kertomuksensa kysymyksellä: miten, onko hän vieläkään herännyt,
vai?
 — Herra hänet tietäköön, vastasi vaimo: — mene, katso itse;
uunilta ei ainakaan ole laskeutunut. — Kyllä te kumpikin eilen
kittasitte itsenne täyteen; katsosit sinä edes itseäsi, naamasi ei ole
enää näköisensä, vaan on kuin minkäkin pöllön hiuksetkin heiniä
täynnä.

— Ei se mitään haittaa, — vastasi Efrem, ja, pyyhkästen kädellään

päätään, meni kamariin, — Akim ei enään maannut, hän istui uunilla
jalat riipuksissa; hyvin kummallinen ja pöhöttynyt oli hänenkin
naamansa. Hän näytti kurjemmalta sentähden, ettei hän ollut
sellaiseen ylönjuomiseen tottunut.

— No, kuinka, Akim Semenitsh, miten nukuitte, — alotti Efrem…

Akim katsahti häneen himmeillä silmillään.

— Mitenkä veliseni, Efrem, — puheli hän vaivaloisesti: — eikö

saisi taaskin — sitä?

Efrem vilkas! hapeasti Akimiin… Hän tunsi tuona hetkenä

jonkunlaista liikutusta; senlaatuinen tunne täyttänee metsämiehen,
joka on haeskellut riistaa ja havaitseekin, metsäalaltaan tultuaan,
että takaa-ajettava onkin luikkinut metsästä tiehensä.

— Kuinka vielä? kysyi hän vihdoin.

— Niin; vielä.

»Vaimo näkee», — ajatteli itsekseen Efrem, »eikä ehkä laske». —

Ei mitään hätää, — kyllä saapi, virkkoi hän sitte lujalla äänellä: —
kärsikää nyt vähän. — Hän poistui ja kiitos viisaan harkinnan ja
menettelyn, sai kun saikin tuoduksi povellaan suuren pullollisen…
 Akim otti tuon pullon… Efrem ei ruvennut juomaan hänen
kanssaan, kuten eilen illalla, — hän pelkäsi vaimoansa ja,
ilmoitettuaan Akimille, että menee katsomaan, mitä hänen talossaan
oikein tapahtuu ja miten asettelevat hänen tavaroitaan ja etteivät
»pimitä» niistä vielä jotain, poistui hän ulos sekä heti läksi
majataloon huonolla ruokkimattomalla hevosellaan ratsastamaan. —
Tietysti, ei hän itseään ollut kokonaan unhottanut, päättäen
pullottavasta povestaan.

Akim pian hänen lähtönsä jälkeen makasi taas, kuin kuollut,

uunilla… Hän ei edes silloinkaan herännyt, ei ainakaan antanut
huomata, että heräsi, kun Efrem palattuaan kotiin noin neljän tunnin
kuluttua, rupesi häntä tyrkkimään ja herättelemään, lörpötellen
samalla kaikin mahdollisin tavoin, että kaikki tavarat on jo viety pois
ja uusia tuotu tilalle, joten kaikki on lopussa — ja että kaikki häntä
hakevat, vaan että hän, Efrem, heille selitti ja järjesti… j.n.e. Muuten,
hän ei ehtinyt varsin kauan lörpötellä. Vaimo hänet taas kuletti
porstua-kamariin, mutta itse, kovin tyytymättömänä sekä omaan
mieheensä että vieraaseen, jonka turvin hänen miehensä juopotteli,
asettui hän kammariin makuulavalle… Kun hän herättyään, tapansa
mukaan aikaiseen, katsahti uunille, ei siellä Akimia enää ollutkaan…
Vielä toista kertaa kukot eivät ehtineet laulaa ja taivas pään päällä oli
ihan pimeä, ainoastaan taivaan rannalla hiukkasen häämötti, kun jo
Akim poistui Efremin talosta. Hänen kasvonsa olivat kalpeat — mutta
hän katsoi terävästi ympärilleen eikä hänen käyntinsäkään
muistuttanut juopunutta… Hän kulki entistä taloaan kohti —
majataloon, joka nyt jo lopullisesti oli uuden isännän, Naumin,
hallussa.

