Run for Cover John Welcome

Visit to download the full and correct content document:

https://ebookmass.com/product/run-for-cover-john-welcome/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Run Omega Run (Lunar Omegaverse Book 5) Shyla Colt

https://ebookmass.com/product/run-omega-run-lunar-omegaverse-
book-5-shyla-colt/

Run, Omega, Run (Choose Me Omegaverse Book 2) 1st

Edition R.A. Alyse

https://ebookmass.com/product/run-omega-run-choose-me-omegaverse-
book-2-1st-edition-r-a-alyse/

Earl on the Run Jane Ashford

https://ebookmass.com/product/earl-on-the-run-jane-ashford-2/

Earl on the Run Jane Ashford

https://ebookmass.com/product/earl-on-the-run-jane-ashford/
Run and Hide: A Novel Pankaj Mishra

https://ebookmass.com/product/run-and-hide-a-novel-pankaj-mishra/

Welcome to the Neighborhood Lisa Roe

https://ebookmass.com/product/welcome-to-the-neighborhood-lisa-
roe-3/

Welcome to the Neighborhood Lisa Roe

https://ebookmass.com/product/welcome-to-the-neighborhood-lisa-
roe-2/

Welcome to the Neighborhood Lisa Roe

https://ebookmass.com/product/welcome-to-the-neighborhood-lisa-
roe/

Welcome to the Neighborhood Lisa Roe

https://ebookmass.com/product/welcome-to-the-neighborhood-lisa-
roe-4/
: , Penguin Crime 2/6
 Maurice

John Welcome, who is a lawyer by profession, was educated at

Sedbergh and Oxford. He says: ‘I spend all my spare time, and
far too much money, fox-hunting, racing, and, in the summer
when I can afford it, and often when I can’t, motoring on the
Continent, especially in Provence and the south of France,
which I love, looking for material for other thrillers.’
John Welcome is the author of three sporting novels and has
edited, among other collections, Best Secret Service Stories (1960)
and Best Legal Stories (1962). He has Best Crime Stories in pre-
paration. In Cheating at Cards, to be published in 1963, he has
written a critical examination of the three great causes célébres
which arose from disputes at the card table — the de Ros case,
the Tranby Croft scandal, and the Cork Card Case. In his
later thrillers he has maintained the high standard he set him-
selfin Run for Cover, and these include Stop at Nothing (1959) and
Beware of Midnight (1961). He is now at work on a new Richard
Graham adventure.

Cover design by John Sewell

For a comptete list of books available

please write to Penguin Books
whose address can be found on the
back of the title page
 RUNF R COVER
be 3 _ JOHN
WELCOME
ad " ;

% f
mae
.
I

{ :
i
F
:
/
AL
. 4
Fi :
; ia
jee
;
7

4‘ = <

,
Nt%

rar
fy

i
A

ky

BAS
&
fag
ia
Ben
* re

'

“+ +
yar
oa ‘2 Zang ¥ ; t
ea a e yh
Run for Cover .

PENGUIN BOOKS
 eae
A Paige
Penguin Boo!
AUSTRALIA: Penguin

i ‘ pee Nadie incrEE

7 aa ? — . :

First published by Faber & Faber 1958

Published in Penguin Books 1963
ral _—- . ' j
oe eee Copyright © Faber
& Faber, 1958
ay ;
7 — \
i

ak Made and printed in Great Britain

y by Hunt, Barnard & Co. Ltd, Aylesbury
Set in Monotype Baskerville

This book is sold subject to the condition

that it shall not, by way of trade, be lent,
re-sold, hired out, or otherwise disposed
of without the publisher’s consent,
in any form of binding or cover
other than that in which
it ispublished r
 Author's 3 Note
There is no such village as Sainte-Marguerite
and I have taken some small liberties with
the geography of the Coast in imagining its
position. I am sure, however, that anyone
familiar with the Gulf of Saint-Tropez will
have no difficulty in visualizing the position
which I have dreamed up for it. In the mean-
time it remains wholly fictitious as do the
characters herein portrayed. None of them —
not even the narrator — bears any resemb-
lance to any living person.
jJ.w.
 ONE

\ A Typescript from the Tomb

It was quite by chance that I caught the early train from

Tonbridge that morning. I had been spending the weekend
with George Verschoyle. He had intended to go to London
_ for the day so I said that I would go up on the same train.
Then ‘something happened, a horse got cast in his box, I
think, and there was trouble in the yard so what with one
thing and another he put off his trip. However, I thought I
was as well out of the way so I stuck to my original idea of
getting the early train. George’s wife drove me to the station
_ and we cut it pretty fine. I had just time to pull open a car-
riage door and to jump in as the train was starting. I put my
bag on the rack and when I sat down I found myself facing a
man I knew quite well.
His name was Robin Saunders and he was the senior
partner in the publishing firm of Saunders and Renton. He
was a member of my club and I sometimes lunched with him
or had a drink with him in the evenings. He had originally
been with another firm, one of the old-established ones who
thought a lot of themselves and the ‘prestige of their imprint’
as they described it in their advertisements and correspond-
ence. The firm had refused to take him into partnership so he
had set up on his own alone with Renton who ran the business
end of it and:‘whom I didn’t know. They had got substantial
backing from somewhere, and they had done very well.
Several of the older firm’s authors had come away with
Saunders and he had, I think, whatever peculiar flair or nose
for a book or call it what you like which makes the successful
publisher.
He was a great believer in getting outside opinions on
manuscripts submitted to him. To take a very simple
7
instance — if he had a book about the R.A.F. which he was.
thinking about accepting he would get someone who knew
about flying to read it, not so much for authenticity, though ©
that came into it too, but for what he called, in a word of his— .
own, ‘the zing’. This I can only roughly translate as the mr):
general impact which the book made upon an expert in its v4 _
own sphere. ‘I can do the literary end of it myself,’ he would
say. ‘I want to find out the effect it has on the unliterary chap. B
I want to know ifit’s right.’ He was passionately interested in
his job as any successful publisher must be, and this wasone
of his hobby horses. “The ordinary man’, he would say, ‘can
tell you when he’s losing interest. He doesn’t know anything~
about technique but I do. I can tell why and where the |
ordinary man ought to lose interest. If both opinions coincide :
then the book is out.’ 4
I used to chaff him about all this, telling him that publish-_ :
ing books was as inexact a science as backing horses and that
the system he used was just as fallible as any other system of
picking winners. But he had employed me quite often as a
working part of this system and by and large I had been
pretty useful to him. I had good qualifications as a guinea-pig.
I had been a prisoner of war for the best part ofa year having
been picked up during a raid on the French coast. Then I~
had escaped and got out through Spain. I had been able to
advise him on the P.O.W. and escape stuff which had started
to pour into every publisher’s office a few years after the war,
When I had returned to England I had been put on hush-
hush work which I wasn’t supposed even yet to talk about.
They had been a pretty rum bunch in that outfit — misfits,
drunks, cranks and queers, all of them useful in one capacity
or another; many of them, in my opinion, only wanting a
push, or perhaps a twist would be a better word, to go from
being with us to being against us. Some of these gentry had
written their memoirs after the war and one or two of the _
typescripts had come into Saunders’s office. Here, too, with-
4 8
 ut saying much, I had been able to help him and to steer
him out of trouble with the official secrets’ people and con-
sequent loss of money if they were to clamp down on a book
already set up in print. Then, in another sphere, my racing
associations were a help, so that altogether Saunders re-
_ garded me, I think, as something of a bright boy.
We chatted idly going up in the train about such diverse
subjects, I remember, as the Test matches, the Anglo-
American Conference due to open soon in Paris and the
Abominable Snowman. But Saunders could never keep
away from shop for long. He told me two publishing storics,
highly defamatory, about the present conduct of his old firm,
omitting, however, to tell me, which I knew, that he himself
had turned down the current Book Society fiction choice and
that they had taken it. I mentioned this gently to him but he
was never one to admit to a mistake. ‘I wish them the very
greatest of luck with it,’ he said. ‘Poor things, I hear they
need it.’
Suddenly he reached up and pulled down his briefcase
from the rack. ‘I’ve got something here right up your street,’
he said. ‘Cloak and dagger stuff. Needs working on, but I
think there may be a book in it.’
_ The train was pulling alongside the platform. He stood up,
took down his umbrella and bowler, put the half-opened
brief-case under his arm and stepped out. I followed him,
‘Read it for me,’ he said, as we walked along. ‘I want to know
if it’s bogus. Let me have a report as soon as you can, there’s a
good chap.’ He pushed the typescript into my hand. ‘It is by
someone I never heard of. Name of Rupert Rawle.’
I stopped dead in my tracks,
‘Rupert!’ I exclaimed. ‘Rupert Rawle! But he’s dead!’
_ But Saunders had gone, swallowed up in the hurrying
throng. ‘eit
I stood like a fool staring at the typescript. There it was in
block capitals on a white label pasted to the front cover:
9
WATERS OF STRIFE BY RUPERT RAWLE. But Rupert —
was dead. I knew he was. He had died five years ago when he
drove his Jaguar over the cliff between Lavandou and
Saint-Clair. His broken car and his broken body had been
picked up the next morning. There was no doubt about that— &

or was there? I put the typescript under my arm and made nat
my way through the barrier.
I have a small top flat in Knightsbridge, behind Harrods. I
am not much there and it suits me well enough. The first a
e

thing I did when I got in was to ring up Saunders. His

secretary told me he was at a manuscript meeting and would
not be free until the afternoon. I put the telephone down and
picked up the typescript. i
There was no address on the fly-leaf. It merely repeated the
title and the name of the author. I weighed the book in my
hand, wondering what was in it. I wanted to read it yet I
dreaded doing so. Rupert and I had had our lives too closely
intertwined at one period for me to look forward with any
pleasure to reading his book, if, indeed it was his book. I had
been, I supposed, his best friend; I had all but worshipped |
him with the silly, callow, subaltern’s worship of a glamorous
superior officer. Then I had feared and distrusted him.
Finally I had hated him. These stages were progressive. I had
a six-inch scar on my right thigh incurred on that raid when I
was captured to mark the time of my fear and distrust. I had
a scar somewhere deep inside me to mark the time of my
hatred. I could still remember the letter I had received when
I was a prisoner of war. It was that letter which had made me
take the fantastic chance of escaping in the way I did, and
perhaps it was the way fate recompenses you for bad luck
which had allowed me to get away with it. Jacquie — was
there anything about her in the book, I wondered. I had
done my best to forget her. After Rupert’s death I had made
no effort to find her, I told myself that that chapter in my life
had been closed for ever. And I didn’t want to reopen it now.
ane
Oy
ORT
LP
RE
Nt
eS
Pa
ee
ee
pe
Re
ee
ee
E O OR
PT
See
e
e

ne)

F
are
_
oh Yet I knew that I had to read the book. But not just now, I
ge thought. I was not going to rush at it. I had made appoint-
ments to see my stockbroker and the accountants who do my
- income-tax. I would keep these, have lunch at my club, come
_back in the afternoon and read the book through at my
leisure.
I picked up my papers and glanced through them. I take
Sporting Life, the Daily World, and The Times, and I read them
_ in that order. Today I was in something of a hurry so I put
Sporting Life aside until the afternoon and glanced at the
headlines in the Daily World. An American senator had been
letting fly at British policy in the Middle East and Britain
generally, and there were banner headlines of his speech,
_ There was nobody I knew either dead or engaged according
to The Times. I read the racing column and the cricket scores
and then turned to the leader. ‘Stresses and Strains’ this was
headed. It concerned Anglo-American relations and took as
__ its text the same senator’s speech which was annoying the
Daily World. It expressed the opinion at some length that
allies must give and take and pull together. On the leader
page, too, was an indignant letter on the subject of our being
ruled from Washington. This letter had pride of place at the
top of the column and was signed by a well-known
hard-hitting peer. Someone, it seemed, was rocking the
boat.
I went into my bedroom and changed out of my tweeds.
As I was letting myself out I saw the typescript lying where I
had left it on a side table. I couldn’t help myself; I picked it
up and began to leaf through it. The very first sentence
caught my eye: “They make excellent champagne cocktails in
Kléber’s in the Rue Royale.’ Well, that was typical of
Rupert, anyway, I thought. He liked champagne cocktails as
he liked most of the good things of life, and he didn’t care who
paid for them as long as it wasn’t himself. The little clock on
my mantelpiece struck eleven. Realizing that I should never
II
 > rap, te Ne Sl a
bs [ y a)
Sani Ps tetiae

get my business done unless I hurried, I put down the type-

script and went out.
It was close on three o’clock when I returned to the flat. I
had had a couple of glasses of port with my lunch and I felt —
pleasantly drowsy and anaesthetized and ready to face
Rupert’s book. I hung up my hat and umbrella, came into
the living-room and turned to the side-table where I had left
the typescript.
The book was gone.
I stood quite still for a moment as the surprise of the thing
hit me and then my mind began to react as it had been
taught to do. No one had a key to the flat except myself. I
examined the Yale lock on the front door. It had not been
tampered with. Systematically I went through the entire
contents of the flat. Nothing else had been touched. Whoever
had done this had come for no other purpose than to take the
typescript.
I sat down and began to consider my position. In the first
place I had lost a publisher’s typescript. This, in the end, was
likely to be the least of my problems, but it was the most
immediate one. I wondered where Saunders had got the
book from. I pulled the telephone towards me. This time
Saunders was available.
‘Got it from an agent,’ he replied. ‘Someone I’d never
heard of before, Must have just set up. An address in
Crutched Friars of all places. Hang on a moment, as it
happens I’ve got the file on my desk. Here you are. Scruffy
postcard clipped on to the cover of the typescript. James A.
Well, 119 Close Court, Crutched Friars. What is it about this
book? Someone else has been ringing up all the morning.
Wouldn’t take no for an answer. Hauled me out of a manu-
script meeting.’
I felt my pulses start to race. ‘Someone else?’ I said, as
calmly as I could. ‘Can you tell me who it was ?? |
“The author as a matter of fact.’
12
 Ee RAG EM ae ary peach i PRO POP) age | Grated

“What! T shouted. ‘But he can’t. He’s dead.’

“Is he, by Gad! Speaks very clearly for a disembodied
_ spirit. Writes well, too. I must prescribe it for some of my
other authors. What is all this ??
_ ‘It may be more important than you think. What did he
want??
‘He wanted the book. I told him it had gone to an outside
_ reader. He was most pressing. Said he had to haveit back for
_ alteration. In the end I gave him your name. Silly of me, I
suppose. Nice for you to meet him again, though. Or his
ghost. I’ve always wondered how Hamlet felt. Now you can
tell me. You’d better give it to him if he identifies himself.’
“You needn’t worry,’ I said. ‘He’s got it. The book has
gone.’
“What!”
. "Yes. It’s a fact. It’s been stolen somehow. I’m not quite
sure how yet.’
There was a pause and then Saunders spoke again. ‘Do
you want to see me about this?’ he asked.
‘Yes,’ I answered. ‘I think perhaps I do.’
‘Very well, I’ll come round.’ There was a click as he hung
Lup: -
I thought for a moment and then I took up the telephone
and dialled a number which is not in the book. I wanted two
_ pieces of information and it was important that I asked for
them in the right order. I had a feeling that I was going to
get choked off about the second one and, as it happened, I
was right.
When the call came through I asked for an extension
number. After a moment: ‘Robinson, metal-work depart-
ment speaking,’ a voice said, I identified myself and then
asked my first question. ‘Crutched Friars,’ the voice said.
‘Repeat the name and address again. Right. Pll get someone
on to that right away.’ I heard a key flip on a desk box and
_ instructions given into it.
13
 a

I had often wondered what Robinson was like, who he was

or where he worked, for I had never seen him. He was to me
a disembodied voice high, precise and intelligent, a piece of P
the vast network with which my life had been closely linked -
and which I now touched only occasionally and at the edges.
‘And what else ?’ the high, carrying voice came clearly down
the phone.
;
I drew my breath. ‘Look,’ I said, ‘Rupert Rawle, he’s
supposed to be dead, isn’t he?’
‘Rupert Rawle is dead,’ the voice answered without *

hesitation. ‘Dead,’ it repeated, ‘quite dead.’