Naum ei myöskään maannut niihin aikoihin, kuin Akim läksi

Efremin talosta. Hän ei maannut; heitettyään alleen
lammasnahkaturkin, loikoi hän pukeissaan penkillä. Ei häntä
omatunto vaivannut — ei! ihmeteltävällä kylmäverisyydellä hän oli
valvonut aamusta alkaen Akimin tavarain poissiirtoa, jopa hän usein
puhutteli Audotjaakin, joka oli siinä määrin järkytetty, ettei edes
vihoitellut hänelle… Niin, omatunto hänellä oli levollinen, mutta,
hänen mieltään kiinnittivät monenlaiset seikat ja laskut. Hän ei
tietänyt, onnistaako häntä uudessa edesottamisessa; hän ei vielä
milloinkaan ollut hoitanut majataloa — eikä muutoinkaan omistanut
omaa nurkkaa; häntä ei siis unettanut. »Hyvästi on alotettu asia»,
ajatteli hän, — »mitä sitte vastaisuudessa tullee…» Heti saatuaan,
illansuussa viimeisen Akimin tavarakuorman portista ulos (Audotja
käveli itkien sen jälestä), tarkasti hän itse koko talon, kaikki lokerot,
käytävät, liiterit, kiipesi vinnille ja sitte käski palvelijansa vartioimaan
tiukasti, hyvin tiukasti… Jäätyään yksin illallisen jälkeen, ei hän
kuitenkaan saanut unta. Sattui myös niin, että sinä päivänä yksikään
matkustavainen jäänyt yötä viettämään taloon; se häntä kovin
miellytti. »Koira pitää huomenna välttämättömästi ostaa, minkälainen
tahansa, vihainen, mylläriltä; katsos, omansa he veivät», — puheli
hän itsekseen, kääntyillen kyljeltä toiselle. Yhtäkkiä hän kohotti
päätänsä… Hänestä näytti, niinkuin joku olisi kulkenut akkunan
editse… Hän kuunteli… Ei mitään. Ainoastaan sirkka aika ajoin
sirritti uunin takana, ja hiiri jossain nakersi sekä hänen oma
hengityksensä kuului. Kaikki oli hiljaista tyhjässä kamarissa, jota
himmeästi valaisi pieni, keltainen lasilamppu, jonka hän ehti juuri
parahiksi jumalankuvan eteen ripustaa ja sytyttää… Hän laski
päänsä; mutta nyt hänestä taas kuulosti, kuin portti olisi
narahtanut… sitten liikahti säieaita… Hän ei jaksanut olla alallaan,
hyppäsi ylös, avasi oven toiseen kammariin, ja puoliääneen kuiskasi:
Feodor, kuules Feodor! Ei kukaan vastannut hänelle… Hän meni
eteiseen ja oli vähällä kaatua Feodoriin, joka makasi sikeässä
unessa lattialla. Unissaan liikahti palvelija; Naum tyrkki häntä.

— Mikä siellä, mitä tahdotaan, — uteli sekavana Feodor…

— Mitä huudat, vaikene, — tiuskasi kuiskaten Naum. — Kas miten

makaatte, hulttiot! Etkö mitään kuullut?

— En mitään, — vastasi palvelija… vaan mitä?

— Missä toiset makaavat?

— Toiset makaavat, missä on määrättykin… Mutta onko jotain…

— Ole vaiti — tule mukaan.

Naum hiljaa avasi oven eteisestä pihalle…! Pihalla oli hyvin

pimeä… katoksen pylväineen saattoi ainoastaan senkautta erottaa,
että ne esiintyivät vieläkin mustempina tässä pimeydessä.