I ploughed on. ‘What if he isn’t?’ I said. “Were there any
proper check-ups? I think I may have come across some-
thing —’
This time the voice cut in on me. This time there was a
harsher note in it. ‘Rawle is dead,’ it said. “Very dead — and
forgotten.’ The line went blank.
I stared at the phone in my hand for a second or two. Then
I put it down. It had been much as I had thought save that I
had been smacked down a little more smartly than I had ex-
pected. It was all in a piece with what had gone before.
:

Perhaps I had been a fool to open my mouth at all about ‘

Rupert — I put these thoughts aside and began to go through a>

the flat again. In my little hall I noticed something which I

had missed before. The curtains of the window at the end of
the hall were susurrating in a breeze. The window was wide
open and I had not left it so. I went along and looked out.
Below me was a ledge of ample width for an active man to — |
stand upon. There was only a gap of about five feet between ry

that ledge and the coping of the roof of the next house from
which, a few yards away, a fire-escape led down. Too easy, I
thought. I closed the window and as I did so my doorbell
rang. I went down the hall and admitted Saunders.
‘So,’ the publisher said, as he eased his long body into a ¥
chair. “You’ve lost a manuscript. Very reprehensible. Why,

14 e
e
oe

=a
 by the way, don’t'you live somewhere more compatible with
your means ? a those stairs — I nearly had a heart attack.’
‘It suits me,’ I said shortly. ‘In the winter I’m riding.
Summer I’m often abroad. First, from the strictly business
point of view how much does it matter losing this ?’
‘T never look at anything from the strictly business point of
view. ‘“‘While every care is taken no responsibility, etc.,”’ is
our motto. I should think you’re all right if that’s what is
_ worrying you. But it isn’t, is it? If someone has gone to the
length ‘Of pinching this book to get it back there must be
something damn odd about it. What is it? I smell a seller.
‘And IT, he added modestly, ‘can smell one ten miles away.
Hence my success.’
“What was in the book ?’ I asked. ‘I had only time to ene
— atit. Did you read it?’
He gave me a withering glance. ‘Of course I read it,’ he
said. ‘Unlike a certain celebrated literary agent I always
read the books I personally handle. It was cloak and dagger
stuff, From what I could see excellent of its kind. Well
written, too — I never publish a badly written book.’ Think-
ing about the book had aroused his excitement. He got up
from his chair, tried to prance about the tiny room and failed.
Then he stretched out a long forefinger and tapped me on
the chest. ‘But there was more in it than that,’ he went on.
‘The fellow had something to say. It wasn’t just another cut
and thruster. He was putting down what made people do
these things — if it can be put down, which I doubt. He was
trying, anyway.’
‘Were you going to publish it?’ I asked.
‘It needed cutting and cohesion and polishing. He didn’t
know much about construction, your Mr Rawle. But yes, if
it got the O.K. from you that it wasn’t bogus, I’d have taken
it.’
‘Had anyone else read it? Don’t you have to get opinions
from others in the firm before you finally take a book?”
15
 ¥

‘If I like a book other opinions are a mere formality. I J

decide — I take it.’ Saunders threw out his arm grandi- x
loquently and smacked his knuckles, hard, against the first a
racing cup I had ever won, at the Bullingdon Grind years
ago. ‘Dammit,’ he exclaimed irritably, picking up the cup — %
and reading the inscription. ‘Why must you live in a mouse- .
trap where I can’t move without falling over some relic ofa |
barbarous sport?’
At that moment the telephone rang and I picked it up.
‘That address in Crutched Friars you inquired abéut,’ the _
voice said. ‘It’s an accommodation address. James A. _
Wells has cancelled his use of it.2 The line went dead
again. :
‘Your Mr Wells, the agent, is no longer at Crutched _
Friars,’ I said, as I hung up. ‘So he wouldn’t have got the
typescript anyway. If Rupert Rawle wrote that book you can
take my word for it that it’s authentic. Moreover if he wrote it
I’ve an idea that many people besides ourselves would like to
see it, only they wouldn’t be reading it for its literary qualities.
Can you remember anything that was in it?’ |
‘Very little, dear boy. We’ve had a lot of them in lately.
As for incidents I.can never tell t’?other from which. I read
a book for the impact.’ Saunders showed every inclination of
being about to prance once more. He began to fling out an
arm, almost collided with another trophy and arrested the
°°
>
—<
gesture in mid-air.
“Don’t knock that down,’ I said mildly. ‘I have to return
it. It’s the Foxrock Cup. I won it in Ireland last March.’
‘What for — pig-sticking ?”
‘Let’s get back to the point. Can you remember anything
about this book at all?” ‘
Saunders sat down. ‘I wish you wouldn’t cross-examine _
me,’ he said petulantly. ‘However, there was a background |
of Yugoslavia, Paris and the south of France. At least I think —
that’s the one.’ :
16
tee ae ee :

“It sounds as if it might be. Can you remember anything

else ?” .
Just this. The very first sentence was about there being
excellent champagne cocktails at a place in the Rue Royale.’
‘Klébers. I know it. I read the first sentence, too. That’s all
I read.’
‘It’s not often I get books from dead authors. You’ve lost
the typescript, you know, Graham. I think it is up to you to
_ Clear the air for mea bit. That is, if you can. Is Rawle dead ?”
‘I’m not sure,’ I said slowly. ‘I thought he was, but I’m
hot so sure now. Officially he’s dead all right. It appeared in
The Times — Major the Honourable Rupert Rawle, D.s.0.,
m.c. and bar. And a chap I know, a journalist in Paris who
. was in the Resistance and whom we both knew, confirmed it
to me. But now, I wonder —’
‘Did you know him well?”
“Yes. By and large, I suppose, no one knew him better. For
- a long time anyway. And then — then, I don’t want to go
into this too deeply, I found out something about him. It was
something so ghastly’, I said slowly, reliving that moment of
shock when I opened the letter and its enclosure tumbled out
on to my lap, ‘that I was knocked endways. At first I couldn’t
believe it. Iwanted time to think. And, thinking it over, other
little things which I suppose I had noticed almost sub-
consciously, began to add up. We were doing a raid on the
French coast that night and Rupert was leading us. I
suppose I should have done something before we went, but
my mind was in such a whirl and the ties of old friendship
were still so strong that I didn’t. I got knocked out on that
raid. The Germans picked me up and patched me up. ... I
paused for a moment staring out over the roof-tops, my mind
back in that desperate moment when the Jerries jumped us.
The publisher’s voice brought me back to the present.
‘Did Rawle get away ?’ he asked.
‘He got away all right,’ I answered grimly. ‘I found that
RC-2 17
There was a personal reason for my looking foxhim — so
thing he had done to someone I was very fond of while I
P.O.W. But there was another reason and a good one. TI
night on the raid, the person who shot me thought he’d mad
a job of it. He thought he’d killed me and closed my mouth
for ever from asking questions about him. But he hadn’
There was a hell of a flurry going on and for once he bungled ed
what he set out to do, The person who shot me was Rupert
Rawle.’
a
aia
“

TWO

Champagne Cocktails on the Rue Royale

SAUNDERS’S reaction was typical. He stuck out a long,

4 prehensile finger and jabbed me in the chest. “There’s a
book in this,’ he said. ‘And I want it. Do you want a con-
‘tract?’
‘T'll see my solicitor first,’ I said sourly. ‘My God, Saunders,
’ I believe you go to bed with a book.’
_ ‘T’ve been to bed for one in my time. What are you going
to do next ?’
‘I’m going to find Rupert — if he is alive.’
“How do you propose to set about that ?’
I drew a deep breath and looked at him and thought. I
had already made up my mind what I was going to do, but I
was not sure how much of my plans I was going to tell him.
Then it occurred to me that it might not be a bad idea if there
was one person who knew at least something of where I was
going and what I had in mind. Things had a way of happen-
ing to one on the sort of jaunt I proposed taking. Saunders for
all his eccentricity was, I knew, utterly reliable. It would be
no harm to put him in possession of some of the facts. If any-
thing happened to me he could decide for himself whether to
follow them up.
‘Before the war,’ I said, ‘Rupert Rawle was the best G.R.
in the country — by a street. He was as good as any of the
chaps who were on the top in the golden age of amateur
riding — Harry Brown, Tuppy Bennett, and Fred Thackray.
He headed the amateur list three times — the first when he
was only a kid. But for the war he would have been practically
a permanency there. He was also a brilliant soldier of the
Commando type. He was too unorthodox to have done much
good in ordinary service but the Commandos were just cut
Be,
 out for him. They were called Special Companies, if vou
remember, at the beginning and he was one of the: original )
volunteers. He was something of a swashbuckler and he had _
the hell of an attractive personality. Women fell for him and —
men worshipped him. I had admired him from afar when I
was a very raw beginner as an amateur rider. When I came
to serve with him I fell completely under his spell. He took
me up in the way chaps like him sometimes do to a raw and
’ admiring junior. Even after Dunkirk there were still chances
to get away to odd race meetings. We were rather encouraged
to do it as a matter of fact. I suppose he taught me whatever I
know about riding races. He also taught me how to live. He
liked the best, did Rupert, and he didn’t much care how he
got it — the best rides in the best races, the best place when
riding a race, the best women and the best drinks. A chap
he’d ridden rings around in a race once said to me that
racing only came third with Rupert, for he liked women and
drink better in that order and that he must have been bloody
good at the other two! You may remember the pictures of
him in the papers during the war, and the press reports. He
was about the first of the army’s heroes to be built up in >
opposition to the glamour boys of the R.A.F. Altogether it
was quite a thing when I discovered that he was a traitor.
Even then he was too good for me. He knew that I’d guessed
or found out somehow. He meant killing me when he shot me
in that mélée, but he just missed out in the end. At least
that’s how it looks to me. But I was never absolutely certain,
never convinced beyond every shadow of a doubt. There was -
always that last ultimate ‘if’. But one thing I do know and _
that is when I came back from prison camp I found that he
had gone — and taken my girl with him. Now you see why, if
he is alive, I want to find him,’
“Where do you start ?”
‘I’m going to tell you this and no more. If anything
happens to me you can make what use you like of the in-
20

B=
epPP
ee
ay
ee)
epAP
Ee
¥odaaOT
yeae
Another random document with
no related content on Scribd:
 Mutta eipä se Toloppi-poika jumalansanan vuoksi postiltaa
lukenutkaan, vaan sillä oli sellainen kytö kaiken lukemisen perään,
jottei mihin panna. Kun vaan mistä kirjan löysi, niin kohta oli nokka
siinä kiinni, ja kun ei talossa muita kirjoja ollut kuin tämä Lutheruksen
kirkkopostilla, virsikirja ja raamattu, niin se tutki niitä. Katkismuskin
kyllä olisi tainnut löytyä, kun sitä rippikoulussa tarvittiin, mutta ei se
sitä miellyttänyt, kun se oli niin väleen läpiluettu. Siitä pojasta olisi
tainnut tulla koulunkäyjä ja vaikka kupernyöri Aminohvi, jos olisi ollut
niitä kouluja tässä saatavilla, mutta mikäpä sen kustansi kaupunkiin
asti, jossa olivat ne isot herrain koulut. Täällä oli käynyt jutuuttanut
kiertokoulua, ja sieltä se oli sen avaruudenkin ja muun maan
pyöreyden oppinut, ja saanut ihan tuhottoman iilin lukemiseen.
Pappilasta oli väliin kulettanut kirjoja kotiin ja hotkaissut ne
muutamana iltapuhteena, ja sitten oli pitänyt taas turvautua
postillaan.

Sellainen lukuhevonen oli se Toloppi, Tuavetti Tarvaisen vanhin

poika. Nuoremmassa taisi olla vähän isän vikaa. Ainakaan ei sillä
niihin lukupuuhiin ollut halua, tuntui rippikouluakin pelkäävän. Sitä on
näet koetettu kotona hätistelläkin vähän kirjalle, katkismukselle
pääasiassa, jotta pääsisi ripille ja saisi lusikkansa pois pappilan
saunan porstuasta No, kaipa se sen saa, vaikka mieluummin kirjan
äärestä ongelle karkaa, taikka seisoo jossain tuolla rannalla ja
katselee järvelle ikäänkuin näkisi siellä jotain erikoista, vaikkei toinen
ihminen äkkää muuta kuin sorsaparin jossain heinikon syrjässä.

Semmoinen kummallinen kyhäys on tämä nuorempi poika Rieti,

väliin virmapäinen ja vikkelä, väliin taas katsoa toljottaa yhteen
paikkaan kuin olisivat päävärkissä, ihmisen tärkeimmässä
verstaassa, koneet seisattuneet.
 Mitä taas siihen keskimmäiseen, siihen tyttöön tulee, niin se nyt on
tämän isäntä Tuavetin mielestä tavallinen akanalku; eikäpähän
naiseläjän tarvitse muuta ollakaan. Kunhan rainta polvien välissä
pysyy, osaa lehmän herutella ja vellipataa hämmennellä. Ja kyllähän
se Emma siihen pystyy, ja eikö tuo niillä taidoillaan maailmaa
läväisse, vaikka tämä sitten olisi kuinka pyöreä hyvänsä.

Se on sitten nyt semmoinen tämän Sukslevän Tuavetti Tarvaisen

pere, tavallinen maatiaispere vaan Savon maakunnassa Markkulan
pitäjässä. Se myrää nyt kiviä pellosta raunioihin, se pere, taikka
oikeastaan vaan miehet, sillä tuskinpa sitä työtä naiselliset nivuset
kestäisivätkään, koska naukumaan pakkaa tuo renginkänttyräkin,
Ietu eli oikeastaan Eetvartti, pahanpäiväinen vätökäs, jolle kyllä
alkaa kerääntyä ikää, mutta ei näy kokoa kertyvän. Kiviä, kiviä
vääntelee nytkin taas muitten kiireellisten töitten toviksi päätyttyä
Sukslevän miehinen väki. Vääntää hiki hatussa, ja isäntä Tuavetti
edellä muitten. Sitä onkin kiveä tässä Markkulan pitäjässä. Liekö
Luoja ennen näitten nykyisten markkulaisten esi-isiä kivittänyt
joistain heidän pahoista töistään kun on niin ilmestynyt tuota
kivenpuolta joka taholle? Mene tiedä sekin asia, mutta sieltä
kivenkolosta se vaan leipä otetaan, ja jumalanviljan henkipä tuo on
tuvassa pysynyt.

Mutta ei ollut työllä tänä päivänä oikein siunausta. Rieti-poika jäi

tavallista useammin toilailemaan jonnekin etäisyyteen, ja rengin-
vätyksen kädet isompaa kiveä kinatessa aina lipesivät. Se täpisköi
vaan paikallaan kuin harakka katolla eikä kyennyt auttamaan juuri
nimeksikään. Isä Tuavetti ja Toloppi kyllä kantrasivat parhaansa
mukaan, mutta mitäpä ne kaksi miestä suuren pohjakiven kimpussa.
Ja Tuavetillakin oli sydänalassa sellainen mukava tuntu kuin ennen
nuoruudessaan näin juhannusaattona, jolloin ei työ maittanut, kun
olivat mielessä kokkotanssit ja vähin Riähkä-Kekkosen viinaksetkin.
Sitä näet tuli siihen aikaan tirautettua tilkkanen Riähkän
tisleerauksia.

Aamupuoli päivää siinä oli vielä junnattu joltisessakin tahdissa,

mutta päivällisrupeamalla rupesi jo kangertelemaan. Vähin itsekukin
katsahteli aurinkoon ja vilkaisipa pihaankin päin, että minkälainen
savu piipusta nousee: joko akat siellä puolista puuhaavat. Ja kun
sitten Justiina-emäntä kilahutti kirkkaalla äänellään, jotta syömääh
hu-ui, niin äkkiä pistettiin kanget ja lapiot syrjään, jätettiin puoliksi
nostettu kivi siihen lönkälleen kesantomaan keskelle ja puitettiin
puoliselle.

Iltarupeamalla ei töihin enää yritettykään: onhan se juhannusaatto

vaan kerran vuodessa.

*****

Tämä oli sitä aikaa, jona vielä Savonmaassa kaskessavut nousivat

joka kylässä. Siinä juhannuksen edellä oli kasket poltettu ja palot
vierretty, nokinaamoina tulevalla ruishalmeella myrätty. Pahin työ oli
takana. Kyllähän ne vielä oli palohalmeet nurin raavittava
puusahraisella aatralla, jossa ei luotintakaan ollut, mutta se nyt ei
ollut pahinta. Pian sen piikkopaitainen kyntömies sitten kaaviskeli.
Lujassa oli leipä muutenkin kivikkoisessa Markkulan pitäjässä.
Kotitekoisilla aatroilla kynnettiin maat ja risukarhilla ajaa sossoteltiin
päälle. Kyllähän ne kehuivat niitä välttiaatroja toispitäjäläiset, mutta
tuoppa heidät Markkulan kivisiin peltoihin, niin eipä taida mennä
sänki nurin; kiveen, kiveen kolahtaa kohta vältti, ja siihen menevät
kalliit rakkineet, millaisia he sitten lienevätkin. Ei niitä täällä tunneta,
eikä tarvitakaan tuntea, koukitaan vaan kivenkoloja näillä vanhoilla
vehkeillä.
 Ei se ohut ihme, että maamies päästyään kevättöistä ja
heinäntekoa odotellessaan piti juhannusta tavallista suurempana
juhlana, nuoria koivuja pihamaalleen haki, aattoiltoina kokolla kävi ja
pyhän sitten koivujen alla varjossa unia veteli, jos ei sattunut niinkuin
kirkolle lähtöä.

Tämä juhannus, se oli sellainen iloinen väläys niin rikkaan kuin

köyhänkin elämässä, eikä niitä sen puolesta oikeita isoja rikkaita
tässä Markkulan pitäjässä siihen aikaan ollutkaan. Mikä eli
paremmin, mikä huonommin, mutta jokaisella taisi olla omat
kiusansa. Ainahan se joku ylvästeli, kun ei tarvinnut talvella
takkiraudan ajoon lähteä Kourun ruukilta Mömmölänlahteen, vaan
tuli läpi vuoden omillaan toimeen ja siemeneksikin riitti, mutta,
eiväthän ne toki kaikki ihmiset ole tehtyjä samalla lestillä, niin jotta
suopihan heille pienen kopeudenkin ilon, kun vaan kuka sen katsoo
niinkuin itseänsä puettavan.