— Emmekö sytyttäisi lyhtyä? — kuiskasi puoliääneen Feodor…

Mutta Naum viittasi varottavasti kädellään ja hiljensi

hengitystään… Ensin hän ei mitään kuullut, lukuunottamatta niitä
yöllisiä ääniä, joita asutussa paikassa melkein aina kuului: hevonen
söi kauroja, sika röhkäsi unissaan pari kertaa, jossain kuorsasi
ihminen; mutta yhtäkkiä hänen korviinsa kuului jonkunlainen
epäilyttävä humina, kuuluen pihan toisesta laidasta, laipion
vierestä…

Näytti kuin siellä joku liikkuisi ja puhaltelisi… Naum katsoi olkansa

ylitse Feodoriin ja varovasti laskeutuen portailta, suuntasi kulkunsa
ääntä kohti… Pari kertaa hän pysähtyi, kuunteli ja jatkoi uudelleen
hiipimistään. Yhtäkkiä hän säpsähti… Noin kymmenen askeleen
päässä hänestä, synkässä pimeydessä, kirkkaasti välähti tulen liekki:
se tuli hehkuvasta hiilestä, jonka äärellä oli jonkun ihmisen kasvot;
ihminen puhalsi hiileen… Nopeasti ja ääneti, niin koin kissa hiiren
kimppuun, heittäysi Naum tuleen…Hätäisesti kohoten maasta
törmäsi häntä vastaan jonkunlainen pitkä vartalo ja oli vähällä, ettei
heittänyt häntä kumoon ja päässyt hänen käsistään, vaan hän tarrasi
häneen kaikin voimin… — Feodor, Andrei, Petrushka! — huusi hän
niin kovasti kun jaksoi; — pian tänne, tänne, varkaan tapasin,
murhapolttajan!… Ihminen, jota hän piteli, riuhtoi ja yritti päästä irti…
vaan Naum ei hellittänyt… Pian saapui Feodorkin apuun.

— Lyhtyä, pian lyhty! juokse hakemaan lyhty, herätä toisia! —

huusi hänelle Naum — minä kyllä niin kauan hänen kanssaan
toimeen tulen — minä istun hänen päällään… Pian! ja sieppaa vyö,
että voidaan sitoa.

Feodor juoksi tupaan. Ihminen, jota Naum piteli kiinni, lakkasi

riuhtomasta.

— Nähtävästi sinulla ei ollut kylliksi vaimossa ja rahoissa ja

talossa, sinä vielä minutkin kuristaa tahdot — äänsi hän ontolla
äänellä.

Naum tunsi Akimin äänen.

— Sinäkö se oletkin, kyyhkyläiseni, — murahti hän, — hyvä,

odotahan!

— Laske, pyyteli Akim. — Eikö sinulle jo riitä?

 — Kyllä minä sinulle huomenna oikeudessa näytän, miten minulle
riittää… Ja hän vieläkin tiukemmin tarttui Akimiin…

Juoksivat palvelijat lyhtyjen ja nuorien keralla… — Sitokaa hänet!

— ankarasti komensi Naum… Palvelijat tarttuivat Akimiin, nostivat
hänet ylös ja sitoivat hänen kätensä selän taakse… Yksi heistä
rupesi torumaan häntä, mutta tunnettuaan majatalon vanhan
isännän, vaikeni ja ainoastaan toisten kanssa katsoa tuijotti häneen.

— Katsohan, katsohan, — ärisi tällöin Naum, valaisten lyhdyllään

maata, — tuossahan on koko hiillos; katsokaahan millaisen kekäleen
saviastiassa on tuonut — pitää tiedustella, mistä hän on astian
ottanut… Kas ja hän on oksiakin sytykkeiksi taitellut… — Ja Naum
innokkaasti sotki tulta jaloillaan. — Tarkastappa hänet, Feodor! lisäsi
hän, — eiköhän häneltä sieltä vielä jotain löytyisi?

— Feodor koitteli ja kopeloi Akimia, Joka seisoi liikkumattomana

niinkuin kuollut, pää alas rintaan kumartuneena. — On täällä veitsi,
— virkkoi Feodor, vetäen Akiroin povelta vanhan kyökkiveitsen.

— Vai niin, armahaiseni, sinnekö sinä siis tähtäsitkin, — huudahti

Naum. — Miehet, te olette todistajia… että hän murhata minut aikoi,
talon polttaa… Teljetkääpä hänet aamuun asti kellariin, sieltä hän ei
pakene… Vartioimaan minä itse koko yöksi rupean, mutta
huomenna, heti kun hämärtää, poliisin käsiin saatamme… Ja te
olette todistajat, kuulettehan!