No niin, Sukslevän väki oli pannut lukon oveen ja lähtenyt suurella

nuottaveneellä soutaa luikuttelemaan Hirvikoskelle, josta vielä oli
hyvänpuoleinen huippaus metsätietä Luvelahen pohjaan,
kokkopaikalle. Tietysti oli ennen lähtöä haettu juhannuskoivut pihalle,
ja muutapa sitä ei oltu iltarupeamalla tehtykään.

Siihen sopivat yhteen matkaan sekä isäntäväki että palvelijat ja

vielä Maijasstiina Poutiainenkin. Mikäpähän se oikeastaan onkaan
muu ero isännällä ja palkollisella kuin että toinen maksaa palkan ja
toinen sen saa; yhtä työtähän ne muuten tavallisesti paiskivat. Ja jos
nyt toinen käskee ja toinen tottelee, niin välipä tällä, kyllähän sen
puolesta samaan veneeseen sopii ja peräkkäin metsäpolulle
marssimaan. Sopii niinkin, ja aina oli sopinut tässä Sukslevässä ja
melkein kaikissa muissakin taloissa. Se on sellainen maan tapa.
 Tämä oli hyvä peränpitäjä tämä Tuavetti Tarvainen, se taito oli
hänelle jäänyt perintönä isältään, jonka kanssa olivat ennen, isäntä
Tuavetin ohessa vaan tavallinen Sukslevän Tuakko ja pahainen vielä
siksikin, soudelleet Hirvijärven ristiin-rastiin. Sen piti tämän
maalaisen kyetä jo pienestä pitäen airoille tyynessä, jos tuulessakin.
Ukko Tarvainen, jonka oikeat ristimänimet olivat Helsingin horisontin
allakasta otetut Optatus Anskaarius, oli ollut seutukunnan kovimpia
kalamiehiä. Kohta kun keväällä oli rantaan vähän rakoa ilmestynyt,
oli ukko Anskaarius siellä rysiään panemassa, ja niihin kun ajautui
haukia ja lahnaa, jotta hirvitti. Ja jos oli sattunut jokin sären-sorrikka
uteliaisuudessaan, tai ahven, joka on niitä kalojen vähimpiä tuon
järkensä puolesta, menemään rysään isompien kalojen joukkoon,
niin järveen takaisin heittää hujautti ukko semmoisen. Sanoi että kun
ajakset, hylyt, sopimattomaan seuraan, eivätkä edes häpeä
heiveröisyyttään. Vaikka ei se ukko muulloin särkeäkään
ylenkatsonut, ei toki. Keväällä se niille tokeita teki ja mertojaan
asetteli, ja särkikeittoon sai Sukslevän pere tyytyä kaiket keväät;
parhaat kalansa ukko kuljetti Kourun ja Jyvänniemen ruukille
herrojen särpimeksi. Mitenkäpä se muuten tämä vähävarainen
talollinen pennin syrjään kiinni pääsee kuin ve'en viljasta ja aallon
antimesta. Parempi on syöttää Kourun herroille kaloja kuin niitten
takkirautoja talvikaudet rahdata, kun ei kuitenkaan pelto perettä
elätä. Näin haasteli ukko, ja oikeassa se mahtoi ollakin. Siitä pitäen
on nyt maakin jo ruvennut tuntuvammin tuottamaan, mutta sillä oli
ukolla omat meininkinsä. Ja kun oli kalamies mieleltään, niin kalasta
puhui.

Ja sitten se oli kesäkauden myöhäiseen syksyyn saakka tuhrannut

verkkojensa kanssa, eikä ollut unohtanut edes salakan kutuakaan.
Niitä oli aina kolme kesässä, ja nyt taitaisi juuri olla toinen tässä
juhannuksen seudussa, mutta ei ollut isäntä Tuavetilta tullut niitä
seuratuksi, se kun on nuottapeli nykyisin pääasiallisimpana
pyyntikeinona, ja sillä lähtee aina kukkokalaa, joshan suolattavaakin.
Ei tullut Tuavetista isänsä laista pyyntimiestä. Ainoa, mikä lie täysin
isältä periytynyt, oli matikan kudettaminen talvella. Liekö tuo siksi
niin veriin jäänyt, kun se oli kaikista vaikeinta. Kuta pahempi pyry,
sitä vikkelämpänä ukko Anskaarius oli heilunut matikanrysillään. Ja
tämän Tuavetti Tarvaisen luonto on myöskin semmoinen, jotta se
aina rakastaa ankaraa työtä. Se se vasta on poikaa Tuavetin
mielestä, kun tammipakkasessa ja pyryssä saa syteä avantoa
matikanrysälle. Silloin pursuaa kaikista jäsenistä oikein esi-isien
voima, ja uhallakin hän viskaa rukkaset hangelle ja huitelee paljain
käpälin koetellen, jotta onko sinussa, tammikuun talvi, edes miehen
käsille kävijää, saatko purruksi punaiseksi? Saahan se, peijuoni,
mutta kun vähän puhaltaa kämmeniinsä, niin sillä se asettuu. Kun on
kerran tämän muka pyöreän pallon kylmälle kantille sattunut
Sukslevän talo, niin pitää sen isännän koprien talven kouristus
kestää.

Vanhoja asioita Tuavetti muisteli veneen perässä istuessaan. Kyllä

hän nämä vedet tuntee Talluskoskia ja Hirvikoskia myöten. Kiviä
tässä on Hirvijärvessä, mutta totta Tuavetti kivet kiertää. Niin on hän
ylpeä tästä taidostaan, että pitää venekunnalle huomauttaa, jotta:

— Sitä ei tämmösjtäkkää lastija joka mies ossoo ohjata oekeeta

reittiä.
Niitä on neät nuita kivijä tässä järvessä melekeiv vier'vieressä.

Samassa raapaisee veneen pohja kiveä, niin että oikein heittää

toiselle laidalle. Tuavetti ei siitä yhtään hämmenny, vaan jatkaa
itsetietoisena:

— Siinäkii o' yks, ja vielä kaekkiim pahimpija.

 Muuta kertaa ei onneksi raapaisekaan, joten Tuavetin maine
taitavana perämiehenä jää vikaantumattomaksi. Yksi kolaus ei sille
mahda mitään.
III.

Luvellahen pohjukka oli Hirvijärven, Pienen Talluksen ja Muuraisen

ympäristöläisten vanha kokkopaikka. Kukapa hänen tiesi, miten
kauan siinä oli juhannuskokkoja poltettu. Jokainen kyllä muisti siellä
käyneensä pienestä mallukasta, mutta missäpä nuo lie olleet
kirjoitetut Luvellahen kokkojen historiat ja aikakirjat?

Luvellahti pistää sujauttaa pohjukkansa Pienestä Tallus-järvestä

noin ruotsinvirstan päähän Hirvijärven eteläpäästä, josta Hirvikoski
lappaa vesiä Ylä-Muuraiseen. Siinä oli pari-kolme kyläkuntaa
mainittujen kolmen järven ympärillä, sellaista pohjois-savolaista
harvaa kylää, joissa naapuriin saattaa olla hyvinkin kilometrin matka.
Ne ovat asutukset täällä päin harvasteessa, koska seutukunta ei ole
sivistyksen rintamaita, vaan semmoista ilman aikojaan jälestätulevaa
Markkulan pitäjää, jonka kansa kuitenkin on karun luonnon kanssa
saanut käydä ankaraa olemassaolon taistelua, jollaisesta rintamaan
rikkailla ei ole tietoakaan.

No, tarpeellisia ovat molemmat, niin rintamaitten äveriäät kuin

nämä korven köyhätkin, samaa kansaa, eikähän sitä mistä jokaiselle
niitä paraita paikkoja!
 Mutta paitsi niitä kolmea mainittua kylää, kävi Luvellahen kokolla
vielä paljon kansaa Hirvijärven toiselta puolelta. Varsinkin tämä
Sukslevän väki oli jokakesäinen vieras. Kuka hänen tiesi, miten
kauan Sukslevästä jo oli käyty Luvellahen kokolla? Ja mistä lie
tällainen ihmeellinen tapa ilmestynyt, kun ei tiettävästi mitään veren
ja sukulaisuuksien siteitä siellä päin ollut. Taisi olla vaan tottumus,
joka usein kulettelee tämän maailman vaeltajaa enemmän kuin
muihin vahvempiin vietteihin perustuvat suhteet.

Sitä se nytkin taivalsi Sukslevän väki ynnä Maijasstiina Poutiainen

tuttua kinttupolkua Hirvikosken niskasta Luvellahtea kohti. Tuohon
ihan lähelle pistää Matolahti Ylä-Muuraisesta, niin jottei kerkiä tämä
jalankulkija kunnolle henkeään vetäistä, kun jo joutuu kiertämään
sitä Matolahden pohjukkaa. Somasti on se Luoja näitä vesiään
viskellyt. Mitähän varten se on tämänkin Matolahden tähän
juohatellut, kun Hirvikoski pauhaa tuossa vieressä semmoisella
voimalla, etteipä mieli tee lähteä laskemaan veneellä sitä myöten
Hirvijärvestä Ylä-Muuraiseen? Eikö sen muka olisi passannut
yhdistää näitä järviä tästä lahdesta käsin vähän säveämmällä
luonnolla, kun nämä nyt kuitenkin pakkautuvat tästäkin kohden niin
lähekkäin? No, mistäpä nuo Luojankaan työt ymmärtänee tämä
syntinen ihminen, he vaikka ollut pahalla tuulella ja tuumannut, jotta
sylkäisee häntä tuohon tuonkin Hirvikosken, niin on ihmisparalla
vähän vaivaa, ennenkuin saa veneensä solutelluksi toiseen järveen.

Eikä se etäällä ole Talluskaan, tämä Pieni Tallus näet. Huippaat

siitä sen ruohikkoisen Matolahden ympäri ja pistelet ylävää maata
Rukasmäen hännälle, niin sieltä se alkaa välkkyä Pienen Talluksen
pinta kirkkaana ja kapeana kuin hopeainen vyö. Rukasmäki ei ole
enää tältä kohdalta kovin korkeata, mutta on siinä silmälle näkemistä
tästäkin, kun vaan on katsojaa, ja onhan sitä. Ainapahan luonto
lumoo tämän puolen ihmisen ja omituisen hykäyksen mielessä
herättää, vaikka se ihminen niin kovin harvoin sen hyvänmielensä
sanoiksi pukee. Mutta kyllä sen sielussa hetvahtaa semmoinen
ajatus, että antoipa, antoipa se Maailman Mestari meille tätä
näköalaa, joshan kiveäkin ja huonoa kasvumaata lykkäsi.

Sitä on aika lailla tätä kansaa, savolaista lapikas- ja lipokasjalkaa,

koolla Luvellahen pohjassa, kun Sukslevän väki sinne saapuu. Siinä
onkin soma kokoontumispaikka. Tanner tasainen kuin tuvan pöytä ja
tarpeeksi laaja, jotta siinä passaa lyödä lapikasta lattiaan, olipa heitä
sitten lyöjiä vaikka vähän enemmänkin. Sen tantereen kaikilla
puolilla leviää lempeä lehdikko, jonne saattaa juosta, jos sattuu
nuorelle väelle kertymään kahdenkeskistä asiaa. Ja sitä kun tulee
näille nuorille, eikä turhanpäiten tulekaan, sillä se nuoruus, se on sitä
kaikkein tärkeintä aikaa tämän ihmisen elämässä, ja ne on silloin ne
asiatkin tavallisesti setvittävä kahdenkesken. Sitten siellä laitamilla
on mättäitä ja joku kiven-kimpalekin istuksia vanhempien ja omasta
mielestään viisaampien, vaikka sen viisauden kanssa tahtoo olla
näin juliannuskokolla hiukan niin ja näin. Rupeaahan se veri
valumaan vanhemmankin jalkoihin silloin tällöin, ja eikös vain joku
ukkelikin liuhupartoineen välistä tempaudu samaan hölkkään
nuorempien kanssa. Keskelle on luonto jättänyt nyppylän niinkuin
nenän naamaan, ja siinä se nytkin kyhjöttää juhannuskokko, kuten
on kyhjöttänyt jo monet kerrat ennen. Kolomkannan Karhulan vanha
köysivene, johon oli aikanaan monen koho — jos pohjanuotankin
köydet lapettu, on nyt täysin palvelleena nostettu pystyyn nyppylälle,
sen ympärille kasattu kuivaa karahkata, jotta ei muuta kuin pistä
tuleen vaan, niin pian höyrähtää ja liekki näyttää Talluksen
rantamille, että siellä se nyt palaa se Luvellahen juhannuskokko.
 Taitavat ollakin viimeisiä tulijoita nämä suksleväläiset, koskapa on
niin monta käteltävää ryhmissä kokon ympärillä. Vanhemmat miehet
seisovat hiukan loitommalla, ukoilla suussa omatekoiset
piipunniverät, jollakin näkyy rojottavan leuvassa kaupunkitulijaisina
tuotu letkuvarsi, silloin vielä harvinaisuus näillä mailla. Kiertelee,
kierteleepä siinä keskustelu kevättöitä ja kalansaaliita. Onhan sitä
juttua vanhoilla tutuilla, kun taas pitemmästä aikaa nokakkain
pääsee. Seistään siinä jalat takakenossa, kädet kotikutoisten
lahvihousujen taskussa, kaksirivinen nuttu jonkinverran taakse päin
törsköttäen, savu renkaina tyynessä ilmassa kiemurtelee, ja
tyytyväisenä väliin käsi menee naurusta vipajavaan liuhupartaan,
kun joku joukosta paremmanpuoleisen veistoksen keväisistä
lahnankudettamisistaan vetäisee.

Toisessa ryhmässä hököttävät eukot, mikä mustissaan mikä

harmaissaan. Siellä käy vain sellainen hiljainen sipattelu, kuten
vanhemman naisväen piirissä tavallisesti. Emäntäväki harvoin
paisuu äänekkääksi, sen pitää säilyttää se äidillinen arvonsa, eihän
iäkkäämpien eukkoisten ihmisten parvessa toki passaa lujempaa
puhetta päästää. Ne on naurut naurettu ja kitkatukset kitkatettu
tyttönä ollessa. Kun on kerran mustapohjaan leninkiin päässyt, niin
on osattava pitää suu suipommalla. Ja usein menee äitiväen käsi
vyötäryksille ja röijyn helmaa sivauttaa, jotta se suorassa pysyisi eikä
pakkautuisi tekemään mitään kevytmielisiä röyhelyksiä. Mutta pyörii
siinä toinenkin peukalo ja vikkelään pyöriikin, kun juttu oikein
justeeraantuu näilläkin akoilla.

Entäs ne tytöt siellä omassa rykelmässään, juovikkaisissa

vaatteissaan ja kirjavissa huiveissaan! Niilläpäs ei olekaan vielä
mitään emännän velvollisuuksia eikä muita kotkotuksia. Saa olla vain
niinkuin luonto laatii ja vaatii. Ja se vaatii esimerkiksi Luvellahen
Anna-Lovviisan sihahtamaan juuri tulleelle Sukslevän Emmalle, että:

— Näitkös sinä, mitenkä meijä' Alapetin suu olj niinkuv vasta

kuorittu reta, ku' se sulle kättä pist?

Johon Emma ei vastaa mitään, vaan alkaa lipposensa kärellä

kuopia maata ja katsoo syntyvää kuoppaa pää kallellaan kuin
vastasyntynyt vasikka. Toisista tytöistäkin on joku kuullut
kysymyksen, se lähtee kiertämään, kunnes jokainen on päässyt
asian perille, minkä jälkeen nokat siirtyvät ihan lähelle toisiaan,
kuuluu pidätettyjä pyrskähdyksia, sitten nousee useampi kämmen
suun eteen ja kasvot kääntyvät sivulle, mutta jokaisen silmät
nauravat siinä kämmenen yläpuolella niin, että nenä rypistyy. No, se
on sitä tyttöjen kiherrystä, jota kestää niin kauan, kuin kaikki viime
kesästä kertyneet salaisuudet ovat yhteisenä tietona.

Mutta ne pojat, ne pojat! Nekös alkavat herrastua! Eipä

kelpaakaan niille enää tallintakainen ei niinkään. Niillä on peijakkailla
melkein jokaisella letkuvartinen, jossa kärisee venäjänlehti, ja
muutamilla törröttää rintataskusta jo ihan rettinkilaatikko. Se sisältää
turkulaista paperossitupakkaa, sitä sivistyksen etuvartijaa,
tallintakaisen ja venäjänlehdenkin vihollista. Siitä sitten vasta lähtee
savut, jotka muikeina mahaa kiertävät. Aijai, poikia, kunhan niihin ei
menisi ylpeyden henki, kun tuollaisia herrojen tupakkia polttelevat
täällä Luvellahen kokolla! Alavan kauppias kirkonkylästä kuuluu niitä
puotiinsa tuottaneen. Kyllä ovat tällä maailmalla kiikut ja leikut, kun ei
näet muuta kuin paneppas tupakka tuollaisiin keltaisiin papereihin,
pakkaa ne sitten sinikantiseen loutaan ja laske kauppaan.
Mihinkähän tässä lopulta joudutaan, kun yhä kummempaa alkaa
tulla. Mutta kyllä siinä rettingin savukiekuroitten keskellä käykin sitten
sorina ja porina. Siinä ne jutellaan asiat jullilleen ja nauraa
räväytetään väliin, jotta tanner raikuu. Semmoisia ne ovat nämä
pojat, reteviä ja iloluontoisia!