Akim työnnettiin kellariin ja paiskattiin ovi kiinni.

Naum kahden palvelijansa kanssa piti vahtia.

 Samaan aikaan kun tämä tapahtui, rupesi Efremin vaimo, joka
ihmetteli kutsumattoman vieraansa omituista poistumista, laittamaan
ruokaa, vaikka ulkona vasta hieman sarasti… Sinä päivänä oli pyhä.
Hän istahti uunin ääreen ottaakseen hiilloksesta tulta. Silloin hän
huomasi, että joku jo ennen häntä oli sieltä hiiliä ottanut. Sittemmin
hän kalpasi veistä, ei löytänyt sitä. Lopuksi huomasi että neljästä
saviruukusta oli poissa yksi. Efremin vaimoa ylistettiin järkeväksi
eukoksi — eikä ilman syyttä. Hän pysähtyi ajattelemaan, pysähtyi
uudelleen, mietti, ja sitte meni eteiskarsinaan, miehensä luokse. Ei
ollut mikään helppo tehtävä saada häntä hereille — ja vieläkin
vaikeampi oli saada hänet ymmärtämään, minkätähden hänet oli
herätetty… Kaikkeen mitä hänen vaimonsa sitten sanoikin, vastasi
Efrem aina vaan samalla tavalla:

— Menikö pois — no, Herra hänen kanssaan… mitäs minä? Vei

veitsen ja ruukun — no, Herra hänen kanssaan, mitäs minä voin?

Kuitenkin lopuksi hän selvisi ja huomaavaisesti kuunneltuaan mitä

hänelle vaimonsa sanoi, myönsi, ettei asia ollut varsin tyydyttävä,
joten sitä ei sopinut ilman muuta jättää.

— Niin, kertoili vaimo, — se ei ole hyvä, sillä tavalla hän jotain

pahaa saapi aikaan, epätoivoissaan kun on… Minä jo eilen näin,
ettei hän maannut, muuten vaan lojui uunilla; sinun, Efrem
Alexandrovitsh, pitäisi mennä vähän kuulustelemaan asioita, vai
mitä…

— Minä, Uljana Feodorovna, mitä esitän, — alotti Efrem: — Minä

valjastan hevosen ja ajan itse majatalolle; mutta olehan sinäkin,
vaimoseni, ystävällinen ja anna minulle päänselvitykseksi lasillinen
viinaa.
 Uljana mietti.

— No, — myönsi hän vihdoin, — annan minä sinulle viinaa, Efrem

Aleksandrovitsh; mutta katsokkin, ettet taas horjahda!

— Ole rauhassa, Uljana Feodorovna.

Ja vahvistettuaan itseänsä lasillisella viinaa, Efrem suuntasi

matkansa majataloon.

Vasta hämärsi, kun hän ajoi pihaan, mutta siltä huolimatta portilla
jo seisoi valjaissa hevonen ja yksi Naumin palvelija istui kuskilla
pidellen ohjia.

Mihinkä nyt? kysyi häneltä Efrem.

— Kaupunkiin, — vastenmielisesti vastasi palvelija.

— Mitä varten?

Palvelija ainoastaan kohotti olkapäitään ja vaikeni. Efrem laskeutui

maahan ja astui taloon, Eteisessä hän kohtasi Naumin täysissä
matkatamineissa.

— Toivotamme onnea ja tervetuloa uudelle isännälle — virkkoi

Efrem, joka hänet hyvin tunsi. — Mihin niin aikaiseen?

— Kylläpä on mistä onnitella, — yrmeästl vastasi Naum. —

Ensimäinen vuorokausi menossa ja oli jo vähällä palaa.

Efrem hätkähti. — Kuinka niin?

— Niinpä vaan, olihan hyvä ihminen, polttaa tahtoi. Onneksi itse

teossa tapasin; nyt kuljetan kaupunkiin.