No niin, tottapa kaikki olivat koossa, koska Luvellahen Alapetti,

likimmän talon ainoa miespuolinen perillinen, juuri täysikäiseksi
päässyt roteva ja riuska poika, hyppäsi kokkonyppylälle ja pisti tulen
kuiviin havuihin.

— Siitä se lähtöö kohta Kolomkannav vene taivaaseen niinku' Elija

ennen tulisilla vaunujlla. Ja nyt, poejat ja tytöt, kinttukiänteet
kippuraaj ja annappahal Lämpsän Aaku seh harmoonis laaloo! —
huusi Alapetti ja koppasi kohta, kun Lämpsän Aaku oli saanut
ensimmäisen polkan tahdin käsiharmonikastaan, kiinni laitimmaisen
kylän tytön ja vei hänet vinhaan polkkaan.

Tämä kansa on vähän hidasta käänteissään kaikessa muussa

paitsi tanssissa. Kun polkan tahti kuuluu, olivatpa he sitten häät tai
kuuliaiset, taikka vain tavalliset talkootanssit eli muut hyppijäiset, niin
ei nuoren väen jaloissa ole kivisiä töppösiä. Sen näki taaskin tässä
Luvellahen kokolla. Kohta oli tanner yhtenä töminänä. Pojat olivat
useimmat pistäneet letkuvartensa taskuun, ainoastaan muutamilla
renkimiehillä, joille se ylpeys oli tehnyt tuntuvan loven pieneen
vuosipalkkaan, roikkui se vielä toisessa suupielessä kuin
voittosaalis. Tyttöjen helmat heiluivat, ja joskus täytyi oikein
vinkeässä pyöräyksessä kädellä sipaista hametta hiukan alemma,
jottei se pääsisi käsillä kudotun kirjavan sukkanauhan yläpuolelle,
sillä siihen asti vaan sai punainen sukka vilkkaa.

Se oli sitä tanssia se, ja sitähän kesti. Ei ne varsin vaihtelevia

olleet sen ajan tanssit, kun olivat vielä keksimättä ne myöhäisemmät
höpsäykset, mutta välipä tällä sortilla, kunhan tuuri oli hyvä. Ja
Lämpsän harmonikasta se lähti se tuuri. Sen tahdin mukaan oli tämä
Hirvijärven, Muuraisen ja Talluksen seutujen karun kamaran kansa
hyppinyt monet kihaukset, eikä ollut koskaan Lämpsän harmonikasta
vieteri katkennut eikä kansi puhjennut. Jos nyt väliin joku paassikieli
olikin ratkennut soimaan omia sointejaan, niin välipä tällä, kunhan
tahti pysyi.

Mutta Sukslevän Emma jäi seisomaan ja supattelemaan

Luvellahen Anna-Lovviisan kanssa. Kukaan ei heitä pyytänyt, mikä
hänessä sitten lie kiikastanut? Pari keskenkasvuista rengin-retjaketta
näkyi myöskin jääneen pois tanssista. Siinähän nuo justiin olisivat
olleet parit näillekin tytöille, mutta eivät renkipojat vielä tainneet pitää
itseään sen väärtteinä, jotta olisivat uskaltaneet talon tyttäriä pyytää,
vaikka muuten ei tansseissa ollut mitään luokkarajoja. Toiseen
tanssiin pääsi jo Anna-Lovviisakin, mutta Emma jäi yhä sinne sivuun
nypläämään korean pyhähuivinsa nurkkaa. Tämä herätti jo huomiota
emäntien ryhmässä.

— Taetaa olla jumalinen tua teijän tytär, ku' ei tanssikkaav, vaikka

toiset riehkajsoovat kuv viimesjtä päevee, — huomautti
Kolomkannan Karhulan emäntä Sukslevän Justiinalle.

Justiina-emäntä, kuten tunnettua, oli harnakka eukko, ja vainusi

vieraan huomautuksessa pientä ivan pilkahdusta, minkä vuoksi oli
heti valmis paneutumaan taisteluasentoon..

— Mikäpä tuo lie sej jumalisemp' kum muutkaav, vuan kun sitä ei
näy näelle varattomille immeisille räkkeevä' ies tuota kengänpohjan
kuluttamise' illookaa. Se niät suap' aina tua kööhä olla yksinää ku'
orpo herja helevetissä! vastasi Justiina viivyttelemättä.
 Siihen se alkuunsa katkesikin tämä vaimoväen sanailu, sillä
samassa tuli Alapetti Emman luokse, kumarsi niin, että oli päällään
pukata Emmaa mahaan, ja pyysi tanssiin. No, siinä se nyt oli!
Justiina katsoi voitonriemuisena Kolomkannan emäntään, joka näytti
ainakin Justiinan mielestä olevan hiukan kuin hämillään. No, jo toki
vähemmästäkin: kun tuli heitetyksi hukkaan hyvät humalat, eikä
saanutkaan nirhaistua naapuria niinkuin oli vähän meininki. Se näet
menee niin usein vitalikkoon tämän akkasen ihmisen hyväkin ajatus.
Menee se!

Siellä se nyt leiskahteli tanssin pyörteessä Emman vaalea letti,

hypähteli harteilla kuin taivaan ilossa. Keveätä, keveätä oli meno
siinä Alapetin käsivarsilla, niin teki mukavata, että olisi tehnyt mieli
huudahtaa paljaasta hyvästä mielestä, tai edes sanoa Alapetille
jotakin, mutta eipä siinä tullut sanoja suuhun, ei tullut. Eikä tuolle
tullut Alapetillekaan, vaikka senhän sen olisi pitänyt puheetkin alkaa,
totta kaiketi, sehän se on kavaljeeri, kuten poikaa aina sanotaan, kun
häissä ranseessia tanssitaan. Ei tullut sana Alapetin kieleltä, vaikka
se siinä pyöri. Joskus meinasi kysyä, että mitenkäs se tämä Emma
nyt on jaksanut, mutta sitten taas rupesi niin somasti etomaan
sydänalaa, eikä se lähtenyt sieltä, missähän nyt lie sitten ollut
juuttuneena, se kysymys. Mutta tanssivat he, tanssivat, ottivat
yhdessä seuraavankin tanssin, ja lienevät yhä vieläkin viilettäneet,
sillä tulipunaisina hohtivat molempien posket, Emmalla oli huivi
kaulalla ja Alapetin hattu keikkui takaraivolla.

Ukkojen sakissa oli sillä aikaa tarina yhä vilkastunut. Kolopuksen

ukon käppyrä, joka ei ollut paljon minkään näköinen, olipahan vähän
niinkuin kuivettunut käkkyräpetäjä, oli käskenyt Sukslevän Tuavettia
ja Tervaharjun Herkko Tissarista jo muutamaan kertaan sivummalle
ja sanonut, että hänellä olisi tärkeitä terveisiä kauppaneuvos
Raniselta. No, kyllähän ne terveiset tiedettiin: mitäpä se Raninen
muita terveisiä kuin sitä kahdesti kirkastettua, sillähän se Kuopiosta
käsin maakuntaa tervehti. Ei tämä Kolopuksen ukko kyllä mikään
ahkera Ranisen terveisten tuoja ollut, eikä sitä viinan viljaa
ylimalkaankaan Markkulan pitäjässä paljon käytetty, mutta pitihän ne
nyt toki kaupunkituliaiset tuoda ja koettaa, jotta minkähän äjäyksen
se antaa tämä kaupungin kirkastettu, sitä kun oli totuttu
enimmäkseen näille omille suuruksille. Ennenhän ne oli joka talossa
ne keittokompeet, mutta eipä tuota sitten sen kiellon perästä taittu
enää monessakaan paikassa viinapannua liikuttaa. Melkein oli jäänyt
Riähkä-Kekkosen huoleksi se kiehuttaminen ja muu tisleeraus.

Mutta tällä nyt oli tällä Kolopuksen ukko Jahvetilla,

käkkyräpetäjällä, sitä oikeata lientä, ja mainittua kahta kylänmiestä
se sillä sivummalla kestitteli. Mitäpähän tuosta paljon pienestä
putelista, mutta voitelihan vähän, minkä voiteli, kielenkantaa, jotta
tämä juttu oli niinkuin joutuummin juoksevinaan. Ja samallaista
hiljaista tissutusta taisi pitää Hööpel-Aapeli, halavattu, mistä hänet
he senkin otrarieskan syöjän siihen paiskannut, toisten äijien kanssa.
No, sehän tuo, Hööpel-Aapeli, ajoikin alvariin kaupungissa
kauppiaan rahtia, ja kestipäs sen ryökäleen maha tätä Ranisen
raania, vaikkei selvää rukiista leipää sisäänsä ottanut. Mutta
menipäs tätä tisleerattua ja muuta puhdistettua, menipäs vaan!

Siellä nyt oli sitten se keskustelu käynnissä ukkojen rykelmässä.

Välistä vilaistiin aina nuorten tanssia, ja sitten jauhettiin omia juttuja.
Ja onhan niitä pakinoita ukoilla, kun harvasteeseen yhteen osuvat.
Muuraismäen Mikko siellä niinkuin puheenkulettajan virkaa piti. Se
olikin siihen koko mato. Vanha veitsentekijä ja suksien vuolija,
käsistään pääsevä mies oli tämä Mikko. Pienenpuoleinen keppura,
kasvot kuin kurtistunutta pohjanahkaa, ilman aikojaan laiha ruipelo,
kitulias jotta joka toisen päivän uunin päällä makaili, mutta piisasipas
sillä peijuonilla puhetta, piisasi sillä. Nyt se kertoi siitä uudesta
kojeesta, jolla maitoa kuuluttiin kummattavan:

— Ilopurollehan ne kuuluuvat tuoneen sennii uuvvem

maetomyllyn, separatyörj vai mikä se kuul' olova'. Hokkoovat,-jotta
s'oon oikeel laakermasjsiina ja siin' on semmojset pillit sittä, joista
toisesta juosta lorottaa reta ja toisesta tuasj se kummattu maeto. Ei
se kylläkää ennee kuulu olovam mittää kuvam maetoo, semmosjta
vuan sinistä höplötintä…

Hööpel-Aapeli, vanha kaupunginkävijä, jolla oli nopea puheentyyli,

sanoa hötäisi siihen:

— Vettä, vettä s'oon pahhuus, ei yhtää' kummempoo kum meijän

kaivossa. Kurriks' ne sitä tok' sannookkii, Ilopuror rengit on tehnä
siitä jo laalunnii…

Ja Hööpel-Aapeli alkoi kitistä kireällä kurkkuäänellään:

Kurrista ei tule kunnon ruoka, kurri se kuohuu niinkun

suopa, vallatu vaa, kurri se on kura-aa…

Ukkoja nauratti, käsi meni vipattavaan huhupartaan. Joku löi

kämmentä polveensa.

— Elähäm mitä… Vai semmosjta o' halavattu… Kurria, no kaikkee

sitä… — kuului sekaisena kuorona.

— Ei meille vuan sittä tuuvva separtieria. Kun s'ei kerran kelepoo

se kurri, muuvahta, ies piimävelliinkää, niin mitteepä sillä kojjeella
sittä ov virkoo. Meijäv väk' on niir ranttuva nuaista ruuvvistaa…
 Kolopuksen ukko se semmoisia jahnasi. Mutta Muuraismäen
Mikko ehätti väliin:

— Nua herrathan ne vuntieroo niitä kaekellaisia värkkijä. Min noun

tuassa aatellu' iteksen, jotta eiköön nuo oes yhellä väillään keksinnä
semmosjta sätöstä, jotta kul lehmee hännästä pyörittäsj, niij juoksis
yhestä tissistä kurnaalj ja toesesta reta. Ja riittäsjhän niitä tissijä, jos
panis vielä kolomannesta tulemaan seleväv voen ja neljännestä
saes sittä tippuva vaekka kirnumaetoo…

Nyt tuli yleinen naurun remakka. Naurettiin ilopurolaiselle, joka on

olevinaan niitä eturinnan miehiä ja tarttuu jokaiseen herrain
joutessaan keksimään koukkuun, niinkuin ei tämän maatiaisihmisen
passaisi tulla toimeen näillä vanhoilla vehkeillä, joilla ovat
huushollinsa pitäneet esi-isät ja hoitaneet sen hekin, Markkulan
pitäjän nykyiset maanmuokkaajat.

— Ei pijäl lähtee herroin kelekkaan, siinä pijaj jukko katkii, — oli

Kolopuksen Jahvetin lausuma loppupäätelmä, johon kaikki näkyivät
yhtyvän.

Sitten se ukkojen jutustaminen säkeytyi eräisiin muihin

kysymyksiin, jotka koskivat pääasiassa vaan näitä tavallisia
jokapäiväisiä oloja. Kotvaksi aikaa joutui puheenaiheeksi Sukslevän
Tuavetin portinmaalauskin. Siinä koetettiin utsia Tuavetilta syytä
tähän toimenpiteeseen, joka katsottiin verraten harvinaiseksi.
Tuavetti itse pysyi kauan aikaa salaperäisenä, mutta liekö viina vai
mikä vaikuttanut, että hän lopulta sanoa paukautti:

— No, jos se nyt ei anna teille tunnor raahoo, niin suapahan tuon
sannoo, jotta min noun Taavit Tarvainen Sukslevästä ja sen saesivat
muuttii tietee. Kuuluu tänä kesänä vielä kulukovan kupernyörj
Pielaveille siitä meijäm porti' ohite, nii' eihän tuo taija pahentoo,
vaikka sekkii sais tiijoj, jotta s'oon niitä Sukslevän Tarvaisia se
Tuavetti, joka sem punajsem portin takana talojaam pittää.

Tämä tunnustus synnytti kahdenlaisia mielipiteitä ukkojen

joukossa: toiset katsoivat, että ylpeyden, ylpeyden henki on mennyt
tähänkin entiseen Sukslevän Tuakkoon, mutta toiset hiukan
kadehtien mietiskelivät, että semmoistahan se on, ainahan se tuo
maantienvartelainen pääsee paremmin esille kuin tämä ihan
korvessa asuja. Tuavetti itse oli oikeastaan tyytyväinenkin, että oli
tullut sanotuksi tämäkin asia, onpahan sekin nyt poissa mieltä
painamasta, ja tiesivätpähän naapurit, että ei sitä porttiakaan turhan
tautta ole punattu.

Sillä välin oli nuorten tanssi vaihtunut piirileikiksi. Tällainen vaihdos

tapahtui aina myöhemmin, sillä tanssi oli koko pitkäksi illaksi ja
aamuyöksi liian raskasta. Sitäpaitsi oli kansalla halu karkeloida
piirissä aina välillä ikäänkuin vaihteen vuoksi. Sieltä kuului nyt piiristä
laulu:

Heijun veijun veikkoset ja keijun veijun venneet, missäs on

se rakkavuus, jok' oli meissä ennen.

Sitten pyörivät parit vinhasti keskellä piina, ja laulu jatkui:

Vanhat' ämmät sanoivat sen koskesta alas menneen,

heijun veijun…

Surutonta hyörinää ja pyörinää, kesäistä välitöntä juhannusiloa!

Nuorison huvitusta, jossa ei milloinkaan ollut mitään kaksimielisyyttä
tai sivutarkoituksia.
 Sillä tavoin kului yö puoleen. Ukot jatkoivat juttujensa jauhamista,
akkojen puolella oli tarina vilkastunut myöskin, siinä oli setvitty
lehmien poikimiset, mahdollisesti odotettavissa olevat naimiskaupat,
vihjaistu vähin sinne vähin tänne, joskus asioita hiukan kärkevästikin
käsitelty, mutta ei riitaan asti koskaan päästy. Mitäpähän tässä,
annetaan sana sanasta, kaksi paraasta, sätvitään ja sätystellään
jutut jengoilleen, mutta ei viitsitä välejä pilata.

Sitten siinä puolen yön tienoissa nousi Sukslevän Tuavetti miesten

parvesta, meni akkain puolelle, otti Justiinaansa kädestä ja
rauhallisesti sanoa jorautti:

— Tuleppahan eukko, nii' otetaam myökiip pien' pyöräys tuossa

nuorten ringissä!

— Niät se sen, mittee vehtoo vanaha mies… — Justiina koetti

estellä, mutta lähti vaan mukaan, ja hyvät pyöräykset ottivatkin.

Se Tuavetin temppu oli kuin merkki toisille äijille, ja niin ne hakivat

omansa toinen toisensa perään, ja siellä heiluivat kohta miesten
leikkotukat valoisassa juhannusyössä, ja eukkojen harmaa ja musta
sekoittui somasti tyttöjen juovikkaisiin nuttuihin.

Kun tämä vanhojen piirileikki alkoi, oli Luvellahen Alapetti ottanut

Sukslevän Emmaa kädestä ja johdattanut hänet lehtoon
sammalmättäälle.
Ei ollut Alapetti sanonut sanaakaan, ei pyydellyt eikä pokkuroinut, oli
vain juohattanut sinne pehmeälle mättäälle istumaan, mutta eipä
ollut
Emmakaan vastustellut.